KALKKIUUNINTIEN JA SEN LÄHIALUEEN KAIVOVESITUTKIMUS 2017
SISÄLLYS JOHDANTO... 3 TUTKIMUKSEN KOHTEET JA SUORITUS... 3 KAIVOVESIEN TUTKIMUKSET...5 VESIANALYYSIT...5 Mikrobiologinen tutkimus...5 Sameus...5 Väri...5 ph...5 Sähkönjohtavuus...5 KMnO 4- luku...6 Nitraatti, nitriitti ja ammonium...6 Kovuus...6 Rauta ja mangaani...6 Fluoridi...7 Arseeni...7 Radon ja uraani...7 Aistinvarainen tutkimus...7 Vesitulokset...7 Ylitykset...9 KYSELYN TULOKSET... 10 TULOSTEN TULKINTA...10 KAIVOVESIEN YLEINEN LAATU... 10 KYSELYN TULOKSET...13 JATKOTOIMENPIDE-EHDOTUKSET...13
JOHDANTO Vantaan ympäristökeskuksessa tehdään kaivovesitutkimuksia tarkoituksena selvittää kunnallisen vesijohtoverkoston ulkopuolisten asuinalueiden kaivoveden laatua ja sen riittävyyttä. Vuoden 2017 tutkimuskohteeksi valittiin Vantaan Sotungissa sijaitseva Kalkkiuunintien ja sen lähialueen taloudet. Talousvesikaivojen valvonnassa noudatetaan Sosiaali- ja terveysministeriön asetusta pienten yksiköiden talousveden laatuvaatimuksista ja valvontatutkimuksista (401/2001). TUTKIMUKSEN KOHTEET JA SUORITUS Tutkimus toteutettiin kesäkuussa 2017. Kohdealueen noin 50 talouteen jaettiin kirje, jossa pyydettiin tutkimuksesta kiinnostuneita ilmoittautumaan tutkimukseen. Kirjeen mukana toimitettiin kyselylomake, jolla pyrittiin mm. selvittämään asukkaiden mielipiteitä veden riittävyydestä ja heidän omia havaintojaan kaivovetensä laadusta. Määräaikaan mennessä ilmoittautui 29 taloutta. Vesinäytteet haettiin kesäkuussa. Näytteet otettiin talon sisällä olevasta vesihanasta, mahdollisen vedenkäsittelyn jälkeen. Näytteet tutkittiin MetropoliLabissa Helsingissä Viikissä. Kaikille tutkimuksessa mukana olleille talouksille lähetettiin veden tutkimustodistus, tietoa yleisimmistä kaivovesistä tehtävistä tutkimuksista ja eri tutkittavien aineiden vaikutuksista vedenlaatuun sekä tarvittaessa kaivon desinfiointiohje. Alla olevassa taulukossa 1 on esitetty tutkimuksessa mukana olleiden talouksien jakautuminen alueella eri osoitteissa. Kuvassa 1 on rajattuna tutkimusalue. Taulukko 1. Tutkimukseen osallistuneet taloudet osoite Tutkimukseen osallistujat taloudet, porakaivo, rengaskaivo, Kalkkiuunintie 8 4 4 Mäntykummuntie 5 4 1 Uunipolku 2 2 0 Uunirinne 5 4 1 Uunimäentie 4 4 0 Lehtorinne 2 2 0 Nybyggetintie 3 3 0 yht. 29 23 6 3
Kuva 1. Tutkimusalue 4
KAIVOVESIEN TUTKIMUKSET Tutkimuksella oli tarkoitus saada yleiskuva alueella käytettävän veden laadusta sekä ympäröivän toiminnan mahdollisista vaikutuksista kaivovesien laatuun. Tutkimus sisälsi sekä mikrobiologisia ja kemiallisia analyysejä että aistinvaraisen arvion. Kemiallisissa analyyseissä oli mukana myös laatuparametreja, joilla on vaikutusta veden korroosio-ominaisuuksiin ja sitä kautta käytettävän talousveden laatuun. Porakaivoista määritettiin lisäksi fluoridi, arseeni, uraani ja radon, joiden esiintyminen kaivovesissä on nimenomaan tyypillistä porakaivoissa. VESIANALYYSIT Mikrobiologinen tutkimus Mikrobiologiseen tutkimukseen kuului koliformisten bakteerien ja Escherichia coli -bakteerin määrittäminen. Koliformisten bakteerien esiintyminen