ROMANILÄHETYSLEHTI N:O 1/2007 5,50 euroa

ROMANILÄHETYSLEHTI N:O 1/2007 5,50 euroa Eduskuntavaalit 2007 Romanitietoutta koululaisille Kankaanpäässä Polttopisteessä Lappi Romanikieltä sydämen lämmöllä Makedoniassa innostetaan romanilapsia kouluun POLTTOPISTEESSÄ LAPPI

Pääkirjoitus LUPAUSTEN AIKAA Tämä vuoden alkutalvi on suurten lupausten aikaa. Tähän on suurimpana syynä maaliskuun eduskuntavaalit, jolloin kansa päättää, ketkä heidän puolestaan päättävät. Vaalikampanjoissa luvataan hienoja asioita, ja täytyy kyllä tunnustaa, että hienoja, arvokkaita lupauksia riittää. Tosiasia on kuitenkin, että osa lupauksista jää toteutumatta. Kyllähän sitä haluaisi, että kaikilla olisi asiat hyvin, ei mitään ongelmia, kaikilla töitä jne. Meidän täytyy kuitenkin tunnustaa, että ihminen on rajallinen, mahdollisuudet ja vaikutusvalta pysähtyy johonkin vaiheeseen. Mutta tunnen erään, jonka lupaukset eivät jää toteutumatta. Hänen sanojensa takana on maailmankaikkeuden suurin voima ja auktoriteetti. Hänen sanomisillaan on merkitys. Hän ei vain toiveajattele, vaan Hän pystyy siihen mitä lupaa. Kerran aikojen alussa Hänen sanojensa voima tuli esille, kun Hän vain sanoi: Tulkoon valkeus!, niin valkeus tuli. Jeesus on Sanassaan antanut paljon lupauksia, sinulle ja minulle. Sieltä löytyy niitä useita. Yksi lohdullisimmista lupauksistaan kuuluu: Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti. (Matt. 28:20) Hän seisoo sanojensa takana. Tämän saamme uskoa itsellemme toteutuvan. Ja tämän saavat uskoa itselleen myös ne kaikki kristityt kansanedustajaehdokkaat, jotka laittavat kätensä tuon auran päälle. Sillä Hänen läheisyyttään, viisauttaan ja neuvojaan he tulevat tarvitsemaan. Muistetaan rukouksin heitä, eikä jätetä mekään heitä yksin, vaan vaikutetaan yhdessä maamme parasta. Minä kehoitan siis ennen kaikkea anomaan, rukoilemaan, pitämään esirukouksia ja kiittämään kaikkien ihmisten puolesta, kuningasten ja kaiken esivallan puolesta, että saisimme viettää rauhallista ja hiljaista elämää kaikessa jumalisuudessa ja kunniallisuudessa. Sillä se on hyvää ja otollista Jumalalle, meidän vapahtajallemme, joka tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden. (1.Tim. 2:1-4) RAINER LINDEMAN LOVIBONGO TIIJA Dauva bere esko byrjiboskovennos hin bare lovibongo tiija. Doolesko do te maasesko tßoon hin doola naalunotßeeresko velkibi, taala folki dena lengo lyija doolenge, koonen traatena lengo saaki. Aro velkiboskorakkibi lovavena yög saaki, ta kaan mote te phennel, te yög, veeravitika lovibi hin buut. Bi tßatßo saaka hin, te iek dielos dala lovibonna na aa ena tßatße. Eija, ame kammahas, te saarengo saaki aa enas latßes, na aa elas tßii probleemi, saarenge aa elas buttia. Ame mote endo iegaven, te tßek na vojula te tßeerel saare, lesko volla sluutila aro iek punta. Me pinsavaa iek, koonesko loviba na aa ena o ane. Lesko laavesko paalal hin ilo bolibosko koni baaride volla. Lesko laaven hin merkniba. Jou naa endo haagila, bi Jou hajula te tseerel douva, so jou lovila. Iek var aro tiijengo byrjiba, Lesko laavengo volla aulo naalal, ka Jou endo phenjas: Mo vel parniba!, jakkes parniba aulo. Jesus hin aro lesko lau diijas buut lovibi, tukke ta mange. Doorita tu la eha doolen buut. Iek koni d oralide loviba hin: Ta dik, me aa aa tussa sakko diives aro bolibosko ennos. (Matt.28:20) Jou hin sterdo lesko laavengo paalal. Daales ame laha te passen te aavel tßatßeske menge. Ta daales lena te passen penge niina doola saare deulikaane folkengonaalunengo alsiboskiiren, koonen tßuuvena lengo vast aro buttia. Te lesko neeriba, fiiniba ta d aaniba, joon avena te hyövyven. Mangjavaha lengo aal, naaka mekkaha leen kokares, bi tßeeraha saare tßi ka amengo themmesko naal. Me bi avaa horttas tumen te mangjaven, te kammen, te rikkaven naalunomangjibi ta paarkaven saare komujengo aalesta, raad engo ta saare themmesko ougaajengo aal, te ame lahas te d iiven aro freediba ta aro ukkirlba deulikaanibossa ta pattiaha. Te douva hin tßi ko Deeveleske, amengo phiriboskiireske, koon kammela, te saare komuja aavenas te phiraven ta pinsaven tßatßiba. (1.Tim. 2:1-4) RAINER LINDEMAN Risiba (käännös): Tuula Åkerlund Tässä numerossa 28 14 Kristillinen romanityön lehti Ilmestyy 5 kertaa vuodessa 43. vuosikerta Julkaisija ja kustantaja: Elämä ja Valo ry. Päätoimittaja: Rainer Lindeman info@elamajavalo.fi 040-7000 134 Toimitussihteeri: Jukka Mäkinen jukka.makinen@kponetti.net Julkaisumateriaali: Elämä ja Valo lehti PL 85 32701 HUITTINEN info@elamajavalo.fi 10 Pankkiyhteys ja lahjoitukset: Nordea 111930-109322 Postgiro 6286092-9 (Ruotsi) 0600-411 377 (lahjoituspuhelin) Taitto/Kuvien käsittely: GRAFIMUS OY/Valfrid Åkerlund Toimitus: Tuula Åkerlund, Sari Lindeman, Jukka Mäkinen, Valfrid Åkerlund ja Rainer Lindeman Kannen kuva: Valfrid Åkerlund Kuvassa Jyväskyläläinen Soraja Valentin Milaja -tyttönsä kanssa. ASIAKASPALVELU Tilaukset ja osoitteenmuutokset: Taisto Lindeman 045-1111 621 info@elamajavalo.fi kts. palvelukortti s. 36 Tilaushinnat: Kestotilaus, Suomi ja Pohjoismaat 25,00 euroa Kestotilaus, muut maat 27,00 euroa Vuositilaus, (5 nroa) Suomi ja Pohjoismaat 27,00 euroa Vuositilaus, muut maat 29,00 euroa Lahjatilaus, ((5 nroa) Suomi ja Pohjoismaat 25,00 euroa Lahjatilaus, muut maat 27,00 euroa ISSN 0781-058X Painopaikka: PK-Paino Oy, Tampere SISÄLLYS nro 1 2007 Romanikulttuuria Kankaanpään koululaisille 4 Tietämättömyys synnyttää ennakkoluuloja 7 Luulo ei ole tiedon väärtti! 8 Rukouspalsta 9 Mies, joka sai uuden mahdollisuuden 10 Tämä Askarruttaa 13 Rositan tarina 14 Kansa pienoiskoossa 15 Lukijan kynäilyä 16 Tullaan tutuiksi 17 Kokkikerho 18 Romanikieli vastuullamme 20 Romaniehdokkaat 2007 25 Porttilasta maailmalle! 28 Toimintasuunnitelma 31 Koulunkäynti kiinnostavammaksi Makedoniassa 32 2 Elämä ja Valo 1/2007 Elämä ja Valo 1/2007 3

Elämä ja Valo ry, Satakunnan koulutyö ja kankaanpään helluntaiseurakunta järjestivät viikon mittaisen romaninäyttelyn koululaisille. Yhteistyössä on voimaa. Romanikulttuuria kankaanpään koululaisille Lokakuussa 2006 Elämä ja Valo ry, Satakunnan koulutyö ja Kankaanpään helluntaiseurakunta järjestivät viikon mittaisen romaninäyttelyn koululaisille Kankaanpään helluntaiseurakunnan tiloissa. Näyttely sai hyvän vastaanoton, viikko tuli täyteen niin nopeasti, että muutamille kouluille jouduttiin vain viestittämään, että enää ei mahdu. TEkSTI: jukka MÄkInEn VaLOkuVaT: RaInER LInDEMan Seurakunnan pastori Hannu Puustelli on sitä mieltä, että näyttely tuli todelliseen tarpeeseen. Ei ole kysymys siitä, että oppilaat yksin olisivat tietämättömiä, opettajienkin tiedot ovat vähäiset. Minä olen siinä mielessä hyvässä asemassa, että olen tutustunut romaneihin ja heidän kulttuuriinsa jo kymmenien vuosien aikana. Kankaanpäässäkin on paljon romaneja ja yksi heistä toimii seurakunnassa vanhimmistoveljenä. Poliisit pysäyttivät Keppi-Mikko kerttu Puustellille romanit ovat tuttuja jo pikkutytöstä lähtien. Hannu muistelee hymyssä suin vastaavanlaista näyttelyä, joka pidettiin 80-luvun loppupuolella Anjalankoskella. Puustellin mukaan näyttelyä olivat järjestämässä ainakin Nymanin Manne, Valeriuksen Henkka ja Hekkalan Veikko. Näyttely meni hyvin, mutta kun tavaroita kuljetettiin Anjalankoskelta Kouvolaan tuli ongelmia. Joku ohikulkija oli nähnyt romanimiesten lastaavan romaniksi puettua mallinukkea auton peräosaan. Ohikulkija veti väärät johtopäätökset, ryntäsi poliisien puheille ja väitti romanimiesten tappaneen jonkun. Selitti, miten miehet olivat kantaneet ruumista autoon. Poliisit ottivat ilmoituksen todesta ja lähtivät auton perään. Juttu tosin selvisi välittömästi, kun poliisit miesten ajon pysäytettyään kurkistivat auton peräosaan. Viikon aikana tavoitettiin yli 1000 koululaista. Hannu ja Terttu Puustelli toimivat 1990-luvulla Oulaisten helluntaiseurakunnan työntekijöinä ja niinä vuosina heillä oli paljon yhteistyötä romanien kanssa. Minulle on erityisesti jäänyt mieleen Keppi-Mikon tapaus. Hän sairastui vakavasti ja makasi sairaalassa kaksi viikkoa tiedottomana. Omaiset kävivät häntä katsomassa, mutta Mikko ei osoittanut mitään elonmerkkejä koko aikana. Tilanne oli jo niin huono, että minut soitettiin paikalle antamaan eräänlainen viimeinen voitelu. Kun mies ei ollut kahteen viikkoon avannut silmiään, omaiset ja sukulaiset olivat varmoja hänen lähdöstään. Hannu Puustelli meni sairaalaan kahdeksan aikaan aamulla öljypullo mukanaan. Huone oli täynnä omaisia ja heidän keskellään makasi kal- 4 Elämä ja Valo 1/2007 Elämä ja Valo 1/2007 5

Puustelleille romanikulttuuri on tuttua. Ystäväpiiristä heitä löytyy eri puolilta Suomea. pea Keppi-Mikko silmät kiinni. Sanoin Mikolle seuraavalla tavalla: En tiedä, kuuletko ääntäni, mutta siunaan ja voitelen sinut omaistesi pyynnöstä. Voitelin hänen otsansa ja kun olin hetken rukoillut, mies avasi silmänsä kaikkien suunnattomaksi hämmästykseksi. Tilanne oli muuttunut hetkessä aivan toiseksi, joten kysyin Mikolta sen kaikista tärkeimmän kysymyksen. Haluatko ottaa Jeesuksen vastaan ja tulla uskoon? Jos haluat, niin julistan sinulle syntien anteeksiannon. Mikko nyökkäsi suostumuksen merkiksi ja Hannu puustelli siunasi hänet taivastielle. Se tapahtui aivan viime hetkellä, sillä Mikon elämä oli päättymässä. Takanani seissyt kuuromykkä mies huomasi sen ensin, osoitti Mikkoa sormellaan ja heittäytyi sitten suruissaan lattialle. Muutkin tajusivat, mitä oli tapahtunut ja joku totesi sen sitten ääneenkin. Mikko oli kuollut. Jumala antoi Mikolle vielä viime tingassa mahdollisuuden laittaa asiansa kuntoon Luojansa kanssa. Se oli todella juhlava hetki ja teki läsnäolijoihin voimakkaan vaikutuksen. Tertulle romanit tuttuja jo lapsuudesta Terttu on Hannun rinnalla tehnyt työtä romanien kanssa ja parissa jo vuosikymmeniä, eikä vain tehnyt työtä, vaan myös ystävystynyt. Voisi melkein sanoa, että olen enemmän kotonani romanien kuin valtavä- Hannu Puustelli toimii kankaanpään helluntaiseurakunnan pastorina. estön parissa. Joku sanoikin kerran minusta, että olen ihan kuin romani, mutta sillä erotuksella, että minulla on valkoinen tukka. Terttu Puustelli muistaa vielä senkin ajan, kun romanit elivät rattaiden päällä. Hänen vanhempansa omistivat Kullaalla maatalon, jonka suuressa pirtissä romanit olivat tuttu näky. Romanikuorma saattoi pöllähtää paikalle milloin hyvänsä, ja aina se oli tervetullut. Tertulle on jäänyt mieleen, ettei romanien kanssa ollut koskaan mitään ongelmia. Sitä vastoin erään sukulaisen kanssa oli. Tämä oli tullut vierailulle ja tarkoitus oli olla yön ylitse. Kävi kuitenkin niin, että romanitkin saapuivat paikalle, ja aiemmin tullut naisihminen sydämistyi siitä. Hän totesi, että ei missään tapauksessa suostu olemaan romanien kanssa yön yli. Siihen isä vastasi tiukasti, että sukulaisnainen voi lähteä, jos haluaa, mutta romanit jäävät yöksi. n kankaanpään yläasteen uskonnon lehtori jouko kangasniemi (vas.) ja Satakunnan koulutyön edustaja ja Elämä ja Valo lehden toimitussihteeri jukka Mäkinen tutkimassa uusinta Elämä ja Valo lehteä. Tietämättömyys synnyttää ennakkoluuloja Yläasteen uskonnon lehtori, Jouko Kangasniemi käytti kaikki 450 koulun oppilasta tutustumassa näyttelyyn. Hänen mielestään näyttely oli enemmän kuin tervetullut. Oppilaat näkevät kyllä romaneja, mutta tietävät heistä aika vähän. Tietämättömyys on omiaan synnyttämään ennakkoluuloja. Jouko Kangasniemi anti näyttelystä kiitettävän arvosanan. Hänen mielestään se oli huolella suunniteltu, esitettiin asiantuntevasti ja oli juuri sopivanlainen yläasteen oppilaille. Minusta me olemme etuoikeutettuja, kun saimme osallistua tähän näyttelyyn. Uskon, että saimme kuulla keskeisiä asioita romanikulttuurista. Ja Rainer Lindemanin mukana olo teki tilanteesta autenttisen tuntuisen. n 6 Elämä ja Valo 1/2007 Elämä ja Valo 1/2007 7

