LUX-palkinto 2010: Valokeilassa eurooppalainen elokuva

Transkriptio

1 LUX-palkinto 2010: Valokeilassa eurooppalainen elokuva Itävaltalaisohjaaja Feo Aladagin elokuva Die Fremde When we leave nappasi vuoden 2010 LUX-elokuvapalkinnon 24. marraskuuta. Aladag on ensimmäinen LUXista kisannut naisohjaaja. Puhemies Jerzy Buzek luovutti parlamentin elokuvapalkinnon Strasbourgissa. Palkinnosta kisasivat loppusuoralla voittajaelokuvan lisäksi Filippos Tsitosin Akadimia Platonos ja Olivier Masset-Depassen Illégal. LUX-palkinto on ilmaissut vuodesta 2007 parlamentin sitoumusta eurooppalaisen elokuvan edistämiseen. Euroopan parlamentin vuosittain jakaman LUX-palkinnon saaja julkistettiin Strasbourgissa 24. marraskuuta. Valinta kolmen finalistielokuvan välillä oli vaikeampaa kuin koskaan, puhemies Jerzy Buzek sanoi LUX-pystiä luovuttaessaan. Elokuva edistää eurooppalaisten keskinäistä ymmärtämystä "Nämä kolme elokuvaa käsittelevät hyvin herkällä tavalla kysymystä identiteetistä sekä yhteisöllisen ja yksilöllisen identiteetin eroja. Tämä on tärkeä aihe, sillä yhä integroituneemmassa Euroopassa meidän on vastattava kysymykseen siitä, mitä eurooppalaisena oleminen itse asiassa tarkoittaa sekä mitä monet identiteettimme paikalliset, alueelliset, kansalliset ja eurooppalaiset merkitsevät yhdistyneellä mantereella. Jos haluamme luoda todellisen eurooppalaisen demoksen, meidän täytyy pystyä aidosti ymmärtämään toisiamme. Mikä olisi parempi tapa kuin kulttuurin, taiteen, musiikin, ja tietenkin elokuvan kautta?" Mukana myös Oscar-kisassa Puhemiestä ilahdutti, että naisohjaajan elokuva oli ensimmäistä kertaa ehdolla palkinnonsaajaksi. Aladagin sekä Masset-Depassen elokuvat ovat jo kansallisten elokuvasäätiöiden toimesta ehdolla myös Oscar-kisassa Buzek toivotti onnea matkaan myös tähän kilvoitteluun. Uutisia ja lisätietoja LUX-palkinnosta ja kilpailuelokuvista löytyy palkinnon virallisilta verkkosivuilta. LUX on myös Facebookissa. FI Lehdistöpalvelut Mediasuhteiden osasto Johtaja - päätiedottaja : Jaume DUCH GUILLOT Reference No.: FCS89975 Press switchboard number (32-2) /12

2 Parlamentin 2010 elokuvapalkinnon sai saksalaistuotanto "Die Fremde" Euroopan parlamentti julkisti tämän vuoden LUX-elokuvapalkinnon voittajan juhlaseremoniassa Strasbourgin istuntosalissa keskiviikkona. Palkinto myönnettiin Feo Aladagin elokuvalle "Die Fremde" (Saksa). Elokuva kertoo "kunniamurhista" Saksassa elävän turkkilaisperheen tarinan kautta. Elokuvat katsoneet parlamentin jäsenet valitsivat tämän elokuvan parhaaksi. Parlamentin puhemies Jerzy Buzek luovutti LUX-palkinnon elokuvan ohjaajalle Feo Aladagille, joka on ensimmäinen palkinnosta koskaan kilpaillut nainen. Pääosan esittäjä Sibel Kekilli oli myös paikalla palkintoseremoniassa, kuten myös kahden muun ehdolla olleen elokuvan edustajat. Nämä elokuvat olivat: Filippos Tsitosin "Akadimia Platonos" (Kreikka ja Saksa) sekä Olivier Masset-Depassen "Illégal" (Belgia). Puhemies Buzek sanoi palkintoa luovuttaessaan: "Nämä kolme elokuvaa käsittelevät hyvin herkällä tavalla kysymystä identiteetistä sekä yhteisöllisen ja yksilöllisen identiteetin eroja. Tämä on tärkeä aihe, sillä yhä integroituneemmassa Euroopassa meidän on vastattava kysymykseen siitä, mitä eurooppalaisena oleminen itse asiassa tarkoittaa sekä mitä monet identiteettimme paikalliset, alueelliset, kansalliset ja eurooppalaiset merkitsevät yhdistyneellä mantereella. Jos haluamme luoda todellisen eurooppalaisen demoksen, meidän