LUKION AINEVALINNAT JA TASA-ARVO Raportti on Oulun yliopiston kontribuutio Naisjärjestöjen keskusliiton ja Tasa-arvoasiain neuvottelukunnan Sata tasa-arvotekoa hankkeessa Jouni Pursiainen, Hanni Muukkonen, Jarmo Rusanen ja Sari Harmoinen 1
TIIVISTELMÄ Suomen koulutusjärjestelmässä yläkoululaisten ja lukiolaisten valinnat vaikuttavat ratkaisevasti heidän mahdollisuuksiinsa päästä yliopistoihin, ammattikorkeakouluihin ja myöhemmin työelämään. Oulun yliopistossa tehdään tutkimusta lukiolaisten ainevalintojen merkityksestä yliopistojen opiskelijavalinnassa. Tutkimus koskee edustavasti kaikkia Suomen yliopistoja. Tämä raportti tarkastelee lukion ainevalintojen merkitystä yleensä, mutta nostaa esille koulutusalojen ja lukion oppiaineiden sukupuolittumista ja tämän sukupuolittumisen vaikutuksia yliopistojen opiskelijavalinnassa. Lukio on kokonaisuutena naisvaltainen: vuosien 2013-15 ylioppilaista 57 % oli naisia ja naiset ovat ylioppilaskokeessa myös arvosanoiltaan keskimäärin miehiä parempia, poikkeuksina pitkä englanti ja pitkä matematiikka. Kielivalinnat ovat naisvaltaisia, joskin äidinkielten ja pitkän englannin osalta vain samassa määrin kuin lukiokoulutus yleensä. Valinta pitkän ja lyhyen matematiikan välillä on tärkeä sukupuolittumisen näkökulmasta. Matematiikan valinta saa laajemman merkityksen, koska se ohjaa myös ylioppilaiden reaaliainevalintoja. Matematiikka ja reaaliaineet yhdessä taas profiloivat sekä yliopistojen koulutusaloja että niiden opiskelijavalintaa. Reaaliaineista fysiikka on hyvin miesvaltainen, kun taas terveystieto, psykologia, uskonto ja biologia ovat hyvin naisvaltaisia. Yliopistojen koulutusalat ovat erilaisia työelämän näkökulmasta katsottuna. Miesvaltaisuus on suurimmillaan tekniikassa, kauppatieteissä ja luonnontieteissä, jotka ovat suuria aloja ja johtavat usein elinkeinoelämän palvelukseen. Monet naisvaltaisimmista aloista taas kouluttavat lähinnä julkiselle sektorille. Työelämän sukupuolittumiseen liittyvät näkökulmat, kuten palkka- ja urakehitys sekä työllistyminen ovat yhteydessä koulutusalaan ja edelleen lukion ainevalintoihin, mutta ne eivät ole tämän työn tutkimuskohde. Tässä esiteltävä tasa-arvoteko on raportti Lukion ainevalinnat ja tasa-arvo. Taustalla on työryhmä, johon kuuluvat Oulun yliopiston professorit Jouni Pursiainen (kemia, Oulun yliopiston LUMAkeskus), Jarmo Rusanen (maantiede), Hanni Muukkonen (kasvatuspsykologia) sekä koulutusdekaani Sari Harmoinen (kasvatustieteet). Myös tohtorikoulutettavat Satu Kaleva ja Jenni Kunnari toivat hyviä näkökulmia mukaan raporttiin. Tutkimus alleviivaa niitä koulutuspolkujen tienhaaroja ja valintoja, jotka johtavat yliopistoissa eri koulutusaloille ja myöhemmin eriyttävät myös työelämää. Ei ole meidän tehtävämme kertoa nuorille mihin heidän tulisi pyrkiä henkilökohtaisessa elämässään. Sen sijaan piirrämme karttaa, jonka avulla matka tavoitetta kohti helpottuu. Toivomme, että tieto vaihtoehtoisista päämääristä ja niihin johtavista poluista helpottaisi valintojen tekemistä. Valinnoilla on myös tasa-arvoulottuvuus. 2
Sisällys TIIVISTELMÄ... 2 1. JOHDANTO... 5 1.1. Koulutus ja tasa-arvo... 5 1.2. 100 tasa-arvotekoa... 6 1.3. Oulun yliopiston AVAIN-tutkimusyhteisö... 8 2. YLIOPPILAAT JA YLIOPPILASKIRJOITUKSET 2013-15... 8 2.1. Ylioppilaat... 8 3. YLIOPISTOIHIN VALITUT OPISKELIJAT 2013-15... 13 4. LUKIOAINEET PROFILOIVAT TUTKINTO-OHJELMIA... 18 4.1. Yleistä... 18 4.2. Kasvatustieteet... 20 4,3, Kauppatieteet... 21 4.3. Lääketieteet... 22 4.4. Psykologia... 23 4.5. Tekniikka... 24 5. LUKIOAINEET YLIOPISTOSSA... 25 5.1. Äidinkieli suomi... 26 5.2. Keskipitkä ruotsi... 27 5.3. Pitkä englanti... 29 5.4. Vähän kirjoitetut vieraat kielet... 31 5.5. Pitkä matematiikka... 34 5.6. Lyhyt matematiikka ja ei matematiikkaa... 35 5.7. Biologia... 39 5.8. Elämänkatsomustieto... 41 5.9. Filosofia... 41 5.10. Fysiikka... 43 5.11. Historia... 44 5.12. Kemia... 46 5.13. Maantiede... 47 5.14. Psykologia... 49 5.15. Terveystieto... 50 3
5.16. Uskonto (evankelisluterilainen ja ortodoksinen)... 52 5.17. Yhteiskuntaoppi... 54 6. ARVOSANOJEN TARKASTELUA... 55 6.1. Ylioppilaskoe... 55 6.2. Yleisarvosana... 57 7. MITÄ PITÄISI TEHDÄ?... 59 7.1. Miehet pääsevät helpommin yliopistoon?... 60 7.2. Tekniikan alojen miesvaltaisuus... 60 7.3. Miehen ja naisen euro... 61 7.4. Tämä tutkimus... 62 8. LÄHTEET... 63 4
1. JOHDANTO 1.1. Koulutus ja tasa-arvo Tasa-arvokeskustelussa moninaisuutta on tarkasteltu erilaisten koulutusten, tutkimusten ja kehittämishankkeiden kautta esimerkiksi seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen tilanteen ja aseman näkökulmasta. Tavoitteena on usein ollut löytää mekanismeja, jotka tuottavat syrjintää eri syistä ja keinoja sekä tapoja purkaa näitä mekanismeja. Alan kirjallisuudesta saa käsityksen esimerkiksi Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen piirissä toimivan Tasa-arvotiedon keskuksen sivuilta (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2018). Koulutukseen liittyvän segregaation purkuun tähtäävissä hankkeissa on usein yhtenä tavoitteena luoda positiivisia mielikuvia esimerkiksi teknologiaan liittyvistä työtehtävistä. Eettisesti ajattelun olisi tärkeää tuottaa riittävän monipuolista ja totuudenmukaista tietoa, jotta koulutusvalinnat tuntuisivat onnistuneilta sekä yksilön että yhteiskunnan kannalta. Koulujen tehtävänä on tuottaa harkitsevia ja itsenäisesti ajattelevia kansalaisia. Samat tavoitteet on syytä huomioida myös tasa-arvohankkeissa, joissa kohderyhmänä ovat lapset ja nuoret. Tämän raportin tarkoituksena on tuottaa tietoa vallalla olevasta tilanteesta, jonka pohjalta nuoret ja heidän huoltajansa voivat tehdä tulevaisuuteen kantavia päätöksiä. Tavoitteena on yhdenvertaisuus sekä tavoitteiden saavuttamisessa että toimintatavoissa. Laki sukupuolten välisestä tasa-arvosta (Laki naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta 609/1986) velvoittaa jokaista koulutuksen ammattilaista. Koulutuksen käytäntöjä koskevissa tutkimuksissa on havaittu, että oppiaineita ohjaavat kyseenalaistamattomat sukupuolittuvat käytännöt (Bandura, Barbaranelli, Caprara & Pastorelli 2001, Beck, Fuller & Unwin 2006, Correll 2001, Jakku-Sihvonen 2012, Kuusi ym. 2009, Ndobo 2013). Niitä ovat sukupuolistavat rakenteet sekä prosessit. Koulutusta ohjaavat opetussuunnitelmat raamittavat opetushenkilöstön toimintaa. Niiden suunnittelussa on huomioitu vahvasti laeissa esitetty yhdenvertaisuuden vaade. Tasa-arvolaki vaatii oppilaitoksia järjestämään opetuksen niin, että naisilla ja miehillä on samat mahdollisuudet koulutukseen ja ammatilliseen kehitykseen sekä että opetus, tutkimus ja oppiaineisto tukevat tätä lain tarkoituksen toteutumista. Koulutuksen järjestäjillä ja koulutuksen parissa työskentelevillä henkilöillä tulisi ottaa huomioon sukupuoli järjestäessään opetusta ja tukiessaan oppilaiden ammatillista kehitystä. Lisäksi sukupuoli tulisi tiedostaa myös työelämässä ja muissa organisaatioissa, jotta sukupuolten tasaarvoon voitaisiin pyrkiä. Suomi, joka on ammattien jakautumisessa mies- ja naisvaltaisiin yksi Euroopan segregoituneimpia maita (Ylen uutiset, 2016), sai Euroopan Unionilta 1990-luvulla kehotuksen lähteä pohtimaan työmarkkinoiden segregaatiota syitä ja etsimään niille lieventämiskeinoja. EU:n rakennerahastot ovat olleet useiden hankkeiden rahoittajina. Toimenpide-ehdotuksissa on esitetty sekä kansallisia että kansainvälisiä vaatimuksia. Näistä hankkeista esimerkiksi teknologiaan liittyvä WomenIT- 5
projekti pyrki purkamaan esi- ja alkuopetuksessa sukupuolittuneita asenteita. Käytännön toimenpiteenä kannustettiin muun muassa perusopetusikäisiä tyttöjä luonnontieteiden ja teknologian alan koulutukseen. Muita vastaavan kaltaisia hankkeita on ollut muun muassa Tietonaiset I ja II sekä Mirrorin Learn projektit. Tasa-arvohankkeissa on pyritty madaltamaan kynnystä suunnitella koulutuksiin ohjaavia opintoja segregaatiota ehkäiseväksi. TiNA-projektissa kehitettiin ennakoivasti Teknisen korkeakoulun sähkö- ja tietoliikennetekniikan osastojen koulutusta huomioiden kasvava naisopiskelijoiden määrä. (Brunila, Heikkinen & Hynninen 2005) 1990-luku on myös naistutkimuksen vakiintumisen aikaa. Tuolloin vahvistui tutkimus koulutuksesta ja sukupuolesta (Brunila, Heikkinen & Hynninen 2005). Tätä kautta satu tieto on auttanut myös koulujen käytäntöjen kehittämisessä. Suomi on ollut jo pitkään hyvin edistyksellinen tasa-arvoon liittyvissä asioissa ja liityttäessä Euroopan Unioniin 1995, odotukset tasa-arvoon liittyvissä asioissa olivat myös suuret. 2000-luvulla on tehty selvityksiä sukupuolten mukaisista taustatekijöistä (Ikonen, Asikainen, Nivalainen & Hirvonen 2015, Jakku-Sihvonen 2012, Kuusi ym. 2009). Koulutuksen kehittämis- ja tutkimustyö tavoittelee edelleenkin ajankohtaista tietoa, jolla taataan laadukas ja tasa-arvoinen koulutuksen ekosysteemi. Tämä ei tarkoita yksistään oppimisen perusedellytysten takaamista vaan myös yksilöllisten oppimisen valmiuksien takaamista. Tämä vaatii koulutuksen arvojen kirkastamista sekä mietintää mihin olemme menossa. Jatkuva ja avoin keskustelu tekee muutosprosessit näkyviksi ja osaksi arvoja. Kaikille koulunsa päättäville tulee tarjota yhtäläiset mahdollisuudet perusopetukseen, mutta myös ammatilliseen ja ylipistokoulutukseen. Tämän tulee kattaa myös aikuisopiskelijat, koska työmarkkinat elävät kiihkeää muutoksen aikaa, jolloin työpaikkoja ja ammatteja katoaa, mutta toisaalta syntyy uusia aiemmin olemassa olemattomia. Tämä edellyttää koulutuksen kykyä tarjota riittävän hyvä ja laaja-alaisesti kattava peruskoulutus, estämään syrjäytymistä ja yhteiskunnallista jakautumista. Tasa-arvo onkin kapasiteetti valmistautua tulevaan, tavoitteena hyvä elämä. Opetus- ja kulttuuriministeri Sanni Grahn-Laasonen onkin esittänyt huolen siitä, miten saamme kaikki pysymään mukana. Meidän tulisi pystyä turvaamaan kaikille tasa-arvoiset mahdollisuudet ja edellytykset koulutukseen ja koulutuksessa tehtäviin valintoihin sekä niistä syntyneisiin seurauksiin. Mikään ei voi aukottomasti ennustaa tulevia taitoja, mutta tarkastelemalla viime vuosien toteutumia, saamme kuitenkin tärkeän tulokulman tulevaisuuteen. 1.2. 100 tasa-arvotekoa Suomen itsenäisyyden satavuotisjuhlavuoden ohjelmaan kuuluvassa 100 tasa-arvotekoa - hankkeessa tehdään uusia ja konkreettisia tekoja tasa-arvon edistämiseksi ja nostetaan erityisesti naisten näkyvyyttä juhlavuoden ohjelmassa (Naisjärjestöjen keskusliitto 2017). Tasa-arvo kuuluu suomalaisten itseymmärrykseen ja perusarvoihin ja suomalaisen yhteiskunnan vahvuuksiin. Maailman ensimmäiset vaaleilla valitut naiskansanedustajat olivat suomalaisia. Tasaarvo sisältyy myös suomikuvaan maailmalla. On tärkeää, että tasa-arvo ja naiset ovat näkyvästi esillä 6
