Teologisen tiedekunnan opinto-opas 2011-2013

Teologisen tiedekunnan opinto-opas 2011-2013 1

2 Toimittaneet: Ville Meriläinen Anna Joensuu Karoliina Korhonen Mervi Palva ISSN-tunnus 0356-8040 Taitto: Keuruskopio Oy KEURUU 2011 Otavan Kirjapaino Oy

3 Sisällysluettelo Dekaanin tervehdys...5 Oppaan käyttäjälle...6 I TEOLOGINEN TIEDEKUNTA...8 Yleistä...8 Hallinto...8 II TEOLOGISET TUTKINNOT...10 Yleistä...10 Oppiaineet...11 Teologian kandidaatin ja maisterin tutkinnot...15 Aineenopettajan koulutus...17 Svenskspråkig och tvåspråkig ämneslärarutbildning...21 III OPISKELU TEOLOGISESSA TIEDEKUNNASSA JA HELSINGIN YLIOPISTOSSA...24 Yleistä tiedekunnan opinnoista...24 Muualla suoritettujen opintojen hyväksilukeminen...26 Ilmoittautumis- ja tenttikäytännöt...28 Määräyksiä tenteistä, tuloksista ja suoritusmerkinnöistä...29 Opintojen suoritusjärjestys ja opintojen etenemisjärjestyspisteet...32 Opintojaksot, opintokokonaisuudet ja niiden rekisteröinti...44 Valmistuminen...45 Opiskelu maisterin tutkinnon suo rit ta misen jälkeen...46 Opiskelu Helsingin yliopistossa...48 Kansainvälinen opiskelijavaihto osana tutkintoasi...49 Kirjastot...52 Työllistymispalvelut...54 Opiskelu ja kirkko...54 Opiskelijajärjestöt...57 IV OPINTOJAKSOT...61 Yleis- ja nykykieliopinnot...61 Klassiset kielet...71 Perusopinnot...76 Aineopinnot...86 Pääaineen syventävät opinnot...141 A1-linjan soveltavat opinnot...204 A2-linjan soveltavat opinnot...212 Vapaavalintaiset opinnot...214 V LIITTEET JA ASIASANAHAKEMISTO...220 Pysyväismääräykset...220 Tutkinto- ja oikeusturvajohtosääntö...237 Asiasanahakemisto...253

4

5 Dekaanin tervehdys Noin sata vuotta sitten Suomessa keskusteltiin kiivaasti siitä, tulisiko teologien kansainvälistyä. Tätä keskustelua käytiin sekä yliopistoteologien piirissä että kirkossa. Oli niitä, jotka innokkaasti halusivat avata ikkunat ja ovet ulospäin sekä niitä, joiden mielestä omat kansallinen kulttuuri ja luterilainen uskonperintö riittivät teologian opiskelun viitekehykseksi. Muu oli jopa vahingoksi. Voisi luulla, että sadassa vuodessa kaikki olisi toisin. Valitettavasti näin ei ole. Teologian opiskelijoiden valtaosa on vuodesta toiseen pysytellyt tiiviisti kotimaassa ja kuunnellut opetusta yksinomaan äidinkielellään. Nyt on tullut muutoksen aika. Eteenpäin mennään, ehkä pienin, mutta määrätietoisin askelin. Yksi tärkeä askel kohti kotikansainvälistymistä on se, että uusien pysyväismääräysten mukaisesti tulee jokaisen teologian opiskelijan suorittaa opintojensa aikana vähintään kahden opintopisteen laajuinen vieraskielinen opetusosio, pääsääntöisesti luentosarja. Muutakin uutta on tulossa. Tiedekunnassamme on jo yksi englanninkielinen maisteriohjelma, Religious Roots of Europe. Nyt olemme luomassa toista englanninkielistä maisteriohjelmaa sekä muutoinkin lisäämässä englanninkielistä opetusta. Tämän kaiken onnistumista helpottanee se, että olemme vihdoin saaneet tiedekuntaamme ensimmäiset ulkomaalaiset opettajat. Nyt toivomme myös lisää ulkomaalaisia opiskelijoita! Miksi tämä kaikki on tarpeen? Onko kyse vain pakollisesta kansainvälisyyssuorituksesta, jota opetus- ja kulttuuriministeriö yliopistoilta vaatii? Ei ole! Jo sata vuotta sitten totesi kirkkohistorian professori Jaakko Gummerus osuvasti: Kansainvälisessä vuorovaikutuksessa voimme itse hyötyä ja hyödyttää muita! Tämä pätee erityisen hyvin tänään. Teologian opintojen ja teologian opiskelijoiden kansainvälistymisessä on tärkeintä näkemysten avartuminen ja ymmärryksen lisääntyminen. Kansainvälisessä vuorovaikutuksessa voi myös löytää uusia keinoja auttaa muita ja parantaa maailmaa. Siksi kansainvälisyys sopii niin tavattoman hyvin juuri teologian opintoihin. Aila Lauha dekaani

6 Oppaan käyttäjälle Opinto-opas on kattava opintoja koskeva tiedonlähde. Opinto-opas on kaksivuotinen, joten opintoja koskeva tärkeä ja ajankohtaisin tieto löytyy Helsingin Yliopiston intranetistä ja WebOodista, josta löytyvät myös opintojaksojen opetustiedot. Tiedekunta tiedottaa ajankohtaisista asioistaan intranetissä ja ilmoitustauluillaan. HUOM! Intranetillä tarkoitetaan opinto-oppaassa sekä yliopiston vanhaa intranettiä Almaa, että uutta intranettiä Flammaa. Alma on käytössä ainakin lukuvuoden 2011-12 ja Flammaan siirrytään vuoden 2012 aikana. Opinto-oppaassa esitellään aluksi tiedekuntaa. Tämän jälkeen kerrotaan tarkemmin teologisista tutkinnoista, opintojen suunnittelusta ja opintojen sisällöstä sekä opiskelumahdollisuuksista muissa tiedekunnissa ja korkeakouluissa sekä yleistä tietoa Helsingin yliopistosta ja neuvontapalveluista. Opinto-oppaan loppuosasta löytyvät tiedekunnan opintojaksojen tiedot. Oppaan käyttämistä helpottavat sisällysluettelo sekä oppaan lopussa oleva asiasanahakemisto. Jatkokoulutuksesta on saatavana erillinen jatkokoulutusopas. Sen saa tiedekunnan verkkosivuilta Käytetyt lyhenteet Luentosalien lyhenteet ja osoitteet: A7 Aleksanterinkatu 7 Arppeanum Snellmaninkatu 3 Economicum Arkadiankatu 7 F28 Fabianinkatu 28, oppimiskeskus Aleksandria Heimola Heimolan talo, Yliopistonkatu 5 HYY Uusi ylioppilastalo, Mannerhei mintie 5 A HYK Helsingin yliopiston pääkirjasto, Unioninkatu 36 Kluuvikatu 7 Avoin yliopisto M11 Mariankatu 11 P Porthania PI Porthania sali 1 PII Porthania sali 2 PR päärakennus, Fabianink. 33 PR pj päärakennus, pieni juhlasali, Fabianink. 33 PR aud päärakennus, vanha puoli S10 Siltavuorenpenger 10 U37 Unioninkatu 37 U38 Topelia, Unioninkatu 38 U40 Metsätalo, Unioninkatu 40 Kaikkiin yllämainittuihin kiinteistöihin on esteetön sisäänkäynti, paitsi päärakennuksen Unioninkadun puolen yläkerroksiin. A7:n esteetön sisäänkäynti on Fabianinkatu 18. Sisäänkäynnin ovi on lukossa. Vahtimestarit tulevat avaamaan oven kelloa soitettaessa.

