Danielin kirjan 9. luku jakeet 24 27 Kirjoitan tähän alkuun profetian jakeissa Dan 9:24-27. Suluissa on vaihtoehtoisia käännöksiä hepreankielisestä alkutekstistä. Käännös ei seuraa suomenkielisen kirkkoraamatun tekstiä vaan on käännetty englanninkielisten käännösten ja hepreaenglanti sanakirjojen avulla uudestaan. Suluissa mainitut kaksoisvuosiviikot ajanmääreinä ovat peräisin Osmo Alhon tutkielmasta Danielin kirjan 9. luvun profetia. (http://www.karstulanhelluntaisrk.net/daniel_200502.pdf) Käsittelen hänen tutkielmaansa tässä kirjoituksessa, mutta se ei ole kirjoituksen pääaihe. Yritän selvittää tämän kirjoituksen avulla sitä, onko tässä profetiassa ennustus tulevasta lopun ajasta vai onko tämä viittaus Jeshuaan ristiinnaulitsemiseen vai onko tässä ennustus molemmista asioista. Dan 9:24 Daniel: 9:24 Seitsemänkymmentä vuosiviikkoa on määrätty kansallesi ja pyhälle kaupungillesi; silloin kapina päättyy, synti puhdistetaan (täytetään, viedään loppuun) ja lukitaan sinetillä (sinetöidään, viedään loppuun, päätetään), vääryys (perversio, kierous; pahat teot; synti) sovitetaan, iankaikkinen vanhurskaus tuodaan, näky ja profeetta sinetöidään (viedään loppuun; saatetaan päätökseen; lukitaan), ja kaikkein pyhin voidellaan. 9:25 Tiedä ja käsitä, että siitä sanasta lähtien, jonka mukaan Jerusalem on palautettava entiselleen ja rakennettava (uudelleen) ruhtinaaseen (päämieheen/ hallitsijaan) Messiaaseen (voideltuun) on kuluva seitsemän vuosiviikkoa; ja kuusikymmentä kaksi vuosiviikkoa niin se rakennetaan (jälleen), (sen) tie (aukio, tori, avara paikka) ja vallihaudat (kulta/ ymmärrys/ harkinta/ terävä älyllinen erottamisen kyky), mutta vaikeina aikoina (tai aikojen ahdingossa tai ahdingon aikana). 9:26 Ja kuudenkymmenenkahden vuosiviikon jälkeen tapetaan (leikataan irti/ pois/ hävitetään kansasta) Messias, mutta ei itsensä vuoksi (hänelle ei jää ketään tai häneltä ei jää mitään) vaan kansan puolesta; hyökkäävä ruhtinas on tuhoava kaupungin ja pyhäkön (hyökkäävän ruhtinaan kansa on tuhoava kaupungin ja pyhäkön), ja sen (kansan) loppu on oleva tulvassa ja sodan loppuun on määrätty kauhistuksia (hävityksiä; autioita paikkoja). 9:27 Ja hän tekee liiton vahvaksi monien kanssa (Hän tekee liiton raskaaksi monille) viikon ajaksi; ja vuosiviikon puolivälissä hän lakkauttaa (shabath, sapatti) yhteysuhrin (uhri rauhan solmimiseksi Jumalan kanssa; KR 1933: teurasuhrin) ja kiitosuhrin (KR 1933: ruokauhrin, veretön uhri viljasta), ja iljetysten siivin tulee kauhistus (iljettävä epäjumala asetetaan temppelin harjalle/ korkeaan paikkaan); ja se, mikä on säädetty, vuodatetaan hävittäjän päälle loppuun asti (kauhistuksen päälle vuodatetaan täydellisesti se, mikä on säädetty). Daniel:
Seitsemät eli viikot 9:24 Seitsemänkymmentä vuosiviikkoa on määrätty kansallesi ja pyhälle kaupungillesi; silloin kapina päättyy, synti puhdistetaan (täytetään, viedään loppuun) ja lukitaan sinetillä (sinetöidään, viedään loppuun, päätetään), vääryys (perversio, kierous; pahat teot; synti) sovitetaan, iankaikkinen vanhurskaus tuodaan, näky ja profeetta sinetöidään (viedään loppuun; saatetaan päätökseen; lukitaan), ja kaikkein pyhin voidellaan. Hepreassa käytetään viikon sijasta lukusanaa seitsemän. Kun on kirjoitettu seitsemänkymmentä viikkoa, niin se on itse asiassa seitsemänkymmentä seitsemää. Seitsemän tarkoittaa joko viikkoa eli seitsemää päivää tai vuosiviikkoa eli seitsemää vuotta. Seitsemänkymmentä seitsemää tarkoittaa 490 vuotta. (70x7=490) Näiden vaihtoehtojen lisäksi on esitetty myös tulkinta, jonka mukaan Daniel olisi kirjoittanut osittain kaksoisvuosiviikoista jakeessa 24 ja 25. Osmo Alho käsittelee tätä tulkintaa yksityiskohtaisesti tutkielmassaan Danielin kirjan 9. luvun profetia. (http://www.karstulanhelluntaisrk.net/daniel_200502.pdf) Seitsemän voi tarkoittaa siten seuraavia asioita: Seitsemän (shavuim tai shavuajim) 1) Viikko eli seitsemän päivää 2) Vuosiviikko eli seitsemän vuotta (päivää kohti yksi vuosi, 4Ms 14:34; Hes 4:5.) 3) Kaksoisviikko eli 14 päivää (3Moos 12:5.) 4) Kaksoisvuosiviikko eli 14 vuotta Seitsemänkymmentä (shivim) seitsemää (shavuim tai shavuajim) 1) 70 viikkoa eli 490 päivää (70x7=490) 2) 490 vuotta 3) 980 päivää (70x14=980) 4) 980 vuotta Kapina, synti ja vääryys Thayer s Lexicon määrittelee jakeessa käytetyt syntiä tarkoittavat sanat seuraavalla tavalla: Dan 9:24, kapina päättyy pesha 1) kapina, synti a. yksilöä vastaan b. kansa kansaa vastaan
c. Jumalaa vastaan i. yleensä synnistä puhuttaessa ii. syntisen tunnustamasta synnistä puhuttaessa iii. Jumalan rankaisemasta synnistä iv. Jumalan anteeksi antamasta synnistä d. syyllisyys kapinaan tai syntiin e. rangaistus kapinasta tai synnistä f. (synti)uhri kapinasta tai synnistä Dan 9:24, synti puhdistetaan (täytetään, viedään loppuun) ja lukitaan sinetillä (sinetöidään, viedään loppuun, päätetään) yks. h attaa(h), mon. h atta oth 1) synti, syntinen 2) synti, syntiuhri a. synti b. synnin tila, syyllisyys syntiin c. rangaistus synnistä d. syntiuhri e. seremoniallisen saastaisuuden synneistä puhdistuminen Dan 9:24, vääryys (perversio, kierous; syyllisyys vääryydestä; pahat teot; synti) sovitetaan avon 1) perversio, turmelus, vääryys, kierous, syyllisyys tai rangaistus vääryydestä, synti; suomenkielisessä käännöksessä (KR 1938) pahat teot a. vääryys b. syyllisyys vääryydestä, syyllisyys (suurena), syyllisyys (tilana) c. seuraus tai rangaistus vääryydestä Näistä synneistä raskain on pesha. Se on tahallinen ja röyhkeä kapina Jumalaa vastaan. (Lähde: Kaarlo O. Syväntö, Vanhan testamentin käännösvirheistä.) Hattaa on synnistä käytetty yleissana, mikä tarkoittaa syntiä ja syntistä ihmistä: yleistä syyllisyyttä syntiin. Se voi tarkoittaa myös syntiuhria, joka tuo sovituksen synneistä. Samaan sanaperheeseen kuuluu Alhon mukaan myös Kaarlo Syvännön mainitsema sana het (synti). Avon on vääryys tai kierous, esimerkiksi rikos esivaltaa tai puolisoa ja perhettä vastaan. Kainin tapauksessa avon oli huutava vääryys, minkä hän oli tehnyt veljelleen Aabelille, suuri rikos perhettä vastaan ja siitä aiheutui voimakas syyllisyyden tunne. (1Moos 4:13.) Syyllisyys synnistä onkin avonin yksi merkitys. Kaikki kolme sanaa esiintyvät jakeessa 2Moos 34:7: 2.Mooseksen kirja: 34:7 joka pysyy armollisena tuhansille, joka antaa anteeksi pahat teot (avon), rikokset (pesha) ja synnit (hattaa), mutta ei kuitenkaan jätä rankaisematta, vaan kostaa (pitää lukua) isien pahat teot (avon) lapsille ja lasten lapsille kolmanteen ja neljänteen polveen."
