Itä-Suomen yliopisto Yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunta Kauppatieteiden laitos UUDISTUNEEN TILINTARKASTUSKERTOMUKSEN INFORMAATIOARVO SUOMALAISTEN TILINTARKASTAJIEN NÄKEMYKSIÄ Taloushallinto ja rahoitus Pro gradu tutkielma Joulukuu 2017 Niina Hirvonen
1 Tiivistelmä ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO Tiedekunta Yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunta Tekijä Niina Hirvonen Yksikkö Kauppatieteiden laitos Ohjaaja Mervi Niskanen Työn nimi (suomeksi ja englanniksi) Uudistuneen tilintarkastuskertomuksen informaatioarvo suomalaisten tilintarkastajien näkemyksiä (The Information Value of the New Auditor s Report Finnish Auditors opinions) Pääaine Työn laji Aika Sivuja Taloushallinto ja rahoitus Tilintarkastus Joulukuu 2017 68 Tiivistelmä Viimeaikainen tilintarkastusalalla käyty keskustelu ja tutkimus on kohdistunut tilintarkastuskertomuksen arvoon yritysten sidosryhmille. Tilinpäätöksen käyttäjät ovat ilmaisseet, ettei tilintarkastuskertomus enää vastaa heidän informaatiotarpeitaan. Tämän seurauksena tilintarkastuskertomus uudistui 31.12.2016 tai sen jälkeen päättyneiltä tilikausilta suoritetuissa tilintarkastuksissa. Keskeinen muutos uudistuneessa tilintarkastuskertomuksessa oli tilintarkastuksen kannalta keskeisten seikkojen (KAM) raportointivaatimus PIE-yhteisöjen tilintarkastuskertomuksissa. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää suomalaisten tilintarkastajien näkemyksiä uudistuneen tilintarkastuskertomuksen informaatioarvosta. Tutkimusaiheeseen liittyy keskeisesti tilintarkastuksen odotus- ja informaatiokuilu sekä tilintarkastuksen kannalta keskeisiin seikkoihin rinnastettavista raportointivaatimuksista Euroopassa ja Yhdysvalloissa tehty tutkimus, joita on käsitelty tutkimuksen teoriaosuudessa. Tutkimusmenetelmänä on laadullinen tutkimus, joka toteutettiin haastattelemalla kuutta tilintarkastajaa. Haastatteluihin valittiin ominaisuuksiltaan ja taustatiedoiltaan mahdollisimman erilaisia tilintarkastajia. Haastattelumuotona oli teemahaastattelu. Tutkimustulosten perusteella tilintarkastajat suhtautuvat pääosin myönteisesti tai neutraalisti uudistuneeseen tilintarkastuskertomukseen. Tilintarkastuksen kannalta keskeisten seikkojen katsotaan parantaneen tilintarkastuskertomuksen informaatioarvoa yrityksen sidosryhmien näkökulmasta. Muilla tilintarkastuskertomukseen tehdyillä uudistuksilla ei tämän tutkimuksen perusteella ollut olennaista vaikutusta informaatioarvoon. Avainsanat Tilintarkastuskertomus, tilintarkastuksen informaatioarvo, keskeiset seikat (KAM)
2 Abstract UNIVERSITY OF EASTERN FINLAND Faculty Faculty of Social Sciences and Business Studies Author Niina Hirvonen Department Business School Supervisor Mervi Niskanen Title The Information Value of the New Auditor s Report Finnish Auditors opinions Main subject Financial management and financing Level Auditing Date December 2017 Number of pages 68 Abstract Recent discussions and research in auditing has focused on the information value of the auditor s report to stakeholders. Financial statement users have expressed that the content of the auditor s report is not as useful or informative as it could be. As a result, the auditor s report was revised for the year ended December 31, 2016. Crucial change in the new auditor s report was mandatory regulation for communicating key audit matters (KAM) in public interest entities (PIE) auditor s reports. The main objective for this study is to examine Finnish auditors opinions concerning the information value of the new auditor s report. The earlier research related to the audit expectations gap, audit information gap and key audit matters or comparable in Europe and in United States constitute the theory part of this paper. The empirical part was conducted by interviewing six auditors. The interviews were executed as theme interview. The auditors interviewed were chosen by different features and background such as age, gender, work experience and employer, as possible. According to results of this study the Finnish auditors react mainly positively or neutrally to the new auditor s report. Auditors view that the key audit matters have enhanced the information value of the auditor s report from stakeholders point of view. Other revisions beside the KAMs did not have significant effect to information value based on this study. Key words Auditor s report, information value of the audit, key audit matters (KAM)
3 SISÄLLYSLUETTELO 1 JOHDANTO... 6 1.1 Tutkimuksen taustaa... 6 1.2 Tutkimuksen tavoite ja tutkimuskysymykset... 9 1.3 Tutkimusmenetelmät... 9 1.4 Tutkimuksen rakenne... 10 2 TILINTARKASTUKSEN ODOTUS- JA INFORMAATIOKUILUN KAVENTAMINEN... 11 2.1 Muutosehdotukset tilintarkastuskertomuksen informaatioarvon parantamiseksi... 11 2.2 Tilintarkastuksen odotuskuilu... 14 2.3 Tilintarkastuksen informaatiokuilu... 15 3 TILINTARKASTUSKERTOMUS JA SEN KESKEISET MUUTOKSET... 18 3.1 Tilintarkastuksen sääntely... 18 3.1.1 Kansallinen sääntely... 18 3.1.2 Kansainvälinen sääntely... 20 3.2 Tilintarkastuskertomuksen sisältö ja tarkoitus... 21 3.3 Keskeiset muutokset tilintarkastuskertomukseen... 24 3.3.1 Keskeiset seikat -kappale... 24 3.3.2 Rakenne ja sisältöasettelu... 28 3.3.3 Kielellinen ilmaisu... 30 3.4 Yhteenveto tutkimuksen empiirisessä osuudessa käsiteltävistä aiheista kirjallisuuden näkökulmasta... 31 4 AINEISTO JA TUTKIMUSMENETELMÄT... 34 4.1 Tutkimusmenetelmä... 34 4.1.1 Tutkimusmenetelmän valinta... 34 4.1.2 Tutkimusmenetelmän kuvaus ja haastattelukysymysten muodostaminen... 35 4.2 Haastattelujen toteutus... 36 4.2.1 Haastateltavien valinta ja taustatiedot... 36 4.2.2 Haastattelujen analysointi... 38 5 TULOKSET... 39 5.1 Uudistuneen tilintarkastuskertomuksen informaatioarvo... 39 5.1.1 Keskeisten seikkojen raportoinnin tuoma informaatioarvo ja ongelmat... 39 5.1.2 Muiden tilintarkastuskertomukseen tehtyjen muutosten tuoma informaatioarvo... 44 5.1.3 Informaatioarvon kasvattamistarve tulevaisuudessa... 45 5.2 Tilintarkastajien tyytyväisyys uudistuneeseen tilintarkastuskertomukseen... 47 5.2.1 Kielellinen ilmaisu ja ulkoasu... 47
4 5.2.2 Kokonaisuus... 49 5.2.3 Asiakkailta saadut kommentit... 51 5.3 Yhteenveto tuloksista... 51 6 JOHTOPÄÄTÖKSET... 55 7 LÄHTEET... 62 8 LIITTEET... 65 LIITE 1: LIITE 2: Suomen Tilintarkastajat ry:n malli yksittäisen osakeyhtiön tilintarkastuskertomuksesta (mukana rahoituslaskelma ja toimintakertomus) Haastattelukysymykset tilintarkastajille KUVIOLUETTELO KUVIO 1: Informaatiokuilu (IAASB 2011)
