VALMISTEYHTEENVETO 1. LÄÄKEVALMISTEEN NIMI Lodine 300 mg, tabletti. 2. VAIKUTTAVAT AINEET JA NIIDEN MÄÄRÄT Etodolaakki 300 mg 3. LÄÄKEMUOTO Tabletti, kalvopäällysteinen. Valmisteen kuvaus: Kapselinmuotoinen, soikea, oranssinvärinen, filmipäällysteinen tabletti, tunnus LODINE tabletin toisella ja 300 toisella puolella. 4. KLIINISET TIEDOT 4.1 Käyttöaiheet Nivelreuma, nivelrikko ja muut oireenmukaista hoitoa vaativat lievät ja keskivaikeat tulehdus- ja kiputilat. 4.2 Annostus ja antotapa Annostus on yksilöllinen. Jatkuvassa käytössä suositeltu annos on 200-300 mg kahdesti vuorokaudessa. Vaste saadaan potilaasta riippuen 400-600 mg:n vuorokausiannoksella. Illalla kerta-annoksena otettua 400 mg:n tai 600 mg:n annosta voidaan myös käyttää. Akuutti kipu. 200 mg 2-4 kertaa vuorokaudessa tai 300 mg 2-3 kertaa vuorokaudessa tarpeen mukaan. Vanhukset. 65-vuotiailla ja sitä vanhemmilla potilailla ei ole ilmennyt oleellisia eroja etodolaakin haittavaikutusprofiilissa verrattuna yleiseen potilaspopulaatioon eikä annosten sovittaminen näytä tarpeelliselta. Pediatriset potilaat Etodolaakin tehoa ja turvallisuutta lapsilla ei ole osoitettu. Lääkkeen haittavaikutuksia voidaan vähentää käyttämällä pienintä tehokasta annosta ja lyhyimmän mahdollisen ajan oireiden hoitamiseksi (ks. kohta 4.4.). 4.3 Vasta-aiheet Yliherkkyys vaikuttavalle aineelle tai kohdassa 6.1 mainituille apuaineille. Vaikea-asteinen sydämen vajaatoiminta.
Aiemmin sairastettu ruuansulatuskanavan verenvuoto tai perforaatio, joka on liittynyt tulehduskipulääkkeiden käyttöön. Akuutti maha/pohjukaissuolihaava tai siihen liittyvä verenvuoto tai aiemmin sairastetut uusiutuvat episodit (ainakin kaksi varmistettua erillistä episodia). Viimeinen raskauskolmannes. Etodolaakkia ei tule käyttää potilailla, joilla on aiemmin todettu etodolaakki-yliherkkyyttä. Mahdollisen ristiallergian vuoksi etodolaakkia ei tule antaa potilaille, jotka saavat astmaa tai muita allergisia reaktioita asetyylisalisyylihaposta (ASA) tai muista NSAID-valmisteista. 4.4 Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet Etodolaakkia ei pidä käyttää yhdessä muiden tulehduskipulääkkeiden kanssa mukaan lukien COX-2-spesifiset tulehduskipulääkkeet eli koksibit. Lääkkeen haittavaikutuksia voidaan vähentää käyttämällä pienintä tehokasta annosta ja lyhyimmän mahdollisen ajan oireiden hoitamiseksi (ks. kohta 4.2 sekä alempana ruuansulatuskanavaan ja verenkiertoelimistöön liittyvät varoitukset). Iäkkäät potilaat: Tulehduskipulääkkeet aiheuttavat herkemmin haittavaikutuksia iäkkäille potilaille; erityisesti ruuansulatuskanavan verenvuotoja tai perforaatioita, jotka saattavat olla hengenvaarallisia (ks. kohta 4.2). Vaikutukset sydämeen, verenkiertoelimistöön ja aivoverenkiertoon: Koska tulehduskipulääkkeiden käyttöön on raportoitu liittyneen nesteen kertymistä elimistöön ja turvotuksia, on seurattava ja neuvottava asianmukaisesti potilaita, jotka sairastavat verenpainetautia ja/tai lievää tai keskivaikeaa sydämen vajaatoimintaa. Kliinisten tutkimusten ja epidemiologisen tiedon perusteella joidenkin tulehduskipulääkkeiden käyttöön (erityisesti suuria annoksia käytettäessä ja pitkäaikaishoidossa) voi liittyä hieman kohonnut valtimotukosten (kuten sydäninfarktin tai aivohalvauksen) riski. Tälläista kohonnutta riskiä ei voida sulkea pois etodolaakkia koskevien