SVEITSIN ELÄKEJÄRJESTELMÄ Suunnittelu- ja laskentaosasto 2006 Juha Knuuti
Sveitsin eläkejärjestelmä Päivitetty: Marraskuu 2006 Lisätietoja: Juha Knuuti puh. 010 751 2659 e-mail: juha.knuuti@etk.fi kv-tiimi: Jarna Bach-Othman, Juha Knuuti, Suvi Ritola, Mika Vidlund Eläketurvakeskus 00065 ELÄKETURVAKESKUS Puhelin 010 7511 Faksi (09) 148 1172 Pensionsskyddscentralen 000650 PENSIONSSKYDDSCENTRALEN Tfn. 010 7511 Fax (09) 148 1172 Finnish Centre for Pensions FI-00065 Eläketurvakeskus Finland Tel. +358 10 7511, Fax +358 9 148 1172
SISÄLTÖ 1 Yleistä... 5 2 Hallinto... 6 3 Rahoitus... 6 4 Työeläketurva... 7 4.1 Vanhuuseläke... 8 4.2 Perhe-eläke... 10 4.3 Työkyvyttömyyseläke... 12 4.4 Vapaaehtoinen vakuutus... 13 5 Vähimmäiseläketurva... 13 6 Lisäeläketurva... 14 6.1 Pakollinen lisäeläketurva... 15 6.1.1 Kattavuus... 15 6.1.2 Hallinto... 15 6.1.3 Rahoitus... 16 6.1.4 Vanhuuseläke... 17 6.1.5 Työkyvyttömyyseläke... 18 6.1.6 Perhe-eläke... 18 6.2 Vapaaehtoinen lisäeläketurva... 19 6.2.1 Vanhuuseläke... 19 6.2.2 Perhe-eläke... 20 6.2.3 Työkyvyttömyyseläke... 20 7 Indeksiturva... 21 8 Verotus... 21 9 Sosiaaliturvasopimus... 22 10 Eläkejärjestelmän tulevaisuudennäkymiä... 22 Lähteet:... 24 ELÄKETURVAKESKUS 3
Sveitsin eläkejärjestelmä lyhyesti Lakisääteiset eläkejärjestelmät Eläkeikä Rahoitus Vakuutusmaksurajat Eläkkeen määräytyminen Hallinto Yleinen vanhuus- ja perhe-eläkevakuutus (AHV) sekä yleinen työkyvyttömyysvakuutus (IV) kattaa kaikki maassa asuvat tai työskentelevät (vakuutusmaksuperusteinen). Pakollinen lisäeläkejärjestelmä (BVG) kattaa 17 vuotta täyttäneet, joiden vuosiansiot ylittävät 19 350 frangia vuonna 2006. Yrittäjät voivat liittyä BVG -järjestelmään vapaaehtoisesti. Miehillä 65 ja naisilla 64 vuotta. Eläkkeen ottamista voivat miehet lykätä 70-vuotiaiksi ja naiset 68- vuotiaiksi. Miehet voivat varhentaa eläkkeensä alkamaan 63 ja naiset 62 -vuotiaina. Jakojärjestelmä. Vanhuus- ja perheeläkevakuutusmaksu palkansaajalla 4,2 % ja työnantajalla 4,2 %. Työkyvyttömyyseläkevakuutusmaksu on yhteensä 1,4 % palkasta, työnantaja että palkansaaja maksavat puoliksi. Yrittäjien vanhuus- ja perhe-eläkevakuutusmaksu on (2006) enintään 7,8 % yli 51 600 (32 680 ) frangin vuosituloista. Valtio osallistuu vanhuuseläkkeen rahoitukseen 16,36 %:lla ja kantonit 3,64 %:lla vuoden vakuutusmenoista. Lisäksi vuoden aikana kerätystä arvonlisäverosta 13,33 % menee vanhuuseläkkeen rahoittamiseen. Pakollinen lisäeläkemaksu 7 % 18 % bruttopalkasta. Peruseläkkeeseen peritään vakuutusmaksut koko palkasta ilman ylätulorajaa. Pakollisiin lisäeläkejärjestelmiin maksut peritään 22 575 (n. 14 230 ) ja 77 400 frangin (n. 48 800 ) välisistä vuosituloista. Eläke määräytyy keskiansioiden perusteella, ja muodostuu tasasuuruisesta osasta, ansiosidonnaisesta osasta ja mahdollisista korotuksista. Ansiosidonnainen osa määräytyy suhteessa vakuutusaikaan. Koko järjestelmän yleisvalvonnasta vastaa sisäministeriön alainen liittovaltion sosiaalivakuutusvirasto (Bundesamt für Sozialversicherung, BSV). Vanhuus- ja perhe-eläkkeen toimeenpanosta huolehtivat valtion, kantonien ja ammattiliittojen korvauskassat (Ausgleichskassen). Kassoilla on yhteinen keskuslaitos (Zentrale Ausgleichsstelle, ZAS). Työkyvyttömyyseläkkeen toimeenpanosta huolehtivat kantonien IV-toimistot (IV-Stellen) 4 ELÄKETURVAKESKUS
1 Yleistä Väkiluku (2005) miljoonaa henkeä 7,4 Odotettavissa oleva elinikä (2004) Miehet 78,6 Naiset 83,7 Huoltosuhde 65+/15 64 (2005) 23,3 Työllisyysaste 15 64-v. % (2004) 77,4 Keskimääräinen työstä poistumisikä (2003) 63,0 BKT/asukas, ennuste (2006) 31 500 BKT:n reaalikasvu %, ennuste (2006) 1,6 Inflaatio, % (2005) 1,1 Lähteet: Eurostat, OECD Valuuttakurssi: 1 frangi (CHF) = 0,63 euroa ( ), (elokuu 2006) Sveitsissä on lakisääteinen vanhuus- ja perhe-eläkevakuutus sekä työkyvyttömyysvakuutus, joka kattaa kaikki maassa asuvat tai työskentelevät. Eläkkeet rakentuvat kahdesta osasta siten, että niihin sisältyy aina kiinteä osa ja lisäksi työtulojen mukaan määräytyvä ansiosidonnainen osa. Samaan eläkkeeseen sisältyy siten sekä vähimmäisturva että yleensä myös työeläketurva. Oikeus eläkkeeseen edellyttää vakuutusmaksujen maksamista määrätyltä vähimmäisajalta, mutta se ei tee koko eläkkeestä työntekoon sidottua, sillä vakuutusmaksut peritään kaikilta maassa asuvilta riippumatta siitä, onko työssä vai ei. Kaikille maassa asuville on taattu lakisääteisten yleisten eläkevakuutusten antama vähimmäisturva. Jos tämä ei anna riittävää toimeentuloa, maksetaan