5 LYHENTEET IAASB IFAC PCAOB KAM CAM JOA ISA IFRS PIE (Internal Auditing and Assurance Standards Board): IFAC:in alaisuudessa toimiva kansainvälinen tilintarkastuslautakunta (International Federation of Accountants): Kansainvälinen tilintarkastajaliitto (Public Company Accounting Oversight Board): Yhdysvalloissa tilintarkastajien toimintaa valvova toimielin (Key Audit Matters): Tilintarkastuksen kannalta keskeiset seikat, jotka viestitään PIE-yhteisöjen tilintarkastuskertomuksissa (Critical Audit Matters): Tilintarkastuksen kannalta kriittiset seikat, jotka viestitään suurten yhtiöiden tilintarkastuskertomuksissa Yhdysvalloissa (Justification of Assessment): Tilintarkastajan johtopäätöksen keskeiset perusteet, jotka on raportoitu tilintarkastuskertomuksessa Ranskassa vuodesta 2003 alkaen (International Standard of Auditing): Kansainväliset tilintarkastusstandardit (International Financial Reporting Standards): Kansainväliset tilinpäätösstandardit (Public Interest Entities): Yleisen edun kannalta merkittävät yhteisöt, kuten pankki-, vakuutus- ja pörssiyhtiöt
6 1 JOHDANTO 1.1 Tutkimuksen taustaa Entistä kansainvälisempi ja haastavampi liiketaloudellinen ympäristö on korostanut luotettavan ja laadukkaan taloudellisen raportoinnin tärkeyttä. Tilintarkastusalalla viimeaikainen keskustelu ja tutkimus on kohdistunut tilintarkastuksesta tuotettavan raportoinnin eli pääasiassa tilintarkastuskertomuksen, arvoon yritysten sidosryhmien näkökulmasta. Osakkeenomistajat ja potentiaaliset sijoittajat tarvitsevat päätöksentekoonsa varmaa, relevanttia ja luotettavaa tietoa. Sidosryhmät ovat ilmaisseet, ettei tilintarkastuskertomus enää vastaa tilinpäätöstietojen käyttäjien informaatiotarpeita. Tutkimusten perusteella on havaittu, että tilintarkastuskertomuksen ainut merkityksellinen osa on tilintarkastajan lausuntokappale ja muilta osin tilintarkastuskertomus ei ole niin hyödyllinen ja informatiivinen kuin se voisi olla. (IFAC 2011.) Tilinpäätösten käyttäjät toivoisivat tarkempaa tietoa yrityksestä kokonaisuutena, etenkin yrityksen taloudelliseen raportointiin liittyvistä arvioista ja riskeistä sekä siitä, miten riskit on käsitelty. Lisäksi tilinpäätöksen käyttäjät haluaisivat lisätietoa tilintarkastuksen sisällöstä ja niistä tärkeimmistä osa-alueista, joihin tilintarkastusriski kohdistuu. Sidosryhmät toivovat, että nämä tiedot olisivat saatavilla joko suoraan yritykseltä itseltään tai tilintarkastajan raportoinnin välityksellä, tai molemmilta. Tätä edellä kuvattua sidosryhmien lisätietotarvetta kutsutaan tilintarkastuksen informaatiokuiluksi. Tilintarkastuksen odotuskuilulla puolestaan tarkoitetaan eroa sen välillä, mitä tilinpäätöksen käyttäjät tilintarkastukselta tai tilintarkastajalta odottavat verrattuna siihen, mitä tilintarkastus todellisuudessa on. Odotuskuilu saattaa koskea esimerkiksi tilinpäätöskäyttäjän uskoa siitä, miten tilintarkastaja havaitsee virheen taloudellisissa raporteissa verrattuna siihen, millaisia virheitä voimassa olevat tilintarkastusstandardit todellisuudessa vaativat tilintarkastajaa havaitsemaan. Tilintarkastuskertomuksen teknisen kielellisen ilmaisun ansiosta lukijat eivät pysty muodostamaan kokonaiskuvaa siitä, millaisia tarkastustoimenpiteitä tilintarkastuksessa on tehty. Näin ollen odotuskuilu jää myös sen välille, mitä tilintarkastuksessa on todellisuudessa tarkastettu ja mitä tilinpäätöksen käyttäjät olettavat tarkastetun. (IFAC 2011.) Tilintarkastuksen odotus- ja informaatiokuilu tilintarkastajien ja keskeisten sidosryhmien välillä on pääasiallinen tekijä muutostarpeen taustalla. Tilintarkastuskertomuksen laajentaminen tai sen viestinnällisen arvon kasvattaminen ei varsinaisesti ole uusi asia, sillä sitä on tutkittu ja siitä on keskusteltu paljon jo vuosikymmenen ajan (Cordos & Fülop 2015). Uudistaminen alkoi
7 virallisesti vuonna 2011, kun kansainvälinen tilintarkastuslautakunta IAASB julkaisi ensimmäisen ehdotuksensa tilintarkastuskertomuksen uudistamiseksi. Uudistusehdotukset olivat melko laajamittaisia ne koskivat niin tilintarkastuskertomuksen muotoa ja rakennetta, kuin viestimistä tilintarkastajan velvollisuuksista liittyen muuhun kuin tilinpäätökseen sisältyvään informaatioon ja viestimistä tilinpäätöksen tilintarkastuksen kannalta keskeisistä seikoista. (IFAC 2011.) Uudistunut tilintarkastuskertomus on annettu ensimmäistä kertaa tilikausilta, jotka päättyvät 31.12.2016 tai sen jälkeen. Keskeisimmän muutoksen uuteen tilintarkastuskertomukseen on pörssiyhtiöiden osalta tuonut uusi ISA 701-standardi, jonka sisältö koskee viestimistä tilintarkastuksen kannalta keskeisistä seikoista riippumattoman tilintarkastajan tilintarkastuskertomuksessa. Muut uuteen tilintarkastuskertomusmalliin tulleet muutokset liittyvät muun muassa tilintarkastajan velvollisuuksista kertoviin osuuksiin, tilintarkastuskertomuksen rakenteeseen, sisältöasetteluun ja kielellisiin ilmaisuihin. Lisäksi toimintakertomusta ei enää ole määritelty tilintarkastuksen kohteeksi. Euroopan ohella myös Yhdysvalloissa on käynnissä vastaavanlainen tilintarkastuskertomuksen uudistus. Yhdysvaltojen kongressin alla toimivan tilintarkastuslautakunnan PCAOB:n (Public Company Accounting Oversight Board) tarkoituksena on valvoa julkisten yritysten tilintarkastusta suojellakseen sijoittajia ja yleistä etua edistämällä informatiivisia, täsmällisiä ja riippumattomia tilintarkastuskertomuksia (PCAOB 2017). PCAOB on 1.6.2017 verkkosivuillaan julkaisemansa uutisen mukaan hyväksynyt uuden tilintarkastusstandardin, jonka mukaan tilintarkastajien tulee raportoida tilintarkastuskertomuksissaan tilintarkastuksen kannalta kriittiset seikat (Critical audit matters, CAMs). Tämän muutoksen ohella myös tilintarkastuskertomuksen muoto muuttui, ja tilintarkastuskertomukseen sisällytettäviksi tulivat myös tilintarkastajan aloitusvuosi kyseisen yhtiön tilintarkastajana sekä muut tiedot. Uutisen mukaan muutokset astuvat portaittain voimaan tilikausien 2017 2020 päättyviltä tilikausilta annettavissa tilintarkastuskertomuksissa. Kriittisten seikkojen raportointi tulee voimaan isojen yhtiöiden jälkeen myös kaikissa muissa tilintarkastettavissa yhtiöissä. (PCAOB 2017.) IAASB:n standardiuudistukset ja siten myös uudistunut tilintarkastuskertomus otettiin Suomessa käyttöön 31.12.2016 tai sen jälkeen päättyneiltä tilikausilta annettavissa tilintarkastuskertomuksissa, minkä vuoksi tutkimusaihe on Suomessa varsin uusi. Toisaalta uudistuksen myötä Suomeen voimaan tulleiden muutosten edellyttämiä tilintarkastajan uusia velvollisuuksia on ollut voimassa muualla maailmassa jo aikaisemmin. Yksi keskeinen muutos oli uuden tilintarkastusstandardin ISA 701 voimaantulo. Uusi ISA 701 -standardi käsittelee tilintarkasta-
