TUTKIMUS TEOLLIS- JA TEKIJÄNOIKEUKSIEN VERKKOLOUKKAUKSIIN LIITTYVISTÄ LAINSÄÄDÄNTÖTOIMENPITEISTÄ

Transkriptio

1 TUTKIMUS TEOLLIS- JA TEKIJÄNOIKEUKSIEN VERKKOLOUKKAUKSIIN LIITTYVISTÄ LAINSÄÄDÄNTÖTOIMENPITEISTÄ Tiivistelmä EUROOPAN UNIONIN TEOLLISOIKEUKSIEN VIRASTON TILAAMA HANKE

2 TIIVISTELMÄ Tausta Teollis- ja tekijänoikeuksien loukkauksia on tapahtunut ja tapahtuu yhä useammin verkkoympäristössä, erityisesti internetissä. Tämä on huolestuttanut monia tahoja ja edistänyt useita viimeaikaisia eurooppalaisia hankkeita 1. Teollis- ja tekijänoikeuksien suojan vahvistamiseksi ja yhdenmukaistamiseksi on toteutettu useita lainsäädäntötoimenpiteitä sekä kansainvälisesti että Euroopassa. Toimenpiteitä ovat mm. oikeussuojakeinot, joiden tarkoituksena on antaa oikeudenhaltijoille ja lainvalvontaviranomaisille, kuten syyttäjille, mahdollisuus toimeenpanna teollis- ja tekijänoikeuksia tehokkaasti 2. Useimpia edellä mainitun lainsäädännön säännöksiä ei kuitenkaan ole laadittu siten, että ne käsittelisivät erityisesti teollis- ja tekijänoikeuksien verkkoloukkauksien ehkäisyä tai torjuntaa. Ne ovat vain vähimmäisvaatimuksia, jotka antavat yksittäisille jäsenvaltioille mahdollisuuden ottaa käyttöön ja soveltaa omia kansallisia toimenpiteitään. Aiemmissa havaintotutkimuksissa on tarkasteltu teollis- ja tekijänoikeuksien loukkauksia verkkoympäristössä, mutta missään niistä ei ole käsitelty kysymystä siitä, millä konkreettisilla olemassaolevilla lainsäädäntötoimenpiteillä voidaan ehkäistä tai torjua teollis- ja tekijänoikeusloukkauksia 3. Tämän tutkimuksen päätarkoituksena on sen vuoksi selvittää, onko jäsenvaltioissa ja missä määrin niissä on käytettävissä erityisiä lainsäädäntötoimenpiteitä teollis- ja tekijänoikeuksien verkkoloukkausten ehkäisemiseen tai torjumiseen. Tutkimuksessa keskitytään lainsäädäntötoimenpiteisiin, jotka tarjoavat käytännön ratkaisuja käytännön ongelmiin. Niihin kuuluu mahdollisuus vaatia, että verkkopalvelun tarjoaja paljastaa sellaisen asiakkaan henkilöllisyyden, jonka epäillään loukkaavan kolmannen osapuolen teollis- ja tekijänoikeuksia. Lisäksi niihin kuuluu mahdollisuus soveltaa eurooppalaista tutkintamääräystä teollis- ja tekijänoikeuksia koskeviin rikoksiin.menetelmät 1 Tällaisia ovat erityisesti Europolin vuonna 2013 laatima vakavaa ja järjestäytynyttä rikollisuutta koskeva uhkakuva-arvio (SOCTA), vuodet kattava EU:n tullitoimintaohjelma teollis- ja tekijänoikeuksien loukkausten torjumiseksi, komission tiedonanto Digitaalisten sisämarkkinoiden strategia Euroopalle (COM(2015) 192 final) sekä Europolin ja EUIPO:n tilanneraportti väärentämisestä EU:ssa. Viimeisin näistä raporteista on vuodelta Ks. jäljempänä 7 luvussa oleva katsaus näihin lainsäädäntötoimenpiteisiin. 3 Tässä yhteydessä viitataan kuitenkin asiaa koskevaan tutkimukseen "Study on voluntary collaboration practices in addressing online infringements of trade mark rights, design rights, copyright and rights related to copyright (Tutkimus vapaaehtoisista yhteistyökäytännöistä käsiteltäessä tavaramerkkioikeuksien, mallioikeuksien, tekijänoikeuksien ja tekijänoikeuksiin liittyvien oikeuksien verkkoloukkauksia),