myös juhlavuonna. 100 tasa-arvotekoa on prosessi, jossa luodaan tilaa ja mahdollisuuksia olla moninaisia yhdessä. Ottamalla kaikki kansalaiset mukaan yhteiskunnan täysivaltaisiksi ja tasaarvoisiksi jäseniksi luodaan hyvinvoivaa ja kestävää Suomea myös seuraavaa sataa vuotta varten. Tavoitteena on lisätä kansalaisten luottamusta maahamme ja sen kykyyn tarjota hyvät ja tasaarvoiset elämisen edellytykset kaikille sukupuolille. Tasa-arvolakien ja kansainvälisten velvoitteiden täyttäminen vaatii Suomessa yhä työtä. Konkreettiset teot toimivat muutosten aikana todisteena jatkuvuudesta ja suomalaisen yhteiskunnan pitkäjänteisestä kehittämisestä. 100 tasa-arvotekoa -hankkeeseen on saatu tukea Opetus- ja kulttuuriministeriöltä sekä Suomi 100 - hankkeelta (valtioneuvoston kanslia). Tasa-arvoteolla tarkoitetaan jotakin konkreettista toimenpidettä, joka lisää sukupuolten välistä tasa-arvoa suomalaisessa yhteiskunnassa. Mukaan on tullut erilaisia yhteisöjä ympäri Suomen: tasa-arvotekoja voivat tehdä esimerkiksi yritykset, kaupungit, valtion laitokset, erilaiset järjestöt, oppilaitokset, tiedotusvälineet ja työmarkkinajärjestöt. Organisaatioita suositellaan osallistamaan jäsenistönsä teon suunnittelussa ja toteutuksessa: tällöin saadaan sitoutettua koko yhteisö tavoitteeseen ja parempia tuloksia. Hankkeeseen hyväksyttävä tasa-arvoteko on konkreettinen ja uusi toimenpide, joka edistää sukupuolten välistä tasa-arvoa tai naisten oikeuksien toteutumista. Teko voi olla iso ja valtakunnallinen tai pieni ja paikallinen, mutta sen pitää muuttaa jotakin vallitsevaa asiantilaa siten, että lopputulos käytännössä lisää sukupuolten välistä tasa-arvoa tai naisten oikeuksien toteutumista. Käytännössä tasa-arvoteko voi olla esimerkiksi toiminnallisen tasa-arvosuunnitelman toimeenpano työpaikalla, koulussa tai järjestössä, kunnan talousarvioesityksen sukupuolivaikutusten arvioinnin tekeminen, isyysvapaiden tukeminen, palkkojen avoimuuden edistäminen, maahanmuuttajanaisten erityistarpeiden huomioiminen, eurooppalaisen paikallis- ja aluehallinnon tasa-arvon peruskirjan allekirjoittaminen ja toteutus, aliedustettuna olevan sukupuolen edustajan valinta järjestön luottamustehtävään, kohdennetun teatteriryhmän tai muun voimauttavan kulttuuritoiminnan luominen, sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen aseman kohentaminen tai toimenpide koulutus- ja ammattialojen sukupuolisen segregaation haastamiseksi. Kunkin tasa-arvoteon suunnittelu, toteutus ja rahoitus ovat teon tekijän vastuulla. 100 tasaarvotekoa -hanke tarjoaa ideointi- ja neuvontatukea mahdollisuuksien mukaan. Kustakin hankkeeseen hyväksytystä tasa-arvoteosta tiedotetaan hankkeen verkkosivulla ja sosiaalisen median kanavilla. 100 tasa-arvotekoa tarjoaakin erilaisille yhteisöille mahdollisuuden sekä kehittää toimintaansa, että saada siitä tunnustusta. Samalla teot toimivat kannustavina esimerkkeinä ja hyvien käytäntöjen jakajina koko yhteiskunnassa. 7
1.3. Oulun yliopiston AVAIN-tutkimusyhteisö Tämän tutkimuksen tekijänä on Oulun yliopiston AVAIN-tutkimusyhteisö (AVAIN-yhteisö 2017), jossa 100 tasa-arvotekoa hankkeen vastuuprofessoreita ovat Jouni Pursiainen (kemia, Oulun yliopiston LUMA-keskus), Jarmo Rusanen (maantiede) ja Hanni Muukkonen (kasvatuspsykologia). Koulutusdekaani Sari Harmoinen toi tähän raporttiin sukupuolitutkimuksen laajempaa perspektiiviä. Opiskelijavalintojen kehittäminen -kärkihankkeessa (Opetus- ja Kulttuuriministeriö 2017a) tutkimusta tekivät syksyllä 2017 Satu Kaleva (KM), Jenni Kunnari (FM, KM), Tarja Leinonen (KM, KTM), Tero Niemi (LuK) ja Sauli Partanen (LuK). Vuosien 2016-17 aikana oli aihepiiristä valmisteilla myös useampia opinnäytetöitä. AVAIN-ryhmän tutkimukset ovat kohdistuneet koulutuspolkuihin yläkoulusta ammatilliseen koulutukseen ja lukioon ja edelleen yliopistoihin ja ammattikorkeakouluihin. Tämän raportin kannalta näkökulma on lukion ainevalintojen ja yliopistojen koulutusalojen segregaation väliset yhteydet. Aihepiiri on mitä ajankohtaisin nyt, kun sekä lukiota, ylioppilaskoetta (Opetus- ja kulttuuriministeriö 2017b) että yliopistojen opiskelijavalintaa (Opetus- ja kulttuuriministeriö 2016) kehitetään voimakkaasti. Tämän raportin tulokset kuvaavat tilannetta ennen kuin uudistushankkeet lähtivät liikkeelle ja muodostavat siten perustaa kehittämistyölle. Tarkasteluajanjaksoksi valittiin vuodet 2013-15, jolloin useimmilla yliopistojen aloilla opiskelijavalinta rakentui ylioppilaskokeen arvosanojen, valintakokeiden ja soveltuvuusarviointien erilaisiin yhdistelmiin. Ylioppilaskokeen tulokset kertoivat paljon ylioppilaiden osaamisesta ja mahdollisuuksista päästä yliopistoon, vaikka valintakokeilla olikin suuri rooli opiskelijavalinnassa. Siten ylioppilaskokeen aseman vahvistaminen opiskelijavalinnassa ei välttämättä muuta merkittävästi yliopisto-opiskelijoiden profiilia. Koulutusalojen segregaatio, jonka ympärille tämä raportti rakentuu, säilyy yhteiskunnallisena haasteena myös tulevaisuudessa. Raportin tulokset täsmentävät kuvaa siitä, miten koulutusalojen ja myös työelämän sukupuolittuminen kehittyy jo lukion ainevalinnoissa. Täsmennetty kuva antaa myös työkaluja tilanteen parantamiseen. 2. YLIOPPILAAT JA YLIOPPILASKIRJOITUKSET 2013-15 2.1. Ylioppilaat Ylioppilaskokeen osalta aineisto koostuu vuosina 2013-15 valmistuneista 93955 ylioppilaasta, sisältäen kunkin oppiaineen kirjoittajamäärät ja arvosanat sekä tietoa myös sukupuolesta (Ylioppilastutkintolautakunta 2017a-b, 2016). On syytä huomata, että valmistuneiden ylioppilaiden määrä on eri asia kuin kunakin vuonna ylioppilaskokeeseen osallistuneiden abiturienttien määrä. Myös yhteys lukiossa tietyn oppiaineen kursseille osallistuneiden määrän kanssa on löyhä: 8
esimerkiksi moni pitkän matematiikan lukija lopulta suorittaa ylioppilaskokeessa lyhyen matematiikan. Valmistuneiden ylioppilaiden tarkastelu antaa kuitenkin raportin tarkasteluille selkeimmän perustan. Vuosina 2013-15 valmistuneista 93955 ylioppilaasta naisia oli 53859 (57,3 %) ja miehiä 40096 (42,7 %), joten lukio on kokonaisuutena naisvaltainen (Ylioppilastutkintolautakunta 2017b). Kuvissa 1-4 tarkastellaan kuinka suuri %-osuus 2013-15 valmistuneista ylioppilaista suoritti ylioppilaskokeen kussakin oppiaineessa (Ylioppilastutkintolautakunta 2017a). Kuvassa 1 tarkastellaan matematiikkaa ja reaaliaineita. Matematiikassa lyhyt (46 %) on suositumpi kuin pitkä (33 %) ja 21 % ylioppilaista ei kirjoittanut matematiikkaa lainkaan. Reaaliaineista terveystieto on selvästi suosituin (37 %). Muiden reaaliaineiden osuudet jäävät alle 23 %. Tarkastelun yksinkertaistamiseksi evankelisluterilainen ja ortodoksinen uskonto yhdistetty, vaikka niissä on erilliset ylioppilaskokeet. Elämänkatsomustieto ja ortodoksinen uskonto ovat vähiten kirjoitetut reaaliaineet. YLIOPPILAAT 2013-15, MATEMATIIKKA JA REAALIAINEET 50% 46% 45% 40% 35% 30% 25% 20% 15% 10% 5% 0% 33% 37% 23% 22% 19% 18% 16% 15% 11% 7% 3% 1% Kuva 1. Vuosien 2013-15 ylioppilaiden ainevalintoja, % valmistuneiden ylioppilaiden määrästä. 9
YLIOPPILAAT 2013-15, ÄIDINKIELI JA TOINEN KIELI 100% 90% 90% 80% 70% 60% 50% 40% 30% 20% 10% 0% 7% 0% 0% 0% 2% 0% 43% 2% Kuva 2. Vuosien 2013-15 ylioppilaiden ainevalintoja, % valmistuneiden ylioppilaiden määrästä. YLIOPPILAAT 2013-15, PITKÄ VIERAS KIELI 100% 95% 90% 80% 70% 60% 50% 40% 30% 20% 10% 5% 5% 2% 1% 1% 0% 0% 0% Englanti pitkä Ruotsi pitkä Suomi pitkä Saksa pitkä Ranska pitkä Venäjä pitkä Espanja pitkä Latina pidempi Kuva 3. Vuosien 2013-15 ylioppilaiden ainevalintoja, % valmistuneiden ylioppilaiden määrästä. 10
YLIOPPILAAT 2013-15, LYHYT VIERAS KIELI 6,0 % 5,7 % 5,0 % 4,0 % 3,0 % 3,5 % 3,1 % 2,4 % 2,0 % 1,8 % 1,0 % 0,4 % 0,1 % 0,1 % 0,0 % Saksa lyhyt Ranska lyhyt Espanja lyhyt Englanti lyhyt Venäjä lyhyt Italia lyhyt Latina lyhyt Portugali lyhyt Kuva 4. Vuosien 2013-15 ylioppilaiden ainevalintoja, % valmistuneiden ylioppilaiden määrästä. Äidinkielet ja toiset kielet muodostavat oman ryhmänsä (Kuva 2), jossa suomi (90 %) ja ruotsi (7 %) äidinkielenä sekä keskipitkä ruotsi (43 %) nousevat esille. Sen sijaan esimerkiksi keskipitkän suomen (2 %) ja suomen toisena kielenä (2 %) osuudet ovat pieniä. Inarin saamen, kolttasaamen ja pohjoissaamen kirjoittajamäärät ovat niin pieniä, että ne jätetään jatkossa tarkastelun ulkopuolelle. Vieraista kielistä (Kuvat 3-4) pitkä englanti (95 %) on ylivertaisesti suosituin, jopa enemmän kirjoitettu kuin suomi äidinkielenä, mutta muiden vieraiden kielten osuudet ovat hyvin pieniä, enintään 5 %. Tämän raportin sukupuolijakaumia koskeva tieto saatu on saatu pääosin hiukan erilaisesta aineistosta (Ylioppilastutkintolautakunta 2016), jossa tarkastellaan kirjoituksiin osallistujia kalenterivuosittain. Siten sukupuolia ja arvosanoja koskeva tieto poikkeaa jonkin verran ylioppilaita koskevista aineistoista. Työssä käytetään siis yhtä aineistoa silloin kun tarkastellaan oppiaineiden sukupuolittumista yleensä (Ylioppilastutkintolautakunta 2017a-b) ja toista silloin kun sukupuolia ja arvosanoja tarkastellaan yhdessä (Ylioppilastutkintolautakunta 2016). Aineistojen erot syntyvät siitä, luokitellaanko ylioppilaat kunkin oppiaineen ylioppilaskokeeseen osallistumisen (vuosi) perusteella vai ylioppilastutkinnon suorittamisvuoden perusteella. Esimerkiksi pitkän englannin hyväksytysti kirjoittaneiden määrä oli vuonna 2015 35675, mutta samana vuonna valmistuneiden ylioppilaiden määrä oli 30618 ja heistä hyväksytysti pitkän englannin kirjoittajien määrä 29061. Nämä jälkimmäiset eivät ole välttämättä tehneet pitkän englannin ylioppilaskoetta vuonna 2015. Käsityksemme mukaan tämän raportin kannalla olennainen kokonaiskuva lukion oppiaineiden 11
sukupuolittumisesta ei vaarannu siitä, että aineistot ovat erilaisia. Yliopistoihin valittujen opiskelijoiden tarkastelussa tätä ongelmaa ei ole. Kuvassa 5 on esitetty naisten osuus matematiikan ja reaaliaineiden kirjoittajista 2013-15. Tässä ovat mukana vain hyväksytyn arvosanan suorittaneet. Viisi reaaliainetta on hyvin naisvaltaisia: psykologian, uskonnon (evankelis-luterilainen ja ortodoksinen uskonto on laskettu yhteen), terveystiedon, elämänkatsomustiedon ja biologian kirjoittajista naisia on yli 2/3 (68-81 %). Vastaavassa mittakaavassa miesvaltaisia lukioaineita on vain yksi, fysiikka (72 % miehiä), mutta myös historia on selvästi miesvaltainen (60 % miehiä). Myöhempien tarkasteluiden kannalta tärkeää on huomata, että pitkä matematiikka on miesvaltainen (55 %) ja lyhyt matematiikka naisvaltainen (57 %). Kuvassa 6 tarkastellaan tavallisimmin kirjoitettuja kieliä, jotka ovat kauttaaltaan naisvaltaisia. Se, että pakollisen äidinkielen (suomi) ja pitkän englannin %-osuudet vastaavat likimain ylioppilaiden sukupuolijakaumaa, on luonnollista, koska niiden kirjoittajamäärät edustavat lähes kaikkia (yli 90 %) ylioppilaita. Pitkää englantia lukuun ottamatta vieraiden kielten kirjoittajamäärät ovat pieniä ja ne vieraat kielet ovat vielä naisvaltaisempia kuin ylioppilaat keskimäärin. NAISTEN OSUUS YLIOPPILASKIRJOITUKSISSA, MATEMATIIKKA JA REAALIAINEET 2013-15 100% 81% 74% 72% 71% 80% 68% 57% 60% 48% 48% 48% 47% 45% 40% 40% 20% 0% 28% Kuva 5. Matematiikan ja reaaliaineiden sukupuolittuminen ylioppilaskirjoituksissa 2013-15. 12
