This document was produced from http://www.finlex.fi/fi/oikeus/kho/vuosikirjat/2004/200403348 (accessed 11 Dec 2012) 22.12.2004/3348 KHO:2004:114 Kansalaisuusasia - Henkilöllisyys - Epäselvä henkilöllisyys - Väestötietojärjestelmään merkitty henkilöllisyys - Esiintyminen eri henkilöllisyydellä Diaarinumero: 2053/3/03 Antopäivä: 22.12.2004 Taltio: 3348 Sen jälkeen kun A oli merkitty 18.9.1991 väestötietojärjestelmään esittämällään henkilöllisyydellä, hän oli hakenut vuonna 1993 Ruotsissa turvapaikkaa eri nimellä ja kahdella eri syntymäajalla. A:n henkilöllisyys oli voitu katsoa epäselväksi kansalaisuuslain (401/1968) nojalla. Ottaen huomioon myös kansalaisuuslain (359/2003) 6 :n säännökset, A:n henkilöllisyyttä ei voitu pitää luotettavasti selvitettynä Ulkomaalaisviraston päätöksentekohetkeen 13.2.2002 mennessä. Kansalaisuuslaki (401/1968) 4 1 mom. Kansalaisuuslaki (359/2003) 6 Kort referat på svenska Selostus asian aikaisemman käsittelyn vaiheista Ulkomaalaisvirasto ei ole 13.2.2002 tekemällään päätöksellä myöntänyt Somalian kansalaiselle A:lle Suomen kansalaisuutta, koska hakijan henkilöllisyys on jäänyt epäselväksi eikä ole tutkinut kansalaistamisen edellytyksiä, koska hänen henkilöllisyyttään ei voida pitää selvitettynä. Hakija saapui Suomeen 25.5.1990 ja haki Suomesta turvapaikkaa. Maahan tullessaan hän esitti A-nimiselle henkilölle Mogadishussa 27.12.1989 myönnetyn Somalian passin, jossa syntymäajaksi oli merkitty 1971 ja syntymäpaikaksi Mogadishu. Turvapaikkakuulustelussa 5.9.1990 hakija oli kertonut passin olevan aito ja että se oli hankittu välittäjän kautta "mustasta pörssistä". Turvapaikkakuulustelussa hakija oli kertonut osoitteekseen kotimaassaan Mogadishu, Wabari. Rotu/etninen tausta -kysymykseen hakija oli vastannut Daarood, klaani Majeerteen. Syntymäajakseen hakija oli ilmoittanut 17.4.1971. Hakija oli rekisteröity väestötietojärjestelmään nimellä A, syntynyt 17.4.1971 ja näillä tiedoilla hän oli saanut sosiaaliturvatunnuksen. Edelleen näillä tiedoilla hakija oli hakenut Suomessa oleskelulupia vuosina 1990-1994, muukalaispasseja vuosina 1994, 1995 ja 2000 sekä Suomen kansalaisuutta vuonna 1997. Oleskelulupahakemuksessa 15.8.1990 hakija oli maininnut vanhemmikseen B:n, joka oli kuollut, ja C:n. Väestötietojärjestelmän mukaan hakija oli ollut avioliitossa 6.12.1976 syntyneen D nimisen somalialaisen kanssa 15.9.1995-14.5.2001. Avioliitto oli väestötietojärjestelmän mukaan päättynyt avioeroon. Väestötietojärjestelmän mukaan hakijalla on 15.1.1995 syntynyt lapsi nimeltä F. Väestötietojärjestelmän mukaan hakijalla ei ollut häneen huoltajuussuhde voimassa.
Syksyllä 1999 Turun tullista Ulkomaalaisvirastolle oli ilmoitettu, että A asui Ruotsissa vaimonsa ja lastensa luona. Väestötietojärjestelmässä hakijan kotipaikkana tuolloin oli Tampere. Ulkomaalaisvirasto oli lähettänyt selvityspyynnön hakijan väestötietojärjestelmän mukaiseen osoitteeseen siitä, oliko hän muuttanut Ruotsiin, ja jos oli, niin miksi hän ei ollut ilmoittanut muutostaan maistraattiin. Hakija ei ollut vastannut selvityspyyntöön, jolloin Ulkomaalaisvirasto oli pyytänyt Tampereen poliisia tutkimaan, asuiko hakija väestötietojärjestelmän mukaisessa osoitteessa. Hakijaa ei ollut tavoitettu. Koska hakijalla ilmeisesti oli siteitä Ruotsiin, oli katsottu aiheelliseksi suorittaa Pohjoismainen sormenjälkivertailu. Ulkomaalaisvirasto oli saanut 24.5.2000 Pohjoismaisesta sormenjälkivertailusta vastauksen, jonka mukaan Ruotsissa oli 12.2.1993 rekisteröity Somalian kansalainen E -niminen turvapaikanhakija, jonka sormenjäljet olivat identtiset Suomen väestötietojärjestelmässä A - nimisenä henkilönä rekisteröidyn henkilön kanssa. Maahan tullessaan E oli kertonut syntymäajakseen 22.4.1975, mutta hän oli myöhemmin ilmoittanut syntymäajakseen 16.10.1975. Hakiessaan turvapaikkaa E oli kertonut 2.11.1993 poliisikuulustelussa tulleensa Ruotsiin Lontoon kautta, mutta ei muistanut tarkalleen, milloin hän oli tullut Tukholmaan. Hän oli kertonut ostaneensa tuntemattomalta henkilöltä Tansaniasta Somalian passin, jossa oli ollut oleskelulupa Ruotsiin. Passissa ei