7 Yleisesti tunnettujen lyhenteiden lisäksi opinto-oppaassa on käytetty seuraavia lyhen tei tä: kl kevätlukukaudella ko koulutusohjelma lkv lukuvuonna ls luentosali op opintopiste rh ryhmätyöhuone sh seminaarihuone sl syyslukukaudella (päärakennuksen yhteydessä sali) tk teologian kandidaatti tm teologian maisteri vsk vuosikurssi vv virkavapaa Luku-ja opetuskaudet Syyslukukausi alkaa 1. päivänä elokuuta ja päät tyy 31. päivänä joulukuuta. Ke vätlu ku kau si alkaa 1. päivänä tammikuuta ja päät tyy 31. päi vänä heinäkuuta. Opetusperiodit 2011-2012 Syyslukukausi: I periodi: 5.9.-23.10.2011 (7 viikkoa) Väliviikko: 24.10.-30.10.2011; ei opetusta II periodi: 31.10.-18.12.2011 (7 viikkoa) Kevätlukukausi: III periodi: 16.1.-4.3.2012 (7 viikkoa) Väliviikko: 5.-11.3.2012; ei opetusta IV periodi: 12.3.-20.5.2012 (7 viikkoa, sisältää pääsiäisviikon sekä kahden viikon intensiivijakson periodin lopussa) Kevätlukukausi: III periodi: 14.1.-3.3.2013 (7 viikkoa) Väliviikko: 4.-10.3.2013; ei opetusta IV periodi: 11.3.-19.5.2013 (7 viikkoa, sisältää pääsiäisviikon sekä kahden viikon intensiivijakson periodin lopussa) Huom! Väliviikoilla ei anneta opetusta, vaan ne on tarkoitettu opiskelijoiden itsenäiseen työskentelyyn (tentit, kirjalliset työt yms.). Opetusta ei anneta: Yliopiston avajaispäivänä Joululoman aikana TYT:n päivänä* Pääsiäisen aikana Vapunpäivänä * Tiedekunnan suositus Opettajien vastaanotot ovat opetuskausien aikana. Lukuvuosi 2013-2014 Syyslukukausi, I periodi: 2.9.-20.10.2013 (Lukuvuoden avajaiset 2.9.) Väliviikko: 21.-27.10.2013 Syyslukukausi, II periodi: 28.10.-15.12.2013 Kevätlukukausi, III periodi: 13.1.-2.3.2014 Väliviikko: 3.-9.3.2014 Kevätlukukausi, IV periodi: 10.3.-18.5.2014 (sisältää pääsiäisviikon sekä kahden viikon intensiivijakson periodin lopussa) Opetusperiodit 2012-2013 Syyslukukausi: I periodi: 3.9.-21.10.2012 (7 viikkoa) Väliviikko: 22.10.-28.10.2012; ei opetusta II periodi: 29.10.-16.12.2012 (7 viikkoa)

8 I TEOLOGINEN TIEDEKUNTA Yleistä Teologinen tutkimus ja koulutus tuottavat akateemista uskonnon asiantuntijuutta, jota tarvitaan erilaisissa työtehtävissä. Tutkimus tarkastelee kirkkoja ja uskonnollisia liikkeitä, yhteiskunnan ja yksilöiden uskonnollista toimintaa sekä kristillisten ja muiden oppien sisältöä ja rakennetta. Tiedekunnassa tehtävä tutkimus on arvioitu korkeatasoiseksi kansainvälisissä arvioinneissa. Myös tiedekunnan opetus on useasti palkittua. Teologinen tiedekunta on uskonnollisiin katsomuksiin nähden sitoutumaton tiedeyhteisö. Tiedekunnassa työskentelee vajaat 120 henkeä ja opiskelee lähes 1700 perustutkinto- ja noin 260 jatkotutkinto-opiskelijaa. Tiedekunnassa on tutkintorakenteen mukaisesti viisi osastoa (eksegetiikka, kirkkohistoria, systemaattinen teologia, käytännöllinen teologia, uskontotiede), jotka vastaavat oppiaineisiin liittyvän opetuksen suunnittelusta ja toteuttamisesta. Lisäksi tiedekunnassa on Venäjän ja itäisen Euroopan uskontoon keskittynyt tutkimusyksikkö, Katariina-instituutti. Hallinto Tiedekuntaa johtaa dekaani. Dekaani valvoo tiedekunnan toimintaa sekä vastaa tiedekunnan yleisestä toiminnasta, henkilöstöhallinnosta sekä tiedekunnan taloudesta. Tiedekunnan varadekaanit tukevat dekaania tiedekunnan kehittämisessä, yliopiston strategian toimeenpanossa ja yhteistyön edistämisessä dekaanin määräämällä tehtävä-alueella. Tiedekunnan monijäseninen hallintoelin on tiedekuntaneuvosto, joka kehittää dekaanin johdolla tiedekunnan toimintaa yliopiston toiminnan ja talouden tavoitteiden sekä yliopiston strategian ja tiedekunnan strategisten linjausten mukaisesti. Tiedekunnan päätöksenteon valmistelueliminä toimivat dekaanin asettamat viisi toimikuntaa (tutkimustoimikunta, opintoasioiden toimikunta, valintatoimikunta, henkilöstötoimikunta ja opetustaitotoimikunta). Toimikunnat asetetaan neljäksi vuodeksi kerrallaan, opiskelijaedustajat kausi on kaksivuotinen. Tiedekunnan hallintopalvelut-yksikkö palvelee tiedekunnan opiskelijoita ja henkilökuntaa. Yksikkö tukee dekaania tiedekunnan tehtävien tuloksellisessa, taloudellisessa ja tehokkaassa hoitamisessa. Hallintopalvelut vastaa tiedekuntaneuvoston ja dekaanin toimivaltaan kuuluvien asioiden valmistelusta, esittelystä, toimenpanosta ja tiedottamisesta. Lisätietoja: intranetistä sekä http://www. helsinki.fi/teol/tdk/hallinto/paatoksenteko/

Hallinto 9 TiedeKunnan hallintopalvelut Tiedekunnan hallintoon liittyviä käytännön tehtäviä (asioiden valmistelu ja esittely, päätösten toimeenpano jne.) hoidetaan tiedekunnan hallintopalveluissa, Aleksanterinkatu 7, 3. krs. Opintotoimisto on avoinna ma, ti, to ja pe klo 10 11.30 ja 12.30 14. Opintotoimistolla on puhelinaika ma, ti, to ja pe klo 9.15 10. Keskiviikkoisin opintotoimisto on suljettu. Opintoja koskevaa neuvontaa saa sähköpostitse: teol-opintotoimisto@ helsinki.fi MEILTÄ KAIKKI OPISKELUUN! KURSSIKIRJAT, SANAKIRJAT, OPPAAT JA MUUT TÄRKEÄT KIRJAT AINA EDULLISIN OPISKELIJAHINNOIN. Kenen puoleen kääntyä? Katso intranetistä Opiskelijan käytetyimmät (pikalinkit) -ikkunasta tai tiedekunnan ulkoisilta Internet-sivuilta Esittely > Tietoa tiedekunnasta. yliopistokirjakauppa.fi HELSINKI Porthania Yliopistonkatu 3 Uutta! Porthaniassa nyt myös lukiokirjat.

