Metsästys ja riistanhoito Kauhajoella

Metsästys ja riistanhoito Kauhajoella OLAVI LEHTO METSÄSTYSLAINSÄÄDÄNNÖN KEHITYS Mauno Eerikinpojan ensimmäisistä metsästystä koskeneista kirjoitetuista säännöksistä vuodelta 1347 on niin ajallisesti kuin sisältöjenkin puolesta pitkä taival viimeiseen lainsäädökseen v. 1996, jolloin kiellettiin lyijyhaulien käyttö vesilinnustuksessa. Lainsäädäntö kuvastaa yhteiskunnan tilaa ja ihmisten luontosuhteen muutosta. Vuosien 1647 ja 1667 metsästyssäännöt antoivat mm. ritaristolle ja aatelistolle oikeuden ampua riistaa, kun muut saivat tyytyä ansa- ja loukkupyyntiin. Tältä ajalta on myös peräisin EU:ssakin pulmia aiheuttava saaristolaisten kevätmetsästysoikeus; he saavat ampua vesilintuja. Vuonna 1789 perintötalolliset saivat kalastuksen, metsästyksen ja eläintenpyynnön suhteen vapaan hallintaoikeuden. Pitkän ja huolellisen valmistelun jälkeen annettiin helmikuun 10. Päivänä 1868 Keisarillisen Majesteetin Armollinen Asetus metsästyksestä ja otuksen pyynnöstä Suomessa. Tämä asetus on ollut esimerkkinä myöhemmin annetuille laille. Siinä määrättiin mm. rauhoitusajat riistaeläimille ja luvattomasta metsästyksestä säädettiin nuhteita, ojennuksia ja sakkoja. Kaikki maassa olevat kesyttömät eläimet ja linnut jaettiin kolmeen luokkaan: a) Hyödylliset otukset b) Wahinko eläimet c) Muut otukset Vuonna 1934 saatiin itsenäisen Suomen ensimmäinen metsästyslaki. Eräs lainkohta oli mm. Pohjois-Suomen paikallisilla asukkailla vapaa metsästysoikeus valtion metsissä. Vuonna 1962 annetussa metsästyslaissa perustettiin Metsästäjäin Keskusjärjestö, joka jakaantui riistanhoitopiireihin ja yhdistyksiin, joiden tehtävänä oli lain mukaan valistus- ja neuvontatyö sekä metsästysja riistanhoitotoimikunnan käytännöllinen järjestely. Uuteen lakitekstiin vuonna 1983 tuli riistaeläinluettelo ja maininta, että metsästysajoista säädetään asetuksella. Myrkkypyynti kiellettiin ja rautapyynnissä hyväksyttyjä olivat vain hetitappavat raudat. Metsästysrikkomus ja -rikos määriteltiin yksityiskohtaisesti. Nykyisin käytössä oleva metsästyslaki ja -asetukset tulivat voimaan vuonna 1993 ja viimeisenä lisäyksenä on tullut edellä mainittu lyijyhaulikielto vesilinnustuksessa. KAUHAJOEN METSÄSTYSORGANISAATIOT Kauhajoen metsästysseura perustettiin vuonna 1930 ja seuran puheenjohtajaksi valittiin Lauri Halonen. Kauhajoen Riistanhoitoyhdistys perustettiin vuonna 1935 ensimmäisenä Vaasan läänissä. Nimeksi tuli Suupohjan Riistanhoitoyhdistys, johon kuuluivat Teuva, Karijoki, Isojoki ja Kauhajoki. Knuutti Nummikoski oli koirakurin ja metsästyskurin ensimmäinen toimeenpanija. Vuonna 1951 Kauhajoelle perustettiin vain omaa kuntaa käsittävä riistanhoitoyhdistys. 1950-lu- 257