tietojen perusteella. Etodolaakkia on määrättävä vain tarkoin harkiten potilaille, jotka sairastavat hoitamatonta/ vaikeahoitoista verenpainetautia, sydämen vajaatoimintaa, diagnosoitua iskeemistä sydänsairautta, ääreisverenkierron ja/tai aivoverenkierron häiriöitä. On myös tarkoin harkittava pitkäkestoisen lääkityksen määräämistä potilaille, joilla on kardiovaskulaarisia riskitekijöitä (kuten verenpainetauti, hyperlipidemia, diabetes, tupakointi). Ruuansulatuskanavan verenvuodot, haavaumat ja perforaatiot: Kaikkien tulehduskipulääkkeiden käyttäjillä on todettu ruuansulatuskanavan verenvuotoja, haavaumia tai perforaatioita, jotka voivat olla henkeä uhkaavia, riippumatta hoidon kestosta, ennakoivista oireista tai aiemmin ilmenneistä vaikeista ruuansulatuskanavan haittavaikutuksista. Ruuansulatuskanavan verenvuodon, haavauman tai perforaation riski kasvaa tulehduskipulääkeannoksen kasvaessa ja on suurempi potilailla, joilla on ollut aiemmin ruuansulatuskanavan haavauma, verenvuoto tai perforaatio (ks. kohta 4.3) sekä iäkkäillä potilailla. Näille potilaille hoito on aloitettava pienimmällä mahdollisella lääkeannoksella. On
myös harkittava suojaavien lääkkeiden, kuten misoprostolin tai protonipumpun estäjien määräämistä näille potilaille kuten myös potilaille, jotka käyttävät samanaikaisesti pieniannoksista asetyylisalisyylihappolääkitystä tai muuta lääkitystä, joka voi lisätä ruuansulatuskanavaan kohdistuvia haittoja (ks. alla ja kohta 4.5). Jos potilaalla on ollut aiemmin ruuansulatuskanavaan kohdistuneita haittavaikutuksia ja varsinkin, jos kyseessä on iäkäs potilas, hänen tulee ilmoittaa kaikista epätavallisista vatsaoireista (erityisesti ruuansulatuskanavan verenvuodosta) etenkin, jos niitä ilmenee jo hoidon alussa. Potilaita on varoitettava muista lääkkeistä, jotka voivat lisätä haavauman tai verenvuodon riskiä, kuten suun kautta otettavista kortikosteroideista, antikoagulanteista (kuten varfariini), selektiivisistä serotoniinin takaisinoton estäjistä ja verihiutaleiden aggregaatiota estävistä lääkeaineista (kuten asetyylisalisyylihappo) (ks. kohta 4.5). Jos ilmenee ruuansulatuskanavan haavauma tai verenvuoto, potilaan on lopetettava Lodinevalmisteen käyttö. Tulehduskipulääkkeitä on annettava varoen potilaille, joilla on jokin ruuansulatuskanavan sairaus, kuten haavainen paksusuolen tulehdus tai Crohnin tauti, sillä sairauden oireet voivat pahentua (ks. kohta 4.8). Ihohaittavaikutukset: Hyvin harvoin on raportoitu vaikeita, joskus hengenvaarallisiakin ihoreaktioita, kuten exfoliatiivista dermatiittia, Stevens-Johnsonin oireyhtymää tai toksista epidermaalista nekrolyysiä liittyen tulehduskipulääkkeiden käyttöön (ks. kohta 4.8). Potilaat ovat altteimpia näille haittavaikutuksille hoidon alkuvaiheissa. Suurin osa näistä haittavaikutuksista on ilmennyt ensimmäisen hoitokuukauden aikana. Lodine-valmisteen käyttö on lopetettava heti, jos ilmenee ihottumaa, limakalvomuutoksia tai muita yliherkkyysoireita. Munuaisten ja maksan toimintahäiriöistä kärsiviä potilaita, etenkin iäkkäitä, tulee tarkkailla mahdollisten haittavaikutusten varalta ja tarvittaessa muuttaa lääkkeen annostusta. NSAIDin annostelusta saattaa seurata saostumista munuaisten vajaatoiminnasta johtuen potilailla, joilla on sairaus, jossa munuaisprostaglandiinit ovat välttämättömiä munuaisten nestevirtauksen