MITEN OHJAUS ON KEHITTYNYT?

Päivi Atjonen, Sanna Mäkinen, Jyri Manninen, Marjatta Vanhalakka-Ruoho MITEN OHJAUS ON KEHITTYNYT? Väliarviointi oppilaanohjauksen 2008 2010 kehittämisestä Raportit ja selvitykset 2010:4

Opetushallitus ja tekijät Raportit ja selvitykset 2010:4 ISBN 978-952-13-4472-5 (nid.) ISBN 978-952-13-4473-2 (pdf ) ISSN-L 1798-8918 ISSN 1798-8918 (painettu) ISSN 1798-8926 (verkkojulkaisu) Taitto: Jussi Virratvuori / Viestintätoimisto Kirjokansi www.oph.fi/julkaisut Edita Prima Oy, Helsinki 2010.

TIIVISTELMÄ Atjonen, P., Mäkinen, S., Manninen, J. & Vanhalakka-Ruoho, M. 2010. Miten ohjaus on kehittynyt? Väliarviointi oppilaanohjauksen 2008 2010 kehittämisestä. Opetushallitus. Raportit ja selvitykset 4. 77 sivua ja 5 liitettä. Tämän oppilaanohjauksen valtakunnallisen, vuosina 2008 2010 käynnissä olevan kehittämisen väliarvioinnin tarkoituksena oli kuvata 1) miten oppilaanohjauksen kehittämishankkeet ovat toimineet lukuvuonna 2008 2009, ja 2) millaisia muutoksia syksystä 2008 syksyyn 2009 on hankkeissa havaittavissa. Arviointi on jatkoa lähtötilanteen kartoitukselle, joka on raportoitu julkaisussa Missä ohjaus on menossa? Arviointia oppilaanohjauksen kehittämisestä syksyllä 2008. Kehittävä arviointi kattaa syksystä 2008 alkaen Opetusministeriön erityisrahoituksen piiriin päässeet hankkeet, joita oli yhteensä noin 150. Ensimmäiseen kysymykseen vastattiin kolmen arviointiaineiston perusteella: Syksyllä 2009 toteutettuun verkkokyselyyn vastasi 358 hanketoimijaa, ja kolmessa kunnassa (Espoo, Kemijärvi ja Pieksämäki) haastateltiin 26 toimijaa. Kolmanneksi analysoitiin hankkeiden kirjoittamat, lukuvuotta 2009 2010 koskevat toimintasuunnitelmat (f = 131). Tulosten mukaan oppilaanohjausta koskeva yhteistyö oli pitäytynyt ensisijaisesti opetusja kasvatusalan sisäisenä, mutta jonkin verran myös monialaista työskentelyä oli tapahtunut. Tavanomaisimmat työmuodot olivat erilaisten käytännön toimintamallien kehittely ja kokeilu, yhteiset kokoukset ja tapaamiset sekä koulutustilaisuudet. Itsearviointien mukaan parhaiten oli edistytty tiedonsiirtokäytäntöjen parantamisessa, erityistä tukea tarvitsevien nuorten ohjauksessa sekä työelämään tutustumisen käytännöissä. Hanketta olivat vaikeuttaneet eniten vähäiset aika- ja henkilövoimavarat. Tärkeimmät tähänastiset saavutukset kohdentuivat yhteis- ja nivelvaihetyön paranemiseen, mutta niissä arvioitiin olevan myös eniten tekemätöntä työtä jäljellä. Verkostoituminen sekä oppimisen ja opiskelun tuki kaipasivat niin ikään lisäponnisteluja. Toiseen kysymykseen vastattiin vertaamalla ensimmäistä kysymystä varten kerättyä aineistoa syksyllä 2008 koottuun aineistoon. Vajaa kaksi vuotta sitten hankittu aineisto koostui 442 verkkokyselyvastauksesta, kolmessa kunnassa (Jyväskylä, Salla ja Tampere) keskusteluluonteisiin haastatteluihin osallistuneiden 57 ihmisen kokemuksista sekä 140 lukuvuotta 2008 2009 koskeneesta toimintasuunnitelmasta (sekä toimintasuunnitelmien 81 tarkennetusta versiosta). Tulosten mukaan sekä opetus- ja kasvatusalan sisäiseen että moniammatilliseen yhteistyöhön kohdistuneet odotukset olivat vuoden toiminnan aikana jonkin verran toteutuneet, vaikka yhteisen tahtotilan niukkuus ja eriytyneet organisaatiokäytänteet koettiin hidasteiksi. Kodin ja koulun yhteistyössä sekä työelämään tutustumisen käytännöissä katsottiin edistytyn var- 3

sin hyvin, vaikka niitä lähtötilannekartoituksessa pidettiin varsin hyvin toimivina. Vaikka poikkihallinnollinen ja projektien välinen yhteistyö oli koettu syksyllä 2008 riittämättömiksi, niistä ei raportoitu merkittävää edistymistä. Opiskelun siirtymävaiheiden seuranta ja erityisryhmien huomiointi oli parantunut tiedonsiirtokäytänteiden osalta, ja jonkin verran kehitystä oli ilmennyt niin erityistä tukea tarvitsevien kuin maahanmuuttajaoppilaiden kohdalla. Alakoululaisten tutustuttamisessa yläkouluun ja peruskoulun päättäneiden tutustuttamisessa toiseen asteeseen ei nähty kovin paljon kehittämisen tarvetta syksyllä 2008, mutta silti ne olivat eniten kohentumista ilmentäneiden alueiden joukossa. Ohjausta koskevien viestintäkäytänteiden tilan osalta parannusta oli tapahtunut ohjauskäytänteiden dokumentoinnissa (ohjaussuunnitelma, ohjauksen käsikirja) ja erilaisissa informaatiotilaisuuksissa, vaikka puolet arvioi jo lähtötilannekartoituksessa niiden tilan hyväksi tai erittäin hyväksi. Verkkopohjaisten ohjauspalveluiden kehittämisessä oli vielä työtä jäljellä. Ohjauksen työmuodot eli henkilökohtainen, pienryhmissä tapahtuva ja luokkamuotoinen ohjaus olivat kehittyneet jonkin verran, niistä tuntemattomin oli edelleen pienryhmäohjaus. 4

