HISTORIALLISESTA KEHITYKSESTÄ

Transkriptio

1 Iisalmen kaupunki / Kaupunkisuunnittelu / Selvitys Mansikkaniemen alue MANSIKKANIEMEN YMPÄRISTÖN ASEMAKAAVA SELVITYS MANSIKKANIEMEN HISTORIALLISESTA KEHITYKSESTÄ luonnos ALUEEN

2 SISÄLLYSLUETTELO: SELVITYS MANSIKKANIEMEN ALUEEN HISTORIALLISESTA KEHITYKSESTÄ 1 JOHDANTO 3 SUOMEN SOTA 3 HISTORIALLISET KARTAT JA OULUN TIE 4 historialliset kartat 4 Oulun tie 12 RAKENNUKSET JA ALUEIDENKÄYTTÖ 13 Juhani ahon museo 13 Mäntylä 17 Leirintäalue Hietalahdessa LÄHDELUETTELO: 20 KARTTA-AINESTOA: 20 2

3 JOHDANTO Tämä aineisto on osa Iisalmen kaupungin Mansikkaniemen kaavoitustyötä, jota on tehty vuosina Selvitykseen on koottu lähinnä tietoja alueen maankäytön historiasta mm. kartta-aineistojen avulla. SUOMEN SOTA Koljonvirralla käytiin kaksi taistelua ja syksyllä Sandels oli vetäytynyt Kuopion kautta Toivalaan. Kesäkuun alussa kreivi Klingspor oli Sandelsin pyynnöstä lähettänyt majuri G. G Nybergin suunnittelemaan uusia puolustusasemia Toivalan ja Pulkkilan välille. Nyberg oli suunnitellut asemat Iisalmelle Paloisvirran pohjoisrannalle ja Paloisjärven toiseen päähän nykyiselle Kilpivirralle. Sandels oli hyväksynyt suunnitelman. Linnoitustyöt olivat alkaneet kapteeni Burmanin johdolla. Iisalmelaisia oli ollut töissä päivittäin henkeä. Kreivi Klingspor ja venäläiset kenraalit Kamenski ja Suchtelen olivat Lohtajalla allekirjoittaneet aseleposopimuksen. Sandels sai siitä kuriirin tuoman tiedon matkalla Toivalasta Iisalmelle, Sihvonlahdessa vähän ennen Lapinlahtea. Savossa piti joukkojen asettua niin, että Iisalmen kirkko jää puolueettomalle kohdalle, jolloin ruotsalaiset miehittävät salmen luoteispuolen ja venäläiset kaakkoiset. Sopimuksen mukaan Sandelsin piti luopua Paloisten valmiiksi rakennetuista asemista. Keväällä 1808 tulva oli vienyt Paloisvirran ja Koljonvirran eli Virran sillan. Paloisvirtaa ylitettiin lautalla ja veneillä, Koljonvirran yli oli rakennettu tilapäinen kapea puusilta. Linnan talon mäellä oikealla puolella Koljonvirralle johtavaa tietä oli Vaasan rykmentti. Vasemmalla puolella tietä Iijärven puoleisella rinteellä oli Oulun läänin pataljoona. Linnan talon mäellä oli yhteensä kuusi 6-naulan tykkiä. vänrikki Tauben tykkipatteri, kolme 6-naulan tykkiä, oli Vaasan rykmentin edessä tien oikealla puolella. Vasemmalla puolella tietä Linnan talon mäki kaartui Iijärven rantaan kauaksi Koljonvirtaa kohti. Tällä Kaarakkalanniemellä kaikkein lähimpänä Koljonvirran siltaa oli vänrikki Gyllenbergin ja vänrikki Kalmbergin tykkipatteri, kolme 6-naulan tykkiä. Savon jääkäripataljoona oli etuvartiojoukkona Kauppilan talon luona Koljonvirran sillan kohdalla. Alueen sotahistoriaan liittyy alueella sijaitseva ruhtinas Dolgorukin muistomerkki, joka on pystytetty nykyiselle paikalleen

4 HISTORIALLISET KARTAT JA OULUN TIE HISTORIALLISET KARTAT Kuva 1 kartta alueelta n

5 Kuva 2 Kartta 1920-luvulta 5

6 Iisalmen kaupunki / Kaupunkisuunnittelu / Selvitys Mansikkaniemen alue Kuva 3 Paloisten virkatalon tiluskartta 1920-luvulta (ote). Pappilan ja Mäntylän tilan pihapiirit ovat selvästi kartalla havaittavissa. Vanha Ouluntie kulkee näiden välitse. Sillanpää pihapiiri on ollut sillan eteläpuolella. Muuta rakennuskantaa ei ole kartalla esitetty. Mahdollisesti maaaineisten ottoa on ollut harjualueen pohjoisosassa. 6