TEkSTI: RaIja OIkaRInEn Ja kuinka totta tuo onkaan. Nuorempana en ymmärtänyt sanonnan syvällisyyttä, mutta myöhemmissä elämänvaiheissa, työssä, ihmissuhteissa, koulussa, neuvotteluissa, yhteistyökumppaneiden kanssa jne.. olen huomannut, että jälleen kerran mummon viisaus on niin totta! Sarjasta mummo vainajani sanonnat Luulo ei ole tiedon väärtti! Kuinka helposti jäämmekään omien mielikuviemme varaan ja muodostamme niistä mielipiteemme. Kun meidän tulisi uskaltaa elämässä aikuisten oikeesti kohdata jotkut tilanteet, asiat tai ihmiset ja muodostaa mielipiteitämme vasta sen jälkeen kun faktat käsillä olevassa asiassa on selvitetty. Luulevaisuus kalvaa luita Jos perustamme mielipiteitämme luulojen varaan, ei meidän tarvitse ihmetellä, että saamme tuntea itsemme useasti kovin tyhmäksi kun väärät mielikuvamme paljastuvat. Ja jos näin käy useasti, tämä jos mikä kalvaa ihmisen itsetuntoa jopa niin, että joku saattaa alkaa ajattelemaan itseään tyhmänä ja oppimaan kykenemättömänä. Toinen vaihtoehto on että teemme omista mielipiteistämme ainoan totuuden jolloin kuvittelemme, että asiat todellakin on niin kuin ajattelemme niiden olevan. Tällöin usein käy niin, että huomaamme olevamme kovin yksinäisiä ja ihmettelemme vain, että mistähän se johtuu - ettei ihmiset viihdy läheisyydessämme. Osta totuutta, älä myy sitä Totuudessa pysyminen ja totuuden tietäminen vaatii meiltä jokaiselta ponnisteluja ja voimavaroja. Ihmisten kanssa keskusteleminen nk. epämiellyttävistäkin asioista, on todella voimavaroja kuluttavaa. Tällöinhän joudumme punnitsemaan omia mielipiteitämme ja kenties jopa muokkaamaan niitä. Totuuden selvittäminen jostakin asiasta, ihmisestä tai tapahtumasta on raskasta puuhaa. Mutta kaiken kaikkiaan kannattavaa sillä totuus vapauttaa meidän voimavaroja, mielenrauhaamme ja sydämen energioita jopa niin, että meidän ei tarvitse enää pelätä tai jännittää joitakin kohtaamisia tai asioita. Tiedä luulevasi, älä luule tietäväsi Kun siis huomaat, että sinulla on mielipiteitä, jotka perustuvat kuulopuheisiin eikä ensikäden tietoihin teeppä niin että alat ottaa asioista selvää! Parempi on tietää luulevansa, ja rehellisesti myöntää se kuin että luulen tietäväni ja kerta toisensa jälkeen huomaan luuloni vääriksi ja tietoni vajavaiseksi. Uskallusta ja rohkeutta tietysti asioiden selville ottaminen vaatii, - mutta meillähän ei ole mitään hätää, koska asenteemme on opetuslapsen asenne = rakkaus ja kunnioitus toisia kohtaan ja nöyrä käyttäytyminen. Tällainen saa aina vastakaikua ja niin kuin mummoni tapasi sanoa myös: niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan! Siis ollaan tänä vuonna rohkeita ja otetaan asioista selvää, eletään ostaen totuutta toinen toistemme kanssa. Ja saamme huomata että Totuus on edelleenkin se joka vapauttaa joka tasolla, hengellisellä, sosiaalisella ja henkisellä! n Rukouspalsta Alla Elämä ja Valo ry:n kotisivulle (www.elamajavalo.fi) lähetettyjä rukousaiheita. Sinulla on etuoikeus rukoilla tällä sivulla olevien asioiden puolesta. Saakoon myös kiitosaiheet ja rukousvastaukset rohkaista uskoasi. Voit lähettää rukousaiheesi kotisivuillemme (www.elamajavalo.fi), sähköpostitse info@elamajavalo.fi tai postin välityksellä osoitteella: Elämä ja Valo lehti, PL 85, 32701 HUITTINEN 1.2.2007 Pyydän esirukousta, että Jumala antaisi minulle lisää uskoa, lisää Pyhän Hengen täyteyttä ja armolahjoja. 25.1.2007 RAKAS Kristus, jospa koskettaisit ystävääni ja parantaisit syövästä. SINÄ VOIT! Missä tahdot meidän asuvan, mitä töitä tekevän ja mihin käyttää. Tapahtukoon Isä tahtosi! - Irina... 11.1.2007 Äidin sairaudet, että Jeesus parantaisi. 5.12.2006 Jeesus rakas, anna voimia töihin ja pelkään, että erkaannun uskosta, vedä lähelle. Tule Pyhä Henki tule tuli. Jeesus kosketa ja anna toivoa sinusta köyhimmille joilla ei ole mitää katulapsia ym Veikko Hurstin poikaa siunaa hänen töitä aamen... 4.12.2006 Pyydän teitä rukoilemaan sen puolesta, että vapautuisin katkeruudesta, kielteisestä ajattelusta ja alituiseen piinaavasta ahdistuksesta ja alakulosta. Kiitos.... 28.11.2006 RAKAS ISÄ, Sinun tahtoosi tahdon jättää muuton, työpaikan sekä koko elämäni. Ohjaa Sinä meitä kulkemaan SINUN valmistamiasi teitä! Irina... 23.11.2006 Alan olla niin väsynyt tähän vuosikausia jatkuneeseen pahaan oloon, voimattomuuden ja alakulon tunteeseen ja siihen, että en saa suurta työprojektiani etenemään ja valmiiksi. Olen kertakaikkisen epätoivoinen. Olen jopa miettinyt, pitäisikö kääntyä joidenkin energiahoitajien tai näkijöiden suuntaan, saisiko sieltä jotain toivonkipinää tähän tuskaan. Mutta ne eivät taida olla oikeita kanavia. Olen rukoillut Jumalalta ratkaisua ja apua tähän tilanteeseeni, mutta sama piina jatkuu, ikään kuin päälläni olisi jokin kirous. Olen aivan puhki! Mitä minä voin tehdä kun en enää mitään jaksa? Auttaisitteko minua rukouksienne kautta.... 21.11.2006 Pyytäisin esirukousta vanhempieni puolesta, jotta he löytäisivät oikean tien. Myös kaikkien lähiomaisten puolesta ja tietenkin oman perheen ja lasteni puolesta. Itse olen ollut uskossa n. 2,5 vuotta, mutta voimaa ja rukousmieltä tarvitaan. Kiitos, että muistatte minuakin. Satu... 1.11.2006 Pyydän esirukousta, jotta pystyisin ottamaan itseäni niskasta kiinni ja työskentelemään määrätietoisesti ja ahkerasti, innostuneella mielellä. Nuo ed. mainitut asiat jos saisin järjestykseen, olisin todella onnellinen. Rukoilettehan?... 1.11.2006 Pyydän esirukousta unettomuuteni puolesta. 8 Elämä ja Valo 1/2007 Elämä ja Valo 1/2007 9

TEkSTI: jukka MÄkInEn VaLOkuVaT: RaInER LInDEMan Lähdekorven perhe potretissa. ari, Tanja, alisa ja Ida. Vähän yli kaksikymppisenä Arin elämä oli siinä pisteessä, että sen jatkamisessa sellaisena ei ollut mitään mieltä. Täytyi löytyä jotain muuta. Mies, joka sai uuden mahdollisuuden Ari Lähdekorven elämä alkoi luisua vikasuuntaan jo kouluaikana. Lukihäiriö vaikeutti koulunkäyntiä ja laukaisi osassa oppilastovereissa kiusaamisreaktion. Kun tähän vielä yhdistetään Arin alhainen ärsytyskynnys ja nopeat nyrkit, vaikeudet olivat kasassa. Saatoin kesken tunnin rynnätä jonkun kimppuun toiselle puolelle luokkaa. En pystynyt yhtään hillitsemään itseäni. Yläasteella kuvioihin ilmestyivät olut ja halpa omenaviini Känniin piti päästä, nousuhumalassa tunsin olevani jotakin, aina läsnä oleva alemmuudentunne väistyi. Minä olin minä, itse asiassa tavattoman hyvä jätkä. Vähän yli kaksikymppisenä elämä oli siinä pisteessä, että sen jatkamisessa sellaisena ei ollut mitään mieltä. Uskonasiat alkoivat kiinnostaa, ja uskovainen tuttu sai hänet mukaansa tapaamaan iäkästä saarnamiestä Minusta ei ollut siinä tilanteessa puhumaan, joten kaverini sai selittää asian. Kun kuuntelin siinä vieressä, minua alkoi todella inhottaa tapa, millä olin elänyt. Siinä tulivat julki minun alkoholinkäyttöni, spiritismin peluuni, pahan rukoiluni ja sekin, miten oli käyttänyt Raamatun lehtiä sätkäpaperina. Saarnamies ei alkanut kauhistella, vaan minun puoleeni kääntyen kysyi, halusinko tulla uskoon. Minä änkytin vastaukseksi, että sitähän minä halusin. Jumalan palvelija vakuutti, että Jeesus oli Golgatalla voittanut kaikki pimeyden vallat. Sitten hän teki kysymyksen, joka yllätti Arin täysin. Mikä sinun nimesi on? Kun Ari ei saanut sanottua mitään, mies korotti äänensä ja vaati Korkeimman edessä Aria ilmoittamaan nimensä. Se tuli niin suurella arvovallalla, että suuni aukesi ja sieltä tuli yksi sana. Lusifer. Kun tuo nimi pääsi suustani, minut valtasi omituinen puutumisen tunne. Mies käski vieraan hengen poistua minusta ja rukoili pitkään puolestani. Sitten äkkiä koin olevani vapaa, ja lysähdin siihen olohuoneen lattialle itkien hirvittävästi. Takapakkia Usko ei kuitenkaan kestänyt. Vika ei ollut Jumalassa, vaan minä tein vääriä valintoja. Kun tuli vaikeaa, kuvittelin, että hermosauhut auttaisivat. Jumala oli vapauttanut minut nikotiinin orjuudesta, mutta jäin uudelleen kiinni tupakkaan. Tiesin tekeväni väärin, mutta minulla ei ollut tarpeeksi voimaa eikä haluakaan päästä tottumuksesta irti. Ei vaikka tajusin sen hidastavan hengellistä kasvuani. Sitten palasi alkoholi Arin elämään, ja puolen vuoden päästä oli mennyt työpaikka ja kaikki muukin. Välillä hän oli KAN-kodilla raitistumassa ja mukana seurakunnassakin, mutta lankesi aina juomaan. 10 Elämä ja Valo 1/2007 Elämä ja Valo 1/2007 11

