Selvitys Uudenkaupungin kaupungin hajaasutusalueen jätehuollosta VALONIA Varsinais-Suomen kestävän kehityksen ja energia-asioiden palvelukeskus Pirjo Rinne, 22.5.2015
2 (54) Selvitys Uudenkaupungin kaupungin hajaasutusalueen jätehuollosta VALONIA Varsinais-Suomen kestävän kehityksen ja energia-asioiden palvelukeskus Sisällys 1. Johdanto... 5 2. Lainsäädännön lähtökohdat ja vaatimukset... 6 2.1. Jätelain asettamat velvollisuudet ja periaatteet kunnille... 6 2.2. Kiinteistöittäinen jätteenkuljetus ja kuljetuksen järjestämistapa... 7 2.3. Jäterekisteri sekä jätemaksut ja jätetaksat... 7 2.4. Kunnan jätehuoltomääräykset... 8 2.5. Kunnan jätehuollon palvelutehtävien siirtäminen kuntien omistamalle yhtiölle... 9 2.6. Tuottajavastuun laajeneminen... 10 2.7. Valtakunnalliset yhdyskuntajätteen vähentämis- ja hyödyntämistavoitteet... 10 3. Haja-asutuksen jätehuollon toteutus muissa Suomen kunnissa... 12 3.1. Jätteenkuljetuksen järjestäminen Suomessa... 12 3.2. Sekajätteen alueellinen keräys... 13 3.3. Haja-asutuksen jätehuolto Lounais-Suomessa... 13 3.3.1. Turun Seudun Jätehuolto Oy... 13 3.3.2. Rouskis Oy... 14 3.3.3. Rauman seudun jätehuoltolaitos... 15 3.3.4. Satakierto Oy... 16 4. Jätehuollon nykytila Uudessakaupungissa... 17 4.1. Alueen kuvaus... 17 4.2. Uudenkaupungin kaupungin järjestämä jätehuolto... 18 4.2.1. Jätehuoltopalveluiden organisaatio... 19 4.2.2. Jätehuolto taajamissa... 19 4.2.3. Jätehuolto haja-asutusalueella... 19
3 (54) 4.2.4. Haja-asutuksen jätehuollon uudelleenjärjestely... 23 4.2.5. Jätehuolto sako- ja umpikaivolietteelle... 24 4.2.6. Rekisteri jätteen kuljetuksista... 24 4.2.7. Uudenkaupungin jätehuoltomääräykset... 25 4.3. Uudenkaupungin kaatopaikka/materiaalinkäsittelykeskus... 25 4.4. Haja-asutusalueen kiinteistöt... 26 4.5. Jätemäärät haja-asutusalueella... 27 4.6. Kunnan käsittelyjärjestelmään kuuluvien vastaanottopaikkojen vastaanottaman jätteen määrä ja mahdollisesti muualle viedyn jätteen määrä... 28 4.7. Jäteastioiden tyhjennysvälien ja jätehuoltomääräysten tarkastelu... 29 4.8. Alueella toimivat jätteenkuljettajat ja palvelujen alueellinen kattavuus... 30 4.9. Hintojen kohtuullisuus eri alueilla ja hintaerot, erojen perusteet... 31 4.9.1. Jätemaksut valtakunnallisesti... 31 4.9.2. Jätemaksut Uudessakaupungissa... 33 4.10. Jätehuollon ilmastovaikutukset... 35 5. Tulevaisuuden haasteet... 36 5.1. Vastaanottopaikoille tulevaisuudessa tuleva jätemäärä, olemassa olevien vastaanottopaikkojen vastaanottokapasiteetti, vastaanottopaikkojen kehitystarve ja -mahdollisuudet... 36 5.1.1. Vastaanottopaikoille tulevaisuudessa tuleva jätemäärä... 36 5.1.2. Olemassa olevien vastaanottopaikkojen vastaanottokapasiteetti sekä vastaanottopaikkojen kehitystarve ja -mahdollisuudet... 37 5.2. Jätekuljetusten logistisen suunnittelun mahdollisuudet... 38 5.3. Jätteen kuljettajien määrä verrattuna keräyksen piirissä olevien kiinteistöjen määrään... 38 5.4. Yritysten asema: toimivat jätteenkuljetusta tekevät yritykset, mahdollinen uusien yritysten syntyminen ja yritysten poistuminen, työllistävä vaikutus... 39 6. Vaihtoehtojen tarkastelu ja kehittämiskohteet... 41 6.1. Nykyisen sekajärjestelmän jatkaminen... 41 6.2. Kunnan järjestämä jätteenkuljetus... 42 6.3. Kiinteistön haltijan järjestämä jätteenkuljetus... 44 6.4. Jätehuoltoyhtiöön liittyminen... 45 6.5. Huomioitavaa ja kehitettävää Uudenkaupungin kaupungin jätehuoltojärjestelmässä... 46 6.5.1. Lakiin, asetuksiin ja määräyksiin liittyvät kehittämiskohteet... 46 6.5.2. Jätehuollon alueellinen kehittäminen... 46 6.5.3. Tuottajavastuun laajeneminen... 47 6.5.4. Jätteenkuljetus... 47
4 (54) 6.5.5. Jätemaksut... 48 6.5.6. Tiedotus ja neuvonta... 48 7. Liitteet... 49 8. Lähteet... 51
5 (54) 1. Johdanto Uusi jätelaki (646/2011) astui voimaan 1.5.2012. Jätelain 32 :n mukaan kunnan on järjestettävä jätehuolto vakinaisessa asunnossa, vapaa-ajan asunnossa, asuntolassa ja muussa asumisessa syntyvälle jätteelle, mukaan lukien sako- ja umpikaivolietteelle. Lisäksi kunnan on järjestettävä sosiaali- ja terveyspalveluissa ja koulutoiminnassa syntyvien jätteiden jätehuolto. Uudenkaupungin kaupungin taajamissa (Uudenkaupungin keskustassa, Kalannissa ja Lokalahdella) on voimassa kiinteistön haltijan järjestämä jätteenkuljetus. Haja-asutusalueella puolestaan on kunnan järjestämä jätteenkuljetus alueellisine vastaanottopaikkoineen. Lisäksi haja-asutusalueella osa kiinteistöistä on tehnyt kuljetussopimuksen suoraan jätteenkuljettajan kanssa. Uudenkaupungin kaupungissa jätehuoltoviranomaisena toimiva tekninen lautakunta on päättänyt, että Uudenkaupungin kaupungin Jätehuoltopalvelujen tulee selvittää Uudenkaupungin haja-asutusalueen mahdollinen siirtyminen kaupungin järjestämästä jätteenkuljetuksesta sopimusperusteiseen jätteenkuljetukseen. Jätehuoltopalvelut tilasi Varsinais-Suomen kestävän kehityksen ja energia-asioiden palvelukeskukselta Valonialta selvityksen haja-asutuksen jätehuollon toteutusvaihtoehtojen vaikutusten tarkastelusta. Työ toteutettiin syksyn 2014 ja alkuvuoden 2015 aikana. Jäteselvityksessä tarkasteltiin Uudenkaupungin kaupungin haja-asutusalueen ja koko kunnan jätehuollon nykytilannetta sekä olemassa olevan järjestelmän ja vaihtoehtona olevan kiinteistön haltijan järjestämään jätteenkuljetukseen siirtymisen vaikutuksia lainsäädännön, käytännön toteutuksen, valvonnan, asukkaiden, yritysten ja ympäristönsuojelullisten näkökulmien kannalta. Lisäksi selvitykseen koottiin tietoja muissa kunnissa ja kuntayhtymissä olevista haja-asutusalueen jätehuoltoa koskevista käytännöistä. Tarkastelun ulkopuolelle jätettiin sako- ja umpikaivojen lietteet. Nykytilanteen selvitys ja jätehuollon vaihtoehtojen arviointi koskevat Uudenkaupungin kaupungin aluetta. Selvityksen tarkoituksena on toimia pohjatyönä Uudenkaupungin teknisen lautakunnan tehdessä jätehuollon järjestämiseen ja jätteen kuljetukseen liittyviä päätöksiä Uudenkaupungin haja-asutusalueella.