7 Kuva 4 Ote kartasta "Iisalmen kirkkoherran virkatalo" 7

8 Kuva 5 Ote kartasta "Iisalmen kirkkoherran virkatalo" 8

9 Kuva 6 Iisalmen maaseurakunnan kirkkoherranvirkatalo, karttaosa 1 kotipalsta, Oulun hiippakuntaan, Kuopion lääniä (ei ajankohtaa tiedossa) Kartassa on Hietalahden rannassa nrolla 5 esitetty rakennuksia. Kohde 4 viitannee pappilaan. 9

10 Iisalmen kaupunki / Kaupunkisuunnittelu / Selvitys Mansikkaniemen alue Kuva 7 Ilmakuva vuodelta 1954 Kuva 8 Kantakartta vuodelta 1972 Kantakartalla näkyy uusi Ouluntie. Ranta-alueella Hietalahden rannassa paljon talousrakennuksia ja joitain päärakennuksia sekä mahdollisesti hiekanottoa. 10

11 Kuva 9 lupa-asiakirjan asemapiirros 1960-luku Kuva 10 Koljonvirran risteys 1980-luvun puolivälissä 11

12 Kuva 11 Kuvan ajankohta ei ole tiedossa. OULUN TIE Ouluntien historiasta löytyneitä tekstiotteita on koottu alle: Toisena liikenteen välittäjänä Iisalmelle oli 16-sataluvulla ja 17-sataluvun alussa etelästä tuova maantie. Tie oli päättynyt alkuaan Iisalmelle, mutta olivat iisalmelaiset sittemmin puolestaan tehneet sille suurella vaivalla jatkoa Pojanmaan rajaan saakka. Tämä tie kulki Iisalmen kirkolta Koljonvirran ylitse Kun Oulun ja Iisalmen väli oli Pietari Brahen aikoina tärkeä postitie. Paitsi että tietä korjattiin, järjestettiin sen varteen myös kreivin toimesta joukko majataloja (1600-luvulla). Vuoden 1808 kevättulva oli vienyt myöskin Virran sillat. (s.410) Pitäjän maantieverkon runkona on edelleenkin vanhan, Kuopiosta Ouluun kulkevan kauppatien eli Oulun maantien pitäjän rajojen sisällä oleva osa. Se on menettänyt muinaisen kaupallisen merkityksensä, mutta on yhäkin vilkkaan matkustajaliikenteen välittäjänä. (s.461) Iisalmen Kajaanin maantie valmistui v.1828 Lähde: Iisalmen entisen pitäjän historia 12