NAISTEN OSUUS YLIOPPILASKIRJOITUKSISSA 2013-15, TAVALLISIMMAT KIELET 90% 80% 70% 60% 58% 57% 73% 57% 71% 64% 67% 70% 68% 67% 81% 84% 60% 67% 79% 50% 40% 30% 20% 10% 0% Kuva 6. Eniten kirjoitettujen kielten sukupuolittuminen ylioppilaskirjoituksissa 2013-15 3. YLIOPISTOIHIN VALITUT OPISKELIJAT 2013-15 Yliopisto-opiskelijoita koskevat tulokset perustuvat aineistoon, joka periaatteessa sisältää kaikki vuosina 2006-16 opintonsa aloittaneet uudet opiskelijat (Tieteellisen laskennan keskus CSC 2017), riippumatta siitä, onko tavoitteena kandidaatin, maisterin, lisensiaatin tai tohtorin tutkinto. Lisäksi aineisto kattaa Oulun ammattikorkeakouluun valitut opiskelijat. Aineistossa oli kuitenkin melko suuri joukko opiskelijoita, joiden osalta ylioppilaskokeen tiedot puuttuivat. Osa näistä koski opiskelijoita, joiden ylioppilastutkinto oli valmistunut ennen vuotta 2006, jolloin nykymuotoinen ylioppilastutkinnon rakenne tuli voimaan. Näiden suhteellinen osuus oli ymmärrettävästi suurin ajanjakson alkuvuosina. Siksi yksityiskohtaisempi tarkastelu on tehty myöhemmille vuosille 2013-15, joilta on käytettävissä myös tiedot valmistuneista ylioppilaista. Tämä vuosia 2013-15 koskeva aineisto, joka rajattiin koskemaan vain alempaa korkeakoulututkintoa tai lääketieteen lisensiaattitutkintoa varten opinnot aloittaneita, sisälsi alun perin 56918 riviä. Näistä poistettiin ne opiskelijat, joiden ylioppilastutkintotiedot eivät olleet mukana, jolloin jäljelle jäi 48845 riviä. Kun näistä poistettiin duplikaatit ja pieni määrä satunnaisia virheitä, jäljelle jäi 46280 riviä. Sama opiskelija voi esiintyä aineistossa kaksi kertaa, jos hän on aloittanut opinnot kahdessa eri koulutusohjelmassa vuosina 2013-15. Aineistossa todellisten henkilöiden lukumäärä on 43639. Tätä 13
tutkimusta silmällä pitäen pidettiin parempana, että mahdollisimman moni valintatapahtuma on mukana, ei niinkään henkilöiden lukumäärä. Jos henkilöt olisivat voineet esiintyä aineistossa vain kerran, olisi jouduttu sulkemaan heitä koskevia koulutusaloja tarkastelun ulkopuolelle, mikä olisi vääristänyt koulutusalojen tarkastelua. Tämän aineiston opinnot aloittaneiden opiskelijoiden lukumäärä on edellä mainituista syistä hiukan todellista pienempi, mutta otos on silti lähes kattava. Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2015 yliopisto-opinnot aloitti noin 17300 uutta kandidaattivaiheen opiskelijaa (Tilastokeskus 2016a), kun tässä raportissa käytetyn aineiston (2013-15) keskiarvo oli 15427 uutta opiskelijaa vuodessa. Kuvassa 7 tarkastellaan uusien yliopisto-opiskelijoiden 2013-15 kirjoittamia osuuksia matematiikassa ja reaaliaineissa, verrattuna ylioppilaiden vastaaviin osuuksiin 2013-15. Pitkä matematiikka on 55 %:lla opiskelijoista, vaikka sen osuus ylioppilaissa oli pieni (33 %). Lyhyen matematiikan kirjoittajia on yliopisto-opiskelijoissa vain 30 %, vaikka se on ylioppilaiden keskuudessa pitkää matematiikkaa suositumpi (46 %). Kuvassa tarkastellaan myös niitä, jotka eivät ole suorittaneet ylioppilaskokeessa kumpaakaan matematiikkaa (21 %). Näiden osuus opiskelijoista on 15 %. Jo tästä voi ennakoida, että pitkän matematiikan suorittajilla on paremmat mahdollisuudet päästä yliopistoon kuin lyhyen matematiikan tai ei lainkaan matematiikkaa suorittaneilla. Pitkän matematiikan miesvaltaisuus ja lyhyen naisvaltaisuus (Kuva 5) tuo tarkasteluun myös tasaarvoulottuvuuden. Reaaliaineet on kuvassa 7 järjestetty suurimmasta pienimpään yliopisto-opiskelijoiden mukaan. Yliopistoissa kaksi eniten edustettua reaaliainetta fysiikka (28 %) ja kemia (26 %) jäävät ylioppilaskokeessa melko pienelle osuudelle (16 % ja 15 %). Vastaavasti lukiossa suosittu terveystieto (37 %) on vasta seitsemänneksi suosituin reaaliaine yliopistoissa (20 %). Uskonto, filosofia ja elämänkatsomustieto jäävät alle 10 % osuuden sekä lukioissa että yliopistoissa. Kielten osalta (Kuva 8) pakolliset äidinkielet suomi ja ruotsi sekä pitkä englanti dominoivat ja niissä ylioppilaiden ja yliopisto-opiskelijoiden luvut ovat lähellä toisiaan. Keskipitkän ruotsin osuus on selvästi suurempi yliopistoissa (52 %), kuin ylioppilaissa (43 %). Kaikkien muiden vieraiden kielten osuudet ovat pieniä ylioppilaissa, mutta monilla niistä on selvästi suurempi merkitys yliopistoissa. Kielten jakautuma muuntelee hyvin vähän aloittain ja siksi näitä kuvaajia ei erikseen tarkastella alakohtaisesti. Kuvaa 8 voi tulkita siten, että keskipitkän ruotsin ja vähän kirjoitettujen vieraiden kielten suorittajat löytävät hyvin paikkansa yliopistoista: %-osuudet ovat suurempia yliopistojen puolella. Tähän tilanteeseen voi kuitenkin päätyä myös, jos ylioppilaissa noita kieliä kirjoittaneiden osuudet ovat laskeneet pitemmällä aikavälillä. Yliopistojen opiskelijavalinta kohdistuu useisiin ylioppilaiden ikäluokkiin, jolloin aikaisempien vuosien suuremmat kirjoittajamäärät näkyvät viiveellä opiskelijoiden profiilissa. Tämä on itse asiassa tilanne sekä keskipitkän ruotsin että joidenkin vieraiden kielten kohdalla. Ilmeisesti molemmat tekijät vaikuttavat. 14
MATEMATIIKKA JA REAALIAINEET, KAIKKI ALAT 2013-15 60% 40% 20% 55% 46% 30% 33% 21% 15% 37% 28% 26% 23% 22% 24% 22% 16% 15% 18% 23% 22% 20% 19% 11% 11% 7% 7% 4% 1% 3% 1% 0% YLIOPPILAAT 2013-15 ALOITTAVAT OPISKELIJAT 2013-15 Kuva 7. Matematiikka ja reaaliaineet: ylioppilaat ja uudet yliopisto-opiskelijat 2013-15. KIELET 2013-15, KAIKKI ALAT 91% 100% 90% 80% 60% 40% 20% 0% 52% 43% 8% 7% 97% 95% 8% 6% 5% 2% 1% 10% 6% 4% 2% 2% 1% 5% 2% 1% 1% 6% 4% 3% 2% 2% YLIOPPILAAT 2013-15 ALOITTAVAT OPISKELIJAT 2013-15 Kuva 8. Eniten kirjoitetut kielet: ylioppilaat ja uudet yliopisto-opiskelijat 2013-15. 15
Kuvassa 9 on verrattu toisiinsa matematiikan ja reaaliaineiden sukupuolijakaumia sekä ylioppilaissa että uusissa yliopisto-opiskelijoissa 2013-15. Kuvaajat muistuttavat toisiaan, joten lukion oppiaineiden sukupuolittuminen siirtyy lähes sellaisenaan yliopistoihin. Muutokset ovat maksimissaan 10 prosenttiyksikköä suuntaan tai toiseen. Mies- ja naisvaltaisimmat lukion oppiaineet pysyvät sellaisina myös yliopistolla. Tämä on selkeä viite siitä, että sukupuolittuneet lukion oppiainevalinnat ovat yliopistojen koulutusalojen segregaation (Kuva 10) taustalla. Mainittakoon lisäksi, että Ei matematiikkaa -vaihtoehdossa peräti 79 % on naisia yliopistoissa. LUKION OPPIAINEIDEN SUKUPUOLITTUMINEN 2013-15, MIESTEN OSUUS PROSENTTEINA 80% 60% 40% 20% 0% 75% 72% 54% 60% 56% 52% 49% 59% 55% 53% 37% 53% 52% 52% 52% 43% 38% 39% 25% 26% 32% 29% 28% 26% 19% 19% Ylioppilaskokeet 2013-15 Uudet opiskelijat 2013-15 Kuva 9. Matematiikan ja reaaliaineiden sukupuolittuminen: ylioppilaat ja uudet yliopisto-opiskelijat 2013-15 Kuvassa 10 on esitetty koulutusalojen sukupuolittumisen kokonaistilanne koulutusaloittain. Koulutusalalla tarkoitetaan tässä tutkintonimikettä. Esimerkiksi humanistiset tieteet tarkoittaa koulutusohjelmia, joissa annetaan humanististen tieteiden kandidaatin tutkinto (HuK), riippumatta siitä onko virallinen koulutusala humanistiset alat, taiteet ja kulttuurialat tai yhteiskunnalliset alat. Tämä luokittelu on yksinkertaisempi ja yksikäsitteisempi, kuin virallisten koulutusalojen mukainen luokittelu, joten sitä käytetään tässä raportissa. Koulutusalan käyttö luokitteluperusteena olisi johtanut siihen, että osa tutkintonimikkeistä olisi levinnyt useille eri koulutusaloille. 16
Suluissa on esitettynä kunkin tutkintonimikkeen kokonaisopiskelijamäärä tässä aineistossa. Alat ovat hyvin erikokoisia ja kokonaisopiskelijamäärä on tärkeä taustatieto myös alojen sukupuolittumisen näkökulmasta. (7321) (6437) (8281) LIIKUNTATIEDE (265) LÄÄKETIEDE (1503) (705) 59% 55% 51% 50% 44% 78% 22% 41% 45% 49% 50% 56% YLIOPPILASKIRJOITUKSET 43% 57% (534) (483) (1875) OIKEUSNOTAARI (1771) HALLINTOTIETEET (612) TAITEET YHDISTETTY (961) (960) (1717) (6050) (256) (5283) (663) (424) (179) 40% 39% 37% 35% 35% 33% 28% 26% 26% 21% 16% 16% 14% 10% 60% 61% 63% 65% 65% 67% 72% 74% 74% 79% 84% 84% 86% 90% 0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % 80 % 90 % 100 % Kuva 10. Tutkinto-ohjelmien sukupuolittuminen 2013-15, miehet on esitetty sinisellä ja naiset punaisella. Taiteet yhdistetty pitää sisällään kuvataiteen, musiikin, taiteen, tanssitaiteen ja teatteritaiteen kandidaattiohjelmat. Suluissa on esitetty kunkin tutkintonimikkeen kokonaisopiskelijamäärä tässä aineistossa. Opiskelijoiden sukupuolijakauma vaihtelee hyvin paljon aloittain (Kuva 10). Aineiston 46280 opiskelijasta 54,8 % on naisia ja 45,2 % miehiä. Siten ylioppilaskokeeseen verrattuna naisenemmistö pienenee lähes kolmella prosenttiyksiköllä yliopistojen opiskelijavalinnassa: vuosien 2013-15 ylioppilaista 57,3 % oli naisia. Naisenemmistön pieneneminen selittyy ilmeisesti osittain sillä, että suuret miesvaltaiset alat tekniikka, kauppatieteet ja luonnontieteet valitsevat runsaasti miesvaltaisimpia oppiaineita (pitkä matematiikka, fysiikka, historia, yhteiskuntaoppi) kirjoittaneita opiskelijoita, mikä nostaa miesten osuutta valituissa. Naisvaltaisimmat alat ovat pieniä lukuun 17