ylläpitämiseksi. Merkittävää maksaentsyymiarvojen nousua (ALAT, ASAT) on raportoitu n. 1 %:lla potilaista Lodinella tehdyissä kliinisissä tutkimuksissa. Potilaalta, jolla on maksan toimintahäiriöön viittaavia oireita ja/tai merkkejä, tai jonka maksakokeesta saadut tulokset ovat epänormaaleja, tulee tutkia mahdollinen vakavamman maksavaurion kehittyminen Lodine-hoidon aikana. Jos epänormaalit maksa-arvot säilyvät ennallaan tai huononevat, maksasairauteen viittaavia merkkejä ja oireita kehittyy, tai jos systeemisiä oireita ilmenee (esim. eosinofilia, ihottuma jne.), Lodine-hoito tulee lopettaa. Joskus tavataan anemiaa Lodinea tai muita NSAID-valmisteita saavilla potilailla. Pitkäaikaista NSAID-hoitoa, mukaan lukien Lodine, saavien potilaiden tulee käydä hemoglobiini- tai hematokriittikontrollissa, jos anemian merkkejä tai oireita ilmenee. Kaikki lääkkeet, jotka estävät prostaglandiinien biosynteesiä, saattavat häiritä jossain määrin verihiutaleiden toimintaa ja veren hyytymistä. Lodinea saavia potilaita, joihin tämä saattaa vaikuttaa haitallisesti, tulee tarkkailla huolellisesti. Etodolaakin käyttö saattaa heikentää naisen hedelmällisyyttä eikä sitä suositella raskautta yrittäville naisille. Etodolaakkihoidon lopettamista tulisi harkita naisilla, joilla on vaikeuksia tulla raskaaksi tai jotka ovat lapsettomuustutkimuksissa.
4.5 Yhteisvaikutukset muiden lääkevalmisteiden kanssa sekä muut yhteisvaikutukset Kortikosteroidit: Lisääntynyt ruuansulatuskanavan haavauman tai verenvuodon riski (ks. kohta 4.4). Antikoagulantit: Tulehduskipuläkkeet voivat voimistaa antikoagulanttien, kuten varfariinin vaikutusta (ks. kohta 4.4). Verihiutaleiden aggregaatiota estävät lääkkeet ja selektiiviset serotoniinin takaisinoton estäjät (SSRIt): Lisääntynyt ruuansulatuskanavan verenvuodon riski (ks. kohta 4.4). Antasidit: Antasidien samanaikainen annostelu voi laskea saavutettavia huippupitoisuuksia 15-20%:lla, mutta sillä ei ole havaittavaa vaikutusta huippupitoisuuden saavuttamisaikaan. Asetyylisalisyylihappo: Etodolaakin proteiiniin sitoutuminen vähenee. Lodinen ja ASA:n sekä muiden NSAIDien samanaikaista käyttöä ei yleensä suositella haittavaikutusten mahdollisen lisääntymisen vuoksi. Siklosporiini, digoksiini, litium, metotreksaatti: Munuaisprostaglandiineihin kohdistuvien vaikutustensa ansiosta Lodine, kuten muutkin NSAIDit, saattaa aiheuttaa muutoksia näiden lääkeaineiden eliminaatiossa, josta on seurauksena pitoisuuksien nousu seerumissa ja toksisuuden lisääntyminen. Siklosporiinin munuaistoksisuus saattaa myös vahvistua. Näitä lääkkeitä saavia potilaita, joille annetaan Lodinea tai muita NSAIDeja, ja erityisesti munuaisten toiminnan muutoksista kärsiviä potilaita, tulee tarkkailla näiden lääkkeiden aiheuttaman toksisuuden varalta. Diureetit, ACE:n estäjät sekä angiotensiini II-antagonistit: Tulehduskipulääkkeet saattavat vähentää diureettien ja muiden verenpainelääkkeiden verenpainetta laskevaa vaikutusta. ACE:n estäjän/angiotensiini II-antagonistin yhtäaikainen annostelu syklo-oksigenaasiinhibiittoreiden kanssa voi johtaa munuaistoiminnan heikentymiseen potilailla, joilla jo ennestään on munuaisten toimintahäiriö (esim. nestevajauksesta kärsivät ja iäkkäät potilaat). Seurauksena voi olla akuutti munuaisten vajaatoiminta, joka on kuitenkin yleensä palautuva. Ei-steroidisen