PÄÄTÖS Nro 77/04/2 Dnro ISY-2003-Y-53 Annettu julkipanon jälkeen 30.8.2004 HAKIJAT Raimo ja Sirkka Ahtola ASIA Tuppuraisen saareen johtavan Pieliseen rakennetun tiepenkereen pysyttäminen, Nurmes. ASIAN AIKAISEMMAT VAIHEET Itä-Suomen ympäristölupavirasto on 30.3.2000 antamallaan päätöksellä nro 18/00/3 hylännyt Raimo ja Sirkka Ahtolan hakemuksen, jolla Ahtolat olivat pyytäneet lupaa tiepenkereen rakentamiseen mantereen ja Tuppuraisen saaren väliseen salmeen Nurmeksen kaupungin Porosaaren kylässä. Asiasta oli äänestetty. Vähemmistöön jääneet esittelijä ja puheenjohtaja olisivat myöntäneet luvan päätökseen liitetyn esittelijän päätösehdotuksen mukaisesti. Päätös jäi lainvoimaiseksi. Ahtolat ovat rakentaneet penkereen. He ovat ilmoittaneet erehtyneensä päätöksen sisällöstä ja käsittäneet saaneensa luvan rakentamiseen esittelijän päätösehdotuksen mukaisin ehdoin. Ahtolat ovat tehneet ympäristölupavirastolle uuden lupahakemuksen, jolla he ovat pyytäneet lupaa penkereen rakentamiseen. Ympäristölupavirasto on 28.2.2002 antamallaan päätöksellä nro 10/02/1 hylännyt hakemuksen siltä osin kuin se on perustettu luvan myöntämisen edellytysten tutkimiseen olosuhteiden muuttumisen vuoksi. Hakemus on jätetty tutkimatta siltä osin kuin asia käsittää luvan myöntämisen edellytysten arvioimisen uudelleen. Äänestyksessä vähemmistöön jäänyt jäsen olisi tutkinut hakemuksen kokonaisuudessaan ja myöntänyt luvan.
2 Ahtolat ovat valittaneet päätöksestä Vaasan hallinto-oikeuteen vaatien, että ympäristölupaviraston päätös kumotaan ja että asia tutkitaan ja luvan edellytykset arvioidaan uudelleen sekä että lupa myönnetään Tuppuraisen saareen rakennetun tiepenkereen pysyttämiseksi. Vaasan hallinto-oikeus on 10.2.2003 antamallaan, lainvoiman saaneella päätöksellä nro 03/0020/3 poistanut ympäristölupaviraston päätöksen ja palauttanut asian ympäristölupavirastolle uudelleen käsiteltäväksi. Hallinto-oikeuden päätöksen saatua lainvoiman ympäristölupaviraston tuli ottaa asia uudelleen käsiteltäväkseen ja ottaa huomioon hallintooikeuden ratkaisun perusteluissa mainitut syyt. Hallinto-oikeuden perusteluissa on lausuttu muun muassa, että ympäristölupaviraston päätöstä 30.3.2000, jolla Ahtoloiden hakemus oli hylätty, ei ole pidettävä hakemuksen uudelleen tutkimisen estävänä oikeusvoimaisena ratkaisuna. Ottaen lisäksi huomioon Ahtoloiden nyt kysymyksessä olevaa asiaa koskevasta hakemuksesta ilmenevä vapaaajan asunnon käytön lisääntyminen ja siten tien tarpeellisuuden kasvaminen sekä se, että ympäristölupavirasto on tätä hakemusta käsitellessään suorittanut tarkastuksen ja siten saanut uutta selvitystä hankkeesta ja sen sijoittumisesta maisemaan, hallinto-oikeus katsoo, että lupahakemus olisi tullut tutkia kaikilta osin uudelleen. ASIAN KÄSITTELY