6 (54) 2. Lainsäädännön lähtökohdat ja vaatimukset Uusi tarkistettu jätelaki (646/2011) astui voimaan 1.5.2012. Tämän luvun katsaukseen on koottu jätelain säädöksiä, jotka koskevaa kuntaa ja sen järjestämää jätehuoltoa. Lisäksi luvussa 2.7 esitellään valtakunnallisen jätesuunnitelman vähentämis- ja hyödyntämistavoitteita yhdyskuntajätteelle. 2.1. Jätelain asettamat velvollisuudet ja periaatteet kunnille Kunnilla on velvollisuus järjestää asumisessa syntyneen jätteen hyödyntäminen ja käsittely. Asumisessa syntyneeseen jätteeseen sisältyy vaarallinen jäte sekä sako- ja umpikaivoliete ja maatalouden vaarallinen jäte. Lisäksi kunnan on huolehdittava julkisen hallinnon ja palvelutoiminnan sekä koulutustoiminnan yhdyskuntajätteestä. Tarkemmin kunnan vastuut kerrotaan jätelain 32 :ssä. Lisäksi kunnalla on velvollisuus turvata jätehuoltopalvelujen saatavuus kenelle tahansa jätteen tuottajalle, joka ei voi saada sitä kohtuullisin ehdoin kaupallisilta markkinoilta (Jätelaki 33 ). Kunta vastaa myös jätehuoltoon liittyvästä neuvonnasta, tiedotuksesta ja valistuksesta, jonka tavoitteena on syntyvän yhdyskuntajätteen määrän ja haitallisuuden vähentäminen ja jätehuollon asianmukainen toteuttaminen (Jätelaki 93 ). Kaikessa toiminnassa on mahdollisuuksien mukaan noudatettava etusijajärjestystä, jossa ensisijaisesti vähennetään syntyvän jätteen määrää ja haitallisuutta (Jätelaki 8 ). Jätteen käsittelyssä pyritään ensisijaisesti uudelleenkäyttöön alkuperäisessä käyttötarkoituksessa, sitten materiaalin kierrätykseen ja kolmantena hyödyntämiseen esimerkiksi energiana. Loppusijoitus on viimeinen vaihtoehto. Etusijajärjestyksen noudattamiseksi erilaiset jätteet on pidettävä erillään. Jätehuollossa on periaatteena käyttää parasta käyttökelpoista tekniikkaa ja noudattaa ympäristön kannalta parasta käytäntöä. Kunnan on otettava jätehuollon järjestämisessä huomioon, että kunnan vastuulle kuuluvan sekalaisen yhdyskuntajätteen hyödyntämiseen tai loppukäsittelyyn sekä muun jätteen loppukäsittelyyn on riittävästi ja tarvetta vastaavasti mahdollisuuksia huomioiden etusijajärjestys ja maantieteelliset olosuhteet. Aiheuttamisperiaate (Jätelaki 20 ) edellyttää, että jätteen alkuperäinen tuottaja tai nykyinen tai aiempi jätteen haltija vastaa jätehuollon ja loppukäsittelyn kustannuksista. Kunta ei siis voi subventoida jätehuoltoa verovaroin, vaan kustannukset on katettava jätemaksuilla. Jätteiden loppukäsittelystä kaatopaikalla perittävään maksuun on sisällytettävä jälkihoidon arvioidut kustannukset vähintään 30 vuoden ajalta (Jätelaki 21 ). Kunnalle kuuluvista jätelain mukaisista jätehuollon viranomaistehtävistä huolehtii kunnan määräämä kuntalaissa (365/1995) tarkoitettu toimielin (kunnan jätehuoltoviranomainen). Jos kunta on siirtänyt kunnan jätehuollon järjestämiseen liittyvän palvelutehtävän hoidettavaksi kuntien omistamassa yhtiössä, kunnan jätehuoltoviranomaisena toimii yhteistoiminta-alueen kuntien yhteinen toimielin tai näiden perustama kuntayhtymä. Kunta voi järjestää kunnan jätehuoltoviranomaisen tehtävät siten kuin kuntalaissa säädetään: 1) hoitamalla toiminnan itse; 2) sopimuksin yhdessä muun kunnan kanssa tai 3) olemalla jäsenenä toimintaa hoitavassa kuntayhtymässä. Jätelain mukaan kunnassa yleinen valvontaviranomainen on kuntien ympäristönsuojelun hallinnosta annetussa laissa (64/1986) tarkoitettu kunnan ympäristönsuojeluviranomainen. Kunnan on jätehuollon järjestämisessä huolehdittava seuraavista asioista ja jätehuoltopalveluiden tulee täyttää kaikki nämä laatuvaatimukset (Jätelaki 34 ): 1) käytettävissä on tarpeen mukaan kiinteistöittäinen jätteenkuljetus; 2) käytettävissä on riittävästi vaarallisen jätteen ja muun jätteen alueellisia vastaanottopaikkoja, jotka ovat vaivattomasti jätteen tuottajien saavutettavissa; 3) käytettävissä on riittävän monipuoliset muut jätehuoltopalvelut, kuten etusijajärjestyksen mukainen mahdollisuus jätteen erilliskeräykseen;
7 (54) 4) jätteen keräys ja kuljetus järjestetään ja mitoitetaan siten, että ne vastaavat mahdollisimman hyvin syntyvän jätteen määrää ja laatua; 5) jätteenkuljetuksen ja jätteen alueellisen vastaanoton järjestelyistä tiedotetaan riittävästi ja riittävän usein. 2.2. Kiinteistöittäinen jätteenkuljetus ja kuljetuksen järjestämistapa Kunnan on huolehdittava, että jätteenkuljetus järjestetään ensisijaisesti kiinteistön haltijan järjestämästä vastaanottopaikasta eli kiinteistöittäisesti (Jätelaki 35 ). Kunta voi myös päättää, että kiinteistöittäistä jätteenkuljetusta ei järjestetä alueella, jossa on hankalat kulkuyhteydet, vähän jätteen haltijoita tai vähän kuljetettavaa jätettä. Käytännössä esimerkiksi sellaiset alueet, kuten saaret, joihin ei ole maantieyhteyttä, voidaan rajata kiinteistöittäisen keräyksen ulkopuolelle, jollei kuljetusta ole ympäristö- tai terveyssyistä pidettävä tarpeellisena. Aluerajauksista päätetään esimerkiksi kunnan jätehuoltomääräysten uudistamisen yhteydessä. Kunnan järjestämä jätteenkuljetus (entinen järjestetty jätteenkuljetus) kiinteistöittäisesti on jätelain (36 ) mukaan ensisijainen toteutustapa. Useimmiten kunnat tai niiden omistamat jätehuoltoyhtiöt hankkivat tarvitsemansa palvelut kilpailuttamalla yksityisiä jätehuoltoyrittäjiä (Ympäristöministeriö 2013a). Kiinteistön haltijan järjestämässä jätteenkuljetuksessa (entinen sopimusperusteinen jätteenkuljetus) kiinteistön haltija sopii jätteenkuljetuksesta jätteen kuljettajan kanssa (Jätelaki 37 ). Tämä jätteenkuljetus on poikkeus, joka voidaan valita kunnassa tai sen osassa, jos jätelain edellytykset täyttyvät. Edellytykset on esitetty jätelain 37 :n 1 momentissa. Kunta voi myös päättää, että kiinteistön haltijan järjestämä jätteenkuljetus koskee lajiltaan tai laadultaan tietyntyyppistä jätettä. Kiinteistöittäistä jätteenkuljetusta koskevasta kunnan päätöksenteosta säädetään jätelain 38 :ssä. Jos jokin alue kunnasta harkitaan jätettäväksi kiinteistöittäisen jätteenkuljetuksen ulkopuolelle (Jätelaki 35 :n 4 momentti) tai harkitaan kiinteistön haltijan järjestämää jätteenkuljetusta (Jätelaki 37 ), on ennen kyseisen päätöksen tekemistä tai muuttamista varattava kaikille, joiden oloihin päätöksenteolla on huomattava vaikutus, mahdollisuus saada tietoa ja lausua mielipiteensä asiasta. Vaikuttamismahdollisuuksien varaamisesta säädetään hallintolain (434/2003) 41 :ssä. Kunnan on tiedotettava edellä tarkoitetusta päätöksestään yleisesti kuntalaisille ja julkaistava päätös tietoverkossa. Kunnan vastuulle kuuluva jäte tulee luovuttaa alueella järjestettyyn kiinteistöittäiseen jätteenkuljetukseen tai kunnan järjestämään vastaanottopaikkaan. Kunnan jätehuoltomääräyksissä (tai ympäristönsuojelumääräyksissä) voidaan sallia suurikokoisen tai -määräisen jätteen omatoimisen kuljetuksen lisäksi myös pienimuotoinen omatoiminen käsittely biojätteelle ja jätevesilietteelle joko kiinteistöllä tai naapurikiinteistöllä. (Jätelaki 41 ). 2.3. Jäterekisteri sekä jätemaksut ja jätetaksat Jätteen kuljettajan on vuosittain annettava tiedot kunnan jätehuoltoviranomaiselle kiinteistöistä, joilta jätettä on noudettu, sekä jäteastioiden tyhjennyskerroista kiinteistöittäin ja jätelajeittain (39 ). Kunnan jätehuoltoviranomainen voi pyytää toimittamaan tiedot neljännesvuosittain, jos tämä on toiminnan seuraamiseksi tarpeellista. Kuljettajan on lisäksi vuosittain annettava jätelajeittain tiivistelmä kiinteistöiltä kerätyn jätteen määrästä ja toimituspaikoista.