ottamatta humanistisia tieteitä ja kasvatustieteitä. Tätä näkökulmaa ei kuitenkaan analysoitu tarkemmin. Yksittäisistä aloista kaikkein naisvaltaisimpia ovat eläinlääketiede, terveystieteet, psykologia ja kasvatustieteet: naisia yli 80 %. Tekniikan ala (78 % miehiä) on ylivertaisesti kaikkein miesvaltaisin. Tekniikan lisäksi edes niukasti miesvaltaisia ovat vain kauppa-, luonnon- ja liikuntatieteet. Kuvan 10 mukaisesti useimpien alojen yliopistokoulutus on voimakkaasti segregoitunutta, mikä epäilemättä johtaa vastaavaan segregatioon myös työelämässä. Tutkinto-ohjelmien mies- tai naisvaltaisuudella on yhteys lukion ainevalintoihin, mutta ennen kuin tätä voidaan käsitellä tarkemmin, on perehdyttävä siihen, mitä oppiaineita kunkin alan opiskelijat ovat ylioppilaskokeessa suorittaneet. 4. LUKIOAINEET PROFILOIVAT TUTKINTO-OHJELMIA 4.1. Yleistä Jo kuvassa 7 nähtiin, että ylioppilaiden ainevalinnat eivät kaikilta osin vastaa yliopistojen tarpeita. Yliopistojen opiskelijavalinta kertoo koulutusalojen tarpeista ja painottaa tiettyjä lukioaineita toisia enemmän. On luonnollista, että esimerkiksi maantieteen yliopisto-opiskelijoiden odotetaan hallitsevan maantieteen lukiokurssit. Kuvan 7 esitys muistuttaa spektriä, joissa jotkin piikit nousevat esille kohinasta. Tämä analogia on vielä vahvempi, kun tarkastellaan tutkinto-ohjelmia erikseen. Kuvaajat ovat kullekin alalle ominaisia ja niille käytetään jatkossa nimeä spektri, erotukseksi muista kuvista. Esimerkiksi pitkän matematiikan tasoista osaamista tarvitaan yliopistoissa paljon, lyhyen matematiikan kirjoittajia vähemmän. Tämä on yksi ilmeisimpiä johtopäätöksiä kuvassa 7. Kun jonkin oppiaineen piikki on spektrissä suuri, on sen merkitys opiskelijavalinnassa suuri joko valintaperusteiden kautta tai muutoin. Nykyisessä yliopistojen opiskelijavalinnassa, joka oli käytössä myös 2013-15, on tyypillistä se, että ylioppilaskokeen arvosanoista saa (lähtö)pisteitä ja nämä pisteet lasketaan yhteen valintakokeen pisteiden kanssa. Tyypillisesti pisteitä saa äidinkielestä, vieraasta kielestä, matematiikasta ja joistakin reaaliaineista. Matematiikan arvosanoista saa pisteitä lähes kaikissa hakukohteissa ja pitkästä matematiikasta saa enemmän pisteitä kuin lyhyestä. Tämä kertoo matematiikan arvostuksesta koulutusaloilla. Onkin havaittu, että matemaattinen osaaminen, yhdessä äidinkielen kanssa, korreloi opiskelumenestyksen kanssa yliopistoissa (Kupiainen S., et. al. 2018). Toisaalta valintakoe on monella alalla jopa ratkaisevan tärkeä opiskelijavalinnassa. Siten ne lukion oppiaineet, joita opiskelijavalinta lopulta nostaa esille alakohtaisessa spektrissä, voivat poiketa lähtöpisteistä. Näitä käydään läpi alakohtaisessa tarkastelussa. Opiskelijavalinnassa onnistuminen 18
on kunkin koulutusalan elinehto ja on vaikea kuvitella tilannetta, että minkään tärkeän oppiaineen merkitystä tietoisesti pienennettäisiin uusia valintakriteerejä mietittäessä. Pitkän matematiikan kohdalla kuitenkin on sikäli erikoinen tilanne, että se ei ole suosittu oppiaine lukiossa ja nykytilanteessa pitkän matematiikan kirjoittaneista ylioppilaista on jopa pulaa (Kaleva S., 2018), varsinkin jos otetaan huomioon myös ammattikorkeakoulujen tarpeet. Valinta pitkän ja lyhyen matematiikan välillä on tärkeä ja tälle tuo erityisen lisämerkityksen se, että pitkän ja lyhyen matematiikan kirjoittajat kirjoittavat ylioppilaskokeessa keskimäärin eri reaaliaineita (Kuva 11). Pitkän matematiikan kirjoittajien profiiliin kuuluu yleensä fysiikka, kemia ja/tai biologia, kun taas lyhyen matematiikan kirjoittajilla reaaliaineiden kirjo kattaa melko tasaisesti muut reaaliaineet, paitsi fysiikan ja kemian. Tulos perustuu yliopistoon valittujen opiskelijoiden aineistoon ja on mahdollista, että vastaava tarkastelu ylioppilaille tuottaisi jossain määrin poikkeavat profiilit. Joka tapauksessa matematiikkaa koskeva valinta jakaa ylioppilaat menneiltä vuosikymmeniltä tuttuihin matematiikkalinjaan ja reaalilinjaan viimeistään yliopistossa. Matematiikkaa koskeva valinta on segregoitunut ja tämä reaaliaineita koskeva riippuvuus vahvistaa entisestään matematiikka koskevien valintojen vaikutuksia. REAALIAINEET PITKÄN JA LYHYEN MATEMATIIKAN KIRJOITTANEILLA OPISKELIJOILLA, 2013-15, KAIKKI ALAT 60% 50% 44% 50% 40% 32% 30% 20% 2% 5% 10% 0% 31% 28% 29% 29% 14% 20% 14% 15% 13% 13% 10% 10% 5% 3% 1% 3% 0% Pitkä matematiikka Lyhyt matematiikka Kuva 11. Reaaliaineiden valinta riippuu matematiikan valinnasta, uudet opiskelijat 2013-15. 19
4.2. Kasvatustieteet Yksittäisistä koulutusaloista kasvatustieteet ovat kokonaisuutena hyvin naisvaltaisia (84 % naisia) ja matematiikan valinnat (Kuva 12) ovat osaltaan tuottamassa tätä jakoa. Kasvatustieteiden spektrissä pitkän matematiikan osuus (28 %) on lähellä ylioppilaiden lukua 33 %, mutta eri alojen vertailussa melko pieni. Kun kasvatustieteiden opiskelijoista 49 % on kirjoittanut lyhyen matematiikan (lukiossa 57 % naisia) ja 24 % ei ole lainkaan kirjoittanut matematiikkaa, voi sanoa että 73 % opiskelijoista edustaa naisvaltaisia matematiikan valintoja. Yliopisto-opiskelijoissa ei matematiikkaa vaihtoehdon valinneista 79 % on naisia, mutta ylioppilaista vastaavaa tietoa ei ollut suoraan saatavilla. On kuitenkin syytä huomata, että hyvin naisvaltaisella kasvatustieteiden alalla myös pitkän matematiikan kirjoittajat ovat naisvaltainen joukko (83 % naisia). 2013-15, N = 5284 50% 40% 30% 20% 10% 0% 49% 46% 28% 33% 24% 21% 46% 46% 37% 22% 18% 23% 19% 16% 15% 15%14% 17% 10% 13% 11% 4% 5% 3% 0% 7% 3% 1% Ylioppilaat 2013-15 Opiskelijat 2013-15 Kuva 12. Kasvatustieteiden spektri. Kasvatusalan valintaperusteet eivät sinänsä erottele reaaliaineita, joten ei ole olemassa valintaperusteisiin liittyvää suoraa syytä sille, että naisvaltaiset psykologia (46 %) ja terveystieto (46 %) ovat selvästi suosituimmat reaaliaineet. Kyse lienee pikemminkin siitä, että kasvatustieteistä kiinnostuneet hakijat ovat lukiossa usein kiinnostuneita terveystiedosta ja psykologiasta. Se, 20
auttaako alalla tärkeä soveltuvuusarviointi juuri näiden oppiaineiden osaajia opiskelijavalinnassa, ei kuulu tämän tutkimuksen piiriin. On mahdollista, että terveystiedon ja psykologian (ja myös uskonnon) kirjoittaminen ohjaa hakemaan kasvatustieteisiin myös sitä kautta, että sangen monella muulla alalla mainitut oppiaineet eivät kuulu määriteltyihin valintaperusteisiin (Pursiainen J., 2016). Tätä näkökulmaa ei kuitenkaan tutkittu tarkemmin. Fysiikan (4 %) ja kemian (5 %) osuudet ovat marginaalisia ja tällä on ilmeinen yhteys pitkän matematiikan pieneen osuuteen (vrt. Kuva 11). Kokonaisuutena kasvatustieteen opiskelijat ovat harvoin matemaattis-luonnontieteellisesti orientoituneita. 4,3, Kauppatieteet Kauppatieteissä matematiikka ei ole valinnan kannalta ratkaiseva: pitkän (51 %) ja lyhyen (43 %) matematiikan osuudet valituista opiskelijoista ovat lähellä toisiaan. Kauppatieteissä on aloja, joissa pitkällä matematiikalla on merkitystä, mutta myös aloja, joissa pärjää lyhyelläkin matematiikalla. Kuitenkin ei matematiikkaa -vaihtoehdon osuus valituista jää ymmärrettävästi alan luonteen vuoksi pieneksi (6 %). Yhteiskuntaoppi (54 %) ja myös historia (28 %) nousevat reaaliaineista selvästi esille. Syy tähän on ilmeisesti epäsuora, koska valintaperusteissa ei erikseen anneta lähtöpisteitä mistään määritellyistä reaaliaineista. Ilmeisesti kauppatieteiden opiskelu kytkeytyy laajempaan mielenkiintoon yhteiskunnallisia asioita kohtaan, mikä heijastuu sekä kiinnostuksena alaa kohtaan, että menestyksenä valintakokeissa. Tätä ei kuitenkaan erikseen tutkittu. Mikään muu reaaliaine ei osoittanut kauppatieteellistä profiloitumista ja maantiedettä lukuun ottamatta osuudet opiskelijoista olivat pienempiä kuin ylioppilaissa. Kielten osalta ainoa kauppatieteisiin liittyvä selvä erikoisuus oli äidinkielistä suomen pieni (84 %) ja ruotsin suuri (15 %) osuus. Äidinkielen pakollisuuden vuoksi tällä ei kuitenkaan ole yhteyttä lukion ainevalintoihin, vaan pikemminkin kauppatieteellisen koulutuksen valtakunnalliseen rakenteeseen. Se, että keskipitkän ruotsin osuus (46 %) on pienempi kuin kaikilla aloilla (52 %) keskimäärin, liittynee tuohon äidinkielten tilanteeseen. Keskipitkä ruotsi ja suomi äidinkielenä kuuluvat tyypillisesti yhteen. Kauppatieteet ovat tutkintonimikkeistä toiseksi miesvaltaisin (59 % miehiä). Kokonaiskuvaan sopii hyvin se, että historia (60 % miehiä) ja yhteiskuntaoppi (53 % miehiä) ovat lukiossa miesvaltaisia. Historia on jopa kaikista reaaliaineista toiseksi miesvaltaisin heti fysiikan jälkeen. Lukiossa miesvaltaisuus kanavoituu toisaalta matemaattisten aineiden ja toisaalta yhteiskunnallisten aineiden (historia ja yhteiskuntaoppi) kautta. Naisten kannalta yhteiskuntaopin ja historian miehisyyden voisi ajatella olevan sikäli ongelma, että nämä reaaliaineet johtavat kauppatieteiden ohella oikeustieteisiin sekä hallinto-, valtio- ja yhteiskuntatieteisiin, jotka tarjoavat mahdollisuuksia vastuullisiin tehtäviin yhteiskunnassa. Tilanne ei kuitenkaan ole näin yksinkertainen: oikeus-, hallinto-, valtio- ja yhteiskuntatieteet ovat yliopistossa selvästi naisvaltaisia. 21
2013-15, N = 6437 60% 40% 20% 0% 51% 43% 46% 33% 21% 6% 54% 37% 16% 15% 22% 16% 28% 14% 18% 23% 23% 19% 12% 8% 10% 11% 3% 2% 0% 7% 3% 1% YLIOPPILAAT 2013-15 OPISKELIJAT 2013-15 Kuva 13. Kauppatieteiden spektri. 4.3. Lääketieteet Lääketieteiden spektrissä (Kuva 14) pitkä matematiikka, biologia, kemia ja fysiikka ovat näkyvästi esillä. Reaaliaineiden kombinaatio on suora seuraus valintakokeesta, joka perustuu näihin aineisiin. Sen sijaan pitkän matematiikan suuri paino (90 %) suhteessa lyhyeen (7 %) ei ole taustaltaan yhtä ilmeinen, koska todistuspisteytyksessä pitkää matematiikkaa ei ole arvotettu äidinkieltä, pitkää vierasta kieltä tai reaaliaineita korkeammalle. Tälle on kaksi ilmeistä selitystä. Ensinnäkin lääketiede on hyvin kilpailtu ala ja valintakokeessa (jossa testataan sekä fysiikan että kemian osaamista) pärjääminen näyttää vaativan pitkän matematiikan tasoista osaamista. Toisaalta lyhyen matematiikan kirjoittajat harvoin kirjoittavat fysiikan tai kemian, joten lyhyeen matematiikkaan perustuva hakijajoukko on muutenkin pieni. Valintakokeessa testataan kolmen reaaliaineen osaamista, joten tyypillisellä ylioppilaalla (5-6 kirjoitettua ainetta) ei välttämättä ole muita reaaliaineita kirjoitettuna. Muiden reaaliaineiden osuudet valituissa jäävät hyvin pieniksi, suurimpana terveystieto (12 %). Tutkimuksessa ei arvioitu sitä, miten esimerkiksi mahdollinen aiempi terveysalan koulutus näkyi ainevalintaprofiilissa. 22
Kaikkiaan lääketiede on sukupuolineutraali (50 %), mikä on merkittävä ero saman tyyppisen ainevalikoiman omaavaan tekniikkaan (79 % miehiä) verrattuna. Ilmeisesti ala houkuttaa parhaita naishakijoita ja myös biologian naisvaltaisuus tasapainottaa sukupuolijakaumaa. Toisaalta sama perustelu ei näytä pätevän naisvaltaisiin eläin- (90 % naisia) ja hammaslääketieteisiin (61 % naisia). 2013-15, N = 1503 100% 80% 60% 40% 20% 0% 90% 46% 33% 21% 7% 3% 64% 77% 67% 16% 15% 22% 18% 23% 19% 37% 4% 12% 2% 1% 4% 7% 5% 11% 0% 7% 3% 1% Ylioppilaat 2013-15 Opiskelijat 2013-15 Kuva 14. Lääketieteen spektri. 4.4. Psykologia Psykologia on yksi naisvaltaisimmista (84 % naisia) tutkinto-ohjelmista, jonka opiskelijavalintaa karakterisoi lukion naisvaltaisin (81 %) reaaliaine, psykologia. Psykologia on myös hyvin kilpailtu ala, mikä on omiaan karsimaan satunnaisia aineyhdistelmiä valittujen joukosta. Niinpä lukioaineista psykologia (87 %) on hallitseva ja toisena oleva terveystietokin (29 %) erottuu selvästi muista reaaliaineista. Nämä kaksi reaaliainetta kulkevat usein parina ja vaihtoehdon psykologia tai terveystieto osuus valituista (88 %) on vain marginaalisesti suurempi kuin pelkällä psykologialla. Filosofian (10 %) ja uskonnon (8 %) osuus on suurempi kuin ylioppilaissa, mutta selkeää syytä tälle ei ole helppo nähdä. 23