täytyy pystyä aidosti ymmärtämään toisiamme. Mikä olisi parempi tapa kuin kulttuurin, taiteen, musiikin, ja tietenkin elokuvan kautta?" "LUX-palkinto silta kansallisten identiteettien välillä ja niiden yli" Kiitospuheessaan "Die Fremden" ohjaaja Aladag sanoi "Tein tämän elokuvan, koska elämme monikulttuurisessa yhteiskunnassa, joka ei enää voi pelkästään puhua yhteisymmärryksen puolesta, vaan jonka on löydettävä uusia keinoja erilaisuuden käsittelyyn. LUX-palkinto on silta kansallisten identiteettien välillä ja niiden yli. Sen vuoksi Euroopan parlamentin sitoutuminen kulttuuriin ja koulutukseen on minulle niin tärkeää." Voittaja saa euron rahoituksen Euroopan parlamentilta elokuvan tekstittämiseen kaikille EU:n virallisille kielille. Samalla elokuvan alkuperäisversiosta tehdään näkö- ja kuulovammaisille soveltuva versio ja siitä tuotetaan jäsenmaihin 35 mm kopio tai DVD-versio. Euroopan parlamentti luovuttaa vuosittain LUX-palkinnon elokuvalle, joka havainnollistaa ja kyseenalaistaa eurooppalaisen identiteetin perusarvoja, tutkii Euroopan kulttuurista monimuotoisuutta tai tarjoaa näkökulmia keskusteluun Euroopan integraatiosta. Aiemmat LUX-palkinnon voittajat ovat Auf der anderen Seite (ohj. Fatih Akin, 2007), Le Silence de Lorna (ohj. Jean-Pierre ja Luc Dardenne, 2008) ja Welcome (ohj. Philippe Lioret, 2009) FCS /12

3 Palkittu ohjaaja Feo Aladag kunniamurhista: "Anna lastesi kuulua omaan aikaansa ja kasva heidän kanssaan" "Kunniamurhien" käytäntöä käsittelevä elokuva "Die Fremde When we leave" palkittiin 24. marraskuuta Euroopan parlamentin LUX-elokuvapalkinnolla. Elokuvan ohjaaja Feo Aladag vastustaa vakaumuksella kunniamurhia ja julmia perinteitä, jotka riistävät naisten fyysistä koskemattomuutta ja oikeutta elämään kaikkialla maailmassa. Feo kertoi palkintotilaisuuden jälkeen todellisuudesta, jonka hän halusi välittää elokuvallaan. Feo Aladag, elokuvasi kertoo kunniamurhista. Miksi asiasta on tärkeää puhua näinä päivinä, erityisesti Euroopassa? "Ensinnäkin, katso kunniamurhien määrää: 5000 naista vuodessa tuomioistuinten mukaan. Mutta YK nostaa todellisen määrän naiseen vuodessa. Puhumme suurista luvuista, ja tämä puhumattakaan katkaistuista korvista tai nenistä, vain suorasta tappamisesta. Syvin ja tärkein taso on mielestäni yleismaailmallinen inhimillinen taso perheen rakkauden muuttuminen jonkinlaiseksi patologiseksi tilaksi. Kyse voi usein olla siitä, että valitaan väärä ammatti, väärä kumppani tai mennään naimisiin väärän miehen kanssa. Seurauksena on eräänlainen vetäytyminen rakkaus vedetään takaisin, uskollisuus peruutetaan. Kyse on siitä, että hyväksyt kuka olet ja annat lastesi kuulua omaan aikaansa ja kasvaa heidän kanssaan." Miten perinne voi voittaa rakkauden? "Sepä se, sitä ei vaan ymmärrä! Jos olet mies ja itsetuntosi, arvosi ja identiteettisi perustuvat tyttäresi, vaimosi ja sisaresi seksuaaliseen viattomuuteen, tunnet psykologisesti tarvetta valvoa tämän seksuaalisen viattomuuden säilyttämistä. Pelkäät, että jotain voisi tapahtua, jos sitä ei säilytetä. Pelosta seuraa aina aggressiota." Tunnetko myötätuntoa elokuvan isähahmoa kohtaan, joka on valmis järjestämään oman lapsensa tappamisen? "No, siinä ei vain ei ole mitään järkeä minulle. Miten kukaan, joka saattaa lapsia maailmaamme äiti, isä tai veli tai sisko ei tuntisi mitään, kun hänet määrätään tappamaan tai satuttamaan perheenjäsentään tai jotain muuta ihmistä? On selvää, kyllä, että tunnen empatiaa heitä kohtaan, koska