Olkiluodon ja Loviisan voimalaitosten ydinjätehuolto

Olkiluodon ja Loviisan voimalaitosten ydinjätehuolto Yhteenveto vuoden 2010 toiminnasta

Kansikuvissa esitellään Loviisan VLJ-luolan laajentamista, betonilaatikon laskemista Olkiluodon VLJ-luolan siiloon, Posivan IV- ja nostinlaiterakennuksen työmaata sekä vesikasvillisuusnäytteiden keräystä.

Tiivistelmä Tämä raportti on yhteenveto vuoden 2010 toiminnasta Olkiluodon ja Loviisan voimalaitosten ydinjätehuollossa. Yhteenveto sisältää ydinenergialain ja -asetuksen mukaisen selvityksen voimayhtiöiden ydinjätehuollon tilanteesta ja toimenpiteistä vuonna 2010. Vuonna 2000 valtioneuvosto teki periaatepäätöksen Posivan hakemuksesta käytetyn polttoaineen loppusijoituksesta Eurajoen Olkiluotoon. Vuonna 2003 kauppa- ja teollisuusministeriö päätti, että loppusijoituslaitoksen rakentamislupaa on haettava vuoden 2012 loppuun mennessä. Vuonna 2010 käytetyn polttoaineen loppusijoituksen valmistelu on edennyt TKS-2009-ohjelman mukaan. TKS- 2009-ohjelma sisältää selvityksen suunnitelluista ydinjätehuoltoon liittyvistä toimenpiteistä ja niiden valmistelusta vuosina 2010 2012. Olkiluodon käytetyn polttoaineen välivaraston (KPA-varasto) laajennusprojekti aloitettiin vuonna 2009 ja vuonna 2010 on tehty alue- ja rakennustöitä. Olkiluodon voimalaitoksella oli vuoden 2010 lopussa varastoituna käytettyä polttoainetta yhteensä 7 436 nippua, jotka sisältävät noin 1 250 tonnia uraania. Loviisan voimalaitoksella oli vastaavana aikana varastoituna käytettyä polttoainetta yhteensä 4 153 nippua, mikä vastaa noin 500 tonnia tuoretta uraania. ONKALOn toteutussuunnittelua on jatkettu rinnan loppusijoituslaitoksen suunnittelun kanssa niin, että tulevaisuudessa maanalainen tutkimustila ONKALO on mahdollista liittää osaksi loppusijoituslaitosta. Vuoden 2010 aikana laadittiin lisäksi yksityiskohtaiset suunnitelmat ONKALOn demonstraatiotilojen louhinnan toteuttamista varten. Vuoden aikana saatiin valmiiksi myös ilmanvaihto- ja nostinlaiterakennusten ensimmäisen vaiheen suunnitelmat ja rakennustyöt alkoivat vuoden 2010 alussa. Toimintavuoden aikana ONKALOa louhittiin paalulle 4570. Kallion laatu on ollut hyvää. Louhinnan kehittämiseen ja tutkimusmenetelmien testaukseen jaettu EDZ09-projekti toteutettiin tutkimusten osalta pääsääntöisesti vuonna 2009 ja tutkimukset analysoitiin ja työ raportoitiin vuonna 2010. EDZ09-projekti osoitti, että louhinnan vauriovyöhyke on hallittavissa ja että maatutkausmenetelmällä saadaan todennettua louhintavaurion fyysinen ulottuvuus kalliopinnasta. Olkiluodon tutkimusalueelle kairattiin vuonna 2010 kaksi syvää kairanreikää, tehtiin lyhyt tutkimuskaivanto sekä puhdistettiin lukuisia kalliopaljastumia. ONKALOon kairattiin vuoden aikana kuusi eripituista pilottireikää ja lisäksi yli 300 erilaista tutkimusreikää. Vuoden mittaan ONKALOssa aloitettiin myös tutkimuksia kaikissa viidessä tutkimuksia varten louhitussa tutkimustilassa. Olkiluodon tutkimusalueen mallintamista koordinoi edellisten vuosien tapaan Olkiluoto Modelling Task Force -ryhmä, jonka työ käsittää eri tutkimusalojen (geologia, hydrogeologia, geokemia ja kalliomekaniikka) paikan ymmärtämiseen tähtäävän tulkinta- ja mallinnustyön. Vuoden 2010 aikana alettiin valmistella paikan kuvauksen yksiin kansiin kokoavaa raporttia Site Description 2011. ONKALOn rakentamisen aiheuttamia mahdollisia pitkäaikaisia muutoksia seurataan tätä varten erikseen perustetun Olkiluodon monitorointiohjelman avulla. Ohjelman piiriin kuuluu kalliomekaaninen, hydrologinen, hydrogeokemiallinen sekä ympäristön ja vieraiden aineiden monitorointi. Sekä kapselointi- että loppusijoituslaitoksen suunnittelussa pääpaino on vuoden 2010 aikana ollut rakentamislupahakemukseen valmistautumisessa. Kapselointilaitoksen sijaintipaikaksi Olkiluodossa päätettiin loppusijoituslaitokseen kapselikuilun välityksellä kytkeytyvä vaihtoehto. Loppusijoituslaitoksen suunnittelua on tehty yhteistyössä ONKALOn sekä ilmanvaihto- ja nostinlaiterakennusten toteutussuunnittelun kanssa. Posivassa on laadittu ydinsulkuvalvontakäsikirja, jossa on kuvattu ON- KALOn rakentamisen aikainen ydinsulkuvalvontatoiminta. Alkuvuonna 2010 Euroopan komissio/euratom antoi ON- KALOlle materiaalitasealuekoodin ja samassa yhteydessä alkoi virallisesti kansainvälinen valvonta. Valmius loppusijoituslaitoksen kalliotilojen toteutukseen varmistetaan ON- KALOn demonstraatiotunneleiden sekä niihin porattavien loppusijoitusreikien toteutuksen avulla. Demonstraatiotilojen toteutuksen suunnittelu tapahtui vuonna 2010. Puskuribentoniittiin liittyen tutkittiin vuonna 2010 puskurilohkojen ja kallion välisen raon täyttöä. Puskurin suunnittelua varten tutkittiin lisäksi puskurin keinotekoista kastelemista sekä kehitettiin puskurin asennusaikaista kosteussuojausta ja sijoitusreiän pohjan rakennetta. Vuoden 2010 aikana ONKALOon rakennettiin myös 1/3-mittakaavan puskurikoetta. Lisäksi testattiin puskurilohkojen valmistusta eri materiaaleista ja erilaisilla valmistusmenetelmillä. Loppusijoituskapselin suunnittelussa keskityttiin vuoden 2010 aikana kapselisuunnittelun yhteenvetoraportin tekoon. Kapselin valmistustekniikan kehitystyötä jatkettiin yhdessä Svensk Kärnbränslehantering AB:n (SKB) kanssa. Vuoden aikana tutkittiin ja testattiin kupariputken eri valmistusmenetelmiä ja valettiin kapselin sisäosia eri polttoainetyypeille. Kapselin sulkemisessa elektronisuihku-

hitsausmenetelmän kehitystyön painopiste oli hitsauksen jäännösjännitysten hallinnassa ja menetelmän optimointikokeiden metallografisten tutkimusten tulosten analysoinnissa. Kapselin hitsin tarkastuksessa keskityttiin yhteistyössä SKB:n kanssa tarkastusten luotettavuuden tutkimiseen, pintatarkastusmenetelmien kehittämiseen ja komponenttien tarkastusten suorittamiseen. Loppusijoitustunnelien täytön tutkimisessa tehtiin vuoden 2010 aikana erilaisia pienen mittakaavan kokeita. Loppusijoitustunnelin seinämien ja täyttölohkojen väliin tulevan pellettikerroksen toimintaa, pellettien kokoa ja muotoa sekä asentamista testattiin yhdessä SKB:n kanssa. Vuoden aikana testattiin myös täyttölohkojen valmistusta ja kehitettiin niiden asentamista esikootuissa moduuleissa. Sulkemisen osalta keskityttiin sulkemissuunnitelman tarkentamiseen. Vuoden 2010 turvallisuusperustelun tuottamisen keskeisiä tavoitteita oli malleja ja lähtötietoja koskevan raportin, turvallisuusperustelun yhteenvetoraportin sekä biosfääriarviointiraportin valmisteleminen. Edellä mainitut raportit julkaistiin maaliskuussa 2010. Vapautumisesteiden toiminnan tutkimukseen liittyen Posiva on vuoden aikana tehnyt yhteistyötä suomalaisten ja ulkomaisten yritysten kanssa ja osallistunut useisiin kansainvälisiin projekteihin. Biosfäärityössä edellisen mallinnuskierroksen raportointi ajoittui vuoteen 2010. Vuoden aikana aloitettiin myös rakentamislupavaiheen biosfääriarvioinnin laatiminen. Posivan referenssiratkaisuna olevan pystysijoitusratkaisun rinnalla on yhdessä SKB:n kanssa kehitetty vaakasijoitusratkaisua. Vaakasijoitusratkaisun jatkokehitystyöstä vuonna 2008 perustettu Täydentävä tutkimusvaihe -projekti saatiin päätökseen vuonna 2010. Päättyneessä tutkimusvaiheessa tavoitteena oli ratkaista aiemmassa tutkimusvaiheessa tunnistetut ongelmat sekä laatia suunnitelma seuraavan vaiheen aloittamiseksi. Vuonna 2010 Posiva sai työ- ja elinkeinoministeriön ja muun muassa Säteilyturvakeskuksen lausunnot vuonna 2009 toimitetuista TKS-2009-ohjelmasta ja alustavasta rakentamislupa-aineistosta. Tarkasteluvuonna tuli myös lainvoimaiseksi Eurajoen kunnan vuonna 2008 hyväksymä Olkiluodon osayleiskaava. Toukokuussa 2010 valtioneuvosto antoi periaatepäätöksen loppusijoituslaitoksen laajentamisesta Olkiluoto 4 -yksikköä varten. Posivan toimintajärjestelmää kehitettiin kohti prosessijohtamismallia vuoden 2010 aikana. Toimintajärjestelmälle myönnettiin helmikuussa 2010 ympäristöasioiden johtamisjärjestelmästandardiin ISO 14001:2004 perustuva sertifikaatti. Järjestelmän määräaikaisauditointi pidettiin lokakuussa. Olkiluodon ja Loviisan voimalaitosjätteiden osalta jatkettiin vakiintuneita käytännön toimenpiteitä sekä tutkimusja selvityshankkeita. Voimalaitosjätteitä oli Olkiluodon voimalaitoksella kertynyt vuoden 2010 loppuun mennessä 6 534 m 3. Olkiluodon jätteistä 5 318 m 3 on loppusijoitettu Olkiluodon voimalaitosjäteluolaan (VLJ-luola). Lokakuussa 2010 Loviisan VLJ-luolassa aloitettiin huoltojätteiden tila 3:n sekä yhdystunnelin rakennustyöt. Laajennuksella lisätään huoltojätteiden välivarastointimahdollisuuksia. Loviisan loppusijoitustilan käytönaikaisia tutkimuksia jatkettiin vuonna 2010 seurantaohjelman mukaisesti. Loviisan jätteistä 1 658 m 3 on sijoitettu VLJ-luolaan. Vuoden 2010 aikana tehtiin uusittu arvio Olkiluodon laitosten ei-aktiivisten laitososien ja rakennusten purkukustannuksista. Vuoden aikana tehtiin myös OL1 ja OL2 -laitosten käytettyjen säätösauvojen paloittelua. Varsiosat kuljetettiin VLJ-luolaan ja lehtiosat siirrettiin KPA-varastolle odottamaan käytöstäpoistoa. Loviisassa selvitettiin vuonna 2010 muun muassa käytöstäpoiston riskiarvion tekemistä sekä käytöstäpoistosuunnitelman tekemistä projektinomaisesti.