8 jan velvollisuutta viestiä tilintarkastuksen kannalta keskeisistä seikoista (KAM) tilintarkastuskertomuksessa. Tilintarkastuksen kannalta keskeisistä seikoista raportoimisen tarkoituksena on lisätä tilintarkastuskertomuksen viestinnällistä arvoa parantamalla tilintarkastuksen läpinäkyvyyttä. (IAASB 2016, 775.) Uutta raportointivaatimusta vastaava tilintarkastuksen kannalta keskeisten seikkojen raportoiminen (Justification of Assessment, JOA) on ollut pakollista Ranskassa jo vuodesta 2003 lähtien. Toisaalta IAASB:n konsultaatiopaperi tilintarkastajan raportoinnin parantamisesta on julkaistu jo toukokuussa 2011, jolloin raportointivaatimuksiin liittyviä muutoksia on tutkittu jonkin verran jo ennen kuin ne ovat varsinaisesti tulleet voimaan. Lisäksi muutostarpeiden taustalla olevaa tilintarkastuksen odotus- ja informaatiokuilua on tutkittu jo vuosikymmeniä aikaisemmin. Tutkimusaiheeseen liittyy keskeisesti tilintarkastuksen odotus- ja informaatiokuilu sekä tilintarkastuksen kannalta keskeisiin seikkoihin rinnastettavista raportointivaatimuksista Euroopassa ja Yhdysvalloissa tehty tutkimus, joiden sisältöön perehdytään tarkemmin tutkimuksen kirjallisuusosuudessa kappaleissa 2 ja 3. Bédard ym. (2014) ovat tutkineet tilintarkastuksen kannalta keskeisten seikkojen raportoimisen (JOA) hyötyjä ja kustannuksia käyttäen aineistona ranskalaisten listayhtiöiden tilinpäätöksiä vuosilta 2000-2011. Bédard ym. (2016) ja Cordos & Fülöp (2015) ovat lisäksi myöhemmin tehneet tutkimusta siitä, sulkeutuuko tilintarkastuksen informaatiokuilu tilintarkastuslautakuntien esittämillä muutoksilla. Yhdysvalloissa tilintarkastuksessa keskeisten seikkojen raportointia tilintarkastuskertomuksessa vastaavat tilintarkastuksen kannalta kriittiset seikat (CAM). PCAOB on Yhdysvalloissa esittänyt, että muutokset astuisivat siellä voimaan vuosien 2017 2020 aikana. Tilintarkastuksen kannalta kriittisiä seikkoja ja niiden vaikutuksia tilintarkastajan velvollisuuksiin on tutkittu esimerkiksi Braselin ym. (2016) ja Gimbarin ym. (2016) toimesta. Olennaisin muutostarpeen taustalla ollut tekijä on ollut tilinpäätöksen käyttäjiltä lähtöisin oleva tarve saada enemmän tai erilaista informaatiota tilintarkastuskertomuksissa. Tällaisia eroja tilinpäätöksen käyttäjien tarpeiden tai odotusten ja ns. todellisen tilintarkastuksen tai tilintarkastuskertomuksen välillä kutsutaan odotus- ja informaatiokuiluksi. Tilintarkastuksen odotus- ja informaatiokuilusta on myös tehty useita tutkimuksia. Tähän liittyen esimerkiksi Ruhnke & Schmidtin (2014) Litjensin ym. (2015), Mockin ym. (2013), Simnett & Hugginsin (2014) sekä Grayn ym. (2011) tutkimuksia on käsitelty tutkimuksen varsinaisessa teoriaosuudessa tarkemmin.
9 1.2 Tutkimuksen tavoite ja tutkimuskysymykset Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää suomalaisten tilintarkastajien näkemyksiä 31.12.2016 tai sen jälkeen päättyneiltä tilikausilta annetusta, uudistuneesta tilintarkastuskertomuksesta. Tutkimuksen tarkoitus on keskittyä etenkin uudistuneen tilintarkastuskertomuksen informaatioarvoon osakkeenomistajien tai muiden tilinpäätöksen keskeisten käyttäjien näkökulmasta. Tutkimus toteutetaan käyttäen tutkimusmenetelmänä haastattelua. Tutkimustuloksia analysoidaan peilaten niitä aikaisemmista tutkimuksista saatuihin tuloksiin ja tilintarkastuskertomuksen muutoksen taustalla olleisiin tavoitteisiin. Keskeisiä tutkimuskysymyksiä on kolme: 1. Kasvoiko tilintarkastuskertomuksen informaatioarvo uudistumisen myötä? Johtuiko mahdollinen informaatioarvon kasvaminen tilintarkastuksen kannalta keskeisten seikkojen raportointimuutoksesta? 2. Pitäisikö tilintarkastuksen informaatioarvoa osakkeenomistajille lisätä vielä jollain muulla tavoin? 3. Mikä on suomalaisten tilintarkastajien näkemys uudistuneesta tilintarkastuskertomuksesta kokonaisuutena (kuten sen sisällöstä, rakenteesta ja kielellisestä ilmaisusta), onko se parempi kuin entinen? Kaikkien tutkimuskysymysten osalta pyritään myös arvioimaan sitä, eroavatko Big four yhtiöissä työskentelevien tilintarkastajien mielipiteet muiden tilintarkastajien mielipiteistä tai selittääkö jokin muu haastateltaviin tilintarkastajiin liittyvä ominaisuus (esim. työkokemus, ikä, sukupuoli) mahdollisia mielipide-eroja. Haastatteluihin pyritään löytämään 6-8 auktorisoitua tilintarkastajaa, jotka olisivat taustatiedoiltaan (ikä, työkokemus jne.) mahdollisimman erilaisia. Tavoitteena on, että noin puolet haastateltavista olisi tällä hetkellä tai aiemmin ollut mukana listayhtiöiden tarkastustiimeissä. Haastateltavia henkilöitä ei rajata alueellisesti. 1.3 Tutkimusmenetelmät Tutkimuksen empiirinen osuus toteutetaan laadullisena tutkimuksena. Laadullinen tutkimus soveltuu parhaiten sellaisiin tutkimuskohteisiin, joista ei ole paljoa tietoa, teorioita tai tutkimusta
10 ja ilmiöstä halutaan saada syvällinen näkemys. Haastattelutyyppi on teemahaastattelu, eli keskustelu käydään etukäteen mietityistä teemoista. Teemahaastattelun avulla tutkija pyrkii ymmärtämään ja samaan käsityksen tutkimuksen kohteena olevasta seikasta. (Kananen 2017, 33.) Aineisto kerätään todellisissa haastattelutilanteissa. Haastattelut voidaan toteuttaa joko kasvotusten tai puhelimitse. Tutkija nauhoittaa keskustelut. Haastateltavat on pyritty valitsemaan siten, että he ovat taustatiedoiltaan mahdollisimman erilaisia. Taustatietoina kysytään henkilön tämänhetkistä työnantajaa, ikää, koulutusta ja työkokemusvuosia. Kaikkien haastateltavien henkilöiden tulee olla auktorisoituja tilintarkastajia, ja ainakin osan on täytynyt olla mukana listayhtiöiden tarkastustiimeissä. Haastateltavat henkilöt on valittu sillä perusteella, että tutkimuksen tarkoituksena on selvittää juuri heidän näkemyksensä aiheesta. Jokaisesta haastattelutilanteesta kertynyt aineisto käsitellään ja tulkitaan yksilöllisesti. 1.4 Tutkimuksen rakenne Tutkimus rakentuu johdannon lisäksi viidestä pääkappaleesta. Kaksi ensimmäistä kappaletta muodostavat tutkimuksen teoreettisen viitekehyksen. Ensimmäisessä kappaleessa käsitellään tilintarkastuskertomuksen uudistuksen taustalla olevaa tilintarkastuksen odotus- ja informaatiokuilua sekä niistä tehtyä aikaisempaa tutkimusta. Samoin käsitellään tilintarkastuskertomuksen informaatioarvon parantamiseksi esitettyjä muutosehdotuksia ja sitä, mitä esitetyillä muutoksilla tavoitellaan. Toinen kappale käsittelee tilintarkastuskertomusta ja sen keskeisiä muutoksia. Kappaleen alussa esitellään tilintarkastuksen kansallinen ja kansainvälinen sääntely sen avaamiseksi, mitkä tahot sääntelevät suomalaisia tilintarkastajia koskevia velvollisuksia ja mikä taho määrää tilintarkastuskertomuksen sisällöstä. Lisäksi kappale sisältää esittelyn tilintarkastuskertomuksen sisällöstä ja tavoitteista. Lopuksi perehdytään tarkemmin siihen, millaisia muutoksia tilintarkastuskertomukseen on uudistuksen yhteydessä tehty. Teoreettisen viitekehyksen jälkeen kappaleessa neljä kuvataan tutkimusaineisto eli perustellaan haastateltavien henkilöiden valinta ja haastattelukysymykset sekä esitellään tutkimusmenetelmä sekä sen valintaan vaikuttaneet seikat ja perustelut. Viidennessä kappaleessa esitellään keskeiset tutkimustulokset jaoteltuna teemoittain. Tutkimuksen empiirisessä osuudessa tilintarkastuskertomuksen informaatioarvo on keskeisessä roolissa. Viimeisessä pääkappaleessa on johtopäätökset, jossa tutkimuksen empiriaa pyritään peilaamaan olemassa olevaan teoriaan. Lisäksi viimeisessä kappaleessa tuodaan esille tutkijan omia näkemyksiä tutkimustuloksista.