8 (54) Jäteasetuksessa (179/2012) on kerrottu tarkemmin, mitä tietoja jätteen kuljettajan tulee ilmoittaa kunnan jätehuoltoviranomaiselle kiinteistöittäisestä jätteenkuljetuksesta. Kuljettajan tulee ilmoittaa kustakin kiinteistöstä 1) kiinteistön haltijan nimi ja yhteystiedot sekä kiinteistön osoite; 2) järjestämäänsä kuljetukseen kuuluvien jäteastioiden koko ja määrä jätelajeittain sekä 3) jäteastioiden tyhjennyspäivämäärät taikka tyhjennyskertojen lukumäärä ja tyhjennysväli jätelajeittain. Lisäksi vuosittaisessa tiivistelmässä on oltava vähintään 1) tieto kunnan alueella sijaitsevilta kiinteistöiltä kerätyn jätteen määrästä jätelajeittain ja 2) jätteen vastaanottajien nimet ja yhteystiedot sekä niille toimitetun jätteen määrä jätelajeittain. Kunnan jätehuoltoviranomaisen on viivytyksettä merkittävä jätteen kuljettajan antamat tiedot jätelain 143 :ssä säädettyyn, kunnan jätehuoltoviranomaisen ylläpitämään rekisteriin jätteen kuljetuksista. Rekisteriin merkityt henkilötiedot säilytetään viisi vuotta rekisteriin merkitsemisen jälkeen. Kunnan on perittävä järjestämänsä jätehuollon kustannukset jätteen haltijalta (Jätelaki 78 ). Samalla laki velvoittaa kiinteistön haltijan tai muun jätteen haltijan, jonka jätteen jätehuollon kunta järjestää, maksamaan kunnan jätemaksun (Jätelaki 80 ). Kunnan jätemaksulla katetaan jätehuollon tehtävien hoitamisesta, mm. käsittelypaikkojen perustamisesta, käytöstä ja jälkihoidosta aiheutuvat kustannukset. Lisäksi kunta voi periä jätemaksua jäteneuvonnasta (Jätelaki 93 ), jätteen kuljetus rekisterin ylläpidosta (Jätelaki 143 ) ja muista vastaavista jätehuollon järjestämiseen liittyvistä tehtävistä aiheutuvien kustannusten kattamiseksi. Jätemaksun on vastattava kunnan tarjoamaa palvelutasoa ja mahdollisuuksien mukaan kannustettava jätteen määrän ja haitallisuuden vähentämiseen sekä jätelain etusijajärjestyksen mukaiseen jätehuoltoon. Kunnassa noudatettavat jätemaksut sekä jätemaksujen perusteet määrätään kunnan jätetaksassa (Jätelaki 79 ). Tiedot jätetaksasta, maksun kertymästä ja sen käytöstä on oltava saatavilla tietoverkossa. Jätemaksun määrään vaikuttavat jätteen laji, laatu, määrä ja noutokerrat. Maksuun vaikuttavat myös jätteen keräys- ja kuljetusolot kiinteistöllä ja noutoalueella; käyttääkö kiinteistönomistaja kunnan keräysvälineitä sekä jätteen kuljetusmatka, mikäli jäte noudetaan kiinteistöltä erikseen, yksittäisenä kuljetuksena. Määräytymisperusteena voidaan myös pitää kiinteistöllä asuvien henkilöiden määrää tai kiinteistön käyttötarkoitusta, jos jätteen määrää ja laatua on muutoin vaikea selvittää. (Ympäristöministeriö 2013a). Jäteneuvonnasta, rekisterin ylläpidosta ja muista varsinaisen jätehuollon ulkopuolella olevista vastaavista tehtävistä aiheutuvat kulut kunta voi periä erillisenä perusmaksuna eli ns. ekomaksuna (Ympäristöministeriö 2013a). Perusmaksulla voidaan kattaa myös vaarallisen jätteen ja muun jätteen alueellisten vastaanottopaikkojen perustamisesta ja ylläpidosta kunnalle aiheutuvat kustannukset (Jätelaki 78 ). Perusmaksun perusteena voidaan käyttää kiinteistöllä asuvien henkilöiden määrää tai kiinteistön käyttötarkoitusta tai muuta vastaavaa perustetta. Perusmaksu voidaan määrätä kiinteistö- tai talouskohtaisena (Jätelaki 79 ). Kunnan jätetaksan mukaisesta jätemaksusta voidaan poiketa, jos sitä pidetään kohtuuttoman suurena tai pienenä jätemäärään ja kunnan palvelutasoon verrattuna. Maksusta poikkeaminen tai perimättä jättäminen voidaan määrätä joko maksuvelvollisen tai viranomaisen aloitteesta. Jos jätemaksu määrätään jätetaksasta poiketen, maksuperusteiden on oltava tasapuolisia ja kohtuullisia. (Jätelaki 2011, 81 ). Kunnan jätemaksusta voi tehdä 14 päivää laskun saamisesta muistutuksen kunnan jätehuoltoviranomaiselle. Jätehuoltoviranomainen tekee muistutuksen perusteella päätöksen. Muilla kuin kunnan jätehuoltoviranomaisella ei ole mahdollisuutta tehdä muutoksia jätemaksuun. (Ympäristöministeriö 2013a). Kiinteistön haltijan järjestämistä jätteenkuljetuksista perittävien maksujen on oltava tasapuolisia ja kohtuullisia. Kiinteistön haltijalle annettavassa tarjouksessa on maksun perusteet ilmoitettava selkeästi. (Jätelaki 2011, 85 ). 2.4. Kunnan jätehuoltomääräykset Jätehuoltomääräykset toimivat jätelain toimeenpanon välineinä paikalliset olosuhteet huomioon ottaen. Jätehuoltomääräysten laatimisesta säädetään jätelain 91 :ssä. Jätehuoltomääräykset ovat tärkeä työkalu ja ohjausväline jätehuollon käytännön toteuttamiseksi kunnassa. Jätelain uudistamisen myötä säädöksissä
9 (54) tapahtuneet muutokset ovat niin merkittäviä, että vanhan jätelain mukaiset jätehuoltomääräykset on tarpeen päivittää vastaamaan uuden jätelain vaatimuksia. Uuden jätelain voimaantulon myötä kuntien jätehuoltomääräykset, jotka olivat ristiriidassa uuden lain kanssa, lakkasivat olemasta voimassa kyseisten ristiriitaisuuksien osalta. Tällaisia määräyksiä ovat esimerkiksi elinkeinotoiminnan harjoittajille kunnallisissa jätehuoltomääräyksissä annetut lajittelu- ja erilliskeräysvelvoitteet. Lisäksi kunnan vastuulle tuli esimerkiksi kaikki sosiaali- ja terveyspalveluissa sekä koulutustoiminnassa, myös yksityisissä palveluissa, syntyvä yhdyskuntajäte. Myös jätehuoltoon liittyvä käsitteistö muuttui jonkin verran mm. jätteiden käsittelyn osalta ja käsite kiinteistöittäinen jätteenkuljetus korvasi vanhassa jätelaissa käytetyn käsitteen järjestetty jätteenkuljetus. Myös pakkausjätteiden jätehuollon siirtyminen vaiheittain 1.5.2015 ja 1.1.2016 täysin tuottajien vastuulle on merkittävä seikka jätehuoltomääräysten kannalta, sillä iso osa kiinteistöillä lajiteltavasta ja erilliskerättävästä kierrätys- tai hyödyntämiskelpoisesta jätteestä on nimenomaan pakkausjätettä. (Luukkonen Innala Nurmikolu 2014, 7-8). Jätehuoltomääräysten ensisijaisten toiminnallisten velvoitteiden taustan muodostavat erityisesti jätelain 8, 13, 15, 32, 34, 35, 40 ja 41. Kunnan määräysvalta koskee pääosin kunnan jätehuollon järjestämisvelvollisuuden piiriin kuuluvia jätteitä (32 ). Jätehuoltomääräykset voivat koskea jätehuollon operatiivista järjestämistä, toimenpiteitä syntyvän jätemäärän vähentämiseksi, jätteistä ja jätehuollosta aiheutuvien terveys- ja ympäristöhaittojen estämistä, jätteiden lajittelua sekä jätteiden keräyksen, kuljettamisen ja käsittelyn järjestämistä. Jätehuoltomääräykset voivat koskea myös jätehuoltoon liittyviä teknisiä vaatimuksia, kuten jäteastioiden tai jätteiden kuljettamiseen käytettävän kaluston laatua ja sallittuja kuormaamisaikoja. Roskaantumisen ehkäisemiseksi jätelakia tarkentavia jätehuoltomääräyksiä voidaan antaa esimerkiksi yleisötilaisuuksien järjestämisestä. (Luukkonen Innala Nurmikolu 2014, 9). Jätehuoltomääräysten valmistelussa kunnan ympäristönsuojelumääräysten ja rakennusjärjestyksen loogisuus ja ristiriidattomuus ja valvonnan toimivaltakysymykset tulee selvittää. Määräysten ja valvonnan päällekkäisyyksien välttämiseksi jätehuoltomääräysten valmistelua on tarpeen tehdä yhdessä ao. viranomaisten kanssa. Määräysten tulee täydentää toisiaan. Jätehuoltomääräykset eivät saa olla kohtuuttomia tai johtaa kohtuuttomaan lopputulokseen. Määräysten on oltava oikeassa suhteessa tavoiteltuun hyötyyn nähden ja oltava muutoinkin yleisten ympäristöoikeudellisten periaatteiden mukaisia. (Luukkonen Innala Nurmikolu 2014, 10). Suomen Kuntaliitto on julkaissut Henna Luukkosen, Tuulia Innalan ja Marko Nurmikolun kirjoittaman oppaan Jätehuoltomääräysten laatiminen Opas kunnallisten jätehuoltomääräysten valmistelijoille ja päättäjille, jossa on käyty tarkemmin läpi jätehuoltomääräyksissä käsiteltäviä asioita. Opas on saatavilla sähköisenä julkaisuna Kuntaliiton sivuilla (http://shop.kunnat.net/product_details.php?p=2985). 