Sisällysluettelo TIIVISTELMÄ JOHDANTO... 7 Vastuut ja velvollisuudet... 7 Loppusijoituksen aikataulut... 8 Nykytilanne varastoinnissa... 8 ONKALO... 9 Suunnittelu... 9 Rakentaminen... 10 Rakentamismenetelmien kehitys... 10 LOPPUSIJOITUSPAIKAN OMINAISUUDET JA SOVELTUVUUS... 11 Olkiluodon kallioperän ja pintaympäristön kuvaus... 11 Kenttätutkimukset... 11 ONKALOssa tehdyt tutkimukset... 12 Mallinnus...13 Kallioluokittelu...15 Olkiluodon monitorointiohjelma... 15 Kalliomekaniikka... 15 Hydrologia... 15 Hydrogeokemia... 17 Ympäristö... 17 Vieraat aineet... 18 LAITOSSUUNNITTELU... 19 Kapselointilaitos... 19 Loppusijoituslaitos... 20 Asennus- ja siirtotekniikat... 20 YDINMATERIAALI- JA YDINSULKUVALVONTA... 21 LOPPUSIJOITUSJÄRJESTELMÄ... 23 Kalliotilat... 23 Puskuri... 23 Kapseli... 24 Suunnittelu... 24 Valmistus... 24 Sulkeminen... 25 Tarkastaminen... 26 Tunnelien täyttö... 27 Tilojen sulkeminen... 28 5

TURVALLISUUSPERUSTELUN PÄÄKOHDAT JA TUOTANTOPROSESSI... 28 Suunnitelma turvallisuustodisteiden tuottamisesta... 28 Vapautumisesteiden toiminta... 28 Ulkoiset olosuhteet... 28 Polttoaine... 29 Kapseli... 29 Puskuri, loppusijoitustilan täyttö ja sulkeminen... 29 Kallioperä vapautumisesteenä... 30 Biosfääri... 30 VAAKASIJOITUSRATKAISUN KEHITYS... 32 LUVITTAMINEN JA MUU TOIMINTA... 34 Rakentamislupaan vaadittavat valmiudet... 34 Muut vaadittavat luvat ja päätökset... 34 Kaavoitus... 34 Ympäristövaikutusten arviointi... 34 Periaatepäätökset... 34 Laadun ja ympäristön hallinta... 35 Toimintajärjestelmä... 35 Ympäristövaikutusten hallinta... 35 Tiedonhallinta... 35 Tietämyksenhallinta... 35 Vaatimustenhallinta... 35 Tutkimustietojärjestelmä... 36 Olkiluodon kairanreikätietojen käsittely... 36 Onkalon louhintatietojen käsittely... 36 VOIMALAITOSJÄTTEIDEN HUOLTO... 37 Olkiluodon voimalaitos... 37 Toimintaperiaate... 37 Nykytilanne varastoinnissa ja loppusijoituksessa... 38 Olkiluodon voimalaitoksen voimalaitosjätteet... 38 VLJ-luolan käytönaikaiset tutkimukset... 38 Voimalaitosjätteisiin liittyvät tutkimukset... 39 Käytöstäpoistojätteisiin liittyvät tutkimukset... 40 Loviisan voimalaitos... 41 Loviisan voimalaitoksen voimalaitosjätteet... 41 Loppusijoitustila... 41 Kiinteytysmenetelmien tutkimukset... 42 Loppusijoitustilan käytönaikaiset tutkimukset... 42 Voimalaitosjätteen loppusijoituksen turvallisuusselvitykset... 44 KÄYTÖSTÄPOISTOSELVITYKSET... 45 Olkiluodon voimalaitos... 45 Loviisan voimalaitos... 45 VARAUTUMINEN YDINJÄTEHUOLLON KUSTANNUKSIIN... 47 RAPORTTILUETTELO... 48 6

Johdanto Vastuut ja velvollisuudet Suomessa on kaksi ydinenergiaa sähköntuotantoon käyttävää yhtiötä, Teollisuuden Voima Oyj (jäljempänä TVO) ja Fortum Power and Heat Oy (jäljempänä Fortum). TVO:n ja Fortumin on ydinenergialain mukaisesti huolehdittava kaikista tuottamiensa ydinjätteiden huoltoon kuuluvista toimenpiteistä ja niiden asianmukaisesta valmistelemisesta sekä vastattava niiden kustannuksista. Ydinenergialain mukaan työ- ja elinkeinoministeriö (TEM) päättää niistä periaatteista, joita ydinjätehuollossa on noudatettava. Nämä periaatteet kauppaja teollisuusministeriö (KTM, nykyisin tehtäviä hoitaa TEM) on esittänyt päätöksissään 19.3.1991, 26.9.1995 ja 23.10.2003 ja nämä päätökset ovat lähtökohtana sekä ydinjätehuollon käytännön toteutuksessa että tulevia toimenpiteitä koskevassa tutkimus- ja kehitystyössä. Käytetyn ydinpolttoaineen loppusijoitukseen tähtäävästä tutkimus- ja kehitystyöstä sekä myöhemmin itse kapselointi- ja loppusijoituslaitoksen rakentamisesta ja käytöstä huolehtii TVO:n ja Fortumin yhdessä omistama Posiva Oy (jäljempänä Posiva). Kaikista matala- ja keskiaktiivisten voimalaitosjätteiden käsittelyyn ja loppusijoitukseen sekä voimalaitosten käytöstäpoistoon liittyvistä toimenpiteistä TVO ja Fortum huolehtivat erikseen. Posiva vastaa myös vuosittain tehtävän Olkiluodon ja Loviisan ydinvoimaloiden ydinjätehuollon toimintakertomuksen laatimisesta. Käsillä on vuoden 2010 toimintakertomus, joka sisältää ydinenergialain ja -asetuksen mukaisen selvityksen kyseisten voimayhtiöiden ydinjätehuollon tilanteesta ja toimenpiteistä vuonna 2010. Teollisuuden Voima Oyj:llä on Eurajoen Olkiluodossa kaksi kiehutusvesireaktoria. Olkiluoto 1 ( OL1) kytkettiin valtakunnan verkkoon ensimmäisen kerran syyskuussa 1978 ja Olkiluoto 2 (OL2) helmikuussa 1980. Vuonna 2010 OL1:n käyttökerroin oli 91,8 % ja OL2:n 95,2 %. OL1 ja OL2 -laitosyksiköiden sekä matala-aktiivisen jätteen välivaraston (MAJvarasto), keskiaktiivisen jätteen välivaraston (KAJ-varasto) ja käytetyn polttoaineen välivaraston (KPA-varasto) käyttöluvat ovat voimassa vuoden 2018 loppuun. Olkiluodon voimalaitosjätteiden loppusijoitustilan (VLJ-luola) käyttölupa on voimassa vuoden 2051 loppuun asti. Olkiluotoon on rakenteilla myös TVO:n kolmas ydinvoimalaitosyksikkö Olkiluoto 3 ( OL3) ja uuden laitoshankkeen Olkiluoto 4 ( OL4) valmistelutyöt on aloitettu vuonna 2010 saadun periaatepäätöksen mukaisesti. Kertomusvuonna OL1:llä toteutettiin historian suurin vuosihuolto, jossa merkittävimpiä töitä olivat suuret modernisointityöt. OL2:lla oli vuorossa lyhyt polttoaineenvaihtoseisokki. OL2:n nimellisteho on 860 MWe ja vuosihuollossa toteutetuilla muutoksilla OL1:n nimellisteho nostettiin 885 MWe:hen. Fortum Power and Heat Oy:n Loviisan voimalaitoksella on kaksi painevesireaktoria, kumpikin nimellisteholtaan 488 MWe (netto). Loviisa 1:n (LO1) kaupallinen käyttö alkoi toukokuussa 1977 ja Loviisa 2:n (LO2) tammikuussa 1981. Vuonna 2010 LO1:n käyttökerroin oli 93,1 % ja LO2:n 89,1 %. LO1:llä toteutettiin lyhyt vuosihuolto ja LO2:lla kahdeksan vuoden välein tehtävä laaja vuosihuolto. Laitosyksiköiden LO1 ja LO2 sekä niiden ydinpolttoaine- ja ydinjätehuoltoon liittyvien laitosten käyttöluvat ovat voimassa LO1:n käyttämiseksi vuoden 2027 ja LO2:n vuoden 2030 loppuun saakka. Voimalaitosjätteiden loppusijoitustilan (VLJ-luola) osalta käyttölupa on voimassa vuoden 2055 loppuun asti. Johdanto 7

