TENON NÄÄTÄMÖJOEN PAATSJOEN VESIENHOITOALUE

Transkriptio

1 Yhteistyöllä parempaan vesienhoitoon Yhteenveto vesienhoitoa koskevista keskeisistä kysymyksistä Tenon Näätämöjoen Paatsjoen vesienhoitoalueella TENON NÄÄTÄMÖJOEN PAATSJOEN VESIENHOITOALUE

2 Mikä on mielestäsi keskeistä vesienhoidossa? Oletko kiinnostunut siitä, missä kunnossa kotikuntasi, mökkikuntasi tai maakuntasi vesistöt ja pohjavedet ovat? Haluatko osallistua ja auttaa viranomaisia suunnittelemaan vesienhoitoa siten, että vedet ovat hyvässä kunnossa sekä ihmisten tarpeisiin että eliöstölle? Alueelliset ympäristökeskukset laativat parhaillaan vesienhoitosuunnitelmia ja niiden osana toimenpideohjelmia. Suunnitelmissa kerrotaan vesien tilasta, ongelmista ja suunnitelluista hoitotoimista. Voit osallistua vesienhoidon suunnitteluun kahdessa vaiheessa: vuosina 2007 ja Nyt alueellinen ympäristökeskus tarvitsee mielipidettäsi vesienhoidon keskeisistä kysymyksistä. Tämä julkaisu on yhteenveto keskeisistä kysymyksistä. Se kertoo, mihin kysymyksiin vesienhoitosuunnitelmassa ja toimenpideohjelmassa on aiottu kiinnittää huomiota. Voit edistää yhteistä asiaa antamalla vapaamuotoisen kirjallisen palautteen. Lukemista helpottamaan on koottu julkaisun loppuun sanasto peruskäsitteistä. Sanastossa esitetyt käsitteet on ensi kertaa mainitessa kursivoitu. Tavoitteena vesien hyvä tila Vesiensuojelussa ja -hoidossa pyritään koko EU:n alueella yhteisiin tavoitteisiin. Yleinen tavoite on jokien, järvien, rannikkovesien ja pohjavesien vähintään hyvä tila vuoteen 2015 mennessä. Rakentamalla tai muutoin fyysisesti muutetut vedet voidaan tietyin edellytyksin nimetä keinotekoisiksi tai voimakkaasti muutetuiksi. Tällaisten vesien tilalle asetetaan omat tavoitteet vesienhoitosuunnitelmassa. Joidenkin vesien tilaa ei pystytä parantamaan eikä vaativia tavoitteita saavuttamaan esimerkiksi luonnonolojen vuoksi tai taloudellisista syistä. Tällöin tavoitteiden saavuttamiseen voidaan antaa lisäaikaa tai tavoitteita voidaan lieventää. Pilaavien sekä muiden haitallisten aineiden pääsyä vesiin rajoitetaan. Tulvien ja kuivuuden aiheuttamia haittoja vähennetään. Jokien, järvien ja rannikkovesien tilaa arvioidaan jatkossa entistä monipuolisemmin. Aiemmin veden laadun luokittelu perustui siihen, miten käyttökelpoista vesi on ihmiselle. Nyt luokittelussa otetaan huomioon, millainen vesistönosa on luontaisesti ja arvioidaan, miten ihmisen toiminta muuttaa vesistönosan luontaista tilaa. Vesien tilan seurantaa kehitetään niin, että sillä saadaan luokitteluun tarvittavaa tietoa. 2 Vesienhoitoalueen keskeisten kysymysten yhteenveto 2007

3 Kuva: Aarno Torvinen Miten vesienhoidon suunnittelu vaikuttaa? Suunnittelu vaikuttaa lupapäätöksiin ja näin edelleen vesiensuojeluun lisää tietoa vesien tilasta ja siihen vaikuttavista tekijöistä ohjaa vesiensuojelutoimia sekä maankäytön suunnittelua auttaa ohjaamaan EU:n ja kansallista rahoitusta, kuten maatalouden ympäristötukea ja aluekehitysrahoitusta Lisäksi suunnittelussa asetetaan alueen vesienhoidolle tavoitteet sekä määritellään vesiensuojelutoimia, joilla tavoitteet saavutetaan. tunnistetaan ne vedet, joiden tilalle asetettuja tavoitteita on lievennettävä luonnonolojen sekä teknisten tai taloudellisten syiden vuoksi Vesienhoitoalueen keskeisten kysymysten yhteenveto 2007

