HIIDENMAAN KIRKKOKIERROS 24.7.2015 Kulttuurivene ry:n järjestämälle kirkkokierrokselle osallistui yhteensä 14 matkalaista. Oppaanamme toimi Anti Toplaan. Jäsenistä osallistuivat Eija ja Simo Järvinen, Aija Olin ja Tero Närhi, Tuire ja Matti Koskinen, Sinikka ja Matti Suominen, Maija Helén, ja vierailijat Laila Purja ja Terttu Juska, sekä kuljettaja ja hänen tyttärensä. Matkalle lähdettiin Laurentius-kirkon parkkipaikalta klo 8.30, josta ajettiin Triigiin klo 9.15 lautalle. Siellä otimme Koskiset kyytiin ja lauttamatka Hiidenmaalle kesti vähän toista tuntia. Lauttamatkan aikana saimme tietää, että meitä vastassa oli Ortodoksi-kirkon pappi Kristjan Simson, joka toimii samalla luterilais-seurakuntien johtajana saarella. KÄINAN KIRKKO Kirkon rauniot sijaitsevat Käinan kauppalan keskustassa. Kivikirkko rakennettiin 1492- ja 1515 Saaren läänin piispan Johannes III toimesta. Goottilainen Käinan kirkko oli Hiidenmaan suurin kirkko 600 istuimen ansiosta. Vuosina 1859-1860 Käinan kirkko rakennettiin uudelleen. Kirkkoa pyhitettiin aluksi Pyhäksi Nikolaukseksi ja myöhemmin Pyhäksi Martiniksi. Suojelun kohteina on monta hautalaattaa ja rengasristi kirkon oven yläpuolella. Toisen maailmansodan aikana tuhoutui, paljon taideaarteita mm. Neitsyt Marian, Pyhän Nikolauksen ja Pyhän Antoniuksen alttaritaulut, sekä Rudolf Tobiaksen valmistamat urut ym.. Valitettavasti emme päässeet tutustumaan kirkon raunioihin lähemmin, sillä portti pysyi lukossa. Kirkko toimi monta vuosisataa pitäjän keskuksena. Kirkon restaurointi on aloitettu.. Kuva 1. Käinan kirkon raunioilla Kuva 2. Anti Toplaan ja Hüllo-Kritjan Simson
Kuva 3. Opas avausyrityksessä. Rengasristi on oven yläpuolella. Seuraavaksi kävelimme Käinan keskustan suuntaan ja tulimme Käinan Martinusrukoushuoneelle. Sen vieressä oli baptistiseurakunnan omistama talo vuokralla vanhusten palvelukeskuksena. Luterilaisen kirkon omistama seurakuntatalo on aika pieni. Sitä on tarkoitus laajentaa vierashuoneilla, jotta saadaan majoitettua pyhiinvaellusmatkoilla olevia ihmisiä taloon. Rakennuksessa on kokoustila n. 40 vieraalle ja siinä pidetään hartaustilaisuuksia ja muita kokoontumisia säännöllisesti. Kuva 4. Käinan srk-talo ja palvelutalo Kuva 5. Käinan seurakuntasalin kokoontumistila
Oppaamme kertoivat, että neuvostovallan aikana seurakuntiin kuuluva ei voinut olla puolueen jäsen ollessaan julkisessa virassa esim. koulun opettajana. Tehtaan palveluksessa olevat työntekijät sen sijaan saivat olla myös seurakunnan jäseniä. Neuvostoaikana oli seurakuntien tilaisuuksien järjestäminen joskus hankalaa, sillä kirkoissa pidetyt tilaisuudet olivat luvanvaraisia. Siksi järjestettiin usein puistohartauksia näissä tapauksissa. Hautausmaat kuuluvat nykyään kuntien omistukseen, mutta hautojen hoitoa varten ei ole mitään järjestelmää. Omaiset hoitavat hautapaikkoja omin avuin. Hautapaikat ovat kyllä ilmaisia ja siinä asiassa ollaan tasa-arvoisia. Tuhkahautaukset ovat lisääntyneet luterilaisissa seurakunnissa. Ortodoksit ovat toistaiseksi kieltäneet tuhkahautaukset. KASSARIN KAPPELI Seuraava kohteemme oli aiemmin erillisellä saarella ollut Kassarin kappeli. Kappeli on siitä erikoinen kirkkorakennus, että sillä on