Loppusijoituksen aikataulut Ydinenergialain ja KTM:n päätösten mukaisesti kaikki Olkiluodon ja Loviisan laitosten käytetty polttoaine valmistaudutaan loppusijoittamaan Suomen kallioperään. Päätöksessään 23.10.2003 KTM muutti käytetyn polttoaineen loppusijoituksen valmistelujen aikataulua siten, että kapselointi- ja loppusijoituslaitoksen rakentamislupaa varten tarvittavat alustavat selvitykset ja suunnitelmat on esitettävä vuonna 2009. Lopulliset selvitykset ja suunnitelmat on varauduttava esittämään vuoden 2012 loppuun mennessä. Tavoitteena on aloittaa loppusijoitus vuonna 2020. Tätä ennen käytettyä polttoainetta varastoidaan väliaikaisesti voimalaitosalueilla. Joulukuussa 2000 valtioneuvosto teki periaatepäätöksen Posivan hakemuksesta käytetyn polttoaineen loppusijoituksesta Eurajoen Olkiluotoon. Eduskunta vahvisti päätöksen lähes yksimielisesti toukokuussa 2001. Periaatepäätös on voimassa 17.5.2016 asti. Suomen viidennestä ydinvoimalaitosyksiköstä (OL3) tehtiin periaatepäätös vuonna 2002. Samassa yhteydessä tehtiin periaatepäätös käytetyn ydinpolttoaineen loppusijoituslaitoksen rakentamisesta laajennettuna siten, että myös OL3-laitosyksikön käytetty polttoaine voidaan sijoittaa sinne. OL3-laitosyksikön jätehuoltovelvoite alkaa vasta laitoksen käynnistyttyä. Käytetyn polttoaineen loppusijoituksen valmistelu vuosina 2010 2012 etenee vuoden 2009 syyskuussa julkaistun TKS-2009-ohjelman mukaan. Nykytilanne varastoinnissa Olkiluodon käytettyä polttoainetta varastoidaan väliaikaisesti sekä voimalaitosyksiköillä että voimalaitosalueella olevassa KPA-varastossa. KPA-varastoon mahtuu tällä hetkellä OL1 ja OL2 -laitosyksiköiden noin 30 vuoden toiminnasta kertyvä polttoainemäärä. KPA-varaston laajennusprojekti aloitettiin vuonna 2009. Alue- ja rakennustyöt on tarkoitus suorittaa vuosina 2010 2013, jolloin laajennus voidaan ottaa käyttöön vuoden 2014 alussa. Laajennustyön lähtökohtina ovat olleet OL1 ja OL2 -laitosyksiköiden varastointikapasiteetin loppuminen sekä OL3:n tarpeet. Laajennuksessa rakennetaan kolme allasta. OL1 ja OL2 -laitosyksiköille tarvitaan uusi allas käyttöön vuonna 2014, OL3-yksikölle ensimmäinen allas noin vuonna 2018. Laajennusprojekti toteutetaan ydinlaitoksen rakenteellisena muutostyönä. OL1/OL2-käyttöluvassa on riittävästi kapasiteettia niiden polttoaineen varastointiin. OL3:n tarpeisiin lupaa kapasiteetin laajennukselle ja polttoaineen varastoinnille haetaan OL3- käyttölupahakemuksen yhteydessä. Kertomusvuonna OL1:llä vaihdettiin polttoainetta 31. kerran ja OL2:lla 29. kerran. Vuoden lopussa käytettyä polttoainetta oli varastoituna yhteensä 7 436 nippua, jotka sisältävät noin 1 250 tonnia uraania. Varastoiduista nipuista 6 556 oli KPA-varastossa, 446 OL1:n vesialtaissa ja 434 OL2:lla. Lisäksi OL1:n reaktorissa oli 500 ja OL2:n reaktorissa samoin 500 nippua käytössä. Luvuissa ovat mukana myös sauvatelineet (1 kpl/ laitos), joissa säilytetään vaurioituneita polttoainesauvoja (vuoden 2010 lopussa yhteensä 38 kpl). Myös Loviisassa käytettyä polttoainetta varastoidaan voimalaitosyksiköillä ja käytetyn polttoaineen varastoissa. Loviisan käytetyn polttoaineen varastoaltaiden määrää on viimeksi lisätty vuonna 2000. Nykyiset altaat on päätetty varustaa tiheillä telineillä. Näin saadaan lisäkapasiteettia vuoteen 2020 saakka, jolloin käytetyn polttoaineen kuljetukset loppusijoitusta varten on määrä aloittaa. Vuonna 2007 hankittiin kaksi telinettä ja samoin vuonna 2009. Telineitä hankitaan kaksittain lisää vuosina 2011, 2015 ja 2017. Vuoden 2010 lopussa Loviisan voimalaitoksella oli varastoituina yhteensä 4 153 käytettyä polttoainenippua, mikä vastaa noin 500 tonnia tuoretta uraania. Polttoainenipuista oli LO1:llä 270 kpl ja LO2:lla 197 kpl. Käytetyn polttoaineen varastoissa 1 ja 2 oli 480 ja 3 206 nippua vastaavasti. Lisäksi LO1:n reaktorissa oli 313 ja LO2:n reaktorissa samoin 313 nippua käytössä. Ydinjätehuollon kokonaisaikataulu. 8

ONKALO Maanalaisesta kallioperän tutkimustilasta ON- KALOsta hankitaan tarkkaa tietoa loppusijoitustilojen yksityiskohtaista suunnittelua sekä turvallisuuden ja rakennusteknisten ratkaisujen arviointia varten. ONKALO tekee mahdolliseksi loppusijoitustekniikan testauksen aidoissa olosuhteissa. ONKALOn rakennuslupahakemus jätettiin Eurajoen kunnalle toukokuussa 2003 ja rakentaminen aloitettiin kesäkuussa 2004. Nyt käynnissä olevassa rakennusvaiheessa on edetty loppusijoitussyvyydelle, joka on -420 m. Tälle tasolle louhitaan myös kaksi erillistä tutkimustunnelia, joissa selvitetään varsinaista loppusijoitusta sekä siihen liittyviä menettelytapoja. Loppusijoituksessa tarvittavat tekniset aputilat tulevat sijaitsemaan tasolla -437 m, jonne louhinta jatkuu. Tutkimuksia ONKALOssa on tehty rakentamisen alusta lähtien. Suunnittelu ONKALOn toteutussuunnittelua on jatkettu rinnan loppusijoituslaitoksen suunnittelun kanssa siten, että toteutussuunnitelmissa esitettyjen ratkaisujen pohjalta ONKALO on mahdollista siirtää osaksi loppusijoituslaitosta. ON- KALOn toteutussuunnittelussa on tehty vuoden 2010 aikana pienimuotoisia tarkennuksia tarkentuneiden kalliomallien perusteella. Suurin muutos vuoden 2009 ONKALOn layoutiin on demonstraatiotilojen (DEMO-tilojen) suunnan muuttaminen länsi itä-suunnasta luode kaakko-suuntaan. Toteutussuunnittelussa on tuotettu osa vuoden 2010 aikana tarkentuneista, detaljitasolle viedyistä suunnitelmista teknisen tason rakenteiden toteuttamista varten. Laaditut suunnitelmat sisältävät ONKALOon rakennettavien betoniseinien ja -lattioiden sekä holvirakenteiden toteutussuunnitelmat. Vuoden 2010 aikana laadittiin myös detaljitason suunnitelmat DEMO-tilojen louhinnan toteuttamista varten. Näiden Käytetyn polttoaineen huolto suunnitelmien mukaan tullaan DEMOtilat toteuttamaan samoilla menetelmillä kuin lopulliset loppusijoitustunnelit. Teknisen tason tarkentuneet louhintasuunnitelmat on toimitettu Säteilyturvakeskukseen ( STUK) ennakkotarkastukseen, jonka jälkeen suunnitelmat on voitu luovuttaa toteutukseen alueiden louhintaa varten. Toteutussuunnittelussa saatiin vuoden 2010 aikana valmiiksi myös ilmanvaihto (IV)- ja nostinlaiterakennusten ensimmäisen vaiheen suunnitelmat toteutusta varten. IV- ja nostinlaiterakennusten ensimmäisen vaiheen rakennustyöt alkoivat vuoden 2010 alussa. Rakennusten suunnittelussa on otettu huomioon niiden käyttö aluksi ONKA- LO-vaiheessa. Myöhemmin rakennukset tulevat palvelemaan loppusijoituslaitoksen IV- ja henkilöliikennetarpeita. Vuoden 2010 suunnitelma ONKALOn teknisistä ja DEMO-tiloista. 9

