Helsingin Eteläpohjalaiset ry:n jäsenlehti

5 2013 Helsingin Eteläpohjalaiset ry:n jäsenlehti Plari Kannen kuva: Maarit Malinen, Espoon tuomiokirkko

Sisällysluettelo 5 2013 Puheenjohtajalta...3 Päätoimittajalta...3 Juhlaan on aihetta...4 E-P:n Poliisilaulajat ja Kampraattikuoro konsertoivat tammisunnuntaina...5 Sydänliitossa työskentelee useita eteläpohjalaisia...6 Osakuntaelämää...7 Perunalla ja läskisoosilla kasvatettu ravintoterapeutti...8 Pohjalaisia herkkuja pääkaupungin markkinoille...9 Kirsi Ranto lensi ja poltti siipensä...10 Ilmajoen murteen sanakirja...12 Lukijan tarina: Mitähän kulukaa soikeen oli...13 Dramatiikka Sydänmaalta yli 60 vuoden takaa...16 Keski-suomen eteläpohjalaiset ry juhulii Jyväskyläs 30-vuatista toimintaansa...18 Meitä eteläpohjalaisiakin on moneksi...19 www.helsinginetelapohjalaiset.fi UUDET JÄSENET Helsingin Eteläpohjalaisiin liittyneitä: Parkkari Eino Venna-Lähdeoja Leena Ketola Sirkka Uittomäki Tiina Vehkakoski Timo Jussilainen Riitta Ylinen Matti Sippola Annikki Marjosola Tarja Pääkaupunkiseudulla Järviradion taajuus 98,5 ITSENÄISYYSPÄIVÄN JUHLA ETELÄPOHJALAISTEN KIRKKOPYHÄ Tammisunnuntaina 26.1.2014 klo 10.00 Espoon Tuomiokirkossa, Kirkkopuisto 5, 02770 Espoo 6.12.2013. klo 13.00 Kampin Palvelukeskuksessa, Salomonkatu 21 B, Helsinki Juhlapuhuja vuorineuvos KTM Heikki Hakala Ohjelmassa lisäksi mm. osakunnan tervehdys sekä runo- ja musiikkiesityksiä. Liput 15 sisältää kahvitarjoilun saarnaa piispa Tapio Luoma (kotoisin Kurikasta) avustaa tuomiorovasti Antti Kujanpää (kotoisin Ilmajoelta) kanttori Petri Koivusalo, sukujuuriltaan eteläpohjalainen (Ylistaro) musiikkia esittää Eteläpohjanmaan Poliisilaulajien kvartetti Seurakuntatalolla kirkonmenojen jälkeen kirkkokahvit, vapaaehtoinen maksu

Elle Mäkinen Joulun aika lähestyy Puheenjohtajalta Taas ollaan siinä vaiheessa vuotta, että joulu on kohta ovella. Lumesta ei ole tietoakaan ja lämpömittari on näyttänyt vain plus asteita. Omien lapsenlapsien touhuja seuratessa tulee mieleen oma lapsuus, joka oli hiukan erilainen kuin on tämän päivän lapsilla. Kotonani oli tapana viedä joulupaketteja vähempiosaisille. Jouluaattona myös eläimille annettiin herkkuja. Kyllä nykyisinkin autetaan myös vähempiosaisia, mutta kohde ei useinkaan ole yhtä lähellä kuin se oli maalla aikoinaan. Yhdistyksemme juhlapaikkana on taas tuttu Kampin Palvelukeskus, jossa remontti on valmistunut ja paikat hohtavat uutuuttaan. Lokakuussa saimme siellä olla kuulemassa ja näkemässä musiikkinäytelmän Elämää ei sen enempää. Samalla saimme todeta, että juhlasalin akustiikka oli parantunut. Kiitos Musel-ryhmälle mukaansatempaavasta esityksestä. Esityksen väliajalla nautimme nisukahvit, jotka meille nykyisin hoitaa pitopalvelu. Perinteisen itsenäisyyspäivän juhlan pidämme Kampin Palvelukeskuksessa perjantaina 6.12. klo 13.00. Juhlapuhujaksi on lupautunut vuorineuvos KTM Heikki Hakala, lähtöisin Kurikasta. Ohjelmassa on myös nuorten puheenvuoro, jonka pitää EPO:n edustaja. Lausuntaa esittää Ismo Suksi, lähtöisin Teuvalta. Henrik Lamberg ja Suomalaisen Klubin kuoro vastaa musiikista. Kaffeella taas voimme tavata tuttuja ja viettää aikaa yhdessä. Eteläpohjalaisten kirkkopyhää vietämme Espoon Tuomiokirkossa tammisunnuntaina 26.1.2014 klo 10.00. Saarnan pitää piispa Tapio Luoma, kotoisin Kurikasta, avustaa tuomiorovasti Antti Kujanpää, kotoisin Ilmajoelta ja kanttorina Petri Koivusalo, jolla myös on eteläpohjalaiset sukujuuret sekä Eteläpohjanmaan Poliisilaulajien kvartetti. Seurakuntatalolla saamme nauttia kirkkokaffit, vapaaehtoinen maksu. Iltapäivällä Espoon Tuomiokirkossa esiintyvät Eteläpohjalaiset kuorot, joista tarkemmin toisaalla lehdessä. Lappajärvi tulee kuntavierailulle 5.4.2014. Kannattaa laittaa merkintä jo uuteen allakkaanne, jotta tiedätte olla silloin paikalla. Lämpimät kiitokseni jäsenillemme, yhdistyksen hallitukselle, toimihenkilöille, kaikille mukana olleille ja yhteistyökumppaneille hyvästä yhteistyöstä kuluneen vuoden aikana. Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta 2014! Suvi Lahdenmäki Kielen lumoissa Kuva: Mikael Rekola Murre elää ja voi hyvin, minkä voi päätellä jo murrerunon suosiosta. Sanoja unohtuu mutta tulee koko ajan myös lisää. Kieli kehittyy. Murretutkimus on mielenkiintoinen ala. Helsingin Kirjamessuilla kuuntelin Suomen murrekirjan tekijöiden kertomusta työstään. Suuri hanke on tuonut murteen myös internetiin. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen sivuilla on kuunneltavissa murrenäytteitä, kuten Isonkyrön, Ähtärin tai vaikka Viipurin murretta. Suorittaessani suomen kielen sivuaineopintoja yliopistossa tein pienen tutkielman Alajärven murteesta. Tehtävä oli hauska: nauhoitin juhlissa sukulaisten puhetta, siirsin keskustelut paperille ja tutkin tyypillisiä ns. savolaiskiilan murrepiirteitä. Samalla selvisi, että eri kylilläkin saattaa olla erilaisia ilmaisuja. Nykyisin nauha on aarre, siinä on pieni pätkä omaa sukuhistoriaa: murteen ja tuttujen äänien lisäksi juttuja entisajan ihmisistä ja tapahtumista. Vuoden viimeisessä Plarissa on mainio kirjoitus Ilmajoen murteen uudesta sanakirjasta. Lukija voi samalla testata murreosaamistaan. Mitä tarkoittavatkaan sellaiset sanat kuin ikinäpääsyä, tai kunahtaa? Lehdessä on myös pari oikein leviällä murteella kirjoitettua juttua, niitä tekee mieli oikein tavata ääneen. Lehdessä kerrotaan myös entisen tangokuningattaren, jalasjärveläisen Kirsi Rannon uudesta elämästä kirjailijana ja tekstittäjänä. On myös juttuja eri alojen pohjalaisammattilaisista kuten ravintoterapeutti Sinikka Pakemanista, ja niinkin eksoottisesta ammattilaisesta kuin öljynpuristajasta. Lisäksi lehden sivuilta selviää, millaista toimintaa on 30 vuotta täyttäneellä Keski- Suomen Eteläpohjalaisilla ja mitä miettivät Kari Mänty ja uusi osakuntavastaavamme Minna Nurminen pohjalaisuudesta. Ja jälleen on lehdessä myös kaksi loistavaa tarinaa lukijoilta, kiitos niistä. Tarinoita vastaanotetaan edelleen! Hyviä lukuhetkiä Plarin parissa ja mukavaa joulun odotusta! Päätoimittajalta Plari 5 2013 3

Tapio Luoma Juhlaan on aihetta Kuva: Reijo Koirikivi, Studio P.S.V. Joulu on juhla, joka voidaan kokea kaikilla aisteilla. Värikkäät valot ja koristeet saavutamme näkemisen kautta. Kuulemme kulkusten kilinää ja jouluista musiikkia. Maistamme herkullisia ruokia kinkusta erilaisiin laatikoihin. Tunnemme käsissämme joulukuusen neulasten pistot ja nenämme tavoittaa tuoreiden lehvien tuoksun. Meidän aistimme ovat kanava, jonka välityksellä olemme yhteydessä maailmaan. Näön tai kuulon menettäminen merkitsee tämän kosketuksen kapenemista. Silloin yhteys ympäröivään todellisuuteen välittyy muiden aistien kautta. Joulu on monessa mielessä yhteyden juhla. Mielellämme vietämme sitä läheistemme kanssa. Yksin vietetyssä joulussakin ovat usein muistojen ja mielikuvien kautta läsnä jo edesmenneet tai kaukana asuvat rakkaat. Yhteys, rauha ja rakkaus kuuluvat yhteen ja ne kaikki ovat vahvasti läsnä joulunvietossamme. Joulun varsinainen sanoma on jo itsessään täynnä yhteyttä. Meille kerrotaan tutun jouluevankeliumin sanoin, miten Jumala syntyy keskellemme tavallisena ihmislapsena. Hän on yhteydessä ihmisaistein siihen todellisuuteen, jonka hän jakaa lukemattomien muiden ihmisten kanssa. Tämä maailmamme on Jumalalle rakas ja tuttu, koska hän on sen luonut ja koska hän itse on elänyt siinä ihmisen elämän. Hän on nähnyt, kuullut, maistanut, tuntenut ja haistanut sen, mitä on ihmisen elämä. Tämä kaikki tarkoittaa, että joulu on ihmisyyden juhla. Meitä muistutetaan jokaisen ihmisen arvosta ja merkityksestä. Tämä muistutus on aina mitä aiheellisin kohtaamme nimittäin niin paljon sellaista, mikä vähättelee ihmistä ja asettaa hänen merkityksensä ja arvonsa kyseenalaiseksi. Jeesuksessa kohtaamme rakastavan Jumalan, joka hyvyydessään kunnioittaa ja arvostaa ihmistä ja muuta luomakuntaa. Joulu kutsuu meitä samaan. Jumalan on kunnia korkeuksissa, maan päällä rauha ihmisillä, joita hän rakastaa. Luuk. 2:14 Toivotan Sinulle Jumalan siunaamaa joulujuhlaa. Kuva: Jukka Hurjanen. Plari 5 2013 4