3 Tutkimuksen päätarkoituksena on selvittää, onko EU:n jäsenvaltioissa itse asiassa käytettävissä erityisiä lainsäädäntötoimenpiteitä, joilla voidaan torjua tai ehkäistä teollis- ja tekijänoikeuksien verkkoloukkauksia, ja jos niitä on, onko niitä käytetty tai voidaanko niitä käyttää tähän tarkoitukseen jokaisessa jäsenvaltiossa. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi tutkimuksen alkuosassa kartoitettiin käytettävissä olevia lainsäädäntötoimenpiteitä seuraavilla kahdeksalla osa-alueella: 1 Tilitietojen hankkiminen 2 Pääsyn estäminen verkkosivustoille 3 Verkkotunnuksiin liittyvät toimet 4 Verkkoisäntiin kohdistettavat toimet 5 Eurooppalainen tutkintamääräys 6 Luovuttaminen eurooppalainen pidätysmääräys 7 Rahanpesu 8 Rikosoikeudelliset seuraamukset Kartoituksen tärkeimmät välineet olivat kaksi kyselylomaketta, joista ensimmäinen koski yksityisoikeudellisia ja toinen rikosoikeudellisia toimenpiteitä. Kyselylomakkeet esiteltiin tutkimusta varten perustetulle asiantuntijaryhmälle, minkä jälkeen ne lähetettiin kaikkien jäsenvaltioiden edustajille kahden eri toimijaverkoston kautta 4. Valtaosaan yksityiskohtaisista kysymyksistä saatiin vastauksia useimmista mutta ei kaikista jäsenvaltioislta 5, mikä on otettava huomioon tutkimukseen perehdyttäessä. Kartoituksen tarkoituksena oli kuitenkin saada yleiskuva lainsäädäntötoimenpiteiden käytettävyydestä EU:n jäsenvaltioissa eikä yksityiskohtaista kuvaa kunkin jäsenvaltion tilanteesta 6. Vastausten määrän perusteella voidaan saada yleiskuva tilanteesta. 4 Yksityisoikeudellisia toimenpiteitä koskeva kyselylomake jaettiin monille ECTA:n yksittäisille jäsenille ja ECTA:n komiteoiden jäsenille. Rikosoikeudellisia toimenpiteitä koskeva kysely lähetettiin Eurojustissa edustettuina oleville kansallisille viranomaisille. Hankeryhmä kiittää kaikkia vastaajia arvokkaasta ja tärkeästä panoksesta, jonka he ovat antaneet tutkimukseen. 5 Puuttuvien vastausten määrä käy ilmi kustakin taulukosta kohdasta Ei vastausta. 6 Esimerkkinä tutkimuksesta, jossa käsitellään kunkin jäsenvaltion oikeudellista tilannetta, on kuluttajakysymyksiä koskeva EUIPO:n raportti Consumers Frequently Asked Questions (FAQS) on Copyrigh, 2017, joka on saatavilla osoitteessa 3

4 Tutkimuksen alaan ei myöskään kuulunut vastausten riippumaton tarkistaminen. Vastaukset heijastavat siten vastaajien näkemyksiä, mikä on otettava yleensäkin huomioon tutkimukseen perehdyttäessä ja varsinkin silloin, kun vastauksia on siteerattu tai tarkasteltu erikseen. Keskeiset havainnot Kyselyyn vastanneissa EU:n jäsenvaltioissa käytettävissä olevien lainsäädäntötoimenpiteiden, joita oikeudenhaltijat ja toimivaltaiset viranomaiset voivat käyttää teollis- ja tekijänoikeuksien verkkoloukkausten torjumiseen ja ehkäisemiseen, kartoituksesta ja analyysista selviää koko EU:ssa esiintyviä yhteisiä piirteitä että kansallisia eroja. Näitä toimenpiteitä voidaan käyttää lähtökohtana kaikissa jäsenvaltioissa edellä mainituista kahdeksasta osa-alueesta kahden ensimmäisen osalta eli niiden lainsäädäntötoimenpiteiden osalta, jotka koskevat