kuvastaa veden yleistä likaantumista, esimerkiksi pintavesien joutuessa pohjaveteen. E.coli -bakteerit puolestaan viittaavat veden ulosteperäiseen saastumiseen kuten jätevesien kulkeutumiseen kaivoon. Talousvesikaivojen vedessä koliformisia bakteereja tulee olla vähemmän kuin 100 mpn/100 ml. E.coli -bakteereja ei talousvedessä saa esiintyä. Sameus Veden sameus johtuu usein savesta tai raudasta, eikä sillä sinänsä ole terveydellisiä haittavaikutuksia. Kaivoveden sameus voi olla osoituksena pintavesien pääsystä kaivoon. Sameudelle on asetettu laatusuositus alle 1 FNU, aistinvaraisesti sameus on havaittavissa 4-5 FNU:n pitoisuudessa. Väri Veden väri johtuu yleisesti värillisistä orgaanisista yhdisteistä, joita voi tulla pintavesien päästessä kaivoon. Maaperästä voi myös liueta veteen rautaa tai mangaania, millä on vaikutusta veden väriin. Väriluvulla ei ole suoraa terveydellistä vaikutusta. Värin suositusraja-arvo on 5 mg Pt/l. ph Rengaskaivojen vesi on Suomessa yleensä hapan (ph alle 7) ja porakaivojen emäksistä (ph yli 7). Laatusuosituksen tavoitetaso ph:lle on 6,5-9,5. Vesi ei saa olla kuitenkaan haitallisessa määrin syövyttävää eikä haitallisessa määrin kalkkisaostumia lisäävää, joten käytännössä tulee pyrkiä ph-arvoon 7,0-8,8. 5
Sähkönjohtavuus Veden sähkönjohtavuus kuvaa veteen liuenneiden mineraalisuolojen määrää. Sähkönjohtavuuden avulla ei voida arvioida veden terveydellisiä vaikutuksia. Laatusuositus sähkönjohtavuudelle on alle 2500 µs/cm, mutta korroosio-ongelmien välttämiseksi on kuitenkin pyrittävä pienempään sähköjohtavuuteen. KMnO 4- luku Kaliumpermanganaattiluku kertoo kaivovedessä olevasta orgaanisesta maa-aineksesta, humuksesta. Humus sinällään ei ole terveydellinen haittatekijä, mutta se osoittaa pintavesien pääsyä kaivoon ja värjää vettä ruskeaksi. KMnO4-luku kuuluu laatusuosituksiin ja sille on asetettu raja-arvo 20 mg/l. Kaivovedelle hyvä arvo on kuitenkin alle 5 mg/l. Nitraatti, nitriitti ja ammonium Typpiyhdisteitä on kallioperässä erittäin vähän. Nitraattia, nitriittiä ja ammoniumia tulee kaivoveteen yleensä lannoitteista, mutta myös jätevesien vaikutus voi näkyä pitoisuuksien kohoamisena. Nitriitin esiintyminen talousvedessä on merkkinä bakteeritoiminnasta esimerkiksi vesijohdoissa. Nitraatti ja nitriitti voivat aiheuttaa terveyshaittaa. Nitraatin aiheuttamat terveysriskit kohdistuvat imeväisikäisiin lapsiin, joilla nitraatista muodostuva nitriitti voi aiheuttaa häiriöitä punasolujen happiaineenvaihduntaan. Ruuansulatuselimistössä muodostuvan nitriitin epäillään myös aiheuttavan mahalaukun ja virtsarakon syöpää. Näiden terveydellisten syiden perusteella nitraatille on asetettu laatuvaatimuksissa raja-arvo 50 mg/l ja nitriitille 0,5 mg/l. Ammoniumin ei ole todettu aiheuttavan terveyshaittaa, mutta suurina pitoisuuksina se voi aiheuttaa pistävää hajua ja makua veteen. Ammoniumin laatusuositusraja-arvo on 0,5 mg/l. Kovuus Veden kovuus aiheutuu pääasiassa veteen liuenneesta kalsiumista ja magnesiumista. Korkea kovuus lisää kalkin saostumista putkistoon, mistä syystä ph:n on oltava sitä