ESPANJANVESIKOIRIEN ROTUPALAVERI 25.9.2010

ESPANJANVESIKOIRIEN ROTUPALAVERI 25.9.2010

OHJELMA Klo 9.45 klo 10.00 klo 10.15 klo 12.00 klo 12.30 aamukahvi tilaisuuden avaus / Espanjanvesikoirien jalostustoimikunta Luonne ja sen testaaminen sekä luonnetyöryhmän toiminta/ Riitta Liimatainen Espanjanvesikoirien luonne-työryhmän suunnitelmia luennon jälkeen keskustelua aiheesta Lounas Vapaamuotoista keskustelua espanjanvesikoiraharrastajia ja kasvattajia mietityttävistä asioista. klo 15.50 tilaisuus päättyy, sali tulee olla tyhjä klo 16.00

TOIVEET AIHEIKSI Viime kerrasta käsittelemättä Terveysasiat Autoimmuunitaudit (eri autoimmuunitaudit ja niiden liittyminen toisiinsa) Selkäviat Rakenteen kehittyminen Geenipoolin laajentaminen ja roturisteytykset Osallistujien toiveita?

LUONNE JA SEN TESTAAMINEN Erillinen luentomoniste espanjanvesikoirien luonnetestityöryhmän suunnitelmista

MONIMUOTOISUUS Monimuotoisuudella tarkoitetaan jalostuspohjan laajuutta ja nimenomaan geneettistä runsautta: mitä monimuotoisempi rotu on, sitä useampia erilaisia versioita sillä on olemassa samasta geenistä. rodun yksilöiden geneettinen monimuotoisuus antaa yleistä elinvoimaa ja suojaa monen perinnöllisen vian ja sairauden puhkeamiselta, esim. immuunijärjestelmässä geenikirjon kapeneminen voi johtaa esimerkiksi tulehdussairauksiin, autoimmuunitauteihin ja allergioihin suurilukuinenkin koirarotu on monimuotoisuudeltaan suppea, jos vain pientä osaa rodun koirista ja sukulinjoista on käytetty jalostukseen tai jos rodussa on koiria, joilla on rodun yksilömäärään nähden liian suuret jälkeläismäärät Yksittäisen koiran elinikäinen jälkeläismäärä pienilukuisissa roduissa on 5% rodun neljän vuoden rekisteröinneistä Esim. espanjanvesikoirissa max n. 65-70 jälkeläistä/ koira Toisen polven jälkeläisiä koiralla saisi pienilukuisissa roduissa olla korkeintaan 10 % ja suurilukuisissa 4-6 % suhteessa neljän vuoden rekisteröinteihin. Jalostus ja perinnöllinen edistyminen ovat mahdollisia vain, jos koirien välillä on perinnöllistä vaihtelua Lähde Suomen Kennelliitto, Perimän monimuotoisuus ja jalostuspohjammt Katariina Mäki

JALOSTUSPOHJA 2009 2008 2007 2006 2005 2004 2003 2002 2001 2000 PER VUOSI Pentueet 56 58 56 57 36 34 21 13 14 9 jalostukseen käytetyt eri urokset 50 44 41 44 27 25 18 10 12 7 jalostukseen käytetyt eri nartut 56 58 55 57 36 32 20 13 13 8 isät/emät 0,89 0,76 0,75 0,77 0,75 0,78 0,90 0,77 0,92 0,88 tehollinen populaatio 25 15 106 100 94 99 62 56 38 23 (89% (83% (95%) (86%) (84%) (87%) (86%) (82%) (90%) (88%) ) ) uroksista käytetty jalostukseen 0% 2% 7% 16% 32% 22% 26% 26% 26% 30% nartuista käytetty jalostukseen 0% 3% 8% 19% 34% 36% 49% 46% 30% 38% PER SUKUPOLVI (4v) Pentueet 227 207 183 148 104 82 57 43 39 32 jalostukseen käytetyt eri urokset 125 107 95 77 59 50 39 30 24 18 jalostukseen käytetyt eri nartut 185 158 138 114 83 60 41 31 30 23 isät/emät 0,68 0,68 0,69 0,68 0,71 0,83 0,95 0,97 0,80 0,78 tehollinen populaatio 53 40 298 255 225 184 138 109 80 61 (68% (62% (66%) (62%) (61%) (62%) (66%) (66%) (70%) (71%) ) ) uroksista käytetty jalostukseen 6% 12% 18% 23% 27% 25% 27% 27% 24% 24% nartuista käytetty jalostukseen 8% 16% Espanjanvesikoirien 22% rotupalaveri 31% 39% 25.9.2010 40% 43% 40% 36% 39%

