Pasi Hujasen lähetysrengas Kirje 1/2015, 19.01.2015 c/o Pasi Hujanen, SLEY, PL 184, 00181 Helsinki Tämän renkaan yhdyshenkilönä toimii Pasi Hujanen, osoite: Sley, PL 184, 00181 Helsinki. Hänelle tulee ilmoittaa osoitteenmuutokset jne. Pankkisiirron viitenumero pysyy koko ajan samana, eli voit käyttää samaa pankkisiirtoa useamman kerran, jos maksat esimerkiksi automaatilla tai internetin kautta. Mikäli tarvitset viitenumeroa, ota yhteys Anna Poukkaan, puh. 09-251 390. Uudenmallisten yhteiseurooppalaisten tilinumeroiden mukaan Sleyn lahjoitustilin muoto on: IBAN: FI13 8000 1500 7791 95 BIC:DABAFIHH Lähetyskannatus Pasi Hujasen työn tukemiseksi Sleyn tilille IBAN: FI13 8000 1500 7791 95 - tiedonannolla Pasi Hujasen lähetysrengas ja oma seurakuntasi tai - Pasi Hujasen yleisviitenumerolla 10078 89200 30001 01518 tai - henkilökohtaisella viitenumerolla, jolloin kannatuksesi näkyy automaattisesti myös seurakuntasi lähetyskannatuksena. Henkilökohtaisen viitenumeron saat Sleyn toimistosta Anna Poukalta puh. 09 251 39 220 tai sähköpostitse anna.poukka@sley.fi Mikäli haluat renkaan jäseneksi, ota yhteys Pasi Hujaseen, tiedot yllä. Mikäli taas haluat avustaa diakoniatyötä, on vuonna 2015:kin koko vuoden kestävä keräys diakonia-avun saamiseksi Inkerin kirkon seurakuntiin. Jos haluat antaa lahjasi tähän tarkoitukseen, käytä tiliä: IBAN: FI13 8000 1500 7791 95 viite 10078 89200 30010 04517 Keräyslupa 2020/2010/3611 Poliisihallituksen 13.1.2015 myöntämän keräysluvan POL-2014-12480 mukaisesti Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys ry voi kerätä varoja 13.1.2015-31.12.2016 koko Suomessa Ahvenanmaata lukuun ottamatta julistus-, opetus- ja diakoniatyöhön kotimaassa sekä yhdistyksen lähetyskohteissa ulkomailla. Käytä viitettä, se takaa, että raha menee oikeaan kohteeseen, lisäksi se vähentää työtä ja kuluja Sleyn Keskustoimistolla. Terveisin Pasi Hujanen Edellisen kirjeen jälkeen tapahtunutta 1. Viimeinen tapaaminen Olin käymässä Skuoritsan seurakunnan vanhainkodilla. Siellä oli käynyt niin paljon vierailijoita, että sanoin, että tulen myöhemmin antamaan ehtoollista. Pääsin parin kilometrin päähän, kun puhelin soi: Voitko tulla takaisin? Katri on huonossa kunnossa. Voitko antaa ehtoollista? Käännyin ja kävin tapaamassa Katria, joka on ollut vanhainkodissa jo yli kymmenen vuotta. Seuraavana perjantaina kolmen päivän päästä sain tekstiviestin, että Katri oli kuollut. Nyt Puškinissa on useampia tosi huonossa kunnossa olevia vanhuksia. Kun tein vuodelle 2015 uuden kyläkäyntilistan, huomasin, että käyntipaikkojen määrä oli pysynyt suunnilleen samana: kuolleiden tilalle oli tullut uusia käyntikohteita. 2. Kun ei vain tulisi sota Moni seurakuntalainen on huolestuneena kysellyt: Eihän vain tule sotaa?
