2/2008
l S I S Ä L L Y S 3 Sauna on kaikki, Raili Vihavainen 4 Saunojen seitsemän sukupolvea, Pekka Tommila 10 Vienan musta kyly, Markku Nieminen 14 Vipukirves, Esko Mäkelä 15 Suomen pienin kiuas, Veikko Pirkonen 16 Hevonenkin on saunan ystävä, Raili Vihavainen 18 Oulun rantasaunaseuran ensilöylyt, Sipi Hintsanen Messujen ennakkokatsaus: 20 Porin reposaaren lomamessut, Lisa Mäkelä 23 Vaasan asuntomessut, Lisa Mäkelä 24 Kipolliset, toim. Raili Vihavainen 26 Kesän remontit, Marketta Forsell 27 Talkoot, Marketta Forsell 28 Toiminnanjohtajan terveiset, Uusi toiminnanjohtaja esittäytyy, Merja Hedman 30 Maailmalle aito sauna, Hilkka Heimonen 32 Kv-saunaliiton kuulumisia, Marketta Forsell 34 Uudet jäsenet 62. vuosikerta tilaushinta 25 /vsk Julkaisija: Suomen Saunaseura ry Vaskiniementie 10 00200 Helsinki puh. 09-686 05 60 fax 09-679 180 www.sauna.fi Toimituskunta Pekka Laaksonen, pj Mikko Meronen,vpj Aki Arjola Tuomas M.S. Lehtonen Lisa Mäkelä Seppo Pukkila Raili Vihavainen Merja Hedman, siht. Päätoimittaja ja toimitus Raili Vihavainen Ilmoitukset Pekka Alhojärvi Mesenaatinkuja 9 D 00350 Helsinki 040 517 8286 Etukansi Maailman kaunein maisema toukokuussa 2008 Kuva Raili Vihavainen Sauna-lehti 3/2008 aineistopäivä 01.09.2008 ilmestyy viikolla 39 Painopaikka: PRIIMUS Paino Oy ISSN 0357-6566 36 Saunaseuran vuosikertomus 2007 40 Aukioloajat 41 Yhteystiedot 42 Mediakortti Sauna 2/2008 2
Sauna on kaikki Joitakin aikoja sitten eräs saunasisko ilmestyi Vaskiniemeen pitkän taon ja vaikean sairauden jälkeen hymy huulillaan kertoen saaneensa jatkoajan ja uuden elämän: Nyt todella osaan nauttia tästä maailman ihanimmasta paikasta ja jokaisesta löylystä ja sen jälkeisen vilvoittelun tuomasta hyvänolontunteesta maailman kauneimman maiseman edessä. Vielä nytkin hänen onnellinen, valoisa hymynsä kirkastaa pimeimmänkin päivän ja saa kaikki hyvälle tuulelle. Kun minulle tärkeä ihminen, lapsuuteni saunapoluilla kanssani kulkenut sisareni lähti tuonpuoleisiin löylyihin, oli paikka, missä lohduttautua. Lempeän lämpöisessä, savulta tuoksuvassa saunassa kyyneleetkin huuhtoutuivat löylyn hikeen. Saunassa ollessani tulevat yhteiset - etenkin saunamuistot - mieleen. Niin kuin sekin muisto, joka nyt jo naurattaa. Kylpiessämme nuorina neitoina eräänä uuden vuoden aattona, sisareni vettä ämpäriin kaataessaan onnistui kumartumaan niin, että kankku hipaisi tulikuuman kiukaan kylkeä. Siitä tuli monen asteen palovamma, ja uudenvuoden tanssit oli siltä erää tanssittu, eikä sisareni voinut istua kunnolla moneen viikkoon. Sauna on kaikki - ainakin meille suomalaisille. Pekka Tommila kirjoittaa tässä lehdessä olevassa jutussaan Saunojen seitsemän sukupolvea`: Koko sinä aikana, kun nykyinen Suomi on ollut asuttavassa tilassa jääkauden päättymisen jälkeen, on täällä myös saunottu! Ja maailman kaikista runsaasta 10 miljoonasta saunasta lähes kolme miljoonaa on juuri täällä vähäväkisessä Suomessa. On jännää, että kun Pekka toteaa, että esivanhempiemme metsästys- ja kalastuskulttuurin liikkuvaan elämäntapaan ja jatkuvaan asuinpaikan vaihtoon sopi hyvin helposti siirrettävä ja nopeasti pystytettävä maakuoppasauna, niin tässä lehdessä Kipollisissa` kerrotaan tänä keväänä markkinoille tulleesta siirrettävästä ulkosaunasta, jonka liikkuva voi ottaa mukaansa, sinne minne on menossa. Näin ympyrä sulkeutuu. Silloin ei vielä ilmeisesti viety kotieläimiä saunaan, mutta senkin suomalaiset ovat sittemmin keksineet ja huomanneet, että sauna vaikuttaa hikoilevaan hevoseen samalla tavoin kuin ihmiseen: aineenvaihdunta vilkastuu ja lihakset pehmenevät ja rentoutuvat. Hevosihmiset muistavat isiensä tarinoita ajoilta, jolloin hevosia kylvetettiin isoissa maa- ja savusaunoissa, ja sota-aikana korsusaunoissa. Koira ja kissa eivät haihduta lämpöä hikoilemalla, joten näistä eläinystävistämme emme