PALAUTUSPÄÄTÖKSEN JÄLKEEN Ympäristölupavirasto on varannut Ahtoloille tilaisuuden uuden hakemussuunnitelman toimittamiseen, minkä Ahtolat ovatkin 24.4.2003 toimittaneet ympäristölupavirastolle. Hakemussuunnitelman mukaan Ahtolat pyytävät edelleen lupaa Tuppuraisen saareen vuonna 2001 rakennetun tiepenkereen, joka on toteutettu suunnitelmaan liitettyjen rakennepiirustusten mukaan, pysyttämiseen. Ahtolat ovat lausuneet, että tiepenkereen rakentaminen on tarpeen kulkutien saamiseksi heidän omistamassaan Tuppuraisen saaressa sijaitsevalle vapaa-ajanasunnolle. Ahtoloiden jäätyä eläkkeelle on vapaa-ajanasunnon käyttö lisääntynyt ja heillä on tarkoitus muuttaa pysyvästi saareen. Myös Ahtoloiden lapset ja lastenlapset viettävät siellä entistä enemmän aikaa. Ahtolat ovat hakeneet Nurmeksen kaupungilta lupaa rakennuksen käyt-
3 tötarkoituksen muuttamiselle vakinaiseksi asunnoksi, mutta hakemus on hylätty muun ohella sen vuoksi, että saareen ei ole luvallista tieyhteyttä. Aikaisempi kulkuyhteys veneellä tai vaihtoehtoisesti noin 150 m:n pituisen lankkusillan kautta ei enää täytä Ahtoloiden kulkutarpeita. Ahtolat ovat katsoneet, että tiepenkereen pysyttämisestä koituvat hyödyt ovat olennaisesti painavammat kuin sen ympäristölle mahdollisesti aiheuttamat vahingot. Tiepenkereen vaikutukset ympäristölle ovat vähäiset ja rajoittuvat hyvin pienelle alueelle. Niillä ei ole merkitystä yleiselle edulle. Tiepenger sijoittuu suurmaiseman rantaviivaan nähden suhteellisen suojaisesti eikä näy avoimille vesialueille päin. Salmi on matala ja veden virtaus siinä on aikaisemminkin ollut hyvin vähäistä. Tiepenkereeseen tehty halkaisijaltaan 80 cm:n suuruinen rumpu riittää turvaamaan vesien virtaaman. Pielisen-Kuokkastenjärven rantaosayleiskaavassa Tuppuraisen saari on varattu lomaasuntoalueeksi ja alue, jolle pengertie mantereella liittyy, maatalous- ja metsävaltaiseksi alueeksi. Yleiskaavan määräyksissä on kielletty luonnontilaisen rantaviivan muuttaminen ja siirtäminen kaivamalla, louhimalla tai pengertämällä. Ahtolat ovat katsoneet, että nämä määräykset eivät säätele tiepenkereen rakentamista. Ahtolat ovat vielä lausuneet, että he ovat erehtyneet tulkitsemaan ympäristölupaviraston 30.3.2000 antamaa päätöstä virheellisesti ja että erehtymisen mahdollisuus on ollut ilmeinen. Heille aiheutuisi asiassa huomattavan suuri taloudellinen vahinko, jos penger jouduttaisiin purkamaan, mitä ei voida pitää kohtuullisena. HAKEMUKSEN TIEDOKSIANTO Hakemus on vesilain 16 luvun 6, 7 ja 8 :n mukaisesti annettu kuuluttamalla tiedoksi. Muistutukset ja vaatimukset on tullut tehdä ympäristölupavirastolle viimeistään 26.6.2003. MUISTUTUS Pohjois-Karjalan ympäristökeskus on tehnyt hakemuksesta muistutuksen. Ympäristökeskus on vastustanut luvan myöntämistä.