ollut E:n kertoman mukaan hänen kuvaansa ja passin henkilön nimenä oli joku Said Ahmed. Kun E oli ohittanut passintarkastuksen Ruotsissa, oli hän repinyt passin ja liput. Kuulustelussa E oli kertonut kuuluvansa Darood-klaanin Majeerteehin. Statens Invandrarverketin 14.4.1993 suorittamassa turvapaikkakuulustelussa E oli kertonut osoitteekseen kotimaassaan Waberi, Mogadishu. Äitinsä nimeksi hän oli kertonut S:n ja isänsä hän kertoi kuolleen. Perheestään hän oli lisäksi kertonut, että hänellä oli elossa neljä sisarusta ja kaksi sisarusta oli kuollut sekä sen, että hänen kaksi serkkuaan äitinsä puolelta olivat Ruotsissa ja toisella heistä oli Ruotsiin oleskelulupa. E oli kertonut myös, että hänellä oli Keniassa tyttöystävä, jonka nimi oli Saido Maxamud Cabdi ja joka oli raskaana. E:lle oli myönnetty pysyvä oleskelulupa Ruotsiin humanitaarisista syistä. Oleskelulupa oli peruutettu 8.7.1999, koska Ruotsin viranomaiset olivat todenneet, että E ei enää ollut oleskellut Ruotsissa. Ruotsin Migrationsverketin (ent. Statens Invandrarverk) rekisteristä löytyi tietoja myös henkilöstä, joka on Suomen väestötietojärjestelmässä A -nimisenä henkilönä. A oli hakenut vuonna 1994 oleskelulupaa Ruotsiin, koska hän oli halunnut muuttaa sinne somalialaisen kihlattunsa D:n vuoksi. Helsingissä Ruotsin edustustossa oleskelulupaa varten pidetyssä kuulustelussa 11.10.1994 A oli kertonut, että vuotta aikaisemmin eli vuonna 1993 hän oli Ruotsissa käydessään tavannut morsiamensa, joka asui Gnestassa. D:ä oli kuulusteltu A:n oleskelulupahakemuksen johdosta Nyköpingin poliisilaitoksen ulkomaalaisyksikössä 13.12.1994. Kuulustelupöytäkirjan mukaan D:lle oli myönnetty pysyvä oleskelulupa Ruotsiin 16.6.1994. D oli kertonut tavanneensa A:n tammikuun lopussa 1994. D oli kertonut tulleensa raskaaksi maaliskuussa 1994, kun A oli vieraillut viikon ajan D:n asunnossa Flenissä. Lapsen D odotti syntyvän tammikuun puolivälissä 1995. D oli kertonut A:n perheestä sen, että tällä oli kahdeksan veljeä, mutta että ei tiedä heistä paljoakaan ja luuli, ettei A pitänyt heihin yhteyttä.
Nyköpingin poliisilaitoksella 29.8.1996 pidetyssä kuulustelussa D:n kerrottiin asuneen Ruotsissa neljä vuotta. Kuulustelupöytäkirjan mukaan D:llä eikä A:lla ollut sukulaisia Suomessa eikä Ruotsissa, mutta että A:lla olisi veli Tanskassa. Hakiessaan oleskelulupaa Ruotsiin A:lla oli ollut pysyvä oleskelulupa Suomeen ja Suomen myöntämä muukalaispassi. A:lle myönnettiin määräaikainen oleskelulupa Ruotsiin ajalle 29.5.1995-3.9.1998. A ei kuitenkaan ollut halunnut rekisteröityä Ruotsiin asuvaksi, ennen kuin hän oli saanut Suomen kansalaisuuden. Kun määräaikainen oleskelulupa Ruotsiin oli päättynyt 3.9.1998, oli A ilmoittanut Statens Invandrarverketille, että hän halusi jatkaa määräaikaista oleskelulupaansa, mutta ettei hän halunnut pysyvää oleskelulupaa Ruotsiin, koska hän ei voinut saada Suomen kansalaisuutta, jos hänellä oli Ruotsiin pysyvä oleskelulupa. A oli ilmoittanut marraskuussa 1999 Statens Invandrarverketille, ettei hän ollut enää kiinnostunut määräaikaisenkaan oleskelu- ja työlupansa pidentämisestä, koska hän voi matkustaa Ruotsiin pari kertaa kuukaudessa perhettään tervehtimään käyttäen muukalaispassiansa ja Suomeen olevaa pysyvää oleskelulupaansa. Hän oli ilmoittanut muuttavansa Ruotsiin, kun saa Suomen kansalaisuuden. Ruotsin rekisteritietojen mukaan A - nimisellä henkilöllä oli Ruotsissa lapset F, joka on syntynyt 15.1.1995, ja G, joka on syntynyt 29.9.1996. Ulkomaalaislain mukaisessa kuulustelussa Tampereen poliisilaitoksella 8.2.2000 A oli kertonut D:n asuneen Ruotsissa kuusi vuotta ja että hän oli tutustunut D:in Tukholmassa joulukuussa 1994. Lapsi F oli syntynyt 15.1.1995. Kuulustelupöytäkirjan A oli vahvistanut allekirjoituksellaan. A:ta kuulusteltaessa 30.10.2000 muun muassa väärän henkilötiedon antamisesta kuulusteltava oli kertonut, että hän oli avioitunut 2.5.1996 somalialaisen D:n kanssa, joka oli asunut Ruotsissa vuodesta 1993 lähtien ja että heillä oli kaksi yhteistä lasta F s. 15.1.1995 ja G s. 29.9.1997. A oli vahvistanut kuulustelupöytäkirjan tiedot