Sinetöidä, viedä loppuun, päättää Dan 9:24, näky ja profeetta sinetöidään (viedään loppuun; saatetaan päätökseen; lukitaan) Thayer s Lexiconin mukaan tarkoittaa sana hataam 1) sinetöidä, laittaa sinetti t. sinetin taakse, sulkea, lukita, vahvistaa, hyväksyä a. (Qal) i. sinetöidä, laittaa sinetti ii. lukita, sulkea, kiinnittää sinetillä b. (Niphal) sinetöidä c. (Piel) lukita d. (Hiphil) pysäyttää, tulla pysäytetyksi Kun näky ja profeetta sinetöidään (hataam) 70 vuosiviikon jälkeen, niin se joko lukitaan ja suljetaan sinetillä tai vahvistetaan todeksi. Jos olen oikein ymmärtänyt, niin verbi voidaan kääntää myös siten, että näky ja profeetta viedään päätökseen silloin. Kun yhdistämme jakeen Dan 9:24 Danielin kirjan päätössanoihin, niin voimme ymmärtää sen siten, että tämä jae tulee ajankohtaiseksi aikojen lopussa. Lainaan tähän kolme jaetta Danielin kirjan lopussa, missä sanotaan Danielin palaavan osaansa aikojen lopussa. Siihen asti kirjan lopun aikoja koskevat profetiat ovat suljetut sinetillä ja odottavat täyttymistään. Daniel: 12:4 Mutta sinä, Daniel, lukitse nämä sanat (tai: peitä, salaa, sulje) ja sinetöi (hataam: laittaa sinetin taakse, sulkea) tämä kirja lopun aikaan asti. Monet sitä tutkivat (tai: monet matkustavat edestakaisin), ja ymmärrys lisääntyy (tai: tieto lisääntyy). 12:9 Niin hän sanoi: "Mene, Daniel, sillä ne sanat pysyvät lukittuina ja sinetöityinä (hataam) lopun aikaan asti. 12:13 Mutta sinä, mene, siksi kunnes loppu tulee; ja lepää, ja nouse osaasi päivien lopussa." Kun jakeessa Dan 9:24 sanotaan näky ja profeetta sinetöidään (hataam), niin voisiko se tarkoittaa sitä, että tämän jakeen profetiassa mainitut 70 vuosiviikkoa viedään päätökseen lopun aikana? Monet Raamatun opettajat ja tutkijat ovat irrottaneet jakeesta Dan 9:27 vuosiviikon tai puoli vuosiviikkoa ja sijoittaneet sen tapahtumat viimeiseen pedon valtakunnan aikaan. Danielin kirjan 12. luvun tapahtumat sijoittuvat varmuudella pedon valtakuntaan, mutta miten on tämä profetia jakeissa Dan 9:24-27? Sen ajanmääritykset eivät sovi suoraan Messiaaseen Jeshuaan ja syntien sovitukseen Golgatalla muuten kuin tulkitsemalla jakeen 24 seitsemänkymmentä viikkoa Alhon esityksen mukaan kaksoisvuosiviikoiksi eli 980 vuodeksi ja sen lisäksi jakeen 25 seitsemän viikkoa kaksoisvuosiviikoiksi eli 98 vuodeksi. (Osmo Alho, Danielin kirjan 9. luvun profetia. http://www.karstulanhelluntaisrk.net/daniel_200502.pdf) Jakeessa 25 lasketaan lisäksi yhteen luvut 98 ja 434 (62 vuosiviikkoa), niin että saadaan yhteensä 532 vuotta, mikä sopii
yhteen Kristuksen syntymän kanssa, kun aikaa lähdetään laskemaan kuningas Kyyroksen määräyksestä rakentaa jälleen Jerusalemin temppeli vuonna 538 ekr. (Esr 1:1; 2Aik 36:22ss.) (538-532=6 ekr) Osmo Alhon tulkinta Danielin kirjan profetia jakeissa 9:24-27 on ajanmäärityksen puolesta ollut suuri ongelma Raamatun tutkijoille. Profetia on mielletty ennustukseksi Jeesuksen syntymisestä (6-5 ekr) ja ristiinnaulitsemisesta (30-32 ekr) sekä Jerusalemin tuhosta vuonna 70 jkr. Profetiassa puhutaan lisäksi Jerusalemin jälleenrakentamisesta, ennalleen palauttamisesta tai pystyttämisestä. Jerusalemin jälleen rakentaminen vuoden 586 ekr tapahtuneen tuhon jälkeen alkoi temppelin korjaamisesta, mikä työ aloitettiin vuonna 537 ekr. (Esr 3:8.) Väliä näillä tapahtumilla on seitsemän vuosiviikkoa eli 49 vuotta, mikä sopisi yhteen jakeen Dan 925 kanssa. ( voideltuun ruhtinaaseen tulkinta: Koorekseen asti on kuluva seitsemän vuosiviikkoa) Temppelin rakentaminen keskeytyi vastustajien vuoksi, mutta valmistui lopulta vuonna 516 ekr, jolloin oli temppelin vihkiminen. (Esr 4:1-6:17.) Näin täyttyi profeetta Jeremian ennustamat 70 vuotta temppelin tuhon ja jälleenrakentamisen välillä. (Jes 25:11,12; 29.10.) Danielin kirjan jakeiden 9:24-27 ennustusten ajoittaminen Messiaaseen Jeshuaan on kuitenkin ongelmallinen eikä siihen ole suoraa ja yksinkertaista ratkaisua löydetty. Osmo Alho on ratkaissut ajanmääritykseen liittyvän ongelman siten, että on sijoittanut jakeisiin Dan 9:24,25 käsitteen kaksoisviikko yhden viikon sijaan. (Osmo Alho, Danielin kirjan 9. luvun profetia. http://www.karstulanhelluntaisrk.net/daniel_200502.pdf) Jakeessa 3Moos 12:5 on käytetty samaa hepreankielistä sanaa kuin Daniel käyttää viikosta, mutta sen merkitys onkin kaksi viikkoa yhden sijasta. Hepreankielen alkuteksti on kirjoitettu ilman vokaalimerkintöjä, mistä johtuen jokaisen sanan kohdalla ei olla täysin varmoja oikeasta vokalisoinnista. Vokalisointi on lisätty juutalaisten oppineiden, masoreettien toimesta 700- luvulla jkr. Vaikka vokalisointi on tehty äärimmäistä tarkkuutta noudattaen, on siinä voinut tulla virheitä. Jos Daniel käytti jakeessa 9:24 erilaista vokalisointia jakeen 3Moos 12:5 tapaan, niin silloin jakeen aikamääre olisikin 980 vuotta eikä 490 vuotta niin kuin on yleisesti tulkittu. 490 vuotta ei kuitenkaan sovi Jeesuksen kuolemaan Golgatan ristillä, joten sikäli kuin jae 9:24 kertoo meille syntien sovituksesta, niin aikamääre ei täsmää, jos se lasketaan suoraan tästä luvusta. Enkeli, joka Danielille puhui, ei kuitenkaan välttämättä tarkoittanut suoraa tulkintaa, mutta katsotaan silti, miten Alho on ongelman ratkaissut omassa esityksessään. Kun aika lasketaan 980 vuoden mukaan (70*14=980 vuotta), niin pääsemme suoraan Jeesuksen kuolinvuoteen eli vuoteen 30 jkr, kun aloitamme laskun Israelin pyhän kaupungin eli Jerusalemin ensimmäisen temppelin vihkiäisistä vuonna 950 ekr. (Salomon rakennuttama temppeli) Alhon mukaan on perusteltua ajatella näin. Enkeli sanoi, että Israelille ja pyhälle kaupungille on annettu 70 vuosiviikkoa tai kaksoisvuosiviikkoa aikaa. Alho tulkitsee tämän olevan puhetta Salomon rakentamasta ensimmäisen temppelin vihkimisestä toisen temppelin vihkimiseen eli seurakunnan ajan alkuun. Uuden liiton uskovista tuli Jeesuksen kuolleistanousemisen jälkeen uuden liiton Jumalan temppeleitä, kun Pyhä Henki tuli opetuslapsiin. (Apt 1:4-8; 2:1-4; 1Kor 3:16,17; 6:19.) Alhon esittämät vaihtoehdot kaikkein pyhimmän voitelemiseksi ovat:
1. Jeesuksen ylösnousemus merkitsi Jeesuksen ruumiin temppelin vihkimistä. (Joh 2:18-22.) 2. Jeesuksen taivaaseen astuminen merkitsi Jeesuksen taivaallisen temppelin vihkimistä. (Hebr. 9:11-12.) 3. Pyhän Hengen vuodatus merkitsi Jeesuksen perustaman seurakunnan eli Jeesukseen uskovista ihmisistä muodostuvan, elävistä kivistä rakentuvan Uuden Liiton temppelin vihkimistä. (Apt 2:1-18; 1Kor 3:16; Efe 2:19-22; 1Piet 2:4-5.) Tässä on vielä laskelmat siitä, miten edellä kerrottuihin lukuihin on päästy. (Lainaukset ovat em. Alhon artikkelista Danielin kirjan 9. luvun profetia. http://www.karstulanhelluntaisrk.net/daniel_200502.pdf) Daavid valloittaa Jerusalemin (mainittu esimerkiksi Jerusalemin 3000-vuotisjuhlan esitteissä) 1005 ekr Daavid kuninkaana Jerusalemissa (1Kn 2:11) 33 vuotta Daavidin kuolema 972 ekr Daavid ja Salomo kuninkaina yhtä aikaa (1Kn 1 ja 2) n. 2 vuotta Salomon 1. vuosi kuninkaana n. 974 ekr Salomon 4. vuosi kuninkaana, temppelin rakentaminen alkaa (1Kn 6:1) n. 971 ekr Temppelirakennuksen rakentaminen (1Kn 6:38.) 7 vuotta Salomon 11. vuosi kuninkaana, temppelirakennuksen valmistuminen 1Kn 6:38.) n 964 ekr Salomon palatsin rakentaminen ja temppelikaluston valmistaminen ja kuljetus Jerusalemiin (1Kn 7) 13 vuotta Temppeli valmis vihkimistä varten n. 951 ekr Vihkimisjuhlan valmistelut kuten tilapäisen alttarin rakentaminen esipihalle, kansan kutsuminen juhlaan, juhlakansan kokoontuminen, yms. (1Kn 8.) n. 1 vuosi Temppelin vihkiminen n. 950 ekr Kun tästä vähennetään 70 kaksoisvuosiviikkoa (70x14) niin pääsemme suunnilleen vuoteen mikä oli Herran ristiinnaulitsemisen vuosi. - 980 vuotta 30 jkr Alhon tulkinnan mukaan Danielin kirjan 9. luvun profetiaan ei sisälly ennustusta pedon valtakunnan aikaisista tapahtumista. Hänen tulkinnassaan on kuitenkin joitakin heikkouksia, minkä vuoksi se on hyvä kyseenalaistaa ja tarkistaa, onko profetiassa sittenkin viittauksia lopun ajan tapahtumiin. 1) Onko hepreankielelle ominaista ilmoittaa luku 980 siten kuin Alho esittää sen ilmoitetun? (70*14=980) a. Jos on helpompi tapa ilmaista luku, niin miksi sitä ei ole käytetty? 2) Enkeli Gabriel ilmoittaa luvut kolmessa jaksossa tai oikeastaan 3,5 jaksossa: 7+62+1=70 tai 7+62+0,5+0,5=70. Tällä jaksotuksella luulisi olevan jotakin merkitystä. Alhon tulkinnassa tämä merkitys jää suureksi osaksi hämärän peittoon. a. Jakeessa 9:25 on erotettu toisistaan luvut 7 ja 62. Tällä pitäisi olla jokin merkitys, mutta Alhon erittelystä ei sellainen merkitys tule ilmi. Jos jaottelulla ei ole mitään merkitystä, niin miksi Gabriel teki tämän jaottelun? Alho
