TENONLAAKSON YRITTÄJÄT RY 99980 Utsjoki Maa- ja metsätalousvaliokunta MmV@eduskunta.fi VIITE: ASIA: Lausuntopyyntönne 30.11.2016 klo 09:30 / HE 239/2016 vp / Asiantuntijapyyntö HE 239/2016 vp Hallituksen esitys eduskunnalle kalastuksesta Tenojoen vesistössä Norjan kanssa tehdyn sopimuksen hyväksymisestä sekä laeiksi sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta ja soveltamisesta sekä kalastuslain muuttamisesta LAUSUNTO SUOMEN JA NORJAN VÄLISEN TENOJOEN VESISTÖSSÄ TEHDYSTÄ SOPIMUS- JA KALASTUSSÄÄNTÖEHDOTUKSESTA Eduskunnan maa- ja metsätalousvaliokunta on pyytänyt TENONLAAKSON YRITTÄJÄT ry:ltä lausuntoa Suomen ja Norjan välisen Tenojoen vesistöstä tehdyn sopimus- ja kalastussääntöehdotuksesta. Lausunnossaan maa- ja metsätalousvaliokunnalle Tenonlaakson yrittäjät toistavat edelleen ne asiakohdat, jotka esitettiin lausunnossa maa- ja metsätalousministeriölle (lausuntopyyntö 30.6.2016, MMM023:00/2011). Lausunnossaan valiokunnalle Tenonlaakson yrittäjät haluavat korostaa aiempaa voimakkaammin Tenojoen vesistöalueen monimuotoisten lohikantojen säilyttämiseen, lisäämiseen ja järkevään sekä tasapuoliseen kalastukseen tähtäävien toimenpiteiden voimaansaattamisen tärkeyttä tulevaisuudessa. Kalastuksen säätelyssä tulee ottaa selkeästi huomioon, että Tenojoen vesistöalueen paikallinen lohenkalastuskulttuuri monimuotoisine lohen pyyntitapoineen mukaan lukien nykyaikainen vavalla ja vieheellä tapahtuva vapaa-ajankalastus sallitaan lohikantojen kestokykyjen sallimissa rajoissa. Tenonlaakson yrittäjät korostavat, että vain elinvoimaiset ja runsaat lohikannat mahdollistavat pitkäkestoiset pyynnit ja siten lohenkalastukseen perustuvan yritystoiminnan tulevaisuuden suunnittelun. Kalastussopimuksen uusien kalastusta rajoittavien toimien ja esitetyn uuden kalastusryhmän (ulkopaikkakuntalaiset kalastusoikeudelliset) mukaantulon vaikutuksia paikkakuntalaisten kalastukseen, vapaa-ajankalastukseen, lohenkalastuskulttuuriin ja ennen kaikkea Teno- ja Inarijokilaakson lohenkalastuksessa toimivien yritysten tulevaan toimintaan ei ole sääntöä laadittaessa mitenkään selvitetty. Viime vuosina Teno-Inarijoella Suomen puolella on käynyt keskimäärin noin 8 000 pääasiassa suomalaista vapaa-ajankalastajaa käyttäen yli 1 miljoona euroa kalastuslupien hankintaan sekä lisäksi Tenon matkailijat ovat ylläpitäneet paikallista yritystoimintaa majoituspalvelujen, ravitsemuspalvelujen, venevuokrauksen, lohensoutupalvelujen ja lohenmyynnin osalta. Eri tutkimustulosten perusteella matkailijan jättämä rahamäärä matkakohteessa on noin 100 / päivä. Käytettäessä tuota kustannusta saadaan Tenon-Inarijoen aluella käytetyksi rahamääräksi keskimääräisellä kalastusluvan lunastaneiden määrällä (7900 henkilöä) 790 000 / päivä ja koko 4 vrk kestäneen kalastusmatkan kuluessa 3 160 000. Tässä summassa ei ole mukana oletettua perheenjäsenten aiheuttamaa kustannusta ja kalastajan viipymäaikaan on otettu vain kalastusluvan kestoaika. Joka tapauksessa Tenon kalastussääntöehdotuksen muutosten taloudelliset vaikutukset Utsjoen kunnan alueen matkailuyritysperheille, yksittäisille henkilöille ja koko kunnalle ovat todella suuria ja voidaan puhua useiden miljoonien eurojen pienenemisistä kerrannaisvaikutuksineen, mikä on