11 2 TILINTARKASTUKSEN ODOTUS- JA INFORMAATIOKUILUN KA- VENTAMINEN 2.1 Muutosehdotukset tilintarkastuskertomuksen informaatioarvon parantamiseksi Kansainvälinen tilintarkastuslautakunta IAASB on konsultaatiopapereissaan vuosina 2011 ja 2012 tuonut esille hyvin perusteellisesti, millaisia muutoksia se tilintarkastuskertomukseen esittää, ja miksi. Jälkimmäisessä, vuoden 2012 konsultaatiopaperissa tilintarkastuskertomukseen esitettäviä muutoksia on viisi. Ensimmäisenä on esitetty lisättäväksi lisätietoa sellaisista tilintarkastuksen kannalta keskeisistä seikoista, jotka tilintarkastaja on valinnut ammatilliseen harkintaansa perustuen. Tämän lisäyksen on katsottu olevan kaikkein tärkein muutos tilinpäätöksen käyttäjille tarkastetun tilinpäätöksen ja itse tilintarkastuksen ymmärtämiseksi. Tämä lisäys vaaditaan yleisen edun kannalta merkittävien yhteisöjen (PIE-yhteisöt), kuten pörssiyhtiöiden, tilintarkastuskertomuksiin. Tilintarkastaja voi harkintansa mukaan lisätä kyseisen kappaleen myös muiden kuin PIE-yhtiöiden tilintarkastuskertomuksiin. Toiseksi tilintarkastuskertomukseen on esitetty lisättäväksi tilintarkastajan johtopäätöstä siitä, onko yhtiön johdon käyttämä oletus toiminnan jatkuvuudesta laatiessaan tilinpäätöstä asianmukainen. Lisäksi tilintarkastajan tulee esittää tilintarkastuskertomuksessa johtopäätös myös siitä, onko tilintarkastuksessa havaittu sellaista epävarmuutta, jolla voi olla vaikutusta yhtiön kykyyn jatkaa toimintaansa. Kolmas muutos tilintarkastuskertomukseen on tilintarkastajan lausunto siitä, onko hän lukiessaan muuta informaatiota, kuten toimintakertomusta, havainnut tilinpäätöstietojen ja muun informaation välillä epäjohdonmukaisuuksia. Neljänneksi muutokseksi on nimetty tilintarkastuksen lausuntokappaleen ja muun yritystä koskevan informaation tuominen sijainnillisesti keskeisempään paikkaan tilintarkastuskertomusta. Viimeisenä muutoksena on muut lisäehdotukset, jotka edistävät suoritetun tilintarkastuksen läpinäkyvyyttä ja selkeyttävät tilintarkastajan, johdon ja hallintoelinten velvollisuuksia ISA-standardien mukaisessa tilintarkastuksessa. (IFAC 2012.) Muutosten avulla pyritään moniin hyötyihin. IAASB:n näkemyksen mukaan tilintarkastuskertomuksen uudistamisella tulee olla arvoa sen lukijoille. Tilinpäätöksen käyttäjät toivovat tilintarkastajan lisäävän heidän ymmärrystään yhä monimutkaisempiin tilinpäätösraportteihin. Lisäksi tarvitaan lisää läpinäkyvyyttä tilinpäätöksiin sisältyviin, tilintarkastuksen kannalta keskeisiin seikkoihin sekä tilintarkastustyön suorittamiseen ISA-standardien mukaan. Johdon, hallintoelinten ja tilintarkastajan velvollisuudet tulee pitää selkeästi erillään. Tilintarkastusstandardien säätäminen kansallisella tasolla tulee säilyttää ja uudistettu tilintarkastuskertomusstandardi
12 täytyy soveltua kaikille yrityksille. (IFAC 2012.) Chenin ym. (2013) mukaan PIE-yhtiöille annettavien tilintarkastuskertomusten ei tulisi sisältää ylimääräisiä osioita vaan tilintarkastuskertomus tulisi olla kaikille yhtiöille samanlainen. Näkemystä on perusteltu sillä, että PIE-yhtiö ei ole määritelmältään maailmanlaajuinen ja erilaisille yhtiöille annetut erilaiset tilintarkastuskertomukset voivat aiheuttaa sekaannuksia joidenkin tilinpäätösten käyttäjien keskuudessa. (Chen ym. 2013.) Bédard ym. (2016) ovat tutkineet, tukeeko tämänhetkinen akateeminen tutkimus muutosten tekemistä tilintarkastusstandardeihin. Tutkimuksen keskeisenä kysymyksenä on ollut selvittää, missä määrin tilintarkastusstandardeihin esitetyt muutokset tulevat sulkemaan informaatiokuilua. Tilintarkastuksen kannalta keskeisten seikkojen raportoiminen on selkeästi se keino, jolla pyritään vastaamaan tilinpäätöksen käyttäjän tarpeisiin saada tilintarkastajalta lisää tietoa tilinpäätöksestä, tilintarkastuksesta ja tilintarkastajasta ja se on siten keskeinen keino myös informaatiokuilun pienentämiseksi. Aiheesta on tehty laajasti tutkimusta muun muassa liittyen siihen, miten keskeisten seikkojen raportointi todella vaikuttaa tilinpäätöksen käyttäjien päätöksentekoon ja vaikuttaako keskeisten seikkojen raportointi toissijaisesti tilinpäätöksen käyttäjien päätöksentekoon sitä kautta, että vastuukäsitykset selkeytyvät. Valtaosa tutkimuksesta on tullut siihen johtopäätökseen, että keskeisten seikkojen raportointi ei olennaisesti kasvata tilintarkastuksen arvoa. Tällaiseen lopputulokseen ovat päätyneet muun muassa Brasel ym. (2014), Brown ym. (2014), Christensen ym. (2014), Gimbar ym. (2014), Sirois ym. (2014) ja Bédard ym. (2014). Simnett & Huggins (2014) ovat lisäksi todenneet IAASB:lle tekemässään kommentissa, että tilintarkastusstandardien muuttamiselle on merkittävä, mutta kaksijakoinen tuki osakkeenomistajien keskuudessa osa osakkeenomistajista ei ole ollut innoissaan muutoksista, kun taas osa haluaisi tilintarkastuskertomukseen vielä esitettyjä enemmän lisäyksiä. (Bédard ym. 2016.) Simnettin & Hugginsin (2014) tutkimus keskittyy Bédardin ym. (2016) tutkimuksen tavoin selvittämään, missä määrin informaatio-, odotus- tai kommunikaatiokuilu voisi sulkeutua IAASB:n esittämien standardimuutosten johdosta. Samoin tutkimus pyrkii vastaamaan siihen, muuttuuko muutosehdotusten saama tuen määrä sen mukaan millainen osakkeenomistajaryhmä vastaa. Kommunikaatiokuilu on Mockin ym. (2013) tunnistama termi odotus- ja informaatiokuilun ohella, joka kuvastaa eroa sen välillä, mitä tilinpäätöksen käyttäjät ymmärtävät verrattuna siihen, mitä tilintarkastaja viestii. Tutkimuksessa on verrattu osakkeenomistajien vastauksia IAASB:n muutosehdotukseen tilintarkastuskertomuksen parantamiseksi. Osakkeen-
