Satu (alkuperäinen)

Transkriptio

1 Tapiola Sinfonietta & Unga Teatern H.C. Andersen pieni tulitikkutyttö ramatisoitu konsertti OPETUSMATERIAALI 4 6 luokat Satu (alkuperäinen) Pieni tietoisku H.C. Andersenista Joulunvietto laulunuotti kaksiääninen (sopraano & altto) tehtäviä & keskustelun alustuksia

2 H.C. Andersen: Pieni tulitikkutyttö Vuoden viimeisenä iltana oli kova pakkanen ja lunta tuprutti solkenaan. Siellä kylmässä ja pimeässä kulki köyhä tyttöparka, paljaspäin ja avojaloin. Hänellä oli kyllä ollut tohvelit kotoa lähtiessä, mutta niistä ei ollut paljon hyötyä. Ne olivat liian isot, niin isot tosiaan, että ne olivat kuuluneet hänen äidilleen, ja tämä kurja pikku olento oli pudottanut ne väistäessään kaksia vaunuja, jotka vyöryivät pitkin tietä kamalaa vauhtia. Toista tossuista tyttö ei onnistunut löytämään, ja toisen nappasi ilkeä poika, joka sanoi aikovansa käyttää sitä kehtona sitten kun saisi omia lapsia. Joten tyttö jatkoi kulkuaan paljain jaloin, jotka olivat sangen sinipunaiset kylmästä. Vanhassa esiliinassaan hän kantoi punteittain tulitikkuja, ja hänellä oli kimppu niitä käsissään. Kukaan ei ollut ostanut häneltä mitään koko päivänä, eikä antanut hänelle penniäkään. Väristen kylmästä ja nälästä hän hiipi eteenpäin, lapsirukka, hän oli kuin itse kurjuuden kuvajainen. Lumihiutaleita putoili hänen pitkille, vaaleille kutreilleen, jotka laskeutuivat kiharaisina hänen olkapäilleen, mutta hän ei kiinnittänyt niihin huomiota. Valot loistivat joka ikkunasta, ja ilmassa leijui paistetun hanhen tuoksu, olihan sentään uudenvuoden aatto kyllä, hän muisti sen. Kahden talon kulmauksessa hän lysähti maahan ja käpertyi kippuraan. Hän oli vetänyt pikku jalkansa alleen, muttei voinut pitää kylmää loitolla, eikä hän rohjennut mennä kotiin, sillä hän ei ollut myynyt ainuttakaan tulitikkua, eikä voinut viedä kotiin penniäkään. Isä varmasti antaisi hänelle selkään, ja sitäpaitsi kotona oli melkein yhtä kylmä kuin täällä kadulla, sillä heillä oli ainoastaan katto päänsä päällä, ja viima ujelsi sen läpi vaikka suurimmat reiät oli paikattu oljilla ja rievuilla. Hänen pienet kätensä olivat melkein jäässä. Oi, ehkä palava tulitikku auttaisi, jos hän voisi vetää sen puntista ja raapaista seinää vasten, ihan vain lämmitelläkseen sormiaan. Hän otti yhden ja raapaisi kuinka se rätisikään palaessaan! Se hohti lämmintä, kirkasta valoa kuin pieni kynttilä, kun hän piteli kättään sen yllä. Se oli kertakaikkisen ihmeellinen valo. Tytöstä tuntui kuin hän olisi istunut suuren rautalieden ääressä, jolla oli kiiltävät messinkiset jalat ja messinkikoristelut. Oi kuinka tuli paloikaan! ja se tuntui niin ihmeen lämpimältä, että lapsi ojensi jalkansa kuin niitä lämmitelläkseen, mutta silloin liekki sammui, liesi katosi ja hänellä oli vain puoliksi palaneen tikun jäänteet kädessään. Hän raapaisi toisen tikun seinää vasten. Se leimahti liekkeihin, ja siinä missä valo kosketti seinää, se muuttui läpinäkyväksi kuin huntu ja hän saattoi nähdä sisälle huoneeseen. Pöytä oli peitetty lumivalkealla liinalla, jonka päällä seisoi runsas kattaus ja hyöryävä paistettu hanhi, täytettynä omenilla ja kuivatuilla luumuilla. Ja mikä vielä ihmeellisempää, hanhi loikkasi alas vadilta ja vaappui yli lattian kohti tyttöä, veitsi ja haarukka rinnasta törröttäen. Sitten tikku sammui, ja hänen edessään oli vain kylmä, kostea seinä. Hän sytytti kolmannen tikun, ja löysi itsensä istumasta kauniin joulukuusen alla. Se oli suurempi ja kauniimmin koristeltu kuin se jonka hän oli nähnyt rikkaan kauppiaan lasioven läpi. Tuhannet kynttilät loistivat vihreilla oksilla, ja koristeet säihkyivät kaikissa sateekaaren väreissä, aivan niin kuin näyteikkunoissa. Pikkuinen ojensi kättään niitä kohti ja sitten tuli sammui. Joulun valot kohosivat yhä ylemmäs, kunnes ne näyttivät sekoittuvan taivaan tähtien joukkoon. Sitten hän näki tähden putoavan, jättäen jälkeensä tulisen vanan. Joku tekee kuolemaa, ajatteli pikku tyttö, sillä hänen vanha isoäitinsä, ainoa ihminen joka oli häntä rakastanut, ja joka oli nyt jo kuollut, oli kertonut hänelle että kun tähti putoaa, oli sielu matkalla Jumalan luokse. Hän raapaisi tikun seinää vasten, ja valo ympäröi hänet; ja kirkkaudessa seisoi hänen vanha isoäitinsä, kirkkaana ja loistavana, silti lempeän ja rakastavan näköisenä. Isoäiti, huusi pikkuinen, oi ota minut mukaasi; tiedän että menet pois kun tikku palaa loppuun; katoat niin kuin se lämmin liesi, paistettu hanhi ja iso, mahtava joulukuusi. Ja kiireesti hän sytytti koko kimpun tulitikkuja, sillä hän tahtoi pitää isoäidin luonaan. Ja tikut hohtivat valoa, joka oli kirkkaampi kuin keskipäivä, ja hänen isoäitinsä ei ollut koskaan näyttänyt niin suurelta tai niin kauniilta. Tämä otti pikkutytön syliinsä ja he kumpikin lensivät ylöspäin kirkkaudessa ja ilossa kauas taivaaseen, missä ei ole kylmää eikä nälkää eikä kipua, sillä he olivat Jumalan luona. Aamun koitteessa makasi pikkuinen, posket kalpeina ja hymy huulillaan, nojaten vasten seinää hän oli jäätynyt kuoliaaksi vuoden viimeisenä yönä. Ja uuden vuoden aurinko nousi, valaisten pikku ruumiin säteillään. Lapsi istui vieläkin, kuolon kangistamana, pitäen tulitikkuja kädessään, ja yksi puntti niistä oli palanut. Hän yritti lämmitellä, jotkut sanoivat. Eikä kukaan voinut aavistaa niitä kauniita asioita, joita hän oli nähnyt, tai mihin autuuteen hän oli astunut isoäitinsä kanssa uudenvuoden päivänä. 1/4