HANNU ISOMÄKI HIRVI ON KOMEA ILMESTYS JA METSIEMME KOOKKAIN ASUKAS. KANTA PIDETÄÄN HALUTULLA TASOLLA METSÄSTYKSEN AVULLA. KAUHAJOEN VAARALLISIMMAT TIEOSUUDET OVAT TOKEROTIE, KANTATIE AROKYLÄSSÄ JA NUMMIKANGAS. HIRVILEHMÄ SÄÄRENJÄRVEN METSÄPELLOILLA. vulla ja seuraavan vuosikymmenen alussa perustettiin Kauhajoen metsästysseuran kyläosastot: Kirkonkylä, Mattila-Harja, Hyyppä, Aro-Toivakka, Nummijärvi, Ikkeläjärvi, Kainasto ja Nummikoski. Päntäneen oma metsästysseura perustettiin 1955 ja Muurahaisten Erämiehet 1980. Vuonna 1999 puheenjohtajana toimii Kauhajoen Riistanhoitoyhdistyksessä Olavi Lehto, toiminnan ohjaajana Mauno Itäluoma, toimintaalueena on koko Kauhajoen kunnan alue n. 130 000 hehtaaria ja jäseniä noin 1200, Kauhajoen Metsästysseurassa Pauli Kiviluoma, metsästysaluetta on noin 77 052 ha ja jäseniä noin 960, Päntäneen Metsästysseurassa Markku Mäkiranta, metsästysaluetta on noin 21 000 ha ja jäseniä noin 260, Muurahaisten Erämiehissä Rauno Kauhajärvi, metsästysaluetta on noin 7 000 ha ja 30 jäsentä. METSÄSTYSTÄ 1930- JA 1940 LUVUILLA Ennen viime sotia metsästettiin runsaasti ja saalis oli hyvänä lisänä ruokapöytään. Tietoja on käytettävissä muun muassa vuonna 1938 ammutusta riistasta. Kauhajoen tilasto kertoo metsoja pyydetyn 633, teeriä 1041, pyitä 166, riekkoja 268, peltopyitä 10, sorsia 326, jäniksiä 694, rusakoita 601, oravia 2000, piisamia 274, kettuja 12, kanahaukkoja 41, kotkia 1 ja hirviä 4. Samoihin aikoihin kiinnitettiin huomiota koirakuriin. Asiapapereista löytyy maininta, että jos tunnetaan koiran omistaja, annetaan kiinnipitoaikana koiran omistajalle huomautus. Mutta jos koira näyttäytyy useampia kertoja, on selvin antaa kuula päähän. Mutta jos ollaan varmoja, että koira on vieraspaikkakuntalainen, ammutaan se heti. Muutoinkin riistan suojelu otettiin ponnekkaasti esille. Valvontamiehiä lisättiin ja lähe- 258

tettiin kirjelmiä. Näin saatiin muun muassa soidinmetsästys vähenemään. Sen ajan henkeen vielä kuului tapporahaston perustaminen petolintujen tappajille. Metsästys sota-aikana oli varsin vähäistä, sillä olivathan varsinaiset metsästäjät pyssyttelemässä muualla. Elintarvikepulan vuoksi käytettiin mahdollisesti luvattomiakin pyyntivälineitä jatapoja ja salametsästys lisääntyi. Metsälintukanta oli vähäinen, samoin hirvikanta. Ketut kuitenkin lisääntyivät voimakkaasti, ja niitä saatiin saaliiksi runsaasti. Avuksi ketunpyyntiin tuli niin sanottu lippusiiman käyttö. Punaketun rauhoitus päättyi vuonna 1940, jolloin rautapyynti tuli luvalliseksi. Riistanhoitotoimet olivat sotien aikana ymmärrettävästi vähäisiä. Miesten palattua kotiin metsästys lisääntyi 1940-luvun puolivälissä voimakkaasti. Tosin riistakannoissa sattui olemaan aallonpohja, mutta kettukannat olivat edelleen hyvät. Vasta vuosikymmenen lopulla alkoi riistan määrä lisääntyä, esimerkiksi oravakanta kääntyi nopeaan nousuun, mutta samoin tekivät petoeläinkannatkin. Sotien jälkeen hirvikanta vahvistui myös Kauhajoella. Metsästystä harrastettiin jo ennen sotia, sillä esimerkiksi vuoden 1938 