Silmäsairaudet Vuosi Syntyneitä Tutkittu *Tutkittu %* *Terveitä* *Terveitä %* 2000 65 21 32% 21 100% 2001 79 28 35% 27 96% 2002 95 52 55% 51 98% 2003 150 87 58% 85 98% 2004 204 105 51% 102 97% 2005 236 134 57% 123 92% 2006 374 170 45% 163 96% 2007 333 150 45% 135 90% 2008 345 41 12% 39 95%

SILMÄSAIRAUDET PHTVL/PHPV (avoin ja aste 1) 18 PHTVL/PHPV (sairauden 2-6) 2 kaihin laajuus (sis kaikki muodot, myös lievät) 18 PRA, todettu 3 RD (sis eri muodot) 8 Distichiasis/ektooppinen cilia/ ylimääräisiä ripsiä 16 kyynelaukon puutos 1 lasiaisen rappeuma 1 makroblepharon, todettu 5 sarveiskalvon dystrofia, todettu 1 PPM (sis. eri muodot) 11 näköhermon vajaakehitys / mikropapilla 2

PRA eli etenevä verkkokalvon surkastuma tuhoaa silmän valoa aistivia soluja ryhmä sairauksia, jotka ovat eri geenien aiheuttamia espanjanvesikoirilla testi prcd-pra-muotoa vastaan kliinisten oireiden ilmenemisikä ja eteneminen vaihtelevat liittyen PRA-muodon syntymekanismiin PRA:han ei ole hoitoa PERINNÖLLINEN HARMAAKAIHI eli hereditäärinen katarakta kaihi samentaa silmän linssin osittain tai kokonaan tunnettujen muotojen periytymismekanismi yleensä autosomaalinen resessiivinen, mutta useimpien muotojen periytymismallia ei tiedetä. sairauden alkamisikä vaihtelee suuresti perinnöllinen kaihi yleensä molemminpuolinen ja johtaa sokeuteen, jos linssien samentuminen on täydellinen SILMÄSAIRAUDET kaihi voidaan poistaa leikkauksella fakoemulsifikaatiomentelmällä RD (retinan dysplasia eli verkkokalvon synnynnäinen kehityshäiriö) jaetaan kolmeen muotoon, multifokaaliin (MRD), geografiseen (GRD) ja totaaliseen (TRD) MRD:ssa verkkokalvolla näkyy yksittäisiä poimuja, jotka syntyvät verkkokalvon paikallisen virhekehityksen seurauksena. Poimujen määrä voi vaihdella. MRD ei vaikuta näkökykyyn GRD:ssa verkkokalvo on väärin kehittynyt laajemmalla alueella, mikä voi vaikuttaa koiran näkökykyyn TRD:ssa verkkokalvo on kokonaan irtautunut, mikä aiheuttaa silmän täydellisen sokeuden useilla roduilla RD:n on todettu periytyvän väistyvästi. Eri RD-muotojen välistä geneettistä yhteyttä ei tunneta