E-P:n Poliisilaulajat ja Kampraattikuoro konsertoivat tammisunnuntaina Pääkaupunkiseudun eteläpohjalaisten perinteistä kirkkopyhää vietetään tammisunnuntaina 26.1. 2014 Espoon tuomiokirkossa. Jumalanpalveluksen jälkeen ohjelmassa on kahden eteläpohjalaiskuoron kirkkokonsertti. Kuorokonsertti alkaa tuomiokirkossa kello 14.00. Molempia kuoroja johtaa Ilmajoen Musiikkiopiston emeritusrehtori, diplomilaulaja Arto Risku. Säestyksistä vastaa dircant Risto Lehtinen. Kristillis-isänmaallisessa konsertissa kuullaan tuttujen laulujen lomassa myös harvemmin kuultuja kuoroteoksia. Kuorot esiintyvät konsertissa erikseen ja yhdessä ja molemmissa kuoroissa on myös solisteja. Tuomiokirkkoseurakunnan tervehdyksen konserttiin tuo ilmajokelaissyntyinen tuomiorovasti Antti Kujanpää. Ohjelma konserttiin maksaa 10 euroa. Poliisilaulajien kvartetti avustaa messussa ja Kampraattikuoro esiintyy päiväjuhlassa seurakuntasalissa messun ja ruokailun jälkeen. Etelä-Pohjanmaan Poliisilaulajat on perustettu 1985. Maakunnallisen kuoron kotipaikka on Seinäjoki ja jäsenmäärä on tällä hetkellä 29 laulajaa. Kuoro pitää vuosittain 5 8 konserttia pääasiassa vanhan Vaasan läänin alueella mutta myös laajemmalti. Valtaosa konserteista on kuulijoiden toiveitten mukaisesti kirkkokonsertteja. Toimintansa aikana kuoro on tehnyt useita ulkomaanmatkoja Eurooppaan ja kahdesti Yhdysvaltoihin. Kuoro on tehnyt kolme omaa CD-levyä. Kampraattikuoro ja Etelä-Pohjanmaan Poliisilaulajat konsertoivat usein yhdessä. Ilmajoen Musiikkiopiston Kampraattikuoro on perustettu 1979. Kuoron kotipaikka on Ilmajoki, mutta laulajia on Ilmajoen lisäksi myös lähikunnista (yht. 35) Kuoro konsertoi ahkerasti. Sen laajaan repertuaariin kuuluu kirkkomusiikin lisäksi klassinen, viihteellinen ja jouluinen kuoromusiikki. Kuoro on vuosien saatossa osallistunut moniin kuorokilpailuihin Suomessa ja Euroopassa saavuttaen korkean kansainvälisen luokituksen. Kaikkiaan kuoro on tehnyt yhdeksän matkaa eri puolille Eurooppaa ja tuottanut viisi omaa äänilevyä. Mainittakoon, että kuorot pitävät tulomatkalla 25.1 viihdekonsertin Hyvinkäällä Hykin salissa klo 15.00 paikallisen pohjalaiset -yhdistyksen vieraana. Hyvää joulua ja onnellista Uutta Vuotta 2014! Toivottaa Helsingin Eteläpohjalaiset ry:n hallitus Plari 5 2013 5

Tarmo Ojaluoma Sydänliitossa työskentelee useita eteläpohjalaisia Hallitus seinäjokelaisen pääsihteerin vieraana Yhdistyksen hallituksen vierailukierros pääkaupunkiseudun yhteisöihin ja yrityksiin jatkuu. Käymme tutustumassa eteläpohjalaisten johtamiin organisaatioihin. Tällä kertaa 15.10.2013 oli vuorossa Suomen Sydänliitto, joka on sekä kansanterveys- että potilasjärjestö. Liiton resursseista noin puolet kohdistuu terveyden edistämiseen sekä sydän- ja verisuonisairauksien ehkäisyyn ja puolet potilastoimintaan kuten sydänkuntoutukseen. Toimintaa johtaa seinäjokelaissyntyinen pääsihteeri Tor Jungman. Meidät otettiin sydämellisesti vastaan ja johdatettiin ylimmän kerroksen isoon neuvotteluhuoneeseen runsaan kahvipöydän ääreen. Täällä meillä oli kelpo tilat pitää myös omaa kokoustamme. Vierailumme aluksi Pääsihteeri Tor Jungman esitteli Sydänliiton toimintaa. Yllättävää oli, että Suomen Sydänliitto on Euroopan ensimmäinen sydänjärjestö ja maailmanlaajuisesti toinen. Hienoa olla tällaisessa edelläkävijä. Liitto on perustettu 1955. Toiminnan merkittävin ulkopuolinen rahoittaja on Raha-automaattiyhdistys, jonka tuki on noin 34% tämän vuoden talousarviosta. Loput rahoituksesta tulee jäsenmaksuista, testamenteista ja lahjoituksista sekä omatoimisesta varainhankinnasta. Liiton liikevaihto on noin 6 M. Sydänliitto toimii paikallisyhdistysten (237 kpl) kautta ja alueellisten sydänpiirien kautta, joita on 17 kappaletta. Liittoon kuuluu myös Sydänlapset ja aikuiset ry, Sydän- ja keuhkosiirrokkaat Syke ry sekä Kardiomyopatiapotilaat Karpatiat ry. Jäseniä liitossa on 80 000. Sydänliitossa ja piireissä on henkilökuntaa yhteensä noin 90 henkeä, keskusjärjestössä ja piireissä kummassakin saman verran. Henki- Sydänliiton pääsihteeri, seinäjokelaissyntyinen Tor Jungman esitteli liiton toimintaa. löstöstä taitaa noin 1/3 olla eteläpohjalaislähtöisiä, johtuneeko johtajan taustasta vai siitä että meillä eteläpohjalaisilla on tarve viedä hyviä asioita eteenpäin. Sydänperheeseen kuuluu myös Sydäntutkimussäätiö, joka tukee sydän- ja verisuonisairauksien tutkimusta noin kahdella miljoonalla eurolla vuodessa. Työikäisten miesten sepelvaltimotauti kuolleisuus on runsaassa kolmessa kymmenessä vuodessa laskenut yli 80%. Aivoverenkiertohäiriöiden aiheuttamat kuolemat ovat samaan aikaan vähentyneet noin 70%. Vuoteen 2020 mennessä sydänterveyden paranemiselle on asetettu uudet kunnianhimoiset tavoitteet. Saimme lähtiäislahjaksi Liiton lehden Sydän, josta poimin otsikon: Maailman sydänpäivän keskiössä lapset. Naisten ja lasten sydänterveys nostetaan esiin kaikilla mantereilla. Take the road to a healthy heart. Esittelyn jälkeen jatkoimme omaa kokoustamme ja nautimme pöydän antimista. Isäntämme oli kokouksemme ajan talon urheilusalissa hoitamassa kuntoaan ja tuli sitten hyvästelemään meidät. Puheenjohtajamme Elle Mäkinen luovutti muistoksi meistä Pauliaukusti Haapasen taulun. Saimme hyvän tietopaketin Sydänliiton toiminnasta ja Sydänliiton lehden, jota ainakin minä olen mielenkiinnolla tavaillut. Plari 5 2013 6