he ovat kauhean ristiriidan repimiä ihmisiä. He eivät kykene voittamaan rakenteita, eivätkä pysty antamaan rakkautensa voittaa voimia, jotka saavat heidät toimimaan näin. Ja se on hyvin, hyvin traagista. Niinpä yksi tärkeimmistä tavoitteistani oli kertoa tarina, jossa voisimme tuntea empatiaa kaikkia näissä mekanismeissa mukana olevia kohtaan. Koska demonisointi ei auta, eikä ihmisten kutsuminen hirviöiksi. Näitä kysymyksiä ei ratkaista niin." Sekö on elokuvan opetus? "Kyllä, empatia. Kun olemme identifioituneet jonkun kanssa, meille on helpompaa hyväksyä henkilö, toimia hänen kanssaan ja olla kiinnostunut hänestä. Sinun täytyy luoda kiinnostusta ja kysyä: okei, mitä täällä tapahtuu? Mikä on mennyt pieleen? Mitä yhteiskunta voi tehdä? Minkälaisia resursseja tarvitaan? Mikä globaali kysymys on? Mikä on feministinen kysymys? Mitä voimme tehdä? Miten minä reagoisin omassa perheen tai ystävien mikrokosmoksessani? Miten toimin, jos et käyttäydy niin kuin pitäisi käyttäytyä." Pelkäätkö, että elokuva voitaisiin politisoida ja että sitä käytettäisiin poliittisena välineenä? Onko tällaista vaaraa? FCS /12

4 "Olen matkustanut elokuvan kanssa ympäri maailmaa ja minulla on erittäin vahva vaikutelma siitä, että elokuvan yleinen ydin ymmärretään kaikkialla. Ihmiset äärioikeistossa tai äärivasemmistossa tulevat aina instrumentalisoimaan elokuvia tai musiikkia tai taidetta omiin tarkoituksiinsa. Aivan kuten jotkut käyttävät uskontoa. Asialle ei voi juuri tehdä mitään. Mutta minulle oli tärkeää viestiä, tuoda näkemykseni esille", Feo päättää FCS /12

5 Filippos Tsitos: kysymyksiä & vastauksia elokuvasta Focus Ateenassa vuonna 1966 syntynyt, markkinointia opiskellut Filippos Tsitos on työskennellyt valokuvaajana, dokumenttien apulaisohjaajana ja tuottanut radioon musiikkiohjelmia. Hän sai vuonna 1994 Saksan lyhytelokuvapalkinnon pätkästään 'Parlez-moi d amour' (puhukaa minulle rakkaudesta). Hänen varsinainen debyyttinsä oli vuonna 2001 elokuva 'My Sweet Home' (rakas kotini), joka kilpaili myös Berliinin elokuvajuhlilla. Kuvaile elokuvaasi kolmella sanalla? "Vihollinen sinun sisälläsi." Miksi teit tämän elokuvan? "Tykkään kertoa tarinoita noin viisikymppisistä miehistä, jotka ovat kadottaneet elämänsä tarkoituksen." Yksi positiivinen / negatiivinen yllätys elokuvanteossa? "Positiivista on se, että elokuva puree kaikkialla maailmassa, ei yksin kreikkalaisiin. Negatiivista taas se, että levitysyhtiöt pelkäävät näyttää elokuvaa, koska ne ajattelevat että se vetoaa vain kreikkalaisiin." {}Miten ihmiset ovat reagoineet elokuvaasi? "Vain positiivisia. Ihmiset kaikkialta maailmasta ymmärtävät elokuvan ja nauravat itselleen. Vain äärioikeistolainen media oli sitä vastaan, mutta, no, sekin on positiivista " Minkä elokuvan toivoisit tehneesi? "Minkä tahansa John Cassavetesin elokuvan." Jos et olisi elokuvantekijä, mitä haluaisit tehdä? "En keksi mitään muuta." Mitä LUX-palkinto edustaa sinulle? "Työmme tunnustamista ja toivoa siitä, että löydän taloudellista tukea seuraavalle elokuvalleni, joka kuvaan tällä hetkellä omilla varoillani." Mikä on seuraava projektisi? "Se kulkee nimellä 'Unfair World' (epäreilu maailma). Siinä on kyse reiluudesta ihmisten välillä ja siitä, kuinka suhteellista tämä on." Akadimia Platonos Plato s Academy 2009, Kreikka/Saksa (103 min.) Näyttelijät: Antonis Kafetzopoulos (Stavros), Titika Saringouli (äiti) FCS /12

