Meille tulee vehnis!
2 Lukijalle, Onneksi olkoon, olet tehnyt oivallisen valinnan hankkiessasi itsellesi vehnäterrierin. Tahdon tämän opasvihkosen kautta kertoa lisää tästä hauskasta koirarodusta, sekä antaa sinulle vastauksia joihinkin kysymyksiin, joita yhteisellä taipaleellanne saattaa tulla eteen. Pennunostaja saa tästä vihkosesta perustietoa koiran hoidosta, ruokinnasta, koulutuksesta ja terveydenhoidosta. Kokeneemmille koiranomistajille tämä tarjoaa ideoita siihen, mitä aikuisen koiran kanssa voi tehdä ja harrastaa, sekä lopussa perehdytään vehnäterrierien jalostukseen. Idea tämän opasvihkosen kirjoittamiseen tuli kevättalvella 1997. Etsin silloin kirjallisuutta vehnäterriereistä, ja sitä oli saatavilla melko vähän. Suurin innostuksen lähde tämän tekoon on kuitenkin vuonna 1996 syntynyt Sissi-vehnis, joka on ollut ensimmäinen vehnäterrierini ja todellinen persoona. Lisämotivaatiota on tuonut vuonna 1999 syntynyt Ruuti-vehnis sisaruksineen. Opasvihkonen päivitettiin keväällä 2007 ja samalla se siirrettiin internetiin kaikkien saataville. Mielenkiintoisia lukuhetkiä ja vehnäelämyksiä! Ulla Niittyinperä
3 SISÄLLYS 1. VEHNÄTERRIERIEN HISTORIA 6 1.1. Vehnäterrierien historia Suomessa 7 1.2. Vehnäterrierien yleisyys 9 2. ROTUMÄÄRITELMÄ 10 2.1. Rotumääritelmän esittely 13 3. VEHNÄNPENTUJA VALITSEMASSA 15 3.1. Pitkä odotus 18 3.2. Pennun osto 19 4. VEHNIS VALTAA TALON 21 4.1. Vehnävintiön aatoksia 21 5. OPITAAN TALON TAVOILLE 22 5.1. Pennun opetus 23 6. HYVÄ HOITO 27 6.1. Tarvikkeet 27 6.2. Ruokinta 28 6.3. Liikunta ja ylipaino 30 6.4. Turkinhoito, trimmaus ja korvien liimaaminen 31 6.5. Allergiat 34 6.6. Tarkistathan kynnet, silmät, korvat ja hampaat 35 6.7. Matokuurit 37 7. ELÄINLÄÄKÄRIN LUONA 37 7.1. Rokotukset 37 7.2. Yleisiä sairauksia 38 7.3. Vehnäterrierin perinnölliset sairaudet 40
4 7.4. Ötököiden häätö 43 7.5. Lonkkakuvaus ja tatuointi 44 7.6. Apua! Mikä nyt vaivaa? 44 8. PAPERIASIOITA 45 8.1. Vakuutus 46 8.2. Koiravero 46 9. KOIRIEN KIELI 46 9.1. Erilaisia viestitystapoja 48 10. HARRASTEMAHDOLLISUUDET 54 10.1. Pennun leikkikoulu 55 10.2. Uhmaikä 56 10.3. Rauniokoirat 57 10.4. Luonnetestit 58 10.5. Aktivointiharjoitukset 60 10.6. Leikkejä 62 10.7. Vaeltaminen 62 10.8. Yhdistystoiminta ja leirit 63 10.9. Naksutinkoulutus 64 11. KILPALAJIT 68 11.1. Tottelevaisuuskoulutus (TOKO) 68 11.2. Agility 70 11.3. Flyball 75 11.4. Jäljestäminen 76 12. NÄYTTELYT HARRASTUKSENA 78 12.1. Kauneuskilpailut 78 12.2. Mitä pitää tehdä ennen näyttelyä? 79 12.3. Vehnän esittäminen 79 12.4. Näyttelyn tapahtumat 80
5 12.5. Näyttelyn sääntöjä 83 12.6. Tuomarikoulutus 84 13. RYHTYISINKÖ KASVATTAJAKSI? 85 13.1. Käytännön toimenpiteet 86 13.2. Jalostuksen teoriaa 87 13.3. Sukukypsyys, juoksuaika, valeraskaus 90 13.4. Astutus, tiineys ja synnytys 93 13.5. Pentuja siellä pentuja täällä! 98 14. VANHA KOIRA 99 15. ELÄINSUOJELU 101 16. LÄHTEET 101
6 1. VEHNÄTERRIERIEN HISTORIA Irlantilaisilla talonpojilla, joilla ei ollut oikeutta pitää hienoja ja arvokkaita metsästyskoiria, on vuosisatoja ollut koirinaan irlantilaisia terriereitä. Talonpojat tarvitsivat joka paikan koiria paimentamaan ja vartioimaan karjalaumoja, pitämään kanoja ahdistelevat ketut loitolla ja ruokakomeroita verottavat rotat kurissa. Samoin ne säikyttivät asiattomat kulkijat ja varkaat pois tilalta. Vehnäterrierit kävivät myös isäntänsä mukana metsällä ja kerrotaan, että oppivaisina ja nokkelina koirina niitä käytettiin usein apuna salametsästyksessä. Vehnäterriereitä arvostettiin monipuolisina käyttökoirina, ja Irlannissa vehnäterrierit