Tervehdys! Olen Nurmisen Minna ja viidennen vuoden osakuntalainen. Pääsin mukaan Helsingin Eteläpohjalaiset ry:n hallitukseen tälle syyskaudelle edellisen opiskelijajäsenen lähtiessä ulkomaille opiskelemaan. Olen valtiotieteellisen tiedekunnan yhteiskuntapolitiikan pääaineopiskelija ja juuri itsekin palannut vaihdosta takaisin Suomeen. Alun perin olen kotoisin Pohjanmaan nuukasta mutta komiasta syrämestä, eli Laihialta. Tänä syksynä viimeistelen opintojani ja tutkin pro gradussani takuueläkkeen vaikutusta kansaneläkeläisten koettuun toimeentuloon. Osakuntaelämä Bottan viidennessä kerroksessa on siis ollut hetken tauolla. Toisaalta kulunut vuosi todisti, että osakuntaelämää on tarjolla yltäkylläisesti myös muualla. Vietin vaihto-opinnoistani seitsemän kuukautta Ruotsin kauniissa Uppsalassa. Uppsala on eläväinen 140 000 asukkaan kaupunki, jonka läpi juoksee vauhdikkaasti virtaava Fyris-joki. Vanhat matalat kivitalot tekevät tilaa Pohjoismaiden suurimmalle kirkolle, jonka ranskalaista gotiikkaa edustavat suippotornit kurkottelevat kohti taivasta. Uppsalan vaaleanpunainen linna on yksi kaupungin vaikuttavimmista paikoista. Myös osakuntarakennukset ovat hulppeita ja niitä on kirjaimellisesti lähes joka nurkalla. Osakunta kantaa Uppsalassa nimeä nation, joka on tuttu sana myös Suomessa: kun Etelä-Pohjalaisen Osakunnan juuria tarkastellaan, huomataan niiden ulottuvan aina 300 vuoden taakse Turun Akatemiaan, jolloin ylioppilaat jaettiin kotiseudun perusteella maakuntiin, nationes. 13 osakuntaa muodostavat Uppsalan opiskelijaelämän ytimen. Osakunnilla syödään lounasta ja illallista, käydään pubeissa ja klubeilla, harrastetaan ja tehdään töitä. Siis asutaan, voisi joku ehkä todeta. Toiminta muistuttaa Helsingin osakuntien toimintaa, mutta volyymi on suurempi. EPO:n ystävyysosakunnan Norrlands Nationin jäsenmäärä on noin 8000 ja joka syksy kirjautumassa käy satoja uusia opiskelijoita. Norrlandsilla on muun muassa kahvila, ravintola, pubi sisäpihoineen, kirjasto ja lukusali, teatteriryhmä, lehti, radiokanava, oma olut, suosittu pop-klubi, sitsejä ja isompia pöytäjuhlia sekä 16 osakunnan sisäistä järjestöä, joilla jokaisella on oma toiminta-alueensa. Paikalliset fuksisitsit muistuttivat EPO:n vuosijuhlia ja itse rakennus joen rannalla on kuin parahinkin prinsessalinna. Olkoonkin suomalaisilla opiskelijoilla hyvät oltavat, ei opiskelijaelämän puitteista Ruotsissakaan ole nuukailtu. Uppsalan värikkäästä ja inspiroivasta järjestötoiminnasta voivat myös Helsingin osakunnat ottaa oppia. Pakkojäsenyys on historiaa eikä osakuntien ole enää helppoa kilpailla aktiivisista jäsenistä ainejärjestöjen kanssa. On silti paljon, mitä voimme tehdä innostavan osakuntaelämän jatkuvuuden takaamiseksi. Kuten Uppsalassa, osakuntien tulisi erottautua opiskelijatoiminnan laadukkuudella ja monipuolisuudella jatkossakin. Erityisen tärkeää on myös panostaa avoimeen ilmapiiriin, jolloin jokainen uusi ja vanha opiskelija voisi tuntea olevansa tervetullut ja saada mahdollisuuden löytää oma paikkansa osana porukkaa. Kannustavaan ja mukana pitävään sosiaaliseen yhteisöön kuuluminen on tärkeää nuorten aikuisten hyvinvoinnin kannalta, erityisesti aikana, jolloin sosiaalista verkostoa luodaan ehkä uudella paikkakunnalla, työelämä ja muut aikuisuudet haasteet ovat vielä edessä ja tulevaisuus voi tuntua, ei ehkä vain aukeavilta ovilta, vaan myös epävarmalta ja vaativalta. Tällaiseksi kehittäväksi ja kannustavaksi yhteisöksi osakunta sopii mitä mainioimmin. Niin opiskeluaikana, kuin sen jälkeenkin. Minna Nurminen, VTK Etelä-Pohjalaisen Osakunnan yhteistyövastaava syksyllä 2013 Osakuntaelämää Plari 5 2013 7

Hilkka Kotkamaa, teksti Anni Kotkamaa, kuva Perunalla ja läskisoosilla kasvatettu ravintoterapeutti Sinikka Pakeman on useista kiinnostavista kirjoistaan tunnettu ravintoterapeutti, joka on tuonut raikkaan tuulahduksen suomalaiseen ruokakeskusteluun Englannin ja Ranskan suunnalta. Kirjan muodossa hänen ajatuksiaan ja neuvojaan on uusittuna ilmestyneessä kirjassa Terveellisen ravinnon aakkoset (Gummerus, 2012). Kurikkalaissyntyinen Sinikka Pakeman sanoo, että ihminen voi säilyttää terveytensä ja hyvinvointinsa oikealla ravinnolla. Hän antaa pari nyrkkisääntöä: syö tuoretta, itse valmistettua, mutta ei ylikeitettyä ruokaa, valitse lähi- tai luomuruokaa kun mahdollista. Jätä kaupan hyllylle roska- ja valmisruoat ja tuotteet, joiden tavaraselosteen nimekkeitä et ymmärrä. Vaikka hän on asunut jo pitkään ulkomailla, lähtevät monet hänen periaatteistaan koto-suomesta Kurikan kodista, jossa syötiin ajan hengen mukaan perunoita ja läskisoosia. - Lapsuuden aikaisessa ruokapöydässä oli yleisimmin perunaa, kastiketta, joskus sianlihatai lihapullakastiketta, puolukkasurvosta, juureksia, leipää, voita ja maitoa, joskus juustoa. Lisukkeiksi oli herkkuja omilta pelloilta, puutarhasta, metsistä ja navetasta. Vaikka valikoima oli suppea, ruoka oli ravintorikasta, koska suurin osa ateriasta oli peräisin omasta takaa, eikä sisältänyt lisäainekoktaileja. Maito oli aitoa, suoraan lehmän nisästä, eikä kukaan kärsinyt tuolloin maito-allergioista tms. Sinikan tekee mieli poimia eräitä piirteitä tuon ajan ruokapöydästä. - Mielestäni kaikki ruoat olivat paljon terveellisempiä kuin nykyajan valmis- ja pikaruoat sekä muunnellut maitotuotteet ja raffinoidut rasvat. Eikä sokeria syöty samalla määrin kuin nyt. Lisäksi ravinto oli suureksi osaksi lähituotettua. Suomalaisesta ruoasta on hänen mielestään jopa vientituotteeksi. - Ulkomaille veisin nykyään luonnon marjoja ja sieniä. Syömme itsemme sairaiksi Sinikkaa jurppii, kun hän näkee miten ihmiset syövät yhä enemmän kiireessä lämmitettyjä eineksiä ja makeita välipaloja. - Syömme itsemme sairaiksi, jos suurin osa ravinnostamme on valmis- tai pikaruokaa, virvoitusjuomia ja sokeria kaikessa muodossa. Tällainen ruoka on kuollutta ruokaa, mikä tarkoittaa, ettei siitä löydy luonnollisia ravinteita juuri lainkaan. Siksi elimistömme kärsii ravinteiden puutteesta ja alkaa aikaa myöden oireilla. Ellei muuta ajoissa ruokailutottumuksiaan, oireet muuttuvat hiljalleen sairauksiksi. Aikuisiän diabetes on hyvä esimerkki elämäntapasairaudesta, jota ilmenee jo lapsillakin. Sokeri ja oikeanlaiset rasvat Nykyihmisen monet sairaudet ovat peräisin ravinnosta. Tavallisin on diabetes ja siihen liittyvät ongelmat, kuten sydän- ja verisuonisairaudet. Ravintoperäisiä ovat useat syöpälajit, ruoansulatuskanavan ongelmat, mielenterveysongelmat, hormonaaliset häiriöt, ylipaino ja taas siihen liittyvät ongelmat. - Erityisen pahana pidän diabetesta, koska se lisää mm. sydänsairauksien riskiä, mahdollisesti Alzheimerin taudin riskiä, munuaisongelmia sekä riskiä sokeutua. Ongelmat voivat aiheuttaa myös ääreisverenkierron heikkenemistä, haavojen paranemisen hidastumista ja siten esim. riskiä jalkojen kuolioon. - Ruokavalio vaikuttaa myös masennukseen. On yleisesti tunnustettu, että kehno ravinto ei ruoki aivojen energian tarvetta. Roskarasvat haittaavat aivojen toimintaa ja hyvien rasvojen puute taas heikentää tätä toimintaa. Varsinkin omega-3 -rasvojen on todettu olevan hyvin tehokas keino hoitaa depressiota. Sokeri häiritsee vakavasti aivojen toimintaa, samoin kuin liiallinen alkoholin käyttö tai huumeet. Epäilyttäviä terapeutteja Ravintoasiantuntijoita on joka lähtöön, koska koulutusta on monenlaista. Sinikka Pakemanin mukaan fanaattisuus kaikessa muodossa on epätervettä. Vaarallista on myös terapeutin luulo siitä, että hän on ainut todellinen guru. Kannattaa olla tarkkana, jos terapeutti ei osaa analysoida tietoa ilman kalliita testejä. Samoin jos terapeutti ei ymmärrä mitä tarkoitetaan sanalla terapeutti ja luulee olevansa lähes lääkäri tai jos terapeutti tarjoaa uusinta dieettiä pa- Plari 5 2013 8