ruokokatto. Kappeli on ainoa ruokokattoinen toiminnassa oleva kirkkorakennus Virossa. Luultavasti se on peräisin 1700-luvulta, sillä kappelin sisäseinässä oleva vuosiluku 1801 liitetään suurempaan kappelin remonttiin. Kappelin hautausmaalle on haudattu kulttuurihistorian tuntemia kuuluisia henkilöitä. Runoilijoiden M. Under ja D. Vaarand esivanhemmat, näyttelijä ja kesähiidenmaalainen Olev Eskola. Taiteen, kirjallisuuden ja kansantarinoiden kautta tiedetään Villem Tammen nimi, jota J. Köler käytti mallina maalatessaan Kaarlin seurakunnalle teoksen Tulkaa kaikki luokseni. Kuva 6. Kassarin kappeli Kuva 7. Kassarin kappelin sisältä Kassarin kappelissa näkyi kolmea erilaista kattotyyppiä, ruokokatto, pärekatto ja paanukatto. Kassarin kappeli on ainoa täysin kunnossa oleva kirkkotila Hiidenmaalla. Sähköä ei kappelissa ole, joten kirkkotilaisuudet pidetään kynttilän valossa romanttisissa tunnelmissa. Kirkkoa käytetään kerran kuussa kesäisin. Joskus on generaattori käytössä isommissa tilaisuuksissa. Ei talvikäyttöä.
PÛHALEPAN KIRKKO Pühalepan kirkko on vanhin kivikirkko Hiidenmaalla. Saksalainen ritarikunta alkoi rakentaa vuonna 1255 kivistä linnoitusta ja kirkkoa. Alkuaan ilman tornia rakennettu holvattu kivikirkko valmistui 1300-luvulla. Tornia alettiin rakentaa vuonna 1770. 1800-luvulla tehdyn remontin jälkeen kirkkosalin seinään maalattiin Maltan ritarikunnan ristit. Nämä liitetään siihen, että Ungern- Strenbergien perheenjäsenet olivat Maltan ritarikunnan jäseniä. Kirkon kuoriosan seinällä on säilynyt yksi siunausristeistä. Hiiessaaren kartanonherrat Gentschienit lahjoittivat Pühalepan kirkolle Virossa harvinaisen saarnastuolin. Kirkkomaalla on von Stenbockin hautauskappeli. Kuva 8. Pühalepan kirkko Kuva 9. Pühalepan kirkon sisällä Kuva 10. Saarnastuoli Kuva 11. Pühalepan säilynyt siunausristi
Kuva 12 Pühalepan kirkon alttari Kuva 13. Pühalepan kirkon ikkuna Neuvostoaikana kirkkoja alettiin verottaa kuutiotilavuuden mukaan, jotta olisi saatu kirkkojen käyttö kalliimmaksi ja sitä kautta lopettamaan toimintansa. Pühalepan kartano oli todella suuri ja sen omistajarouvan kuoltua kartanon ylläpito on ollut vaikeuksissa. Hän tuki aikanaan Pühalepan kirkkoa rahallisesti suuressa määrin. Pühalepn kirkkoa tuettiin myös paikallisen johtajan ansiosta Moskovan rahoilla. Mikäli Neuvostoliitto olisi jatkanut toimintaansa Virossa pitempään, hän olisi joutunut siitä vastuuseen. Ennen kivikirkkoa paikalla on ollut puukirkko, sillä perustusten alta löydettiin paksu puukerros todisteeksi puukirkosta. Puukirkkoa käytettiin yleensä apuna telineiden tukena uutta kirkkoa rakennettaessa ja se poltettiin sitten kirkon valmistuttua. Kirkolla oli alkuaan kolme tarkoitusta, sen piti toimia kokouspaikkana, jumalanpalveluspaikkana ja majapaikkana pyhiinvaeltajille. Kirkon torniin kiivettiin alkuaan ulkopuolelta, mutta myöhemmin tehtiin portaat sisäpuolelle. Väitetään Pühalepan kartanosta kulkevan maanalaisen käytävän kirkkoon. Siitä löytyi myös todisteita n. 50 vuotta sitten, kun joku paikallinen oli löytänyt kartanosta käytävän alkupään. Saarnatuoli on arvokkain säilynyt veistos kirkossa. Dolomiittikivi materiaalina antaa erilaisia värisävyjä seinälle. Nigulisten kirkkoon Tallinnassa on viety paljon esineitä täältä. Kirkon seinillä on tauluja, joissa on esitetty kirkossa toimineet papit. Piru itse on kuulemma ollut ensimmäisen pappi. Tarina kertoo, että yksi härkä oli kuulemma tottelematon, eikä pappi raatsinut rangaista sitä. Jonkin ajan kuluttua papille tuotiin iso lihapala ja kerrottiin härän