3 H. C. Andersen Teksti: Vibeke Löfgren syntyi 2. huhtikuuta vuonna 1805 köyhään kotiin H.C.Andersen Odensessa, Fyn saarella Tanskassa. Hänen koko etunimensä oli Hans Christian, mutta kirjailijana hän käytti vain nimikirjaimia H. C. H. C. Andersenin isä oli köyhä suutari, joka oli hyvin kiinnostunut kirjoista. Isänsä kuoltua Andersenistakin piti tulla suutari, mutta hän halusi teatteriin. Heti rippikoulun jälkeen vuonna 1819 hän lähti Kööpenhaminaan ryhtyäkseen näyttelijäksi. Hän sai taloudellista avustusta monilta jo menestyneiltä miehiltä ja pääsikin opiskelemaan Kuninkaallisen Teatterin tanssikouluun. Osoittautui kuitenkin, että hän oli lahjaton, jopa kelvoton sekä tanssijana että näyttelijänä. Sitä vastoin hänen suuri kykynsä runoilla herätti huomiota, ja niin hänen tukijansa päättivätkin vuonna 1822 antaa Andersenille mahdollisuuden suorittaa lukion. Julkisilla avustuksilla hän sai opetusta latinalaisessa koulussa. Kouluaikana häntä kiusasivat sekä nuoremmat luokkatoverit että rehtori, mutta hän kesti koettelemukset ja pääsi ylioppilaaksi vuonna 1828, tosin aika huonoilla arvosanoilla. Vuonna 1833 H. C. Andersenin äiti menehtyi alkoholismiin köyhäintalossa. Koko Andersenin lapsuus ja nuoruus oli jatkuvaa taistelua jokapäiväisestä leivästä. H. C. Andersen on kirjoittanut monta runokokoelmaa ja romaaneja, jotka ovat antaneet hänelle arvostetun aseman tanskalaisessa kirjallisuudessa. Erityisesti satujenkertojana hän on luonut oman valtakuntansa, jossa hän on vertaansa vailla. Hän kehitti omaperäisen lyriikan, jossa yhdistyivät lapsenomaisuus ja kansanomaisuus. H. C. Andersenin satuja on käännetty monelle kielelle ja Andersen on eittämättä tanskalaisista kirjailijoista se, jota on eniten luettu ulkomailla; rakastetuin hän on Englannissa ja PohjoisAmerikassa. H. C. Andersen kuoli Kööpenhaminassa 70vuotiaana 4. elokuuta vuonna Andersenin vierailu ickensin luona Andersen kävi Englannissa ensimmäisen kerran vuonna 1847, jolloin hän vieraili Blessingintonin kreivittären luona. Kreivitär oli tunnettu kutsuistaan, joilla Euroopan sivistyneistöllä oli mahdollisuus keskinäisiin tapaamisiin. Tällaisessa juhlassa myös H. C. Andersen tapasi Charles ickensin, jota hän suuresti ihaili ja kutsui aikamme merkittävimmäksi kirjailijaksi. Myös ickens arvosti Andersenia kirjailijana ja päätti vierailla Andersenin vuokraasunnossa kuukauden kuluttua kutsuista. Andersen ei ollut kotona ickensin saapuessa, mutta ickens jätti lahjaksi kaksitoista kirjoittamaansa kirjaa. Tästä seurasi sydämellinen kirjeenvaihto kirjailijoiden kesken ja Andersen palasikin Englantiin vuonna Hänen tarkoituksenaan oli vierailla ickensin luona kaksi viikkoa. H. C. Andersenin vierailu kuitenkin venyi viiteen viikkoon! Andersenille nämä viikot olivat kuin satua, mutta ickensin perheelle vierailu lienee olleen jopa vähän liikaa. 2/4

