Matkakertomus Busiasta 2.6.-15.6.2011 Lähdimme Kenian matkalle hyvin varautuneina kohdata erilainen kulttuuri. Olimme jo saaneet kuulla, mihin asioihin on syytä varautua, ja paikan päällä tuntuikin, että olimme onnistuneet siinä hyvin. Sillä eläminen sujui hyvin, ilman suurempia kulttuurisokkeja, vaikka huomasimmekin hyvin nopeasti, että kulttuuri voi olla hyvin erilaista ja jopa käsittämätöntä. Kisumun lentokenttä teki ensimmäisen mieleenpainuvan vaikutuksen vaatimattomuudellaan ja afrikkalaisella tyylillään. Kisumussa meitä oli vastassa lähes täysi autollinen ihmisiä, joiden kanssa matkasimme ahtaassa matatussa vuoristoista tietä Busiaan. Busiassa pääsimme nauttimaan maalaiselämästä. Aamulla heräsimme kukon, kanojen ja lehmien huutoon. Aamulla kävimme pesulla bambumajassa, ja meillä oli käytettävissä noin neljä litraa vettä peseytymiseen. Pian jo kilpailimme siitä, kuka käyttää vähiten vettä peseytymiseen. Suihkun jälkeen nautimme aamiaisen, johon kuului yleensä kahvia, paistettuja kananmunia ja hedelmiä. Aamupäivällä kirjoitimme matkapäiväkirjaa ja nautimme Afrikan auringosta. Iltapäivisin, kun alkoi sade ja päivä hämärtyä nautimme öljylampun ääressä kenialaista teetä, joka oli erittäin hyvää; maitoista ja sokerista. Illalla kävimme yhdessä läpi päivän tapahtumat ja kokemukset. Söimme päivällisen myöhään illalla ja saimme kokea monenlaisia afrikkalaisia makuelämyksiä ruuan
parissa. Illalla katselimme taivaalle ja ihastelimme afrikkalaista tähtitaivasta sekä kuuntelimme maissipeltojen keskeltä kantautuvia luonnon ääniä. Usein lähteminen sovittuun paikkaan vähän viivästyi. Liikkuessamme teillä saimme paljon katseita ja ystävällisiä tervehdyksiä. Lapset juoksivat usein kiljuen ja hymyillen tervehtimään meitä. Näimme tavallisten busialaisten arkista elämää, ja se oli antoisaa. Paikallisten luona asuessa näki hyvin selkästi, minkälaista heidän elämänsä on. Sunnuntaisin kävimme kirkossa ja pääsimme kokemaan myös ristiäiset sekä kirkossa, että lapsen vanhempien kotona, jossa juhlittiin lasta. Juhlissa tarjottiin paljon ruokaa ja ihmiset keskustelivat keskenään pienissä pöytäseurueissa.
Kahden viikon aikana tutustuimme Kenfin Bridgen ja sen kummijärjestöjen toimintaan sekä järjestöjen henkilökuntaan. Vierailimme kodeissa, joissa oli puutetta toimeentulosta, ruuasta ja vaatteista. Vierailuilla kuuntelimme ihmisten kertomuksia elämästä ja kirjoitimme ne ylös. Tutustuimme myös orpojen kouluun, joka sijaitsi Busiassa. Seurasimme muutamana päivänä koulun oppitunteja ja näimme afrikkalaista optustustapaa ja koulunkäyntiä.
Tutustuimme myös isäntäperheen lapsiin, ja leikimme heidän kanssaan sekä teimme kotitöitä yhdessä sekä lasten että naisten kanssa. Pumppasimme vettä kaivosta ja kannoimme veden kaivolta kotiin, laitoimme aamulla papuja kuivumaan ja keräsimme ne suojaan iltapäivällä ennen sadetta. Tutustuimme afrikkalaiseen keittiöön, ja teimme yhtenä iltana herkullisia Ciabattoja. Näimme erilaisia afrikkalaisia ruokakasveja ja saimme tutustua afrikkalaisiin ruokiin syömällä niitä.
Savimajan rakennusprojektin aloitus hieman viivästyi. Aloitimme työn kantamalla isoja puita metsästä, joita työmiehet kaatoivat. Aurinko paahtoi ja kannoimme pitkiä puita rakennuspaikalle. Näimme alusta loppuun asti afrikkalaisen savimajan rakentamisprojektin. Työ oli raskasta, koska aurinko paistoi ja työtä oli tehtävä päivän kuumimpaan aikaan ennen pimeän tuloa. Pikkuhiljaa savimaja oli pystyssä ja pääsimme polkemaan mutaa ja laittamaan sitä seinille. Savimajaa ei kuitenkaan saatu valmiiksi meidän vierailumme aikana.