merkittävä summa 1 300 asukkaan kunnassa. Utsjoen kunta, jonka vuosibudjetti on noin 13 milj. euroa, on lausunnossaan tästä samasta asiasta tuonut selvästi esille sen, että esitettyä kalastussopimusja kalastussääntöehdotusta ei voi eikä saa useista perustelluista syistä saattaa voimaan. TENONLAAKSON YRITTÄJÄT ry:n osalta tilanne johtaisi siihen, että vähintään puolet jollei 3/4 matkailuyrityksistä tulee poistumaan, mikäli kalastajavirrasta katoaa 2/3. Yrittäminen tuolloin on kannattamatonta ja tuloksetonta, mikä johtaisi siihen, että aiemmin Teno-Inarijoella käyneet kalastajat suuntaavat kalastusmatkansa Pohjois-Norjan lohijoille. Nyt esitetyt kalastuksen säätelytoimet, joilla rajoitetaan voimakkaasti matkailijoiden kalastusvuorokausia mutta ei saaliiksi saatavaa lohimäärää, tulevat välittömästi ajamaan alas paikallisia pienyrityksiä. TENONLAAKSON YRITTÄJIEN mielestä esitetyt matkailukalastuksen rajoitukset ovat kohtuuttomia, koska esitetyillä ajallisilla ja määrällisillä säätelyillä ei välttämättä voida lohikantoja parantaa. Olisikin ollut järkevää säädellä kalastajakohtaisesti kalastuskaudessa saaliiksi otettavien lohien lukumäärää, vähentää matkailukalastusta maltillisimmin, sopeuttaa matkailukalastajien määriä myös tarjolla olevaan paikkakuntalaisten yritysten majoituskapasiteettiin ja heidän vuokravenemäärään, jollaisia toimia merkittävä osa Teno-Inarijoella käyneistä lohenkalastajista haluaisi. Säätelytoimet matkailukalastuksen vähentämiseksi nykyisestä täysin rajoittamattomasta ja suunnittelemattomasta kehityksestä uuden säännön esityksiä noudattaen ohjattuun, hallittuun ja entistä palveluhenkisempään suuntaan ei ole mahdollista, koska asiakaskunta mitä todennäköisimmin siirtyy Suomesta Pohjois-Norjan lohijoille rajujen säätelyjen seurauksena. Pohjois-Norjan lohijoille siirtymishalua helpottaa se, että Finnmarkin rannikon lohenkalastusta tullaan voimakkaasti rajoittamaan lähivuosina, jolloin niihin jokiin nousee nykyistä selvästi enemmän lohta vapaaajankalastajien pyydystettäväksi ja paikallista Norjan Finnmarkin kesämatkailua tukemaan. TENONLAAKSON YRITTÄJÄT kiinnittää huomion myös siihen epäkohtaan, että Teno-Inarijoen yhteisellä rajajokiosuudella Suomessa myydään 3685 venekalastusvuorokautta kalastuskaudessa tavallisille matkailukalastajille, mutta kalastussäännössä ei ole mitään vuorokausirajoitusta Tenon Norjanpuoleiselle alueelle myytäville vene- ja rantakalastusvuorokausille. Kuvassa 1. esitetään tilanne Suomessa myytävien lupamäärien muutoksessa, jos Tenon uusi kalastussopimus tulee voimaan. Matkailukalastus tulee dramaattisesti vähenemään tarkasteltaessa asiaa Suomessa myytävien kalastusvuorokausien valossa. Onkin mahdollista, että