sivuuttaa tämän kysymyksen ja laskee luvut yhteen edellä esitetyllä tavalla: 7*14+62=532 vuotta. b. Jae 9:25 on jaettu ikään kuin siten, että 7 viikkoa tai vuosiviikkoa kuluu ruhtinaaseen (hallitsijaan) Messiaaseen (voideltuun) ja 62 viikkoa tai vuosiviikkoa Jerusalemin rakentamiseen. Tätä jaottelua ei ole huomioitu missään tietämässäni tulkinnassa, kun vuosia on laskettu. c. Jakeessa 9:26 kerrotaan, että voideltu leikataan pois tai hävitetään kansasta 62 viikon tai vuosiviikon jälkeen. Jos tämä on ennustus Messiaan ristiinnaulitsemisesta, niin miksi tässä on mainittu 62 viikkoa tai vuosiviikkoa? 62 vuosiviikkoa mistä hetkestä alkaen? 62 vuosiviikkoa on 434 vuotta ja jos halutaan päästä noin vuoteen 30 jkr eli Messiaan kuolinvuoteen, pitäisi laskut aloitta vuodesta 404 ekr. Silloin ei tapahtunut mitään merkittävää historian tietämykseni mukaan. d. Jakeessa 9:26 sanotaan myös, että Jerusalemin kaupunki ja pyhäkkö tuhotaan: ne hävittää hyökkäävän ruhtinaan kansa. Jakeen alussa on mainittu 62 viikkoa tai vuosiviikkoa. Jos tämä viittaa kaupungin ja pyhäkön hävittämisen ajankohtaan, niin lasku pitäisi aloittaa vuodesta 364 ekr, että päästäisiin Jerusalemin tuhon ja temppelin hävityksen vuoteen eli vuoteen 70 jkr. En ole löytänyt mitään järkevää perustetta sille, että aika lasketaan siitä vuodesta. Voidaan tietysti olettaa, ettei 62 viikkoa tai vuosiviikkoa viittaa lainkaan kaupungin ja temppelin hävittämisen aikaan vaan pelkästään voidellun pois leikkaamiseen. Vaikka asia olisi näin, niin se ei selitä sitä, miten voideltu leikataan pois kansasta 62 viikon tai vuosiviikon jälkeen. (ks. ed. kohta c.) Alhonkin selityksessä tämä lasketaan 70 kaksoisvuosiviikon mukaan, ei 62 vuosiviikon mukaan, mihin jae 26 selvästi viittaa. Ainoa mahdollinen vaihtoehtoinen tulkinta on yhdistää 7 ja 62 vuosiviikkoa, jolloin tulee yhteensä 69 vuosiviikkoa, minkä jälkeen voideltu leikataan pois kansastaan. Tästä tulee 483 vuotta, mutta sekään ei tuo vastausta laskuissa esiintyviin ongelmiin. Jos ennustus koskee Messiaan Jeshuaan ristinkuolemaa, niin lasku pitäisi alkaa vuodesta 453 ekr. (453 ekr 483 vuotta = 30 jkr) Vuonna 453 ekr ei tapahtunut tietääkseni mitään sellaista, mikä oikeuttaisi laskemaan vuodet siitä hetkestä lähtien. Esra palasi Jerusalemiin juutalaisen paluumuuttojoukon kanssa vuonna 458 ekr (Esr 7:7,8.) ja Nehemia ryhtyi korjaamaan Jerusalemin muureja vuonna 445 ekr. (Neh 1:1; 2:1.) Nämäkään tapahtumat eivät sovi mainittuun laskutoimitukseen. e. Jakeessa 9:27 puhutaan yhden vuosiviikon tai viikon pituisesta ajanjaksosta. Se on jaettu lisäksi kahteen osaan eli kahteen 3,5 vuoden jaksoon, jos kyse on vuosiviikoista. Tämä tekee 42 kuukautta tai 1260 päivää, mitkä mainitaan ajan ja kahden ajan ja puolen ajan lisäksi toistuvasti lopun ajan profetioissa. (Dan 7:25; 11:31; 12:7; Ilm 11:2,3; 12:6,14; 13:5.) Nämä yhtäläisyydet eivät ole sattumaa vaan Jumalan ilmoitusta lopun ajan tapahtumien aikataulusta. On lähes varmaa, että tämä jae kuvaa lopun ajan tapahtumia, vaikka se voitaisiinkin soveltaa joihinkin aiempiin tapahtumiin kuten Jerusalemin temppelin häväistykseen ja hävitykseen vuonna 70 jkr Rooman sotajoukkojen tuhotessa Jerusalemin kaupungin juutalaissotien aikana vuosien 66-73 jkr puolivälissä tai vuonna 167 ekr Syyrian eli Pohjoisen kuninkaan, Antiokos IV Epifaneen, tehdessä saman kauhistuksen. (Makkabealaissota 167-164 ekr) Ei ole perusteltua väittää, ettei tätä jaetta voitaisi irrottaa muusta jaksosta samassa profetiassa, sillä tietääkseni kaikki
tulkitsijat menettelevät samalla tavalla ja tämä on yleistä myös Raamatussa, että näin menetellään. Vastaavia aikahyppäyksiä on mm. jakeiden Dan 11:28-29 tai 11:35-36 välissä ja Dan 12:2 sisällä. (Vrt. Ilm 20:4,9.) Raamatussa ei sanota suoraan, että näiden jakeiden välissä on aikaväli, mutta jakeet tulkitaan silti sillä tavalla, mikä on kaikesta päätellen oikea tapa tulkita ne. Tämän lisäksi on yleisesti erotettu Jeesuksen lopun ajan profetioissa jakso Matt 24:15-22 irti muusta profetiasta, vaikka siinä kohdassa on tehty ilmeinen virhe. Jae 29 osoittaa, että tämä suuri ahdistus on sama kuin Jeesuksen toista tulemusta edeltävä suuri ahdistus, jonka kaltaista ei ole koskaan maan päällä ollut. Daniel puhuu samasta asiasta ja sijoittaa varmuudella suuren ahdistuksen lopun ajan pedon valtakuntaan. Niin tekee myös Johannes Jeesukselta saamassaan ilmestyksessä. (Ilm 7:14; 13:7-1,15-18; 14:9-13; 15:2; 20:4; 6:9-17; 9:13-21; 16:1-21; 12:6-18.) Kaikki viitteet puhuvat samasta seitsemän tai kahden 3,5 vuoden ajanjaksosta lopun ajan pedon valtakunnassa. Ei ole siis perusteltua väittää, ettei jae Dan 9:27 kuvaa lopun ajan tapahtumia. Kaikki tulkitsijat irrottavat sen pois muusta ajasta, mitä kyseiseen profetian jaksoon tulee. (Dan 9:24-27.) Alho sijoittaa tämän seitsemän vuoden tai kahden 3,5 vuoden jakson tai yhden 3,5 jakson vuosiin 66-73 jkr juutalaiskapinaan tai vuosiin 132-135 jkr Bar Kochban kapinaan, mikä kesti 3,5 vuotta. (5Ms 28:64; Mka 3:12.) Jos on lupa erottaa profetiasta yksi jae koskemaan muuta aikaa kuin edelliset kolme jaetta, niin miksi niitä ei voida sijoittaa saman tien maailman aikojen loppukauteen, missä varmuudella tapahtuvat ne asiat, mitä jakeessa kuvataan? (Dan 11:31; Matt 24:15-31.) f. Enkeli Gabrielin ilmoittamat luvut ovat 70 ja 7 ja 62 ja 1 tai 70 ja 7 ja 69 ja 0,5 + 0,5 viikkoa tai ½ + ½ vuosiviikkoa. Yksi vuosiviikko on jaettu siis kahteen osaan. Näillä täytyy olla jokin merkitys, mikä jää Alhon tulkinnassa huomiotta. Jos Alhon tulkinta on oikein, niin silloin profetia kuuluisi seuraavalla tavalla (jaottelu jakeisiin on poistettu, koska sitä ei ole alkutekstissä ja seitsemät on korvattu niitä tarkoittavilla lukusanoilla; täytesanoja lisätty sulkuihin ja välimerkkejä sekä lausejakoa muutettu tulkintaan sopivaksi): Daniel: 980 vuotta (70*14) on määrätty kansallesi ja pyhälle kaupungillesi; silloin kapina päättyy, syntien mitta täytetään ja ne sinetöidään, vääryys sovitetaan, iankaikkinen vanhurskaus tuodaan, näky ja profeetta sinetöidään, ja kaikkein pyhin voidellaan. Tiedä ja käsitä, että siitä sanasta lähtien, jonka mukaan Jerusalem on palautettava entiselleen ja rakennettava uudelleen voideltuun ruhtinaaseen on kuluva 98 vuotta (14*7) ja 868 vuotta (62*14). Kaupunki rakennetaan jälleen, sen tiet ja vallihaudat, (sen) 868 vuoden (62*14) jälkeen. Kansasta hävitetään voideltu, mutta ei itsensä vuoksi vaan kansan puolesta: Hyökkäävä ruhtinas on tuhoava kaupungin ja pyhäkön. Kansan loppu on oleva tulvassa ja sodan loppuun on määrätty kauhistuksia.