jumala on antanut minulle kaiken sen, josta aikoinaan ajattelin, että en voi sellaista koskaan saada. Hänelle kuuluu siitä kiitos ja kunnia. Jotenkin koin, että minua ei hyväksytty seurakunnassa. Alemmuuskompleksini ei hellittänyt, mutta en halunnut puhua siitä, vaan peitin kaiken uhmalla ja uholla. TÄMÄ ASKARRUTTAA Tälle palstalle voit lähettää mieltäsi askarruttavia kysymyksiä, joihin yritämme löytää vastauksia. Voit lähettää kysymykset osoitteella: Elämä ja Valo lehti, Lauttakylänkatu 15, 32700 HUITTINEN tai sähköpostin välityksellä: info@ elamajavalo.fi t. Elämä ja Valo lehden toimitus Uuteen nousuun Vuoden 2000 juhannuksena Ari Lähdekorpi oli Keuruulla kesäkonferenssissa, missä Jumala kosketti häntä, ja hänen uskonsa uudistui. Siellä hän tapasi myös tulevan vaimonsa, Tanjan. Voidaan hyvällä syyllä sanoa, että se juhannus oli selkeä käännekohta Arin elämässä. Siitä lähti elämä nousuun, usko vahvistui ja Tanja ja Ari avioituivat. Lapsiakin siunaantui kaksi, Ida ja Alisa, ja elämä hymyili. Arki näytti rosoiset kasvonsa viimeistään siinä vaiheessa, kun Alisassa todettiin lasten nivelreuma. Se on ollut tytölle ja äidille kova paikka, ja ehkä vielä vaikeampaa asiaan sopeutuminen on ollut Arille. Muistan, miten minulla keitti ylitse ja pysähdyin keskelle korpea jossakin Mikkelin ja Haukivuoren välillä. Huusin ja raivosin Jumalalle pää punaisena ja vaadin Häneltä vastausta. En voinut millään käsittää, miksi Jumala salli tällaista. Melttosin autiolla tiellä ja kyselin Jumalalta, mitä pahaa olin Hänelle tehnyt. Sen jälkeen purskahdin itkuun ja koin, miten Jumalan Pyhä Henki laskeutui ylleni lohduttavana. Elämä hymyili Onnellinen perhe Minun koulumenestykseni oli olematonta, mutta ei Tanjakaan aikanaan koulussa loistanut. Hän haaveili parturikampaajan ammatista, mutta ei tosissaan uskonut haaveidensa toteutuvan. Nyt hän opiskelee tuohon ammattiin ja on saanut kokea opinnoissaan onnistumisen iloa. Ari hankkii elantonsa hiekkapuhaltamalla ja maalaamalla. Vapaa-ajan ongelmia ei ole, siitä pitävät huolta sekä lapset että seurakunta. Olemme molemmat kokeneet, että hengellinen työ nuorten parissa on se meidän juttumme. Työ nuorten parissa on meidän juttumme Jokainen, joka on tuntenut Arin aikaisemmin, joutuu myöntämään, että Jumala on saanut miehessä aikaan melkoisen muutoksen. Erityisesti se näkyy siinä, ettei hän ärsyynny ja suutu yhtä helposti kuin aiemmin. Ääntä minusta lähtee kotona välillä vanhaan malliin, mutta siihen on totuttu. Joskus minusta tuntuu, että en taida saada tytöille minkäänlaista kuria. Nauravat vain, vaikka minä kuinka rähisen. Olen kuitenkin siitä onnellinen, että tytöt eivät pelkää minua. Ja onnellinen minä olen muutenkin. Jumala on antanut minulle kaiken sen, josta aikoinaan ajattelin, että en voi sellaista koskaan saada. Hänelle kuuluu siitä kiitos ja kunnia. n KYSYMYS: Miten on, voiko ihminen olla uskossa, vaikka tupakoi? Mitä Raamattu sanoo asiasta? Raamatussa ei suoranaisesti puhuta tupakoinnista mitään. Siksi joudumme lähestymään asiaa epäsuorasti. Vaikkapa seuraavien raamatunpaikkojen kautta. Vai ettekö tiedä, että teidän ruumiinne on Pyhän Hengen temppeli, joka Henki teissä on ja jonka te olette saaneet Jumalalta ja ettette ole itsenne omat? Sillä te olette kalliisti ostetut. Kirkastakaa siis Jumala ruumiissanne. (1. Kor. 6: 19-20). Kaikki on minulle luvallista, mutta ei kaikki ole hyödyksi; kaikki on minulle luvallista, mutta minä en saa antaa minkään itseäni vallita. (1. Kor. 6: 12). Varmaan jokainen tietää, että tupakointi on epäterveellistä, eikä sitä yleisesti ottaen pidetä sopivana kristitylle. Mikään kadottava synti se ei ole, mutta helposti se hidastaa hengellistä kasvua, on huono todistus uskosta osattomille ja häiritsee kyllä uskovan omaakin rauhaa. Joskus, kun puhutaan tupakanpoltosta, kuulee sanottavan, että onhan sitä uskovilla muutenkin parannuksen tarvetta. Löytyy ahneutta, kateutta, kaunaa ja vihanpitoakin. Kuitenkaan ei toisella synnillä voi puolustella toista syntiä. Joskus käy niin, ettei tupakasta päästä heti uskoontulon yhteydessä. Kun synnit on kuitenkin anteeksi saatu ja uusi elämä alkanut, ei muuta kuin eteenpäin uskossa. Jumala auttaa kaikessa ja antaa kyllä voiman vapautua tupakastakin. Tosin väkisin hän ei keneltäkään tupakkaa ota pois, kyllä siihen tarvitaan asianomaisen lupa ja halu. KYSYMYS: Miten voin vahvistua uskossani? Tietysti ensin on tajuttava, että me olemme pelastetut armosta ja vain armosta. Eikä siihen armoon voi lisätä mitään. Ihminen ei ole sen enempää pelastettu vaikka hän lukisi kuinka paljon raamattua ja olisi polvirukouksessa päivittäin tuntikausia. Silti raamatun luku ja rukous ovat tärkeitä asioita, kun puhutaan uskossa säilymisestä ja kasvamisesta. Näiden asioiden kautta usko vahvistuu. Eikä sovi unohtaa sitäkään, että omasta uskosta ja Jeesuksesta kertominen muille ihmisille voimistaa meidän uskoamme. Uskovien yhteys, kotiseurakunta on asiassa vallan välttämätön. Raamattu puhuu niin paljon seurakunnan ja uskovien yhteyden merkityksestä, että sitä ei voi vähätellä. Samoin käytäntö on osoittanut, että jos uskovalla ei ole kotiseurakuntaa, tai jos hän ei käys siellä säännöllisesti, usko alkaa hiipua ja saattaa jopa kuolla kokonaan. KYSYMYS: Raamattua luin päivittäin paljon, mutta mihinkään seurakuntaan en liittynyt, enkä siten ole kasteellakaan käynyt. Nyt tuntuu vaan yksinkertaisesti etten ehdi lukemaan raamattua ja sitä myöden tunnen uskoni hiipuneen... mitä voisin asian kanssa tehdä? Kysymyksesi osoittaa että et halua luopua uskostasi. Mainitsemasi koettelemukset uskon palavuuden suhteen kohtaavat monia kilvoittelijoita. Paras lääke on pyytää parannuksessa Herralta uudistusta uskossa. Tämä voi tapahtua yksinäisyydessä, tai voit mennä hengelliseen kokoukseen ja pyytää esirukousta. Tarvitset ehkä sielunhoitajan, jolle voit kertoa asiasi. Uskovien yhteys on Jumalan suunnitelma. Jumala on tarkoittanut että löydämme itsellemme seurakunnan. Toivon sinulle sellaista. n 12 Elämä ja Valo 1/2007 Elämä ja Valo 1/2007 13

POLTTOPISTEESSÄ LAPPI Tavoitteena eduskunta kansa pienoiskoossa Rositan tarina TEkSTI: aili k. (kemijärvi) kuva: HELLEVI HEDMan-VaLEnTIn Maaliskuussa tulee neljä vuotta, kun Rosita sai luovuttaa elämänsä Jeesukselle. Elämä oli niin rikki ja alas painunutta, huokaisee Rosita ja jatkaa: Se oli ainoa vaihtoehto. Päätös piti tehdä myös ymmärrystaholla ts. se oli tahdon ratkaisu. Rosita ei kysellyt enää tunteilta, tuntuuko siltä tai tältä, vaan hän tiesi mitä pitää tehdä ja mistä löytyy todellinen apu. Ja hän riensi Jeesuksen ristin juurelle tekemään tiliä elämästään ja luovuttamaan sen kokonaan Hänelle. Rosita oli ollut uskossa pienen ikänsä, mutta aikaisemmin tahtoelämä ei ollut mukana, sen tähden uskossa oleminen ja pysyminen heiluivat tilanteiden mukaan. Olin uskossa jopa viisi vuotta yhtäjaksoisesti, mutta sitten tapahtui elämänolosuhteissa täydellinen muutos, joka vaikutti niin voimakkaasti, että uskossa vaeltaminen jäi heikoksi. Noista tapahtumista on kulunut jo vuosia, ja niitä Rosita ei elämäänsä haikaile Nyt elämä on kiitosaihetta saada elää koko painolla Jeesuksen nimeen ja vereen turvaten jokapäiväisessä elämässä, kertoo Rosita iloiten. Rositalla on suuri kiitosaihe, että lapset ovat jo isoja ja ovat saaneet kasvaa kodissa, jossa usko on tärkeimmällä sijalla. Lapset saavat käydä pyhäkoulussa, kerhossa ja olla kuorossa mukana. Niin he saavat kasvaa uskovien yhteisössä ja Jumalan sanan siemen pääse itämään ja kasvamaan ja tuottamaan myös satoa eräänä päivänä heidänkin elämänsä kautta, iloitsee Rosita. Nyt jonkin aikaa on seurakunnassa ollut rikastuttamassa lapsia, nuoria ja muidenkin seurakuntalaisten elämää torstaina pidettävät Toivonillat, joissa ollaan mukana aktiivisesti. Torstain Toivonillat kokousväkeä kemijärvellä. Rosita ylhäällä oikealla. kuvassa mukana myös Tamara, Helli, katja ja kemijärven nuorisoa. Valentinit olivat Lapissa viime syksynä kolme kuukautta ja Kemijärven helluntaiseurakunnassa Valentinien puolentoista kuukauden mukana olo lisäsi romanien osuutta niin, että monet heistä uudistuivat ja muutama tuli uskoon ihan ensimmäistä kertaa. Myös valtaväestöstä ainakin yksi tuli sinä aikana uskoon. Romaneista monet kävivät kasteen hautaan seuraten Jeesuksen esimerkkiä ja halusivat osoittaa kuuliaisuutta Jumalaa kohtaan. Nyt he ovat innolla mukana ja tahtovat niillä lahjoilla mitä heille on annettu olla palvelemassa. Torstain Toivonillat ovat saaneet romanien ja valtaväestön yhteisen toiminnan lisääntymään ja mikä parasta, siellä on eri ikäpolvet edustettuina, ihan niin kuin Psalmi 148 sanoo, nuoret vanhain kanssa yhdessä. He kaikki laulavat ja todistavat innolla, kertoo Rosita. Hyvää on se, että vaikka Valentinit ovat menneet, toiminta on jatkunut seurakunnassa. Valentinien vierailu oli hyvää aikaa kaikille ja innolla odotamme, mitä Herralla on annettavana seurakunnalle ja kaikille muillekin, kun Jussi tulee helmikuussa joksikin aikaa takaisin pariimme työhön. Kiitos Herralle, Herra ei ole unohtanut romanikansaa täälläkään, vaan siunaa heitä yhdessä paikallisen seurakunnan kanssa, vakuuttaa Rosita. Lisäksi Rosita elää toivossa, että seuraava Raamatun lupaus toteutuu myös hänen perheensä kohdalla. Kun sinä pelastut niin perhekuntasikin pelastuu. Suuri kiitosaihe on se, että saa olla Jeesuksen oma ja että Hän pitää huolen Psalmi 91 lupauksen mukaan kaikista niistä, jotka riippuvat hänessä kiinni. n Suomessa on noin 5,3 miljoonaa asukasta, joita edustaa 200 kansanedustajaa. Nämä säätävät lait, vahvistavat valtiot tulot ja menot sekä valvovat hallinnon toimintaa. Nykyinen järjestelmämme on tasan 100 vuotta vanha. Se toimii yhä melko hyvin. Kansanedustajat valitaan salaisissa vaaleissa vaalipiireittäin. Alueellinen edustus on turvattu. Ahvenanmaalta valitaan yksi edustaja. Kansanedustajista noin kolmannes on naisia, vaikka kansasta heitä on enemmistö. Erilaiset ammatit ja ikäryhmät ovat melko laajasti edustettuina, vaikka valinta tapahtuu ilman kiintiöitä. Vähemmistöjen edustus eduskunnassa on heikko. Ruotsinkielisiä on heitä vastaava osuus. Saamelaisilla ei ole edustusta. Yhtään maahan muuttajaa kansanedustajaksi ei ole koskaan valittu. Viime vuosina maahanmuuttajien määrä on kasvanut. On vain ajan ky- symys, milloin ensimmäinen tulee valituksi. Kaupunginvaltuustoissa heitä jo on. On hienoa, että nyt on useita romaneja kansanedustajaehdokkaina eri puolilla Suomea. Olisi tärkeää, että vähintään yksi tulisi myös valituiksi. Näin eduskunta yhä paremmin kuvastaisi kansamme pienoiskoossa. Olen jo lapsuudesta alkaen ollut paljon tekemisissä romanien kanssa. Nyt Elämä ja Valo ry:n hallituksessa on syntynyt yhä vahvempi luottamus. Olen pyrkinyt pitämään kaikille vähemmistöille, myös romaneille, tärkeitä asioita esillä eduskunnassa. Kehitys on ollutkin monelta osin myönteistä, mutta haasteita on edelleen. Kristittynä meillä on velvollisuus toimia oman maamme ja kaikkien ihmisten hyväksi muita kansoja unohtamatta. Politiikka, yhteisten asioiden hoitaminen, on tärkeää toimintaa. Se tapahtuu aina joidenkin arvojen pohjalta. Kestävien kristillisten arvojen varaan on turvallisinta rakentaa sekä yksilön, perheen, suvun että koko kansakunnan ja valtion elämä ja toiminta. Taloudellisen ja sosiaalisen turvallisuuden ja oikeudenmukaisuuden rinnalla yhä tärkeämmäksi on nostettava kristilliset perhearvot, joita vastaan ajan henki vahvasti hyökkää. On tärkeää, että rohkeasti puolustamme miehen ja naisen muodostamaa tervettä perhemallia. Se on paras puolisoiden, lasten ja koko yhteiskunnan kannalta. Tarvitsemme myös kansainvälistä yhteistyötä. Heikossa asemassa eri maissa olevien lähimmäistemme puolustaminen ja avustaminen on etuoikeus, johon meillä on varaa. Se on tärkeä osa kristilliseltä pohjalta tapahtuvaa poliittista toimintaa. Siunaamme yhdessä kansaamme, rukoilkaamme sen puolesta ja toimikaamme myös käytännössä niillä mahdollisuuksilla, jotka meillä on. Äänioikeuden käyttäminen on yksi tärkeä mahdollisuus, jota on syytä käyttää. Harkiten ja rohkeasti. TOIMI KANKAANNIEMI kansanedustaja kd, keski-suomi 14 Elämä ja Valo 1/2007 Elämä ja Valo 1/2007 15