todennäköisesti saa saunan ystävää. Aina ilmastonmuutoksesta puhuttaessa syntyy myös keskustelua saunan tulevaisuudesta. Etlan tutkijoiden ennustukset, joiden mukaan vielä sadan vuoden kuluttua "suomalaisen tapaa kesämökin saunan edustalta auringonlaskua ihailemasta", tuntuvat lohduttavilta. On helppo uskoa ennusteeseen saunan pysymisestä. On vain yksi ehto: että maailmassa 21. vuosisadalla elää vielä suomalaisia! Myös Saunaseuran johdossa tapahtuu. Toiminnanjohtajamme Hilkka muuttaa ulkomaille ja uusi toiminnanjohtajamme Merja on jo tarttunut ohjaksiin. Hilkalle onnea maailmalle, levitä tietoa oikeasta suomalaisesta saunasta! Ja tervetuloa Merja, myös naistensaunaan! Saunanlämpöiset Onnittelut jo 17 vuotta seuraamme luotsanneelle puheenjohtajallemme Lasse Viinikalle 60-vuotispäivän johdosta! RAILI VIHAVAINEN Sauna 2/2008 3
TEKSTI JA PIIRROKSET PEKKA TOMMILA ARKKITEHTI SAUNANIEKKA Jo lähes 10 000 vuotta monipuolista suomalaista saunakulttuuria saunojen seitsemän sukupolvea Saunan sukupuu Suomi on edelleen todellinen Saunakulttuurin Suurvalta, vaikka sauna ei alun perin supisuomalainen keksintö olekaan. Onhan sauna säilynyt Suomessa Kivikauden päivistä lähtien ja kehittynyt vuosituhansien kuluessa alkeellisesta maakuoppasaunasta nykyiseksi monipuolisella high-tech`illa varustetuksi kotikylpyläksi. Ja onhan maailman kaikista runsaasta 10 miljoonasta saunasta lähes 3 miljoonaa juuri täällä vähäväkisessä Suomessa! Sauna 2/2008 4
Kivikautisesta maakuoppasaunasta kaikki alkoi Meidän suomalaisten kokemuksemme saunoista on valtavan pitkä, mahdollisesti jopa noin 10 000 vuotta. Eli koko sinä aikana, kun nykyinen Suomi on ollut asuttavassa tilassa Jääkauden päättymisen jälkeen, on täällä myös saunottu! Sillä on ilmeistä, että jo ensimmäiset rohkeat esi-isämme ja esiäitimme tunsivat jonkinlaisen hikoilukylvyn ja toivat siis saunaidean mukanaan vaeltaessaan tänne Suomen niemelle jostain tuolta eteläkaakon suunnalta. Ja kun he asettuivat tänne asumaan, rakensivat he tuota pikaa yksinkertaisen ja nopeasti rakennettavan maakuoppasaunan. Se oli eräänlainen telttasauna, joka oli helppo siirtää asuinpaikan ja metsästysmaiden muuttuessa. Nykyisin tätä maakuoppasaunaa voidaan oikeutetusti kutsua muinaissaunaksi, koska se on meidän maastamme täysin hävinnyt. Kuitenkin se tunnetaan vielä muutamien luonnonkansojen keskuudessa lähinnä telttamaisena hikimajana. Maakuoppasaunassa oli kuoppakiuas Itse maakuoppasauna on äärimmäisen yksinkertainen ja helppo rakentaa. Isohkon pyöreän maakuopan pohjalla poltetaan kivikasan sisään ladottuja puita. Tätä rakennelmaa voidaan kutsua hienosti kuoppakiukaaksi. Toinen vaihtoehto on ollut kuumentaa kivet viereisessä nuotiossa ja nostaa ne hehkuvina saunakuopan keskelle. Tämä versio on nimeltään vaikkapa siirtokiuas! Kun kiuas eli kivinen kuuma kasa on valmis, taivutetaan sopivan ohuet puusalot vaikkapa pajua tai haapaa kaarelle maakuopan yli ja niiden varaan levitetään eläinten taljoista koottu huppumainen teltta. Sitten vaan vaatteet pois, vesirove mukaan, taljan alle ja kuopan reunalle istumaan sekä hikoilemaan! Maakuoppasaunaa voidaan sen alkeellisuudesta huolimatta kutsua ensimmäisen sukupolven saunaksi, vaikkei se mikään huonemainen tila vielä olekaan. Onhan siellä kuitenkin se kivinen kuuma kasa kiukaana ja löylynheitto mahdollista eli kylpijän itse säätelemät kosteus- ja lämpöolosuhteet. Parempi telttasaunan hikoilukylpy on kuin pelkällä juoksemisella saavutettu hiki! Maasauna kertoo asutuksen vakiintumisesta Kivikaudella kehitys - ja myös saunan kehitys - oli kuitenkin äärimmäisen hidasta. Niin kauan kuin esi-isämme ja esiäitimme elättivät itsensä metsästyksellä, kalastuksella ja keräilyllä, oli elämäntapa liikkuvaa. Ja siihen jatkuvaan asuinpaikan vaihtoon sopi hyvin myös helposti siirrettävä ja nopeasti pystytettävä