EUROOPAN KOMISSIO MAATALOUDEN JA MAASEUDUN KEHITTÄMISEN PÄÄOSASTO Linja C - Maatalousmarkkinoiden taloudelliset näkökohdat (ja YMJ) C.2. Oliiviöljy, puutarhatuotteet Bryssel, 08/09/2009 USEIN KYSYTTYÄ Hedelmä- ja vihannesalan kaupan pitämisen vaatimuksia koskevat uudet säännöt Asetuksessa (EY) N:o 1580/2007 vahvistetaan hedelmä- ja vihannesalalla sovellettavat täytäntöönpanosäännöt, jotka koskevat myös kaupan pitämisen vaatimuksia. Tätä asetusta on muutettu asetuksella (EY) N:o 1221/2008, jota alettiin soveltaa 1. heinäkuuta 2009. Hedelmä- ja vihannesalan yhteisen markkinajärjestelyn uudistuksen jälkeen annetulla asetuksella (EY) N:o 1221/2008 otettiin käyttöön uudet kaupan pitämisen vaatimuksia ja niihin liittyviä tarkastuksia koskevat säännöt. Tästä Usein kysyttyä -osiosta saa lisätietoa asetuksella (EY) N:o 1221/208 tehdyistä muutoksista ja vastauksia yleisimpiin kysymyksiin. Sen tarkoituksena on helpottaa uuden asetuksen täytäntöönpanoa jäsenvaltioissa. Usein kysyttyä -osiota ei kuitenkaan tule pitää oikeudellisena asiakirjana, sillä Euroopan komission AGRI-pääosastolla ei ole toimivaltaa antaa lopullista tulkintaa yhteisön lainsäädännöstä. Yksinomainen toimivalta tehdä oikeudellisesti sitova päätös yhteisön toimielinten antamien säädösten lainvoimaisuudesta ja tulkinnasta on unionin tuomioistuimella.
Neuvoston asetusten (EY) N:o 2200/96, (EY) N:o 2201/96 ja (EY) N:o 1182/2007 soveltamissäännöistä hedelmä- ja vihannesalalla 21 päivänä joulukuuta 2007 annettuun asetukseen (EY) N:o 1580/2007 1[1] 1221/2008 2 a artikla seuraavasti: Kaupan pitämisen vaatimukset; tuotteiden haltijat lisättiin asetuksella (EY) N:o 1. Asetuksen (EY) N:o 1234/2007 113 a artiklan 1 kohdan vaatimuksia pidetään kaupan pitämisen yleisvaatimuksina. Kaupan pitämisen yleisvaatimuksia koskevat yksityiskohtaiset tiedot esitetään tämän asetuksen liitteessä I olevassa A osassa. Hedelmien ja vihannesten, joihin ei sovelleta kaupan pitämisen erityisvaatimuksia, on oltava kaupan pitämisen yleisvaatimusten mukaisia. Jos tuotteiden haltija voi osoittaa tuotteidensa olevan jonkin Yhdistyneiden Kansakuntien Euroopan talouskomission (YK/ECE) hyväksymän sovellettavan standardin mukaisia, niitä pidetään kaupan pitämisen yleisvaatimusten mukaisina. Kysymys: Hedelmien ja vihannesten, joihin ei sovelleta kaupan pitämisen erityisvaatimuksia, on oltava kaupan pitämisen yleisvaatimusten mukaisia. Kuuluvatko banaanit näiden yleisvaatimusten soveltamisalaan? Vastaus: Banaaneja ei mainita maatalouden yhteisestä markkinajärjestelystä ja tiettyjä maataloustuotteita koskevista erityissäännöksistä (yhteisiä markkinajärjestelyjä koskeva asetus) 22 päivänä lokakuuta 2007 annetun asetuksen (EY) N:o 1234/2007 2[2] liitteessä I olevassa IX osassa. Ne eivät myöskään kuulu asetuksen (EY) N:o 2200/96 tai 2201/96 soveltamisalaan. Näin ollen niihin ei sovelleta kaupan pitämisen yleisvaatimuksia, vaan erityisiä vaatimuksia, joista säädetään banaanien laatuvaatimuksista 16 päivänä syyskuuta 1994 annetussa asetuksessa (EY) N:o 2257/94 3[3] (EYVL L 245, 20.9.1994). Kysymys: Kattavatko yleisvaatimukset vain ne 26 tuotetta, joihin aiemmin sovellettiin sittemmin kumottuja kaupan pitämisen erityisvaatimuksia, vai kattavatko ne nyt kaikki hedelmät ja vihannekset (myös sipulit, viikunat, avokadot jne.)? Vastaus: Yleisvaatimukset kattavat kaikki asetuksen (EY) N:o 1234/2007 liitteessä I olevassa IX osassa luetellut hedelmät ja vihannekset lukuun ottamatta niitä kymmentä tuotetta, joihin sovelletaan erityisvaatimuksia, ja niitä kahdeksaa tuotetta, jotka on jätetty yleisvaatimusten soveltamisalan ulkopuolelle (karvasmantelit, kaprikset, sahrami jne. ks. asetuksen (EY) N:o 1580/2007 3 artiklan 3 b kohta). Kysymys: Yleisvaatimuksiin sisältyvät laatua koskevien vähimmäisvaatimusten tuotteiden on oltava eheitä ( ) [ja] puhtaita, käytännössä vailla näkyviä vieraita 1[1] EUVL 350, 31.12.2007, s. 1 98. 2[2] EUVL 299, 16.11.2007, s. 1-149. 3[3] EYVL L 3, 20.9.1994. 2
aineita tulkitseminen käytännössä on hyvin hankalaa. Voisiko Euroopan komissio auttaa tulkinnassa? Vastaus: Nämä laatuvaatimukset sisältyvät eräisiin erityisvaatimuksiin, joihin voi olla hyödyllistä tutustua. Myös OECD:n julkaisemista tulkintaohjeista voi olla apua. Kysymys: Jos tuotteelle ei ole vahvistettu erityisvaatimuksia mutta sille on olemassa YK/ECE-standardi, onko tuotteen oltava YK/ECE-standardin mukainen vai voiko toimija soveltaa tuotteeseen yleisvaatimuksia? Vastaus: Toimija voi valita, soveltaako hän YK/ECE-standardeja. Jäsenvaltion tarkastajien on aina ensin tarkastettava yleisvaatimusten noudattaminen. Jos tuote ei ole yleisvaatimusten mukainen ja toimija viittaa YK/ECE-standardiin, on tarkastettava YK/ECE-standandin noudattaminen. Jos tuote on YK/ECE-standardin mukainen, sen katsotaan olevan yleisvaatimusten mukainen. Sääntö juontaa juurensa siitä, että joissakin (harvoissa) tapauksissa yleisvaatimukset ovat joiltain osin tiukemmat kuin YK/ECE-standardi. Tämä koskee esimerkiksi porkkanoita. Kysymys: Jos johonkin laatuluokiteltuun hedelmään tai vihannekseen ei sovelleta erityisvaatimuksia, onko kyseisen tuotteen oltava YK/ECE-standardin mukainen? Vastaus: i) Tuotteen, johon ei sovelleta EY:n erityisvaatimuksia mutta joka on YK/ECEstandardin mukainen, katsotaan olevan yleisvaatimusten mukainen (asetuksen (EY) N:o 1580/2007 2 a artikla). (ii) Jos toimija valitsee YK/ECE-standardin tai jonkin muun standardin, koko asianomaista standardia on noudatettava. Jos toimija viittaa YK/ECE-standardin noudattamiseen, kaikkia vaatimuksia on noudatettava, paitsi jos ne eivät ole asianmukaisia. Esimerkiksi I luokan tuotteen ei tarvitse noudattaa 2 luokkaa koskevia