13 omistajien mukaan tilinpäätösten käyttäjät tukevat tiettyjä IAASB:n muutoksia, kuten tilintarkastajan kommentteja, toiminnan jatkuvuuteen liittyvää informaatiota ja informaatiota tilintarkastajan tekemistä arvioista ja tarkastusprosessista. Tutkimustulokset ovat linjassa Mockin ym. (2013) löydösten kanssa. (Simnett & Huggins, 2014.) Chen ym. (2013) ovat kirjoittaneet kommentin IAASB:n vuonna 2012 julkaisemaan ehdotukseen tilintarkastuskertomuksen uudistuksista. Kommentin mukaan valtaosa tilintarkastuskertomuksista on puhtaita, ja aiemman tutkimuksen mukaan toiminnan jatkuvuutta koskevat lausunnot ovat olleet ainoita, jotka ovat sijoittajien näkökulmasta informatiivisia, koska toiminnan jatkuvuus -lausunnoilla on vaikusta yrityksen arvostukseen. Esitettyihin uudistuksiin liittyy useita ongelmia, joista keskeisimpiä on muun muassa se, että lisäinformaation sisällyttämisvaatimus tilintarkastuskertomukseen aiheuttaa aina riskin siitä, että informaatiota annetaan liikaa. Syynä liiallisen informaation antamiseen voi olla esimerkiksi tarve suojella itseään oikeustapauksilta silloin, kun tilintarkastaja ei ole täysin varma pitäisikö jokin seikka tuoda esiin tilintarkastuskertomuksessa. Näin ollen on erittäin olennaista, että vaadittu lisäinformaatio määritellään ja rajataan jollakin keinolla eikä määrittely jäisi ainoastaan tilintarkastajan harkinnan varaan. Liika informaatio voi pahimmassa tapauksessa jopa vähentää tilintarkastuskertomuksen relevanttiutta ja informaatioarvoa. Toinen merkittävä huomioitava seikka muutosehdotuksissa on se, että on hiukan epäselvää, onko informaatioarvon kannalta tarkoituksenmukaista raportoida kaikki hallintoelinten kanssa keskustellut tilintarkastusriskit, koska ne yhtiöstä riippuen vaihtelevat merkittävästi. Lisäksi informaatioarvon kannalta olisi tärkeää keskittyä sellaisiin riskeihin, joilla voi olla vaikutusta yrityksen arvostamiseen taikka muuhun sijoittajan kannalta olennaiseen asiaan. IAASB:n ehdotus toiminnan jatkuvuus -lausunnosta olisi selkeästi hyödyllinen, mutta sen odotettavissa olevat kustannukset tulisivat ylittämään siitä saatavan hyödyn ja lisäksi se kasvattaisi väärintulkinnan mahdollisuutta niin paljon, että se voisi jopa vahingoittaa sijoittajia. (Chen ym. 2013.) Mockin ym. (2013) mukaan sellaisen informaation, joka käy jo ilmi tilinpäätöksestä tai muista lähteistä, lisääminen tilintarkastuskertomukseen ei anna lisäarvoa vaan ainoastaan uudella informaatiolla on arvoa käyttäjille. Keskeisten seikkojen raportointiin liittyvät huolenaiheet koskevat muun muassa sitä, että ajan kuluessa vastuukysymykset voivat johtaa vain mahdollisimman harvojen keskeisten seikkojen raportointiin tai päinvastoin keskeisiin seikkoihin voidaan sisällyttää pitkä lista turhiakin seikkoja. Lisäksi hyvin teknisen kielellisen ilmaisun johdosta keskeiset seikat eivät välttämättä ole helposti ymmärrettävissä. Tämä taas voi johtaa siihen, että tarvitaan ylimääräistä raportointia
14 selvittämään näitä seikkoja, mikä puolestaan voi johtaa siihen, että koko tilintarkastuskertomuksesta tulee tulkinnanvarainen ja siitä aiheutuu lisäkustannuksia kyseenalaisin hyödyin. (Bédard ym. 2014.) 2.2 Tilintarkastuksen odotuskuilu Tilintarkastuskertomuksen muutostarve on lähtenyt liikkeelle ennen kaikkea tilintarkastuksen odotus- ja informaatiokuilusta. Tilintarkastuksen odotuskuilu tarkoittaa laajimmassa merkityksessään eroa tilinpäätöksen käyttäjien tilintarkastajaan ja tilintarkastukseen kohdistamista odotuksista verrattuna siihen, mitä tilintarkastus todellisuudessa tarkoittaa. Väärinymmärryksiä liittyy esimerkiksi tilintarkastuksen laajuuteen, tavoitteisiin ja luontaisiin rajoitteisiin kuten tilintarkastajan kykyyn havaita tilinpäätökseen sisältyvä tahallinen virhe tai siihen, pitäisikö tilintarkastajan havaita kyseinen virhe tilintarkastusstandardien näkökulmasta. Tilintarkastuskertomuksen kuvatessa aina vakiomuotoisesti tilintarkastajan työskentelyä, tilinpäätöksen käyttäjä ei myöskään kykene muodostamaan kuvaa siitä, mitä kyseisessä tilintarkastuksessa on oikeastaan tehty. Aikaisempi tutkimus osoittaa, että tilintarkastuskertomuksen kommunikointiarvo vaikuttaa myös tilintarkastuksen laatuun. Tilintarkastuskertomus ei ole sisältänyt informaatiota tilintarkastajan tekemistä tarkastustoimenpiteistä, joiden avulla tilinpäätöksen käyttäjä voisi arvioida tilintarkastuksen laatua. Nämä seikat osoittavat, että tilintarkastuskertomuksen täytyy kehittyä, jotta se vastaisi paremmin sen käyttäjien tarpeisiin. (IFAC 2011, 7.) Tilintarkastuksen odotuskuilu tulee ongelmalliseksi tilintarkastajan näkökulmasta silloin, kun yhtiö ajautuu kriisiin, ja huomio kiinnittyy tilintarkastajan rooliin (Mock ym. 2013). Ruhnke & Schmidt (2014) ovat myös todenneet, että tilintarkastuksen odotuskuilu ohjaa tilintarkastuskertomuksen muutosta. Tutkimuksessa analysoitiin odotuskuilun syitä sekä ehdotettujen muutosten vaikutusta nykyiseen tilintarkastajia koskevaan lainsäädäntöön. Saksassa toteutettuun kyselytutkimukseen perustuen havaittiin, että yleisöllä on liioiteltuja odotuksia tilintarkastajien velvollisuuksista. Yksi odotuskuilun syy havaittiin olevan myös yleisön vaikeus määrittää tilintarkastuksen suorittamiseen kuuluvia toimenpiteitä tai puuttuvia toimenpiteitä. Tutkimuksen mukaan tilintarkastuksen odotuskuilu on pysyvä ilmiö, joka muodostuu yhteiskunnallisista näkökohdista ja muuttuvista tilinpäätösvaatimuksista kuten myös niihin liittyvistä epävarmuustekijöistä. Tutkimustulosten mukaan tilintarkastuksen antaman varmistuksen tasosta informoiminen kaventaisi odotuskuilua. (Ruhnke & Schmidt 2014.)