rannuskeinoksi. Epäilyttävää on, jos terapeutti ei näe ihmistä kokonaisuutena, eikä osaa hakea ongelman juuria. Sinikka Pakeman on todennut että esimerkiksi Englannissa ja Suomessa ihmiset tietävät yllättävän vähän ravinnosta. - Nykyihmisillä, yleisesti ottaen, on melko vähän kiinnostusta siihen mitä he suuhunsa pistävät. Siksi he tietävät melko vähän ravinnosta. Tosin mielenkiinto lisääntyy, mutta usein etusijan kiinnostuksen kohteena saavat ne ilmiöt, jotka mahdollisesti tuovat pikaisia ratkaisuja. Kuten tiedämme, nämä ratkaisut eivät ole pysyviä. Moni pohtii saako ihminen kaiken tarvitsemansa ruoasta, vai pitääkö ottaa pillereitä. Vastaus on kaksiteräinen. - Ihminen saa tarvitsemansa ravinteet, jos hän syö tuoretta itse valmistettua ravintoa, jonka raaka-aineet ovat lähi- tai luomutuotettuja. Näin on myös, jos hän käyttää luonnollisia rasvoja ja hyvänlaatuisia proteiineja sekä runsaasti vihanneksia, marjoja ja hedelmiä. Ja juo puhdasta vettä. Tiedämme varsin hyvin, että harva näin tekee. Tosiasia on, että valmis- ja pikaruoat eivät läheskään tarjoa tarvitsemiamme ravinteita, vaikka synteettisiä ravinteita lisätäänkin valmisruokiin. Koska ravinto on pitkälle prosessoitua, se on yksinkertaisesti ravintoköyhää. On myös muistettava että nykyinen elämänmuoto on stressaavaa ja moninkertaistaa kehon ravintotarpeet, Pakeman korostaa. Sinikka Pakeman on toiminut noin15 vuotta terapeuttina ja on havainnut alan valtavan kehityksen. - Hyvää tutkimustietoa tulee jatkuvasti ja se on alkanut suodattua myös perinteiseen lääketieteeseen, mikä on melkoinen muutos. Tietenkin yhä enempi tiedetään eri ravinteiden vaikutuksista elimistössä. Esimerkiksi D-vitamiini ei ole ainoastaan luustoa varten, vaan vaikuttaa lukuisiin elimistön järjestelmiin positiivisesti. Paikallisen ja luomutuotetun ravinnon käyttö on myös lisääntynyt huimasti. Niin ikään enenevässä määrin nykysairauksien taustalla nähdään ja hyväksytään ravinnolliset tekijät. Pohjalaisia herkkuja pääkaupungin markkinoille Kari Ilomäki Alavuden Öljynpuristamosta ja leipuri Hannu Malmivaara Pirjon pakarista esittelivät tuotteitaan Helsingin Ruoka ja viini-messuilla. Alavutelainen öljynpuristaja Kari Ilomäki ja seinäjokelainen leipuri Hannu Malmivaara Pirjon pakarista esittelivät tuotteitaan monen muun tapaa Helsingin Messukeskuksessa. He ovat esillä omalla osastollaan Kirjamessujen yhteydessä pidetyillä Ruoka ja viini -messuilla. Heidän Helsingin käyntinsä on osa pohjalaista elonkeinoelämään tunnetuksi tekevää Komia-projektia. Heidän osaltaan on siis kyseessä pienelintarvikkeiden hanke, jolla edistetään pienyrittäjien mahdollisuuksia saada tuotteitaan markkinoille. - Teemme täällä messuilla tunnetuksi kylmäpuristettuja öljyjä, erityisesti maustettuja öljyjä. Haluamme tulla tänne etelän tilaisuuksiin, koska pääkaupunkiseudulla on isot markkinat, kertoo Kari Ilomäki. Alavuden Öljynpuristamo Oy perustettiin 1997. Pääosa osakkaista on viljelijöitä ja muita maataloutta lähellä toimivia yrityksiä. Yrityksen lähtökohtana oli viljelijäosakkaiden oman rypsin jalostaminen ja puristuksessa syntyvän sivutuotteen hyödyntäminen karjan valkuaisrehuna. Leipuri Hannu Malmivaara on seinäjokelainen yrittäjä. Hänen suosituin tuotteensa on Häjypoika-leipä. - Täällä on mukava tavata ihmisiä ja jutella muun muassa siitä, millainen on hyvä leipomotuote. Seinäjoella olemme saaneet kuulla että katuosoitteemme muuttui kuntaliitoksen takia Pakarikaduksi. Hilkka Kotkamaa Plari 5 2013 9

Hilkka Kotkamaa, teksti ja kuva Kirsi Ranto lensi ja poltti siipensä Entinen tangokuningatar on kulkenut monipolvisen matkan lavatähdestä uupumuksen kautta uuteen elämään. Nyt Ranto on julkaissut kokemuksistaan kirjan ja haluaa tarjota iloa ja toivoa myös muille. Vaikkei ehkä uskoisi, minun on helppo samastua Kirsi Rannon elämäkertaan Ole se valo joka olet enkeleitä ja villasukkia. Hänkin on pohjalaistyttö, joka haaveili suuria ja kasvoi tanssilavojen kupeessa. Itse kävin tansseissa monta kertaa viikossa 13-vuotiaasta lähes kymmenen vuotta eteenpäin. Olemme eri sukupolvea, mutta jos sydämeni vieläkin värähtää Eino Grönin ja Dannyn musiikista, saa Kirsin lämpenemään Arja Koriseva ja Whitney Houston. Laulaminen vei Kirsin, hänestä tuli tangokuningatar1998, suosittu lavaesiintyjä ja maailmakin avautui. - Kierros maailmalla kannatti, kaikesta huolimatta. Kukaan ei vain varoittanut häntä, että liiallinen työnteko rasittaa ketä tahansa, ainakin nuorta tyttöä, joka innostuksissaan tekee kaiken minkä ehtii ja mitä pyydetään. Tyttö paloi loppuun, lakkasi laulamasta, eksyi, menetti itseluottamustaan ja pilasi muutaman ihmissuhteen. Vähitellen Kirsi kuitenkin löysi elämäänsä uusia ulottuvuuksia: enkelit, mietiskelyn, Intian ja äiti Amman. Hän palasi myös takaisin juurilleen Jalasjärvelle. Tämä sisukas likka löysi myös taidon kirjoittaa. Ensin omia tekstejä lauluihin ja nyt hänen tarinansa on myös kansissa. Ole se valo joka olet enkeleitä ja villasukkia ei olekaan hassumpi lukukokemus. Kirsi Rannon kokemuksen mukaan pohjalaisessa luonteessa on erityinen loppuun palamisen riski. - Meidät on kasvatettu periksi antamattomiksi ja meissä on sisäsyntyistä sitkeyttä. Se voi johtaa myös väärään rooliin, jossa periksi ei saa antaa edes uupumuksen hetkellä. Havahdumme vasta kun törmäämme betoniseinään. Nyt on mistä kirjoittaa Tuntuu mukavalta tehdä juttua, jossa kirjailija sanoo Plarin haastattelun olevan hänelle suuri kunnia. - Ajattelin kirjoittaa kirjan jo tangokuningatar aikoina, mutta on ollut tätä muuta kiirettä niin paljon, että vasta nyt on ollut aikaa. On tietysti sattunut monta asiaa, joten on enemmän kirjoitettavaakin. Musiikin lisäksi minulle on avautunut henkinen polku, josta haluan kertoa. - Kirjoituskouluni on ollut oma blogi, jota olen kirjoittanut nelisen vuotta. Kirjan vastaanotto on yllättänyt kirjoittajan, mutta antanut vahvistusta uskolle henkisten arvojen ajankohtaisuudesta. - Ihmisillä on tässä ajassa kova tarve löytää iloa ja toivoa. En ole ainoa, jonka elämä meni yli äyräidensä ja hajosi käsiin. Moni muukin on joutunut hyppäämään oravanpyörästä ja pakenemaan sitä, mitä on kenties eniten rakastanut. Katsomme usein ulkokuorta ja luulemme, että tuolla menee hyvin. Todellisuudessa voi kimalluksenkin keskellä ihminen kantaa synkkää sisusta. Minulle kävi näin. Ahdistus ja migreeni Kirsi Ranto kävi suosion huipulla, oli talot, autot, hyvät tulot ja rakastava mies rinnalla. Juuri silloin iski ahdistus. Samalla paheni Kirsin vanha vaiva: migreeni. Joskus kun hän yritti vetää keikan loppuun, luultiin päänsärkyä humalaksi. - Minulla oli niin paljon kysymyksiä, että pääni meinasi haljeta. Siksi minun oli käännyttävä kannoillani, peruttava keikat ja lähdettävä etsimään vastauksia. Ja kas kumma, rupesin löytämään etsimääni. Näitä oivalluksia olen koonnut myös kirjaani. Ole se valo joka olet enkeleitä ja villasukkia on Kirsi Rannon muistelmateos tähänastisesta elämästä. Se on tarina onnen huumasta ja suosiosta uupumukseen ja elämänuskon menettämiseen. Mutta se kertoo myös kokemuksista, jo- Plari 5 2013 10

ka johdatti hänet voimallisen kysymyksen äärelle: Kuka minä olen? Mitä minä oikeastaan haluan? Uskallanko enää avautua ilolle ja rakkaudelle, kun ne niin helposti voivat polttaa ja pilata? - Kun tajuaa olevansa burn out, on jo pitkällä. Ongelma onkin, ettei huomaa, ymmärrä eikä käsitä olevansa avun tarpeessa. Yleensä vain lisää vauhtia ja korkeintaan vilauksenomaisesti ajattelee, että tässä on jotain häikkää. Monille pysäytys tulee ulkopuolelta, joku toinen huomaa kun itse ei näe. Lopulta muutos voi tulla hyvin nopeasti, yhdessä yössä. Pohjalaisuus on riski Kirsi Rannon kokemuksen mukaan pohjalaisessa luonteessa on erityinen loppuun palamisen riski. - Meidät on kasvatettu niin periksi antamattomiksi ja meissä on sisäsyntyistä sitkeyttä. Olen kantanut roolia, jossa luovuttaminen ei tule kysymykseen. Havahdumme vasta kun törmäämme betoniseinään. Meidän on vaikea herkistyä kuuntelemaan sisäisiä viestejämme. Henkinen aspekti on meille usein hömpötystä eikä luonnollinen osa elämää. Kirsi Ranto on ollut kirjan tultua julki aikamoisessa pyörityksessä. Haastatteluja hän on antanut moneen suuntaan. Hän on perusluon- teeltaan iloinen ja avoin eikä tunne väsymystä ainakaan vielä. Jos tuntee, hän osaa poistua näyttämöltä. Haastatteluissa Kirsin jutuissa soi mukavasti eteläpohjalainen murre. Eikä se sieltä mihinkään katoakaan, onhan hän jälleen omiensa joukossa Jalasjärvellä, jossa hän on asunut neljä vuotta. - Minun oli pakko muuttaa takaisin kotikonnuille, koska halusin selvittää mikä on minua itseäni pohjalaista lujuutta ja minkä olin napannut maailman tuulista. Lauluissa omat sanat Nykyään Kirsi Ranto keikkailee taas, pitää pieniä soolokonsertteja omista lauluistaan ja välillä keikkojen nimi on enkeli-ilta. Nyt hän kiertää markkinoimassa myös kirjaansa. - Kaikessa tekemisissäni on punaisena lankana ilon ja valon viesti. Elämänkokemus on myös lähteenä omiin sanoituksiin. Kirsi on tehnyt omia tekstejä vuodesta 2005. Häneltä on ilmestynyt kaiken kaikkiaan kuusi levyä, joista Kotimatka ( 2007) ja Läikytät mua (2010), ovat Kirsin omaa käsialaa. Kuva: Suvi Lahdenmäki. Tuore kirjailija jakoi signeerauksia Helsingin Kirjamessuilla lokakuussa. Plari 5 2013 11