saalistilasto kertoo saadun neljä hirveä. Salametsästys kohdistui sotien jälkeisenä pula-aikana erityisesti hirviin. Saatettiin löytää kolmekin hirven ruhoa salametsästäjän kaatamana; näin tapahtui muun muassa Perähyypässä. Tarina kertoo, että näihin aikoihin tavattu hirvi joutui henkilökohtaisen vartioinnin alaiseksi salakaadon estämiseksi. Salakaadon ilmiannoista maksettiin myös palkkioita. Hirven merkitys riistaeläimenä kasvaa seuraavina vuosikymmeninä niin huomattaviin mittoihin, että tähän tärkeimpään pyynnin kohteeseen on aihetta pysähtyä seikkaperäisemmin. HIRVENMETSÄSTYS 1950-luvun alussa hirviseurueita oli Aro-Harjassa, Kirkonkylässä ja Päntäneellä. Metsästys oli vaikeaa, sillä ei ollut tiestöjä eikä useimmiten muita kulkuneuvojakaan kuin polkupyörä. Kokoontuminen tapahtui paikkaan, johon harvoilla linjaautovuoroilla oli yhteys. Itse metsästyksessä hirven ajomatka saattoi olla useita kilometrejä. Satunnaiset passipaikat olivat oletettujen kulkuurien varsilla, ja samassa passissa oltiin joskus aamusta iltaan. Alkoholin käyttö oli aika runsasta, ainakin jahdin jälkeen. Hirvikanta vahvistui vuosikymmenen lopulla asiallisen verotuksen ansiosta, jopa siinä määrin, että liikenteenkin kasvaessa hirvikolarit yleistyivät. Kauhajoen hirvivaaralliset tieosuudet, Tokerotie, kantatie Aronkylässä sekä Nummikangas saivat hirvivaroitusmerkkinsä. Poliisi lopetti aluksi kolareissa vahingoittuneet hirvet, mutta vuodesta 1996 alkaen on ollut voimassa poliisin kanssa sopimus, jonka mukaan kolarihirvitapaukset hoitaa Kauhajoen Riistanhoitoyhdistys. Ensimmäisenä sopimusvuonna Kauhajoella sattui yhdeksän hirvikolaria, joissa ei onneksi menetetty ihmishenkiä. Hirvestä puhuttaessa voi kertoa myös valkohäntäpeuran historian, joka alkaa Kauhajoella vuodesta 1963. Silloin Aro-Toivakan kyläosasto toi tämän myös laukonpeuran nimellä tunnetun alun perin pohjoisamerikkalaisen lajin kuntaamme. Myöhemmin valkohäntäpeura on levinnyt koko pitäjän alueelle. Tosin kanta on vieläkin hyvin vähäinen. Kova pakkastalvi verottaa kantaa, ja talviruokinta onkin tarpeen. Pysyvä kanta on Muurahaisten Erämiesten alueilla Auneskylässä. Kaatolupia on myönnetty valkohäntäpeuralle 10 kpl metsästyskaudelle 1999 2000. 1960-luvun puolivälissä suoritettiin ensimmäinen hirvilaskenta Kauhajoella ja anottiin ensimmäiset hirvenvasan kaatoluvat. Vuonna 1966 kaatolupia anottiin seuraavasti: Kauhajoen Metsästysseura 15 aikuista ja 3 vasaa, Päntäneen Metsästysseura 5 aikuista ja 1 vasa. N. Kangasniemen seurue 1 aikuinen. Tämä yhteensä 21 aikuisen ja 4 vasan luku oli jo suurempi kuin aiempien vuosikymmenten vaatimattomat lupamäärät, mutta 1960-luvulla ei ollut vielä aavistusta siitä, miten suureksi hirvikanta tulisi myöhemmin kasvamaan. Kuin yhä satoisampia aikoja enteillen ryh- 259