vaatimuksia. Tästä ei pitäisi koitua hallinnollista lisätaakkaa toimijalle, joka osoittaa noudattavansa YK/ECE-standardia (mikä puolestaan vastaa yleisvaatimusten noudattamista). (iii) Toimija ei saa merkitä tuotteitaan tavalla, joka voi johtaa kuluttajaa harhaan hedelmien tai vihannesten ominaispiirteiden ja ominaisuuksien osalta (ks. myytäväksi tarkoitettujen elintarvikkeiden merkintöjä, esillepanoa ja mainontaa koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 20 päivänä maaliskuuta 2000 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/13/EY 4[4] 2 artikla). Jos tuote merkitään I luokan tai ekstraluokan tuotteeksi, vaikka se ei ole YK/ECE-standardin vaatimusten mukainen, kyseessä on yhteisön kuluttajalainsäädännön vastainen teko. Kysymys: Voiko tuotteeseen, johon sovelletaan yleisvaatimuksia, tehdä olemassa olevan kansallisen luokkamerkinnän? 4[4] EYVL L 109, 6.5.2000. 3
Vastaus: Olemassa olevan kansallisen luokkamerkinnän käytöstä ei ole säädetty (eli sille ei ole oikeusperustaa). Luokka voidaan merkitä YK/ECE-standardin tai yksityisen standardin perusteella. Asetuksessa (EY) N:o 1580/2007 ei kielletä yksityisten luokittelujärjestelmien tai standardien käyttöä. Kysymys: Jos tuote pidetään kaupan YK/ECE-standardin mukaisesti, onko luokkamerkintään liitettävä ilmaisu "YK/ECE-standardin mukainen"? Vastaus: Tästä ei säädetä asetuksessa (EY) N:o 1580/2007, eli se ei ole pakollista. Merkinnän EU-asetuksen mukaisesti tai "YK/ECE-standardin mukaisesti" käytöstä ei ole säädetty aiemminkaan. Kysymys: Ovatko YK/ECE-standardit pakollisia? Onko jäsenvaltioiden tehtävä vaatimustenmukaisuustarkastukset noin 50 YK/ECE-standardin perusteella? Vastaus: Asetuksen (EY) N:o 1580/2007 2 a artiklan 1 kohdassa säädetään, että hedelmien ja vihannesten, joihin ei sovelleta erityisvaatimuksia, on oltava yleisvaatimusten mukaisia. Jotta vältettäisiin tarpeettomat kaupan esteet, silloin kun tuotteiden haltija voi osoittaa tuotteidensa olevan jonkin YK/ECE:n hyväksymän sovellettavan standardin mukaisia, niitä pidetään kaupan pitämisen yleisvaatimusten mukaisina. Tätä säännöstä ei pidä tulkita niin, että toimijoilla olisi lakisääteinen velvoite käyttää YK/ECE-standardeja. Säännös antaa toimijoille mahdollisuuden (eli joustovaraa) valita joko yleisvaatimusten tai YK/ECE-standardien noudattamisen. Asetukseen (EY) N:o 1580/2007 lisättiin asetuksella (EY) N:o 1221/2008 2 a artikla seuraavasti: Kaupan pitämisen vaatimukset; tuotteiden haltijat 2. Asetuksen (EY) N:o 1234/2007 113 artiklan 1 kohdan b ja c alakohdassa tarkoitetut kaupan pitämisen erityisvaatimukset esitetään tämän asetuksen liitteessä I olevassa B osassa seuraavien tuotteiden osalta: a) omenat; b) sitrushedelmät; c) kiivit; d) salaatit sekä kähärä- ja siloendiivit; e) persikat ja nektariinit; f) päärynät; g) mansikat; h) paprikat; i) syötäväksi tarkoitetut viinirypäleet; j) tomaatit. 3. Asetuksen (EY) N:o 1234/2007 113 a artiklan 3 kohdan soveltamiseksi haltijana pidetään luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, jonka hallussa asianomaiset tuotteet fyysisesti ovat. 4
Kysymys: Jos EU:n erityisvaatimusten ja vastaavien YK/ECE-standardien välillä on eroja, kumpiako sovelletaan erityisvaatimusten kattamiin 10 tuotteeseen? Vastaus: EU:n erityisvaatimuksia. YK/ECE-standardeja voi käyttää vain sellaisille tuotteille, joihin sovelletaan yleisvaatimuksia (eikä erityisvaatimuksia). 5
Asetuksen (EY) N:o 1580/2007 3 artiklaa muutettiin asetuksella (EY) N:o 1221/2008 seuraavasti: a) Muutetaan 1 kohta seuraavasti: i) Korvataan johdantokappale ja a alakohta seuraavasti: Poiketen siitä, mitä asetuksen (EY) N:o 1234/2007 113 a artiklan 3 kohdassa säädetään, seuraavien tuotteiden ei tarvitse olla kaupan pitämisen vaatimusten mukaisia: a) tuotteet, joihin on selvästi merkitty ilmaisu "tarkoitettu jalostettavaksi" tai "eläinten ruokintaan" tai muu vastaava ilmaisu ja jotka on tarkoitettu i) teolliseen jalostukseen; tai ii) eläinten ruokintaan tai muuhun ei-elintarvikekäyttöön;"; ii) lisätään kohta seuraavasti: "(d) tuotteet, jotka on viimeistelty tai leikattu siten, että ne ovat nautintavalmiita tai valmiita käytettäviksi ruoanlaitossa."; b) Korvataan 2 kohdan johdantokappale seuraavasti: Poiketen siitä, mitä asetuksen (EY) N:o 1234/2007 113 a artiklan 3 kohdassa säädetään, seuraavien tuotteiden ei tarvitse olla kaupan pitämisen vaatimusten mukaisia tietyllä tuotantoalueella: ; c) Korvataan 3 kohta seuraavasti: 3. Poiketen siitä, mitä asetuksen (EY) N:o 1234/2007 113 a artiklan 3 kohdassa säädetään, jäsenvaltiot voivat myöntää poikkeuksen kaupan pitämisen erityisvaatimuksista tuotteille, jotka esitetään kuluttajille vähittäismyynnissä kuluttajien henkilökohtaista käyttöä varten, tuotteille, joihin on merkitty ilmaisu "jalostettavaksi tarkoitettu tuote" tai jokin muu vastaava ilmaisu, sekä jalostettaviksi tarkoitetuille tuotteille, jotka ovat muita kuin 1 kohdan a alakohdan i alakohdassa tarkoitetut tuotteet. ; Kysymys: Kun kyseessä on asetuksen (EY) N:o 1580/2007 3 artiklan 3 kohdassa (sellaisena kuin se on muutettuna) tarkoitettu poikkeus erityisvaatimuksista, onko jäsenvaltion annettava kansallinen säädös tällaisista tuotteista, jotka luokitellaan jalostettaviksi tuotteiksi? Vastaus: Jäsenvaltio voi päättää, säätääkö se tällaisesta poikkeuksesta kansallisessa lainsäädännössään. 6