alempi, mitä korkeampi veden kovuus on. Liian alhainen veden kovuus on eräs putkistojen korroosioon vaikuttava tekijä. Kovuudelle ei ole asetettu raja-arvoa. Hyvässä vedessä kovuus on välillä 0,5-1,0 mmol/l. Rauta ja mangaani Rauta ja mangaania esiintyy yleisesti Suomen maaperässä. Pohjavesissä ne esiintyvät yleensä yhdessä, rautaa kuitenkin huomattavasti enemmän. Raudan ja mangaanin haittavaikutuksia on pidetty lähinnä teknisinä ja esteettisinä eli ne aiheuttavat pyykin ja saniteettikalusteiden värjäytymistä, pahaa makua veteen ja saostumia putkistoon. Syksyllä 2013 julkaistiin uutta tutkimustietoa mangaanin terveysvaikutuksista, minkä mukaan juomaveden mangaani on yhteydessä lasten oppimis- ja käyttäytymishäiriöihin, hie- 6
nomotoriseen kömpelyyteen ja alentuneeseen älykkyysosamäärään. Vaikutukset on todettu 1-12-vuotiailla lapsilla, kun juomaveden mangaanipitoisuus ylittää 100 µg/l. Raudan suositusraja-arvo on 400 µg/l ja mangaanin 100 µg/l. Fluoridi Fluoridia esiintyy erityisesti rapakivialueilla ja porakaivovesissä myös rapakivialueiden ulkopuolella. Fluoridi on ihmiselle välttämätön hivenaine, mutta liiallisissa määrin terveydelle haitallinen aiheuttaen hammaskiilteen muodostumishäiriöitä ja lisäten luun murtumisherkkyyttä. Korkeat fluoridipitoisuudet ovat haitallisia erityisesti lapsille, mutta aikuisenkaan ei pitäisi käyttää vuosikausia vettä, jonka fluoridipitoisuus on yli 2 mg/l. Fluoridille asetettu laatuvaatimusraja on 1,5 mg/l. Arseeni Arseenia voi tulla kaivoveteen maa- ja kallioperästä. Korkeimmat pitoisuudet on todettu porakaivovedessä. Arseeni on karsinogeeninen aine. Arseenin laatuvaatimusraja on 10 µg/l. Radon ja uraani Radioaktiivisiin aineisiin kuuluvat radon ja uraani ovat peräisin maa- ja kallioperän kiviaineksesta. Radonia sisältävä vesi lisää juotuna säteilyannosta mahalaukulle. Veden korkea uraanipitoisuus vahingoittaa munuaisia ja luustoa. Radonia ja uraania esiintyy erityisesti porakaivovesissä. Yksityistalouden kaivoveden radonpitoisuudelle on asetettu raja-arvo 1000 Bq/l ja uraanille 30 µg/l. Aistinvarainen tutkimus Talousvedessä todettu vieras haju ja poikkeava ulkonäkö merkitsevät yleensä jonkinlaista häiriötä veden laadussa. Hajua voivat aiheuttaa mm. jätevedet, orgaaniset aineet, rauta, mangaani, ammonium sekä pohjaveden heikon happitilanteen seurauksena syntyvä rikkivety. Talousveden hajulle on annettu tavoitetaso ei selvää vierasta hajua. Ulkonäölle ei ole talousvesiasetuksessa määritelty tavoitetasoa. Vesitulokset Tutkituista kaivovesistä 11 (38 %) täytti laatuvaatimukset ja -suositukset. Laatuvaatimukset täyttyivät 19:ssä (66 %) tutkituista kaivovesistä. Laatuvaatimuksiin ei yltänyt 10 (34 %) tutkituista kaivovesistä. 7