JUKKA LILJA PYYN KANTA KAUHAJOEN METSISSÄ ON NOIN 6000 YKSILÖÄ, MUTTA TÄMÄ PIENI KANALINTU SAA OLLA METSÄSTÄJILTÄ ENIMMÄKSEEN RAUHASSA. dyttiin pitämään hirvipeijaisia, joissa maansa metsästystarkoitukseen vuokranneille maanomistajille tarjottiin hirvipäivälliset. Ensimmäiset vietettiin Könnön koululla Hyypässä paikallisen hirviseurueen toimesta järjestämänä. Toiminnasta on tullut perinne. Vuoden parin välein järjestävät eri hirviseurueet metsästysmajoillaan peijaisia maansa vuokranneille. 1970-luvun alussa hirvikanta alkoi voimistua ja lupamäärät nousivat. Vuosikymmenen puolivälissä hirviseurueita oli kuusi ja hirvenkaatolupia 25 aikuiselle ja 8 vasalle. Vuonna 1973 oli hirvijahtiin osallistuvan oli pakko osallistua ampumakokeeseen, mikä aiheutti jossain määrin purnausta. Ajatus oli kuitenkin hyvä, sillä metsämiesten ampumataito kehittyi, saatiin ampujien lukumäärä lisääntymään ja voitiin aloittaa hirviseurueitten väliset hirviammuntaottelut. Hyypän seurueen pitkä voittoputki katkesi Aro-Toivakan voitettua vuonna 1998. Vuonna 1979 saatiin Sotkan ampumarata valmiiksi, ja se auttoi metsästysampumaurheilun ja koetoiminnan edistämistä Kauhajoella. 1970-ja 1980-lukujen taitteessa olivat hirvikannat niin koko Pohjanmaan alueella kuin Kauhajoellakin runsaimmillaan. Helmikuun lentolaskennassa vuonna 1980 todettiin kunnassamme olleen 560 hirvieläintä. Kaatolupia oli enimmillään seuraavana vuonna, jolloin ammuttiin 240 aikuista ja 160 vasaa, siis yhteensä peräti 400 hirveä. Ehkä runsas kanta edisti myös hirvikärpäsen leviämistä, sillä 1980-luvun lopulta alkaen tämä inhottava otus alkoi tulla tutuksi kaikille metsässä kulkeville. 1990-luvulla hirvikanta on säilynyt tasaisena, tosin vuosikymmen puolivälissä oli vähäistä laskua. Esimerkiksi syksyllä 1997 kaatolupia oli 200 hirvieläimelle, noin 20 000 lihakilolle, ja 11 eräseurueessa metsästi 260 hirvimiestä. Syksyn 1999 metsästyksessä tullaan kaatamaan noin 260 hirvieläintä, tavoitteena kannan kurissapito. 260

Metsästystavat ovat vuosikymmenten mittaan kovasti kehittyneet sitten1950-luvun. Seurueille on nimetty metsästyksen johtajat, joilla on vastuu metsästyksestä ja käskyvalta seurueensa jäseniin. Koirien käyttö metsästyksessä on yleistynyt, esimerkiksi Hyypän seurueen ajometsästyksessä koiratkin ovat apuna. Kauhajoen hirviseurueilla on nykyään alueillaan kahdeksan tasokasta metsästysmajaa ja yhdeksän toinen toistaan parempia lahtiliitereitä. Ensimmäinen maja valmistui Kirkonkylän alueelle jo 1945. 1990-luvun lopulla ovat valmistuneet majat Eränummen seurueelle Hämesharjuun ja Muurahaisten Erämiesten maja. Enää ei metsästäjien toimia vaivaa myöskään kulkuyhteyksien puute, sillä kulkuvälineet ovat parantuneet ja metsätiet yleistyneet muuttaen harrastuksen luonnetta. Vanha erämieskulttuuri kärsii toisaalta pakostakin tästä kehityksestä. PIENRIISTANMETSÄSTYS Sotien jälkeisenä aikana oli metsäkanalintujen metsästys ja pyynti runsasta. Ansoja, loukkuja