6 Feo Aladag: kysymyksiä & vastauksia elokuvasta Focus Wienissä 1972 syntynyt Feo Aladag aloitti uransa näyttelijänä. Hän opiskeli psykologiaa ja journalismia ja väitteli vuonna ' Die Fremde When we leave' (kun me lähdemme) on hänen elokuvadebyyttinsä tuottajana, käsikirjoittajana ja ohjaajana. Feo Aladag on ensimmäinen nainen, joka kisaa LUX-palkinnosta. Hänen elokuvansa on myös ehdolla vuoden 2011 parhaan ulkomaalaisen elokuvan Oscarin saajaksi. Kuvaile elokuvaasi kolmella sanalla? "Aito, emotionaalinen ja syvä." Miksi teit tämän elokuvan? "Tein töitä Amnesty Internationalin kampanjalle naisiin kohdistuvaa väkivaltaa vastaan. Aloin lukea lisää [kunniamurhista] ja yritin ymmärtää, mitä perheen sisällä tapahtuu, ja mikä voisi koskaan olla vahvempaa kuin rakkaus lapsiani kohtaan." Yksi positiivinen / negatiivinen yllätys elokuvanteossa? "Negatiivista oli seitsemän vuoden unenpuute. Positiivista taas nähdä kankaalla elokuva, jonka todella halusin tehdä, sekä ihanat kohtaamiset, joita minulla oli upeiden ihmisten kanssa." {}Miten ihmiset ovat reagoineet elokuvaasi? "Äärettömän emotionaalisia ja ihania, ihmiset avautuvat ja kertovat perheensä tarinoita ja aloittavat vuoropuhelua käsittelemistämme vaikeista asioista." Minkä elokuvan toivoisit tehneesi? "Niitä on niin paljon!" Jos et olisi elokuvantekijä, mitä haluaisit tehdä? "Jos en ohjaisi, tekisin mitä tein ennen näyttelisin ja kirjoittaisin. Tai todennäköisesti olisin toimittaja." Mitä LUX-palkinto edustaa sinulle? "Ensinnäkin on suuri kunnia olla ehdolla kahden muun vaikuttavan elokuvan kanssa. Se tarkoittaa, että elokuva heijastuu yhdelle uudelle tasolle, joka on hyvin poliittinen." Mikä on seuraava projektisi? "Minulla on yksi, jonka käsikirjoitus on jo saanut rahallistakin tukea, mutta en puhu siitä vielä enempää. Tämä projekti polttelee." Die Fremde When we leave 2009, Saksa (119 min) Näyttelijät: Sibel Kekilli (Umay), Settar Tanriöðen (Kader) FCS /12

7 Olivier Masset-Depasse: kysymyksiä & vastauksia elokuvasta Belgian Charleroissa vuonna 1971 syntynyt Olivier Masset-Depasse tykkää kuvata itsepäisiä naishahmoja. Hänen debyyttielokuvansa 'Cages' (häkit) vuodelta 2006 nähtiin Rooman ja Toronton festivaaleilla ja se oli kaupallinen menestys Belgiassa. Cannesin vuoden 2010 elokuvajuhlien Director's Fortnight-sarjaan valittu Illégal Illegal (laiton) kisaa myös vuoden 2011 parhaan ulkomaalaisen elokuvan Oscarista. Kuvaile elokuvaasi kolmella sanalla? Kirvelevä, dokumentoitu, jännitteitä." Miksi teit tämän elokuvan? "Jotta ihmiset voisivat nähdä sen ja jotta he eivät voisi enää sanoa, että eivät tietäneet'" Yksi positiivinen / negatiivinen yllätys elokuvanteossa? "Negatiivista on ollut nähdä, että kaikki ihmiset eivät olleet yhtä avoimia kuin minä. Hyvää se, että oli kuitenkin paljon niitä, jotka antoivat toivoa ihmiskunnalle." Miten ihmiset ovat reagoineet elokuvaasi? {}"Useimmiten he ovat olleet liikuttuneita, se on koskettanut heitä, mutta jotkut ovat olleet myös vihaisia." Minkä elokuvan toivoisit tehneesi? "David Lynchin Elefanttimiehen." Jos et olisi elokuvantekijä, mitä haluaisit tehdä? "Musiikkia." Mitä LUX-palkinto edustaa sinulle? "Mahdollisuutta saada viestiä eteenpäin, levittää elokuvaani." Mikä on seuraava projektisi? "Tällä erää se on poliittinen trilleri viisumikaupasta." Illégal Illegal 2009, Belgia/Ranska/Luxemburg (95 min) Näyttelijät: Anne Coesens (Tania), Alexandre Gontcharov (Ivan) FCS /12