4 Ketä kuullaan, mistä ja milloin? Vesienhoidon suunnitteluun voivat osallistua kaikki kansalaiset, kansalaisjärjestöt, viranomaiset ja toiminnanharjoittajat. Tämä kuuleminen koskee kaikkia niitä, jotka ovat kiinnostuneita vesienhoidosta. Ympäristökeskukset pyytävät lisäksi lausunnot mm. alueen kunnilta, viranomaisilta ja yhteisöiltä. Mistä asioista odotetaan palautetta? Odotamme näkemyksiäsi vesienhoidon suunnittelun suuntaamiseksi ja tueksi: vesien tilaan liittyvistä ongelmista ja kehittämistarpeista siitä, onko tässä asiakirjassa tuotu esiin keskeisimmät ongelmat keinoista ja toimista, joilla ongelmia voidaan poistaa toimien rahoitusmahdollisuuksista Tietoa toivotaan myös olemassa olevista suunnitelmista, ohjelmista ja tavoitteista, jotka voivat vaikuttaa merkittävästi vesien hoitoon. Toimenpideohjelmissa keskitytään pääasiassa keskeisiin kysymyksiin, ja niistä kuuleminen on osa toimenpideohjelmien valmistelua. Kuulemisessa saatavasta palautteesta ja lausunnoista laaditaan yhteenveto, joka käsitellään alueellisen ympäristökeskuksen perustamassa vesienhoidon yhteistyöryhmässä. Kuulemisessa saatu palaute ja ehdotukset käsitellään, otetaan huomioon suunnittelussa sekä kirjataan vesienhoitosuunnitelmaan. Miten ja milloin toimitan mielipiteeni eteenpäin? Kuulemiseen on varattu aikaa puoli vuotta. Kuuleminen alkaa ja päättyy Kuuleminen tapahtuu kaikkialla Suomessa samaan aikaan. Mielipiteet ja kannanotot on esitettävä kirjeitse tai sähköpostitse. Palautteesta tulee selvitä palautteen antajan nimi ja yhteystiedot. Palautteet on toimitettava alueellisen ympäristökeskuksen kirjaamoon (yhteystiedot on esitetty kuulutuksessa ja tämän julkaisun lopussa). 4 Vesienhoitoalueen keskeisten kysymysten yhteenveto 2007

5 Vesienhoidon suunnittelun ja kuulemisen aikataulu Ensimmäinen kuuleminen oli vuonna 2006, jolloin kysyttiin mielipiteitä vesienhoitosuunnitelman työohjelmasta, siinä esitetystä aikataulusta sekä osallistumismenettelyistä. Silloin saadut näkemykset otettiin huomioon valmisteltaessa tätä yhteenvetoa vesienhoidon keskeisistä kysymyksistä. Kolmas kuuleminen on vuonna 2008, jolloin on nähtävänä ehdotus vesienhoitosuunnitelmaksi. Vesienhoitosuunnitelma hyväksytään vuoden 2009 lopussa. VESIENHOITOSUUNNITELMAN AIKATAULU Vesienhoitosuunnitelman työohjelman ja aikataulun laatiminen Vuosineljännes I II III IV I II III IV I II III IV I II III IV Kuuleminen työohjelmasta ja aikataulusta Seurantaohjelman laatiminen Pinta- ja pohjavesien luokittelu Yhteenvedon laatiminen vesistöalueen hoitoa koskevista tärkeistä kysymyksistä Kuuleminen yhteenvedosta Vesien laatua ja määrää koskevien tavoitteiden määrittely Toimenpideohjelmien kokoaminen Ehdotuksen laatiminen vesienhoitosuunnitelmaksi Kuuleminen ehdotuksista Vesienhoitosuunnitelmaehdotuksen täydentäminen kuulemisen perusteella Vesienhoitosuunnitelman hyväksyminen valtioneuvostossa Yhteistyöryhmän työskentely Tiedon kokoaminen ja täydentäminen suunnittelua varten Kansainvälinen yhteistyö Vesienhoitoalueen keskeisten kysymysten yhteenveto 2007

6 Uusi lainsäädäntö edellyttää kuulemista Laki vesienhoidon järjestämisestä Vesipolitiikan puitedirektiivin vaatimukset pannaan täytäntöön kansallisin säädöksin, joista tärkeimpiä ovat laki vesienhoidon järjestämisestä (1299/2004), jäljempänä vesienhoitolaki ja sen pohjalta annetut asetukset. Vesienhoitolaissa säädetään viranomaisten yhteistyöstä, vesien tilaan vaikuttavien tekijöiden selvittämisestä, seurannasta, vesien luokittelusta, vesienhoidon suunnittelusta sekä kansalaisten ja eri tahojen osallistumisesta suunnitteluun. Asetuksella vesienhoitoalueista (1303/2004) sekä asetuksella vesienhoidon järjestämisestä (1040/2006) säädetään tarkemmin suunnittelutyön järjestämisestä vesienhoitoalueilla ja eri sidosryhmien osallistumisesta vesienhoitosuunnitelman valmisteluun. Vesienhoitolaki ohjaa siis tarvittavaa vesienhoidon suunnittelujärjestelmää. Toiminnanharjoittajia koskevista luvista päätetään edelleen ympäristönsuojelulain (86/2000), vesilain (264/1961) ja muun lainsäädännön mukaisesti. Vesienhoitolain 13 :n mukaan Alueellisen ympäristökeskuksen on vesienhoitosuunnitelman laatimista varten tehtävä: 1) hoitosuunnitelman laatimisen aikataulu ja työohjelma vähintään kolme vuotta ennen hoitosuunnitelmakauden alkamista; 2) yhteenveto vesistöalueen hoitoa koskevista keskeisistä kysymyksistä vähintään kaksi vuotta ennen hoitosuunnitelmakauden alkamista; sekä 3) hoitosuunnitelmaehdotus vähintään vuosi ennen hoitosuunnitelmakauden alkamista. Tämä asiakirja on kohdassa 2 tarkoitettu yhteenveto keskeisistä kysymyksistä. Vesienhoitolain 15 :n mukaan Alueellisen ympäristökeskuksen on varattava kaikille mahdollisuus tutustua 13 :ssä tarkoitettuihin valmisteluasiakirjoihin ja niiden tausta-asiakirjoihin sekä varattava tilaisuus esittää mielipiteensä valmisteluasiakirjoista kirjallisesti tai sähköisesti. Ympäristökeskuksen on julkaistava kuulutus valmisteluasiakirjojen nähtävillä olosta alueen kuntien ilmoitustauluilla. Asiakirjat on pidettävä nähtävillä tarpeellisilta osin alueen kunnissa ja ne on julkaistava sähköisesti. Ympäristökeskuksen on lisäksi pyydettävä tarvittavat lausunnot. 6 Vesienhoitoalueen keskeisten kysymysten yhteenveto 2007