2.5. Kunnan jätehuollon palvelutehtävien siirtäminen kuntien omistamalle yhtiölle Monet kunnat ovat antaneet suurimman osan käytännön jätehuoltotehtävistään alueellisille jätehuoltoyhtiöille, jotka useimmiten hankkivat tarvitsemansa palvelut kilpailuttamalla yksityisiä jätehuoltoyrittäjiä. Tietoa alueellisten jätehuoltoyhtiöiden toiminnasta löytyy mm. Jätelaitosyhdistyksen verkkopalvelusta www.jly.fi. (Ympäristöministeriö 2013a). Jätelain 43 :n mukaan kunta voi päätöksellään siirtää sille jätelaissa säädetyn jätteen vastaanoton, kuljetuksen ja käsittelyn, jätemaksujen laskutuksen ja jäteneuvonnan sekä näihin välittömästi liittyvät hallinnolliset tehtävät, joihin ei sisälly julkisen vallan käyttöä, tätä varten perustetulle yhtiölle. Kunta omistaa tämän jäteyhtiön yhdessä muiden kuntien kanssa. Kunta vastaa siitä, että siirretyt jätehuollon palvelutehtävät tulevat hoidetuiksi jätelain ja sen nojalla annettujen säännösten mukaisesti. (Jätelaki 43 ). Jos kunta on siirtä-
10 (54) nyt kunnan jätehuollon järjestämiseen liittyvän palvelutehtävän hoidettavaksi kuntien omistamassa yhtiössä, kunnan jätehuoltoviranomaisena toimii yhteistoiminta-alueen kuntien yhteinen toimielin tai näiden perustama kuntayhtymä (Jätelaki 23 ). 2.6. Tuottajavastuun laajeneminen Kunta ei vastaa jätteistä, joita koskee niin sanottu tuottajavastuu. Se tarkoittaa tuotteen valmistajan tai maahantuojan (eli niin sanotun tuottajan) vastuuta tuotteen jätehuollon järjestämisestä ja kustantamisesta. (Ympäristöministeriö 2013a). Tuottajavastuu koskee seuraavia tuotteita (Jätelaki 48 ): moottorikäyttöisen ja muun ajoneuvon ja laitteen renkaita; henkilöautoja, pakettiautoja ja niihin rinnastettavia muita ajoneuvoja; sähkö- ja elektroniikkalaitteita; paristoja ja akkuja; sanomalehtiä, aikakauslehdet, toimistopapereita ja muita niihin rinnastettavia paperituotteita sekä pakkauksia. Tuottajien tai niiden muodostamien tuottajayhteisöjen velvollisuus on järjestää vastuullaan oleville jätteille alueellisia keräyspisteitä (Jätelaki 49 ). Kunta voi kuitenkin osana järjestämäänsä jätehuoltoa täydentää käytöstä poistettujen tuotteiden vastaanottoa ja kuljetusta siltä osin, kun tuottaja ei sitä järjestä. Käytöstä poistetut tuotteet on tällöin toimitettava tuottajan järjestämään jätehuoltoon. Lisäksi kuljetus- ja vastaanottotoiminta tulee toteuttaa yhteistoiminnassa tuottajien kanssa. (Jätelaki 46 ja 47 ). Pakkausjäteasetuksen (518/2014) mukaan tuottajan tulee järjestää asumisessa syntyvälle lasi-, metalli- ja kuitupakkausjätteelle vastaanottopaikkoja. Näitä vastaanottopaikkoja tulee olla vähintään yksi jokaisessa yli 500 asukkaan taajamassa ja muilla alueilla yhteensä vähintään kauppapaikkojen määrää vastaava määrä. Kauppapaikalla tarkoitetaan aluetta, jolla sijaitsee yksi päivittäistavarakauppa taikka useampi päivittäistavarakauppa enintään 500 metrin etäisyydellä toisistaan. Lisäksi muovipakkausjätteen erilliskeräystä varten tulee olla vastaanottopaikkoja siten, että jokaisessa yli 10 000 asukkaan taajamassa on vähintään yksi vastaanottopaikka (Valtioneuvoston asetus pakkauksista ja pakkausjätteistä 2014, 9 ). Pakkausjäteasetuksen määräykset pakkausjätteen vastaanoton järjestämisestä tulivat voimaan 1.5.2015 ja tuottajan on täytettävä velvollisuus vastaanottopaikkojen määrästä viimeistään 1.1.2016. (Valtioneuvoston asetus pakkauksista ja pakkausjätteistä 2014, 22 ). Jätelaitosyhdistys ylläpitää www.kierratys.info -verkkopalvelua, josta löytyvät useimpien alueellisten keräyspisteiden osoitteet. Uudenkaupungin osalta tiedot ovat puutteelliset, sillä Uusikaupunki ei kuulu Jätelaitosyhdistykseen. 2.7. Valtakunnalliset yhdyskuntajätteen vähentämis- ja hyödyntämistavoitteet Voimassa oleva valtakunnallinen jätesuunnitelma vuoteen 2016 linjaa Suomen jätehuollon tavoitteet ja kuvaa toimet tavoitteiden saavuttamiseksi. Valtakunnallisessa jätesuunnitelmassa tavoitteena on, että vuoteen 2016 mennessä yhdyskuntajätteestä 30 prosenttia kierrätetään materiaalina ja 20 prosenttia kompostoidaan tai mädätetään (syntypaikkakompostoinnin osuus on 6 prosenttia). Lisäksi 30 prosenttia jätteestä hyödynnetään energiana jätevoimalassa tai rinnakkaispolttolaitoksessa. Loppusijoitettavaksi kaatopaikoille päätyvän jätteen osuus olisi enintään 20 prosenttia. Myös haja-asutusalueiden lietteille asetetaan tavoite, että 90 prosenttia lietteistä ohjautuu käsittelyyn jäteveden puhdistuslaitoksille ja 10 prosenttia maatilojen biokaasulaitoksiin. (Ympäristöministeriö 2008, 9-11). Valtakunnallisen jätesuunnitelman mukaiset kierrätystavoitteet on kirjattu myös jäteasetukseen (179/2012). Tavoitteena on, että vähintään 50 painoprosenttia yhdyskuntajätteestä kierrätetään viimeistään vuoden 2016 alkuun mennessä. Tähän päästään paperi-, kartonki-, lasi-, metalli-, muovi- ja biojätteen erilliskeräyksellä ja kierrätyksellä. (Valtioneuvoston asetus jätteistä 2012, 14 ).
11 (54) Materiaalin ja biohajoavan jätteen kierrätystavoitteista ollaan paljon jäljessä ja näyttää, että ilman toimien merkittävää tehostamista ei yhdyskuntajätteen hyödyntämistavoitetta todennäköisesti tulla saavuttamaan vuoteen 2016 mennessä. Ainoastaan energiana hyödyntämisen tavoite on jo saavutettu. Uusia toimia on kuitenkin jo käynnistetty. Esimerkiksi valtioneuvoston asetuksella kaatopaikoista (331/2013) sekä jäteasetuksen muutoksella (332/2013) rajoitetaan biohajoavan ja muun orgaanisen yhdyskuntajätteen, rakennus- ja purkujätteen ja muun jätteen sijoittamista kaatopaikalle sekä tällaisen jätteen hyödyntämistä maantäytössä vuoden 2016 alusta alkaen. Rakennus- ja purkujätteiden osalta rajoitukset ovat kuitenkin täysimääräisesti voimassa 1.1.2020. (Ympäristöministeriö 2013b). Rajoitukset koskevat yli 10 prosenttia orgaanista ainesta sisältävää jätettä (Valtioneuvoston asetuksella kaatopaikoista 2013, 28 ). Tarkoituksena on hyödyntää jätettä yhä enemmän materiaalina ja energiantuotannossa. (Ympäristöministeriö 2013b). Asetusten tavoitteena on vähentää jätteen aiheuttamia kasvihuonekaasupäästöjä ja kaatopaikkojen vesistökuormitusta sekä edistää luonnonvarojen säästävää käyttöä. Muutoksen taustalla on EU:n kaatopaikkadirektiivi, jossa edellytetään, että jäsenvaltiot vähentävät biohajoavien jätteiden sijoittamista kaatopaikoille asteittain. (Ympäristöministeriö 2013b). Uuden valtakunnallisen jätesuunnitelman päivitystyö on käynnistynyt keväällä 2015. Uusi suunnitelma valmistuu vuoden 2016 loppuun mennessä lähtökohtanaan voimassa olevan valtakunnallisen jätesuunnitelman saavutukset sekä uudet velvoitteet mm. EU:n taholta. Suunnitelmassa esitetään arvio jätteen määrän ja haitallisuuden vähentämisen sekä jätehuollon nykytilasta. Suunnitelmaan on kirjattu näitä koskevat tavoitteet ja toimet tavoitteiden saavuttamiseksi. Lisäksi suunnitelmassa on arvio sen vaikuttavuudesta.
