MELESÍ NZÁMBE KIITOS JUMALA! Kansainvälinen perhemessu Helsingissä

Transkriptio

1 MELESÍ NZÁMBE KIITOS JUMALA! Kansainvälinen perhemessu Helsingissä Saara Kerola Opinnäytetyö, kevät 2009 Diakonia-ammattikorkeakoulu Diak Etelä, Helsinki Sosiaalialan koulutusohjelma Diakonisen sosiaalityön suuntautumisvaihtoehto Sosionomi(AMK)+ diakoni

2 TIIVISTELMÄ Kerola, Saara. Melesí Nzámbe Kiitos Jumala! Kansainvälinen perhemessu Helsingissä. Helsinki, kevät 2009, 43 s., 3 liitettä. Diakonia-ammattikorkeakoulu, Diak Etelä Helsinki. Sosiaalialan koulutusohjelma, Diakonisen sosiaalityön suuntautumisvaihtoehto, sosionomi (AMK) + diakonin virkakelpoisuus. Opinnäytetyön tavoitteena oli kehittää Vuosaaren seurakunnan kansainvälistä jumalanpalveluselämää järjestämällä kansainvälinen perhemessu. Messu toteutettiin yhteistyössä Vuosaaren seurakunnan työyhteisön kanssa. Messua oli suunnittelemassa Vuosaaren seurakunnan kansainvälisen diakonian diakoniatyöntekijä, kaksi pastoria, kanttori, lapsityönohjaaja ja Diakoniaammattikorkeakoulun opiskelija. Messu oli muodoltaan perhemessu, jonka vuoksi siinä käytettiin toiminnallisia menetelmiä ja lasten virsiä. Messun toteutuksessa oli mukana afrikkalainen lauluryhmä, vapaaehtoisia seurakuntalaisia ja edellä mainitut seurakunnan työntekijät. Teoriaosuudessa on tarkasteltu jumalanpalveluksen historiaa ja sen lähtökohtia ja kehitystä nykypäivään, jumalanpalvelusuudistusta ja messun merkitystä ja sen kulkua. Työssä on pohdittu perhettä käsitteenä sekä perheiden suhdetta seurakuntaan ja hengellisyyteen, sekä kansainvälisyyttä ja monikulttuurisuutta seurakunnassa ja seurakuntalaisten keskuudessa. Messusta kerätty palaute oli myönteistä. Palautteiden perusteella erilaiselle messulle on suuri tarve myös tulevaisuudessa. Tämän messun tavoitteena oli luoda uudenlainen messu, jota järjestettäisiin useammin kuin kerran vuodessa. Asiasanat: jumalanpalvelus, perhe, seurakunta, kansainvälisyys, monikulttuurisuus, produkti

3 ABSTRACT Kerola, Saara. Melesí Nzámbe Thank You Lord! International Family Mass in Helsinki. 43 p., 3 appendices. Language: Finnish, Spring Diaconia University of Applied Sciences, Degree Programme in Social Services, Option in Diaconial Social Work. Degree: Bachelor of Social Services. The purpose of the thesis was to produce an international church service in the parish of Vuosaari. The international family mass was executed with the employees of Vuosaari parish. The mass was planned by the deacon of international welfare work, two priests, a cantor, an instructor on Christian childwork and a student from the Diaconia University of Applied Sciences. The mass was designed for families, therefore the methods were functional and hymns were from the childrens hymn book. An African choir, volunteers and the parish employees participated in the mass. The theory part dealt with history and trends of church service, service reform and the meaning of the mass. This thesis also dealt with family concept, families relationship to parish and their spirituality. In addition, internationality and multicultural parish work among parishioners was discussed. Feedback from the mass was positive and based on it there is a constant need for different mass culture in the future. Keywords: church service, family, parish, internationality, multicultural

4 SISÄLLYS SISÄLLYS JOHDANTO JUMALANPALVELUKSET JA MESSUELÄMÄ Jumalanpalveluksen historia ja lähtökohdat Jumalanpalveluksen trinitaarinen lähtökohta Vaikutteita juutalaisuudesta ja Uudesta testamentista Jumalanpalveluksen kolme vuosisataa Luterilaisen uskonpuhdistuksen vaikutukset jumalanpalveluselämään Jumalanpalvelusuudistus Suomessa Erilaisia jumalanpalveluksia Sanajumalanpalvelus Messu Perhemessu Viikkomessu Muita messuja PERHE Erilaisia perheitä Maahanmuuttajaperheet suomalaisessa yhteiskunnassa Perhe seurakunnassa Perheleirit ja -kerhot Seurakunnan toimintaa lapsille MONIKULTTUURINEN SUOMI Monikulttuurisuuden käsitteitä Monikulttuurinen seurakuntatyö TYÖSKENTELYN TAVOITTEET KANSAINVÄLINEN PERHEMESSU Yhteistyössä Vuosaaren seurakunta...29

5 6.2 Messun suunnittelu ja tavoitteet Tapahtuma MESSUN JA PROSESSIN ARVIOINTI Seurakuntalaisten palaute Työyhteisön palaute Oma arviointi LOPUKSI...41 LÄHTEET...42 LIITE 1: Palaute/ Feedback...44 LIITE 2: Kutsu...45 LIITE 3: Mainos...46

6 1 JOHDANTO Opinnäytetyöni aiheena on kansainvälinen perhemessu Helsingissä. Valitsin itselleni tämän aiheen Monikulttuurinen ammatillisuus- opintokokonaisuuden harjoittelun aikana, jolloin kiinnostuin kansainvälisestä työstä seurakunnissa. Työskentelyni painopisteet ovat messun suunnittelu, koordinointi, toteutus ja yhteistyökumppaneiden etsiminen. Tulevana diakoniatyöntekijänä näen tämän aiheen minulle hyvin läheiseksi ja tärkeäksi. Jumalanpalvelus toteutetaan ehtoollisjumalanpalveluksena eli messuna. Valitsin perhemessun tavallisen messun sijaan juuri siksi, että perhemessuissa kävijämäärä on suurempi ja ikähaarukka laajempi kuin tavallisessa messussa tai jumalanpalveluksessa. Messusta tekee kansainvälisen Vuosaari monikulttuurisella väestöllään. Koska Vuosaaressa on paljon maahanmuuttajia ja lapsiperheitä, sopivin paikka kansainväliselle messulle on Vuosaaren kirkko. Suunnittelemani jumalanpalvelus on täynnä iloa, musiikkia ja kulttuurien kohtaamista. Nykyään erilaiset ja perinteisestä kaavasta poikkeavat jumalanpalvelukset vetävät puoleensa enemmän seurakuntalaisia kuin tavallinen sunnuntaiaamun messu. Näistä tunnetuimpia ovat muun muassa Tuomas-, Taizé-, popja metallimessut sekä tietylle kohderyhmälle tarkoitetut jumalanpalvelukset kuten perhemessu ja mukulamessu. Tapahtumaa kanssani on suunnittelemassa Vuosaaren seurakunta.

7 7 2 JUMALANPALVELUKSET JA MESSUELÄMÄ Jumalanpalvelus kuuluu kirkon ja seurakunnan olemukseen ja se on kirkolle kantava rakenne. Se on monella tavalla kytköksissä seurakunnan elämään, kasvatukseen, palveluun, lähetykseen, sielunhoitoon, musiikkiin ja rippiin. Jumalanpalvelus tarvitsee vuorovaikutusta kaikkien seurakuntaelämän tehtäväalueiden kanssa. (Sariola 2001, ) 2.1 Jumalanpalveluksen historia ja lähtökohdat Jumalanpalveluksen trinitaarinen lähtökohta Kirkon opin perusta on usko kolmiyhteiseen Jumalaan ja tämä usko näkyy myös jumalanpalveluksessa. Messu alkaa ja päättyy siunaukseen Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen, uskontunnustus julistaa kolmiyhteisen Jumalan tekoja ja rukoukset osoitetaan Pojalle ja Pyhälle Hengelle. Kolmiyhteinen Jumala on läsnä messussa, vaikutus näkyy sanassa ja ehtoollisessa. Poika on sovitusuhri ja Pyhä Henki vaikuttavat sanan ja sakramenttien kautta toteuttaen Isän lupaukset. Messun perusrakenne on siis trinitaarinen eli se perustuu pelastusekonomiseen kolminaisuusopin varaan. Se painottuu Jumalan ilmoitukseen itsensä luomisessa, lunastuksessa ja pyhityksessä, Hänen toimintaansa pelastushistoriassa. Messun rakenne kokonaisuudessaan ja se osien sisältö heijastavat kolmiyhteisen Jumalan työtä. (Kotila 1994, 21.) Pyhän Kolminaisuuden toiminta näkyy messussa monella tavalla: rukouksissa, saarnassa sekä erilaisissa symbolisissa toiminnoissa. Kristuksen työn korostamisen ohella jumalanpalveluksessa tulee näkyä luomisen teologia. Luomiseen perustuu kirkon kyky ja velvollisuus puhua rauhasta, oikeudenmukaisuudesta, taloudesta ja muista yhteiskunnallisista asioista. Luomisen ja lunastuksen lisäksi on tärkeää ilmaista Pyhän Hengen toiminta, koska Pyhä Henki on elämänan-