Lukijan kynäilyä Tälle palstalle voit kirjoittaa mielepiteesi, palautteesi, ajatuksesi tai ideasi. Odotamme innolla kirjoituksiasi. Romanit ajavat itsensä tuhoon Otsikon ajatus on erään läheisen ystäväni toteamus pitkän keskustelumme jälkeen romanien tulevaisuudesta. Hän sanoi, että: jos romanit eivät herää näkemään yhteisönsä todellisuutta, ajavat he itse itsensä tuhoon!. Silloin ajattelin, että mies saatat puhua totta, mutta n Marraskuussa 2006 pidettiin Tukholmassa romanijuhlat, joihin oli saapunut väkeä noin 600 henkeä rapakon molemmin puolin. Juhlien hengellinen sanoma oli tavallisuudesta poikkeavaa; puheet, laulut ja todistukset olivat suunnattu uskosta osattomien sijasta uskossa oleville. Punaisena lankana kaikessa oli ajatus siitä, mitä Jeesus ja uskovaisuus meille merkitsevät. Elänkö sitä uskovaisen elämää, josta Raamattu puhuu ja josta itse puhun. Voivatko ei uskovaiset tuttavani sanoa minusta, että tuossa on Jumalan ihminen. Saavuttiko sanoma kuulijat jää nähtäväksi? Allekirjoittaneelle jäi päivistä sellainen tunto, että evankeliumi valui ikään kuin vesipisara hanhen rasvaista selkää pitkin pois ja mieleeni tuli Raamatusta Matt 7. luku ja sieltä eritoten 6. jae. En usko, että joukoissamme on yhtäkään, ikäluokkaan katsomatta, joka ei tietäisi kuka on Jeesus tai miten voi tulla uskoon. Me olemme enemmänkin ylpistyneet hyvinvoinnistamme ja koemme, ettemme tarvitse Jumalaa. Jos tarvitsemmekin, niin korkeintaan pyydämme Häntä toimimaan hedelmäpeliautomaattina, poistaen elämästämme ja antaen siihen, mitä kulloinkin mieleemme juolahtaa pyytää. Herää ajatus, että olemmeko kyllästetyt evankeliumilla ja se ei enää meihin tee sitä vaikutusta, minkä sen pitäisi oikeanlaista parannusta ja pyhitystä. Olisiko aika mennä yhdessä yhteiseen neuvotteluun Jumalan kasvojen eteen, jotta Hän antaisi viisautta tehdä jotain tälle penseydelle. Toinen hyvin merkittävä ja silmiinpistävä asia oli noilla päivillä se, että me romanikansana emme kunnioita enää Jumalan huonetta sillä kunnioituksella, jonka jo muinaiset isämme ja äitimme meille opettivat. Emme kanna oikealla tavalla huolta ja vastuuta toinen toisistamme, vaikka se onkin alun perin ollut kulttuurimme peruskivijalka. Nykyään meille ei merkitse mitään, että ihmiset tulevat ja menevät sekä ovat miten tahansa seurakunnissa tai että kuinka käsittelemme pyhiä asioita. Me emme ainoastaan päivittele moista vaan jopa hyväksymme sen hiljaisesti ajatuksella: Ei ole minun asiani, joten ei kuulu minulle. Seurakunnan ulkopuolella oleva joukko oli lähes yhtä suuri kuin seurakunnan sisäpuolellakin. Suuri osa juhlilla olleesta kansasta ei ollut paikalla Jumalan Sanan takia, vaan mielenkiinnon kohteet olivat paljon arkisemmat. Miestä väkevämpi ja siihen elämäntapaan liittyvät asiat kiinnostivat ulkona monia paljon enemmän kuin se, mitä rukoushuoneen sisällä oli tarjolla. Hyvin noloa oli todeta, että tuon kaiken todistajaksi joutui seurakunnan pastori. Timo Hakkarainen pyydän anteeksi. On pakko sanoa, että tätä menoa ajamme itsemme ulos seurakunnista, koska kirkot sulkevat meiltä ovensa syystä ja sen ohella saavat syyttömätkin kärsiä Jos mietimme rehellisesti itseämme osana seurakuntaa niin, mitä se on ja miten se näkyy; romanijuhlilla innokkaina kuorossa tai toisaalta solistina Takamöttölän mökkipahasessa Satumaa-tangoa laulaen, vaikkakaan näissä itsessään ei mitään vikaa olekaan. Uskon että Jumala on antanut meille muunkinlaisia kutsumuksia kuin vain artistin kutsun. Tiedän, että sisällämme uinuu herättämätön tietotaito, potentiaali ja kutsujen kirjo. Mutta tahdommeko olla muutakin kuin kympin vibroilla täytettyjä laulajia, sitä on jokaisen kysyttävä itse itseltään. Tässä kohden katseet kääntyy myös meitä opettavien puoleen. Ovatko he viemässä ja näyttämässä esimerkkiä kasvusta seurakunnan keskellä. Ovatko he edesauttamassa eristäytymistämme omiin kokouksiimme vai ohjaamassa meitä syvempään Sanan tuntemiseen. Olisin kaivannut niitä Jumalan patriarkkoja, jotka olisivat täynnä Hänen auktoriteettiaan, tuoden säädyllisyyttä ja kunnioitusta läsnäolollaan. Missä ovat vanhuksemme joiden sana on oikealla tavalla laki? Ja missä on meidän nuorempien oikea kunnioitus vanhempiamme kohtaan? Olen myös syvästi pohtinut hengellisyyttä ja eritoten uskovaisuutta keskellämme. Onko uskovaisuus muuttunut meillekin tavaksi elää, ikään kuin harrastukseksi? Olemmeko me oikeasti uskovaisia saatikka Jumalan palvelijoita? Vai olemmeko kuin nykyajan fariseuksia, joille ulkonaiset tavat ovat tärkeämpiä kuin sisäinen todellisuus. Tämä viikonloppu oli kokemuksena minulle sellainen, joka puhuu minulle vieläkin syviä asioita Jumalan maailmasta. En tahdo tarkoituksella osoittaa ketään sormella, vaan tahdon herättää meidät kaikki pohtimaan yhteisömme todellista tilaa. Pelkään, että olemme menossa niin hengellisesti kuin eettismoraalisesti sekä yhteiskunnallisesti kohti tuhoa. Asia ikään kuin räjähti tajuntaani sellaisella voimalla, etten ole saanut siltä lepoa yöllä enkä päivällä. Sisäinen hätä ja tuska ovat välillä sanoin kuvaamattomat. Sieluni silmin näen edessäni sen yleismaallisen luopumuksen tilan, johon koko maailma on menossa. Haastan meidät työntekijät heräämään ja miettimään niitä työkaluja, jotta tästä kansasta voitaisiin pelastaa se mikä pelastettavissa vielä on. Herra Jeesus, armahda meitä! Mertsi Ärling, Turku Tullaan tutuiksi Tulin uskoon vuonna -99. Elämässä oli ollut pitkään sellainen levoton ja tyhjä olo. Sisäinen elämäni huusi jotain, mutta en oikein tiennyt mitä se oli. Uskon asioista en ymmärtänyt mitään. Olin käymässä Oulussa, josta olen kotoisin ja siellä muut nuoret olivat menossa illalla hengelliseen tilaisuuteen. Menin muiden mukana kokoukseen, ja heti alusta asti olin liikuttunut. Ajattelin, että tämä on sitä mitä olen etsinyt. Sen verran kuitenkin arkailin muita ihmisiä, etten rohjennut mennä alttarille. Kotiin Kemijärvelle saapuessani sanoikin Keijo, että mennäänkö illalla kokoukseen. Keijo oli tietämättäni myös ollut Jumalan puhuttelussa ja oli jo tehnyt omat päätöksensä tulla uskoon. Menimme kokoukseen ja taas heti tunsin Jumalan kutsun. Ajattelin, että en millään kehtaa mennä tuonne alttarille. Meillä kun on joskus sellaista väärää ihmisarkuutta. Istuin vain paikallani ja toivoin, että joku tulisi rukoilemaan puolestani. Hetken kuluttua eräs uskova sisar tuli luokseni ja kysyi: Voinko siunata sinua? Vähän siinä ensin säikähdin, mutta ymmärsin, että Jumala kuuli huokaukseni ja lähetti tuon sisaren luokseni. Siinä luovutin elämäni Jumalalle ja Keijo teki ratkaisun samassa tilaisuudessa ja sitä ratkaisua emme ole katuneet. Vaikka uskon elämässä on vaikeitakin päiviä ollut, Jumala on kantanut ja vienyt vaikeuksien yli. Hän on vahvistanut uskoamme. Kasteella saimme käydä vuonna 2001 ja liittyä seurakunnan yhteyteen. Tänä päivänä olen onnellinen kun saan olla tällä taivastiellä ja kulkea Hänen armossaan eteenpäin. Olemme mukana seurakunnan toiminnassa. Luterilaisen kirkon kanssa olemme olleet järjestämässä jo kuutena vuotena Kemijärven romanileiriä. Keijo on ollut viisi vuotta teetupatoiminnassa mukana. Ja monessa muussa työmuodoissa olemme Jumalan armosta saanut olla mukana, samalla saaneet kasvaa uskossa. Tämän kotilähetystyön, jossa Jussi ja Hellevi ovat olleet keskuudessamme, olemme kokeneet antoisana ja olemme kaikki saaneet kokea siunauksia. Monia on nuoria on uudistunut ja kaaleet ovat tulleet seurakuntaan mukaan. On saanut huomata miten tärkeä on kohdata ihmiset arkipäivän keskellä. Uskovat meidän tulisi tukea enemmän toisiamme ja kantaa yhdessä huoliamme. Haluamme painottaa, että ihmisen elämän ainoa ja tärkeä asia on löytää sisäinen rauha ja lepo ja sitä ei löydä muualta kuin Jumalan yhteydestä. Rukouksemme on, että Jumala pelastaisi pohjoisen kaaleet ja varjelisi uskossa ne, jotka jo ovat taivastien kulkijoita. Haluamme toivottaa Kemijärven kaaleitten puolesta kaikille Jumalan siunausta ja voimaa kulkea eteenpäin, taistellen ja rukoillen. Siunaten RITA JA KEIJO FLINK Kemijärvi 16 Elämä ja Valo 1/2007 Elämä ja Valo 1/2007 17

Hei kaikki tytöt ja pojat! Väritä kuvat ja keksi millaista unta nalle Puh ja nasu näkevät. Lähetä kertomus unesta meillekin osoitteella: Elämä ja Valo lehti, Lauttakylänkatu 15, 32700 HuITTInEn tai sähköpostilla: info@elamajavalo.fi t. Elämä ja Valo lehden toimitus Tervetuloa jälleen mukaan Tsihko haabe -kokkikerhoamme. Joululoma on takanapäin, ja turvallinen arki koulutöineen jatkuu. Nyt kannattaakin heti päättää ottaa koulu todesta ja panostaa siihen. Meillä Suomen romaneilla on Jumalan kiitos hieno mahdollisuus ja oikeus käydä koulua ja päästä elämässä muutenkin eteenpäin. Pirteä asenne ja myönteinen suhtautuminen koulutukseen ratkaisee hyvin pitkälle tulevaisuutemme. Niin, se onkin hienoa, että voi oppia uusia asioita, hankkia tietoa ja kehittää itseään elämää varten. Koulutus on sellainen mahdollisuus ja etuoikeus, jota kannattaa arvostaa ja hyödyntää. Koulupäivän jälkeen, on kova nälkä, eikä kotona aina ole valmis ruoka odottamassa. Silloin esim. lämpimät voileivät ovat paikallaan. Ne ovat helppoja tehdä ja nopeasti valmistuvia. Tehdään tällä kertaa nopea kinkku-ananas voileipä. Voit toki laittaa leivän päälle toisenlaisia täytteitä esim. tonnikalaa tai makkaraa tai muuta mistä pidät. Lämpimiä voileipiä voit syödä esim. teen, kaakaon tai maidon kera. Eipä muuta kuin tuumasta toimeen! Muistathan pestä aina ensin kätesi, kun aloitat kokkaamisen keittiössä. Taitava kokki siivoaa jälkensä. LÄMPIMÄT VOILEIVÄT Resepti 8 siivua isoa paahtoleipää valkosipulituorejuustoa, 8 siivua keittokinkkua 8 ananasrengasta 8 siivua juustoa persiljasilppua Toimi näin! 1. Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen. 2. Ota esille uunipelti ja laita sille leivinpaperi 3. Voitele leivät valkosipulituorejuustolla. (muukin tuorejuusto käy) 4. Laita leivän päälle ananasrengas ja sitten kinkkusiivu 5. Laita viimeiseksi juustosiivu. 6. Laita leivät uunipellille ja uuniin. 7. Leivät ovat valmiit, kun juusto on sulanut. 8. Ota leivät pois uunista 9. Ripottele lämpimien leipien pinnalle vähän persiljasilppua tai muita yrttejä maun mukaan. 10. Syö leivät lämpiminä. Herkullisia hetkiä sinulle! 18 Elämä ja Valo 1/2007 Elämä ja Valo 1/2007 19

