Luottolainsäädännön tarkistamisen valmistelu (VM/121:00/2017)

1 (11) valtiovarainministeriö@vm.fi pirre.laaksonen@vm.fi Luottolainsäädännön tarkistamisen valmistelu (VM/121:00/2017) Finanssivalvonta kiittää valtiovarainministeriötä mahdollisuudesta esittää ehdotukset välttämättömiksi arvioimistaan luottolaitoslainsäädännön tarkistuksista. Valtiovarainministeriö on toivonut ehdotusten sisältävän yksilöidyt säädösmuutosehdotukset yksityiskohtaisine perusteluineen. Finanssivalvonnalla ei ole valitettavasti ollut mahdollisuutta annetun määräajan puitteissa laatia yksilöityjä muutosehdotuksia kaikkiin jäljempänä mainittuihin tarkistusta tarvitseviin pykäliin. Finanssivalvonta katsoo seuraavat luottolaitoslainsäädännön tarkistukset tarpeellisiksi: Luottolaitoslain 11 luku 6 : Harkinnanvarainen lisäpääomavaatimus Ehdotus luottolaitoslain 11 luvun uudeksi 6 :ksi perusteluineen Finanssivalvonta esittää, että luottolaitoslain 11 luvun 6 :ää muutetaan vastaamaan paremmin CRD4-direktiiviä alla esitetyllä tavalla. Voimassa olevassa laissa CRD4-direktiivin 104 artiklaa on tulkittu suppeasti ja valvojalle on asetettu direktiiviin perustumattomia rajoituksia harkinnanvaraisen lisäpääomavaatimuksen asettamiselle. Erityisen ongelmalliseksi on osoittautunut hallituksen esitykseen (HE 39/2014 vp) kirjattu ja direktiiviin perustumaton vaatimus siitä, että suhteellisuusperiaatetta tulisi toteuttaa siten, että lisäpääomavaatimus voidaan asettaa, jos pankin omien varojen riittävyyttä ei voida varmistaa pankille vähemmän kustannuksia aiheuttavalla tavalla. Vietynä äärimmilleen Finanssivalvonta ei pystyisi asettamaan lisäpääomavaatimusta, koska periaatteessa esimerkiksi kaikki tarkastushavainnoista johtuvat toimenpidevaateet olisivat vaateeseen nähden ensisijaisia, koska niiden toteuttamisen kustannus olisi todennäköisesti pankille edullisempi kuin lisäpääomavaade. Lisäksi lakiin sisältyvät epäselvyydet ovat tarpeettomasti rajoittaneet Finanssivalvonnan mahdollisuuksia asettaa harkinnanvarainen pääomavaatimus erityisesti sellaisissa tapauksissa, missä pankin hallintojärjestelmän tai riskienhallintajärjestelmän puutteellisuus taikka liiketoimintamalli aiheuttaa riskejä, jotka eivät muuten riittävällä tavalla tule katetuiksi. Voimassa

2 (11) olevassa säännöksessä ei ole otettu huomioon, että kaikkia riskejä ei voi tarkastella vain tase-erien tai taseen ulkopuolisten sitoumusten kautta. Finanssivalvonnan ehdotus 6 :ksi: 6 Harkinnanvarainen lisäpääomavaatimus Finanssivalvonnan on 2 momentissa tarkoitetuissa tapauksissa asetettava luottolaitokselle tarvittava korkeampi vaatimus luottolaitoksen ydinpääoman vähimmäismäärälle kuin mitä EU:n vakavaraisuusasetuksessa säädetään, jos se katsoo vaatimuksen olevan välttämätön luottolaitokseen kohdistuvien olennaisten riskien kattamiseksi. Tässä pykälässä asetettu pääomavaatimus voidaan asettaa enintään kolmeksi vuodeksi kerrallaan. Finanssivalvonta voi asettaa tässä pykälässä tarkoitetun pääomavaatimuksen, jos: 1) Finanssivalvonta 2 :ssä säädetyn arvion tai etukäteen vahvistetuin perustein laaditun muun arvion perusteella katsoo, että: a) luottolaitoksen