7 Vesiensuojelun nykytila Suomessa Suomessa vesienhoito perustuu valtioneuvoston periaatepäätökseen vesiensuojelun suuntaviivoista vuoteen 201 ja valtioneuvoston hyväksymään Suomen Itämeren suojeluohjelmaan. Vaikka Suomella on pitkät perinteet vesienhoidossa, kaikkia tavoitteita ei ole vielä saavutettu. Monilla alueilla tarvitaan tehostettuja toimia vesien tilan kohentamiseksi. Vesiensuojelun ja -hoidon painopisteet vaihtelevat alueellisten erityispiirteiden mukaan. Pintavesien suojelemiseksi tärkeintä on vähentää erityisesti rehevöitymistä aiheuttavien ravinteiden sekä haitallisten ja happea kuluttavien aineiden kuormitusta. Samalla suojellaan vesiluontoa. Pohjavesiä suojellaan niiden laatua heikentäviltä riskeiltä sekä toimilta, jotka vähentävät pohjaveden muodostumista. Aiemmassa Vesiensuojelun tavoitteet vuoteen 200 -ohjelmassa asetettiin tavoitteeksi, ettei ihmistoiminta huononna Itämeren ja sisämaan pintavesien tilaa ja että haitallisesti muuttuneiden vesien tila paranee. Tämä tavoite ei ole kaikilta osin toteutunut, sillä haitallisesti muuttuneiden vesialueiden tila ei ole olennaisesti parantunut. Vesiä rehevöittävää ravinnekuormitusta ei ole vähennetty läheskään riittävästi. Pintavesien ekologista tilaa heikentävät monin paikoin kuormituksen lisäksi myös veden korkeuden ja virtaamien säännöstely sekä vesistöjen ja rantojen rakenteelliset muutokset (pengerrykset, mökkirantojen käsittely, satamien rakentaminen jne.). Luonnontilaiset pienvedet ovat selvästi taantuneet. Noin 40 % vedenhankinnalle tärkeistä pohjavesialueista sijaitsee alueella, missä on pohjaveden tilalle riskiä aiheuttavaa toimintaa. Monien voimakkaasti kuormitettujen vesien tila parani merkittävästi ja luvuilla, jolloin toteutettiin yhdyskuntien ja teollisuuden vesiensuojelutoimia luvun puolivälin ja 2000-luvun alun välisenä aikana vesien tila ei ole kuitenkaan kehittynyt suotuisasti. Erityisen huolestuttavaa on jokien heikko tila sekä rannikkovesien rehevöitymisen lisääntyminen Suomenlahdella, Saaristomerellä ja osittain myös Pohjanlahdella. Vesiensuojelutarpeita lisää se, että huomattava osa väestöstä asuu tilaltaan heikentyneiden vesien äärellä. Vesienhoitoalueen keskeisten kysymysten yhteenveto

8 Mitä on jo tehty? Vesiensuojelun kaikkia tavoitteita ei ole vielä saavutettu. Paljon on kuitenkin tehty: Maatalouden viljelykäytännöt ovat kehittyneet vesiensuojelun kannalta myönteisesti. Esimerkiksi suojavyöhykkeiden määrä vesistöjen varsilla on lisääntynyt ja lannoitteiden ja karjanlannan käyttö peltohehtaaria kohti on vähentynyt. Myös eroosiota vähentävät muokkausmenetelmät ovat yleistyneet. Metsätalouden suunnitteluun liittyvä ohjausta ja lainsäädäntöä on kehitetty merkittävästi. Teollisuuden ja yhdyskuntien jätevesien ravinnekuormitus on pienentynyt selvästi 1990-luvun alusta lähtien. Jätevesien purkuvesissä aiheuttamat haitat ovat vähentyneet huomattavasti. Haja-asutuksen vesiensuojelu on edistynyt, kun haja-asutuksen talousjätevesien käsittelystä annettu asetus tuli voimaan vuonna Turvetuotannon tehostetut vesiensuojelutoimet ovat vähentäneet turvetuotannon aiheuttamaa ravinnekuormitusta. Turkistuotannon vesiensuojelu on tehostunut viime vuosina ympäristölupien ansiosta sekä siksi, että turkistarhoja on siirretty pois pohjavesialueilta Kalankasvatuksen kuormitus on alentunut vesiensuojelutoimien ansiosta ja tuotantomäärien laskettua. Eräiden vaarallisten aineiden pitoisuudet vesiympäristössä ovat alentuneet selvästi päästörajoitusten ja käyttökieltojen ansiosta. Teollisuudenjätevesien metallikuormitus on vähentynyt merkittävästi. Säännöstelyjen haittojen vähentämistä on selvitetty ja niitä on lievennetty lähes kaikissa merkittävissä säännöstellyissä vesistöissä. Vesien tilaa on parannettu kunnostuksilla. Pohjavesien suojelu on tehostunut viime vuosina merkittävästi. Teollisuudesta, liikenteestä, haitallisista aineista, maataloudesta ja muusta ihmisen toiminnasta aiheutuvia riskejä on vähennetty. Pohjavesiriskejä aiheuttavia laitoksia ja toimintoja on ohjattu luokiteltujen pohjavesialueiden ulkopuolelle. Itämeren suojelu on edistynyt Itämeren suojelukomission ansiosta. Erityisesti suora pistekuormitus rannikkovesiin on vähentynyt. Vesiluonnon suojelua on edistetty luonnon- ja biologisen monimuotoisuuden suojeluohjelmilla ja Natura verkostolla. Vesienhoidon suunnittelussa vesiensuojelutyötä jatketaan ja pyritään löytämään myös uusia ratkaisuja vesien tilan parantamiseksi. 8 Vesienhoitoalueen keskeisten kysymysten yhteenveto 2007