TEkSTI: TuuLa ÅkERLunD kuvat: VaLFRID ÅkERLunD Meidän yhteisenä tavoitteenamme tulisi olla romanikielen elvyttäminen siten, että sitä puhuttaisiin rohkeasti arjen keskellä. Tuula Åkerlund: Romanikielen säilyminen meidän vastuullamme Romanikieli on ollut kautta aikojen uhanalainen kieli. Sillä ei ollut asemaa eikä arvoa ulkopuolisten silmissä. Olemme romaneina erittäin iloisia viime vuosikymmenten kehityksestä, vähitellen romanikielen arvo on tunnustettu ja se on huomioitu myös lainsäädännössämme. Tänään maassamme, meillä kaikilla on oikeus omaan kieleen. Mikä onkaan kielen merkitys ihmiselle, osaammeko edes ajatella sitä, kuinka suuri ja tärkeä sen merkitys on meille jokaiselle. Asiantuntijat ovat kertoneet, että tämän päivän puhutut kielet kuolevat nopeammin kuin koskaan ennen historiassa. Jotkut asiantuntijat arvelevat, että maailman 7 000 puhutusta kielestä vain noin 600 olisi vielä elossa sadan vuoden kuluttua. Surullinen tosiasia on se, kun kieli kuolee, menetetään sen oman kauneuden myötä inhimillistä viisautta ja elämänkokemusta. Määrätyssä mielessä menetetään kokonainen maailmanselitys, kansan historia. Romanien taival historian valossa Ymmärtääksemme romanikansaa paremmin, on romanien historian tunteminen epäilemättä välttämätöntä. Romanikansan historiallinen taival on ollut pitkä ja traaginen. Romanit ovat eläneet hajaantuneena eri puolella Eurooppaa lähes tuhat vuotta. Romanikulttuurin uhkana ovat aina ollut tuhoamis- ja hävittämispyrkimysten ohella sulauttamisvaatimukset. Valtio toisensa jälkeen sääti lakeja romanien karkottamiseksi ja tuhoamiseksi. Heiltä puuttui kaikkialla ihmisoikeudet. Lakeihin sisältyi monesti myös kuolemanrangaistus. Heillä todellakin oli miekka edessä ja miekka takana. On tärkeää huomioida tosiasia tuskin mikään kansa voi kulkea vastaavien kokemusten kautta ilman, että ne jättävät sen kulttuuriin, arvoihin, asenteisiin ja kasvatustavoitteisiin syviä jälkiä. Romanikielen historiaa Myös romanikielen historiallisen taustan tiedostaminen avaa ikkunan menneeseen ja laajentaa sitä kautta perspektiiviä romanikansan elämästä. Romanikieli kuuluu indoeurooppalaiseen kieliperheeseen indoarjalaiseen haaraan. Sen perustana on Intian vanha kulttikieli sanskrit, josta ovat kehittyneet hindi, urdu, marathi jne. Romani ja hindi ovat sisarkieliä, mutta romani on eriytynyt indoarjalaisesta sukupuusta jo yli kaksi tuhatta vuotta sitten. Monissa suhteissa se on vanhakantaisempi kuin nykyhindi. Romanikieli on kansainvälinen kieli, jonka puhujia on eri lähteiden mukaan arvioitu olevan koko maailmassa eri maanosissa ja maissa monia kymmeniä miljoonia. Aikojen kuluessa romanikieli on hajaantunut useisiin murteisiin, joihin on tarttunut vaikutteita paikallisista kielistä. Kielen perussanasto on tutkijoiden mukaan kuitenkin pysynyt eri murteissa lähes samana. Tätä on auttanut se, että romaneilla on aina ollut paljon yhteyksiä eri maissa asuvien romaniyhteisöjen kanssa. Suomen romanit ovat olleet tässä mielessä poikkeuksellisessa asemassa. Lähes viiden sadan vuoden ajan Suomessa ollessaan ei romaneilla ollut käytännössä mahdollisuuksia olla muiden maiden romanien kanssa yhteyksissä maan syrjäisen sijainnin vuoksi. Salakielen funktio Viime vuosisadan alussa monissa Euroopan maissa, mm. Suomessa, virallisen politiikan tavoite oli edellä mainitsemani pakkoassimiloittaminen. Keinoina tälle tavoitteelle nähtiin romanikielen ja kulttuurin tuhoaminen. Koska romanit vielä toisen maailmansodan aikoihin Suomessa olivat suurimmilta osin kiertäviä, he olivat hyvin riippuvaisia maatalousväestön avusta, esimerkiksi yösijan saamisesta talviaikaan. Romanikielen käyttämiseen suhtauduttiin kuitenkin epäluuloisesti ja usein lupa yöpyä annettiin sillä ehdolla, että romanikieltä ei puhuttu. Perhe joutui elämään ulkopuolisten keskellä. Kun omaa kotia ei ollut, elettiin toisten armoilla. Ainoa mahdollisuus keskustella perheen sisäisistä asioista ja saada kodintuntu oli käyttää omaa kieltä. Tilanne oli ristiriitainen. Tämä johti siihen, että romanit joutuivat väkisin varomaan ja välttämään omalla kielellä puhumista. Vainotun historian taustojen vuoksi vanhemmat romanit ajattelivat myös usein, että mitä vähemmän ulkopuoliset tietävät ryhmästä, sen tavoista ja kielestä sitä vähemmän he voivat ryhmää vahingoittaa. Siksi kieltä ei ole haluttu opettaa ryhmän ulkopuolisille. Romanikieli oli vuosisatojen ajan syrjityn vä- 20 Elämä ja Valo 1/2007 Elämä ja Valo 1/2007 21

Meidän vanhempamme sekä isovanhempamme ovat säilyttäneet kielen elävänä ja siirtäneet sen meille. Olemmeko me nyt se sukupolvi, joka antaa perintökielemme kuolla? hemmistön ainoa omaisuus. Romanikieleen kohdistuneen suojelemismekanismin ymmärtää parhaiten, jos osaa samaistua siihen tilanteeseen, jossa suomenkieli oli uhattuna, kun Suomi oli vieraan vallan alla. Suomen kielellä eikä suomalaisilla ei ollut arvoa eikä asemaa. Lauantaiseuraan kuuluneilla sivistyneillä nuorukaisilla, Runebergillä, Topeliuksella ja Snellmanilla oli suuri tehtävä herättää henkiin kirjoituksillaan ja kannanotoillaan suomalaisten kansallistunne- ja aate. Suomalaisia pidettiin laiskoina mehtäläisinä, suomenkieltä köyhänä alakielenä. Runebergin Saarijärven Paavo, Topeliuksen Vänrikki Stoolin tarinat antoivat toisen kuvan suomalaisista. Saarijärven Paavosta, ahkerasta talonpojasta, joka ei antanut vastoinkäymisten tullessa periksi. Nämä kansallisrunoilijamme ja kirjailijamme kykenivät osoittamaan miten rikas kieli suomen kieli oli. na tapahtunut romanien elinolojen voimakas muutos ja kulttuurimurros ovat myös väistämättömästi vaikuttaneet romanikielen käytön heikkenemiseen. Kansa joka oli joutunut kiertämään vuosisatojen ajan, asettui nyt paikoilleen ja alkoi totutella uudenlaiseen elämäntapaan ja rytmiin. Tutkijat ovat väittäneet, että tällainen voimakas elämäntapamuutos vaatii useamman sukupolven ajan, jotta muutos kyetään sisäistämään henkisesti. Kaiken tämän kaaoksen keskellä romanikielen käyttö pääsi määrätyllä tavalla unohtumaan. Romanikieli oli ollut vain puhuttua kieltä, suullista viestintää. Sitä ei juurikaan ollut tallennettu kirjalliseen muotoon. Kielenkäyttö ja sen taito väheni etenkin nuorempien keskuudessa. Sanasto alkoi uhkaavasti huveta ja rappeutua. Nyt tarvittiin todellisia toimenpiteitä, elvytystä. Kieli saa lain suojan Romanijuhlilla ja telttakokoussarjoilla olisi tärkeää ja hienoa pitää yksi kokous romanikielellä. Parikymmentä vuotta sitten pidettiin muutamilla romanijuhlilla romanikokous, joka tulkattiin suomeksi. Se saavutti suuren suosion. Romanikieli muutosten myllerryksessä Romaniasian neuvottelukunta yhdessä romanijärjestöjen kanssa oli huolissaan romanikielen tilasta. Monenlaisia toimenpiteitä ehdotettiin ja innostettiin eri tahoja järjestämään romanikielen koulutusta ja talteen keräämistä. Samanaikaisesti tiedostettiin vahvasti, että ilman lain tuomaa turvaa kieli olisi lopullisesti mennyttä. Niinpä monien tapaamisten, keskustelujen ja taustamateriaalien jälkeen vähitellen romanikielen merkitys alkoi saada ymmärrystä ja toimenpiteitä sen elvyttämiseksi ryhdyttiin tekemään. Käänteen tekevä muutos tapahtui vuonna 1995. Suomi teki historiaa, joka herätti huomiota laajemminkin maailmalla. Suomen tärkeämmässä laissa, perustuslaissa huomioitiin romanikielen tär- Aikaisemmin kieli omaksuttiin luonnollisissa yhteyksissä. Tämä kehitysvaihe johti kuitenkin siihen, että 1960 1970- luvuille tultaessa vanhemmat huomaisivat, että nuoret osasivat kieltä enää huolestuttavan vähän. Noin neljänkymmenen vuoden aikakeys ja oikeus. Hallitusmuotoon kirjattu perusoikeusuudistus tuli voimaan vuoden 1995 elokuun alusta. Perustuslain 14 :n 3 momenttiin säädettiin: Saamelaisilla alkuperäiskansana sekä romaneilla ja muilla ryhmillä on oikeus ylläpitää ja kehittää omaa kieltään ja kulttuuriaan. Säännöstä pidetään samalla myös yleisenä vähemmistöjen turvasäännöksenä, joka velvoittaa julkista valtaa sallimaan ja tukemaan esim. romanikielen ja kulttuurin kehittämistä. Vuonna 1995 tuli myös voimaan päivähoitoasetuksen muutos, jonka mukaan lasten päivähoidosta annetussa laissa tarkoitettuja kasvatustavoitteita ovat myös romanien oman kielen ja kulttuurin tukeminen. Koululakeihin tuli vuoden 1995 alusta myös muutos, joka mahdollistaa sen, että koulussa romanioppilaalle voidaan opettaa romanikieltä äidinkielenä. Sama säännös sisältyy 1.1.1999 voimaan astuneeseen perusopetuslakiin. Edellä mainitut lait eivät kuitenkaan suoranaisesti velvoita kuntia järjestämään romanikielen opetusta. Romanikielen opetus järjestetään yleensä ope- 22 Elämä ja Valo 1/2007 Elämä ja Valo 1/2007 23

Eduskuntavaalit 2007 Ennakkoäänestys 7. 13.3. Vaalipäivä 18.3. Seuraavilla sivuilla esittelemme tiedossamme olevat romaniehdokkaat. Äänestysoikeus on osa kansalaisoikeuksiamme. Käytä sitä! Harri Bollström, 44 nolen Harri Bollström 44-vuotias pääluottamusmies Espoosta, Uudenmaanpiiri kristillisdemokraattien ehdokas. Minua voi äänestää Uudenmaan vaalipiiriin kuuluvat (esim. Järvenpää, Kerava, Hyvinkää, Tuusula, Vantaa, Espoo, Porvoo, Mäntsälä) Koulutukseltani olen autoasentaja, suoritin Lohjan ammattikoulussa kaksivuotisen autonasentajan linjan. Armeijan kävin Helsingissä henkilöauton kuljettajana. Armeijasta päästyäni menin töihin Yleisradioon vuonna 1983. Alussa toimin postilähettinä, siitä siirryin varastomieheksi. Sitten etenin Yleisradion postitoiminnan työnjohtajaksi. Toimin työnjohtajana noin kymmenen vuotta. Nykyisin olen varastotyöntekijän nimikkeellä. Luottamusmieheksi minut valittiin ensimmäisen kerran 1994. Siinä tehtävässä toimin kahdeksan vuotta. Pääluottamusmieheksi minut valittiin 2002. Työni pääluottamismiehenä jatkuu edelleen. Uskoon olen tullut Lohjan Helluntaiseurakunnassa 1989 keväällä. Toimin seurakunnassa vahtimestarina ja miksaajana. Nykyään kotiseurakuntani on Espoon Helluntaiseurakunta. Olen seurakunnan hallituksen jäsen ja toimin aktiivisesti seurakunnan romanityössä. Olen mukana myös järjestötoiminnassa, Länsi-Uudenmaan romaninuorten yhdistyksen puheenjohtajana. Olen lähtenyt mukaan e d u s k u n - t a v a a l e i h i n v o i d a k s e n i omalta osaltani vaikuttaa asioihin, joita pidän tärkeinä. Arjen vaikeudet ruohonjuuritasolla ovat minulle tuttuja jo työnikin puolesta. Haluan tuoda kristillisen näkökulman ja ratkaisutavan tavallisen ihmisen elämään ja ongelmiin. Monet meidän nuoristamme ymmärtävät romanikieltä, mutta eivät itse osaa sitä puhua. Meidän aikuisten tehtävä on rohkaista ja innostaa nuoriamme käyttämään romanikieltä. tusministeriön täydennysopetukseen myönnettävän valtionavustuksen perusteista annetun päätöksen nojalla. Kotimaisten kielten tutkimuskeskusta koskevaan lakiin tuli myös 1.11.1996 muutos siten, että laitoksen tehtäviin kuuluu nykyään myös romanikielen tutkimus ja huolto. Yleisradio Oy:tä koskevaa lakia muutettiin 1.1.1999 siten, että julkisten palvelujen tehtävänä on myös tuottaa palveluja romanikielellä. Suomi on myös ratifioinut monia kansainvälisiä sopimuksia, joilla on ollut merkitystä romanikielen aseman nostamisessa. Suomessa astui voimaan 1.2.1998 Kansallisten vähemmistöjen suojelua koskevan puiteyleissopimus. Siinä Suomi nimeää Suomen romanit perinteiseksi vähemmistökseen. Euroopan alueellisten ja vähemmistökielten peruskirja tuli voimaan Suomessa 1.3.1998. Suomi nimeää ko. asiakirjassa romanikielen perinteiseksi vähemmistökielekseen. Elvytystä tarvitaan Nämä kaikki yhdessä vaikuttavat selkeästi myös romanikielen aseman vahvistumiseen ja paranemiseen. ja vaikka Suomessa romanikielen todellisia taitajia ei ole kovinkaan paljon, on tiedostettu vahvasti, että romanikielellä on kuitenkin selvä identifioitumistehtävä romanien kansallisessa sekä kansainvälisissä yhteyksissä. Siksi romanikielen kaikentasoisen elvyttämisen hyväksi tulee tehdä uutterasti työtä. Elämä ja Valo ry. aloitti vuonna 2005 ns. romanikielen elvytysprojektin yhdessä Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen kanssa. Projekti on kolmevuotinen ja sen tarkoituksena on motivoida romanit puhumaan rohkeasti omaa kieltään. Suurempiin kaupunkeihin, joissa asuu enemmän romaneja, perustetaan tämän syksyn aikana kielikerhoja, joissa puhutaan koko ajan romanikieltä. Kesän aikana on yhdessä Opetushallituksen kanssa koulutettu kielikerhojen vetäjiä. Ilahduttavaa on ollut havaita romanien innostus hankkeeseen. Monet ovat havahtuneet tosiasiaan, että meidän isovanhempamme ja omat vanhempamme pitivät romanikielen vielä elossa ja siirsivät sen meille. On yhdessä pohdittu, olemmeko me nyt se sukupolvi jotka annamme tämän kielen kuolla. Ei, meillä ei ole siihen varaa, eikä lupaa! Me olemme velkaa isovanhemmillemme, että emme anna tämän kielen kuolla. Siis tehkäämme työtä sen eteen. Aletaan rohkeasti käyttää sitä. Romanijuhlillakin voisi yksi kokous olla romanikielinen. Mahdollisuuksia on monia, kun vain otamme ne käyttöön. n Väinö Lindberg noman lapsuuteni kasvoin Loviisassa, kolmen kulttuurin ja kielen vuorovaikutuksessa, jotka olivat suomi, ruotsi ja romanikieli. Uskon, että monikulttuurinen taustani antoi minulle hyvät eväät elämään ja taidot toimia erilaisten ihmisten parissa. 1960-luvun alussa muutin Turkuun töihin, sillä reissulla olen vieläkin ja työt eivät ole loppuneet, päinvastoin. Omaan pitkäaikaisen kokemuksen kunnallispolitiikassa; olen nyt opetuslautakunnan jäsen ja aikaisemmilla kausilla toimin terveyslautakunnan ja opetuslautakunnan jäsenenä. Olen ollut edustajana puoluevaltuustossa sekä ensimmäisissä EU-vaaleissa ehdokkaana. Toimin nyt myös Turun kaupunginvaltuuston ensimmäisenä varavaltuutettuna. Pitkän työsaran olen tehnyt sosiaali- ja lastensuojelusektorilla sekä valtion hallinnossa. Valtakunnallisen romaniasiain neuvottelukunnan jäsenenä olen ollut jo 35 vuotta sekä Länsi-Suomen läänin alueellisen romaniasiain neuvottelukunnassa olen myös ollut varapuheenjohtajana vuodesta 2001 asti. Kirkkohallitus nimitti minut v.2006 Romanit ja kirkkoneuvottelukuntansa pysyväksi asiantuntijajäseneksi, lisäksi toimin Romano Mission hallituksen varapuheenjohtajana. Suomen tasavallan Presidentti Tarja Halonen on myös myöntänyt minulle sosiaalineuvoksen arvonimen. Yksi keskeisimpiä vaaliteemojani on puuttua ihmisten väliseen eriarvoisuuteen, päättäjien on kyettävä huolehtimaan siitä, että pienipalkkaiset, eläkeläiset, opiskelijat sekä lapsiperheet eivät joutuisi kärsimään arvottamisesta, eivätkä joutuisi syrjäytymään nykyyhteiskunnasta. Näiden ryhmien verotuksia olisi syytä keventää ja opintotuen määrää tarkastaa ja korottaa. Olen ihmisen asialla moninaisuuden puolesta, syrjintää vastaan Yhteisöllinen romanikulttuuri on antanut myös eväät toimia yhdessä ja ottaa vastuuta toisesta ihmisestä ja edistää yht e e n k u u l u - vuutta. Tahdon olla kokonaisvaltaisesti sinun rinnallasi rakentamassa parempaa huomista meille kaikille, se ei vaadi paljon, vaan kaiken. Pelkät puheet eivät riitä, tarvitaan myös tekoja ja tekijöitä! Ystävien ja tuttavien kommentteja: Vahvat mielipiteet omaava ihminen. Periaatteistaan kiinni pitävä. Charmikas, joskus vähän kulmikas, mutta rehellinen mies. Asiallinen ja oikeudenmukainen. Kyllä sieltä hersyvää huumoriakin löytyy! Meidän pappi 24 Elämä ja Valo 1/2007 Elämä ja Valo 1/2007 25