Taulukko 2. Laatuvaatimukset ja suositukset täyttävät kaivot yht. laatuvaatimukset ja -suositukset täyttyvät, laatuvaatimukset ja -suositukset täyttyvät, % laatuvaatimukset täyttyvät, laatuvaatimukset täyttyvät, % laatuvaatimukset EI-täyty, laatuvaatimukset EI-täyty, % kaivojen määrä 29 11 38 % 19 66 % 10 34 % Alla olevassa taulukossa on koottuna kaivovesistä tehdyt analyysit, niiden raja-arvot, kaivojen lukumäärä, joista kyseinen analyysi tehtiin, laatuvaatimukset/-suositukset täyttävien kaivojen lukumäärä sekä pienin ja suurin todettu arvo. Laatuvaatimukset on merkitty taulukkoon lihavoinnilla. Porakaivoista tehtiin kaikki alla olevat analyysit, rengaskaivoista muut paitsi arseeni, fluoridi, radon ja uraani. Taulukko 3. Laatuvaatimukset ja -suositukset täyttävät kaivot analyysikohtaisesti koliformiset bakteerit 1) E.coli -bakteeri raja-arvo 100 mpn /100ml 0 mpn /100ml kaivojen määrä vaatimuksenmukaiset kaivot 8 vaatimuksenmukaiset kaivot % pienin arvo suurin arvo 29 26 89,7 0 >2400 (arvio) 29 26 89,7 0 35 sameus 1 FNU 29 22 75,9 0,15 18 väri 5 mg Pt/l 29 15 51,7 < 2,5 48 ph 6,5-9,5 29 26 89,7 6,2 9,4 alle 2500 µs/cm 29 28 96,6 99,4 4460 KMnO 4 -luku 20 mg/l 29 29 100,0 2,1 16 ammonium 0,5 mg/l 29 29 100,0 <0,010 0,44 nitraatti 50 mg/l 29 28 96,6 < 0,5 53 nitriitti 0,5 mg/l 29 29 100,0 < 0,010 0,12 sähkönjohtavuus kokonaiskovuus 29 0,0 0,081 8,1 2) mangaani 100 µg/l 29 27 93,1 < 3 2400 rauta 400 µg/l 29 26 89,7 < 15 2500
raja-arvo kaivojen määrä vaatimuksenmukaiset kaivot vaatimuksenmukaiset kaivot % pienin arvo suurin arvo arseeni 10 µg/l 23 23 100,0 < 0,1 3,5 fluoridi 1,5 mg/l 23 17 73,9 0,2 5,4 radon 1000 Bq/l 23 23 100,0 < 10 370 uraani 3) 30 µg/l 23 17 73,9 0,06 250 haju ei selvää vierasta hajua 29 23 79,3 ei sivuhajua ulkonäkö 4) 29 25 86,2 kirkas, väritön 1) 1-100 mpn/100 ml pitoisuuksia oli kolmessa kaivovedessä 2) kovuudelle ei ole talousvesiasetuksessa määritelty raja-arvoa 3) talousvesiasetuksen 1352/2015 raja-arvo heikko ummehtunut, hieman tunkkainen samea, kellertävä 4) ulkonäölle ei ole talousvesiasetuksessa määritelty tavoitetasoa, hyväksyttäviksi tulkittu laboratorion lausunnon kirkas/väritön/opalisoiva Ylitykset Laatuvaatimukset eivät täyttyneet kymmenessä tutkitussa kaivovedessä. Laatuvaatimusten raja-arvojen ylityksiä oli seuraavien tutkittujen muuttujien osalta: E.coli (3 ), nitraatti NO 3 (1 ) ja fluoridi F (6 ). Alla olevassa taulukossa on koottuna raja-arvot ylittävät analyysit ja ylitysten määrä pora- ja rengaskaivoissa eriteltynä. Taulukko 4. Raja-arvojen ylitykset yhteensä porakaivo rengaskaivo Kaivojen määrä 29 23 6 koliformiset bakteerit 3 0 3 E.coli -bakteeri 3 0 3 sameus 7 4 3 väri 14 9 5 ph 3 0 3
yhteensä porakaivo rengaskaivo sähkönjohtavuus 1 1 0 mangaani 3 3 0 Nitraatti 1 1 0 rauta 3 2 1 fluoridi 6 6 - Uraani 6 6 - haju 6 5 1 ulkonäkö 4 2 2 KYSELYN TULOKSET Kotitalouksiin lähetettävällä lomakkeella selvitettiin mm. veden riittävyyttä ja osallistujien omia havaintoja vedessä esiintyvistä poikkeamista ja mahdollisista saastutuslähteistä. Kyselyn palautti kaikki 29 taloutta. Vastanneista 23 (79 %) ilmoitti veden riittävyyden olevan hyvä, viiden (17 %) mielestä riittävyys oli kohtalainen ja yhden (3 %) huono. Vastaajien omia havaintoja vedessä esiintyvistä poikkeamista oli suolainen, paha tai tunkkainen maku. Maku kuvailtiin myös lievästi kaivomaiseksi, rautamaiseksi sekä todettiin, että keväällä vedessä on maan maku. Hajuista mainittiin