omien varojen määrä ei riitä täyttämään luottolaitoksen 9 luvun 1 :n mukaisesti arvioimaa kokonaisriskin edellyttämää pääomatarvetta tai tämä arvio ei täytä mainitussa lainkohdassa sille asetettuja vaatimuksia; b) luottolaitos on arvioinut edellä tarkoitetun pääomatarpeensa ja siihen perustuvan pääomatavoitteensa taikka EU:n vakavaraisuusasetuksessa tarkoitettujen suurten asiakasriskien kattamiseksi vaadittavan omien varojen määrän olennaisesti puutteellisella tai virheellisellä tavalla; tai c) luottolaitoksen riskienhallintajärjestelmä ei täytä sille 9 luvun 2 :ssä asetettuja vaatimuksia; 2) luottolaitoksella on tase-eriä tai taseen ulkopuolisia sitoumuksia, joihin liittyville riskeille ei ole asetettu pääomavaatimusta 10 luvussa tai EU:n vakavaraisuusasetuksessa tai joihin liittyville riskeille on asetettu ilmeisen riittämätön pääomavaatimus; 3) luottolaitoksen hallinto- ja ohjausjärjestelmän puutteellisuus tai luottolaitoksen liiketoimintamalli aiheuttaa riskejä, joille ei muutoin ole asetettu pääomavaatimusta; taikka 4) 5 a :n 1 momentin 1 kohdan edellytykset täyttyvät.(19.12.2014/1199). Sen lisäksi, mitä 1 momentissa säädetään, Finanssivalvonta voi asettaa 1 momentissa säädetyin edellytyksin konsolidoidun valvonnan kohteena

3 (11) olevalle luottolaitokselle sen konsolidoidun taloudellisen aseman perusteella konsolidoidun lisäpääomavaatimuksen. Finanssivalvonnan on tätä pykälää soveltaessaan otettava huomioon: 1) luottolaitoksen 9 luvun 1 :ssä tarkoitetun sisäisen pääoman riittävyyden varmistamista koskevien menettelyjen laadullinen riittävyys ja luottolaitoksen mainitun pykälän nojalla asettamat tavoitteet omien varojen määrälle; 2) luottolaitoksen hallinto-, ohjaus- ja riskienhallintajärjestelmien yleinen riittävyys; 3) luottolaitoksen toiminnasta koko rahoitusjärjestelmän vakaudelle mahdollisesti seuraavat riskit. Perustelut 11 luku 6. Harkinnanvarainen lisäpääomavaatimus. Pykälän 1 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että siinä viitattaisiin 2 momenttiin, jossa tarkemmin säädettäisiin niistä tapauksista, joissa Finanssivalvonta tulisi lisäpääomavaatimus asettaa. Momentissa mainittu tarkoituksenmukaisuuteen perustuva harkinta korvattaisiin vaatimuksella siitä, että Finanssivalvonta katsoisi lisäpääomavaatimuksen asettamisen olevan välttämätön luottolaitokseen kohdistuvien tai siihen tulevaisuudessa kohdistuvien olennaisten riskien kattamiseksi. Tällä suhteellisuusperiaatteen mukaisella harkinnalla olisi tarkoitus selventää, että lisäpääomavaatimus voidaan asettaa sellaisissa tilanteissa, missä muut käytettävissä olevat keinot eivät ole riittäviä pankin pääoman riittävyyden varmistamiseksi tai pankkiin kohdistuvien olennaisten riskien kattamiseksi. Lisäksi pykälän 4 momenttiin sisältyisi voimassa olevaa lakia ja direktiiviä vastaava yleinen listaus Finanssivalvonnan lisäpääomavaatimusta asetettaessa huomioon otettavista seikoista, mikä osaltaan rajoittaisi lisäpääomavaatimuksen asettamista. Muuten säännös vastaisi voimassa olevaa lakia. Pykälän 2 momenttiin tehtäisiin lisäpääomavaatimuksen direktiivin mukaisen asettamisen mahdollistamiseksi