10 Teologinen tiedekunta II TEOLOGISET TUTKINNOT Yleistä Opiskeluoikeus Teologian kandidaatin ja maisterin tutkin non suo ritusoikeus on ainoastaan henkilöllä, joka on hakumenettelyn kautta saanut opis ke lu oi keu den tiedekuntaan. Helsingin yliopiston tutkinnonsuorittajat voivat vapaasti suorittaa teologisia kieli- ja perusopintoja sekä aineopintoja. Opintooikeutta syventäviin opintoihin ja yleisen teologian aineopintoihin haetaan tarkoitusta varten laaditulla E-lomakkeella, joka löytyy tiedekunnan verkkosivuilta. Hakuaika on Helsingin yliopiston opiskelijoille jatkuva. Muiden tiedekuntien opiskelijoille suositellaan sivuaineopinnoiksi yleisen teologian perusopintoja (25 op) ja aineopintoja (35 op) tai osastokohtaisia sivuaineopintokokonaisuuksia. Henkilöt, jot ka eivät ole Helsingin yliopiston tutkinnonsuorittajia, voivat saa da erillisen opinto-oikeuden tietyn kurssin tai opintokokonaisuuden suorittamiseen. Tietoa erillisistä opinto-oikeuksista löytyy teologisen tiedekunnan kotisivulta http:// www.helsinki.fi/teol/tdk Säädökset ja määräykset Teologian kandidaatin (alempi korkeakoulututkinto) ja maisterin (ylempi korkeakoulututkinto) tutkintojen tavoitteista ja rakenteista säädetään asetuksessa yliopistojen tutkinnoista (794/2004) sekä Helsingin yliopiston teologisen tiedekunnan tiedekuntaneuvoston vahvistamissa pysyväismääräyksissä ja vuosittain hyväksyttävässä tiedekunnan opetusohjelmassa. Tutkintoasetuksen mukaisesti alemman korkeakoulututkinnon suorittaminen on pakollista. Teologian kandidaatin tutkinnon laajuus on vähintään 180 opintopistettä ja teologian maisterin tutkinnon laajuus on vähintään 120 opintopistettä. Teologian kandidaatin tutkinnon suorittamisen tavoiteaika on kolme lukuvuotta ja teologian maisterin tutkinnon suorittamisen tavoiteaika on kaksi lukuvuotta. Katso opintoajoista lisää s. 43. Opiskelijalla on oikeus suorittaa opintoja yli tutkinnon laajuudeksi määrätyn opintopisteiden vähimmäismäärän. Em. asetus ja pysyväismääräykset, ks. Liite 1. TUTKINTOJEN Tavoitteet Teologian kandidaatin tutkintoon johtavan koulutuksen tavoitteena on antaa opiskelijalle 1) koulutusohjelmaan kuuluvien oppiaineiden perusteiden tuntemus sekä edellytykset teologisen alan kehityksen seuraamiseen; 2) valmiudet tieteelliseen ajatteluun ja tieteellisiin työskentelytapoihin; 3) edellytykset ylempään korkeakoulututkintoon johtavaan koulutukseen ja jatkuvaan oppimiseen; 4) edellytykset soveltaa hankkimaansa tietoa työelämässä; sekä 5) riittävä viestintä- ja kielitaito.

Yleistä 11 Teologian maisterin tutkintoon johtavan koulutuksen tavoitteena on antaa opiskelijalle 1) tutkinnon pääaineen hyvä tuntemus ja koulutusohjelmaan kuuluvien muiden oppiaineiden perusteiden tuntemus; 2) valmiudet tieteellisen tiedon ja tieteellisten menetelmien soveltamiseen; 3) valmiudet toimia työelämässä teologisen alan asiantuntijana ja kehittäjänä; 4) valmiudet tieteelliseen jatkokoulutukseen; 5) hyvä viestintä- ja kielitaito. KOULUTUSOHJELMIEN TAVOITTEET Kirkkojen ja yhteiskunnan teologisten tehtävien koulutusohjelma (A) Tiedekuntaneuvoston vahvistamien pysyväismääräysten mukaan koulutusohjelman tavoitteena on 1) antaa valmius toimia teologista asiantuntemusta vaativissa tehtävissä uskonnollisten yhteisöjen, etenkin evankelisluterilaisen kirkon palveluksessa sekä erilaisissa yhteiskunnallisissa tehtävissä, 2) antaa kirkkojärjestyksen 5 luvun 2 :n tarkoittamat tiedot ja taidot pappissivistykseen kuuluvissa oppiaineissa, 3) antaa valmius tieteelliseen jatkokoulutukseen jollakin tiedekunnassa edustettuna olevalla tieteenalalla. Koulun uskonnonopettajan koulutusohjelma (B) Tiedekuntaneuvoston vahvistamien pysyväismääräysten mukaan koulutusohjelman tavoitteena on 1) antaa valmius itsenäiseen toimintaan opettajana ja kasvattajana peruskoulussa, lukiossa ja muissa oppilaitoksissa, 2) antaa opiskelijalle kasvatus- ja opetusprosessia koskevien tieteellisten teorioiden ja niiden käytännöllisten sovellutusten alalta sellaiset tiedot ja taidot, että hän kykenee opettajana toimiessaan edistämään ihmisen persoonallisuuden kehitystä ja koulukasvatukselle asetettujen tavoitteiden saavuttamista, 3) antaa valmius tieteelliseen jatkokoulutukseen jollakin tiedekunnassa edustettuna olevalla tieteenalalla. Oppiaineet eksegetiikka Vanhan testamentin eksegetiikka Vanhan testamentin eksegetiikan perustehtävä on Vanhan testamentin heprean- ja arameankielisten tekstien mahdollisimman monipuolinen tutkimus. Tekstejä voidaan lähestyä kielellisestä, historiallisesta, kirjallisuushistoriallisesta, sosiaalihistoriallisesta, teologisesta ja uskonnonhistoriallisesta näkökulmasta. Perinteinen historiallis-kriittinen tutkimus pyrkii selvittämään Vanhan testamentin kirjoitusten syntyhistoriaa ja muotoa, eri tekstien keskinäistä riippuvuutta sekä niihin sisältyviä eri-ikäisiä kerrostumia ja tulkinnallisia elementtejä. Vastapainoksi tälle tekstien historialliselle lähiluvulle ovat kehittyneet erilaiset kirjallisuustieteelliset ja teologiapainotteiset lukutavat, joiden lähtökohtana on vapautuksen teologia, feminismi, postkolonialismi tms. Monet arkeologiset löydöt, erityisesti tekstilöydöt, ovat avartaneet Vanhan testamentin eksegetiikan horisonttia. Muinaisen Lähi-idän tekstilöydöt tarjoavat runsaasti rinnakkaismateriaalia Vanhan testamentin ilmiöille ja tapahtumille valaisten esim. suurvaltojen politiikkaa valloitettuihin alueisiin nähden, muinaisen Lähi-idän

12 Teologiset tutkinnot uskontoa ja profetia-ilmiötä. Palestiinan ja lähialueiden arkeologia edistää Israelin historian ja sosiaalihistorian tuntemusta. Qumranin löydöt valaisevat juutalaisuuden historiaa Palestiinassa testamenttien välisenä aikana. Kreikankielisen diasporan näkökulman tähän tuovat Vanhan testamentin kreikankielinen käännös, Septuaginta, ja siihen sisältyvät apokryfikirjat. Qumranista löydettyjen fragmentaaristen käsikirjoitusten ohella Septuaginta on avainasemassa määriteltäessä Vanhan testamentin alkuperäistä tekstimuotoa, johon kaikki tieteellinen tutkimus perustuu. Uuden testamentin eksegetiikka Uuden testamentin eksegetiikan alaan kuuluvat itse Uuden testamentin lisäksi sen lähialueet (mm. Jeesuksen ajan juutalaisuus, kristinuskon varhaisin kehitys Uuden testamentin jälkeen, gnostilaisuus sekä apokryfiset evankeliumit). Oppiaineessa on perinteisesti tulkittu Uuden testamentin ja muita varhaisia kristillisiä tekstejä historiallisesta näkökulmasta. Keskeisiä aihepiirejä ovat olleet: - Uuden testamentin käsikirjoitusten tutkimus - tekstien tausta: miten niissä näkyy oman aikansa poliittinen, uskonnollinen ja aatehistoria? - kirjoitustilanne: kenelle, milloin ja mitä varten tutkittava teksti alun perin kirjoitettiin? - tekstin syntyvaiheet: perustuuko teksti johonkin aiemmin kirjoitettuun tekstiin, ja jos perustuu, mitä voidaan päätellä kirjoittajan lisäyksistä, poistoista ja muista muutoksista? - keskeiset historialliset hahmot (Jeesus, Paavali) - Uudessa testamentissa esitettyjen näkemysten teologinen analyysi Uuden testamentin eksegetiikassa on jo pitkään sovellettu muilta tieteenaloilta, etenkin kirjallisuustieteestä sekä sosiaalitieteistä omaksuttuja metodeja. Huomiota on alettu kiinnittää mm. Uuden testamentin sosiaaliseen maailmaan sekä siihen, miten varhaiskristilliset ryhmät määrittelevät suhteensa toisiinsa ja yhteiskuntaan. Uudet teologiset virtaukset kuten vapautuksen teologia ja feministinen teologia ovat niin ikään vaikuttaneet Uuden testamentin tutkimuksessa käsiteltäviin aiheisiin ja näkökulmiin. kirkkohistoria Yleinen kirkkohistoria sekä Suomen ja Skandinavian kirkkohistoria Kirkkohistoria on osa sekä historiaa että teologiaa. Se tarkastelee kirkkoja ja uskonnollisia liikkeitä niin muuttujina kuin muutosvoiminakin. Kirkkohistorian tutkimus auttaa ymmärtämään tradition muotoutumista ja siirtymistä sukupolvelta toiselle. Kirkkohistorialla on läheisiä liittymäkohtia muihin historiatieteisiin sekä yhteiskunnallisen ja humanistisen tutkimuksen eri lohkoihin. Tutkimuskohteena onkin itse asiassa koko se yhteiskunnan kokonaisuus, jossa kirkot, uskonnolliset yhteisöt sekä niiden vastustajat ovat vaikuttaneet. Aihepiirin laajuus näkyy tutkimuksen kirjossa. Opinnäytteissä on tarkasteltu esimerkiksi hellenismin ja kristinuskon kohtaamista, Juhani Ahon roolia herännäisyyden julkisuuskuvan muokkaajana, Pyhää Birgittaa, Leniniä, kansanomaisen kasku- ja pila-aineiston pappiskuvaa, lähetyslentäjiä ja pappissäädyn toimintaa 1700-luvulla. Oppiaine on Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa jaettu yleiseksi kirkko-