8 8 taja, jonka tehtävänä on toteuttaa Kristuksen sanat ja synnyttää uutta elämää ja uskoa sakramenttien kautta. (Kotila 1994, ) Luther jätti toiminnallaan jäljen luterilaisen kirkon jumalanpalvelukseen. Hän korostaa trinitaarista uskoa kristinuskon perusrakenteena ja opetuksissaan hän hahmottaa kolminaisuusopin ekonomisesti. Luther ajatteli, että Jumalan kolminaisuus tunnetaan hänen teoistaan ihmistä kohtaan: luomisesta, lunastuksesta ja pyhityksestä. (Kotila 1994, 22.) Kolminaisuusoppi heijastuu jumalanpalveluksen rukouksista. Seurakunta voi samanaikaisesti ylistää Isää, Poikaa ja Pyhää Henkeä, mutta rukoukset kuitenkin osoitetaan Isälle Pojan kautta Pyhässä Hengessä. Toisella ja kolmannella vuosisadalla tuli tavaksi osoittaa hymnit suoraan Kristukselle ja vuonna 325 kirkolliskokouksen tunnustuksessa julistettiin Kristuksen olevan samaa olemusta kuin Isä. Tästä syystä kirkon julkisessa liturgiassa yleistyi tapa osoittaa rukoukset myös Pojalle. Keskiajalla rukoiltiin Kristusta vaikka perinteisesti rukoukset olisi pitänyt osoittaa Isälle Pojan kautta. Rukoukset ovat osoitettu sekä Isälle että Pojalle, mutta Pyhälle Hengelle suoraan osoitetut rukoukset ovat kristillisessä perinteessä harvinaisia.(kotila 1994, ) Vaikutteita juutalaisuudesta ja Uudesta testamentista Kristillisen jumalanpalveluksen historia ulottuu juutalaisuuteen, koska ensimmäiset kristityt olivat juutalaisia. Siksi jumalanpalveluksen taustalla on Vanhan testamentin hurskauselämä, joka rakentui kultin ympärille temppelissä, synagogassa ja kodissa. Uuden testamentin syntyaikaan jumalanpalveluksen keskuksena oli Jerusalemin temppeli, jossa suoritettiin myös uhripalvelus. Uhraaminen oli temppeleissä jokapäiväistä, mutta tavallisille ihmisille temppelissä hoidetut jumalanpalvelukset olivat etäisiä ja vieraita. Tästä syystä jumalanpalvelukset keskittyivät kotiin ja synagogaan. Kodeissa rukoiltiin kolme kertaa päivässä ja tämän muutoksen sanotaan olleen kristillisen hetkirukousjärjestelmän lähtökohta. Synagogista tuli yhteisöllisen kultin ja uskonnonopetuksen keskuksia ja lopulta temppeli hävitettiin vuonna 70 jkr. (Kotila 1994, 51.)

9 9 Vaikka ensimmäiset kristityt kävivät juutalaisissa jumalanpalveluksissa synagogassa ja temppeleissä, heillä oli alusta lähtien omia kokoontumisia, joissa ehtoollisen vietto oli kokoontumisen ytimenä. Juutalainen jumalanpalvelus on vaikuttanut suuresti kristillisen messun sanaosaan ja rukouksiin, mutta omien kokousten esikuvana oli Jeesuksen asettama ehtoollinen. Ehtoollinen kuului myös juutalaisten kulttuuriin, mutta Jeesus antoi aterialle uuden merkityksen pyytämällä, että ehtoollinen olisi hänen muistoateriansa. Näin ateria liittyi juutalaisten pääsiäisen viettoon ja siten juutalainen perinne on vaikuttanut varhaiskristilliseen liturgiaan. (Kotila 1994, ) Aterioiden siunaaminen kristillisessä messussa on selkeä osa juutalaista traditiota. Vaikka useimmissa uskonnoissa uskonnollinen ateria on normaali ja tuttu asia, juutalaisuudessa jokainen ateria on tapahtuma, joihin pyydetään siunausta. Juutalaisuudessa tunnetaan kolme siunausta, jotka liittyvät ateriointiin: leivän ja viinin siunaaminen, jokapäiväisen elämään kuulunut kiitosrukous sekä pääsiäisaterian viettäminen. Tämän vuoksi yhteys kristilliseen ehtoollisliturgiaan ja rukousten muovautumiseen on selkeä. (Kotila 1994, 53.) Uudessa testamentissa ehtoolliskertomuksia on neljä ja ne löytyvät Matteuksen, Markuksen ja Luukkaan evankeliumeista sekä ensimmäisestä Korinttolaiskirjeestä. Paavalin ehtoolliskertomuksen on sanottu olevan varhaisin kirjalliseen muotoon saatettu ehtoolliskertomus ja sitä käytetään ehtoollisen asetussanoina tänäkin päivänä (Kotila 1994, ): Herra Jeesus sinä yönä, jona hänet kavallettiin, otti leivän, kiitti Jumalaa, mursi leivän ja sanoi: "Tämä on minun ruumiini, joka annetaan teidän puolestanne. Tehkää tämä minun muistokseni." Samoin hän otti aterian jälkeen maljan ja sanoi: "Tämä malja on uusi liitto minun veressäni. Niin usein kuin siitä juotte, tehkää se minun muistokseni. 1. Kor. 11:23 25

10 Jumalanpalveluksen kolme vuosisataa Kristillisen jumalanpalveluksen ensimmäisistä vuosisadoista tiedetään melko vähän. Näistä ajoista ja jumalanpalvelusten kehittymisestä on voitu oppia apostolisten isien kirjoituksista ja kristinuskon ulkopuolisen tarkkailijan havainnoista. Kristinusko levisi Palestiinan ja juutalaispiirien ulkopuolelle ensimmäisen vuosisadan lopulla ja tällöin ehtoollisen vietosta tuli ongelmallista. Noin vuonna 112 kristinuskon ulkopuolinen tarkkailija kertoi millaisia tapoja kristityillä oli tuohon aikaan. Kristityillä oli tapana kokoontua erityisinä päivinä aikaisin aamulla ja lausua hymnejä ikään kuin Jumalalle. Myöhemmin he kokoontuivat yhdessä yhteiselle aterialle. Tämän tarkkailijan, Pliniuksen, viittaus todistaa miten synagogaperinteen mukainen jumalanpalvelus ja rakkaudenateria, johon liittyi ehtoollinen, olivat ensin erillisiä tapahtumia. Kristityt alkoivat viettää synagogajumalanpalveluksen kaltaisia jumalanpalveluksia, kun heidät erotettiin synagogien yhteydestä. Myöhemmin näihin jumalanpalveluksiin liitettiin rakkaudenateria ja se ateria säilyi vielä senkin jälkeen, kun messu oli muodostunut itsenäiseksi kokonaisuudeksi. (Kotila 1994, ) Ensimmäisinä vuosisatoina apostolisten isien ja piispojen keskeisimpänä jumalanpalveluspohdintana oli ehtoollinen. Justinus Marttyyri eli toisella vuosisadalla ja niin hän pystyy kuvaamaan sen ajan jumalanpalvelusta. Hän puolusti kristinuskoa ja jumalanpalveluselämää ja tuolta ajalta hän pystyi välittämään arvokasta tietoa jumalanpalveluselämästä vuodelta 150. Hän kertoi kirjoituksissaan kahdesta erilaisesta ehtoollisen vietosta: näitä olivat kastetta edeltävä ehtoollinen ja tavallisen sunnuntaikokoontumisen ehtoollinen. Justinuksen kuvaamissa jumalanpalveluksissa järjestys on vakiintunut ja vapaa, ja messun pääosia ovat tekstien lukeminen, saarna, rauhantervehdys, uhrilahjat, ehtoollisrukous ja ehtoollisen vietto. Hänen mukaansa ehtoollisen vietossa on ensisijaisesti Jeesuksen kärsimyksen muistaminen. (Kotila 1994, ) Kristillisen kirkon toiminta vahvistui kolmannella vuosisadalla ja se levisi kauemmaksi länteen. Lännessä kirkollisiksi keskuksiksi nousivat Rooma ja Karthago, joka on nykyinen Tunisia. Rooman liturgisesta elämästä 200-luvulla ja 300-