tarpeelliset lisäykset. Momentin 1 kohdan a alakohdan mukaan lisäpääomavaatimus voitaisiin asettaa silloin, kun luottolaitoksen omien varojen määrä ei riittäisi täyttämään luottolaitoksen 9 luvun 1 :n mukaisesti arvioimaa kokonaisriskin edellyttämää pääomatarvetta tai tämä 9 luvun 1 :n arvio ei täyttäisi edellä mainitussa lainkohdassa sille asetettuja vaatimuksia. Kohtaa laajennettaisiin siten koskemaan kokonaisuudessaan, ei pelkästään omien varojen määrän osalta, direktiivin 73 artiklaa (sisäisen pääoman riittävyyden arviointi, ns. ICAAP ), joka on mainittu 104 artiklan 2 kohdan a alakodassa, vaan myös

4 (11) sisäisen pääoman riittävyyden arvioimiselle 73 artiklassa asetettuja laadullisia vaatimuksia. Pykälän 2 momentin 1 kohdan b alakohta vastaisi voimassa olevaa lakia perusteluineen. Kohdan uudeksi c alakohdaksi lisättäisiin direktiivin 102 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukainen viittaus 74 artiklaan, eli 9 luvun 2 :n mukaiseen riskienhallintajärjestelmään. Lisäpääomavaade voitaisiin siten asettaa myös riskienhallintajärjestelmän laadullisten kriteerien jäädessä täyttymättä tilanteessa, jossa 1 momentin mukaisesti muiden ohjauskeinojen ei voida katsoa olevan riittäviä riskienhallintajärjestelmän olennaisten riskien kattamiseksi. Tämän perusteen käytettävyys on nykyisessä laissa jäänyt epäselväksi. Pykälän 2 momenttiin lisättäisiin uusi 2 kohta, joka vastaisi voimassa olevan lain 3 momenttia. Käytännössä lisäpääomavaateet on asetettu tähän mennessä tämän säännöksen nojalla. Perustetta tulisi voida käyttää kaikissa niissä tilanteissa, joissa pankin tase-eriä tai taseen ulkopuolisia sitoumuksia, joihin liittyville riskeille ei ole asetettu pääomavaatimusta 10 luvussa tai EU:n vakavaraisuusasetuksessa tai joihin liittyville riskeille on asetettu ilmeisen riittämätön pääomavaatimus. Pääomavaatimuksen asettamisen tai korottamisen edellytyksenä olisi edelleen, että riskit voidaan luotettavasti tunnistaa ja mitata. Lisäksi 2 momenttiin lisättäisiin uusi 3 kohta ja voimassa olevan lain 2 kohta siirtyisi perusteluineen momentin 4 kohdaksi. Uudessa 3 kohdassa mahdollistettaisiin lisäpääomavaatimuksen asettaminen pankin 7 luvun 1 :n mukaisen hallinto- ja ohjausjärjestelmän puutteellisuuden tai pankin liiketoimintamallin aiheuttaessa riskejä, joille ei muutoin ole asetettu pääomavaatimusta eikä muiden ohjauskeinojen voida katsoa olevan riittäviä. Tästäkin syystä asetettavan vaatimuksen edellytyksenä olisi, että riskit voidaan luotettavasti tunnistaa. Näiden perusteiden käytettävyys on nykyisessä laissa jäänyt epäselväksi. Pykälän 3 ja 4 momentti vastaisivat voimassa olevan lain 4 ja 5 momenttia. (LLL 11 luvun korjattu 6 jäljitä muutokset merkinnöin on tämän dokumentin liitteenä) Luottolaitoslain 11 luku 9 : Maksuvalmiutta koskevat lisävaatimukset Myös luottolaitoslain säännökset maksuvalmiutta koskevien lisävaatimusten osalta poikkeavat merkittävästi siitä, mitä CRD4-direktiivissä on säädetty. Tästä syystä Finanssivalvonta katsoo, että myös tätä pykälää tulisi muuttaa vastaamaan paremmin direktiivin 105 artiklaa ja edellä olevaa 11 luvun 6 :n muutosehdotusta.