4 Ympäristökeskus on lausunut, että pengertien johdosta saaren ympäristön luonnonolosuhteet muuttuvat hyvin haitallisesti. Kulkumahdollisuutta Tuppuraisen saareen voidaan kehittää saaren ominaisuudet huomioiden luonnonympäristölle ja vesimaisemalle vähemmän haitallisella tavalla. Kulku saareen on mahdollista järjestää kävelysillalla tai veneväylää parantamalla. Ympäristökeskus on alueen luonnonympäristölle aiheutuvia haittoja koskevien perustelujen osalta viitannut aiemmin antamiinsa muistutuksiin ja vastineeseen. Ympäristökeskus on muistutukseen liitetyssä, 14.12.2001 päivätyssä aikaisemmassa muistutuksessaan lausunut muun muassa, että penkereestä aiheutuu haittaa luonnonympäristölle, koska se turmelee pienen saaren luonnonympäristön, on ruma vesimaisemassa ja vähentää luonnon kauneutta ja ympäristön viihtyisyyttä. Pitkä ja massiivinen pengertie näkyy kauas. Se muuttaa olennaisesti vesistön osan ekologista tilaa ja estää veden vaihtuvuutta lisäten vesialueen liettymistä ja mataloitumista. Niinikään muistutukseen liitetyssä, 15.4.2002 päivätyssä valitukseen antamassaan vastineessa ympäristökeskus on muun muassa todennut, että kaavamääräyksetkin huomioon ottaen pengertien rakentamisesta aiheutuisi haitallisia seurauksia alueen luonnonympäristölle ja että rakentaminen vaikeuttaisi alueen kokonaisvaltaista suunnittelua ja rakentamista. SELITYS Ahtolat ovat muistutuksesta antamassaan selityksessä katsoneet, että ympäristökeskuksen vastustus perustuu näkemykseen, että tiepenkereiden rakentamista pieniin saariin tulee yleensä välttää. Kanta on virheellinen ja kansalaisen oikeusturvaa loukkaava. Ahtolat ovat edelleen katsoneet, että luvan myöntämisen edellytykset ovat olemassa. TARKASTUS Ympäristölupavirasto on toimittanut asiassa tarkastuksen 11.9.2003. Tarkastuksesta laadittu kertomus on liitetty asiakirjoihin.
5 MERKINTÄ Asiaa ratkaistaessa olivat käsillä kertoelmassa mainittujen ympäristölupaviraston päätösten perusteena olleet asiakirjat. YMPÄRISTÖLUPAVIRASTON RATKAISU Ympäristölupavirasto myöntää Raimo ja Sirkka Ahtolalle luvan Pieliseen mantereen ja Tuppuraisen saaren väliseen salmeen rakennetun tiepenkereen pysyttämiseen, Nurmeksen kaupungin Porosaaren kylässä. Hankkeesta ei ennalta arvioiden aiheudu korvattavia edunmenetyksiä. Lupamääräykset 1. Penkereen sijainti ilmenee ympäristölupavirastolle 24.4.2003 toimitetun hakemussuunnitelman liitteenä olevasta mittakaavassa 1:5000 olevasta kartasta ja sen rakenne saman hakemussuunnitelman liitteenä olevasta pituus- ja poikkileikkauspiirustuksesta. Tiepenkereessä on mainitusta pituusleikkauspiirustuksesta ilmenevä rumpu, jonka halkaisija on 80 cm. Rumpu on asennettava suunnitelmasta näkyvään pohjan korkeuteen N 60 + 92,87 m. Rummun päiden molemmin puolin pohja on perattava poistamalla penkereen rakentamisesta aiheutunut pohjan nousu ja liettymät. Tiepenkereen korkeus on tasossa N 60 + 94,70 m. 2. Tiepenkereen luiskat verhoillaan syöpymisen estämiseksi tarkoitukseen sopivalla kiviaineksella. Penger maisemoidaan pensasmaisilla istutuksilla. 3. Vielä tekemättä olevat viimeistelytyöt on tehtävä vuoden kuluessa siitä, kun tämä päätös on saanut lainvoiman.