rikoksen olleen niin suuri, että kuolemantuomio oli ainoa mahdollinen rangaistus. Neuvostoaikana kirkon sisustus tuhottiin ja uruista tehtiin moottoripyöriin pillejä ja eri päivinä kokeiltiin erialaisia putkia. Pienimmät pillit olivat metallia ja kestävämpiä. Pühalepan kirkon porttiin liittyy vielä tarina kirkon paikasta. Kaksi härkää sai vedettäväkseen ison kiven ja päätettiin rakentaa kirkko sille paikalle missä härät pysähtyvät. Tämä tarina taitaa olla tosi ja kivessä on hakattuna vuosiluku 1834 osoittamassa milloin tämä on tapahtunut. Kuva 14. Pühalepan kirkon porttipaasi RANNAPRAAGUN KAHVILASSA Pühalepan kirkolta ajettiin kohti Rannapraagun ravintolaa, jonne meille oli tilattu pöydät ruokailua varten. Matkalla keskusteltiin Oopperapäivistä, kulttuurisuhteista ja kuntien välisestä kanssakäymisestä. Keskusteltiin myös pakanajumalista, muinaisuskonnoista ja kansantaruista. Vanamuinen tuli tässä yhteydessä myös mainittua. Keskustelua käytiin myös Kuivastun- Virtsun laivayhteydestä ja sopimuksen irtisanomisesta laivanvarustaja Leedon kanssa. Leedo on siirtänyt jo kaksi laivaansa Saksan sisävesiliikenteeseen. Valtio on tilannut uusia laivoja, mutta ne tulevat vasta myöhemmin liikenteeseen. Keskusteltiin Suomen asukasluvusta, joka ylitti vasta 1500-1600- lukujen vaihteessa Viron asukasmäärän. Keskustelu siirtyi myös tsaarinvallan hajoamisen syihin, joka johtui osittain Nikolai II huonosta onnesta Japania vastaan käydyssä sodassa. Nikolai II oli heikko hallitsija, eikä osannut hallita niin suurta kokonaisuutta. Myös Stalin sai osansa haukuista keskustelussa lähetettyään hevosarmeijan Puolaa kukistamaan. Tapaus oli katastrofi ja syyn sai
tietenkin armeijan komentaja. Totuuden puhuja ei saanut yösijaa Neuvostoliitossa siihen aikaan, sillä toisinajattelijat ja mahdolliset kilpailijat teloitettiin. Ruokailu sujui Rannapraagun ruokapaikassa mukavissa merkeissä vilkkaasti keskustellen ja syömällä päivän liha-annosta ja kahvia kahvikakkuineen. Kuva 15. Syömässä Rannapraagu-ravintolassa Ruokailun jälkeen jatkettiin matkaa Kärdlan kirkkoon, joka oli lyhyehkön matkan päässä ravintolasta. KÄRDLAN KIRKKO Kärdlan kirkko on pyhitetty Johannes Kastajalle. Se kunnostettiin 1861-1863 Kärdlan vaatetehtaan työläisille heidän omilla varoillaan. Kunnostusrahaa kerättiin myös tehtaan johdolta ja ympäristön kartanoilta. Rakennusmateriaalia saatiin myös rannikolle uponneista laivoista. Kertomusten mukaan, joku pappi saattoi ohjata laivoja tahallaan rannikolle majakan valoja sammuttelemalla. Monessa kirkossa on haaksirikkoutuneista laivoista saatuja esineitä kirkon sisustuksessa, mm. Ruhnussa. Kirkko on 3-laivainen, kuten Länsi-Eestin kirkot tyypillisesti ovat. Kirkossa on muutamia merkittäviä esineitä, kuten uus-goottista tyyliä oleva alttarialue, saarnastuoli ja alttaritaulu, vuonna 1889 maalattu Jeesus ristillä.