12 (54) 3. Haja-asutuksen jätehuollon toteutus muissa Suomen kunnissa 3.1. Jätteenkuljetuksen järjestäminen Suomessa Jätelaitosyhdistys ry on toteuttanut vuodesta 2009 alkaen kyselyä Tietoja kuntien jätehuollosta. Vuoteen 2008 asti Suomen Kuntaliitto keräsi tietoja vastaavalla jätehuoltokyselyllä. Vastaajina kyselyssä ovat kuntien jätelaitokset. Vuonna 2014 Suomessa oli 35 jätelaitosta, joiden piirissä asui 5,21 miljoonaa suomalaista eli 96 % asukasluvusta. Vuoden 2014 kyselyyn saatiin tietoja kiinteistöittäisen kuljetuksen järjestämisestä 49 % Suomen kunnista (158/320). Näissä kunnissa asui 70 % Suomen asukkaista. (Jätelaitosyhdistys 2015, 2, 20). Kunnan järjestämän jätteenkuljetuksen osuus sekä kunnista että asukkaista on kasvanut kyselyyn vastanneissa kunnissa vuodesta 2010 vuoteen 2014 verrattuna. Kunnan järjestämä jätteenkuljetus on 38 %:lla kunnista ja sen piirissä on yli puolet eli 56 % Suomen asukkaista. Kiinteistönhaltijan järjestämän eli vanhan jätelain (1993) mukaisen sopimusperusteisen jätteenkuljetuksen osuus on pudonnut vastanneiden kuntien joukossa 26 prosentista 10 prosenttiin ja asukkaiden osuus on kaventunut 24 prosentista 11 prosenttiin. (Jätelaitosyhdistys 2011, 19 20; Jätelaitosyhdistys 2015, 21). Joissakin kunnissa on käytössä saman jätelajin osalta sekä kunnan kilpailuttama että kiinteistönhaltijan järjestämä kuljetusvaihtoehto. Näitä tilanteita on kuvattu käsitteellä sekajärjestelmä. Tällainen tilanne on aiheutunut pääasiassa kuntaliitoksen myötä, jossa liitoksen tehneistä kunnista toisessa on ollut käytössä kunnan kilpailuttama ja toisessa kiinteistönhaltijan järjestämä jätteenkuljetus. Sekajärjestelmän osuus on pienentynyt kyselyyn vastanneiden kuntien osalta 15 prosentista kahteen prosenttiin ja asukkaiden osalta 9 prosentista 2 prosenttiin. Sekajärjestelmissä kunnan kilpailuttama osuus on keskimäärin 15 % kiinteistöistä. (Jätelaitosyhdistys 2011, 19 20; Jätelaitosyhdistys 2015, 20 22). Jätelaitosyhdistyksen kyselystä ei kuitenkaan saada kattavaa tietoa Suomen jätteenkuljetusjärjestelmistä, sillä vuotta 2014 koskevaan kyselyyn jätti vastaamatta yli puolet Suomen kunnista eli 51 % (162 kuntaa). Kyselyyn vastanneiden kuntien määrä on laskenut vuodesta 2010, sillä silloin kuntien osuus oli 36 %. Kuitenkin suuret kunnat ovat vastanneet aktiivisemmin, sillä vaikka kyselyyn ei saatu tietoja kuin puolesta Suomen kunnista, näissä kyselyyn vastaamattomissa kunnissa asui 30 % Suomen asukkaista. Vastausten määrän laskun johdosta JLY on käynnistänyt yhdessä Kuntaliiton kanssa hankkeen, jonka tarkoituksena on kasvattaa jatkossa kyselyn vastausten lukumäärää. (Jätelaitosyhdistys 2015, 5, 20 22). Taulukko 1. Vuosien 2010 ja 2014 vertailu sekajätteen kuljetusjärjestelmissä (Jätelaitosyhdistys 2011, 19 20; Jätelaitosyhdistys 2015, 20 22). Kuljetusjärjestelmä 2010 / 2014 Kuntien lukumäärä (kpl) osuus kunnista (%) Asukkaita kunnissa (hlö) osuus Suomen asukkaista (%) Kunnan järjestämä 117 / 122 34 / 38 2 549 471 / 3 074 791 48 / 56 Kiinteistönhaltijan 88 / 31 26 / 10 1 289 421 / 595 022 24 / 11 järjestämä (sopimusperusteinen) Sekajärjestelmä 15 / 5 4 / 2 466 099 / 135 310 9 / 2 Ei tietoa 122 / 162 36 / 51 1 046 436 / 1 646 147 19 / 30 Yhteensä 342 / 320 5 351 627 / 5 451 270
13 (54) 3.2. Sekajätteen alueellinen keräys Jätelaitosyhdistyksen kyselyllä on kerätty vuosittain hintatietoja haja-asutusalueen sekajätteen alueellisesta keräyksestä. Vuotta 2014 koskevia tietoja saatiin 19 jätelaitokselta Suomen 35 jätelaitokselta. Vastanneisiin jätelaitoksiin kuuluvien kuntien määrää ei raportissa ilmoitettu, mutta vastausten määrän perusteella kuntia on vähintään 107. (Jätelaitosyhdistys 2015, 22). Monissa kunnissa on siis rajattu joitain alueita kiinteistöittäisen keräyksen ulkopuolelle. Jätelain 35 :n mukaan kunta voi päättää, että kiinteistöittäistä jätteenkuljetusta ei järjestetä alueella, jossa on hankalat kulkuyhteydet, vähän jätteen haltijoita tai vähän kuljetettavaa jätettä, jollei kuljetusta ole ympäristö- tai terveyssyistä pidettävä tarpeellisena. 3.3. Haja-asutuksen jätehuolto Lounais-Suomessa 3.3.1. Turun Seudun Jätehuolto Oy Turun Seudun Jätehuolto Oy:n (TSJ) alueella on käytössä kaksi jätteiden kuljetusjärjestelmää: kunnan järjestämä jätteenkuljetus ja kiinteistön haltijan järjestämä jätteenkuljetus. Turun Seudun Jätehuolto Oy:n omistajakunnat ovat Aura, Kaarina, Lieto, Marttila, Masku, Mynämäki, Naantali, Nousiainen, Parainen, Pöytyä, Raisio, Rusko ja Turku. Alueella asui vuoden 2014 lopussa 337 000 asukasta. Vapaa-ajan asuntoja seudulla on noin 20 000. TSJ aloitti toimintansa 1.1.2004. Turku, Kaarina, Raisio, Naantali, Parainen, Lieto ja Piikkiö ovat yhtiön perustajakuntia. Suunnattu osakeanti muille seudun kunnille toteutettiin vuonna 2005. (Turun Seudun Jätehuolto D). Kunnan järjestämä jätteenkuljetus on voimassa Maskussa, Mynämäellä, Naantalissa, Nousiaisissa, Raisiossa, Vahdon alueella (Rusko) sekä Paraisten saaristoalueella. Pääsääntöisesti näissä on kiinteistöittäinen jätteenkuljetus, johon liitytään ottamalla yhteyttä TSJ:n asiakaspalveluun puhelimitse tai sähköisellä liittymislomakkeella. TSJ vastaa myös jätemaksujen laskutuksesta. Lisäksi Naantalissa (Luonnonmaalla, Merimaskussa, Rymättylässä, Velkualla ja Livonsaarella), Maskussa (Ohensaaressa ja Askaisissa) sekä Paraisten pääsaarella vailla tieyhteyksiä olevien kiinteistöjen on mahdollista liittyä polttokelpoisen jätteen aluekeräyspisteen käyttäjiksi. (Turun Seudun Jätehuolto B). Kiinteistöittäisessä keräyksessä kiinteistönhaltija vastaa jätteen keräysjärjestelmään sopivien jäteastioiden hankinnasta, mutta astian voi myös ostaa tai vuokrata TSJ:ltä. Yhtiö suosittelee yhteisen jäteastian eli ns. kimppa-astian hankkimista naapureiden tai tiehoitokunnan osakkaiden kanssa. Kimpassa yhteyshenkilö kokoaa jäteastiaa käyttävien kiinteistöjen tiedot kimppa-astian sopimukseen, joka palautetaan allekirjoitettuna TSJ:lle. Kiinteistöt sopivat astian käytöstä prosenttiosuudella, jonka mukaan tyhjennyksen aiheuttamat kustannukset jaetaan. Kimppa-astiasopimuksen voi tulostaa TSJ:n internetsivuilta. Lasku lähetetään joko kimpan yhteyshenkilölle tai erikseen jokaiselle kimppa-astiaa käyttävälle kiinteistölle, jolloin astiaa käyttävien ei tarvitse keskenään huolehtia kustannusten jakamisesta. Kimppa-astian jätemaksun jaosta TSJ perii 3 /lasku laskutuslisää. (Turun Seudun Jätehuolto B). Paraisten saaristoalueilla siirryttiin alueellisista keräyspisteistä kiinteistöittäiseen keräykseen 1.10.2014. Alueella on noin 6000 kiinteistöä (Teräntö 2014). Jokaiselle kiinteistölle määritellään yksi tietty jäteastia tai jätepiste. Jäteastia voi olla kiinteistön oma, naapureiden kanssa yhteinen tai TSJ:n ylläpitämä jätepiste riippuen siitä, missä kiinteistö sijaitsee. Jos kiinteistö sijaitsee Nauvon, Korppoon tai Houtskarin pääsaarella ja on saavutettavissa jäteautolla, päivittäinen polttokelpoinen jäte viedään omaan tai naapureiden kanssa yhteiseen jäteastiaan. Mikäli kiinteistö sijaitsee alueella, jonne ei pääse jäteautolla, tai sijaitsee saaressa, jonne kulkee yhteysalus, tai sijaitsee alueella, jossa on vain vähän kiinteistöjä, polttokelpoinen jäte viedään TSJ:n osoittamaan ja ylläpitämään jätepisteeseen. Pääsaarilla sijaitsevat astiat ovat lukossa ja ainoastaan käyttöoikeuden omaavilla on avaimet astiaan. Kolmas vaihtoehto koskee niitä kiinteistöjä, jotka sijaitsevat saaressa, jonne kuljetaan omalla veneellä, ja ovat käytössä lähinnä huhti-syyskuussa. Niistä päivittäinen