tulehduskipulääkkeen ja ACE:n estäjän/angiotensiini II-antagonistin yhdistelmää tulisi käyttää varoen erityisesti iäkkäillä potilailla. Potilaiden tulisi olla riittävästi nesteytettyjä ja munuaistoiminnan seurantaa tulisi harkita yhdistelmälääkitystä aloitettaessa sekä määrävälein hoidon aikana. Iäkkäillä potilailla ja potilailla jotka kärsivät nestevajauksesta (mukaan lukien ne, jotka saavat diureettihoitoa) tai joilla munuaisten toiminta on heikentynyt, tulehduskipulääkkeiden ja ACE estäjien samanaikainen käyttö saattaa aiheuttaa munuaistoiminnan heikentymisen, mukaan lukien akuutti munuaisten vajaatoimintaa. Nämä vaikutukset ovat yleensä palautuvia. Fenyylibutatsoni nostaa vapaana esiintyvän etodolaakin pitoisuutta plasmassa (n. 80 %:lla). Vaikka in vivo -tutkimuksilla ei olekaan selvitetty, muuttuuko etodolaakin puhdistuma annosteltaessa samanaikaisesti fenyylibutatsonin kanssa, ei niiden samanaikaista annostelua suositella. Laboratorio: Bilirubiinimääritykset voivat antaa väärän positiivisen tuloksen johtuen etodolaakin fenolimetaboliiteista virtsassa. Diagnostinen testiliuska-menetelmä, jota käytetään ketoaineiden toteamiseen virtsasta, on antanut vääriä positiivisia löydöksiä joillakin Lodinella hoidetuilla potilailla. Yleisesti tätä ilmiötä ei ole yhdistetty muihin kliinisesti merkittäviin tapahtumiin. Annosriippuvuutta ei ole havaittu.
Lodine-hoidolla on yhteys seerumin virtsahappotason pieneen laskuun. 4.6 Raskaus ja imetys Prostaglandiinisynteesin inhibitiolla voi olla haitallisia vaikutuksia raskauteen ja/tai sikiön kehitykseen. Epidemiologisten tutkimusten perusteella on viitettä siitä, että prostaglandiinisynteesi-inhibiittorin käyttö alkuraskauden aikana lisää keskenmenon, sikiön sydämen epämuodostumien sekä gastroskiisin riskiä. Sydän- ja verisuoniepämuodostumien absoluuttinen riski lisääntyi alle 1 %:sta noin 1,5 %:iin. Riskin uskotaan kasvavan lääkkeen annoksen suurenemisen ja käytön pitkittymisen myötä. Eläinkokeissa prostaglandiinisynteesiinhibiittorin käytön on osoitettu johtavan lisääntyneeseen munasolujen tuhoutumiseen (sekä ennen implantaatiota että sen jälkeen) ja sikiökuolleisuuden kasvuun. Lisäksi eläinkokeiden perusteella erilaisten (mm. sydän- ja verenkiertoelimistön) epämuodostumien ilmaantuvuuden on raportoitu lisääntyvän kun prostaglandiinisynteesi-inhibiittoria on annettu organogeneesin aikana. Raskauden ensimmäisen ja toisen kolmanneksen aikana etodolaakkia ei pitäisi käyttää ellei ehdottoman välttämätöntä. Jos raskautta yrittävä tai ensimmäisellä/toisella raskauskolmanneksella oleva nainen käyttää etodolaakkia, tulisi käyttää mahdollisimman pientä annosta ja mahdollisimman lyhytkestoisesti. Prostaglandiinisynteesi-inhibiittorin käyttö viimeisen raskauskolmanneksen aikana altistaa sikiön: - sydän- ja hengityselimistöön kohdistuvalle toksisuudelle (ennenaikainen valtimotiehyen sulkeutuminen ja keuhkovaltimopaineen nousu) - munuaisten toimintahäiriölle, joka voi johtaa munuaisten vajaatoimintaan ja lapsiveden määrän vähenemiseen. Prostaglandiinisynteesi-inhibiittorin käyttö raskauden loppuvaiheessa altistaa äidin ja vastasyntyneen: - verihiutaleiden aggregaation estoon ja mahdolliseen vuotoajan pitenemiseen, mikä voi liittyä pieniinkin annoksiin - kohdun supistusten heikentymiseen, mikä voi johtaa viivästyneeseen tai pitkittyneeseen synnytykseen. Tämän vuoksi etodolaakki on vasta-aiheinen raskauden viimeisen kolmanneksen aikana. 