SISÄLTÖ 1. Johdanto... 7 1.1 Oppilaanohjauksen kehittämisestä kehittämistä arvioivaan tutkimukseen... 7 1.2 Syksyn 2009 tiedonkeruiden toteutus... 10 1.2.1 Verkkokysely... 10 1.2.2 Teemahaastattelut... 12 1.2.3 Toimintasuunnitelmat... 13 1.3 Johdatus kahteen seuraavaan päälukuun... 13 2. Tilannekatsaus kehittämiseen syksyllä 2009: tiedonkeruumenetelmittäin raportoituja tuloksia... 14 2.1 Kyselyn kuvaama tilanne syksyllä 2009... 14 2.2 Haastatteluiden kuvaama tilanne syksyllä 2009... 28 2.3 Toimintasuunnitelmien kuvaama tilanne syksyllä 2009... 33 2.4 Kokoavia ajatuksia... 35 3. Syksystä 2008 syksyyn 2009: kehittämisen tiloja ja tuloksia teoreettisesti ja temaattisesti... 37 3.1 Monitahoinen yhteistyö oppilaiden ohjaustarpeisiin vastaamisessa... 37 3.2 Kahden ajankohdan aineistojen vertaileva esittely... 45 3.3 Yhteistyö ja sen kehittyminen... 47 3.4 Siirtymävaiheiden ja erityisryhmien tuki... 52 3.5 Ohjausta koskevien viestintäkäytänteiden tila... 56 3.6 Ohjauksen työmuodot... 58 3.7 Kokoavia ajatuksia kehittämistyön sujumisesta monialaisena ja -tasoisena yhteistyönä... 60 4. Pohdintaa... 64 4.1 Keskeisiä tuloksia kiteyttämässä... 64 4.2 Tulevia haasteita ajattelemassa... 65 4.3 Nuorten ääntä peräänkuuluttamassa... 69 4.4 Oppilaan- ja opinto-ohjauksen merkitystä kirkastamassa... 71 Lähteet... 73 LIITE 1. Kyselylomake syksyllä 2009... 78 LIITE 2. Syksyn 2008 ja 2009 jakaumatiedot ohjausjärjestelmän toimivuutta ja siinä tapahtunutta kehitystä koskevista osioista... 85 LIITE 3. Kehittävän arvioinnin hankkeen julkaisut keväällä 2010... 87 LIITE 4. Vierailujen kohteina olleiden kuntien kuntakohtaiset oppilaanohjauksen kehittämistavoitteet 2009 2010... 88 LIITE 5. Viiden yleisimmän kehittämisteeman esiintyminen toimintasuunnitelmissa vuosina 2008 2009 (n=81 toimintasuunnitelmaa) ja 2009 2010 (n=131 toimintasuunnitelmaa)... 90 5

6

1 JOHDANTO Käsillä oleva julkaisu tarkastelee oppilaanohjauksen kehittämisen tuoreinta valtakunnallista hankekokonaisuutta, joka käynnistyi syksyllä 2008 Opetusministeriön rahoituksen tuella ja Opetushallituksen koordinoimana useissa oppilaitoksissa, kunnissa ja seuduilla. Tuttavallisesti OKE-hankkeeksi monien toimijoiden keskuudessa nimetty vaihe muodostaa jatkumon monille aiemmille ohjauksen edistämishankkeille, joista voidaan mainita esimerkiksi ohjauspalveluiden kehittäminen vuosilta 2003 2007 (Karjalainen & Kasurinen 2006) ja nuorten syrjäytymisen kysymyksiin pureutunut CHANCES vuosilta 2005 2007 (Kasurinen & Launikari 2007). Oppilaanohjauksen kehittämistä on keväästä 2008 alkaen seurannut myös kehittävä arviointi, jonka tavoitteena on tukea kenttätyötä tuottamalla jatkuvasti toimijoille arviointitietoa kehittämisen lähtötilanteesta, etenemisestä ja myöhemmin vaikuttavuudesta. Lähtötilannetta arvioitiin aikaisemmassa Missä ohjaus on menossa? -raportissa (Atjonen, Mäkinen, Manninen & Vanhalakka-Ruoho 2009), jossa avattiin oppilaanohjauksen tilannetta ja ydinkysymyksiä syksyllä 2008, jolloin OKE-hanke käynnistyi. Keskustelun perustan tuohon julkaisuun antoi yli neljäsataa kehittäjää tavoittaneen verkkokyselyn tulokset syyslukukaudelta 2008. Lisäksi toteutettiin kolmen kunnan toimijoiden haastattelut ja hankkeiden kirjoittamien toimintasuunnitelmien analyysi. Tämä raportti kuvaa kehittämisen puolivälin tilanteen, eli kyseessä on väliarviointi nyt käynnissä olevasta oppilaanohjauksen kehittämishankkeesta. Aineistoa on täydennetty syyslukukaudelta 2009 uudella verkkokyselyaineistolla, kolmella uudella kuntahaastattelukierroksella ja lukuvuotta 2009 2010 koskevilla päivitetyillä toimintasuunnitelmilla. Raportissa esitettävät tulokset kertovat noin puolentoista vuoden kehittämisen saldon. 1.1 Oppilaanohjauksen kehittämisestä kehittämistä arvioivaan tutkimukseen Vuodet 2008 2010 kattavan oppilaanohjauksen valtakunnallisen kehittämisen tavoitteeksi asetettiin oppilaanohjauksen edistäminen paikallisena ja seudullisena toimintana. Siinä haluttiin vahvistaa nuoren mahdollisuutta tehdä tietoon perustuvia ratkaisuja elämänsä suhteen, tarjota mahdollisuuksia etsiä vaihtoehtoisia polkuja tavoitteisiin sekä tukea nuorta itsenäistymiseen ja vastuunottoon. Opetushallitus (2008) on kuvannut oppilaanohjauksen erityisiksi tavoitteiksi alueellisen ohjaussuunnitelman kehittämisen, kodin ja koulun yhteistyön kehittämisen, yhteistyön kehittämisen työ- ja elinkeinoelämän toimijoiden kanssa, yhteistyön kehittämisen nuorten hyvinvointiin ja nuorten syrjäytymisen ehkäisemiseen osallistuvien toimijoiden kanssa, ja toiminnan juurruttamisen pysyväksi osaksi alueen ja/tai oppilaitoksen toimintaa. 7