11 11 luvun alussa tiedetään hyvin vähän, mutta pohjoisafrikkalaiset kirjoitukset antavat tietoa tästä varsin tuntemattomasta lännen kirkon kaudesta. Pohjoisafrikkalaisten apostolisten isien Tertullianuksen ja Cyprianuksen toiminta antoi pohjan latinalaiselle teologialle ja sen kehittymiselle, ja myös pohjoisafrikkalaisella teologialla oli suuri vaikutus läntisen teologian kehityksessä. Cyprianuksen ajattelun mukaan ehtoollinen oli pyhä salaisuus, pelastuksen ravinto, joka välittää armoa. Hänen keskeisimpänä korostuksena on ajatus Jeesuksen todellisesta läsnäolosta. (Kotila 1994, ) Kolmannella vuosisadalla kristinuskosta tuli valtakunnanuskonto, johon kansanjoukot liittyivät. Tämä muutos vaikutti jumalanpalveluselämään siten, että se sai entistä selkeämmän julkisen luonteen. Konstatinolaisen käänteen vuoksi vuonna 313 kirkon suhde maailmaan ja historiaan muuttui, koska se saattoi ymmärtää itsensä uskonnon täyttymyksenä. 300-luvulla myös messun sisältö laajeni, sillä 200-luvulla messun ainoina rukouksina oli vain yleinen esirukous ja ehtoollisrukous. Rukouksia alettiin liittää myös muihin yhteyksiin. Syyrialaiseen ehtoollisrukoukseen otettiin mukaan Pyhä-hymni, josta tuli aikanaan ehtoollisrukousten yhteinen elementti. Tuohon aikaan ehtoollisrukous sai uuden muodon, koska siihen liitettiin pyyntö, että leivästä ja viinistä tuli Kristuksen ruumis ja veri. (Kotila 1994, ) Luterilaisen uskonpuhdistuksen vaikutukset jumalanpalveluselämään Kotila (1994) käsittelee kirjassaan myös luterilaista uskonpuhdistusta ja sen vaikutusta jumalanpalveluselämään. Uskonpuhdistuksen uudistamassa jumalanpalveluksessa keskeisintä oli kansankielen palauttaminen jumalanpalveluksen kieleksi ja sanan liturgian korostaminen. Uskonpuhdistuksen messuun liittyneet kiistat liittyivät Kristuksen läsnäoloon ehtoollisessa ja ehtoollisen uhriluonteeseen. Luther oli vahvasti sitä mieltä, että Kristus on reaalisesti läsnä ehtoollisen leivässä ja viinissä, koska Jeesus sanoi tämä on minun ruumiini ja vereni. Tämä Lutherin kanta oli muunnelma keskiaikaisesta opista. Luther myös vaati kansankielisen jumalanpalveluksen käyttöönottamista. (Kotila 1994, )

12 Jumalanpalvelusuudistus Suomessa Seurakunnan ja jumalanpalveluselämän keskuksena pidetään sunnuntain pääjumalanpalvelusta. Ennen uudistamista sen perusmuotona oli ehtoollisjumalanpalvelus, jossa oli kaksi pääosaa: sana ja ehtoollinen. Suomessa käsiteltiin 1900-luvulla paljon liturgista uudistustyötä alkaen vuodesta 1913, jolloin kirkolliskokous hyväksyi uuden kirkkokäsikirjan. Vuonna 1968 valmistui uusi kirkkokäsikirja, jonka mukainen jumalanpalvelus oli pitkän valmistelun tulos. Seuraavilla vuosikymmenillä pyrittiin jumalanpalveluselämän jatkuvaan kehittämiseen ja 1980-luvuilla hyväksyttiin uusia jumalanpalveluksen oppaita ja kaavoja, uusittiin kirkollisten toimitusten kirjaa ja otettiin käyttöön uusi virsikirja ja raamatunsuomennos. Jumalanpalvelusuudistukseen vaikutti suuresti vuonna 1988 ensimmäistä kertaa vietetty Tuomasmessu, jonka kokemuksellisuus ja toteutus antoivat runsaasti virikkeitä muutokseen. (Kotila 1994, ) Vuonna 1988 asetetun käsikirjakomitean tehtävänä on laatia uusi suomen- ja ruotsinkielinen kirkkokäsikirja sekä messusävelmistö. Komitean välimietintö valmistui tammikuussa 1992 ja kirkolliskokous hyväksyi suuntaviivat jumalanpalvelusuudistuksen jatkotyöskentelylle toukokuussa Käsikirjakomitea hyväksyi uuden version Kirkkokäsikirjasta (Suomen evankelis-luterilainen kirkko 2009.) Käsikirjakomitea halusi hahmottaa jumalanpalveluksen muodon selkeästi messuksi, jolla olisi neljä pääosaa: johdanto, sana, ehtoollinen ja päätös. Komitea halusi myös korostaa ja vahvistaa sana-osaa, joka koskisi lukukappaleita. Ensimmäisenä lukukappaleena luettaisiin ensin teksti Vanhasta testamentista, ja vasta tämän jälkeen luettaisiin evankeliumi ja epistolateksti. (Sariola 1994, 13.)

13 Erilaisia jumalanpalveluksia Messu on vakinaistanut paikkansa seurakunnan päätapahtumana ja jumalanpalveluselämän keskuksena. Siitä syystä messuja halutaan välillä muokata uudenlaisiin muotoihin, jolloin se tavoittaa monenlaiset ja eri-ikäiset ihmiset. Esittelen lyhyesti erilaisia jumalanpalveluksia ja messuja Sanajumalanpalvelus Jumalanpalvelusta voidaan viettää myös ilman ehtoollista, jolloin sitä kutsutaan sanajumalanpalvelukseksi. Sen johdanto-osio on suppeampi kuin tavallisessa messussa ja se näkyy Herra armahda -laulun ja Kunnia- ja kiitosvirren poisjättämisessä. Suppeimmillaan sanajumalanpalveluksen johdanto voi sisältää vain johdantomusiikin, alkusiunauksen ja päivän rukouksen. (Sariola 1998, 143.) Nimensä mukaisesti sanajumalanpalveluksessa keskitytään sanaan ja rukoukseen, joten rukous korvaa ehtoollisen. Tässä jumalanpalveluksessa on tarjolla loistava mahdollisuus keskittyä rukous-osioon esirukouksen kautta. Esirukous on tärkeässä roolissa ja se voidaan toteuttaa laajempana kuin yleensä ja siinä voidaan käyttää esimerkiksi rukousalttareita. Sanajumalanpalveluksen rakenne on seuraavanlainen: Ⅰ Johdanto Ⅱ Sana Ⅲ Rukous Ⅳ Päätös Tätä rakennetta voidaan käyttää myös kirkkovuoden tärkeinä pyhinä, kuten jouluaattona ja pitkäperjantaina, mutta myös esimerkiksi koulujen jumalanpalveluksissa. (Sariola 1998, )