5 (11) Luottolaitoslain 10 luku 2 : Vähimmäispääoma Luottolaitoksen osakepääoman, osuuspääoman tai peruspääoman on oltava vähintään viisi miljoonaa euroa. Pääoman on oltava kokonaan merkitty toimilupaa myönnettäessä. (uusi 2 momentti) Vähimmäispääomaan luettavan osakepääoman on täytettävä EU:n vakavaraisuusasetuksen 28 artiklan mukaiset vaatimukset. Osuuspääoman ja peruspääoman on vastaavasti täytettävä EU:n vakavaraisuusasetuksen 27-29 artiklan mukaiset vaatimukset. Perustelut LLL 10 luvun 2 :n 1 momentin mukaan luottolaitoksen osakepääoman, osuuspääoman tai peruspääoman on oltava vähintään viisi miljoonaa euroa. Pääoman on oltava kokonaan merkitty toimilupaa myönnettäessä. Vastaavasti on säädetty sijoituspalvelulain (747/2012) 6 luvun 1 :ssä. EU:n vakavaraisuusasetuksen voimaantulon myötä osakkeille ja osuuksille on säädetty laatukriteerit, jotka ovat tiukemmat kuin yhteisölainsäädännössä. Sekä LLL:ia että sijoituspalvelulakia tulisi muuttaa siten, että vähimmäispääoman tulee täyttää CRR:n ydinpääomainstrumentilta vaaditut edellytykset. Sijoituspalvelulain osalta tarvitaan tähän yhteyteen siirtymäsäännös, sillä Suomessa on joitain sijoituspalveluyrityksiä, jotka luultavasti tarvitsevat aikaa asian korjaamiseen. Luottolaitoslain 10 luku 10 : Lisäpääomavaatimuksen alittuminen Omien varojen säännökset luottolaitoslaissa Finanssivalvonta on toimittanut valtiovarainministeriölle 10.3.2017 kommentit LLL 10 luvun 10 :n puutteellisuuksista. Muun muassa 10 :n 2 momentin kerrointekijä näyttäisi määräytyvän päinvastaisesti direktiiviin verrattuna. Finanssivalvonta pitää tärkeänä, että luottolaitoslain teksti korjataan vastaamaan CRD4-direktiivin artikloja 141 ja 142. Finanssivalvonta on keskustellut valtiovarainministeriön kanssa aiemmin omien varojen säännösten osalta mm. tarpeesta lisätä luottolaitoslakiin säännös, joka katkaisee osakeyhtiölain soveltamisen pääomainstrumentteihin, jotka luottolaitos sisällyttää omiin varoihinsa. Koska Euroopan pankkiviranomainen EBA on aloittamassa ennen EU:n vakavaraisuusasetuksen voimaantuloa liikkeeseen laskettujen, ydinpääomaan luettujen instrumenttien ehtojen läpikäyntiä, Finanssivalvonta katsoo, että sen aiemmin valtiovarainministeriölle esitettyjen tarkistusten läpivieminen voisi odottaa EBAn selvitystä. Muutostarpeita voi EBAn läpikäynnin seurauksena tulla muiltakin kuin jo ehdotetuilta osin.

6 (11) Luottolaitoslain 15 luku 3 Finanssivalvonta tuo esiin sen, että luottolaitoslain 15 luvun 3 :n 1 momentin 2. virkkeen sisältö on epäselvä. Erityisesti 1.1.2017 voimaan tulleiden kuluttajaluottojen kytkykaupan kieltoa ja yhdistettyjen tarjousten sallimista koskevien lainsäädäntömuutosten jälkeen olisi syytä arvioida LLL 15:3 :n 1 momentin merkitys ja tarpeellisuus. Finanssivalvonnan käsityksen mukaan finanssialan tuotteiden ja palveluiden paketointi ja yhdessä myynti tulevat tulevaisuudessa todennäköisesti lisääntymään. Tämän vuoksi olisi tarpeellista pitää lainsäädäntö ajantasaisena ja riittävän yksiselitteisenä näitä tilanteita varten. Oikeusministeriön julkaisemassa työryhmämietinnössä 54/2015 (Asuntoomaisuuteen liittyvät kuluttajaluotot) on todettu seuraavaa: "Kytkykauppaa ja yhdistettyjä tarjouksia koskevia säännöksiä on kuluttajansuojalain lisäksi luottolaitostoiminnasta annetussa laissa. Viimeksi mainittuun lakiin sisältyvät säännökset ovat asiallisesti peräisin 1990-luvulta eikä niitä ole sanamuodoltaan tai sisällöltään uudistettu sen jälkeen. Työryhmä katsoo, että eri yhteydessä olisi tarpeen selvittää kattavasti mainittuihin