Oppilaanohjauksen kehittäminen oppilaitoksissa, kunnissa ja alueilla syksystä 2008 alkaen Oppilaanohjauksen hankkeeseen lähti syksyllä 2008 mukaan 127 kuntaa ja 21 yksityistä koulutuksen järjestäjää, jotka pyrkivät parantamaan ohjaustyötä perusopetuksen 6. 9. luokilla. Syksyllä 2009 mahdollistettiin uusien toimijoiden mukaan tuleminen, ja keväällä 2010 rahoitusta saaneita toimijoita oli mukana 151 kuntaa ja 17 yksityistä koulutuksen järjestäjää. Kehittävä arviointi ja siihen liittyvät tiedonkeruut koskevat vain jo vuonna 2008 kehittämisrahoituksen piiriin päässeitä. Hankkeiden tavoitteiden asettelu on ollut hyvin moniaineksista, sillä kunnan tai oppilaitoksen koosta ja lukuisista olosuhdetekijöistä johtuen opinto-ohjauksen parantamistarpeet vaihtelevat. Joissakin tapauksissa on asetettu alueellista ohjaustyötä koskevia laajoja tavoitteita, joissakin kohdennutaan johonkin erityiskysymykseen. Osa on lähtenyt tekemään jotain itselleen uutta tai aiemmin sivuun jäänyttä. Toisilla teema on ollut jo pitkään työn alla ja siihen on nyt haluttu lisävauhtia. (Mäkinen 2008a ja b.) Lukuvuonna 2008 2009 hanketoimijoita tuettiin Tampereen täydennyskoulutuskeskuksen organisoimalla koulutuksella, joka toteutettiin alueellisesti kuudella paikkakunnalla (Helsinki, Joensuu, Kokkola, Lahti, Oulu ja Tampere). Koulutuksissa oli sekä kaikille yhteisiä että valinnaisia teemoja. Niissä käsiteltiin asiantuntijaluentojen ja Moodle-oppimisympäristössä olleiden tehtävien avulla esimerkiksi ohjauksen periaatteita, oppilaiden psykososiaalisen tuen tarvetta, oppilaitosten yhteistyötä työ- ja elinkeinoelämään, moniammatillista yhteistyötä sekä monikulttuurista ja sukupuolisensitiivistä ohjausta. Hankekoordinaattoreille järjestettiin muutamia kaksipäiväisiä seminaareja, joissa käsiteltiin erilaisia ohjauksen ajankohtaiskysymyksiä ja kehittävän arvioinnin tuloksia sekä yhteisillä luennoilla että ryhmätöissä. Lukuvuonna 2009 2010 ei hanketoimijoille järjestetty enää keskitetysti koulutusta, mutta Opetushallitus jakoi hakemuksien perusteella rahaa alueellisten ja paikallisten täydennyskoulutusten järjestämiseen. Niissä on ollut tarkoitus kuulla asiantuntijaluentoja ja tarjota toimijoille ryhmätyöskentelymahdollisuuksia esimerkiksi ohjaussuunnitelman tekemisestä, kaikille opettajille kuuluvasta yhteisestä ohjauksen tehtävästä tai vaikkapa ryhmäohjauksen menetelmistä. Koordinaattoritapaamisia on jatkettu, ja näihin on kutsuttu myös syksyllä 2009 aloittaneiden uusien hankkeiden edustajat. Kehittävä arviointi kesästä 2008 alkaen Toimijoiden työn tueksi ja hankkeiden vaikuttavuuden parantamiseksi ja arvioimiseksi käynnistyi kesäkuussa 2008 kehittävä arviointi, josta ovat vastanneet tämän raportin tekijät Itä-Suomen yliopiston filosofisessa tiedekunnassa. Kehittävä arviointi (Atjonen 2007; Manninen & Kauppi 2008; Manninen 2008; Räisänen 2008) on arviointimalli, jossa prosessiarvioinnin avulla tuetaan kehittämistoimintaa sen alkuvaiheesta alkaen. Käytännössä kehittävää arviointia toteutetaan jatkuvalla aineistonkeruulla ja arviointitulosten nopealla toimittamisella takaisin toimijoiden ja ohjausryhmän käyttöön. 8

Tuloksia on esitelty Pedanetissä olevien hankkeen verkkosivujen (www.peda.net/veraja/ oph/oppilaanohjauksenkehittaminen) lisäksi esimerkiksi koordinaattoritapaamisissa, kuntavierailuilla, ohjausryhmässä ja koulutustilaisuuksissa. Arviointiryhmä on välittänyt toimijoille erilaisin tavoin koottua tietoa hankkeen etenemisestä, hyvistä käytänteistä ja mahdollisista työn solmukohdista mahdollisimman helppolukuisten ja lyhyehkösti kirjoitettujen raporttien (liite 3) avulla. Perustavoitteena on ollut arviointitiedon välitön hyödyntäminen kehittämisen suuntaamisen tukena, ei pelkästään jälkeenpäin tapahtuva onnistumisen ja vaikuttavuuden arviointi. Arvioinnin periaatteita ja toimintamalleja on kuvattu tarkemmin Pedanetin hankesivuilla. Ensimmäisessä Missä ohjaus on menossa -raportissa (Atjonen ym. 2009) tutkittua ilmiökenttää taustoitettiin laatimalla katsaus oppilaanohjauksen historiaan ja aiempiin kehittämishankkeisiin. Siinä paikannettiin aiemmin tehdyistä arvioinneista, millaisia vahvuuksia ja kehittämiskohteita oppilaan- ja opinto-ohjauksessa on tunnistettu. Raportissa pohdittiin myös oppilaanohjauksen tehtävää nuorten tarpeisiin vastaajana ja kuvattiin ohjauksen tavoitteiden ja työmuotojen nykytilaa. Nyt tarkastelun painopistettä siirretään siihen, mihin suuntaan oppilaanohjausta ollaan kehittämässä, missä ensimmäiset tulokset alkavat näkyä, ja millaisilla kehittämistoimenpiteillä toimijat ovat haasteisiin tarttuneet. Arvioinnin myötä oppilaanohjauksen kehittämisen solmukohdat näyttäisivät paikantuvan siihen, miten kehittämistyötä tulee ymmärtää monitasoisena hallinnollis-pedagogisena organisoitumisena, ja millaisia vaatimuksia oppilaiden moninaistuvien tarpeiden kohtaaminen asettaa moniammatilliselle asiantuntijayhteistyölle. Ohjaus monimutkaisena ja -tasoisena kehittämiskohteena ei ole koskaan valmis, mikä tekee sen kehittämisestä haastavaa. Tuloksia ei voi myöskään sellaisenaan siirtää toiseen organisaatioon tai kontekstiin, mikä tekee esimerkiksi hyvien käytäntöjen levittämisestä haastavaa. Tässä raportissa vastataan seuraaviin pääkysymyksiin: 1. Miten hankkeet ovat toimineet lukuvuonna 2008 2009 kerätyn aineiston perusteella kuvaten? 1.1 Millaisia toimijoita oppilaanohjauksen kehittäjät ovat? 1.2 Millaisia kehittämiskohteita on identifioitu? 1.3 Millaista yhteistyötä oppilaanohjauksen kehittämiseksi on tehty? 1.4 Millaista edistymistä ja tuloksia tavoitteiksi asetetuissa teemoissa on saavutettu? 1.5 Millaisia vaikeuksia työskentelyssä on koettu? 2. Millaisia muutoksia syksystä 2008 syksyyn 2009 on havaittavissa koko käytettävissä olevan tutkimus- ja arviointiaineiston perusteella 2.1 opetusalan sisäisessä tai sektorirajat ylittävässä moniammatillisessa yhteistyössä? 2.2 oppilaiden opintopolun siirtymävaiheiden hallinnassa? 2.3 eräiden erityisryhmien (maahanmuuttajat, erityistä tukea tarvitsevat) huomioinnissa? 9