maakuoppasauna. Mutta kun elämäntapa vähitellen rauhoittui alkeellisen maanviljelyn ja pienkarjanhoidon alkamisen myötä Kivikauden lopulla, asetuttiin asumaan pysyvämmin pieniin kotaryhmiin. Tällöin myös sauna alkoi vakiintua, asettua yhteen paikkaan. Kun kota oli osoittautunut huonoksi saunaksi - sieltähän löyly karkaa oitis taivaan tuuliin -alkoi saunankin muutospaineet kasvaa. Viimeistään silloin, kun savuruukun tekotaito vesiastiana tuli Suomeen kaakosta tuotujen uusien emäntien mukana, oivalsivat saunaisännät uutta; saviruukku teki mahdolliseksi lämmittää suurempia määriä pesuvettä, mutta suippopohjainen ruukku oli hankala käsitellä maakuoppasaunassa. Tarvittiin siis tasainen hiekkamaapohja, johon ruukku voitiin kaivaa sen verran maan sisään, että se pysyi itsestään pystyssä! Ja kun maapohja oli tasainen, oli luontevaa tehdä saunatilastakin huoneen muotoinen eli nelinurkkainen kammio. Maasaunassa oli jo tasainen maapohja Jotta kaikki lämpö ei kuitenkaan karkaisi, kaivauduttiin enemmän maan sisään ja jossain vaiheessa kehitystä - taisi olla jo Pronssikausi menossa - huomattiin rinnemaaston edullisuus; kun kaivettiin kolme seinää maan sisään, niin tarvitsi rakentaa vain yksi ulkoseinä - se oviseinä - ja kalteva katto kyhättiin muutaman puunrungon varaan ladotuista tuohista ja turpeista. Ovensuun nurkkaan ladottiin kivistä jonkinlainen kotakiuas tai kekokiuas eräänlainen umpinuotio ja kun vielä peräseinälle kiinnitettiin tukinpuolikas Sauna 2/2008 5
penkintapaiseksi lauteeksi, oli toisen sukupolven sauna syntynyt. Tätä saunaa voidaan nykyisin luontevasti kutsua alkusaunaksi, koska se on selvästi kaikkien uudempien saunojen esiäiti. Maasauna on ollut muinaissuomalaisilla niin tunnettu ja niin pitkään käytössä, että muutamista joen rantatörmään rakennetuista saunoista löytyy jopa ikivanhoja kirjallisia mainintoja. Tällöin on ollut kyseessä juuri Maasaunan rinneversio Törmäsauna. Mökkisavusauna nousee rautakaudella maan pinnalle Seuraavan mullistuksen muinaissuomalaisten sauna koki joskus Rautakauden puolivälissä eli Sauna 2/2008 6
vähän ajanlaskumme alun jälkeen. Tällöin sauna nousi lopullisesti ja pysyvästi maan pinnalle, kun Rautakausi toi mukanaan kehittyneemmän hirsirakennustaidon ja erityisesti rautasahalla tehdyn suoran nurkkasalvoksen. Ensin asuinrakennukset rakennettiin nelinurkkaisiksi suoraseinäisiksi taloiksi ja aikanaan myös saunat muuttuivat maanpäälisiksi mökeiksi. Kiuas sen sijaan pysyi periaatteeltaan lähes entisen kaltaisena sisään savuavana kivikasakiukaana, jota myös rauniokivikiukaaksi kutsutaan. Saunojen kolmas sukupolvi alkoi hirsirakennustaidon kukoistuksen myötä. Näitä taidokkaasti veistettyjä hirsimökkejä voidaan kutsua kaikkien nykyisten saunojen äidiksi, koska ne täyttävät erinomaisen hyvin suomalaisen kantasaunan tunnusmerkit: o hirsinen nelinurkkainen huone ja loiva harjakatto o savukivikiuas ovensuun nurkassa o peräseinällä lauteet o sopiva ilmanvaihto, kun räppänä liki lakea o hyvä löyly ja ilmeisesti vielä o tuttu saunatonttukin saunan suojelijana. Tämä Kantasauna on ollut vallitseva saunatyyppi puolitoista tuhatta vuotta. Vielä 1930-luvulla noin puolet Suomen saunoista edusti juuri tätä tyyppiä. Eli nimitys Kantasauna on erittäin osuva! Savusauna koki suosionsa taantuman sodanjälkeisinä vuosikymmeninä, mutta se löydettiin uudelleen 1980-luvun puolivälissä. Nykyisin arvioidaan massamme olevan runsaat 25 000 käytössä olevaa savusaunaa eli se vastaa enää noin 1% koko saunakannastamme. Savupiippu tuli ensimmäiseksi mallassaunoihin Seuraavan mullistuksen sauna koki Uuden ajan alussa, kun keskiajalla asuin-rakennuksissa yleistynyttä savupiippua alettiin hyödyntää myös pihapiirin saunoissa. Oltiin huomattu, että tavallinen savusauna oli harmillisen palovaarallinen rakennus, koska siinä oli sisään savuava