säännöksiin liittyvät uudistamistarpeet ja tehdä sen perusteella tarvittavat selvennykset ja muutokset niihin." Voimassa oleva laki: 3 Sopimusehdot Luottolaitos ei saa toiminnassaan käyttää sopimusehtoa, joka ei kuulu luottolaitoksen toimintaan tai jota sen sisältö, osapuolten asema tai olosuhteet huomioon ottaen on pidettävä asiakkaan kannalta kohtuuttomana. Kohtuuttomana sopimusehtoa on pidettävä aina, jos luottolaitoksen toiminnan ulkopuolisten hyödykkeiden hankkiminen tai käyttö asiakkaan kannalta kokonaisuutena arvioiden asiattomasti vaikuttaa luoton saamiseen, sopimuksen voimassaoloon tai muihin sopimuksen ehtoihin taikka jos asiakkaan oikeutta ryhtyä sopimussuhteeseen muun elinkeinonharjoittajan kanssa rajoitetaan. Luottolaitoksen on toimitettava Finanssivalvonnalle luottolaitoksen toiminnassa käytettävien vakioehtoisten sopimusten ehdot. Lainkohtaa on (HE 295/1992) perusteltu seuraavasti: Luottolaitos ei saisi käyttää sopimusehtoa tai toimia muutoin siten, että asiakkaan oikeutta ryhtyä sopimussuhteeseen muun elinkeinonharjoittajan kanssa rajoitettaisiin. Rajoitus koskisi ensinnäkin varsinaisia luottolaitoksen toiminnassaan käyttämiä sopimusehtoja ja luottolaitoksen toimintaa sen käsitellessä esimerkiksi asiakkaan luottohakemusta. Luottolaitos ei saisi käyttää sopimusehtoa tai muutoin toimia siten, että luoton saamiseen tai sen ehtoihin vaikuttaisivat asiakkaan muut, luottolaitoksen toiminnan ulkopuoliset sopimussuhteet. Luottolaitos ei siten saisi esimerkiksi edellyttää asiakkaan siirtävän vakuutuksensa tiettyyn vakuutuslaitokseen tai asiakkaan käyttävän asuntokau-

7 (11) passa talletuspankin osoittaman kiinteistönvälitysliikkeen palveluksia. Luottolaitos ei myöskään esimerkiksi autolainan antamisen yhteydessä saisi edellyttää auton vakuuttamista pankin osoittamassa vakuutusyhtiössä. Luottolaitos ei myöskään voisi irtisanoa luottoa tai muuta asiakassuhdetta sen vuoksi, että asiakas ryhtyy sopimussuhteeseen jonkin muun elinkeinonharjoittajan kanssa tai pidättyy ryhtymästä sopimussuhteeseen luottolaitoksen ehkä osoittaman elinkeinonharjoittajan kanssa. Kiellettyä olisi siten esimerkiksi luoton tai muun asiakassuhteen irtisanominen sillä perusteella, että asiakas käyttää ulkopuolisen, esimerkiksi finanssiryhmään kuulumattoman yrityksen palveluja. Luottolaitos ei muutoinkaan saisi toimia siten, että asiakkaan mahdollisuuksia solmia muita sopimussuhteita rajoitetaan. Niin ikään olisi edelleen kiellettyä käyttää myös muuta sopimusehtoa, jota sen sisältö, osapuolten asema tai olosuhteet huomioon ottaen on pidettävä asiakkaan kannalta kohtuuttomana. Kuluttajaluottoja koskevassa kuluttajansuojalain 7 luvussa säädetään seuraavaa: KSL 7:13 a Kytkykaupan kielto Luottotarjouksen ehtona ei saa olla, että kuluttaja tekee sopimuksen toisesta rahoituspalvelusta tai muusta palvelusta tai rahoitusvälineestä, jonka tarjoaa luotonantaja itse tai muu elinkeinonharjoittaja luotonantajan kanssa tekemänsä sopimuksen tai muun järjestelyn perusteella. Yksityiskohtaisissa perusteluissa on avattu kytkykaupan ja yhdistettyjen tarjousten käsitteitä seuraavasti: 13 a. Kytkykaupan kielto. Pykälä on uusi, ja se perustuu direktiivin 12 artiklaan. Pykälässä kielletään luoton kytkykauppa muiden palveluiden tai rahoitusvälineiden kanssa eli sellaiset luottotarjoukset, joiden ehtojen mukaan kuluttajan tulee luoton saadakseen tehdä sopimus toisesta rahoituspalvelusta tai muusta palvelusta tai rahoitusvälineestä, jonka luotonantaja tai muu elinkeinonharjoittaja luotonantajan kanssa tekemänsä