2.4 ohjausta koskevien viestintäkäytänteiden tilassa? 2.5 ohjauksen työmuodoissa? 2.6 hanketoiminnan toteuttamista koskevissa kokemuksissa ja käsityksissä? Ensimmäiseen pääkysymyskokonaisuuteen vastataan luvussa 2 ja toiseen pääkysymykseen luvussa 3. Sitä ennen luvussa 1.2 esitellään ensimmäiseen pääkysymyskokonaisuuteen vastaamiseksi koottua aineistoa (kysely, haastattelut, toimintasuunnitelmat). Toiseen kysymyskokonaisuuteen tarvittu syksyn 2008 aineisto on kuvattu aikaisemmassa julkaisussa (Atjonen ym. 2009, 15 19), mutta luvussa 3.2 tehtävä uuden ja vanhan aineiston pienimuotoinen vertailu valottaa suppeasti myös syksyn 2008 materiaalia. 1.2 Syksyn 2009 tiedonkeruiden toteutus Raportissa Missä ohjaus on menossa? Arviointia oppilaanohjauksen kehittämisestä syksyllä 2008 (Atjonen ym. 2009) selostettiin syksyllä 2008 toteutetun laajan kyselyn ja kolmessa kunnassa tehtyjen haastattelujen sekä hankkeiden lukuvuodelle 2008 2009 laatimien toimintasuunnitelmien analyysin tulokset. Nyt ovat vuorossa vastaavat tiedonkeruut syksyltä 2009: verkkokysely, kolmen kunnan toimijoiden teemahaastattelut ja lukuvuotta 2009 2010 koskevat toimintasuunnitelmat. 1.2.1 Verkkokysely Lomake Tulosten keskeisin perusta on verkkolomakkeella (liite 1) toteutetussa kyselyssä, josta on yhteenveto taulukossa 1. TAULUKKO 1. Verkkolomakkeen pääosat Lomakeosa Esimerkkejä kysymyksistä/osioista Kysymystyypit Taustatiedot Yhteistyö Tavoitteellisuus Ongelmat Saavutusten vaihe Vastaajan lääni, kunnan koko, sukupuoli, toimiala, asema Yhteistyötahot ja niiden kanssa tehdyn työn tuloksellisuus Kehittämiselle asetettujen tavoitteiden edistyminen (ohjaus, nivelvaiheet, yhteistyö, moniammatillinen yhteistyö) Kehittämistä vaikeuttaneet tekijät, tarinan lohikäärmeet Tärkeimmät saavutukset ja jäljellä olevat tehtävät, tarinan sankariteot strukturoitu sekä strukturoitu että avoin sekä strukturoitu että avoin sekä strukturoitu että avoin avoin 10

Lomakkeen taustakysymyksiä vähennettiin jonkin verran syksyyn 2008 verrattuna ja yhteistyötä koskevia kysymyksiä lisättiin. Tavoitteellisuus-osa oli osioiden puolesta identtinen vuoden 2008 kyselyyn verrattuna, mutta arviointiasteikkoa muutettiin: syksyllä 2008 vastaajien tuli arvioida, mikä oli kysyttyjen ohjausjärjestelmän tekijöiden tila sillä hetkellä, mutta nyt runsas vuosi myöhemmin samat tekijät piti arvioida kolmiportaisella asteikolla: tavoitteena, mutta ennallaan kehittynyt hieman kehittynyt paljon. Hankkeessa koettuja ongelmia kysyttiin tutkijoiden antaman luettelon avulla strukturoidulla neliportaisella asteikolla ( ei vaikeuttanut lainkaan vaikeuttanut paljon ; vaihtoehto en tiedä/ei sovellu tarjottiin myös). Ongelmaluettelo tehtiin syksyn 2008 avoimissa kysymyksissä ja joissakin strukturoiduissa osioissa kuvattujen, toimijoiden ongelmiksi ennakoimien seikkojen avulla. Hankaluuksiin saatiin vastauksia myös tarinallisesta (Apo 1986; Ball 1999) tehtävästä Jos hankkeessanne olisi lohikäärme (kehittämisen suurin vastus), mikä tai kuka se olisi?. Saavutuksia ja vielä kesken olevia tehtäviä kysyttiin yksinkertaisesti avoimilla kysymyksillä (tärkein saavutus, kaksi tärkeintä lukuvuodelle 2009 2010 ajoittuvaa tehtävää) ja lisäksi tarinallisella kysymyksellä Mitkä ovat olleet kehittämishankkeenne suurimmat sankariteot?. Kyselyyn vastaaminen Kysely toteutettiin marras-joulukuussa 2009 niin, että vuonna 2008 aloittaneiden hankkeiden koordinaattoreille lähetettiin sähköposti, jossa kerrottiin kyselyn tarkoitus, motivoitiin vastaajia sekä ilmoitettiin verkkolomakkeen linkki ja vastausaika. Koordinaattoreita pyydettiin jakelemaan sähköpostia ohjausta kehittäville tahoille muun muassa seuraavin saatesanoin: Tarkoitus on, että kyselyyn vastaavat kaikki ne henkilöt, jotka suoraan tai välillisesti osallistuvat ohjauksen kehittämiseen. Näitä ovat esimerkiksi hankkeen paikallisten ohjausryhmien ja kehittämistyöryhmien jäsenet sekä erilaiset käytännön tason toimijat opetusalalta, nuoriso-, sosiaali- ja terveystoimesta, työ- ja elinkeinohallinnosta tai järjestöistä ja yhdistyksistä. Toivomme kyselyyn vastaajiksi myös työelämän edustajia ja henkilöitä muista nuorten ohjaukseen osallistuvista sidosryhmistä, kuten oppilaskunnista tai vanhempainyhdistyksistä. Kolmen muistutuksen ja lisävastausajan jälkeen aineiston kooksi tuli 358 vastaajaa, mikä on vähemmän kuin vuosi aiemmin toteutetussa verkkokyselyssä (n = 442). Vastausprosenttia ei ole mahdollista arvioida valitulla vaiheittaisella tiedonkeruulla. Parasta olisi ollut päästä motivoimaan kaikki vastaajat suoraan tutkijoiden lähettämällä sähköpostilla, mutta se olisi ollut käytännössä erittäin työlästä: keväällä 2009 hankkeiden Opetushallitukselle tekemässä raportoinnissa (Manninen & Mäkinen 2009) koordinaattoreiden antamien tietojen mukaan erilaisissa kehittämistyötä tekevissä työryhmissä on mukana yhteensä 1477 henkilöä. Se kuvannee varsin tarkkaan kehittämistyöhön aktiivisesti osallistuvien henkilöiden määrää. 11