tuloharkintaista täydennyseläkettä. Yrittäjät kuuluvat samaan eläkejärjestelmään kuin palkansaajat. Työnantajakohtaiset lisäeläkkeet (BVG) on Sveitsissä säädetty pakollisiksi vuonna 1985 annetulla lailla. Laki on puitelaki, jossa määrätään työnantajakohtaisen eläketurvan vähimmäistaso. Työnantaja voi vapaaehtoisesti järjestää tämän vähimmäistason ylittävää lisäeläketurvaa. Vapaaehtoista lisäeläketurvaa on järjestetty lähes kaikkien Sveitsissä toimivien kansainvälisten yritysten työntekijöille, mutta usein myös kotimaisissa yrityksissä työskenteleville. Yrittäjät voivat liittyä BVGlisäeläkevakuutukseen vapaaehtoisesti. Yrittäjät voivat myös kuulua ammattijärjestöön, jonka jäsenille lisäeläketurva on pakollinen. ELÄKETURVAKESKUS 5
2 Hallinto Koko järjestelmän yleisvalvonnasta vastaa liittovaltion sosiaalivakuutusvirasto (Bundesamt für Sozialversicherung, BSV), joka on sisäministeriön alainen. Vanhuus- ja perhe-eläkevakuutuksen toimeenpanosta huolehtivat valtion, kantonien ja ammattiliittojen korvauskassat (Ausgleichskassen). Valtion kassoja on kaksi. Niistä toinen on valtion virkamiesten kassa ja toinen ulkomailla asuvien sveitsiläisten ja vapaaehtoisesti vakuutukseen liittyneiden kassa. Kassat keräävät vakuutusmaksut sekä myöntävät ja maksavat eläkkeet. Kassoilla on yhteinen keskuslaitos (Zentrale Ausgleichsstelle, ZAS), joka pitää rekisteriä vakuutetuista ja eläkkeensaajista sekä huolehtii kaikkien jäsenkassojen keskinäisestä tulojen ja menojen tasaamisesta. Työkyvyttömyysvakuutuksen toimeenpanosta huolehtivat kantonien IV-toimistot (IV-Stellen), joita on 26, yhteistyössä avustuskassojen kanssa. IV-toimistot myöntävät eläkkeet ja avustuskassat laskevat etuudet, maksavat eläkkeet ja keräävät myös vakuutusmaksut. Työnantaja perii vakuutusmaksut työntekijöiden palkasta palkanmaksun yhteydessä. Avustuskassoilla on yhteinen keskuslaitos. Ulkomailla asuvien työkyvyttömyysturvaa hoitaa Genevessä sijaitseva erillinen IV-toimisto. Lisäeläketurvan osalta ks. 6.1.2. 3 Rahoitus Eläkkeiden rahoitus perustuu jakojärjestelmään. Eläkkeet rahoitetaan vakuutettujen ja työnantajien vakuutusmaksuilla sekä kantonien maksuilla ja valtionavustuksilla. Lisäksi rahoitukseen käytetään vanhuus- ja perhe-eläkevakuutuksen tasoitusrahaston korkotuottoja. Työnantaja perii maksut vakuutetuilta palkanmaksun yhteydessä. Sekä työnantajan että palkansaajan vanhuus- ja perhe-eläkevakuutusmaksu on 4,2 % palkasta vuonna 2006. Työkyvyttömyysvakuutusmaksu on yhteensä 1,4 prosenttia palkasta, jonka työnantaja että palkansaaja maksavat puoliksi. Vakuutusmaksut peritään koko palkasta ilman ylätulorajaa. Yrittäjien vanhuus- ja perhe-eläkevakuutusmaksu on enimmillään 7,8 % yli 51 600 (32 680 ) frangin vuosituloista (2006). Jos vuositulo on alle 51 600 frangia, pienenee vakuutusmaksuprosentti asteittain. Työkyvyttömyysvakuutusmaksu on enimmillään 1,4 %, mutta vaihtelee vuositulojen mukaan. Vuonna 2006 valtio osallistuu vanhuuseläkkeen rahoitukseen 16,36 %:lla ja kantonit 3,64 %:lla vuoden vakuutusmenoista. Lisäksi vuoden aikana kerätystä arvonlisäverosta 13,33 % menee vanhuuseläkkeen rahoittamiseen. 6 ELÄKETURVAKESKUS
Työelämän ulkopuolella olevilta peritään vakuutusmaksu 20 vuoden iän täyttämistä seuraavan vuoden alusta alkaen. Vakuutusmaksun suuruus määräytyy tulojen ja omaisuuden yhteenlasketun arvon mukaan. Tuloiksi luetaan mm. eläkkeet ja sairausajan päiväraha. Vuonna 2006 vanhuus- ja perhe-eläkevakuutusmaksu on vähintään 353 frangia (n. 224 ) ja enintään 8 400 frangia (n. 5 320 ) vuodessa ja työkyvyttömyysvakuutusmaksu vähintään 59 frangia (n. 37 ) ja enintään 1 400 frangia (n. 887 ). Vähimmäismaksu peritään esim. opiskelijoilta, joilla ei ole omaisuutta. Myös työssäkäyviltä eläkeläisiltä peritään vakuutusmaksuja, mikäli he ansaitsevat enemmän kuin 16 800 frangia vuodessa (n. 11 461 ) työnantajaa kohden. Myös työssäkäymättömän puolison täytyy maksaa vakuutusmaksuja. Työssäkäymättömän puolison maksut katsotaan kuitenkin maksetuiksi, jos aviopuoliso käy työssä ja hän on maksanut vähintään kaksinkertaisen minimivakuutusmaksun. Tämä sääntö koskee sekä miehiä että naisia Lisäeläketurvan rahoitus ks. 6.1.3. 4 Työeläketurva Vanhuus- ja perhe-eläkkeet sekä työkyvyttömyyseläkkeet kuuluvat Sveitsissä kahteen eri vakuutukseen. Näistä vanhempi on yleinen vanhuus- ja perhe-eläkevakuutus (Alters- und Hinterlassenen-Versicherung, AHV). Siitä on säädetty yleisessä vanhuus- ja perhe-eläkelaissa, joka tuli voimaan vuonna 1948. Työkyvyttömyyseläkkeet ovat osa yleistä työkyvyttömyysvakuutusta (Invaliden Versicherung, IV), jota koskeva laki tuli voimaan vuoden 1960 alussa. Vakuutusten kattavuus, hallinto ja etuuksien määräytyminen ovat kuitenkin pitkälti yhteneväisiä, ja ne muodostavat siksi kiinteän kokonaisuuden. Vakuutusmaksuja peritään työssäkäyviltä henkilöiltä 17 vuoden iän täyttämistä seuraavan vuoden alusta alkaen. Työelämän ulkopuolella olevilta peritään vakuutusmaksu 20 vuoden iän täyttämistä seuraavan vuoden alusta alkaen. Yrittäjät kuuluvat samaan eläkejärjestelmään kuin palkansaajat. ELÄKETURVAKESKUS 7