Asetukseen (EY) N:o 1580/2007 lisättiin asetuksella (EY) N:o 1221/2008 3 a artikla seuraavasti: d) Lisätään 3 a ja 3 b kohta seuraavasti: 3 a. Poiketen siitä, mitä asetuksen (EY) N:o 1234/2007 113 a artiklan 3 kohdassa säädetään kaupan pitämisen erityisvaatimusten osalta, ekstraluokkaan kuulumattomissa tuoreissa hedelmissä ja vihanneksissa voi lähettämistä seuraavissa vaiheissa esiintyä vähäistä tuoreuden ja täyden nestejännityksen vähenemistä sekä vähäisiä tuotteiden biologisesta kehittymisestä ja pilaantumisalttiudesta johtuvia muutoksia. 3 b. Poiketen siitä, mitä asetuksen (EY) N:o 1234/2007 113 a artiklan 3 kohdassa säädetään, seuraavien tuotteiden ei tarvitse olla kaupan pitämisen yleisvaatimusten mukaisia: a) muut sienet kuin CN-koodiin 070959 kuuluvat viljellyt sienet; b) CN-koodiin 07099040 kuuluvat kaprikset; c) CN-koodiin 08021110 kuuluvat karvasmantelit; d) CN-koodiin 080212 kuuluvat kuorettomat mantelit; e) CN-koodiin 080222 kuuluvat kuorettomat hasselpähkinät; f) CN-koodiin 080232 kuuluvat kuorettomat saksanpähkinät; g) CN-koodiin kuuluvat 08029050 männynsiemenet; ja h) CN-koodiin 091020 kuuluva sahrami.. Kysymys: Onko 3 artiklan 3 b kohdassa luetellut kahdeksan tuotetta vapautettu myös alkuperämaan merkitsemisvelvollisuudesta, joka kuuluu yleisvaatimuksiin? Vastaus: Kyllä. Koska kyseisiin tuotteisiin ei sovelleta yleisvaatimuksia, alkuperämaan merkitseminen ei ole pakollista. Merkintädirektiivin eli direktiivin 2000/13/EY 3 artiklan 1 kohdan 8 alakohdan nojalla tarkemmat tiedot alkuperästä tai elintarvikkeen lähtöpaikasta on kuitenkin merkittävä, jos sen ilmoittamatta jättäminen saattaisi johtaa kuluttajaa harhaan. Kysymys: Onko banaanit, sokerimaissi ja ruokaperunat jätetty sääntöjen soveltamisalan ulkopuolelle? Vastaus: Asetuksen (EY) N:o 1580/2007 3 artiklaan hiljattain lisätyssä 3 b kohdassa luetellut kahdeksan hedelmää tai vihannesta on vapautettu yleisvaatimuksista. Kaikkien muiden, neuvoston asetuksen (EY) N:o 1234/2007 liitteessä I olevassa IX osassa lueteltujen hedelmien ja vihannesten on noudatettava joko yleisvaatimuksia tai erityisvaatimuksia. Banaaneilla on omat kaupan pitämisen vaatimuksensa (ks. asetuksen (EY) N:o 1234/2007 113 artiklan 1 kohdan d alakohta, banaanien laatuvaatimuksista 16 päivänä syyskuuta 1994 annettu komission asetus (EY) N:o 2257/94 ja banaanialan laatuvaatimusten noudattamisen valvontaan liittyvistä säännöksistä 15 päivänä joulukuuta 1995 annettu komission asetus (EY) N:o 2898/95). 7
Perunoihin ei sovelleta minkäänlaisia kaupan pitämisen vaatimuksia, koska niitä ei mainita neuvoston asetuksen (EY) N:o 1234/2007 liitteessä I olevassa IX osassa. Varhais- ja varastoperunoille on kuitenkin olemassa YK/ECE-standardit. Sokerimaissi on mainittu neuvoston asetuksen (EY) N:o 1234/2007 liitteessä I olevassa viljaa koskevassa I osassa (tuore tai jäähdytetty sokerimaissi kuuluu CN-koodiin 0709 90 60). Sen vuoksi niihin ei sovelleta yhteisön kaupan pitämisen standardeja. Asetuksen (EY) N:o 1580/2007 4 artiklan 1 kohtaa muutettiin asetuksella (EY) N:o 1221/2008 seuraavasti: 1. Tässä luvussa edellytetyt merkinnät on tehtävä selvin ja näkyvin kirjaimin pakkauksen yhdelle sivulle joko suoraan pakkaukseen pysyvästi painettuna tai etikettiin, joka on erottamaton osa pakkausta tai joka on kiinnitetty pakkaukseen. Seuraavat kohdat lisättiin: 3. Kun kyseessä on Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 97/7/EY 5[5] 2 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu etäsopimus, kaupan pitämisen vaatimusten mukaisuus edellyttää, että merkinnät ovat saatavilla ennen kuin osto tehdään. 4. Laskuissa ja saateasiakirjoissa kuluttajalle annettua kuittia lukuun ottamatta on mainittava tuotteiden nimi ja alkuperämaa sekä tapauksen mukaan luokka, lajike tai kaupallinen tyyppi, jos kaupan pitämisen erityisvaatimuksessa sitä edellytetään, tai se, että tuote on tarkoitettu jalostettavaksi. Asetuksen (EY) N:o 1580/2007 5 artiklaa muutettiin asetuksella (EY) N:o 1221/2008 seuraavasti: Merkinnät vähittäismyynnissä Tässä luvussa edellytettyjen merkintöjen on oltava vähittäismyyntivaiheessa selkeitä ja näkyviä. Tuote voidaan panna esille myyntiä varten, jos vähittäismyyjä esittää tuotteen lähellä näkyvästi ja selvästi tiedot tuotteen alkuperästä ja tapauksen mukaan luokasta ja lajikkeesta tai kaupallisesta tyypistä siten, että kuluttajaa ei johdeta harhaan. Kun kyseessä ovat Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2000/13/EY 6[6] tarkoitetut esipakatut tuotteet, kaupan pitämisen vaatimusten mukaisten merkintöjen lisäksi on ilmoitettava nettopaino. Nettopainon ilmoittamisvaatimusta ei kuitenkaan sovelleta kappaletavarana myytäviin tuotteisiin, jos niiden lukumäärä on selvästi nähtävissä ja helposti laskettavissa ulkoapäin tai jos tuotteiden lukumäärä on merkitty etikettiin. Asetuksen (EY) N:o 1580/2007 6 artiklaa muutettiin asetuksella (EY) N:o 1221/2008 seuraavasti: 5[5] EYVL 144, 4.6.1997, s. 19. 6[6] EYVL 109, 6.5.2000, s. 29. 8
Sekoitukset 1. Nettopainoltaan enintään viisi kiloa olevat pakkaukset, jotka sisältävät eri hedelmä- ja vihanneslajien sekoituksia, sallitaan seuraavin edellytyksin: a) tuotteet ovat tasalaatuisia ja jokainen tuote on asianomaisten kaupan pitämisen erityisvaatimusten mukainen tai kaupan pitämisen yleisvaatimusten mukainen, jos jollekin tuotteelle ei ole vahvistettu kaupan pitämisen erityisvaatimuksia; b) pakkauksiin on tehty asianmukaiset merkinnät tämän luvun mukaisesti; ja c) sekoitus ei johda kuluttajaa harhaan. 2. Edellä 1 kohdan a alakohdan vaatimusta ei sovelleta sekoituksissa oleviin tuotteisiin, jotka eivät ole asetuksen (EY) N:o 1234/2007 1 artiklassa määriteltyjä hedelmä- ja vihannesalan tuotteita. 