kiuas, kun taas savupiipulla varustettu muurattu uunikiuas oli selvästi paloturvallisempi. Erityisesti länsi-suomen viljanviljelyalueilla alettiin 1600-luvun jälkipuoliskolla rakentaa mallassaunoihin ulossavuavia uunikiukaita ja samalla sauna tuli osaksi pihapiiriä. Tämä neljännen sukupolven sauna oli oikeastaan jo monikäyttöinen talousrakennus, jota voidaan hieman yleistäen kutsua myös pihasaunaksi. Muurattu uunikiuas oli edelleen kertalämmitteinen, mutta se oli muuten kovasti kehittynyt Rautakauden ajan ladotusta kivikiukaasta. Se oli luonnonkivistä tai myöhemmin tiilistä muurattu, aikaisempia korkeampi, lämpöä pitempään varaava ja usein erityisellä löylyluukulla varustettu - ja mikä tärkeintä - omalla savupiipulla varustettu ulossavuava kiuas. Mallassaunojen jälkeen savupiippu alkoi yleistyä kaupunkien ja tiiviisti rakennettujen kylien Pihasaunoissa. Aivan Ruotsinvallan lopulla 1700-luvun ja1800-luvun taitteessa alkoi savusaunojen rakentaminen kaupungeissa olla kokonaan kiellettyä määräämällä kaupunkisaunoihin holvatut kiukaat. Tämä tarkoitti käytännössä juuri tiilistä muurattua uunikiuasta, jossa oli oikea muurattu savupiippu. Pihasauna oli vielä 1950- luvulla arkipäivää Pihasaunakulttuuri oli elinvoimaista lähes 500 vuotta ensin maaseudun kylissä ja pihapiireissä ja 1800-luvulta lähtien myös kaupunkien laitamilla. Vielä 1900-luvun puolivälissä rakennettiin pihasaunoja kaupunkienkin omakotialueille. Kun omakotitonttien koko alkoi 1960-luvun asemakaavoituksessa vähitellen pienentyä, loppui pihasaunojenkin rakentaminen yksinkertaisesti tilanpuutteeseen tontilla. 1920-luvun pula-aika tuotti jatkuvalämmitteisen kamiinakiukaan Pihasaunakulttuurin kukoistaessa kehittyi kiuas kin. Muuratun uunikiukaan rinnalle tuli ensimmäisen maailmasodan aikoihin peltikuorinen pönttökiuas, joka kyllä oli edelleen kertalämmitteinen, mutta edellistä kevyempi ja hieman taloudellisempi polttopuun kulutuksen suhteen. Jälkeenpäin on arvioitu, että peltisen pönttökiukaan keksimisen myötä alkoi korkealaatuisen saunakulttuurin rappio. Perusteluina tälle alamäelle ovat hehkuvat rautaosat, jotka pilasivat Sauna 2/2008 7
tai valurautakuoren läpi kivitilaan. Enää ei siis savustettu kiviä, vaan vain kuumennettiin niitä siirtoenergialla. Oli taas alkanut saunojen uusi sukupolvi, nyt järjestyksessä jo viides. helposti löylyn miellyttävyyden ja nautittavuuden varsinkin silloin, kun löylyvesi osui suoraan hehkuvan kuumaan rautaan. Sodanjälkeisen pula-ajan alussa oivallettiin todellinen puunsäästökeino; jatkuvalämmitteinen kamiinamainen peltirunkoinen kiuas. Vaikka sekin oli jo tuttua ulossavuavaa tyyppiä, uutta - ja ehkä vallankumouksellista - oli se, että tulta voitiin polttaa paitsi etukäteen myös saunomisen aikana. Eli löylyä riitti nyt teoriassa rajoittamattoman kauan kunhan vain lisäsi puita tulipesän! Keksinnön ydin oli se, että polttopuiden savukaasut eivät enää menneet kiuaskivien läpi ja aromatisoineet niitä vaan tuli paloi omassa kammiossaan ja lämpö siirtyi paksun pellin Nopea lämmittää ja puita säästää, mutta Tämä kamiinakiuas oli nopea lämmittämään sauna kylpykuntoon - parhaimmillaan vain puoli tuntia - ja puun kulutus on vain murto-osa kertalämmitteisiin kiukaisiin verrattuna. Mutta löylyn laatu kärsi kyllä romahduksen ei enää luontevaa savun aromia eikä hitaasti hiipuvia jälkilöylyjä - vaan kovaa ja kohisevaa löylyä, hehkuvia rautaosia sekä tyrmääviä rautaoksidiryöppyjä ja väsyttäviä ionipurkauksia. Mutta pula-aikana ei juuri uskallettu valittaa, sillä säästäähän piti vaikka hampaat irvessä - joskus kirjaimellisesti. Kyllä jotkut haikailivat vanhojen hyvien aikojen perään, mutta silti ei valitettu. Tärkeintähän oli, että oli ylipäänsä oma sauna! 1940-luvun pula-aika toi asuntosaunan Toisen maailmasodan jälkeinen pula-aika heijastui myös saunakulttuuriin. Materiaalipulan vuoksi saunat siirrettiin usein pois erillisistä piharakennuksista varsinaisen asuinrakennuksen kellariin tai päätalon siipirakennukseen. Piharakennus siis jätettiin aluksi kokonaan rakentamatta tai siitä tuli vain lämmittämätön liiteri-varasto. Näin syntyi asuntokohtainen kylpemö eli lyhyesti asuntosauna. Kiuas oli vielä pula-ajan Sauna 2/2008 8