4.7 Vaikutus ajokykyyn ja koneiden käyttökykyyn Ei tietoja. 4.8 Haittavaikutukset Sydän ja verisuonisto: Tulehduskipulääkkeiden käyttöön on raportoitu liittyneen turvotusta, verenpaineen kohoamista ja sydämen vajaatoimintaa. Kliinisten tutkimusten ja epidemiologisen tiedon perusteella tulehduskipulääkkeiden käyttöön (erityisesti suuria annoksia käytettäessä ja pitkäaikaishoidossa) voi liittyä hieman kohonnut valtimotukosten (kuten sydäninfarktin tai aivohalvauksen) riski (ks. kohta 4.4). Lisäksi on harvoin todettu seuraavia haittavaikutuksia: palpitaatiot, takykardia, rintakipu (kostaalinen, kostokondraalinen tai retrosternaalinen) sekä rinnan kireyden tai täyteyden tunne. Ruuansulatuskanava: Yleisimmin havaitut haittavaikutukset liittyvät ruuansulatuskanavaan. Haavaumia (ulkuksia),
perforaatioita tai ruuansulatuskanavan verenvuotoja voi esiintyä. Nämä voivat joskus olla hengenvaarallisia - etenkin iäkkäille potilaille (ks. kohta 4.4). Pahoinvointia, oksentelua, ripulia, ilmavaivojat, ummetusta, närästystä, vatsakipua, veriulosteita, verioksennuksia, haavaista suutulehdusta ja koliitin tai Crohnin taudin pahenemista (ks. kohta 4.4.) on raportoitu lääkkeen käytön jälkeen. Harvemmin on todettu gastriittia. Lisäksi on todettu maha-suoli-kanavan kouristuksia, vatsan pullistumista ja dyspepsiaa; rektaalista verenvuotoa, muutoksia ulosteen koostumuksessa (löysä, limainen) ja ulostamistiheydessä (määrän ja/tai tiheyden lisääntyminen), makuaistin muutoksia mukaan lukien makuaistin häviäminen, röyhtäilyä, stomatiittia, hepatiittia, keltaisuutta, maksan toiminnanvajausta, esofagiittia johon liittyy/ei liity kuroumia tai kardiospasmi, koliittia. Iho ja ihonalainen kudos: Yleiset: Dermatiitti, joka ilmenee ihottumana (punoittava, rakkulainen, makulopapulaarinen, tuhkarokkomainen, petekiaalinen tai rohtuma) tai kutinana. Melko harvinaiset/harvinaiset: Urtikaria, angioödeema, alopekia, limakalvojen arkuus, kuivuus, tulehdus ja turvotus suussa, kielessä ja huulissa, valoherkkyys, hilseily, mustelmaherkkyys, hauraat kynnet, hilseilevä dermatiitti. Rakkuloivat ihoreaktiot kuten Stevens-Johnsonin oireyhtymä ja toksinen epidermaalinen nekrolyysi (hyvin harvinaisia). Tuntematon: Ihottuma, yleisoireet ja eosinofilia eli DRESS-oireyhtymä (Drug reaction with eosinophilia and systemic symptoms). Kyseessä on hyvin harvinainen, vaikea idiosynkrastinen lääkereaktio, joka tyypillisessä tapauksessa ilmenee pitkän latenssiajan jälkeen. Ihoreaktio voi olla urtikarielli ja makulopapulaarinen, mutta pustulat, purpura, suupielten tulehdus, kokardit (target lesions) ja erythodermia ovat mahdollisia. DRESSoireyhtymälle on tyypillistä kasvojen turvotus. Yleissairauteen viittaavat kuume, suurentuneet imusolmukkeet, leukosytoosi (eosinofilia) ja poikkeavat maksa-arvot. Vaikeissa tapauksissa sisäelinmanifestaatiot, erityisesti maksavaurio (hepatosellulaarinen tai kolestaattinen vaurio), mutta myös munuais-, keuhko- ja sydänmanifestaatiot voivat olla mahdollisia. Hermosto: Yleiset: Huimaus, hermostuneisuus/ahdistuneisuus, masennus. Melko harvinaiset/harvinaiset: Päänsärky, uneliaisuus, unettomuus, levottomuus, sekavuus, huimaus, synkope, painajaiset, haluttomuus, keskittymisvaikeudet. Yleisoireet: Yleiset: Väsymys, heikotus/huonovointisuus. Melko harvinaiset/harvinaiset: Pyreksia, vilunväreet, letargia, suonitulehdus, heikkouden tunne, rintojen arkuus. Munuaiset ja virtsatiet: Yleiset: Lisääntynyt virtsaamistiheys. Melko harvinaiset/harvinaiset: Dysuria, virtsauspakko, verivirtsaisuus, yövirtsaaminen, emätinverenvuoto, erektion ylläpitovaikeus, peräsuolen ja häpyluun alueen kipu, kystiitti, valkovuoto, munuaiskivi, interstitielli nefriitti, kohdun vuotojen epäsäännöllisyys. Aineenvaihdunta: Yleiset: Turvotus. Melko harvinaiset/harvinaiset: Painon muutokset, ruokahalun muutos, punotus, anoreksia, jatkuva janon tunne, kuumat aallot, hikoilu, turvotus. Silmät; kuulo ja tasapainoelin: Yleiset: Näköhäiriöt, tinnitus. Melko harvinaiset/harvinaiset: Kuulon menetys, näköhäiriöt kuten sahanteräkuvioiden näkeminen, nenäverenvuoto, korvasärky, paineisuus/sykintä korvissa, polttava tunne
silmissä/nenässä, äkillinen kipu silmien takana, sidekalvon tulehdus, valonarkuus. Luusto, lihakset ja sidekudos: Melko harvinaiset/harvinaiset: Tuntohäiriöt, lihaskouristukset, lihasheikkous, tahattomat lihasten liikkeet, kipu käsivarsissa/käsissä/hartioissa, käsien tärinä, arkuus, ihonalainen kyhmy ensimmäisessä jalkapöydän varvasnivelessä. Hengityselimet: Melko harvinaiset/harvinaiset: Dyspnea, astma, bronkospasmi, hyperventilaatio, aivastelu ja huokailu, bronkiitti, faryngiitti, riniitti, sinuiitti. Poikkeavat laboratoriolöydökset: Melko harvinaiset/harvinaiset: Kohonneet maksaentsyymiarvot, alentunut hemoglobiini, alentunut hematokriitti, anemia, hemolyyttinen anemia, trombosytopenia, leukopenia, neutropenia, eosinofilia, atyyppiset lymfosyytit, kohonnut seerumin kreatiniini, vuotoajan piteneminen, kohonnut veren ureatyppi ja hyperglykemia diabeetikoilla, joilla sokeritasapaino on aiemmin ollut hyvä. Epäillyistä haittavaikutuksista ilmoittaminen On tärkeää ilmoittaa myyntiluvan myöntämisen jälkeisistä lääkevalmisteen epäillyistä haittavaikutuksista. Se mahdollistaa lääkevalmisteen hyöty-haitta-tasapainon jatkuvan arvioinnin. Terveydenhuollon ammattilaisia pyydetään ilmoittamaan kaikista epäillyistä haittavaikutuksista seuraavalle taholle: www-sivusto: www.fimea.fi Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea Lääkkeiden haittavaikutusrekisteri PL 55 FI-00034 Fimea 4.9 Yliannostus Yksi tahallinen etodolaakin yliannostustapaus on raportoitu (Human Toxicol 1988;7:203-4). Naispotilaan laboratoriokokeissa todettiin protrombiinin muodostumisajan pidentyneen ja väärä positiivinen virtsan bilirubiini. Oireet: Letargia, uneliaisuus, pahoinvointi, oksentelu, epigastrinen kipu, korkea verenpaine, akuutti munuaisten vajaatoiminta, hengityslama. Hoito: Spesifistä antidoottia ei ole. Mahahuuhtelu, aktiivihiili ja oireenmukainen hoito. Diureesi, virtsan alkalointi tai hemodialyysi eivät luultavasti olisi hyödyksi etodolaakin korkean proteiiniin sitoutumisasteen vuoksi. 5. FARMAKOLOGISET OMINAISUUDET 5.1 Farmakodynamiikka Lodine on tulehduskipulääke (NSAID), jolla on kipua lievittäviä ja kuumetta laskevia ominaisuuksia. Etodolaakki estää prostaglandiinien biosynteesiä. Lodine on R- ja S- etodolaakin raseeminen seos. Kuten muillakin NSAID-valmisteilla, eläinkokeissa on S- muodon osoitettu oleva biologisesti aktiivinen. Molemmat enantiomeerit ovat stabiileja eikä muuttumista R-muodosta S-muotoon tapahdu in vivo.