sopimuksen tai muun järjestelyn perusteella tarjoaa. Ehdotettu pykälä koskee paitsi direktiivin soveltamisalaan kuuluvia luottoja myös muita kuluttajaluottoja. Kytkykauppa määritellään direktiivin 4 artiklan 26 kohdan mukaan luottosopimuksen tarjoamiseksi tai myynniksi samassa paketissa muiden erillisten finanssituotteiden tai -palvelujen kanssa siten, että kuluttajan ei ole mahdollista tehdä luottosopimusta erillisenä. Ehdotettu pykälä vastaa asiallisesti direktiivin määritelmää muutoin, mutta koskee yleisperustelujen 5.2 jaksossa mainitun mukaisesti luoton kytkemistä myös muihin palveluihin kuin rahoituspalveluihin. Ratkaisevaa olisi se, onko kuluttajalla mahdollisuus tehdä luottosopimus ilman, että hän tekee sopimuksen toisesta rahoituspalvelusta, muusta palvelusta tai rahoitusvälineestä, jonka tarjoaa

8 (11) Luottolaitoslain 15 luku 5 luotonantaja itse tai muu luotonantajan kanssa yhteistoiminnassa toimiva taho. Rahoituspalveluja ovat esimerkiksi talletus- ja asiakastilit, maksujenvälityspalvelut, luottojen välitys, vakuutukset ja niiden välitys, sijoitusneuvonta sekä muut sijoituspalvelut. Esimerkkinä pykälässä tarkoitetuista muista palveluista voidaan mainita kiinteistönvälityspalvelut. Rahoitusvälineitä ovat arvopaperimarkkinalaissa (746/2012) tarkoitetut arvopaperit ja muut sijoituspalvelulain 1 luvun 10 :ssä tarkoitetut välineet. Yhdistetyt tarjoukset eivät sen sijaan olisi säännöksen nojalla kiellettyjä jatkossakaan. Yhdistetyillä tarjouksilla tarkoitetaan direktiivin 4 artiklan 27 kohdan mukaan luottosopimuksen tarjoamista tai myyntiä samassa paketissa muiden erillisten finanssituotteiden tai -palvelujen kanssa siten, että luottosopimusta tarjotaan kuluttajalle myös erikseen, mutta ei välttämättä samoin ehdoin kuin silloin, kun sitä tarjotaan yhdistettynä lisäpalveluihin. Yhdistetyllä tarjouksella tarkoitetaan esimerkiksi tilannetta, jossa kuluttaja saa luoton edullisemmin ehdoin, jos hän hankkii samassa yhteydessä toisen rahoituspalvelun, kuten tilin. Ehdotettu pykälä, kuten muutkin 7 luvun säännökset, koskisi kaikkia luotonantajia, luottolaitokset mukaan lukien. Luottolaitoksiin sovellettaisiin edelleen myös yleisperustelujen 3.1.1 jaksossa mainittuja luottolaitostoiminnasta annetun lain 15 luvun 2 ja 3 :n säännöksiä. Lisäksi kaikkia luotonantajia koskisivat yhdistettyjä tarjouksia ja kylkiäistarjouksia koskevat kuluttajansuojalain 2 luvun 12 :n tiedonantovelvollisuussäännökset. Luottotarjouksen ehtona voi ehdotetun pykälän estämättä olla, että kuluttajalla on luottosopimukseen liittyvä asiaankuuluva vakuutussopimus esimerkiksi vakuudeksi annettavan omaisuuden palamisen varalta. On kuitenkin huomattava, että tällainen ehto on sallittu vain sillä edellytyksellä, että kuluttajalla on oikeus ja tosiasiallinen mahdollisuus ottaa vaaditun sisältöinen vakuutus miltä tahansa vakuutuksenantajalta. Tällöin ei olisi kyse lain tarkoittamasta kytkykaupasta, koska kuluttajalle jää vapaus valita, mistä vakuutuksen hankkii. Luotonantaja voi pykälän estämättä asettaa luottotarjouksen ehdoksi myös sen, että kuluttajalla on lainan takaisinmaksun turvaamiseksi asiaankuuluva vakuutus, jos asiakkaan riskitilanne sitä perustellusti edellyttää ja asiakkaalla on mahdollisuus itse valita palveluntarjoaja, jolta vakuutuksen hankkii. Tämän kaltaisten ehtojen salliminen on mahdollistettu direktiivin 12 artiklan 4 kohdassa. Jos luotonantaja käyttää tällaista ehtoa, hyvä luotonantotapa edellyttää, että luotonantaja ilmoittaa kuluttajalle selvästi, että tällä on mahdollisuus ottaa vaaditun turvan sisältävä vakuutus miltä tahansa palvelun tarjoajalta. Menettelyt asiakasliiketoiminnassa, markkinointirajoitus Fintech-toimijat ovat kehittäneet ratkaisuja alustoiksi, joilla voidaan välittää talletuksia pankista toiseen 1. Fintech-toimija tarjoaa alustan poolattujen talletusten välittämiseen eli talletuksia kootaan asiakasvaratilille iso määrä 1 Yksi esimerkki tällaisista alustoista on Deposit Solutions http://www.deposit-solutions.com/