Sitähän meistä kukaan ei tiedä, mutta onneksi Ukrainan tilanne näyttää hieman rauhoittuneen. Yleisen propagandan takia moni ajattelee, että Yhdysvallat hyökkää Venäjälle. Olen sanonut, että ei Ukraina niin tärkeä ole lännelle, että siitä alettaisiin sotimaan. Toivottavasti olen oikeassa. 3. Pelleilyä? Yhdysvallat asetti Venäjälle uusia pakotteita. Mm. koko moottoripyöräkerho, jonka vieraana presidentti Putin oli, asetettiin matkustuskieltoon Yhdysvaltoihin (toisen uutisen mukaan vain kerhon johtaja). Kerhon nimi on Yön sudet usein sitä kutsutaan Venäjän Hell s Angels Helvetin enkeleiksi. Vaikea tuollaista on ottaa vakavasti. Ehkä Venäjä vastapakotteena estää Michelle Obaman kampaajan pääsyn Venäjälle. Onkohan Washingtonissa kaikki muumit kotona? 4. Asunto halvalla Itä-Viroa kutsutaan joskus Viron Siperiaksi. Sinne muutti Neuvostoliiton aikana paljon venäläisiä. Esimerkiksi Narvassa venäläisten osuus on yli 90 %. Alueella on palavankiven eli ruskohiilen kaivoksia. Nyt monet kaivospaikkakunnat kituvat. Esimerkiksi Püssissa, Kiviolissa ja Ahtmessa on mahdollista ostaa asunto halvimmillaan alle kahdellatuhannella eurolla. Viron palkkataso on noin neljännes (849 euroa kuukaudessa) Suomen palkkatasosta eli jopa siihen nähden asunnot ovat lähes ilmaisia. Ajattelen, että jatkossa moni eläkeläinen muuttaa Suomesta Viroon sinne voi muodostua alueita, joissa tulee toimeen suomen kielellä kuten oli aikanaan Ruotsissa suurten muuttovuosien jälkeen. Asuntoja voi katsoa internetistä: kv.ee 5. Mummo tuli finkalla Olin joulun alla käymässä eräällä Skuoritsan kylällä. Mummo ei ollut kotona, mutta pian hän tulikin potkukelkalla tie oli todellakin kuin luistinrata. Hän sanoi: Tulin finkalla! Finka tarkoittaa oikeastaan suomalaista naista, mutta potkukelkka on saanut saman lempinimen. Toinen monipuolinen sana on rutzka, joka voi tarkoittaa kädensijaa, ovenkahvaa, mutta myös (kuulakärki)kynää. Kolmas monimerkityksinen sana on avtomat, joka voi tarkoittaa rynnäkkökivääriä (=automaattiase) tai pankkiautomaattia. 6. Laskutaito on näköjään unohtunut Väitin viime kirjeessäni, että ajoin edellisellä autollani noin kuusi kertaa maapallon ympäri. Mutta 329000 kilometriä on noin kahdeksan kertaa maapallon ympäri. Äitini kertoi, että osasin laskea jo 5-vuotiaana. Joululaulu taitaa olla oikeassa: vanhakin nuortuu, jopa alle 5-vuotiaan tasolle. Viime vuoden loppu oli varsin kiireistä aikaa. Pientä vastatuulta Helsingin asunnon putkiremonttimme piti valmistua marraskuun lopulla, mutta se ei ole vieläkään valmis. Niinpä jouduimme Riitan kanssa olemaan joulun ja uudenvuoden ajan Sleyn vierashuoneella Kalliossa. Kävimme myös muutaman päivän matkalla Tallinnassa minä kävin samalla pitämässä suomenkielisen joulujumalanpalveluksen (tosin myöhässä eli 28.12.) Narvassa ja pari jumalanpalvelusta Venäjällä. Remontin ajan olen joskus nukkunut asunnolla mutta se ei minua oikein innosta, kun aamulla seitsemältä tulevat rakennusmiehet ja minä olen yövalvoja enkä osaa käydä nukkumaan aikaisin. Toinen ongelma remontin takia on ollut se, että kaikki tavarat ovat väärissä paikoissa remontin tieltä piti tyhjentää koko keittiö, WC ja kylpyhuone ja osia muistakin huoneista. Niinpä tavaroiden etsimiseen on mennyt aikaa. Eikä veden ja WC:n puutekaan löytyvät naapurirapusta ole asumismukavuutta lisännyt. Kolmas ongelma remontista oli, että puhtaat vaatteet alkoivat loppua. Ostin Narvassa olevasta