Ja hän tekee liiton vahvaksi monien kanssa 7 vuoden ajaksi; ja 3,5 vuoden jälkeen hän lakkauttaa yhteysuhrin ja kiitosuhrin; ja iljetyksen siivillä tulee kauhistus; ja se mikä on säädetty, vuodatetaan kauhistuksen päälle loppuun asti. Erään tulkinnan mukaan hepreankielen lukusanat olisivat yllä mainitut. Alho ei ole kuitenkaan käyttänyt hepreankielen duaalia jokaisessa kohdassa, missä sitä ehkä pitäisi käyttää. Alhon tulkinta on spekulaatiota, minkä hän itsekin tunnustaa. Meille ei ole säilynyt yhtään sellaista alkutekstiä, missä vokalisointi tukisi duaalimuotoa monikon sijasta. (duaalimuoto on ehto kaksoisviikkoteorian paikkansapitävyydelle) Jos duaalimuotoja kuitenkin olisi alkutekstissä ollut ja ne olisivat olleet yllä olevissa sanoissa, niin näin ollen jakeen 25 ennustus Jeshuan syntymiseen Alhon laskutavan mukaan ei pitäisi paikkaansa. Alho laski ennustuksen Jeshuan syntymiseen kuningas Kooreksen vuonna 538 ekr antamasta käskystä rakentaa uudestaan Jerusalemin temppeli seuraavalla tavalla: Kooreksen sana rakentaa uudestaan Jerusalem: 538 ekr Alhon lasku: 7*14+62*7=532 vuotta -532 vuotta Jeshuan syntymävuosi n. 6 ekr Yllä esitetyn vaihtoehtoisen duaalimuotojen esiintymisen ja siitä tekemäni tulkinnan mukaan luvut olisivat: Salomon temppelin rakentamisen aloittaminen (Alho) 971 ekr Lasku: 14*7+62*14=966 vuotta -966 vuotta Jeshuan syntymävuosi n. 5 ekr Myös tällä tavalla päästäisiin lähelle arvioitua Jeshuan syntymäaikaa. On kuitenkin mietittävä sitä, mitä tarkoittavat Gabrielin sanat: siitä sanasta lähtien, jonka mukaan Jerusalem on asetettava ennalleen ja rakennettava uudelleen voideltuun ruhtinaaseen on kuluva 966 vuotta. Tämä ei voi tarkoittaa kuningas Kooreksen antamaa käskyä vuodelta 538 ekr rakentaa uudelleen Jerusalemin temppeli. Mitä se siis tämän tulkinnan mukaan voisi tarkoittaa? Vastaus jää minulta pimentoon tässä vaiheessa. Jos tuo olisi kuitenkin oikea tulkinta, niin silloin olisin erehtynyt Israelin ja Juudan kuningasten hallitusaikoja määrittäessäni. Olen päätynyt tutkimuksissani siihen, että Salomo hallitsi Daavidin kanssa kaksi vuotta yhtä aikaa vuosina 972 970 ekr ja siten hänen hallitusaikansa oli 972-932 ekr. Tämä sopii yhteen häntä seuranneiden kuninkaiden hallitusaikojen kanssa sikäli kuin tutkielmani on oikein tehty tältä osin. Aikataulukko ja selitys tutkielmastani ovat artikkelissani Israelin ja Juudan kuninkaat. (http://www.kolumbus.fi/petteri.haipola/raamattu/kun.htm) Daavidin hallituskausi olisi ollut tämän mukaan 1010 970 ekr. Edellisen tulkinnan mukaan Gabriel ei ilmoittaisi Jeshuaan ristinkuoleman ajankohtaa jakeessa 26 eikä sitä ole tietääkseni kenenkään Raamatun tutkijan tulkinnan mukaan siinä jakeessa ilmoitettu tai pystytty osoittamaan, että aikamääre 62 vuosiviikkoa viittaisi Kristuksen ristiinnaulitsemiseen ja leikkaamiseen pois kansasta. Sen sijaan jakeen 26 asiasisältö näyttää viittaavaan juuri siihen tapahtumaan. Edellisessä tulkinnassa aikamääre 62 viikkoa on sidottu Jeshuan syntymiseen ja laskettu se Salomon temppelin rakennustöiden aloittamisesta. Tämä olisi looginen selitys Jeshuan
syntymän ajankohdan ennustamiseksi, koska Jeshuan ruumis on myös temppeli. (Joh 2:19-22.) Jeshuan ruumiin syntyminen on sama kuin temppelin rakennustöiden aloittaminen. Aika sopii myös historian tietoihin, sillä kuningas Herodes kuoli vuonna 4 ekr. Hän tapatti sitä ennen Beetlehemistä ja koko sen ympäristöstä kaikki alle kaksivuotiaat poikalapset tiedusteltuaan itämaan tietäjiltä tarkoin Jeshuaan syntymisen aikaa. (Matt 2:7,16.) Jeshua syntyi Beetlehemissä erään tallin seimessä noin vuonna 5 ekr. (Luuk 2:1-39.) Luukas ei mainitse tähden ilmestymistä eikä itämaan tietäjiä Jeshuan syntymisestä kertoessaan. Hän kertoo eri ajankohdasta kuin Matteus. Luukas kertoo Jeshuan syntymisen hetken, Matteus ajasta sen jälkeen, kun Jeshua oli vauva. Matteus kertoo itämaan tietäjistä, joilta Herodes kysyi milloin Messiaasta kertova tähti oli ilmestynyt heille idän maassa (ilmeisesti Iranissa tai Babyloniassa, missä oli juutalaista asutusta Persian hallintokauden jäljiltä). (Matt 2:7.) Tähti johdatti tietäjät Jerusalemin kautta Betlehemiin, joka sijaitsee 10 kilometriä etelään pyhästä kaupungista. He löysivät siellä Jeshua-lapsen huoneesta tai talosta (kreikaksi oikia : talo, koti, asunto, huone, huonekunta). (Matt 2:11.) Jeshua ei ollut siis enää tallissa tietäjien saapuessa hänen luokseen. Tietäjät eivät palanneet Jerusalemiin kertomaan Herodekselle sitä, missä Messias-lapsi oli. Enkeli ilmestyi tietäjien poislähdön jälkeen Mirjamin aviomiehelle, Joosefille, ja kehotti perhettä lähtemään Herodesta pakoon Egyptin maahan, sillä tämä oli etsivä lasta tappaakseen hänet. (Matt 2:12-20.) Niin Jeshuan perhe pakeni Herodesta Egyptiin ja oleskeli siellä hänen kuolemaansa asti. Tähän ei mennyt paljon aikaa, koska Herodes kuoli pian näiden tapahtumien jälkeen. Jeshuan perheen ollessa Egyptissä Herodes tapatti Betlehemistä ja sen ympäristöstä kaikki poikalapset, kaksi vuotta tai nuoremmat, sen mukaan kuin hän oli tarkoin aikaa tietäjiltä aiemmin tiedustellut. (Matt 2:7.) Tästä voidaan päätellä, että tähden ilmestyminen kertoo Jeshuaan syntymisen ajankohdan, mutta itämaan tietäjät tulivat Jeshuan luokse vasta jonkin aikaa tämän syntymisen jälkeen. Aikaa on saattanut kulua noin vuosi tähden ilmestymisestä ja Jeshuan syntymisestä siihen, kun tietäjät saapuivat Jerusalemiin ja Betlehemiin. Joosef ja Mirjam ovat jääneet mahdollisesti Betlehemiin asumaan, koska se oli Joosefin kotikaupunki. (Luuk 2:3,4.) Tähden ilmestymisestä Herodeksen hirmutekoon ja lastenmurhaan oli kulunut korkeintaan kaksi vuotta. (Matt 2:7-20.) Tämän jälkeen Herodes kuoli vuonna 4 ekr historiankirjoituksen mukaan, vaikka tästä ei olla täysin yhtä mieltä. Joka tapauksessa Jeshua on syntynyt näiden tietojen perusteella noin 6 tai 5 vuotta ennen ajanlaskun alkua, jolloin hän olisi ollut vähän alle kaksi vuotta vanha Herodeksen surmatöiden aikana. Jos surmatyöt tapahtuivat vuonna 5 ekr, niin Jeshua syntyi todennäköisesti vuonna 6 ekr; jos lastensurma toteutettiin vuonna 4 ekr ennen Herodeksen kuolemaa, niin silloin Jeshua oli saattanut syntyä vuonna 5 ekr. (vuonna 5 hän olisi ollut yksi vuotta ja vuonna 4 kaksi vuotta vanha) Ajanmääritys sopii tämän perusteella Salomon temppelin vihkiäisiin vuonna 950 ekr ja siitä laskettuun syntien sovitukseen Golgatan ristillä noin vuonna 30 jkr jakeen Dan 9:24 kaksoisviikkoteorian mukaan. (950 ekr 980 vuotta = 30 jkr) Tämän lisäksi jakeen Dan 9:25 profetia Jeshuan syntymisestä pitäisi paikkansa, kun aika lasketaan Salomon temppelin rakennustöiden alkamisesta eikä Kooreksen antamasta käskystä rakentaa uudelleen Jerusalemin temppeli. (971 ekr 968 vuotta = noin 5 ekr) Pienet epätarkkuudet
aikoja määriteltäessä ovat ymmärrettäviä, koska tapahtumat ovat niin kaukana historiassa ja Kristuksen syntymään sijoittuva uusi gregoriaaninen kalenterijärjestelmä voi aiheuttaa heittoja ajanmäärityksessä. Myöskään juutalaisten kalenterista ei ole apua, koska siinä on tutkijoiden ja jopa juutalaisten itsensä mukaan tapahtunut virheitä menneinä vuosisatoina kuningasten ja pakkosiirtolaisuuksien aikana. Tämän tulkinnan ongelmakohta on siinä, ettei 98 ja 868 vuodelle löydy mitään järjellistä perustetta. Miksi luku 966 vuotta olisi esitetty muodossa 98+868 vuotta eli 7*14+62*14=966 vuotta? Samalla toisen kerran esiintyvä aikamääre 868 vuotta (62*14) on tässä tulkinnassa liitetty tarkoituksella Jerusalemin jälleenrakentamiseen eikä Messiaan poisleikkaamiseen, mutta 868 vuotta ei liity millään tavalla kumpaankaan tapahtumaan, kun se esiintyy yksin eikä yhteenlaskettuna 7*14=98 vuoden kanssa (98+868=966 vuotta). Tulkinta on tämän vuoksi kyseenalainen. Laitan silti tämän tulkinnan mukaisen käännöksen tähän vielä kerran ja käytän nyt pelkästään arabialaisia numeroita osoittamaan vuosilukuja. Jätän edelleen jakeiden numerot merkitsemättä. Daniel: 980 vuotta on määrätty kansallesi ja pyhälle kaupungillesi; silloin kapina päättyy, syntien mitta täytetään ja ne sinetöidään, vääryys sovitetaan, iankaikkinen vanhurskaus tuodaan, näky ja profeetta sinetöidään, ja kaikkein pyhin voidellaan. Tiedä ja käsitä, että siitä sanasta lähtien, jonka mukaan Jerusalem on palautettava entiselleen ja rakennettava uudelleen voideltuun ruhtinaaseen on kuluva 98 vuotta ja 868 vuotta. Kaupunki rakennetaan jälleen, sen tiet ja vallihaudat, (sen) 868 vuoden jälkeen. Kansasta hävitetään voideltu, mutta ei itsensä vuoksi vaan kansan puolesta: Hyökkäävä ruhtinas on tuhoava kaupungin ja pyhäkön. Kansan loppu on oleva tulvassa ja sodan loppuun on määrätty kauhistuksia. Ja hän tekee liiton vahvaksi monien kanssa 7 vuoden ajaksi; ja 3,5 vuoden jälkeen hän lakkauttaa yhteysuhrin ja kiitosuhrin; ja iljetyksen siivillä tulee kauhistus; ja se mikä on säädetty, vuodatetaan kauhistuksen päälle loppuun asti. Jos käännös on lukusanojen kohdalta ja muuten oikea, niin se vaikuttaa kaikesta selityksestä huolimatta silti hieman kyseenalaiselta. Mielenkiintoista on jakeen 27 eli viimeisen jakeen tulkinta, jonka mukaan kauhistus on lopun ajan pedon valtakunta eli islam. Sen symbolina Jerusalemissa ovat Kalliomoskeija ja Al-Aqsan moskeija. Al-Aqsa on suomeksi Kaukaisin moskeija tai Viimeinen moskeija tai Loppu (engl. the end ). Loppu voisi olla viittaus Danielin kirjan profetiaan, jonka mukaan loppuun asti (tai lopussa) on oleva kauhistus (tai kauhistuksia). (Dan 9:26,27) Kauhistus onkin itse asiassa jo tällä hetkellä keskellä Jerusalemin pyhää ja kaikkein pyhintä paikkaa. Kristityt eivät vain ole sitä huomanneet. Muutama Raamatun jae vaihtoehtoisesti käännettynä (sanakirjojen mukaan) selventää tätä asiaa.