Rakentaminen Toimintavuoden aikana ONKALOn ajotunnelia louhittiin paalulle 4570. Paaluluku vastaa ajotunnelin pituutta metreinä. Henkilökuilu ja kaksi ilmakuilua on jo aiemmin porattu tasolle -290 m asti ja vuoden 2010 aikana on valmisteltu niiden porausta tasolle -437 m. Kallion laatu on ollut varsin hyvää ja tiivistystarve vähäinen. Kalliotiloja lujitettiin vuoden aikana systemaattisesti sekä pultituksella että kuidulla vahvistetulla ruiskubetonilla. Näin varmistetaan riittävät lujuusominaisuudet muun muassa lisääntyvän kallion jännitystilan takia. Ajotunnelin LVIS-työt etenivät suunnitellusti ollen vuoden lopulla noin paalulla 3900. Merkittäviä laatupoikkeamia tai ympäristövahinkoja ei toimintavuoden aikana ole ollut. Rakentamisesta tiedottaminen viranomaisille on jatkunut sovittujen tiedotusohjelmien mukaisesti. Rakentamismenetelmien kehitys EDZ (Excavation Damage Zone, louhinnan vauriovyöhyke) on yksi tekijä arvioitaessa maanalaisten loppusijoitustilojen kalliopintojen pitkäaikaisturvallisuutta. Posiva on toteuttanut erilaisia tutkimus- ja kehitystöitä EDZ:een liittyen ( mm. EDZ300-projekti) jo ennen ON- KALOn louhinnan alkua ja sen aikana. EDZ09-ohjelmassa tutkittiin louhinnan häiriövyöhykkeen hallitsemista porausräjäytysmenetelmää kehittämällä sekä testattiin geofysikaalisia tutkimusmenetelmiä käyttäen maatutkan soveltuvuutta muodostuneen rikkoutumisvyöhykkeen todentamiseen. EDZ09-projekti toteutettiin tutkimusten osalta pääsääntöisesti vuonna 2009, tutkimukset analysoitiin ja työ raportoitiin vuonna 2010. EDZ09-ohjelma jakautui kahteen osaan seuraavasti: Työpaketti 1 (WP1) käsitteli louhinnan kehittämistä ja Työpaketti 2 ( WP2) tutkimusmenetelmien testausta. Tutkimusohjelmaan ei kuulunut todennetun vyöhykkeen vaikutuksen arviointi ONKALOn pitkäaikaisturvallisuuteen. Tutkimuspaikkana oli ONKALOssa WP1:n louhintatyöllä tuotettu EDZ-tunneli ( Tutkimustila 3, ONK-TKU-3620). 10 WP1 vastasi louhintatyön teknisten suunnitelmien teettämisestä, louhinnan työnsuunnittelusta, varsinaisesta louhintatyöstä ja siihen liittyvästä toiminnan ja laadun vaatimustenmukaisuuden valvonnasta. Louhintaa suoritettiin kahdella pääkonseptilla, panostaen emulsioräjähteiden ja patruunoiden yhdistelmällä ja pelkästään patrunoituja räjähdysaineita käyttäen. Tarkoituksena oli verrata louhintatulosta ja menettelytapojen vaikutusten eroja louhintavaurioon eri konseptien välillä. Työpaketin tehtävä oli tunnistaa ne kriittiset tekijät, jotka vaikuttavat louhintaprosessin onnistumiseen ja joita hallitsemalla voidaan rikkoutumisvyöhyke pitää suunnitelluissa rajoissa. Työpakettiin liitettiin myös erillistehtävä, jossa kehitettiin rikkoutumisvyöhykkeen syntyä ennustavaa laskentaa. Tehtävää varten tehtiin sopimus ruotsalaisen Swebrec-tutkimuslaitoksen kanssa, koska siellä on tehty paljon asiaan liittyvää tutkimus- ja kehitystyötä. Työpaketin tulosten merkitys korostuu, koska kallion rikkoutumisvyöhykkeen syntymisen hallinta ja todentaminen perustuu tuotantomenetelmän ja -käytäntöjen hallintaan ja valvottuun todentamiseen. Työtä varten luotiin tarkistus- ja seurantalistat työprosessin ohjaamista ja tulosten jäljittämistä varten. WP2:ssa tehtiin tutkimuksia louhintavauriovyöhykkeen arvioimiseksi. Tutkimukset koostuivat reikämittauksista ennen ja jälkeen tunnelin louhinnan sekä reikämittauksista ja mittauksista tunnelin pinnoilta louhinnan jälkeen. Ennen EDZ-tunnelin louhintaa tehdyt tutkimukset määrittävät ns. perustilan ( häiriöttömän tilanteen ennen louhintaa) ympäröivässä kalliossa ( suunnitellun tunnelin profiilin ulkopuolella) ja tutkimuksissa louhinnan jälkeen selvitettiin louhinnan aiheuttamat muutokset mitatuissa parametreissa. Mittaustuloksia kairanrei istä ja tunnelin pinnoilta vertailtiin petrofysiikan näytteisiin, jotka otettiin EDZ-tilan lattiaan kairattujen reikien sydännäytteistä. Oleellinen osa WP2:n tutkimuksissa oli maatutkamittaukset. Maatutkamittauksia tehtiin tunnelin lattialla 10 cm linjavälillä, 1 cm mittauspistevälillä, 41 kappaletta 40 m pitkää linjaa. Tunnelin seinämällä samalla kohtaa, jossa tunnelin suuntaiset kairanreiät ovat, mitattiin 11 kappaletta päällekkäistä, tunnelin mittaista linjaa 10 cm välein. Maatutkamittauksia tehtiin myös tunnelin peräseinämällä 19 kappaletta 1,5 m pitkiä pystylinjoja. Linjaväli oli tässäkin 10 cm. Maatutkatuloksista laskettiin dispersioprofiilit. Tuloksista tehtiin 3D-mallit asettamalla mittauslinjat mukailemaan tunnelin pinnan muotoja laserskannauksen tulosten avulla. Eroja ennen ja jälkeen -mittaustuloksissa vertailtiin jäljelle jääneiden kairanreikäosuuksien matkalta. Vertailu osoittaa, miten mitatut ominaisuudet tarkastelumittakaavassa ja -kulmassa muuttuvat louhinnan vaikutuksesta. Erot seismisissä mittauksissa toimivat suorana havaintona louhintavaikutuksesta. Vertailtaessa maatutkatulosta muihin menetelmiin nähdään, että tulokset vastaavat hyvin toisiaan, vaikkakin eroavaisuuksia löytyy johtuen eroista sähköisissä ja akustisissa parametreissa sekä mittausgeometriassa. Tulevalta louhittavalta alueelta ennen louhintaa tehdyt vesimenekki- ja interferenssikokeet osoittivat, että transmissiviteetti (T) eli vedenjohtavuudet olivat erittäin pieniä (1,5 10-12 5 10-12 ), eikä hydraulisia yhteyksiä mittausreikien välillä ollut. Mittaukset louhinnan jälkeen viittaavat louhinnan vaikutuksesta syntyneiden rakojen esiintymiseen, joissa on vähäinen transmissiviteetti (10-12 10-8 ). Yhteenvetona EDZ09-ohjelman tuloksista voidaan todeta, että toteutettaessa maanalaisia tiloja EDZ on hallittavissa, kun louhitaan tehtyjen suunnitelmien mukaan. Samaten ohjelman tulokset osoittavat, että maatutkausmenetelmällä saadaan todennettua EDZ:n fyysinen ulottuvuus kalliopinnasta.

Loppusijoituspaikan ominaisuudet ja soveltuvuus Olkiluodon kallioperän ja pintaympäristön kuvaus KENTTÄTUTKIMUKSET Olkiluodon tutkimusalueelle kairattiin kaksi uutta syvää kairanreikää OL-KR54 ja OL-KR55 kesällä 2010. Reiät kairattiin tutkimusalueen koillisosaan Kornamaan saaren eteläpuolelle. Reikien syvyydet ovat noin 500 m ja 1000 m. Niiden avulla saadaan tietoa alueen kallioperän ja pohjavesien ominaisuuksista. Kairanrei istä saatavaa tutkimusaineistoa käytetään mallien lähtötietona ja loppusijoitustilojen suunnittelussa. Reikien geofysiikan mittaukset ja reikien kuvaus saatiin pääosin valmiiksi vuoden 2010 aikana. Vuonna 2010 tehtiin lyhyt tutkimuskaivanto OL-TK18 lähelle vanhaa kairanreikää OL-KR2 ja lukuisia kalliopal- jastumia puhdistettiin tutkimusalueen itäosassa. Näiden kartoituksia tehtiin pääasiassa Olkiluodon kallioperän rakennetulkinnan lähtötietojen hankkimiseksi. Kartoitukset raportoidaan vuoden 2011 aikana. Kairanreikien tutkimukset keskittyivät Olkiluodon itäosaan. Keväällä toteutettiin aiempia tutkimuksia täydentävä latauspotentiaalimittaus, jonka tavoitteena oli selvittää kairanreikien OL- KR49 OL-KR53 lävistämien sähköisten johteiden jatkuvuutta. Mittaustuloksista mallinnettiin useita sähköä johtavia vyöhykkeitä, jotka yhtyvät tunnettujen rakovyöhykkeiden kanssa. Mittauksilla saatiin myös vihjeitä muutamasta vielä tuntemattomasta vyöhykkeestä. Hydrogeologiset tutkimukset keskittyivät itäisen alueen virtausominaisuuksien mittauksiin sekä Posiva Flow Log (PFL)- että Hydraulic Testing Unit (HTU) -laitteistoilla. HTU-mittaukset keskittyivät syvyysvälille 300 700 metriä. Poikkivirtausmittauksia (PFL TRANS) tehtiin sekä syvissä kairanrei issä että suotaumakokeen monitorointimittauksina matalissa kalliorei issä OL-PP66 OL-PP69. Suotaumakokeeseen liittyvillä mittauksilla selvitetään pumppauksen vaikutusta alueen luonnontilaiseen virtauskenttään. Hydrogeologisista tutkimuksista saatuja tuloksia käytetään hydrogeologisessa mallinnuksessa, hydrogeologisen rakennemallin ja virtausmallien taustatietona sekä muiden tutkimusten kuten vesinäytteenotto-ohjelmien suunnittelussa. Olkiluodon tutkimusalue ja kairanreikien sijainnit. Käytetyn polttoaineen huolto 11