humanitaarisen avun kaupasta paitoja siellä ne maksavat 1.5-2.5 euroa ja ovat usein käyttämättömiä. Papinpaitoja pesin Tuutarissa. Nyt pesukone toimii kotona ja se saakin pyöriä ahkerasti, että pesemättömien vaatteiden vuori tulee puhtaaksi. Toinen ajansyöjä tosin iloinen sellainen oli autonvaihto. Vaikka uusi auto on saman yhtymän tekemä kuin vanhakin, on niiden politiikassa suuri ero. Vanhassa autossa ei ollut sisällä kuin aivan olemattomat säilytystilat, uudessa autossa on erilaisia lokeroita paljon ja ne ovat isoja. Vieläkään en ole saanut kaikkia säilytystiloja kokonaan käyttöön. Minulla on ollut tapana lukea auton käyttöohjekirja läpi. Jos sitten tulee joku ongelma tien päällä, tietää, onko siihen jotain neuvoa ohjekirjassa. Uuden auton ohjekirjassa on lähes neljäsataa sivua. Ajattelin, että luen sitä rajan jonoissa, mutta niitä ei viime aikoina (onneksi) ole ollut, eli olen päässyt vasta noin sivulle sata. Muutaman uuden piirteen autosta olen jo oppinut, mutta esimerkiksi ajotietokoneen toiminta on edelleen selvittämättä. Myös tietokoneeni sekosi sen käyttöjärjestelmään (Windows 7) tuli joku vika, jota ei voitu korjata. Niinpä Windows piti asentaa uudelleen. Mutta Sleyn käyttämä tietokonefirma teki työn ala-arvoisesti. Suuri osa vanhoista ohjelmista oli jätetty asentamatta mm. antivirusohjelma, onneksi Windows varoitti ensimmäisellä käynnistyskerralla, että sitä ei ole asennettu. Myöskään tulostimet eivät toimineet. Onneksi eräs Tuutarin seurakuntalainen on sanonut, että voin käydä heillä, jos tarvitsen nopeaa internetyhteyttä. Latasin heillä monia puuttuvia ohjelmia, mutta kun palattuani Tuutarin kirkolle vielä kolmen aikaan yöllä yritin saada tulostinta toimimaan, ajatukset Sleyn tietokonefirmasta eivät olleet kovin kristillisiä. En olisi saanut tietokonettani kuntoon ilman Fjodor Tulyninin apua kahteen kertaan piti käydä Puškinissa Tuutarin kirkon internet-yhteys on niin hidas, että korjaaminen sen avulla ei olisi onnistunut. Eikä kone ole vieläkään täysin kunnossa. Välillä se jumiutuu ja tulostuksissa jos niissä on kuvia on ongelmia. Mutta en haluaisin vaihtaakaan konetta: edessä olisi taas samat ongelmat, kun kaikki pitäisi asentaa uudelleen. Joulukuu oli myös töiden suhteen kiireistä aikaa: yritimme käydä katsomassa mahdollisimman montaa vanhusta kylillä. Vladimir Batuhtinin kanssa kävimme myös pitämässä jumalanpalveluksen Latvian pääkaupungissa Riikassa siellä on Puškinin ystävyysseurakunta. Niinpä auton matkamittariin kertyi yli 7000 kilometriä ensimmäisen kuukauden aikana. Matkalla kävimme tapaamassa Sleyn Viron lähetti Kari Tynkkystä, joka joulukuun alussa oli siirtynyt keskelle Viroa, Paideen kirkkoherraksi. Vähän kävi kateeksi, kun Karilla oli 160 neliön pappila ja itse asun Tuutarin kirkolla noin 12 neliön huoneessa. Mutta kun katson huoneeni lattialla pyöriviä villakoiria, ajattelen, että hyvä, ettei ole enempää siivottavaa, kun ei tuota pientä huonettakaan tahdo ehtiä siivota. Elän toivossa, että tammikuun lopulla putkiremontti valmistuu ja pääsen taas kotona saunaan. Joka tapauksessa tammikuun loppu menee tavaroiden paikalleen laittamisessa, saunaa lukuun ottamatta remontti alkaa olla valmis. Paluumuuttaja = puoliviisas Kuten jo mainitsin, menin vuoden lopulla Narvasta Venäjälle. Venäjän puolella tulli on Ivangorodissa. Siellä on oma systeeminsä, kuinka raja ylitetään. Venäläisille autoille on oma jono, muut ovat omissa jonoissaan jne. Systeemi toimii erittäin hyvin paitsi silloin, kun joukossa on ensikertalaisia. Ihmettelin, kun suomalaisilla rekisterikilvillä varustettu auto ajoi venäläisten jonoon. Sanoin auton kuljettajalle, että et sinä sieltä pääse yli. Mies vastasi venäjäksi: Sanoivat, että voin tulla tähän jonoon! Ihmettelin, kuka moisen luvan oli antanut. Vähän ajan kuluttua paikalle tuli venäläinen rajavartija, joka kysyi, miksi hän on väärässä jonossa. Eihän muu auttanut, kuin mennä oikeaan jonoon johon sillä välillä oli tullut pari autoa lisää. Kun hän meni oikeaan jonoon, vaimo jäi odottamaan passintarkastusjonoon. Sanoin hänelle, että ei teidän passeja katsota, ennen kuin auto on tarkastuskopin kohdalla. Sanoivat, että voimme tulla! Kohta mies ja lapsi tulivat myös jonoon. Kohta samainen rajavartija tuli kyselemään, missä auto on.