Miranda Vuolasranta, 47 nsdp:n eduskuntavaaliehdokas Uudellamaalla. Hän asuu nykyisin Espoossa. Häntä voivat äänestää Uudellamaalla asuvat ja Uudenmaan vaalipiiriin kuuluvat lähimmässä postissa tai vaalipäiväksi nimetyssä äänestyspaikassa. Miranda on Soittaja-Santun Pekan ja Helli-vainaan tyttö kotoisin Keski-Suomesta, Suolahden maalaismaisemista. Kristillistä vastuuta on tukea niitä, jotka ovat valmiit työskentelemään yhteisten asioiden hyväksi Äänestä vaaleissa se on vastuunottoa parhaimmillaan. Ihmisten yhdenvertaisuus on perusoikeus, jonka takaaminen käytännössä vaatii vielä työtä Heikomman tarve on tullut tutuksi oman kokemuksen kautta Olen säilyttänyt oman identiteettini ja taustani rohkeasti muuttuvassa yhteiskunnassamme Minulla on kokemusta vastata romanina yhteiskunnan haasteisiin Miranda on:muutosta romanikielen opettaja, erityisasiantuntija täynnä elämänkokemusta ja näkemystä kotimaasta ja ulkomailta toiminut työelämässä 28 vuotta, romanikielen opettajana 18 vuotta, tuottanut opetusmateriaalia ja opetussuunnitelmia peruskouluun, toiminut 5 vuotta sosiaali- ja terveys- ministeriössä Romaniasiain neuvottelukunnan pääsihteerinä, toiminut 4 vuotta erityisasiantuntijana kansainvälisessä yhteistyössä Euroopan neuvostossa Strasbourgissa Suomen virkamiesedustajana kielitaitoinen ja monikulttuurinen tausta antaa hyvät lähtökohdat ymmärtää kanssaihmisten ja lähimmäisten erilaiset elämän lähtökohdat ja tarpeet Miten saan yhteyden tai löydän tietoa Mirandasta: www.miranda.ehdokkaasi.net miranda.vuolasranta@kolumbus.fi aihtoehto vaaleissa! Voit ottaa yhteyttä: Vaalipäällikkö Jukka Hämäläinen, puh. 040-5115027, jukka.hamalainen@24.fi Miriam Schwartz, puh. 046-8408405, sofiacarme@hotmail.com Ei ole olemassa minä ja muut yhtälöä on vain me! Armas Åkerlund, 62 Armas Åkerlund, hovimestari, yrittäjä, eläkeläinen Raahesta. nolen syntynyt Haapavedellä. Tulin 1960-luvun alussa viideksi Kirsti-vaimoni kanssa ja terveydestä. täneestä ja yhä jatkuvasta avioliitosta vuodeksi Raaheen Rautaruukkia rakentamaan. Armeijan ja Ravintolakoulun jälkeen toimin 23 vuotta Helsingissä koska kansanedustajana pystyisin pa- Olen ehdokkaana eduskuntavaaleissa, ravintola-alalla mm. baari- ja hovimestarina. Sen jälkeen tulin takaisin Raa- tahtoisin muutosta. remmin vaikuttamaan asioihin, joihin heen. Toimin täällä samalla alalla ja Lähellä sydäntäni ovat heitteille jätetyt yrittäjänä ennen eläkkeelle jäämistäni. vanhukset ja yksinhuoltajaäidit tai -isät Minua voi äänestää kaikki Oulun vaalipiirissä lapsineen. asuvat. Olen ollut Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan liitossa jäsenenä ja Ylivieskan osastossa hoitajana ja luottamusmiehenä. Arkisia ilonaiheita ovat perheeni, johon kuuluu vaimoni ja neljä aikuista eri ammateissa toimivaa lasta + 5 lastenlasta. Olen saanut olla uskossa yli 20 vuotta. Herra on siunannut myös lapsiani samalla tiellä. Iloitsen myös 39 vuotta kes- Lähdin mukaan eduskuntavaaleihin, koska kansanedustajana pystyisin paremmin vaikuttamaan asioihin, joihin tarvitaan muutosta. Kristillisdemokraattina voin toimia oman vakaumukseni mukaisesti kristillisen arvomaailman pohjalta ja tehdä voitavani heikoimmassa asemassa olevien lähimmäisteni hyväksi. Tärkeintä minulle on, että kaikilla suomalaisilla olisi riittävä toimeentulo ja elämisen arvoinen elämä. "Itkin, kun minulla ei ollut kenkiä - kunnes näin ihmisen, jolla ei ollut jalkoja" Eija Grönfors, 45 Reilusti romani - vielä reilummin suomalainen! nolen Eija Grönfors, 45-vuotias lähihoitaja. Asun aviomieheni kanssa Tampereen kauniilla esikaupunkialueella Pirkkalassa. Meillä on kolme aikuista lasta. Minua voi äänestää kaikki Pirkanmaan vaalipiirin alueella asuvat. Itsekkyys ei ole oikein Minulle on tärkeätä vanhempien kunnioitus ja heidän hyvinvointinsa. Romaniäitinä kannan huolta lasten ja nuorten tulevaisuudesta ja yksinhuoltajaäideistä. Ajattelen, että lapsi on oikeutettu sekä äitiin että isään. Vanhempien tulee antaa aikaansa ensi kädessä lapsilleen eikä itselleen. Minulle lähihoitajana ja romanina isänmaan tulevaisuus on asia, jonka puolesta haluan tehdä työtä. Teesit hoitotyöhön: Hoitotyön tulosvastuullisuus tulisi mitata rakkaudessa ja välittämisessä eikä rahassa. Pätkätyöt olisi vakinaistettava. Hoitajaresursseja tulisi lisätä tasolle, missä hoidettava ihminen ei joudu heitteille. Omaishoitoon tulisi suunnata selvästi nykyistä enemmän resursseja. Näin vältettäisiin kalliiden laitoshoitopaikkojen käyttöä. Hoitajien koulutukseen tulisi lisätä opetusta eri kulttuureista ja etnisistä ryhmistä. Tänään Suomessa asuu noin 10 000 romania. Haluamme rakentaa yhteistä tulevaisuutta yhdessä pääväestön kanssa. Ihmisen arvostaminen on sisällä romanikulttuurissa. Onko romaneissa rikollisia? On toki! Mutta oletko kuullut, että pääväestössä on rikollisia? Vähemmistökansalaisuus ei ole vika! Voisiko romani olla vaikuttavassa asemassa yhteiskunnassamme? Totta kai, jos pätevyysehdot on täytetty. Onko suomalaisuus kielessä? Onko suomalaisuus ihonvärissä? Onko suomalaisuus sukujuurissa? Onko suomalaisuus vaateparressa? Kuka oikeastaan on puhdasverinen suomalainen? Riittävätkö kansalaisuus, isänmaan palveleminen ja 500 vuotta? Katson vähemmistön näkökulmasta koko kansan hyvää! Voit ottaa yhteyttä: eija.gronfors@elisanet.fi puh. 050 920 5885 Malla Laiti, 49 nvantaalainen Kristillisdemokraatien, Uudenmaan vaalipiirin (esim. Järvenpää, Kerava, Hyvinkää, Tuusula, Vantaa, Espoo, Porvoo, Mäntsälä) ehdokas. Olen Porttilan Feijan (Grönfors) tyttö Kiuruvedeltä. Asun Tikkurilassa perheeni kanssa, johon kuuluu kolme aikuistuvaa poikaa ja Martti, joka on saamelainen. Elämässämme on monenlaisia asioita, jotka tuovat rikkautta ja onnea arkeemme. Koulutukseltani olen sosiaalikasvattaja. Olen työskennellyt 10 vuotta lastenkodin johtajana ja nykyään olen Etelä-Suomen lääninhallituksessa suunnittelijana. Olen koko aikuisiän toiminut työtehtävissä, joissa minun on ollut mahdollista ajaa romanien asemaa. Minua pyydettiin kansanedustajaehdokkaaksi kristillisdemokraattiseen puolueeseen (KD). Lukiessani heidän tavoiteohjelmaa huomasin, että KD:ssä on sellaiset periaatteet, joiden puolesta seison jo muutenkin tässä elämässäni. Haluan tukea omalta osaltani tavoitteista tinkimättä noihin päämääriin pääsemiseksi. Tärkeät asiat, joiden eteen haluan tehdä työtä: 1. Samat hyveet ja paheet, meille suotiin, jotka kerran samasta savesta luotiin Haluan kaikissa toimissani olla auttamassa sitä, että ihmiset saisivat yhtäläiset osallistumismahdollisuudet. Niin romaneille, saamelaisille, maahanmuuttajille ja kaikille suomalaisille kuuluu tämä mahdollisuus. Kaikilla ihmisillä on samanlaiset tarpeet. Tärkeintä on huomioida ihminen, riippumatta siitä mihin ihmisryhmään hän kuuluu (esim. iäkkäät, opiskelijat, nuoret, perheelliset, lapset). 2. Lasta on kohdeltava kuin lasia Lapsi sinällään on jo arvokas, jota täytyy suojella, rakastaa ja varoa rikkomasta Yksinhuoltajaperheille on osoitettava enemmän tukea ja perheneuvolatyötä on tehostettava. Lasta on suojeltava mm. median vaikutukselta. Nykyään kaikki näyttää luvalliselta 3. Räätälöityä koulutusta työttömille Työttömillä, pitkäaikaistyöttömillä, romaneilla ja maahanmuuttajilla on suuri kynnys lähteä koulutukseen mukaan. Siksi heille tulee järjestää räätälöityä koulutusta, jossa otetaan huomioon heidän opiskelutaitonsa ja itsetunnon puutteet. Koulutusta tulee kohdentaa niille aloille, joilla on ja tulee olemaan työvoimapulaa. 4. Arvokas vanhuus Iäkkäät ihmiset ovat arvokkaita. Heillä on elämänviisautta, jota me nuoremmat voimme hyödyntää. He ovat antaneet meille ja nyt on meidän vuoro antaa heille. Vanhustenhuoltoon tarvitaan 4000 työntekijää lisää. n 26 Elämä ja Valo 1/2007 Elämä ja Valo 1/2007 27