13 Tien pääsuunnan määräsi vanha ura, jota 1600-luvun alkupuolella jo oli suunniteltu kunnostettavaksi, mutta josta sillä kertaa ei näytä tulleen mitään. Postitienä sitä sen sijaan käytettiin ennen isoavihaa kuljettaessa Savonlinnasta Ouluun. Vuonna 1742 tiedetään venäläisen sotaväen olleen tällä linjalla maatöissä, saaneen sen ratsain kuljettavaan kuntoon. Pikkuvihan jälkeen Oulun tien kunnostamisesta puhuttiin paljonkin, mutta siihen jäätiin. Seuraavan kerran asia tuli esille valtiopäivillä 1771, jolloin pohjoissavolaiset edustajat esittivät, että Pohjanmaan maaherrakunta velvoitettaisiin rakentamaan ja kunnossapitämään maantietä Iisalmen ja Pohjanmaan rajalta Ouluun. Vuonna Kustaa III määräsi että vanhalle tienpohjalle oli rakennettava maantie Kuopiosta Ouluun. Ryhdyttiinkin tietä oikaisemaan, leventämään ja tasoittamaan valtamaantieksi. V se oli jo rattailla ajettavassa kunnossa. Iisalmen pitäjässä pitäjäläiset osallistuivat tietöihin ja saivat tehtäväkseen sen kunnossa pitämisen. V jatkettiin uusien oikaisujen tekoa, koska raakamainen ja sivistymätön rahvas oli itsepintaisuudessaan useissa paikoin rakentanut tiet mutkiin, vanhempien ratsasteiden ja polkujen mukaan (s.14). Lähde: Iisalmen kaupungin historia Kun valtatietä 19 (nykyinen valtatie 88) perusparannettiin Vieremän Valkeiskylälle asti, niin Koljonvirralle valmistui syksyllä 1971 uusi silta entisen läheisyyteen alavirran puolelle. Vuonna 1928 rakennettu kapea silta purettiin. (s.43) Lähde: Iisalmen historia RAKENNUKSET JA ALUEIDENKÄYTTÖ JUHANI AHON MUSEO Mansikkaniemellä sijaitsee Iisalmen pappilaan kuulunut pikkupappila, jonka rakennutti rovasti Johan Lorenz Lagus ( ) 1840-luvun lopulla. Pikkupappila rakennettiin apulaispapin asunnoksi ja se toimi kirjailija Juhani Ahon ( ) lapsuudenkotina. Ahon aikaan pappila oli pärekattoinen harmaa hirsirakennus, johon kuului neljä perättäistä huonetta ja keittiö. Talo on muuten alkuperäinen, mutta kuistia ja ullakkokerrosta ei ollut Ahon aikaan. Pappilan pihapiiriin kuului alkuperäisesti kaksi aittaa ja tallirakennus, nykyhetkellä pihapiirissä sijaitsee myös sinne siirretty Suomen sodan aikainen aitta ja tuulimylly. Lainaus Iisalmen Maalaiskunnan historia kirjasta, museotoiminnan synty: Mielenkiinto kunnan kulttuuriperinteiden säilyttämiseen virisi 1950-luvun vaihteessa. Samoihin aikoihin alettiin kiinnostua myös matkailijoiden houkuttelemisesta paikkakunnalle. Tällöin oli tarpeen luoda kohteita, joilla oli merkitystä yleisön mielenkiinnon herättäjinä. Luonnollinen lähtökohta kotiseutumuseolle saatiin Juhani ahon lapsuudenkodista, Brofeltin pappilasta. Olihan Juhani aho viettänyt lapsuusvuotensa Iisalmella isän toimiessa siellä pidettynä sielunpaimenena. Näistä lapsuusaikansa maisemista aho oli saanut aiheensa moniin lastuihinsa. 13