Analyysitapa Strukturoiduista osioista laskettiin tavanomaisimpia jakauma- ja keskilukutietoja (prosentit, keskiarvot ja -hajonnat) sekä tehtiin eräitä ryhmävertailuja (ristiintaulukointi, yhteensopivuus- ja keskiarvotestaus). Edistyneisiin tilastollisiin tarkasteluihin ei aineisto kovin paljon mitta-asteikkorajoitusten vuoksi taipunut. Avoimet kysymykset purettiin sisällönanalyyttisesti eli määritettiin sisältöluokat ja niiden frekvenssit/prosentit sekä poimittiin vastaajien tuottamista teksteistä joitakin esimerkkejä havainnollistamaan luokkien sisältöjä. 1.2.2 Teemahaastattelut Haastatteluteemat Taulukkoon 2 on tiivistetty kolmessa kunnassa tehtyjen toimijahaastattelujen pääteemat ja -kysymykset. TAULUKKO 2. Haastattelujen pääteemat Haastatteluteema Ohjauksen määrittely Ohjauksen nykytilan arviointi Toiminnan organisointi Ohjauksen kehittäminen Tarinanäkökulma Kysymysten päätyypit Oma tehtävä ohjauksen kentällä, oma ohjauksen määritelmä Ohjauksen vahvuudet ja haasteet omassa nykyisessä toimintaympäristössä Ohjaukseen osallistuneet tahot, toiminnan organisointi Tavoitteet, tähänastiset tulokset, keinot, vahvuudet, hankaluudet Sankariteot, lohikäärmeet, Kehittäminen on (kuin) Haastatteluissa tähdättiin samaan peruskysymyksenasetteluun kuin kyselylomakkeessa. Haastattelujen avulla kuvauksiin oli mahdollista saada paremmin näkyviin paikallista väriä, esimerkkejä ja kontekstiin sitoutuvia tulkintoja. Haastattelut tehtiin Espoossa, Kemijärvellä ja Pieksämäellä, kun vastaavat kuntavierailut vuotta aiemmin toteutettiin Jyväskylässä, Tampereella ja Sallassa. Näin saatiin kohtuullista maantieteellistä hajontaa, joskin isohkojen kuntien osuus on merkittävä. Isojen kaupunkien todettiin syksyn 2008 kyselyn perusteella ratkaisseen joitakin kysymyksiä systemaattisemmin tai kattavammin kuin pienet tai keskisuuret kunnat. Haastatteluun osallistuneet Yksilöhaastateltavia oli yhteensä 14. He olivat neljä opinto-ohjaajaa, kolme rehtoria, kaksi aineenopettajaa ja kaksi opetustoimen johtajaa sekä yksi nuorisosihteeri, erityisopettaja ja nivelohjaaja. Kolmen ryhmähaastattelun kohteena oli hankkeen paikallinen ohjausryhmä, ohjaussuunnitelmaryhmä sekä kehittämistyöryhmä (haastateltavia yhteensä 15). 12

Analyysitapa Analyysia varten haastattelut kirjoitettiin sanasta sanaan tekstiksi (ns. litterointi), ja sen jälkeen useiden läpi- ja lähilukukertojen jälkeen tekstimateriaali teemoiteltiin. Alustavaa teemoittelua hyödynnetään soveltuvin osin tässä raportissa, haastattelujen syväanalyysi raportoidaan myöhemmin. 1.2.3 Toimintasuunnitelmat Hankkeille oli kehitetty toiminnan tarkennettuun suunnitteluun lukuvuodelle 2009 2010 lomakepohja, jossa tuli 1) 2) 3) 4) jäsentää oman paikkakunnan tai oppilaitoksen tämänhetkisiä vahvuuksia ja heikkouksia oppilaanohjauksessa, tarkentaa niiden pohjalta paikallisia oppilaanohjauksen kehittämistavoitteita, esittää konkreettisia toimenpiteitä ja keinoja kehittämistavoitteiden saavuttamiseksi, ja esittää aikataulu kehittämistoimenpiteiden toteuttamiseksi. Toimintasuunnitelmat tuli toimittaa sähköisessä muodossa Pedanet-verkkoympäristöön oman alueryhmän sivulle, josta ne otettiin tutkimusanalyysin kohteeksi joulukuun alussa 2009. Analysoidut 131 suunnitelmaa olivat hyvin erikokoisista kunnista ja hankkeista, ja ne edustavat maantieteellisesti hyvin koko Suomea. Aineiston analyysi toteutettiin sekä hanketavoitteita numeerisesti kuvaten että avoimen sisällönanalyysin avulla laadullisesti painoaloja, kehittämisideoita ja -keinoja tarkastellen. Muutamia kiinnostavilta vaikuttaneita paikallisia toteutuksia on nostettu esimerkeiksi kuvaamaan toimien kirjoa eri puolilla maata. Toimintasuunnitelmien analyysin tulokset on raportoitu yksityiskohtaisesti toisaalla (Mäkinen 2010). 1.3 Johdatus kahteen seuraavaan päälukuun Tulokset on kuvataan tässä raportissa kahdessa osassa: Pääluku 2 tiedonkeruumenetelmittäin raportoidut tulokset syksyltä 2009: Jotta pelkästään syksyllä 2009 kerätyistä uusista aineistoista kiinnostuneet voivat saada pikaisesti selkoa keskeisistä löydöksistä, on lukuun 2 tehty yksinkertaiset jakaumatulokset syksyn 2009 kyselystä, haastatteluista ja toimintasuunnitelmista. Pääluku 3 teemoittain raportoidut tulokset sekä syksyltä 2008 että 2009 muutoksia tarkastellen: Jotta kaksivuotisen kehittämisjakson ensimmäisen toimintavuoden muutosta voitaisiin varovaisesti arvioida ja yhdistää eri aineistoista saatuja tuloksia, tulokset on teemoiteltu luvussa 3 aihealueittain ja tarkasteltu rinnan syksyn 2008 ja 2009 tuloksia yhdistäen kyselyiden, haastatteluiden ja toimintasuunnitelmien löydöksiä. Pääluvun alussa on teoreettista taustoitusta, miten oppilaanohjauksen kehittämisprosessia voidaan käsitteellistää eräiden muutos- ja asiantuntijuusteorioiden näkökulmasta. 13

