Viiden suurimman kaupungin toimeentulotuki 2002

Viiden suurimman kaupungin toimeentulotuki 2002 Toimeentulotuen työryhmä Anne Peltonen 29.7.2003

Viisikko Työryhmä Kuvailulehti Tekijä(t) Viisikko-työryhmän toimeentulotuen asiantuntijatyöryhmä, kirjoittanut Anne Peltonen Nimike Viiden suurimman kaupungin toimeentulotuki 2002 Julkaisija (virasto tai laitos) Helsingin sosiaalitoimi, Espoon sosiaali- ja terveystoimi, Vantaan sosiaali- ja terveysvirasto, Turun sosiaalikeskus ja terveysvirasto, Tampereen sosialija terveystoimi Sarja nimike Viisikko-työryhmän julkaisusarja Julkaisuaika 8-2003 Sivumäärä, liitteet 20 sivua + liitteet Osanumero 1/2003 ISSN-numero 1457-5078 Kieli Suomi Tiivistelmä Tässä raportissa käsitellään Suomen viiden suurimman kaupungin, Helsingin, Espoon, Vantaan, Turun ja Tampereen toimeentulotuen kustannuksia ja asiakkaita vuonna 2002. Vastaavaa vertailua on tehty vuodesta 1995 alkaen. Toimeentulotuen asiakkaiden väheneminen kääntyi kasvuun vuonna 2002 muissa Viisikon kunnissa paitsi Turussa. Myös toimeentulotukea saaneita henkilöitä oli Viisikon kunnissa yhteensä enemmän kuin vuonna 2001. Keskimäärin 9,9 prosenttia Viisikon kuntien asukkaista sai toimeentulotukea vuoden 2002 aikana. Toimeentulotuen asiakkaiden taustatiedoista tarkasteltiin vuoden 2002 osalta tarkemmin perherakenteita. Lisäksi koottiin tietoa toimeentulotuesta osalliseksi tulleiden lasten määrästä. Heikoimmat mahdollisuudet selviytyä ilman toimeentulotukea oli yksinhuoltajaperheillä. Viisikon kunnissa asuvista yksinhuoltajaperheistä keskimäärin 32,3 prosenttia sai toimeentulotukea vuoden 2002 aikana. Viisikon kunnissa vuoden 2002 aikana toimeentulotukea saaneissa perheissä oli yhteensä 35 217 lasta. Toimeentulotuesta osalliseksi tulleiden lasten osuus Viisikon kuntien alle 18-vuotiaista lapsista oli 13,5 prosenttia. Vuonna 2002 toimeentulotuen kustannukset olivat 179,2 miljoonaa euroa, niiden osuus Viisikon kuntien sosiaali- ja terveystoimen tilinpäätöksen mukaisista kustannuksista oli noin viisi prosenttia. Kustannukset nousivat edellisestä vuodesta kaikissa kunnissa, eniten Espoossa ja vähiten Turussa. Kotitaloutta kohden laskettuna toimeentulotuen vuosikustannukset nousivat edellisestä vuodesta eniten Espoossa ja Turussa ja vähiten Tampereella ja Helsingissä. Vuoden 2002 aikana eniten toimeentulotukea henkilöä kohden maksettiin Espoossa ja Helsingissä. Työttömyys ja toimeentulotuen tarve ovat sidoksissa toisiinsa. Yleensä työttömyyden kasvaessa toimeentulotuen asiakasmäärä ja kustannukset nousevat. Vuoden 2002 lopussa pääkaupunkiseudun kunnissa oli työttömiä työnhakijoita 4,1 (Helsinki) - 7,4 (Espoo) prosenttia enemmän kuin edellisen vuoden lopussa. Turussa oli vuoden 2002 joulukuussa 798 työtöntä työnhakijaa vähemmän kuin edellisen vuoden joulukuussa. Lisäksi Viisikon kuntien työttömistä työnhakijoista aikaisempaa suurempi osa sai ainoastaan työttömyyden perusturvaa, ansioturvalla olevien työttömien osuus jäi vuoden 2002 lopussa keskimäärin 34,2 prosenttiin. Kunnilla on rajalliset keinot työllistää työttömiä henkilöitä. Ensisijaisesti kuntien toimenpiteet työttömyyden vähentämiseksi kohdistuvat pitkäaikais- ja nuorisotyöttömiin. Osaa kuntien työttömyyden vähentämiseen kohdistuvista toimenpiteistä on kuvattu tämän raportin kappaleessa 4.3. Asiasanat Toimeentulotuki, kustannukset, kuntavertailu Tiedustelut Työryhmän jäsenet, liite 9 Myynti Jakelu Työryhmän jäsenet, liite 9

Sisällysluettelo 1 JOHDANTO...3 2 TOIMEENTULOTUEN ASIAKKAAT VUONNA 2002... 3 2.1 YLEISTÄ... 3 2.2 TOIMEENTULOTUKEA SAANEET KOTITALOUDET JA HENKILÖT... 4 2.3 TOIMEENTULOTUEN ASIAKKAIDEN TAUSTATIETOJA... 5 2.3.1 Kotitalouksien perhetyypit... 5 2.3.2 Toimeentulotukea saaneiden kotitalouksien päähenkilön sosioekonominen asema6 2.3.3 Toimeentulotuen tarpeen kesto... 8 2.4 VALTION KORVAUKSEN PIIRISSÄ OLEVAT TOIMEENTULOTUEN ASIAKKAAT... 8 3 TOIMEENTULOTUEN KUSTANNUKSET VUONNA 2002... 9 3.1 VUOSIKUSTANNUKSET TOIMEENTULOTUKEA SAANUTTA KOTITALOUTTA KOHDEN... 11 3.2 VUOSIKUSTANNUKSET TOIMEENTULOTUKEA SAANUTTA HENKILÖÄ KOHDEN... 12 4 TYÖTTÖMYYSTIETOJA VIISIKON KUNNISTA... 13 4.1 TYÖTTÖMYYDEN MUUTOS JA RAKENNE... 13 4.2 TYÖTTÖMYYSTURVAETUUDET... 15 4.3 VIISIKON KUNTIEN TOIMENPITEITÄ PITKÄAIKAIS- JA NUORISOTYÖTTÖMYYDEN VÄHENTÄMISEKSI... 16 4.3.1 Kuntouttava työtoiminta... 16 4.3.2 Eläkeprojektit... 16 4.3.3 Muut hankkeet... 18 5 YHTEENVETO JA JOHTOPÄÄTÖKSET... 19 2

1 Johdanto Tässä raportissa käsitellään Suomen viiden suurimman kaupungin, Helsingin, Espoon, Vantaan, Turun ja Tampereen toimeentulotuen kustannuksia ja asiakkaita vuonna 2002. Vastaavaa vertailua on tehty vuodesta 1993 lähtien vuosittain ensin Helsingin, Espoon ja Vantaan toimeentulotuesta. Vuodesta 1995 alkaen mukana ovat olleet myös Turku ja Tampere. Raportissa kustannusten ja asiakkaiden vertailussa käytetään pääosin kustannuksia ja asiakkaiden määrää ilman pakolaisia, paluumuuttajia ja turvapaikan hakijoita, joiden toimeentulotuen kustannukset valtio korvaa kunnille tietyin perustein. Kaikkia raporttiin koottuja asiakastietoja ei ole saatavissa edellä mainitulla erittelyllä. Sen vuoksi raportin eri kohdissa mainitaan, minkä tiedon perusteella vertailu on tehty. Kustannukset on koottu kuntien tilinpäätöstietojen mukaisina. Kustannusten muutoksen vertailu edelliseen vuoteen on raporttitekstissä ja tauluissa tehty toimeentulotuen vuoden 2001 absoluuttisista kustannuksista. Raportin liitteessä 2B aikaisempien vuosien kustannukset on deflatoitu eli muutettu vuoden 2002 rahan arvoon. Vuoden 2002 raporttiin koottiin tietoa myös toimeentulotuesta osalliseksi tulleiden lasten määrästä ja verrattiin tarkemmin toimeentulotukea saaneita kotitalouksia kuntien kaikkiin kotitalouksiin. Työllisyystilanteen kehitys on tarkastelussa mukana taustatietona. Työllisyyteen liittyen raportissa on kuvattu kuntien toimenpiteitä pitkäaikaistyöttömyyden ja nuorisotyöttömyyden vähentämiseksi. Viisikon toimeentulotuen asiantuntijaryhmän puheenjohtajana on toiminut Ritva-Liisa Riitakorpi Turusta ja sihteerinä Anne Peltonen. Muiden työryhmän jäsenten yhteystiedot ovat liitteessä 9. 2 Toimeentulotuen asiakkaat vuonna 2002 2.1 Yleistä Toimeentulotuella tarkoitetaan toimeentulotukilain mukaan kunnan varoista suoritettua viimesijaista taloudellista tukea, jonka tarkoituksena on turvata henkilön ja perheen toimeentulo ja edistää itsenäistä selviytymistä. Toimeentulotukea voidaan myöntää kunnan päättämin perustein ehkäisevänä toimeentulotukena. Sen tarkoituksena on edistää henkilön ja perheen sosiaalista turvallisuutta ja omatoimista suoriutumista sekä ehkäistä syrjäytymistä ja pitkäaikaista riippuvuutta toimeentulotuesta (Laki toimeentulotuesta 1412 / 1997 1 ). Perheellä laissa tarkoitetaan yhteistaloudessa asuvia vanhempia, vanhemman alaikäisiä lapsia ja ottolasta, aviopuolisoita sekä miestä ja naista, jotka elävät avioliitonomaisissa olosuhteissa. Toimeentulotuen asiakkaita tarkastellaan kotitalouksina ja henkilöinä. Kotitalouksia ovat edellä mainittujen perheiden lisäksi yksinäiset täysi-ikäiset henkilöt. 18 vuotta täyttänyt tuen saaja muodostaa oman kotitalouden, vaikka asuisikin vanhempien luona. Myös alle 18-vuotiaiden toimeentulotuen saajien katsotaan asuvan itsenäisessä kotitaloudessa, jos heillä on oma perhe tai he ovat vanhemmistaan taloudellisesti riippumattomia eivätkä asu vanhempiensa kanssa. 3