allekirjoituksellaan. Samassa kuulustelussa A oli kieltänyt tuntevansa E -nimistä henkilöä, esiintyneensä muilla henkilötiedoilla Ruotsissa, hakeneensa turvapaikkaa muista maista kuin Suomesta ja sen, että häneltä olisi otettu sormenjälkiä muulloin kuin Tampereen poliisilaitoksella 11.4.2000. Kansalaistaminen edellyttää, että hakijan henkilöllisyydestä ei ole epäselvyyttä. Hakija oli esittänyt ristiriitaisia ja totuudenvastaisia tietoja itsestään, perheestään, avioliitostaan ja lapsistaan, hän oli esiintynyt Ruotsissa eri henkilöllisyydellä ja lisäksi hänen Suomessa ja Ruotsissa henkilöllisyydestään esittämät selvitykset olivat keskenään ristiriitaisia, joten hakijan henkilöllisyys oli jäänyt epäselväksi. Ulkomaalaisviraston soveltamat lainkohdat: Kansalaisuuslaki (401/1968, 481/1998) 4 :n 1 momentti, 12 a, 13 :n l momentti ja 13 a. A oli hallinto-oikeudelle tekemässään valituksessa vaatinut Ulkomaalaisviraston päätöksen kumoamista ja asian palauttamista Ulkomaalaisvirastolle uudelleen käsiteltäväksi. Asiassa oli järjestettävä suullinen käsittely henkilöllisyyden selvittämisessä tarvittavan todistelun vastaanottamiseksi. Ulkomaalaisviraston päätös oli lainvastainen, koska siinä oli tulkittu väärin kansalaisuusasetuksen 8 :ää. A on esittänyt riittävän selvityksen henkilöllisyydestään ja sen vuoksi Ulkomaalaisviraston olisi pitänyt tutkia kansalaistamisen edellytykset hänen osaltaan. Toissijaisesti A oli katsonut, mikäli annettu selvitys ei A:n kannan vastaisesti ollut
riittävä, että Ulkomaalaisviraston olisi hallintomenettelylain 17 :n mukaan tullut huolehtia selvittämisestä. A oli saapunut Suomeen Mogadishussa 27.12.1989 myönnetyllä Somalian passilla. A on uudistanut passinsa Somalian Tukholman suurlähetystössä. Uudistamalla A:n passin Somalian lähetystö on samalla vahvistanut passin oikeellisuuden. Tämä oli selkeä osoitus passin aitoudesta ja A:n henkilöllisyydestä. A ei ollut toimittanut Suomen tai Ruotsin viranomaisille mitään asiakirjoja, joista olisi ilmennyt jokin muu henkilöllisyys. Kirjalliset todisteet ja henkilöiden kertomukset hänen henkilöllisyydestään osoittivat hänen olevan A. A oli pahoillaan, että hän oli ajattelemattomuuttaan esiintynyt keksityillä henkilötiedoilla Ruotsissa. Tämä sinänsä paheksuttava toiminta ei kuitenkaan voinut olla peruste jättää tutkimatta kansalaistamisen edellytyksiä. Helsingin hallinto-oikeuden ratkaisu Hallinto-oikeus on 16.5.2003 toimittanut asiassa suullisen käsittelyn. Hallinto-oikeus on päätöksessään katsonut, että A:n henkilöllisyyttä ei ollut pidettävä epäselvänä ja on hänen valituksestaan kumonnut Ulkomaalaisviraston päätöksen ja palauttanut asian Ulkomaalaisvirastolle uudelleen käsiteltäväksi. Perustelut Asiakirjoista saatava selvitys Hallinto-oikeudella on ollut käytettävissään Ulkomaalaisviraston päätöksen perusteena olleet asiakirjat. Suullisessa käsittelyssä saatu selvitys A:n oikeudenkäyntiavustaja varatuomari Milja Vennelä totesi, että A ei ollut toimittanut Ruotsin viranomaisille mitään asiakirjoja, joissa hän olisi esiintynyt toisella nimellä. A kertoi, että hän on syntynyt Mogadishussa ja tullut Suomeen vuonna 1990 Moskovan kautta. Hänen isänsä B oli kuollut vuonna 1988. Hänen äitinsä C asuu Yhdysvalloissa, samoin hänen kuusi nuorempaa veljeään Omar, Ilyas, Said, Qalid, Salemaan ja Mohamed. Hänen sisarensa Saida asuu Etelä-Afrikassa ja hänen veljensä Faysal Tanskassa. A myönsi esiintyneensä Ruotsissa nimellä E. Hän oli kuitenkin tuolloin ollut nuori ja koska hänellä oli ollut Turussa rasismin vuoksi vaikeaa, hän oli halunnut muuttaa toiseen maahan. A kertoi, että hän oli saanut Ruotsissa oleskeluluvan E:n nimellä ja hänellä oli ollut muukalaispassi tällä väärällä nimellä. Hän oli kuitenkin vuonna 1995 lopettanut sen käyttämisen. Somalian passia hänellä ei ole koskaan ollut muulla nimellä kuin A. Hänen Ruotsissa turvapaikkakuulustelussa kertomansa asiat eivät pitäneet paikkaansa. Sen sijaan Suomen turvapaikkakuulustelussa hän oli ilmoittanut oikean nimensä, A. A totesi, että jotkin hänen Suomen turvapaikkakuulustelussa kertomansa seikat oli kirjattu väärin ja Ulkomaalaisviraston asiakirjoissa oli ylipäätään paljon virheellisyyksiä. Todistaja H kertoi isänsä B:n kuolleen Somaliassa vuonna 1988. Äiti C asuu Yhdysvalloissa Minneapolisissa yhdessä H:n kuuden veljen kanssa. Hänen sisarensa Saida asuu Etelä-