14 Messu Kun puhutaan messusta, tarkoitetaan ehtoollisjumalanpalvelusta. Mikael Agricola ja Paavali Juusten käyttivät messu-nimeä ja he olivat saaneet sen nimen läntisen kirkon yhteisestä perinnöstä. Messusta käytettiin vuodesta 1649 lähtien nimitystä puolipäiväsaarna ja vuoden 1886 käsikirjassa se oli puolipäiväjumalanpalvelus. Messu-nimi otettiin käyttöön uusimuotoisen jumalanpalvelusten nimenä ja se tuli erityisen tunnetuksi Tuomasmessun vaikutuksesta. (Sariola 2001, 57.) Messu on kansainvälinen nimitys ja siinä on paljon hyviä puolia. Se on läntisen kirkon yhteinen nimi ehtoollisjumalanpalvelukselle. Messu-nimi on myös missionaarinen, joka tekee siitä erityisen arvokkaan. Messun pohjana on sana missio, joka tarkoittaa lähettämistä. (Sariola 2001, 58.) Messun kaavan perusrakenne on kokonaisuudessaan tämän näköinen: I JOHDANTO 1. Alkuvirsi 2. Alkusiunaus Siunaus Vuorotervehdys 3. Johdantosanat 4. Yhteinen rippi Synnintunnustus Synninpäästö [Kiitosrukous] [5. Päivän psalmi] 6. Herra armahda 7. Kunnia ja kiitosvirsi 8. Päivän rukous Ⅱ SANA 9. Ensimmäinen lukukappale 10. Vastaus 11. Toinen lukukappale 12. Päivän virsi 13. Evankeliumi [14. Virsi] 15. Saarna 16. Uskontunnustus [17. Virsi]

15 Yhteinen esirukous Ⅲ EHTOOLLINEN 19. Uhrivirsi 20. Ehtoollisrukous Vuorolaulu Prefaatio Pyhä Rukous ja asetussanat 21. Isä meidän 22. Herran rauha 23. Jumalan Karitsa 24. Ehtoollisen vietto 25. Kiitosrukous Ⅳ PÄÄTÖS 26. Ylistys 27. Herran siunaus Lähettäminen 28. Päätösmusiikki. Messu alkaa johdannolla, jossa keskeisenä sisältönä on seurakunnan yhteinen rukous, kiitos ja ylistys. Ihminen valmistautuu Jumalan sanan kuulemiseen ja ehtoollisen vastaanottamiseen myöntämällä tarvitsevansa anteeksiantoa, tunnustamalla syntinsä, kiittämällä ja ylistämällä Jumalaa ja rukoilemalla armoa ja viisautta. Alkuvirsi johdattaa messun kirkkovuoden sisältöön ja se aina toimii rukouksena. (Kirkkohallitus 2000, 4.) Sanaosassa seurakuntalaiset kuuntelevat Jumalan sanaa raamatunluvun, evankeliumin ja saarnan kautta, ja Jumalalle vastataan virsien ja vastausmusiikin avulla. Evankeliumikirjassa on jokaiselle pyhäpäivälle Vanhan testamentin lukukappale. Toisen lukukappaleen jälkeen tuleva päivän virsi on vastaus näille lukukappaleille ja Evankeliumikirjassa on myös suosituksia päivän virsiksi. Päivän virsi on messun päävirsi. Evankeliumiteksti kuunnellaan seisten ja sitä seuraa saarna, joka perustuu päivän evankeliumitekstiin. Saarna päätetään yhteiseen uskontunnustukseen. (Kirkkohallitus 2000.) Ehtoollisosa on se, joka tekee messusta messun, osa, jonka aikana ehtoollisen sakramentti siunataan ja jaetaan. Se välittää Jumalan armon ja siunauksen nä-

16 16 kyvässä muodossa, kun taas sana ja saarna tekevät sen kuultavassa muodossa. Ehtoollisen vietossa noudatetaan määräyksiä, jotka ovat laatineet kirkkojärjestys ja kirkkokäsikirja. (Kirkkohallitus 2000, 63.) Päätöksessä keskeisintä on ylistys ja siunaus. Herran siunauksen jälkeen pappi lähettää seurakuntalaiset matkaan sanoin lähtekää rauhassa ja palvelkaa Herraa iloiten Perhemessu Perhemessu on saanut jumalanpalveluksissa melkein merkittävimmän aseman. Se on määritelty jumalanpalvelukseksi, missä eri-ikäiset saavat osallistua ja kokea yhteyden Jumalaan ja seurakuntaan. Perhemessut ovat koonneet yhteen erilaisia perheitä, joissa lapset ovat enimmäkseen päiväkerhoikäisiä tai pieniä koululaisia. Lapset otetaan toteutuksessa huomioon ja heitä ajatellen toteutettu messu vetoaa myös vanhempiin. (Huotari 1992, 77.) Järjestämäni messu on muodoltaan perhemessu. Perhemessu on messun ja sanajumalanpalveluksen jälkeen kolmas vaihtoehto viettää pääjumalanpalvelusta. Perhemessusta voi myös jättää ehtoollisosan pois, jolloin se on perhejumalanpalvelus. Suomen Evankelis-luterilaisen Pyhäkouluyhdistyksen toimesta perhejumalanpalveluksia on vietetty 1960-luvulta saakka. Sitä oli kehittämässä yhteistyössä Pyhäkouluyhdistyksen kanssa Kirkon jumalanpalvelus- ja musiikkitoiminnan keskus. Perhejumalanpalvelukselle valmistui oma kaava, jonka kirkolliskokous hyväksyi vuonna Lopulta tämä erillinen kaava jätettiin pois, mutta perhemessun kaava teksteineen ja lauluineen hyväksyttiin kirkkokäsikirjaan. Näin perhejumalanpalvelus sai oman paikkansa kirkkokäsikirjassa ja osana seurakuntien jumalanpalveluselämää. (Sariola 2001, ) Viikkomessu

17 17 Viikkomessu perustuu selkeästi sunnuntain messuun ja sisältää sen selkeät osat. Nimensä mukaisesti viikkomessu on tarkoitettu järjestettäväksi ensisijaisesti arkipäivänä, aamulla tai illalla. Sitä voidaan viettää myös erityistilanteissa, kuten nuorten tai oppilaitosten jumalanpalveluksissa. Viikkomessu jakautuu samaan neljään pääosaan kuin sunnuntain messu, mutta osien sisällöt ovat suppeammat. Johdanto-osaan kuuluu alkusiunaus, johdantosanat, yhteinen rippi ja päivän rukous. Sanaosa taas rakentuu raamatunluvusta, saarnasta, uskontunnustuksesta ja yhteisestä esirukouksesta. Ehtoollisosassa on vain neljä välttämätöntä kohtaa: uhrivirsi, rukous ja asetussanat, Isä meidän ja ehtoollisen vietto. Tämä osa on pelkistetympi, mutta siihen voi lisätä osia, joita on sunnuntain messun peruskaavassa, esimerkiksi Pyhä ja Herran rauhan toivotus. Päätösosan voi muodostaa yksinään siunaus, mutta kuten ehtoollisosaan, myös siihen voidaan lisätä ylitysmusiikki ja lähettäminen. (Sariola 2001, ) Muita messuja Näiden perinteisten messujen ja jumalanpalvelusten lisäksi on kehitetty messuja, jotka tavoittavat seurakuntalaiset uudella tavalla. Vaikka toteutustapa poikkeaa perinteisestä, sanoma ja yhteys Jumalaan ovat silti olemassa. Tuomasmessu on evankelis-luterilaisen kirkon messu, joka on saanut vaikutteita roomalais-katolisesta perinteestä ja 1900-luvun herätyskristillisyydestä. Sen nimi viittaa epäilijänä tunnettuun apostoli Tuomaaseen, ja pyrkii viestittämään helppoa lähestyttävyyttä. Tuomasmessu kehitettiin alun perin etsimään uusia tapoja viettää jumalanpalvelusta, kun kävijämäärät kirkoissa vähenivät. Se toimi koekenttänä uusille ideoille ja osa ideoista siirtyi jumalanpalvelusuudistuksessa myös Suomen evankelis-luterilaisen kirkon normaaliin messuun. (Tuomasyhteisö 2009.) Tuomasmessu poikkesi alkuaikoinaan tavallisesta messusta erityisesti musiikiltaan, joka oli silloin vaihtelevampaa ja kokeilevampaa kuin tavallisissa jumalan-