Matematiikan valinta ei ole psykologian koulutuksessa kriittinen. Pitkän (48 %) ja lyhyen (36 %) osuudet valituista ovat lähellä toisiaan. Kielten osuudet ovat puolestaan sangen lähellä kaikkien alojen keskimääräistä tilannetta. 2013-15, N = 663 100% 80% 60% 40% 20% 0% 87% 46% 48% 36% 22% 37% 33% 16% 14% 19% 21% 16% 15% 12% 18% 23% 3% 7% 12% 29% 4% 10% 8% 1% 11% 7% 3% 1% Ylioppilaat 2013-15 Opiskelijat 2013-15 Kuva 15. Psykologian spektri 4.5. Tekniikka Tekniikan alojen spektri (Kuva 16) on sikäli ennustettava, että tekniikan ja arkkitehtuurin opiskelijavalinnan (DIA) perusteissa pitkä matematiikka, fysiikka ja kemia korostuvat voimakkaasti. Kaikki kolme ovat lukiossa miesvaltaisia, fysiikka kaikkein selvimmin (72 %). Siten (Kuva 12) tekniikan alan miesvaltaisuudella (78 %) on looginen yhteys ainevalintoihin. Pitkän matematiikan osuus (97 %) on käytännössä kattava. Reaaliaineista fysiikan (83 %) ja kemian (56 %) suuret osuudet tulevat valintaperusteista, mutta myös biologian osuus (24 %) on melko suuri. Muiden reaaliaineiden rooli on kokonaisuudessa vähäinen, mutta yksittäisissä koulutusohjelmissa, kuten arkkitehtuuri, myös niillä on merkitystä. Kielten osalta tekniikan ala muistuttaa kaikkien alojen keskimääräistä tilannetta. Tutkimusten mukaan tekniikka on yläkouluikäisten poikien suosituin ala, mutta saman ikäisillä tytöillä tekniikka ei kuulu edes 10 suosituimman alan joukkoon (Taloudellinen tiedotustoimisto 2017). Tätä taustaa vasten lukion ainevalinnat olisivat pikemminkin seuraus jo aiemmin 24
kehittyneistä asenteista. Pitkä matematiikka, fysiikka ja kemia kuuluvat myös naisten keskuudessa suosittujen lääketieteen alojen osaamiseen, joten pelkkä ainevalintojen hakua ohjaava vaikutus ei sinänsä riitä selittämään tekniikan miesvaltaisuutta. Miehet ja naiset käyttävät samoja aineyhdistelmiä osittain eri tarkoituksiin. 2013-15, N = 7321 100% 80% 60% 40% 20% 0% 97% 83% 56% 33% 46% 21% 3% 16% 0% 15% 22% 24% 37% 11% 18% 23% 10% 19% 7% 9% 4% 11% 1% 1% 0% 7% 3% 1% Ylioppilaat 2013-15 Opiskelijat 2013-15 Kuva 16. Tekniikan alan spektri 5. LUKIOAINEET YLIOPISTOSSA Edellisessä luvussa kuvatuissa spektreissä on tarkasteltu lukioaineiden merkitystä yliopistojen tutkinto-ohjelmiin %-osuuksina valituista opiskelijoista. Tämä tarkastelu voi kuitenkin johtaa harhaan sikäli, että siinä tutkinto-ohjelmien hyvin erilainen koko jää taka-alalle. Kun tekniikassa, humanistisissa tieteissä sekä kauppa- ja luonnontieteissä aineistossa on yli 6000 opiskelijaa kussakin (Kuva 10), ovat vastaavat luvut monilla aloilla vain muutamia satoja ja pienimmillä taiteen aloilla (kaikki viisi on tässä yhdistetty) vain kymmeniä. Siten on tärkeää katsoa myös prosenttien taustalla olevia oikeita lukumääriä. 25
Tässä luvussa tarkastellaan keskeisimpiä lukion oppiaineita koulutusaloittain, sekä prosenttiosuuksina että opiskelijoiden lukumäärinä. Soveltuvin osin mukaan on otettu myös sukupuolijakautumien tarkastelu, mutta niiden käyttökelpoisuutta rajoittaa se, että tutkintonimikkeen miestai naisvaltaisuus heijastuu oppiaineiden suokupuolijakaumiin. Matematiikka ja reaaliaineet tarkastellaan tässä laajasti. Äidinkieli on lukiossa pakollinen, joten siihen ei liity ainevalintamielessä tasa-arvonäkökulmaa. Kielten tarkastelussa on mukana äidinkielistä vain suomi, kun taas ruotsin kielen osalta tarkastellaan keskipitkää ruotsia. Vieraista kielistä pitkä englanti on dominoiva, mutta myös saksaa ja ranskaa (pitkä ja lyhyt) tarkastellaan esimerkkeinä vähän kirjoitetuista vieraista kielistä. 5.1. Äidinkieli suomi Pakollinen äidinkieli suomi on erikoisasemassa suuren %-osuutensa (90 % ylioppilasta, 91 % yliopisto-opiskelijoista) takia. Sen sukupuolittuminen vastaa ymmärrettävästi koko opiskelijajoukon keskimääristä tilannetta (Kuva 17). Äidinkieli suomen naisvaltaisuus yliopistoissa (Kuva 18) on 55 % eli sama kuin yliopisto-opiskelijoilla yleensä, mutta on hiukan pienempi kuin ylioppilailla (57 %). % (Äidinkieli Suomi) HALLINTOTIEDE TAITEET YHDISTETTY OIKEUSNOTAARI YLIOPPILASKOE 69% 100% 100% 98% 97% 96% 96% 95% 95% 95% 94% 94% 93% 93% 93% 91% 90% 90% 90% 90% 84% 0% 20% 40% 60% 80% 100% 120% Kuva 17. Äidinkieli suomi prosentteina tutkintonimikkeittäin. 26
Se, että alakohtaiset lukuarvot kuvassa 17 poikkeavat ylioppilaista (90 %) tai yliopisto-opiskelijoiden osuuksista (91 %), tuskin liittyy tasa-arvoon. Suurimmat poikkeamat liittyvät ilmeisesti suomen- ja ruotsinkieliseen opetustarjontaan yliopistoissa. Tutkintonimikekohtainen alojen sukupuolittuminen kuvassa 18 vastaa käytännössä näiden alojen sukupuolittumista yleensä (Kuva 10). SUKUPUOLIJAKAUMA, Ä IDINKIELI SUOMI Mies % Nainen % Y H T E E N S Ä 45% 55% T E K N I I K K A K A U P P A T I E TE E T L U O N N O N T I E T E E T L I I K U N T A T I E TE E T L Ä Ä K E T I E T EE T M AA- JA M E T S Ä T A L O U S T I ET EE T T E O L O G I A V A L T I O T I E T E E T H A M M A S L Ä Ä K E T IE D E O I K E U S N O T A A R I H A L L I N T O T I E D E T A I T E E T Y H D I S T E T TY F A R M A S E U T T I Y H T E I S K U N T A T IE TE E T H U M A N I S T I S E T T I E T E E T E L I N T A R V I K E T I ET E ET K A S V A T U S T I E TE ET P S Y K O L O G I A T E R V E Y S T I E T E ET E L Ä I N L Ä Ä K E T I EDE 59% 55% 51% 50% 44% 40% 39% 38% 35% 35% 33% 28% 26% 26% 22% 16% 16% 14% 10% 78% 41% 45% 49% 50% 56% 60% 61% 62% 65% 65% 67% 72% 74% 74% 78% 84% 84% 86% 90% 22% Kuva 18. Äidinkieli suomi sukupuolijakaumat tutkintonimikkeittäin. 5.2. Keskipitkä ruotsi Keskipitkä ruotsi on kielenä poikkeuksellinen sikäli, että siihen on lukion oppiaineena liittynyt muutospaineita ja kirjoittajamäärät ovat pienentyneet voimakkaasti jo vuosien ajan. Tarkasteluvuosina 2013-15 osuus ylioppilaista pieneni 46 %:sta (14626 hyväksytysti kirjoittanutta) 40 %:iin (12306), mutta muutos on ollut käynnissä pitempään. Tässä aineistossa keskipitkän ruotsin osuus on keskisuuri: yliopistoissa 52 % ja ylioppilaissa 43 %. Suurempi %-osuus yliopistoissa on hyvä signaali yliopistoihin pääsyä ajatellen. Tosin, ainakin osan selityksestä tarjoaa myös keskipitkän ruotsin kirjoittajamäärien lasku pitemmällä aikavälillä: yliopistoon valitut opiskelijat edustavat vanhempia ikäluokkia, joissa kirjoittajien osuus oli suurempi. 27
N (RUOTSI KESKIPITKÄ) OIKEUSNOTAARI TAITEET YHDISTETTY HALLINTOTIEDE 836 756 575 495 415 389 346 298 293 282 154 139 114 1130 1109 3250 3011 2936 3712 3698 0 500 1000 1500 2000 2500 3000 3500 4000 Kuva 19. Keskipitkä ruotsi lukumäärinä tutkintonimikkeittäin. Keskipitkän ruotsin osuus yliopistoissa ylittää ylioppilaiden vastaavan luvun lähes kaikilla aloilla, paitsi tekniikassa ja valtiotieteissä (Kuva 20). Valtiotieteissä suomen osuus äidinkielenä on poikkeuksellisen pieni, joten ei ole yllättävää, että keskipitkä ruotsi, joka kytkeytyy suomeen äidinkielenä, jää siellä keskimääräistä vähemmälle. Tekniikan miesvaltaisuus saattaa liittyä keskipitkän ruotsin suhteellisen pieneen osuuteen: kielet ovat naisvaltaisia, mukaan lukien keskipitkä ruotsi, jossa naisten osuus on 66 %. Keskipitkän ruotsin jakaantumisessa eri aloille huomiota kiinnittää humanististen ja kasvatustieteiden suuri osuus lukumäärissä (Kuva 19). Tässä voi nähdä sukupuolittumisen vaikutusta, sillä molemmat alat ovat hyvin naisvaltaisia, niin kuin keskipitkä ruotsikin. Luonnontieteiden sinänsä suuri luku on prosentteina yksi pienimmistä. Suurilla miesvaltaisilla aloilla (tekniikka, luonnontieteet ja kauppatieteet) keskipitkän ruotsin %-osuudet ovat muutoinkin keskimääräistä pienempiä (41-46 %, Kuva 20). Pakollisen äidinkielen (suomi) kohdalla taas lukumäärät ovat selvästi suurimpia luonnontieteissä ja tekniikassa, jotka ovat opiskelijamäärällä mitaten aineiston suurimmat alat (Kuva 13). 28
% (RUOTSI KESKIPITKÄ) HALLINTOTIEDE OIKEUSNOTAARI TAITEET YHDISTETTY YLIOPPILASKOE 70% 68% 65% 64% 64% 62% 61% 60% 59% 58% 58% 56% 55% 54% 52% 49% 46% 45% 43% 41% 40% 0% 10% 20% 30% 40% 50% 60% 70% 80% Kuva 20. Keskipitkä ruotsi prosentteina tutkintonimikkeittäin. 5.3. Pitkä englanti Pitkän englannin kirjoittajia on peräti 95 % ja yliopisto-opiskelijoista vielä hiukan enemmän, 97 %. Ei ilmeisesti ole yhtä selkeää syytä sille, että osuus yliopistoissa on suurempi. Se, että englanti on tieteen kieli ja monilla aloilla myös jossain määrin opetuskieli (esimerkiksi oppikirjat), ei välttämättä nosta pitkän englannin merkitystä opiskelijavalinnassa. Kun ottaa huomioon, että lyhyen englannin kirjoittajia on yliopisto-opiskelijoista 2,4 %, voi hyvin sanoa, että opiskelijat ovat kattavasti englanninkielen taitoisia. Suurista luvuista seuraa väistämättä se, että englannin kielen sukupuolittuminen sekä ylioppilaissa (57 % naisia) että yliopistoissa (54 % naisia) vastaa hyvin pitkälle ylioppilaiden ja yliopisto-opiskelijoiden kokonaistilannetta. On vaikea nähdä, että pitkän englannin kohdalla olisi sukupuolittumiseen liittyviä epäkohtia. Erikoisuutena voi toki todeta, että pitkä englanti on pitkän matematiikan ohella ainoa paljon kirjoitettu oppiaine, jossa miehet saivat ylioppilaskokeessa keskimäärin parempia arvosanoja kuin naiset. 29
N (ENGLANTI PITKÄ) OIKEUSNOTAARI TAITEET YHDISTETTY HALLINTOTIEDE 938 888 667 652 598 511 451 403 254 249 165 1841 1734 1675 1462 5020 6310 5911 7053 7883 0 1000 2000 3000 4000 5000 6000 7000 8000 9000 % (ENGLANTI PITKÄ) OIKEUSNOTAARI HALLINTOTIEDE TAITEET YHDISTETTY YLIOPPILASKOE 93% 92% 93% 96% 96% 96% 95% 95% 95% 95% 95% 98% 98% 98% 98% 98% 98% 98% 98% 97% 97% 89% 90% 91% 92% 93% 94% 95% 96% 97% 98% 99% Kuvat 21-22. Pitkä englanti lukumäärinä ja prosentteina tutkintonimikkeittäin. 30
5.4. Vähän kirjoitetut vieraat kielet Ylioppilaskokeessa on mahdollista suorittaa arvosana monissa pitkissä ja lyhyissä vieraissa kielissä. Yhteistä näille kaikille on se, että kirjoittajamäärät ovat pieniä ja ainakin osalla myös laskussa. Paljon positiivisempi näkökulma näihin kieliin tulee siitä, että useimpien niistä osuudet yliopistoissa ovat selvästi suuremmat kuin ylioppilaissa. Yksi selitys tälle on sama kuin keskipitkän ruotsin kohdalla: kun kirjoittajamäärät laskevat ja yliopistoon valittujen opiskelijoiden keski-ikä on selvästi ylioppilaita suurempi, vastaa osuus yliopistoissa enemmän niitä aikaisempia suurempia määriä. Toisaalta, on myös esitetty, että pienten vieraiden kielten kirjoittajat olisivat keskimääräistä parempia (Kupiainen, S., et al. 2018). Vaikka arvosanat juuri näissä kielissä olisivatkin vastaavia kuin muissa oppiaineissa, tämä paremmuus näkyisi muissa aineissa ja edistäisi yliopistoon pääsyä. Tätä tukee saman tutkimusryhmän havainto, että jos kirjoittaa erinomaisia arvosanoja jossakin lukion oppiaineessa, on keskimäärin parempi myös muissa. N (RANSKA PITKÄ) OIKEUSNOTAARI TAITEET YHDISTETTY HALLINTOTIEDE 7 7 6 6 6 5 3 3 25 18 17 52 46 40 38 63 119 140 134 173 0 20 40 60 80 100 120 140 160 180 200 Kuva 23. Pitkä ranska lukumäärinä tutkintonimikkeittäin. Se, että humanistiset alat ovat kielten osalta hyvin edustettuna sekä lukumäärissä että prosenteissa on ymmärrettävää, koska kielten pääaineopinnot keskittyvät humanistisiin tieteisiin. Muilta osin lukumääristä nähdään, että suurille aloille, kuten tekniikkaan, luonnontieteisiin ja kauppatieteisiin sijoittuu suhteellisen paljon myös pienten vieraiden kielten osaajia. Tätä voi pitää hyvänä asiana, 31