ONKALOSSA TEHDYT TUTKIMUKSET Tutkimustunneli ONKALOa oli vuoden 2010 loppuun mennessä louhittu 4 570 metriä ja se oli lähes koko matkaltaan kartoitettu geologisesti. Geologinen kartoitus suoritettiin aikaisempaan tapaan siten, että välittömästi louhinnan edetessä tehtiin ensimmäisen vaiheen kartoitus. Toisen vaiheen tarkka geologinen kartoitus tehtiin vähän myöhemmin louhinnan jäljessä. Näiden vaiheiden lisäksi kartoitukseen kuului myös muun muassa pitkien rakojen ja rakoiluvyöhykkeiden tarkkojen paikkojen mittaaminen takymetrillä, systemaattinen valokuvaus ja kivinäytteenotto. Geologiset kartoitustulokset viedään tarkastettuina tietokantaan, mutta ne raportoidaan myös ns. outcome-raporteissa, joita vuoden 2010 loppuun mennessä oli tehty tunnelin alusta 3 116 metriin saakka. Kairaukset Vuoden 2010 aikana kairattiin ONKA- LOon pilottireiät ONK-PH12 ONK- PH17. Näistä ajotunneliin tehtiin PH12 (pituus 124 m, PL4092), PH13 (140 m, PL4201), PH14 (151 m, PL4314) ja PH15 (116 m, PL4483) sekä DEMO-tunneleihin 85 m pitkät PH16 ja PH17. Ajotunnelin pilottireikien kairaus ja siihen liittyvät reikätutkimukset keskeyttivät louhintatyöt. Pilottirei istä tehdään normaalisti standardiohjelman mukaiset geofysikaaliset mittaukset, akustinen ja optinen kuvaus, virtauseromittaus, vesimenekkikokeet ja vesinäytteenotto. Pilottireikien lisäksi ONKALOssa kairattiin yli 300 metriä erilaisia tutkimusreikiä. Tutkimustilaan 1 kairattiin neljä 4,5 metriä pitkää (halkaisija 76 mm) ja kaksi halkaisijaltaan 800 mm reikää bentoniittipuskurin esitutkimusta varten. Tutkimustilaan 3 kairattiin 15 reikää (pituudet 1 7 m) POSE-tutkimuksia varten. Tutkimustilaan 4 kairattiin kaksi HYDCO-tutkimuksiin liittyvää ( pituudet 25 m), yksi mikroseismisen aseman (12 m) ja yksi REPRO-tutkimusten (5 m) reikä. Tutkimustilaan 5 puolestaan kairattiin 15 m kuprikkapilotin lisäksi 120 m pitkä karakterisointireikä kohti DEMOtunneleita. Vuoden aikana kairattiin vain yksi uusi pohjavesiasema, ONK-PVA8 ( 18 m) SURE-tutkimuksia varten lastauskuprikkaan paalulle 2935. Halkaisijaltaan 800 mm koereikää kairataan Tutkimustilaan 1. Kuprikka- ja muut tutkimukset Vuoden mittaan aloitettiin tutkimuksia kaikissa viidessä tutkimuksia varten louhitussa kuprikassa eli tutkimustilassa. Tutkimustilassa 1 aloitettiin bentoniittitutkimus (BENTO), jonka tarkoituksena on selvittää instrumenttien ( esim. lämpöparien, pietsometrien ja kosteusmittareiden) toimivuus vallitsevissa olosuhteissa, määrittää soveltuvia työtapoja sekä valmistautua tuleviin demonstraatioihin loppusijoitussyvyydellä. Tutkimustilassa 2 tehtiin lisää EDZ-tutkimuksia, jotka keskittyivät hydraulisten yhteyksien määrittämiseen. Tutkimustilassa 3 jatkettiin louhintoja siten, että tilaa muutettiin sopivaksi kalliomekaanisia tutkimuksia varten. Tilassa kairattiin useita kalliolaatua varmentavia ja instrumentointiin soveltuvia reikiä. Tämän lisäksi tunnelista porattiin 3 suurta tutkimusreikää, joissa tutkitaan kallion hilseilylujuutta. Tutkimuksia hidastivat vuoden lopulla tilan lujitustyöt. Hydrogeologian tutkimuskuprikka ( Tutkimustila 4) sijaitsee ONKALOssa paalulla 3748. Kuprikassa aloitettiin vuoden 2010 aikana yksityiskohtainen hydrogeologinen tutkimus (HYDCO), jonka tavoitteena on saada tietoa loppusijoitussyvyyttä vastaavan kallion pienen mittakaavan hydrogeologisista ominaisuuksista, kuten vettäjohtavien rakojen yhteyksistä. Tutkimustilaan 4 kairattiin vuoden aikana kaksi ensimmäistä tutkimukseen liittyvää lyhyttä kairanreikää, joissa tehtiin yksireikätutkimuksia ja muun muassa seurattiin mahdollisia yhteyksiä reikien välillä suorittamalla paineseurantaa ensimmäisessä reiässä toisen reiän kairauksen aikana. Tutkimustila 5 louhittiin paalulle 4219 ja alustavat tutkimukset saatiin tehtyä kuluneen vuoden aikana. Tila odottaa lujitusten valmistumista. Tutkimustyöt jatkuvat kaikissa tutkimustiloissa vuonna 2011. Hydrogeologisia tutkimuksia ON- KALOssa toteutettiin muun muassa 12

tekemällä virtausmittauksia (PFL) pilotti- ja karakterisointirei issä sekä kuilujen injektointirei issä ja pohjavesiasemissa. DEMO-tunnelien pilottirei issä (ONK-PH16 ja -17) tehtiin vuoden 2010 lopussa reikien välisiä hydrogeologisia vuorovaikutuskokeita sekä latauspotentiaalimittauksia. Vuotovesikartoitusta ja vuotovesimittauksia tehtiin tunnelin edetessä säännöllisin väliajoin. Vuotovesimittauksissa käytettiin apuna mittapatoja, joilla mitataan niille kertyvän veden määrää sekä kemiallisia ominaisuuksia ( ph, johtokyky). Erikseen mitattiin myös ONKALOn kuilujen vuotovesiä kuiluosuuksien alapäässä sijaitsevien keräysurien avulla. Tunneliprofiiliin porataan noin 20 metrin välein tunnustelureikiä. Rei issä tehdään erillisten suunnitelmien mukaan vuotovesi-, vesimenekki- ja virtausmittauksia sekä vesinäytteenottoja. Manuaalinen virtausmittaus tehdään tunnustelureiässä, jos reiän tuotto ylittää 30 ml/min. Kaikkia ONKALOssa tehtyjä virtausmittaustuloksia käytetään apuna Olkiluodon kallioperän yksityiskohtaisemmassa hydrogeologisessa mallinnuksessa. Kalliomekaanisia tutkimuksia tehtiin vuoden aikana myös poistoilmakuilussa ja ajotunnelissa. Tutkimusten pääpaino on jännitystilamittauksissa, joita tehtiin poistoilmakuilussa neljällä syvyydellä ja ajotunnelissa viidessä kohdassa. Tuloksia käytetään täsmentämään jännityskentän suuntaa ja suuruutta tunnelin eri osissa. MALLINNUS Olkiluoto Modelling Task Force -ryhmä (OMTF) koordinoi Olkiluodon tutkimusalueen geotieteellistä mallinnusta. OMTF:n työn tarkoituksena on tuottaa Olkiluodosta geologinen, hydrogeologinen, geokemiallinen ja kalliomekaaninen kuvaus. Jokaisella tutkimusalalla on oma mallinnusryhmänsä, joka toimii OMTF-ryhmän alaisuudessa. Vuoden 2010 aikana alettiin valmistella paikan kuvauksen yksiin kansiin kokoavaa raporttia Site Description 2011. Käytetyn polttoaineen huolto Geologian ja geofysiikan mallinnus Vuonna 2010 valmistui Olkiluodon geologisen mallin versio 2.0. Malli raportoitiin työraporttina. Samalla geologista mallinnusta jatkettiin. Seuraava versio (2.1) sisällytetään Site Description 2011 -raporttiin, jossa se on yhdistetty muiden tieteenalojen mallinnuksen kanssa. Vuoden 2010 aikana tehtiin myös geologista rakoverkkomallinnusta. Sen tavoitteena on kuvata Olkiluodon kallioperän rakoilun ominaisuudet kuten tiheys, suunnat ja pituudet tilastollisesti. Geologinen mallinnus jaetaan edelleen osamalleihin: duktiilin deformaation malli, kivilajimalli, muuttuneisuuden malli, hauraan deformaation malli ja rakoverkkomalli. Duktiilin deformaation mallin tarkoituksena on esittää Olkiluodon kallioperän plastisten muodonmuutosten historia ja vallitsevat piirteet. Näkyvin näistä rakennepiirteistä on kallion liuskeisuus. Tietoa tästä suuntautuneisuudesta yhdessä paljastuma-, kairasydän- ja tunnelikartoitusten kanssa käytetään hyväksi myös mallinnettaessa Olkiluodon kivilajien kolmiulotteista jakaumaa. Kun tähän lisätään ymmärrys kyseisten kivilajien synnystä, tuloksena saadaan kattava kuvaus kivilajeista eli litologinen malli. Vuoden 2010 aikana tehtiin lisätutkimuksia ja kehitettiin tulkintoja siten, että nykyiset duktiilin deformaation ja kivilajien malliversiot ovat aikaisempia kokonaisvaltaisempia ja selittävät paremmin kallioperän historiaa ja siinä havaittavia rakennepiirteitä. Vuonna 2010 saatiin duktiilin deformaation ja litologian tulkinnan tueksi tutkimus Olkiluodon kallioperän metamorfisesta petrologiasta eli pääasiassa kallion paine- ja lämpötilaolojen kehityksestä, joka taas on kytköksissä Olkiluodon migmatiittisten kivien syntyyn. Niin sanotun metamorfoosin huipun aikaan noin 1,8 miljardia vuotta sitten Olkiluodon kallioperä koki melkein 700 C lämpötilan ja 4 kbar paineen. Muuttuneisuusmallissa pyritään kairanreikätietojen avulla mallintamaan kallioperässä havaittua hydrotermistä muuttumista kolmiulotteisesti. Nykyisen käsityksen mukaan Olkiluodon kivien hydroterminen muuttuneisuus on pääsääntöisesti syntynyt noin 1,6 miljardia vuotta sitten lähialueen kallioperään tunkeutuneiden rapakivien vaikutuksesta. Nykyinen malliversio on yksityiskohtaisempi kuin aikaisemmat ja malliin kytketty tieto kivien mineralogiassa ja kemiassa tapahtuneista muutoksista on aikaisempaa parempi. Hauraan deformaation mallissa kuvataan kallioperän hauraiden siirros- ja rakovyöhykkeiden geometria ja muut ominaisuudet. Olkiluodon alueen siirrokset näyttävät alkujaan olleen pääosin ns. ylityöntösiirroksia, jotka ovat aktivoituneet uudelleen kallioperää muokanneissa myöhemmissä vaiheissa satoja miljoonia vuosia sitten. Vuoden 2010 uusia vyöhykkeitä kuvattiin ja vanhoja korjattiin uuden tutkimusaineiston perusteella. Lisäksi hauraan deformaation mallinnuksessa käytiin tiivistä vuoropuhelua hydrogeologisen mallinnuksen kanssa. Geologisen rakoverkkomallinnuksen toinen versio, jonka raportointi oli vuoden 2010 lopulla vielä kesken, on kytketty ensimmäistä versiota selkeämmin muuhun geologiseen ymmärrykseen. Rakoverkkomalli kuvaa Olkiluodon kalliolohkojen rakoilun tilastollisia ominaisuuksia ja mahdollistaa rakoilun vaikutusten ennustamisen niilläkin alueilla, joilta ei ole suoria geologisia havaintoja. Mallinnuksessa käytetyt lohkot perustuvat duktiilin deformaation mallin ns. tektonisiin yksiköihin. Varsinaisten geologisten havaintojen lisäksi geologisessa mallinnuksessa sovellettiin monia geofysiikan menetelmiä ja niiden aineistoista tehtyjä tulkintoja. Esimerkiksi latauspotentiaalimittausten ja seismiikan tuloksia käytettiin rikkonaisten vyöhykkeiden yhteyksien ja jatkuvuuksien selvittämiseen kairanreikien välillä ja tutkimusalueen ulkopuolella. Uusien aineistojen avulla vyöhykkeiden geometrisia ominaisuuksia pystyttiin kehittämään ja tarkentamaan. Koko Olkiluodon tutkimusaluetta kuvaavan mallinnuksen lisäksi vuonna 2010 tehtiin pienen mittakaavan mallinnusta. Mallinnusta tehtiin noin 400 metrin syvyydelle louhittavien DEMOtilojen alueelle. Kyseiset tilat tehdään monilta osin vastaamaan varsinaisia loppusijoitustiloja ja niissä demonstroidaan useita loppusijoituksessa käytettäviä prosesseja. Tilojen tutkimuksissa muun muassa sovelletaan ja testataan kallion soveltuvuusluokittelua. Detaljimallinnuksen tarkoituksena on tuottaa 13