9 Vesienhoidon keskeiset kysymykset Tenon Näätämöjoen Paatsjoen vesienhoitoalueella Tenon, Näätämöjoen, Paatsjoen, Uutuanjoen sekä Tuulomajoen vesistöalueista muodostuu Norjan alueiden kanssa kansainvälinen vesienhoitoalue, joka ulottuu myös Venäjän puolelle. Noin kaksi kolmannesta vesienhoitoalueen kokonaispinta-alasta sijaitsee Suomen puolella. Kaikki alueen vesistöt laskevat Jäämereen. Tyypillistä subarktisen alueen vesille on niiden karuus, kirkkaus ja vähähumuksisuus. Suurimmat joet ovat Tenojoki, Inarijoki, Näätämöjoki, Utsjoki, Vaskojoki, Ivalojoki ja Juutuanjoki. Teno- ja Näätämöjoen vesistöt ovat merkittäviä merilohen ja taimenen lisääntymisalueita. Suurin osa järvistä on tunturijärviä sekä pieniä ja keskikokoisia vähähumuksisia järviä. Alueen suurin järvi on Inarijärvi, josta vedet laskevat Pohjoiseen jäämereen Norjan ja Venäjän välistä rajajokea, Paatsjokea, pitkin. Väestöä ja asutuskeskittymiä alueella on vähän. Ihmisen aiheuttama kuormitus Suomen puoleisella alueella on verraten pientä, eikä veden laadullisia ongelmia juurikaan ole. Kuormittavia tekijöitä alueella ovat lähinnä metsätalous, yhdyskunnat sekä haja- ja loma-asutus. Inarijärveä ja Rahajärveä säännöstellään vesivoimantuotantoa varten. Vesienhoitoalueella vedenottokäytössä olevat pohjavesialueet ovat asutus- ja teollisuusalueiden ulkopuolella, joten näistä syistä johtuvat riskitekijät ovat pieniä. Pohjavesialueilla ei juurikaan ole vilkasliikenteisiä teitä eikä maanteiden suolausta, joten haitat pohjavesille jäävät tältä osin myös vähäisiksi. Maatalouden aiheuttamaa kuormitusta pohjavesialueilla ei ole lainkaan. Maa-aineksen otto on ollut 1980-luvun alusta alkaen luvanvaraista toimintaa ja sen myötä pohjavesien suojelu on voitu huomioida ottotoiminnassa ja estää merkittävien riskien synty. Vesienhoitoalueen keskeisten kysymysten yhteenveto

10 Kuva 1. Tenon Näätämöjoen Paatsjoen vesienhoitoalueen pintavedet. Kuva 2. Tenon Näätämöjoen Paatsjoen vesienhoitoalueen pohjavesialueet. 10 Vesienhoitoalueen keskeisten kysymysten yhteenveto 2007