Ja hän tekee liiton vahvaksi monien kanssa vuosiviikon ajaksi; ja puolen vuosiviikon kuluttua hän lakkauttaa yhteysuhrin ja kiitosuhrin; ja iljettävä/ inhottava epäjumala korkealla temppelissä on kauhistus; ja se mikä on säädetty, vuodatetaan kauhistuksen päälle loppuun asti. (Dan 9:27.) Alkutekstin mukaan tässä lukee: inhottavuuden siivillä tulee kauhistus. Tässä on viittaus Danielin kirjan neljänteen petoon, joka muistuttaa leopardia ja jolla on neljä siipeä, niin kuin linnunsiipeä. (Dan 7:6.) Ilmestyskirjan merestä nouseva peto on leopardin näköinen eli se on sama peto kuin tämä Danielin kirjan peto. (Ilm 13:2.) Hänen sotajoukkonsa nousevat ja häpäisevät pyhäkön kiven ja lakkauttavat jatkuvan (rukouksen tai jokapäiväisen uhrin) ja korvaavat sen inhottavalla kauhistuksella. (Dan 11:31.) Tässä ei ole alkutekstissä lainkaan sanaa uhri, vaikka se esiintyy käännöksissä ( lakkauttaa jokapäiväisen uhrin ). Kun Mooses kirjoitti säädökset jokapäiväisestä uhrista, niin hän käytti erikseen sanaa jokapäiväinen ja uhri. (4Moos 28:6,10,15,23,24,31) Sanaa uhri ei ehkä pitäisi sen vuoksi tähän jakeeseen laittaa, sillä se johtaa ajatukseen kolmannen temppelin rakentamisesta ja uhraamisesta siellä eläimiä Jahvelle. Uuden liiton Hengen mukaista ei ole enää uhrata eläimiä ja ruokauhreja ja juomauhreja Jahvelle, koska Messiaan Jeshuan ruumiin ja veren kertakaikkinen uhri teki nämä asiat tarpeettomiksi: ne kävivät vanhentuneiksi, vaikka olivatkin hyödyllisiä ja tarpeellisia esikuvia tulevasta hyvästä, joka on Messias Jeshua. (Hebr 2:7-18; 7:18-10:25.) Kolmannen temppelin rakentaminen ei ole kuitenkaan tarpeellista pedon tulemiselle ennen Herran laskeutumista alas taivaasta ja vihan maljojen vuodatusta. 2Tess 2:1-12. En silti sano, ettei kolmatta temppeliä voitaisi rakentaa ja uhrata siellä uhreja Jahvelle Mooseksen säädösten mukaan. Jumala sen tietää, rakennetaanko temppeli vai ei. Hän ilmoittaa meille myös sen, miten tämän asian laita on, kun pyydämme sitä häneltä rukouksessa hänen Poikansa Messiaan Jeshuaan nimessä. Tehkää hänen mielikseen niin, että rukoilette tätä asiaa Isältä Herran Jeshuan nimessä, niin se avautuu meille yhteiseksi rakennukseksi ja hyödyksi. Sanonta pyhäkön kiven sana kivi on alkutekstissä maaous ; vrt. kivi, Tuom 6:26, kallio 2Sam 22:33, kaikki merkityksessä voima niin kuin suojakallio Psa 31:2/3. Joka kääntää korvansa kuulemasta lakia, sen rukouskin on kauhistus. (Snl 28:9.) Jumalattomien uhri on Herralle kauhistus, mutta oikeamielisten rukous on hänelle otollinen. (Snl 15:8.) Portolla on malja täynnä kauhistuksia, mitkä ovat epäjumalille eli riivaajille uhrattuja rukouksia. (Ilm 17:4.) Messias Jeshua on pelastuksen kallio niille, jotka uskovat häneen, mutta loukkauskivi ja kompastuksen kallio niille, jotka hylkäävät hänet ja kääntyvät epäjumalien puoleen. (2Sam 22:32; Matt 21:42-46; 1Piet 2:1-10.) Ja kauris kasvoi ylen suureksi; ja kun se oli voimakkaimmillaan, niin särkyi sen suuri sarvi ja siitä tuli näkyviin neljä sarvea, jotka levisivät taivaan neljään tuuleen. Yksi niistä sarvista oli esiin tullessaan pieni, mutta se kasvoi runsaasti etelään ja itään ja ihanaan maahan päin. Ja se kasvoi taivaan sotajoukkoon asti ja heitti maahan osan sen tähdistä ja tallasi ne maahan. Hän mahtaili sotajoukon ruhtinasta vastaan nousten jatkuvasti ylös hänen pyhäkköönsä kukistaakseen sen maahan. Ja sotajoukko annettiin jatkuvasti alttiiksi synnille;
ja se heitti maahan totuuden; ja se menestyi kaikessa, mitä se teki. (Dan 8:8-12.) Käänsin tämän jakson itse sanakirjaa (Thayer s Lecixon) ja englanninkielisiä käännöksiä apuna käyttäen. Voi olla, ettei käännös ole paras mahdollinen, koska en osaa heprean kieltä. Tässä on silti joitakin huomioita sen perusteella, mitä pystyn vajavaisella kielitaidollani jaksosta ymmärtämään. Jaksossa ei puhuta välttämättä jokapäiväisen uhrin lakkauttamisesta niin kuin ei suoraan jakeessa Dan 11:31. Kuitenkin, jakeessa Dan 7:27, on mainittu yhteysuhri (polttouhri) ja kiitosuhri (ruokauhri; viljauhri). Näin ollen on mahdollista, että kaksi muutakin kohtaa puhuvat uhrien lakkauttamisesta, vaikka sanaa uhri ei erikseen niissä mainita. (Dan 8:12; 7:27; 11:31.) Jakeissa Dan 8:8-12 on viittaus lopun ajan pedon valtakuntaan (jj.18,26). Se on osa Aleksanteri Suuren Kreikan valtakuntaa, yksi sen neljään osaan hajonneesta valtakunnasta. (1. Makedonia, 2. Traakia, 3. Seleukos I:n valtakunta nykyisestä Turkista Saudi-Arabiaan ja Indus-joelle asti ja 4. Egypti.) Sarvi oli alussa pieni, mutta kasvoi suuresti ja kävi sotaan ihana maata eli Israelia vastaan. Se löi maahan kolmasosan tähdistä eli voitti kolmasosan Israelin sukukunnista, joita on kaksitoista. (Ilm 12:1-4.) Tästä syystä päivä ja samoin yö kävivät kolmasosaltaan valottomiksi. (Ilm 8:12.) Samalla kolmasosa tähdistä lyötiin vitsauksella. Tämä on Ilmestyskirjan neljännen enkelin pasuunansoitto. Vielä on jäljellä kolme pasuunaa tämän jälkeen ja kolme Voi! -huutoa. Huomaatte tästä selityksestä, ettei Raamatun profetioita voi kukaan ihminen selittää omin neuvoin eli ihmisten viisaudella. (vrt. 2Piet 1:20,21; Jes 29:11ss.) Tarvitsemme teurastetun Karitsan avaamaan kirjakäärön sinetit, jotta saamme selvää siitä, mitä Jumala on kätkenyt sanaansa. (Ilm 5:1-10.) Joidenkin Raamatun käännösten mukaan lopun ajan peto on vievä iljettävän epäjumalan Jerusalemin pyhäkköön. (Dan 11:31; 8:11; 9:27; Matt 24:15.) Islamin jumala Allah asustaa tietysti islamin temppeleissä, näin kuvaannollisesti puhuen. Näin iljettävä/ inhottava epäjumala on viety Jerusalemiin pyhäkköön ennustusten mukaan vieläpä Salomon temppelin paikalle. Liiton arkki oli Salomon temppelin kaikkein pyhimmässä, mutta nyt samalla paikalla sijaitsee iljettävän epäjumalan, Allahin, temppeli. (vrt. Ilm 11:1-18, temppeli avautuu, liiton arkki näkyy siellä ja 15:8. sinne ei voinut kukaan mennä sisälle.) Profeetta Muhammed teki Koraanin mukaan matkan Temppelivuoren kiveltä arkkienkeli Gabrielin kanssa taivaaseen ja takaisin yhden yön aikana. Hän ratsasti valkoisella hevosella, jonka nimi oli Buraq. Raamatussa lähtee valkoinen hevonen voittajana ja voittamaan Ilmestyskirjan luvussa kuusi, kun ensimmäinen sinetti avataan. (Ilm 6:1,2.) Islam on ollut menestyksekäs valtakunta ja on voittanut ensin Jerusalemin vuonna 638 jkr ja sitten myös Bysantin eli Rooman valtakunnan viimeisen linnakkeen vuonna 1453. Ilmestyskirjan 21. luvussa istuu valkoisen hevosen selässä Uskollinen ja Totinen, joka tuomitsee ja sotii vanhurskaudessa. (Ilm 21:11.) Kristityt uskovat tämän vanhurskaan soturin olevan Jeesus, sillä edellä on puhuttu profetian Hengestä, joka on Jeesuksen todistus. (Ilm 21:10.) Lisäksi Jeesuksen tulemus on ennustettu kuvatulla tavalla Raamatussa, mikä on Jumalan sana. (Apt 1:9-12; Matt 26:63,64; 2Tess 13-10; 2:7-12; Ilm 19:11-21; Room 3:1; Hebr 1:1; Matt 28:20.) Näyttää siltä, että profeetta Muhammed on matkinut Jeshuaa sepittäessään matkansa taivaaseen enkeli Gabrielin kanssa. Gabriel on
