Me allekirjoittaneet esitämme, että ranskanbulldoggi-rodulle anotaan PEVISA-ohjelmaa. Esityksemme rodun PEVISA-ohjelmaksi on seuraava:

Transkriptio

1 Tampereella ESITYS PEVISA-OHJELMAKSI Me allekirjoittaneet esitämme, että ranskanbulldoggi-rodulle anotaan PEVISA-ohjelmaa. Esityksemme rodun PEVISA-ohjelmaksi on seuraava: Pentueen vanhemmilla tulee astutushetkellä olla voimassa oleva silmälausunto, lonkkakuvauslausunto ja selkäkuvauslausunnot. Selkäkuvauslausunnot: Spondyloosi SP, kuvantamisikä 24 kk (lausunnon saa aikaisintaan 24 kk iässä) Kalkkeutuneet välilevyt IDD, Kuvantamisikä 24 kk (lausunnon saa aikaisintaan 24 kk iässä) Nikamien epämuotoisuus VA, kuvantamisikä 12 kk (lausunnon saa aikaisintaan 12 kk iässä) Välimuotoinen lanne-ristinikama LTV, Kuvantamisikä 12 kk (lausunnon saa aikaisintaan 12 kk iässä) Selkäkuvauslausunnon vähimmäisikä on 24 kk. Silmätarkastuslausunto saa olla astutushetkellä korkeintaan 12 kk vanha. Mikäli koiralla on todettu perinnöllinen harmaakaihi, sen jälkeläisiä ei rekisteröidä. Silmätarkastuslausunnon vähimmäisikä on 12 kk. Lonkkakuvauslausunnon vähimmäisikä on 12 kk. Koiralle rekisteröidään enintään 80 jälkeläistä. Kuitenkin niin, että se pentue missä raja ylittyy, rekisteröidään kokonaan. Kaikkien PEVISA-ohjelmaan kuuluvien terveyslausuntojen on oltava voimassa koiran astutushetkellä, jotta pennut voidaan rekisteröidä normaalisti. Röntgenlausunnot ovat voimassa koiran koko eliniän. Ulkomaisia uroksia koskevat poikkeukset PEVISA-ohjelmaan: Ulkomaisilla uroksilla on toistaiseksi voimassa oleva poikkeuslupa poiketa PEVISA vaatimuksista. Poikkeuslupa koskee ulkomailla tapahtuneesta astutuksesta tai tuontispermalla siemennyksestä syntyneitä pentuja. Poikkeuslupa ei koske Suomessa vierailevalla ulkomaisella uroksella tapahtuvia astutuksia. Susanna Thomander Heini Marmela Nina Holmström Hanna Grankvist

2 Perustelut PEVISA-esitykselle: Kohta 1: Pentueen vanhemmilla tulee olla voimassa oleva silmälausunto. Lausunnon vähimmäisikä on 12 kk. Mikäli koiralla on todettu perinnöllinen harmaakaihi, sen jälkeläisiä ei rekisteröidä. Koiranet- jalostustietojärjestelmää tarkasteltaessa voidaan todeta, että rekisteröintivuosien mukaan katsottuna vuosien välisenä aikana on virallisesti silmätarkastettu 647 ranskanbulldoggia. Näistä 493 koiralla ei todettuja silmäsairauksia. Silmäsairauksista kolme määrällisesti eniten todettua olivat: distichiasis 87 kpl, puutteellinen kyynelkanavan aukko 33 kpl ja makroblepharon 16 kpl. Jokainen ylläluetelluista silmäsairauksista aiheuttaa koiran silmään ärsytystä ja kipua, sekä kyynelnesteen valumista poskille. Esimerkiksi puutteellisen kyynelkanavan aukon aiheuttama silmävuoto pitää koiran naamapoimut jatkuvasti kosteina ja voi näin aiheuttaa ihoärsytystä. Ylimääräiset ripset eli distichiasis tulevat ulos normaalin ripsirivin sisäpuolelta luomen reunasta josta ne voivat kaartua ulospäin, niin kuin normaalit ripset, tai sisäänpäin hangaten sarveiskalvoa. Ylimääräisten ripsien on todettu olevan yleensä saman