14 Mansikkaniemellä sijanneen pappilan ullakkokamarissa oli valmistunut myös käsikirjoitus jouluksi 1885 ilmestyneeseen teokseen papin tytär. Matkailun edistämisen ohella tiedostettiin myös pappilan kulttuurinhistoriallinen arvo. Innostusta asiaan lisäsi silloisen opetusministeri Virolaisen suullisesti kunnansihteeri Pehkoselle ja kunnanhallituksen puheenjohtaja Sirviölle antama ilmoitus, että kotiseutumuseoiden perustamiskustannuksiin olisi tilaisuus saada vielä valtiolta avustusta. V asetettiin museotoimikunta huolehtimaan hankkeen eteenpäin viemisestä. Valtiolta saadun 1 milj. markan avustuksen turvin entisöitiin rakennusmestari Eero Silvennoisen laatiman suunnitelman mukaisesti luonnonkauniilla paikalla sijaitsevan Mansikkaniemen entisen pappilan päärakennus Juhani Ahon muiston säilyttämiseksi. Samaan yhteyteen liitettiin osasto toisen Iisalmelaisen kirjailijan Kauppis-Heikin muistoksi. Kauppis- Heikin sijoittaminen samaan museoon ei ollut keinotekoisesti haettu yhdistelmä, vaan luonnollinen jatke molempien kirjailijoiden teiden yhdistymiselle jo nuoruusvuosina. Kauppis-Heikin kirjailijan uralle oli ollut erittäin suuri merkitys hänen renkiysvuosillaan kanssa tämän kannustaessa häntä kirjallisessa työssä. Rakennus käsitti kaikkiaan viisi huonetta. Pappilaan aikoinaan kuulunutta kalustoa oli hajaantunut eri puolilla pitäjää, josta sitä on pyritty jatkuvasti keräämään museoon. Esineistöä hankittiin myös Juhani Ahon sukulaisilta, varsinkin kirjailijan myöhemmiltä elämänvaiheilta. Kunnostustyöt saatiin päätökseen v. 1958, ja museon vihkiäiset saatettiin viettää heinäkuun 7. päivänä samana vuonna. Museon vahtimestariksi valittiin Elina Makkonen. Juhani ahon museon paikka oli mitä ihanteellisin jo luonnonkauneutensa puolesta, mutta myös siksi, että samaan yhteyteen voitiin liittää Suomen sodan aikaisia muistoja. Olihan kuuluisa Koljonvirran taistelupaikka museon välittömässä läheisyydessä. Museo ympäristöineen muodosti kunnalle tärkeän turisti nähtävyyden vilkkaasti liikennöidyn valtatie 5:n läheisyydessä. Kun niemen toiseen päähän vielä sijoitettiin leirintäalue, paikka tuli entistä paremmin turistien ulottuville. Museossa käyneiden määrä kohosikin jo v yli 8000 hengen. Maalaiskunnan viimeisenä toimintavuonna Juhani Ahon museoon tutustui 9393 henkilöä. Museotoimikunnan tehtävänä oli jatkuvasti hankkia lisää museoon liittyvää esineistöä. Mm. v Juhani Ahon 100- vuotisjuhlan yhteydessä paljastettiin Mansikkaniemessä ja vanhassa pappilassa muistolaatat. Silloin saatiin myös lahjoituksena Juhani Ahon kipsinen rintakuva ja Ahon sukulaisilta kirjailijan aikoinaan käyttämä kirjoituskone. Edelleen esineistöä kartutettiin Ahon käyttämällä lohiongella ja Kauppis-Heikin kiertokoulunopettajan laukulla. Myös kansallismuseo luovutti kokoelmistaan Aholle kuuluneita esineitä kotiseutumuseolle. Juhani Ahon patsasrahaston hyväksi ryhdyttiin myös myymään kirjaa Siihen aikaan kun isä lampun osti. Museorakennus alkoi saada ennen pitkää ympärilleen muitakin historiallisia rakennuksia. V museotoimikunnan ja matkailutoimikunnan yhteistyöllä Mansikkaniemelle siirrettiin vanha tuulimylly, joka kunnan toimesta entisöitiin. Vanhalle maaseutuyhteisölle tunnusomainen tuulimylly olikin sen jälkeen ensimmäisen toivottamassa niemelle saapuvat tervetulleiksi. Vähän myöhemmin suurta närkästystä ja lehdistö kirjoittelua aiheutti Koljonvirralla ollut vanha eloaitta. Kotiseutuhenkinen ja historiallisista muistomerkeistä kiinnostunut ryhmä piti ennennäkemättömänä saamattomuutena Koljonvirran taistelun aikaisen aitan päästämistä luhistumaan paikoilleen. Erityisen arvokkaaksi rakennuksen teki se, että aitta oli ainoa säilynyt Koljonvirran taistelun kokenut rakennus. Taistelu oli jättänyt merkkinsä hirsisen aitan seiniin syvinä luotien jälkinä. Kun asia otettiin todella käsiteltäväksi, ajanhammas oli purrut jo rakennusta pahasti. Katto oli lähes kokonaan lahonnut ja pudonnut alas ja alkuperäisestä tuohikatosta oli enää osoituksena vain tuohikäppyrä sortuneella katolla. Aitan omistaja mv. Tossavainen oli jo vuosia sitten luovuttanut rakennuksen siirrettäväksi, mutta varojen puutteessa asia oli lykkääntynyt. Valtuuston myöntämällä pienellä määrärahalla asiaa ei pystytty hoitamaan, siksi asian kunnostamisessa vedottiin paikalliseen väestöön. Vihdoin lokakuussa 1966 aitta siirrettiin Ylä-Savon ammattikoulun poikien toimesta Mansikkaniemelle vanhan tuulimyllyn läheisyyteen. Kunnan taholta ryhdyttiin aitan kunnostustöihin. Tämän jälkeen Mansikkaniemen museoalue muodosti entistä kiinteämmän kokonaisuuden ja yhdisti paikkakunnan menneisyyteen liittyvät tapahtumat ja sen kirjallisten lahjakkuuksien muistot. lähde Iisalmen Maalaiskunnan historia