Toimeentulotukilain mukaan toimeentulotukea myönnettäessä perheen kaikkia jäseniä pidetään toimeentulotuen saajina (Laki toimeentulotuesta 1412 / 1997 3 ) ja käsitellään tässä raportissa henkilöinä. 2.2 Toimeentulotukea saaneet kotitaloudet ja henkilöt 1 Useita vuosia jatkunut toimeentulotuen asiakkaiden väheneminen kääntyi kasvuun vuonna 2002 muissa Viisikon kunnissa paitsi Turussa. Vantaalla toimeentulotukea saaneiden kotitalouksien määrä alkoi lisääntyä edellisestä vuodesta jo vuonna 2001. Vuoden 2002 aikana toimeentulotukea sai Viisikon kunnissa yhteensä 82 768 kotitaloutta, joka oli 1,9 prosenttia enemmän kuin vuonna 2001. Vuoden 2002 aikana toimeentulotukea saaneita kotitalouksia muutos (%) yhteensä vuodesta 2001 Helsinki 38 047 1,9 Espoo 9 692 2,3 Myös kotitalouksissa toimeentulotukea saaneita Vantaa 9 673 3,8 henkilöitä oli Viisikon kunnissa yhteensä enemmän kuin vuonna 2001. Kunnittain tarkasteltuna Turku 12 718-1,3 Tampere 12 638 3,5 toimeentulotukea saaneiden henkilöiden määrä lisääntyi eniten Vantaalla (5,2 %). Helsingissä, Viisikko 82 768 1,8 Espoossa ja Tampereella henkilöitä oli 1,6-2,2 prosenttia enemmän kuin vuonna 2001. Turussa toimeentulotukea saaneiden henkilöiden määrä väheni edellisestä vuodesta 3 prosenttia. Merkittävimmät syyt asiakkaiden määrän lisääntymiselle olivat työllisyystilanteen heikkeneminen ja toimeentulotukilain muutos 2. Turussa työllisyystilanne parani edellisen vuoden lopusta. 0 5 10 15 20 % Helsinki *) Espoo 7,8 7,8 13,8 11,9 10,3 10,1 10,2 12,9 11,1 9,8 9,1 15,3 1997 1998 1999 2000 2001 2002 Vantaa 10,0 8,7 9,2 9,6 11,6 13,2 Turku 12,3 11,8 11,4 14,0 13,4 13,4 Tampere 11,0 10,9 10,3 10,1 10,1 12,1 Viisikko 10,2 9,8 9,9 11,3 12,6 14,0 Kuvio 1. Toimeentulotukea saaneiden henkilöiden osuus Viisikon kuntien väestöstä vuosina 1997-2002 (ilman pakolaisia, paluumuuttajia ja turvapaikan hakijoita) *) Espoossa on toimeentulotuen asiakkaiden tilastoinnissa ollut päällekkäisyyttä ennen vuotta 2001 1 Toimeentulotuen asiakkaat ilman pakolaisia, paluumuuttajia ja turvapaikan hakijoita 2 1.4.2002 tuli voimaan laki toimeentulotuesta annetun lain 11 ja 15 :n väliaikaisesta muuttamisesta. Kokeilun aikana toimeentulotukea hakevan henkilön tai perheen ansiotuloista vähintään 20 %, kuitenkin enintään 100 euroa kuukaudessa jätetään ottamatta huomioon tukea myönnettäessä. 4

Toimeentulotukea saaneiden henkilöiden osuus väestöstä on ollut 2000-luvun alun samalla tasolla, keskimäärin noin 10 prosenttia Viisikon kuntien väestöstä. Vuonna 2002 osuus Viisikon kuntien väestöstä lisääntyi edellisestä vuodesta Helsingissä ja Vantaalla. Espoossa ja Tampereella osuus väestöstä oli sama kuin vuonna 2001 ja Turussa se väheni 0,5 prosenttiyksikköä. 2.3 Toimeentulotuen asiakkaiden taustatietoja 3 Tässä raportissa tarkastellaan toimeentulotuen asiakkaiden taustatiedoista kotitalouksien perhetyyppejä, sosioekonomista asemaa ja toimeentulotuen tarpeen kestoa. Jaottelut ryhmiin ovat suuntaa antavia johtuen muun muassa siitä, että asiakkaiden tilanteet taustan osalta vaihtelevat vuoden aikana. Tähän raporttiin tiedot on koottu asiakkaiden viimeksi ilmoittaman tiedon mukaisina. 2.3.1 Kotitalouksien perhetyypit Toimeentulotukea saaneet kotitaloudet jaotellaan yksinäisiin miehiin ja naisiin, yksinhuoltajiin, pareihin ilman lapsia ja pareihin, joilla on lapsia. Yksinäisiin miehiin ja naisiin sisältyvät aikaisemmin mainitut vanhempien luona asuvat 18 vuotta täyttäneet toimeentulotuen saajat. 100 % 80 % 60 % 7,1 12,6 8,7 28,8 11,7 12,8 16,6 18,5 8,0 7,6 25,5 21,3 9,5 9,0 9,0 12,6 15,3 14,1 7,1 7,9 8,1 29,6 27,5 27,5 Pari, lapsia Yksinhuoltaja Pari, ei lapsia Yksinäinen nainen Yksinäinen mies 40 % 42,8 38,2 39,8 41,2 40,3 41,3 20 % (71,6 %) (63,8 %) (61,1 %) (70,9 %) (67,8 %) (68,8 %) (Yksinäiset yhteensä %) 0 % Helsinki Espoo Vantaa Turku Tampere Viisikko Kuvio 2. Toimeentulotukea saaneet kotitaloudet perhetyypeittäin vuonna 2002 Vuonna 2002 Viisikon kuntien toimeentulotukea saaneista kotitalouksista oli eniten, keskimäärin 68,8 %, yksinäisten henkilöiden kotitalouksia. Espoo ja Vantaa poikkesivat muista Viisikon kunnista hieman pienemmällä yksinäisten osuudellaan. Yksinäisistä oli miehiä noin 60 prosenttia muissa kunnissa paitsi Vantaalla, jossa miesten osuus kaikista yksinäisistä oli 65,1 %. Lapsiperheiden eli yksinhuoltajien ja parien, joilla on lapsia, osuus oli suurin Vantaalla (31,3 %) ja Espoossa (28,3 %). Vantaalla yksinhuoltajien osuus oli lähes 20 prosenttia kaikista toimeentulotukea saaneista kotitalouksista. 3 Osassa tiedoista mukana kaikki toimeentulotukea saaneet asiakkaat. Liitteenä olevissa taulukoissa mainitaan, millä perusteella tiedot on koottu 5