merkittävä osa yhteisellä raja-alueella Teno- Inarijoessa aiemmin kalastaneista, erityisesti rantakalastajista, siirtyy joen yksinomaan Norjalle kuuluvalle alaosalle kalastamaan. TENONLAAKSON YRITTÄJÄT ry esittää 1) Suomen ja Norjan välistä sopimusta ja kalastussääntöä ei tule hyväksyä. Sääntö sisältää sellaisia määräyksiä, joilla selvästi heikennetään ja jopa suoranaisesti tehdään mahdottomaksi Tenojoen ja Inarijoen alueen paikallisten, etupäässä saamelaisten omistamien kalastusmatkailupalveluja tarjoavien yritysten toiminta, mikä välittömästi heijastuu koko Utsjoen kunnan elinkeinotoiminnan heikkenemiseen. Utsjoen kunnassa matkailu on entistä varteenotettavampi elinkeinon sektori tulevaisuudessa ja Tenojoen lohi on kesämatkailun pääkohde. 2) Tenojoen kalastussopimusta ja kalastussääntöä muutettaessa tulee säännön laaja-alaiset vaikutukset arvioida kestävän kehityksen periaatteen mukaisesti. Tällöin tulee huomioiden erityisesti ja ensisijassa monimuotoisten lohikantojen tila sekä Tenon vesistössä käytettyjen lohenkalastuskulttuurisesti tärkeiden pyyntimuotojen kuten lohipatojen käyttö ja pato-, verkko- sekä kulkutusverkkosaaliin jakautuminen tasapuolisesti koko joen alueella sekä
mahdollisten muutosten vaikutukset lohenpyyntiin liittyvän matkailukalastuksen ja siihen liittyvän yritystoiminnan säilymiseen ja kehittämiseen. Puheena olevaa kalastussääntöä laadittaessa ei ole tehty minkäänlaisia selvityksiä sääntömuutosten aiheuttamista taloudellisista, yhteiskunnallisista tai kalastuskulttuuria koskevista muutoksista. Jos tällaiset selvitykset olisi tehty yhdessä kalastajien, kalastusjärjestöjen ja kuntien kanssa neljä vuotta kestäneiden neuvottelujen kuluessa, olisi lopputuloksena syntynyt nyt esitettyä sääntöä merkittävästi hyväksyttävämpi ja lohikantoja parantavampi säätely. Esitetyt säätelytoimet eivät ole tae parantuviin lohikantoihin, koska ei ole mitään tietoa siitä, miten verkkopyydysten käyttö vähenisi tai jopa lisääntyisi koko Tenojoen vesistö huomioiden, kun kalastusaikoja vähennetään. Norjan puolella verkkopyydysten käyttöön oikeudellisia tilallisia on yli 200, joista merkittävä osa tällä hetkellä ei käytä pyydyksiä. Vastaavasti Suomen puolella on suuri määrä lohipatoja, jotka ovat olleet viime vuosikymmeninä käyttämättömiä. Finnmarkin rannikon lohenkalastuksen säätelyn lisääntyessä lähivuosina mitä todennäköisimmin Tenojoen vesistöön nousee selvästi enemmän lohia ja se voi myötävaikuttaa verkkopyydysten käytön selvään lisääntymiseen. Verkkopyydysten määrän lisääntyminen voi johtua siitä, että kalastusaikoja kesällä vähennetään, jolloin kalastajat pyrkivät varmistamaan saaliinsa aktivoimalla pyyntiään lyhyemmällä pyyntiajalla ja ottamalla käyttöön levossa olleet oikeuksien käytöt. 