ja satimiakin käytettiin pyynnissä, vaikka ne oli jo vuoden 1934 metsästyslailla kielletty. Pula-aikana riistanliha ei joutunut elintarvikesäännöstelyn piiriin. Riistakauppa yleistyi ja se johti määrällisestikin hillittömyyksiin. Kauhajoellakin oli välittäjiä, joille toimitettiin rekikuormittain metsäkanalintuja edelleen myyntiin. Tiedossa on, että turkulainen riistakauppias joutui 1950-luvun alussa viemään kaatopaikalle 4800 kiloa Pohjanmaalta ostamiaan teeriä ja metsoja, koska ne pilaantuivat varastotilojen puuttuessa. Joukossa oli varmaan Kauhajoeltakin välitettyä riistaa. Riistakauppa kiellettiin vuonna 1953. Myös metsäkanalinnuille tuhoisina pidetyt metsästystavat, pelloilta ampuminen ja kuvastaminen, kiellettiin. Valitettavasti ne nykyään taas ovat sallittuja. Tutkimuksissa on todettu metsäkanalintujen kannanvaihtelussa suuriakin eroja. Huippuvuodet toistuvat kuuden, seitsemän vuoden välein. Sama sykli tuntui toimivan1950-luvullakin. Muistan olympiavuoden 1952, jolloin saatoimme laskea jopa 300 teeren parvia kaurakuhilaspelloilta Perähyypän Pajukyröllä. Suurin 1990- luvulla laskemani teeriparvi käsitti 250 lintua Ylimysnevan turvesuolla vuonna 1996. Vanhoja metsämiehiä haastatellessani he totesivat, että kovat metsänhakkuut, petokantojen lisääntyminen ja ankarat pakkastalvet ovat vaikuttumassa kantoihin. Riistan kannanvaihtelua seuraten myös pyyntimäärät ovat vaihdelleet aikojen kuluessa. Tilasto kertoo vuonna 1959 hyötyriistaa pyydetyn seuraavasti: hirviä 10, metsoja 710, teeriä 1050, sorsia 210, pyitä 55, jäniksiä 940. Vuoden 1996 pyyntitilasto näyttää seuraavalta: hirviä 166, metsoja 78, teeriä 322, sorsia 590, pyitä 23, jäniksiä 378 ja rusakkoja 444. Neljässä vuosikymmenessä hirvikanta on siis kohentunut voimakkaasti, metso- ja teerikannat ja niiden verotus ovat vähentyneet ja jäniskanta säilynyt ennallaan. Tosin saaliin määrään vaikuttavat tuntuvasti myös kiintiöt ja rajoitukset. Rajoituksiin onkin ollut pakko mennä kantojen vähentyessä ja metsästäjämäärän lisääntyessä. Keskimääräinen kiintiö on nykyään yksi metso ja neljä tai viisi muuta metsäkanalintua metsästäjää kohti metsästyskautena. Tämä metson ja teeren rajoitus hyvinä kantavuosina voisi olla väljempää. Riekko- ja peltopyykannat ovat 1990-luvun lopun havaintojen perusteella hyvässä nousussa, mikä ilahduttaa kanakoiramiehiä. Riekko ja peltopyy ovat 1990-luvun lopulla olleet osittain rauhoitettuina Kauhajoella. Jäniskannat ovat hyvät eikä jänisruttoakaan ole hetkeen tavattu. Rusakkoja esiintyy asuntoalueitten läheisyydessä runsaasti, jopa haitaksi asti. Ne tuhoavat puutarhoissa kaiken, minkä ristihuuliensa väliin saavat. Ajokoiramiehille jäniskannan runsaus on mieleen, saavathan he kouluttaa ajuriaan kokeita varten, ja otetaanhan sieltä metsästä joskus paistivärkitkin kotiin viemisiksi. 261