epäillyn oikeuksien loukkaajan tietojen paljastamista ja mahdollisuutta estää pääsy verkkosivustoille 7. Lisäksi oikeusperustetta erilaisille kansallisille toimenpiteille on jossain määrin yhdenmukaistettu teollis- ja tekijänoikeuksien noudattamisen varmistamista koskevan direktiivin asianomaisten artiklojen nojalla 8. Vaikka perusedellytyksiä tällaisten tietojen saamiseksi tai verkkosivustoja koskevien kieltojen määräämiseksi on jossain määrin yhdenmukaistettu, jäsenvaltioiden välillä saattaa olla eroja yksityiskohtaisempien, menettelyihin liittyvien ehtojen osalta. Yhdenmukaistettua lainsäädäntöä on siis useimmissa jäsenvaltioissa täydennetty erityisellä kansallisella lainsäädännöllä, kuten yksityis- ja rikosoikeudellisia menettelyjä koskevalla yleisellä lainsäädännöllä, jota sovelletaan niin teollis- ja tekijänoikeuksien loukkauksiin kuin muunlaiseenkin lainvastaiseen toimintaan 9. Kolmannella osa-alueella, joka koskee verkkotunnuksiin liittyviä toimia, tilanne on varsin erilainen. EU ei ole yhdenmukaistanut kansallista lainsäädäntöä yksittäisten jäsenvaltioiden maantieteellisten aluetunnusten (cctld-tunnusten) rekisteröinnistä ja hallinnoinnista. Tällöin oikeusperuste tämän tutkimuksen piiriin kuuluville erityisille lainsäädäntötoimenpiteille eli sellaisten verkkotunnusten rekisteröinnin lakkauttamiselle, siirrolle tai poistamiselle, joiden epäillään loukkaavan kolmannen osapuolen teollis- ja tekijänoikeuksia, määräytyy kunkin jäsenvaltion kansallisen lainsäädännön sekä kunkin cctld-tunnuksen hallinnoijan erityissääntöjen tai käyttöehtojen perusteella. Vaikka kaikki kolme analysoitua lainsäädäntötoimenpidettä ovat käytettävissä useimmissa jäsenvaltioissa, niistä yksikään ei ole käytettävissä kaikissa jäsenvaltioissa. Joissakin jäsenvaltioissa voi esimerkiksi olla mahdollista saada tuomioistuimen määräys, jolla voidaan siirtää teollis- ja tekijänoikeuksia loukkaavia verkkotunnuksia näiden tunnusten haltijalta oikeudenhaltijalle. Osassa jäsenvaltioita tämä ei kuitenkaan ole mahdollista, vaikka kyse olisi samoista osapuolista. Melko hajanainen yleiskuva saadaan myös niiden neljänteen osa-alueeseen kuuluvien lainsäädäntötoimenpiteiden kartoituksesta ja analyysista, jotka koskevat teollis- ja tekijänoikeuksien 7 Tähän lähtökohtaan on joissakin tilanteissa tehty muutoksia. Ks. tarkempia tietoja 8.2 ja 8.3 luvusta. 8 Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2004/48/EY, annettu 29 päivänä huhtikuuta 2004, teollis- ja tekijänoikeuksien noudattamisen varmistamisesta. 9 Tietojen luovuttamisen osalta tilannetta on perustellusti kuvattu mosaiikkimaiseksi lähestymistavaksi, jossa tuomioistuinten on sovellettava erilaisia kansallisia säädöksiä (Roland Knaak ja Lukasz Zelechowski julkaisussa Michel Vivant (ed.): European case-law on infringements of intellectual property rights, Bruylant, 2016.) 4