11 Vesienhoidon keskeisiä kysymyksiä Tenon Näätämöjoen Paatsjoen vesienhoitoalueella Keskeisten kysymysten määrittelyssä on otettu huomioon ensimmäisen kuulemisen yhteydessä vuonna 2006 saadussa palautteessa saadut kommentit vesienhoidon tärkeistä asioista ja yhteistyöryhmän näkemyksiä kartoittaneen kyselyn tulokset (tammikuu 2007). Lisäksi aineistona on ollut mm. Valtioneuvoston periaatepäätös vesiensuojelun suuntaviivoiksi vuoteen 2015 sekä muita alueellisia vesien käyttöön ja tilaan vaikuttavia suunnitelmia ja selvityksiä. Vesistöjen ekologista tilaa tai voimakkaasti muutetuissa vesissä saavutettavissa olevaa ekologista tilaa ei keskeisten kysymysten laatimisen yhteydessä ole vielä ollut mahdollista arvioida luokittelujärjestelmän keskeneräisyyden ja biologisten aineistojen vähäisyyden takia. Pääosa keskeisiin kysymyksiin liittyvistä ongelmista ja tarvittavista toimenpiteistä tähtää pinta- ja pohjavesien tilan ylläpitoon ja tilan heikentymisen estämiseen sekä jo aiheutettujen haittojen ja vahinkojen lieventämiseen ja korjaamiseen. Vesiensuojelutoimenpiteiden rahoituksen puute on suuri ongelma. Jatkossakin erilaisia toimintoja ja elinkeinoja tulee voida harjoittaa siten, että niiden haitalliset vesistövaikutukset minimoidaan. Kansainvälisellä vesienhoitoalueella on tärkeää, että ympäristötavoitteet ja tarvittavat toimenpiteet sovitetaan yhteen maiden kesken niiltä osin kuin ne koskevat yhteisiä rajavesiä. Tämä edellyttää yhteistä näkemystä rajavesien tilasta ja siihen vaikuttavista tekijöistä sekä niistä keskeisistä kysymyksistä, joihin tulisi kiinnittää huomiota koko vesienhoitoalueella. Lapin ympäristökeskus ehdottaa yhteistyöryhmän kanssa tehdyn valmistelun pohjalta, että Tenon Näätämöjoen Paatsjoen vesienhoitoalueella tarkasteltaisiin erityisesti seuraavia keskeisiä kysymyksiä (aakkosjärjestyksessä): Haja-asutuksen vesihuollon parantaminen Tie- ja vesirakentamisesta ja säännöstelystä aiheutuneiden haittojen lieventäminen Tulvista aiheutuvien haittojen vähentäminen Vesistökuormituksen hallinta Vieraslajien ja kalatautien leviämisen estäminen Vesienhoitoalueen keskeisten kysymysten yhteenveto

12 Haja-asutuksen vesihuollon parantaminen Tenojoen vesienhoitoalueella asuvasta väestöstä noin 73 prosenttia on liittynyt vesihuoltolaitosten vesijohtoverkostoihin. Viemäriverkostoihin on liittynyt noin 79 prosenttia väestöstä. Tenon-Näätämöjoen-Paatsjoen vesienhoitoalueella Suomessa vesijohtoverkostojen ulkopuolelle jää noin asukasta ja jätevesiverkostojen ulkopuolelle noin asukasta. Näistä monen kiinteistön jätevesien käsittely on puutteellista ja talousvesi on heikkolaatuista tai vettä ei ole määrällisesti riittävästi. Talousveden ongelmat johtuvat usein kaivorakenteiden huonokuntoisuudesta tai kaivojen väärästä sijainnista. Hajanaisesti sijoittuvien kuluttajien vesihuoltotilanteen korjaamiseksi tarvitaan järjestelmällisiä kehittämistoimenpiteitä joko kiinteistökohtaisina toimenpiteinä tai vesihuoltoverkostojen laajentamisina. Keskitettyä viemäröintiä ja jätevesien käsittelyä edistetään silloin, kun se on taloudellisesti järkevää sekä terveyden- ja ympäristönsuojelun kannalta tarpeellista. Vuonna 2004 voimaan tullut valtioneuvoston asetus talousjätevesien käsittelystä vesihuoltolaitosten ulkopuolisilla alueilla parantaa mahdollisuuksia vähentää hajaasutuksen aiheuttamaa vesistökuormitusta. Asetus on jo nyt vaikuttanut uusien aiempaa tehokkaampien puhdistusmenetelmien käyttöönottoon, mutta jotta asetuksen edellyttämissä aikatauluissa pysyttäisiin, tulee kunnissa kiinnittää asiaan erityistä huomiota. Vesihuollon parantamisen tukirahoitusta olisi tarpeellista lisätä. Asetus koskee myös vapaa-ajan asutusta. 12 Vesienhoitoalueen keskeisten kysymysten yhteenveto 2007

13 Tie- ja vesirakentamisesta ja säännöstelystä aiheutuneiden haittojen lieventäminen Tenon-Näätämöjoen-Paatsjoen vesienhoitoalueen ainoat säännöstellyt järvet ja voimalaitos sijaitsevat Paatsjoen vesistöalueella. Kirakkajoen vesistöalueella olevaa Rahajärveä säännöstellään Kirakkakönkään voimalaitoksella. Inarijärveä säännöstellään Kaitakosken voimalaitoksella, joka sijaitsee Venäjällä. Merkittävimmät säännöstelyn aiheuttamat haitat Inarijärvellä ovat rantojen vyöryminen eroosioherkillä alueille ja rantavyöhykkeen kasvillisuuden väheneminen. Vuonna 1998 laaditun Inarijärvi-tutkimuksen suositusten perusteella säännöstelykäytäntöä on kehitetty ekologisempaan suuntaan. Vuoden 2007 aikana Inarijärven seurantaryhmä valmistelee toimenpideohjelmaa seuraavalle 10-vuotiskaudelle. Tenojoen vesistöalueella vesistörakentaminen käsittää lähinnä tulvasuojeluun liittyviä toimenpiteitä ja eroosiosuojauksia, joilla on vähennetty ihmisen toiminnan kiihdyttäviä vaikutuksia eroosioon sekä tierakentamisesta aiheutuneiden kalojen nousuesteiden poistamista sivujokien suista. Näitä tielaitoksen (nyk. Tiehallinto) ja ympäristökeskuksen tekemiä korjaustoimenpiteitä on edelleen tarpeen jatkaa. Ylä- Lapissa metsätalouden harjoittamisen vaikutukset ovat vähäisempiä ja paikallisempia kuin muualla, mutta jonkin verran metsäteiden rakentamisesta on aiheutunut vaellusesteitä tärkeillä arvokalojen esiintymisalueilla. Kuva 3. Säännöstellyt vesistöt. Vesienhoitoalueen keskeisten kysymysten yhteenveto