Kun vertaa vuoden aikana toimeentulotukea saaneita lapsiperheitä vuoden 2002 alussa Viisikon kunnissa asuneisin lapsiperheisiin, toimeentulotukea sai 28,6-39,2 prosenttia yksinhuoltajaperheistä ja 4,8-9,6 prosenttia pareista, joilla on lapsia. Viisikon kuntien väestön perhetietona käytettiin Tilastokeskuksen ilmoittamaa lapsiperheiden määrää 1.1.2002. 4 Vuonna 2002 kaikissa Viisikon kunnissa lapsiperheistä suurempi osa sai toimeentulotukea kuin väestöstä keskimäärin (vrt. kuvio 1). Erityisen suuri riski toimeentulon kannalta oli yksinhuoltajuus. Viisikon kunnissa asuvista pareista, joilla ei ole lapsia tai joiden lapset ovat aikuisia, keskimäärin 4,3 prosenttia sai toimeentulotukea vuoden 2002 aikana. Kun yksinäisiä toimeentulotukea saaneita kotitalouksia vertaa Tilastokeskuksen ilmoittamaan yhden hengen asuntokuntiin vuoden 2002 alussa, noin 20 prosenttia Viisikon kuntien yksinäisistä kotitalouksista sai toimeentulotukea vuoden aikana. Tämä vertaaminen on suuntaa antava johtuen siitä, että tilastot eivät ole keskenään täysin vertailukelpoisia. Esimerkiksi asuntokuntiin eivät sisälly mm. asunnottomat ja asuntolarakennuksiksi luokitelluissa rakennuksissa asuvat henkilöt ja 18 vuotta täyttänyt henkilö muodostaa toimeentulotukilain mukaan yksinäisen kotitalouden, vaikka hän asuu vanhempiensa luona. Vuonna 2002 selvitettiin myös, kuinka paljon lapsia oli vuoden aikana toimeentulotukea saaneissa perheissä. Toimeentulotuesta vuoden 2002 aikana osalliseksi tulleet lapset lasten määrä % alle 18-vuotiaasta väestöstä Helsinki 13 759 13,9 Espoo 5 412 10,2 Vantaa 5 708 13,3 Turku 5 168 17,3 Tampere 5 170 14,2 Viisikko 35 217 13,5 Toimeentulotukea saaneiden lapsiperheiden osuus (%) kunnan vastaavista lapsiperheistä vuonna 2002 Yksinhuoltajat Pari, lapsia Viisikon kunnissa toimeentulotuesta tuli osalliseksi yhteensä 35 217 lasta, joista noin 55,3 % oli yksinhuoltajaperheissä. Espoosta saatiin vuodelta 2002 ainoastaan lasten kokonaismäärä ilman erittelyä. Toimeentulotuesta osalliseksi tulleiden lasten osuus Viisikon kuntien alle 18-vuotiaista lapsista oli 13,5 %. Näissä luvuissa eivät ole mukana ne alle 18-vuotiaat toimeentulotukea saaneet lapset, jotka ovat saaneet tukea omana kotitaloutenaan, esimerkiksi yksin asuvat opiskelijat. Vantaalla toimeentulotuesta osalliseksi tulleita lapsia oli lähes yhtä paljon kuin toimeentulotuella oli yksinäisiä henkilöitä. 2.3.2 Toimeentulotukea saaneiden kotitalouksien päähenkilön sosioekonominen asema Toimeentulotukea saaneet lapsiperheet yhteensä % % % Helsinki 30,5 7,0 13,8 Espoo 28,6 4,8 9,3 Vantaa 32,8 6,8 12,7 Turku 35,1 9,6 16,4 Tampere 39,2 7,1 14,7 Viisikko 32,3 6,8 13,2 Toimeentulotukea saaneiden kotitalouksien päähenkilön sosioekonomisen aseman tarkastelussa toimeentulotukirekisterin perusteella on puutteita, joista merkittävin on puuttuvien tietojen suuri määrä. Siten tieto sosioekonomisesta asemasta on suuntaa antava. 4 Tilastokeskuksen tilasto: Perheet ja lapsiperheet perhetyypin ja lasten lukumäärän mukaan 31.12.2001 6

Tässä raportissa tarkastellaan pääosin niitä kotitalouksia, joista tieto on ollut saatavissa. Tarkastelussa käytetään Tilastokeskuksen vuodelta 1998 olevaa luokitusta, jossa sosioekonominen asema luokitellaan kotitaloudelle määritellyn päähenkilön mukaan. Parien osalta kotitalouden päähenkilön määrittely vaihtelee Viisikon kunnissa. Helsingissä, Vantaalla ja Tampereella päähenkilö on mies. Turussa päähenkilö on avopareilla nainen ja aviopareilla mies. Espoossa kirjaamiskäytäntö vaihtelee, päämies voi olla toimeentulotuen hakija tai mies. Myös toimeentulotukea hakeneiden työttömien henkilöiden kirjaamisessa on erilaisia käytäntöjä. Vantaalla työttömät henkilöt kirjataan ryhmään muut, muissa kunnissa yleensä ryhmään työntekijät. Edellä mainituista syistä johtuen kuntien välinen sosioekonomisen aseman vertailu ei ole tarkoituksenmukaista. HELSINKI ESPOO VANTAA TURKU TAMPERE VIISIKKO % % % % % % Yrittäjät 2,0 2,6 2,0 1,5 2,7 2,1 Ylemmät toimihenkilöt 3,2 2,5 1,4 3,1 1,9 2,7 Alemmat toimihenkilöt 9,3 7,1 5,1 6,9 7,0 7,9 Työntekijät 39,5 30,2 32,2 38,1 48,1 39,9 Opiskelijat 12,4 14,4 9,5 25,5 15,5 14,9 Eläkeläiset 12,4 10,2 9,7 8,8 7,9 10,6 Muut 21,2 32,9 40,0 16,2 16,9 22,0 Kotitaloudet, joista tieto yhteensä 27 612 8 517 7 208 9 409 10 211 54 440 Ei tietoa % kotitalouksista 30,2 12,1 33,9 26,9 19,2 28,3 Kotitaloudet yhteensä 39 551 9 692 10 905 12 864 12 638 75 958 Kuvio 3. Toimeentulotukea saaneiden kotitalouksien sosioekonominen asema (osuudet %) vuonna 2002 siltä osin kuin tieto on ollut saatavissa Merkittävin arvioitava asia sosioekonomisesta asemasta on, miten ensisijaiset etuudet, esimerkiksi eläke, opinto- ja asumistuki, turvaavat toimeentulon. Vuodesta 2001 toimeentulotukea saaneiden opiskelijoiden määrä lisääntyi Vantaalla, Turussa ja Tampereella. Turussa opiskelijoiden osuus oli aikaisempien vuosien tavoin muita Viisikon kuntia selvästi korkeampi. Opiskelijoiden opintotuen asumislisä on samansuuruinen riippumatta asumiskustannuksista, jotka ovat selvästi korkeammat pääkaupunkiseudulla kuin muualla Suomessa. Jos opiskelijan ainoat tulot vuoden aikana olivat opintolaina, opintotuki ja asumislisä, ne jäivät pienemmiksi kuin toimeentulotuen vähimmäismäärä. Toimeentulotukea saaneiden eläkeläisten määrä lisääntyi vuodesta 2001 Turussa ja Helsingissä. Pienet työkyvyttömyyseläkkeet ja kansaneläkkeet alittavat yleensä toimeentulotuen tason. Yli 65- vuotiailla eläkeläisillä toimeentulotuen tarvetta aiheuttavat muun muassa suuret lääkekustannukset tai pakollisten kertaluontoisten tarvikkeiden, esimerkiksi silmälasien, hankinta. Vanhuuseläkkeellä olevilla henkilöillä on työryhmän arvion mukaan muita väestöryhmiä korkeampi kynnys hakeutua toimeentulotuen asiakkaiksi. Kahdesta kolmeen prosenttia kaikista Viisikon kuntien eläkeläisistä 5 sai toimeentulotukea vuoden 2002 aikana. Tietoa toimeentulotukea saaneiden kotitalouksien päähenkilön sosioekonomisesta asemasta ei ollut saatavissa yhteensä 21 518 kotitaloudesta. Näiden osuus toimeentulotukea saaneista kotitalouksista vaihteli 19,2 (Tampere) - 33,9 (Vantaa) prosenttiin. 5 Kaikkien eläkeläisten määrä on saatu Tilastokeskuksen tilastosta: Väestö iän, pääasiallisen toiminnan, ammattiaseman ja sukupuolen mukaan osa-alueittain 31.12.2001 (ennakkotieto) 7