13 historiaksi sekä Suomen ja Skandinavian kirkkohistoriaksi. Yleisen kirkkohistoria tarkastelee kristinuskon globaaleja ilmenemismuotoja. Keskeisten kehityslinjojen ohella yleisessä kirkkohistoriassa perehdytään erityisteemoihin vanhalta ja keskiajalta aina nykyaikaan asti. Aikakausien lisäksi aiheet jakautuvat alueellisesti. Opiskelija voi mielenkiintonsa mukaan keskittyä joko Euroopan, Aasian ja Afrikan tai Amerikan kirkkohistoriaan. Valittavana on myös kirkkojen yhteistoiminnan historiaa, katolisen, ortodoksisen tai esimerkiksi anglikaanisen kirkon historiaa käsitteleviä opintoja sekä kirkkotaidetta ja kirjahistoriaa. Suomi ja sen naapurimaat ovat Suomen ja Skandinavian kirkkohistorian kohdealue. Opintoihin sisältyy kirkkojen sekä suomalaisen ja pohjoismaisen yhteiskunnan historiaa valottavaa ainesta keskiajalta kuluvalle vuosikymmenelle asti. Suomen ja Skandinavian kirkkohistoriassa tähdennetään kirkon ja valtion suhteisiin liittyvää problematiikkaa sekä kirkon ja yhteiskunnan välistä vuorovaikutusta. Erityisen keskeistä on uskonnon ja politiikan suhteen tuntemus. Osastolla on tutkittu paljon myös Ruotsin vallan ajan humanistista oppihistoriaa, jonka perinteitä jatkaa kirjahistoriallinen tutkimus ja opetus. systemaattinen teologia Dogmatiikka Dogmatiikka tutkii kirkkojen oppisisältöjä ja niitä koskevaa teologista ajattelua. Kristillisessä teologiassa dogmatiikka selvittää kristillisen opin kehkeytymistä, miten yksittäiset opinkappaleet eli dogmat ovat syntyneet, eri kirkkokuntien oppeja sekä yksittäisten teologien tai teologisten koulukuntien näkemyksiä. Dogmatiikka voi tutkia minkä tahansa uskonnon oppia. Tieteenä dogmatiikka ei ota kantaa tutkimiensa oppien puolesta tai niitä vastaan. Dogmatiikan tutkimus palvelee kirkkoa harjoittamalla sen tradition objektiivista ja kriittistä tutkimusta. Dogmatiikan tutkimuksesta koituu hyötyä myös koko yhteiskunnalle. Ovathan kristillinen kirkko ja sen oppi syvällisesti vaikuttaneet länsimaiseen kulttuuriin sekä Euroopan ja koko maailman kehitykseen. Tämä vaikutus jatkuu edelleen. Ekumeniikka Ekumeniikka tutkii kirkkojen ykseyspyrkimysten taustalla olevaa teologista ajattelua ja kirkkojen tunnustuksia. Ekumenian tavoitteena on kristillisen kirkon ykseyden toteutuminen. Ekumeniikka puolestaan tarkoittaa ekumenian sekä siihen liittyvien ilmiöiden tieteellistä tutkimusta. Ekumeniikka on syntynyt ekumeenisen liikkeen myötä. Keskeinen ekumeniikan ala on luterilaisen ekumeniikan perusteiden ja Lutherin teologian tuntemus. Ekumeniikan tutkimusaiheina ovat muun muassa ekumeeniset liikkeet, ekumeeninen teologia ja kirkkojen tunnustukset, kirkkojenväliset oppikeskustelut sekä ekumenian edellytysten selvittely. Lisäksi ekumeniikassa tutkitaan kirkkojen yhteistä sosiaalieettistä toimintaa sekä pohditaan mm. kehityksen ja oikeudenmukaisuuden ongelmia, rauhaa ja ihmisoikeuksia sekä niiden suhdetta kirkkojen elämään ja oppiin. Myös missiologia eli kirkkojen lähetystyön tutkimus sisältyy ekumeniikan oppiaineeseen. Teologinen etiikka ja sosiaalietiikka Teologisessa etiikassa ja sosiaalietiikassa tarkastellaan etiikan teorioita ja moraaliseen käyttäytymiseen liittyviä kysymyksiä. Teologisen etiikan opetuksen ja tutkimuksen kirjoon kuuluu etiikan historia antiikista ja kristinuskon alusta

14 Teologiset tutkinnot alkaen, muun muassa aristoteelinen hyvetraditio, augustinolainen tahdon teoria sekä skolastiikan ja reformaation ihmistä sekä oikeaa ja väärää koskevat teoriat. Tutkimuksen kohteena ovat eettiseltä kannalta merkittävät maailmanlaajuiset ongelmat. Sosiaalietiikka, soveltava etiikka, bioetiikka sekä lääketieteen ja talouden eettiset kysymykset ovat myös osa teologisen etiikan ainetta. Uskonnonfilosofia Uskonnonfilosofia tutkii uskontoon liittyviä filosofisia kysymyksiä ja käsityksiä. Uskonnonfilosofiassa lähestytään uskonnollisia ja teologisia kysymyksiä filosofisin välinein. Näitä aiheita käsitellään sekä historiallisista että moderneista näkökulmista. Keskeisiä uskontoon liittyviä filosofisia kysymyksiä ovat esimerkiksi usko ja järki, uskonnollinen kieli ja kokemus, uskonto ja kulttuuri. Oppiaine soveltuu hyvin niille, jotka ovat kiinnostuneita filosofisista ja käsitteellisistä ongelmista erityisesti uskonnon alueella. Aihepiirit kattavat laajan alan koko länsimaisen ajattelun ja kulttuurin kentästä. Uskonnonfilosofia opettaa monipuolisesti ymmärtämään länsimaisen kulttuurin piirissä syntyneitä ajattelutapoja ja aatevirtauksia. Uskontotiede Uskontotiede rakentuu monien erilaisten tutkimusperinteiden varaan. Tämän vuoksi siinä hyödynnetään nykyisin monenlaisia lähestymistapoja ja monien eri tieteenalojen metodeja. Oppiaineessa tutkitaan kaikissa eri maanosissa ja erilaisissa kulttuureissa esiintyviä uskontoperinteitä. Myös kirjoituksettomien sekä klassisten kielten ja kulttuurien uskontoperinteet ovat tutkimuksen kohteena. Helsingin yliopiston uskontotieteellä on perinteisesti ollut kansainvälisesti vahva asema alkuperäiskansojen, etenkin saamelaisten ja pohjoisten kansojen kulttuurien ja uskontojen tutkimuksessa. Laitoksella on myös tehty merkittävää tutkimusta esimerkiksi buddhalaisten munkkiyhteisöistä ja ortodoksisesta pyhiinvaelluksesta sekä musliminaisten elämästä ja uskonnollisuudesta. Monikulttuurisuus, kansainvälisyys ja yhteiskunnallinen vaikuttaminen ovat keskeinen osa laitoksen toimintaa. Käytännöllinen teologia Käytännöllinen teologia Käytännöllinen teologia tutkii yksilöiden, yhteisöjen ja yhteiskunnan uskonnollista toimintaa sekä teologian soveltamista käytäntöön. Käytännöllisen teologian osa-alueena liturgiikan piiriin kuuluu kaikki se tutkimus ja opetus, joka liittyy jumalanpalvelukseen eli kulttiin: jumalanpalvelusjärjestys ja -musiikki, kirkolliset toimitukset sekä kirkollinen taide. Liturgiikka liittyy myös läheisesti kirkkokäsitykseen ja kysymykseen kirkon virasta. Homiletiikka tarkoittaa saarna- eli puheoppia. Se tutkii uskonnollista viestintää. Saarnaa voidaan myös käsitellä liturgiikan osana, koska saarnalla on kiinteä asema jumalanpalveluksessa. Kristillinen sielunhoito pyrkii palvelemaan ja auttamaan kärsivää ihmistä. Määritelmä sulkee piiriinsä myös diakonian, eli uskonnollisten yhteisöjen sosiaalisen toiminnan. Käytännöllisen teologian osana nykyaikainen sielunhoito ottaa huomioon sen, mitä uusien tutkimusten mukaan tiedetään ihmisen psyykestä. Kirkko-oikeus vastaavasti on se käytännöllisen teologian alue, joka oikeustieteeseen kuuluen selvittelee kirkon toimintaa julkisena organisaationa. Kirkko-oikeuden piiriin kuuluvat säännökset sisältävät määräyksiä uskonnollisia