4.1 Vanhuuseläke Miesten eläkeikä on 65 vuotta ja naisten eläkeikä 64 vuotta. Miehet voivat lykätä eläkkeen ottamista 70-vuotiaiksi ja naiset 68-vuotiaiksi. Korotuksen saamiseksi lykkäysajan täytyy olla vähintään vuosi. Lykkäyskorotus on vuodessa 5,2 %, ja voi olla enimmillään 31,5 % eläkkeestä. Miehet voivat varhentaa eläkkeensä 63-vuoteen ja naiset 62-vuoteen, jolloin se pienenee pysyvästi. Varhennusvähennys on 6,8 % eläkkeestä vuodessa. Kuitenkin vuoteen 2009 saakka varhennusvähennys naisilla on vain 3,4 % vuodessa. Oikeus eläkkeeseen Oikeus vanhuuseläkkeeseen edellyttää, että vakuutusmaksuja on maksettu vähintään vuoden ajalta tai jos työssäkäyvä puoliso on maksanut vähintään kaksinkertaisen minimivakuutusmaksun tai jos hakijalla on oikeus lastenkasvatus- tai hoivalisään vähintään vuoden ajalta. Ulkomaalaisen on täytynyt maksaa maksut vähintään 10 vuoden ajalta, jos maiden välillä ei ole sosiaaliturvasopimusta. Suomen ja Sveitsin välillä tällainen sopimus on. Eläkkeen maksaminen ei edellytä työnteon lopettamista. Jos vain toisella puolisoista on oikeus eläkkeeseen, määräytyy eläke yksinomaan eläkkeenhakijan omien tulojen perusteella. Kun molemmilla puolisoilla on oikeus joko vanhuus- tai työkyvyttömyyseläkkeeseen määräytyy eläkkeen perusteena oleva keskiansio seuraavasti: keskiansion laskennassa otetaan huomioon kummankin puolison omat tulot ennen avioliittoa ja näihin lisätään yhteenlasketut avioliiton aikaiset tulot, jotka jaetaan tasan puolisoiden kesken. Puolisoiden yhteenlasketut eläkkeet eivät kuitenkaan saa ylittää 150 % vanhuuseläkkeen enimmäismäärästä, eli 38 700 frangia (n. 24 510 ). Myös lapsista ja muista huollettavista maksettavat lisät puolitetaan. Eläke lasketaan edellä mainitulla tavalla myös avioeron yhteydessä ja leskeksi jääneillä. Eläkkeen määräytyminen Eläke muodostuu tasasuuruisesta osasta, ansiosidonnaisesta osasta ja mahdollisista korotuksista. Eläkkeen perusteena käytetään ansioiden keskiarvoa koko siltä ajalta, jolta vakuutusmaksuja olisi ollut mahdollista maksaa. Vuosiansion vähimmäismääränä käytetään vähimmäisvakuutusmaksua. Edellä mainittua keskiansiota korotetaan vakuutetun järjestelmään tulovuodesta riippuvalla kertoimella. Kerrointaulukko tarkistetaan vuosittain hintojen ja palkkojen muutoksen keskiarvon perusteella. Vuonna 2006 eläkkeen perusteena oleva keskiansio saa kuitenkin olla enintään 77 400 frangia (n. 49 000 ). 8 ELÄKETURVAKESKUS
TAULUKKO 1. Täyden lakisääteisen vanhuuseläkkeen vähimmäis- ja enimmäismäärät 1.1.2006 (CHF/vuosi) Tasaosa (CHF) Ansiosidonnainen osa (CHF) Yhteensä (CHF) Eläke vähintään 9 546 3 354 12 900 Eläke enintään 13 416 12 638 25 800 Vuonna 2006 eläkkeen perusteena oleva perusmäärä on 12 900 frangia (n. 8 170 ) ja jos keskiansio on enintään kolme kertaa perusmäärän suuruinen eli 38 700 frangia (n. 24 500 ), on eläkkeen tasasuuruinen osa 74 % perusmäärästä, eli 9 546 frangia (n. 6 040 ) vuodessa ja ansiosidonnainen osa 26 % keskiansioista. Jos keskiansio oli yli 38 700 frangia, on tasasuuruinen osa 1,04 kertaa perusmäärän suuruinen, eli 13 416 frangia (n. 8 495 ) ja ansiosidonnainen osa 16 % keskiansioista (kuva 1). Lopullisen vanhuuseläkkeen määrä on vähintään 12 900 frangia (n. 8 170 ) ja enintään 25 800 frangia (n. 16 340 ) vuonna 2006 (1-2 kertaa perusmäärä). KUVA 1: Yleisen vanhuuseläkkeen määräytyminen vuonna 2006 30000 25000 20000 15000 10000 5000 0 0 6000 12000 18000 24000 30000 36000 42000 48000 54000 60000 66000 72000 78000 Ansioeläke Tasaeläke Täyden ansiosidonnaisen osan saaminen edellyttää vakuutusmaksujen maksamista koko ajalta 20 vuoden iän täyttämistä seuraavan vuoden alusta alkaen. Jos vakuutusaikaa puuttuu, pienenee eläke suhteessa puuttuvaan aikaan. Puuttuvia vakuutusaikoja voidaan täyttää ikävuosien 17 ja 20 välisillä vakuutusajoilla. ELÄKETURVAKESKUS 9