Afrikassa ja veli A Suomessa. H kertoi, että hänellä on Suomessa myös serkku Mohamed Salad Ali, joka on hänen äitinsä sisaren Maryan Ashkirin poika, sekä eno Ahmed Isse Farah, joka on hänen mumminsa veljen poika. H oli pitänyt yhteyttä A:han puhelimitse ja kirjeitse ja hän oli myös käynyt tapaamassa A:ta Suomessa ja Ruotsissakin. H kertoi A:n eronneen vaimostaan D:sta. Hänellä on kaksi lasta, F ja G. Todistaja Mohamed Salad Ali kertoi olevansa A:n serkku äitinsä puolelta, hänen äitinsä nimi on Maryan Ashkir Farasle. Somaliassa hän oli ollut tekemisissä A:n perheen kanssa ja käynyt hyvin usein vierailulla heidän talossaan Waberissa. A:n perheessä on kahdeksan poikaa ja yksi tyttö, mutta hän sanoi muistavansa heistä A:n lisäksi vain H:n ja I:n. Hän ei ollut nähnyt A:n veljiä ja sisarta aikoihin. Hän oli ollut 13-vuotias lähtiessään Somaliasta. Sen jälkeen hän oli ollut paljon tekemisissä A:n kanssa, ja muiden sisarusten kanssa hän oli pitänyt yhteyttä puhelimitse. Mohammed Salad Ali sanoi tietävänsä, että A oli hakenut turvapaikkaa Ruotsissa. Todistaja Ahmed Isse Farah kertoi olevansa A:n sukulainen, A:n isoäiti on hänen tätinsä. Somaliassa asuessaan Ahmed Farah oli käynyt A:n kotona Mogadishussa Waberissa usein silloin, kun hän opiskeli yliopistossa. Hän tapasi tuolloin 1980-luvulla myös A:n, joka oli silloin vielä nuori poika. Hän sanoi, ettei muista kaikkien A:n sisarusten nimiä, vain Faysalin, Omarin, Ilyaksen ja Salemaanin sekä Saidan, joka on vanhin. Hän sanoi tavanneensa kerran Ruotsissa A:n vaimon D:n ja heidän kaksi lastaan. Todistaja Mohamed Dahir Sheikh Abdirahman kertoi tuntevansa A:n perheen, A:n isoisä on asunut samassa kaupungissa kuin todistaja. Hän kertoi tuntevansa A:n isoisän ja isän puoleiset tädit. A:n kotona hän ei ollut käynyt. A:n ja tämän isän ja äidin hän on tavannut Somaliassa kerran, kun he olivat tulleet A:n isoisän hautajaisiin Baidawaan joskus 1980- luvulla. Hän oli kuitenkin tavannut A:n myöhemmin Suomessa. Hän oli tunnistanut A:n tämän isoisästään kertomien asioiden perusteella. Ylitarkastaja Kati Korsman totesi, että asiakirjoissa oli tuotu esiin A:n henkilöllisyyttä koskevia ristiriitaisia tietoja. Suullisessa käsittelyssä nämä ristiriidat eivät olleet selvinneet. Hakija oli esiintynyt Suomessa ja Ruotsissa eri henkilöllisyydellä, ja luotettavaa asiakirjanäyttöä siitä, kumpi henkilö hän on, ei ollut olemassa Ruotsissa eikä myöskään Suomessa. Turvapaikkakertomukset olivat hieman ristiriitaiset, mutta Ruotsin turvapaikkakertomuksesta löytyi suullisessa käsittelyssä todistajina kuultuja henkilöitä, joita ei ollut mainittu Suomen turvapaikkakertomuksessa. Näin ollen Suomen ja Ruotsin kertomukset olivat ihan yhtä uskottavat. Selvityksen arviointi ja hallinto-oikeuden johtopäätös Ulkomaalainen voidaan hakemuksesta ottaa Suomen kansalaiseksi, jos hän täyttää kansalaiseksi ottamiselle kansalaisuuslain (401/1968) 4 :ssä säädetyt edellytykset. Kansalaisuusasetuksen 8 :n 3 momentin mukaan hakijan tulee asiakirjoilla luotettavasti selvittää kansalaisuuden saamisen, säilyttämisen tai menettämisen perusteena olevat tosiseikat. Pykälän 4 momentin mukaan viranomaisella on oikeus vaatia hakijalta muukin kansalaisuutta koskevan asian ratkaisemiseksi tarpeellinen selvitys. Väestötietolain 6 :n 1 momentin mukaan väestötietojärjestelmässä olevia henkilötietoja pidetään luotettavana selvityksenä henkilöstä, jollei toisin näytetä. Lain 9 :n 1 momentin mukaan Suomen kansalaisen on pyynnöstä annettava 4 :ssä tarkoitettujen tietojen