Jonon viimeisenä tietysti. Miksi olette passintarkastusjonossa? Sanoivat, että saamme tulla! Sanoin rajavartijalle, että he eivät usko ketään. Mies puolustautui: Olemme ensimmäistä kertaa tällä rajalla! Sanoin, että silloin erityisesti olisi syytä kuunnella muiden neuvoja. Ikävä kyllä passintarkastaja oli jo aloittanut passien kirjaamisen ja niin koko jono odotti heitä. Kun dokumentit olivat valmiita, he menivät autoonsa odottamaan, että edellä olevien autojen paperit tulisivat kuntoon. Eli oman sekoilunsa takia hekin pääsivät rajan yli hitaammin: tulli oli koko episodin ajan ollut tyhjä, koska kukaan ei päässyt sinne odotellessaan kiilaajien dokumenttien valmistumista ja jos he olisivat heti menneet oikeaan venäläisten jonoa pitempään jonoon he olisivat olleet paria autoa lähempänä rajan ylitystä. Tapaus toi mieleeni tilanteen, jossa puhuin venäjänopettajani kanssa paluumuuttajista. Hän kuuli palaumnaja eli puoliviisas = suomeksi puolihullu. Totesin, ettei siinä aina ole suurta eroa. Myös Vaalimaalla näkee samantapaisia sankareita : ajetaan passintarkastuskopille ja vasta siellä aletaan täyttämään maahantuloilmoitusta ja tullikaavaketta. Muut sitten odottavat, mutta Vaalimaalla yleensä voi vaihtaa jonoa Ivangorodissa se ei ole sallittua. Mutta osaavat suomalaisetkin sikailla. Menin tankkaamaan Viipurin Nesteelle. Siellä vain kahdesta pumpusta saa dieseliä. Molemmat olivat varattuja. Menin sen auton perään, joka sai ensiksi tankin täyteen. Miehiä ei kuulunut ja huomasin, että he olivat menneet kahville ja jättäneet autonsa tukokseksi. Niin he varmaan tekevät Suomessakin? Epäilen kuitenkin, että takana oli asenne: Joutavat ryssät odottamaan! Miehet olivat liikkeellä vanhalla valkoisella Mersulla Peruutin autoni mahdollisimman lähelle pumppua ja sain sen tankatuksi. Meinasin mennä sanomaan noille sankareille, että jos kiivasluonteinen venäläinen joutuu odottamaan teidän kahvinjuontianne, voi olla, että renkaisiin ilmestyy ylimääräisiä reikiä. Mutta opetus voi olla tehokkaampi, kun sen kokee pohjia myöten. Lontoossa käydessäni luin paikallisesta ilmaisjakelulehdestä eräästä sinne muuttaneesta venäläisestä uusrikkaasta, jonka omaisuus oli otettu takavarikkoon, kun hän oli joutunut Interpolin pidätettävien listalle. Hän sai estettyä välittömän karkotuksen Venäjälle, mutta englantilaisen oikeusprosessin aikana hän sai käyttää vain 12500 puntaa viikossa (noin 50000 euroa kuukaudessa). Vaimo valitti lehdessä: Pysymme juuri ja juuri hengissä! Ei ole ihme, että englantilaiset eivät ole kovin ihastuneita rikkaisiin venäläisiin. He ostavat kalliita asuntoja ja niinpä Lontoon asuntojen hinnat ovat nousseet niin korkeiksi, että tavallisella palkansaajalla ei yleensä ole mahdollisuutta asua kuin kaukaisissa lähiöissä. Toisaalta viime kesänä kuollut entinen valtiovarainministeri Ahti Pekkalakin sanoi, että kyllähän sitä ministerin eläkkeellä juuri ja juuri elää, jos käy ahkerasti marjassa ja sienessä. Tavallisen palkansaajan oli vaikea ymmärtää lausahdusta. Nämä kolme tapausta muistuttavat siitä, että kristityt ovat viides evankeliumi : ihmiset katsovat, kuinka me elämme ja vetävät siitä johtopäätöksiä Jumalasta ja uskosta. Ei voi ostaa autoja Joulukuun puolivälissä Venäjän keskuspankki yritti hillitä ruplan arvon putoamista nostamalla keskuspankin viitekoron 10.5 %:sta 17 %:iin. Markkinat tulkitsivat tilanteen toisin ja näkivät sen merkkinä Venäjän talouden lopullisesta romahtamisesta. Yhdessä päivässä euron kurssi putosi 74.77:stä 91.52:een. Katsoin internetistä, mitä taloudessa