Eläkkeeseen maksetaan korotusta huollettavasta alle 18-vuotiaasta lapsesta tai alle 25-vuotiaasta, jos lapsi opiskelee täysipäiväisesti. Korotus on 40 % eläkkeestä jokaisesta lapsesta. Vuonna 2006 korotus on kuitenkin vähintään 5 160 frangia (3 268 ) ja enintään 10 320 frangia (6 536 ). Molempien vanhempien yhteenlasketut lapsikorotukset eivät kuitenkaan saa ylittää 60 % vanhuuseläkkeen enimmäismäärästä eli 15 480 frangia (9 804 ). Jokaisesta lastenkasvatusvuodesta, jona vakuutettu on hoitanut yhtä tai useampaa alle 16-vuotiasta lasta, maksetaan eläkkeen perusteena olevaan palkkaan kasvatuslisää. Edellytyksenä on, että vakuutettu kuului vanhuuseläkevakuutukseen. Lisä maksetaan ainoastaan toiselle vanhemmista ja se jaetaan tasan aviopuolisoiden kesken, jos molemmilla puolisoilla on oikeus vanhuuseläkkeeseen. Lastenkasvatuslisä on kolme kertaa minimivanhuuseläkkeen suuruinen eli 38 700 frangia (n. 24 510 ) vuonna 2006. Lisä korottaa eläkettä korkeintaan eläkkeen enimmäismäärään asti. Myös eronneilla ja naimattomilla vanhemmilla on oikeus hakea lastenkasvatuslisää. Vanhemmat voivat päättää, kummalle vanhemmista lastenkasvatuslisä maksetaan. Jatkuvan avun tarpeessa olevaa, samassa taloudessa asuvaa lähisukulaista hoitavalle omaiselle voidaan eläkkeen perusteena olevaan palkkaan maksaa hoivalisää. Hoivalisä on samoin kuin lastenkasvatuslisä kolme kertaa vuosittaisen vähimmäisvanhuuseläkkeen suuruinen (ks. edellä). Myös hoivalisä jaetaan tasan aviopuolisoiden kesken. Hoivalisä voi korottaa eläkettä korkeintaan eläkkeen enimmäismäärään asti. Jos vakuutetulla on oikeus sekä lapsenkasvatus- että hoivalisään, maksetaan eläkkeeseen lastenkasvatuslisä. Toisen henkilön jatkuvan avun tarpeessa oleva vanhus voi saada vanhuuseläkkeeseen avuttomuuslisää, joka riippuu avun tarpeen määrästä. Korkein maksettava lisä on 80 % yksinäisen eläkkeensaajan vähimmäiseläkkeen määrästä. 4.2 Perhe-eläke Perhe-eläkettä maksetaan leskeneläkkeenä ja lapseneläkkeenä. Leskeneläkettä voidaan maksaa sekä nais- että miesleskelle. Leskeneläkettä voidaan määrätyin edellytyksin maksaa myös entiselle puolisolle. 10 ELÄKETURVAKESKUS
Oikeus eläkkeeseen Edunjättäjän on täytynyt maksaa vakuutusmaksut vähintään vuoden ajalta. Ulkomaalaisen on täytynyt maksaa vakuutusmaksut vähintään 10 vuoden ajalta, jos maiden välillä ei ole sosiaaliturvasopimusta. Leskeneläkkeeseen on oikeutettu alle eläkeikäinen leski, jolla on puolison kuollessa huollettava, alle 18-vuotias lapsi tai joka on täyttänyt 45 vuotta ja ollut avioliitossa edunjättäjän kanssa vähintään viisi vuotta. Miesleskelle eläkettä voidaan maksaa ainoastaan mikäli hänellä on huollettava, alle 18-vuotias lapsi. Eläkettä voidaan maksaa myös yhdelle tai useammalle eronneelle puolisolle, mikäli yllämainitut ehdot täyttyvät ja avioliitto oli kestänyt vähintään kymmenen vuotta. Lapseneläkettä maksetaan alle 18-vuotiaalle lapselle isän tai äidin kuoleman jälkeen. Jos molemmat vanhemmat ovat kuolleet maksetaan kaksi lapseneläkettä. Jos lapsi opiskelee täysipäiväisesti, maksetaan eläkettä kunnes lapsi täyttää 25 vuotta. Eläkkeen määräytyminen Jos edunjättäjä ei kuollessaan ollut eläkkeellä, on leskeneläke 80 % siitä vanhuuseläkkeestä, johon edunjättäjällä olisi ollut oikeus mukaan lukien tuleva aika eläkeikään asti. Jos edunjättäjä oli eläkkeellä, on leskeneläke 80 % edunjättäjän vanhuuseläkkeestä. Vuonna 2006 täyteen vakuutusaikaan perustuva leskeneläke on vähintään 10 320 frangia (n. 6 540 ) vuodessa ja enintään 20 640 frangia (n. 13 080 ). Eronneen puolison eläke lasketaan samoin kuin leskeneläke. Saman edunjättäjän jälkeen voidaan siis maksaa useita täysiä leskeneläkkeitä, sillä eläkettä ei tarvitse jakaa lesken ja entisten puolisoiden kesken. Lapseneläke on lasta kohden 40 prosenttia edunjättäjän eläkkeestä tai eläkeoikeudesta laskettuna samalla tavoin kuin leskeneläkkeessä. Lapseneläkkeen vähimmäismäärä vuonna 2006 on 5 160 frangia (n. 3 270 ) vuodessa ja enintään 10 320 frangia (n. 6 540 ) vuodessa. Jos lapsen molemmat vanhemmat ovat kuolleet, maksetaan kummankin edunjättäjän jälkeen erillinen eläke. Kahden edunjättäjän yhteenlaskettu eläke ei kuitenkaan voi ylittää 60 prosenttia vanhuuseläkkeen enimmäismäärästä, eli 15 480 frangia (9 810 ) vuodessa. Eläkkeen maksaminen Leskeneläke lakkaa, jos leski solmii uuden avioliiton. Lesken vanhuus- ja työkyvyttömyyseläke määräytyy samalla tavalla kuin vanhuuseläke (ks. 4.1). Lesken vanhuus- ja työkyvyttömyyseläkkeeseen maksetaan lisää, joka on 20 % eläkkeestä. ELÄKETURVAKESKUS 11