15 Kuva 12 Museorakennus (pappila) (Auri Vallinmäki 2015) Kuva 13Tuulimylly (Auri vallinmäki 2015) 15

16 Kuva 14 Sota-aitta (Auri Vallinmäki 2015) Kuva 15 museon pihapiiriä Alueella on lisäksi Dolgorugin muistomerkki. 16

17 MÄNTYLÄ Mäntylän tila eli entinen Rikolan talo sijaitsee Mansikkaniemen museon lähellä, aivan ruhtinas Dolgorukin muistomerkin ja Koljonvirran juhlakentän tuntumassa. Pappilan tila on ensimmäisen kerran mainittu maarekisterissä 1798 numerolla 18:0. Vuonna 1897 Pappilan tilasta lohkottiin Pienpappila (eli Pikkupappila =nykyinen Mansikkaniemen museo) numerolla 18:7 sekä Halmemäki eli myöhempi Mäntylä, numerolla 18:8. Vuosien välillä Pienpappilan ja Halmemäen tiloissa tehtiin uudelleenrekisteröintejä ja yhdistämisiä, jotka mahdollisesti liittyvät pappilan torppien itsenäistymiseen. Mäntylä on mahdollisesti rakennettu samoihin aikoihin kuin Mansikkaniemen kappalaisen virkatalo. Erään lähteen mukaan rovasti Johan Lorenz Lagus, kirkkoherrana vuosina , olisi rakennuttanut Mansikkaniemen pikkupappilan apulaiselleen 1850-luvulla. Erään toisen lähteen mukaan Lagus olisi rakennuttanut Mansikkaniemelle jo 1840-luvulla talon tyttärelleen. Nämä tiedot joka tapauksessa vahvistavat sen, että Mansikkaniemelle ja Mäntylään on alettu rakentaa 1800-luvun puolivälissä luvulla Mäntylässä näyttää olleen useita rakennuksia, kuten v julkaistu puupiirros kertoo. Tila olisi tullut Rikolan suvulle joskus 1800-luvun lopulla luvulla sukunimi Kakkinen muutettiin Rikolaksi ja myös talosta alettiin käyttää Rikola-nimeä. Viimeksi ennen 1980-lukua talon omisti Pekka Rikola, jonka aikaan lukujen vaihteessa tehtiin mm. uusi sementtitiilinen navetta. Hänen jälkeensä tilan pellot olivat vuokralla ja pihapiiriä käytettiin kesäpaikkana luvulle asti Ouluntie kulki Mäntylän asuinrakennuksen pohjoispuolella. Kun nykyinen tie rakennettiin tie siirtyi Mäntylän pihan etelälaitaan ja rakennusryhmä jäi jyrkän tieleikkauksen reunalle. Iisalmen kaupunki osti vuonna 1981 pääosan Mäntylän tilan maista. Nykyisin tila rakennuksineen on Iisalmen kaupungin omistuksessa ja kunnostettu 2000-luvulla. Kuva 16 Mäntylä 17

18 Iisalmen kaupunki / Kaupunkisuunnittelu / Selvitys Mansikkaniemen alue LEIRINTÄALUE HIETALAHDESSA Mansikkaniemen Hietalahdella sijaitsi Iisalmen kaupungin leirintäalue vuosina Leirintäalueen maa-alue oli vuokrattu Iisalmen seurakunnalta, mutta alueella ei nähty olevan realistisia kehittymismahdollisuuksia: sen koon, sijainnin ja omistussuhteiden takia. Hietalahden leirintäalueella oli yhteensä 16 mökkiä, joissa oli 64 vuodepaikkaa ja yöpymisiä oli parhaimmillaan n vuodessa. Hietalahden leirintäalue sijaitsi myös melko jyrkässä männikköisessä rinteessä, mistä oli vaikea löytää teltan paikkaa ja paikan infrakstuuria olisi pitänyt kehittää paljon siihen nähden, että seurakunta ei ollut halukas myymään tonttia Iisalmen kaupungille. Seurakunta rakensi alueelle Metsäpirtin leirikeskuksen vuonna

19 Iisalmen kaupunki / Kaupunkisuunnittelu / Selvitys Mansikkaniemen alue 19

20 LÄHDELUETTELO: Iisalmen kaupungin historia , Tauno Räisänen, 1959,Savon Sanomain kirjapaino. Iisalmen maalaiskunnan historia , Elsa Boisman, 1973, julkaisija: Iisalmen maalaiskunnan historiatoimikunta, Iisalmen Sanomat. Sven dufva ja Koljonvirta, Jouko Pennanen, 1982 (?) Iisalmen historia inventointikortit, Iisalmen kaupunki Kyllä sopii ja mahtuu! kesänäyttelyn aineisto, 2016? KARTTA-AINESTOA: Iisalmen pitäjä 1750-l. ja 1840-l. sekä Ylä-Savo 1920-luvulla. Heikki Rantatupa, Matti Pehkonen. Alkuperäinen kartta: Rigsarkivet, , 2010, Painotalo Seiska Iisalmen kaupungin arkisto. Timo Ylimaunu: Iisalmen Koljonvirran taistelupaikan inventointi Museovirasto / Rakennushistorian osasto. Iisalmen maaseurakunnan arkisto III Id 9-10, 2 karttaa, Joensuun maakunta-arkisto, virkalaina vuonna MUITA AINEISTOJA: Honkakoski& Rissanen: Tutkimusraportti Koljonvirran taistelun (1808) sillan vesialueelta Iisalmessa-raportti Honkakoski: Koljonvirran taistelun aikaisen sillan paikka ja rakenne raportti