Ilmajoen murteen sanakirja Murresanakirjaa on entiseen nähden perusteellisesti uudistettu ja laajennettu. Kirjat: Antti Välimäki: Ilmajoen murteen sanakirja. 270 sivua. Ilmajoki-seura ry. 2012. Viime vuonna ilmestynyt Ilmajoen murteen sanakirja on Antti Välimäen monivuotisen uurastuksen tulosta. Antti Välimäen kirjoittama Ilmajoen murteen sanakirja pohjautuu Ilmajoki-seuran Suunmuutetta-teokseen, joka ilmestyi vuonna 1988. Tämän perussanaston keräämisen aloitti ilmajokinen Laina Tuomikoski. Sittemmin koottuun murretoimikuntaan kuului muun muassa Välimäki. Lopulta kirjaan kerättiin runsaat 5 500 hakusanaa. Kuitenkin sanastonkeruu jatkui edelleen murteenpuhujia haastatelleen, murrenauhoitteita kuunnellen sekä murrekirjallisuutta ja muistiinpanoja tutkiskellen. Ilmajoen murteen sanakirja ei ole Suunmuutetta-kirjan uusintapainos, vaan melko lailla uudistettu ja laajennettu laitos. Mukana ovat ensiteoksen koko sanasto muuttamattomana sekä noin 25 vuoden aikana kokoon saadut ainekset, liki 3 000 uutta hakusanaa. Ilmajoen murteen sanakirjan yli 8 300 hakusanasta noin 7 200 pohjautuu todellisesta puheesta poimittuun sanastoon ja lause-esimerkkeihin. Sanakirja on tällaisenaan eräänlainen yleiskatsaus 50 100 vuoden takaiseen eteläpohjalaiseen murteeseen, jonka pohjana on Ilmajoella puhuttu kieli. Antti Välimäen sitkeän, monivuotisen uurastamisen tuloksena on syntynyt mielenkiintoinen ja sanastollisesti varsin mittava murreteos kaikkien murteen käyttäjien ja ystävien iloksi ja hyödyksi. Murretaidot testiin Luonnollisesti Ilmajoen murteen sanakirjaa on mahdoton referoida likimainkaan edustavasti. Parin päivän sinnikkään lukemisen yhteydessä poimin kirjasta neljäkymmentä murresanaa tai -sanontaa. Pyrin ottamaan mukaan kiintoisia ja mielestäni niin sanottuja keskivaikeita sanoja. Jokaisesta aakkosryhmästä mahtui mukaan kaksi sanaa tai sanontaa. Lukijat voivat halutessaan kokeilla murresanastonsa taitamista tämän varsin suppean otoksen avulla. Luulen, että Ilmajoen murresanat ovat pääsääntöisesti melko yleisiä suomenkielisellä Etelä-Pohjanmaalla. Täten mielestäni tämä vapaamuotoinen murretesti sopii mainiosti myös Helsingin seudun eteläpohjalaisten Plari-lehden lukijoille. Mikäli sanaluettelostani jotakuinkin hallitset 25 30 sanan merkityksen, voit olla oikein tyytyväinen eteläpohjalainen. Murre elää ja voi hyvin Sinussa. Ilmajoen murteen sanakirjan mukaiset testisanojen selitykset ovat tämän jutun ohessa. Tapani Rauhala Naantali Turun Seudun Eteläpohjalaiset Kirjoitus julkaistu alun perin Porin seudun eteläpohjalaisten Lakeus-lehdessä. Kirjan voi tilata osoitteesta: Ilmajoki-seura, puheenjohtaja Antti Välimäki, p. 040 022 5496, antpekva@gmail.com tai Marjon Kukka ja Posti, 06 422 9203; posti@marjonkukka.com. Kirjan hinta on 30 euroa ja lähetyskulut 5 euroa. Testaa murretaitosi! Mitä seuraavat sanat tarkoittavat? Oikeat vastaukset sivulla 14. Näytteet Ilmajoen murteen sanakirjasta. A ahares ankkastukki E esmennellä eree F fiirata flänähyttää H hanitoon holomuta I ietuna ikänäpääsyä J joppari jöö K kikkivieroolla kunahtaa L lampahannahkaanen lorvikatar M moiloo moukeerata N nietua nyrryynen O okulinkuret onhaanen P pulttu pärvöttää R rauska rotua S siristää sormesta juotettava T takinhännänpolttaja trampata U umppelo upslaaki V variksensaappahat varsanjalaka Y yliporohonsa ympäri ämpäri Ä äkätä änkätä Ö ökötti öykkämästyä Plari 5 2013 12

Etunimi Esko Sukunimi Kohtanen Paikkakunta Kurikka Mitähän kulukaa soikeen oli -Kyllä koivu om parahinta puuta, tuumaa Ahto ja pökkää takkahal lisää puuta. -Totta, sanom mä, lissään siihej jotta kuusipuu antaa oman tunnelmansa. Som mahtavaa kusse oikeen pärjää ja pärskyy. -Joo ja takka on niinku kaveri yksinääselle, voi eltata valakiaa, päättää viäkö lisäsim puuta vai tasoottelenko jo ranstakalla kekälehet hiiltymähän. Oon kävellä flatikoonu toiskahan, Kivimäen Ahton työ. On tammikuu ja pihalla oikia vanhan aijan pakkaanen. Ennen käytihin useesti naapuris ehtoota istumas. Soliki ainutta huvia silloosehen aikahan. Juttelen Ahtolle: -Tuos tullesnani kattelin kuuta, jok oli nousemas mettän takaa. Muistelin notta vanha kansa orotteli kuutamua, jos oli joku reissu tehtävänä. Eee i ollu katuvaloja. Silloon kuuta seurattihin, sen aikataulut tierettihin. -Täysikuuta sanottihin sorvikuuksi, muistaa Ahto. -Samoon tiettihin, onko kuu pienenemäs vai suurenema. Sirpistä näki; oikialta ohenoo ja vasemmalta vahavenoo. Ahto asuu Larva-Saaren vanahas päärakennukses, on samalla taloo vahtina, hoitaa ja pitää kunnos vanhaa ratia. -On merkillinen tuo valakia, siihen pitää vaharata koko aijan. siin on niinku noituutta. -Kyllä näin oj ja väitän sen olevan parempaa aijan kulua ku huonon televisiooniohojelman. -Säästetähän sähkyä, voit sammuttaa tuov valon, eheroota. -Pystyvalakialla ennenki nähtihin tarinoora -Joo ja tehtihin kaikellaasia puhurettöitä. Naisväki keheräs, karstas, parsii ja kutoo sukkia. -Niijja miehet höyläs puukorveen värkkiä, joku kiskoo päreetä, yks veti pikilankaaa ja koris pieksujansa. Kaikki teki jotaki, aivan häjyyset sai olla muutoon. Tarkimman työn tekijälle joku kakaroosta näytti pärehellä valua. -Siin oli samalla mukava tarinoora ja kertua kummitusjuttuja. -Oliki joitaki oikeen mestaria kertomahan. Monehen kertahan kuultu juttu kiinnosti aina uurestansa. Joillaki oli hyvät laulunlahjat ja taisivat viä sepittää viisuja jonku tulumungiista -Kraakunnenäas kiikkuu pata. Orotettihin, koska saa puurua ehtooruuaksi. Kysyyn Ahtolta: -Muistakkos, mihinä se kraakku oli kiinni? No tottaha Ahto sem muisti: - Soli tantari. Seisoo ku torpan tantari, pruukattihi sanua. -Naurishautulaaset oli kans useem muhimas takanperäs, samoon pernoota kypsytettihin hiilustas. Tikkuhun tai halsterihin pistettihin suolaasia silakoota. -Kyl oli hyviä! Tunnelma vanhas tuvas herättää molemmis muistoja vanhasta aijasta ja ennen elänehistä ihimisistä. Naapurin Feeli sanoo ennen notta, ihiminen elää niin kauan, kuj joku sem muistaa. Välillä moomma kumpiki ajatuksisnamma. Variot häilyy seinillä, pakkaanen paukahtaa nurkas. Tuntuu melekeen ku aika pysähtyys, kellonnasket toristaa sen kuimminki kuluvan. -Kellosta tuliki mieleheni, siihen aikahan kun ei viä ollu kelloja, ja piti herätä askarehille, niin kukkoo herätti väjen. Sittemmin ku kylähän tuli ensimmäänen kello, ruvettihin seuraamahaj, jotta koska kellotaloos ov valo, niin tieretähän nousta ylähä. Aakkunalle oli veretty viivoja, joist auringon vario kertoo aijan. Kysyyv viä Ahtolta, tietääkö se mit oli valtionaika. No kussei tienny, niim mä valaasinsille notta, silloon kun ei vieä ollu ratioota eikä telefooniaikaa. Aviisia kyllä luettihim, muttei leheristä voinu tarkistaa kellua, piti mennä asemalle. Aseman kellosta näki valtion aijan. Lennättimellä pirettihin kellot samas aijas, jotta junat pysyy aikataulus koko valtakunnan aluehella. Yhyren hilijaisuuren jäläkehen kysyn Ahtolta:- Onko kuule tää koskaan kummitellu? Ahto on hetken hilijaa ja vastaa sitte, jotta joo, on ollu tapaus, jotei hän oikeen ymmärrä mitäs oli. -No? -S oli yks pimiä yö, valavoon television ääres likille kahtatoista. Menin sitte maata. Mun naiskampraatti, Purolan Eira, oli silloon mulla yökyläs. En saanu heti unta ja yht äkkiä havahruun äänihin. Kuuluu ku taloon pääovesta tultihin sisähän. Sit ovia ei enää käytetä, nykyysin kuluku on tuosta sivusta. Askelehet nousi porstuas olovia trappuja ylähä kokille. Makasimma pimiäs. Kysyyn Eiralta:- Ookko sä hereellä? Kuulekko nuota askelehia? -Kyll oon, joku menöö justihi kokille. -Askelehet siirtyy ylitte vintin ja päättyvät Ilimajoen puoloosehen päätyhyn, johonon kamari. Kuultelimma aiva hievahtamata. Emme tohtineet mennä kokoille tarkistamahan, onko siä maharollisesti joku. Valavoomma pitän aikaa ennenku uni tuli -Meni muutama päivä, ku luimma leherestä, notta vanha nainen oli kuoleentunu Kauhajoella. Nainen oli omaa sukua Larva-Saari. Tulkahan käymähän viä kamarisnansa? Ahto on hetken miettehisnänsä, sanoo viäki joskus ajattelevansa tapausta. -S oli kummallista, ku Eiraki kuuli samat äänet. Tämon tosi tarina. Plari 5 2013 13