8 LUX-finalistielokuvat näkyvästi esillä parlamentissa Focus Kolmeen finaaliin päässeen elokuvan esitykset alkoivat parlamentissa 26. lokakuuta, ja jatkuvat marraskuun puoliväliin asti. Lux-palkinnosta kisaa kolme elokuvaa: Akadimia Platonos, Die Fremde ja Illégal. Kaikki kolme elokuvaa ovat jo voittaneet merkittäviä palkintoja, ja kaksi finalisteista on myös omien maidensa Oscar-ehdokkaita. Akadimia Platonos, Die Fremde ja Illégal tuovat erilaisten kerrontatapojen avulla esiin eurooppalaisia ydinkysymyksiä: juurten merkitys vastaan sulautuminen, yksilön valinnat vastaan yhteisön perinteet ja ihmisen perusoikeudet vastaan luvaton maahanmuutto. LUX-palkinto pyrkii edistämään eurooppalaista elokuvaa ja madaltamaan raja-aitoja, sillä palkinnolla rahoitetaan voittajaelokuvan tekstitys sekä elokuvateatterisovitus EU:n 23 viralliselle kielelle. Kaikki Euroopan parlamentin jäsenet voivat äänestää voittajaa marraskuussa, ja palkinto luovutetaan 24. marraskuuta Strasbourgissa. AKADIMIA PLATONOS - PLATONIN AKATEMIA (Ohjaus: Filippos Tsitos) Tarina: Stavros aloittaa päivänsä järjestämällä kioskinsa sanomalehdet, avaamalla metallisen ikkunaluukun ja kantamalla muovituolit ulos. Niille tuoleille kerääntyvät hänen ystävänsä parantamaan maailmaa ja seuraamaan ohikulkijoita. Stavros ja hänen ystäväjoukkonsa ei pidä ulkomaalaisista. Heitä huvittaa erityisesti se, miten Patriot-koira haukkuu ohi käveleviä albanialaisia. Stavrosin yhä hatarapäisemmäksi käyvä äiti istuu aina joukon jatkona kioskin sisäänkäynnin edessä. Eräänä päivänä rutiinit rikkoutuvat, kun äiti ryntää syleilemään albanialaista työmiestä - ja kutsuu häntä pojakseen, albaniaksi. Siitä lähtien ystävät suhtautuvat Stavrosiin varauksella: onko hän kreikkalainen vai albanialainen? DIE FREMDE - KUN ME LÄHDEMME (Ohjaus: Feo Aladang) Tarina: Umay, 25-vuotias saksalaisnainen pakenee painostavaksi käynyttä avioliittoaan ja muuttaa Istanbulista takaisin synnyinkaupunkiinsa Berliiniin. Siellä hän toivoo voivansa aloittaa uuden elämän yhdessä pienen Cem-poikansa kanssa. Umayn odottamaton saapuminen osoittautuu kuitenkin yllättävän vaikeaksi hänen perheelleen; kolikon yhdellä puolella on perheen rakkaus Umayta kohtaan ja toisella yhteisön arvot ja vaatimukset. Perhe tahtoo palauttaa Cemin isänsä luo Turkkiin. Voidakseen pysyä yhdessä poikansa kanssa Umay muuttaa taas. Vaikka hän onnistuu rakentamaan itselleen uuden elämän, hän kaipaa jatkuvasti perheensä hyväksyntää ja rakkautta. Umay ajautuu tuhoontuomittujen sovintoyritysten sarjaan, eikä hän enää ymmärrä, kuinka vaaralliseksi itsenäisyyskamppailu on käymässä. ILLÉGAL - LAITON (Ohjaus: Olivier Masset-Depasse) Tarina: Tania, 39-vuotias venäläisnainen on asunut 14-vuotiaan poikansa kanssa laittomasti Belgiassa jo kymmenen vuoden ajan. Vaikka hänelle ei ole myönnetty turvapaikkaa, hän onnistuu saamaan työpaikan ja lähettämään poikansa kouluun. Silti hän elää jatkuvassa kiinnijäämisen pelossa. Lopulta hänet ja hänen poikansa pidätetään poliisin tekemän tarkastuksen yhteydessä. Tanian poika onnistuu pakenemaan ja piiloutumaan ystävänsä kotiin. Tania aloittaa taistelun saadakseen oikeutta ja löytääkseen poikansa, vaikka hänen yllään leijuu jatkuvasta maasta karkottamisen uhka. Laiton on tarina äidin taistelusta kasvotonta valtiota vastaan FCS /12