Tutkintorakenteet 15 yhteisöjä varten. Kirkko-oikeudelliseen tutkimukseen kuuluu myös uskonnollisten yhteisöjen hallinnon tarkastelu modernein hallintotieteellisen menetelmin. Kirkkososiologia Tutkiessaan kirkon ja yhteiskunnan suhteita kirkkososiologia tarjoaa aineksia niille kummallekin ajankohtaisten kysymysten ratkaisuihin. Kirkolle se välittää kuvan yhteiskunnallisesta todellisuudesta sekä kirkon elämästä siinä. Yhteiskunnalle ja sitä koskevalle tutkimukselle kirkkososiologia taas välittää kuvan kirkosta sekä kullakin hetkellä vallitsevista kirkon ja yhteiskunnan vuorovaikutussuhteista. Kirkkososiologian tehtävänä on luoda teoriaa kirkon praksiksesta. Siinä tutkitaan kirkollista toimintaa tietyissä historiallisissa ja yhteiskunnallisissa oloissa. Sen tehtävänä on näin ollen kehittää teoriaa kirkollisesta praksiksesta eli käytännöstä, joka on sekä teologiselta että myös käyttäytymistieteelliseltä kannalta relevantti. Uskonnonpedagogiikka Uskonnonpedagogiikka tutkii kasvatuksen maailmaa ja sen ilmiöitä siltä osin kuin ne liittyvät uskontokasvatukseen, annettiin tätä sitten kirkon, koulun, kodin tai muiden instituutioiden piirissä. Uskonnonpedagogiikkaan kuuluvaksi voidaan lukea miltei mikä tahansa kasvatuksen ja kasvatustieteen osa-alue. Helsingin yliopistossa uskonnonpedagoginen tutkimus on perinteisesti kohdistunut kristilliseen kasvatukseen, vaikka oppiaineen tehtävä on sekä periaatteessa että käytännössä avarampi. Sen piiriin kuuluu kaikkien kristillisten kirkkojen ja yhteisöjen kasvatus- ja opetustyö sekä myös muilta kuin selvästi kristilliseltä pohjalta tapahtuva uskontokasvatus, mistä syystä myös elämänkatsomustieto kuuluu uskonnonpedagogiikan tutkimuskenttään. Teologian kandidaatin ja maisterin tutkinnot Koulutusohjelmat ja linjat Teologian kandidaatin ja maisterin tutkintoihin johtavat koulutusohjelmat suuntautuvat johonkin teologista tieteellistä asiantuntemusta vaativaan tehtäväalueeseen. Tiedekunnassa on kaksi koulutusohjelmaa: kirkkojen ja yhteiskunnan teologisten tehtävien koulutusohjelma (A) ja koulun uskonnonopettajan koulutusohjelma (B). A-koulutusohjelma jakautuu kahteen linjaan: evankelisluterilaisen kirkon papin/ lehtorin virkaan edellyttämät opinnot sisältävä A1-linja ja yleinen A2-linja. B- koulutusohjelman kaksi linjaa ovat yhden aineen opettajan linja (B1) ja kahden aineen opettajan linja (B2). Kirkon ja koululaitoksen virat edellyttävät teologian maisterin tutkintoa. Opiskelijat valitaan tiedekunnan valintakokeella kirkkojen ja yhteiskunnan teologisten tehtävien koulutusohjelmaan (A-ko). Koulun uskonnonopettajan koulutusohjelmaan (B-ko) täytyy hakea tiedekunnan sisäisen valinnan kautta. Valintamenettelystä ks. Koulun uskonnonopettajan koulutusohjelma s. 17. Niillä, jotka suorittavat opintonsa B2-linjan mukaan, tulee olla toisen opetettavan aineen suoritusoikeus, ks. s. 20 21. Tutkintorakenteet Kaikissa koulutusohjelmissa teologian kandidaatin tutkinnon laajuus on 180 opintopistettä ja teologian maisterin tutkinnon laajuus on 120 opintopistettä. Tutkintorakenteet esitellään sivujen 34 41 taulukoissa.

16 Teologiset tutkinnot Teologian kandidaatin tutkinto 180 op A1-linjalla kaikille pakollisia opintoja on yhteensä 170 opintopistettä. Loput 10 opintopistettä opiskelija voi itse valita vapaavalintaisista opinnoista, jotka voivat olla aine-, sivuaine-, soveltavia tai muita opintoja. Huom! A1-linjalla aineopintoja tulee tehdä ainakin kolmelle osastolle. Lue vapaavalintaisista ja sivuaineopinnoista lisää s. 214. Kirkon virkaan tähtäävien opiskelijoiden tulee ottaa huomioon säädökset kirkon pappis- ja lehtorinviran kelpoisuusvaatimuksiksi (s. 54). A1-linjalta valmistuvan pakollisten soveltavien opintojen tulee olla A1-linjan soveltavia opintoja. A2-linjalla kaikille pakollisia opintoja on yhteensä 130 opintopistettä. Vapaavalintaisia opintoja (sivuaine- aine-, soveltavia tai muita opintoja tai klassisia kieliä) voi olla 50 opintopistettä. A2-linjalta valmistuvan tutkintoon sisältyvien pakollisten soveltavien opintojen tulee olla A2-linjan soveltavia opintoja. B1-linjalla kaikille pakollisten opintojen määrä on 155 opintopistettä. Vapaavalintaisia opintoja (sivuaine-, aine-, soveltavia tai muita opintoja tai klassisia kieliä) voi olla 25 opintopistettä. B2-linjalla pakollisia opintoja on 180 opintopistettä. B-koulutusohjelmaan hakeutumisesta ja toisen opettavan aineen opinto-oikeudesta tarkemmin s. 20 21. Teologian maisterin tutkinto 120 op A1-linjalla maisterin tutkinnossa pakollisia opintoja on 95 opintopistettä ja vapaavalintaisia opintoja (syventäviä, aine-, sivuaine- tai soveltavia opintoja) 25 opintopistettä. A2-linjalla pakollisia opintoja on 85 opintopistettä ja vapaavalintaisia opintoja 35 opintopistettä. Tutkintoihin sisältyvien pakollisten soveltavien opintojen tulee olla kyseisen linjan mukaisia. B1-linjalla maisterin tutkinnon pakollisia opintoja on 115 opintopistettä ja vapaavalintaisia opintoja (syventäviä, aine-, sivuaine- tai soveltavia opintoja) 5 opintopistettä. B2-linjalla pakollisia opintoja on 120 opintopistettä. Huom. Muita opintoja (ks.s. 214) saa sisällyttää A1-, A2- ja B1-linjojen kandidaatin tutkinnon vapaavalintaisiin opintoihin korkeintaan 5 op. Vapaavalintaisia soveltavia opintoja saa olla yhteensä korkeintaan 15 op kandidaatin ja maisterin tutkinnoissa. Opiskelijat, jotka ovat aloittaneet opintonsa ennen 1.8.2005, tulee tutustua myös siirtyjien oppaaseen, jota on saatavilla hallintopalveluiden aulasta (A7, 3.krs) sekä intanetistä. Koulutusohjelman ja linjan valinta Kaikki opiskelijat aloittavat opintonsa A-koulutusohjelmassa. Opiskelijan tulee valita, suorittaako hän opintojaan A1- vai A2-linjan mukaan vai pyrkiikö hän opiskelemaan B-koulutusohjelmaan. Yleis- ja nykykieliopinnot sekä teologiset perusopinnot ovat molemmissa koulutusohjelmissa yhteisiä. Jos opiskelija haluaa ennen kandidaatiksi valmistumistaan vaihtaa koulutusohjelmaa tai linjaa, hänen tulee menetellä seuraavasti: Koulun uskonnonopettajan koulutusohjelmaan (B) valitun opiskelijan tulee ilmoittaa kirjallisesti teologisen tiedekunnan hallintopalveluihin, jos hän haluaa siirtyä takaisin kirkkojen ja yhteiskunnan teologisten tehtävien koulutusohjelmaan (A).