alussa puilla lämmitettävä energiapihi jatkuvalämmitekiuas, mutta vähitellen saunoja alettiin 1950-luvun jälkipuoliskolla varustaa silloisella teknisellä uutuudella eli sähkökiukaalla. Vaivaton sähkökiuas syrjäytti monta puukiuasta Aivan 1930-luvun lopulla vähän ennen Talvisotaa keksittiin puolivahingossa sähkölämmitteinen kiuas - olihan keittiön sähköliesi vasta muutaman vuoden ikäinen ja sen ideaa haluttiin soveltaa korkeatasoisen kaupunkipientalon kylpyhuoneen yhteydessä olevaan pikkusaunaan. Rakennuttajan rouva kun ei halunnut raahata roskaavia polttopuita yläkerran saunaan, vaati hän vaivatonta kiuasta ja sai sähkökiukaan. Ensimmäiset sähkökiukaat olivat luontevasti jatkuvalämmitteisiä kuten sähköliedetkin mutta ne oli helppo kytkeä pois päältä heti saunomisen päätyttyä. Toinen etu puukiukaisiin verrattuna oli savupiiputtomuus se salli sijoittaa sähkösaunan varsin vapaasti minne tiloihin ja kerroksiin vain. Tästä alkoi saunojen kuudes sukupolvi. Kun sähkökiukaiden teollinen massatuotanto alkoi 1950-luvulla, valloitti tämä ns. hehkukiuas ensin pientaloasunnot; kellarin tai siipirakennuksen saunan puukiuas korvattiin sillä tai uuteen pientaloon rakennettiin heti sähkösauna. Innostuksen syynä oli ennen kaikkea vaivattomuus, ei tarvittu erillistä lämmitysrituaalia eikä tullut puun roskia ollenkaan. Sen kun käänsi säätönupista tehot päälle ja odotti vajaan tunnin niin johan pääsi hikoilemaan! Sähkökiukaan myötä hävisi viimeinenkin savunaromi saunasta ja tilalle saatiin vain tukahduttava kuivuus. Mutta olipahan niin modernia että! Sauna nousee kerrostaloon Varsinainen sähkökiukaiden vyöry alkoi vasta 1970-luvun alussa, kun muuan nokkela grynderi keksi sijoittaa sähkösaunan jokaiseen uuteen rakentamaansa kerrostaloasuntoon. Se oli suorastaan myyntivaltti ja nykyisin tällainen kylpyhuoneen yhteydessä oleva huoneistosauna on kerrostalotuotannossa vakiovaruste pienimpiä yksiöitä myöten. Näitä pieniä kuumioita on kaikkiaan, vanhoihin kerrostaloasuntoihin jälkeenpäin rakennetut saunat mukaan lukien, arviolta noin puoli miljoonaa. Varaava sähkökiuas aloitti uuden aikakauden Kun kansan tyytymättömyys kaupunkisaunojen sähkökiukaiden tylyyn löylyyn vain jatkui ja haikailtiin yhä useammin perinteisten mummolansaunojen perään, syntyi kiuas-teollisuudessa vihdoin 1980-luvun puolivälissä jonkinmoinen tekninen uutuus. Se oli sähkökiukaan ja perinteisen pönttökiukaan yhdistelmä. Tämä massiivinen kiuas sai nimekseen osuvasti varaava sähkökiuas ja siihen yhdistettiin alusta alkaen aimo annos uusinta high tech`ia eli tietokonetekniikkaa. Pian todettiin, että uusi aikakausi on todella alkamassa saunakulttuurissakin ja tämä jälleen uusi saunasukupolvi sai järjestysnumerokseen seitsemän. Tekniset ratkaisut vaihtelivat muhimisvastuksista kiertoilmauunin sovelluksiin ja edullisen yösähkön käytön ajastimiin. Kaikille oli ominaista varata sähköllä tuotettua lämpöä hyvin lämpöeristettyyn suureen kivitilaan ja lämmittää sen avulla itse saunahuone nopeasti. Parhaimmat älykiukaat lämmittävät saunan sisäilman kyllä muutamassa minuutissa, mutta itse saunan rakenteiden siis seinien, sisäkaton ja lauteiden lämpiäminen vaatii edelleen yhtä paljon aikaa kuin ennenkin eli noin tunnin. Kotikylpylää kerrakseen Tämän vuosituhannen alun saunakulttuurin nopea kehitys on osoittanut, että älykiukaat ovat saaneet aikaan koko kotisaunomisen muutoksen. Saunan tilat ovat kasvaneet 1970-luvun Arava-asunnon ahtaista mitoista melkein yksiön kokoiseksi saunaosastoksi, jossa usein on älykiukaan rinnalla perinteinen puukiuas, suihkujen ohella joko poreamme tai vilpolan puolella juuri nyt suuressa suosiossa oleva uppokamiinalla lämmitettävä kylpytynnyri eli eräänlainen ihmispata ja erillinen pukuhuone on varustettu sekä takalla että pienoiskeittiöllä, joskus jopa solarium-laitteella. Valitettavaa on vain se, että kovin usein löylyn laatu jää varsinaisten teknisten hienouksien ja kotikylpylässä tapahtuvan innokkaan seurustelun varjoon. Sauna 2/2008 9