2.3.3 Toimeentulotuen tarpeen kesto Toimeentulotuen tarpeen kestossa kotitaloudet jaotellaan sen perusteella, kuinka monta kuukautta kotitalous on vuoden aikana saanut toimeentulotukea. Saman asiakkaan pitkäaikaisemman vuodesta toiseen jatkuvan toimeentulotuen tarpeen selvittäminen ei ollut tässä yhteydessä mahdollista. Tuen tarpeen kestoon vaikuttaa muun muassa, miten muut kotitalouksien tuet, esimerkiksi asumistuki, vastaavat nykyisiä elinkustannuksia. Toimeentulotuki viimesijaisena taloudellisena tukena ei ole tarkoitettu pitkäaikaiseksi tai pysyväksi tueksi. Vuonna 2002 toimeentulotukea myönnettiin yleisimmin lyhytaikaisesti 1-3 kuukauden ajalle. Tässä ryhmässä ovat mukana sekä loppuvuonna asiakkaiksi tulleet että lyhytaikaisesti tukea saaneet kotitaloudet. Helsingissä, Vantaalla ja Turussa oli yli kymmenen kuukautta tukea saaneita kotitalouksia yli 30 prosenttia kaikista toimeentulotukea saaneista kotitalouksista. Pitkään toimeentulotukea saavien joukossa on kotitalouksia, joilla säännölliset palkka-, eläke- tai muut tulot jäävät hieman alle toimeentulotuen minimirajan ja jotka saavat toimeentulotukea joitakin kymmeniä euroja kuukaudessa. Pitkittynyt työttömyys johtaa yleensä myös pysyvämpään toimeentulotuen tarpeeseen, peruspäiväraha ja työmarkkinatuki ainoana tulona 0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 % ei useinkaan riitä kattamaan elinkustannuksia. Helsinki 36,3 17,8 13,1 11,3 21,5 Pitkäaikainen toimeentulotuen Espoo 43,3 21,3 11,2 7,7 16,5 tarve myös nostaa tarvittavan toimeentulotuen euromäärää; kotitalouden ja henkilön pakollisia Vantaa Turku 36,7 35,7 18,2 18,0 13,9 15,6 12,3 18,9 *) 30,7 hankintoja ei voida enää siirtää odottamaan toimeentulotuen kohentumista. Tampere Viisikko 40,8 38,5 18,2 18,1 15,1 13,5 15,4 14,4 10,4 15,5 1-3 kk 4-6 kk 7-9 kk 10-11 kk 12 kk *) Turku 10-12 kk Kuvio 4. Toimeentulotukea saaneiden kotitalouksien jakautuminen tuen kesto mukaan vuonna 2002 (osuudet %) Vuonna 2002 Tampereella oli vähiten kotitalouksia, jotka olivat saaneet toimeentulotukea vuoden kaikkina kuukausina. Tampereella on käytössä vaihtoehtoinen työllistäminen, sen on todettu lyhentävän toimeentulotuen tarpeen kestoa. Vaihtoehtoista työllistämistä kuvataan tarkemmin kappaleessa 5.3.3. 2.4 Valtion korvauksen piirissä olevat toimeentulotuen asiakkaat Valtio korvaa kunnille pakolaisten, paluumuuttajien ja turvapaikan hakijoiden toimeentulotukija muut menot seuraavin perustein: - Pakolaisten kaikki menot sisältäen toimeentulotuen kolmen ensimmäisen vuoden ajalta. - Paluumuuttajien puolen vuoden menot ja eläkeläisten sekä vammaisten osalta viiden vuoden menot sisältäen toimeentulotuen - Turvapaikanhakijoiden kaikki kustannukset siihen asti, kunnes turvapaikka-anomus on käsitelty Viisikon kunnista Helsingissä ja Tampereella on kunnallinen turvapaikanhakijoiden vastaanottokeskus ja Turussa SPR:n vastaanottokeskus. Vuonna 2002 Helsingin vastaanottokeskuksen kaut- 8

ta tuli 2 134 uutta turvapaikanhakijaa. Heistä 2 069 siirtyi muihin keskuksiin. Tampereella vastaanottokeskuksessa oli vuoden 2002 aikana majoitettuna 612 turvapaikanhakijaa. Toimeentulotukea saaneet valtion korvauksen piirissä olleet henkilöt 2002 yhteensä osuus (%) toimeentulotuen kaikista asiakkaista Helsinki 2 468 4,1 Espoo 700 4,0 Vantaa 891 4,9 Turku 1 075 5,3 Tampere 1 144 5,4 Viisikko 6 278 4,1 Viisikon kunnissa oli valtion korvaamalla toimeentulotuella vuoden 2002 aikana 3 373 kotitaloutta ja 6 278 henkilöä. Turun asiakkaisiin eivät sisälly turvapaikanhakijat. Vantaalla ja Turussa pakolaisten ja paluumuuttajien kotitalouksista oli enemmän perheitä kuin muissa Viisikon kunnissa. Vantaalla kotitalouksien keskimääräinen henkilömäärä oli 2,9 ja Turussa 2,5. Pakolaisten, paluumuuttajien ja turvapaikan hakijoiden toimeentulotuen kustannusten osuus Viisikon kuntien kaikista toimeentulotuen kustannuksista oli keskimäärin 0,8 prosenttia. Osuus oli suurin Tampereella (1,9 %) ja pienin Espoossa (0,7 %). Suurehko osa pakolaisista, paluumuuttajista ja turvapaikan hakijoista tarvitsee toimeentulotukea myös valtion korvausajan päätyttyä johtuen siitä, että heillä on muuta väestöä heikommat mahdollisuudet työllistyä. On myös tavallista, että muualle Suomeen sijoitetut pakolaiset ja paluumuuttajat hakeutuvat Viisikon kuntiin omatoimisesti tavallisina muuttajina. 3 Toimeentulotuen 6 kustannukset vuonna 2002 Toimeentulotuki koostuu perusosasta ja lisäosasta. Perusosalla katettaviin menoihin kuuluvat muun muassa ravinto- ja vaatemenot, puhelimen käytöstä sekä vastaavat henkilön ja perheen jokapäiväiseen toimeentuloon kuuluvat menot. Lisäksi perusosaan sisältyy seitsemän prosenttia tarpeellisen suuruisesta asumismenojen määrästä. Lisäosalla katetaan tarpeen mukaan muun muassa muut kuin perusosaan sisältyvät asumis- ja terveydenhuoltomenot. (Laki toimeentulotuesta 1412 / 1997 7 ). Perusosan suuruus on määritelty laissa ja se on sidottu indeksiin. 1.1.2002 toimeentulotuen perusosaa korotettiin edelliseen vuoteen verrattuna 2,4 prosenttia. Toimeentulotukea myönnettäessä tuloina ja varoina otetaan huomioon muutamin poikkeuksin henkilön ja perheenjäsenten käytettävissä olevat tulot ja varat.(laki toimeentulotuesta 1412 / 1997 11 ja 12 ) 1.4.2002 tuli voimaan laki toimeentulotuesta annetun lain 11 ja 15 :n väliaikaisesta muuttamisesta. Uudistuksen keskeisenä tavoitteena on edistää toimeentulotukea saavien työllistymistä. Kokeilun aikana toimeentulotukea hakevan henkilön tai perheen ansiotuloista vähintään 20 %, kuitenkin enintään 100 euroa kuukaudessa jätetään ottamatta huomioon tukea myönnettäessä. Säännösmuutokset ovat voimassa ajalla 1.4.2002-31.3.2005. Vuonna 2002 toimeentulotuen kustannuksista on vähennetty kaupungin toisen hallintokunnan sisäinen laskutus sosiaalitoimen toimeentulotuesta. Vähennys tehtiin vastaavasti vuosina 1998-2001, mutta ei aikaisempina vuosina. Sisäistä laskutusta esiintyi Turussa ja Vantaalla. Turun toimeentulotuen kustannuksista on lisäksi vähennetty vanhusten palveluasumiseen myönnetty toimeentulotuki. 6 Toimeentulotuen kustannukset ilman pakolaisia, paluumuuttajia ja turvapaikan hakijoita. Takaisin perittyä toimeentulotukea ei ole vähennetty kustannuksista 9