3. Jos sekoituksissa olevat hedelmät ja vihannekset ovat peräisin useammasta kuin yhdestä jäsenvaltiosta tai kolmannesta maasta, alkuperämaiden täydelliset nimet voidaan tapauksen mukaan korvata jollakin seuraavaista merkinnöistä: a) sekoitus EY:stä peräisin olevia hedelmiä ja vihanneksia ; b) sekoitus muualta kuin EY:stä peräisin olevia hedelmiä ja vihanneksia ; c) sekoitus EY:stä ja muualta kuin EY:stä peräisin olevia hedelmiä ja vihanneksia. Kysymys: Ovatko 4 artiklassa säädetyt merkinnät pakollisia vähittäismyyntivaiheessa? Vastaus: Ovat; ks. asetuksen (EY) N:o 1580/2007 5 artikla. Kun kyseessä on etäsopimus, kaupan pitämisen vaatimusten mukaisuus edellyttää, että merkinnät ovat saatavilla ennen kuin osto tehdään. Kysymys: Komission asetuksen (EY) N:o 1580/2007 6 artiklan nojalla sallitaan nettopainoltaan enintään viisi kiloa olevat pakkaukset, jotka sisältävät eri hedelmä- ja vihanneslajien sekoituksia. Jos sekoituksissa olevat hedelmät ja vihannekset ovat peräisin useammasta kuin yhdestä jäsenvaltiosta tai kolmannesta maasta, alkuperämaiden täydelliset nimet voidaan tapauksen mukaan korvata tietyillä merkinnöillä ( sekoitus EY:stä peräisin olevia hedelmiä ja vihanneksia, sekoitus muualta kuin EY:stä peräisin olevia hedelmiä ja vihanneksia tai sekoitus EY:stä ja muualta kuin EY:stä peräisin olevia hedelmiä ja vihanneksia ). Mitä tämä tarkoittaa laskujen osalta? Jos laskuissa saa käyttää näitä samoja merkintöjä, eikö siitä voi aiheutua epäjohdonmukaisuutta suhteessa yleisessä elintarvikelainsäädännössä vahvistettuihin jäljitettävyysvaatimuksiin? Vastaus: Laskuissa ja saateasiakirjoissa on mainittava alkuperämaa (ks. asetuksen (EY) N:o 1580/2007 4 artiklan 4 kohta). Merkintävaatimusten osalta ks. 6 artiklan 3 kohta. Kysymys: Pitääkö esipakkauksissa oleviin sekoituksiin merkitä nettopaino, jos niiden sisältämien tuotteiden lukumäärä on selvästi nähtävissä ja voidaan helposti laskea ulkoapäin? Vastaus: Asetuksen (EY) N:o 1580/2007 5 artiklan toisessa kohdassa säädetään, että direktiivissä 2000/13/EY tarkoitettujen esipakattujen tuotteiden nettopaino on ilmoitettava. Siinä säädetään kuitenkin myös, että kyseistä säännöstä ei sovelleta 9
kappaletavarana myytäviin tuotteisiin, jos niiden lukumäärä on selvästi nähtävissä ja helposti laskettavissa ulkoapäin tai jos tuotteiden lukumäärä on merkitty etikettiin. Tätä esipakattujen tuotteiden nettopainon ilmoittamisvelvoitteeseen tehtyä poikkeusta sovelletaan myös esipakkauksissa oleviin sekoituksiin. Kysymys: Onko mahdollista vaatia, että hedelmien ja vihannesten merkintöjen on sisällettävä tuotteen nimi, vaikka tästä ei säädetä yleisvaatimuksia koskevissa säännöksissä eikä asetuksen (EY) N:o 1580/2007 5 artiklassa? Vastaus: Erityisvaatimusten mukaan hedelmien ja vihannesten nimi on merkittävä, mutta yleisvaatimuksissa tällaista velvoitetta ei ole. Direktiivin 2000/13/EY 3 artiklan mukaan kuitenkin tuotteeseen on merkittävä sen myyntinimitys. Saman direktiivin 14 artiklassa säädetään, että jos elintarviketta myydään kuluttajalle ja suurtalouksille pakkaamattomana tai jos elintarvike pakataan itse myyntipaikalla ostajan pyynnöstä taikka välitöntä myyntiä varten, jäsenvaltioiden on annettava tarkemmat säännökset siitä, kuinka 3 artiklassa tarkoitetut maininnat, tuotteen nimi mukaan luettuna, on ilmoitettava. Jäsenvaltiot voivat päättää olla vaatimatta näitä tietoja kokonaan tai osittain, jos ostaja muutoin saa riittävästi tietoa. Niinpä jäsenvaltiot voivat vaatia, että toimijat ilmoittavat hedelmien ja vihannesten merkinnöissä tuotteen nimen, mutta eivät ole velvoitettuja vaatimaan sitä. Kysymys: Onko mahdollista sallia pakkaukset, jotka sisältävät hedelmä- tai vihanneslajien sekoituksia tai täysin erityyppisiä tuotteita, vaikkapa niin, että samassa laatikossa on punaisia ja vihreitä paprikoita tai laatuvaatimusten mukaisten, kahdesta eri maasta peräisin olevien kurkkujen sekoitus? Vastaus: Erityisvaatimusten soveltamisalaan kuuluvien tuotteiden sekoitukset ovat mahdollisia, jos niistä säädetään erityisvaatimuksissa (esim. omenoiden kohdalla se on mahdollista, mutta sitrushedelmien tai tomaattien kohdalla ei). Yleisvaatimusten soveltamisalaan kuuluvien tuotteiden osalta ei ole säädetty hedelmien ja vihannesten sekoituksista. Sen vuoksi erityyppisiä hedelmiä ja vihanneksia voidaan sekoittaa. Esimerkiksi erityyppisistä kurkuista voidaan tehdä sekoitus. Eri EU-maista tai kolmansista maista peräisin olevien hedelmien ja vihannesten sekoitukset ovat sallittuja. Alkuperämaiden täydelliset nimet voidaan korvata 6 artiklan 3 kohdan mukaisesti. Kysymys: Onko erityisvaatimusten soveltamisalaan kuuluvien tuotteiden oltava samaa laatuluokkaa ja muiden tuotteiden vain yleisvaatimusten mukaisia? Vastaus: Sekoitusten sisältämien tuotteiden on oltava tasalaatuisia riippumatta siitä, sovelletaanko niihin erityis- vai yleisvaatimuksia. Tämä tarkoittaa, että erityisvaatimusten soveltamisalaan kuuluvien tuotteiden on oltava samaa laatuluokkaa. Yleisvaatimusten soveltamisalaan kuuluvien tuotteiden osalta ei säädetä laatuluokista. Kysymys: Onko erityisvaatimusten mukaisiin tuotteisiin merkittävä luokka, lajike ja koko sekä pakkaajan/lähettäjän tunnistetiedot? Vastaus: On, jos siitä säädetään asianomaisessa erityisvaatimuksessa. 10