9 Elokuvantekijä Wim Wenders: Elokuva on kieli, jota voidaan opettaa Saksalaisohjaaja Wim Wenders osallistui EP:n kulttuurivaliokunnan kuulemiseen elokuvasta eurooppalaisten hengenravintona. Parlamentti lanseerasi samalla vuoden 2010 LUX-elokuvapalkintonsa 3 finalistin esitykset. Mepit valitsevat Strasbourgissa luovutettavan LUX-palkinnon voittajaelokuvan. Legendaarinen elokuvaohjaaja Wim Wenders haluaa nähdä elokuvan koulujen opetusohjelmissa jo varhaisessa iässä. "Meiltä puuttuu mahdollisuus opettaa lapsille, että on olemassa kokonaan erilainen kieli, jota he voivat oppia ja jota he tarvitsevat, jotta heistä ei tulisi pikaruoan uhreja", hän sanoo. Jututimme Wendersiä hänen vierailullaan Euroopan parlamentissa. Saksalainen keskusteli meppien kanssa elokuvasta ja eurooppalaisista identiteeteistä. Wim Wenders, onko olemassa yksi eurooppalainen elokuva vai useampia kansallisia elokuvia? "Eurooppalaista elokuvaa ei onneksi ole vain yksi, vaan se koostuu monista äänistä, ja näillä äänillä on jotain yhteistä, jota me ylpeästi kutsumme eurooppalaiseksi elokuvaksi. Monet ovat vuosien mittaan esittäneet kysymyksen siitä, onko sitä olemassa, vai eikö se ole vain kaikkien kansallisten elokuvien summa? Se on enemmän kuin osiensa summa. Summa on jo melko paljon, mutta eurooppalainen elokuva on paljon enemmän omalla kielellään, säännöillään ja historiallaan. Hyvin erityisellä kielellään... josta Hollywood on oppinut paljon vuosien varrella." Miten edistää kansallista elokuvaa maasta toiseen? "Näemme uskomatonta elokuvien rikkautta, ja näemme, kuinka vähän ne matkustavat joka vuosi vähemmän. Ja kyse ei ole siitä, että ihmiset eivät pidä siitä. Kun näyttää ihmisille näitä elokuvia, he ovat ällistyneitä, hämmästyneitä, mutta he eivät pääse näkemään niitä. Yleisö on olemassa, mutta mahdollisuudet nähdä näitä elokuvia ovat huvenneet. Euroopan parlamentin LUX-palkinto on yksi monista hyvistä aloitteista. Jos katsot kutakin maata, huomaat että on paljon ohjelmia, paljon toimintaa, paljon erilaisia ideoita." Onko kieli este? "Kieli on aina ongelma. Vihaan puhua siitä ongelmana, koska mielestäni on etuoikeus, että voimme tehdä elokuvia eri kielillä. Kieli on eurooppalaiselle elokuvalle sekä rikkaus että riesa... Mutta meidän on tarkasteltava sitä riesana, joka voidaan ylittää ja joka on arvoltaan niin suuri että sen arvo on loppujen lopuksi paljon enemmän kuin se on ongelma." {}Elokuvan lukutaidon ja opetuksen tarpeesta kouluissa... "Meiltä puuttuu mahdollisuus opettaa lapsille, että on olemassa kokonaan erilainen kieli, jota he voivat oppia ja jota he tarvitsevat, jotta heistä ei tulisi pikaruoan uhreja. Kun lapset aloittavat tietyllä ruoalla ja tykästyvät siihen, he pitävät siitä kiinni. Meidän täytyy opettaa heille, että on olemassa muutakin ruokaa. Se on heidän omaksi parhaakseen. Emme pakota heitä, he voivat myöhemmin mennä katsomaan mitä elokuvaa haluavat. Me nyt viimeksi haluamme asettaa kiintiöitä; he näkevät lopulta kuitenkin kaikkea. Mutta olisi sääli, jos he menettäisivät kokonaan halun ja mahdollisuuden oppia, että on olemassa elokuvia heidän naapureistaan toisenlaista elokuvaa, joka on hyvin erilaista ja eri tavalla paljon hauskempaa. Lapset altistuvat kaikista eniten audiovisuaaliselle kielelle ja se on ainoa, mihin he ovat täysin valmistautumattomia. Kyse ei ole vain elokuvasta, vaan myös peleistä, televisiosta, internetistä tätä kieltä voidaan opettaa FCS /12