Porttilasta maailmalle! Karin perheeseen kuuluu Anne-vaimon lisäksi kolme lasta, Perttu, Linda ja Ellen. Rovaniemeltä, Tehdas-Asusta löytyy kiireisen näköinen mies. Mies on nimeltään Kari Grönfors, joka on tehnyt töitä yrityksessä jo n. 25 vuoden ajan. Heti kauppakoulun jälkeen alkanut työura vaimon isän yrityksessä jatkuu edelleen. Teksti ja kuvat: Raija Oikarinen Kari on Vihtori ja Salme Grönforsin, eli Porttilan Vikin lapsista neljänneksi vanhin. Karin perheeseen kuuluu Anne-vaimon lisäksi kolme lasta, Perttu, Linda ja Ellen. Lindalla on jo neljä lasta hänelläkin, joten vapaa-ajan ongelmia ei Karilla ja Annella ole. Se mitä liikkeenhoidosta jää aikaa, jaetaan lastenlapsille ja vähäisten harrastuksien; liikunnan ja matkustelun kesken. Äiti - Salme oli tullut karjalasta evakkoon Kiuruvedelle lapsena. Siellä hän tapasi Vihtorinsa ja niinpä Kiuruvedellä heidät vihittiin avioliittoon. Elämä sotaajan jälkeen ei ollut helppoa. Taloudellista puutetta oli, mutta talo rakennettiin ja perhe kasvoi. Vihtorin ja Salmen perheeseen kuului kuusi lasta. Porttilassa hevostalous kuului Karin lapsuuteen. Vaikka Vihtorin isä, Aleksanteri-ukki, oli kuollut hevosen potkuun vanhimman pojan ollessa vasta kahdeksan vanha, se ei estänyt Vihtoria tulemasta hevoskauppiaaksi. Vihtori tunnettiinkin ympäri Suomea ja hän oli pidetty henkilö, niin tummien kuin valkolaisten keskuudessa. Kiuruvesi, jossa Porttila sijaitsee, ei ole järin suuri kylä. Myöhemmin kun Porttilaan rakennettiin uusi hevostalli ja menestyskin hevosbisneksessä oli kohtalai- Hevostalous kuului läheisesti omaan lapsuuteeni. sen hyvä, kateuttakin jouduttiin kohtaamaan. Kuitenkin pääosin ihmiset olivat Porttilan väkeä kohtaan myönteisiä ja ajattelivat heistä myönteisesti. Porttilan ovet aina auki Lapsuudenmuistoihin kuuluu erottamattomasti Alina mummo, joka oli myös suuri persoona. Mummo rakasti kaikkia lapsia paljon ja oli aina oikeudenmukainen. Kerrankin, muistan, kun olin pienenä poikana kuumeessa ja Alina-mummo pani käden pääni päälle pidellen sitä siinä vähän aikaa niin kuume laski ja tulin terveeksi, muistelee Kari. Varmaan Alina-mummon suuri sydän, johon mahtui kaikki lapset ja lastenlapset oli osasyy myös siihen, että ovet Porttilassa olivat aina auki ihmisten tulla vaikka keskellä yötä. Ei ollut harvinaista se, kun aamulla heräsimme, oli lattiat täynnä kaaleita, jotka olivat tulleet yön aikana ja saaneet majapaikan matkansa keskellä. Samassa pihapiirissä asuminen sedän perheen kanssa takasi sen, että serkkujen kanssa keksittiin aina jotain tekemistä, eikä aika käynyt pitkäksi. Kaikesta tekemisestä ei voi kylläkään sanoa, että se olisi ollut niin kilttiä mutta sellaisia lapset on. Keksivät mitä milloinkin. Kerrankin serkkupoika jäi metsään, paidankauluksesta puunoksaan roikkumaan, kun toiset palasimme kotiin. Kaikenlaista touhua riitti siis aamusta iltaan. Eikä aika käynyt pitkäksi vaikka siihen aikaan ei ollut televisiota tai muista sen kaltaisia viihdykkeitä, kertoo Kari. Suku on rakas Setäni Feija piti paljon kotikokouksia, joissa minäkin tulin uskoon yhdeksäntoistavuotiaana nuorena miehenä. Tuo ratkaisu on kantanut Karin koko elämää tänne asti. Uskova vaimo, Anne löytyi Kiuruvedeltä hänkin. Yhteinen taival alkoi jo yhteisessä pyhäkoulussa, mutta vakavammin vasta Karin tultua uskoon. Sisarusparvesta on vielä jäljellä viisi. Harri, joka asuu Helsingissä, on linjaautonkuljettaja. Jukka, joka ihan viime vuosiin saakka kulkenut isä Vihtorin jalanjälkiä hevosmiehenä on nyt aloittanut bisneksen jätealalla. Sisko Riitta on meistä se viisain, jolla on ihan oikea ammatti, toteaa Kari. Riitta on sosiaalikasvattaja ja toimii Sipoossa lastentarhan johtajana. Sitten on vielä meidän paras veli Pertti, joka kesäisin asustaa Porttilassa ja talvet veljien ja siskon luona Helsingissä. Pertti on uskollinen esirukoilijamme, joka muistaa meitä kaikkia rukouksin jatkuvasti. Yksi on joukosta poissa Pekka-veli, joka kuoli 1984. Elämä ei läheskään aina kohtele meitä silkkihansikkain, mutta se kuuluu elämään. Kuolemakin. Isä tuli uskoon kolme vuotta ennen kuolemaansa. Äiti siirtyi uskovana ajasta ikuisuuteen vuonna 2003, kertoo Kari ja jatkaa: Lohdutusta antaa se tietoisuus, että kuolema ei ole loppu, vaan uusi alku ja että kerran vielä saamme tavata taivaan valtakunnassa, Kari kertoilee. Lähetystyö lähellä sydäntä Kari ja Anne kuuluvat Rovaniemen Helluntaiseurakuntaan, jossa he ovat aina tavalla tai toisella olleet mukana lähetystyössä. Nykyjään Kari toimii myös Rovaniemen Helluntailähetys ry:n hallituksen puheenjohtajana. Oma tulevaisuus näyttää nyt toisenlaiselta kuin ennen. Omat lapset ovat aikuisia, joten on aivan uudenlainen elämänvaihe meneillään. Tietysti kyselyä ja etsimistä; Mihin tulisi mennä, mitä tehdä. Jumalan johdatus on tärkein. Kari ajattelee, että olisi mukava jos elämässä olisi vielä jotain muutakin kuin jo 25 vuotta kestänyt liikemaailmaosa. On päiviä, jolloin haluaisi lyödä hanskat tiskiin, mutta Jumalan tahto ja sen toteutuminen on tärkein. Sitä Tulin uskoon yhdeksäntoistavuotiaana nuorena miehenä. etsitään ja ollaan valmiita uuteenkin, jos vain Jumalan niin johdattaa. Karin mielestä elämä on arvoitus. Ei koskaan tiedä mitä se tuo tullessaan, mitä tapahtuu, mutta kaikki mitä elämä tuo mukanaan, täytyy oppia ottamaan vastaan. Tietysti sitä toivoo, että lapset pärjäisivät elämässä. Perustaksi heille on yritetty luoda usko Jeesukseen ja taivasasiat läheiseksi, mutta jokainen ratkaisee itse mihin elämänsä suuntaa. Ja kantaa siitä myös seuraukset, toteaa Kari. 28 Elämä ja Valo 1/2007 Elämä ja Valo 1/2007 29

On paljon itsestä kiinni, miten tulen seurakunnan keskelle, ja miten saan sieltä uusia kontakteja. Jos itse menen varautuneena ja valmiina torjumaan ihmiset, tuskin muuta vastausta itsekkään saa niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan. Oma aktiivisuus ja avoimuus ovat tärkeää, myös seurakunnassa ja siellä uusien ystävien saamisessa, muistuttaa Kari. Esirukous niin oman perheen kuin omaistenkin puolesta on Grönforsien arkirutiinia. Aamuisin Kari ja Anne rukoilevat ennen töihin lähtöä heille tärkeiden ihmisten ja asioiden puolesta. Seurakuntakin on lähellä sydäntä. On paljon itsestä kiinni, miten tulen seurakunnan keskelle, ja miten saan sieltä uusia kontakteja. Jos itse menen varautuneena ja valmiina torjumaan ihmiset, tuskin muuta vastausta itsekkään saa niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan. Oma aktiivisuus ja avoimuus ovat tärkeää, myös seurakunnassa ja siellä uusien ystävien saamisessa, muistuttaa Kari. Kulttuurien kohtaamisia Oman perheen keskellä Kari ja Anne ovat joutuneet kohtaamaan monenlaista kulttuuria. Anne, joka on valkolainen ja Kari romani ovat saaneet algerialaisen vävyn. Kulttuurien törmäykset ovat olleet joskus pienempiä joskus suurempia. On ollut opettavaista tutustua arabikulttuuriin. Grönforsit ovat toki matkustelleet maailmalla, yli 20 maassa, ja tavanneet monenlaisia kulttuureja, mutta kun toisesta kulttuurista tulee ns. jokapäiväinen, asia on erilainen kuin turistin näkökulmasta. - Vaikeneminen on joskus kultaa. Vaarallisinta on, jos ihminen jää aivan toimettomaksi. Työ on Jumalan siunaus. Toki siitä voi tulla kirouskin, jos ei osaa sen tekemistä rajoittaa ja antaa itselleen myös lepoa. Periaatteenani olen pitänyt: Parempi laiha sopu kuin lihava riita, jonka riidan eri kulttuurien törmäyksessä nopeastikin saisi aikaiseksi, olen itsekin muuttunut ihmisenä, kuten varmaan koko meidän perhe. Kun otamme vastaan sen, mitä elämä tuo mukanaan, Jumala on luvannut, että kaikesta selviämme Hänen kanssaan. On rikkautta omistaa eri kulttuureja ja pystyä elämään kaiken keskellä. Helpoksi tämä rikkaus ei tietysti aina asiaa tee. Vanhempana on kuitenkin oppinut itseäänkin armahtamaan ehkä helpommin kuin nuorena ja idealistisena. Tietää, että on vain ihminen itsekin. Sitä kautta armo on tullut rakkaaksi ja ihmisyys. Siihen tyytyminen tuo vapautta ja luottamusta myös ihmissuhteisiin. Toimettomuus passivoittaa Jotenkin tunnen, että vaarallisinta on, jos ihminen jää aivan toimettomaksi. Työ on Jumalan siunaus. Toki siitä voi tulla kirouskin, jos ei osaa sen tekemistä rajoittaa ja antaa itselleen myös lepoa. Toimettomuus tekee sisimmän passiiviseksi, ja sitä kautta saattaa ihminen joutua tilanteeseen, jossa mikään ei enää kiinnosta. Oli se työ ja touhuaminen sitten kauppamiehenä tai hevosmiehenä olemista, opiskelemista tai seurakunnassa palvelemista vapaaehtoistyössä, se on hyvä juttu. Toisaalta myös huolettaa, näin Jumalan valtakunnan näkökulmasta katsottuna se, että meiltä niin usein unohtuu tuo anteeksiantamisen taito. Kun muistetaan, että itse on saatu synnit anteeksi, niin kyllä meidän tulee oppia elämään siitä anteeksiannosta kanssaihmisten kanssa. Eihän se helppoa aina ole, mutta Jumala auttaa meitä kun halua sydämestä löytyy, vakuuttaa Kari Grönfors leppeästi kotisohvallaan illan pimentäessä Rovaniemen Etelärantaa, jossa Kari ja Anne asustavat. n V Elämä ja Valo ry:n toimintasuunnitelma vuodelle 2007 uosi 2007 on yhdistyksemme 43. toimintavuosi. Elämä ja Valo ry. on vakiintunut tärkeäksi suomalaiseksi kristillis-sosiaaliseksi romanijärjestöksi. Toimintamme kasvu ja pitkäaikainen toiminta ovat osoittaneet, että tarve tällaiselle järjestölle Suomessa on suuri. Sen ovat ottaneet omakseen paitsi romanit myös valtaväestön edustajat. Yhdistyksen kuva ja luottamusarvo Suomen eri seurakunnissa ja valtion virastoissa on suuri. Elämä ja Valo ry:n aatteellinen ja toiminnallinen pohja on osoittautunut kestäväksi. Alkuvuodesta 2006 Elämä ja Valo ry. on saanut uuden kotipaikan, kun toimisto on muuttanut Helsingistä Huittisiin. Odotamme, että toimiston siirto Huittisiin luo yhteyden tunnetta jäsenillemme ja yhdistyksemme toiminnalle. 1. KOTIMAA 1.1. Tapahtumat ja telttatyö Toimintavuonna yhdistys järjestää talven, kevään ja syksyn aikana kuusi tapahtumaviikkoa tai -viikonloppua eri puolilla Suomea. Kesällä teltta- ja kotilähetysviikkoja järjestetään 12 kappaletta eri puolilla Suomea. Loppukesästä pyritään järjestämään tapahtumaviikko myös Ruotsiin. Vierailujen aikana pyrimme tavoittamaan alueiden romanikodit. Varsinkin kesän telttakierros on yhdistyksemme yksi näkyvimmistä toimintamuodoista. Telttakierroksen toimintaa pyritään kehittämään edelleen, että se palvelisi romaniväestöä ja seurakuntia yhä paremmin. Toimintavuoden aikana uusitaan telttatyön äänentoistolaitteet. 1.2. Tiedotus/Elämä ja Valo lehtityö Yhdistyksen jäseniin pidetään yhteyttä uutiskirjeen avulla. Vähintään neljä kertaa vuodessa ilmestyvän lehden ensisijainen tarkoitus on kertoa jäsenille yhdistyksen kannalta ajankohtaisista asioista ja haasteista. Tämän lisäksi viisi kertaa vuodessa ilmestyvässä Elämä ja Valo -lehdessä julkaistaan toimintaan liittyviä kirjoituksia ja runsaasti eri teemoja käsitteleviä artikkeleita. Lehden suunnittelusta ja taitosta vastaa erikseen nimetty päätoimittaja ja hänen tukenaan toimituskunta. Lehti ja uutiskirje julkaistaan myös yhdistyksen www-sivuilla. Jäsenille ja muille aktiivihenkilöille tärkeänä tiedonsaantikanavana toimivat myös yhdistyksen www- sivut (www. elamajavalo.fi). Niiden kautta on saatavissa sekä pysyvämpää tietoa, kuten yhdistyksen säännöt, yhteystiedot ja toimintakertomus, että tietoa ajankohtaisista asioista kuten projekteista, tapahtumista ja myyntituotteista. Vuoden 2007 aikana jatketaan www-sivujen jäsenistöä palvelevien jäsensivujen kehittelyä. Yhdistyksen toiminnasta pyritään tekemään uusi esite. Vuoden 2007 aikana palkkatuella työllistetään neljä tiedottajaa. Tiedottajat pyrkivät parhaalla mahdollisella tavalla tiedottamaan yhdistyksemme työstä ja eri toimintamuodoista mm. seurakuntavierailujen välityksellä. 1.3. Lapsi- ja nuorisotyö Vuoden 2006 aikana lapsi- ja nuorisotyötoimikunnan toiminta oli vireää. Tulevan toimintavuoden aikana lapsi- ja nuorisotyötoimikunta järjestää kaksi leiriä, joista toinen on suunnattu nuorille ja toinen nuorille aikuisille (perheleiri). Näiden lisäksi toimikunta järjestää yhden nuorisopäivän. 2. LÄHETYSTYÖ 2.1. Kummilapsitoiminta Kummilapsitoimintamme Intiassa ajautui vuonna 2006 suuriin ongelmiin intialaisen yhteiskumppanin osalta. Tämän vuoksi päätimme lopettaa yhteistyön IGMF:n kanssa. Etsimme tulevana toimintavuonna uusia kanavia Intiassa järjestettävään kummilapsikannatukseen. Mietimme myös kummilapsitoiminnan kehittämisestä Itä-Euroopan alueella. 2.2. Kehitysyhteistyö UM/Intia Yhdistys jatkaa vuonna 1999 alkanutta kehitysyhteistyöhanketta kumppaninsa Udaipurin seurakunnan ja Ulkoministeriön kanssa. Hanke jatkuu paikallisin voimin. Toimintavuonna suoritetaan Intiaan yksi seurantamatka. 2.3. Kehitysyhteistyö UM/Ukraina Veikko Hekkalan organisoima Yhdelle vähimmistä työ tulee olemaan yksi yhdistyksemme lähetystyöhaasteista. Haasteet ja mahdollisuudet Itä-Euroopan alueen romanityössä ovat valtavat. Vuonna 2007 aloitamme Ulkoministeriön rahoittaman Ukrainan romanikylien kehitysprojektin. 3. PROJEKTITYÖ 3.1. RAY-projekti Tampereella Toimintavuonna alkaa kolmen vuoden mittainen päihdeprojekti Tampereen alueella. Projektissa toimii kaksi kokoaikaista kenttätyöntekijää ja osa-aikainen projektisihteeri. Projektin varoilla maksetaan myös toiminnanjohtajan puoliaikainen palkkaus. 3.2. Romanikielen elvytyshanke Toimintavuonna jatketaan vuonna 2005 alkanutta romanikielen elvytyshanketta. Hankkeen tavoitteena on vaikuttaa romaniväestön asenteisiin kielen säilyttämiseksi, lisätä romanikielistä kommunikaatiota ja motivoida myös nuoria aktiivisiksi romanikielen puhujiksi. Toimintavuoden aikana järjestetään kolme uutta kielikerhoa eri puolille Suomea jo toiminnassa olevien viiden lisäksi. Vuoden 2007 aikana järjestetään myös yksi retriitti, tapahtuma, missä puhutaan ainoastaan romanikieltä. Hankkeessa toimii projektikoordinaattori, joka toimii yhdyshenkilönä sidosryhmiin kerhojen ja retriitin järjestelyissä. Projektikoordinaattori selvittää myös eri paikkakuntien tarpeet kielen opiskeluun kotikäyntien välityksellä. 3.3. TE-projekti Tampereella Toimintavuonna jatketaan vuoden 2006 syksyllä aloitettua työllistämisprojektia. Projekti työllistää toiminnanjohtajan puoliaikaisesti. 4. KULTTUURITOIMINTA 4.1. Musiikkitapahtumat Toimintavuonna pyritään järjestämään neljä konserttia, jonka tuotto jaetaan Elämä ja Valo ry: n toiminnan ja Yhdelle vähimmistä työn välillä. 4.2. Seminaarit Toimintavuonna pyritään järjestämään kahdet työntekijöiden virkistyspäivät, keväällä ja syksyllä. Pyritään järjestämään myös seminaari, jossa on teemoja perheiden hyvinvoinnista. 4.3. Näyttelyt Pyritään järjestämään valokuva- ym. näyttelyitä tapahtumien yhteyteen eri puolille Suomea. 5. KANSAINVÄLISYYS Yhdistyksellä on kansainvälisiä suhteita mm. Fida International ry:n romanityöryhmän, sekä Avainmedian kautta. Yhteyttä GATIEF järjestöön sekä intialaiseen Filadelfia Fellowship -järjestöön pyritään tiivistämään. Romanifoorumin kautta meillä on mahdollisuus saada infoa Euroopan romanien sosiaalisesta tilanteesta. 6. EDUSTUKSET JA YHTEISTYÖ Yhdistyksellä on edustukset mm. - RONK (Romaniasian neuvottelukunta) Rainer Lindeman - KOTUS (Kotimaisten kielten tutkimuskeskus) Tuula Åkerlund - Romaniväestön koulutusyksikkö Armas Hagert Jatkuu sivulla 35 30 Elämä ja Valo 1/2007 Elämä ja Valo 1/2007 31