5 loukkaamisesta epäillyn sisällön ylläpitäjiä. Osaksi kaikkien jäsenvaltioiden lainsäädäntöä saatetun sähköisestä kaupankäynnistä annetun direktiivin artiklan 1 kohdassa säädetään toisaalta isäntäpalvelujen tarjoajien vastuuta koskevasta poikkeuksesta. Toissijaista vastuuta koskevia vaatimuksia ei kuitenkaan ole yhdenmukaistettu, joten ne määräytyvät kansallisen lainsäädännön mukaan. Sähköisestä kaupankäynnistä annetun direktiivin 14 artiklan 1 kohdassa säädetään, että palveluntarjoaja ei ole vastuussa asiakkaidensa puolesta säilyttämästään sisällöstä, paitsi jos hänellä on tietoa sisällön laittomuudesta tai jollei hän toimi viipymättä tietojen tuhoamiseksi (eli niiden poistamiseksi tai niihin pääsyn estämiseksi) heti saatuaan tiedon sisällön laittomuudesta. Vaikka isäntäpalvelujen tarjoaja ei yleensä ole vastuussa teollis- ja tekijänoikeuksia loukkaavasta sisällöstä, on mahdollista saada tuomioistuimen määräys, jonka mukaan tarjoajan on poistettava teollis- ja tekijänoikeuksia loukkaava sisältö alustaltaan kaikissa jäsenvaltioissa. Mahdollisuus vaatia, että isäntäpalvelujen tarjoaja lakkauttaa epäillyn teollis- ja tekijänoikeuksien loukkaajan tilin, ei toisaalta kuulu EU:n erityislainsäädännön piiriin, ja kartoituksessa osoitetaan, että tämä lainsäädännöllinen toimenpide ei ole käytettävissä tai sen saatavuutta koskevat ongelmat ovat ratkaisematta lähes puolessa jäsenvaltioista. Tilanne on vieläkin hajanaisempi, kun on kyseessä mahdollisuus estää teollis- ja tekijänoikeuksien epäiltyä loukkaajaa avaamasta aiemmin lakkautetun tilin tilalle uutta tiliä isäntäpalveluun. Tämä lainsäädännöllinen toimenpide ei ole käytettävissä tai sen käytettävyys on epäselvä tai siitä käydään oikeudellista keskustelua yli puolessa jäsenvaltioista. Teollis- ja tekijänoikeuksien loukkaaminen digitaaliympäristössä merkitsee, että loukkaavia toimia voidaan toteuttaa samanaikaisesti useassa jäsenvaltiossa, ja epäillyt oikeuksien loukkaajat voivat sijaita yhdessä tai useammassa jäsenvaltiossa. Jäsenvaltioiden tutkinnallisella ja oikeudellisella yhteistyöllä on sen vuoksi merkittävä rooli teollis- ja tekijänoikeuksien täytäntöönpanossa tällaisissa tapauksissa. Eurooppalainen tutkintamääräys 11 on uusi jäsenvaltioiden välisen oikeudellisen yhteistyön lainsäädäntötoimenpide, joka korvaa aiemman hajanaisen rakenteen 12. Eurooppalainen tutkintamääräys perustuu päätösten keskinäiseen tunnustamiseen. Tämä tarkoittaa, että kunkin jäsenvaltion on tunnustettava toisen jäsenvaltion pyyntö ja noudatettava sitä samalla tavoin kuin omien viranomaistensa pyyntöä. Tuotteiden luvaton jäljentäminen ja väärentäminen sisältyvät eurooppalaisen tutkintamääräyksen soveltamisalaan kuuluvien rikosten luetteloon, jos eurooppalaista tutkintamääräystä koskeva perusehto täyttyy eli jos rikoksesta voidaan määräyksen antavassa maassa määrätä vähintään kolmen vuoden enimmäisvankeusrangaistus. Teollis- ja tekijänoikeusloukkausten kaikkia lajeja ei kuitenkaan pidetä luvattomana jäljentämisenä ja väärentämisenä eikä enimmäisrangaistus tuotteiden luvattoman jäljentämisen ja väärentämisen tapauksessa ole kaikissa jäsenvaltioissa kolmen vuoden pituinen. 10 Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2000/31/EY, annettu 8 päivänä kesäkuuta 2000, tietoyhteiskunnan palveluja, erityisesti sähköistä kaupankäyntiä, sisämarkkinoilla koskevista tietyistä oikeudellisista näkökohdista (EYVL L 178, ). 