5.2 Farmakokinetiikka Systeeminen hyötyosuus on n. 80 %, ja lääkeaine ei läpikäy merkittävää ensi-kierron metaboliaa. Huippupitoisuus plasmassa saavutetaan 1-2 tunnissa (n. 14-37 g/ml oraalisen 200-600 mg kerta-annoksen jälkeen). Farmakokineettisten tutkimusten perusteella on todettu S-enantiomeerin, joka vastaa farmakologisesta aktiviteetista, edustavan noin 10%:a etodolaakin koko plasmapitoisuudesta. S-enantiomeerin hyötyosuus on 73%. Ruoan nauttiminen pidentää huippupitoisuuden saavuttamiseen kuluvaa aikaa 1.4 3.8 tunnilla. Etodolaakin keskipuhdistuma plasmasta on n. 47 ml/h/kg ja puoliintumisaika plasmassa on n. 7.3 tuntia. Etodolaakki on yli 99 %:sti sitoutuneena plasman proteiineihin. N. 72 % annoksesta erittyy virtsaan ja 16 % ulosteeseen. Antasidien samanaikainen anto laskee huippupitoisuutta n. 15-20 %, huippupitoisuuden saavuttamiseen kuluvaan aikaan sillä ei ole mitattavaa vaikutusta. Iäkkäillä potilailla tehdyt tutkimukset osoittivat, että iällä ei ollut vaikutusta etodolaakin puoliintumisaikaan tai proteiiniin sitoutumiseen, eikä lääkkeen kumuloitumista esiintynyt. Etodolaakin puhdistuma pieneni n. 15 %:lla. Koska puhdistuman pieneneminen on vähäistä, ei yleensä ole välttämätöntä muuttaa iäkkäiden potilaiden annostusta farmakokineettisillä perusteilla. Kuitenkin vanhusten annostusta saatetaan joutua muuttamaan kehon koon perusteella, ja he saattavat olla herkempiä antiprostaglandiinivaikutuksille kuin nuoremmat potilaat. 5.3 Prekliiniset tiedot turvallisuudesta Ei tietoja. 6. FARMASEUTTISET TIEDOT 6.1 Apuaineet Laktoosimonohydraatti, natriumtärkkelysglykolaatti tyyppi A, mikrokiteinen selluloosa, vedetön kolloidinen piidioksidi, povidoni, magnesiumstearaatti, hypromelloosi, titaanidioksidi (E171), keltainen ja punainen rautaoksidi (E172), makrogoli 400, makrogoli 6000, polysorbaatti 80. 6.2 Yhteensopimattomuudet Ei tietoja. 6.3 Kestoaika 3 vuotta. 6.4 Säilytys Säilytä alle +25 C. 6.5 Pakkaustyyppi ja pakkauskoot 30 tai 100 tabletin Al/PVC/PVDC läpinäkymätön läpipainopakkaus. Kaikkia pakkauskokoja ei välttämättä ole myynnissä 6.6 Erityiset varotoimet hävittämiselle ja muut käsittelyohjeet Ei erityisvaatimuksia.
Käyttämätön lääkevalmiste tai jäte on hävitettävä paikallisten vaatimusten mukaisesti. 7. MYYNTILUVAN HALTIJA Algol Oy, Karapellontie 6, 02610 Espoo 8. MYYNTILUVAN NUMERO 11408 9. MYYNTILUVAN MYÖNTÄMISPÄIVÄMÄÄRÄ/UUDISTAMISPÄIVÄMÄÄRÄ 7.3.1994 10. TEKSTIN MUUTTAMISPÄIVÄMÄÄRÄ 31.10.2014