laatuisia kuin koiran turkin karvatkin, ripset voivat siis olla pehmeitä, mikäli koiran turkin karvat ovat hentoisia ja pehmeitä, mutta ne voivat myös olla raastavan kovia "tikkuja", mikäli koiran turkin karvatkin ovat kovia. Kova, silmään päin kääntynyt ripsi voi aiheuttaa sarveiskalvon vakavan vaurioitumisen. Distichiasis periytyy, mutta periytymismekanismi ei ole tiedossa. Katarakta todettu, eli kaihilausunnon saaneita koiria oli tarkastelun alla olevien vuosien aikana tutkituissa yhteensä 19 kpl. Katarakta samentaa yleensä silmän linssin osittain tai kokonaan. Perinnöllinen kaihi on yleensä molemminpuolinen ja johtaa sokeuteen. Sairauden alkamisikä vaihtelee (puhkeaa useimmiten 3 6 v. välillä), eikä useimpien periytymismuotojen mallia tiedetä. Kaihin ainoa hoitomuoto on kirurginen. Toimenpide tehdään nukutuksessa, leikkaus on suhteellisen kallis ja tehdään vain, mikäli se estää koiran täydellisen sokeutumisen. Huomioitavaa on myös, että kaihileikkauksen jälkihoito on hyvin vaativaa. Koiranet-jalostustietojärjestelmässä on viime aikoina alkanut löytyä ranskanbulldoggeja, jotka on lopetettu sokeutumisen takia. Jos kaihi kehittyy ilman muita oireita, ilman silmänpaineen nousua tai muita kipua aiheuttavia komplikaatioita ja ainoa ongelma on koiran sokeutuminen, on sokean koiran kanssa eläminen toki mahdollista. Ainoastaan silmäpeilauttamalla koiramme säännöllisesti voimme olla varmoja ettemme yhdistä kahta samasta vaivasta kärsivää koiraa. Koiranetin silmätutkimustuloksia tarkasteltaessa voidaan todeta se valitettava seikka, että suurella osalla silmätutkimuksen koiralleen teettävistä ranskisten omistajista on tapana silmäpeilauttaa koiransa vain kerran noin vuoden ikäisenä. Vuosien välillä lausunnon ei todettu perinnöllisiä silmäsairauksia saaneista 493 koirasta 41 yksilöä oli tutkittu yli kolme vuotiaana. Loput 452 tulosta olivat pääasiassa alle kaksivuotiaiden koirien tutkimustuloksia, mutta koska esim. kaihin löytyminen näin nuorelta koiralta on harvinaista, voidaan ko. koirista todeta oikeastaan vain se, että ne ovat kyllä tutkimushetkellä olleet terveitä (mitään muuta näin nuoren kohdalla ei olisi ollut todennäköistä vielä odottaakaan), mutta mikäli niitä ei enää myöhemmin tutkita uudelleen, niin niiden silmien terveydestä tai sairaudesta ei realistisesti ajateltuna tiedetä vielä yhtään mitään. Mikäli emme ota jalostuksessa huomioon näitä ylimääräisiä ripsiä tai puuttuvia kyynelkanavia emmekä sokeuteen johtavaa kaihia, saatamme saada aikaiseksi todellisen silmäongelman. Ainoastaan peilauttamalla koiramme, ns. kotikoirat edes kerran noin 3 vuotiaana ja jalostukseen käytettävät kaksi neljä kertaa elämänsä aikana (kuitenkin