11 Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/41/EU, annettu 3 päivänä huhtikuuta 2014, rikosasioita koskevasta eurooppalaisesta tutkintamääräyksestä. 12 Eurooppalaisen tutkintamääräyksen avulla pyritään luomaan kattava järjestelmä, jolla korvataan kaikki tämän alan voimassa olevat asiakirjat, kuten eurooppalaisesta todisteiden luovuttamismääräyksestä esineiden, asiakirjojen ja tietojen hankkimiseksi rikosasian käsittelyä varten 18 päivänä joulukuuta 2008 tehty neuvoston puitepäätös 2008/978/YOS. Se kattaisi mahdollisimman pitkälle kaikentyyppiset todisteet, sisältäisi määräaikoja täytäntöönpanolle sekä rajoittaisi mahdollisimman paljon kieltäytymisperusteita (eurooppalaisesta tutkintamääräyksestä annetun direktiivin johdanto-osan 6 kappale). 5

6 Molemmat tekijät rajoittavat toimivaltaisten viranomaisten mahdollisuuksia soveltaa eurooppalaista tutkintamääräystä teollis- ja tekijänoikeuksien loukkaamiseen jäsenvaltioissa. Eurooppalainen pidätysmääräys 13 on yksinkertaistettu rajat ylittävä menettely, jonka tavoitteena on syytteeseen asettaminen tai vapaudenmenetyksen käsittävän rangaistuksen tai turvaamistoimenpiteen täytäntöönpano. Eurooppalaisella pidätysmääräyksellä tarkoitetaan pyyntöä, jonka yhden jäsenvaltion oikeusviranomainen esittää toisessa jäsenvaltiossa olevan henkilön vangitsemiseksi ja luovuttamiseksi pyynnön esittävään jäsenvaltioon syytteeseen asettamista varten. Tuotteiden luvaton jäljentäminen ja väärentäminen sekä tietotekniikkarikokset sisältyvät niiden rikosten luetteloon, joiden osalta ei edellytetä, että ne ovat rikoksia myös täytäntöönpanovaltiossa. Tässä tehdään poikkeus muutoin sovellettavasta kaksoisrangaistavuuden vaatimuksesta, joka tarkoittaa, että eurooppalaisen pidätysmääräyksen perusteena oleva rikos on rangaistava teko sekä pidätysmääräyksen antavassa valtiossa että täytäntöönpanovaltiossa. Ehtona on kuitenkin, että rikoksesta sellaisena kuin se määritellään pidätysmääräyksen antavan jäsenvaltion lainsäädännössä voi seurata vapaudenmenetyksen käsittävä rangaistus, jonka enimmäisaika on vähintään kolme vuotta 14. Tällainen rajoitus estää edellä mainitun eurooppalaisen tutkintamääräyksen tavoin eurooppalaisen pidätysmääräyksen soveltamisen joissakin jäsenvaltioissa monien teollis- ja tekijänoikeuksien loukkausten osalta. Tällaisissa tapauksissa eurooppalainen pidätysmääräys voidaan kaikesta huolimatta antaa, jos teollis- ja tekijänoikeuksien loukkauksesta voi pidätysmääräyksen antavassa jäsenvaltiossa seurata vähintään 12 kuukauden vankeusrangaistus, minkä lisäksi täytäntöönpanovaltio voi edellyttää, että eurooppalaisen pidätysmääräyksen perustana oleva rikos on myös sen kansallisen lainsäädännön mukaan rikos. Hiljattain annetut kaksi rahanpesun vastaista säädöstä eli neljäs rahanpesunvastainen direktiivi 15 ja varainsiirtoasetus 16 kattavat useimpien rikollisen toiminnan lajien tuottaman hyödyn 17. Nämä säädökset kattavat periaatteessa teollis- ja tekijänoikeuksien verkkoloukkausten tuottaman hyödyn, mutta konkreettiset esimerkit tästä näyttävät toistaiseksi