ovat edelleenkin metsästyskoiria, jotka osallistuvat metsästys kokeisiin, joihin kuuluvat ajo-, luola- ja noutokokeet. Vehniä käytetään lähinnä kaniinin, saukon ja mäyrän metsästyksessä. Muualla maailmassa vehnät ovat lähinnä seurakoiria ja monikäyttöisiä harrastuskoiria. Irlantilaisten terriereiden alkuperä on hämärän peitossa, sillä kuvauksia niistä löytyy vasta 1800-luvun aikaisista kirjoituksista. Niissä on viittauksia korkeajalkaisiin, verrattain pitkäturkkisiin ja vehnänvärisiin terriereihin. Ikuiseksi arvoitukseksi jäänee onko niiden esi-isä englantilainen black and tanterrieri, joka on Irlantiin vuosisatoja sitten tuotu, vai onko vehnänvärinen punaisen ja sinisen sukulaisterrierinsä kantaisä? Tätä teoriaa tukee se, että vielä joitakin vuosikymmeniä sitten kerrynterrierien pentueisiin syntyi vehnänvärisiä pentuja. Erään tarinan mukaan Irlannissa oli vehnänvärisiä koiria jo silloin kun Espanjan laivasto upposi sen rannikolla 1588. Laivoissa olleet siniset koirat pelastautuivat maihin, jossa ne myöhemmin risteytyivät paikallisten vehnänväristen koirien kanssa. Talonpoikien terrierit lisääntyivät lähinnä omatoimisesti, ja jalostuksen perusteita olivat koirien kyky työskennellä ja taistella. Vehnäterrierin esi-isät olivat ensisijaisesti käyttökoiria, joten niiden koko, karvan laatu ja väri saattoivat vaihdella melkoisesti. Aikojen saatossa alueellisia eroja kuitenkin syntyi ja 1800-luvulla pehmeäturkkinen vehnänvärinen terrieri oli tavallinen Irlannin eteläisissä maakunnissa kuten Munsterissä ja Corkissa.
7 Vehnäterrieri virallistettiin omaksi rodukseen viimeisenä irlantilaisista terriereistä. Tohtori G.J. Pierce perusti Irish Wheaten Terrier Clubin vuonna 1934 ja hän teki paljon työtä herra Blaken avustamana, jotta Irlannin kennelklubi (IKC) tunnustaisi rodun. Rotu virallistettiin kolme vuotta myöhemmin 17.3. vuonna 1937, kun he alkoivat käyttää rodun nimenä Softcoated Wheaten Terrier nimen Irish Wheaten Terrier sijaan. Tämä tapahtui rodun säilymisen kannalta viime hetkellä, sillä vuosisadan alkupuolella ei ollut jäljellä enää paljonkaan alkuperäisiä rodun edustajia. Rodun suosio kasvoi nopeasti, minkä osoituksena oli näyttelyissä kävijöiden huikea kasvu kahdeksassa vuodessa; vuonna 1936 yhdeksän ja vuonna 1944 jo 52 vehnää kehässä. Vehnäterrieri osoitti myös olevansa todellinen työtätekevä terrieri saatuaan vuonna 1937 osallistumisoikeuden terriereiden metsästyskokeisiin. Vehnät ottivat monia arvokkaita voittoja osoittamalla olevansa metsästävien terriereiden kermaa Irlannissa. Vehnien trimmausasia aiheutti myös kiistaa, trimmaamattomien ja trimmattujen vehnien kannattajien keskuudessa. Riita päättyi kompromissiin ja niinpä vehnä tulisi esittää siistittynä. (Paukku 1995, 24). 1.1. Vehnäterrierien historia Suomessa Ensimmäinen vehnäterrieri saapui Suomeen 1963, jolloin Eva Corander tuotti Geijeskenneliinsä Irlannista nartun Holmenocks Hepburnin. Sen kasvattaja oli kuuluisa Maureen Holmes Holmenocks-kennelistä. Vuonna 1965 hän toi uroksen Crecora Crepellon, jonka kasvattaja oli G.Bourke Irlannista. Ensimmäinen vehnäpentue Geijes-kenneliin syntyi syksyllä 1965. Molemmista Geijes-kennelin kantavehnistä tuli sekä kansainvälisiä että pohjoismaisia muotovalioita, ja lisäksi ne tekivät näyttelyväelle tunnetuksi tätä rotua. Geijes-kennelin vehnistä aloitti kasvatustyön Pirkko Majuri nartulla Geijes Wheaten Anne, ja perusti Major Wheat-kennelin. 1970-luku oli jo suotuisampi vehnäterriereille, kun rotu oli tehnyt itsensä tunnetuksi ja hyväksytyksi terrierien joukossa. Kunnollista kilpailua alkoi olla näyttelykehissä, sekä tuontikoirien että Suomessa kasvatettujen pentujen ansiosta. 70-luvun alussa syntyi myös kolmas kenneli, kun Sirkka Salmela perusti Tuusian-kennelin