SILMÄSAIRAUDET PHTVL/PHPV (persistent hyperplastic tunica vasculosa lentis/persistent hyperplastic primary vitreous) linssin ja silmänpohjan välinen sikiöaikainen verisuoniverkosto ei surkastu normaalisti syntymän jälkeen jaetaan vakavuudeltaan kuuteen asteeseen, joista aste 6 tarkoittaa sitä, että silmä on sokea. Lievimmässä asteessa (1) näkyy linssin takapinnalla ainoastaan pieniä pigmenttipisteitä, jotka eivät vaikuta näkökykyyn eivätkä muutokset pahene iän myötä. Vakavammissa asteissa muutokset voivat aiheuttaa linssin lisääntyvää samentumista PPM (persistent pupillary membranes) synnynnäisiä sikiöaikaisten verisuonten ja kalvojen jäänteitä iiriksessä eli värikalvossa vakavimmat asteet, joissa jäänteet kiinnittyvät linssin etupinnalle ja/tai sarveiskalvon sisäpinnalle, voivat vaikuttaa näkökykyyn. DISTICHIASIS/EKTOOPPINEN CILIA ylimääräiset ripset, jotka tulevat ulos joko normaalin ripsirivin sisäpuolelta luomen reunasta (distichiasis) tai luomen sisäpinnalta (ektooppinen cilia) luomen reunasta kasvavat ripset voivat kaartua ulospäin normaalien ripsien tavoin tai ne kääntyvät sisäänpäin kohti sarveiskalvoa. Ripset voivat olla pehmeitä tai kovia luomen sisäpinnan läpi suoraan sarveiskalvoa vasten kasvava ripsi voi aiheuttaa sarveiskalvon vaurioitumisen, tämä ilmenee silmän siristelynä ja ylimääräisenä kyynelvuotona silmän sarveiskalvon pinnalla uivat, pehmeät distichiasis-ripset eivät yleensä aiheuta oireita oireilevilta koirilta ripsiä voidaan poistaa nyppimällä, jolloin ne kasvavat uudestaan tai poistaa ne pysyvästi polttamalla tai leikkauksella vaiva on selvästi periytyvä, mutta periytymismekanismi ei ole tiedossa

LONKKANIVELET Vuosi Syntyneet A B C D E Tutkittu yhteensä 2000 65 5 (19%) 5 (19%) 5 (19%) 10 (37%) 2 (7%) 27 (42%) 2001 79 4 (13%) 5 (17%) 11 (37%) 8 (27%) 2 (7%) 30 (38%) 2002 95 14 (23%) 15 (25%) 9 (15%) 22 (37%) 0 (0%) 60 (63%) 2003 150 26 (28%) 20 (22%) 25 (27%) 22 (24%) 0 (0%) 93 (62%) 2004 204 40 (33%) 31 (26%) 36 (30%) 10 (8%) 3 (2%) 120 (59%) 2005 236 55 (38%) 36 (25%) 38 (26%) 17 (12%) 0 (0%) 146 (62%) 2006 374 85 (38%) 65 (29%) 45 (20%) 24 (11%) 2 (1%) 221 (59%) 2007 333 82 (42%) 59 (30%) 33 (17%) 21 (11%) 0 (0%) 195 (59%) 2008 345 22 (39%) 18 (32%) 12 (21%) 5 (9%) 0 (0%) 57 (17%) Yht. 1881 333 (35%) 254 (27%) 214 (23%) 139 (15%) 9 (1%) 949 (50%)

LONKKANIVELET Lonkkanivelen kasvuhäiriö on koirien yleisin luuston/nivelten kasvuhäiriö Lonkkanivelen kasvuhäiriö johtaa yleensä nivelrikkoon, jonka kehittymisen aikatauluun ja tyyppiin vaikuttavat rotukohtaiset ja yksilölliset erot Lonkkanivelen kasvuhäiriön perimmäistä syytä ei tiedetä, mutta se periytyy tämänhetkisen tutkimustiedon perusteella kvantitatiivisesti eli siihen vaikuttaa useita eri geenejä Lonkkavian vastustamisohjelma perustuu useimmilla roduilla röntgenkuvissa sairaiksi todettujen yksilöiden karsimiseen jalostuksesta lonkkanivelen kasvuhäiriön periytyvyys on kohtuullinen Lähde: Suomen Kennelliitto, Koiran lonkkanivelen kasvuhäiriö, ELL Anu Lappalainen