Jos leski täyttää samanaikaisesti sekä vanhuus- tai työkyvyttömyyseläkkeen myöntämisehdot ja leskeneläkkeen myöntämisehdot, maksetaan eläkkeistä suurempi. 4.3 Työkyvyttömyyseläke Oikeus eläkkeeseen Eläke voidaan myöntää 18 vuotta täyttäneelle vakuutetulle. Eläkkeen saaminen edellyttää, että vakuutusmaksuja on maksettu vähintään vuoden ajan. Vakuutukseen tulee kuulua työkyvyttömäksi tulon hetkellä. Työkyvyn tulee olla alentunut vähintään 40 % pitkäaikaisen sairauden tai vamman seurauksena. Kun on kyse sairaudesta, edellytetään yleensä, että työkyvyttömyys on jatkunut vähintään vuoden. Ulkomaalaiselta edellytetään 10 vuoden keskeytymättömiä maksuja, jos maiden välillä ei ole sosiaaliturvasopimusta. Kuntouttamismahdollisuudet tulee selvittää aina ennen eläkkeen myöntämistä. Kuntoutusetuudet ja palvelut myönnetään työkyvyttömyysvakuutuksesta samoin kuin eläkkeet. Eläkkeen määräytyminen Eläkkeen perusteena on se vanhuuseläke, johon vakuutetulla olisi ollut oikeus, jos hän olisi jatkanut työntekoa vanhuuseläkeikään asti. Taulukko 2: Työkyvyttömyyseläkkeen määräytyminen työkyvyttömyyseläkkeen määrä vaadittu työkyvyttömyysaste täysi eläke vähintään 70 % 75 % eläke vähintään 60 %, mutta vähemmän kuin 70 % 50 % eläke vähintään 50 %, mutta vähemmän kuin 60 % 25 % eläke vähintään 40 %, mutta vähemmän kuin 50 % Alle 45-vuotiaana työkyvyttömäksi tulleen eläkkeen perusteena olevia tuloja korotetaan iästä riippuvalla kertoimella. Tarkoituksena on korvata sitä ansiotason nousua, joka oletettavasti olisi tapahtunut, jos henkilö ei olisi tullut työkyvyttömäksi Vuonna 2006 täyteen vakuutusaikaan perustuva leskeneläke on vähintään 10 320 frangia (n. 6 540 ) vuodessa ja enintään 20 640 frangia (n. 13 080 ). 12 ELÄKETURVAKESKUS
Eläkkeeseen maksetaan korotusta lapsista. Lapsikorotus on 40 % eläkkeestä kustakin lapsesta. Aikaisemmin eläkkeeseen maksettiin myös puolisokorotusta 30 %, mutta etu lakkautettiin vuoden 2004 alussa. Jos eläkkeensaaja on toisen henkilön jatkuvan avun tarpeessa, maksetaan eläkkeeseen avuttomuuslisää. Lisä on 80 %, 50 % tai 20 % vanhuuseläkkeen vähimmäismäärästä avun tarpeen määrästä riippuen. Eläkettä maksetaan korkeintaan eläkeiän saavuttamiseen asti. Sen jälkeen maksetaan vanhuuseläkettä. 4.4 Vapaaehtoinen vakuutus Vapaaehtoiseen vanhuus- ja perhe-eläkevakuutukseen sekä työkyvyttömyysvakuutukseen voi liittyä, mikäli seuraavat ehdot täyttyvät: vakuutetun täytyy olla joko Sveitsin tai jonkun EU-maan kansalainen, asuinpaikka täytyy olla Euroopan Unionin ulkopuolisessa maassa ja vakuutetun täytyi välittömästi ennen Sveitsistä lähtöä kuulua 5 vuotta yhtäjaksoisesti AHV-vakuutukseen. Eläkevakuutusmaksu (sisältää vanhuus- ja perhe-eläkkeen sekä työkyvyttömyyseläkkeen) on työssäkäyviltä vakuutetuilta 9,8 % palkasta kuukaudessa. 5 Vähimmäiseläketurva Vähimmäiseläketurva perustuu pääsääntöisesti lakisääteisten yleisten eläkevakuutusten antamaan turvaan. Liittoneuvoston määräyksen mukaan lakisääteisten eläkkeiden tulee taata vähimmäistoimeentulo. Jos eläkevakuutusten antama vähimmäisturva ei yksittäisissä tapauksissa ole riittävä tai siihen ei ole oikeutta, maksetaan tarveharkintaisia täydennyseläkkeitä (Ergänzungsleistungen). Joissakin tapauksissa voidaan maksaa myös yleistä toimeentulotukea. Yleisestä toimeentulotuesta ei kuitenkaan ole kansallisen tason lainsäädäntöä. Myös sitä koskevat määräykset vaihtelevat siten eri kantoneissa. ELÄKETURVAKESKUS 13
6 Lisäeläketurva Lisäeläketurva pohjautuu Sveitsissä pitkälti pakolliseen lisäeläketurvaan, mutta toki vapaaehtoistakin lisäeläketurvaa maassa järjestetään. Sveitsissä on väestömäärään (7,4 miljoonaa henkeä) nähden paljon rekisteröityjä työnantajakohtaisia eläkejärjestelmiä, noin 8 000 kappaletta. Kuitenkin aktiivisessa käytössä on alle puolet tästä määrästä. Näistä noin 1 000 eläkejärjestelmää on täysin toimivia. Sveitsin eläkerahaston tilastojen mukaan noin 3,3 miljoonaa jäsentä ja heidän työnantajaansa maksoi eläkerahastoihin maksuja yli 32 miljardia frangia (20,1 miljardia euroa) vuonna 2005. Kuva 2: Lisäeläkejärjestelmien rahastojen arvo Sveitsissä, mrd. euroa. 400 350 300 250 200 150 100 50 0 1997 1998 1999 2000 2001 2002 Lähde: EFRP, European Federation for Retirement Provision Lisäeläkejärjestelmät muodostavat merkittävän osan maan eläkevarallisuudesta. Vuonna 2002 rahastojen arvo vastasi EFRP:n tilastojen mukaan käytännössä Sveitsin kyseisen vuoden bruttokansantuotetta. Vuonna 2002 maan bruttokansantuote oli Eurostatin mukaan 293,5 miljardia euroa, eli eläkerahastojen arvo vastasi noin 99 %:n osuutta BKT:sta. 14 ELÄKETURVAKESKUS