3) Voimassaolevassa kalastussäännössä mainitut eri kalastusryhmät tulee säilyttää entisellään tulevaisuudessakin eikä kalastusoikeuksien käyttöä tule mitenkään laajentaa niille uusille Tenojokilaaksojen ulkopuolella vakityisesti asuville henkilöille, jotka kaupan kautta ovat hankkineet tai hankkivat kalastusoikeuden. Uuden kalastajaryhmän mukaan liittämiseksi Tenon kalastussääntöön edellytys mitä ilmeisimmin oli, että paikkakuntalaisten perinteisten lohenpyyntiin käyttämien pyydysten käyttöaikaa ja siten saalista oli oleellisesti rajoitettava sekä tavallisten lohituristien määrää ja kalastustehoa oli selvästi vähennettävä, jotta kokonaispyyntiteho ei kasva liian suureksi. Ulkopaikkakuntalaisten kalastusoikeuden omaavien tilojen kalastusoikeuden käytön estämisestä on käyty paljon keskustelua. Esimerkiksi Utsjoen Kirkonkylän lohkokunnan alueella olevilla yksityisvesialueilla Tenojoen sivujoissa Utsjoen pääuomassa, Kevojoessa, Tsarsjoessa, Vetsikkojoessa ja Kuoppilasjoessa ulkopaikkakuntalaisilla Kirkonkylän tiloilla on ollut vesipiirirajankäynnin päätyttyä oikeus lohenkalastukseen tilojensa osakkuuslukujen niin salliessa. Eräiden tilojen ulkopaikkakunnalla asuvat henkilöt (ei perintöoikeudella kalastava ryhmä) ovat voineet luvallisesti kalastaa vuosikausia lohta myös verkolla kalastuskunnan vesialueella. Edellä oleva osoittaa, että ulkopaikkakuntalaisten kalastusoikeudellisten lohenkalastus Tenojoen vesistössä rajatulla alueella eli sivujoissa on ollut sallittua kalastusoikeuden suomassa laajuudessa. Vastaavalla tavalla Vetsikkojoen lohkokunnan alueella ulkopaikkakuntalainen kalastusoikeudellinen on voinut kalastaa lohta Vetsikkojoessa lohkokunnan vedessä. On huomattavaa, että edellä mainituilla sivujokialueilla ulkopaikkakuntalaisilla kalastusoikeuden omaavilla tiloilla ei ole ollut kuitenkaan minkäänlaista laillista kalastusoikeutta valtion (=metsähallituksen) vesialueilla eikä porotilojen eikä luontaiselinkeinotilojen vesialueilla. Voidaankin ihmetellä, miksi ulkopaikkakuntalaiset kalastusoikeuden omaavat henkilöt vaativat Teno-Inarijokeen kalastusoikeuden laajaa käyttöä, vaikka rajajoessa on kalastuskuntiin kuulumattomia porotilojen, luontaiselinkeinotilojen ja valtion maa-alueiden edessä olevia usein laajoja vesialueita, joilla ulkopaikkakuntalaisilla kalastusoikeuden omaavilla tiloilla/henkilöillä ei ole juridista kalastusoikeutta. On myös huomattava, että millään Suomen puolen tilalla ei ole kalastusoikeutta Teno-, Inari- ja Skiehtsamjoissa Norjan valtion puolella kalastettaessa veneestä tai rannalta. Jo oikeuskansleri Risto Leskisen tekemä päätös 1980 -luvun alussa perintönä kalastusoikeuden saaneiden Teno-Inarijoen kalastusoikeuden käytön sallimisesta rajajoessa koski vain kiinteiden pyydysten käyttöä ja siten ilmensi, ettei tilojen kalastusoikeus