6 Töiden valmistumisesta on 60 päivän kuluessa ilmoitettava kirjallisesti ympäristölupavirastolle, Pohjois-Karjalan ympäristökeskukselle ja Nurmeksen kaupungin ympäristönsuojeluviranomaiselle. 4. Tiepenger ja rumpu on pidettävä luvan edellyttämässä kunnossa. Ratkaisun perustelut Hanke on tarpeen Raimo ja Sirkka Ahtolan Tuppuraisen saaressa olevan vapaa-ajan asunnon käyttömahdollisuuksien parantamista varten. Ympäristölupaviraston tarkastuksella tehtyjen havaintojen perusteella penger sijoittuu mantereen ja Tuppuraisen saaren väliseen salmeen jokseenkin huomaamattomasti. Sitä on järveltä katsottuna vaikea havaita erityisesti salmessa olevan runsaan vesikasvillisuuden vuoksi. Penkereeseen tehty rumpu turvaa riittävän veden vaihtuvuuden salmessa, jossa salmen mataluuden ja runsaan kasvillisuuden vuoksi olisi muutoinkin mahdollista enintään vähäinen veden vaihtuvuus. Penkereestä ei aiheudu haittaa vesiliikenteelle, koska salmen mataluus rajoittaa luonnostaan veneellä kulkua salmen kautta. Näillä perusteilla ympäristölupavirasto katsoo, että penger ei sanottavasti loukkaa yleistä etua. Yksityisille eduille aiheutuvan haitan osalta ympäristölupavirasto toteaa ensinnä, että Porosaaren osakaskunta, jolle kysymyksessä oleva vesialue kuuluu, on 10.11.1999 päivätyllä asiakirjalla luovuttanut Ahtoloiden käyttöön hanketta varten tarvittavan vesialueen maksetuksi kuitattua korvausta vastaan. Sittemmin Porosaaren osakaskunta on 1.2.2002 yleisessä kokouksessa hyväksynyt luovutuksen ja todennut, että pengertiestä ei aiheudu maisemallista eikä muutakaan haittaa. Lisäksi ympäristölupavirasto toteaa, että penkereen molemmin puolin olevien tilojen omistajat eivät ole heille tässä asiassa Vaasan hallinto-oikeuden 10.2.2003 antama palautuspäätös huomioon ottaen varatusta tilaisuudesta huolimatta muistuttaneet. Näillä perusteilla yksityisillekin eduille aiheutuvaa haittaa voidaan pitää vähäisenä. Hankkeesta ei ennalta arvioiden aiheudu vesilain mukaan hyvitettäviä edunmenetyksiä.
7 Ympäristölupavirasto katsoo, että hanke ei vaikeuta 26.4.2001 hyväksytyn yleiskaavan toteuttamista. Paikallinen kaavoitusviranomainen Nurmeksen kaupunginhallitus ei sille varatusta tilaisuudesta huolimatta ole muistuttanut hankkeesta. Lainkohdat Vesilain 2 luvun 3, 4 ja 6 :n 1 momentti Maankäyttö- ja rakennuslaki 42 2 momentti Lausunto muistutuksista Ympäristölupavirasto katsoo, että hankkeesta ei aiheudu ympäristökeskuksen muistutuksessa väitetyssä määrin haittoja vesiluonnolle tai maisemalle penkereen edellä selostetun huomaamattoman maisemaan sijoittumisen vuoksi ja siksi, että penger on varustettu veden vaihtuvuuden turvaavalla rummulla. Lisäksi ympäristölupavirasto toteaa, että vesilain nojalla annettava lupapäätös on hankekohtainen eikä merkitse ennakkokannanottoa muihin hankkeisiin nähden. Tämän vuoksi muistutus hylätään. KÄSITTELYMAKSU Päätöksestä ei peritä käsittelymaksua, koska kysymyksessä on Vaasan hallinto-oikeuden ympäristölupavirastolle uudelleen käsiteltäväksi palauttama asia ja asiasta on jo peritty käsittelymaksu päätöksen 10/02/1 yhteydessä. Vesilain 21 luvun 9 (muut. 88/2000). Ympäristöministeriön asetus ympäristölupaviraston maksullisista suoritteista 4 3 momentti.