Opettajakoulutus 17 Mikäli opiskelijalla on opettajan pedagogisten opintojen suoritusoikeus jonkin muun kuin teologisen tiedekunnan kautta tai mikäli hän on aiemmin suorittanut opettajan pedagogiset opinnot, eikä ole sisällyttänyt niitä toiseen tutkintoon, hän voi neuvotella koulutusohjelman vaihtamisesta opintoasiainpäällikön kanssa. B1-linjan opiskelija, joka on itse hankkinut opinto-oikeuden toiseen opetettavaan aineeseen, tulee toimittaa hallintopalveluihin dekaanille osoitettu anomus siirtymisestään B2-linjan opiskelijaksi. B2-linjalle hyväksytyn opiskelijan tulee ilmoittaa kirjallisesti tiedekunnan hallintopalveluihin, jos hän haluaa siirtyä takaisin B1-linjan opiskelijaksi. A-koulutusohjelman sisällä kandidaattiopintojen aikana A1-linjalta A2-linjalle tai A2-linjalta A1-linjalle vaihtamisesta ei tarvitse tehdä ilmoitusta. Suoraan maisteriopintoihin valitut opiskelijat saavat opinto-oikeuden A2-linjalle. Jos tästä kiintiöstä valittu opiskelija haluaa siirtyä A1-linjalle, hänen tulee anoa sitä tiedekunnan dekaanilta. Tarkat ohjeet saa opintoasiainsuunnittelijalta. Opiskelija voi tehdä maisterin tutkintonsa eri koulutusohjelmassa kuin missä hän on tehnyt kandidaatin tutkintonsa. A1-linjalle siirtyvän opiskelijan on kuitenkin ennen maisteriksi valmistumistaan huolehdittava siitä, että hänellä on suoritettuna ev.lut. kirkon virkaan edellytetyt opinnot (ks. s. 54) joko tutkintoon sisältyvinä tai ylimääräisinä opintoina. Opiskelija voi hakea B-koulutusohjelmaan senkin jälkeen, kun hän on valmistunut A-linjalta kandidaatiksi. Tällöin hänen maisterin tutkintonsa tulee olemaan laajempi kuin 120 opintopistettä. Opettajan pedagogisten opintojen erillistä suoritusoikeutta voi hakea myös maisterin tutkinnon suorittamisen jälkeen. Kandidaatin tutkinnon suorittamisen jälkeen tapahtuvasta linjan vaihtamisesta on hyvä olla yhteydessä opintotoimistoon ja tarvittaessa tehdä opintosuunnitelma. Aineenopettajan koulutus Yleistä Aineenopettajan koulutus antaa laaja-alaisen opettajankelpoisuuden. Koulutusohjelmasta valmistuu erityisesti peruskoulun ja lukion aineenopettajia. Aineenopettajaksi voi pätevöityä sisällyttämällä opettajan pedagogiset opinnot tutkintoon tiettyjen tutkintovaatimusten mukaisesti tai suorittamalla ne erillisinä opettajan pedagogisina opintoina ylemmän korkeakoulututkinnon suorittamisen jälkeen ks. s. 18. Aineenopettajan koulutusta koskevat säädökset ja määräykset Teologisessa tiedekunnassa aineenopettajan koulutus on järjestetty erilliseksi B- koulutusohjelmaksi, jossa on kaksi linjaa. Opettajan pedagogiset opinnot antavat pedagogisen kelpoisuuden toimia opettajana kaikilla peruskoulun luokka-asteilla ja myös ammatillisissa oppilaitoksissa sekä aikuiskoulutuksessa. Pedagogisten opintojen lisäksi opettajalla tulee olla ylempi korkeakoulututkinto sekä riittävä määrä opintoja opetettavassa aineessa. Opettajien kelpoisuusehdot ovat Asetuksessa opetustoimen henkilöstön kelpoisuusvaatimuksista. Uskonnon aineenopettajan koulutuksen järjestämisessä noudatetaan yliopistojen tutkinnoista annettujen asetusten ja teo-

18 Teologiset tutkinnot logisen tiedekunnan pysyväismääräysten lisäksi opettajakoulutusta koskevia säädöksiä ja määräyksiä. Helsingin yliopistossa aineenopettajien koulutusta järjestää käyttäytymistieteellinen tiedekunta yhteistyössä teologisen tiedekunnan, humanistisen tiedekunnan, matemaattis-luonnontieteellisen tiedekunnan, valtiotieteellisen tiedekunnan ja biotieteellisen tiedekunnan kanssa. Teologisten opintojen lisäksi koulun uskonnonopettajan koulutusohjelman opetussuunnitelmaan kuuluvat opettajan pedagogiset opinnot ja B2-linjalla myös toisen opetettavan aineen opinnot. Valintaperusteet Vuonna 2011 koulun uskonnonopettajan koulutusohjelmaan haki 122 perustutkinto-opiskelijaa ja hyväksyttiin 31 opiskelijaa. Vuosien 2012 ja 2013 kiintiöstä ilmoitetaan käyttäytymistieteellisen tiedekunnan hakuoppaassa. Valinnoissa ei ole vuosikurssikohtaisia kiintiöitä. Mikäli opiskelija ei saa suoritettua opettajan pedagogisia opintojaan tutkintovaiheessa, hänellä on oikeus anoa siirtoa nk. erilliseksi opiskelijaksi. Siirtoa on anottava viimeistään vuoden kuluttua valmistumisesta. Opinto-oikeus on voimassa 1,5 vuotta. Teologian maisterin tutkinnon suorittaneet voivat hakea opinto-oikeutta erillisiin opettajan pedagogisiin opintoihin. Erillinen opinto-oikeus on voimassa rajoitetun ajan (1,5 vuotta) ja siihen voidaan myöntää jatkoa vain erittäin pätevistä syistä. Tarkat tiedot aineenopettajan koulutuksen hausta saa käyttäytymistieteellisen tiedekunnan hakuoppaasta, joka ilmestyy verkkosivuille tammikuussa. Hakuoppaasta löytyvät valintaperusteet, joissa kerrotaan hakuajan päättymisajankohta sekä soveltuvuuskokeesta ja sen aikataulusta. Opettajan pedagogisten opintojen opinto-oikeuksiin liittyviin kysymyksiin vastaa käyttäytymistieteellinen tiedekunta. Teologinen tiedekunta järjestää infotilaisuuden uskonnon aineenopettajan koulutukseen pyrkiville ennen hakuajan päättymistä. Infotilaisuuden ajankohta ilmoitetaan erikseen tiedekunnan ilmoitustaululla ja intranetissä. Erilliset opettajan pedagogiset opinnot Ylemmän korkeakoulututkinnon suorittanut henkilö voi pätevöityä opettajaksi suorittamalla ns. erilliset opettajan pedagogiset opinnot (60 op). Tällöin henkilöllä tulee olla opintosuorituksia opetettavassa aineessa vähintään 60 op. Uskonnon aineenopettajan koulutukseen haluava Helsingin yliopistosta vuosien 1978, 1995 tai 2004 tutkintoasetuksen mukaan valmistunut teologian maisteri täyttää nämä vaatimukset poikkeuksetta. Vuoden 1969 tutkintoasetuksen mukaan valmistuneilta vaaditaan lisäopintoja uskontotieteessä, mikäli uskontotieteen approbaturia ei ole suoritettu. Opiskelijat valitaan erillisiin opettajan pedagogisiin opintoihin valintaperustein, joista päättää käyttäytymistieteellinen tiedekunta. Hakuajan päättyminen ilmoitetaan käyttäytymistieteellisen tiedekunnan hakuoppaassa. Koska nykyisessä tutkintojärjestelmässä pääosa aineenopettajista koulutetaan jo perustutkinnon suorittamisen yhteydessä, on tutkinnon suorittamisen jälkeen uskonnon aineenopettajan koulutukseen otettavien opiskelijoiden määrä pieni. Hakijoita erillisiin opettajan pedagogisiin opintoihin vuonna 2009 oli 16, joista opinto-oikeus myönnettiin viidelle.