KYYNÄRNIVELET Vuosi Synt. 0 1 2 3 Yhteensä 2000 65 17 (100%) 0 (0%) 0 (0%) 0 (0%) 17 (26%) 2001 79 17 (77%) 4 (18%) 1 (5%) 0 (0%) 22 (28%) 2002 95 43 (84%) 7 (14%) 1 (2%) 0 (0%) 51 (54%) 2003 150 86 (98%) 2 (2%) 0 (0%) 0 (0%) 88 (59%) 2004 204 114 (97%) 3 (3%) 0 (0%) 0 (0%) 117 (57%) 2005 236 137 (99%) 2 (1%) 0 (0%) 0 (0%) 139 (59%) 2006 374 206 (97%) 4 (2%) 1 (0%) 1 (0%) 212 (57%) 2007 333 187 (98%) 2 (1%) 1 (1%) 0 (0%) 190 (57%) 2008 345 52 (95%) 3 (5%) 0 (0%) 0 (0%) 55 (16%) Yhteensä 1881 859 (96%) 27 (3%) 4 (0%) 1 (0%) 891 (47%)

KYYNÄRNIVELET yleisin isojen ja jättikokoisten koirien etujalan nivelkivun ja ontumisen aiheuttaja kyynärnivelen kasvuhäiriön periytymisen mekanismit ovat epäselvät nykykäsityksen mukaan perinnöllisillä tekijöillä on suurin osuus kyynärnivelen kasvuhäiriön synnyssä, mutta ympäristötekijöillä on osuutensa sen ilmenemisessä. Toisin sanoen optimaalisella ruokinnalla voidaan mahdollisesti estää kasvuhäiriön kehittyminen yksilöllä, jolla on siihen perinnöllinen taipumus. oireet alkavat keskimäärin 4 7 kuukauden iässä. Tyypillinen oire on ontuminen, joka voi pahentua rasituksessa tai olla voimakkainta levon jälkeen. Joskus oireet huomataan vasta aikuisiällä ja silloin oireet johtuvat sekundaarisesta nivelrikosta. kirurginen hoito mahdollinen, ennuste hyvä, jos nivelrikkoa ei ole ehtinyt muodostua hoitamattoman kyynärnivelen kasvuhäiriöin seurauksena on yleensä aina nivelrikko hoidossa tärkeitä ovat painon pudotus, liikunnan rajoitus ja tarvittaessa käytetään myös tulehduskipulääkkeitä Pohjoismaissa kyynärnivelkuvien arviointi perustuu sekundaarisiin nivelrikon merkkeihin 1. asteen muutos tarkoittaa sitä, että koiralla on kyynärnivelen kasvuhäiriö ja siitä johtuvia nivelrikkomuutoksia. Lähde Suomen Kennelliitto, Kyynärnivelen kasvuhäiriöt, Ell Anu Lappalainen

POLVINIVELET Vuosi Synt. 0 1 2 3 4 Yhteensä 2000 65 8 (100%) 0 (0%) 0 (0%) 0 (0%) 0 (0%) 8 (12%) 2001 79 13 (100%) 0 (0%) 0 (0%) 0 (0%) 0 (0%) 13 (16%) 2002 95 32 (100%) 0 (0%) 0 (0%) 0 (0%) 0 (0%) 32 (34%) 2003 150 50 (100%) 0 (0%) 0 (0%) 0 (0%) 0 (0%) 50 (33%) 2004 204 61 (100%) 0 (0%) 0 (0%) 0 (0%) 0 (0%) 61 (30%) 2005 236 63 (100%) 0 (0%) 0 (0%) 0 (0%) 0 (0%) 63 (27%) 2006 374 52 (100%) 0 (0%) 0 (0%) 0 (0%) 0 (0%) 52 (14%) 2007 333 34 (100%) 0 (0%) 0 (0%) 0 (0%) 0 (0%) 34 (10%) 2008 345 26 (96%) 1 (4%) 0 (0%) 0 (0%) 0 (0%) 27 (8%) Yhteensä 1881 339 (100%) 1 (0%) 0 (0%) 0 (0%) 0 (0%) 340 (18%)