Asetuksen (EY) N:o 1580/2007 10 artiklaa muutettiin asetuksella (EY) N:o 1221/2008 seuraavasti: Vaatimustenmukaisuustarkastukset 1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että vaatimustenmukaisuustarkastukset tehdään riskianalyysin perusteella valikoidusti ja riittävällä tiheydellä kaupan pitämisen vaatimusten sekä tämän osaston muiden säännösten ja asetuksen (EY) N:o 1234/2007 113 ja 113 a artiklan asianmukaisen noudattamisen varmistamiseksi. Riskien arviointiperusteisiin on kuuluttava 12 a artiklassa tarkoitettu vaatimustenmukaisuustodistus, jonka antaa kolmannen maan toimivaltainen viranomainen, jonka vaatimustenmukaisuustarkastukset on hyväksytty 13 artiklan mukaisesti. Tällaisen todistuksen olemassaoloa on pidettävä vaatimustenvastaisuusriskiä pienentävänä tekijänä. Riskin arviointiperusteisiin voi kuulua myös a) tuotteen luonne, tuotantoajanjakso tai hinta, ilmasto, pakkaus- ja käsittelytoimet, varastointiolosuhteet, alkuperämaa, kuljetusväline tai erän suuruus; b) toimijoiden koko, asema kaupan pitämisen ketjussa, kaupan pitämä määrä tai sen arvo, tuotevalikoima, toimitusalue tai yritystyyppi, kuten varastointi, lajittelu, pakkaaminen tai myynti; c) aiemmissa tarkastuksissa tehdyt havainnot mukaan luettuina puutteiden lukumäärä ja tyyppi, kaupan pidettyjen tuotteiden tavanomainen laatu, käytettävien teknisten laitteiden taso; d) toimijoiden laadunvarmistusjärjestelmien tai kaupan pitämisen vaatimusten noudattamiseen liittyvän omavalvonnan luotettavuus; e) tarkastuksen tekopaikka erityisesti jos se on ensisaapumispaikka yhteisöön, tai tuotteiden pakkaus- tai lastauspaikka; f) muut tiedot, jotka voivat osoittaa vaatimustenvastaisuusriskin. 2. Riskianalyysin on perustuttava 9 artiklassa tarkoitetun toimijatietokannan tietoihin ja siinä on luokiteltava toimijat riskiluokkiin. Jäsenvaltioiden on vahvistettava ennalta a) erien vaatimustenvastaisuusriskin arviointiperusteet; b) kunkin riskiluokan riskianalyysin perusteella toimijoiden tai erien ja/tai määrien vähimmäisosuudet, joille on tehtävä vaatimustenmukaisuustarkastus. Jäsenvaltio voi riskianalyysin perusteella päättää jättää tekemättä valikoidut tarkastukset tuotteille, joihin ei sovelleta kaupan pitämisen erityisvaatimuksia. 3. Jos tarkastuksissa havaitaan merkittäviä sääntöjenvastaisuuksia, jäsenvaltion on lisättävä toimijoiden, tuotteiden, alkuperien tai muiden seikkojen tarkastuksia. 11
4. Toimijoiden on annettava tarkastusviranomaisille kaikki tiedot, jotka nämä katsovat tarpeellisiksi vaatimustenmukaisuustarkastusten järjestämiseksi ja tekemiseksi. Kysymys: Mitä tarkoittaa ilmaisu virheetön, aito ja kauppakelpoinen? Vastaus: Kaikkien hedelmien ja vihannesten on oltava kaupan pidettäessä virheettömiä, aitoja ja kauppakelpoisia, lukuun ottamatta tuotteita, joilta ei vaadita yleisvaatimusten mukaisuutta. Vähimmäisvaatimukset, jotka tuoreiden hedelmien ja vihannesten on täytettävä ollakseen virheettömiä, aitoja ja kauppakelpoisia, luetellaan yleisvaatimusten osalta asetuksen (EY) N:o 1580/2007 liitteessä I. Vähimmäisvaatimukset ovat samat kuin 10 tuotteelle vahvistetuissa erityisvaatimuksissa, ja niitä käytetään usein vaatimustenmukaisuustarkastuksissa. Kysymys: Onko kaikille asetuksen (EY) N:o 1234/2007 liitteessä I olevassa IX osassa luetelluille tuotteille tehtävä vaatimustenmukaisuustarkastuksia? Vastaus: Vaatimustenmukaisuustarkastuksia sovelletaan kaikkiin kaupan pitämisen vaatimuksiin, sekä erityis- että yleisvaatimuksiin, mutta jäsenvaltioiden on tehtävä tarkastukset riskianalyysin perusteella. Kysymys: Aikooko Euroopan komissio yhteismarkkinoiden edistämiseksi vahvistaa suuntaviivat varmistaakseen, että vaatimustenmukaisuustarkastukset ovat vertailukelpoisia kaikissa jäsenvaltioissa? Muutoin vaatimustenmukaisuustarkastukset tehdään eri jäsenvaltioissa eri tavoin, ja tämä voi johtaa jopa siihen, että kansalliset tarkastusviranomaiset tekevät tarkastukset sattumanvaraisesti. Vastaus: Jäsenvaltioiden velvollisuudet ja tehtävät, jotka johtuvat kaupan pitämisen vaatimuksia koskevasta yhteisön lainsäädännöstä, ovat selkeät. Vaatimustenmukaisuustarkastusten on perustuttava EU- tai YK/ECE-standardeihin, eikä niitä saa tehdä eri jäsenvaltioissa eri tavoin. Jos asetuksen (EY) N:o 1580/2007 20 a artiklan mukaisista tiedonannoista ilmenee paljon vaatimustenvastaisuuksia, komissio voi harkita, parantaisivatko suuntaviivat kaupan pitämistä koskevan yhteisön lainsäädännön täytäntöönpanoa. Kysymys: Toimijat haluavat käyttää YK/ECE-standardeja markkinointikeinona. Onko komissio säätänyt yhdenmukaisista tarkastuksista? Vastaus: YK/ECE-standardit ovat samanlaiset kuin 10 tuotteelle yhteisön lainsäädännössä vahvistetut erityisvaatimukset. Sen vuoksi tarkastuksiin ei ole tullut muutoksia, vaan ne ovat samat kuin aiemminkin. Kysymys: Onko olemassa mitään järjestelyjä, joiden ansiosta kuluttajat ja toimijat voivat olla varmoja, ettei tuoreiden hedelmien ja vihannesten kaupan pitämisessä tapahdu petoksia (esim. YK/ECE-standardeihin liittyvät luokkamerkinnät). Vastaus: Tarkastusten tekeminen kuuluu jäsenvaltioille, toisin sanoen on jäsenvaltioiden vastuulla varmistaa, että petokset tai sopimattomat kaupalliset menettelyt estetään ja että jos niitä kaikesta huolimatta esiintyy, seuraamuksia määrätään. Vaatimustenmukaisuustarkastusten tarkoituksena on varmistaa, että hedelmät ja 12
vihannekset ovat niihin sovellettavan standardin laatuluokittelua koskevien vaatimusten mukaisia. 13
Kysymys: Koskeeko mahdollisuus jättää tekemättä valikoidut tarkastukset tuotteille, joihin ei sovelleta erityisvaatimuksia, kaikkia tuotteita, joihin ei sovelleta erityisvaatimuksia, vai voiko jäsenvaltio päättää olla tarkastamatta vain joitakin tuotteita? Vastaus: Asetuksen (EY) N:o 1580/2007 10 artiklassa säädetään, että jäsenvaltio voi riskianalyysin perusteella päättää jättää tekemättä valikoidut tarkastukset tuotteille, joihin ei sovelleta kaupan pitämisen erityisvaatimuksia. Tätä säännöstä sovelletaan kaikkiin asetuksen (EY) N:o 1234/2007 liitteessä I olevassa IX osassa lueteltuihin tuotteisiin, joihin ei sovelleta erityisvaatimuksia. Kysymys: Aiheutuuko yleisvaatimusten käyttöönotosta lisätarkastuksia ja sitä myötä toimijoille lisää hallinnollisia ja taloudellisia rasitteita? Vastaus: Asetuksen (EY) N:o 1580/2007 10 artiklan mukaan jäsenvaltioiden on varmistettava, että vaatimustenmukaisuustarkastukset tehdään riskianalyysin