14 Tulvista aiheutuvien haittojen vähentäminen Tulva on sää- ja vesistöolosuhteista johtuva luontainen ilmiö. Siitä on haittaa vain, jos ihminen ei ota sitä huomioon omissa toimissaan. Tulvariskin olemassaolon tiedostaminen ajoissa antaa monia mahdollisuuksia vähentää tulvista aiheutuvia vahinkoja. Valuma-alueen maastonmuodot ja maankäyttö tulvaa kasvattavine ja niitä pidättävine alueineen vaikuttavat siihen, millaisen tulvan vaaran tietty sääilmiö aiheuttaa. Tulvan muodostumiseen vaikuttaa lisäksi itse jokivesistö siihen tehtyine teknisine ratkaisuineen. Lapissa virtaamat ovat suurimmat keväisin. Lumensulamistulvat aiheuttavat lähes joka vuosi tulvavahinkoja. Lapissa esiintyy sekä vesitulvia että jääpatotulvia. Vesienhoitoalueella vesitulvia esiintyy Ivalojoella, missä tulvat ovat aiheuttaneet suuria vahinkoja. Tämänhetkinen arvio ilmastonmuutoksen vaikutuksesta tulviin on, että muusta Suomesta poiketen varsinkin ilmaston lämpenemisen alkuvaiheessa voivat tulvat Lapissa kasvaa. Kun sadanta kasvaa ja ilman lämpötila nousee vain hieman, on tuloksena lumimäärien runsastuminen ja kevättulvien voimistuminen. Tulvavahinkoja pystytään vähentämään merkittävästi suunnittelemalla maankäyttöä järkevästi ja ohjaamalla rakentamista tulva-alueiden ulkopuolelle. Tämä on yleensä paras ja edullisin keino vähentää tulvavahinkoja. Kustannuksia aiheutuu huomattavasti enemmän, jos tulva-alueille jo sijoitettuja tai sijoitettavia rakennuksia tai toimintoja joudutaan suojaamaan tulvilta, tai suojaamattomille rakennuksille aiheutuneita tulvavahinkoja joudutaan korjaamaan. Suurilla tulvilla korostuvat teknisen tulvasuojelun hyödyt. Tällaisina teknisinä keinoina käytetään muun muassa pidätysaltaita, tulvapenkereitä ja uomien poikkileikkausten laajentamista. Harvinaisilla, esimerkiksi kerran 200 vuodessa tai harvemmin toistuvilla tulvilla korostuu tulvantorjunnan ja pelastustoiminnan sujuvuus ja organisaatioiden toimivuus. Myös joillakin teknisillä rakenteilla saattaa vielä olla oleellista merkitystä vahinkojen vähentämisen kannalta, vaikka ne onkin tehty pienempiä tulvia varten. Ympäristöhallinnossa laaditaan tällä hetkellä tulvavaarakarttoja alueista, joilla tulvavaara on suuri ja tulvan aiheuttamat vahingot olisivat suuria. Tulvantorjunnan toimintasuunnitelmaa ollaan laatimassa Ivalojoelle ja tavoitteena on laatia tulvavaarakartta myös Ivalon alueelle. Tenojoella hyvin alkanutta tulvasuojeluyhteistyötä on syytä jatkaa ja tiivistää suomalaisten ja norjalaisten vastuuviranomaisten yhteistyönä. Esimerkiksi vesistömallin edelleen kehittäminen, jäänpaksuusmittaukset, lumen sisältämän vesimäärän arviointi ja informaation käyttökelpoisuuden parantaminen edellyttävät yhteisiä jatkotoimenpiteitä. 14 Vesienhoitoalueen keskeisten kysymysten yhteenveto 2007

15 Vesistökuormituksen hallinta Tenojoen vesistöalueelle on laadittu norjalaisten kanssa yhteinen Tenojoen monikäyttösuunnitelma, missä vesistökuormituksen hallinta on nähty tärkeäksi vesistön tilan ylläpidon kannalta. Ihmisen aiheuttama kuormitus on verraten vähäistä ja veden laadullisia ongelmia on ilmennyt ainoastaan ajoittain ja paikallisesti välittömästi taajamien alapuolella. Luontaisesti karut vesistöt reagoivat kuitenkin herkästi muuttuviin olosuhteisiin ja kuormitukseen. Parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa soveltaen voidaan taajamien, teollisuuden ja hajakuormituksen ympäristövaikutuksia hallita. Myös muulla osalla vesienhoitoaluetta vesistökuormituksen hallinta edellyttää vastaavia toimenpiteitä. Kuva 4. Kokonaisfosforikuormitus Tenon Näätämöjoen Paatsjoen vesienhoitoalueella. Vesienhoitoalueen keskeisten kysymysten yhteenveto