oli tapahtunut. Ei muuta kuin tuo koronnostopäätös. Totesin, että tämä on taas ylireagointia. Niin olikin, seuraavana päivänä rupla nousi 75.49:ään. Mutta tuolla kurssiheilahtelulla oli suuria seurauksia. Useat autonvalmistajat lopettivat autoja myynnin Venäjällä: Ei ole hintaa, millä myydä, kun ei tiedä, mikä ruplan arvo on huomenna! Ihmiset ostivat kaupasta suuret määrät tavaraa. Takana oli kaksikin ajatusta: huomenna ne voivat olla paljon kalliimpia esimerkiksi IKEA nosti hintoja reippaasti ja osa pelkäsi, että tavarat loppuvat, kuten kävi 1998, kun ruplan arvo edellisen kerran romahti. Eräässä suuressa supermarketissa osa hyllyistä erityisesti alkoholihyllyt, olihan kohta tulossa vuoden suurin juhla eli uusivuosi oli tyhjiä. Mutta nyt Venäjällä isoilla kauppaketjuilla on suuret varastot, eikä kauppaa niin vain saa ostetuksi tyhjäksi. Illalla eräs seurakuntalainen pyysi apua: Voitko lähteä kanssani kauppaan? Äiti haluaa ostaa ruokaa varastoon. Kävimme ostamassa pari ostoskärryllistä ruokaa. Seurakuntalainen suhtautui ideaan
epäillen: Sanoin äidille, että keväällä saamme taas seuloa matoja makaronien seasta, kuten teimme keväällä 1999! Eräs Tuutarin seurakuntalainen on ison lastentarhan johtaja. Hän kertoi, että he eivät voi ostaa ruokaa: laki määrää järjestämään tarjouskilpailun, mutta kukaan ei halua tehdä tarjousta, kun ruplan arvo on epävarma. Tarjous pitää tehdä koko seuraavaksi vuodeksi. Eräillä alueilla olikin pyydetty lupaa ottaa käyttöön vanha systeemi, eli sopia hinnat dollareissa, mutta se kiellettiin. Vuodenvaihteen jälkeen kysyin, oliko lastentarhaan saatu ruokaa. Saimme lopulta tarjouksia, mutta hinnat olivat todella korkeita! Myös pankit rahastivat tilanteella. Kun ruplan kurssi putosi, Hatsinassa pankki myi euroja 120 ruplalla, mutta osti niitä 67 ruplalla. Yleensä ero on vain muutaman prosentin, tyyliin 45.23/44,65. Ehkä ne pelkäsivät, että tammikuun lopulla eurolla saa 200 ruplaa, kuten hurjimmat asiantuntijoiden ennustukset väittävät. Surkuhupaisaa oli kuulla Riitalta, että joulun jälkeen eräs talousasioihin keskittynyt tietotoimisto julisti, että rupla oli ollut edellisellä viikolla maailman eniten vahvistunut valuutta. Olen sanonut, että jos istutan tänä vuonna yhden porkkanan ja ensi vuonna kolme, siinä on kasvua 200 prosenttia. Mutta ei sillä silti vielä elä. Erilaisten tilastojen kohdalla pitää katsoa myös sitä, miksi aloituspiste on, mikä on. Akava aloittaa jäsenmäärän kehitystä kuvaavan käyrän mielellään sitä vuotta edeltävästä vuodesta, jolloin opettajien ammattiliitto liittyi Akavaan tuli heti alkuun reipas kasvu Maksoinko turhaan? Kuten edellisessä kirjeessä kerroin, sain pitkästä aikaa sakon. Kun katsoin myöhemmin kyseistä kohtaa Kievin valtatiellä, totesin, että sain sakon sittenkin turhaan. Pysähtymiskieltomerkki kyllä oli, mutta sen ja bussipysäkin välissä oli risteys eli merkki ei ollut enää voimassa pysäkillä. Tarkoitus on, että se olisi voimassa pysäkillä, mutta merkki on väärä. Pysäkin jälkeen on toinen merkki, jossa kerrotaan, että pysähtymiskielto loppuu. Ensimmäiseen merkkiin olisi pitänyt laittaa lisäkilpi 200 metriä, sitten kielto olisi ollut voimassa bussipysäkillä. Mutta turha asiasta olisi ollut riidellä lopputulos olisi ollut, että olisin saanut vain suuremman sakon. Kun teologian ylioppilaina olimme Leningradissa matkalla, kävimme pienellä porukalla syömässä ravintolassa. Kun lasku tuli, seurueen ainoa venäjänkielentaitoinen Anna-Mari Kaskinen huomautti tarjoilijalle, että eihän yhtä ruokalajia ollut tilattu kuin kolme, mutta