4 Joulunvietto musikaalista Pieni Tulitikkutyttö Joulunvietto musikaalista Pieni Tulitikkutyttö Sofia Finnilä Soprano 4 œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ Alto Kii Pii reh ri di nyt lei kit, al kaa joulun herkut mei tä viettom o dot 4 me. taa. Juh Jo la ku mek meis ko tä 7 œ œ œ œ pu e yl les si. Jou suuren lahjan saa. w /F E 7 œ œ œ œ œ œ w œ lu na ei kukaan yk sin jää. Yh des œ œ œ œ œ w œ 14 /F œ œ œ œ E7 A # œ w œ œ œ œ œ œ œ œ sä me jaamme juh lan tään 1)Jou 2)Sii œ œ œ œ œ w lu ka, her sil kut syö ji än sä li mä ti kullan ootta vat. keltai nen. 21 œ œ œ œ œ œ w œ œ œ œ Is Sii tu nä pöy al tään ku rakas ys tä pa la taivai vä. nen. Kink ku on pöy dän eh doton 28 œ œ kuningas Lant tu laa œ œ w œ œ tikko kruu naa sen. Jou lu tor tut Kink œ œ ku on pöy dän 3/4

5 ra pe ak si pais te tut. Saa eh /F na A/ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ w œ œ œ œ vat seu rak sensa pi pa rit. Jou doton kuningas Lant tu laa tikko kruu naa sen. E 7 /F E7 ei kukaan yk ( 4)/F kylläinenkö oot, Ruo Ruo / täs hui oot oot E / sin jää. vai B º Yh B onko vatsas sas, / des sä me jaamme juh /A viel ka le po on nyt varsin ansait tu. Pie E7 A lan tään ti laa minne mahtuis suklaa ta? E / nen het ka le po on nyt ansait tu. Pie nen het ken E / / sä hui lim me. Koh ta pii ri lei lu A Jo ken kit mei tä lim me. Koh ta pii ri lei kit B E 7 ta vat, kun pa jou œ œ w œ œ œ œ œ œ w œ œ œ œ œ # œ œ œ œ œ œ w œ œ œ œ œ œ w œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ w œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ lu meil ois ai nai nen. ta vat, kun pa jou lu ois ai nai nen. œ œ œ œ w œ œ œ œ œ œ w œ œ œ œ œ œ œ œ w œ œ œ œ w œ 3/4

6 H.C. Andersen pieni tulitikkutyttö ramatisoitu konsertti TEHTÄVIÄ LUOKILLE 46 Lue satu tulitikkutytöstä ja vertaa sitä kokemaasi konserttiin. Millä tavalla tarinat poikkesivat toisistaan? H.C. Andersenin satu Tulitikkutytöstä on vanha. Olisivatko sen tapahtumat mahdollisia myös tänä päivänä? Lue teksti H.C Andersenin elämästä. Löydätkö siitä mitään yhtäläisyyksiä Tulitikkutytön tarinaan? Eräässä kohtauksessa varakas herra ostaa tytöltä 2 nippua tulitikkuja, joita hän ei selvästikään tarvitse. Miksi? Onko tarinalla surullinen vai onnellinen loppu? 4/4