MARKKU NIEMINEN Vienan musta kyly Paanajärven kylän pelastajana Paanajärven kylämaisemaa. Paanajärven kylä Vienan Karjalassa kuuluu koko maailman yhteiseen kulttuuriperintöön. Se on ainutlaatuinen puuarkkitehtoninen muistomerkki. Voimala-altaaseen hukuttamisuhan takia se oli vuosina 1998-2001 World Monuments Watchin Maailman sadan uhanalaisimman kulttuurikohteen listalla. Paanajärven kylälle myönnettiin vuoden 2005 Europa Nostra -mitali, mikä on korkein eurooppalainen tunnustus kulttuuriperinteen säilyttämistyöstä. Se oli myös ensimmäinen koskaan Venäjälle myönnetty Europa Nostra -palkinto. Kylän pelastamiseksi ja kunnostamiseksi Juminkeko-säätiö aloitti siellä vuonna 1998 restaurointikoulutuksen. Aluksi rahoitus saatiin WMW:n kautta Amerikasta. Myöhemmin hyödynnettiin Suomen lähialueyhteistyövaroja mm. rakentamalla kylään sahalaitos ja jatkamalla kulttuuriperinnön säilyttämiseen tähtäävää koulutusta. Kirvesmies- ja veneentekokoulutuksen lisäksi kylän naisille järjestettiin monipuolisia tekstiilialan kursseja, joissa palautettiin kylän vanha kirjontaperinne sekä matonkudonta- ja huovutustaito. Kun Suomen Kulttuurirahasto myönsi suuren apurahan Paanajärven pelastamiseksi ja lisärahoitusta saatiin myös EU:n TACIS-ohjelman kautta, koko kylää varten on tehty restaurointisuunnitelma ja tähän mennessä valtaosa kulttuurihistoriallisiksi muistomerkeiksi luokitelluista rakennuksista on restauroitu. Tärkeää on myös se, että Venäjän valtio osallistuu kylän suojelutoimenpiteisiin. Vuonna 2007 Karjalan kulttuuriministeriö myönsi ensi kerran varoja Paanajärven säilytystoimenpiteisiin tilaamalla kylän kirkon restaurointisuunnitelman. Kulttuuriministeriö on myös aloittanut toiminnan Paanajärven kylän hakemiseksi UNESCO:n Maailmanperintöluetteloon. Sauna 2/2008 10
Musta kyly Kemijoen rannassa Paanajärven kylässä. Tässä saunassa kulttuurimatkailijat voivat testata, millaiset löylyt vienalainen savusauna antaa. Jotta kylä säilyisi elävänä, Juminkeko-säätiö on EU:n Naapuruusohjelman kautta järjestänyt siellä yrittäjyyskoulutusta, jonka tavoitteena oli perustaa firma, joka työllistäisi kylän käsityöläiset - niin miehet kuin naisetkin. Viime vuonna tämä yritys syntyi. Sille annettiin nimi Musta kyly, joka tarkoittaa savusaunaa. Se organisoi käsitöiden tekemisen kylässä, ostaa kaikki kyläläisten tekemät tuotteet ja myy ne joko kotimaahansa tai Suomeen. Tuotelistalla ovat vienalaisen perinteen mukaisesti tehdyt savusaunat, veneet, matot, kirjonta- ynnä muut tekstiilikäsityöt. Musta kyly -firma työllistää käytännössä kaikki kylän työikäiset ja -haluiset asukkaat. Kuten kylän yrityksen nimi kertoo, sen päätuotteena on savusauna. Malliksi on otettu kylässä vielä olemassa olleet mustat kylyt. Paanajärven myyntituotteet ovat siis aitoja vienalaisia savusaunoja. Niitä voi ostaa Suomeen. Saunapakettiin kuuluu myös kylän naisten tekemät sau- Sauna 1/2008 11
Professori Pekka Laaksonen tarkastelee, miten Suomeen myytäviä perinteenmukaisia savusaunoja eli mustia kylyjä rakennetaan Paanajärven kylässä. natekstiilit: eteisen eli sintson ikkunaverho sekä lattiamatto ja penkinpäällyspoppanat. Paanajärven mustia kylyjä ja vienalaisia puuveneitä tällä puolen rajaa myy Suomeen perustettu yritys Paanajärven puusta Oy (www.paanajarvi. fi ). Kylän naisten tekstiilitöitä voi ostaa Juminkeosta (www.juminkeko.fi ). Jokainen, joka ostaa Paanajärven kylän tuotteita, tukee samal- Vanha savusauna Paanajärven kylässä. Se on antanut mitat myyntiin valmistettaville mustille kylyille. Sauna 2/2008 12