6.1 Pakollinen lisäeläketurva Pakollista lisäeläketurvaa koskeva laki (Bundesgesetz über die berufliche Alters-, Hinterlassenen- und Invalidenvorsorge, BVG) tuli voimaan vuonna 1985. Laki on puitelaki, joka määrää työnantajan järjestämän lisäeläketurvan vähimmäisehdot. Työnantajat voivat edelleen vapaasti järjestää lain edellyttämää vähimmäistasoa parempaa eläketurvaa. Työnantajakohtaiset lisäeläkejärjestelmät ovat Sveitsissä olleet yleisiä vuosikymmenien ajan. Jo ennen BVG -lain voimaantuloa järjestelmiin kuului arviolta kaksi kolmasosaa palkansaajista. Vuonna 1985 toiminnassa olleiden järjestelmien osalta laki merkitsi siten usein ainoastaan joitakin järjestelmän tarkistuksia. Osa lisäeläkejärjestelmistä kuitenkin lakkautettiin tai jätettiin vapaaehtoista lisäturvaa antaviksi järjestelmiksi ja niiden tilalle perustettiin uusi BVG -lain edellytykset täyttävä järjestelmä. Vuonna 2005 BGV-lakia uudistettiin, jonka yhteydessä mm. alennettiin pakolliseen lisäeläketurvaan oikeuttavaa vähimmäisvuositulorajaa. Lisäksi eläkemaksua muutettiin siten, että se on nyt samansuuruinen miehillä ja naisilla. 6.1.1 Kattavuus Lisäeläkejärjestelmään kuuluminen on BVG -lain mukaan pakollista kaikille 17 vuotta täyttäneille palkansaajille, jotka kuuluvat sosiaaliturvajärjestelmän piiriin ja joiden vuosiansiot vuonna 2006 ylittävät 19 350 frangia. Lisäeläketurvan tulee kattaa ansiot vähintään 77 400 frangin (n. 49 100 ) vuosituloihin asti. Työkyvyttömyys- ja perhe-eläketurva on järjestettävä 17 vuotta täyttäneille. Vanhuuseläketurvan pääsee 1. päivä tammikuuta alkaen sen jälkeen kun on täyttänyt 24 vuotta. Alle kolmen kuukauden määräaikaiset työsuhteet eivät kuitenkaan kuulu vakuutuksen piiriin. Liittoneuvosto voi ammattijärjestön hakemuksesta määrätä lisäeläkejärjestelmään liittymisen pakolliseksi myös kaikille ammattijärjestöön kuuluville itsenäisille ammatinharjoittajille. Muuten yrittäjä voi liittyä BVG -järjestelmään vapaaehtoisesti. Sveitsissä tilapäisesti työskentelevät ulkomaalaiset voivat saada vapautuksen BVG - järjestelmään kuulumisesta, mikäli he kuuluvat jonkun toisen maan vastaavan turvan antavaan eläkejärjestelmään. 6.1.2 Hallinto Työnantajan tulee vakuuttaa työntekijänsä jossain BVG -lain mukaista lisäeläketurvaa hoitavassa eläkelaitoksessa tai työnantaja voi perustaa oman laitoksen henkilöstönsä eläketurvaa hoitamaan. Yleisempää on, että työnantaja on järjestänyt eläketurvan itse. Eläkelaitosten tulee kuitenkin olla työnantajasta riippumattomia, itsenäisiä säätiöitä, keskinäisiä yhtiöitä tai julkisoikeudellisia laitoksia. Niiden tulee rekisteröityä kantonien viranomaisten ylläpitämään pakollista lisäeläketurvaa hoita- ELÄKETURVAKESKUS 15
vien laitosten rekisteriin. Kantonien viranomaiset valvovat järjestelmien toimintaa. Työntekijöillä ja työnantajilla tulee olla laitosten hallinnossa yhtä suuri edustus. Ammattijärjestöt ovat perustaneet yhteisen korvaavan laitoksen (Die Auffangeinrichtung), jossa voidaan vakuuttaa vapaaehtoisesti järjestelmään liittyvät sekä toisaalta järjestää pakkovakuutuksia sellaisille työntekijöille, joita ei ole vakuutettu muussa eläkelaitoksessa. Laitos tarjoaa myös vaihtoehdon paikallisille eläkelaitoksille. 6.1.3 Rahoitus Lisäeläkejärjestelmät ovat rahastoivia. Eläkkeet kustannetaan rahastoiduilla työnantaja- ja työntekijämaksuilla ja rahastoille saadulla tuotolla. Järjestelmillä on yhteinen takuurahasto, jolla varmistetaan niiden maksukykyisyys. Takuurahastosta maksetaan hyvitystä sellaisille laitoksille, joissa vakuutettujen ikärakenne on epäedullinen. Takuurahastoa ylläpidetään eläkelaitosten maksuilla. BVG -lain mukaan työnantajan eläkemaksuosuuden tulee olla vähintään yhtä suuri kuin työntekijän, mutta se voi olla myös suurempi. Kuva 3: Ansiotulorajat AHV-vanhuuseläkkeessä vuonna 2006 100000 77400 22600 54825 54825 27425 22575 0 3225 3225 19350 22575 22575 22575 22575 22575 25800 50000 77400 100000 Ainoastaan osalle työntekijän tulosta on vakuutusvelvollisuus. Työnantaja perii vakuutusmaksut palkanmaksun yhteydessä ns. vakuutuspalkasta, joka vuonna 2006 on enintään kolme kertaa täysi AHV-vanhuuseläke (77 400 frangia vuodessa) (n. 48 800 ) ja vähintään 7/8 täydestä AHV-vanhuuseläkkeestä (22 575 frangia) (n. 14 230 ). Vuosituloista vähennetään ns. yhteensovitusmäärä, joka on täyden AHV-vuosieläkkeen enimmäismäärän suuruinen (25 800 frangia vuonna 2006). Jos näin saatu yhteensovitettu palkka on pienempi kuin 1/8 yhteensovitusmäärästä (3 225 frangia), pyöristetään summa 22 575 frangiin. Eli jos työntekijän vuosipalkka 16 ELÄKETURVAKESKUS