paha, tunkkainen, ummehtunut ja rikin haju sekä humusmainen haju. Veden väri todettiin sulamisvesien aikaan kellertäväksi tai hieman rusehtavaksi. Havaittiin myös ruosteen ja harmahtavan sävyjä. Vedessä todettiin myös partikkeleita/pieniä kiviä. Vesi aiheutti myös kalkkikertymiä ja kaakeleiden värjäytymistä. Epäiltiin myös, että naapuriin asennettu maalämpökaivo aiheuttaisi muutoksia vedessä. TULOSTEN TULKINTA KAIVOVESIEN YLEINEN LAATU Tutkimuksessa mukana olleista kaivoista 38 % (11 ) täytti kaikki talousvesiasetuksen mukaiset laatuvaatimukset ja -suositukset, joten Kalkkiuunintien ja sen lähialueen kaivovesien laatua voidaan pitää korkeintaan tyydyttävänä. Tuloksia tarkastellessa tulee huomioida, että jopa 10 kaivon veden laatu ei täyttänyt laatuvaatimuksia. Näissä tapauksissa poikkeamat koskivat veden mikrobiologista laatua E.coli -bakteerin osalta sekä fluoridi- ja nitraattipitoisuuksien ylityksiä. Laatusuositusten osalta ylitykset koskivat veden mikrobiologista laatua koliformisten bakteerien osalta, sekä sameutta, väriä, ph:ta, sähkönjohtavuutta, rautaa, mangaania, hajua ja ulkonäköä. 10
Viiden kaivon vedessä todettiin koliformisia bakteereja, joiden määrä ylitti kolmessa kaivossa raja-arvon. Näissä kaivovesissä todettiin myös ulosteperäistä saastutusta osoittavia E.coli -bakteereja. Kaikki kaivot olivat rengaskaivoja. Rengaskaivot ovat alttiita sadevesien aiheuttamalle mikrobikuormalle. Kaivoveden likaantumisen syyn selvittäminen on usein hankalaa, eikä aina pystytä osoittamaan, mistä lika-aineet tulevat. Jos kaivovedessä on bakteereja, ensin on selvitettävä, mistä bakteerit ovat peräisin. Bakteerien pääsy kaivoveteen voidaan estää kunnostamalla kaivo niin, että vesi maan pinnalta ei pääse valumaan sinne. Lisäksi kaivo pitää puhdistaa ja huoltaa säännöllisesti. Jos virheen korjaaminen ei ole mahdollista, tulee etsiä uusi vesilähde. Sameusarvo ylittyi seitsemässä kaivoissa ja väriluvun ylityksiä oli 14. Veden kohonnut sameus- ja väriarvo viittaavat siihen, että kaivoon pääsee pintavesiä. Ne voivat olla myös yhteydessä veden kohonneeseen rautapitoisuuteen. Veden sameudella ja värillä ei ole suoraa vaikutusta terveyteen. Vesi todettiin happamaksi kolmessa kaivossa, mutta niissäkin ph-arvo alittui vain hieman. Kaliumpermanganaattiluku, eli humuksen pitoisuus, ei ylittynyt missään kaivossa. Talouksista kuudessa kaivon vedessä todettiin sivuhajuja ja neljässä oli poikkeava ulkonäkö. Sekä rauta- että mangaanipitoisuuden suositusarvo ylittyi kolmessa kaivovesinäytteessä. Rauta huonontaa veden laatua aiheuttamalla muun muassa haju- ja makuhaittoja, mutta se ei ole terveydelle haitallista tutkimuksessa todetuissa pitoisuuksissa. Raudan poistoon on olemassa kaupallisia puhdistuslaitteistoja. Mangaania on kaikkialla Suomessa ja se on raudan ohella tavallisin kaivojen juomaveden laatua heikentävä alkuaine. Mangaani on neurotoksinen metalli ja juomaveden mangaanin on todettu olevan yhteydessä lasten oppimis- ja käyttäytymishäiriöihin, hienomotoriseen kömpelyyteen ja alentuneeseen älykkyysosamäärään. Vaikutukset ovat ilmenneet