ja siten myöskään vapakalastus veneestä rajajoessa Norjan puolella voinut olla sallittua. Oikeuskaslerin päätöksen mukaisesti perintönä kalastusoikeuden saaneiden kalastaessaan Teno-Inarijoessa veneestä tai rannalta tuli täten ostaa tavallinen turistilupa, joka oikeutti kalastamaan myös toisen valtion puolella yhteisellä rajajokiosuudella. 4) Jos Tenojoen po. kalastussopimus ja -sääntö eivät tule voimaan ja päätetään aloittaa uudet neuvottelut, tulee vapaa-ajankalastusta joka tapauksessa ryhtyä säätelemään jo vuonna 2017 tarkoituksenmukaisin keinoin käyttämällä Tenojoen kalastussopimuksen Artikla 7 mahdollisuuksia. Tällöin Finnmarkin lääninhallituksen ja Lapin Ely-keskuksen on saatettava voimaan Artikla 7 mahdollistamin keinoin sellaisia toimia, millä osaltaan pystytään parantamaan niitä lohikantoja Tenojoen vesistössä, joiden kannat on todettu selvästi heikentyneiksi. Koska Suomen puolella Tenojoessa ja osin Inarijoessa toimii neljä osakaskuntaa (Nuorgam, Vetsikko, Kirkonkylä, Outakoski), voivat ne yhteisvastuullisesti ja Suomen uuden kalastuslain tavoitteiden mukaisesti päättää oman kalastuksensa tiukentamisesta ja jopa omista pyydyskohtaisista saaliskiintiöistä lohen kutukantojen parantamiseksi. Paikkakuntalaisten kalastuksen omaehtoinen säätely voi tapahtua yhdessä Norjan TF organisaation kanssa 5) Kalastukseen käytettävien veneiden rekisteröinnistä uudessa säännössä määrätään, että myös ulkopaikkakuntalaiset kalastusoikeuden omistavat tilat voivat rekisteröidä kukin yhden veneen. Aiemmin tällainen ei ole ollut mahdollista. Koska rekisteröinnin edellytys on asetettu hyvin alhaiseksi eli tilan manttaaliluku tulisi olla vähintään 0.5, jonka minimimäärän saavuttavat lähes kaikki kalastusoikeudelliset tilat, tulee veneiden määrä lisääntymään huomattavasti Teno-Inarijoella. Kun ulkopaikkakuntalaiset kalastusoikeuden omaavat tilat saavat veneen rekisteröimisoikeuden, johtaa se seuraavaan: -paikkakuntalaisten venevuokrausta harjoittavien yritysten toiminta käy kannattamattomaksi, koska ulkopaikkakuntalaiset kalastusoikeuden omaavat hankkivat omat veneet, joita voivat luovuttaa tai vuokrata edelleen -veneiden määrä tulee lisääntymään nykyisestään -Teno-Inarijokien alueelle tuodaan veneitä niiltä alueilta, missä Gyrodactylus -loinen esiintyy, jolloin loisen siirtyminen Tenon alueelle tulee suuremmaksi riskiksi 6) Teno-Inarijoella Suomen puolella kävi vuonna 2015 7 809 henkilöä kalastaen 33 435 kalastusvuorokautta. Noin puolet kalastusvuorokausista käytettiin venekalastukseen eli noin 17 000 vuorokautta. Keskimääräinen kalastusajan kesto vene- ja rantakalastajilla oli siis 4 vuorokautta. Mikäli sääntöehdotuksen viidennessä pykälässä esitetyn taulukon mukaisesti Suomen puolella myydään venekalastukseen 5 500 vuorokautta koko kesänä, josta vuorokausimäärästä vielä vähennettäisiin kolmasosa varattuna ulkopaikkakuntalaisille kiinteistön kalastusoikeuden ostaneille, jäisi 3685 kalastusvuorokautta käytettäväksi tavallisille Tenon Inarijoen lohituristeille venekalastukseen, mikä tarkoittaa noin 900 kalastajaa (keskimääräinen oletettu kalastusaika 4 vrk). Sama kalastajamäärän vähennys koskisi myös rannaltakalastajien määrien vähentymistä. Olettaen, että kalastajat siis edelleen kalastaisivat keskimäärin 4 vuorokautta, kävisi Teno-Inarijoella sääntöehdotuksen mukaan vuosittain 900 