Viisikon kuntien välillä on jonkin verran eroja käytännöissä, miten toimeentulotuen asiakkailta peritään maksu kunnan omista palveluista, esimerkiksi terveydenhuollon palvelujen asiakasmaksuista. Joissakin kunnissa osaan omista palveluista voidaan myöntää maksuvapautus, mutta tavallisimmin niiden kustannukset otetaan huomioon menoina toimeentulotukea myönnettäessä. Kustannusten vertailun kannalta näillä menettelytapojen eroilla ei ole merkitystä. Vuonna 2002 toimeentulotukea myönnettiin yhteensä 179,2 miljoonaa euroa, joka oli noin 5 prosenttia Viisikon kuntien sosiaali- ja terveystoimen tilinpäätöksen mukaisista kokonaiskustannuksista. Toimeentulotuen kustannukset nousivat edellisestä vuodesta kaikissa kunnissa, eniten Espoossa ja vähiten Turussa. Kustannusten nousu kuitenkin tasaantui hieman edelliseen vuoteen verrattuna. Vuonna 2001 toimeentulotuen vuosikustannukset nousivat Viisikon kunnissa edellisestä vuodesta keskimäärin 10,8 prosenttia. Toimeentulotuen kustannukset 2002 euroa muutos (%) vuodesta 2001 Helsinki 83 825 354 5,7 Espoo 26 531 083 10,1 Vantaa 23 492 027 9,5 Turku 23 298 080 5,2 Tampere 22 057 733 5,9 Viisikko 179 204 277 6,8 Kustannuksia kasvatti asiakkaiden määrän lisääntymisen ja edellä mainittujen indeksitarkastuksen ja lakimuutoksen lisäksi elinkustannusten nousu yleensäkin, pääkaupunkiseudulla erityisesti asumiskustannusten nousu. Myös työttömyyden kääntyminen kasvuun lisäsi toimeentulotuen tarvetta. Toimeentulotuen kustannukset kuntien asukasta kohden kasvoivat vuonna 2002 edellisestä vuodesta keskimäärin 6,8 prosenttia. Asukasta kohden laskettuna vuosikustannukset olivat aikaisempien vuosien tavoin suurimmat Helsingissä ja pienimmät Tampereella. 0 40 80 120 160 200 euroa Helsinki *) Espoo 97 98 109 113 153 134 131 143 150 137 122 185 1997 1998 1999 2000 2001 2002 Vantaa 113 109 120 131 131 153 Turku 119 129 128 128 134 151 Tampere 91 105 98 99 107 112 Viisikko 131 119 116 126 135 156 Kuvio 5. Toimeentulotuen kustannukset kunnan asukasta kohden vuosina 1997-2002 (ilman pakolaisia, paluumuuttajia ja turvapaikan hakijoita *) Espoossa on toimeentulotuen asiakkaiden tilastoinnissa ollut päällekkäisyyttä ennen vuotta 2001 Toimeentulotukea voidaan myöntää myös ns. ehkäisevänä toimeentulotukena. Sen tarkoituksena on edistää henkilön ja perheen sosiaalista turvallisuutta ja omatoimista suoriutumista sekä ehkäistä syrjäytymistä ja pitkäaikaista riippuvuutta toimeentulotuesta (Laki toimeentulotuesta 1 2 10

mom.). Sosiaali- ja terveysministeriön suosituksen mukaan ehkäisevän toimeentulotuen osuuden tulisi olla noin 3,3 prosenttia varsinaisen toimeentulotuen menoista. Ehkäisevän toimeentulotuen kustannukset 2002 euroa % osuus toimeentulotuesta (suluissa vuosi 2001) Helsinki 3 228 821 3,9(3,7) Espoo 508 453 1,9(3,3) Vantaa 284 936 1,2(1,3) Turku 106 370 0,5(0,2) Tampere 745 501 3,4(2,4) Viisikko 4 874 081 2,9(2,7) Viisikon kunnissa ehkäisevän toimeentulotuen osuus varsinaisesta toimeentulotuesta oli vuonna 2002 keskimäärin 2,9 prosenttia. Osuuteen vaikuttaa muun muassa kuntien väliset erot myöntämisperusteissa; toimeentulotukea voidaan myöntää ehkäisevänä, harkinnanvaraisena tai varsinaisena tukena samaan tarkoitukseen riippuen kunnan päättämistä myöntämisperusteista. Päättäessään toimeentulotuen myöntämisestä päättävä viranomainen voi samalla tietyin perustein määrätä, että toimeentulotuki tai osa siitä peritään takaisin (Laki toimeentulotuesta 1412 /1997 20-23 ). Viisikon kunnissa toimeentulotukea perittiin asiakkailta takaisin vuonna 2002 yhteensä 12,7 miljoonaa euroa. Yleisin peruste takaisin perintään on se, että esimerkiksi asumistukea, työttömyyspäivärahaa tai sairausvakuutuskorvausta odottaessaan asiakas saa toimeentulotukea, joka peritään takaisin, kun ensisijainen korvaus tai tuki on tullut. Näiden yleensä Kelan maksamien etuuksien osuus takaisin perinnästä on noin 80 prosenttia. Takaisin perityn toimeentulotuen osuus (%) myönnetystä toimeentulotuesta 2002 2001 Helsinki 7,3 7,2 Espoo 8,7 6,3 Vantaa 6,1 6,1 Turku 7,8 9,3 Tampere 4,7 5,5 Viisikko 7,1 7,1 Takaisin perintää tehostettiin vuoden 2002 aikana etenkin Espoossa. Siellä nopeutettiin eläkelaitoksiin kohdistuvaa perintää. Viisikon kunnista Turussa ja Tampereella takaisin perityn toimeentulotuen osuus väheni edellisestä vuodesta. Tampereella takaisin perinnän tarvetta on vähentänyt Kelan nopeutunut ensisijaisten etuushakemusten käsittelyaika. 3.1 Vuosikustannukset toimeentulotukea saanutta kotitaloutta kohden Toimeentulotuen vuosikustannukset tukea saanutta kotitaloutta kohden kasvoivat kaikissa Viisikon kunnissa vuodesta 2001, eniten Espoossa ja vähiten Tampereella. Toimeentulotuki kotitaloutta kohden 2002 euroa / vuosi muutos (%) vuodesta 2001 Helsinki 2 203 3,7 Espoo 2 737 7,7 Vantaa 2 429 5,5 Turku 1 832 6,6 Tampere 1 745 2,3 Viisikko 2 165 4,8 Toimeentulotuen vuosikustannuksiin kotitaloutta kohden vaikuttaa kotitalouksissa asuvien henkilöiden määrä sekä se, kuinka monta kuukautta kotitalous saa tukea vuoden aikana. Vuonna 2002 toimeentulotukea saaneissa kotitalouksissa oli Espoossa ja Vantaalla keskimäärin 1,76-1,79 henkilöä kotitaloutta kohden, muissa Viisikon kunnissa henkilöiden määrä kotitaloutta kohden oli alle 1,6. Pääkaupunkiseudun kunnissa oli enemmän vuoden jokaisena kuukautena toimeentulotukea saaneita kotitalouksia kuin Turussa ja Tampereella. 11

Suurin yksittäinen toimeentulotuen suuruuteen vaikuttava meno on asumiskustannukset, ne olivat pääkaupunkiseudulla korkeammat kuin Turussa ja Tampereella. Pääkaupunkiseudulla asunnon vuokra oli keskimäärin noin 9 euroa / m², Turussa ja Tampereella keskimäärin noin 8 euroa / m². Tilastokeskuksen mukaan Turussa ja Tampereella keskimääräiset kuukausivuokrat nousivat vuonna 2002 edellisestä vuodesta keskimäärin 3,3,-3,5 prosenttia. Pääkaupunkiseudulla nousu oli pienin Vantaalla (3,7 %) ja suurin Espoossa (5,9 %). Helsingissä vuokrat nousivat keskimäärin 5,1 %. 0 500 1000 1500 2000 2500 3000 euroa Helsinki Espoo 1844 1704 1711 1894 1889 1746 1660 1826 2124 2203 2543 2737 1997 1998 1999 2000 2001 2002 Vantaa 1990 1930 1908 2107 2303 2429 Turku 1651 1487 1510 1531 1718 1832 Tampere 1408 1335 1453 1549 1706 1745 Viisikko 1785 1657 1659 1800 2066 2168 Kuvio 6. Toimeentulotuen vuosikustannukset euroa / tukea saanut kotitalous 1997-2002 *) Espoossa on toimeentulotuen asiakkaiden tilastoinnissa ollut päällekkäisyyttä ennen vuotta 2001 Toimeentulotuen kustannukset kotitaloutta kohden ovat nousseet koko 2000-luvun alun. Espoossa tarkennettiin tilastointia vuodesta 2001 alkaen siten, että yksittäinen kotitalous ja asiakas kirjautuu tilastoon vain kertaalleen. Aikaisempina vuosina kotitalouksien ja asiakkaiden määrässä on ollut päällekkäisyyttä. 3.2 Vuosikustannukset toimeentulotukea saanutta henkilöä kohden Toimeentulotuen vuosikustannukset kotitalouksissa toimeentulotukea saanutta henkilöä kohden olivat suurimmat Espoossa ja pienimmät Tampereella. Vuodesta 2001 kustannukset nousivat eniten Turussa ja Espoossa. Kun vuoden 2001 toimeentulotuen kustannukset muutetaan vuoden 2002 rahan arvoon, henkilöä kohden laskettujen kustannusten nousu oli Helsingissä 1,7 %, Vantaalla ja Tampereella hieman yli 2 prosenttia. Henkilöä kohden lasketut toimeentulotuen kustannukset ovat aikaisemmin olleet korkeimmat Helsingissä, jossa yksinäisten osuus toimeentulotuen saajista on suuri. Toimeentulotuki henkilöä kohden 2002 euroa / vuosi muutos (%) vuodesta 2001 Helsinki 1 463 3,5 Espoo 1 560 8,3 Vantaa 1 356 4,1 Turku 1 180 8,5 Tampere 1 100 4,1 Viisikko 1 363 5,1 12