POLVINIVELET Polvinivelen rakenteelliset heikkoudet altistavat patellaluksaatiolle eli polvilumpion sijoiltaan menolle patellaluksaatiota esiintyy suhteellisen runsaasti kääpiöroduilla ja sellaisilla suuremmilla roduilla, joilla on suora takajalka periytyvyyden mekanismi ei ole tiedossa Patellaluksaatio on synnynnäinen ja jaetaan vian vakavuuden perusteella neljään eri asteeseen. Eläinlääkäri tutkii polvet tunnustelemalla I - asteen luksaatiot ovat tavallisesti oireettomia eivätkä kaipaa hoitoa II- ja III - asteen luksaatioissa koiralla havaitaan selviä liikkumisvaikeuksia IV - asteen luksaatiossa polvilumpio on pysyvästi pois paikoiltaan Lievien patellaluksaation muotojen hoidoksi riittää yleensä lepo ja kipulääkitys. Vaikeat patellaluksaatiot on hoidettava kirurgisesti. Lähde: Suomen Kennelliitto/ Polvilumpion sijoiltaan meno eli patellaluksaatio, ELL Anu Lappalainen

KILPIRAUHASEN VAJAATOIMINTA Kilpirauhasen vajaatoiminta on koiran yleisin sisäerityssairaus esiintyvyys on keskimäärin 0,2 0,4 % kaikista koirista, Kilpirauhasen vajaatoiminta on autoimmuunisairaus, jolla on geneettistä taustaa Kilpirauhasen vajaatoimintaa sairastavaa koiraa ei saa käyttää jalostukseen. Kliiniset oireet kehittyvät, kun noin 75 % kilpirauhaskudoksesta on tuhoutunut, joten sairaus on voinut olla olemassa kuukausia tai vuosia ennen oireiden puhkeamista. Riskirotujen yksilöt voivat sairastua muita nuorempina, mutta vajaatoiminta on harvinainen alle kahden vuoden ikäisillä koirilla. oireet ovat moninaiset Aineenvaihdunnan hidastumiseen liittyvät oireet, kuten uneliaisuus, lihavuus ja liikunnan siedon aleneminen, ovat yleisimmät Lähes yhtä paljon esiintyy iho-oireita, kuten karvapeitteen ohenemista, kaljuutta ja huonokuntoisuutta sekä ihon tummumista, seborreaa ja pinnallisia ihotulehduksia Edellä mainittuja harvemmin esiintyy hermostollisia, silmiin, sydämen toimintaan, käyttäytymiseen, lisääntymiseen tai ruuansulatuskanavan toimintaan liittyviä oireita. Hoitona käytetään elinikäistä levotyroksiinikorvaushoitoa. Lähde Suomen Kennelliitto, Kilpirauhasen vajaatoimintaell Nina Menna, Vetcare Oy ja Mäntsälän eläinlääkäriasema

KILPIRAUHASEN VAJAATOIMINTA Tutkimustuloksia (tilanne 20.9.2010) Tulokset 477 koirasta Sairaat 37 koiraa (7,8%) TGAA-positiiviset 31 koiraa (6,7%) Koiran Geenit näytteitä (tilanne 20.9.2010) Yhteensä 305 näytettä Sairaat 28 koiraa TGAA-positiiviset 23 koiraa Terveet yli 8-vuotiaat koirat 13 koiraa

KYSELYT Terveyskyselyt Kyselyitä palautettu reilu 100 kpl Kyselyiden tulosten käsittely vielä kesken, tulokset yritetään saada tilastoitua vuoden 2010 loppuun mennessä Kasvattajakyselyt Kyselyitä palautunut noin 15 kpl Uusi kyselykierros laitetaan nyt syksyllä, jotta saamme paremman kuvan kasvattajien toiveista