perusteella valikoidusti ja riittävällä tiheydellä kaupan pitämisen vaatimusten sekä tämän osaston muiden säännösten ja asetuksen (EY) N:o 1234/2007 113 ja 113 a artiklan asianmukaisen noudattamisen varmistamiseksi. Lisäksi jäsenvaltio voi riskianalyysin perusteella päättää jättää tekemättä valikoidut tarkastukset tuotteille, joihin ei sovelleta erityisvaatimuksia. Koska vaatimustenmukaisuustarkastukset tehdään riskianalyysin perusteella, niiden määrän ei pitäisi merkittävästi lisääntyä, kuten ei myöskään toimijoiden hallinnollisten ja/tai taloudellisten rasitteiden. Lisäksi tarkastukset oletettavasti keskitetään tuotteisiin ja alkuperiin, joiden osalta esiintyy riskejä. Näin ollen valtaosalta toimijoita rasitteiden pitäisi vähentyä huomattavasti. Kysymys: Mitä perusteita tarkastajan on noudatettava, jos vaikkapa YK/ECE-standardin mukaisesti I luokkaan luokiteltu tuote ei täytä standardin vaatimuksia? Onko tarkastettava yleisvaatimuksen noudattaminen vai kiellettävä tuotteen luokitteleminen I luokkaan? Vastaus: Tuotteet, joihin ei sovelleta asetuksen (EY) N:o 1580/2007 mukaisia erityisvaatimuksia, kuuluvat yleisvaatimusten soveltamisalaan eikä niihin sen vuoksi sovelleta luokkamääritelmiä. Jäsenvaltio ei siis voi vahvistaa kansallisessa lainsäädännössään luokitteluvaatimusta. Toimija voi kuitenkin näiden tuotteiden osalta käyttää yleisvaatimusten sijasta YK/ECEstandardia ja luokitella tuotteensa YK/ECE-luokittelun mukaisesti I luokkaan, sillä edellytyksellä että toimija noudattaa vastaavia YK/ECE-vaatimuksia. Jos toimija käyttää luokkamerkintää muttei noudata YK/ECE-vaatimuksia, hän saattaa toimia direktiivin 2000/13/EY vastaisesti. 14
Asetuksen (EY) N:o 1580/2007 12 artiklaa muutettiin asetuksella (EY) N:o 1221/2008 seuraavasti: Ilmoituksen hyväksyminen tullissa 1. Tulli voi hyväksyä vienti-ilmoitukset ja/tai tuotteiden vapaaseen liikkeeseen luovutusta koskevat ilmoitukset sellaisten tuotteiden osalta, joihin sovelletaan kaupan pitämisen erityisvaatimuksia, ainoastaan jos a) tavaroiden mukana on vaatimustenmukaisuustodistus; tai b) toimivaltainen tarkastusviranomainen on ilmoittanut tulliviranomaisille, että asianomaisille erille on annettu vaatimustenmukaisuustodistus; tai c) toimivaltainen tarkastusviranomainen on ilmoittanut tulliviranomaisille, että se ei ole antanut asianomaisille erille vaatimustenmukaisuustodistusta, koska 10 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun riskianalyysin perusteella niitä ei ole tarpeen tarkastaa. Tämä ei rajoita vaatimustenmukaisuustarkastuksia, joita jäsenvaltiot voivat tehdä 10 artiklan mukaisesti. 2. Edellä 1 kohtaa sovelletaan myös tuotteisiin, joihin sovelletaan liitteessä I esitettyjä kaupan pitämisen yleisvaatimuksia, ja 3 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettuihin tuotteisiin, jos asianomainen jäsenvaltio katsoo sen tarpeelliseksi 10 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun riskianalyysin perusteella. Asetukseen (EY) N:o 1580/2007 lisättiin asetuksella (EY) N:o 1221/2008 12 a artikla seuraavasti: Vaatimustenmukaisuustodistukset 1. Toimivaltaiset viranomaiset voivat myöntää todistuksia, joiden mukaan tuotteet ovat asianomaisten kaupan pitämisen vaatimusten mukaisia. Liitteessä III esitetään todistus, jota toimivaltaisten viranomaisten on yhteisössä käytettävä. Jäljempänä 13 artiklan 4 kohdassa tarkoitetut kolmannet maat voivat sen sijasta käyttää omaa todistustaan, jos komissio katsoo sen sisältävän vähintään yhteisön todistuksen tietoja vastaavat tiedot. Komissio asettaa kolmansien maiden todistusmallit saataville asianmukaiseksi katsomallaan tavalla. 2. Todistukset voidaan antaa joko paperimuodossa, jossa on alkuperäinen allekirjoitus, tai varmennetussa sähköisessä muodossa tai sähköisellä allekirjoituksella varustettuna. 3. Jokaisessa todistuksessa on oltava toimivaltaisen viranomaisen leima ja todistuksen allekirjoittamaan valtuutetun yhden tai useamman henkilön allekirjoitus. 4. Todistus on annettava jollakin yhteisön virallisista kielistä. 5. Jokaisessa todistuksessa on oltava sarjanumero, josta se voidaan tunnistaa, ja toimivaltaisen viranomaisen on säilytettävä jäljennös jokaisesta myönnetystä todistuksesta. 6. Sen estämättä, mitä 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädetään, jäsenvaltiot voivat varastojen loppumiseen asti jatkaa sellaisten 15
vaatimustenmukaisuustodistusten käyttöä, jotka olivat 30 päivänä kesäkuuta 2009 tämän asetuksen mukaisia. Kysymys: Onko totta, että jäsenvaltioiden ei tarvitse tarkastaa yleisvaatimusten soveltamisalaan kuuluvia tuotteita tuontipaikassa? Vastaus: Pitää paikkansa, paitsi jos asianomainen jäsenvaltio katsoo sen tarpeelliseksi 12 artiklan 2 kohdan mukaisesti. Kysymys: Onko yleisvaatimusten soveltamisalaan kuuluvilla tuotteilla oltava vaatimustenmukaisuustodistus? Vastaus: Ei. Saateasiakirja riittää, paitsi jos asianomainen jäsenvaltio katsoo vaatimustenmukaisuustodistuksen tarpeelliseksi 12 artiklan 2 kohdan mukaisesti. Kysymys: Millainen on asianmukainen saateasiakirja? Onko siitä olemassa mallia? Vastaus: Saateasiakirjalle ei ole vahvistettu yhteisön lainsäädännössä mallia. Kysymys: Millainen todistus voidaan antaa kolmansien maiden sellaisten tuotteiden vaatimustenmukaisuudesta, joihin ei sovelleta erityisvaatimuksia? Vastaus: Muutoin kuin 12 artiklan 2 kohdassa säädetyissä tapauksissa tuotteille, joihin ei sovelleta erityisvaatimuksia, on annettava saateasiakirja. Tällaisilta tuotteilta ei enää vaadita vaatimustenmukaisuustodistusta. Kysymys: Miten on käsiteltävä lähetystä, joka saapuu ilman vaatimustenmukaisuustodistusta tai saateasiakirjaa? Esimerkki: Passiohedelmiltä ei aiemmin vaadittu