Kolmiulotteinen kuvaus kivilajien jakautumisesta Olkiluodon kallioperässä. Näkymä koilliseen. pieneltä alueelta yksityiskohtainen geotieteellinen kuvaus, jota käytetään esimerkiksi rakoilun ja siirrosvyöhykkeiden ja vesivuotojen osalta soveltuvuusarvion tekemiseen. Vuonna 2010 raportoitiin ja tehtiin ensimmäisiä tulkintoja alueella 2008 tehdystä suuren resoluution heijastusluotausmittauksesta (HIRE). HIRE-aineisto on yksi merkittävistä geofysiikan aineistoista, joita käytetään Olkiluodon kallioperän kolmiulotteisen kuvauksen luomiseen. Hydrogeologinen mallinnus Olkiluodon pintahydrologian mallinnus keskittyi vuonna 2010 ONKALOn vaikutusten arviointiin, suotaumakokeen vaikutusten mallinnukseen sekä paleohydrologiseen simulointiin. ONKALOn vaikutusten arviointiin kehitettiin avuksi muun muassa pohjaveden pinnankorkeuden vaihteluille lyhyen aikavälin ennusteet, joita päivitetään säännöllisesti. Vuonna 2010 aloitettiin hydrogeologisen mallin iso päivityskierros, joka tähtää paikkakohtaisen pohjaveden vir- 14 tauksen mallikuvauksen tuottamiseen osana rakentamislupamateriaalin taustaaineistoa. Hydrogeologista rakennemallia päivitettiin vuonna 2010 uuden, lähinnä itäiseltä alueelta tuotetun tutkimusaineiston perusteella. Hydrogeologista rakoverkkomallinnusta jatkettiin. Olemassa olevaa mallia hyödynnettiin muun muassa loppusijoitustunneleiden ja -reikien kallioympäristön rikkonaisuudelle ja avoimen kalliotilan vuotovesivirtaukselle asetettuja vaatimuksia tarkasteltaessa. Tutkimus raportoitiin työraporttina. Hydrogeokemiallinen mallinnus Olkiluodon paikkakuvauksen (Site Description 2011) hydrogeokemian mallinnusosuus tarvitsee tuekseen joukon erillisiä taustamalleja, joiden tuottamiseen toiminta keskittyi vuonna 2010. Paleohydrogeokemiallinen malli kuvaa pohjavesikemian kehitystä geologisten muutosten ja ilmastohistorian kuluessa. Malli perustuu geologiseen malliin, rakomineraalianalyyseihin, kiven matriksin huokosvesien ja pohjavesikemian tuloksiin sekä virtaussimulointeihin. Paleohydrogeokemiallisen mallin avulla tulkitaan myös pohjaveden virtauskäyttäytymistä menneiden ympäristömuutosten seurauksena, mitä voidaan hyödyntää turvallisuusperustelujen tulevaisuusmallinnuksissa. Suolaisuusmalli kuvaa pohjaveden suolaisuuden nykyistä jakautumista kallion rakoverkossa. Malli perustuu pohjavesikemian näytteiden lisäksi kairanrei istä mitattuihin rakokohtaisen pohjaveden sähkönjohtavuusmittauksiin, joista lasketaan veden kokonaissuolaisuus. Suolaisuusmallista saadaan informaatiota myös pohjaveden liikkeestä kalliossa. Pohjaveden geomikrobiologisia tutkimuksia on Olkiluodon kalliosta tehty 1990-luvun loppupuolelta lähtien. Reilun vuosikymmenen aikana kertyneestä aineistosta on koottu yhteenvetoa vuoden 2010 aikana. Mikrobit käynnistävät ja ylläpitävät suotuisissa kemiallisissa olosuhteissa hapetus-pelkistysprosesseja, joten mikrobilajistojen esiintymisestä

voidaan havaita pohjavesivyöhykkeet, joissa esimerkiksi happi kulutetaan suotautuvasta pohjavedestä tai anaerobiset hapetus-pelkistysreaktiot ovat aktiivisia. Kalliomekaaninen mallinnus Vuonna 2009 aloitettu kalliomekaaninen mallinnus jatkui siten, että uutta tutkimustietoa lisättiin aikaisempaan lohkomalliin. Tämän lisäksi aloitettiin jännitystilan ja geologisten rakenteiden yhteismallinnus, jonka tarkoituksena on tarkastella muun muassa rikkonaisuusvyöhykkeiden vaikutusta jännityskentän suuntaan tai suuruuteen. Mallinnukset raportoidaan erillisinä raportteina ja tulevassa Site Description 2011 -raportissa. KALLIOLUOKITTELU Rock Suitability Criteria (RSC) -ohjelma määrittelee kalliolle kriteerit, joiden avulla luokitellaan loppusijoitukseen soveltuvat ja soveltumattomat kalliotilavuudet. Ensimmäinen versio kallion soveltuvuuskriteereistä julkaistiin vuonna 2009 ja vuoden 2010 aikana kriteereiden kehittämistyötä jatkettiin. Erityistä huomiota kiinnitettiin myös kriteereiden testaukseen sekä kallion luokittelussa käytettävän prosessin kehittämiseen ja harjoittelemiseen. Kriteereiden testaustyössä käytettiin ONKALOn ajotunnelista sekä POSE-tutkimustilasta kerättyä tutkimusaineistoa ja testaustuloksia hyödynnettiin edelleen kriteereiden jatkokehityksessä. Loppuvuodesta 2010 RSC-työssä keskityttiin loppusijoitussyvyydelle louhittavien DEMO-tunneleiden kalliotilavuuden alustavaan soveltuvuusluokitteluun. Luokittelussa hyödynnettiin erityisesti tutkimusaineistoa, joka kerättiin suunniteltujen tunneleiden paikoille kairatuista pilottirei istä. DEMO-tilojen luokittelutyötä jatketaan vuonna 2011 tunneleiden louhinnan jälkeen, jolloin paikannetaan tunneleihin porattavien testikapselireikien sijoittamiseen soveltuvat ja soveltumattomat kalliotilavuudet. Osana kallion soveltuvuuskriteerien kehitystyötä vuonna 2010 mallinnettiin ONKALOn ja loppusijoituslaitoksen pohjavesivaikutuksia numeerisesti. Yksi kysymys esimerkiksi on, missä määrin kalliorakentaminen voi johtaa Käytetyn polttoaineen huolto hyvin suolaisen pohjaveden kumpuamiseen kohti rakennettavaksi suunniteltuja loppusijoitustiloja. Tulosten mukaan pohjaveden suolapitoisuus saattaa paikallisesti kasvaa melko suureksi, erityisesti ajotunnelin ja kuilujen alapuolella, koska ne pidetään avoinna koko loppusijoitustilojen käyttövaiheen ajan. Suolapitoisuuden nousu loppusijoitustunneleiden alapuolella on vähäisempää, koska ne ovat avoinna vain lyhyen aikaa. Toinen merkittävä kysymys liittyy loppusijoitustunneleiden ja -reikien odotettavissa oleviin vuotovesivirtauksiin. Tulosten mukaan yli 85 % loppusijoitusrei istä on sellaisia, että niihin ei osu yhtään vettä vuotavaa kalliorakoa. Olkiluodon monitorointiohjelma ONKALOn rakentamisen aiheuttamia mahdollisia pitkäaikaisia muutoksia seurataan tätä varten erikseen perustetun monitorointiohjelman (OMO) avulla ( Posiva 2003-05). Ohjelman piiriin kuuluu kalliomekaaninen, hydrologinen, hydrogeokemiallinen sekä ympäristön ja vieraiden aineiden monitorointi. Monitorointitutkimuksista julkaistaan vuosittain tutkimusalakohtaiset tulosraportit Posivan työraporttisarjassa. KALLIOMEKANIIKKA Vuoden 2010 kalliomekaaninen monitorointi jatkui edellisten vuosien tapaan. Mikroseismisen monitoroinnin osalta aineiston analysointi ja havaintojen seuranta on jatkuvaa. Asemaverkko havaitsee vuosittain yli tuhat tapausta, joista suurin osa on ONKALOn louhintaräjäytyksiä. Muut seismiset tapahtumat ovat tyypillisesti joko maanpäällisten tai maanalaisten rakennustöiden aiheuttamia. Asemaverkkoa on kehitetty vuosina 2009 ja 2010 asentamalla kaksi maanalaista mittausasemaa ONKA- LOn ajotunneliin syvyystasoille -280 m (ONK-OS1) ja -370 m (ONK-OS2). Lisäksi ONKALOn Tutkimustilassa 3 tehtävien kalliomekaanisten tutkimusten tueksi asennettiin neljä paikallista asemaa seuraamaan kokeen aikana mahdollisesti tapahtuvia kallion pieniä liikkeitä. Paikalliset asemat ovat mukana asemaverkossa, mutta monitorointiohjelman kannalta niiden antama lisätieto on vähäistä. GPS-mittaukset Olkiluodossa ja lähialueella tehtiin aiempien vuosien tapaan keväällä ja syksyllä. Lisäksi tehtiin kallion kiintopisteiden tarkkavaaitus ON- KALOn ja VLJ-luolan ympäristössä sekä Olkiluodon salmen yli. Mittausten tarkoituksena on mikroseismisen monitoroinnin tavoin varmistaa käsitystä Olkiluodon kallioperän vakaudesta sekä arvioida maannousun nopeuden vaihtelua Olkiluodossa ja sen lähialueilla. GPS-asemaverkon laajennus aloitettiin vuoden 2010 aikana rakentamalla neljälle uudelle GPS-pisteelle betoniset kiinnityspilarit. Varsinaiset antennien asennustyöt tehdään vuonna 2011. Uusista pisteistä kaksi on Olkiluodon saarella (GPS16 ja GPS18) ja kaksi saaren itäpuolella Melaluodossa (GPS17) ja Orjansaaressa (GPS19). Kehitystyöllä sekä laajennetaan havaintoaluetta että parannetaan havaintotarkkuutta. ONKALOssa tehtiin siirtymämittauksia Tutkimustilan 3 ympärillä laajennuslouhintojen yhteydessä. Siirtymämittauksia tehtiin sekä ekstensometreillä että konvergenssimittauksena. Muodonmuutokset louhinnan yhteydessä olivat hyvin pieniä ja vastasivat pääsääntöisesti ennustettuja. Muodonmuutokset mitatuissa tapauksissa olivat alle 1 mm, ennustetut noin 1 mm. Saatujen kokemusten ja tulosten perusteella vastaavia mittauksia voidaan tehdä myös teknisten tilojen alueella. Aikaisempien kuilumittaustulosten tulkinnan perusteella päätettiin luopua teknisten tilojen kuilualueille suunnitelluista konvergenssimittauksista. Muodonmuutoksia mitattiin myös Tutkimustilaan 3 poratun ison tutkimusreiän seinässä venymäliuskoilla. Tämän työn tarkoituksena oli seurata pilarin jännityksen nousua toisen tutkimusreiän porauksen aikana. Saadut tulokset tukevat alueen muiden mittausten tuloksia ja jännitystilatulkintaa. HYDROLOGIA Hydrologinen monitorointi toteutettiin vuonna 2010 pääpiirteissään saman ohjelman mukaisesti kuin vuonna 2009. Suurimpana muutoksena aiempiin vuosiin on ollut painopisteen keskittyminen 15