14 (54) polttokelpoinen kotitalousjäte viedään TSJ:n osoittamaan aluekeräyspisteeseen tai omaan tai kimppa-astiaan, joka on sijoitettu esimerkiksi laituripaikan yhteyteen (Nauvo, Korppoo tai Houtskari). Lisäksi ulkosaariston ja Iniön osalta on voimassa vanha alueellisten keräyspisteiden verkosto. (Turun Seudun Jätehuolto C). Alueellisten keräyspisteiden sijoituspaikat määriteltiin keväällä 2013 tehdyn asukaskyselyn perusteella ja samalla laajennettiin miehitettyjen lajitteluasemien aukioloaikoja (Teräntö 2014). Kiinteistön haltijan järjestämä jätteenkuljetus koskee kiinteistöjä alueilla Turku, Aura, Kaarina, Lieto, Marttila, Parainen (pääsaari), Pöytyä (ei Yläne) ja Rusko (ei Vahto). Kiinteistö liittyy jätteenkuljetukseen ottamalla yhteyttä valitsemaansa kuljetusyrittäjään. Myös tässä kuljetusjärjestelmässä naapurit tai tiehoitokunnan osakkaat voivat hankkia yhteisen ns. kimppa-astian. Kiinteistönhaltija vastaa jätteen keräysjärjestelmään sopivien jäteastioiden hankinnasta. Paraisten pääsaarella kesäasukkaiden on mahdollista liittyä myös polttokelpoisen jätteen aluekeräyspisteen käyttäjäksi. Aluekeräyspisteet on tarkoitettu lähinnä saarissa ja hankalien tieyhteyksien päässä olevien kiinteistöjen käyttöön. Pisteiden käytöstä maksetaan vuosimaksua, jonka laskutuksen hoitaa TSJ. Pisteet ovat käytössä ajalla 1.5. 30.9. (Turun Seudun Jätehuolto A). 3.3.2. Rouskis Oy Rouskis Oy on Salon, Paimion, Kemiönsaaren ja Sauvon omistama jätehuoltoyhtiö, joka on perustettu vuonna 1992. Yhtiön alueella on noin 76 000 vakituista asukasta ja lisäksi noin 20 000 alueen ulkopuolista kesäasukasta. (Rouskis Oy E). Taulukko 2. Rouskis Oy:n alueen kunnat ja jätteenkuljetusjärjestelmät (Jätelaitosyhdistys). Kunnat Kuljetukset Sekalainen yhdyskuntajäte Biojäte kuljetusjärjestelmä kilpailutettu osuus (%) kuljetusjärjestelmä Salo 54478 sekajärjestelmä 5 sopimusperusteinen Paimio 10590 sekajärjestelmä 2 sopimusperusteinen Kemiönsaartamtama 7012 kunnan kilpailut- 100 kunnan kilpailut- Sauvo 3032 sekajärjestelmä 20 - Yht. 75112 kilpailutettu osuus (%) 100 Paimiossa, Salossa ja Sauvossa asukkaat kilpailuttavat ja tekevät kotitalouskohtaisen tyhjennyssopimuksen yksityisten jätteen kuljetusyrittäjien kanssa. Paimiossa, Salon Kiskossa ja Sauvossa käytetään kiinteistön haltijan järjestämää jätteenkuljetusta, mutta kiinteistökohtaisen jätteenkuljetussopimuksen puuttuessa Rouskis järjestää kiinteistölle paikkaavana palveluna kiinteistökohtaisen jätteenkuljetuksen. Vaihtoehtoisesti asukkaat voivat viedä kerran kuussa 200 litran jätesäkkiin mahtuvan määrän kotitalousjätettä mihin tahansa Rouskiksen jäteasemalle ja Rouskis laskuttaa tästä kuukausittain jäteasemamaksun. (Rouskis Oy B, C ja D). Rouskis Oy:n kuntien (Kemiönsaari, Paimio, Salo ja Sauvo) yhteinen jätehuoltolautakunta teki 21.5.2013 päätöksen siirtyä kokonaan kiinteistön haltijan järjestämään jätteenkuljetukseen ja lopettaa Rouskiksen järjestämän paikkaavan keräyksen Paimiossa, Sauvossa ja Salon Kiskossa. Turun hallinto-oikeus kumosi päätöksen 31.7.2014 lainvastaisena. Hallinto-oikeus perusteli ratkaisua sillä, että suuri osa kotitalouksista on
15 (54) päätöksessä lakkautettavaksi määrätyn ns. paikkaavan kuljetuksen piirissä. Päätöksen yleisluontoisista perusteluista ei myöskään käy ilmi, että ratkaisu on perustunut sellaiseen jätelain edellyttämään tarkasteluun, jonka nojalla on ollut mahdollista todeta, että kaikki uuden jätelain mukaiset kiinteistön haltijan järjestämän jätteenkuljetuksen edellytykset täyttyvät. Hallinto-oikeuden mukaan asiassa ei muutoinkaan ole selvitetty, että kunta on jätelaissa tarkoitetulla tavalla varmistunut vastuulleen säädetyn jätteen osalta jätteenkuljetuspalvelujen saatavuudesta, laadukkuudesta ja toimivuudesta. Turun hallinto-oikeuden päätöksestä on valitettu Korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Jätehuoltolautakunta käsitteli kokouksessaan 11.11.2014 Korkeimman hallinto-oikeuden lausuntopyyntöä valituksista ja katsoo, että Turun hallinto-oikeuden päätös on oikea ja Paimion kaupungin, Salon kaupungin ja Sauvon kunnan jätteenkuljetusjärjestelmistä tulisi päättää uudelleen hallinto-oikeuden päätöksen perustelujen opastamana. (Salon kaupunki 2014). Kemiönsaarella jätehuolto on kokonaan kunnan järjestämä. Rouskiksen kilpailuttama paikallinen kuljetusurakoitsija Cedde Trans Kb kerää sekajätteet kiinteistökohtaisesti Kemiönsaaren pääsaarelta ja Lövö-Kasnäslandetista. Kemiönsaaren ja Lövö-Kasnäslandetin kaikissa vakituisissa ja vapaa-ajan asunnoissa pitää olla oma, kiinteistökohtainen sekajäteastia. Jos astiaa ei ole, katsotaan asunnon käyttäjän liittyneen jäteaseman käyttäjäksi. Nämä käyttäjät voivat viedä kerran kuussa 200 litran jätesäkkiin mahtuvan määrän kotitalousjätettä mihin tahansa Rouskiksen jäteasemalle ja Rouskis perii kiinteistöltä kuukausittain jäteasemamaksun. Rosala-Hiittisen, Högsåran ja muiden saarien koti- ja mökkitaloudet vievät jätteensä yhteisiin aluekeräyspisteiden jäteastioihin. (Rouskis Oy A). 3.3.3. Rauman seudun jätehuoltolaitos Rauman seudun jätehuolto on Rauman kaupunkiin kuuluva kunnallinen liikelaitos. Sen päätehtävänä on huolehtia lakisääteisesti Rauman alueen kunnan vastuulla olevan yhdyskuntajätteen vastaanotosta, käsittelystä, hyödyntämisestä ja loppusijoittamisesta sekä ylläpitää Hevossuon jäteasemaa. (Rauman kaupunki B). Taulukko 3. Rauman seudun jätehuoltolaitoksen alueen kunnat ja jätteenkuljetusjärjestelmät (Jätelaitosyhdistys). Kunnat Kuljetukset kunta asukasluku Sekalainen yhdyskuntajäte Biojäte kuljetusjärjestelmä kilpailutettu osuus (%) kuljetusjärjestelmä Rauma 39979 kunnan kilpailuttamtama 100 kunnan kilpailut- Eurajoki 5931 sopimusperusteinenen sopimusperustei- Yht. 45910 kilpailutettu osuus (%) 100 Rauman kaupungin alueella on käytössä kunnan kilpailuttama jätteenkuljetus. Vaihtoehtoina ovat joko oma jäteastia tai kimppa-astia naapuruston kanssa. Haja-asutusalueella kiinteistö voi myös liittyä alueellisten jätteen keräyspisteiden käyttäjäksi. Alueellisia keräyspisteitä on haja-asutusalueella 14 kappaletta (Rauman kaupunki C). Kaupunki on solminut kuljetussopimuksen Lassila & Tikanoja Oyj:n kanssa. Jätehuoltoon liitytään ja muutokset tehdään ottamalla yhteyttä jätehuoltolaitoksen asiakaspalveluun. Eurajoella on koko kunnan alueella voimassa kiinteistön haltijan järjestämä jätteenkuljetus, jossa kiinteistön haltija tekee sopimuksen haluamansa kuljetusliikkeen kanssa. Alueellisia keräyspisteitä ei ole. (Rauman kaupunki A).