Itäisellä sivulla on nelikulmainen puutorni, joka rakennettiin vuonna 1929 suojaamaan alkuperäistä merkittävää barokkiaikaista kivistä kellotornia. Paikalla on ollut aiemmin kaksi kirkkoa eri aikoina, mutta kumpikaan ei ole säilynyt nykypäiviin. Kärdlan kirkko toimii nykyään Pühalepan kirkon apukirkkona. Kuva 16. Kärdlan kirkon puinen kellotorni Kuva 17. Kärdlan kirkossa Jeesus ristillä Kärdlan kirkossa on Hiidenmaan parhaat urut, mutta lattia ja katto ovat huonossa kunnossa.
Kuva 18. Kärdlan kirkon sisällä ja urut Kuva 19. Hiidenmaalaisille sodassa hukkuneille Kuva 20. Poliittisesti korrektia (kuskimme)
Kärdlan kirkon kunnostussuunnitelmia on pohdittu myös liikemiespiireissä ja olisi kiire kunnostaa kirkkoa, sillä saarnastuoli on vaarassa hajota, lattia ja katto ovat myös huonossa kunnossa. Katto vaatisi erityisesti kunnostusta, sillä katon reuna-alueet ovat lahonneet, eivätkä kestä talvella kovaa lumikuormaa. Kirkossa pidetään joka sunnuntai jumalanpalveluksia. Kirkon ulkopuolella on muistomerkki II-maailmansodan aikana hukkuneille hiidenmaalaisille. Istuva sotilas on poliittisesti korrektisti puettu sotisopaan, jossa on vaikutteita, virolaisesta, venäläisestä ja saksalaisesta sotilaspuvusta. RISTIMÄKI Ristimäki on paikka, joka on syntynyt Hiidenmaalta lähteneiden rantaruotsalaisten ensimmäiselle pysähdyspaikalle, missä he pitivät lähtöjumalanpalveluksen 20.8.1781. Ruotsalaiset olivat olleet vapaita talonpoikia pitkään, mutta kartanonomistajien oikeudet lisääntyivät kovasti. Venäjän tsaari Katariina II vapautti ruotsalaiset maaorjuudesta, mutta sillä edellytyksellä, että he muuttavat Etelä- Ukrainaan. Korgesaaren kartanon omistaja Sternbock ajoi vapaat talonpojat pois ja yli 1000 ihmistä lähti kävellen matkalle koko omaisuus mukanaan. Matka kesti noin vuoden ja perille saapui noin puolet matkaan lähteneistä. Tälle paikalle on syntynyt Ristimäki, johon ohikulkijat ovat rakentaneet luonnon materiaaleista ristejä, joita on kertynyt todella paljon. Kävelimme melko pitkälle polkuja pitkin, mutta loppua ei nähty. Ristin pystyttäminen lupaa pystyttäjälle onnea. Kuva 21. Ristimäelle tultu Kuva 22. Ristimäen ristejä. REIGIN KIRKKO Reigin nimi juontuu paikallisten ruotsalaisten käyttämästä Reigi-nimestä. Reigi oli suurin ruotsalaiskylä Pohjois-Hiidenmaalla. Ruotsalaisten muutettua vuonna 1781 Ukrainaan, muodostivat paikalliset eestiläiset oman yhteisönsä Reigiin. Ruotsalaiset perheet, jotka asuivat kirkon ympäristössä, eivät olleet muuttaneet muualle. Ensimmäiseksi he nimittivät paikkaa Ruotsin kyläksi, josta myöhemmin muotoutui virallinen nimi. Vielä ennen II-maailmansotaa he puhuivat keskenään vanhaa ruotsia. O.R.L von Ungern-Sternberg perusti kylään meijeritilan, joka sijaitsi eräässä Reigin kartanossa. Tiiliä valmistettiin Reigin lähellä. 1900-luvulla Reigissä toimi meijeri ja kartano toimi myymälänä. Reigi sai itsenäisyyden vuonna 1627, kun kunta erotettiin Käinasta. Kirjailija Aino Kallas on kuvannut tuota aikaa värikkäästi kirjassaan Reigin pappi. Kirjan henkilöt eivät käyneet nykykirkossa, vaan aiemmin paikalla olleessa puukirkossa, joka sijaitsi Reigin kylässä. Puinen