Opettajakoulutus 19 Valintaperusteet erillisiin opettajan pedagogisiin opintoihin hakeville ilmestyvät tammikuussa käyttäytymistieteellisen tiedekunnan verkkosivuilla. Lisätietoa antaa käyttäytymistieteellisen tiedekunnan opintotoimisto (puh. 191 20509). Aineenopettajan opintoihin liittyvä opintoneuvonta B-koulutusohjelman mukaista tutkintoa ja aineenopettajan koulutuksen hakumenettelyä koskevaa neuvontaa antaa teologisessa tiedekunnassa opintotoimisto. Opettajan pedagogisten opintojen sisältöä ja suoritusaikataulua koskevaa neuvontaa saa soveltavan kasvatustieteen laitoksen amanuenssilta sekä oman aineryhmän opettajilta. Aineenopettajan koulutuksen pääasiallinen tiedotuskanava on intranet. Opettajan pedagogiset opinnot (60 op) Pedagogisten opintojen tutkintovaatimukset, ilmoittautumisajankohdat ja -tavat, opetusajat ja -paikat sekä kaiken muun informaation opettajan pedagogisista opinnoista löydät intranetistä. Opettajan pedagogisten opintojen 60 opintopisteestä 25 op sisältyy kandidaatin ja 35 maisterin tutkintoon. Opetus järjestetään yliopiston noudattamien opetusperiodien mukaisesti, niin että 1. periodin kurssit järjestetään I periodin aikana jne. Opiskelija voi halutessaan hajauttaa opinnot jopa neljälle vuodelle (periodi vuodessa) tai suorittaa kaikki periodit peräkkäin yhden vuoden aikana. Periodit on kuitenkin suoritettava numerojärjestyksessä. Harjoitteluille on asetettu aineenhallintarajat, jotka tulee täyttää täysimääräisesti ennen harjoittelun ilmoittautumisajan päättymistä. Opiskelijan tulee tarkistaa opettajan pedagogisten opintojen sisältö itse opettajankoulutuslaitokselta! Opiskelu opettajan pedagogisissa opinnoissa on täysipäiväistä ja vaatii paljon pakollista läsnäoloa. Runsasta työntekoa tai muiden opintojen samanaikaista suorittamista ei suositella. Harjoitteluihin vaadittavat opintosuoritukset eli aineenhallintarajat B1- ja B2-linjan opiskelija voi ilmoittautua perusharjoitteluun suoritettuaan vähintään teologiset perusopinnot (60 op). Soveltavaan ja syventävään harjoitteluun pääsyn edellytyksenä on teologisten perus- ja aineopintojen suorittaminen (B1-linjalla yht. 95 op, B2-linjalla yht. 75 op). Syventävät opinnot eivät voi tässä yhteydessä korvata aineopintoja. Opiskelijaan sovelletaan opetusharjoittelun aineenhallintarajojen kohdalla sen linjan vaatimuksia, jolla hän harjoitteluun hakiessaan virallisesti on. Siirtyjiin sovelletaan aineenhallintarajojen kohdalla siirtymissäädöksiä, eli katsotaan perusopintojen ja aineopintojen yhteispistemäärää. Toisen opetettavan aineen aineenhallintarajat ja ajankohtaisimmat tiedot aineenhallintarajoista löytyvät intranetistä. Jos ilmoittautuneita on enemmän kuin mitä harjoitteluihin mahtuu, karsinta tapahtuu opetettavien aineiden opintopistemäärän sekä opiskelutilanteen perusteella. Hyväksyttyjen lista julkaistaan lokakuussa aineenopettajan koulutuksen intranet-sivulla.

20 Teologiset tutkinnot Ilmoittautuminen opintoihin Syksyn (periodit 1 ja 2) opetukseen ilmoittautuminen tapahtuu kesällä ja kevään opetukseen (periodit 3 ja 4) puolestaan ilmoittaudutaan syksyllä. Ilmoittautuminen on pakollista kaikille opiskelijoille. Tarkempaa informaatiota ilmoittautumisesta löydät aineenopettajan koulutuksen intranet-sivuilta. Linjavalinta sekä toisen opetettavan aineen valinta B-koulutusohjelmassa on kaksi linjaa. Opiskelija voi valmistua B1-linjalta pelkästään uskonnon opettajaksi ja B2-linjalta uskonnon lisäksi jonkin muun aineen (esim. historian, psykologian, elämänkatsomustiedon tai filosofian) opettajaksi. Pääosa koulutusohjelman opiskelijoista valmistuu kahden aineen opettajiksi, jolloin he suorittavat tutkintonsa B2-linjan mukaan. Toinen opetettava aine voi olla mikä tahansa koulussa tai ammatillisessa oppilaitoksessa opetettava aine. Opiskelijan tulee hankkia opinto-oikeus toisen opetettavan aineen opintoihin itse esim. tasokokeen kautta. Suoritusoikeuden historian ja psykologian opintoihin voi kuitenkin saada myös teologisen tiedekunnan kiintiön kautta. Toisen opetettavan aineen voi valita myös kaikille Helsingin yliopiston opiskelijoille vapaiden aineiden joukosta (esim. filosofia). Tietoa opinto-oikeuksien myöntämisperusteista saa kunkin tiedekunnan opintotoimistosta ja opinto-oppaasta. Muiden aineiden kelpoisuusvaatimuksista ja opinnoista antaa tietoa aineesta vastaava tiedekunta, laitos tai osasto. Työllistymisen kannalta muiden opetettavien aineiden kelpoisuuden hankkiminen on hyödyllistä. Historian ja psykologian opintojen suoritusoikeuden hakumenettely teologisen tiedekunnan kiintiössä Opinto-oikeutta voivat hakea B-koulutusohjelmassa opiskelevat teologian kandidaatin tai teologian maisterin tutkintoa suorittavat opiskelijat, joilla ei ole historian eikä psykologian opiskelu-oikeutta. Historian ja psykologian opintojen suoritusoikeuksia haetaan tarkoitukseen laadituilla E-lomakkeilla, joiden linkit löytyvät intranetistä. Hakuaika päättyy vuosittain touko-kesäkuun vaihteessa. Tarkat hakukriteerit löytyvät intranetistä ja tiedekunnan opintotoimistosta. Sekä historian että psykologian opintojen suorittamisen voi aloittaa hakua seuraavana syyslukukautena. Historian suoritusoikeus Viisi opettajankoulutusohjelmaan hyväksyttyä teologisen tiedekunnan opiskelijaa saa historian opintojen suo ri tus oikeuden (perus-ja aineopinnot 60 op) ilman tasokoetta. His to rian opintojen suoritusoikeutta hake vat ase te taan paremmuusjärjestykseen seuraavien kriteereiden perusteella: 1. Toisen kotimaisen kielen ja vieraan kielen kokonaisuudessaan suoritetut opinnot 2. Kaikkien hakuajan päättymiseen mennessä suoritettujen teologisten perusopintojen painotettu keskiarvo. Opiskelijalla tulee olla suoritettuna teologisia perusopintoja vähintään 25 opintopisteen verran. Mikäli usealla toisen kotimaisen kielen ja vieraan kielen opinnot suorittaneella opiskelijalla on hakuajan päättymiseen mennessä suoritettujen teologisten perus-