8 kantanarttunaan Geijes Wheaten Candy. Samoihin aikoihin alkoi myös Suomessa keskustelu vehnäterriereiden turkin trimmaamisen tarpeellisuudesta. 1980-luvulla rotu oli jo tunnettu ja suosio jatkoi kasvuaan. Oli jo nähtävissä selvästi, että rodussa esiintyi kahta erilaista turkkilaatua, ohuempi irlantilaistyyppinen ja paksumpi amerikkalais-englantilaistyyppinen. Paksuturkkisten määrä kasvoi, vaikkakin kummallakin tyypillä oli omat vankat kannattajansa. 1980-luvulla kennelmaailmassa vaikuttivat muun muassa Geijes-kennel, Major Wheat-kennel, Teinikedon-kennel (Gunvor Oksanen) ja Soft Air-kennel (Ritva Joseffson). Kasvattajina aloittivat Karin Bergbom (Wheatstone), Säde Kantokoski (Beaming), Sari Sandmark (Sandmarks), Erja Hakkarainen (Wheaten Dreams), Leena Kiviaho (Röhvelin) ja Tuula Lahtinen (Zarosan). 1990-luvun alkupuolella tuli jälleen uusia kasvattajia muun muassa Pirkko Candelinin Honeycoat s-kennel ja Pentti Rummukaisen Säheltäjän-kennel. Wheatstone-kennelin koirilla on 1990-luvulla aloittanut monta uutta vehnänkasvattajaa, esimerkiksi Peace n Flowers-kennel (Sari Jääskeläinen), Wildwheats-kennel (Kirsti Flinkman), Boundary Oak-kennel (Annu Tamminen ja Juha Rajanto), Prombter-kennel (Marjo Forsbacka), Merry Blue-kennel (Marjukka ja Pekka Sarkanen), Jollywheat s-kennel (Ulla-Helena Peltonen), Wonderspike s-kennel (Päivi Sipiläinen) ja Grebnello-kennel (Sari Anttila). (Leinonen 1995, 137.) 1990-luvun loppupuolella ja 2000-luvun alussa osa vanhoista kasvattajista on vähentänyt tai lopettanut kasvatuksensa, ja uusia kasvattajia on tullut tilalle. Heitä ovat muun muassa Cara Fionn-kennel (Annamaija Hujala ja Petri Mäkipeura), Fridas Lovely-kennel (Eva Marita Partanen), Fromzero-kennel (Jaana Kosonen), Gaeltachtkennel (kerrynterriereitä pitkään kasvattaneet Hannele ja Pekka Virtanen), Grairishkennel (Mia ja Risto Hemmilä), Hellevillan-kennel (Satu Weckman), Kaapelinkulman-kennel (Eila Lahti ja Satu Sirén), Kannun-kennel (Tiina Vihanto), Karafill-kennel (Tiia ja Katriina Saarentola), Leijonattaren-kennel (Sara Kolehmainen), Leith Bhrogan-kennel (Tiina Salmivuori), Musca-Rosa n-kennel (Tarja Kallström), Sittin Pretty s-kennel (Salla Turunen), Sunny Pearls-kennel (Paula Viljanen), Tervahaan-kennel (Ulla Niittyinperä), Vehnäpellon-kennel (Katja Päivinen
9 ja Iira Liuhto), Veinriver s-kennel (Kaarina ja Jorma Konttinen), Venita s-kennel (Seija Holopainen), Whisper-kennel (Minna Ängeslevä) ja Windbell s (Tuula Parkkonen-Suhonen). Edellä mainittujen kenneleiden ja kasvattajien lisäksi vaikuttaa Suomessa tällä hetkellä joukko innokkaita vehnäharrastajia ja aloittelevia kasvattajia. 1.2. Vehnäterrierien yleisyys Vehnäterriereitä näkee yhä useammin sekä maalla että kaupungissa, näyttelyissä, agilitykentällä, tottelevaisuuskokeissa ja jopa pelastuskokeissa. Vuosi Vehnäterriereiden rekisteröinnit 1963 1 1964 0 1965 7 1966 6 1967 8 1968 13 1969 13 1970 18 1971 6 1972 25 1973 25 1974 32 1975 32 1976 23 1977 22 1978 39 1979 51 1980 44 1981 59 1982 48 1983 89 1984 35 1985 106 1986 97 1987 76 1988 116 1989 120 1990 150 1991 164 1992 184 1993 198 1994 174 1995 182 1996 170 1997 170 1998 153 1999 143 2000 150 2001 155 2002 191 2003 192 2004 166 2005 134 2006 139 2007 Taulukossa on kuvattuna vuosien 1963 2007 vehnäterrierien rekisteröintiluvut. Kaiken kaikkiaan voidaan arvella Suomessa olevan 1500 2000 vehnäterrieriä.