la ainutlaatuisen myös suomalaiseen kulttuurin Kalevalan kautta perustavasti vaikuttaneen vienankarjalaisen kulttuuriperinnön säilymistä. Toinen mahdollisuus tukemiseen on tehdä matka Vienan runokyliin. Niitä järjestää karjalainen Arhippa Perttusen säätiö yhteistyössä Juminke- Vienalainen vene ja musta kyly. on kanssa. Tietoja Vienan matkoista saa Juminkeosta tai internetistä osoitteesta: www.jumin keko.fi /viena. Kirjailija Markku Nieminen sai Samuli-palkinnon vuonna 1999 vianankarjalaisen kulttuurin elvyttäjänä. Musta kyly lämpiää. Sauna 2/2008 13
ESKO MÄKELÄ VIPUKIRVES -esittelyssä suomalainen keksintö Tavanomainen kirves halkaisee puun kiilamaisella muodollaan, mutta terä voi myös harmillisesti juuttua pöllin sisään, josta se pitää temppuilla ulos uutta lyöntiä varten. Keksijä Heikki Kärnä alkoi pohtia, miten halkaisuvoimaa voisi kehittää. Heureka syntyi Heikin raivatessa Sipoon palstallaan kiviä kangella. Suuretkin kivet liikkuvat kangen vipuvoimaa käyttäen, siispä vipuvoima avuksi myös puun halkaisuun. Kehitystyö vei aikansa, mutta vähitellen tuloksena oli toimiva prototyyppi. Nyt vipukirves on teollisessa valmistuksessa. Vipuvaikutus on saatu aikaan terän muotoilulla. Vipukirveen osuessa puuhun terä samalla kääntyy oikealle ja iskukohtaan syntyy vääntö, joka irrottaa pilkkeen pöllistä. Iskun loppuvaiheessa pilkkojan otteen kirveen varresta tulee olla sen verran löysä, että varsi pääsee kiertymään. Pilkkominen aloitetaan pöllin vasemmasta sivusta. Vipukirves on tavanomaista kirvestä turvallisempi, se ei lipsahda sivuun, koska liike pysähtyy terän kääntyessä. Autonrengas on hyvä apuväline estämään pilkkeiden leviämisen maastoon. Heikki Kärnä kävi Vaskiniemessä esittelemässä vipukirvestään. Koepilkkoessamme saunapuita yhdessä lämmittäjä Pekka Turusen kanssa totesimme vipukirveen toimivan varsin hyvin. Mökkiläiselle vipukirves voisi olla mieluisa työkalu. Nettiosoitteessa www.vipukirves.fi on lähempiä tietoja ja kuvia. Vipukirvestä ei ole saatavana rautakaupoista. Haluttaessa se on tilattava em. nettiosoitteen kautta, jolloin se toimitetaan postitse. Hinta postituksineen on 199. Keksijä Heikki Kärnä kävi Vaskiniemessä esittelemässä vipukirveskeksintöään. Lämmittäjämme Pekka Turunen kokeilemassa vipukirveen tehoa. Kirves toimi ja pilkkeitä syntyi. Sauna 2/2008 14
RAILI VIHAVAINEN Miniatyyrikiuas Topi Suomen pienimmän toimivan kiukaan luonut Veikko Pirkonen kertoo: Miniatyyrikiuas Topin tekemisen kipinä syntyi seuraavasti. Olimme kylässä tuttavien luona, televisiosta tuli ohjelma nimeltä Paljonko on paljon,` jossa esiteltiin parin kenkälaatikon kokoista kiuasta. Tuttavaperheen rouva sanoi, että pystyisin varmasti parempaan, joten ryhdyin suunnitteluhommiin. Kiukaassa on kaikki osat kuten oikeassakin kiukaassa eli luukussa (tulipelti) kaksoispellitys, valurauta arina, tuhkaluukku ja muutenkin osiin purettavissa oleva kokonaisuus. Eli ennen kaikkea toimiva kokonaisuus. Valmistumisvuosi on 1985. Materiaalina on ruostumaton teräs. Kiukaan kanssa on tullut matkustettua erilaisissa tapahtumissa. Erään kerran lentokentällä tullivirkailija luuli Topia kaasukeittimeksi, eikä millään uskonut sen olevan kiuas, kunnes olan takaa toinen virkailija päivitteli oi kuinka pieni saunan kiuas`, jolloin sain luvan jatkaa matkaani. Topi on ollut näyttelyissä esimerkiksi Oulun Tietomaassa noin vuoden sekä Vääksyn kiuasmuseossa. Pääosin Topi on toimittanut tyttäreni nukkekodin saunan kiukaan virkaa ja ollut aina koko perheemme ylpeyden aihe. Topi -kiuas on todettu Suomen pienimmäksi toimivaksi kiukaaksi 1989 Guinnesin ennätysten kirjassa. Oikealla kuva kirjasta. (Kuvat Veikko Pirkonen) Sauna 2/2008 15