tarkistamista varten tarpeelliset selvitykset. Saman lain 10 :n 1momentin mukaan ulkomaalaisen ilmoitusvelvollisuudesta on soveltuvin osin voimassa, mitä 9 :ssä säädetään Suomen kansalaisen ilmoitusvelvollisuudesta. Lain 10 :n 2 momentin mukaan ulkomaalaisen, jonka oleskelu Suomessa on tarkoitettu kestämään tai on kestänyt vähintään yhden vuoden, on lisäksi ilmoitettava 4 :ssä säädetyt tiedot. Henkilön on esitettävä luotettava selvitys väestötietojärjestelmään ilmoittamistaan tiedoista. Tällaisena selvityksenä mainitaan väestötietoasetuksen 10 :ssä muun ohella ulkomaalaisen kotimaan asianomaisen viranomaisen antama matkustusasiakirja, syntymätodistus ja avioliittotodistus. A oli saapuessaan Suomeen 25.5.1990 esittänyt Somalian passin, jonka hän oli 15.8.1990 pidetyssä turvapaikkakuulustelussa ilmoittanut aidoksi. Passin hän oli kuitenkin ilmoittanut hankituksi välittäjän kautta Mogadishussa. Passiin hänen nimekseen oli merkitty A ja syntymävuodeksi 1971 ja -paikaksi Mogadishu. Näillä henkilötiedoilla hänet oli merkitty väestötietojärjestelmään. A oli tämän jälkeen esiintynyt Suomessa mainituilla väestörekisteriin merkityillä henkilötiedoilla. A:n henkilöllisyydestään esittämien asiakirjojen ei somalialaisista henkilöasiakirjoista käytettävissä olevien tietojen perusteella voitu katsoa luotettavasti osoittavan A:n henkilöllisyyttä. Koska luotettavan asiakirjaselvityksen hankkiminen Somaliasta sen yhteiskunnalliset olot huomioon ottaen ei ollut mahdollista, A:n henkilöllisyyttä oli arvioitava ottaen huomioon myös kaikki muut hänen henkilöllisyyttään sekä perhe- ja sukulaisuussuhteitaan koskevat tiedot. Merkitystä oli osaltaan annettava myös sille, että väestötietojärjestelmään talletettuja tietoja pidetään lähtökohtaisesti luotettavana selvityksenä henkilöstä. Valituksessaan ja suullisessa käsittelyssä A myönsi hakeneensa vuonna 1993 turvapaikkaa Ruotsissa väärillä henkilötiedoilla. Hän ei ollut kuitenkaan esittänyt turvapaikkakuulustelussa eikä myöhemminkään mitään asiakirjoja henkilöllisyydestään. Hänelle oli Ruotsissa myönnetty vuonna 1994 pysyvä oleskelulupa ja muukalaispassi E -nimellä. Lupa oli kuitenkin peruutettu vuonna 1999, koska kyseisen henkilön ei katsottu enää asuvan Ruotsissa. Asiakirjojen mukaan Ruotsin viranomaisrekistereissä ei ollut muita tietoja E - nimisestä henkilöstä. Suullisessa käsittelyssä A kertoi, että hän oli lopettanut E -nimellä myönnetyn muukalaispassin käyttämisen vuonna 1995. Asiakirjojen mukaan A oli avioitunut vuonna 1995 Ruotsissa asuvan D:n kanssa. A:lle oli myönnetty Ruotsissa määräaikainen oleskelulupa ajalle 1995-1998. Suullisessa käsittelyssä kuullut todistajat kertoivat yhdenmukaisesti A:n vanhemmista ja sisaruksista, vaikka he eivät F:ää lukuun ottamatta olleet muistaneet kaikkien sisarusten nimiä. F ei tosin ollut osannut kertoa tarkemmin isänsä kuolemasta, mutta tämän hän oli sanonut johtuvan siitä, että hän oli ollut niin nuori isän kuollessa eikä hänelle ehkä ollut kerrottu kaikkea. Asiakirjoista saadun ja suullisessa käsittelyssä esitetyn selvityksen perusteella hallinto-oikeus on katsonut, ottaen huomioon sen, että A:n esittämää selitystä esiintymisestä väärillä henkilötiedoilla Ruotsissa oli pidettävä uskottavana, että A:n henkilöllisyydestä ei ollut sellaista epäselvyyttä, etteikö kansalaistamisen edellytyksiä tulisi tutkia. Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa
Ulkomaalaisvirasto on valituksessaan vaatinut hallinto-oikeuden päätöksen kumoamista ja Ulkomaalaisviraston 13.2.2002 tekemän päätöksen saattamista voimaan. Valituksensa perusteluina A:n henkilöllisyyden osalta Ulkomaalaisvirasto on todennut, että ratkaisuhetkellä voimassa olleen kansalaisuuslain (401/1968) 4 :n mukaan ulkomaalainen voidaan ottaa hakemuksesta Suomen kansalaiseksi säännöksessä mainittujen edellytysten täyttyessä. Kansalaistaminen edellyttää lisäksi, että hakijan henkilöllisyydestä ei ole epäselvyyttä, koska ei ole tarkoituksenmukaista antaa Suomen kansalaisuutta henkilölle, jonka oikeasta henkilöllisyydestä ei ole varmuutta. Selvitetty henkilöllisyys on hallintomenettelyn, kansalaistamisen selvittämisen perusedellytys. A:n ainoa asiakirjaselvitys henkilöllisyydestään on Somalian passi. Somalialaisia asiakirjoja ei voida pitää henkilöllisyyttä luotettavasti osoittavina asiakirjoina mahdollisesta asiakirjalomakkeen aitoudesta huolimatta, koska Somaliasta puuttuu toimivaltainen taho, joka voisi