oli laskutettu neljä kertaa kolme ruplaa. Tarjoilija poistui ja palasi uuden laskun kanssa, jossa oli kolme kertaa neljä ruplaa eli loppusumma säilyi ennallaan. Kun kerroin sakosta Vladimir Batuhtinille, sanoin, että syyksi oli laitettu, että en ollut antanut jalankulkijalle vapaata kulkua suojatiellä. Se oli makea pala! Vladimir kertoi, että poliiseilla on kiintiöt erilaisia rikkomuksia pitää löytää ja suojatie-sakkoja on vaikea kirjoittaa. Tuskin koskaan venäläinen liikennepoliisi alkaa toimia kuten suomalainen virkaveli! Jotain puuttuu Olen esittänyt useammalle kyydissäni olleelle kysymyksen: mitä autosta puuttuu. Kukaan ei ole osannut vastata oikein. Tupakansytytin ja tuhkakuppi. Järjetöntä! Nyt tupakoitsija sytyttää tupakkansa sytkärillä ja menettää hämäränäkökykynsä pitkäksi aikaa. En usko, että tupakointia saadaan näin lopetettua. Mutta kaipa tämä on taas yksi kuuluisa EUsäädös. Toinen huono uudistus on auton takavalojen muuttaminen ledeiksi. Ne ovat kylmät, eivätkä sulata niiden päälle kertyvää lunta. Vähintään takasumuvalon pitäisi olla vanha (kuuma) hehkulankapolttimo. Auto näkyy muutenkin keräävän lunta ja likaa perään taka-akseli on lähellä perää. On siitä yksi etukin: perässäroikkujat pysyvät edes vähän kauempana, kun saavat märällä tiellä kunnon likasuihkun
tuulilasiinsa. Vaarakin asiaan liittyy: Venäjällä poliisi mielellään antaa sakon, jos rekisterikilpi on lumen tai lian peitossa. Koussulan kylällä vajaan viidenkymmenen kilometrin ajon jälkeen. Korjaus vanhaan kirjeeseen Aina välillä ajatus katkeaa. Kerroin syksyllä Ukrainan sisäisistä jännitteistä. Mutta asia jäi pahasti kesken eli otetaan uudestaan. Idässä asuvia venäläisiä kutsutaan (pilkka)nimellä moskolets. Lännessä asuvia ukrainalaisia taas kutsutaan nimellä hohol. Sitä kovempi on nimitys bandera joka viittaa Toisen maailmansodan aikaiseen ukrainalaiseen kapinajohtaja Stepan Banderaan, joka taisteli saksalaisten puolella. Tulee siis lähelle natsia. Banderaa on viime aikoina viljelty ahkerasti venäläisessä tiedonvälityksessä. Suomessa se vastaisi lähinnä lahtaria eli on ymmärrettävää, ettei sen käyttö paranna tilannetta. Ihmettelin kerran, kuinka kielteisesti eräs seurakuntalainen suhtautui ukrainalaisiin, kutsui heitä koko ajan hoholeiksi. Toki heilläkin oli työpaikalla viety määrärahoja, joilla oli autettu Itä-Ukrainasta tulleita pakolaisia, mutta silti suhtautuminen tuntui kaikkea muuta kuin kristilliseltä. Tilanteen teki entistä omituisemmaksi se, että hän itse oli puoli-inkeriläinen eli häntä voisi hyvin kutsua tsuhnaksi. Tuskinpa hän siitä pitäisi. Vähän syntisiä Loppiaisen Hatsinan kirkkoherra Viktor Vorontsov aloitti jumalanpalveluksen: Syntisiä on vähän. Pyhät ovat kotona! Loppiainen on siitä poikkeuksellinen kirkollinen arkipyhä, että se on Venäjälläkin vapaapäivä. Seuraava päivä on ortodoksikirkon joulu ja tänäkin vuonna 1.-11.1. olivat kokonaan vapaita tosin presidentti Putin vaati virkamiehiä tulemaan töihin: Nyt tilanne on niin vaikea, että meillä ei ole varaa näin pitkään vapaaseen! En tiedä, kuinka moni noudatti presidentin kehotusta. Inkerin kirkossa ei yleensä ole uudenvuodenpäivän jumalanpalvelusta kukaan ei kuitenkaan tule, sanotaan. Päivä on kuitenkin myös kirkollinen juhla Jeesuksen ympärileikkauksen ja nimenantamisen päivä. Tosin Neuvostoliiton aikana siitä tehtiin suurin maallinen juhla silloin tulee Pakkasukko ja antaa lahjat. Kun se Venäjällä on vielä ennen ortodoksikirkon joulua, pyrittiin sen korostamisella saamaan ihmiset unohtamaan kristillinen juhla eli joulu.