2 TILANNEKATSAUS KEHITTÄMISEEN SYKSYLLÄ 2009: TIEDONKERUUMENETELMITTÄIN RAPORTOITUJA TULOKSIA Tässä pääluvussa kuvataan yleisellä tasolla, mitä oppilaanohjauksen kehittämiselle kuuluu maassamme syksyllä 2009 niillä tahoilla, jotka aloittivat kaksivuotisen työrupeaman syksyllä 2008. Tulokset kuvaavat siis tilannetta kehittämisjakson puolivälissä. Tulosten esittely etenee tiedonkeruumuodoittain niin, että ensin kerrotaan kyselylomakkeesta saadut ydintulokset, seuraavaksi kuvataan haastattelujen anti ja lopuksi esitellään toimintasuunnitelmien pääsuunnat. Tuloksia on tarkasteltu tilastollisia merkitsevyyseroja raportoiden (* = ero on melkein merkitsevä, ** = ero on merkitsevä, *** ero on erittäin merkitsevä) seuraavien vastaajaryhmien kesken: miehet ja naiset eri lääneistä vastanneet (5 ryhmää) eri kokoisista kunnista vastanneet (3 ryhmää: suuret kaupungit, pienemmät kaupungit, pienet kunnat) organisaation eri tasoilla kehittämiseen osallistuneet (3 ryhmää: oppilaitos, kunta, alue) erilaisissa tehtävissä olevat opetusalan vastaajat (4 ryhmää: opot, opettajat, rehtorit, muut) Ryhmävertailuja varten tavoitteissa edistymistä kuvanneista 28 osiosta on poistettu vaihtoehto ei tavoitteena/ei sovellu, samoin hankkeen vaikeuksia kuvanneista 13 osiosta on poistettu vaihtoehto en tiedä/ei sovellu. Näin ryhmäkeskiarvoihin perustuvat (non)parametriset testit on voitu toteuttaa asiallisesti. 2.1 Kyselyn kuvaama tilanne syksyllä 2009 Tämän luvun tulosteksti etenee liitteessä 1 olevan kyselylomakkeen mukaisessa järjestyksessä. Ensin esitellään yhteistyötä eri toimijoiden välillä, edistymistä tavoitteiden saavuttamisessa sekä hanketta vaikeuttaneita tekijöitä. Sitten jäsennellään tärkeimpiä saavutuksia ja vielä työn alla olevia tehtäviä sekä kuvataan kehittämisen sankaritekoja ja hankkeiden lohikäärmeitä. Luku päättyy käsityksiin ohjauksen kehittämisen merkityksistä ja koontiin. Vastaajia kuvaavia yleistietoja Kyselyyn vastanneista (n = 358) 15 % oli Oulun tai Lapin, 18 % Itä-Suomen ja 27 % Etelä- Suomen läänistä. Miehiä oli kolmannes. Kuntakoon mukaan tarkastellen suurten kaupunkien vastaajia oli 38 % ja pienissä kunnissa työskenteleviä 31 %. Hanketoimijoista 20 % toimi koordinaattorina (joista miehiä 39 %), 30 % oli jäsenenä ohjausryhmässä (joista miehiä 37 %), 24 % kuului moniammatilliseen työryhmään (joista 22 % miehiä) ja 44 % raportoi olevansa käytännön kehittämistyössä (joista miehiä 33 %). 14

Yli puolet vastaajista (54 %) ilmoitti pyrkivänsä parantamaan ohjausta oppilaitostasolla, ja vajaa kymmenesosa (8 %) oli kiinnittynyt seudulliseen hankkeeseen. Valtaosa (87 %) vastaajista edusti opetustoimea, ja vain yksittäisiä vastaajia oli esimerkiksi työpajoista, etsivästä nuorisotyöstä, työnantajista sekä nuoriso- tai sosiaalitoimesta. Ahkerimmin kyselyn olivat täyttäneet opinto-ohjaajat (44 %) ja toiseksi suurin joukko oli rehtoreita (17 %); aineen-, luokan- ja erityisopettajia oli kutakin 8 9 %. Vain kuusi oppilasta ja huoltajaa oli täyttänyt kyselyn. Yhteistyö eri toimijoiden välillä Taulukossa 3 on järjestetty yhteistyötahot paljon-vaihtoehdon valinneiden prosenttiluvun mukaan suuruusjärjestykseen; myös keskiarvojen (ka = 2.2 1.5) perusteella tehty järjestys on sama. TAULUKKO 3. Oman organisaation ulkopuolisten tahojen kanssa tehty yhteistyö prosentteina (n = 358) Yhteistyötaho En lainkaan Jonkin verran Varsin paljon Peruskoulut/opettajat/opot 4 18 37 41 Toisen asteen oppilaitokset 22 31 28 19 Oppilaat/oppilaskunnat 15 40 27 18 Huoltajat/vanhempainyhdistykset 24 43 22 11 Kunnan virkamiehet/hallinto 20 48 24 8 Yritykset 38 39 16 7 Sosiaali- ja terveystoimi 25 49 20 6 Työ- ja elinkeinohallinto 36 49 11 3 Muut työelämän edustajat 39 48 10 3 Nuorisojärjestöt 48 42 9 1 Muut järjestöt ja yhdistykset (kolmas 51 40 8 1 sektori) Kansainväliset yhteistyökumppanit 81 15 3 1 Paljon Ylivoimaisesti eniten on tehty yhteistyötä peruskoulujen, opettajien ja oppilaanohjaajien kanssa, mutta kohtalaisesti myös toisen asteen oppilaitosten ja oppilaiden kanssa. Keskihajonta oli suurin vuorovaikutuksessa toisen asteen oppilaitoksiin. Vähiten yhteistyötä oli kansainvälisesti sekä nuorisojärjestöjen ja niin sanotun kolmannen sektorin suuntaan. Ryhmävertailujen mukaan miehet olivat tehneet hieman enemmän yhteistyötä yritysten ja muiden työelämän edustajien kanssa kuin naiset (*), 15