16 (54) 3.3.4. Satakierto Oy Satakierto Oy on neljän kunnan alueella (Eura, Huittinen, Köyliö ja Säkylä) toimiva jätehuoltoyhtiö, jonka toiminnot keskittyvät Hallavaaran jätekeskukseen Köyliössä. Yhtiön ydintoiminta-alueella asuu n. 32 000 asukasta. Satakierron tehtävänä on tuottaa omistajakuntien lakisääteiset jätehuoltopalvelut. (Satakierto). Taulukko 4. Satakierto Oy:n alueen kunnat ja jätteenkuljetusjärjestelmät (Jätelaitosyhdistys). Biojäte kuljetusjärjestelmä Kunnat Kuljetukset kunta asukasluku Sekalainen yhdyskuntajäte kuljetusjärjestelmä kilpailutettu osuus (%) Eura 12368 sopimusperusteinen Huittinen 10543 sopimusperusteinen Säkylä 4567 sopimusperusteinen Köyliö 2688 sopimusperusteinen Yht. 30166 sopimusperusteinen sopimusperusteinen sopimusperusteinen sopimusperusteinen kilpailutettu osuus (%) Euran, Huittisten, Köyliön ja Säkylän kuntien alueella on voimassa kiinteistön haltijan järjestämä jätteenkuljetusjärjestelmä, joka tarkoittaa, että kiinteistön haltija voi itse valita jätteenkuljetusyrityksen jätehuoltorekisteriin hyväksytyistä toimijoista. Kiinteistöjen yhteiset kimppa-astiatkin ovat mahdollisia. Alueellisia sekajätteen keräyspisteitä ei ole. (Satakierto Oy 2014).
17 (54) 4. Jätehuollon nykytila Uudessakaupungissa 4.1. Alueen kuvaus Selvityksen tarkastelualueena on Uudenkaupungin kaupunki ja erityisesti haja-asutusalue. Uudenkaupungin asukasluku on ollut laskeva vuoteen 2013 asti, mutta vuoden 2014 aikana se nousi noin sadalla asukkaalla ensimmäisen kerran 1990-luvun alun jälkeen. Vuoden 2014 lopussa Uudenkaupungin väkiluku oli noin 15 570 asukasta. Väestömäärän kehitys on esitetty taulukossa 5. (Tilastokeskus 2014c). Taulukko 5. Väestö Uudessakaupungissa vuosina 1980 2014 (Tilastokeskus 2014c). Vuosi 1980 1985 1990 1995 2000 2005 2010 2011 2012 2013 2014 Väestö 17 326 17 815 18 432 17 590 17 019 16 198 15 833 15 685 15 499 15 463 15 567 Tilastokeskuksen vuoden 2012 ennusteen mukaan kunnan väestömäärän arvioidaan laskevan jatkossa. Vuonna 2040 asukasluvun ennustetaan olevan noin 14 100 asukasta eli vähennystä tulee noin 1 400 asukasta (8,9 %) vuoden 2014 lopun tasosta. Taulukossa 6 on esitetty kunnan väestöennusteet vuoteen 2040. (Tilastokeskus 2012). Taulukko 6. Väestöennuste 2012 vuoteen 2040 saakka Uudessakaupungissa (Tilastokeskus 2012). Vuosi 2011 2012 2013 2014 2015 2020 2025 2030 2035 2040 Väestöennuste 15 685 15 583 15 492 15 413 15 341 15 049 14 838 14 628 14 388 14 128 Uusikaupunki on keskimääräistä pientalovaltaisempi kunta. Vuonna 2013 Uudenkaupungin 7692 asuntokunnasta lähes puolet, 46 % eli 3557 asuntokuntaa asui erillisissä pientaloissa ja lähes viidennes, 18 % eli 1381 rivi- ja ketjutaloissa. Asuntokunnan muodostavat kaikki samassa asuinhuoneistossa vakinaisesti asuvat henkilöt. Asuinkerrostalojen osuus oli Uudessakaupungissa kolmannes: 35 % eli 2657, kun koko maassa kerrostaloasuntojen osuus oli 44 %. Asuntokunnat ovat pieniä, kuten Suomessa keskimäärin. Yhden ja kahden hengen talouksia oli vuonna 2013 noin 80 prosenttia asuntokunnista. Haja-asutusalueella on todennäköisesti lähinnä erillisiä pientaloja. Keskimäärin omakotitaloissa asuu 2,4 asukasta. (Tilastokeskus Asuntokunnat Uudessakaupungissa talotyypin mukaan vuonna 2013 97 1 % 2 657 35 % 3 557 46 % Erillinen pientalo Rivi- tai ketjutalo Asuinkerrostalo Muu rakennus 2014a). 1 381 18 %
18 (54) Kuvio 3. Samassa asunnossa asuvien eli asuntokuntien jakautuminen eri talotyyppeihin Uudessakaupungissa vuonna 2013 (Tilastokeskus 2014a) 4.2. Uudenkaupungin kaupungin järjestämä jätehuolto Uusikaupunki ei ole mukana alueellisissa kuntien jätehuoltoyhtiöissä, vaan hoitaa yksin oman jätehuoltonsa. Lisäksi Uusikaupunki on hoitanut Kustavin kunnan jätepisteiden ja jäteaseman hoidon sekä jätteiden kuljetuksen vuodesta 2008 asti. Syksyllä 2014 päätettiin sopimuksen jatkamisesta vuoden 2016 loppuun asti. Kustavin jätehuollon hoitamisesta kaupungilla on sopimus SITA Suomi Oy:n kanssa. (Uudenkaupungin Jätehuollon johtokunta 2013 ja Uudenkaupungin kaupunki 2014c). Uudessakaupungissa kunnan vastuulla olevassa asumisessa syntyvän jätteen jätehuollossa on käytössä sekajärjestelmä. Uudenkaupungin, Kalannin ja Lokalahden taajamat kuuluvat kiinteistön haltijan järjestämän jätteenkuljetuksen piiriin. Tällöin kiinteistö tekee sopimuksen astian tyhjentämisestä valitsemansa jätteenkuljettajan kanssa ja ostaa oman tai vuokraa jätteenkuljetusyritykseltä jäteastian. Alueella toimii kaksi jätteen kuljettajaa: Sita Suomi Oy ja Jätehuolto M. Helistölä Oy. Haja-asutusalueen jätehuoltoratkaisu, kunnan järjestämä jätteenkuljetus, on vanhan jätelain aikainen eli koostuu alueellisista jätteen keräyspisteistä, joihin järjestelmään liittyneet vakituiset ja vapaa-ajan kiinteistöt voivat toimittaa yhdyskuntajätteensä. Jätemaksu maksetaan kunnan jätehuoltopalveluille. (Uudenkaupungin kaupunki 2014d). Osa haja-asutusalueen kiinteistöistä on tilannut kiinteistöittäisen jätteenkuljetuksen alueella toimivilta jätteen kuljetusyrityksiltä. Jätelain 36 2 momentin mukaan jätteen saa kunnan järjestämässä jätteenkuljetuksessa ottaa kuljetettavakseen vain kunta tai jätteen kuljettaja, joka toimii kunnan lukuun. Lisäksi 41 mukaan kunnan vastuulle kuuluva jäte tulee luovuttaa kunnan järjestämään vastaanottopaikkaan. Jätteen haltija voi järjestää kunnan jätehuoltomääräyksissä sallittujen isokokoisten jätteiden, suurten jätemäärien tai muuten kunnan keräysjärjestelmään sopimattomien jätteiden kuljetuksen tai erilliskerätyn pakkausjätteen kuljetuksen, jos niitä ei kuljeteta kiinteistöittäisessä jätteenkuljetuksessa. Näiden seikkojen nojalla vaikuttaa siltä, että haja-asutusalueen asukkaiden tekemät jätteen kuljetussopimukset eivät ole lain mukaisia. Kunnan on