15 Litjens ym. (2015) ovat Alankomaissa toteutetussa tutkimuksessaan tulleet siihen tulokseen, että tilintarkastuksen odotuskuilussa on kysymys klassisesta agenttiongelmasta, jossa eri osapuolet haluavat eri asioita. Osakkeenomistajat haluavat maksimoida osakkeensa arvon, rahoittajat haluavat minimoida oman riskinsä, johto ei halua tilintarkastajan tuovan esiin arkaluonteista tietoa ja tilintarkastaja haluaa minimoida oman riskinsä. Tutkijoiden mukaan odotuskuilua voidaan kaventaa ainoastaan rahoittajien tarpeiden tyydyttämiseksi, eivätkä nyt esitetyt muutokset tule pienentämään rahoittajien odotuskuilua. Tulosten mukaan lisätietojen antaminen kertomuksessa ei pienennä odotuskuilua rahoittajien näkökulmasta, koska he haluavat käytännönläheisempää tietoa, kun taas tilintarkastuskertomukseen on määrä tulla lisätietoa lähinnä tarkastuksessa noudatettavien standardien sisällöistä. (Litjens ym. 2015.) Useat aikaisemmat tutkimukset osoittavat, että odotuskuilu on todellinen, ja että se on merkittävä. Tilinpäätöksen käyttäjille, sen laatijoille tai edes tilintarkastajille ei ole myöskään täysin selvää, mitä vakiomuotoisella tilintarkastuskertomuksella halutaan viestiä ja millaisen varmuustason tilintarkastuskertomus antaa. (Gray ym. 2011.) Useat aikaisemmat kokemusperäiset tutkimukset Yhdysvalloissa ja Australiassa ovat osoittaneet, että laajennettu tilintarkastuskertomus lisää lukijoiden ymmärrystä tilintarkastuksen tarkoituksesta sekä johdon ja tilintarkastajan velvollisuuksista tilinpäätöksestä, mutta samalla osallistujat ovat ajatelleet, että tilintarkastajan vastuu on vähentynyt aiempaan verrattuna. Laajennettu tilintarkastuskertomus ei ole sen lisäksi vaikuttanut osallistujien käsitykseen siitä, miten todennäköisesti tilintarkastaja havaitsee virheitä. Aikaisempi tutkimus on edelleen osoittanut, että laajennettu tilintarkastuskertomus pienentää tilintarkastuksen odotuskuilua tilintarkastusprosessiin liittyen, mutta kasvattaa kuilua joillakin toisilla osa-alueilla. (Mock ym. 2013.) 2.3 Tilintarkastuksen informaatiokuilu Informaatiokuilu merkitsee sitä, että tilinpäätöksestä ja tilintarkastuskertomuksesta saatava tieto ei ole riittävää tilinpäätöksen käyttäjille heidän päätöksentekonsa tueksi. Tilinpäätöksen käyttäjät kaipaavat enemmän informaatiota itse yrityksestä, etenkin tärkeistä yrityksen tilinpäätökseen liittyvistä riskeistä ja niiden käsittelystä sekä itse tilintarkastuksesta, etenkin keskeisistä tilintarkastusriskeistä. Tilinpäätösten käyttäjien mukaan informaatiokuilua voidaan kaventaa lisäämällä tarvittavia tietoja tilintarkastuskertomukseen. Lisätietoa on tehdyn tutkimuksen mukaan esitetty lisättäväksi esimerkiksi tilintarkastajan tunnistamista toiminnallisista riskeistä ja
16 tilintarkastusriskeistä, tavanomaisesta poikkeavista tai muuttuneista tilinpäätöskäytänteistä, tärkeimmistä tarkastuksen kohteista ja riskinhallinnasta. (IFAC 2011, 8.) Alla kuviossa 1 on esitetty IAASB:n malli tilintarkastuksen informaatiokuilusta. KUVIO 1: Informaatiokuilu (IAASB 2011) Informaatiokuilulla on yhteys sellaiseen yritystä ja suoritettua tilintarkastusta koskevaan tietoon, jota tilintarkastaja ei anna tilintarkastuskertomuksessaan. Uusi keskeisten seikkojen viestiminen tilintarkastuskertomuksessa voi selkeästi antaa tilinpäätösten lukijoille heidän toivomaansa lisätietoa keskeisistä tilinpäätöskäytänteistä, liiketoimintaan liittyvistä riskeistä ja tilintarkastusriskistä. Tilintarkastajilla on mahdollisuus käyttää harkintaa raportoimiensa keskeisten seikkojen määrässä ja laajuudessa, ja siksi keskeisten seikkojen raportoinnin vaikutusta tilintarkastuksen informaatiokuilun pienentymiseen tai sulkeutumiseen ei voida täysin määritellä. Pitkäaikaisin kokemus keskeisten seikkojen raportoinnista on Ranskasta, jossa tehty tutkimus osoittaa, että keskeisten seikkojen viestinnällinen arvo tilintarkastuksessa on pienentynyt ajan saatossa eikä siitä, että keskeisten seikkojen raportointi olisi kaventanut tilintarkastuksen informaatiokuilua, ole mitään todisteita. Lisäksi siitä, miten hyvin tilinpäätöksen lukijat oikeastaan ymmärtävät keskeisten seikkojen kuvauksia, on sekalaisia löydöksiä samoin kuin muutosten aiheuttamista tahattomista seurauksistakin. (Bédard ym. 2016.)
17 Muu informaatio ei ole tilintarkastusstandardien muutoksen jälkeen enää tilintarkastuksen kohteena vaan uusien standardien mukaan tilintarkastajan tulee ainoastaan lukea muu informaatio ja arvioida, onko se olennaisesti ristiriidassa tilinpäätösinformaation kanssa. IAASB:n muutosehdotuksessa on korostettu sitä, että tilintarkastuskertomuksesta tulee käydä ilmi, ettei muuna informaationa annettua tietoa ole tarkastettu. Tämä muutos on ristiriidassa tilinpäätöksen käyttäjien toiveisiin nähden, sillä he haluavat juuri varmistuksen muun informaation oikeellisuudesta eikä vain havaituista epäjohdonmukaisuuksista. Näihin seikkoihin perustuen myöskään muuta informaatiota koskeva standardimuutos ei kavenna informaatiokuilua. (Bédard ym. 2016.) Tilintarkastuskertomukseen on esitetty lisättäväksi tilintarkastajan johtopäätös siitä, onko yhtiön johdon käyttämä oletus toiminnan jatkuvuudesta laatiessaan tilinpäätöstä asianmukainen. Lisäksi tilintarkastajan tulee esittää tilintarkastuskertomuksessa johtopäätös myös siitä, onko tilintarkastuksessa havaittu sellaista epävarmuutta, jolla voi olla vaikutusta yhtiön kykyyn jatkaa toimintaansa. Useat tutkimukset ovat pystyneet osoittamaan yhteyden entisen toiminnan jatkuvuus -kappaleen sisältävän tilintarkastuskertomuksen ja tilintarkastuskertomuksen hyödyllisyyden välillä, mutta osaa tutkimuksista, kuten Bédard ym. (2016), voidaan soveltaa myös uudenmallisen tilintarkastuskertomuksen kohdalla. Lisätiedon antaminen johdon ja tilintarkastajan vastuista liittyen toiminnan jatkuvuuden arviointiin voi auttaa ymmärtämään informaatiokuilun molemmat puolet, mutta osapuolten velvollisuuksien listaaminen ei riitä täyttämään osakkeenomistajan tiedontarvetta eikä siten myöskään kavenna informaatiokuilua. Moni osakkeenomistaja haluaa täsmällisen lausunnon siitä, onko johdon oletus laatia tilinpäätös toiminnan jatkuvuutta soveltaen asianmukaista kyseisessä tapauksessa vai ei. Tilintarkastajan tulee ISA 570.16:n mukaan arvioida johdon suunnitelmia tulevista toimenpiteistä, jotka liittyvät sen tekemään arvioon toiminnan jatkuvuudesta, sekä arvioida, parantaako näiden suunnitelmien toteutunut lopputulos todennäköisesti tilannetta ja ovatko johdon suunnitelmat kyseisissä olosuhteissa toteuttamiskelpoisia. Tilintarkastaja ei kuitenkaan viesti tilintarkastuskertomuksessa näitä läpikäymiään suunnitelmia, joten informaatiokuilu ei sulkeudu. (Bédard ym. 2016.)