venekalastajaa ja 900 rantakalastajaa eli yhteensä 1 800 tavallista Tenon lohituristia. Täten tavallisten Tenon lohituristien määrä vähenisi vuosien 1981-2015 keskimääräisestä 7 905 henkilöstä noin 1 800 henkilöön eli vähennystä olisi noin 80%. Tässä yllä esitetyssä kalastajamäärien vähentymisen arvioinnissa on huomioitu se tosiasia, että kalastuslupien vuorokausihinnat tulisivat uuden kalastussääntöehdotuksen mukaisesti määräytymään kummassakin maassa toisistaan riippumatta ja että kumpikin maa voisi myydä vain kalastussääntöehdotuksen viidennen pykälän maksimimäärän kalastusvuorokausia
1961 1963 1965 1967 1969 1971 1973 1975 1977 1979 1981 1983 1985 1987 1989 1991 1993 1995 1997 1999 2001 2003 2005 2007 2009 2011 2013 2015 kalastusvuorokaudet yhteiselle rajajokiosuudelle. Tietäen sen, että Norjassa lupatulot käytetään Tenon kalastushoitoyhtymän (TF, Tanavassdragets Fiskeforvaltning) budjetin kattamiseen, tulisivat kalastuslupien hinnat olemaan Norjassa selvästi korkeammat kuin luvat ostettuna Suomen puolelta. Yllä olevassa laskelmassa on huomioitu vain se, että luvat on saatu ostettua halvemmalla Suomen puolelta. On myös tiedostettava se tosiasia, että Norjan puolelta ei ole pakko myydä sitä kalastusvuorokausimäärää, joka pykälän 5 taulukossa on esitetty esimerkiksi silloin, kun Karasjoen, Iesjoen, Inarijoen tai jonkun muun yhteiselle rajajokiosuudelle laskevan Norjanpuolen sivujoen lohikannat ovat kutukannan tavoitetason alapuolella. 7) Dramaattista matkailukalastuksen vähennystä kuvaa seuraava laskelma, joka perustuu kalastussäännössä esitettyyn kalastusvuorokausijakaumaan. Esimerkkiin on valittu alueeksi Nuorgamin lohkokunnan alue ja se viikko kesästä, jolloin Teno-Inarijoella on eniten turistikalastajia kalastamassa veneestä. Tuona heinäkuun ensimmäisenä viikkona Nuorgamin alueella myydään Suomessa tavallisille, maata omistamattomille venekalastajille 57 yhden vuorokauden lupaa, mikä tarkoittaa keskimäärin 9 lupaa päivää kohden eli yhdeksän venettä on vuokrattuna päivittäin. Olettaen että kaksi matkailijaa on samassa veneessä samanaikaisesti vuokrattavien veneiden määrä päivittäin on 5, jos lupavuorokaudet jakautuvat tasaisesti viikon eri päiville. Koska päivittäin myytävien lupien kattoa ei ole määrätty, on todennäköistä, että kullekin viikolle esitetyt venekalastusvuorokaudet käytetään heti alkuviikon päiville, minkä seurauksena myös majoitusta käytetään vain parina alkuviikon päivänä. 40000 35000 30000 25000 20000 15000 10000 5000 0 VENE TAI RANTA /boat or ashore RANTA /ashore PERHEENJÄSEN-lapsi / family member -child VENE/ boat PERHEENJÄSEN/family member-adult INARI-SKIETSHAMJOKI Kuva 1. Teno- Inarijoen kalastusmatkailijoiden kalastusvuorokaudet Suomessa vuosina 1961 2016 ja vastaavat vuorokaudet ulkopaikkakuntalaisille kalastusmatkailijoille ja kiinteistönomistajille (pylvään punainen osa) Tenon uudessa kalastussäännössä (Länsman ym. käsikirjoitus). TENONLAAKSON YRITTÄJÄT ry pj. Vuokko Mikkola