koska esimerkiksi vientialoilla monipuolista kielitaitoa tarvitaan. Toisaalta, jos esimerkiksi pitkän ranskan osuudet ovat kaikilla aloilla alle 5 % (Kuva 24), ei pitkä ranska ole minkään tutkintonimikkeen profiiliaine. Jossakin koulutusohjelmissa tilanne toki on erilainen, mutta jopa ranskan kielen kandidaattiopinnoissa pitkän ranskan osuus on alle 40 %. Enemmistö ranskan kielen opiskelijoista on kirjoittanut lyhyen ranskan. Vähän kirjoitetut vieraat kielet ovat tyypillisesti naisvaltaisia, pitkässä ranskassa naisten osuus (yliopistoissa) on 66 %. Lyhyessä saksassa vastaava osuus on 64 %. Siten lähes kaikki, mitä vähän kirjoitetuissa vieraissa kielissä tapahtuu, on jollain tavalla sukupuolittunutta ja voi vaikuttaa myös tasa-arvoasioihin. % (RANSKA PITKÄ) TAITEET (YHDISTETTY) OIKEUSNOTAARI YLIOPPILASKOE HALLINTOTIEDE 1,9 % 1,8 % 1,6 % 1,4 % 1,3 % 1,2 % 1,2 % 1,1 % 1,0 % 1,0 % 1,0 % 0,7 % 0,6 % 2,4 % 3,4 % 3,4 % 3,1 % 2,9 % 2,9 % 3,8 % 4,2 % 0,0 % 0,5 % 1,0 % 1,5 % 2,0 % 2,5 % 3,0 % 3,5 % 4,0 % 4,5 % Kuva 24. Pitkä ranska prosentteina tutkintonimikkeittäin. 32
N (SAKSA LYHYT) OIKEUSNOTAARI TAITEET YHDISTETTY HALLINTOTIEDE 100 99 73 73 65 56 46 44 44 24 19 13 243 227 170 452 560 548 0 200 400 600 800 1000 1200 657 970 OIKEUSNOTAARI HALLINTOTIEDE TAITEET YHDISTETTY YLIOPPILASKIRJOITUKSET % (SAKSA LYHYT) 6% 12% 11% 11% 11% 10% 10% 10% 9% 9% 9% 8% 8% 8% 7% 7% 7% 7% 7% 14% 16% 0% 2% 4% 6% 8% 10% 12% 14% 16% 18% Kuva 25-26. Lyhyt saksa lukumäärinä ja prosentteina tutkintonimikkeittäin. 33
5.5. Pitkä matematiikka Pitkän matematiikan merkitys erottuu %-tarkasteluissa (kuva 27), joissa sen osuus valituista opiskelijoista on kauttaaltaan vähintään 23 % ja useimmilla aloilla selvästi yli ylioppilaskokeen 33 %. Tekniikassa, lääketieteissä (ml. hammas- ja eläinlääketiede), luonnontieteissä ja farmaseuttikoulutuksessa yli 75 prosentilla opiskelijoista on pitkä matematiikka. Vähintään 50 % löytyy myös liikunta-, elintarvike-, kauppa-, sekä maa- ja metsätaloustieteissä. Kun tarkastellaan pitkän matematiikan kirjoittajien lukumääriä eri tutkinto-ohjelmissa (kuva 28), nousee esille suuri rooli kahdella suurimmalla alalla, luonnontieteissä (6315) ja tekniikassa (7095). Itse asiassa kumpikin näistä luvuista on suurempi kuin pitkän matematiikan suorittaneiden lukumäärä 18 pienimmässä tutkinto-ohjelmassa yhteensä (oikeusnotaarista teologiaan, taiteissa on viisi eri tutkinto-ohjelmaa)! Pitkän matematiikan suorittaneiden lukumäärä on humanistisissa tieteissä ja kasvatustieteissä suuri, vaikka %-osuudet jäävät näillä aloilla alle ylioppilaskokeen. Lääketieteissä pitkän matematiikan kirjoittaneiden %-osuus on suuri ja lukumääräkin melko suuri. % (PITKÄ MATEMATIIKKA) OIKEUSNOTAARI YLIOPPILASKOE TAITEET (YHDISTETTY) HALLINTOTIETEET 33% 30% 29% 28% 28% 27% 24% 23% 57% 56% 51% 50% 48% 45% 42% 97% 90% 83% 83% 76% 76% 0% 20% 40% 60% 80% 100% 120% Kuva 27. Pitkä matematiikka prosentteina tutkintonimikkeittäin. 34
N (MATEMATIIKKA PITKÄ) OIKEUSNOTAARI TAITEET (YHDISTETTY) HALLINTOTIETEET 740 730 539 459 400 350 317 286 190 169 150 149 144 125 1463 1454 1359 3303 6315 7095 0 1000 2000 3000 4000 5000 6000 7000 8000 Kuva 28. Pitkä matematiikka opiskelijoiden lukumäärinä tutkintonimikkeittäin. Kuvassa 29 tarkastellaan vielä erikseen pitkän matematiikan suorittaneiden sukupuolijakaumia tutkinto-ohjelmittain. Tämän kaltainen kuvaaja on tulkittavissa kahden tekijän kautta. Toisaalta oppiaine itsessään on sukupuolittunut ja toisaalta tutkinto-ohjelma on sukupuolittunut. Esimerkiksi tekniikassa ja kauppatieteissä sekä pitkän matematiikan kirjoittajien tai kaikkien opiskelijoiden sukupuolijakaumat ovat sangen lähellä toisiaan. Koska kuvaajat ovat tällä tavalla ennustettavia, ei niitä tarkastella jatkossa erikseen. Kun ylioppilaissa pitkän matematiikan suorittaneiden %-osuus ja lukumäärä ovat pieniä ja yliopistoissa tarve suuri, pitkän matematiikan osaajien mahdollisuudet päästä yliopistoon ovat suuret. Itse asiassa 2013-15 aineiston pitkän matematiikan kirjoittaneiden yliopisto-opiskelijoiden määrä vastaa peräti 83 % samoina vuosina pitkän matematiikan kirjoittaneista ylioppilaista. Koska pitkä matematiikka on miesvaltainen (ylioppilaskokeessa 55 %) oppiaine, sillä on myös tasaarvoulottuvuus. 5.6. Lyhyt matematiikka ja ei matematiikkaa Ylioppilaskokeessa voi valita pitkän tai lyhyen matematiikan, mutta matematiikan kokeen voi myös jättää suorittamatta. Kahta jälkimmäistä vaihtoehtoa yhdistää se, että ne ovat naisvaltaisia ja niiden osuudet yliopisto-opiskelijoissa ovat pienempiä kuin ylioppilaissa (Kuva 7). 35
SUKUPUOLIJAKAUMA, PITKÄ MATEMATIIKKA Y H T E E N S Ä T E K N I I K K A K A U P P A T I E TE E T L U O N N O N T I E T E E T T E O L O G I A V A L T I O T I E T E E T M AA- JA M E T S Ä T A L O U S T I ET EE T L I I K U N T A T I E TE E T L Ä Ä K E T I E T EE T T A I T E E T ( Y H D I S T E T T Y) O I K E U S N O T A A R I H A M M A S L Ä Ä K E T IE D E H A L L I N T O T I E T E ET Y H T E I S K U N T A T IE TE E T H U M A N I S T I S E T T I E T E E T F A R M A S E U T T I E L I N T A R V I K E T I ET E ET P S Y K O L O G I A T E R V E Y S T I E T E ET K A S V A T U S T I E TE ET E L Ä I N L Ä Ä K E T I EDE 56% 62% 57% 57% 52% 51% 51% 50% 45% 40% 40% 34% 34% 33% 31% 20% 19% 18% 17% 11% 79% 44% 38% 43% 43% 48% 49% 49% 50% 55% 60% 61% 66% 66% 67% 69% 80% 81% 82% 83% 89% 21% Kuva 29. Pitkä matematiikka sukupuolijakaumina tutkintonimikkeittäin. Lukumäärinä (Kuva 30-31) lyhyt matematiikka on parhaiten edustettuna kauppa-, kasvatus- ja humanistisissa tieteissä. Sen sijaan tekniikassa, lääke-, hammaslääke- ja eläinlääketieteissä sekä lukumäärät että prosentit ovat korostetun pieniä. Pieni lyhyen matematiikan %-osuus (20 %) luonnontieteissä on kuitenkin lukumääräisesti kolmanneksi suurin. Vain kasvatus- (49 %) ja hallintotieteissä (47 %) %-osuus ylittää ylioppilaskokeen (46 %). Toisaalta, suurimmassa osassa kandidaattiohjelmia lyhyen matematiikan osuus on melko suuri, yli 35 %. Lyhyen matematiikan %-osuudet ja määrät ovat suuria kasvatus- ja humanistisissa tieteissä, mutta myös hallinto-, valtio- ja yhteiskuntatieteissä. Kauppatieteet ovat esimerkkinä suuresta miesvaltaisesta alasta, jossa lyhyen matematiikan merkitys on melko suuri. Lyhyt matematiikka on lukiossa naisvaltainen (57 %), mikä vastaa lukion yleistä naisvaltaisuutta. Yliopisto-opiskelijoissa lyhyen matematiikan naisvaltaisuus on suurempaa (63 %), minkä voi tulkita viestivän lyhyen matematiikan kirjoittajien sijoittumisesta keskimääräistä enemmän juuri naisvaltaisille aloille. Tätä ei kuitenkaan tutkittu erikseen. 36
N (MATEMATIIKKA LYHYT) OIKEUSNOTAARI TAITEET (YHDISTETTY) HALLINTOTIETEET LÄÄKETIEDE 391 289 268 240 207 195 182 151 104 94 89 61 22 766 765 639 1622 2758 2573 2396 0 500 1000 1500 2000 2500 3000 % (MATEMATIIKKA LYHYT) HALLINTOTIETEET YLIOPPILASKOE TAITEET (YHDISTETTY) OIKEUSNOTAARI ELÄNLÄÄKETIEDE 3% 7% 13% 12% 20% 19% 49% 47% 46% 45% 43% 41% 41% 40% 39% 38% 36% 36% 36% 35% 35% 0% 10% 20% 30% 40% 50% 60% Kuva 30-31. Lyhyt matematiikka lukumäärinä ja prosentteina tutkintonimikkeittäin. 37
N (EI MATEMATIIKKAA) OIKEUSNOTAARI TAITEET (YHDISTETTY) HALLINTOTIETEET 571 492 392 376 344 284 202 154 106 87 83 48 40 31 23 22 21 8 1257 2191 0 500 1000 1500 2000 2500 Kuva 32. Ei matematiikkaa lukumäärinä tutkintonimikkeittäin. Matematiikassa on syytä tarkastella myös niitä, jotka eivät ole suorittaneet kumpaakaan matematiikkaa ylioppilaskokeessa. Tämä ryhmä on hyvin naisvaltainen (79 %) ja heidän osuutensa on melko suuri, peräti 21 % ylioppilaista ja 15 % uusista opiskelijoista. Se, että humanistisissa tieteissä (varsinkin kielet) ja taiteissa matematiikan merkitys on pieni, tuntuu ymmärrettävältä. Kasvatus-, hallinto-, valtio- ja yhteiskuntatieteissä matematiikan kirjoittamatta jättäneiden suuri osuus herättää jo kysymyksiä. Naisvaltaisuus joka tapauksessa yhdistää näitä aloja, joissa ei matematiikkaa -vaihtoehdon osuus on suurin. Voisi ajatella, että ylioppilaat, jotka ovat valinneet ei matematiikkaa vaihtoehdon, panostaisivat ylioppilaskokeessa esimerkiksi kieliin. Suuri paino humanistisissa tieteissä voisi jopa tukea tätä oletusta. Toisaalta vähän kirjoitetuilla vierailla kielillä oli kohtuullinen osuus esimerkiksi tekniikassa, luonnontieteissä ja kauppatieteissä (Kuvat 23-26), joissa ei matematiikkaa -vaihtoehdon valinneita on vähän. Kieliopintojen ja ei matematiikkaa valinnan keskinäistä yhteyttä ei tutkittu erikseen tätä tutkimusta varten 38
% (EI MATEMATIIKKAA) TAITEET (YHDISTETTY) HALLINTOTIETEET OIKEUSNOTAARI YLIOPPILASKOE ELÄNLÄÄKETIEDE 0% 6% 5% 5% 4% 4% 3% 9% 8% 12% 16% 25% 24% 22% 21% 20% 30% 30% 29% 38% 36% 0% 5% 10% 15% 20% 25% 30% 35% 40% Kuva 33. Ei matematiikkaa prosentteina tutkintonimikkeittäin. 5.7. Biologia Biologian kirjoittaneiden lukumäärät ovat suurimpia luonnontieteissä (3659), jossa suurimpia ovat biologian (826), kemian (616), fysiikan (545) ja biotieteiden (458) koulutusohjelmat. Kuvien 34-35 mukaisesti biologian kirjoittaneita sijoittuu runsaasti myös tekniikkaan ja lääketieteisiin (Niemi., T. et. al. 2017). Prosenttiosuuksina lääketieteen alat (61-79 %) ovat suurimpia, mutta luonnontieteen (44 %) lukujen ohi mennään myös farmasian, maa- ja metsätaloustieteiden ja elintarviketieteiden aloilla. Lukion oppiaineista biologia kuuluu naisvaltaisimpiin (68 % naisia), mutta biologian kirjoittaneiden naisten osuus yliopistoissa on hiukan (62 %) pienempi. Se, että biologian kirjoittajien lukumäärät ovat suurimpia nimenomaan miesvaltaisilla luonnontieteiden ja tekniikan alalla, varmaankin nostaa biologian kirjoittaneiden miesten suhteellista osuutta. Muutoin biologian kirjoittaneiden naisten pienentyneelle osuudelle yliopistoissa on vaikea nähdä selkeää syytä. 39
N (BIOLOGIA) 3659 1739 1003 HAMMAS OIKEUSNOTAARI TAITEET (YHDISTETTY) HALLINTOTIETEET 750 717 620 578 365 293 163 154 153 146 142 122 116 94 72 67 33 0 500 1000 1500 2000 2500 3000 3500 4000 % (BIOLOGIA) YLIOPPILASKOE TAITEET (YHDISTETTY) HALLINTOTIETEET OIKEUSNOTAARI 27% 24% 18% 14% 14% 12% 12% 11% 10% 9% 9% 8% 6% 34% 52% 48% 44% 61% 60% 67% 79% 0% 10% 20% 30% 40% 50% 60% 70% 80% 90% Kuva 34-35. Biologia lukumäärinä ja prosentteina tutkintonimikkeittäin. 40