10 Muualla maailmassa vehnäterriereitä on kymmeniä tuhansia, ja suuria vehnämaita ovat USA, Englanti ja Ruotsi. Lisäksi aktiivista kasvatustoimintaa on Norjassa, Tanskassa, Irlannissa, Saksassa, Ranskassa, Sveitsissä, Italiassa, Hollannissa, Kanadassa. 1990-luvun lopussa on vehniä viety myös Venäjälle ja Luxemburgiin, ja näitä vientejä on tehty eniten Suomesta. 2. ROTUMÄÄRITELMÄ Origin: Ireland Utilization: Wheaten Terriers were always used by small farmers to kill vermin or help with the work about the farm. It was used for a long time on the difficult job of hunting badgers and otters. Classification FCI: Group 3 (Terriers) Section 1 (large and medium sized terriers) Brief historical summary: The history of the Irish Softcoated Wheaten Terrier has been somewhat abscured by its closeness to the other Irish Terrier breeds. The Wheaten is probably the oldest of the four breeds. Its existence for at least 200 years can be inferred from textual references to "soft-coated dogs. The relation of the modern Irish Terrier to Wheaten, though less well documented, appears to have been the result of deliberate breeding experiments. So the humble Wheaten probably has a fairly mixed ancestry. Despite the long history of the Wheaten, it wasn t until the 1930s, that the Softcoated Wheaten was officially recognized by the Irish Kennel Club. The breed has grown steadily in popularity since and is now becoming common in England and the United States and well known in other countries. General Appearance: A hardy, active, short coupled dog, well built, giving the idea of strength. Not too leggy nor too low to the ground. Important proportions: Foreface not longer than skull.
11 Behavior-temperament: Spirited and game. Good temperament. Most affectionate and loyal to his owners. Most intelligent. A trusty, faithful friend, defensive without aggression. Head: In general powerful without being coarse. Hair same colour as on body. Cranial region: Head long, on good proportion to the body. Skull flat and clean between ears, not too wide. Facial region: Nose: Black and well developed Jaws: Strong and punishing Cheeks: Bones not prominent Mouth: Teeth large, regular, scissors or level bite, neither undershot nor prominent. Eyes: Dark, dark hazel, not too large, not prominent, well placed Ears: Small to medium, carried in front, level with skull. Dark shading on base of ear allowed, and not uncommon accompanied by light coloured overlay. Rose or flying ears are objectionable. Neck: Moderately long and strong but not throaty. Body: Compact and not too long. Level top line. Shoulders: Fine, well laid back, muscular Chest: Deep, ribs well sprung Loins: Short, powerful Tighs: Strong and muscular Tail: Well set, not too thick, carried gaily.
12 Limbs: Forequarters: Hindquarters: Hocks: Hind declaws: Feet: Forelegs perfectly straight viewed from any angle. Good bone and muscle. Well developed, powerful muscle, stifles bent. Well let down, turned neither in nor out. Must be removed Small, not spreading. Toenails preferably black but varying colours allowed. Gait-movement: Straight action fore and aft, going and coming. Elbows tucked in. Side view: free, light co-ordinated movement. Coat: Hair: Texture soft and silky to feel and not hars. Young dogs excluded from this. Trimming permitted. Trimmed dogs: Coat cut close to the body at neck, chest and skull, and left especially long over eyes and under jaw. Whiskers encouraged. Profuse feathering on legs. Body coat trimmed to follow the outline of the dog. Tail trimmed close and neatly tapered. Pups: Are born true to type. They some reddish, greyish and sometimes clear wheaten. The masks are generally black. Sometimes there is black streak down the centre back or black tips to the body coat. These dark markings clear away with growth. No black is allowed at any age, with the exception of the muzzle which gradually clears, and the leathers as above. Colour: Any shade frome light wheaten to golden reddish hue. Size and weight: Height at the withers: dogs 18-19 inches (46-48cm). Bitches somewhat less. Weight: dogs 35-40 lbs (15-18kg). Bitches somewhat less. Faults: Undershot mouths. Overshot mouths. Nose any colour other that black. Overall mature coat not clear wheaten colour. Nervousness. Viciousness. Disqualifying faults: Yellow eyes. White coat. Brown coats. Sull, thick, wolly or cottony textured hair.
13 Note: Male animals should have two apparently normal testicles fully descended into the scorotum. 2.1. Rotumääritelmän esittely Yleisvaikutelma: Kestävä ja toimelias, antaa voimakkaan kuvan itsestään. Hyvärakenteinen, eikä vaikuta liian korkea- tai matalajalkaiselta. Luonne: Hyväluonteinen, eloisa ja valpas. Omistajaansa kiintyvä ja uskollinen. Älykäs. Luottavainen ja uskollinen, ystävällinen. Puolustustahtoinen olematta hyökkäyshaluinen. Iloinen, leikkisä ja aktiivinen, ei aggressiivinen. Vehnäterrierin luonteen sanotaan olevan huomattavasti lempeämpi verrattuna terriereihin yleensä. Oppivainen, rohkea ja energinen. Tulee toimeen lasten kanssa, eikä hermostu pienestä. Pennun kanssa on kuitenkin oltava tarkka etteivät lapset rasita sitä liikaa. Vehnäterrieri sopii perhekoiraksi, mutta ei sovi pihalla tai tarhassa pidettäväksi. Se sopii kaupunkiasuntoonkin hyvin, kunhan se pääsee tarpeeksi ulkoilemaan ja silloin tällöin juoksemaan vapaana metsään/koiratarhaan. Osa vehnistä pitää myös uimisesta, ja se onkin hyvää liikuntaa, samoin kuin toisten koirien kanssa leikkiminen ja juokseminen. Luonteeltaan vehnäterrieri on kuitenkin tyypillinen terrieri, vaikkei kuitenkaan yhtä ärhäkkä kuin jotkut sukulaisensa. Kärsivällisyytensä ja ihmisrakkautensa ansiosta vehnäterrieriä on käytetty terapiakoirana sairaaloissa ja vanhainkodeissa. Se tulee toimeen niin vieraiden ihmisten kuin koirien kanssa, mutta osaa tarvittaessa puolustaa omiaan. Pää: Pitkä, kooltaan sopusoinnussa runkoon nähden. Kallo litteä, korvien välistä sileä, ei liian leveä. Otsapenger selvä. Vahvat leuat. Kuono ei saa olla kalloa pitempi. Karva samanväristä kuin rungossa. Poskiluut eivät työnny esiin. Pää kokonaisuudessaan voimakas, ei kuitenkaan karkea. Kirsu: Musta, hyvin kehittynyt. Silmät: Tummat, eivät liian suuret eivätkä ulkonevat, hyvin asettuneet.