8 MUUTOKSENHAKU Päätökseen haetaan muutosta Vaasan hallinto-oikeudelta valittamalla. Asian käsittelystä perittävästä maksusta valitetaan samassa järjestyksessä kuin pääasiasta. Valitusaika päättyy keskiviikkona 29.9.2004. Muutosta tähän päätökseen saa hakea 1) se, jonka oikeutta tai etua asia saattaa koskea, 2) rekisteröity yhdistys tai säätiö, jonka tarkoituksena on ympäristön-, terveyden- tai luonnonsuojelun taikka asuinympäristön viihtyisyyden edistäminen ja jonka toimintaalueella toiminnan ympäristövaikutukset ilmenevät, 3) toiminnan sijaintikunta ja muu kunta, jonka alueella toiminnan ympäristövaikutukset ilmenevät, 4) alueellinen ympäristökeskus sekä toiminnan sijaintikunnan ja vaikutusalueen kunnan ympäristönsuojeluviranomainen ja 5) muu asiassa yleistä etua valvova viranomainen. Valitusosoitus liitteenä.
V A L I T U S O S O I T U S Liite päätökseen nro 77/04/2 Määräaika ja valitusmenettely Valituskirjelmän sisältö Määräaika valituksen tekemiseen on kolmekymmentä (30) päivää tämän päätöksen antamispäivästä sitä määräaikaan lukematta. Jos määräajan viimeinen päivä on pyhäpäivä, lauantai, itsenäisyyspäivä, vapunpäivä, jouluaatto tai juhannusaatto, valitusaika jatkuu vielä seuraavana arkipäivänä. Valituskirjelmä liitteineen on toimitettava Itä-Suomen ympäristölupaviraston kirjaamoon viimeistään 29.9.2004 ennen virka-ajan päättymistä. Käyntiosoite: Minna Canthin katu 64 B, Kuopio Postiosoite: PL 69, 70101 Kuopio Puhelin: (017) 243 511 Telekopio: (017) 243 665 Sähköposti: kirjaamo.isy@ymparisto.fi Virka-aika: klo 8.00-16.15 Valituksen lähettäminen postitse, telekopiona tai sähköpostina tapahtuu lähettäjän vastuulla. Valituskirjelmän on oltava perillä määräajan viimeisenä päivänä ennen virka-ajan päättymistä. Sähköisesti (telekopiona tai sähköpostina) toimitetun valituskirjelmän on oltava toimitettu niin, että se on käytettävissä vastaanottolaitteessa tai tietojärjestelmässä määräajan viimeisenä päivänä ennen virka-ajan päättymistä. Valituskirjelmässä, joka osoitetaan Vaasan hallinto-oikeudelle, on ilmoitettava - päätös, johon haetaan muutosta - miltä kohdin päätökseen haetaan muutosta - mitä muutoksia päätökseen vaaditaan tehtäväksi - perusteet, joilla muutosta vaaditaan. Valituskirjelmässä on ilmoitettava valittajan nimi ja kotikunta. Jos valittajan puhevaltaa käyttää hänen laillinen edustajansa tai asiamiehensä tai jos valituksen laatijana on joku muu henkilö, valituskirjelmässä on ilmoitettava myös tämän nimi ja kotikunta. Valituskirjelmässä on lisäksi ilmoitettava postiosoite, puhelinnumero ja mahdollinen sähköpostiosoite, joihin asiaa koskevat ilmoitukset valittajalle voidaan toimittaa. Valittajan, laillisen edustajan tai asiamiehen on allekirjoitettava valituskirjelmä. Valituskirjelmään on liitettävä Oikeudenkäyntimaksu - ne asiakirjat, joihin valittaja vetoaa vaatimuksensa tueksi, jollei niitä ole jo aikaisemmin toimitettu viranomaiselle - valtakirja, jos valittaja käyttää asiamiestä, tai toimitettaessa valitus sähköisesti selvitys asiamiehen toimivallasta. Valituskirjelmä liitteineen, lukuun ottamatta valtakirjaa, on toimitettava kaksin kappalein. Muutoksenhakuasian käsittelystä Vaasan hallinto-oikeudessa peritään muutoksenhakijalta oikeudenkäyntimaksua 80 euroa. Maksusta ja maksuvelvollisuudesta vapautuksesta eräissä tapauksissa on säädetty tuomioistuinten ja eräiden oikeushallintoviranomaisten suoritteista perittävistä maksuista annetussa laissa.