pätevästi antaa henkilöä koskevia asiakirjoja. Näin ollen hänen henkilöllisyyttään on arvioitava hänen oman kertomuksensa ja muiden asiassa ilmenneiden seikkojen perusteella. Hallinto-oikeuden päätöksen perusteluissa on todettu, että A:n henkilötietojen tultua väestörekisterijärjestelmään hän on sen jälkeen esiintynyt Suomessa väestörekisteriin merkityillä henkilötiedoilla. Henkilön syntymäajan ja nimen rekisteröiminen ja johdonmukainen ilmoittaminen ei kuitenkaan muuta tai oikeuta sitä seikkaa, että A on esiintynyt Ruotsissa nimellä E ja tämän nimiselle henkilölle ovat Ruotsin viranomaiset myöntäneet muukalaispassin ja oleskeluluvan vuoteen 1999 asti. Se, että esiintyminen on tapahtunut toisessa valtiossa, ei ole toiminnan moitittavuutta vähentävä seikka. A ei voi olettaa, että ristiriitaisuudet eivät vaikuttaisi hänen henkilöllisyytensä luotettavuuden arviointiin Suomessa. A:lta on jäänyt luotettavasti selvittämättä, miten turvapaikan hakeminen Ruotsista eri henkilöllisyydellä on helpottanut hänen Turussa kokemaansa rasismia. Hän ei ole myöskään uskottavasti selvittänyt, miksi hänen piti turvapaikkaa Ruotsista ylipäänsä hakea, jos hän ei ole hakemuksesta hyötynyt edes taloudellisesti. Helsingin hallinto-oikeudessa 16.5.2003 järjestetyssä suullisessa käsittelyssä A kertoi isänsä kuolleen vuonna 1988. Sisarikseen ilmoittamistaan henkilöistä A kertoi nuorimman nimen olevan Mohamed. Suomessa 5.9.1990 pidetyn turvapaikkakuulustelun selvitysosassa A kertoo 15.3.1989 tapahtuneesta Punaisten lakkien hyökkäyksestä kotiinsa, jolloin paikalla olivat hänen isänsä, äitinsä ja 16-vuotias siskonsa. Tämän hyökkäyksen jälkeisenä päivänä A:n kertoman mukaan hänen isänsä kuoli hyökkäyksessä saamiinsa vammoihin. Kysyttäessä A:lta suullisessa käsittelyssä siitä, missä hänen muut sisaruksensa olivat hyökkäyksen aikana, A totesi heidän olleen myös kotona. Suullisessa käsittelyssä kuultiin todistajia, jotka kertoivat tuntevansa A:n ja todistajana esiintyi myös veljeksi ilmoitettu, Tanskassa asuva F. Kysyttäessä veljeltä siitä, miten heidän isänsä kuoli, vastasi veli, auto-onnettomuudessa. Veli ilmoitti sisarussarjan nuorimmaisen olevan nimeltään Salemaan. Olisi luultavaa, että veljet muistaisivat nuorimman veljensä nimen yhdenmukaisesti. Muut todistajat eivät osanneet kertoa kaikkien A:n sisarusten nimiä eivätkä he kertoneet yhdenmukaisesti A:n vanhemmista ja sisaruksista. Turvapaikkalautakunnalle tehdyn turvapaikkavalituksen asiakirjoissa kerrotaan, että A oli maaliskuussa 1991 saanut äidiltään kirjeen, jossa kerrottiin, että A:n kaksi veljeä ja sisko ovat
saaneet alkuvuodesta 1991 surmansa Mogadishussa. Suullisessa käsittelyssä Ulkomaalaisvirasto tiedusteli A:lta, minkä nimisiä sisaruksia nämä olivat. A vain väitti Ulkomaalaisviraston asiakirjoissa olevan paljon virheitä ja kiisti, että hän tuollaista on koskaan väittänytkään. Vasta kansalaisuuspäätökseen tehdyssä valituksessa ja suullisessa käsittelyssä kävi ilmi, että A:n perheeseen kuuluu yhdeksän sisarusta. Osa sisaruksista on saman nimisiä kuin E - niminen henkilö oli ilmoittanut Ruotsin viranomaisille. Lisäksi E ilmoitti Ruotsissa tehdyssä turvapaikkakuulustelussa, että kaksi hänen sisaruksistaan on kuollut ja että hänellä on Saido Maxamud Cabdi -niminen tyttöystävä Keniassa. Suullisessa käsittelyssä Helsingin hallintooikeudessa A ilmoitti yhden sisarensa nimeksi Saido, joka asuu Etelä-Afrikassa. A ilmoitti äitinsä nimeksi C, kun taas E ilmoitti äitinsä nimeksi S. E -nimen A väitti olevan täysin keksitty nimi. A on todistettavasti esiintynyt Ruotsissa myös henkilöllisyydellä E, jonka henkilöllisyys on ollut niin uskottava, että hänelle on myönnetty Ruotsissa muukalaispassi ja 8.7.1999 asti voimassa ollut oleskelulupa. Kummankaan henkilöllisyyden luotettavuudesta tai epäluotettavuudesta ei ole saatu selvyyttä asiakirjoilla eikä hallinto-oikeudessa järjestetyllä suullisella käsittelyllä. Viitaten asiassa aikaisemmin esittämäänsä Ulkomaalaisvirasto on katsonut, että A:n henkilöllisyys ei ole tullut sillä tavalla luotettavasti selvitetyksi, että Ulkomaalaisvirastolla olisi ollut