vaatimustenmukaisuustodistusta. Nyt kun niihin sovelletaan uusia yleisvaatimuksia, niillä on oltava saateasiakirja. Vastaus: Asetuksen (EY) N:o 1580/2007 4 artiklan 4 kohdassa säädetään seuraavaa: Laskuissa ja saateasiakirjoissa kuluttajalle annettua kuittia lukuun ottamatta on mainittava tuotteiden nimi ja alkuperämaa sekä tapauksen mukaan luokka, lajike tai kaupallinen tyyppi ( ) tai se, että tuote on tarkoitettu jalostettavaksi. Koska passiohedelmä kuuluu asetuksen (EY) N:o 1580/2007 soveltamisalaan, siltä vaaditaan 4 artiklan 4 kohdassa tarkoitettu saateasiakirja. Jos vaatimuksia ei noudateta, asetuksen (EY) N:o 1580/2007 146 artiklan (Kansalliset seuraamukset) mukaan kyseisessä asetuksessa säädettyihin vaatimuksiin liittyvien sääntöjenvastaisuuksien osalta jäsenvaltioiden on säädettävä kansallisella tasolla sovellettavista seuraamuksista. Säädettyjen seuraamusten on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia. Kysymys: Mitä tapahtuu, jos kolmannesta maasta vientiä harjoittava viejä ei käytä vaatimustenmukaisuustodistusta eikä saateasiakirjaa? Vastaus: Jäsenvaltio voi sallia, että tulliviranomaisten ei tarvitse hyväksyä kyseiselle tuotteelle vapaaseen liikkeeseen luovutusta koskevaa ilmoitusta (jos siitä säädetään kansallisessa lainsäädännössä, ks. asetuksen (EY ) N:o 1580/2007 146 artikla). Kysymys: Millaisia vaatimuksenmukaisuustarkastuksia jäsenvaltioiden on tehtävä yleisvaatimusten soveltamisalaan kuuluville tuotteille? 16
Vastaus: Yleisvaatimusten mukaan kaupan pidettävien hedelmien ja vihannesten on oltava virheettömiä, aitoja ja kauppakelpoisia, ja niiden alkuperämaa on ilmoitettava. Vaatimuksenmukaisuustarkastukset tehdään näiden edellytysten mukaisesti (jotka esitetään yksityiskohtaisesti asetuksen (EY) N:o 1580/2007 liitteessä I olevassa A osassa). Kysymys: Voimmeko edelleen käyttää aiempia tarkastustodistuksia, vai onko otettava käyttöön uudet mallit, jotka esitetään asetuksen (EY) N:o 1221/2008 liitteessä III? Vastaus: Asetuksen (EY) N:o 1580/2007 mukaista vaatimustenmukaisuustodistusta on käytettävä 1. heinäkuuta 2009 alkaen. Todistus on tarkistettu OECD:n suuntaviivojen perusteella. Asetuksen (EY) N:o 1580/2007 13 artiklaa muutettiin asetuksella (EY) N:o 1221/2008 seuraavasti: a) Korvataan 1 kohta seuraavasti: 1. Komissio voi kolmannen maan pyynnöstä hyväksyä asetuksen (EY) N:o 1234/2007 195 artiklan 2 kohdassa säädettyä menettelyä noudattaen kyseisen kolmannen maan ennen yhteisöön tuontia tekemät kaupan pitämisen erityisvaatimusten noudattamista koskevat tarkastukset." b) Korvataan 4 kohta seuraavasti: 4. Liitteessä IV esitetään niiden maiden luettelo, joiden vaatimustenmukaisuustarkastukset on hyväksytty tämän artiklan mukaisesti, ja asianomaiset tuotteet. Komissio asettaa asianomaisia virallisia viranomaisia ja tarkastusviranomaisia koskevat tiedot saataville asianmukaiseksi katsomallaan tavalla. Kysymys: Mistä nyt löytyvät kolmansien maiden virallisia tarkastusviranomaisia koskevat tiedot, jotka ennen olivat asetuksen (EY) N:o 1580/2007 liitteessä IV olevassa B osassa? Vastaus: Kolmansien maiden virallisia tarkastusviranomaisia koskevat tiedot on päivitetty, ja ne on julkaistu EUVL:ssä heinäkuussa 2009 7[7]. Asetuksella (EY) N:o 1221/2008 poistettiin asetuksen (EY) N:o 1580/2007 19 artikla, joka oli seuraavanlainen: Jalostettaviksi tarkoitetut tuotteet 1. Tässä asetuksessa "jalostettaviksi tarkoitetuilla tuotteilla" tarkoitetaan hedelmiä ja vihanneksia, joihin on sovellettava kaupan pitämisen vaatimuksia ja jotka kuljetetaan jalostuslaitoksiin jalostettavaksi tuotteiksi, joiden nimike yhdistetyssä nimikkeistössä on eri kuin alkuperäisen tuoreen tuotteen nimike. 7[7] EUVL C 154, 7.7.2009, s. 21. 17
2. Toimivaltaisten tarkastusviranomaisten on myönnettävä kolmansiin maihin vietäväksi ja yhteisöön tuotavaksi tarkoitetuille tuotteille liitteessä V esitetty teollista käyttötarkoitusta koskeva todistus, kun kyseiset tuotteet on tarkoitettu jalostettaviksi eikä niihin 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaisesti sovelleta kaupan pitämisen vaatimuksia. Niiden on varmistettava, että tämän artiklan 4 kohdassa säädettyjä erityisiä merkintäsäännöksiä noudatetaan. 3. Tuonnin osalta toimivaltaisen tarkastusviranomaisen on annettava viipymättä 2 kohdassa tarkoitetun todistuksen myöntämisen jälkeen jäljennös mainitusta todistuksesta sekä kaikki jalostustoimien mahdollista valvontaa varten tarvittavat tiedot sen jäsenvaltion koordinointiviranomaiselle, jossa jalostaminen tapahtuu. Jalostamisen jälkeen jalostusyrityksen on lähetettävä todistus takaisin toimivaltaiselle tarkastusviranomaiselle, joka varmistaa, että tuotteet on todella jalostettu. 4. Pakkaajan on kiinnitettävä jalostettaviksi tarkoitettujen tuotteiden pakkaukseen näkyvä etiketti, jossa on maininta "tarkoitettu jalostettavaksi" tai jokin muu samaa tarkoittava maininta. Irtotavarana toimitettujen ja suoraan kuljetusvälineeseen lastattujen tavaroiden osalta maininnan on oltava tavaran mukana seuraavassa lomakkeessa, joka on asetettu näkyvästi kuljetusvälineen sisäpuolelle. 5. Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat ja erityisesti muiden jäsenvaltioiden kanssa tehtävää yhteistyötä koskevat toimenpiteet estääkseen tuoretavaroiden markkinoille tarkoitettujen tavaroiden lähettämisen tuotantoalueen ulkopuolelle jalostukseen tarkoitettuina tavaroina. Kysymys: Tämän artiklan 2 kohdassa säädetään, että toimivaltaisten tarkastusviranomaisten on myönnettävä kyseisen artiklan soveltamisalaan kuuluville tuotteille teollista käyttötarkoitusta koskeva todistus. Millaista todistusta on käytettävä 1. heinäkuuta 2009 alkaen? Vastaus: Jalostettaviksi tarkoitettuihin tuotteisiin ei sovelleta kaupan pitämisen yleisvaatimuksia, ja jäsenvaltio voi jättää ne erityisvaatimusten soveltamisalan ulkopuolelle. Koska 19 artiklaa ei enää sovelleta, teollista käyttötarkoitusta koskevan todistuksen käyttövelvoitetta ei enää ole. Asetukseen (EY) N:o 1580/2007 lisättiin asetuksella (EY) N:o 1221/2008 20 a artikla seuraavasti: Tiedonannot 1. Jäsenvaltion, jonka alueella todetaan, että jostakin toisesta jäsenvaltiosta tuleva lähetys ei ole kaupan pitämisen vaatimusten mukainen jo pakattaessa havaittavissa olevien virheiden tai laadun heikkenemisen vuoksi, on ilmoitettava tapauksesta viipymättä komissiolle ja niille jäsenvaltioille, joita asia saattaa koskea. 2. Jäsenvaltion, jonka alueella kolmannesta maasta tulevan tavaraerän vapaaseen liikkeeseen luovutus kielletään kaupan pitämisen vaatimusten noudattamatta jättämisen vuoksi, on ilmoitettava siitä viipymättä komissiolle, jäsenvaltioille, joita asia saattaa koskea, asianomaiselle kolmannelle maalle ja liitteessä IV luetelluille kolmansille maille. 18
3. Jäsenvaltioiden on annettava komissiolle tiedoksi tarkastus- ja riskianalyysijärjestelmiänsä koskevat määräykset. Niiden on ilmoitettava komissiolle viipymättä tarkastusjärjestelmien jokaisesta muutoksesta. 4. Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle ja muille jäsenvaltioille yhteenveto vuoden aikana kaikissa kaupan pitämisen vaiheissa tehtyjen tarkastusten tuloksista seuraavan vuoden 30 päivään kesäkuuta mennessä. 5. Tiedonannot on tehtävä komission vahvistamalla tavalla. Kysymys: Onko 1. heinäkuuta 2009 alkaen mahdollista ilmoittaa yleisvaatimusten soveltamisalaan kuuluvien hedelmien ja vihannesten (esim. ananasten) vaatimustenvastaisuudesta, ja lisätäänkö luetteloon myös banaanit (oma asetuksensa)? Vastaus: Ilmoitukset vaatimustenvastaisuuksista tehdään 1. heinäkuuta 2009 alkaen hedelmistä ja vihanneksista, joihin sovelletaan joko yleisvaatimuksia tai erityisvaatimuksia. Koska ananaksiin sovelletaan yleisvaatimuksia, niiden osalta voidaan tehdä ilmoitus vaatimustenvastaisuudesta. Banaanit puolestaan eivät kuulu asetuksen (EY) N:o 1580/2007 soveltamisalaan. Näin ollen banaaneja koskevien standardien noudattamatta jättämisestä ei tehdä ilmoituksia. Kysymys: Miten yhteisön tai kolmannen maan tuotteen osalta havaitusta vaatimustenvastaisuudesta ilmoitetaan? Vastaus: Yhteisön lainsäädännössä ei ole vahvistettu ilmoituksille mallia, vaan jäsenvaltiot voivat valita sopivimman ilmoitustavan (agrihort, faksi, jne.). Kysymys: Millaisia seuraamuksia komissio asettaa, jos jäsenvaltio ei noudata 20 a artiklaa? Vastaus: Tässä yhteydessä sovelletaan asetuksen (EY) N:o 1580/2007 148 artiklan 3 kohtaa. Jos jäsenvaltio ei tee kyseisessä asetuksessa edellytettyä tiedonantoa tai tiedonanto on komission hallussa olevien puolueettomien tietojen perusteella virheellinen, komissio voi vähentää neuvoston asetuksen (EY) N:o 1290/2005 14 artiklassa tarkoitettuja kuukausimaksuja tai keskeyttää ne, kunnes toimitetaan asianmukainen tiedonanto. Kysymys: Komissiolle on toimitettava yhteenveto kunkin vuoden aikana tehtyjen tarkastusten tuloksista. Mitä tietoja tarkalleen ottaen komissio haluaa (tarkastukset, jotka on tehty sisämarkkinoiden, tuonnin ja/tai viennin osalta)? Vastaus: Tästä kysymyksestä keskustellaan parhaillaan jäsenvaltioiden kanssa. Kysymys: Onko jäsenvaltioiden annettava komissiolle tiedoksi tarkastus- ja riskianalyysijärjestelmiänsä koskevat määräykset ja yhteenveto kaikissa kaupan pitämisen vaiheissa tehtyjen tarkastusten tuloksista yleis- ja erityisvaatimusten soveltamisalaan kuuluvien tuotteiden osalta? Vastaus: Jäsenvaltioiden on annettava komissiolle tiedoksi tarkastus- ja riskianalyysijärjestelmiänsä koskevat määräykset. Niiden on ilmoitettava komissiolle viipymättä kyseisten järjestelmien jokaisesta muutoksesta. Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle ja muille jäsenvaltioille yhteenveto vuoden aikana kaikissa 19
kaupan pitämisen vaiheissa tehtyjen tarkastusten tuloksista seuraavan vuoden 30 päivään kesäkuuta mennessä. 20
Muita kysymyksiä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2000/13/EY, annettu 20 päivänä maaliskuuta 2000, myytäväksi tarkoitettujen elintarvikkeiden merkintöjä, esillepanoa ja mainontaa koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä Kysymys: Sovelletaanko myytäväksi tarkoitettujen elintarvikkeiden merkintöjä, esillepanoa ja mainontaa koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 20 päivänä maaliskuuta 2000 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 2000/13/EY kaikkiin asetuksen (EY) N:o 1234/2007 soveltamisalaan kuuluviin hedelmiin ja vihanneksiin vai ainoastaan asetuksen (EY) N:o 1580/2007 5 artiklassa tarkoitettuihin esipakattuihin tuotteisiin? Vastaus: Direktiivi 2000/13/EY on luonteeltaan yleinen, ja sitä sovelletaan kaikkiin markkinoille saatettaviin elintarvikkeisiin lukuun ottamatta säädettyjä poikkeuksia. Direktiivissä 2000/13/EY säädetään hedelmä- ja vihannesalalla sovellettavista poikkeuksista, jotka liittyvät ainesosien ja säilyvyysajan ilmoittamiseen. Kaikkia muita direktiivin 2000/13/EY säännöksiä sovelletaan myös hedelmiin ja vihanneksiin, jollei hedelmiä ja vihanneksia koskevassa sääntelyssä ole vahvistettu poikkeuksia. Esipakattujen hedelmien ja vihannesten on oltava hedelmä- ja vihannesalalla vahvistettujen yleis- tai erityisvaatimusten SEKÄ direktiivin 2000/13/EY niiden säännösten mukaisia, joita sovelletaan hedelmä- ja vihannesalaan. Tällainen on muun muassa direktiivin 3 artiklan 1 kohdan 7 alakohdassa säädetty velvollisuus ilmoittaa valmistajan, pakkaajan tai yhteisöön sijoittautuneen myyjän nimi tai toiminimi ja osoite. 21