puuttuvan. Tutkimuksessa käsitellään myös seikkoja, jotka liittyvät teollis- ja tekijänoikeuksien loukkauksista määrättäviin rikosoikeudellisiin seuraamuksiin, jotka on vahvistettu jäsenvaltioiden kansallisissa laeissa. Rikosoikeudellisia seuraamuksia ei ole yhdenmukaistettu EU:n tasolla. Kuten edellä on esitetty, seuraamustyypit ja enimmäisseuraamukset vaikuttavat kuitenkin huomattavasti mahdollisuuksiin soveltaa näitä kahta EU:n lainsäädäntöön perustuvaa lainsäädäntötoimenpidettä, eurooppalaista tutkintamääräystä ja eurooppalaista pidätysmääräystä, teollis- ja tekijänoikeuksien verkkoloukkauksiin. Kartoitus osoittaa, 13 Neuvoston puitepäätös 2002/584/JHA, tehty 13 päivänä kesäkuuta 2002, eurooppalaisesta pidätysmääräyksestä ja jäsenvaltioiden välisistä luovuttamismenettelyistä (EYVL L 190, ). 14 Eurooppalaista pidätysmääräystä koskevan neuvoston puitepäätöksen 2 artiklan 2 kohta. 15 Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2015/849, annettu 20 päivänä toukokuuta 2015, rahoitusjärjestelmän käytön estämisestä rahanpesuun tai terrorismin rahoitukseen, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 648/2012 muuttamisesta sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2005/60/EY ja komission direktiivin 2006/70/EY kumoamisesta (rahanpesunvastainen direktiivi). 16 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2015/847, annettu 20 päivänä toukokuuta 2015, varainsiirtojen mukana toimitettavista tiedoista ja asetuksen (EY) N:o 1781/2006 kumoamisesta (ETA:n kannalta merkityksellinen teksti) (EUVL L 141, , s. 1 18). 17 Ks. rahanpesunvastaisen direktiivin 3 artiklan 4 kohdan rikollisen toiminnan määritelmä ja erityisesti f alakohdan rikosten määritelmä. 6

7 että teollis- ja tekijänoikeusloukkauksista määrättävien seuraamusten tyypit ja enimmäismäärät vaihtelevat jäsenvaltioissa huomattavasti. Jos vapaudenmenetyksen käsittävää rangaistusta voidaan soveltaa, sen enimmäispituus vaihtelee kahdesta vuodesta kymmeneen vuoteen. Oikeudellinen tilanne ei myöskään ole jäsenvaltioissa lainkaan yhdenmukainen kysymyksissä, jotka koskevat tuottamuksellisten loukkausten rangaistavuutta ja mahdollisuuksia saattaa oikeushenkilö vastuuseen rikollisen toiminnan piiriin kuuluvista loukkauksista. Erillisessä luvussa esitetään analyysia koskevia loppuhuomautuksia. Sen mukaan joistakin käsitellyistä osa-alueista voitaisiin ja olisi tarpeellista tehdä perusteellisempia tutkimuksia. Tekniikan kehitys on vaikuttanut ja vaikuttaa todennäköisesti edelleen sekä teollis- ja tekijänoikeuksien täytäntöönpanoon verkossa että mahdollisiin teollis- ja tekijänoikeuksien loukkauksiin. Viimeisessä luvussa käsitellään näitä uusia mahdollisuuksia ja haasteita, esimerkiksi lohkoketjuteknologian käyttöä, massadatan ja suodatustekniikoiden käyttöä sekä täytäntöönpanomekanismien yksityistämistä käyttämällä tuomioistuinten ulkopuolisia poistamismenettelyjä. 7

8 Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto 2018 Jäljentäminen on sallittua, jos lähde mainitaan. TUTKIMUS TEOLLIS- JA TEKIJÄNOIKEUKSIEN VERKKOLOUKKAUKSIIN LIITTYVISTÄ LAINSÄÄDÄNTÖTOIMENPITEISTÄ 8