5.8. Elämänkatsomustieto Elämäkatsomustieto on hyvin vähän kirjoitettu reaaliaine sekä lukumäärissä (ei kuvaajaa) että prosenteissa (Kuva 36). Molemmissa tarkasteluissa taiteet, valtiotieteet ja humanistiset tieteet ovat isoimmilla osuuksilla. Kun prosenttiosuudet ovat kauttaaltaan alle 3 % ja numeerisesti on kyse 270 opiskelijasta yli 46000 opiskelijan joukossa, kyse ei ole profiiliosaamisesta minkään alan kannalta. Elämänkatsomustiedon kirjoittaneista opiskelijoista on 61 % naisia. % (Elämänkatsomustieto) TAITEET (YHDISTETTY) YLIOPPILASKOE OIKEUSNOTAARI HALLINTOTIETEET KAUPPPATIETEET HAMMASLLÄÄKETIEDE 1,4 % 1,2 % 1,0 % 0,9 % 0,7 % 0,6 % 0,6 % 0,5 % 0,5 % 0,4 % 0,4 % 0,3 % 0,3 % 0,2 % 0,1 % 0,1 % 0,0 % 0,0 % 0,0 % 2,0 % 2,8 % 0,0 % 0,5 % 1,0 % 1,5 % 2,0 % 2,5 % 3,0 % Kuva 36. Elämänkatsomustieto prosentteina tutkintonimikkeittäin. 5.9. Filosofia Filosofia on pienehkö reaaliaine, kolmessa vuodessa 1897 yliopistoihin valittua kirjoittajaa. Lukumääräisesti eniten on sijoittunut humanistisille aloille ja luonnontieteisiin, mutta prosenteissa teologia, humanistiset alat, valtio- ja yhteiskuntatieteet, taiteet ja psykologia ovat suurimpia (Kuvat 37-38). Humanististen alojen sisällä filosofian kannalta lukumääräisesti suurimpia koulutusohjelmia ovat englannin kieli, kirjallisuuden ja kulttuurin tutkimus, historia, filosofia ja suomen kieli. Filosofian kirjoittaneiden joukko on niukasti miesvaltainen (53 %), mutta systemaattista yhteyttä koulusalojen sukupuolittumiseen on vaikea nähdä. 41
N (FILOSOFIA) TAITEET (YHDISTETTY) OIKEUSNOTAARI HALLINTOTIETEET 98 86 62 57 51 32 24 10 7 3 2 2 1 0 176 159 144 129 283 0 100 200 300 400 500 600 571 TAITEET (YHDISTETTY) HALLINTOTIETEET OIKEUSNOTAARI YLIOPPILASKOE 1% 1% 1% 1% 1% 1% 0% 0% 2% % (FILOSOFIA) 3% 4% 3% 3% 3% 5% 8% 9% 9% 9% 9% 0% 2% 4% 6% 8% 10% 12% 11% Kuva 37-38. Filosofia lukumäärinä ja prosentteina tutkintonimikkeittäin. 42
5.10. Fysiikka Lukumäärinä tarkastellen fysiikka on suoraviivainen: tekniikan (6069) ja luonnontieteiden (3652) luvut ovat ylivertaisia, lääketieteissä (964) ja kauppatieteissä (869) vielä merkittäviä, mutta kaikilla muilla aloilla luvut jäävät niinkin pieniksi kuin 23-258. Miesvaltaisimman lukioaineen (lukiossa 72 %, opiskelijoista 75 %) vahva fokusoituminen joillekin yliopistojen tutkintonimikkeille voisi aiheuttaa merkittävää koulutusalojen segregaatiota. Vaikutus näyttää kuitenkin ulottuvan vain tekniikkaan (Kuvat 39-40). Sen sijaan lääketieteet ovat sukupuolineutraaleja, hammaslääketiede (61 % naisia) ja eläinlääketiede (90 %) jopa selvästi naisvaltaisia. Näillä kolmella lääketieteen alalla fysiikan % -osuudet ovat suuria (47-67 %). Fysiikka saattaa kuitenkin vaikuttaa yliopisto-opiskelijoiden sukupuolijakaumiin myös toisella tavalla. Pitkä matematiikka, fysiikka ja kemia ovat niitä oppiaineita, joiden kirjoittajat pääsevät suurella todennäköisyydellä yliopistoon. Fysiikan kirjoittajia on aineistossa 13300, mikä on peräti 88 % vuosina 2013-15 fysiikan hyväksytysti kirjoittaneiden ylioppilaiden määrästä. Reaaliaineista miesvaltaisin fysiikka voi siten olla yksi tekijä siinä, että yliopisto-opiskelijoiden naisvaltaisuus on keskimäärin pienempää kuin ylioppilaiden. N(FYSIIKKA) OIKEUSNOTAARI TAITEET (YHDISTETTY) HALLINTOTIETEET 258 243 241 190 133 122 113 88 85 55 55 45 34 33 28 23 964 869 3652 6069 0 1000 2000 3000 4000 5000 6000 7000 Kuva 39. Fysiikka lukumäärinä tutkintonimikkeittäin. 43
YLIOPPILASKOE TAITEET (YHDISTETTY) OIKEUSNOTAARI POLITICAL SCIENCE HALLINTOTIETEET 21% 19% 16% 14% 13% 13% 9% 7% 6% 5% 5% 4% 4% 3% 3% % (FYSIIKKA) 27% 50% 47% 44% 0% 10% 20% 30% 40% 50% 60% 70% 80% 90% 64% 83% Kuva 40. Fysiikka lukumäärinä tutkintonimikkeittäin. 5.11. Historia Historia ja yhteiskuntaoppi kulkevat yliopistoissa jossain määrin yhdessä. Prosentteina (Kuvat 41-42) historia on erityisen tärkeä valtio-, hallinto-, oikeus- ja humanistisissa tieteissä, eivätkä osuudet teologiassa sekä kauppa- ja yhteiskuntatieteissä jää paljoa jälkeen. Lukumäärissä isot tieteenalat kuten humanistiset, kauppa- ja luonnontieteet nousevat esiin. Kauppatieteissä tarvitaan yhteiskunnallista mielenkiintoa ja ajattelua, mikä heijastuu valintatuloksiin, mutta esimerkiksi luonnontieteissä ei ole tämän kaltaista ilmeistä syytä. Historia on lukioaineista toiseksi miesvaltaisin (ylioppilaat 60 %, yliopistot 54 %). Ehkä pienempi miesten %-osuus yliopistojen puolella on yhteydessä siihen, että historian kannalta keskeiset tieteenalat ovat naisvaltaisia, poikkeuksena lähinnä kauppatieteet. 44
N (HISTORIA) 2247 1786 1117 OIKEUSNOTAARI 879 784 730 680 529 HALLINTOTIETEET TAITEET (YHDISTETTY) 243 236 187 131 79 78 40 37 35 29 23 3 0 500 1000 1500 2000 2500 % (HISTORIA) HALLINTOTIETEET OIKEUSNOTAARI TAITEET (YHDISTETTY) YLIOPILASKOE TERVESYTIETEET 2% 5% 5% 4% 19% 19% 17% 14% 13% 12% 11% 10% 8% 25% 28% 31% 42% 40% 38% 37% 35% 0% 5% 10% 15% 20% 25% 30% 35% 40% 45% Kuva 41-42. Historia lukumäärinä ja prosentteina tutkintonimikkeittäin. 45
5.12. Kemia Kemian tilanne on lähes samanlainen kuin fysiikan, mutta vähemmän kärjistetty (Kuvat 43-44). kemian kirjoittajien lukumäärät ovat suurimpia ovat tekniikassa (4121) ja luonnontieteissä (3870), lääketieteissä (1151), farmasiassa (718) ja kauppatieteissä (530). Prosenttiosuuksissa varsinkin eläin- ja hammaslääketiede nousevat pienistä aloista korkealle sekä fysiikan että kemian osalta. Kemian kirjoittaneiden yliopisto-opiskelijoiden määrä (12249) aineistossa on peräti 89 % samoina vuosina kemian kirjoittaneiden ylioppilaiden määrästä, joten kemian voi sanoa avaavan ovia yliopistoihin. Kemia on yliopistoissa miesvaltainen (59 % miehiä), mutta lievemmin kuin fysiikka (75 %). Tällä lienee yhteys siihen, että kemian rooli miesvaltaisessa tekniikassa on fysiikkaa pienempi ja toisaalta kemiaa tarvitaan naisvaltaisemmilla lääketieteiden aloilla, farmasiassa ja elintarviketieteissä. Ylioppilaskokeessa kemia on lähes sukupuolineutraali (52 % miehiä). N (KEMIA) OIKEUSTIETEET TAITEET (YHDISTETTY) HALLINTOTIETEET 718 530 319 309 277 163 126 109 103 102 80 62 50 49 48 36 26 1151 4121 3870 0 500 1000 1500 2000 2500 3000 3500 4000 4500 Kuva 43. Kemia lukumäärinä tutkinto-ohjelmittain. 46
% (KEMIA) ELITNARVIKETIETEET YLIOPPILASKOE TAITEET (YHDISTETTY) OIKEUSTIETEET HALLINTOTIETEET 8% 7% 7% 6% 6% 5% 5% 4% 4% 3% 26% 23% 19% 15% 40% 47% 56% 77% 75% 70% 66% 0% 10% 20% 30% 40% 50% 60% 70% 80% 90% Kuva 44. Kemia prosentteina tutkinto-ohjelmittain. 5.13. Maantiede Maantieteen kirjoittajien osuus ylioppilaista on 11 %, mutta he sijoittuvat yliopistoissa (Kuvat 45-46) sangen monipuolisesti eri aloille. Se, että määrät ja osuudet ovat suhteellisen suuria luonnontieteissä, on odotettua. Prosenttiosuudet ovat suurimpia maa- ja metsätaloustieteissä. Suurimmat lukumäärät löytyvät, luonnontieteiden jälkeen, suurilta aloilta kauppatieteistä, tekniikasta, humanistisista ja kasvatustieteistä. %-osuuksissa myös yhteiskunta- ja hallintotieteet ovat hyvin esillä. Maantiede on jokseenkin sukupuolineutraali sekä lukiossa, että yliopistoissa (Kuva 9), joten siitä on vaikea löytää sukupuolittumisen kannalta katsottuna merkittävää sanottavaa. 47
N (MAANTIEDE) MAA- JA METSÄTALOUTIETEET TAITEET (YHDISTETTY) OIKEUSNOTAARI HALLINTOTIETEET 284 206 187 133 129 89 55 39 37 36 31 31 30 26 17 512 759 683 635 1377 0 200 400 600 800 1000 1200 1400 1600 % (MAANTIEDE) HALLINTOTIETEET TAITEET (YHDISTETTY) YLIOPPILASKOE OIKEUSNOTAARI 4% 4% 4% 7% 7% 6% 6% 12% 11% 11% 10% 10% 9% 9% 15% 14% 14% 14% 17% 17% 27% 0% 5% 10% 15% 20% 25% 30% Kuvat 45-46. Maantiede lukumäärinä ja prosentteina tutkinto-ohjelmittain. 48
5.14. Psykologia Psykologia on lukiossa toiseksi suosituin reaaliaine (23 %) ja se on reaaliaineista naisvaltaisin (81 %). Prosenteissa mitaten (Kuva 48) tutkintonimikkeistä psykologian kandidaatin tutkintoon tähtäävistä opiskelijoista ylivertaisesti suurin osuus (87 %) on kirjoittanut psykologian. Se, että osuus ei ole 100 %, kytkeytyy oletettavasti opiskelupaikan saamiseen valintakokeen perusteella, kuten muissakin koulutusohjelmissa, joissa on saman niminen oppiaine lukiossa. Psykologian tutkintonimike on yliopistossa hyvin naisvaltainen (84 %), mikä kytkeytynee naisten yleiseen mielenkiintoon terveysaloja kohtaan (vrt. terveystieto), mutta tämän raportin tulokset eivät anna mahdollisuutta ilmiön syiden tarkempaan pohdintaan. Lukumäärillä mitaten (Kuva 47) kasvatustieteet, humanistiset tieteet ja kauppatieteet ovat suurempia. Ne ovat suuria aloja, joissa kuitenkaan ei valintaperusteissa erikseen korosteta psykologian osaamista. Yhteiskunta-, hallintoja valtiotieteissä psykologian osaajat ovat edustettuna suuremmalla osuudella kuin ylioppilaskokeessa. Psykologian pienet prosenttiosuudet lääketieteiden aloilla johtunevat samoista syistä kuin terveystiedon kohdalla: mainituilla aloilla tarvitaan vahvaa osaamista lähinnä fysiikassa, kemiassa ja biologiassa. Ylioppilastutkintoon (4-6 ainetta) on vaikea saada mahtumaan muita reaaliaineita. Myös pitkän matematiikan merkitys on näillä aloilla suuri, mutta psykologian ainevalinta lukiossa kytkeytyy pikemminkin lyhyeen matematiikkaan. N () OIKEUSNOTAARI TAITEET (YHDISTETTY) HALLINTOTIETEET 335 282 281 172 143 126 100 97 82 50 34 27 12 680 574 531 1006 878 1947 2412 0 500 1000 1500 2000 2500 3000 Kuvat 47. Psykologia lukumäärinä tutkinto-ohjelmittain. 49
% () TAITEET (YHDISTETTY) HALLINTOTIETEET YLIOPPILASKOE OIKEUSNOTAARI 32% 32% 30% 29% 28% 23% 23% 19% 19% 16% 12% 11% 11% 10% 7% 7% 7% 4% 46% 40% 87% 0% 10% 20% 30% 40% 50% 60% 70% 80% 90% 100% Kuva 48. Psykologia prosentteina tutkintonimikkeittäin. 5.15. Terveystieto Terveystieto on ylioppilaskokeessa suosituin reaaliaine (37 %), jonka kirjoittajien osuus kuitenkin yliopistoissa on pienempi (20 %). Oletettavasti ammattikorkeakouluissa terveystiedon merkitys on suurempi, koska suuri määrä terveysalan koulutusta keskittyy sinne. Oulun ammattikorkeakoulua koskevat tulokset näyttäisivät tukevan tätä (Nikulainen, K. 2017). Lukumääräisesti suurimmat osuudet (Kuva 49) keskittyvät kasvatus-, kauppa- ja humanistisiin tieteisiin, joista ensin mainituissa ei ole erikseen painotettu mitään reaaliaineita ja humanistisissakin tieteissä tilanne on pitkälti sama ainakin kielitieteissä. Luonnontieteiden ja varsinkin tekniikan suhteellisen suuret luvut johtuvat lähinnä alojen suuresta koosta. Se, että prosenttiosuudet (Kuva 50) ovat suuria liikunta- ja terveystieteissä, tuntuu loogiselta alojen luonteen vuoksi. Sen sijaan %- osuudet ovat huomattavan pieniä sekä tekniikassa että luonnon- ja lääketieteiden aloilla. 50