GPS-asemapisteiden sijainti Olkiluodossa ja sen lähiympäristössä. Uudet asemat GPS16 GPS19 on merkitty sinisin pistein. Olkiluodon saarella sijaitsevat nykyiset asemat GPS1 GPS9 ja GPS13 on merkitty punaisin pistein. Kuvan ulkopuolelle jäävät asemaverkkoon kuuluvat pisteet GPS11 Kuivalahdella, GPS12 Iso-Pyrekarilla, GPS14 Hankkilassa ja GPS15 Haapasaaressa. kairanreikien virtausolosuhteiden monitoroinnista paineseurantaan. Pohjaveden pinnankorkeutta havainnoitiin sekä matalissa pohjavesiputkissa ja kairanrei issä että avoimissa syvissä kairanrei issä manuaalisesti kerran kuukaudessa. Painekorkeuden seuranta tapahtui monitulpattujen syvien kairanreikien automaattisen paineseurantaverkoston (GWMS) avulla. GWMS-datan sähköpostitoimitus sekä online-seuranta toimivat vuonna 2010 suunnitellusti ja vuoden lopussa siirryttiin sähköpostitoimituksen sijaan raakadatan välitykseen POTTI-järjestelmän kautta. Vuoden 2010 aikana datan käsittelyä ja analysointia kehitettiin edelleen. Havaintojen matemaattista analysointia kehitettiin muun muassa huomioimalla pohjaveden luonnollisen vaihtelun aiheuttamat häiriöt (meri, vuorovesi, sadanta), kehittämällä pohjaveden ale- 16 nemien automaattista analysointia aikasarjoista ja suorittamalla merenpinnan korkeuden ja havaintojen välinen korrelointi tavoitteena havaita hydrauliset yhteydet mereen. Vuoden 2010 lopussa oli monitulpattuna ja monitorointiverkostoon liitettynä 24 syvää kairanreikää. Vuoden 2010 aikana poistettiin väliaikaisesti tulppalaitteet rei istä OL-KR11 ja OL-KR39 sekä aloitettiin reiän OL-KR44 tulppaus. Tulppaus suunniteltiin myös reikään OL-KR40. TKS-2006:ssa esitetty tarve lisätä tulpattuja kairanreikiä toteutettiin pääosin vuosina 2007 ja 2008, jolloin tulpattiin kaikki ONKALOn lähellä sijaitsevat ja suurimpia vettä johtavia rakenteita lävistävät syvät kairanreiät. Kairanreikien tulppausten lisääminen on huomattavasti tarkentanut paineseurantaa, estänyt paineiden välittymisen avoimien reikien kautta ja myös geokemiassa on jo havaintoja tulppausten positiivisista vaikutuksista liittyen vettä johtavien rakenteiden vesien sekoittumisen vähenemiseen. Isot vettä johtavat HZ20-rakenteet lävistettiin ONKALOn ajotunnelilla vuoden 2008 lopussa sekä 2008 2009 vaihteessa. Vuosien 2009 ja 2010 aikana on lävistetty samat rakenteet useasti kuilujen injektointirei illä. Rakennelävistyksiin liittyvien vuotojen vaikutuksia pohjaveden paineeseen on seurattu ja analysoitu vuoden 2010 aikana. Vuoden 2010 aikana koottiin suunnitellusti neljännesvuosimuistioita, joissa käsiteltiin pinnan- ja painekorkeuksien tuloksia sekä analysoitiin muiden kenttätapahtumien ja ONKALOn rakentamisen aiheuttamia lyhytaikaisia vaikutuksia painekorkeuksiin. Lisäksi vuonna 2010 monitoroitiin avoimien reikien virtausolosuhteita ( Posiva Flow Log), vedenjohtavuutta sekä

syvistä kairanrei istä (Hydraulic Testing Unit) että matalista kairanrei istä ja pohjavesiputkista (SLUG-menetelmä), pohjaveden suolaisuutta (johtokyky), pintavalunnan määrää, merenpinnan korkeutta ja ONKALOn vuotovesiä. Poikkivirtausmittauksia on toistaiseksi tehty vain paikkatutkimuksiin liittyen. Hydrologian monitorointiohjelmaan kuuluvista parametreista pintavalunta, sadanta (ml. lumi), roudan paksuus ja suotauma raportoidaan ympäristön vuosittaisessa monitorointiraportissa. ONKALOssa monitorointi jatkui vuoden 2010 aikana noin kahden viikon välein tehdyillä kokonaisvuotovesimittauksilla. Mittaukset tehdään mahdollisuuksien mukaan koko tunnelin pituudelta sekä mittapadoilta, joita vuoden 2010 lopussa oli kahdeksan (PL208, 580, 1255, 1970, 3003, 3125, 3356, 3941). Mittapatojen 3125 ja 3356 välissä sijaitsevat HZ20-rakenteet. ONKALOn keskimääräinen kokonaisvuotovesimäärä on pysynyt vuoden 2010 aikana samana kuin edellisenä vuonna ( 33 l/min), koska vuoden 2010 aikana louhitussa ajotunneliosuudessa on esiintynyt hyvin vähän vettäjohtavia rakoja ja rakenteita. Vuoden 2010 aikana tehtiin kaksi kertaa silmämääräinen vuotovesikartoitus koko tunnelin pituudelta vuotavien rakojen ja vyöhykkeiden paikallistamiseksi ja vuotokohtien mahdollisten muutosten seuraamiseksi. HYDROGEOKEMIA Vuoden 2010 hydrogeokemian monitorointiohjelma toteutui pääpiirteittäin tehtyjen näytteenottosuunnitelmien mukaisesti. Tutkimusten pääpainona oli tutkia syvempien ( > 500 m) pohjavesiominaisuuksien tilaa ja mahdollisia muutoksia. Syvien pohjavesitutkimusten lisäksi tutkimukset painottuivat myös heikosti vettäjohtavien rakojen ja rakovyöhykkeiden tutkimuksiin. Vuoden 2010 näytteenottojen tuloksista voidaan havaita ONKALOn aiheuttama korkea hydraulisen gradientin muutos ja siitä johtuen paikallisia muutoksia pohjaveden suolaisuudessa on nähtävissä muutamissa kairanrei issä. Korvensuon altaan laimentava vaikutus pohjavesiin on havaittu etenkin sen läheisyydessä sijaitsevissa pohjavesiputkissa ja kalliorei issä. Monitorointitulokset raportoidaan syksyllä 2011 ja samassa yhteydessä pyritään myös tarkastelemaan muutoksiin johtaneita syitä. Muutoksia pohjaveden koostumukseen ovat voineet aiheuttaa ONKALOn rakentaminen tai muut rakennustyöt tutkimusalueella. ONKALOssa pohjavesinäytteitä on otettu ohjelman mukaisesti ensisijaisesti pohjavesiasemista. Pohjavesiasemia on kuluneen vuoden aikana ollut säännöllisessä seurannassa seitsemän. Pohjavesiasemista on tehty sekä pohjavesikemiallisia että mikrobiologisia tutkimuksia. ONKALOn lähialueella pohjavesien koostumus on säilynyt ennallaan. ONKALOn rakentamisen välittömästi aiheuttamien vaikutusten tutkimuksia jatkettiin vesinäytteenotoin vettä vuotavista raoista ja rakovyöhykkeistä sekä ONKALOsta pois pumpattavista vesistä. ONKALOn rakentaminen, erityisesti ruiskubetonointi, aiheuttaa ONKALOsta pois pumpattaviin vesiin aika ajoin huomattavan korkeita ph-arvoja (10 12). ONKALOsta pois pumpattavan veden ph-arvon on kuitenkin todettu neutraloituvan nopeasti selkeytysaltaassa ja siitä lähtevässä laskuojassa eikä sen ole todettu aiheuttavan ympäristölle haittaa. YMPÄRISTÖ Olkiluodon pintaympäristön monitorointi jatkui vuonna 2010 pääosin suunnitellun tutkimusohjelman mukaisesti. Säännöllisesti suoritettavien tutkimusten lisäksi tehtiin useita kampanjaluonteisia tutkimuksia. Varsinaisten monitorointitutkimusten lisäksi aikaisempien vuosien tapaa tehtiin myös muita ympäristötutkimuksia muun muassa alueen nykytilan kuvaamiseksi. Vuotovesimittauksen tulos 19.12.2010 31 l/min ONKALOn paalulle 4225. Käytetyn polttoaineen huolto 17