järjestettävä asumisessa syntyvän vaarallisen jätteen vastaanotto ja käsittely. Myös maa- ja metsätaloudessa syntyvän vaarallisen jätteen vastaanotto ja käsittely kuuluu kunnan vastuulle, jollei kysymys ole kohtuuttomasta määrästä jätettä. Uudessakaupungissa kaupunki ostaa vaarallisen jätteen vastaanottopalvelut Lassila & Tikanoja Oyj:ltä, jonka vastaanottopiste on Uudenkaupungin materiaalinkäsittelykeskuksessa (Kaatopaikantie 1). Se toimittaa vaaralliset jätteet jatkokäsittelyyn. (Uudenkaupungin kaupunki). Kunta vastaa jätehuoltoon liittyvästä neuvonnasta, tiedotuksesta ja valistuksesta, jonka tavoitteena on syntyvän yhdyskuntajätteen määrän ja haitallisuuden vähentäminen ja jätehuollon asianmukainen toteuttaminen (93 ). Jäteneuvontaa Uudessakaupungissa on tarjolla melko vähän. Tietoa on tarjolla lähinnä kaupungin internetsivuilla jätehuollon osiossa, jossa kerrotaan mm. seka-, hyöty- ja vaarallisten jätteiden keräyspisteistä, kierrätyskeskuksesta, jätehuoltomääräyksistä ja jätehuollon lomakkeista. Lajitteluohjeita varten ohjataan Lassila & Tikanojan Lajitteluapuri-sivustolle (www.lajitteluapuri.fi). Varsinaista jäteneuvontanumeroa tai -sähköpostiosoitetta ei ole, sillä kaupungilla ei ole käytettävissään erillistä jäteneuvojaa. Jätehuoltopalvelujen yhteystiedoissa ovat teknisen johtajan tiedot. Kunta päivittää vuosittain tiedotteen kiinteistöjen jätehuollosta, jossa on kerrottu jätehuollon vaihtoehdoista, kompostoinnista ja jätehuollon maksuista. Tuottajavastuun laajenemisen vuoksi jätteiden keräyspisteverkosto tulee harvenemaan huomattavasti, jos se toteutetaan vain tuottajan järjestämänä. Nykyisin Uudenkaupungin haja-asutusalueella lasi- ja metallipakkauksia vastaanotetaan 18 alueellisessa keräyspisteessä ja Uudenkaupungin keskustan ja Kalannin taajama-alueella 16 jätepisteessä ja Pyhämaan taajamassa yhdessä pisteessä. Kunta voi jätelain 47 mukaan täydentää keräyspisteverkostoa, mutta sen kustannukset tulevat kokonaisuudessaan jätteen tuottajien eli asukkaiden maksettavaksi.
19 (54) Uudenkaupungin jätehuoltomääräysten mukaan kiinteistön tulee kerätä biojätettä, jos siinä on vähintään 10 asuntoa tai biojätettä syntyy yli 100 kg kuukaudessa. Lisäksi kompostointi on sallittu haittaeläinten pääsyltä suojatussa kompostisäiliössä, jonka tulee olla taajama-alueella ja ympärivuotisessa käytössä lämpöeristetty. Biojätteen erilliskeräys ja kompostointi eivät kata koko kuntaa. Uudenkaupungin kaupungin vastuulla oleva sekajäte sisältää siis biohajoavaa jätettä, jonka viemistä kaatopaikalle on rajoitettu 1.1.2016 alkaen. 4.2.1. Jätehuoltopalveluiden organisaatio Uudenkaupungin Jätehuolto liikelaitos lopetti toimintansa 31.12.2012 ja kaupungin vastuulle jäävien jätehuollon tehtävien hoitamista varten perustettiin kaupungin Hallinto- ja kehittämiskeskuksen alle jätehuoltopalvelut-niminen tulosalue. Sen kustannukset katetaan pääosin vuonna 2013 käyttöön otetulla jätehuollon perusmaksulla. Jätehuoltoyhtiöt vastaavat maksun perinnästä kiinteistön haltijan järjestämän jätehuollon osalta, ja se tilitetään kaupungille. Kaupunki puolestaan kerää kunnan järjestämän jätehuollon maksut. (Uudenkaupungin kaupunki 2015c). Kunnan jätehuoltoviranomaisena Uudessakaupungissa toimii tekninen lautakunta ja yleisenä valvontaviranomaisena ympäristö- ja lupalautakunta. Jätehuoltopalvelujen henkilöresurssit ovat pienet. Palkkalistoilla on kaksi työntekijää (Uudenkaupungin kaupunki 2015d), jotka työskentelevät toiminnanohjaajina kunnan ylläpitämässä Kierrätyskeskuksessa. Kierrätyskeskuksessa on tavaroiden kierrätystoiminnan ohella pienimuotoista huonekalujen kunnostusta ja ompelupalvelua ja se toimii työllistäjänä. Muut jätehuoltopalvelujen tehtävät on jaettu Hallinto- ja kehittämiskeskuksen muulle henkilökunnalle. Jätehuoltopalvelut-tulosalue on teknisen johtajan vastuulla, toimistosihteeri hoitaa mm. kunnan järjestämän jätehuollon laskutusta ja muita hallintoon liittyviä tehtäviä ja kiinteistörekisterinhoitaja vastaa jätehuollon kuljetusrekisteristä ja seuraa kiinteistöjen liittymistä kunnan järjestämään jätehuoltoon. 4.2.2. Jätehuolto taajamissa Kunnan jätehuoltoviranomainen eli Uudenkaupungin kaupungin tekninen lautakunta teki 26.3.2013 päätöksen, että Uudenkaupungin asemakaava-alueilla jätehuolto järjestetään kiinteistön haltijan järjestämänä jätteenkuljetuksena. Uuden jätelain (2011, 149 ) voimaantulon jälkeen, jos kunnassa oli käytössä sopimusperusteinen jätteenkuljetus, kunnan oli tarkasteltava jätteenkuljetuksen järjestämistä jätelain 37 : n 1 momentissa säädettyjen kiinteistön haltijan järjestämän jätteenkuljetuksen edellytysten perusteella ja tehtävä asiassa päätös viimeistään vuoden kuluessa lain voimaantulosta. Asian valmistelutekstissä kerrottiin mm.: Nykyinen sopimusperusteinen jätteenkuljetusjärjestelmä on toiminut hyvin. Aluekeräyspisteiden kautta järjestetty jätehuolto sen sijaan on aiheuttanut ongelmia ja Uudessakaupungissa on käynnistetty valmistelu, minkä pohjalta siirryttäisiin koko kaupungin osalta sopimusperusteiseen jätteenkuljetusjärjestelmään. Lisäksi kerrottiin, että Uudenkaupungin alueella jätehuollon järjestäminen on saarikiinteistöjä lukuun ottamatta mahdollista järjestää myös kiinteistökohtaisesti. Kaupungin alueella toimii useita eri jätehuoltoalan yrityksiä, joten laadukas palvelujen saatavuus on kaikkialla hyvä. (Uudenkaupungin kaupunki 2013a). 4.2.3. Jätehuolto haja-asutusalueella Haja-asutusalueen jätehuoltoa varten on 20 alueellista keräyspistettä, joista useimmissa kerätään myös kierrätettäviä jätteitä: paperia, lasia ja metallia (Uudenkaupungin kaupunki 2013b). Kahdella pisteellä, Sulkuportilla ja Myllyllä (Lokalahti), on videovalvonta, sillä ne sijaitsevat taajama-alueella, jossa kiinteistöjä on