Monica (vas.) ja Dianan koulu on lyhyen kävelymatkan päässä kotia. Monica (vas.) ja Dianan koulu on lyhyen kävelymatkan päässä kotia. Selma aloittaa koulun tänä vuonna. Teksti ja valokuvat: Eero Ketola Koulunkäynti kiinnostavammaksi Makedoniassa Makedonian kansalaisjärjestöt haluavat innostaa romanilapsia aloittamaan koulunkäynnin ja myös jatkamaan peruskoulun loppuun. UNICEF tukee marraskuussa alkanutta kampanjaa neljässä kaupungissa. Skopjessa, Kumanovossa, Prilepissä ja Stipissä on pysyvästi huomattava romanivähemmistö. Kansallinen romanikeskus jalkautuu ja vie koulunkäynnin eduista kertovan tiedotteen sisälle romanikoteihin. Samalla vapaaehtoistyöntekijät keskustelevat lasten tulevaisuudesta myös vanhempien kanssa. Myös evankelisten seurakuntien vapaaehtoiset ovat mukana innoittamassa vanhempia myönteiseksi lasten koulunkäynnille. Makedonian valtio tarjoaa kaikille kansalaisilleen ilmaisen koulunkäynnin. Lasten jäämisestä pois koulusta ja koko opiskelun pysähtymiseen on useita eri syitä. Vanhempien tulee ostaa koulutarvikkeet lapsilleen. Suuri osa romanivan- hemmista on ilman tarvittavia henkilöllisyyspapereita. Samalla perheiden lapsetkin ovat vailla henkilöllisyyspapereita. Koulunkäynnin aloittamisessa on heidän kohdallaan vaikeuksia. Ensimmäisten luokkien jälkeen useat lapset putoavat pois koulusta. Vanhemmilla ei ole rahaa ostaa kirjoja eikä muita koulunkäyntiin liittyviä tarvikkeita. Tytöt solmivat usein avioliiton 12 14 -vuotiaana. Tässä iässä suurin osa tytöistä hoitaa myös nuorempia siskojaan ja veljiään. Vaikeuksia opiskelukielen valinnassa Makedoniassa romanilapsista 72 prosenttia on koulussa koko ala-asteen. Yli 15 -vuotiaista romanilapista vain noin 15 prosenttia on koulussa. Useimpien perheiden tytöt ovat päättäneet koulunkäynnin viiteentoista ikävuoteen mennessä. Ohridissa haastattelin romaniperheitä. Kaikilla on halu lähettää lapsensa kouluun. Usein romanilapset ovat samoissa kouluissa kuin turkkilaiset ja albaanit. Perheiden lapsilla on ollut vaikeuksia valita lastensa opiskelukieli. Romanikieltä suositumpi äidinkieli on albania. Vanhempien mielestä makedonian kielen oppiminen kuitenkin auttaa lapsia saamaan paremman työpaikan. Romanien tilanne on samansuuntainen koko Kaakkois-Euroopassa. Miehet ovat paremmin koulutettuja. Naisista vain 21 prosenttia on päättänyt koulun. Miesten kohdalla luku on 44 prosenttia. Pitkäaikaistyöttömiä on runsaasti Romanit ovat suurin, etninen vähemmistö Euroopassa. Euroopassa asuu 12 15 miljoonaa romania. EU maissa romaneja asuu 7 9 miljoonaa. Balkanilla romanit ovat valitettavan usein yhteiskunnan alimmalla tasolla. Noin 45 prosenttia elää köyhyydessä ja 15 prosenttia äärimmäisessä köyhyydessä. Makedonian romaneista noin 70 prosenttia on työttömiä. Tosin eräillä alueilla yleinenkin työttömyysprosentti kipuaa lähelle kuuttakymmentä. Arviolta noin 20 prosentilta romaneista puuttuu vihreäkantinen terveysvihko koska heillä ei ole riittäviä tai oikein täytettyjä henkilöpapereita. Makedoniassa asuu virallisten tietojen mukaan 43 000 romania eli 2,2 prosenttia väestöstä. Suurin osa tutkijoista asettaa lukumääräksi kuitenkin noin 200 000 romania. Pariisissa sijaitseva, Romanien tutkimuskeskus arvio Makedoniassa asuvan säännöllisesti 220 000 260 000 romania. Ensiksi mainittu, virallinen tieto ei voi olla oikea koska pelkästään Skopjen pohjoispuolella sijaitsevassa, Suto Orizarin romanikaupungissa asuu yli 35 000 romania. Evankelisten seurakuntien työn kautta on perustettu Makedoniaan romaniseurakuntia viiteen eri kaupunkiin. Useissa muissa seurakunnissa on jäsenenä romaniuskovia. n 32 Elämä ja Valo 1/2007 Elämä ja Valo 1/2007 33

I N T I A L A I S E T K U M M I L A P S E T Hallituksen jäsenten ja toimihenkilöiden kotipaikat Lastenkodin lapset kiittävät kummejaan ja lähettävät heille iloiset terveiset. OIKAISU! Edellisessä numerossa artikkelissa Lappi Kristukselle sattui nimikömmähdys. Jutussa ei vierailtu Ruusa Lindgrenin kodissa vaan kyseessä oli Rauha Schvart. Pahoittelemme virhettä. Jatkoa sivulta 31 - Kirkko ja romanit Tuula Åkerlund - HYRY (Helluntaisrk:ien hyväksytyt yhdistykset) Viljo Koivisto - SuHel (Helluntaisrk:ien lähetysjärjestöt) Veikko Hekkala Yhteistyötä tehdään em. tahojen lisäksi mm. Romano Mission ry:n, eri seurakuntien ja järjestöjen kanssa. 7. AVUSTUKSET Yhdistyksen toiminnan tukemiseksi haemme avustuksia seuraavilta tahoilta. - RAY, ennaltaehkäisevä päihdetyö - OPM, lehtiavustus ja romanikielen elvytyshanke - UM, kyläkehityshanke, Intia - Kulttuurirahasto, Romanikielen elvytyshanke - Ruotsinkielinen kulttuurirahasto, Romanikielen elvytyshanke - Yhdistelmätuki, työllistävä vaikutus - TE-keskus, toiminnanjohtajan palkkaaminen (Tampereen työllistämisprojekti) 8. TYÖLLISTÄMINEN Palkkatuen avulla pyrimme työllistämään yhdistykseemme tiedottajia ja toimistotyöntekijän, tulevana toimintavuonna yhteensä neljä työntekijää. 9. HALLINTO Yhdistyksen ylintä päätösvaltaa käyttävät yleiskokoukset, joista sääntömääräisiä ovat syys- ja kevätkokous. Muita kokouksia järjestetään tarpeen vaatiessa. Syyskokous valitsee yhdistyksen 11-jäsenisen hallituksen, jonka tehtävänä on toteuttaa toimintasuunnitelma ja johtaa yhdistyksen toimintaa yleiskokousten välillä. Hallitus kokoontuu toimintavuoden aikana 5-6 kertaa ja päättää yhdistyksen keskeisimmistä asioista. Käytännön toimintaa varten hallitus nimeää toimikuntia ja työryhmän, joiden toimintaa se seuraa. Hallituksen kokousten välillä käytännön toimintaa johtaa työvaliokunta. Se kokoontuu toimintavuoden aikana 5-6 kertaa, tarpeen vaatiessa lyhyelläkin varoitusajalla ja tekee päätökset hallituksen ohjeiden mukaan. Sääntömääräisten kokousten lisäksi yhdistys järjestää koko jäsenistöä koskevia tilaisuuksia tarpeen vaatiessa. Yhdistyksen käytössä on Huittisissa toimisto, ja tulevan toimistosihteerin työ järjestetään joustavasti työmäärän mukaan; toimistosihteerin työmäärä ja sen myötä toimistosihteerin tarve ovat toiminnan laajentuessa kasvaneet. Toimistosihteeri tekee normaalien toimisto- ja postitustehtävien lisäksi myös taloudenhoitoon liittyviä tehtäviä, kuten laskutusta, kirjanpitoon liittyviä tehtäviä ja taloudellista suunnittelua hänen pätevyytensä edellyttämällä tavalla. Syksystä 2006 alkaen yhdistykselle on palkattu puoliaikainen toiminnanjohtaja vahvistamaan toimiston ja aktiivijäsenten yhteyksiä ja toiminnan organisoimista. 10. VARAINHANKINTA Arvio tulevasta kehityksestä Yhdistyksen laajentuminen vaatii taloudenpidolta jatkuvaa kehittämistä. Vuosien talkootyö on luonut hyvän toiminnallisen pohjan yhdistykselle, ja talous on mm. erilaisten avustusten turvin toiminut hyvällä perustalla. Elämä ja Valo ry:n toiminnan kasvulle on kuitenkin selvä tilaus. Erilaisia haasteita toiminnan kehittämiselle on paljon. Yhtenä suurena ongelmana on, että olemme olleet liikaa sidoksissa erilasiin avustusrahoihin, jotka ovat ns. korvamerkittyjä. Omarahoitusosuuden lisäyksellä on merkittävä osuus, jotta kykenisimme paremmin vastaamaan esille tulleisiin haasteisiin. Toimintavuonna mietitään miten saisimme organisoitua mm. kannatusrengas- ja kirpputoritoimintaa. Toimintavuonna pyritään lisäämään tiedottamista, kertoen yhdistyksen eri työmuotojen etenemisestä ja haasteista. Lisätään myös seurakuntavierailujen määrää. Mm. näissä tilaisuuksissa, jos mahdollista, keräämme työhömme lahjoituksia. Myös yhdistyksen äänitteitä ja kirjoja myydään vierailujen yhteydessä. Elämä ja Valo lehden tilausmäärää pyritään lisäämään. Myös yhdistyksen jäsenmäärän lisäyksellä omarahoitusosuutta saadaan kartutettua. n ELÄMÄ JA VALO -JULKAISUJA TUKEE 34 Elämä ja Valo 1/2007 Elämä ja Valo 1/2007 35