N (TERVEYSTIETO) OIKEUSNOTAARI LÄÄÄKETIETEET HALLINTOTIETEET TAITEET (YHDISTETTY) 477 415 346 302 219 203 189 176 172 149 144 133 74 66 36 12 994 1233 1481 2437 0 500 1000 1500 2000 2500 3000 % (TERVEYSTIETO) YLIOPPILASKOE HALLINTOTIETEET OIKEUSTIETEET TAITEET (YHDISTETTY) 7% 7% 29% 24% 24% 23% 23% 20% 19% 18% 17% 15% 15% 14% 12% 12% 12% 37% 48% 46% 65% 0% 10% 20% 30% 40% 50% 60% 70% Kuva 49-50. Terveystieto lukumäärinä ja prosentteina tutkintonimikkeittäin. 51
Terveystieto on lukiossa kolmanneksi naisvaltaisin reaaliaine (72 % naisia) ja yliopistoissa tämä vielä hiukan vahvistuu (75 % naisia). Terveystiedon kannalta keskeisimmistä tieteenaloista liikunta- ja kauppatieteet ovat miesvaltaisia, mutta terveys- ja kasvatustieteet sekä humanistiset tieteet ja psykologia selvästi naisvaltaisia. Vain tekniikassa terveystiedon kirjoittaneissa on miesenemmistö (67 %). Yli puolella tutkintonimikkeistä naisten osuus terveystiedon kirjoittajista on vähintään 80 %. Terveysaloihin yliopistoissa ja terveystiedon opiskeluun lukiossa liittyy naisvaltaisuus, joka on ilmeisessä yhteydessä myös yläkouluikäisten asenteisiin (Taloudellinen tiedotustoimisto, 2017). Siinä missä tytöt kokevat terveyspalvelut vetovoimaisimpana toimialana, ei alaa löydy pojilla 10 suosituimman joukosta. Tarkasteluajanjaksona yliopistojen valintaperusteet rajoittavat kuitenkin terveystiedon kirjoittajien pääsyä monille aloille, kuten tekniikkaan ja lääketieteisiin. Tämä johtuu siitä, että näillä aloilla osaamistarve on pikemminkin fysiikassa, kemiassa ja lääketieteiden osalta myös biologiassa. Tällöin tavalliseen noin 4-6 kirjoitetun oppiaineen ylioppilastutkintoon on vaikea enää saada mahtumaan muita reaaliaineita, kuten terveystietoa. Lisäksi näillä aloilla pitkän matematiikan merkitys on käytännössä suuri, mutta terveystiedon kirjoittajat ovat tyypillisesti lyhyen matematiikan kirjoittajia. Pitkän matematiikan kirjoittaneista yliopisto-opiskelijoista 13 % on kirjoittanut terveystiedon, kun taas lyhyen matematiikan vastaava luku on 29 % (Kuva 11). 5.16. Uskonto (evankelisluterilainen ja ortodoksinen) Evankelisluterilainen ja ortodoksinen uskonto on tässä tarkastelussa yhdistetty. Niiden yhteenlaskettu osuus on sekä lukioissa että yliopistoissa 7 % siten, että ortodoksisen uskonnon osuus on yleensä marginaalinen. Lukumäärissä (Kuva 51) humanistiset ja kasvatustieteet ovat huomattavasti suurempia kuin teologia, jossa prosentit (Kuva 52) ovat ylivoimaisesti suurimmat. Uskonnon %-osuus teologiassa on vain 65 %, joten melkoinen osuus opiskelijoista valitaan muilla perusteilla. Vertailun vuoksi voi mainita, että maantieteen koulutusohjelmiin valittujen maantieteen kirjoittajien osuus on huomattavasti suurempi (noin 90 %) kuin teologiaan valittujen uskonnon kirjoittajien osuus. 52
N (USKONTO) TAITEET (YHDISTETTY) OIKEUSNOTAARI HALLINTOTIETEET LIIKUNTATIEDE 247 205 204 185 130 90 73 66 39 23 21 20 19 14 11 5 1 347 672 992 0 200 400 600 800 1000 1200 % (USKONTO) TAITEET (YHDISTETTY) YLIOPPILASKOE HALLINTOTIETEET OIKEUSNOTAARI 16% 14% 13% 12% 10% 10% 7% 6% 5% 5% 5% 4% 3% 3% 3% 2% 2% 1% 1% 1% 65% 0% 10% 20% 30% 40% 50% 60% 70% Kuva 51-52. Uskonto lukumäärinä ja prosentteina tutkintonimikkeittäin. 53
5.17. Yhteiskuntaoppi Yhteiskuntaoppi on melko suosittu lukiossa (22 %) ja yliopistoissa sen osuus on reaaliaineista kolmanneksi suurin (24 %). Se on niukasti miesvaltainen sekä lukiossa (53 %) että yliopistoissa (52 %). Prosenttiosuuksissa oikeus-, kauppa-, hallinto-, valtio- ja yhteiskuntatieteissä luvut ovat suurempia kuin ylioppilaskokeessa (Kuva 52) ja näillä aloilla myös historian osuudet ovat suuria. Yhteiskunnallinen kiinnostus epäilemättä innostaa hakemaan näille aloille ja on hyödyllinen myös opiskelijavalinnassa, vaikka yhteiskuntaoppia ei sinänsä mainita valintaperusteissa esimerkiksi kauppatieteissä. Yhteiskuntaopin lievästä miesvaltaisuudesta huolimatta yllämainitut alat ovat naisvaltaisia, kauppatieteitä lukuun ottamatta. Lukumäärillä mitaten (Kuva 51) kauppa- ja humanistiset tieteet ovat suurina aloina hallitsevia. Luonnontieteissä ja tekniikassa luvut ovat suurehkoja, mutta prosentit pieniä (11 % molemmissa) N (YHTEISKUNTAOPPI) OIKEUSTIETEET HALLINTOTIETEET TAITEET (YHDISTETTY) LIIKUNRATIEDE 320 143 126 96 78 54 38 38 36 33 20 2 932 924 834 795 624 1292 1200 3475 0 500 1000 1500 2000 2500 3000 3500 4000 Kuva 53. Yhteiskuntaoppi lukumäärinä tutkintonimikkeittäin. 54
% (YHTEISKUNTAOPPI) OIKEUSTIETEET HALLINTOTIETEET YLIOPPILASKOE TAITEET (YHDISTETTY) 4% 4% 4% 1% 22% 21% 20% 18% 15% 15% 13% 12% 12% 11% 11% 8% 36% 54% 52% 49% 68% 0% 10% 20% 30% 40% 50% 60% 70% 80% Kuva 54. Yhteiskuntaoppi prosentteina tutkintonimikkeittäin. 6. ARVOSANOJEN TARKASTELUA 6.1. Ylioppilaskoe Naiset suorittavat ylioppilaskokeen miehiä paremmin lähes kaikissa aineissa, poikkeuksina paljon kirjoitetuista aineista ovat vain pitkä matematiikka ja pitkä englanti. Jopa lukion miesvaltaisimmassa oppiaineessa fysiikassa naisten arvosanat ovat keskimäärin parempia. Erot arvosanoissa eivät ole kovin suuria. Kuvissa 55-56 verrataan pitkän ja lyhyen matematiikan arvosanajakaumia vuoden 2015 ylioppilaissa. Pitkässä matematiikassa miehillä on keskimäärin enemmän parhaita arvosanoja ja lyhyessä matematiikassa naisilla. Erot ovat kummassakin vain muutamia prosenttiyksikköjä kussakin arvosanassa. Toki lyhyen matematiikan laudaturien määrä on naisilla kaksinkertainen, mutta silti ero on vain kolme prosenttiyksikköä. Naisten paremmilla arvosanoilla voi sikäli olla merkitystä, että paremmat arvosanat lähtöpisteissä näyttävät ennustavan parempaa menestystä yliopistojen opiskelijavalinnassa. Kuvassa 57 on esitetty kahden hakupaineeltaan erilaisen tutkinto-ohjelman arvosanajakaumat pitkässä matematiikassa. Sekä tekniikassa että lääketieteissä pitkä matematiikka on valinnan kannalta 55
tärkeä, mutta lääketieteissä hakupaine on suurempi. Molemmissa valittujen selvä enemmistö edustaa parhaita laudatur-, eximia- ja magna cum laude- arvosanoja (LEM-arvosanoja), mutta lääketieteissä laudaturien ja eximioiden paino on suurempi. Laajempaa ala- ja oppiainekohtaista tarkastelua arvosanojen yhteydestä opiskelijavalintaan ei kuitenkaan sisällytetty tähän raporttiin. PITKÄN MATEMATIIKAN ARVOSANAT 2015 30% 16% 25% 24% 21% 23% 23% 23% 20% 10% 5% 6% 14% 9% 6% 0% A B C M E L Mies Nainen Kuva 55. Pitkän matematiikan arvosanat ylioppilaskokeessa 2015 sukupuolittain LYHYEN MATEMATIIKAN ARVOSANAT 2015 25% 20% 15% 10% 5% 0% 24% 21% 23% 24% 18% 12% 17% 14% 13% 12% 3% A B C M E L 6% Mies Nainen Kuva 56. Lyhyen matematiikan arvosanat ylioppilaskokeessa 2015 sukupuolittain 56
PITKÄN MATEMATIIKAN ARVOSANAT TEKNIIKASSA JA LÄÄKETIETEESSÄ 40% 30% 20% 10% 0% 34% 30% 26% 30% 17% 13% 16% 1% 6% 3% 1% A B C M E L 22% Kuva 57. Pitkän matematiikan arvosanat tekniikassa ja lääketieteessä vuosina 2013-15 6.2. Yleisarvosana Opiskelijavalinnan arvosanariippuvuus tulee hyvin esille, kun tarkastellaan yliopistoihin valittujen opiskelijoiden arvosanajakaumia yleensä. Kuvassa 58 tarkastellaan erinomaisten arvosanojen (laudatur ja eximia) osuutta yliopistoihin valituista opiskelijoista 2013-15. Erinomaisten arvosanojen osuus ylioppilaista on pieni, laudatureja on noin 5 % ja eximioita noin 15 %. Kuvan 58 mukaisesti yliopistoihin valituista miehistä 74 % ja naisista 81 % on kirjoittanut vähintään yhden erinomaisen arvosanan. Toisaalta, yli puolet valituista opiskelijoista on kirjoittanut vain 0-2 erinomaista LE-arvosanaa, joten parhaat arvosanat eivät määrittele opiskelijavalinnan kokonaisuutta. Useita LE-arvosanoja kirjoittaneet tulevat epäilemättä valituiksi hakukohteisiinsa hyvällä todennäköisyydellä, mutta heidän lukumääränsä on valtakunnallisestikin tarkasteltuna niin pieni, että he eivät täytä minkään hakukohteen aloituspaikkoja. Varsinkin kun he jakautuvat sangen tasaisesti eri aloille. Vähintään viisi laudaturia kirjoittaneiden opiskelijoiden määrä koko aineistossa 2013-15 on vain 726 koko maassa ja vastaava vuositason luku LE-arvosanojen osalta on vain hiukan yli 2000 vuodessa. Käytetyssä aineistossa ei ole tietoja hylätyistä hakijoista, mutta ei liene kovin todennäköistä, että siinä joukossa olisi suuria määriä erinomaisten arvosanojen kirjoittajia. 57
ERINOMAISTEN (LE) ARVOSANOJEN OSUUS, KAIKKI ALAT 2013-15 30% 25% 20% 15% 10% 5% 0% 26% 25% 19% 20% 18% 18% 15% 12% 12% 8% 9% 6% 5% 3% 2% 1% 0% 0% 0% 0% 0% 0% 0% 0% 0 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 MIEHET NAISET Kuva 58. LE-arvosanat yliopistoihin valituilla opiskelijoilla Valintaprosessista saa realistisemman kuvan, kun tarkastelee hyviä arvosanoja (L, E tai M). Kuvassa 59 näkyy hyvin, että yli 90 % valituista on kirjoittanut vähintään yhden hyvän arvosanan. Kuvaajan muoto osoittaa myös sen, että tyypillinen yliopisto-opiskelija on kirjoittanut 2-5 hyvää arvosanaa ylioppilaskokeessa. Kuva täsmentyy, jos tarkastelukohteeksi otetaan ne oppiaineet, jotka kunkin alan spektrissä ovat tärkeimpiä. Tämä tutkimustyö on kuitenkin vielä kesken. Kuvista 58-59 on nähtävillä myös naisten keskimäärin paremmat arvosanat. Tämä vastaa sitä, että naiset kirjoittavat ylioppilaskokeessa keskimäärin parempia arvosanoja. Naisten keskimääräinen paremmuus ylioppilaskokeissa siirtyy yliopistoihin, vaikka tarkasteluvuosina 2013-15 valintakokeilla oli suuri merkitys opiskelijavalinnassa. Tämän voi tulkita siten, että jos pärjää ylioppilaskokeessa, pärjää keskimäärin myös valintakokeissa. Joskus käydään sitä keskustelua, onko miesten ja naisten opiskelutavoissa eroja. Kun näkökulmana on yliopistojen opiskelijavalinta, näyttää siltä, että naiset tekevät lukiossa juuri sitä mitä on tarkoituskin eli opiskelevat. He myös saavat panostuksestaan opiskeluun etua yliopistojen opiskelijavalinnassa. Tämä ei kuitenkaan kumoa sitä, että ainevalintojen sukupuolittuminen ohjaa miehiä ja naisia eri aloille sekä opinnoissa että työelämässä. 58
HYVIEN (LEM) ARVOSANOJEN OSUUS, KAIKKI ALAT 2013-15 20% 15% 10% 5% 0% 17% 18% 17% 18% 17% 16% 15% 14% 14% 12% 10% 8% 9% 6% 5% 3% 1% 1% 0% 0% 0% 0% 0% 0% 0 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 MIEHET NAISET Kuva 59. Hyvät arvosanat yliopistoihin valituilla opiskelijoilla 7. MITÄ PITÄISI TEHDÄ? Koulutusalojen segregoitumisen purkaminen vaatii toimenpiteitä, mutta ongelma on monisyinen eivätkä ratkaisut ole helppoja. Myös nuorten oikeus tehdä omaa elämänsä kokevia valintoja on tärkeä ja vaalimisen arvoinen asia. Mitä voi tai pitää tehdä, jos valintojen seurauksena syntyy tilanne, joka sisältää epäkohtia paitsi yhteiskunnan myös nuorten itsensä kannalta? Ennen kuin ratkaisujen hakemiseen voi ryhtyä, pitää myös tunnistaa nykytilanteen todelliset ongelmat. Tässä luvussa nostetaan esille joitakin koulutusalojen sukupuolittumiseen liittyviä ongelmia. Näkökulma rajataan tässä lukion ainevalintojen vaikutuksiin. Tarkastelussa on tähän asti pyritty pitäytymään tutkimuksen esille nostamissa faktoissa. Tämän viimeisen luvun sisältö on pohdiskelevampi. 59