Säännöllinen metsien tilan seuranta jatkui ympärivuotisesti neljällä intensiivikoealalla, kun uusin intensiivikoeala saatiin täyteen toimintakuntoon. Tutkimustoiminta intensiivikoealoilla käsittää muun muassa kasvillisuuden, karikkeen, juuristojen, mikroilmaston sekä märkälaskeuman ja metsikköveden havainnointia. Pintavesien näytteenotto-ohjelmaan kuuluivat muun muassa ONKALOsta louhitun kiviaineksen läjitysalueen valumavedet, ONKALOn lähistöllä sijaitsevat neljä huomattavinta ojaa sekä Korvensuon allas ja Olkiluodon raakavedenottopaikka Eurajoessa. Lisäksi tarkkailtiin kolmen yksityisessä omistuksessa olevan porakaivon pinnankorkeutta ja talousveden laatua. Merialueella jatkui kolmantena vuotena peräkkäin eläinplanktontutkimus, jonka tarkoituksena on täydentää tältä osin TVO:n velvoitetarkkailuohjelmaa. Riistaeläinkantojen monitoroimiseksi teetettiin metsästyskausittainen haastattelututkimus paikallisille metsästäjille. Posiva osallistui myös valtakunnalliseen saaristolintuseurantaan ulkoluodoilla ja saarilla. Varsinaisen monitorointiohjelman ulkopuolella otettiin näytteitä maaperästä, rantakasvillisuudesta ja pohjaeläimistä sekä suoritettiin Olkiluodon saaren ympäristössä laaja vesinäytteenottokampanja kolmesti eri vuoden aikoina. Vuonna 2009 aloitettu kaksivuotinen tutkimus Eurajoensalmen sedimentaatio-olojen selvittämiseksi jatkui vedenlaadun, -liikkeiden ja vesialueelle jokien mukana virtaavien sedimenttien havainnointiohjelmalla. Edellä mainittujen Posivan ympäristötutkimusten lisäksi seurattiin TVO:n ja muiden tahojen alueella tekemiä ympäristötutkimuksia. VIERAAT AINEET Vieraiden aineiden seuranta ja valvonta on osa Posivan monitorointiohjelmaa. Vierailla aineilla tarkoitetaan kaikkia ON- KALOn rakentamisessa käytettyjä materiaaleja ja aineita, jotka eivät kuulu loppusijoitusjärjestelmään. Vuoden 2010 aikana vieraista aineista on pidetty kirjaa ja materiaalikäsikirjaa on päivitetty uusien rakentamisessa hyväksyttyjen (21 kpl) ja kiellettyjen (7 kpl) aineiden osalta. Vuoden 2010 aikana seurattiin sovitun käytännön mukaisesti ONKALOssa käytettyjen rakennusmateriaalien määrää. Urakoitsijoiden toimittamien pöytäkirjojen avulla lasketaan sementin kulutus niin injektoinneissa kuin ruiskubetonoinnissa. Myös räjähdysaineiden, maalien ja rakentamisessa käytettyjen erityyppisten metallipulttien määrää seurataan. Vesinäytteenottoa syvältä kairanreiältä. 18

Laitossuunnittelu Kapselointi- ja loppusijoituslaitos koostuu maanpinnalle rakennettavasta kapselointilaitoksesta, muista toimintaa palvelevista maanpäällisistä rakennuksista ja rakennelmista sekä maanalaisesta loppusijoituslaitoksesta. Kapselointi- ja loppusijoituslaitoksen rakennustyöt alkavat sen jälkeen, kun rakentamislupa on myönnetty. Laitoksen käyttötoiminta on tarkoitus aloittaa vuonna 2020 käyttöluvan myöntämisen jälkeen. Välivarastoista tuotu käytetty polttoaine pakataan kapseleihin kapselointilaitoksessa ja siirretään hissillä loppusijoitustilaan. Nykyisten suunnitelmien mukaan loppusijoitustilat louhitaan tasolle -420 m yhteen kerrokseen. Kulku maanalaisiin tiloihin tapahtuu ajotunnelin ja kuilujen kautta. Loppusijoitustunneleiden lattiaan porataan loppusijoitusreiät, joihin kapselit sijoitetaan. Kapseleita ympäröivät kauttaaltaan puristetut bentoniittilohkot, jotka paisuvat voimakkaasti vettymisen seurauksena. Tiloja laajennetaan loppusijoituksen edetessä louhimalla lisää loppusijoitusja keskustunneleita. Kapselointi- ja loppusijoituslaitoksen suunnittelussa edetään kolmivuotisjaksoissa. Kapselointilaitos Käytetyn polttoaineen huolto Kapselointilaitoksen suunnittelussa pääpaino on ollut rakentamislupahakemukseen valmistautumisessa ja erityisesti hakemuksen yhteydessä viranomaiselle toimitettavien järjestelmäkuvausten laadinnassa. Laadittavia järjestelmäkuvauksia hyödynnetään myös jatkossa tehtävän järjestelmien yksityiskohtaisen suunnittelun määrittelyssä. Kapselointilaitoksen sijaintipaikaksi Olkiluodossa on päätetty loppusijoituslaitokseen kapselikuilun välityksellä kytkeytyvä vaihtoehto. Kyseinen vaihtoehto on ollut jo aiemmissa suunnitteluvaiheissa päävaihtoehtona. Kapselointilaitoksen laitesuunnittelussa on valmistunut päivitetty suunnitelma kapselin siirtovaunusta. Siirtovaunulla siirretään loppusijoituskapselia kapselointilaitoksen sisällä olevassa kapselin siirtokäytävässä eri kapselointiprosessin työvaiheiden välillä. Päivitetyssä suunnitelmassa on edelleen parannettu laitteen toimintavarmuutta ja suunnittelua on viety yksityiskohtaisemmalle tasolle. Lisäksi päivityksessä on huomioitu aiemmin laaditut suunnitelmat kapselin hitsausasemasta ja tarkastusasemasta, jotta yhteensopivuus eri järjestelmien välillä on voitu varmistaa. Uutta suunnitelmaa käytetään laadittavan luvitusaineiston pohjana. Siirtovaunun suunnittelun yhteydessä on myös tarkasteltu siirtokäytävässä olevien laitteiden suunnitelmia. Käytävällä sijaitsevat muun muassa kapselin yläpään näytteenotto- ja puhdistuslaite sekä hitsin koneistusasema. Näytteenotto- ja puhdistuslaitteella varmistetaan, että polttoaineen käsittelykammiossa mahdollisesti kontaminoituva kapselin yläpää saadaan puhdistettua kontaminaatiosta ja näin ollen estetään konta- 19

Kapselin siirtovaunu. minaation leviäminen muualle kapselointilaitokseen. Hitsin koneistusasemassa koneistetaan hitsattu kapselin yläpinta ennen hitsisauman tarkastusta tarkastusasemassa. Loppusijoituslaitos Myös loppusijoituslaitoksen suunnittelussa pääpaino on ollut rakentamislupahakemukseen valmistautumisessa. Laitoksen suunnittelua on tehty tiiviissä yhteistyössä ONKALOn sekä IV- ja nostinlaiterakennusten toteutussuunnittelun kanssa, jotta tilojen ja järjestelmien yhteensopivuudesta ja -toimivuudesta voidaan varmistua. Loppusijoituslaitoksen järjestelmäsuunnittelua on kehitetty ilmanvaihtojärjestelmien suunnittelun osalta. Ilmanvaihtojärjestelmät on mallinnettu ja simuloitu APROS-ohjelmalla. Mallin avulla voidaan tarkastella erilaisia järjestelmän toimintatiloja sekä varmistaa järjestelmän mitoitusta. Lisäksi mallinnuksesta saatavia tuloksia voidaan hyödyntää järjestelmän toteutussuunnittelussa. Loppusijoituksen käyttötoiminnan suunnittelun avuksi laadittiin simulointimalli, jolla pystytään simuloimaan loppusijoituslaitoksen käyttötoimintaa koko suunnitellun käyttöiän ajan. Mallilla voidaan tarkastella muun muassa eri työvaiheiden vaikutusta kokonaisaikatauluun ja laitoksen logistiikkaan. Lisäksi voidaan vertailla eri vaihtoehtoratkaisuja esimerkiksi tilojen laajentamiseen ja sulkemiseen liittyen. Jatkossa mallia on tarkoitus hyödyntää yksityiskohtaisemmassa käytönsuunnittelussa. Asennus- ja siirtotekniikat Asennus- ja siirtotekniikoiden suunnittelu käsittää muun muassa kapselin siirto- ja asennusajoneuvon, puskurin asennuslaitteen ja tunnelitäytteen asennuslaitteen suunnittelutyötä. Kapselin siirto- ja asennusajoneuvon osalta on käynnistynyt laitteen prototyypin toteutussuunnittelu. Prototyypin toteutus on jaettu eri vaiheisiin. Ensimmäisessä vaiheessa keskitytään kapselin käsittelymekanismiin ja myöhemmässä vaiheessa varsinaiseen ajoneuvoon, johon käsittelymekanismi liitetään. Prototyypillä pyritään varmistamaan laitteen suunnitelman toimivuus ja kapselin asennukselle asetettujen vaatimusten täyttyminen. Muiden laitteiden osalta on käynnissä esisuunnitteluvaihe, jossa laitteiden toimintaa ja vaatimuksia määritetään. 20