RIISTANHOITO Riistanhoidolla tarkoitetaan toimintaa, jonka tarkoituksena on riistaeläinkantoja säätelemällä, riistaeläinten elinolosuhteet turvaamalla tai niitä parantamalla taikka muulla tavalla lisätä, säilyttää tai parantaa riistaeläinkantaa ja eri eläinkantojen välistä tasapainoa. Alkupuolella kirjoitustani tulee ilmi, miten Kauhajoella metsästysseuran perustamisen alkuajoista asti on kiinnitetty voimakkaasti huomiota riistanhoitoon. Riistanhoito käsitti silloin alkuaikoina koirakurin, petoeläinten pyytämisen, metsästysmaiden vuokrauksen, salametsästyksen rajoittamisen ja myöhemmin riistan ruokinnan. Heti 1950-luvun alussa Riistanhoitoyhdistys laati riistanhoito-ohjelman, jossa kiinnitettiin huomiota mm. varissotaan ja riistanvartiointiin sekä vahvistettiin haukkojen tapporahat. Samoin hankittiin maanomistajille hirvikarkotetta ruiskutettavaksi taimikoihin hirvituhojen estämiseksi. Aineen toimitti ilmaiseksi maa- ja metsätalousministeriö, ja sama käytäntö on voimassa vielä nykyäänkin. Jo 1930-luvulla aloitettua toimintaa koirakurin parantamiseksi jatkettiin, sillä metsästysseura toteutti kunnanhallituksen esityksestä vuonna 1956 koirainventaarion. Siinä löytyi paljon verovapaita ja muitakin koiria. Monta piskiä saikin siinä yhteydessä siirron paremmille pyyntimaille. Koiravero poistettiin Kauhajoelta vuonna 1994, ja nykyisin koirakurista kunnassa huolehtii Riistanhoitoyhdistys yhdessä poliisin kanssa. Sotien jälkeen metsissä oli paljon kettuja ja petolintuja, ja ne verottivat omalta osaltaan riistakantaa. Tilasto vuodelta 1959 kertoo, että vahinkoeläinten tapporahoja maksettiin 22.750 mk (noin 870 mk nykyrahassa). Kettuja oli tapettu 36, ketun poikasia 19, kärppiä 80 ja kanahaukkoja 26. Hyötyriistasta piisameja oli pyydetty 571 ja oravia 2000. 1950-luvulla saattoi oravia metsästämällä ansaita paremmin kuin tukkimetsässä. Orava olikin sitten välillä rauhoitettuna, koska se pyydettiin melkein sukupuuttoon. 1960-luvulla alueellemme ilmestyi metsien kultarinta, näätä, joka on luonnossa oravan pahin vihollinen. Riistanhoitotoimien alkuaikoina haukkoja pidettiin pienriistan pahimpina vihollisina, ja siksi niiden tuhoamiseen ja kannan kurissapitämiseen kiinnitettiin erityistä huomiota. Sotien jälkeen kotkiakin oli runsaasti. Välillä ei maakotkaa tavattu, mutta jälleen tämä komea lintu näkyy kuntammekin alueella. Huuhkaja on metsiemme vakituinen saalistaja. Kaikki nämä petolinnut, pöllöt ja haukat pienimmistä suurimpiin, ovat nykyään rauhoitettuja. Minkki on yksi tuhoisimpia petoja kalakannalle ja linnunpoikasille. Sen pyyntiä on harrastettu alusta alkaen ja tämä luonnollemme vieras saalistaja on nuorten metsästäjien pyynnin kohde. Muutoinkin pienpetokannat pyritään pitämään kohtuullisina. Pohjanmaalla on toiminut pitkään ns. pienpetokilpailu, joka on omiaan lisäämään pyyntiä. Kauhajoen riistamiehillä on ollut aika usein tilaisuus noutaa onnettaren suosimana