Sanojen selitykset A ahares ankkastukki E esmennellä eree F fiirata flänähyttää H hanitoon holomuta I ietuna ikänäpääsyä J joppari jöö K kikkivieroolla kunahtaa L lampahannahkaanen lorvikatari M moiloo moukeerata N nietua nyrryynen O okulinkuret onhaanen P pulttu pärvöttää R rauska rotua S siristää sormesta juotettava T takinhännänpolttaja trampata U umppelo upslaaki V variksensaappahat varsanjalaka Y yliporohonsa ympäri ämpäri Ä äkätä änkätä Ö ökötti öykkämästyä aharet, vasta- tai myötämäki. Ahtehen päälle kum pääsi, niin sitte sai vähä huiloottaa (hevosta). pullapitko. Hae ankkastukki kanttuurista (ruokakomerosta), jotta saarahan topustaa (nautiten kastaa pullaa kahviin). epäröidä, olla kahden vaiheilla. Kovasti se esmenteli, mutta tuli kumminki. täysin (poikki). Aisa oli aiva eree poikki. käyttäytyä poikkeavasti. Sitä pikkuusen fiiraa. läimäyttää. Mä pian kuule flänähytän. (liian) suuri. Nuo sappahat on mulle aiva hanittomat. ahnehtia. Koira holomus ittellensä kaikki luut. ie, valittava, pahoitteleva, pahkuva ilmaus. Voi ietuna sentäs, ku mua suututtaa. Voi ie, ku piti niin sattua. niin nopeasti kuin suinkin. Hetki matkaa tultihin ikänäpääsyä. polkupyörän tavarateline; tavaranvälittäjä. Salakku putos jopparilta. Soran jäläkihin kuluki jopparia. kuri ja järjestys; paras johtaja (porukassa). Kuka pitää jöötä? Se sielä on jöönä? rintaruokinnasta vieroitettavana. välittää, olla yhteydessä, (käytet. kielt. muodossa). Sei kunahtanukkaa. hyvänluontoinen, pehmeänluontoinen. Ku on liika lampahannahkaanen, niin kyllä saa teherä toistenki töitä. laiskuus. Ei sunkaa sus oo vain lorvikatari. pitkänpyöreä, pyöreästä soikeaksi muuttunut. Pitkä ja moiloo, ku Sihtoolan-kylän markka kopukkavuonna. torua, nalkuttaa. Vaikka sille kuinka moukeeraas, niin ei se muuta ku viheltelöö vain. valetta, (venäl. alkuper.). Kyllä son nietua, jotta moon jättäny tuon laskun muka maksamatta. alakuloinen, loukkaantunut. Ooppa sä ny nyrryystä. matonkude. Meillon ehtoolla okulinkuretkökkä. onhoonen, huono, outo, epämiellyttävä. Onhoonen olo. housunlahje. Pultut käärittynä. purkaa. Ei sen auttanu muu, ku se pärvötti koko sukallavan. rikkinäinen. Rauskat kengät. Älä tuollaasta puserorauskaa kauppahan (ostoksille) paa. sairastaa, olla huonovointinen. Se (lehmä) on rotunu kinttuansa koko syksyn. luisua, luistaa sivulle. Se pitää olla hyvä hevoonen, joka panoo sulas maas reen siristämähän. Se ajoo niin lujaa kurvihin, jotta takapää siristi. taitamaton, opetettava polkupyörän tavaratelineelle asennettu polttomoottori (mopedin alkumuoto) polkea. Faari, muori on orahilla, ei se syö, mutta tramppaa. ujo, vähäpuheinen. Son aina ollu vähä umppelo. lahkeenkäänne. Pultuus pruukas olla leviät upslaakit. kylmästä rohtunut iho (useimmiten jaloissa) nenästä juokseva paksuhko lima, joskus lapsilla näkyvissä. päällisin puolin, ylipäätään. Mä luin leheren yliporohonsa. sekaisin. Tavarat meni ympäri ämpäri, (kun kaappi kaatui). huomata, arvata. Minä äkkäsin, jotta joku kiertää tuola meirän ruispellos (juhannusaattoyönä) inttää, väitellä. Toiset on kovia änkkäämähän. Aikamma siinä änkkäämmä sitte. väkevä aine ottaa pahakseen, mennä puhumattomaksi. Kyllä mä sitte öykkämästyyn, ku se ilikes kaikkien kuullen sillä lailla häpeemättömästi annatella. Jutun kirjoittaja Tapani Rauhala on kiinnostunut kuulemaan lukijoiden kommentteja omista murretaidoistaan tämän murretestin perusteella. Rauhalaan voi olla yhteydessä sähköpostiosoitteen tapani@rauhala.net kautta, vastausaikaa on vuoden 2013 loppuun asti. Kaikkien vastanneiden kesken Rauhala on luvannut arpoa pari osaa Etelä-Pohojalaasesta vitsikirjasta. Plari 5 2013 14

Plari 5 2013 15

Dramatiikka Sydänmaalta yli 60 vuoden takaa Alavuden Sydänmaalla eletään lokakuuta 1951. Mäennyppylällä, pihlajien katveessa, Kuorasjärven rannalla kohoaa ylväänä suuri pohjalaistalo, jossa on tilaa asua ja kokoontua kyläläisillekin. Talon oikea nimi on Lautamaja, mutta yleisesti käytetty nimi on Maja. Yläkerran toisessa kamarissa asuu talon keskimmäinen poika Isak, hänen nuori vaimonsa Aino ja vuoden ikäinen tytär Hilkka. Alakertaa asuttaa juuri eturintamalla vietetyistä sotavuosista selvinnyt vanhin poika Salomon ja hänen perheensä Laura sekä tyttäret Maiju ja Leenu. Myös Reino ja Elias asuvat talossa. Kaikkien sukunimi on Lautamaja. Iltapäivän vaihtuessa illaksi kotosalla häärivät Lauran sisar Aune ja Ainon sisar Anneli. Tuvassa makaa sängyssä nivelreuman liikuntakyvyttömäksi käpristämä vanhaemäntä Lempimamma. 17-vuotias Aune valmistautuu leipomaan ja 14-vuotias Anneli ryhtyy kuorimaan perunoita ilta-ateriaa varten. Sitä ennen Anneli on hakenut Hilkka-vauvan vinttikamarista alas telmimään serkkutyttöjen kanssa. Kaiken on oltava valmista, kun nuoret emännät saapuvat Sydänmaan nuorisoseuralla pidetyiltä ompelukursseilta ja miehet omista töistään ulkosalta. Reino hoitaa päivän viimeisiä pihatöitä. Yhtäkkiä Reino huomaa, että pärekaton torninjuuresta nousee tulenlieskoja. Hän syöksyy kertomaan näkemästään sisälle ja siitä alkaa unenomainen kaaos. Anneli juoksee hätäpäissään portaille ja pelastaa kädessään olevan perunankuorimaveitsen. Hän palaa taloon ja riipoo vastahakoiset lapset ulos. Tyttöjen pitäminen poissa tuvasta onkin vaikeaa, koska he haluavat rynnätä tupaan hakemaan tavaroitaan. Aune tyhjentää kamariaan minkä ehtii. Samalla Reino kurkistaa yläkertaan todeten, ettei sinne kannata mennä, koska tulenlieskat lyövät jo päälle. Samalla yläkerrasta kuuluu pauke, koska metsästysaseet ja niitä varten kenkälaatikkoihin ruudilla ladatut panokset pitävät korvia huumaavaa meteliään. Nyt on keskityttävä eläviin olentoihin. 11-vuotias Reino tarttuu kainaloista liikuntakyvyttömään melko isokokoiseen mammaan. Onneksi samalla avuksi pihaan kaartaa hevosella myös Isak. Hän on ollut Sääskiniemen asemalla viemässä pikkuveljelleen Kustaalle haitaria, jota hän haluaa soittaa sotaväessä armeijakavereilleen. Isak hyppää vauhdissa kärryiltä ja niin mamma saadaan pikavauhtia ulos. Mamma väitti jälkikäteen ettei hänen kivuliaisiin jalkoihinsa koskenut yhtään, kun ne pomppivat Majan kiviportaita että pom-pom-pom. Anneli muistaa vanhanemännän huutaneen kivusta matkan koko ajan. Heti mamman päästyä ulos rakennuksesta romahtaa välikatto. Aino ja Laura on saanut nuorisoseuran ompelukurssille tiedon tulipalosta ja heille polkupyörämatka kotiin on elämän raskain. Edes Plari 5 2013 16

