KESÄ-HEINÄ 2015 Kadun lasten, nuorten ja perheiden elämää muuttamassa Tässä numerossa: Turvakotien entisiä ja nykyisiä lapsia. Katso video: Kovia kokenut Pikku Aleksandra sai turvapaikan kodistamme. www.mp.org/fi
Ignat Ivanov Toiminnanjohtaja Ymmärsin, että minähän teen lähetystyötä! Näin sanoi meille eräs työmme uskollinen tukija. Hän kertoi ymmärtäneensä eräässä vaiheessa uudella tavalla, että hän on työtä tukemalla mukana lähetystyössä, vaikkei olekaan itse paikan päällä kentällä. Yksi työmme tavoitteista, jotka on myös mainittu virallisessa tehtävänkuvauksessamme, onkin: Sykähdyttäviä jälleennäkemisiä turvakodin entisten lasten kanssa Moskovan työn 20-vuotisjuhlassa Toukokuun alussa vietimme Moskovassa paikallisen työmme 20-vuotisjuhlaa. Paikalla oli yli sata nyt jo aikuista entistä turvakodin lasta. He muistelivat ja kertoivat kyynelsilmin, kuinka olivat tulleet kadulta turvakotiin ja kuinka se oli muuttanut heidän elämänsä. Autamme ihmisiä niin idässä kuin lännessä löytämään paikkansa Jumalan valtakunnan työssä. Sadat paikalliset ihmiset, palkatut tai vapaaehtoiset, ovat löytäneet palvelutehtävän ja -paikan työmme piiristä. He eivät laske työtuntejaan eikä vaivojaan. Mutta myös tuhansille ihmisille täällä lännessä työn taloudellinen tukeminen ja esirukous ovat kanava olla mukana lähetystyössä. Lehdessämme kerromme ennen kaikkea autetuista lapsista ja perheistä, mutta itse työn tekijät ovat jääneet varjoon. Tässä numerossa on siksi mukana kahden nuoren työntekijämme kirjoitus siitä, kuinka he tulivat mukaan toimintaan ja mitä se heille merkitsee. Heidän palvelutyönsä tekee osaltaan lasten pelastumisen mahdolliseksi. Kiitos teille, että olette heidän työtovereitaan! Ignat Ivanov ja Vasja, yksi Moskovan kotimme ensimmäisistä pojista, joka on tänään yli 30-vuotias perheenisä. Yllä kuva Vasjasta uutislehdessämme v. 1998, kun hän opetteli lukemaan ja kirjoittamaan kolmen kadulla eletyn vuoden jälkeen. He eivät ole unohtaneet. Jos tätä turvakotia ei olisi ollut, emme ehkä olisi edes elossa.
Kaukaisin vieras oli Diana, joka asuu miehensä Sergein ja kolmen lapsensa kanssa Kaliforniassa. He ovat työssä venäläisten emigranttinuorten päihdekuntoutuskeskuksessa. Valokuvaseinällä oli muistoja lukemattomista lapsista, joita katupartio ja turvakoti ovat auttaneet. Diana osoittaa omaa kuvaansa, hänen vieressään on Lena, joka myös oli paikalla juhlassa. Vasja, joka on viereisellä sivulla lapsensa kanssa, seisoo edessä oikealla. Keskellä Gennadi Dolbin kasvatteineen lähes 20 vuotta sitten. Juhlavieraita Moskovan turvakodin pihalla. Kodissa asuu 15-20 lasta. Kuvassa Diana ja Sergei juhlivat hääpäiväänsä lastensa kanssa. Nuoret tutustuivat toisiinsa Jaroslavlin kuntoutuskeskuksessa.