Helsinki Espoo Vantaa 0 300 600 900 1200 1500 1800 euroa 1211 1115 1127 1265 1414 1463 1062 986 995 1080 1440 1560 1162 1134 1130 1250 1302 1356 1997 1998 1999 2000 2001 2002 Turku 961 954 965 1078 1088 1180 Tampere 869 833 899 956 1057 1100 Viisikko 1121 1041 1050 1142 1297 1366 Kuvio 7. Toimeentulotuen vuosikustannukset euroa / tukea saanut henkilö 1997-2002 *) Espoossa on toimeentulotuen asiakkaiden tilastoinnissa ollut päällekkäisyyttä ennen vuotta 2001 Toimeentulotuen vuosikustannukset henkilöä kohden ovat nousseet tasaisesti 2000-luvun alussa. Vantaan ja Tampereen toimeentulotuen vuosikustannukset henkilöä kohden ovat kasvaneet tasaisimmin ilman suuria vuosien välisiä muutoksia. Aikaisemmin mainittu Espoon tilastoinnin korjaus näkyy myös tässä kuviossa todellisuutta suurempana muutoksena vuodesta 2000 vuoteen 2001. 4 Työttömyystietoja Viisikon kunnista Tässä yhteydessä tarkastellaan Viisikon kuntien työttömyyttä ja sen rakennetta sekä työttömien työnhakijoiden sijoittumista ansiosidonnaisen päivärahan, työttömyysturvan peruspäivärahan ja työmarkkinatuen saajiksi. Työttömyys ja toimeentulotuen tarve ovat sidoksissa toisiinsa. Jos työtön työnhakija saa ainoastaan työmarkkinatukea tai peruspäivärahaa, hän tarvitsee sen lisäksi yleensä myös toimeentulotukea elinkustannustensa kattamiseksi. Myös muiden työttömien työnhakijoiden kohdalla toimeentulotuen tarve on todennäköisempi kuin työssä käyvien. Siten työttömyyden kasvaessa toimeentulotuen kustannukset nousevat. Kunnilla on rajalliset keinot työllistää työttömiä työnhakijoita. Ensisijaisesti kuntien toimenpiteet työttömyyden vähentämiseksi kohdistuvat pitkäaikais- ja nuorisotyöttömiin. Tässä raportissa kuvataan lyhyesti näitä toimenpiteitä. 4.1 Työttömyyden muutos ja rakenne Työttömyyttä tarkastellaan Uudenmaan, Satakunnan ja Pirkanmaan TE-keskusten joulukuun 2002 työllisyyskatsaukseen perustuen. Vuoden 2002 lopussa työttömiä työnhakijoita oli Viisikon kunnissa 68 018, joka oli 22,4 prosenttia Suomen kaikista työttömistä työnhakijoista. Viisikon kuntien väestön osuus koko Suomen väestöstä oli 25,7 prosenttia. Työttömyys kasvoi vuodesta 2001 Helsingissä 1 055, Espoossa 514 13

ja Vantaalla 454 henkilöllä. Uudenmaan TE-keskuksen alueella ammateittain tarkasteltuna suhteellisesti eniten työttömyys lisääntyi terveydenhuolto- ja sosiaalialan työssä, maa- ja metsätaloustyössä, rakennustyössä ja korkeaa koulutusta vaativissa ammateissa. Turussa työttömiä työnhakijoita oli 798 vähemmän ja Tampereella 33 vähemmän kuin vuoden 2001 lopussa. Vuonna 2002 työttömyysaste eli työttömien työnhakijoiden osuus koko työvoimasta kasvoi pääkaupunkiseudun kunnissa. Turun ja Tampereen kuten myös koko Suomen työttömyysaste pieneni edelleen ollen kuitenkin selvästi korkeampi kuin Helsingissä, Espoossa ja Vantaalla. Työttömyys % 20,0 15,0 10,0 5,0 0,0 19,7 18,0 17,6 17,6 17,5 16,5 14,1 12,0 9,7 Kuvio 8. Työttömyysaste Viisikon kunnissa ja koko Suomessa 1997-2002 Työttömistä työnhakijoista naisia oli kaikissa Viisikon kunnissa vähemmän kuin miehiä. Työttömien naisten osuus vaihteli Helsingin 42,3 prosentista Tampereen 49,4 prosenttiin. Yli 12 kuukautta työttömänä olleiden eli pitkäaikaistyöttömien työnhakijoiden määrä kasvoi edellisestä vuodesta muissa Viisikon kunnissa paitsi Tampereella, jossa se väheni 162 henkilöllä. Tilastoissa ilmoitettu pitkäaikaistyöttömien määrä ei täysin kuvaa työttömyyden kestoa johtuen muun muassa siitä, että yhdenkin päivän työllistyminen tai osallistuminen koulutukseen nollaa tilastoissa seurattavan työttömyyden keston. Pitkäaikaistyöttömiä työnhakijoita oli kaikista työttömistä työnhakijoista vähiten Vantaalla (24,6 %). Muissa Viisikon kunnissa pitkäaikaistyöttömien työhakijoiden 30,5 Pitkäaikaistyöttömät Nuorisotyöttömät 31,3 osuus työttömistä työnhakijoista oli 28,2 28,1 28,1(Tampere) - 31,3(Helsinki) prosenttia. 24,6 24,7 18,2 15,1 11,7 10,2 8,1 14,5 10,5 9,2 7,2 14,8 14,5 14,2 14,5 Tampere 14,3 13,4Turku 12,7 12,5 11,9 Suomi Helsinki 8,6 8,7 8,9 7,6 7,3 7,7 Vantaa 6,2 6,0 6,3 Espoo 1997 1998 1999 2000 2001 2002 Alle 25-vuotaiden työttömien työnhakijoiden eli nuorisotyöttömien osuus työttömistä työnhakijoista jäi pääkaupunkiseudun kunnissa hieman alle 10 prosentin, Turussa se oli 15 % ja Tampereella 13,5 %. Osa nuorisotyöttömistä on myös pitkäaikaistyöttömiä. 8,1 8,6 9,6 Helsinki Espoo Vantaa Turku Tampere Viisikko Kuvio 9. Nuoriso- ja pitkäaikaistyöttömien osuudet (%) kaikista työttömistä työnhakijoista joulukuussa 2002 15,0 13,5 11,8 Nuorisotyöttömiä oli joulukuussa 2002 Viisikon kunnissa yhteensä 7 235. Nuorisotyöttömien määrä lisääntyi Viisikon kunnissa lukuun ottamatta Tamperetta, jossa nuorisotyöttömiä oli 132 vähemmän kuin edellisen vuoden lopussa. Suhteessa eniten nuorisotyöttömien määrä kasvoi Vantaalla (14,9 %, 96 henkilöä). 14

4.2 Työttömyysturvaetuudet Työttömyysturvaetuudet jakautuvat ansiosidonnaiseen työttömyysturvaan eli ansioturvaan sekä peruspäivärahaan ja työmarkkinatukeen eli perusturvaan. Ansioturva maksetaan työttömyyskassojen välityksellä, perusturvan maksaminen on Kelan vastuulla. Ansioturvatiedot julkaisee Vakuutusvalvonta ja perusturvatiedot Kela. Perusturvan ja ansioturvan työttömyyspäivärahapäivien osuudet (%) vuosina 2001 ja 2002 Perusturvan päiviä Ansioturvan päiviä 2001 2002 2001 2002 % % % % Helsinki 68,4 68,5 31,6 31,5 Espoo 64,3 64,0 35,7 36,0 Vantaa 61,7 60,8 38,3 39,2 Turku 66,1 66,9 33,9 33,1 Tampere 58,7 63,3 41,3 36,7 Viisikko 64,8 65,8 35,2 34,2 Työttömien työnhakijoiden sijoittuminen työttömyysturvaetuuksille kuvaa työttömyyden rakennetta Viisikon kunnissa. Vuonna 2002 perusturvan korvauspäivien osuus kaikista korvauspäivistä kasvoi vuodesta 2001 Tampereella ja Turussa, pysyi vuoden 2001 tasolla Helsingissä ja laski hieman Espoossa ja Vantaalla. Perusturvan päivien osuus oli korkein Helsingissä ja matalin Tampereella. Kaikkiaan noin kaksi kolmasosaa työttömyysturvapäivistä oli perusturvan päiviä. Työttömyyden keskimääräistä kestoa vuodessa voidaan kuvata työttömyysturvapäivien määrällä saajaa kohden. Työttömyysturvaa maksetaan enintään viideltä päivältä viikossa, noin 260 päivältä (päivärahapäivä) vuodessa. Vuonna 2002 työttömyysturvaa maksettiin Vantaalla keskimäärin 115 päivää saajaa kohden. Muissa Viisikon kunnissa työttömyysturvaa maksettiin keskimäärin 123(Espoo) - 131(Tampere) päivää saajaa kohden. 0 3 000 6 000 9 000 12 000 15 000 18 000 henkilöä Helsinki 7 373 7 536 15 935 16 383 Espoo 2 244 2 334 4 046 4 141 Vantaa 2 451 2 499 3 944 3 874 Perusturva 2001 Perusturva 2002 Ansioturva 2001 Turku 3 793 3 714 7 402 7 496 Ansioturva 2002 Tampere 5 237 4 869 7 456 8 409 Kuvio 10. Työttömyyden perusturvan ja ansioturvan saajat keskimäärin jokaisena päivärahapäivänä vuosina 2001 ja 2002 Vuonna 2002 jokaisena päivärahapäivänä perusturvaa saaneiden henkilöiden määrä lisääntyi merkittävästi vuodesta 2001 Tampereella. Siellä perusturvaa sai jokaisena päivärahapäivänä 953 henkilöä enemmän kuin vuonna 2001. Viisikon kunnista ainoastaan Vantaalla perusturvaa saaneiden henkilöiden määrä väheni hieman edellisestä vuodesta. 15