loivaa työväentalon mäkeä he eivät jaksa polkea taluttamatta. He näkevät taivaanrannassa loimotuksen, mutta heillä ei ole tietoa onko tuleen jäänyt ihmisiä. Lähellä asuva kylän puhelinkeskusta hoitava Helli Lamminmäki on tehtäviensä tasalla: hän soittaa pikaisesti palokunnan Alavuden kirkolta. Kylän miehet saapuvat vauhdilla paikalle, mutta 1924 valmistunut kaksfooninkinen puutalo on mennyttä. Pärekattoiset navetta ja lutti saadaan säästymään, vaikka kekäleet sytyttävät jatkuvasti katoille pieniä palopesäkkeitä. Miehet pumppaavat vettä kaivosta minkä ehtivät. Myös läheisen riihen olkikatto saadaan sammumaan. Palokunta saapuu ja ulkorakennukset pelastuvat. Talon kissatkin jäivät henkiin. Sydänmaankylän keskeisellä paikalla oleva tulipalo herättää uteliaisuutta ja kauhua. Taloon johtavan koivukujan päähän kerääntyy väkeä. Ida Ketelimäki on tullut katsomaan synnyinkotinsa tuhoa vaunuissa olevan puolivuotaan pojantyttärensä Anna-Liisan kanssa. Paikalle tulee Alma Olkkonen pienen Aini-tyttärensä kanssa. Pian koko kylä on liikkeellä. Joku ehtii vielä nähdä, miten yläkerran kamarinikkunassa lepattaa palava pöytäliina. Hän voisi nähdä myös miten nopeasti palavat Ainon ja Isakin häälahjaksi saamat vällyt ja Ainon teinityttönä pellavasta kasvattamat ja itse kutomat pellavalakanat. Valokuva-albumien palaminen on vain parin sekunnin leiskahdus. Asukkaille jäivät jäljelle vain vaatteet päälle ja kurssilla oleva ompelukone. Rauniot ovat lohduton näky. Rissan isäntä toteaa, että heidänkin talonsa on rakennettu samalla tekniikalla eli savupiippu on kosketuksissa pärekattoon ilman suojaavaa muurilaastikerrosta. Muurarit ryhtyvät toimiin kylän joka talossa. Edessä oleva talvi osoittaa jo merkkejään ja isolle joukoille ihmisiä on saatava katto pään päälle. Nyt astuu peliin sydänmaankyläisten yhteishenki. Isakin perhe saa vinttikammarin Sydänmaan sahan asuinrakennuksesta Sahan koturina. Alakerrasta saadaan lastenhoitoapua Karjalan evakko Anni Pennaselta ja Olkkosen Almalta ja Ainilta. Lehmille jäi onneksi navetta ja ihmisille sauna. Seuraavana kesänä Isakin perheen lehmät sijoitetaan Majan läheiseen latoon Naapilaksi kutsutun pellon laitaan. Samaan paikkaan Iisak ryhtyy jo aikaisin keväällä rakentamaan taloa, johon rakennusmestariksi saadaan Talvitien Pauli. Naapuri Sulo Järvenpää lainaa oman talonsa piirustukset, joten naapurukset saavat sittemmin täsmälleen samanlaiset rintamamiestalot. Omaan kotiin muutetaan jo syksyllä, vaikka rakennus ei ole vielä läheskään valmis. Järvenrannan seinäjokiset huvila-asukkaat osallistuvat avustustarvikkeilla ja kyläläiset auttavat. Lamminmäen Helli lahjoittaa Ainolle leningin, kun yhdellä ei pitkälle pärjää. Lakkitehtaalta tulee niin iso avustuspaketti. Lentäväksi lauseeksi muodostuu, että kaikesta muusta on pulaa, paitsi ei lakeista. Salomonin perhe pääsee naapuriin, Mari Lampisen hoteisiin talven yli. Hekin ryhtyvät talonrakennuspuuhiin heti seuraavan keväänä. Mamma sijoitetaan Maija-Liisa-tyttären ja hänen miehensä Heikki Taipaluksen kotiin. Myöhemmin mamma asuu vuorotellen lastensa luona. Majan palosta alkaa syntyä legenda. Siitä kerrottiin niin elävästi, että minullakin yksivuotiaalla Hilkalla - ja meillä kaikilla serkuksilla puolivuotiaasta Anna-Liisasta lähtien on palosta selvä muistikuva, vaikka oikeita muistoja meillä ei kenelläkään ole. Talon ainoa valokuvakin paloi. Tämän muisteluksen olen kirjoittanut tässä mainittujen ihmisten tarinoiden perusteella. Sen verran kova kokemus tapaus on ollut asianosaisille, että vieläkin 61 vuoden päästä sitä muistelemme ja Reino sanoo, ettei hän pysty menemään mökillä iltaisin nukkumaan ilman että sauna ja takka on huolellisesti tarkastettu. Itse inhoan elokuvia, joissa herkutellaan tulipaloilla. Teksti ja kuva: Hilkka Kotkamaa, os.lautamaja Plari 5 2013 17

Keski-Suomen Eteläpohjalaiset ry juhulii Jyväskyläs 30-vuatista toimintaansa Kiitos Helsingin Eteläpohojalaaset r.y:lle, että huamiootta meirän merkkipäivän! Kolomekymmentä vuatta sitten onnistuu eteläpohojalaasten yrityksen perustaminen Keski- Suamehen. Oli sitä jo tuumaaltu tuata ennenkin, mutta nyt saatihin yhyristys äntihin sisukkahan naishenkilön aloottehesta. Meirän yhyristyksen äitee ja perustaja on alunperin ylistarolaanen Anna-Liisa Tuuri. Hänen rinnallensa ilimaantuu muitakin eteläpohojalaasuuren kantavia voimia kuten Ismo Nuuja (Isoostakyrööstä kotoosin) ja Inkeri (Lapualta kotoosin ja flikkanimi Talvitie) ja Viljo Lehtonen. Monet ovat tuanehet ei-eteläpohojalaasen pualisonsa komiahan ja sopuusahan porukkahan mukahan. Noin 300 päises jäsenistös on myös palio pariskuntia, joillon molemmilla juuret syväs Etelä-Pohojanmaan maaseurun mullas ja murresanasto hallus. On se mukavaa juhulia yhyres yhyristyksen jäsenten kans, kun ollahan opittu tuntemahan toisiamma mm. yhteesillä kotiseutumatkoolla ja muis piänemmis tapahtumis. Nyt oli juhulan aika. Yhyristyksen 30-vuatisjuhula järiestettihin 5.10.2013 Jyväskylän musiikkiammattikorkeakoululla Hannikaissalilla ja oppilaitoksen ruokailutila toimii hyvin yhteesen ruakaalun miliöönä. Käytännön järiestelyt oli jaettu hallituksen jäsenten kesken. Alakumalioos oli Vaasan Jaakkoon pualukkamehua ja tilaasuren avas puheenjohtaja, Maarit Juoperi maliapuheella. Sitten siirryttihin salin pualelle. Juhula alakas pontevalla yhteislaululla, Vaasan marssilla. Vetoapua laululle antoo Alavuden miäskuoro. Miähet lauloo juhulas kahtehen otteesehen huumorin kukkia viliellen ja perintehiä kunnioottaen. Heitä johti pualalaassyntyynen kapelimestari. Ison Tanhuajat Jyväskylästä lähetti juhulahan esiintymähän nuarten tanssiryhymän nimeltä Juntu. Juntu-ryhymän ohojaajana toimii niin ikään alavutelaassyntyynen Jussi Kaijankangas. Nuarten tanssis oli sitä flirttiä ja vauhtia niin kuin nuarten elämäs pakkaa olemahan. Juhula jatkuu Malakamäen Eskon (kotoosin Kitinojalta) pakinalla Kyllä ennen Keski-Suomen Eteläpohjalaiset ry:n puheenjohtaja on nurmolainen Maarit Juoperi. Alkumaljat Hannikaissalissa. olikin heleppua. Uurestansa Esko pääsi äänehen toisella pakinnalla Minäkö keski-ikäänen? Juhulapuhujana kuultihin pastori Harri Romaria. Keskipohojalaasella papilla oli henkilökohtaasta kosketusta eteläpohojalaasuutehen nurmoolaasen vaimonsa ja lukuusten ystävien kautta. Haitarimusiikkia meille esittivät sekä juhulas että ruakaalun aikana Annukka Murtolahti (kotoosin Jalasjärveltä) ja Jouko Virtanen. Lopuksi lauloomma komiasti Maamme laulun. Tekniikasta juhulas vastas yhyristyksen hallituksen pitkäaikaanen jäsen ja varapuheenjohtaja Markku Koivisto (kotoosin Kurikasta). Toinen ja merkittävä osa juhulaa oli yhteenen ruakaalu. Alakuruakana oli kaljavelliä. Pääruakana oli naudan paahtopaistia, kermajuustoperunoota ja hunajapaahdettuja vihanneksia. Jäläkiruakana viälä kropsua hillon ja kermavaahdon kera sekä täytekakku kaffit. Yhteenen ruakaalu on aina rikas ja yhyristävä kokemus. Hallituksen jäsenille se oli hyvä tilaasuus jalakautua yhyristyksen jäsenten keskuutehen ja kuunnella, mitä heillä on kerrottavaa. Kun kokoonnutahan yhtehen ja kuunnellahan toistamme, pysyy hyvin tua rikas murtehemma hengis muuallakin kuin Etelä-Pohojanmaalla. Muttei tämä meirän toiminta tältä vuarelta tähän lopu. Seuraavaksi marraskuus meemmä paikallisehen Kallioplanetaariohon kattomahan esityksiä avaruudesta Avaruusajan aamunkoitto ja Universiumin ihmeet. Joulukuus on perinteenen Joulujuhula joululauluuneen ja puurooneen Lohikosken kirkolla. Kökällä oomma jo vuasia joulupuuroa keittäny ja torttukaffia tariooltu. Sitten taas seuraavan toimintavuaren kimppuhun ja uusia ireoota esille. Jäsenistö alakaa osittain olla ikääntynehiä ihimisiä, joten tämä huamioorahan mm. retkien pituures ja kulukemisen vauhris. Toimintasuunnitelmahan tuloo alakuvuaresta vuasikokous ja siihen liittyvä julukinen tutustumispaikka. Keväälle on yleensä laitettu retki joko lähelle tai vaikkapa kotiseurulle. Viimevuasilta on erittäin hyvät kokemukset Lapua Nurmoo -reissusta ja Kyröönjokivarren kiar- Plari 5 2013 18