suurissa kunnissa oli tehty muita kuntia vähemmän yhteistyötä sosiaali- ja terveystoimen sekä nuorisotoimen kanssa (*), kunnan tai kaupungin tasolla kehittämisessä mukana olevat olivat tehneet yhteistyötä työ- ja elinkeinohallintoon sekä kuntahallintoon enemmän kuin oppilaitoksen tai aluetason työhön osallistuneet (***), ja oppilaan- ja opinto-ohjaajat olivat olleet opettajia ja muita henkilöryhmiä enemmän yhteistyössä liki kaikkien taulukossa 3 mainittujen tahojen kanssa (* tai **). Lomakkeessa valmiiksi lueteltujen mahdollisten yhteistyökumppaneiden lisäksi vastaajat mainitsivat esimerkiksi seurakunnan (8 kertaa), Taloudellisen tiedotustoimiston (7), poliisin (5) ja yliopiston (3). Lisäksi yhteistyö mitä erilaisimpiin muihin projekteihin tuli esille kymmenkunta kertaa. Vastaajia pyydettiin erikseen osoittamaan taho, jonka kanssa tehty yhteistyö on koettu tärkeimmäksi. Kolme viidesosaa (62 %) vastaajista sanoi, että se on toiset peruskoulut/ opettajat/opot, ja 13 %:n mielestä toisen asteen oppilaitokset. Lomakkeessa kysyttiin vielä erikseen, millainen rooli oppilailla oli ollut ohjauksen kehittämisessä: noin viidennes piti sitä olemattomana, 12 % katsoi sitä tapahtuneen paljon ja peräti 55 % arvioi heidän osallistuneen jonkin verran. Yhteistyötä kuvattiin (taulukko 4) niin, että hyviä käytäntöjä oli haettu ja jaettu, toteutettu yhteisiä tapaamisia ja suunnittelu- ja koulutustilaisuuksia sekä edistetty viestintää. TAULUKKO 4. Tärkeimmän kumppanin kanssa tehdyn yhteistyön muodot tai tavat (f = 431) Yhteistyömuoto f % Käytäntöjen parantaminen/jakaminen (1 131 30 Yhteiset tapaamiset ja suunnittelu 102 24 Tapahtumien järjestäminen: tutustumiset ja koulutuspäivät 54 12 Viestintä ja tiedottaminen, tiedonsiirron parantaminen 51 12 Työryhmässä työskenteleminen 38 8 Ohjauskäytäntöjen kirjaaminen (2 20 5 Toiminnan pilotoiminen 14 3 Rakenteiden ja resurssin luominen (yhteistyössä johdon 8 2 kanssa) Yhteisessä palvelupisteessä tai -yksikössä toimiminen 8 2 Palaute 5 1 Yhteensä 431 100 1 Nivelvaihe, tiedonsiirto, työpajatyöskentely, luokanohjaus, työpaikkaopiskelu, ryhmäyttäminen, TET, kummiyritystoiminta, pienryhmäohjaus 2 Lomakkeet, käsikirja, ohjaussuunnitelma 16

Kun taulukossa 4 olevia yhteistyön muotoja jäsennellään sen mukaan, onko se ollut yhden hallinnonalan (=opetussektori) sisäistä vai hallinnonalojen välistä tai toisaalta onko se ollut oppilaitoksen sisäistä vai niiden välistä, noin kaksi kolmasosaa on tyypiltään koulun ja yhden hallinnonalan sisäistä (taulukko 5). Tätä selittänee verkkokyselyyn vastanneiden profiili eli heistä 87 % oli opetusalalta. Käytännössä oppilaiden ohjauksen tarve edellyttäisi enenevästi moniammatillista alueellista yhteistyötä, johon kohdentui vain noin kymmenesosa yhteistyötä koskevista lausumista. TAULUKKO 5. Opetusalan toimijoiden tärkeimmät yhteistyön lajit (luokitusperuste: Nykänen ym. 2007) Organisaation sisäinen Yhden hallinnonalan sisäinen Koulun sisäinen opetus- ja ohjausyhteistyö (64 %) Kehityskohteita: tutortoiminta, pienryhmä- ja ryhmäohjaus, aineenopettajan ohjaus, tiimityö; yhteiset suunnittelutapahtumat; palautteen keruu; tiedottaminen; dokumentointi (esim. käsikirja) Eri hallinnonalojen välinen Koulun sisäinen moniammatillinen yhteistyö (10 %) Kehityskohteita: koulun nuorisotyö, oppilashuolto, tiimityö; organisaation sisäiset työryhmät; tapahtumat: pilottikokeilut, teemapäivät Organisaatioiden välinen Perus- ja toisen asteen oppilaitosten yhteistyö (15 %) Kehityskohteita: kouluasteiden välinen nivelvaihe, jatkokoulutustietous; tapahtumat: oppilaitosvierailut, koulutusmessut, täydennyskoulutus; alueelliset työryhmät; ohjauksen rakenteiden ja resurssien suunnittelu (opetustoimen johto, koulun johto); dokumentointi (tukimateriaalit, ohjaussuunnitelma) Moniammatillinen alueellinen yhteistyö (11 %) Kehityskohteita: työelämätietous, työpajatoiminta, työpaikkaopiskelu, nivelvaiheen ohjaus ja tiedonsiirto, seuranta, syrjäytymisen ehkäisy; alueellset poikkihallinnolliset työryhmät (niveltyöryhmä); tapahtumat: keskustelutilaisuudet, koulutus- ja työelämämessut, täydennyskoulutus; dokumentointi (ohjaussuunnitelma, nivelvaiheen toimintasuunnitelma); lasten ja nuorten hyvinvointistrategia Toiminnan painottuminen koulun sisäiseen oppilaanohjauksen kehittämiseen on ristiriidassa hankkeen virallisiin tavoitteisiin (Opetushallitus 2008), joissa korostuu koulun ja ympäristön (kodit, työ- ja elinkeinoelämä, nuorisotyön toimijat, alueellinen yhteistyö) välisen yhteistyön kohentaminen. Edistyminen tavoitteiden saavuttamisessa Kyselyn (liite 1) tässä osassa annettiin luettelo ohjauksen teemoja, joiden toimivuutta oli pyydetty arvioimaan syksyllä 2008 viisiportaisella asteikolla ei toimi lainkaan toimii erittäin hyvin. Nyt sama luettelo esitettiin uudelleen arvioitavaksi mutta niin, että vastausvaihtoehdot olivat yksinkertaisesti tavoitteena mutta ennallaan, kehittynyt hieman ja 17

kehittynyt paljon. Vastausohjeessa korostettiin, että vastaajien tuli arvioida hankkeen vaikuttavuutta kunkin asian edistymiseen. Mikäli jokin osio ei ollut tavoitteena tai se ei jostain syystä soveltunut vastattavaksi, kyseisen rivin sai lomakkeessa jättää tyhjäksi. Osiot ryhmiteltiin neljään pääteemaan, jotka nimettiin käsitteillä ohjaus, nivelvaiheet, yhteistyö ja moniammatillinen yhteistyö. Taulukkoon 6 väitteet on järjestetty osioryhmittäin Kehittynyt paljon -vaihtoehdolla vastanneiden prosenttiluvun mukaan. TAULUKKO 6. Kehittämishankkeen vaikutuksesta tapahtunut tavoitteiden edistyminen (n = 341) prosentteina Tavoitealue ja sen alainen yksittäinen kehittämistavoite Ohjaus: Ei tavoiteena / ei sovellu Tavoitteena, mutta ennallaan Kehittynyt hieman Erityistä tukea tarvitsevan nuoren 19 12 47 22 ohjauskäytännöt ja tukitoimenpiteet Työelämään tutustumisen käytännöt 17 16 45 22 (esim. TET) Ohjaukseen liittyvät infotilaisuudet 31 13 42 14 Ohjaus- ja opetushenkilöstön antama 19 16 54 11 henkilökohtainen ohjaus Tieto- ja viestintätekniikan käyttö 32 19 39 10 oppilaanohjauksessa Pienryhmäohjaus 30 26 37 7 Oppilaanohjaus luokkamuotoisena ohjauksena Maahanmuuttajataustaisen nuoren ohjauskäytännöt Verkossa olevien ohjauspalveluiden itsepalvelukäyttö Nivelvaiheet: Tiedonsiirtokäytännöt koulutuksen eri nivelvaiheissa Ohjaus jatkumona (ennen opintoja/ opintojen alussa/aikana/lopussa) Toisen asteen koulutuksen ulkopuolelle jäävien jälkiohjauksen toimintamallit Alakoulun oppilaiden yläkouluun tutustuttamisen käytännöt Peruskoulun oppilaiden toisen asteen koulutukseen tutustuttamisen käytännöt 30 23 40 7 44 27 22 7 40 25 28 7 16 14 46 24 17 11 54 18 27 21 35 17 27 14 44 15 28 14 43 15 Kehittynyt paljon 18