Ansioturvaa saaneiden henkilöiden määrä jokaisena päivärahapäivänä väheni Tampereella ja Turussa. Suhteessa eniten ansioturvan saajien määrä jokaisena päivärahapäivänä lisääntyi Espoossa (4 %). 4.3 Viisikon kuntien toimenpiteitä pitkäaikais- ja nuorisotyöttömyyden vähentämiseksi 4.3.1 Kuntouttava työtoiminta Vuonna 2001 tuli voimaan laki kuntouttavasta työtoiminnasta. Siinä säädetään toimenpiteistä, joilla parannetaan pitkään jatkuneen työttömyyden perusteella työmarkkinatukea tai toimeentulotukea saavan henkilön edellytyksiä työllistyä avoimilla työmarkkinoilla sekä edistetään hänen mahdollisuuksiaan osallistua koulutukseen ja muuhun työhallinnon tarjoamaan työllistymistä edistävään toimenpiteeseen (laki kuntouttavasta työtoiminnasta 189/2001 1 ). Laki velvoittaa kunnat ja työvoimatoimistot laatimaan yhteistyössä aktivointisuunnitelman, jonka tarkoituksena on parantaa asiakkaan työllistymisedellytyksiä. Suunnitelma tulee laatia työttömälle alle 25-vuotiaalle työmarkkinatukeen oikeutetulle tai toimeentulotukea saavalle, joka on saanut työmarkkinatukea vähintään kuusi kuukautta viimeisen 12 kuukauden aikana tai jonka pääasiallinen toimeentulo on perustunut viimeisen neljän kuukauden ajan työttömyyden johdosta maksettuun toimeentulotukeen. Lisäksi lakia sovelletaan 25 vuotta täyttäneelle työmarkkinatukeen oikeutetulle tai toimeentulotukea saavalle pitkäaikaistyöttömälle, jolle on aiemmin laadittu työvoimapalvelulain mukainen työhakusuunnitelma. Vuoden 2001 toimeentulotuen Viisikko-raportissa selvitettiin tarkemmin toimenpiteitä, joihin Viisikon kunnissa ryhdyttiin valmistauduttaessa lain täytäntöönpanoon. Aktivointisuunnitelmat vuonna 2002 ja niistä alle 25-vuotiaille asiakkaille laadittujen osuus (%) laadittu yhteensä alle 25 v. asiakkaiden osuus % Helsinki 3 002 9,0 Espoo 378 29,1 Vantaa 497 24,5 Turku 750 41,5 Tampere 221 38,0 Viisikko 4 848 18,5 Viisikon kunnissa laadittiin vuoden 2002 aikana 4 848 aktivointisuunnitelmaa, joista 18,5 prosenttia laadittiin alle 25-vuotiaille henkilöille. Päätös kuntouttavasta työtoiminnasta tehtiin 325 asiakkaalle. Heistä 251 asiakasta osallistui kuntouttavaan työtoimintaan. Helsingissä (142 asiakasta) ja Espoossa (48 asiakasta) yli 90 prosenttia päätöksen saaneista osallistui työtoimintaan, muissa Viisikon kunnissa osallistumisprosentti oli 44,2 (Turku) - 55,6 (Vantaa). Yleisin peruste osallistumisprosentin alhaisuuteen oli, että osalle asiakkaista päätös tehtiin loppuvuodesta, jolloin työ alkoi vasta vuoden 2003 puolella. Kuntouttava työtoiminta hakee vielä työmuotojaan; suurimpana haasteena on kullekin asiakkaalle soveltuvan paikan etsiminen. 4.3.2 Eläkeprojektit Työvoimatoimistojen ja sosiaalitoimistojen yhteisasiakkaana on joukko henkilöitä, joiden työllistyminen on vaikeaa ja epätodennäköistä ja jotka ovat toimistojen työntekijöiden mielestä oikeasti työkyvyttömiä. Heidän työkykynsä selvittäminen on tärkeää, jotta heidät voitaisiin ohjata oikeanlaisen sosiaaliturvan piiriin, esim. sairaspäivärahalle, kuntoutustuelle tai eläkkeelle. Viisikon kunnissa on viime vuosina ollut selvityshankkeita tai projekteja liittyen pitkäaikaistyöttömien eläke-edellytysten selvittämiseen. Näissä hankkeissa on yleensä soveltaen käytetty tri Ilkka Tai- 16

paleen on kehittämää menetelmää, jonka avulla selvitetään edellä kuvattujen henkilöiden eläkkeelle pääsyn mahdollisuudet. Helsingissä alkoi vuonna 1999 ilmeisen työkyvyttömien asiakkaiden eläke-edellytysten selvittämishanke eläkeprojekti. Siihen ohjattiin vuonna 2002 yhteensä 559 asiakasta. Eläkeprojektiin ohjatuista 559 asiakkaista vuoden loppuun mennessä 34 asiakasta oli saanut myönteisen eläkepäätöksen ja 15 kielteisen. Eläkehakemuksen valmistelu on pitkä prosessi ja siten usea vuonna 2002 alkuun saatettu hakemusprosessi tulee päätökseen vuoden 2003 puolella. Marraskuussa 2002 tehdyn selvityksen noin 10 % työttömänä olleista toimeentulotukiasiakkaista ovat toimeentulotuen työntekijän arvion mukaan ilmeisen työkyvyttömiä. Espoossa on suoritettu työkyvyn arviointeja projektiluonteisesti vuodesta 1999 alkaen. Pitkäaikaistyöttömien työkyvyn arviointiprojekti (TAT/ELMA) on kaupungin sosiaali- ja terveystoimen ja työvoimatoimiston yhteishanke, jonka tavoitteena on selvittää syrjäytymässä olevien tai jo syrjäytyneiden henkilöiden työkyky, laatia heille työkyvynarviointilausunto ja ohjata heidät tarvittaviin jatkotoimenpiteisiin. Osa on ohjattu hakemaan työkyvyttömyyseläkettä ja osa hoidon ja kuntoutuksen piiriin, jonka jälkeen työllistymismahdollisuudet heidän kohdallaan ovat parantuneet. Vuoden 2002 loppuun mennessä projektiin oli osallistunut 594 asiakasta, heistä työkyvyttömyyseläkkeelle oli siirtynyt 118 asiakasta. Turussa pitkäaikaistyöttömien eläke-edellytysten selvittely tehdään Turun yhteispalvelupisteessä kaupungin ja työvoimatoimiston työntekijöiden yhteistyönä. Yhteispalvelupisteellä on käytössään myös työhallinnon tarkoitusta varten suuntaama ELMA-projektimääräraha. Vuoden 2002 aikana eläkeselvittelyyn ohjattiin 176 asiakasta, joista 94 tehtiin eläkehakemus. Näistä 46 ehti saada vuoden 2002 aikana eläkepäätöksen, joista 37 oli myönteistä. Yhteensä n. 300 toimeentulotuen pitkäaikaisasiakkaan eläke-edellytykset on selvitetty. Jonkin verran eläkeselvittelyjä tehdään myös Itä-Turun alueella ESR Tavoite 2-projektivaroin Fortuna-projektissa. Tampereella oli vuosina 2001-2002 pitkäaikaistyöttömien eläke-edellytysten selvittämishanke ELMA. Työministeriön rahoittaman hankkeen tarkoituksena oli selvittää pitkään työttömänä olleiden henkilöiden eläkkeelle pääsyn mahdollisuuksia tri Ilkka Taipaleen kehittelemän menetelmän mukaisesti. Hankkeen toteuttajana toimi Tampereen työvoimatoimisto, joka osti Taipale-mallin mukaiset selvitykset Tampereen aikuiskoulutuskeskukselta (TAKK). Selvityksen kohderyhmänä olivat ensisijaisesti ne pitkäaikaistyöttömät, joilla on ikääntymisen ja työelämän mukanaan tuomaa vajaakuntoisuutta sekä työttömät, joille on tyypillistä moniongelmaisuus. Tässä eläkeedellytysten selvittelyssä aikaisempiin kuntoutustutkimuksiin verrattuna poikkeavaa on se, että tavoitteena on työkyvyttömyyden arvioiminen eikä jäljellä olevan työkyvyn kuvaaminen ja ylläpitäminen. Tampereen kaupungin sosiaalitoimesta voitiin ehdottaa ja ohjata asiakkaita mukaan eläkeedellytysten selvittelyyn, mikäli nämä olivat työnhakijoina työvoimatoimistossa. Sosiaalityöntekijöiden ehdottamien asiakkaiden rekrytointi tapahtui siten, että sosiaalityöntekijät seuloivat asiakkaistaan ne henkilöt, joiden arvioivat olevan eläkkeeseen oikeutettuja tai hyötyvän työkykyisyyden arvioinnista. Sen jälkeen he pyysivät omilta asiakkailtaan kirjallisen suostumuksen siitä, että henkilö on halukas osallistumaan eläke-edellytysten selvittelyyn ja että tiedon voi antaa työvoimatoimistoon. Suostumuslomakkeen liitteeksi sosiaalityöntekijät laativat lyhyen yhteenvedon asiakkaan elämäntilanteesta. Lopullisen valinnan eläkeselvittelyyn pääsystä tekivät työvoimaneuvojat. 17