Moni arkipyhä Tapaninpäivä, toinen pääsiäispäivä, kiirastorstai, helatorstai, pyhäinpäivä jää Inkerin kirkossa vaille jumalanpalvelusta. Niissä anglikaanikirkoissa, joissa käyn Nizzassa ja Lontoossa, on pääsääntöisesti jumalanpalvelus joka päivä. Ymmärrän, että moni Inkerin kirkon papeista on toisessa päivätyössä, koska seurakunnan maksamalla palkalla ei elä. Mutta voisihan jumalanpalvelus olla illalla silloin myös työssäkäyvät seurakuntalaiset pääsisivät mukaan. Pelkään, että takana on myös ajatus: Kun tulee niin vähän väkeä, ei kannata pitää jumalanpalvelusta! Mutta Jeesus lupasi olla siellä, missä kaksi tai kolme on koolla hänen nimessään (Matt 18:20). Kyläkäynneillä meitä on yleensä koolla kaksi tai kolme. Enkä missään nimessä koe niitä jotenkin vähämerkityksisiksi. Seurakuntanuorena opin, että joka pyhä mennään kirkkoon. Huumori on välttämätöntä Radiosta kuultu viisaus : Viisas nainen ei tee toista kertaa samaa typeryyttä hän keksii ihan uuden. Venäjä on edelleen hyvin sovinistinen yhteiskunta. Vaikka tutkimusten mukaan siellä on enemmän naisjohtajia kuin Suomessa. Parlamentissa ja hallituksessa on edelleen vähän naisia. Tavaraa kaivataan Eräs ystäväni pyysi käytettyä kännykkää rikkoutuneen tilalle. Hän osaa suomea, eli sellainenkin kännykkä käy, jossa ei ole venäjänkielisiä valikoita. Virolaisia erikoisuuksia Liekö Virossakin laskutaito unohtunut? Sain Tallinkilta sähköpostin: Lähestyt kultakorttirajaa! Tekstissä kerrottiin, että olen hankkinut tähän mennessä 21599 pistettä ja kultakortin raja eli 60000 on jo ovella. Minusta se on aika kaukana. Kyse on tietysti markkinointikikasta: ahne asiakas alkaa kulkea Helsingin ja Tallinnan/Tukholman väliä saadakseen rajan rikki. Minä kuljen vain silloin, kun on tarvetta. Kaksi tietä Pieni opetuksen sana Hyvä on sen osa, joka ei vaella jumalattomien tavoin, ei astu syntisten teille, ei istu pilkkaajien parissa vaan löytää ilonsa Herran laista, tutkii sitä päivin ja öin. Hän on kuin puu, vetten äärelle istutettu: se antaa hedelmän ajallaan, eivätkä sen lehdet lakastu. Hän menestyy kaikissa toimissaan. Niin ei käy jumalattomien. He ovat kuin akanat, joita tuuli ajaa. Väärintekijät saavat kerran tuomionsa, syntisillä ei ole sijaa vanhurskaiden joukossa. Herra ohjaa omiensa tietä, mutta jumalattomien tie päätyy tuhoon. (Ps 1) Tämä raamatunkohta tuli mieleeni, kun seurasin Pariisin terrori-iskusta käytyä keskustelua. Venäjällä sekä muslimi- että ortodoksijohtajat kuten myös presidentti Vladimir Putin tuomitsivat
satiirilehti Charlie Hebdon toimitukseen tehdyn terrori-iskun. Mutta molemmat uskonnolliset johtajat puhuivat myös provokaation synnistä. Lännessä on korostetusti puhuttu siitä, että kyse on sananvapaudesta. Uudeksi muotilauseeksi tuli Je suis Charlie. Hieman jopa ihmettelin sitä, että Helsingin Sanomissa oli kirjoituksia, joissa tuotiin esiin myös se, että sananvapautta pitää käyttää vastuullisesti. Eihän mielenosoittajia päästetty Itsenäisyyspäivänä presidentin linnan pihalle huutamaan. Heidän sananvapauttaan rajoitettiin. Osa