10 Skandinavia johtaa, Tanska näyttää tietä eteenpäin. Ja tämä osoittaa, kuinka menestyksekästä se voi olla. Eurooppalaisten elokuvien katsojaosuus Skandinaviassa on paljon suurempi kuin missään muualla, koska he alkoivat opettaa ja lapset tietävät, että muutakin on olemassa." Mikä on eurooppalaisten ja amerikkalaisten elokuvien ero? "Eurooppalaiset elokuvat ovat perinteisesti hyvin täsmällisiä; on vain muutamia eurooppalaisia elokuvia, jotka tapahtuvat ei missään tai missä vain. Ne tapahtuvat tietyssä paikassa, niillä on tietty kieli... Useimmat amerikkalaiset elokuvat sijaitsevat määrittelemättömissä paikoissa, ne haluavat vedota yleisöön, jonka suhteen ei ole väliä missä se tapahtuu. Mielestäni lasten on hyvä oppia, että elokuvat voivat olla täsmällisiä ja että ne voivat puhua oikeista asioista, eivätkä pelkästään kuvitteellisista paikoista", Wenders tuumaa. Wim Wenders Düsseldorfissa 1945 syntynyt elokuvaohjaaja, näytelmäkirjailija, kirjailija, valokuvaaja ja tuottaja. Voitti "Paris, Texas" (1984) ja "Berliinin taivaan alla" (1987) -elokuvillaan Cannesin pääpalkinnon ja parhaan ohjaajan palkinnon. Dokumentteja: "Buena Vista Social Club" (1999) kuubalaisista muusikoista ja "Soul Man" (2003) amerikkalaisesta bluesista. Musiikkivideoita ja mainoksia. Euroopan elokuva-akatemian puheenjohtaja (edustaa 46 maan elokuvaa) FCS /12

11 LUX-palkintofinalistit Venetsiassa Focus Euroopan parlamentti myöntää marraskuussa kolmatta kertaa eurooppalaista elokuvaa tukevan LUX-palkinnon. Palkinnosta kisaavat kolme kärkiehdokasta esiteltiin 10. ja 11. syyskuuta Venetsiassa. 27 eurooppalaista nuorta elokuvanystävää sai kutsun tulla katsomaan finalistit ja keskustelemaan elokuvista ohjaajien ja niiden johtohahmojen kanssa paikan päällä. Nuoret kommentoivat näkemäänsä blogissa; ajatuksena on edistää vuoropuhelua elokuvasta ja kannustaa nuoria valkokankaan äärelle. Venetsiaan kutsutut vuotiaat elokuvanystävät edustivat EU:n 27 jäsenmaan riippumattomia elokuvantekijöitä, valokuvaajia, kriitikoita ja bloggaajia. Aloitteen tavoitteena on "antaa ääni uudelle nuorelle yleisölle, edistämällä vuoropuhelua paikalle kutsuttujen nuorten miesten ja naisten, Euroopan elokuva-alan ammattilaisten ja Euroopan parlamentin edustajien välillä", kertoi EP:n kulttuurivaliokunnan puheenjohtaja, keskustaoikeiston kansanpuolueryhmä EPP:n Doris Pack (Saksa) LUX-palkinnon kolme finalistia Esivalintaraadin heinäkuun lopulla julkistama kärkikolmikko on: Akadimia Platonos: ohjaaja Filippos Tsitos (Kreikka, Saksa) Die Fremde: ohjaaja Feo Aladag (Saksa) Illégal: ohjaaja Olivier Masset-Depasse (Belgia, Ranska, Luxembourg) Mepit valitsevat voittajaelokuvan. Parlamentin puhemies luovuttaa vuoden 2010 LUX-palkinnon Strasbourgissa 24. marraskuuta. Eurooppalaisen elokuvan asialla LUX-palkinto (latinan lux tarkoittaa valoa) perustettiin vuonna 2007 konkreettiseksi symboliksi Euroopan parlamentin sitoutumisesta eurooppalaiseen elokuvateollisuuteen ja sen luoviin tavoitteisiin. LUX-ehdokkaat tarjoavat välähdyksiä eurooppalaisista, heidän elämästään, vakaumuksistaan, epäilyksistään ja identiteetin etsinnästä. Kolmatta kertaa myönnettävän palkinnon aiemmat voittajat ovat Auf der anderen Seite (2007), Le silence de Lorna (2008) ja Welcome (2009). Näiden elokuvien tavoin myös vuoden 2010 voittaja tulee hyötymään parlamentin taloudellisesta tuesta levitykseen. Elokuva tekstitetään Euroopan unionin 23 viralliselle kielelle ja sen alkuperäisversiosta tehdään näkö- ja kuulovammaisille soveltuva versio. Lisäksi elokuvasta tuotetaan jäsenmaihin 35 mm kopio tai sen DVD-versiota tuetaan FCS /12