18 18 palveluksissa, sisältäen yleensä yhtyeen ja kuoron. Tuomasmessu toteutetaan yleensä laajan vapaaehtoisjoukon turvin, johon kuuluu muun muassa muusikoita, esirukoilijoita ja ehtoollisavustajia. Maailman ensimmäistä Tuomasmessua vietettiin 10. huhtikuuta 1988 Agricolan kirkossa Helsingissä, jossa sitä vietetään edelleen joka sunnuntai-ilta. Messu sai suuren suosion, sillä se on levinnyt moniin suomalaisiin kaupunkeihin ja ulkomaille: Ruotsiin, Norjaan, Islantiin, Tanskaan ja Saksaan. (Tuomasyhteisö 2009.) Mukulamessu on nimensä mukaisesti lasten messu. Sitä oli kehittämässä kirjailija Anna-Mari Kaskinen, toiminnanohjaaja Liisa Pietilä ja pastori Leila Valtonen. Sen suunnittelu alkoi 1990-luvulla ja ensimmäinen mukulamessu vietettiin kynttilänpäivänä vuonna Nimitys mukula on tähän tarkoitukseen sopiva: mukula on nimitys lapsesta ja myös sipuli, jossa on kasvun potentiaalia. Kehittyäkseen mukula tarvitsee hoivaa ja rakkautta. Mukulamessussa lauletaan Anna- Mari Kaskisen sanoittamia ja Petri Laaksosen säveltämiä mukulamessu-lauluja. Messuun kehitettiin lasten toiveesta rukousvaellus, jonka aikana saa lähteä liikkeelle ja tutkiskella rukousalttareita ja kirjoittaa omia rukouksia. (Kaskinen 2004, ) Uusimmissa messuissa musiikki on erityisen kantava voima. Pop-messu ja metallimessu ovat perinteisiä messuja, joissa virret ja vastausmusiikit säestetään omaan tyyliinsä sopivalla tavalla. Metallimessu on metallimusiikin säestyksellä pidettävä luterilainen jumalanpalvelus, joka järjestettiin ensimmäisen kerran 29. kesäkuuta 2006 Temppeliaukion kirkossa Helsingissä. Pop-messu on jumalanpalvelusuudistuksen hengessä toteutettu nuorten aikuisten messu. Messun perusrakenne noudattelee perhemessun kaavaa. Messun musiikista vastaa musiikkiyhtye ja Pop-kuoro. Messun muita toteuttajina ovat muun muassa liturgi, saarnaaja, diakoni ja sielunhoitaja.

19 19 3 PERHE Kahdeksan suomalaista piispaa, Jukka Paarma, Eero Huovinen, Voitto Huotari, Juha Pihkala, Samuel Salmi, Mikko Heikka, Simo Peura ja Gustav Björkstrand, määrittelevät tuoreessa yhteisteoksessaan Rakkauden lahja perheen olevan yhteiselämän perusyksikkö. Vuoden 2007 lopussa perheitä oli Suomessa ja vuodessa määrä oli kasvanut kuudella tuhannella. Tässä luvussa tulen käsittelemään erilaisia perhetyyppejä, maahanmuuttajaperheiden asemaa suomalaisessa yhteiskunnassa ja perheitä seurakunnan toiminnassa. 3.1 Erilaisia perheitä Käsitteenä perhe on todella laaja. Perhe voi olla Avo- tai avioliitossa elävä pari Lapsiperhe, jossa vanhemmat ovat lapsien biologiset vanhemmat Yksinhuoltaja, jolla on lapsia Sateenkaariperhe, jossa samaa sukupuolta olevalla parilla on lapsia Uusperhe, jossa isällä ja/tai äidillä on lapsia aiemmasta suhteesta Suurperhe, jossa asuu kolme tai useampia sukupolvia samassa taloudessa. Perheet luokitellaan lapsettomiin tai lasten kanssa asuviin avio- ja avopareihin, rekisteröityihin mies- ja naispareihin sekä yhden vanhemman perheisiin. Avoparit päätellään yhdessä asumisen perusteella. Tilastossa on puolisoiden tai vanhempien ikä, kieli, kansalaisuus ja syntymämaa sekä jokaisen kotona asuvan lapsen ikä ja sukupuoli. Lapsiperheiksi luokitellaan perheet, joissa on alle 18- vuotiaita lapsia. (Auvinen 1995, 11.) Uusperhe on perhetyyppi, jossa joko isällä tai äidillä tai molemmilla, on omia lapsia aiemmasta suhteesta. Uusperheen vanhemmilla voi omien biologisten lastensa lisäksi olla yhteisiä lapsia. Suomessa suurperheeksi lasketaan perhe,

20 20 johon kuuluu isän ja äidin lisäksi vähintään kolme lasta. Suurperheitä löytyy etenkin uskonnollisista syistä, kuten vanhoillislestadiolaisuudesta, mutta suurperheellä tarkoitetaan myös perhettä, jossa samassa taloudessa asuu ainakin kolme sukupolvea. Sateenkaariperheellä tarkoitetaan usein sellaista lapsiperhettä, joka ei muodostu heteroseksuaalisen parisuhteen ympärille. Sateenkaariperheessä vanhemmat ovat samaa sukupuolta ja lapsia perheeseen voi syntyä ja tulla eri tavoin. Joissain perheissä toinen vanhemmista synnyttää lapsen itse ja toisessa taas lapsen synnyttää puoliso tai ystävä. Naisparien lasten biologinen isä voi olla tuntematon keinohedelmöityksestä johtuen tai tunnettu luovuttaja. Isän osallisuus lasten elämässä vaihtelee perheittäin ja lapsi voi viettää paljon aikaa isänsä kanssa. Vastaavasti miesparien kanssa elävät lapset viettävät aikaa äitiensä kanssa. Lapset ovat voineet tulla perheeseen myös uusperheellistymisen myötä. (Jämsä 2009.) Vaikka perhe on se yhteiselämän perusyksikkö, joskus perhe hajoaa vanhempien eron myötä. Avioeron tai muun syyn vuoksi lapsiperheissä on vain yksi vanhempi tai huoltaja. Yksinhuoltajaperheitä on kaikista lapsiperheistä noin viidennes ja kaikista perheistä 13 prosenttia. Näihin perheisiin tulee yhteiskunnassa kiinnittää erityisen paljon huomiota, koska yksinhuoltaja jakaa taakan ja vastuun perheestään yksin. (Björkstrand ym. 2008, 12.) 3.2 Maahanmuuttajaperheet suomalaisessa yhteiskunnassa Ismo Söderling (1999) on tutkinut suomalaisten näkemyksiä omista ja maahanmuuttajien perheistä ja tutkimuksessa tarkasteltiin tuntemuksia piirustusten avulla. Maahanmuuttajiin kohdistuu paljon ennakkoluuloja ja asenteita, ja ajatus maahanmuuttajista ja ulkomaalaisista on usein uhkaava. Tutkimuksessa tuli myös esille olettamuksia maahanmuuttajien elinoloista, perhesuhteista ja taloudellisesta tilanteesta.

21 21 Suomalaiset ovat tunnetusti hiljaista kansaa, mutta maahanmuuttajista puhuttaessa suomalaisilla on paljon sanottavaa. Suomalaisilla on tiettyjä ennakkoasenteita ja näkemyksiä etenkin maahanmuuttajaperheistä. Perheet ovat suomalaisten näkökulmasta suuria ja äänekkäitä, kun taas suomalaiset perheet ovat omasta mielestään pienempiä ja sukupolvien välinen raja on selkeämpi. Maahanmuuttajien perhekokoon on olemassa kaksi tekijää: lapsia on yleensä enemmän ja isovanhempia voidaan pitää perheenjäseninä. Uskonnolla ja kulttuurieroilla on suuri vaikutus suomalaisten ajattelutapaan maahanmuuttajista. Suomalaisten mielestä naisten asema maahanmuuttajaperheissä on alistettu, kun taas aviomiehet ovat äänekkäitä ja kodin ulkopuolella viihtyviä. (Söderling 1999, ) Suomalaiset ajattelevat maahanmuuttajien ja heidän perheidensä asuvan kaupungin lähiöissä, ja se usein pitää paikkaansa. Lähiössä asuminen on edullisempaa ja maahanmuuttajien kotouttamista helpottaa se, että samassa asuinympäristössä asuu ihmisiä samasta kulttuurista. Yhteisöllisyys on maahanmuuttajille tässä mielessä hyvin tärkeää. (Söderling 1999, 91.) 3.3 Perhe seurakunnassa Perheet ovat yksi seurakunnan kantavista voimista. Lapset ovat kasvavia seurakuntalaisia ja ehkä jopa tulevia seurakunnan työntekijöitä. On siis tärkeää panostaa seurakunnissa perhetoimintaan, koska perheet usein innostuvat lähtemään yhdessä retkille ja messuihin ja näin tutustumaan toisiin perheisiin ja luomaan sosiaalista verkostoa. Seurakunnat tarjoavat perheille perheleirejä ja kerhoja sekä messuja, mutta myös perheen pienemmille suunnatuilla päivä- ja iltapäiväkerhoilla, pyhäkouluilla ja musiikkileikkikouluilla on vaikutusta koko perheen arkeen. Lapsi- ja perhetyön työmuotoja on avioliittoon vihkiminen kaste pikkulapsityö perhekerhot