rokselta. Teatteris tapaamma käyrä kerran vuares. Yhyristystoiminnan ylläpitäminen vaatii aktiivisia ihimisiä. Eteläpohojalaasuus on vahavasti siältä kotoosin olevien ihimisten sialunmaisemas olemas. Lähitulevaasuuren tavootteena on löytää yhyristyksehen uusia jäseniä. Niin moni alun perin eteläpohojalaanen muuttaa erelleen opiskelun ja tyän peräs Keski-Suamehen. Nyt vaan tuumasta toimehen! Parahin terveesin Keski-Suomen Eteläpohjalaiset r.y:n pualesta pj Maarit Juoperi (Nurmoosta kotoosin) Alavuden mieslaulajat esiintyivät yhdistyksen 30-vuotisjuhlassa Jyväskylässä. Kari Mänty Meitä eteläpohjalaisiakin on moneksi Jorma Ollilan muistelukirja kirvoitti lukuisia haastatteluja, joissa käsiteltiin hänen pohjalaisuuttaan, juurien vaikutusta Mahdottomaan menestykseen. Varsinaisen kirjoitustyön tekijä eli Harri Saukkomaa kertoi, ettei hänen ollut helppo asettua Ollilan pohjalaisen pään sisään. Työn jälki osoittaa, että Saukkomaa onnistui siinä niin hyvin kuin se nyt on keskisuomalaiselle tai ylipäätään ulkopuoliselle mahdollista. Ollila helpotti Saukkomaan tilannetta viemällä hänet lakeudelle. - Saukkomaa katsoi monttu auki sitä tasaisuutta, Ollila kuvaa kaksikon vierailua siellä, miss laaja aukee Pohjanmaa. Olen itsekin huomannut, että se näkymä salpaa vierailijat, eikä se jätä kylmäksi kaikkien vuosikymmenten jälkeen minuakaan. Maisema muokkaa tietysti ihmismieltä mutta turha luulla, että tasainen maisema tekisi pohjalaisista yksitoikkoisia paikallaan olijoita. Lakeus ja aava meri rohkaisevat ajatusten lentoa, saavat meidät liikkeelle ja vahvistavat ominaisuuksia, joista on hyötyä liike-elämässä ja monessa muussakin elämän askareessa. Pohjalaiset eivät silti ole yhdestä muotista. Kaikki eivät ole suuna päänä, mutta vähemmän itsestään melua pitävää joukkoa on yksiviivaista kuvata juroksi ja pidättyväiseksi. Meissä löytyy paljon niitä, jotka ottavat kirjaimellisesti lapsuuden opin; mies se tulee räkänokastakin, vaan ei turhan naurajasta. Pilkkeen löytäminen pohjalaisesta silmästä ei aina ole helppoa. Sitä on siellä kuitenkin enemmän kuin äkkinäinen luulisi. Kaiken taustalla on pohjalainen huumori, joka ei ole keksittyjen juttujen kerrontaa vaan kulloisestakin tilanteesta johdettuja lohkaisuja. Pitkään Englannissa asuneena kehtaan ja voin väittää, että pohjalainen huumori muistuttaa paljon peribrittiläistä tapaa väännellä asioita tai päinvastoin. Silloin harvoin, kun kehumme itseämme, teemme sen niin, että keskustelukumppani joutuu vielä kotonakin miettimään, olimmeko tosissamme vai laskimmeko leikkiä hänen tai jopa itsemme kustannuksella. Mekään emme ole täydellisiä; viat puuttuvat. Näin ainakin silloin, jos ehdottomuutta ja kärsimättömyyttä pidetään hyveinä! Meille eteläpohjalaisille on tyypillistä, että kun puhumme pohjalaisista, tarkoitamme nimenomaan itseämme. Näin teemme, vaikka tiedämme hyvin, että pohjalaisuudessa on monta alalajia, ja ne kaikki rikastuttavat pohjalaisuutta omalla tavallaan. Eivät tietenkään silti yhtä paljon kuin me eteläpohjalaiset. Plari 5 2013 19

Helsingin Eteläpohjalaiset ry:n hallitus Ellei vastaanottajaa tavoiteta, pyydetään palauttamaan osoitteella: Kirsti Kymäläinen, Viirintie 8, 01800 Klaukkala. Elle Mäkinen, puhenjohtaja Kahisevanmäki 3 D, 02710 Espoo puh. 040 7013364 elle@makiset.net Antero Tala, varapuheenjohtaja, toimitusneuvosto, ilmoitusvastaava Oravapolku 2 C, 02270 Espoo puh. 09-8881705,0400 866002 antero.tala@kolumbus.fi Helena Pyhälahti-Räisänen, sihteeri, tomitusneuvosto Räisäläntie 32 C, 02140 Espoo puh. 050 5960047 helena.pyhalahti-raisanen@kolumbus.fi Suvi Lahdenmäki päätoimittaja, tiedotus Rajatie 1 A 4, 00730 Helsinki puh. 050 3385304 suvi.lahdenmaki@gmail.com Sirkka-Liisa Mattila, emäntä Lavettitie 12 A, 00430 Helsinki puh. 09-536205, 040 8449445 mattila.sirkkaliisa@gmail.com Henrik Lamberg, musiikkivastaava Toivolantie 4 B 2, 01800 Klaukkala puh. 0400 418869 henkkala@gmail.com Tarmo Ojaluoma, toimitusneuvosto Helsingintie 2 E 29, 02700 Kauniainen puh. 040 5553303 09-5053039 tarmo.ojaluoma@gmail.com Vilho Korkeamäki Järvensivunkuja 7 B, 04300 Tuusula puh. 09 25844447, 040 545 8022 vilho.korkeamaki@kolumbus.fi Ritva Viitamäki, toimitusneuvosto Untamontie 15 E 38, 00610 Helsinki puh. k. 09 7244418, 040 9118568 ritva.viitamaki@suomi24.fi Jaakko Ojala Rantakartanontie 4H 106, 00910 Helsinki puh. 0400 497633 jaska.ojala@kolumbus.fi Tapani Salomaa Länsitie 8, 02160 Espoo puh. 0400 442770 tapani.salomaa@musette.fi Erkki-Jussi Erkkilä, toimitusneuvosto Nervanderinkatu 7 B 23, 00100 Helsinki puh. 0500 100174 ekierkkila@nettiviesti.fi Hallituksen nimittämät toimihenkilöt Olavi Saarenpää, isäntä Ilvestie 25 01450 Vantaa Raija Kallio, rahastonhoitaja Ryytikuja 5 D 30, 00840 Helsinki puh. 040 7180410 raija.kallio@futurecad.fi Isännöinti KkK Oy Kirsti Kymäläinen, Jäsenrekisteri Viirintie 8, 01800 Klaukkala puh. 09-5864731, 0400-774782 kirsti.kymalainen@kolumbus.fi Helsingin yliopiston Etelä-Pohjalaisen Osakunnan edustaja Minna Nurminen minna.m.nurminen@helsinki.fi. www.helsinginetelapohjalaiset.fi Mediakortti Plarin julkaisija: Helsingin Eteläpohjalaiset ry Päätoimittaja: Suvi Lahdenmäki Rajatie 1 A 4, 00730 Helsinki puh. 050 3385304 suvi.lahdenmaki@gmail.com Plari on Aikakauslehtien Liiton jäsen Toimitusneuvosto: Suvi Lahdenmäki Tarmo Ojaluoma Antero Tala Ritva Viitamäki Erkki-Jussi Erkkilä Helena Pyhälahti-Räisänen Paino: Painomerkki Oy, Helsinki Painosmäärä: 1 300 kpl Taitto: Kirsi Pääskyvuori ISSN 0789-8061 Ilmoitushinnat värillisenä 1/1 s. 650 1/2 s. 400 1/4 s. 250 1/8 s. 150 1/16 s. 80 mustavalkoisena 1/1 s. 450 1/2 s. 250 1/4 s. 150 1/8 s. 100 1/16 s. 60 Formaatti: 220x290mm Plari ilmestyy vuonna 2014: vko 10, 20, 38, 47. Ilmoitusten viim. jättöpäivä: Nro 1 7.2.2014 ilmestyy viikolla 10 Julkaisija varaa itselleen oikeuden ilmestymisaikojen muutoksiin. Liityn jäseneksi Helsingin Eteläpohjalaisiin Nimi: Osoite: Sähköposti: Lähetä liittymislomake osoitteella: Kirsti Kymäläinen Viirintie 8, 01800 Klaukkala. Liittymisen jälkeen saat viitteellisen pankkisiirtolomakkeen. Vuosijäsenmaksu 15 Ainaisjäsenmaksu 225 Syntymäaika: -paikka: Päivämäärä ja allekirjoitus: / Liittyminen myös netissä: www.helsinginetelapohjalaiset.fi