14 Korvat: Pienet tai keskikokoiset, ohuet, taipuvat kallon tasossa. Etureuna pään myötäinen. Korvien tummuus sallittua ja tavallista. Ruusukorvat tai harittavat korvat ovat virheelliset. Suu: tasa- tai leikkaava purenta, ei ala- tai yläpurentaa. Kaula: Kohtalaisen pitkä ja voimakas. Ei löysää kaulanahkaa. Runko: Tiivis, ei liian pitkä. Lanne lyhyt ja voimakas. Reidet vahvat ja lihaksikkaat. Lavat vinoasentoiset, kuivat ja hyvin runkoon kiinnittyneet, lihaksikkaat. Rintakehä syvä ja kylkiluut hyvin kaarevat. Häntä on korkealle kiinnittynyt ja iloisesti pystyssä. Ei liian paksu. Typistäminen Suomessa kielletty 1.7.1996 jälkeen syntyneiltä pennuilta. Raajat: Eturaajat: Aivan suorat joka kulmasta katsoen. Vahvat luut ja lihakset. Takaraajat: Hyvin kehittyneet, lihaksikkaat. Hyvät polvikulmaukset. Kintereet eivät sisä- eikä ulkokierteiset. Käpälät: Pienet, tiiviit. Kynnet mustat, värivaihtelu sallitaan. Liikkeet: Kyynärpäät tiiviisti rungossa. Raajat liikkuvat suoraan niin edestä kuin takaa katsoen. Sivusta katsoen liikkeet vapaat ja keveät, normaali askellus. Turkki: Pehmeän ja silkkisen tuntuista, ei karkeaa. Nuoren koiran karvanlaatu saa poiketa tästä. Kaikki värit vaaleasta vehnänväristä kullanpunertavaan ovat sallittuja. Trimmaus sallittu ja yleisesti käytössä Suomessa. Täysikasvuisella ei saa olla mustaa rungossa, valkoinen väri virheellinen. Trimmattu koira: Kaulan, rinnan ja kallo-osan karva lyhyttä. Erittäin pitkää silmien yläpuolella ja leuan alla. Viikset toivottavat. Raajat runsaskarvaiset. Rungon karva myötäilee sen muotoja. Häntäkarva lyhyttä, muotoillaan kärkeä kohden kapenevaksi. Pennut: Syntyvät väriltään punaisina, harmahtavina ja joskus vehnänvärisinä. Yleensä musta maski, joka häviää myöhemmin. Joskus musta juova kulkee selkää myöden tai karvankärjet ovat mustia. Nämä tummat merkit häviävät myös aikuistuessa.