TAKK:n eläkeselvittelyyn pääsi vuonna 2002 yhteensä 200 henkilöä. Selvityksiin ohjatuista 72 prosenttia oli sosiaalitoimiston ja työvoimatoimiston yhteisasiakkaita. 4.3.3 Muut hankkeet Turussa jatkui vuosina 2000-2006 toteutettava Fortuna-projekti, jonka tavoitteena on ollut saada kohderyhmän asiakkaat ohjattua takaisin työelämään, kuntoutukseen tai eläkkeelle. Fortunalle ominaista on henkilökohtainen urasuunnittelu ja vastuun kantaminen kaikkein vähäosaisimmistakin Itä-Turun asukkaista. Fortunaan ohjautuu asiakkaita sekä työvoimatoimistosta että kaupungin sosiaalityöntekijöiden ohjaamana. FORTUNAN ASIAKASPROSESSIN KUVAUS - asiakkaaksi tulo - tilanteen kartoitus - tavoitteiden määrittely - työnhakusuunnitelma TOIMINTAVAIHE Omaehtoinen työnhaku Urasuunnittelijan tukema työnhaku Ostopalvelu kurssit Työkyvyn arviointi Yrityskoordinaatt. tukema työnhaku Fortunan palvelut: -puhelin - kopiopalvelut - internet -informaatio -lausunnot -terveyskeskus - erikoislääkärit Paluu urasuunnittelijalle ASIAKAS- LÄHTÖISYYS SV-päiväraha Kuntoutus Työnhaku SEURANTA Eläkehakemus Työnhaku MOTIVOINTI PALAUTE ARVIOINTI Myönteinen eläkepäätös Kielteinen eläkepäätös Valituskierros SIJOITTUMINEN Fortunassa varsinkin työkyvyn arvioinnin asiakkaiden osuus kaikista asiakkaista on lisääntynyt. Eläke-edellytysten selvittelyn oli vuoden 2002 loppuun mennessä läpikäynyt 88 asiakasta. Myönteisen eläkepäätöksen oli saanut 19 asiakasta ja sairauspäivärahalla oli 18 asiakasta. Fortunaprojektin tavoitteena oli saada kuntoutukseen tai eläkeselvittelyyn 60 asiakasta. Tavoitteen saavuttamisen arvioitiin vähentävän toimeentulotuen kustannuksia noin 100 000 euroa vuodessa. Tampereella oli käytössä ns. vaihtoehtoinen työllistäminen, jossa Tampereen kaupunki työllisti itse sekä tuki eri yhdistyksiä, jotka työllistivät yhdistelmätukeen oikeutettuja työllistettyjä. Palvelualueiden sosiaalityöntekijät ohjasivat vaihtoehtoiseen työllistämiseen toimeentulotuella olevia asiakkaita, joita ei saatu työllistettyä työvoimatoimiston keinoin tai joilta puuttui kuukausia päästäkseen tai pysyäkseen ansiosidonnaisella työttömyyspäivärahalla. Toiminnan piirissä oli vuonna 2002 yhteensä 486 henkilöä, joista alle 25-vuotiaita oli 27,6%. Vaihtoehtoisella työllistämistuella tuettiin yhteensä 48:aa eri yhdistystä. 18

5 Yhteenveto ja johtopäätökset Useita vuosia jatkunut toimeentulotuen asiakkaiden väheneminen kääntyi kasvuun vuonna 2002 muissa Viisikon kunnissa paitsi Turussa. Vuoden 2002 aikana toimeentulotukea sai Viisikon kunnissa yhteensä 82 768 kotitaloutta, joka oli 1,9 prosenttia enemmän kuin vuonna 2001. Myös toimeentulotukea saaneita henkilöitä oli Viisikon kunnissa yhteensä enemmän kuin vuonna 2001. Ainoastaan Turussa myös toimeentulotukea saaneiden henkilöiden määrä väheni edellisestä vuodesta. Viisikon kuntien asukkaista 7,8(Espoo) - 11,4 (Turku) sai toimeentulotukea vuoden 2002 aikana. 1.4.2002 voimaan tullut määräaikainen säännösmuutos, jonka perusteella vähintään 20 %, kuitenkin enintään 100 euroa kuukaudessa jätetään ottamatta huomioon tukea myönnettäessä, lisäsi toimeentulotukea saaneiden määrää. Toimeentulotuen asiakkaiden taustatiedoista tarkasteltiin vuoden 2002 osalta tarkemmin perherakenteita. Toimeentulotukea saaneiden kotitalouksien perherakennetta verrattiin kuntien kaikkien asukkaiden perherakenteisiin. Lisäksi koottiin tietoa toimeentulotuesta osalliseksi tulleiden lasten määrästä. Heikoimmat mahdollisuudet selviytyä ilman toimeentulotukea oli yksinhuoltajaperheillä. Viisikon kunnissa asuvista yksinhuoltajaperheistä keskimäärin 32,3 prosenttia sai toimeentulotukea vuoden 2002 aikana. Viisikon kunnissa asuvilla pareilla, joilla ei ole lapsia tai joiden lapset ovat aikuisia, toimeentulotukea saaneiden osuus oli keskimäärin 4,3 prosenttia. Viisikon kunnissa vuoden 2002 aikana toimeentulotukea saaneissa perheissä oli yhteensä 35 217 lasta. Toimeentulotuesta osalliseksi tulleiden lasten osuus Viisikon kuntien alle 18-vuotiaista lapsista oli 13,5 prosenttia. Näissä luvuissa eivät ole mukana ne alle 18-vuotiaat toimeentulotukea saaneet lapset, jotka ovat saaneet tukea omana kotitaloutenaan, esimerkiksi yksin asuvat opiskelijat. Toimeentulotuesta osalliseksi tulleiden lasten määrä oli korkeampi kuin työryhmä oli ennakkoon arvioinut. Työryhmässä keskusteltiin sekä yksinhuoltajien suuresta osuudesta että lasten arvioitua suuremmasta määrästä. Päädyttiin arvioimaan seuraavia syitä: - lapsiperheen tarve isompaan asuntoon nostaa muutenkin kalliita asumiskustannuksia, - matalapalkka-alalla tai osa-aikatyössä työskentelevät vanhemmat, joiden palkka ei riitä kattamaan kaupunkiasumisen kustannuksia, - 1.4.2003 lakimuutoksen vaikutus yksinhuoltajaperheisiin on suurempi kuin muihin toimeentulotuen hakijoihin, - lapsilisä ja kotihoidon tuki ovat alimitoitettuja. Toimeentulotuesta tässä yhteydessä kootun aineiston perusteella ei ollut mahdollista tehdä varmoja johtopäätöksiä. Vuonna 2002 toimeentulotuen kustannukset olivat 179,2 miljoonaa euroa, niiden osuus Viisikon kuntien sosiaali- ja terveystoimen tilinpäätöksen mukaisista kustannuksista oli noin viisi prosenttia. Kustannukset nousivat edellisestä vuodesta kaikissa kunnissa, eniten Espoossa ja vähiten Turussa. Kustannuksia nostivat ainakin asiakkaiden määrän lisääntyminen, yleinen elinkustannusten nousu, jota 1.1.2002 tehty indeksitarkastus ei kaikilta osin kattanut. Kotitaloutta kohden laskettuna toimeentulotuen vuosikustannukset nousivat edellisestä vuodesta eniten Espoossa ja Turussa ja vähiten Tampereella ja Helsingissä. Kun vuoden 2001 kustannuk- 19