9 (11) ja ne välitetään poolattuina tyypillisesti pari kertaa kuukaudessa pankista toiseen. Fintech-yrityksen tarjoama alusta yhdistää tuotepankin ja asiakaspankin toisiinsa. Tuotepankki tarjoaa mahdollisuutta määräaikaistalletuksiin pankissaan. Asiakaspankki puolestaan tarjoaa asiakkailleen omien talletustuotteidensa lisäksi mahdollisuutta tehdä määräaikaistalletuksia myös tuotepankkiin. Asiakas voi hyötyä tästä saamalla talletukselleen parempaa korkoa. Tällaisia palveluja ei vielä tarjota Suomessa, mutta Finanssivalvonnasta on tiedusteltu niiden tarjoamisesta. Luottolaitoslain 15:5.3 lähtee tällä hetkellä siitä, että talletuspankki ei saa ohjata asiakasta tekemään talletusta toiseen talletuspankkiin. Toiminta vaikuttaisi kielletyltä siitä huolimatta, että se tapahtuisi asiakkaan toiveesta. 15 luku: Menettelytavat asiakasliiketoiminnassa 5 : Markkinointirajoitus Talletuspankki ei saa markkinoinnissaan käyttää talletussuojarahaston antamaa tai muuta vastaavaa talletussuojaa taikka vakuusrahastosuojaa koskevia tietoja rahoitusmarkkinoiden vakautta tai tallettajien luottamusta vaarantavalla tavalla. Talletuspankki saa markkinoinnissaan käyttää ainoastaan talletussuojarahaston antamaa tai muuta vastaavaa talletussuojaa taikka omaa vakuusrahastosuojaa koskevia tietoja. Talletuspankki ei saa ohjata asiakasta tekemään talletusta toiseen talletuspankkiin. Tällaista talletusten välittämistä ei myöskään saa järjestää yhdessä toisen talletuspankin kanssa taikka pankin keskusjärjestön tai muun vastaavan yhteisön kautta tahi avustuksella tai muulla tavalla. Pykälän 1 ja 2 momentti perustuvat vanhaan talletussuojadirektiiviin ja 3 momentin tausta on ilmeisesti kansallinen. Pykälän 3 momentti on säädetty säädöksellä 1229/1997. Silloin asia oli 10 luvun 82 a :ssä 2. Sitä koskeva HE 223/1997. Säännöksen yksityiskohtaisissa perusteluissa todetaan seuraavaa: 82 a. Markkinointirajoitus. Pykälän 1 ja 2 momenttien säännökset talletussuojatai vakuusrahastosuojan taikka muun vastaavan suojan käyttämisestä markkinointitarkoituksiin vastaavat voimassa olevan lain 61 d :ää. Niihin ehdotetaan tehtäväksi vain talletussuojarahaston perustamisesta johtuvat sanonnalliset tarkistukset. Säännökset perustuvat talletussuojadirektiivin 9 artiklan 3 kohtaan, jonka mukaan jäsenvaltion on huolehdittava, etteivät talletuspankit tai luottolaitokset käytä suojajärjestelmää koskevia tietoja markkinoinnissaan tavalla, joka heikentää pankkijärjestelmän vakautta tai tallettajien sitä kohtaan tuntemaa luottamusta. 2 http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/1997/19971229