3 aina mahdollisimman lähellä ennen suunniteltua astutusta) voimme varmuudella saada tietoa siitä onko meillä silmäongelmaa vai. Kohta 2: Pentueen vanhemmilla tulee olla voimassaoleva lonkkakuvauslausunto. Lausunnon vähimmäisikä on 12 kk. Koiranet-jalostustietojärjestelmän mukaan vuosien (päivitys ) välillä on lausuttu 82 kpl lonkkakuvia ranskanbulldogeille. Näistä 61 lausuntoa asettuu lausunta-asteikon välille C E eli tulosten vaihtelu on välillä lievä vaikea asteinen lonkkavika. Vuonna 2010 eläinlääkäriasemille suunnatussa kyselyssä kävi ilmi, että ympäri Suomea eläinlääkärit hoitavat runsaasti ranskanbulldoggeja joiden ongelmat johtuvat lonkkaniveldysplasiasta. Koiranetin kuolinsyytilastosta löytyi päivityksellä kaksi lonkkaniveldysplasian takia lopetettua yksilöä. Useat ulkomuototuomarit ovat huomauttaneet suomalaisten ranskanbulldoggien takaosien köyhtymisestä / heikkenemisestä ja liikkeiden huonontumisesta (mitkä voivat olla merkkejä vakavista ongelmista lonkissa). Viimeisin kommentti näistä asioista saatiin 2013 erikoisnäyttelyssä tuomaroineelta Penny Ranking-Parsonsilta joka on rotumme rautainen ammattilainen. Kaikki edellä osoitetut faktat huomioiden esitys lonkkien kuvauttamisesta on mielestämme erittäin aiheellinen. Raja-arvoja lonkkakuvauksiin ei koettu mahdolliseksi laittaa, koska kuvauslausuntoja on erittäin vähän. Jokaisen rodun jalostusrajoituksia mietittäessä tulee kuitenkin muistaa huomioida se, että annetut rajoitukset mahdollistavat vähintään 50 % kannasta jalostuskäyttöön (SKL:n yleinen jalostusstrategia). Lisäksi on huomioitavaa, että otettaessa virallinen lonkkakuva selkäkuvien yhteydessä, on lonkkakuvassa samalla kaksi asiaa, lonkkakuva ja välimuotoisen lanne-ristinikaman kuva. PEVISA-ohjelman ensimmäisen kauden aikana (viisi vuotta) on tarpeellista ensin selvittää, mikä todellisuudessa on rotumme lonkkaniveltilanne. Vasta tämän tiedon pohjalta pystytään asettamaan realistiset raja-arvot jalostukseen käytettävien koirien lonkkatuloksille. Koemme myös, että jo tämän viiden vuoden kartoituksen aikana kasvattajat ja harrastajat saavat kuvauksista merkittävän hyödyn, kun voimme varmuudella tietää, ettemme yhdistä kahta huonolonkkaista koiraa toisiinsa. Syntyvistä pennuista saamme mahdollisesti myös jo osviittaa lonkkaniveldysplasian periytyvyydestä ranskanbulldogeilla. Toivomme, että kasvattajat ja harrastajat huomioivat myös sen mahdollisuuden, että ranskisten lonkkatilanne osoittautuu paremmaksi kuin nyt näyttää, ja tutkimusjakson myötä voidaan todentaa, ettei rodullamme ole merkittävää lonkkanivelongelmaa. On myös huomioitavaa, että aktiivisella kuvantamisella on monessa rodussa saatu huomattaviakin parannuksia aikaiseksi koirien lonkkaniveldysplasia tilanteessa (Koiramme 9/2014). Kohta 3: Pentueen vanhemmilla tulee olla voimassaoleva selkäkuvauslausunto. Lausunnon vähimmäisikä on 24 kk. Koiranet-jalostustietojärjestelmästä ranskanbulldoggien kuolinsyytilastoa katsottaessa huomaamme, että (ilman kuolinsyytä ilmoitettujen jälkeen) selkäsairaudet on ainoana yksittäisen tukiranganosan aiheuttamana ongelmana johtava kuolinsyy ranskanbulldogeilla. Selkäongelmien takia lopetettuja ranskanbulldoggeja löytyy kuolinsyytilastosta 41 yksilöä (päivitys ). Näiden selkäsairauksiin menehtyneiden yksilöiden keskimääräinen elin-ikä on tuon tilaston mukaan 4 vuotta 5kuukautta.