RAILI VIHAVAINEN Hevonenkin on saunan ystävä Me saunan ystävät tiedämme, että sauna tuo meille sekä henkistä että fyysistä hyvänoloa ja helpottaa vaivojamme. Mutta kokemuksen mukaan myös hevonen hyötyy näistä saunan hyvistä vaikutuksista. Sauna 2/2008 16 hevosta saunotettu ennenkin Jouko Tarvainen Saarijärveltä on hevossaunaidean uranuurtaja. Kun TV2 pari vuotta sitten esitteli Tarvaisen hevossaunan, ohjelmasta otti oppia sittemmin moni hevostalli ja nyt hevossaunoja alkaa olla siellä täällä. Jouko Tarvaisen isoisä kertoi tarinoita ajoilta, jolloin hevoset kylvetettiin korsu- ja riihisaunoissa tai isoissa maa- ja savusaunoissa. Vanhan kansan oppien mukaan ennen vanhaan oli luonnollista viedä hevonen saunaan.". Niinpä hevossauna oli ollut jo pitempään Tarvaisen mielessä, mutta ajatus toteutui vasta kymmenkunta vuotta sitten Tarvaalan hevoshoitolassa. Hevonen haihduttaa lämpöä hikoilemalla kuten ihminenkin, ja sauna vaikuttaa hevoseen samalla tavoin kuin ihmiseen: aineenvaihdunta vilkastuu ja lihakset pehmenevät ja rentoutuvat. Saunassa käynnillä näyttää olevan aineenvaihdunnan lisäksi muitakin vaikutuksia. "Näyttää että se vaikuttaa happimajan tai korkean paikan leiri tavoin. Kun lämpöä ja rasitusta nostetaan, se lisää punasolujen määrää. Tietenkin aluksi sauna on hevoselle vieras paikka. Se kaikuu ja on luolamainen. Mutta kun polle pikkuhiljaa tottuu saunaan ja huomaa sen vaarattomaksi, se suorastaan nuokkuu siellä. Hevosista on helposti luettavissa, miten lämpöhoidolla on laukaiseva ja rauhoittava vaikutus. Muutaman saunomiskerran jälkeen ihohuokosten ihra, suola ja kuona-aineet alkavat poistua ja aineenvaihdunta toimia, minkä jälkeen alkaa vasta kunnon hikoilu. Saunan kostea löyly hyväilee ja lämmittää kovia ja rasittuneita lihaksia. Tärkeää on, että lämmitysvaiheen on oltava rauhallinen ja pitkä. Löylyveteen pirskotat tervatipat auttavat avaamaan hengitystiet. Hevonen rentou tuu saunassa, eikä laita pahakseen edes vastomista, kun se tehdään pehmeästi. Hevosta silitellään ja esitellään sille koivuvasta. Kun se on tutustunut vastaan vaikka maistamalla sitä, voi vastomisen aloittaa hellästi. Ensin hevonen pestään niin lämpimällä vedellä kuin mahdollista ja sitten viedään saunaan reiluksi kymmeneksi minuutiksi 40-50 0 c lämpöön. Löylyä ei heitetä, jotta eläimen elimistö pikkuhiljaa tottuisi saunan lämpöön. Kovimpia löylynottajia pidetään puolikin tuntia 60-70 asteisessa saunassa. Hevoset ovat kuitenkin yksilöitä siinä, kuinka ne kestävät löylyä ja haluavat olla saunassa. Kun mitta alkaa tulla täyteen, ne käyvät levottomiksi. Eikä hevostakan pidä viedä saunaan väkisin. Jos hevonen ei saunaan halua, ei vastahakoinen saunaan vieminen tuota myöskään positiivisia tuloksia. Eläinsuojelullisesti lämpöhoidon antamisessa ei ole ollut ongelmia. Asiasta on keskusteltu eläinlääkärienkin kanssa, mutta saunassa pitää kuitenkin seurata tarkoin hevosen sykettä ja hengitystä. Saunan lisäksi lihaksia pyritään pehmentämään hieronnalla. Hevosten hieronta on saunan lailla vanha perinteinen menetelmä. (Hevoskuntoutus Tuula ja Jouko Tarvainen www.hevoskuntoutus.fi ) sauna aukoo hengitysteitä Hevostallin omistaja Elina Rauhalan mielestä hevossauna sopii kaikille hevosille. Kaikki hevoset, jotta on viety saunaan ovat pitäneet siitä. Hevosen omistaja kuitenkin päättää viedäänkö hevonen saunaan. Chevalux-tallin 16-20 m 2 kokoisen saunan lämpötila on 40-50 0 c ja hevosta saunotetaan kerrallaan noin 10-15 minuuttia. Elinan mukaan saunomisella voidaan helpottaa hengitystiesairauksia potevien hevosten oloa ja nostaa niiden vastustuskykyä näitä sairauksia vastaan. Noin viisikymmenasteisen saunan lämmön tiedetään helpottavan hevosen vaivoja lämpötilanvaihtelun avulla. Kyllä sen ih-