muuten sama enkeli, joka puhui Danielille ja näytti hänelle näyt, mistä me saamme lukea Danielin kirjasta. (Dan 9:21; 8:16s.) Muhammed sai taivaasta mukaansa uudet käskyt, joissa oli mm. käsky viiteen päivittäiseen rukoushetkeen tietyn kaavan mukaan. (vrt. Dan 6:10/11, kolme rukousta päivässä) Hartaat muslimit noudattavat tätä käskyä orjallisesti ja muutkin kuin hartaat muslimit ovat pakotetut sitä lopulta noudattamaan. Jos joku kieltäytyy rukoilemasta lopun ajan pedon valtakunnassa Mekkaan päin kumartuneena, niin se on merkki siitä, ettei hän ole aito muslimi, muslimi sydämestään. (Huomaa lain muutos tässäkin asiassa, Psa 138:2. Herraa tulee rukoilla sydämessä eli hengessä ja totuudessa eikä kumartuneena johonkin maantieteelliseen kaupunkiin päin. Matt 6:6,7; Joh 4:23,24; vrt. Psa 62:9.) Peto on muuttanut jo nyt lain ja ajat (asetettu aika, aikasäädös, vuodenaika), sillä Jumalan laki on muuttumaton eikä sitä ole kumottu eikä se katoa. (Dan 7:25.) Ennemmin maa ja taivas katoavat kuin Jumalan laki, mikä on annettu meille Raamatussa. Nämä ovat meidän Herramme Jeshuan omia sanoja ja ajatuksia. (Matt 5:17-20; 24:35; vrt. Room 3:31.) Islamilaisessa maailmassa lasketaan aikaa eri tavalla kuin muualla maailmassa. Kristityt laskevat aikaa toisesta ihmisestä ja viimeisestä Adamista eli Messiaasta Jeshuasta lähtien. (1Kor 15:45-47.) Ajanlasku on alettu gregoriaanisen kalenterin mukaan oletetusta Jeshuaan syntymävuodesta, mutta siinä on tullut erehdys, niin että Herra syntyi 6-5 vuotta ennen ajan laskun alkua. Juutalaisilla on oma kalenterinsa, mikä alkaa ensimmäisestä Adamista, mutta siinä on tapahtunut niin ikään joitakin virheitä. Vuodet eivät täsmää Raamatun ilmoituksen kanssa. Islamilla on myös oma kalenterinsa. Lainaan tähän tekstiä islamopas.com sivustolta koskien muhamettilaisten kalenteria. (http://www.islamopas.com/kalender.html) Islamilaisissa maissa sovelletaan hijra-kalenteria, joka perustuu kuuvuoteen, gregoriaanisen kalenterin sijasta tai sen kanssa rinnakkain. Islamilainen ajanlasku alkaa siitä päivästä - 16. heinäkuuta vuonna 622 j.kr. - jolloin profeetta Muhammed (rauha hänelle) muutti Mekasta Medinaan. Perjantai on muslimien pyhäpäivä ja päivät lauantaista torstaihin ovat työpäiviä. Ensimmäisessä, Muharram-kuussa, on uudenvuodenpäivä eli 1. Muharram. 12. Rabi-al-awwal (kolmas kuukausi) on Muhammedin (rauha hänelle) syntymäpäivä (Mawlid-an-Nabi). Seitsemännen eli Rajab-kuun 27. päivänä on Isra ja al-miraj-päivä Muhammedin (rauha hänelle) taivasmatkan muistoksi. Id-al-fitr-juhla paaston päätyttyä Ramadan-kuussa on Shawwal-kuun 1. päivä ja sitä seuraavat päivät. Pyhiinvaelluskuun 10:nnestä päivästä aina 12-14:nteen (päivien luku vaihtelee) vietetään uhrijuhlaa Id-al-adha sen muistoksi, kun Ibrahim (Aabraham) aikoi uhrata poikansa Ismaelin. Se sattuu samaan aikaan Mekan pyhiinvaellusmatkan kanssa. Tästä lainauksesta käy ilmi, että islam on Ilmestyskirjan ja Danielin kirjan peto. Se on muuttanut ajat ja lain. (Dan 7:25.) Jopa sapatin käsky on rikottu ja muutettu perjantaille. (2Moos 20:8-11.) Se, mitä porton tytär eli Rooma teki vuonna 321 muuttaessaan sapatin
sunnuntaille, sen peto teki muuttamalla sapatin perjantaille. Kummallekaan laittomalle ei kelvannut pitää kiinni Jumalan sanan selvästä käskystä, mitä ei ole koskaan kumottu. (Matt 5:17-20; 2Tess 2:1-12.) Jumala kutsuu lopun aikana seurakuntaansa armollisesti hylkäämään väärän jumalanpalveluksen, niin että hän löytää puhdistetun ja nuhteettoman seurakunnan tulemuksessaan. (Efe 5:26 Jumalan sanalla pesty seurakunta, vrt. Psa 12:7.) Ja hän puhuu suuria sanoja Korkeinta vastaan ja vainoaa Korkeimman pyhiä; ja hän aikoo muuttaa ajat ja lait; ja ne annetaan hänen käsiinsä ajaksi ja kahdeksi ajaksi ja puoleksi ajaksi. (Dan 7:25.) (biilaa: ahdistaa, vaivata, vainota; vrt. 2Tess 1:3-8.) Ajat tarkoittaa tässä jakeessa juutalaisia juhla-aikoja ja pyhiä. (Thayer s Lexiconin mukaan) Vain Jumalalla on oikeus säätää uskonnollisia juhla-aikoja ja jumalanpalvelusta koskevia aikoja. (vrt. 1Kun 12:32,33; Dan 2:21; 6:10,13.) Islaminuskossa on keksitty ihmisen omasta päästä juhla-aikoja, mitkä eivät ole Jumalan säätämiä. Samoin on tehty nimikristityssä maailmassa. Tässä on käytetty lakeja tarkoittamaan (Dan 7:25.) sanaa, mitä käyttävät Persian valtakunnan asukkaat valtakuntansa kuninkaan säätämästä laista ja myös toisen valtakunnan Jumalan laista kuten Jahven laista. (Esr 7:7,12,14,21,25,26; Dan 2:9,13,15; 6:5,8,12,15; 7:25.) Kuten yllä on esitetty, niin islam on muuttanut Jumalan lain, mikä ei muutu eikä ole koskaan kumottu. Islam on pyrkinyt muuttamaan lait ja uskonnolliset juhlaajat sekä kalenterin, mutta Jumalan taivaassa pidetään aikakirjoja alkuperäisellä tavalla järjestyksessä. Kalliomoskeija rakennettiin vuosina 687 691 jkr. Kun muutetaan Danielin kirjan lopussa oleva 1335 päivää vuosiksi, niin päästään moskeijan rakentamisen aloittamisesta ja sen valmistumisesta laskien aikaan 2022 2026 jkr. (Dan 12:12) Periaate, jonka mukaan päivät voidaan muuttaa vuosiksi, on selitetty Raamatussa. (2Piet 3:8; Hes 4:5; 4Moos 14:34.) Näin ollen on perusteltua tulkita Danielin mainitsemia päiviä siten, että ne tarkoittavatkin vuosia. Jos ajanjakson mitta vuosina 2022 2026 jkr olisi 3,5 vuotta, niin saisimme tästä selville pedon valtakunnan suuren ahdistuksen ajan sijoittumisen tulevaisuuteemme. (Ilm 13:5-10.) Mikäli Herran toinen tulemus lasketaan hänen julkisen toimintansa alkamisesta vuonna 27 jkr, niin siitä kaksi päivää eli 2000 vuotta eteenpäin johtaisi meidät suunnilleen vuoteen 2026 jkr. (Hoos 6:2; 2Piet 3:8.) Tässä voisi olla yksi tapa määritellä pedon valtakunnan ja suuren ahdistuksen ajan toteutumisen ajankohta. Jumala ei halua pitää meiltä salassa Messiaan toisen tulemisen ajankohtaa. Jos me anomme taivaan Isältä Messiaan Jeshuaan nimessä, että saamme tietää lopun ajan tapahtumien profetioiden sisällön ja Herran takaisintulon ajankohdan, niin hän vastaa tähän rukoukseemme. Vaikka Jeshua ei ihmisenä ollessaan tiennytkään takaisintulonsa aikaa, niin hänen Isänsä voi kertoa sen meille, koska Jeshua on luvannut Isän antavan meille, mitä me hänen nimessään Isältä pyydämme. (Matt 24:36; Joh 16:23.) Jeshua on nyt Isän oikealla kädellä taivaassa, joten tämän asian selville saaminen on täysin mahdollista, kun Jeshua saa tietää tulemisensa ajan Isältä ja kertoo sen Pyhän Hengen välityksellä meille maan päällä oleville Kristuksen ruumiin jäsenille. (Efe 1:20,21; Joh 16:13-16; 6:45; 1Kor 12:13; 1Joh 2:27; Ilm 5:1-10; 10:1-7; Dan 12:4,7,9,11-13.) Muistakaa, että neitsyet saivat Jeesuksen kertomuksessa jo etukäteen kuulla sanoman, että ylkä on tulossa. (Matt 25:1-13.) Tyhmät menivät ostamaan öljyä lamppuihinsa, mutta viisailla oli
Pyhä Henki lahjana sydämessä ja he pääsivät sisälle Herran hääaterialle. (vrt. Matt 22:1-14; Ilm 19:7,8.) Kalliomoskeijan sisällä sanotaan olevan se kivi Moorian vuorelta, jonka päällä Aabrahamin oli määrä uhrata Iisak. Sama kivi oli Jaakobin pään alla hänen nähdessään enkelien nousevan ylös ja laskeutuvan alas taivaasta. (vrt. Joh 1:51.) Se oli myös Salomon temppelin eli ensimmäisen temppelin kaikkein pyhimmän sisällä. (1Moos 22:2ss; 28:11-22; 1Kun 6:1ss.) Nyt tuo kivi on islamin jumalan, Allahin, temppelin eli pyhäkön sisällä. Nämäkin seikat tukevat tulkintaa, jonka mukaan islam ja sen moskeijat Temppelivuorella ovat se hävityksen kauhistus, mikä on Jerusalemissa ennustettu pyhäkön paikalla olevan. (Dan 11:31; Matt 24:15.) Kalliomoskeijan rakentamisen ja islamin Jerusalemin valtaamisen vuosista saadaan joitakin mielenkiintoisia vuosilukuja, kun muutetaan Raamatun päivät vuosiksi. VT Tapahtuma Aika 1 Päiviä Aika 2 Tapahtuma UT Dan 12:12 Kalliomoskeijan 687-1335 2022- Pedon valtakausi Ilm 13:5 rakentaminen 691 2026 Dan 11:30-12:4 Kalliomoskeijan rakentaminen 687 1335 2026 Seurakunnan ylösotto Ilm 11:1-18; 1Ts 4:13-17 Dan 11:31 Kalliomoskeijan rakent. alku 687 1260 1948 Israelin valtio syntyi Ilm 11:3; 12:6 Dan 11:29,30 Islam valtaa Jerusalemin 638 1260 1897 Sionistien kokous Israelin valtion Ilm 11:1-3 Dan 11:29,30; 12:11 Islam valtaa Jerusalemin perustamiseksi 638 1290 1927 Maanjäristys Jerusalemissa: Kalliomoskeija vapisee Ilm 11:13,18; 16:18 Lukuihin kannattaa suhtautua varauksellisesti. Esimerkiksi Kalliomoskeijan ja Al-Aksa moskeijan rakentamisesta on ristiriitaisia tietoja historiankirjoituksessa. Moskeijan perustukset laitettiin vuonna 