Tanja, 29: Työ lasten hyväksi on kutsumukseni. Synnyin Valko-Venäjällä suureen perheeseen. Isäni on pastori ja piispa. Koko elämäni on ollut sidoksissa seurakunnan toimintaan. Olen pitänyt pyhäkoulua, johtanut nuorisotyötä ja laulanut ylistysryhmässä. Vuonna 2008 kävin ensimmäistä kertaa Jekaterinburgissa, jossa sisareni Natasha oli työssä. Ensivaikutulmani Venäjästä oli kielteinen. Kulttuuri oli kummallinen, ja suurkaupunki ja sen elämäntapa ahdistava. Vuotta myöhemmin avattiin Mission Possiblen turvakoti, ja Natasha meni sinne työhön. Hän kutsui minut luokseen kuukaudeksi. Turvakoti teki minuun vaikutuksen ensi päivästä alkaen. Eräs kolmevuotias tyttö, Kamilla, ei halunnut lähteä sylistäni pois.. Ymmärsin, etten ollut tullut turhaan. Rukoilin Herraa näyttämään minulle, oliko tämä minun paikkani. Kuukauden lopulla minulle ehdotettiin, että jäisin sinne vapaaehtoistyöntekijäksi. Se oli vastaus rukoukseeni! Palasin kotiin hakemaan tavaroitani. Ilmoitin vanhemmilleni, että olin menossa Venäjälle palvelutehtävään. He eivät olleet kovin riemuissaan, mutta antoivat minun lähteä. Jätin työpaikkani, luovutin vastuut seurakunnassa muille, ja kuukautta myöhemmin olin Uralilla. Turvakodilla avustin sisartani, ja hänen siirryttyään työhön seurakuntaan otin hänen paikkansa. Minulle on tärkeää, että voin tässä työssä konkreettisesti vaikuttaa lasten tulevaisuuteen ja muuttaa heidän elämäänsä. Pian tulee täyteen kuusi vuotta tänne tulostani. Olen ihastunut tähän kaupunkiin. Alussa minun oli vaikeaa ymmärtää venäläisiä, erityisesti heidän huumoriaan, mutta nyt tunnen itseni enemmän venäläiseksi kuin valkovenäläiseksi. Olen muuttunut tänä aikana erittäin paljon, kaikki perheenjäseneni sanovat niin. Jumalasuhteeni on syventynyt huomattavasti. Olin ennen sulkeutunut, mutta nyt olen vapautunut ja avautunut ja pystyn vaivatta kommunikoimaan kenen kanssa hyvänsä. Olen kiitollinen, että turvakodin johtajat ovat aina kannustaneet minua ja vahvistaneet itsetuntoani. Tulevaisuuden toiveenani on mennä naimisiin ja avata Valkovenäjälle perhemallinen turvakoti. Tiedän varmasti, että työ orpolasten hyväksi tulee kuulumaan kiinteästi elämääni.
Katja, 20: Haluan, että lapset tuntevat itsensä arvokkaiksi. Olen yksinhuoltajaperheestä, minulla on äiti ja kaksi siskoa. Asuimme kerrostalohuoneistossa ja kävimme seurakunnassa. Äiti tutustui Mission Possiblen työhön ja meni siihen mukaan vapaaehtoisena avustajana. Olin usein hänen kanssaan katupartiolla. Tehtäväni oli auttaa lapsia pesemään kätensä. Äidin esimerkki on vaikuttanut minuun paljon. Hän on aina ollut valmis auttamaan hädässä olevia. Kun Mission Possiblen turvakoti avattiin, äiti meni sinne työhön ja muutimme sinne asumaan. Olin silloin 14-vuotias. Muistan kaikki lapset alusta alkaen. Täällä on aina myös kokoontunut nuoria eri seurakunnista. Monet heistä ovat tulleet avustajiksi kodin työhön. Useat ei-uskovat ystäväni ovat tulleet näiden nuorteniltojen kautta mukaan seurakuntaan. Kun sain koulun päätökseen, päätin opiskella yliopistossa kasvatustiedettä. Samaan aikaan turvakodilta vapautui opettajan ja lastenhoitajan työ, ja sitä tarjottiin minulle. Otin sen ilolla vastaan! Olen aina tiennyt, että työ lasten parissa on minulle kutsumus, ja niin kauan kuin muistan, olen toiminut lapsenvahtina. Päätehtäväni on hoitaa ja opettaa alle kouluikäisiä lapsia. Autan myös koululaisia kotitehtävissä. Minulle on tärkeää löytää jokaisen lapsen kohdalla oikea lähestymistapa. Kaikki ovat erilaisia, kaikilla on vaikea ja traaginen tausta. «Olen iloinen voidessani antaa lapsille sitä, mitä heiltä on puuttunut: halauksia ja suukkoja. Joku voi sanoa, ettei se ole pedagogin tehtävä, mutta tiedän, että lapset tuntevat itsensä tärkeiksi ja ja rakastetuiksi, kun heitä halataan.» Olen päättänyt, etten koskaan kiivastu lapsille. Pyrin mahdollisimman paljon kannustamaan ja kehumaan heitä ja korostamaan, että he ovat arvokkaita ja ainutlaatuisia. Olen nähnyt, kuinka se rohkaisee ja auttaa lapsia, joita on koko heidän elämänsä ajan halveksittu ja kiusattu. Opiskelen toista vuotta sosiaalipedagogiaa ja -psykologiaa. Tästä koulutuksesta on hyötyä juuri tämänkaltaisessa työssä lasten parissa. Minua kiinnostaa myös työ kriisiperheiden auttamiseksi.