15 Pahat virheet: Alapurenta, yläpurenta. Vaaleat, keltaiset silmät. Vaalea kirsu. Valkoinen turkki, ruskea turkki, muut kuin vehnän värit rungossa. Vihaisuus ja hermostuneisuus. Ohut, villainen turkki. 3. VEHNÄNPENTUJA VALITSEMASSA Olet tehnyt jo monta päätöstä, ensinnäkin olet päättänyt hankkia koiran, ja toiseksi olet päättänyt hankkia vehnäterrieri-rotuisen koiran. Olet tarkkaan miettinyt, että onko sinulla tarpeeksi aikaa, voimia ja tietoa koiran omistamiseen. Jos näin on, sinulle on luvassa jännittäviä hetkiä lähiaikoina. Mutta lisää valintoja on tehtävä, haluatko pennun vai täysikasvuisen koiran, uroksen vai nartun ja keneltä kasvattajalta pennun ostat? Ottaessasi pennun saat suuren vastuun ja vaikutusmahdollisuudet siihen, millainen koira pennusta aikuisena tulee. Pennut ovat ihastuttavia, mutta ne kasvavat isoiksi muutaman kuukauden sisällä. Pennun kehitysvaiheiden seuraaminen on mielenkiintoista ja opettavaista. Vastuun kantaminen siitä, että pennusta kasvaa tasapainoinen aikuinen koira on koiranpennun ottamisen edellytys, eikä tätä vastuuta saa lykätä lasten harteille. Perusasioiden opettamisessa (esimerkiksi sisäsiisteys ja yksinolo), voi olla myös omat hankaluutensa, ja niiden oppiminen vie aikaa vähintään puoli vuotta. Lisäksi nuoren koiranpennun ruokinta ja ulkoilutus vaatii aikaa muutaman tunnin välein, myös työpäivän aikana. Täysikasvuisen koiran kanssa vältyt näiltä asioilta, mutta menetät pentuajan kokemisen. Saat kuitenkin itsellesi valmiin koiran, jonka kanssa voit harrastaa ihan samoja asioita kuin pennunkin: leikkiä, kouluttaa ja kilpailla. Täysikasvuisen koiran pentuajasta ja aikaisemmista kokemuksista et saa välttämättä varmaa tietoa, etkä pysty niihin jälkikäteen vaikuttamaan. Rodun valinnasta olet jo suoriutunut, mutta tässä kohden annetaan vielä hetki aikaa miettiä, sillä kun tapaat ensimmäisen kerran vehnänpennun, et siitä enää halua luopua vaan se on menoa! Eli kaikki rodut on jalostettu käyttötarkoitusten mukaisiksi, joten
16 niillä on oma tyypillinen luonteensa. Terriereillä on ärhäkkä maine juuri menneisyytensä takia, niistä haluttiin itsepäisiä, lujia ja periksi antamattomia koiria, jotka menevät luolaan ajamaan ketun ulos tai kaivavat myyrät ulos käytävistään. Terrierin tehtävä oli taistella, ja se ei saanut olla arka vaan päättäväinen ja rohkea. Nämä esi-isien ominaisuudet saattavat ilmetä nykypäivän kaupunkikoirissakin, joten mieti vielä kuinka toimit, jos saat tulisen ja vahvaluonteisen koiran. Vehnät kuten muutkin koirat ovat kuitenkin yksilöitä, joihin perimän lisäksi vaikuttavat ympäristö ja kokemukset, joita koira kokee omistajiensa kanssa. Narttu vai uros? Tästä asiasta on yhtä monta mielipidettä kuin on koiranomistajaakin, eli se on aivan makuasia, jossa kukaan ei voi sinua neuvoa. Tässä on kuitenkin muutamia faktoja sukupuolista. Nartuilla on yleensä kaksi kertaa vuodessa juoksuaika, joka kestää 2-4 viikkoa. Tänä aikana narttua ei voi pitää uroskoirien lähettyvillä, ellei halua teettää pentuja. Lisäksi narttu tiputtelee 1-2 viikon ajan verta, jolloin on syytä joko suojata huonekalut tai ostaa nartulle pöksyt estämään paikkojen sotkeentumista. Nartun mielialat saattavat vaihdella juoksuaikana, ja joskus ne voivat tulla valeraskaiksi noin kahden kuukauden kuluttua juoksun loppumisesta. Juoksuaikana nartun kanssa ei voi käydä koulutuskentillä, eikä osallistua kilpailuihin. Urokset voivat rakastua tolkuttomasti haistaessaan juoksuisen nartun, jolloin ne vain ryntäilevät sydämenkuvat silmissään ja saattavat menettää ruokahalunsa sekä valvoa öisin. Kysele onko naapurissasi paljon narttukoiria, sillä uroksen monta viikkoa jatkuva lemmenkipeys on raskasta koiralle ja omistajalle. Uroksille on myös tyypillisempää paikkojen merkitseminen konttia nostamalla ja vahinkoja saattaa tapahtua joskus sisällekin. Tarina kertoo pöydällä olleesta joulutähdestä, jonka vehnäuros oli merkinnyt omaisuudekseen. Vehnäuroksen kanssa voit kuitenkin harrastaa läpi vuoden, eikä juoksuaikojen alkamista tarvitse jännittää kalenteri kädessä.