kirkko rakennettiin 1690-luvulla Pihla-mäelle. Kirkko oli pyhitetty Johannes Kastajalle. Kirjassa esiintynyt pappi oli Reigin kirkon ensimmäinen pappi Lempelius. Kivinen kirkko rakennettiin jumalanpalveluksia varten. Kirkon rakennutti parooni Otto Reinhold von Ungern-Sternberg (1744-1811) poikansa Otto Dietrich Gustavin muistoksi, tämän tehtyä itsemurhan. Kirkko valmistui 24.8.1802. Poika opiskeli Pietarissa, mutta eli pääasiassa juhlien ja velkaa ottaen. Kun hän kävi kysymässä isältään rahaa velkojensa maksuun, tämä kieltäytyi. Poika teki sitten itsemurhan ampumalla itsensä. Reigin ensimmäinen pappi huijasi laivoja rannikon kareille ja koska rannikolle ajautuneet laivat kuuluivat rannikon asukkaille, hän hyötyi siitä melkoisesti. Kirkon uruista voidaan myös olla ylpeitä, sillä ne ovat Hiidenmaalaista alkuperää. Paikalla on pidetty myös ulkosalla puistohartauksia. Hautausmaalle on haudattu kirkon entisiä pappeja. Ungern- Strengbergin kartanon sukua on haudattu yhteen linjaan, jossa sikopaimenkin on saanut paikkansa viimeisenä rivissä. Kuva 23. Reigin kirkko Kuva 24. Reigin kirkon urut Kuva 25. Reigin pappien hautoja Kuva 26. Reigin kirkon portti EIGIN PASTORAATTI Reigin kirkolta ajettiin pieni matka Reigin pastoraattiin, joka on ollut pari viime vuotta taidenäyttelytilana ja sitä ennen vuodesta 1966 asti ollut vähän aikaa asuntoina ja sitä ennen
vanhainkotina. Talo on ollut vuosikymmeniä tyhjänä odottamassa kunnostusta, sillä sen tarpeessa pastoraatti on. Korjausta oli jo aloitettu, mutta paljon tehtävää on jäljellä. Reigin kirkkokartano tai pastoraatti ajoittuu 1700-luvun alkupuolelle Reigin kihlakunnan perustamisen jälkeen. Rakennuksen kolmas päähuone ajoittuu vuosille 1775-1779 ja Suurkartanon linnan lisäksi se on toinen barokkityyliin rakennettu rakennus Hiidenmaalla. Kirjailijatar Aino Kallasta inspiroi Reigin pastori Lempeliuksen vaimon Catharina Vieckenin (Wyckeni) ja diakoni Jonas Kempen rakkaustarina, joka päättyi mestauskirveen alla. Lisätietoa löytyy osoitteesta www.reigipastoraat.ee. Kuva 27. Reigin pastoraatissa KÔPUN MAJAKKA Kuva 28. Reigin pastoraatin sisäkatto Kotimatkalla poikettiin Köpun majakalla, joka on maailman kolmanneksi vanhin toimiva majakka. Tornin korkeus maanpinnasta on 36 m ja majakan valon korkeus on 102 m merenpinnasta. Majakka on rakennettu vuosien 1531-1560 aikana. Majakalta ajettiin satamaan ja Kuresaareen saavuttiin n. klo 20.00 paikkeilla. Kuva 29. Köpun majakka Kuva 30. Matkalaisia bussissa Kiitokset kaikille mukana olleille ja matkaa järjestäneelle Jürille, oppaillemme Anti Toplanille ja Kristjan Simsonille. Matti Suominen Kulttuurivene ry sihteeri ja tiedottaja. Kotisivut: www.kulttuurivene.eu