mahdollisuutta tutkia kansalaistamisen muita edellytyksiä. Selvitykset korkeimmassa hallinto-oikeudessa A on valituksen johdosta antamassaan vastineessa uudistanut aikaisemmin esittämänsä ja todennut, että hän oli vuonna 1993 esiintynyt Ruotsissa turvapaikanhakijana väärällä nimellä muun muassa, koska oli joutunut Turussa rasismin kohteeksi. Toisella nimellä esiintyminen oli johtunut osaksi nuoruuteen liittyvästä ajattelemattomuudesta ja kestänyt lyhyen aikaa, sillä hän oli jo vuonna 1995 saanut oleskeluluvan Ruotsissa oikealla nimellä. Suomessa hän ei ollut koskaan antanut viranomaisille muita kuin oikeita henkilötietojaan. Vuodesta 1995 alkaen hän ei ollut käyttänyt muuta kuin omaa nimeään antaessaan viranomaisille henkilötietojaan. Ajan kuluminen yhdessä muiden seikkojen kanssa on riittävä, jotta A:n henkilöllisyyden voidaan katsoa olevan luotettavasti selvitetyn. Suullisessa käsittelyssä todistajien kuulemiseen liittyy aina inhimillinen mahdollisuus pieniin ristiriitaisuuksiin, mikä ei kuitenkaan merkitse sitä, että lausuntoja olisi pidettävä epäluotettavina tai että ne eivät olisi tukeneet A:n henkilöllisyyttä. Kuten hallinto-oikeus on päätöksessään todennut, todistajat olivat pääsääntöisesti kertoneet yhdenmukaisesti A:n vanhemmista ja sisaruksista. Ulkomaalaisvirasto on vastaselityksessään todennut, että suullisessa käsittelyssä tapahtunut asioiden kiistäminen tai viranomaisille annettujen tietojen virheelliseksi toteaminen ei poista virallisista asiakirjoista ilmeneviä ristiriitaisuuksia hakijan perheestä. Ensi kertaan Suomeen saavuttaessa A:n nimellä esiintyminen on luonut vahvan olettaman hakijan oikeasta henkilöllisyydestä tuolla nimellä. Kuitenkin hakija on Ruotsissa esiintynyt vakuuttavasti E - nimisenä, koska Ruotsin viranomaiset ovat myöntäneet hänelle oleskeluluvan ja muukalaispassin, jotka ovat olleet voimassa viisi vuotta. Luotettavaa asiakirjaselvitystä ei ole esitetty kummastakaan henkilöllisyydestä. Ulkomaalaisvirasto on todennut, ettei A:n
henkilöllisyys ole tullut sillä tavalla luotettavasti selvitetyksi, että Ulkomaalaisvirastolla olisi mahdollisuutta tutkia kansalaistamisen edellytyksiä. Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu Korkein hallinto-oikeus kumoaa hallinto-oikeuden päätöksen ja saattaa voimaan Ulkomaalaisviraston päätöksen, jolla ei ole myönnetty A:lle Suomen kansalaisuutta. Perustelut Uudella 16.5.2003 annetulla ja 1.6.2003 voimaan tulleella kansalaisuuslailla (359/2003) on kumottu 28.6.1968 annettu kansalaisuuslaki (401/1968) siihen myöhemmin tehtyine muutoksineen. Lain yleiset siirtymäsäännökset ja lain voimaan tullessa vireillä olevia asioita koskevat säännökset ovat lain 53 ja 54 :ssä. Muita siirtymäsäännöksiä on lain 55-62 :ssä. Lain 53 :n 1 momentin mukaan lain voimaantulon jälkeen vireille tulevaan asiaan sovelletaan uutta lakia edellä mainituin poikkeuksin. Ulkomaalainen voidaan hakemuksesta ottaa Suomen kansalaiseksi, jos hän täyttää kansalaiseksi ottamiselle kansalaisuuslain (401/1968) 4 :ssä säädetyt edellytykset. Kansalaisuusasetuksen (699/1985) 8 :n 3 momentin mukaan hakijan tulee asiakirjoilla luotettavasti selvittää kansalaisuuden saamisen, säilyttämisen tai menettämisen perusteena olevat tosiseikat. Pykälän 4 momentin mukaan viranomaisella on oikeus vaatia hakijalta muukin kansalaisuutta koskevan asian ratkaisemiseksi tarpeellinen selvitys. Mainitut perusteet huomioon ottaen Ulkomaalaisvirastolla on ollut toimivalta vaatia hakijalta luotettava selvitys henkilöllisyydestään, eikä Ulkomaalaisvirastolla ole ollut mahdollisuutta tutkia kansalaistamisen muita edellytyksiä, jos hakijan henkilöllisyys on jäänyt epäselväksi. Luotettavaksi katsottavaa selvitystä henkilöllisyydestä on siis pidettävä kansalaistamisen muiden edellytysten selvittämisen perusedellytyksenä siitä huolimatta, ettei kansalaisuuslaissa (401/1968) ole ollut asiasta nimenomaista säännöstä. Väestötietolain 6 :n 1 momentin mukaan väestötietojärjestelmässä olevia henkilötietoja pidetään luotettavana selvityksenä henkilöstä, jollei toisin näytetä. Lain 9 :n 1 momentin mukaan Suomen