18 3 TILINTARKASTUSKERTOMUS JA SEN KESKEISET MUUTOKSET 3.1 Tilintarkastuksen sääntely 3.1.1 Kansallinen sääntely Tilintarkastajan keskeisin tehtävä on antaa varmennus siitä, että yrityksen laatimat ja esittämät taloudelliset tiedot ovat luotettavia. Tilintarkastajan tehtävät perustuvat tilintarkastuslakiin (1141/2015), joka on Suomessa keskeisin tilintarkastusta ja tilintarkastajia koskeva sääntely. (Horsmanheimo & Steiner 2017, 23-27.) Tilintarkastuslaissa säädetään tilintarkastusvelvollisuudesta, tilintarkastuksen sisällöstä ja raportoinnista, tilintarkastajaa koskevista vaatimuksista, kuten riippumattomuudesta ja hyvästä tilintarkastustavasta, tilintarkastajan hyväksymisedellytyksistä, valvonnasta ja seuraamuksista. Tilintarkastuslain ohella tilintarkastusta ja tilintarkastajia sääntelevät myös valtioneuvoston säätämät asetukset, Euroopan yhteisöjen säädökset eli direktiivit, joista keskeisimmät EU:n tilintarkastusdirektiivi ja tilintarkastusasetus. Tilintarkastustyöhön liittyy keskeisesti myös Suomen kirjanpitolaki, yhteisö- ja verolait sekä EU:n tilinpäätösdirektiivit. Vaatimus hyvän tilintarkastustavan noudattamisesta perustuu tilintarkastuslakiin. Hyvä tilintarkastustapa on keskeinen tilintarkastajan toimintaa ohjaava normisto, joka ulottuu kaikkiin tilintarkastajan tehtäviin niin lakisääteisiin tilintarkastuksiin kuin muihin sopimuksiin perustuviin tehtäviin. (Horsmainheimo &Steiner 2017, 158.) Hyvän tilintarkastustavan keskeisenä lähteenä toimii Kansainväliset tilintarkastusalan standardit -teos. Teos käsittää tilintarkastusalan standardit, jotka puolestaan sisältävät perusperiaatteita ja keskeisiä menettelytapoja sekä niihin liittyvää soveltamisohjeistusta (IAASB 2016, 18). ISA 200:3 -standardin mukaan tilintarkastuksen tarkoituksena on lisätä aiottujen käyttäjien luottamusta tilinpäätökseen. Tämä tarkoitus saavutetaan standardin mukaan antamalla lausunto siitä, antaako tilinpäätös oikean ja riittävän kuvan sovellettavan tilinpäätösnormiston nojalla. Tilintarkastajan on mahdollista antaa tällainen lausunto, kun tilintarkastus on ISA-standardien ja relevanttien eettisten vaatimustenmukaisesti suoritettu. (IAASB 2016, 84.) Kansainvälisten tilintarkastusalan standardien ohella hyvän tilintarkastustavan lähteitä ovat myös lait ja asetukset, havainnot huolellisten ammattihenkilöiden yleisistä toimintatavoista, valvontaelinten päätökset ja kannanotot sekä alan ammattikirjallisuus. Hyvän tavan mukainen normi muodostuu siten, että huolelliset ammattihenkilöt yleisesti
19 toimivat tietyllä tavalla. Toisaalta tilannekohtainen tarkastelu hyvän tilintarkastustavan tulkinnassa on usein tarpeen. Ammattieettisten periaatteiden noudattaminen on osa hyvää tilintarkastustapaa. Tilintarkastuslain mukaan tilintarkastajan on noudatettava ammattieettisiä periaatteita suorittamalla tehtävänsä ammattitaitoisesti, rehellisesti, objektiivisesti ammatillinen kriittisyys säilyttäen sekä toimien huolellisesti yleinen etu huomioiden. Ammattieettisistä periaatteista säädetään tilintarkastuslain ohella myös kansainvälisesti IFAC:n alla toimivan eettisen toimikunnan (IESBA) toimesta. IESBA:n säännökset poikkeavat vain vähän tilintarkastuslain ammattieettisistä periaatteista. (Horsmanheimo & Steiner 2017, 160-163.) Tilintarkastajien valvonnasta vastaa Patentti- ja rekisterihallituksen (PRH) alla toimiva tilintarkastusvalvonta. Tilintarkastusvalvonnan vastuulla on päättää tilintarkastajien ja tilintarkastusyhteisöjen hyväksymisestä ja lakkauttamisesta, rekisteröinnistä sekä tilintarkastajien ammattitaidon ja toiminnan valvonnasta. Lisäksi tilintarkastusvalvonta vastaa tilintarkastuksen laadunvalvonnasta ja ohjauksesta sekä näiden kehittämisestä. Tilintarkastuslain mukainen tilintarkastuslautakunta on yksi osa tilintarkastusvalvontaa. Tilintarkastuslautakunnan ratkaisuvastuu koskee tilintarkastuslaissa tarkoitettuja asioita, jotka liittyvät tilintarkastuksen yleiseen ohjaukseen ja kehittämiseen, hallinnollisen seuraamuksen määräämiseen tilintarkastajalle tai tilintarkastusvalvonnan päätöksen oikaisuvaatimukseen. Tilintarkastuslautakuntaan kuuluu puheenjohtajan ja varapuheenjohtajan lisäksi 5-8 jäsentä ja sen asettaa valtioneuvosto kolmeksi vuodeksi kerrallaan. (Horsmanheimo & Steiner 2017, 70-71.) Tilintarkastusvalvonta perustuu osittain EU-sääntelyyn, ja valvonnan keinot vastaavat muiden länsimaiden valvontajärjestelmiä. Länsimaissa valvontajärjestelmät ovat yleensä riskiperusteisia, jolloin valvontaviranomainen määrittelee valvontakohteet riskiarvioiden perusteella. Valvonnassa on kaksi päälinjaa, laaduntarkastukset ja tutkinta eli tilintarkastajan toiminnan tutkiminen jälkikäteen yksittäistapauksissa. Tilintarkastusvalvonnan kanssa yhteistyötä tekevät tarkoituksenmukaisissa asioissa muut viranomaiset sekä Finanssivalvonta. (Horsmanheimo & Steiner 2017, 73-75.) Suomen Tilintarkastajat ry:llä ei ole lainsäädännössä tunnustettua virallista asemaa, mutta sillä on tärkeä asema ammatillisena yhdistyksenä. Jäsenyys yhdistyksessä on vapaaehtoista, mutta useimmat suomalaiset tilintarkastajat kuuluvat yhdistykseen. Suomen Tilintarkastajat ry toimii tilintarkastuksen ja hyvän tilintarkastustavan edistäjänä, kehittää jäsentensä ammattitaitoa ja tilintarkastustoiminnan laatua sekä edistää jäsentensä yhteistoimintaa. Yhdistys harjoittaa tiedotus-, koulutus-, julkaisu- ja virkistystoimintaa, antaa lausuntoja ja valvoo jäsentensä toimintaa. Suomen Tilintarkastajat ry on vastannut tilintarkastajajärjestöjen kattojärjestö IFAC:n laatimien standardien kääntämisestä, soveltamisesta ja julkaisemisesta. Yhdistyksen julkaisema