4 Vuonna 2010 eläinlääkäriasemille suunnatussa kyselyssä kävi ilmi, että ympäri Suomea eläinlääkärit hoitavat runsaasti selkänikamaongelmista johtuvia halvausoireita sekä välilevytyrien ja spondyloosin aiheuttamia ongelmia. MyDogDNA:n sivuilta löytyvästä tutkimuksesta ( käy ilmi, että mäyräkoirien jälkeen ranskanbulldogit ovat toiseksi yleisin rotu, millä esiintyy mäyräkoirahalvausta (= välilevytyrä). Ko. tutkimuksen mukaan mäyräkoirahalvauksen yleisyys ranskanbulldogeilla on 27,1 %. USA:n ranskanbulldoggiklubin vuonna 2009 tekemän tutkimuksen mukaan selkäongelmista kärsi 35,09 % tutkimukseen osallistuneista ranskanbulldogeista (436 koiraa). Orthopedic Foundation for Animals, OFA, julkaisi 2009 oman pilottitutkimuksensa tuloksia. Tutkimukseen osallistui 245 ranskanbulldoggia joista 95,1 % oli selässä epämuodostuneita nikamia. Englannissa käyttöön otetussa ranskanbulldogin terveysohjelmassa jalostuskoira voi päästä ns. kultatasolle, kun sillä on mm. lonkkakuvauslausunto ja selkäkuvauslausunto. Vuoden 2014 vuosikokouksessa silloinen hallitus esitti PEVISA-ohjelmaa ranskanbulldogeille. Esitys äänestettiin niukalla enemmistöllä nurin ja paikalla ollut jäsenistö vakuutti vapaaehtoisuuden olevan ehdottomasti kannustavampi ja oikeampi tie terveystarkastuksien kohdalla. Vielä kun yhdistyskin alkoi tuon kokouksen päätöksellä taloudellisesti tukea ranskanbulldoggien kuvauttamista kaikki näytti lupaavalta vapaaehtoisia kuvauksia ajatellen. Koiranet kertoo kuitenkin muuta välillä on virallisen selkälausunnon saanut 25 yksilöä. Ranskanbulldoggipentuja on samalla aikavälillä rekisteröity 326 yksilöä 79 eri pentueesta. Jalostukseen on tuolla aikavälillä käytetty 61 eri urosta joista selkälausunnon on omannut kaksi (2) koiraa. Jalostukseen käytettyjen narttujen kohdalla tilanne on karvan verran parempi, sillä kaikista 79 käytetystä nartusta selkälausunnon omasi kuusi (6) yksilöä. Hallituksen keväällä 2014 antamissa perusteluissa PEVISA-esitykselle mainittiin: Selkäongelmien takia lopetettuja ranskanbulldoggeja löytyy kuolinsyytilastosta 32 yksilöä mennessä tuo lukumäärä oli noussut jo 9 yksilöllä. Edellä mainittujen faktojen pohjalta esitetty selkäkuvaus pakko on mielestämme erittäin ymmärrettävä. Raja-arvoja selkäkuvauksiin ei koettu mahdolliseksi laittaa, koska kuvauslausuntoja on saatavilla vasta niin vähän. Jokaisen rodun jalostusrajoituksia mietittäessä tulee kuitenkin muistaa huomioida se, että annetut rajoitukset mahdollistavat vähintään 50 % kannasta jalostuskäyttöön (SKL:n yleinen jalostusstrategia). Tällä viiden (5) vuoden aikavälillä on siis tarkoitus kartoittaa, mikä todellisuudessa on rotumme selkätilanne. Koemme myös, että jo tämän viiden vuoden kartoituksen aikana kasvattajat ja harrastajat saavat kuvauksista merkittävän hyödyn, kun voimme varmuudella tietää, ettemme yhdistä kahta huono selkäistä koiraa toisiinsa. Kohta 4: Koiralle rekisteröidään enintään 80 jälkeläistä. Kuitenkin niin, että se pentue missä raja ylittyy, rekisteröidään kokonaan. Tämän hetkiset, Koiranet-jalostustietojärjestelmästä saatavat tilastot osoittavat kyseisen 80 pennun rajoituksen erittäin kohtuulliseksi.

5 Kohta 5: Ulkomaisia uroksia koskevat poikkeukset PEVISA-ohjelmaan: Ulkomaisilla uroksilla on toistaiseksi voimassa oleva poikkeuslupa poiketa PEVISA vaatimuksista. Poikkeuslupa koskee ulkomailla tapahtuneesta astutuksesta tai tuontispermalla siemennyksestä syntyneitä pentuja. Koemme, että ulkomaisilta uroksilta ei voida edellyttää edellä mainittuja terveystuloksia, koska hyvin monessa maassa koirien terveystarkastusten teettäminen on vielä lapsen kengissä, osassa maita terveystarkastuksia ei teetetä lainkaan.