16 Kuva 5. Kokonaistyppikuormitus Tenon Näätämöjoen Paatsjoen vesienhoitoalueella. Kalankasvatus 0,3 % Yhdyskunnat 0,2 % Maatalous 0,8 % Metsätalous 2,7 % Haja- ja loma-asutus 1,5 % Laskeuma 16,2 % Hulevedet 0,02 % Kuva 6. Sisävesiin kohdistuva kokonaisfosforikuormitus päästölähteittäin. Luonnonhuuhtouma 78,1 % 16 Vesienhoitoalueen keskeisten kysymysten yhteenveto 2007

17 Kalankasvatus 0,1 % Yhdyskunnat 0,9 % Maatalous 0,1 % Metsätalous 1,1 % Haja- ja loma-asutus 0,3 % Laskeuma 26,1 % Hulevedet 0,03 % Luonnonhuuhtouma 71,4 % Kuva 7. Sisävesiin kohdistuva kokonaistyppikuormitus päästölähteittäin. Vieraslajien ja kalatautien leviämisen estäminen Vakava ekologinen ja taloudellinen riski Jäämereen laskevissa joissa, etenkin Tenolla ja Näätämöllä, on Gyrodactylus salaris -loisen ja muiden kalaloisten ja -tautien leviäminen vesistöalueelle. Lohen kassikasvatus Tenovuonossa muodostaa geneettisen uhan vesistöalueen monimuotoisille lohikannoille. Jäämereen laskevissa joissa lohiloinen on lohelle tappava, mutta Itämeren kannat ovat loiselle vastustuskykyiset. Suomen viranomaiset ovat olennaisesti vähentäneet vaarallisen lohiloisen leviämisriskiä tiukentamalla Jäämereen laskevissa vesistöissä sekä paikallisille että muualta tuleville kalastajille suunnattuja määräyksiä ja tehostamalla tiedotusta. Riskin minimoimiseksi tarvitaan kuitenkin Suomen ja Norjan välisen yhteistyön olennaista tehostamista. Yhteistyötä tulee tehdä myös Ruotsin ja Venäjän viranomaisten kanssa mahdollisimman tehokkaiden ehkäisytoimenpiteiden toteuttamiseksi. Merkittävä riski on myös siirrettävän mädin mukana kulkeutuvat kalataudit. Maa- ja metsätalousministeriön asetuksen (1376/2004) mukaan Jäämereen laskeville vesistöalueille ei saa tuoda muuta elävää kalamateriaalia kuin desinfioitua mätiä. Kuitenkin myös desinfioidun mädin mukana voi siirtyä vaarallisia kalatauteja, kuten BKD (bakteeriperäinen munuaistauti) tai IPN (haimakuoliotauti). Vesienhoitoalueen keskeisten kysymysten yhteenveto

18 Tiedotus ja tärkeimmät tietolähteet Tärkeimmät suunnitteluasiakirjat eli 1) vesienhoitosuunnitelman laatimisen työohjelma ja aikataulu (julkaistu ), 2) yhteenveto vesienhoitoa koskevista keskeisistä kysymyksistä (julkaistu ) sekä ) ehdotus vesienhoitosuunnitelmaksi (julkaistaan ) sekä näiden tausta-aineistot ovat nähtävissä alueellisissa ympäristökeskuksissa koko vesienhoitosuunnittelun kattaman ajan vuoteen 201 asti. Alueellinen ympäristökeskus julkaisee kuulutuksen asiakirjojen nähtävillä olosta kuntien ilmoitustauluilla. Asiakirjat pidetään nähtävillä tarpeellisilta osin kunnanvirastoissa ja kuntien pääkirjastoissa. Lisäksi ne julkaistaan ympäristöhallinnon verkkopalvelussa kunkin vesienhoitoalueen sivulla. Ilmoitus kuulutuksesta julkaistaan lisäksi Tenon Näätämöjoen Paatsjoen vesienhoitoalueella seuraavissa sanomalehdissä: Lapin Kansa Pohjolan Sanomat Lisätietoa vesienhoidon suunnittelusta saa Internetistä. Ympäristöhallinnon verkkopalvelussa osoitteessa on tietoa esimerkiksi lainsäädännöstä, vesien tilan luokittelusta ja vesienhoidon suunnittelusta. Sivuilta löytyvät myös kuultavana olevat asiat sekä suunnittelussa käytettyjä taustamateriaaleja. Lappia koskevien vesienhoitoalueiden tilanteesta on tietoa verkkosivulla: 18 Vesienhoitoalueen keskeisten kysymysten yhteenveto 2007

19 Yhteystiedot Alueellinen ympäristökeskus ja yhteyshenkilöt Tenon Näätämöjoen Paatsjoen vesienhoitoalueella Lapin ympäristökeskus Hallituskatu 5 PL 8060, Rovaniemi Puh: Fax: (016) kirjaamo.virastotunnus@ymparisto.fi (virastotunnus = lap) Yhdyshenkilöiden sähköpostiosoitteet: etunimi.sukunimi@ymparisto.fi Yhteistyöryhmän puheenjohtaja Matti Hepola Johtaja Vesienhoitoalueen koordinaattori Pekka Räinä Biologi Finnmarkin lääninhallitus Fylkesmannen i Finnmark Statens hus N-9815 Vadsø NORGE Lapin vesienhoidon yhteistyöryhmä /lap/vesienhoito Vesienhoitoalueen keskeisten kysymysten yhteenveto