jopa pidätettiin. Tapahtumat toivat mieleeni vanhan neuvostoaikaisen vitsin: Amerikkalainen ja venäläinen keskustelivat sananvapaudesta. Amerikkalainen sanoi: Meidän maamme on niin vapaa, että voin mennä Valkoisen talon pihalle huutamaan, että Yhdysvaltojen presidentti on hullu. Siihen venäläinen vastasi: Kyllä mekin voimme mennä Punaiselle torille huutamaan, että Yhdysvaltojen presidentti on hullu. Kumpi yhteiskunta toimi järkevämmin? En ymmärrä yhtä asiaa. Jos viisitoistavuotias finninaamainen koululainen käyttäytyy kuin tuon satiirilehden toimittajat, häntä kutsutaan koulukiusaajaksi ja hänet pannaan ehkä jopa terapiaan. Mutta kun aikuinen toimittaja palkan kanssa pilkkaa toisten vakaumusta, hänestä tuleekin sananvapauden esitaistelija ja puolustaja. Eikö aikuisilta yleensä odoteta järkevämpää ja vastuullisempaa käyttäytymistä kuin murrosikäisiltä? Koulukiusaajakin usein huomaa, että kun ylittää tietyt rajat, saa turpiinsa. En kerta kaikkiaan ymmärrä, mitä hohdokasta on toisen vakaumuksen pilkkaamisessa. Suomessa on kumottu jumalanpilkkapykälät ja vedottu siihen, että ei Jumala tarvitse lain suojaa. Ei tarvitsekaan mutta yhteiskunta tarvitsee. Luepa ajatuksella tuo psalmi yksi. Miten se loppuu? Herra ohjaa omiensa tietä, mutta jumalattomien tie päätyy tuhoon. Se myös antaa kristitylle ohjeen olla pilkkaamatta toisen uskoa myös silloin, kun katsoo hänen olevan väärässä. Toivottavasti Suomen kirkko ei anna lausuntoa, jossa vaaditaan oikeutta pilkata muslimeja ja heidän uskoaan. Jos länsimaissa ei taata vakaumuksen turvaa, tuollaiset terrori-iskut tulevat jatkumaan. Ja se käy kalliiksi. Ranskan valtio oli antanut ympärivuorokautisen poliisivartion lehden päätoimittajalle. Se maksoi valtiolle kymmeniä tuhansia euroja vuodessa ja noiden kahden poliisin hengen. Minusta muslimeilla pitää olla oikeus omaan uskoonsa, myös siihen, että profeetta Muhammedista ei tehdä pilakuvia. Lehden ensimmäisessä numerossa terrori-iskun jälkeen kansikuvana oli jälleen profeetta Muhammed jonka kuvan esittämisen islam kieltää. Ehkä kuuluisin suomalainen humoristi Spede Pasanen sanoi, että on yksi aihe, josta hän ei tee pilaa: uskonto. Hän kunnioitti toisen vakaumusta. Olisiko se liikaa pyydetty myös länsimaiden johtajilta? En yhtään ihmettele, että keskivertovenäläinen pitää länsimaista kulttuuria rappeutuneena eikä halua kuulla lännestä ohjeita siitä, miten Venäjällä pitää elää. Rukousaiheita: - Ukrainan kriisin rauhanomaista ratkaisua. - Putkiremontin päättymistä Helsingin asunnolla. - Työlupien järjestymistä läheteille. Suurin osa ehti saada työluvan ennen vuodenvaihdetta eli lain muuttumista. - Terveyttä ja turvallisuutta liikenteessä talvella kylätiet ovat usein huonosti hoidettuja. Päätiet ovat usein paremmassa kunnossa kuin Suomessa työ on Venäjällä halvempaa. Kiitosaihe: - Tuutarin kirkon uusi lämmitysjärjestelmä on toiminut hyvin. Tosin kovia pakkasia ei ole vielä ollut. Kirkon seinien eristyksessä on vikaa: pahin tilanne on tuuli ja kova pakkanen silloin lämpö karkaa harakoille.