lapsilla, kun juomaveden mangaanipitoisuus on ylittänyt 100 mikrogrammaa litrassa (µg/l). Myös raskauden aikaisen altistumisen on todettu vaikuttavan haitallisesti kehittyvään lapseen. Aikuisilla juomaveden mangaanin on todettu aiheuttavan ensisijaisesti motoristen toimintojen hidastumista. Aikuisella vaikutusten aikaan saamiseen tarvitaan huomattavasti suurempia mangaanipitoisuuksia kuin lapsilla. Mangaani isoina pitoisuuksina värjää vettä ja vesikalusteita (musta tai harmaa väri) sekä aiheuttaa tunkkaista hajua ja pahaa makua. Lisäksi mangaani saattaa saostua vesiputkiin. Vesilaitosten jakamalle vedelle on annettu laatusuositus 50 µg/l mangaania ja yksityiskaivoille 100 µg/l. Jos veden mangaanipitoisuus on huomattavasti tätä tasoa suurempi, mangaani tulee poistaa vedestä ennen veden käyttöä juomavetenä ja ruoanlaittoon. Mangaani ei imeydy herkästi terveen ihon läpi, mutta hyvin mangaanipitoista vettä ei kannata käyttää myöskään peseytymisvetenä. Mangaanin haitalli-
suutta löylyvedessä tutkitaan, joten mangaania sisältävää vettä ei kannata käyttää löylyvetenä saunassa, kunnes altistumisesta tiedetään enemmän. Erityisesti lasten on syytä välttää hyvin mangaanipitoisen veden käyttöä juomavetenä. Porakaivoista tutkittiin lisäksi fluoridi-, arseeni-, uraani- ja radonpitoisuus. Arseenia tai radonia ei löytynyt raja-arvoa ylittäviä pitoisuuksia, fluoridipitoisuuden raja-arvo ylittyi kuudessa porakaivovesinäytteessä. Liika määrä fluoridia vedessä voi aiheuttaa mustia laikkuja hampaisiin ja haurastuttaa luita. Korkeafluoridisen veden haittoja voi ehkäistä korvaamalla osan juomavedestä vähän fluoridia sisältävällä vedellä. Fluoridin saantia voidaan pienentää myös vedenkäsittelyllä, laite voidaan sijoittaa esimerkiksi tiskipöydän alle tai pesutilaan. Uraanipitoisuuden suositusraja ylittyi kuudessa porakaivossa. Uraani on kallioperässä (erityisesti graniitissa) oleva radioaktiivinen alkuaine, jonka pitoisuus vaihtelee Suomen kallioperässä paljon. Alueet, joissa uraanipitoisuus on suuri, sijaitsevat pääosin Etelä-Suomessa Salpausselän vyöhykkeellä sekä Uudellamaalla. Uraani liukenee kallioperästä pohjaveteen ja uraania on erityisesti porakaivovedessä, kun porattu reikä läpäisee uraanirikkaita kerroksia. Yleensä juomaveden uraanipitoisuus on alle 1 µg/l. Paikkakunnilla, joiden kallioperässä on runsaasti uraania, porakaivoveden uraanipitoisuus vaihtelee tasolla 100-700 µg/l ja suurimmat todetut uraanipitoisuudet ovat 1500-1900 µg/l. Yksittäisen kaivon veden uraanipitoisuutta ei voida kuitenkaan ennustaa sijainnin perusteella. Juomaveden uraanin kemiallinen toksisuus on suurempi riski kuin sen säteilyn aiheuttama riski. Uraani imeytyy ruuansulatuskanavasta elimistöön huonosti (0,1-1 %), mutta jo se voi aiheuttaa terveysriskin. Uraanin on todettu imeytyvän ihon läpi elimistöön huonosti ja altistuminen hengitysteitse suihkussa käydessä tai saunassa löylyveden välityksellä on vähäistä verrattuna juomavedestä saatavaan uraaniannokseen. Noin 90 % uraanista erittyy elimistöstä pois vuorokauden kuluessa pääasiassa virtsaan, mutta uraani