on vähintään 19 350 frangia, saa hän ns. koordinoitua ansiota (Koordinationsabzug) 3 225 frangia. Toisaalta, jos vuositulot ylittävät 22 575 frangin rajan alle 3 225 frangilla, on vähimmäistulona vakuutettu 3 225 frangia. Yli 77 400 suuruiset vuositulot eivät kuulu pakollisen vakuutuksen piiriin (ks. vapaaehtoinen lisävakuutus). Kuva 4: Vanhuuseläkettä kartuttava eläkemaksuprosentti Eläkemaksuprosentti 20 % 18 % 16 % 14 % 12 % 10 % 8 % 6 % 4 % 2 % 0 % 18 % 15 % 10 % 7 % 25-34 35-44 45-54 55-64/65 Ikä Vanhuuseläkettä kartuttava eläkemaksu on työnantajalta ja työntekijältä yhteensä 7, 10, 15 tai 18 % maksun perusteena olevasta palkasta työntekijän iästä riippuen (ks. 6.1.4). Aikaisemmin karttuman suuruus riippui myös sukupuolesta. Työkyvyttömyys- ja perhe-eläkkeiden rahoittamiseen peritään lisäksi vähintään 2,0 % eläkkeen perusteena olevasta palkasta. 6.1.4 Vanhuuseläke Vanhuuseläkeikä on miehillä 65 ja naisilla 64 vuotta. Eläkkeet ovat maksuperusteisia. Vähimmäismaksujen taso on määritelty siten, että pakollisen lisäeläkkeen ja yleisen vanhuuseläkkeen tavoitetaso yhteensä on noin 60 % eläkkeen perusteena olevasta palkasta. Eläkkeen suuruus riippuu maksettujen eläkemaksujen määrästä ja niille maksetusta korosta. Kunkin vuoden lopussa edellisen vuoden eläkesäästöihin lisätään niille maksettava vuotuinen korko (2,5 %) ja kuluneen vuoden eläkemaksut. Eläkkeelle siirryttäessä koko työhistorian aikaiset säästöt ja korot eli eläkepääoma muutetaan vanhuuseläkkeeksi, johon liittyy 60 %:n leskeneläke. Miehillä vuosieläke vuonna 2006 on ELÄKETURVAKESKUS 17
65 vuoden iässä 7,1 % ja naisilla 64 vuoden iässä 7,2 % eläkepääomasta. Vuoteen 2014 mennessä vuosieläkkeen karttumistasoa vähennetään asteittain 6,8 prosenttiin. Huollettavista lapsista maksetaan lisää, joka on 20 % eläkkeestä lasta kohden. Jos työntekijä tulee työkyvyttömäksi ennen vanhuuseläkeikää, jatketaan eläkemaksujen maksamista viimeisten ansioiden perusteella yleiseen eläkeikään asti. 6.1.6 Perhe-eläke Leskeneläkettä maksetaan naisleskelle, jolla on huollettavia lapsia tai joka on täyt- edunjättäjän kanssa vähintään viisi vuotta. Lap- tänyt 45 vuotta ja ollut naimisissa seneläkettä maksetaan alle 18-vuotiaalle lapselle tai alle 25-vuotiaalle, jos lapsi Vuoden 1995 alusta voimaan tulleen BVG -lain muutoksen jälkeen karttuneeseen vanhuuseläkkeeseen syntyy välittömästi täysi vapaakirjaoikeus. Kun työntekijän työsuhde yrityksessä ja eläkevakuutus eläkelaitoksessa päättyy, siirretään karttunut eläkeoikeus työntekijän uuden työnantajan eläkelaitokseen, pankkitilille tai sillä ostetaan erityinen vakuutus vakuutusyhtiöstä. Vapaakirja ei siten jää entisen työnantajan eläkelaitokseen. Karttuneet eläkesäästöt voidaan maksaa kertakorvauksena, mikäli vakuutettu tekee hakemuksen kertakorvauksesta kolme vuotta ennen eläkeikää. Karttunut eläkeoikeus maksetaan kertakorvauksena myös silloin, kun se on pienempi kuin tietty prosenttimäärä yleisen sosiaalivakuutuksen vähimmäiseläkkeen määrästä. Avioeron yhteydessä avioliiton aikana karttunut eläkeoikeus tulee jakaa tasan puolisoiden kesken. Osaa karttuneesta eläkesäästöstä voidaan käyttää oman asunnon hankintaan otetun lainan takuuna. Osa eläkesäästöstä voidaan myös nostaa käteisenä asunnon hankkimista varten. Asunnon hankintaan käytettävä osa voi olla 50 vuoden ikään mennessä karttuneen eläkepääoman suuruinen tai 50 % koko karttuneesta eläkepääomasta, jos työntekijä on yli 50-vuotias ja tämä osuus on suurempi. 6.1.5 Työkyvyttömyyseläke Työkyvyttömyyseläke myönnetään, jos työkyky on alentunut vähintään 40 %. Työ- alentumista arvioidaan samoin kriteerein kuin yleisessä työkyvyttömyys- kyvyn vakuutuksessa ja myös etuuden taso määräytyy samoin. Etuutta voidaan maksaa tilapäisesti tai toistaiseksi ns. odotusperiodein jälkeen, joka kestää yleensä 3 24 kuukautta. Täysi työkyvyttömyyseläke on sen vanhuuseläkkeen suuruinen, joka työntekijälle olisi maksettu, jos hän olisi jatkanut työntekoa vanhuuseläkeikään asti. Tulevan ajan eläke määrätään niiden eläkemaksujen perusteella, jotka työntekijästä maksettiin hänen työkyvyttömäksi tullessaan. Tälle summalle ei lasketa oletettua korkoa. Eläkettä korotetaan 20 % jokaisesta huollettavasta lapsesta. 18 ELÄKETURVAKESKUS