17 Hyvä kasvattaja on kullan kallis, sillä onnistuessasi valitsemaan tai sattuman ansiosta saamaan hyvän kasvattajan, siitä on sinulle tulevaisuudessa arvaamatonta hyötyä. Kokeneelta kasvattajalta saat apua, kun koirasi tarvitsee trimmata, olet lähdössä näyttelyyn, mietit mikä olisi hyvä ruokintatapa, koiralle tulee ripuli tai täiarmeija hyökkää pikku vehnäsi kimppuun, eli olipa asia mikä tahansa niin voit soittaa kasvattajallesi ja kysyä neuvoa. Kerry- ja vehnäkerhon www-sivuilta tai Suomen Kennelliitosta saat vehnäterriereiden pentuvälittäjän puhelinnumeron, ja häneltä voit kysyä missä päin Suomea sillä hetkellä on pentuja saatavilla ja mihin niitä on tulossa. Kasvattajiin voit tutustua myös näyttelyissä ja vehnäterrieri-kerhon tapahtumissa. Pentujen ensimmäiset elinviikot ovat tärkeitä, ja niiden tulevaisuus on paljolti kasvattajan käsissä. Mitä onnellisempi pentuaika on ollut, sitä suuremmat mahdollisuudet pennulla on kehittyä iloiseksi ja tasapainoiseksi aikuiseksi. Jos perheessä on jo koira, on toisen koiran hankintaan perehdyttävä. Kahdesta nartusta ja kahdesta uroksesta saattaa tulla vihamiehiä, jos ne ovat liian samanikäisiä. Ikäeron olisi oltava vähintään yksi vuosi, mieluiten yli kolme vuotta, jotta verisiltä yhteenotoilta ja valtataisteluilta vältyttäisiin. Varotoimenpiteistä huolimatta kannattaa varautua siihenkin, että koirat joskus tappelevat. Silloin on mentävä keskeyttämään tappelu ja rauhoitettava tilanne esimerkiksi koiraporttien avulla. Myöskään kovin vanha koira (yli kymmenen vuotta) ei aina välttämättä jaksa pienen pennun riehumista. Narttu ja uros tulevat toimeen mainiosti, mutta silloin on varauduttava sijoittamaan ne erilleen pari kertaa vuodessa, mikäli kumpaakaan ei aiota kastroida. Kun näet pennut, voi tulla kiusaus ottaa kaksi pentua yhtä aikaa. Jos kuvittelet kahden hoituvan yhden vaivalla, olet väärässä. Pentu vaatii aikaa ja haluaa huomiota vain itselleen, joten saisit tehdä kaikki koulutushetket ja hoitotoimenpiteet kahteen kertaan kummallekin erikseen. Kaksi samanikäistä saattaa myös leikkiä liikaa keskenään, joka aiheuttaa ylikuumenemista ja stressiä. Ja jos ne ovat jatkuvasti yhdessä, ne eivät pian enää osaa olla erillään.
18 3.1. Pitkä odotus Kun olet kaikista valinnoista suoriutunut, ja ottanut yhteyttä kasvattajaan, onkin jo aika valita se oma pentu! Hienoa olisi, jos voisit mennä tutustumaan pentuihin ja niiden vanhempiin noin kuukauden kuluttua syntymästä, sillä silloin pennut ovat jo aukaisseet silmänsä ja lähteneet kulkemaan ympäri pesäänsä. Alle kuukauden ikäisiä ei vielä yleensä päästetä katsomaan. Varaudu siihen, että nämä neljäviikkoiset veijarit imeskelevät sormesi, kengännauhasi ja tulevat pissalle jalkojesi viereen. Tarkkaile ja tutustu myös pentujen emään ja jos mahdollista myös isään. Jos emo on arka, se voi käytöksellään vaikuttaa myös pentujen tulevaan käytökseen. Keskustele kasvattajan kanssa, kysele ja tenttaa kaiken minkä keksit. Hyvällä kasvattajalla on aikaa, tarmoa ja rakkautta pennuille, ja hän jaksaa keskustella niistä kanssasi. Hyvä kasvattaja haluaa myös tietää mihin olosuhteisiin hän koiransa myy, ja hän voi myös valita kenelle pentu annetaan ja kenelle ei. Hän osaa myös suositella perheellesi sopivaa koiraa, kun kerrotte hänelle mitä olette koiran kanssa suunnitelleet tekevänne. Eli tuleeko siitä isän lenkkikaveri, tyttären agilitykoira, pikkuveljen lemmikki vai äidin näyttelykoira? Kun olet päätöksesi tehnyt ja pentu on sinulle varattu, on aika maksaa varausmaksu. Se varmistaa sinulle, että saat haluamasi pennun ja antaa kasvattajalle varmuuden siitä, että olette tosissanne hankkimassa koiraa. Ennen varausmaksua kannattaa selvittää mahdolliset esteet, ettei kauppaa sitten tarvitsisi perua. Näitä esteitä voivat olla muun muassa perheenjäsenten allergiat, tuleva muutto, vuokraisäntä ei hyväksy lemmikkejä ja niin edespäin. Koiranpentua pitää vielä ensimmäisen tapaamiskerran jälkeen odotella kuukauden ajan, sillä koiranpennut ovat luovutusiässä seitsemän viikon ikäisinä. Silloin ne ovat tarpeeksi vanhoja jättämään emonsa ja ovat valmiina kohtaamaan maailman. Odotusaika tuntuu pitkältä, mutta ajan kulumista voi jouduttaa tutustumalla alan kirjallisuuteen, hankkimalla pennulle leluja, nukkumispaikan, pannan, hinnan, harjoja ja keskustelemalla muiden koiranomistajien kanssa. Koirankasvatus on ala, josta jokaisella on omat käsityksensä ja uskomuksensa. Yhdistelemällä muiden kokemuksia ja kirjojen tietoja löydät varmasti itsellesi omimman tavan opettaa pentuasi.