638, kun Jerusalem valloitettiin islamille, mutta sen rakentaminen alkoi vasta vuonna 685 tai 687 eri lähteiden mukaan. Jotkut väittävät, ettei Jerusalemissa ollut moskeijaa ennen vuotta 715. Moskeijat vaurioituivat pahoin maanjäristyksissä vuosina 1927 ja 1936. Jos lasketaan vuodesta 638, jolloin moskeijan perustukset laitettiin ja Jerusalem vallattiin Allahin palvojien haltuun, niin päästään suurin piirtein vuoteen 1927, kun lasketaan 1290 vuotta, vuosi/ päivä periaatteen mukaan. (Dan 12:11; Hes 4:5.) Vaikka tällaisia laskelmia voidaan tehdä, niin kannattaa silti olla varovainen, ettei mennä harhaan. Raamatun luvuista voi laskea kaikenlaista, mistä vain pieni osa on lopulta totta ja Jumalan tahto. Jakeen Dan 11:31 loppuosa on käännetty vuoden 1933 käännökseen asettavat sinne hävityksen kauhistuksen. Jeshua lainaa tätä sanaa profetiassaan lopun ajan tapahtumista. (Matt 24:15.) Tarkempi käännös jakeesta Dan 11:31 on asettavat sinne (temppeliin) iljetyksen, joka on kauhistus. Sanaa iljetys käytetään Vanhassa Testamentissa puhuttaessa pakanakansojen epäjumalista. (shikkuts: 1Kn 11:5; 2Kn 23:13,24; Hoos 9:10; Dan 9:27; 11:31; 12:11; vrt. Matt 24:15.) Nyt kun Jerusalemin temppelin paikalla on ollut islamilainen moskeija ja alueella vielä toinenkin, niin iljettävä
epäjumala on asetettu pyhäkköön (tai oikeammin sen paikalle). Tämän epäjumalan kuvan ja itse epäjumalan eli Allahin ja häneen uskovien päälle vuodatetaan Jumalan taivaasta loppuun mittaansa asti Jumalan vihan maljat Ilmestyskirjan profetioiden mukaan. Edelliset asiat huomioiden on lähes varmaa, että jae Dan 9:27 kertoo meille viimeisen ajan tapahtumista eikä sen profetia ole toteutunut vielä vuoden 70 jkr temppelin ja pyhän kaupungin hävityksessä. Tämän puolesta kertoo myös Jeesus, kun puhuu suuresta ahdistuksesta liittäen sen lopun ajan pedon valtakunnan tapahtumiin. (Dan 12:1,2; Matt 24:15-29 niiden päivien ahdistuksen jälkeen.) Voidaanko profetiasta irrottaa osa tai osia ja sijoittaa ne meidän päiviimme? Jotkut Raamatun opettajat ja tutkijat ovat irrottaneet Danielin kirjan 9. luvun profetiasta viimeisen jakeen ja sijoittaneet sen tuleviin tapahtumiin eli meidän päiviimme, pedon valtakuntaan. (Dan 9:24-27) Toiset opettajat ja tutkijat ovat vastustaneet tällaista tulkintaa ja perustelleet sen siten, ettei profetiaa saa pilkkoa osiin ja ottaa sieltä osaa, mikä siirretään johonkin toiseen tapahtumaan. Samalla, kun he tuomitsevat tämän tulkintatavan, syyllistyvät he siihen itsekin. Käsittelin tätä asiaa edellisen luvun kohdassa 2 e., mistä käy ilmi tämä kestämätön perustelu. En ole löytänyt toistaiseksi mistään sellaista tulkintaa, millä olisi voitu selittää tarkasteltavan profetian viittaavan Jerusalemin tuhoon vuonna 70 jkr tai Bar Kochban kapinaan vuosina 132 135 jkr ja todistaa profetian aikamääreiden sopivan näihin vuosiin matemaattisten laskujen ja historiallisten tapahtumien todistuksen kautta. (Dan 9:26,27.) Jakeet 26 ja 27 on irrotettu Messias-profetiasta ilman mitään perusteluja eikä ole ilmoitettu, mistä vuosiluvusta lähtien ja millä perusteella on laskettu profetioiden sijoittuvan vuosiin 70 jkr tai 132 135 jkr. On vain selitetty jakeissa puhuttavan Jerusalemin tuhosta vuonna 70 tai 135 jkr, mutta jätetty huomiotta aikamääre 62 vuosiviikon tai 62 kaksoisvuosiviikon kuluttua. Jos profetia voidaan pilkkoa osiin tuolla tavalla ja siirtää se koskemaan mitä tahansa aikaa ilman perusteltuja laskutoimituksia sille, mistä hetkestä ajan laskeminen tulee alkaa, niin yhtä hyvin voidaan siirtää profetiasta osa tai koko profetia koskemaan lopun aikaa. Olen jo edellä viitannut alkutekstin viittauksiin sinetöimisestä, mikä tarkoittaa loppuun saattamista ja loppuun viemistä lukitsemisen sekä vahvistamisen lisäksi. (Dan 12:4,9,13) Näin ollen on perusteltua olettaa, että mainittu profetia saatetaan päätökseensä vasta viimeisenä aikana pedon valtakunnassa. (Dan 9:24-27) Kerron pian joitakin huomioita, mitkä puoltavat sitä näkemystä, että myös tässä Danielin profetiassa puhutaan lopun ajoista. Käsittelen sitä ennen jaetta 25, sillä siinä avautuu näköaloja hengelliseen ymmärtämiseen, mitä tarvitaan synnin pois panemiseksi ja synnistä erottautumiseksi lopun aikana. Seurakunta on maallistunut ja ajattelee, ettei syntejä tarvitse panna pois, koska Jumala on luvannut antaa ne anteeksi joka tapauksessa, olipa niitä sitten vähän tai paljon ja olipa ihmisen mielenlaatu millainen tahansa. Tämä on virheellinen tulkinta Raamatusta ja kuvastaa väärää sydämen asennetta. Vaikka Jumala antaakin syntejä anteeksi hyvin pitkämielisesti ja kärsivällisesti, on hänen suvaitsevaisuudellaan silti rajansa. Tämä paljastuu mm. väärää profeettaa ja hänen seuraajiaan koskevasta uhasta, minkä Jeesus langettaa Ilmestyskirjassa. (Ilm 2:18-29.) Ananiaan ja Safiran kohdalla Jumalan kärsivällisyys näyttää loppuneen heti alkuunsa, mutta hänen toiminnalleen oli varmasti hyvät perustelut. (Apt 5:1-11.) Meille tällaisten
tapausten tulisi olla varoittavana esimerkkinä, ettemme lähtisi syntiä palvelemaan ja olisi tahallaan tottelemattomat Herraa kohtaan. (1Kor 10:1-13; Hebr 3:12-4:13; 6:4-6.) Dan 9:25 Daniel: 9:25 Tiedä ja käsitä, että siitä sanasta lähtien, jonka mukaan Jerusalem on palautettava entiselleen ja rakennettava (uudelleen) ruhtinaaseen (päämieheen/ hallitsijaan) Messiaaseen (voideltuun) on kuluva seitsemän vuosiviikkoa; ja kuusikymmentä kaksi vuosiviikkoa niin se rakennetaan (jälleen), (sen) tie (aukio, tori, avara paikka) ja vallihaudat (kulta/ ymmärrys/ harkinta/ terävä älyllinen erottamisen kyky), mutta vaikeina aikoina (tai aikojen ahdingossa tai ahdingon aikana). rakennetaan sen vallihaudat (hengellinen ymmärrys) (harutsh) harutsh 1) (adj) teräväreunainen, terävä; tarkasti erottava, harkitseva, ymmärtäväinen 2) terävä, selvä päätös; päätös; ratkaisu 3) juoksuhauta, vallihauta; kaivanto 4) kulta (runollisesti puhuttaessa) Sana harutsh esiintyy Vanhassa Testamentissa 18 kertaa ja niistä 1. kuusi kertaa merkityksessä kulta ja sillä viitataan hengelliseen erottamiskykyyn, ymmärrykseen ja harkintaan. (Psa 68:13; Snl 3:14; 8:10,19; 16:16; Sak 9:3.) 2. viisi kertaa harkitsevainen/ymmärtäväinen/ terävän älyllisen erottelukyvyn hallitseva (käännetty suomeksi ahkera, ahkeruus, Snl 10:4; 12:24,27; 13:4; 21:5.) 3. kaksi tai kolme kertaa puimaäes (Jes 28:27; 41:15, erottaa jyvät akanoista, Messiaan ominaisuus, Matt 3:12; Ams 1:3 rautaiset puimaäkeet, kuva vihollisuudesta ja väkivallan teoista Gileadia kohtaan), 4. kerran terävät piikit (Job 41:21/ eri jaejaksotuksen mukaan jae 22 tai 30) 5. kerran ratkaisu (laakso) (Jooel 3:14) 6. ja vain kerran vallihauta (Dan 9:25.). Jerusalem katuineen ja toreineen on kuvausta pelastetun ihmisen sisäisestä tilasta ja sydämen ajatuksista. Jumala vie oman kansansa ulos umpikujasta ja ahtaasta tilasta; hän johdattaa laitumensa lampaat viheriäisille niityille lepäämään (vapautus lain orjuudesta Gal 2.14-5:13.) ja purojen ääreen juomaan hengellistä ruokaa ja syömään hengellistä ravintoa: Jumalan Pyhää Henkeä ja hyvää sanaa. (Psa 23; 119:44,45,67-71,96,104,105; 1Kor 10:1-13; 12:12-14.) Jerusalemin kadut ovat vanhurskauden polkuja ja katu tai tie (yksikössä) on Jeesus Kristus: elämän tie. (Joh 14:6; Snl 4:18; 12.28; Jes 11:16; 35:8; Psa 119:35.) Vallihauta on kuvausta pelastuneen hengellisestä ja tarkasta erottelukyvystä, harkinnasta ja älyllisestä viisaudesta, mikä on Jumalan rakkauden kyllästämää puhdasta, lempeää, taipuisaa ja rauhaisaa viisautta. (Jaak 3:13-18; Efe 5:17; 2Tim 2:7; Matt 15:10.) Rakkaudessa toimivan hengellisen veljen on osattava olla välillä tarpeen tullen myös ankara, minkä näemme Paavalin antamasta esikuvasta. (2Kor 12:29-13:8.)