10 (11) Pykälän 3 momentissa kiellettäisiin pankkia ohjaamasta tallettajaa tekemään talletus toiseen talletuspankkiin sekä muu vastaava talletusten välittäminen pankista toiseen. Säännös ei koske tavanomaista maksujenvälitystä eli asiakkaan toimeksiannosta tehtäviä tilisiirtoja. Talletusten välittämisellä tarkoitetaan toimintaa, jossa pankki aktiivisesti pyrkii vaikuttamaan asiakkaaseen siten, että tämä tekisi talletuksen tiettyyn pankkiin tai pankkiryhmään. Säännös on tarpeen pankkien välisen terveen kilpailun turvaamiseksi, kun korvattavalle talletukselle säädettään enimmäismäärä ja toistensa sitoumuksista vastuussa olevia pankkeja pidetään korvaustilanteissa yhtenä pankkina. Pykälän noudattamista valvoo 84 :n mukaisesti rahoitustarkastus. Rahoitustarkastus voi 86 :n mukaisesti kieltää luottolaitosta jatkamasta ehdotetussa pykälässä tarkoitettua kiellettyä markkinointia. Kiellon tehostamiseksi rahoitustarkastus voi asettaa uhkasakon. Perustelujen mukaan pankin on kiellettyä vaikuttaa aktiivisesti asiakkaaseen siten, että tämä tekisi talletuksen tiettyyn pankkiin tai pankkiryhmään. Tulkintamme mukaan talletusten markkinoiminen muissa pankeissa katsottaisiin tällaiseksi toiminnaksi. Perustelujen mukaan säännös ei koske tavanomaista maksujenvälitystä eli asiakkaan toimeksiannosta tapahtuvia tilisiirtoja. Koska luottolaitoslain 15:5.3 on kansallista sääntelyä, esitämme pohdittavaksi sen kumoamista tai muuttamista, jotta fintech-toimijoille olisi samanlaiset toimintaedellytykset Suomessa kuin muualla Euroopassa ja jotta asiakkaat voisivat käyttää samantyyppisiä palveluja kuin toisten jäsenvaltioiden kansalaiset. Jos pykälää päädytään kumoamisen sijaan muuttamaan, teksti voisi olla seuraava: Talletuspankki ei saa ohjata asiakasta tekemään talletusta toiseen talletuspankkiin ILMAN ASIAKKAAN NIMENOMAISTA TOIMEKSIANTOA. Tällaista talletusten välittämistä ei myöskään saa järjestää yhdessä toisen talletuspankin kanssa taikka pankin keskusjärjestön tai muun vastaavan yhteisön kautta tahi avustuksella tai muulla tavalla. Liikepankkilaki Aivan viimeaikaisten kokemusten perusteella on käynyt selväksi, että myös liikepankkilaki (1501/2001) kaipaa korjaamista. Erityisesti lain 2 luku sulautumisesta on osoittautunut vaikeasti tulkittavaksi ja jopa toimimattomaksi erityisesti rajat ylittävissä sulautumisissa. Finanssivalvonta tulee laatimaan näistä muutostarpeista ehdotukset vuoden loppuun mennessä. Lisäksi tulee ottaa huomioon, että vastaavanlaisia säännöksiä sisältyy myös mm. säästö- ja osuuspankkilakiin, jotka on käytävä lävitse. Laki talletuspankkien yhteenliittymästä Talletuspankkien yhteenliittymistä annetun lain (599/2010) 22 :ään tulisi lisätä momentti luottolaitoksen johdon luotettavuus- ja pätevyysvaatimuksien ilmoittamisesta keskusyhteisölle. Uusi momentti:

11 (11) Jäsenluottolaitoksen on ilmoitettava luottolaitostoiminnasta annetun lain 7 luvun 4 :n 4 momentissa tarkoitetut tiedot Finanssivalvonnan sijasta keskusyhteisölle niin kuin mainitussa pykälässä säädetään, jollei Finanssivalvonta erikseen toisin päätä. Perusteluna on se, että jäsenluottolaitosten on itse arvioitava se, että johto täyttää luottolaitoksen johdon luotettavuus- ja pätevyysvaatimukset. Tämän lisäksi keskusyhteisön ohjaus- ja valvontavelvollisuuteen sisältyy arvion tekeminen siitä, että jäsenluottolaitokset noudattavat johdon luotettavuus- ja pätevyysvaatimuksia. Tähän ohjaus- ja valvontavelvollisuuteen sisältyy siis myös yksittäisten arviointien tekeminen jäsenluottolaitosten johdosta. Yleensä riittävä valvonta vaatimusten täyttämisestä saavutetaan tällä johdon luotettavuus- ja pätevyysvaatimusten arvioinnilla jäsenluottolaitoksessa ja keskusyhteisössä. Ongelmallisia tai muuten erityisen poikkeuksellisia tapauksia varten on tarpeellista Finanssivalvonnalla olla oikeus päättää toisin. FINANSSIVALVONTA Jyri Helenius apulaisjohtaja Taina Erovaara-Williams johtava sääntelyasiantuntija Liitteet Jäljitä muutokset -versio 11 luvun 6 :stä Finanssivalvonnan kommentit LLL 10 luvun 10 :ään