kansalaisen on pyynnöstä annettava 4 :ssä tarkoitettujen tietojen varmistamista varten tarpeelliset selvitykset. Saman lain 10 :n 1 momentin mukaan ulkomaalaisen ilmoitusvelvollisuudesta on soveltuvin osin voimassa, mitä 9 :ssä säädetään Suomen kansalaisen ilmoitusvelvollisuudesta. Lain 10 :n 2 momentin mukaan ulkomaalaisen, jonka oleskelu Suomessa on tarkoitettu kestämään tai on kestänyt vähintään vuoden, on lisäksi ilmoitettava 4 :ssä säädetyt tiedot. Henkilön on esitettävä luotettava selvitys väestötietojärjestelmään ilmoittamistaan tiedoista. Tällaisena selvityksenä mainitaan väestötietoasetuksen 10 :ssä muun ohella ulkomaalaisen kotimaan asianomaisen viranomaisen antama matkustuskirja, syntymätodistus ja avioliittotodistus. Luotettavan selvityksen tai asiakirjojen hankkiminen Somaliasta ei ole mahdollista maan yhteiskunnalliset olosuhteet huomioon ottaen. Tällaisena selvityksenä ei myöskään voida pitää sitä, että Somalian Ruotsin suurlähetystö on jatkanut Somaliassa myönnetyn passin voimassaoloa. A ei siten ole esittänyt luotettavaa asiakirjaselvitystä omasta henkilöllisyydestään. A:n henkilöllisyyttä on tämän vuoksi arvioitava ottaen huomioon myös kaikki muut hänen henkilöllisyyttään sekä perhe- ja sukulaisuussuhteitaan koskevat tiedot.
A on merkitty Suomessa väestötietojärjestelmään 18.9.1991 hänen maahan tullessaan esittämällään nimellä A ja syntymäajalla 17.4.1971. Tämän jälkeen hän on poistunut Suomesta ja ollut Ruotsissa turvapaikanhakijana nimellä E ja esiintynyt kahdella eri syntymäajalla. Ruotsissa hänelle oli tuolla nimellä myönnetty oleskelulupa ja muukalaispassi, jotka oli peruutettu 8.7.1999. Tämän lisäksi hänelle oli Ruotsissa myönnetty A:n nimellä tilapäinen oleskelulupa ajalle 29.5.1995-3.9.1998, koska hänellä oli Ruotsissa vaimo ja kaksi lasta. Ruotsissa oleskelunsa A on kiistänyt vielä 1.7.1996 tekemänsä kansalaisuushakemuksen vireillä ollessa pidetyissä kuulusteluissa lokakuuhun 2000 saakka. Tämän jälkeen hän on myöntänyt menettelynsä, mutta on katsonut sen johtuneen nuoruuden ymmärtämättömyydestä ja Suomessa esiintyneestä rasismista. Kun Ulkomaalaisvirasto on kansalaisuushakemuksen tekemisestä lähtien yrittänyt selvittää A:n henkilöllisyyttä vertaamalla kaikkia aikaisemmin kertyneitä ja kansalaisuusasian yhteydessä saatuja tietoja toisiinsa ja A on tänä aikana jatkanut totuudenvastaisten tietojen antamista itsestään, on Ulkomaalaisvirasto päätöstä tehdessään voinut katsoa, että A:n henkilöllisyys oli jäänyt epäselväksi. Myöskään hallinto-oikeudessa myöhemmin suullisessa käsittelyssä esiintyneiden todistajien ei voida katsoa antaneen toisiinsa eikä myöskään A:n omiin kertomuksiin nähden riittävän ristiriidattomia lausumia, joiden perusteella olisi voitu päätyä hallinto-oikeuden tekemään johtopäätökseen, että A:n Suomessa käyttämää henkilöllisyyttä A, syntynyt 17.4.1971, olisi pidettävä oikeana ja Ruotsissa käytettyä henkilöllisyyttä E, syntynyt 22.4.1975 tai 16.10.1975, vääränä. Edellä kerrottu eri henkilöllisyyksillä esiintyminen on jatkunut, kunnes Ruotsin viranomaiset ovat 8.7.1999 peruuttaneet E:lle myönnetyn oleskeluluvan, millä seikalla on ratkaiseva merkitys arvioitaessa selvitettyä henkilöllisyyttä myös 1.6.2003 voimaan tulleen kansalaisuuslain (359/2003) 6 :n 3 momentin mukaisen, väestötietojärjestelmästä ilmenevällä henkilöllisyydellä vähintään viimeksi kuluneet 10 vuotta jatkuneen esiintymisen perusteella. Edellä mainituilla perusteilla korkein hallinto-oikeus katsoo, ottaen myös huomioon kansalaisuuslain (359/2003) 6 :n säännökset, ettei A:n henkilöllisyyttä ole voitu pitää siten luotettavasti selvitettynä, että Ulkomaalaisvirastolla olisi ollut edellytykset tutkia kansalaistamisen muita edellytyksiä. Asian ovat ratkaisseet hallinto-neuvokset Ilmari Ojanen, Niilo Jääskinen, Ilkka Pere, Leena Halila ja Eila Rother. Asian esittelijä Kai Träskelin. Korkein hallinto-oikeus KHO:n vuosikirjassa julkaistut ratkaisut sekä tiivistelmiä muista kuin vuosikirjaratkaisuista. Finlex on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu. Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.