Nykyinen syntiä ihannoiva ja ihmisen lihallisuutta nöyryytenä pitävä uskonnollinen ilmavirtaus on saanut seurakunnan luopumaan älyllisestä ajattelusta ja selvästä sanan opetuksesta. Sen sijaan on tullut valheen ulkokultaisuuden henki ja villitsevät opit, missä ihannoidaan lihallisuutta, syntisyyttä tai sitten omavoimaista nöyristelevää jumalanpalvelusta. (1Tim 4:1-11.) Jumalan Henkeä ei näissä ulkokullatuissa ole. Samalla opetetaan sellaista oppia, että Jumalan sana on hulluutta eli järjettömyyttä, sisäisesti ristiriitaista ja mielipuolista. (vrt. 1Kor 1:13-23, sana rististä on järjetöntä tai typeryyttä niille, jotka eivät usko Jeesukseen) Tämä saa pakanatkin pilkkaamaan Jumalan sanaa, Jumalaa ja uskovaisia. On omituista, että jopa sydämestään uskovaiset henkilöt selittävät sanaa siten, että se olisi sisäisesti ristiriitaista ja silti totta. Olen kuullut tällaista opetusta mm. erään evankelisen luterilaisen suusta (SLEY), kun hän ei osannut selittää opillisia näkemyksiään ristiriidattomiksi. Hän perusteli oikeutta ristiriitaiseen opetukseen tuomalla esille monia muita mielestään ristiriitaisia kohtia Raamatussa. Osoitin, etteivät nekään kohdat ole oikein ymmärrettynä ristiriitaisia, mutta selitykseni eivät kelvanneet hänelle, koska se olisi edellyttänyt perinteistä, kirkosta ja virheellisestä Raamatun tulkinnasta luopumista, erottautumista pois tästä maailmasta ja sen uskonnollisesta valtakoneistosta. (Motiivien arvelu on minun tekemäni arvio, ei hänen tunnustamansa asia.) Monet opissa erehtyneet ovat alkaneet pitää totuutena jakomielitautista kristityn sisäistä olotilaa, missä ollaan pyhiä ja epäpyhiä yhtä aikaa. Luther opetti, että kristitty on yhtä aikaa syntinen ja pyhä, mistä on tullut kuin mantra nimeltään kristitylle maailmalle. Tämä johtaa väistämättä sisäisiin ristiriitoihin, mielen järkkymiseen ja synteihin lankeamiseen, kun uskovaiset ajattelevat itsestään, että he ovat ylen synnillisiä ihmisiä ja lihallisia. Näin ei Raamatussa opetettu. Paavali kehotti nuorta Timoteusta olemaan esikuvana muille Jumalan pyhyydessä, puhtaudessa, uskossa, rakkaudessa, siveydessä, jumalisuudessa ja vanhurskaudessa. (1Tim 4:11:12-16; 2Tim 2:22.) Itsensä hän asetti koko seurakunnalle esikuvaksi, sillä hän seurasi Herraa. (1Kor 11:1; Fil 3:1-21.) Paavali ei nöyristellyt ja sanonut, että hänen heikkoutensa olisi ollut lihallisuutta ja lankeilemista moninaisissa kiusauksissa syntiä tekemään. (2Kor 12:9-13:5; 1Kor 10:1-3.) Hän antoi aivan toisenlaisen kuvan omasta uskonvaelluksestaan ja kehotti muitakin samanlaiseen pyhyyteen erossa synnistä kuin mihin itse Jumalan voimasta oli kyennyt. (2Kor 1:12; 2:14-17; 4:1-3; 1Tess 2:1-12.) Uskovaisen sisäisen ihmisen olotilassa on kyse vallitsevasta sydämen tilasta, ajatuksista, niiden puhtaudesta ja pyhyydestä, mielen puhtaudesta ja suunnasta, mitä kohti uskovainen muuttuu sisäisen ihmisen puolesta. (2Kor 3:17,18; Tiit 2:11-14; 2Piet 3:1-18.) Me erottaudumme synnistä ja tietyssä mielessä myös syntisistä ihmisistä: emme lähde kuitenkaan ulos maailmasta vaan elämme kirkkaasti loistavina tähtinä sen keskellä. (2Kor 6:14-7:1; 1Kor 5:1-13; Fil 2:14.) Ihmisen sisäinen ihminen muuttuu aina johonkin suuntaan ja tämä muutos näkyy myös ihmisen ulkokuoressa eli vaelluksessa ja jopa ulkonäössä (viinalle, oksennukselle ja ulosteille haisevat ryysyt vaihtuvat siisteihin vaatteisiin, Jda 1:20-23). (Matt 23:26; Ilm 22:11; 2Tim 3:1-13.) Uskovaisen sisällä vallitseva sydämen olotila ei ole täynnä saastaisia ja epäpyhiä synnin ajatuksia, sillä Kristus Jeesus puhdistaa ensin astian sisäpuolen, minkä jälkeen puhtaasta sydämestä lähtevät ulos puhtaat sanat ja teot Jumalan vaikutuksesta, ei ihmisen omin voimin tai oman viisauden kautta. (Matt 12:33-37; 7:15-20; 1Kor 6:9-11; 1Piet 1:5; 3:8-17.) Katsokaa, miten Jumalan sanan ja käskyjen pitäminen johtavat kristityn avaraan tilaan, mutta nämä opissa erehtyneet ja eksyneet väärät opettajat uskottelevat, että käskyjen pitäminen on ahdas ja orjuuttava lain tie! (Psa 23; 119:44,45,67-71,96,104,105; 2Kor
3:17,18; 4:1-3; Gal 5:13-26; 1Kor 7:19; 10:1-13; 12:12-14.) Paavali ja Jeesus pitivät käskyjen pitämistä Hengen esikoislahjan saaneiden etuoikeutena ja luontaisena tilana, sillä meillä on Hengen mieli eikä lihan mieli. (Joh 14:20-24; Room 8:4-9; 6:1-23; 1Kor 7:19; 1Joh 3:8-10.) Me olemme osalliset jumalallisesta luonnosta Jumalan lahjan mukaan niin, että meidän oma luontomme on tullut jumalalliseksi eikä vain niin, että Kristuksen jumalallinen luonto luetaan meidän hyväksemme. Kun vanhurskautus ymmärretään pelkästään oikeudellisena prosessina, mikä ei saa aikaan ihmisen sydämen muutosta, niin päädytään tällaisiin virhetulkintoihin. (vrt. 1Sam 10:6; Room 2:28,29; Kol 1:9-13; 3:1-10; Efe 4:17-24.) Jos luet Pietarin opetuksia kokonaisuutena, niin pyhä vaellus on aivan ehdoton osa kristityn elämää hänen opetuksessaan. (2Piet 1:1-11; 1Piet 1:12-3:17, ja kaikki kirjeiden kohdat) Paavalin mukaan Kristuksen oma on yksi henki Herran kanssa. (1Kor 6:17.) Miten yksi henki Herran kanssa voisi olla saastaa ja epäpyhiä irstaita synnin ajatuksia täynnä? (Efe 4:17-24; Kol 3:1-10) Mistä jotkut ovat saaneet päähänsä, että uskovaisen elämä on yhtä lankeilemista ja kaatuilua? Jos joku joskus lankeaa, niin se ei ole jatkuvaa synnissä rypemistä vaan lankeaminen syntiin. (1Joh 5:15-21; Jaak 5:14-20; Gal 2:11-14; Room 5:20-7:6.) En väitä, että olisimme tulleet täysin synnittömiksi: se ei ole totuus meistä eikä edes Raamatun ilmoitus. (Jaak 4:14-20; 1Joh 1:7-2:2; 5:15-21.) Suunta tulee kuitenkin olla yhä lisääntyvää puhtautta ja Jumalan pyhyyttä kohti eikä siitä poispäin. (Ilm 22:11; Tiit 2:11-14; 1Joh 3:8-10.) Tiedän valitettavista omakohtaisista kokemuksista sen, että väärä nöyristely ja väärä itsensä alentaminen syntisten tasolle johtaa lankeemuksiin, mitä joutuu sitten katumaan lopun ikäänsä. Jumala ei tahdo, että me muutumme moraalilta yhtä alhaisiksi kuin ne, joita me autamme evankeliumin vapauteen. Huomaa, että evankeliumin vapaus johtaa lain pitämiseen, mutta jumalattomat rikkovat jatkuvasti lakia vastaan toisin kuin kristityt. (1Tim 1:5-11.) Paavali ei väittänyt olevansa reaaliajassa suurin syntinen vaan puhui preesensissä menneestä ajasta jumalattomuudessa. (jj.12-16.) Minäkin olen maailman syntisin ihminen, kun pelasin, ryyppäsin ja harjoitin haureutta, pilkkasin jopa kristittyjä, mutta en ole sitä enää, koska sain laupeuden ja olen nyt matkalla yhä lisääntyvää Jumalan puhtautta kohti. Käytän silti preesensiä kuvatessani mennyttä elämääni ja sydämeni olotilaa. (vrt. Room 7:14-25; huomaa ympäröivät jakeet ja kokonaisopetus äläkä takerru kiinni kielioppiin ja asiayhteydestä irrotettuun opetukseen: Paavali ei ollut uskovaisena lihan vallassa vaan vaelsi Hengen mukaan tai sitten hän oli ristiriidassa itsensä kanssa niin kuin liian monet vilpittömätkin sanan opettajat ovat, vilpillisistä puhumattakaan, Room 5:20-7:6, 8:1-16.) Toivottavasti sinä ja kaikki muut kristityt olisivat vielä pyhempiä ja puhtaampia sydämensä ajatuksilta sekä vaelluksen puolesta kuin minä! Silloin olisi seurakunnassa hyvä olla, mutta jos seurakunta on täynnä vääriä nöyristelijöitä ja ylpeilijöitä sekä synnillä kerskaajia, niin huonostihan siinä käy. Elleivät kristityt pääse elämään Hengen yltäkylläistä elämää Jumalan pyhyydessä ja puhtaudessa, niin he jäävät tämän maailman orjuuttamiksi ja tottelemattomuuden vangeiksi. (Efe 2:1-10; 4:17-24; 1Piet 4:1-4; Hebr 3:12-4:13.) Paholainen yrittää saada kristityt uskomaan, ettei syntiä voida voittaa eikä synnillisistä elämäntavoista ole mahdollista luopua. Vihollinen on lähettänyt sankoin joukoin nöyristeleviä sanan opettajia ja seurakuntien johtajia sekä rivisotilaita, jotka levittävät ilouutisena sellaista sanomaa, että huorintekijät, varkaat, anastajat, homoseksuaalit ja väkivallan tekijät perivät taivasten valtakunnan. (1Kor 6:9-11; Gal 5:19-21.) Raamatussa opetetaan juuri päinvastoin. Kristuksessa pyhitetyt Jumalan lapset voivat olla entisiä varkaita ja juomareita ja haureuden harjoittajia, mutta eivät ole enää. (Tiit 31-14.) Kuinka tämän saisi iskostettua