palkintohaulikko kaappiinsa. Saukkoa esiintyy runsaasti alueillamme, ja se on erittäin tehokas tammukan pyytäjä. Saukon ruokavalioon kuuluvat myös lintujen munat ja poikaset. Myös saukko on nykyään rauhoitettu Niitä on laskettu olevan Kauhajoen alueella jopa 70 yksilöä. Rauhoitettuja ovat myöskin karhu ja susi. Tosin niiden aiheuttamat tuhot rajoittuvat vain muutamaan hirveen vuosittain, sillä pysyvää kantaa Kauhajoella tuskin vielä ainakaan suden osalta on. Supikoira, viimeisin tulokas myös riistaeläimiä saalistavien luettelossa, kuuluu myös pyyntimiesten listalle, vaikka haisee pahalta. Se on lintujen pesien tuhoaja, mutta raadonsyöjänä myös hoitaa luontoa. Riistan ruokinta on ollut seurojen ohjelmassa alussa alkaen. Teerien talviruokinta on joskus nostanut esiin kysymyksen toiminnan tarpeellisuudesta, koska se kokoaa alueelle vain haukkoja. Ehkä näin onkin, mutta ankarina pakkastalvina ruoka on tarpeen riistaeläimille. 262

SEPPO LAAKSO 1950-LUVUN ALUSSA METSÄKANALINTUJEN KANNAT OLIVAT VAHVOJA JA PYYNTI RUNSASTA. NYT METSONKIN KANTA ON TAANTUNUT, PYYNTIRAJOITUKSENA ON YKSI METSO TAI KOPPELO KAUDESSA. KUVASSA KOPPELO RAUHALUOMAN TUNTUMASSA. Tshernobylin ydinvoimalaonnettomuuden jälkeen on riistaeläimiä tutkittu maassamme tarkoin. Tällaisen jälkitarkastuksen vuoritti 1996 myös Kauhajoen elintarvikelaboratorio riistanhoitoyhdistyksen toimittamista hirven ja linnun lihoista. Näytteet osoittautuivat puhtaiksi. Maanomistajat ovat vuokranneet, tosin ilman rahallista korvausta, metsästysmaiksi maitaan Kauhajoella yli 100 000 hehtaaria. Ne ovat laajoja yhtenäisiä alueita. Rauhoitusalueista ensimmäinen merkintä löytyy jo vuodelta 1932. Kyläosastojen perustamisen jälkeen 1950-luvulla toiminta levisi koko Kauhajoen alueelle. Alueet rauhoitetaan metsäkanalinnuille ja jänikselle yleensä kahden tai kolmen vuoden ajaksi. Pienpetoja ja hirviä saa alueelta pyytää. Nykyaikainen metsästyskoulutus ja tentit antavat hyvän pohjan aloittelevalle metsästäjälle. Kahdentoista tunnin teoriaosassa käsitellään metsästysoikeutta, metsästyslainsäädäntöä, riistahallintoa ja metsästäjien järjestöjä, lajintuntemusta, riistaekologiaa ja riistanhoitoa, ampumaaseita ja niiden käyttöä, metsästysmuotoja, hyviä metsästystapoja, haavoittuneen riistan hakua ja saaliin käsittelyä. Lisäksi koulutuksessa käydään ampumaradalla, jossa jokainen saa ampua kiväärillä ja haulikolla. Koulutus päättyy tenttiin. Tämän päivän metsästäjä on osaltaan myös luonnonsuojelija. Hän tuntee vastuunsa luonnosta ja eläimistä, ja hänen on tunnettava myös säännöt ja rajoitukset. Metsästäjä saa metsästysreissultaan joskus riistaa, mutta ennen kaikkea raitista ilmaa, mielenrauhaa ja hienoja kokemuksia liikkuessaan koirineen tai kavereineen maastossa. Myös ruumiin kunto vahvistuu. Kaiken tämän ovat huomanneet myös ne 10 000 naista, jotka ovat nykyisin harrastuksessa mukana. 263