20 SANASTO Kuuleminen kuulemismenettely Kuulemisella tarkoitetaan määrämuotoista menettelyä, jossa kansalaiset ja eri toimijat voivat lausua mielipiteensä tietystä asiasta. Luokittelu Vesien tila luokitellaan ihmisen toiminnan aiheuttaman muutoksen perusteella käyttäen vertailukohtana häiriintymättömiä, luonnontilaisia vesiä. Pintavedet luokitellaan niiden biologisen ja kemiallisen tilan perusteella viiteen luokkaan: erinomainen, hyvä, tyydyttävä, välttävä ja huono. Pohjavedet luokitellaan niiden kemiallisen ja määrällisen tilan perusteella kahteen luokkaan, jotka ovat hyvä ja huono. Pintavesi Pintavedellä tarkoitetaan maanpäällisiä vesiä, kuten meriä, järviä, jokia ja puroja. Pohjavesi Pohjavesillä tarkoitetaan kaikkia niitä vesiä, jotka ovat maan pinnan alla vedellä kyllästyneessä vyöhykkeessä ja suorassa yhteydessä kallio- tai maaperään. Toimenpideohjelma Vesienhoitosuunnitelmaan liitettävä luettelo vesienhoidon tavoitteiden saavuttamiseksi tarvittavista toimenpiteistä. Vesipolitiikan puitedirektiivi (VPD) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (2000/60/EY) yhteisön vesipolitiikan suuntaviivoista. Direktiivi tuli voimaan Direktiiviin tavoitteena on suojella, parantaa ja ennallistaa vesiä niin, ettei niiden tila heikkene ja että vesistöjen tila on vähintään hyvä koko EU:n alueella vuonna 201. Suomessa direktiivi on pantu täytäntöön kansallisin säädöksin, joista tärkeimmät ovat laki vesienhoidon järjestämisestä eli vesienhoitolaki sekä sen pohjalta annetut asetukset. Vesienhoito Vesienhoidolla tarkoitetaan vesipolitiikan puitedirektiivin ja vesienhoitolain mukaista suunnitelmallista toimintaa, jolla pinta- ja pohjavesien laadullista ja määrällistä tilaa ylläpidetään ja parannetaan. Vesienhoitoalue Vesienhoitoalueella tarkoitetaan aluetta, joka koostuu yhdestä tai useasta vesistöalueesta sekä niihin yhteydessä olevista pohja- ja rannikkovesistä. Vesienhoitoalue on valtioneuvoston asetuksessa (10/2004) määritelty vesienhoidon yhteistoiminta-alueeksi. Vesienhoitolaki Laki vesienhoidon järjestämisestä eli vesienhoitolaki (1299/2004) on tärkein säädös, jolla vesipolitiikan puitedirektiivi Suomessa pannaan täytäntöön. Laissa säädetään viranomaisten yhteistyöstä, vesien tilaan vaikuttavien tekijöiden selvittämisestä, seurannasta, vesien luokittelusta, vesienhoidon suunnittelusta sekä kansalaisten ja eri tahojen osallistumisesta. Vesienhoitosuunnitelma Vesienhoitoalueen kattava yhteenveto vesien tilasta, ongelmista ja suunnitelluista vesienhoitotoimista. Vesistöalue Alue, jolle satanut vesi virtaa mereen tietyn joen tai suistoalueen kautta. Vesiympäristölle haitallinen aine Vesiympäristölle haitallisella aineella tarkoitetaan vesipolitiikan puitedirektiivin mukaisesti kansallisesti valittuja aineita ja vesipuitedirektiivin mukaisesti vahvistettuja muita kuin vesiympäristölle vaaralliseksi määriteltyjä aineita (ks. kohta Vesiympäristölle vaarallinen aine), jotka voivat aiheuttaa pintaveden pilaantumista. Vesiympäristölle vaaralliset aineet Vesiympäristölle vaarallisella aineella tarkoitetaan vesipolitiikan puitedirektiivin sekä vesiympäristöön päästettyjen vaarallisten aineiden aiheuttamasta pilaantumisesta annetun direktiivin tarkoittamia aineita, jotka ovat myrkyllisiä, hitaasti hajoavia ja jotka voivat kertyä eliöstöön. Yhteistyöryhmä Yhteistyöryhmä on vesienhoitolain (1299/2004) mukainen eri intressitahoja edustava ryhmä, jonka alueellinen ympäristökeskus on kutsunut koolle. Ryhmä osallistuu vesienhoitoon liittyvien asioiden valmisteluun yhdessä alueellisen ympäristökeskuksen kanssa. Kannen kuva: Piia Juntunen Taitto: Niina Silvasti ja Kyllikki Koskela Julkaisija: Lapin ympäristökeskus Paino: Lapin yliopistopaino, Rovaniemi Vesienhoitoalueen keskeisten kysymysten yhteenveto 2007