12 Euroopan parlamentin LUX-palkinto: vuoden 2010 ehdokasfilmit julkistettiin Euroopan parlamentti julkisti 28. kesäkuuta Brysselin eurooppalaisen filmifestivaalin yhteydessä kymmenen esikarsittua elokuvaa, jotka kilpailevat tämän vuoden LUXpalkinnosta. Nämä elokuvat, jotka on tuotettu Belgiassa, Britanniassa, Italiassa, Itävallassa, Kreikassa, Liettuassa, Ranskassa, Romaniassa, Saksassa, Tanskassa ja Unkarissa, heijastavat eurooppalaisen elokuvan luovaa osaamista, jota parlamentti haluaa tukea. Seuraavat kymmenen elokuvaa esikarsittiin kilpailemaan Euroopan parlamentin vuoden 2010 LUX-palkinnosta: Akadimia Platonos: ohjaaja Filippos Tsitos (Kreikka, Saksa) Bibliothèque Pascal: ohjaaja Szabolcs Hajdu (Unkari, Saksa, Britannia, Romania) Die Fremde: ohjaaja Feo Aladag (Saksa) Illégal: ohjaaja Olivier Masset-Depasse (Belgia) Indigène d Eurasie: ohjaaja Sharunas Bartas (Liettua, Ranska, Britannia) Io sono l'amore: ohjaaja Luca Guadagnino (Italia) La bocca del lupo: ohjaaja Pietro Marcello (Italia) Lourdes: ohjaaja Jessica Hausner (Itävalta, Ranska, Saksa) Medalia de onoare: ohjaaja Calin Peter Netzer (Saksa, Romania) R: ohjaajat Tobias Lindholm ja Michael Noer (Tanska) Osana LUX-palkinnon ja Venetsian kansainvälisten elokuvajuhlien "Venice Days" -osuuden yhteistyötä näistä elokuvista julkistetaan vähintään kolmen nimen kärki Venice Daysin tiedotustilaisuudessa 27. heinäkuuta. Kilpailuun osallistuvat elokuvat esitetään ensin Venetsiassa ja sen jälkeen Euroopan parlamentin tiloissa Brysselissä. Parlamentin jäsenet äänestävät voittajasta. Parlamentin puhemies luovuttaa vuoden 2010 LUXpalkinnon 24. marraskuuta Strasbourgissa. Palkinnolla osoitetaan parlamentin sitoutumista elokuvaan LUX-palkinto (lux tarkoittaa valoa latinaksi) perustettiin vuonna 2007 konkreettiseksi symboliksi Euroopan parlamentin sitoutumisesta eurooppalaiseen elokuvateollisuuteen ja sen luoviin tavoitteisiin. Jokainen LUX-palkintoehdokas kertoo eurooppalaisista, heidän elämästään, vakaumuksistaan, epäilyksistään ja identiteetin etsinnästä - riippumatta kuvatusta yksilöllisestä, historiallisesta tai sosiaalisesta seikasta. LUX-palkinnon aiemmat voittajat ovat Auf der anderen Seite (2007), Le silence de Lorna (2008) ja Welcome (2009). Näiden elokuvien tavoin myös vuoden 2010 voittaja tulee hyötymään Euroopan parlamentin taloudellisesta tuesta. Elokuva tekstitetään Euroopan unionin 23 viralliselle kielelle ja sen alkuperäisversiosta tehdään näkö- ja kuulovammaisille soveltuva versio. Lisäksi elokuvasta tuotetaan jäsenmaihin 35 mm kopio tai sen DVD-versiota tuetaan. Kelpoisuusvaatimukset ja valintaprosessi Vuoden 2010 LUX-palkintoehdokkaiden tuli täyttää tietyt ehdot. Elokuvien tuli olla fiktiotai animaatioelokuvia tai luovia dokumentteja ja vähintään 60 minuutin mittaisia. Niiden tuli kuvata tai kyseenalaistaa eurooppalaisen identiteetin perusarvoja, Euroopan kulttuurista monimuotoisuutta tai tuoda näkemyksiä EU:n integraatiota koskevaan keskusteluun. Elokuvien tuli myös täyttää MEDIA-ohjelman kelpoisuusehdot koskien tuotantoa tai jaettua tuotantoa (kattaa Euroopan unionin, Islannin, Kroatian, Liechtensteinin, Norjan ja Sveitsin). Elokuvien ensi-illan täytyi olla ajanjaksolla LUX-palkinnon vuosittaisen esikarsinnan tekee paneeli, joka koostuu elokuvien tuottajista, levittäjistä, esittelijöistä ja kriitikoista sekä elokuvajuhlien johtajista. Kolmannes paneelin jäsenistä vaihtuu vuosittain. Parlamentin kulttuuri- ja koulutusvaliokunta valitsee sen jäsenet. Paneeliin kuuluu edellisvuoden LUX-palkinnon voittaja. Euroopan komissio (MEDIA) ja Euroopan neuvosto (EURIMAGES) osallistuvat tarkkailijoina FCS /12