22 22 päiväkerhot pyhäkoulut musiikkikerhot ja muu musiikkikasvatus aamu- ja iltapäiväkerhotoiminta perhemessut kouluun lähtevien siunaus perhetapahtumat ja leirit yhteistyö päivähoidon kanssa sairaalalapsityö ja erityislapsityö. Vaikka kaikki nämä työmuodot ovat tärkeitä ja suosittuja, suositumpia ovat päiväkerhotoiminta, kaste, avioliittoon vihkiminen ja perhetyö Perheleirit ja -kerhot Perheleirit rakentuvat kiireettömälle yhdessäololle. Leireillä on mahdollisuus olla oman perheen kanssa sekä osallistua yhteiseen tekemiseen perheen mahdollisuuksien mukaan. Leireillä voidaan ulkoilla, askarrella ja hiljentyä; yleensä ohjelma vaihtelee leirikohtaisesti. Perheleirillä käsitellään usein vanhemmuuteen ja lapsuuteen liittyviä teemoja. Kun lapsilla omaa ohjelmaa, aikuiset pohdiskelevat omia perheen arkeen liittyviä kysymyksiä erilaisten teemojen pohjalta (Helsingin seurakuntayhtymä 2005, 27). Perhekerhot ovat seurakunnan ilmaisia ja avoimia kerhoja, jonne ovat tervetulleita kaikki lapset vanhempiensa tai hoitajiensa kanssa. Kerhossa aikuisilla on mahdollisuus tavata toisia vanhempia ja keskustella jokapäiväisistä asioista. Monelle vanhemmalle ja lapselle perhekerho on parhaimmillaan viikon kohokohta. Lapsille on ohjattua toimintaa lastenohjaajien ohjaamina, koska lapsille leikkiminen ja toisten lasten seura on hyvin tärkeää. Perhekerhoissa voisi sanoa rakenteen olevan sama kuin perheleirillä: lapsille ja aikuisille on omaa ohjelmaa, mutta myös yhdessäoloa ja rauhoittumista ilman tiukkaa aikataulutusta.

23 Seurakunnan toimintaa lapsille Seurakunnissa panostetaan lapsityöhön ja laajalla toiminnalla on tarkoitus tukea kristillisessä kasvatustyössä. Päivä- ja iltapäiväkerhoissa lapsille annetaan mahdollisuus suunniteltuun ja ohjattuun uskontokasvatukseen. Seurakunnat mahdollistavat lapsille myös pyhä- ja musiikkileikkikoulut sekä ovat mukana monissa eri elämäntilanteissa. Päiväkerho on usein lapsen ensikontakti seurakuntaan ja sen avulla lapsi kasvattaa omaa käsitystään seurakunnasta. Kerhon painopisteinä ovat lapsesta välittäminen, kokemukset ja hengellisen herkkyyden vaaliminen. Iältään 3-6- vuotiaat kerholaiset oppivat yhteisen leikin ja toiminnan kautta kehittämään vuorovaikutustaitojaan sekä toisiin lapsiin että aikuisiin. (Kirkon kasvatus- ja nuorisotyö 2008, 16.) Aamu- ja iltapäiväkerhot ovat tarkoitettu ensimmäistä ja toista lukuvuotta käyville koululaisille. Toiminta on kuntien ja seurakuntien tuottamaa palvelua, mutta on myös seurakuntia, jotka järjestävät kerhotoimintaa omalla kustannuksella. Toiminnassa painotetaan turvallisen aikuisen läsnäoloa aamulla ennen koulua tai iltapäivällä koulun jälkeen, monipuolista toimintaa, lepoa ja hiljentymistä, välipalaa sekä kristillistä sisältöä. Kerhotoiminta kuuluu osaksi seurakunnan varhaisnuorisotoimintaa. (Kirkon kasvatus- ja nuorisotyö 2008, 17.)

24 24 4 MONIKULTTUURINEN SUOMI Monikulttuurisuuden käsite on yleistynyt nopeasti myös Suomessa maahanmuuttajien määrän lisääntyessä. Helposti käy niin, että monikulttuurisuus ja kansainvälisyys ovat yhtä kuin maahanmuuttajat, vaikka niin se ei ole. Kansainvälisyyttä Suomessa edustaa maahanmuuttajien lisäksi monikieliset koulut, erikieliset seurakunnat ja erilaiset järjestöt. Nämä kaksi laajaa asiaa etsivät vielä paikkaansa yhteiskunnassa. Tässä luvussa tulen tarkastelemaan näitä käsitteitä sekä monikulttuurista seurakuntatyötä. 4.1 Monikulttuurisuuden käsitteitä Eläessämme monikulttuurisessa maailmassa tulee meidän tunnistaa tiettyjä käsitteitä, joita tänä päivänä kuulemme usein. Globalisaatio tarkoittaa kansainvälistymistä ja maapalloistumista ja termiä käytetään hyvin moniulotteisesti. Se tarkoittaa yhteisöllistä muutosta ja lisääntyviä yhteyksiä ihmisten välillä. Termin käyttöä voi olla jopa ongelmallista, koska sillä niin monta ulottuvuutta. Etnisellä vähemmistöllä tarkoitetaan ryhmää, joka erottuu valtaväestöstä esimerkiksi alkuperän, biologisen perimän, kulttuuripiirteiden, kielen ja uskonnon perusteella. (Räty 2002, 14.) Ihmiseen viittaavia käsitteitä on monta, ja niillä on tiettyjä samaistumisia. Maahanmuuttaja, ulkomaalainen, siirtolainen, pakolainen, paluumuuttaja ja turvapaikanhakija tulevat maahan, joka on vieras tapoineen, kulttuureineen ja kielineen. Kaikilla on sama tavoite: sopeutuminen uuteen muutokseen. Maahanmuuttajalla tarkoitetaan Suomessa pysyvästi asuvia ulkomaalaisia. Maahanmuuttaja on voinut tulla Suomeen töihin, avioliiton takia, paluumuuttajana tai pakolaisena. (Alitolppa-Niitamo 1993, 15). YK (1951) määrittelee pakolaisuuden pakolaissopimuksen mukaan: Pakolainen on henkilö, jolla on perusteltua aihetta pelätä joutuvansa vainotuksi rotunsa, uskontonsa, kansalaisuutensa tai tiettyyn sosiaaliryhmään kuulumisen tai poliittisen mielipiteensä vuoksi.

25 25 Turvapaikanhakija on henkilö, joka on ilmoittanut hakevansa turvapaikkaa maasta, joka on sitoutunut ottamaan vastaan turvapaikanhakijoita. Turvapaikanhakijaksi hyväksytään yleensä niin sanotun turvattoman maan kansalainen. Siitä, mitkä maat lasketaan tässä yhteydessä turvattomiksi ja mitkä turvallisiksi, päättää maa, josta henkilö hakee turvapaikkaa, tai taho, jonka päätöksiin kyseinen maa on sitoutunut. (Helsingin Sanomat 2006) Hakuaikana hakija joutuu elämään vastaanottokeskuksessa maassa, jossa hakee turvapaikkaa. Turvapaikan saanut henkilö voi palata omaan maahansa, kun maan olosuhteet ovat tulleet taas turvallisiksi. Ulkomaalainen on kuka tahansa henkilö, joka ei ole omalla maallaan. Suomessa ulkomaalainen on henkilö, joka ei ole Suomen kansalainen. Suomessa ulkomaalaisia ovat esimerkiksi tilapäisesti oleskelevat turistit ja ulkomaiset opiskelijat. Paluumuuttaja on henkilö, jolla on suomalaiset juuret tai joka on ollut aiemmin suomalainen. Paluu vanhaan saattaa aiheuttaa samat ongelmat kuin niille, jotka tulevat Suomeen ensimmäistä kertaa. Siirtolainen on maahanmuuttaja, joka muuttaa pois kotimaastaan vapaaehtoisesti. Tähän syynä voi olla esimerkiksi työpaikka tai sen hakeminen toisesta maasta, avioliitto toisen maan kansalaisen kanssa, opiskelu tai vain paremman asuintilan etsiminen. Siirtolainen uskoo siihen, että uusi maa voi olla parempi kuin oma maa. Tähän liittyy paljon positiivisia ajatuksia ja odotuksia uudesta maasta, sekä halu kohdata mahdolliset vaikeudet, joita muutos toisi tullessaan (Alitolppa-Niitamo 1993, 14.) Akkulturaatio tarkoittaa kulttuuriin sopeutumista. Toiseen kulttuuriin muuttavan on sopeutettava elämänsä uusiin rakenteisiin. Mitä pidempään ihminen on vieraan kulttuurin parissa asunut, sitä akkulturoituneempi hän on. Valtakulttuurin kielen hallinta nopeuttaa sopeutumista. Myös kulttuurisella ja etnisellä etäisyydellä on merkitystä, esimerkiksi suomalainen sopeutuu paremmin ruotsalaiseen kulttuuriin, kuin esimerkiksi intialaiseen. Liebkind (1994) on jakanut prosessin viiteen vaiheeseen: 1) Konformisuusvaiheessa kaikki enemmistökulttuuriin liittyvä nähdään hyvänä ja omaan kulttuuriin liittyvä pahana. 2) Ristiriitavaiheessa yksilö on tietoinen, että sekä valtayhteisön että hänen omassa kulttuurissaan on hyvät ja huonot puolensa.