kertyy elimistössä luustoon kalsiumin paikalle ja sieltä se vapautuu paljon hitaammin. Eläinkokeiden perusteella on todettu, että uraani vaikuttaa haitallisesti munuaisiin. Menetelmistä, joilla uraania voidaan poistaa juomavedestä, on tietoa mm. Säteilyturvakeskuksen (STUK) internetsivuilla. KYSELYN TULOKSET Vastaajien omia havaintoja vedessä esiintyvistä poikkeamista oli suolainen, paha tai tunkkainen maku. Maku kuvailtiin myös lievästi kaivomaiseksi, rautamaiseksi sekä todettiin, että keväällä vedessä on maan maku. Luonnontilainen pohjavesi on kylmää, raikkaan makuista ja laadultaan tasaista. Poikkeavaa väriä luonnehdittiin sulamisvesien aikaan kellertäväksi tai hie- 12
man rusehtavaksi. Havaittiin myös ruosteen ja harmahtavan sävyjä. Veden ruskea väri voi johtua joko veteen liuenneesta raudasta tai siitä, että veteen pääsee orgaanista maa-ainesta eli humusta. Ruskea väri voi johtua myös siitä, että rautaisista vesijohtoputkista irtoaa rautaa veden syövyttävyyden takia tai, että putkeen kerääntyneet sakat ja saostumat lähtevät liikkeelle veden virtauksen vuoksi. Hajuista mainittiin paha, tunkkainen, ummehtunut ja rikin haju sekä humusmainen haju. Veden tunkkainen maku tai haju johtuu siitä, että vedessä ei ole happea. Pahanhajuista vettä ei pitäisi juoda, vaan veden maun ja hajun muuttumisen syy kannattaa aina selvittää. Maku- ja hajuaisti ovatkin hyviä mittareita veden laadulle. Jos vesi haisee mudalle, syynä on usein pintavesien pääsy kaivoon. Vedessä todettiin myös partikkeleita/pieniä kiviä. Vesi aiheutti myös kalkkikertymiä ja kaakeleiden värjäytymistä. Lisäksi epäiltiin myös, että naapuriin asennettu maalämpökaivo aiheuttaisi muutoksia vedessä. Vastanneista 79 % ilmoitti veden riittävyyden olevan hyvä, joten kyselyn perusteella alueen veden riittävyydessä ei ole suurta ongelmaa. JATKOTOIMENPIDE-EHDOTUKSET Kaivon rakentaja voi välttää monet ongelmat suunnittelemalla ja rakentamalla kaivon huolellisesti. Myös säännölliset huollot pitävät kaivon hyvässä kunnossa. Kaivo tulisi rakentaa sellaiseen paikkaan, ettei jätevesien käsittely aiheuta haittaa kaivoveden laadulle. Aivan kaivon viereen ei myöskään pitäisi istuttaa puita, jotta niiden juuret eivät vaurioittaisi kaivon rakenteita eivätkä puun oksilla istuvien lintujen ulosteet likaisi kaivoa. Kaivo on aina tiivistettävä kunnolla, jotta sade- ja valumavedet eivät pääse likaamaan vettä. Kaivoveden parannustoimenpiteitä ovat kaivon kunnostaminen, veden käsittely, kaivon rakentaminen uuteen paikkaan tai veden hankkiminen muualta. Jos pohjaveden laatu on huono, tulisi ensisijaisesti etsiä uusi kaivon paikka. Jos tämä ei ole mahdollista, voidaan laadultaan huonoa pohjavettä yrittää käsitellä käyttökelpoiseksi. Jos huono laatu johtuu maa- tai kallioperän ominaisuuksista, kaivoveden laatua voidaan parantaa vedenkäsittelyllä. Kaivoveden laatu olisi hyvä muistaa tutkituttaa vähintään kolmen vuoden välein. 13
Kansikuva: Pixabay Taitto: Tarja Starast Teksti: Tarja Nirvinen Vantaan kaupunki Ympäristökeskus / Ympäristöterveys Pakkalankuja 5 01510 Vantaa 14 p. 09 839 231 26