19 3.2. Pennun osto Ostaessasi pentua voisi olla hyvä jos sinulla olisi joku asiantunteva tuttavasi mukana, etenkin jos olet hankkimassa ensimmäistä koiraasi. Harjaantunut koiraihminen näkee pennusta puolia, joita kokematon ei erota. Myös pennun sukutaulut ovat hyödyllisiä, sillä jos pennun vanhemmilla/ isovanhemmilla ei ole merkintöjä näyttelymenestyksestä, ei kannata pennusta odottaa sen suurempaa näyttelykehissä menestyjää. Kukaan kasvattaja ei tosin voi taata pennun tulevaisuutta, vaikkakin pennun lähtökohdat olisivat täydelliset. Koirakauppa tehdään aina Suomen Kennelliiton virallisella lomakkeella, josta yksi osa tulee ostajalle. Kasvattajalla saattaa olla joitain erityistoivomuksia pennun suhteen ja kaikista niistä on syytä tehdä merkintä kauppakirjaan, sillä näin vältytään mahdollisilta erimielisyyksiltä, joita saattaa syntyä jopa vuosia koiran oston jälkeen. Usein myös rodulla esiintyvät perinnölliset sairaudet kirjoitetaan kauppakirjaan, jotta ostaja olisi varmasti tietoinen niistä. Lue kauppakirja aina tarkasti läpi ennen allekirjoitusta, ja pyydä selvitys jostain kohdasta, jos et ymmärrä sitä. Kun sopimus koiran kaupasta tehdään, maksetaan pennun hinta heti kasvattajalle. Pennun omistus siirtyy samalla uudelle omistajalle. Vehnäterrierin pentujen hinnat liikkuvat 1000 1500 euron tienoilla. Kaupasta voidaan tehdä myös osamaksusopimus, jolloin sovitaan pennun maksamisesta erissä määrättyyn päivään mennessä. Sen mukaan pentu siirtyy uudelle omistajalle, mutta omistusoikeus siirtyy ostajalle vasta, kun koko kauppahinta on maksettu. Mikäli ostaja laiminlyö maksamisen, on kasvattajalla oikeus hakea pentu takaisin. Koiranpentu voidaan myös sijoittaa, jolloin kasvattaja haluaa pitää pentuun osittaisen omistusoikeuden. Kasvattaja voi pitää pentuun esimerkiksi jalostusoikeuden, kilpailuoikeuden tai näytteille asettamisoikeuden. Sijoitussopimukseen kannattaa tutustua tarkasti, jotta sopimusehdot olisivat molemmille osapuolille selvät ja riidoilta tulevaisuudessa vältyttäisiin. Tavallisesti nartun sijoittamista vastaan kasvattaja teettää nartulla pennut, jonka jälkeen omistusoikeus siirtyy sijoituksen vastaanottajalle. Lisäehdoista, hoitomaksuista, vakuutuksesta ja onnettomuustapauksista kannattaa sopia etukäteen.
20 Pennun ostaja saa kasvattajalta rekisteritodistuksen, joko kaupantekohetkellä tai myöhemmin. Alkuperäinen kappale kuuluu aina pennunomistajalle. Rekisteritodistuksesta ilmenee koiran rekisteröintinumero, sukutaulu, syntymäaika ja muita tietoja. Rekisteritodistus vaaditaan näyttelyihin, kokeisiin ja jalostukseen osallistuvilta koirilta. Rekisteröimättömät ja sekarotuiset saavat osallistua tottelevaisuuskokeisiin ja agility-kilpailuihin, niiltä vaaditaan vain normaalit rokotustodistukset. Pennun hintaa voivat alentaa siinä ilmenneet virheet. Uroskoirilla kivesvikaisuus pudottaa pennun hintaa, sillä sitä ei voida käyttää näyttelyissä, kokeissa tai jalostuksessa. Pennulla todetut koukkuhännät, tyrät ja purentaviat alentavat myös hintaa. Päinvastoin pennun hintaa nostavat emän ja isän meriitit ja kilpailumenestys. Epäselvissä tapauksissa rotuyhdistyksen jalostustoimikunnalta saa apua. Pennut ovat usein eläinlääkärin tarkastamia ennen luovutusta, ja riippuen niiden iästä ne voivat olla rokotettuja ja tatuoituja. Pennut ovat saaneet myös ensimmäisen matokuurinsa kasvattajan luona. Kannattaa myös ottaa selvää koiravakuutuksista, ja vakuuttaa pentu ainakin ensimmäisen vuoden ajaksi. Vakuutukset eivät korvaa kuitenkaan perinnöllisiä sairauksia. Kerry- ja vehnäkerhon suositus kasvattajilleen on se, että kasvattaja korvaa perinnölliseen sairauteen kuolleen pennun hinnan, jos koira on alle yksivuotias. Kasvattaja korvaa puolet hinnasta, jos pentu kuolee alle kolmevuotiaana. Kerry- ja vehnäkerhoon kuuluvat kasvattajat noudattavat tätä tapaa. Suurin osa kasvattajista haluaa pitää yhteyttä pennun uuteen omistajaan. Olisikin mukavaa, että pennun omistaja kirjoittaisi tai soittaisi silloin tällöin ja kertoisi pennun kehityksestä, niin huonosta kuin hyvästä kasvattajalle ja valokuvat ovat myös kivoja. Monet vehnäterrierien kasvattajat trimmaavat pentunsa ennen luovutusta, ja ottavat ne mielellään myöhemminkin trimmattavaksi. Myös näyttelyissä ja kerry- ja vehnäkerhon leireillä on mukava tavata kasvattajaa sekä muita vehnäihmisiä. Oman koiran pentuesisaruksia on mukava tavata, ja aika vierähtää mukavasti kun koirat saavat jälleen leikkiä yhdessä ja omistajat turista vaikkapa pentutapaamisissa.