Opettajakoulutus 21 opintojen painotettu keskiarvo täsmälleen sama, heidän keskinäisen järjestyksensä määrää kaikkien hakuajan päättymiseen mennessä kertyneiden opintopisteiden kokonaismäärä. Psykologian suoritusoikeus Kymmenen opettajankoulutusohjelmaan hyväksyttyä teologisen tiedekunnan opiskelijaa saa psykologian opin to jen suoritusoikeuden (perus- ja aineopinnot 65 op) ilman ta so koet ta. Psykologian opintojen suoritusoi keut ta hakevat asetetaan paremmuusjärjes tyk seen seuraavien kriteereiden perusteella: 1. Toisen kotimaisen kielen ja vieraan kielen kokonaisuudessaan suoritetut opinnot 2. Kaikkien hakuajan päättymiseen mennessä suoritettujen teologisten perusopintojen painotettu keskiarvo. Opiskelijalla tulee olla suoritettuna teologisia perusopintoja vähintään 25 op verran. Mikäli usealla toisen kotimaisen kielen ja vieraan kielen opinnot suorittaneella opiskelijalla on hakuajan päättymiseen mennessä suoritettujen teologisten perusopintojen painotettu keskiarvo täsmälleen sama, heidän keskinäisen järjestyksensä määrää kaikkien hakuajan päättymiseen mennessä kertyneiden opintopisteiden kokonaismäärä. Toisen opetettavan aineen suoritusoikeus JOO-sopimuksen perusteella Jos opiskelija haluaa toisen opetettavan aineen suoritusoikeuden jostakin toisesta korkeakoulusta (esim. Taideteollinen korkeakoulu), hän voi hyödyntää korkeakoulujen ja yliopistojen välistä valtakunnallista joustavan opinto-oikeuden (JOO) sopimusta, joka on opiskelijalle maksuton. JOO-opintoja suunnitellessa on hyvä keskustella teologisen tiedekunnan opintoasiainsuunnittelijan kanssa. Ks. lisätietoja s. 217 sekä Joopas.fi -verkkopalvelusta. Siirtyminen B2-linjalle Opiskelija, joka saa historian tai psykologian opinto-oikeuden teologisen tiedekunnan kiintiössä, siirtyy automaattisesti B2-linjan opiskelijaksi. Jos opiskelija on hankkinut opinto-oikeuden toiseen opetettavaan aineeseen jotakin muuta kautta, hänen tulee tehdä dekaanille osoitettu vapaamuotoinen kirjallinen anomus siirtymisestä B2-linjan opiskelijaksi. Anomuksessa on mainittava, milloin hänet on valittu aineenopettajakoulutukseen ja mikä tulee olemaan toinen opetettava aine. Opiskelijan tulee myös osoittaa, että hänellä on kyseisen aineen opinto-oikeus. Anomus toimitetaan opintoasiainpäällikölle. Opiskelijaan sovelletaan opetusharjoittelun aineenhallintarajojen kohdalla sen linjan vaatimuksia, jolla hän harjoitteluun hakiessaan virallisesti on. Svenskspråkig och tvåspråkig ämneslärarutbildning Svenskspråkiga studerande kan beroende på sitt huvudämne avlägga ämneslärarstudierna (60 sp) på tre olika sätt: på svenska inom ramen för den svenskspråkiga ämneslärarutbildningen vid Helsingfors universitet (endast ämnesgrupperna matematik, fysik och kemi, modersmål och litteratur, biologi och geografi och finska och främmande språk), tvåspråkigt vid institutionen för tillämpad pedagogik vid Helsingfors universitet (alla ämnen som undervisas in-

22 Teologiset tutkinnot om grundskolan eller gymnasiet) eller på svenska vid pedagogiska fakulteten vid Åbo Akademi i Vasa (alla ämnen som undervisas inom grundskolan eller gymnasiet). Efter avlagd magisterexamen kan de pedagogiska studierna avläggas inom ramen för den tvåspråkiga ämneslärarutbildningen (fristående studier) vid Helsingfors universitet eller på svenska vid Åbo Akademi, pedagogiska fakulteten i Vasa. Den tvåspråkiga ämneslärarutbildningen vid Helsingfors universitet Kriterierna vid urvalet till den tvåspråkiga ämneslärarutbildningen vid institutionen för tillämpad pedagogik fastställs av beteendevetenskapliga fakulteten. Ämnesdidaktiken, proseminarie- och pedagogikstudierna avläggs tillsammans med finskspråkiga studerande, enligt samma principer som i den finska ämneslärarutbildningen. Alla skriftliga och muntliga framställningar kan göras på svenska. Undervisningsövningarna (praktiken) avläggs vid svenskspråkiga läroanstalter. Utbildningen kan avläggas under fyra studieperioder. Ansökningstiden går årligen ut i februari-mars. Till utbildningen antas studerande inom alla skolämnen. Närmare information om urvalet fås från beteendevetenskapliga fakulteten i början av vårterminen (www.helsinki.fi/ behav/valinnat). Sökande till den tvåspråkiga ämneslärarutbildningen förutsätts ha utmärkta kunskaper i svenska och minst nöjaktiga kunskaper i finska. Om den sökande inte har en svenskspråkig skolutbildning bör han ha ett intyg över utmärkta kunskaper i svenska, dvs. ha avlagt det s.k. stora språkprovet. Nöjaktiga kunskaper i finska kan visas bl.a. genom avlagt studentexamensprov i finska eller med ett intyg på avlagt prov i finska från statens språkexamensnämnd (s.k. lilla språkprovet). Ämneslärarutbildningens huvudsakliga informationskanal är intranet. Svenskspråkig ämneslärarutbildning vid Åbo Akademi Vid pedagogiska fakulteten vid Åbo Akademi i Vasa kan man avlägga ämneslärar-studier på svenska. Utbildningen kan avläggas under ett år om man avlägger samtliga 60 sp i Vasa och under ett halvt år (vårterminen + ett par veckor på hösten) om man avlägger grundstudierna i t.ex. Helsingfors. Det är också möjligt att genomföra studierna efter avlagd examen. För att kunna bli antagen till pedagogiska studier för ämneslärare vid Åbo Akademi skall den sökande delta och bli godkänd i ett inträdesprov som består av en individuell intervju. Vanligtvis utgår ansökningstiden i mars-april, varpå inträdesprovet arrangeras i maj. Sökande får meddelande om exakta tider för provet i början av maj. Resultaten av provet meddelas samtliga sökande skriftligen. Studerandena kan, om de så önskar, genomföra de pedagogiska grundstudierna, 25 sp, vid Helsingfors universitets pedagogiska institution, beteendevetenskapliga fakulteten. Närmare upplysningar fås från kansliet vid Helsingfors universitets pedagogiska institution. Närmare upplysningar om ämneslärarbehörighet, urvalsgrunder samt uppläggning av studierna fås från pedagogiska fakultetens www-sidor www.abo.fi/student/soktillpf samt av studiechef Petra Autio, tfn (06) 324 7230 eller petra.autio@abo.fi.