26 26 3) Uppoutumisvaihe merkitsee vain oman kulttuurin hyväksymistä ja kaiken valtayhteisön kulttuuriin liittyvän torjumista. Uppoutumisvaihe on psyykkisesti rasittava ja usein vastareaktio konformisuusvaiheen valtakulttuurin kokonaisvaltaiselle ihannoinnille. 4) Itsetutkiskeluvaiheessa yksilö alkaa tarkastella kriittisesti myös oman ryhmänsä tiettyjä piirteitä ja ominaisuuksia. Henkilökohtaisen riippumattomuuden tarve kasvaa. Yksilö alkaa huomioida myös valtakulttuuriin liittyviä hyväksyttäviä asioita. 5) Bikulturalismin vaihe merkitsee sekä enemmistökulttuurin että vähemmistökulttuurin eri osien arvostamista. Yksilö on ylpeä juuristaan, mutta tietoinen myös omasta itsenäisyydestään ja riippumattomuudestaan. 4.2 Monikulttuurinen seurakuntatyö Kirkon maahanmuuttajatyö rohkaisee kirkkoa ja seurakuntia kutsumaan yhteyteensä Suomeen muualta tulleita siirtolaisia, pakolaisia, opiskelijoita ja heidän perheenjäseniään. Työn tarkoituksena on kannustaa kirkkoa ja seurakuntia edistämään myönteistä monikulttuurista asenneilmastoa koko yhteiskunnassa. Yhtymä vaikuttaa maahanmuuttoa, -muuttajia ja etnistä tasa-arvoa koskevien lakien ja suunnitelmien laadintaan ja seuraa niiden toteutumista. (Helsingin seurakuntayhtymä 2008.) Seurakuntatyössä keskeisiä ulottuvuuksia ovat Asiakkaan kohtaaminen Lähimmäisyyden toteuttaminen Kristillinen kasvatus ja opetus Maahanmuuttajien kotoutumisen helpottaminen Ihmisoikeuksien turvaaminen Uskontojen välisen vuoropuhelun aktivointi ja siihen rohkaiseminen Yhteiskuntarauhaan vaikuttaminen Seurakunnissa halutaan huomioida maahanmuuttajien erityistarpeet ja kysymykset. Siksi joissakin seurakunnissa järjestetään maahanmuuttajien kotoutumista tukevaa toimintaa kuten vertaisryhmiä, kerhotoimintaa, retkiä, perheleirejä

27 27 sekä annetaan ohjausta ja neuvontaa arjen kysymyksissä kaikenikäisille. Myös hengellinen tuki, sielunhoito ja rippikoulutyö sekä kansainväliset messut ovat tärkeitä toimintamuotoja. Seurakuntien tavoitteena on luoda luontevia kohtauspaikkoja tänne muuttaneiden ja kantaväestön vuorovaikutuksen lisäämiseksi. (Helsingin seurakuntayhtymä 2008.) Työ maahanmuuttajien parissa on osa Helsingin seurakuntien kansainvälistä työtä. Seurakunnan työntekijät ovat valmiita auttamaan eri tilanteissa olevia maahanmuuttajia, uskonnollisesta taustasta riippumatta. Seurakunta tukee maahanmuuttajien uskonelämän kasvua, joka toteutuu muun muassa tukemalla kristillisiä ryhmiä ja tekemällä seurakuntatyötä eri kielillä. Helsingin seurakuntayhtymä panostaa myös kansainvälisyys- ja asennekasvatukseen, sillä se haluaa edistää ihmisten välistä tasa-arvoa, aitoa yhteyttä ja välittämistä niin kansankirkossamme kuin koko yhteiskunnassa. Lisäksi maahanmuuttajia kutsutaan jakamaan uskon sekä ilon ja vastuun yhteisestä, maailmanlaajuisesta kirkosta. Kirkko toimii yhteistyössä eri tahojen sekä viranomaisten ja järjestöjen kanssa. Kirkkojen välinen yhteistyö eli ekumenia ja dialogi muiden uskontojen edustajien kanssa ovat seurakunnan työssä läsnä. Koko seurakuntayhtymä tekee maahanmuuttajatyötä, mutta etenkin Mellunkylän ja Vuosaaren seurakunnat tekevät laajempaa maahanmuuttajatyötä muihin seurakuntiin verrattuna (Helsingin seurakuntayhtymä 2008). Maahanmuuttajille uusi maa tuo tullessaan monta uutta asiaa: kulttuurin, kielen, ihmiset, arvot ja tavat. Helsingissä järjestetään jumalanpalveluksia monella eri kielellä, joka takaa maahanmuuttajalle pienen hetken omaa kulttuuria ja kieltä. Säännöllisiä jumalanpalveluksia järjestetään venäjän-, viron-, kiinan- ja arabiankielellä. Näillä ja muilla vierailla kielillä järjestetään muutakin toimintaa: kerhoja, illanistujaisia, retkiä, leirejä ja niin edelleen.

28 28 5 TYÖSKENTELYN TAVOITTEET Työni tavoitteena on kehittää Helsingin kansainvälisimmän alueen seurakunnan kansainvälistä toimintaa. Tämän prosessin aikana olen asettanut työlleni erilaisia tavoitteita ja tarkasteltavia näkökulmia. Prosessin aikana olen löytänyt kansainväliseen seurakuntatoimintaan ja työyhteisöihin uusia näkökulmia ja mielessäni olen pyöritellyt monia kysymyksiä, joiden mukaan saan työtäni eteenpäin. Mielestäni kuitenkin tärkein ajatus oli seurakunnan työntekijöiden suhtautuminen erilaisuuteen ja etenkin monikulttuurisuuteen ja sen selvittämisen asetin tavoitteekseni. Seurakunnat ja kirkko nähdään usein suvaitsevaisena yhteisönä, jotka ottavat vastaan ihmisen juuri sellaisena kuin tämä on. Valitettavaa on kuitenkin todeta, että vaikka Vuosaaren seurakunnassa tehdään paljon monikulttuurista työtä, monikulttuurisuus on vieras asia vielä monille seurakunnan työaloille ja työntekijöille. On työaloja, jotka eivät kohtaa maahanmuuttajia työssään ja siksi se saattaa tuntua vieraalta.