Perusopetuksen päättävien jälkiseurantamallit ATK-pohjaisten hallinto-ohjelmien hyödyntäminen ohjauksen eri vaiheissa Yhteistyö: 32 22 34 12 45 23 28 4 Oppilaitosten välinen yhteistyö 23 13 49 15 Oppilaanohjaukseen liittyvä yhteistyö 21 13 53 13 oppilaitosten sisällä Oppilaitosten ja nuorisotoimen välinen 31 25 32 12 yhteistyö Yhteistyö muiden käynnissä olevien 36 21 31 12 ohjauksen kehittämisprojektien kanssa Oppilaitosten ja työ- ja elinkeinoelämän 27 23 39 11 välinen yhteistyö Yhteistyö huoltajien kanssa 22 20 48 10 Oppilaitosten ja työvoimahallinnon välinen yhteistyö Moniammatillinen yhteistyö: Oppilaanohjauksen käytäntöjen dokumentoiminen (esim. käsikirja) Ohjauksen moniammatilliset ja poikkihallinnolliset toimintamallit Ohjauspalveluihin liittyvä paikallinen päätöksenteko Ohjaukseen liittyvät tiedotus- ja viestintäkäytännöt Ohjauksen muiden toimijoiden (esim. työelämän edustajat) ohjaustietous 36 31 30 3 28 23 34 15 23 19 46 12 39 26 29 6 34 17 42 5 37 31 29 3 Silmäys koko taulukon 6 ilmentämään tilanteeseen osoittaa, että parhaiten on itsearviointien mukaan edistytty tiedonsiirtokäytäntöjen parantamisessa (24 % arvioi sen kehittyneen paljon) sekä erityistä tukea tarvitsevien nuorten ohjauksen (22 %) ja työelämään tutustumisen käytännöissä (22 %). Samojen asioiden kohdalla myös vähäistä paranemista osoittavat prosenttiluvut ovat merkittäviä. Oppilaitosten ja työvoimahallinnon yhteistyö ja niin sanottujen muiden ohjaustoimijoiden ohjaustietoisuus näyttäisivät vaativan vielä aika paljon työtä. Atk-pohjaisten hallinto-ohjelmien hyödyntämiseen tai verkossa olevien palveluiden tarjontaan ei suuressa osassa hankkeita ollut edes kohdennettu voimia. Maahanmuuttajanuorten ohjaus oli myös sivussa, mitä selittää osaltaan heidän vähäinen määränsä joissakin oppilaitoksissa tai alueilla. 19

Teemoittain tarkastellen Ohjaus-osa-alueesta voidaan huomioida henkilökohtaisen ohjauksen edistyminen (kehittynyt hieman tai paljon: yhteensä 65 %) ja Nivelvaihe-teemasta ohjausjatkumon tukevoituminen (72 %). Yhteistyö oppilaitosten sisällä on lisääntynyt (66 %), ja moniammatillisuuden toimintatapoja on löydetty (58 %). Ohjauspalveluiden paikallinen päätöksenteko ei ole ollut tavoitteena, soveltunut arvioitavaksi tai pyrkimyksestä huolimatta edistynyt (65 %); osaselitys voi olla, että vastaajien enemmistö ei työskennellyt tehtävissä, joissa tällaista päätöksentekoa joutuisi paljon pohtimaan. Ryhmävertailut ilmensivät seuraavanlaisia tuloksia: Miehet arvioivat naisia useammin tieto- ja viestintätekniikan (TVT) käytön lisääntyneen (**). Etelä-Suomen läänistä vastanneet olivat muuta maata kriittisempiä arvioidessaan henkilökohtaisessa ohjauksessa (*), työvoimahallinnon kanssa harjoitetussa yhteistyössä (*) ja muiden kuin opetusalan ihmisten ohjaustietämyksessä (*) tapahtunutta edistymistä. Oulun sekä Itä-Suomen lääneistä löytyivät näissä asioissa positiivisimmat arviot. Pienissä kaupungeissa oli suuria kaupunkeja ja pieniä kuntia enemmän nähty edistytyn henkilökohtaisessa ohjauksessa (**), TVT:n käytössä (**), ohjausjatkumon turvaamisessa (***), tiedonsiirtokäytännöissä (**) ja yhteistyössä sekä työ- ja elinkeinoelämän (**) että työvoimahallinnon (**) kanssa. Kuntatasoiseen kehittämiseen keskittyneet katsoivat koulu- ja aluetason toimijoita tavallisemmin, että jälkiohjaus (**) ja jälkiseuranta (**), yhteistyö oppilaitosten kesken (***), yhteistyö työ- ja elinkeinoelämään (**) sekä moniammatillinen yhteistyö (**) olivat parantuneet. Sillä, oliko vastaaja opettaja, oppilaanohjaaja tai vaikkapa rehtori, ei ollut juuri merkittävää yhteyttä minkään osa-alueen edistymistä koskeviin arvioihin. Vain eräitä oireellisia eroja oli niin, että oppilaanohjaajat pitivät kehitystä muita parempana. Yhteensä 30 vastaajaa käytti mahdollisuuden kuvata muita tavoitteita kuin mitä tutkijat olivat esittäneet lomakkeessa. Osa kuvasi tavoitteita, jotka olisi ollut mahdollista kuvata ja arvioida strukturoiduissa osissa, mutta niiden ulkopuolella esiteltiin muun muassa seuraavia tavoitteita: opettaja-tet:n kehittäminen (5 kertaa), kaikille yhteisen ohjausvastuun edistäminen (4), henkilökohtaisen ohjausresurssin lisääminen (4), verkostoituminen (3), ohjauksen tulo alakouluun (3), nuorten äänen saaminen kuuluviin (3), tutustuminen uusiin ihmisiin (3) ja kirjavien käytänteiden yhtenäistäminen (3). Yksittäisiä mainintoja oli uudesta ohjauskeskuksesta, pienluokasta, oppilaanohjaajien työnohjauksesta, lisäopetusluokasta ja tehtäväpankeista. 20