opiskelee kokopäivätoimisesti. Edunjättäjän on täytynyt kuollessaan olla vakuutettu tai eläkkeellä. Leskeneläke on 60 % edunjättäjän työkyvyttömyys- tai vanhuuseläkkeen määrästä. Jos oikeutta leskeneläkkeeseen ei ole, maksetaan leskelle eläkkeen sijasta kolmen vuoden leskeneläkettä vastaava kertakorvaus. Leskeneläke lakkaa, jos leski solmii uuden avioliiton. Lapseneläke on 20 % lasta kohden edunjättäjän työkyvyttömyyseläkkeen tai vanhuuseläkkeen määrästä. 6.2 Vapaaehtoinen lisäeläketurva Työnantajien järjestämä vapaaehtoinen lisäeläketurva muodostaa yleensä yhtenäisen kokonaisuuden pakollisen lisäeläketurvan kanssa, koska useimmilla työnantajilla oli vapaaehtoinen lisäeläkejärjestelmä olemassa jo ennen kuin pakollista vähimmäistasoa koskeva BVG laki tuli voimaan vuonna 1985. Lain tultua voimaan järjestelmiä uudistettiin tarvittaessa vastaamaan sen määräyksiä. Usein vapaaehtoisesti järjestetty turva antoi kuitenkin vaadittua vähimmäistasoa paremmat etuudet. BVG -määräyksiä parempia etuuksia antoivat erityisesti etuusperusteiset järjestelmät, jotka sen vuoksi ovat voineet jatkaa toimintaansa vaikka BVG lain vähimmäisetuudet on määritelty maksuperusteiselle järjestelmälle. Osana BVG-lakia otettiin vuoden 2006 alussa käyttöön palkkakatto 774 000 frangia (486 460 ) vuodessa myös vapaaehtoisissa lisäeläkejärjestelmissä. 6.2.1 Vanhuuseläke Eläke-etuudet ovat yleensä yhteydessä perusvuosipalkkaan. Etuusperusteisissa järjestelmissä vanhuuseläke määräytyy yleensä joko uran keskipalkan tai eläkettä edeltävän vuoden keskipalkan mukaan. Eläkettä karttuu 1,5-2 % palvelusvuotta kohden ja se yhteensovitetaan yleisen vanhuuseläkkeen kanssa. Eläketavoite on yleensä 60 70 % lopullisesta palkasta täyden työuran tapauksessa, sisältäen sosiaaliturvajärjestelmän muut etuudet. Työntekijät osallistuvat yleensä lisäeläketurvan rahoitukseen myös etuusperusteisissa järjestelmissä. Maksut ovat 4-7 % eläkkeeseen oikeuttavasta palkasta. Maksuperusteisten järjestelmien eläkkeet vastaavat useammin vain BVG -lain mukaisia vähimmäisetuuksia. Järjestelmiin pääsee nykyään suoraan mukaan, mutta voi olla myös ikärajavaatimuksia, kuten 20 tai 25 vuoden ikä. Yleensä sisäänpääsyvaatimukset ovat muok- ELÄKETURVAKESKUS 19
kautuneet pitkälti BVG-lain mukaan. Vakuutusaika on usein rajoitettu miehillä 40 vuoteen ja naisilla 37-40 vuoteen. Eläkeikä on miehillä 65 ja naisilla 64 vuotta. Aikaisemmin varhennettu eläkeikä vapaaehtoisissa lisäeläkejärjestelmissä oli suhteellisen harvinaista, mutta nykyään varhennettu eläkeikä otetaan huomioon eläkesuunnitelmissa. Varhennettu eläkeetu korvaa usein varhennuskertoimesta aiheutuvan eläkkeen tason vähenemisen. Varsinkin kansainväliset yritykset tarjoavat Sveitsissä varhennettua eläkemahdollisuutta, jolloin työntekijät voivat jäädä eläkkeelle 5 tai jopa 10 vuotta ennen normaalia vanhuuseläkeikää. Koska vapaaehtoinen lisäeläketurva on yleensä osa pakollista lisäeläketurvajärjestelmää sitä koskevat samat määräykset, joista on kerrottu edellä luvussa 6.1. Va- paakirjaoikeuden syntymistä koskevat määräykset koskevat vuoden 1995 alusta lukien myös vapaaehtoisia lisäeläkkeitä. Eläkkeiden tarkistusmenettelystä ei ole olemassa yhtenäisiä säännöksiä. 6.2.2 Perhe-eläke Leskeneläkkeen määrä on yleensä 60 70 % työkyvyttömyyseläkkeestä tai 35 45 % palkasta, jos vakuutettu kuolee palveluksessa ollessaan. Eläkettä maksetaan toistaiseksi ja lopetetaan jos leski menee uudelleen naimisiin. Jos vaimo on yli 10 vuotta miestä nuorempi, voidaan leskeneläkettä vähentää 1-3 %. Jos edunjättäjä kuolee eläkkeellä ollessaan, on leskeneläke 50 60 % maksetusta eläkkeestä. Lapseneläke on normaalisti 10 20 % samasta perusmäärästä, jota käytetään leskeneläkkeen laskennassa. Eläkettä voidaan maksaa alle 20 vuotiaalle lapselle tai alle 25 vuotiaalle täysipäiväiselle opiskelijalle. 6.2.3 Työkyvyttömyyseläke Työkyvyttömyysetuuden taso riippuu yleensä työkyvyttömyyden tasosta, 70 % työ- oikeuttaa täyteen etuun. Täysi työkyvyttömyysetuus on yleensä sa- kyvyttömyys mantasoinen kuin arvioitu vanhuuseläke. Vakuutetulla etuudella on katto / enimmäismäärä. Työkyvyttömyysetuus tulee maksuun sairausajalta saatavan etuuden päättymisen jälkeen ja on voimassa vanhuuseläkkeen saamiseen saakka jos työkyvyttömyys on todettu pysyväksi. Sairausetuudet on usein määritelty erikseen kollektiivisissa sopimuksissa, koska lain mukaan täytyy maksaa täyttä palkkaa vain kolmen viikon ajan vuoden työssä- olon jälkeen. Mitä pidempi työsuhde vakuutetulla on ollut, sitä pidempään hän on oikeutettu korvauksiin. 20 ELÄKETURVAKESKUS