29 29 6 KANSAINVÄLINEN PERHEMESSU 6.1 Yhteistyössä Vuosaaren seurakunta Vuosaaren seurakunta on Helsingin seurakunnista neljänneksi suurin suomenkielinen seurakunta. Jäseniä seurakunnassa on noin ja asukkaita alueella on noin Vuosaaren väestö koostuu paljolti perheistä ja nuorista, mutta lähivuosina eläkeläisten määrä on ollut kasvussa ja se näkyy alueelle rakennetuista palvelutaloista. Kansalaisuuksia on 70 ja ulkomaalaistaustaisten osuus väkiluvusta on noin 10 prosenttia. Meri-Rastila on Vuosaaren ja koko Helsingin alueista kansainvälisin ja alueella asuu 20 prosenttia ulkomaalaistaustaisia. (Tirkkonen 2008.) Vuosaaren alueet ovat Keski-Vuosaari, Norsjön kartano, Uutela, Meri-Rastila, Kallahti, Aurinkolahti, Rastila, Niinisaari ja Mustavuori. Vuosaari liitettiin Helsingin maalaiskunnasta Helsinkiin vuonna 1966 ja pintaalaltaan Vuosaari on Helsingin suurin kaupunginosa. (Helsinki 2005.) Jumalanpalveluselämä on Vuosaaressa asia, jota ei haluta laiminlyödä. Viikkoon mahtuu kaksi vakiomessua, joista toinen sijoittuu sunnuntai aamupäivään Vuosaaren kirkkoon ja toinen torstai-iltaan Katukappeliin. Näiden lisäksi on toimitettu erityismessuja kuten mukulamessuja, perhekirkkoja sekä gospelmessuja. Kansainvälisyys näkyy jumalanpalveluselämässä ja seurakunnassa vieraskielisten messujen ja ryhmien kautta. (Tirkkonen 2008.) 6.2 Messun suunnittelu ja tavoitteet Työn suunnittelu alkoi huhtikuussa 2008, jolloin olin harjoittelussa Helsingin seurakuntayhtymän kansainvälissä työssä. Aloin suunnitella messua Helsingin seurakuntayhtymän kansainvälisen työn sihteerin Tarja Hellstenin kanssa. Kartoitimme ja mietimme seurakunnista parasta mahdollista yhteistyökumppania. Päädyttyämme Vuosaaren seurakuntaan ja saatuamme kirkkoherralta hyväksyvän vastauksen, päätimme viralliseksi yhteistyötahoksi Vuosaaren seurakunnan. Haluan tehdä perhemessusta kansainvälisen sillä perusteella, koska Suo-

30 30 mesta tulee päivä päivältä monikulttuurisempi ja meidän tulee oppia tuntemaan toistemme kieltä, tapaa ja kulttuuria. Kirkko on avoin kaikille mihinkään edellä mainittuihin katsomatta. Ensimmäisenä otin yhteyttä Vuosaaren seurakunnan kirkkoherraan ja tiedustelin innostusta yhteistyöhön. Kirkkoherran ja diakoniatyöntekijöiden positiivisen vastaanoton jälkeen uskalsin aloittaa materiaalin etsinnän ja itse messun hahmottamisen. Suunnittelen toteuttavani messun Vuosaaren kirkossa yhteistyössä Vuosaaren seurakunnan työntekijöiden ja vieraskielisen työn tekijöiden kanssa. Vuosaareen on helppo tulla mistä päin tahansa hyvien kulkuyhteyksien takia. Messun suunnittelussa huomioon tulee toteutustapa lasten ehdoilla. Yksi vaihtoehto olisi Mukulamessun tavoin toteutettava musiikkipainotteinen messu. Kansainvälisyyttä messuun tuodaan rukousten ja musiikin välityksellä. Esirukous käännettäisiin usealle kielelle, esimerkiksi englanniksi, venäjäksi, ruotsiksi ja arabiaksi. Alustavasti on pyydetty afrikkalaista lauluryhmää esiintymään. Olen tehnyt aikataulusuunnitelman työskentelyäni ja messun toteutumista varten. Aineiston keruu teoriaosuutta varten ja teoriapohjan kirjoittaminen tapahtuu keväästä 2008 syksyyn Messua suunnitellaan koko ajan kirjoittamisen ohessa. Tammi-helmikuussa 2009 messu toteutetaan ja sen kirjallinen raportointi kirjoitetaan valmiiksi. Huhtikuussa 2009 vuorossa on opinnäytetyön jättäminen esitarkastukseen. Kustannusarviota messusta tuli kirkkokahvien ja kutsumateriaalien verran. 6.3 Tapahtuma Messua vietettiin 18. tammikuuta 2009 Vuosaaren kirkossa kello 11. Olimme sopineet tulevamme paikalle kello kymmenen, eli tuntia aikaisemmin, mutta minä olin paikalla jo ennen puolta kymmentä. Jännitin messun sujuvuutta ja omaa suoritustani niin, että lähdin kotoa jopa liian aikaisin. Siinä oli hyvin aikaa tehdä viime hetken valmisteluja, kuten rukousalttarin koontia, näyttelyn siistimistä ja tavaroiden esille laittoa. Afrikkalaisen Sion-lauluryhmän kanssa oli sovittu, että

31 31 he tulevat paikalle puoli yksitoista, jotta ehtisimme käydä kaavan ja messun aikataulun läpi heidän kanssaan. Koska esirukouksesta jäi pois arabiankielinen osuus, ehdimme vielä hyvin korvata sen lingalan kielellä ja kävimme rukouksen läpi yhden kuoron jäsenen kanssa. Ensimmäiset messuvieraat tulivat samaan aikaan kuoron kanssa ja olimme diakoni Nita Laineen kanssa ottamassa heitä vastaan. Virsikirjoja ja käsiohjelmia oli jakamassa seurakunnan vapaaehtoisia. Koska olin avustamassa ehtoollisella, kävin vielä läpi ehtoollisen osia, mitä missäkin kohdassa pitää sanoa ja tehdä. Kerta oli minulle ehtoollisavustajana ensimmäinen. Vaikka olin tullut kirkkoon puolitoista tuntia aikaisemmin, aika tuntui menevän eteenpäin kuin juna, ja pian jo tulikin aika siirtyä pukeutumaan sakastiin ja aloittaa. Liturgi Arto Huhdanmäki kävi toivottamassa ihmiset tervetulleiksi ja me muut siirryimme aulaan ja muodostimme kulkueen. Kulkueessa oli toimittajien ja ehtoollisavustajien lisäksi Sion-kuoron laulajia. Kuoro lauloi kulkueen ajan ja vielä silloinkin, kun olimme istuutuneet penkkeihin. Tunnelma oli sanoinkuvaamaton ja kuoro elävöitti kirkkosalin lattiasta kattoon. Käytimme messupohjana perhemessun kaavaa luovasti soveltaen. ⅠJOHDANTO 1. Alkumusiikki: Sion-lauluryhmä 2. Alkusiunaus 3. Johdantosanat 4. Synnintunnustus (Virsikirja s. 1046) 5. Herra armahda 6. Virsi Päivän rukous ⅡSANA 1. Päivän virsi Evankeliumi Mark.4:35-41( suomeksi ja englanniksi) 3. Saarna 4. Uskontunnustus

32 32 5. Esirukous 6. Kolehti, jonka aikana virsi 748 Ⅲ EHTOOLLINEN 1. Pyhä 2. Rukous 3. Isä Meidän 4. Herran rauha 5. Jumalan karitsa 6. Ehtoollisen vietto (Sion esiintyi ehtoollisen vieton ajan) 7. Kiitosrukous Ⅳ PÄÄTÖS 1. Kiitos- ja ylistysvirsi Herran siunaus 3. Lähettäminen Eniten perusmessusta poikkesi saarna ja yhteinen esirukous. Suunnittelupalaverissa mietittiin saarnaa ja sen monipuolisuutta. Saarnan tulisi olla sellainen, jonka ymmärtäisivät kaikki ja se olisi suunniteltu lapsille mieluisaksi. Yhdessä saarnasta vastaavan papin kanssa kävimme läpi vaihtoehtoja ja ehdotin toiminnallista saarnaa, jossa olisi mukana koko kirkkoväki. Olen työssäni tottunut tekemään lapsille hartauksia erilaisia menetelmiä käyttäen ja tässä saarnassa käytimme pieniä kiviä ja käsinukkea. Tuona sunnuntaina oli aiheena kristittyjen ykseyden rukouspäivä ja saarnan aiheena oli rukous. Kivi symboloi rukousta, joka on kuin taakka harteilla, kivi sydämellä. Saarnassa pappi kävi keskustelua pienen pojan kanssa, jota nukke esitti. Poika oli surullinen ystävänsä lähdöstä ja yksinäisyydestä. Pappi kehotti poikaa rukoilemaan ja antoi tälle kiven. Poika lausui rukouksensa ja jätti sen alttarin edessä sijaitsevaan koriin. Pappi pyysi kaikkia lapsia tulemaan alttarille, ottamaan kiven korista ja jättämään oman rukouksen Jumalalle. Hetkessä alttari täyttyi lapsista ja rukoukset oli jätetty Taivaan Isälle. Saarna oli erilainen, toi-