Lasten elämässä tapahtui uskomaton muutos! Galja, Vasilisa ja Artjom asuivat isänsä kanssa, äiti oli jättänyt perheen. Isä on korkeasti koulutettu, mutta jäi muutama vuosi sitten työttömäksi ja alkoi juoda. Lasten elämä muuttui painajaismaiseksi. Maksamattomien laskujen vuoksi asunnosta katkaistiin sähkö ja kaasu. Joka paikassa oli roskaa, kalusteissa ja vuodevaatteissa syöpäläisiä. Lisää sotkua toivat kani, kissa ja hamsteri, jotka lapset olivat tuoneet kaiken keskelle. Sisälläkin oli pidettävä ulkovaatteita ja -kenkiä. Lapset olivat aina nuhruisia ja nälissään. Luokkatoverit pilkkasivat heitä, ja sen vuoksi sisarukset alkoivat yhä useammin jäädä pois koulusta. Kotitehtävät olivat aina tekemättä. Artjom siirrettiin huonon käytöksen ja heikkojen tulosten vuoksi tarkkailuluokalle. Aloimme auttaa tätä perhettä ja viedä lapsille ruokaa. Oli ihme, että isä otti meidät vastaan, sillä hän ei ollut suostunut päästämään kaupungin sosiaalityöntekijöitä asun-
toon. Lapset alkoivat lisäksi käydä turvakodilla kolme kertaa viikossa pesulla, vaihtamassa vaatteita ja tekemässä koulutehtäviä. Näin he pystyivät jatkamaan koulunkäyntiä. Aloimme siivota ja kunnostaa heidän kotiaan. Yrityksistämme huolimatta isältä otettiin pois lasten huoltajuus, ja lapset tulivat asumaan turvakotiimme. Jatkamme työtä isän kanssa ja kannustamme häntä muuttamaan elämänsä ja laittamaan kodin järjestykseen. Valtavaa edistystä Koulu ei ole tytöille helppoa, koska he ovat jääneet niin paljon jälkeen opetuksesta. Mutta työntekijöidemme avustuksella he ovat ottaneet toisia kiinni. Tytöt olivat riemuissaan, kun saivat kokeista ensimmäiset kymppinsä! Pikkuveli Artjom ei meille tullessaan osannut lukea, kirjoittaa eikä laskea. Opettajat pitivät häntä toivottomana tapauksena. Uskomatonta mutta totta, hän sai muut kiinni kolmessa kuukaudessa ja osoittautui ylipäätänsä erittäin lahjakkaaksi! Oikutteleva, tasapainoton poika, joka oli kärsinyt paljon perheen tilanteesta, muuttui rauhalliseksi, tottelevaiseksi ja hyväntuuliseksi lapseksi. Näemme hänessä jatkuvaa edistystä. Galja ja Vasilisa ovat nyt kauniisti ja siististi pukeutuneita ja kammattuja ja onnellisia siitä, että heitä ei enää pilkata ja kiusata. Sisarukset ottivat Jeesuksen vastaan heti kuultuaan evankeliumin Kaikki kolme ovat innokkaita tulemaan seurakuntaan ja pyhäkouluun, ja Galja käy myös nuortenilloissa. Tytöt laulavat mielellään seurakunnassa kuulemiaan lauluja ja pyytävät työntekijöitämme opettamaan heille uusia. Lapset rukoilevat isänsä puolesta, ja uskomme, että kaikista vaikeuksista huolimatta perhe voi vielä yhdistyä. Natasha Ivanova opettamassa Artjomia. Henkilökohtainen lähestymistapa, kärsivällisyys ja rakkaus saivat aikaan ihmeitä tämän pohjan kohdalla.
Lähettäjä: Mission Possible ry, PL 120, 01451 Vantaa Sen, minkä teemme lasten hyväksi tänään, he tulevat muistamaan koko ikänsä. JAROSLAVL PIETARI MOSKOVA UFA MOLDOVA ja TRANSNISTRIA UKRAINA: ODESSA BULGARIA ALBANIA VENÄJÄ ALAPAEVSK ASBEST JEKATERINBURG KRASNOJARSK TSHELJABINSK ZLATOUST Mission Possible ry, PL 120, 01450 Vantaa Puh. 045-899 0890. Toimimme kotitoimistosta käsin. www.mp.org. Sähköposti: info@mp.org Tilaukset, osoitteenmuutokset: tilaus@mp.org Toiminnanjohtaja Ignat Ivanov Toimistonhoitaja-tiedottaja Mirjami Ivanov Kirjanpito: Tmi Marika Kokko TUKITILIT: Nordea FI85 2309 1800 0153 17 Danske Bank FI82 8000 1900 0092 92 OP FI87 5720 6820 0184 43 Viitenumerot tilisiirtokupongissa. Tukipuhelin: 0600 16444 = 10 euroa 0600 16888 = 20 euroa Poliisihallituksen keräyslupa POL-2014-6531, 29.7.2014. Voimassa 1.1.2015-31.12.2016 koko Suomessa ilman Ahvenanmaata. Olemme kristillinen lähetys- ja avustusyhdistys. Viemme apua ja evankeliumia kodittomille, hädänalaisille ja päihdeongelmaisille lapsille, nuorille ja perheille. Kohdemaat: Venäjä, Ukraina, Bulgaria, Albania, Moldova (Transnistria.) Työntekijät ovat paikallisia. Lämmin kiitos tuestasi, joka tekee tämän työn mahdolliseksi! TUKI-ILMOITUKSET Tilitoimisto Helant Pusula, p. 040-7253523 Kamorak Oy Kertailmoitus 65 euroa, koko vuosi 300 euroa. Kiitämme näitä yrityksiä ja yhteisöjä tuesta! Seurakunta kodiksi? Andreaksen luterilainen seurakunta www.lhpk.fi/kokkola