20 Kansainväliset tilintarkastusalan standardit -teos on Suomessa keskeinen hyvän tilintarkastustavan lähde. Lisäksi tilintarkastuskertomukset ja muut tilintarkastajan raportit ovat käytännössä Suomen Tilintarkastajat ry:n julkaisemien mallien mukaisia. (Horsmanheimo & Steiner 2017, 82-83.) 3.1.2 Kansainvälinen sääntely Tilintarkastusta koskevat säännökset tulevat monilta osin kansainvälisiltä tahoilta. Säännöksistä osa on kansallisia kuten edellä kappaleessa 3.1.1 on kuvattu, mutta merkittävä osa sääntelystä on globaalia. Suomea koskevat kansainväliset säännökset tulevat pääasiassa EU-tahoilta. Euroopan yhteisöjä säännellään ensisijaisesti Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien sekä EU:n asetusten kautta. Siten myös Suomen tilintarkastus- ja kirjanpitolainsäädäntöön ovat keskeisesti vaikuttaneet Euroopan yhteisöjen tilintarkastus- ja tilinpäätösdirektiivit. EU:n tilintarkastusdirektiivi on tilintarkastuksen kannalta tärkein Euroopan yhteisöjen säädös, ja sen pääasiallinen sisältö koskee tilintarkastajien hyväksymisvaatimuksia ja muita vaatimuksia, kuten riippumattomuutta, hyvää mainetta, jatkuvaa koulutusta, sovellettavia standardeja ja ammattieettisiä periaatteita sekä tilintarkastusalan valvontaan ja viranomaistoimintaan liittyviä vaatimuksia. (Horsmanheimo & Steiner 2017, 128.) Tämän tutkimuksen kannalta merkittävä säädös on myös asetus yleisen edun kannalta merkittävien yhteisöjen tilintarkastuksesta, eli PIE-yhteisöjen tilintarkastuksesta, joka on merkinnyt muutoksia myös Suomen tilintarkastuslainsäädäntöön (Horsmanheimo & Steiner 2017, 138). IFAC on tilintarkastajajärjestöjen kansainvälinen kattojärjestö, joka on Suomessa noudatettavan hyvän tilintarkastustavan ja noudatettujen tilintarkastuskäytäntöjen kannalta merkittävä organisaatio. IFAC:lla on tällä hetkellä jäsenjärjestöjä 130 valtiossa. IFAC julkaisee säännöllisesti ohjeita, jotka sisältävät muun muassa eettiset säännöt ja kansainväliset laadunvalvontastandardit. IFAC:in alla toimiva yksi keskeinen komitea, IAASB, laatii kansainväliset ISAstandardit, joita sovelletaan myös Suomessa lakisääteiseen tilintarkastukseen. IAASB laatii ja julkaisee puolestaan kansainväliset IFRS-standardit, joita tulee noudattaa kaikki sellaiset yritykset, joiden arvopapereita on kaupankäynnin kohteena Euroopan unionin jäsenvaltioiden säännellyillä markkinoilla. EU:ssa sovellettaviksi hyväksytyt standardit ja tulkinnat julkaistaan kaikilla EU:n virallisilla kielillä. Suomessa Suomen Tilintarkastajat ry julkaisee IFRS-standar-
21 dien suomenkielisen käännöksen. IFAC:n alla toimii lukuisia muitakin komiteoita, jotka laativat lukuisia muitakin standardeja ja ohjeistuksia laskentatoimen ammattilaisille, mutta tässä kohtaa esitellään vain tilintarkastuksen kannalta kaikkein keskeisimmät tahot. (Horsmanheimo & Steiner 2017, 85-86.) Eurooppalaisilla yrityksillä on paljon liiketoimintaa yhdysvaltalaisten yritysten kanssa, ja siksi myös viranomaisten välinen yhteistyö on aktiivista. Yhdysvalloissa yrityksillä ei ole yleistä tilintarkastusvelvollisuutta, mutta arvopaperimarkkinoilla toimivien yritysten, jotka kuuluvat SEC:n (Securities and Exchange Commissions) valvontaan, on oltava tilintarkastaja. Yhdysvalloissa tilintarkastusalaa valvova elin on PCAOB eli Public Company Accounting Oversight Board. (Horsmanheimo & Steiner 2017, 109-110.) 3.2 Tilintarkastuskertomuksen sisältö ja tarkoitus Tilintarkastuskertomus on tärkein kirjanpidon, tilinpäätöksen ja hallinnon tarkastuksesta saatu raportti, jossa tilintarkastaja raportoi tarkastuksen tuloksista. Tilintarkastuslaki asettaa tiettyjä vaatimuksia tilintarkastuskertomuksen sisällölle, kuten ne asiat, joista tilintarkastajan on kertomuksessaan lausuttava. Tilintarkastuslain 3. luvun 5 :n mukaan tilintarkastuskertomus on vakiomuotoinen, ehdollinen tai kielteinen. Myös huomautuksen antamisesta tilintarkastuskertomuksessa säädetään tilintarkastuslaissa. (Horsmanheimo & Steiner 2017, 368.) Tilintarkastuskertomuksen muoto ja yksityiskohtainen sisältö määräytyvät hyvän tilintarkastustavan ja tilintarkastusstandardien perusteella. ISA 700-standardi koskee tilintarkastuskertomuksen sisältöä. Kyseinen standardi uudistettiin samalla kun tilintarkastuskertomus uudistui. Uudistetun 700-standardin mukaan tilintarkastuskertomus sisältää otsikon, vastaanottajan, tilintarkastajan lausunnon, lausunnon perustelut, tilinpäätöstä koskevat johdon ja tilintarkastajan velvollisuudet, toimeksiannosta vastuullisen henkilön nimen, tilintarkastajan allekirjoituksen, osoitteen ja tilintarkastuskertomuksen antamispäivän. Silloin kuin ne soveltuvat, tilintarkastuskertomus sisältää lisäksi mahdollisen lausunnon toiminnan jatkuvuudesta, tilintarkastuksen kannalta keskeiset seikat sekä muuta informaatiota koskevan kappaleen ja muut raportointivelvoitteet. (IAASB 2016.) Tilintarkastuskertomusta kritisoidaan siitä, että se nähdään ns. hyväksytty / hylätty -raporttina. Tilintarkastuskertomuksen muoto ja kielellinen ilmaisu ovat sellaisia, että lukija voi helposti
22 erottaa vakiomuotoisen, ns. puhtaan lausunnon mukautetusta. Tilintarkastuskertomuksen välittämä viesti hyväksytty/hylätty -suorituksen viestimisen ohella on ollut viime vuosien keskustelussa keskeinen aihe. Aikaisemman tutkimuksen mukaan tilintarkastusprosessiin voivat vaikuttaa hallittavissa olevat asiat, kuten esimerkiksi tarkastusevidenssin järjestys ja kyseisen tarkastusta tekevän tilintarkastajan ominaisuudet. Tilintarkastuskertomuksella nähtiin olevan symbolinen arvo. (Church ym. 2008.) Tilintarkastuskertomus annetaan vakiomuotoisena eli muodollisesti ja sisällöllisesti tiettyä kaavaa noudattaen silloin kun tilintarkastus on voitu suorittaa hyvän tilintarkastustavan mukaisesti eikä tarkastuksessa ole ilmennyt mitään sellaista, joka antaisi aihetta poiketa vakiomuotoisesta kaavasta. Vakiomuotoiselle tilintarkastuskertomukselle on useita edellytyksiä, kuten tarkastuskohteen tilinpäätöksen antama oikea ja riittävä kuva yhtiön toiminnan tuloksesta ja taloudellisesta tilanteesta. Käytännössä tämä merkitsee, ettei tilinpäätös saa sisältää olennaisia virheitä. Tilinpäätöksen tulee lisäksi täyttää kaikki lakisääteiset vaatimukset. Edellytyksenä on edelleen, ettei huomauttamiselle, lisätiedon antamiselle tai toiminnan jatkuvuutta koskevan epävarmuuden esille tuomiselle ole tilintarkastuskertomuksessa ole syytä. Mikäli yhtiö on laatinut toimintakertomuksen, vakiomuotoisen tilintarkastuskertomuksen edellytyksenä on myös, että tilinpäätöksen ja toimintakertomuksen tiedot ovat yhdenmukaisia, toimintakertomus on laadittu sen laatimiseen sovellettavien säännösten mukaisesti eikä tilintarkastaja ole lukiessaan havainnut toimintakertomuksessa olennaista virhettä. (Horsmanheimo & Steiner 2017, 372.) Tilintarkastuskertomuksen mukauttamisella tarkoitetaan kaikkia tilanteita, joissa yksikin tilintarkastuskertomuksen sisältämistä lausunnoista tai lausumista ei ole vakiomuotoinen. Samoin tilintarkastuskertomus on mukautettu, jos tilintarkastuskertomus sisältää huomautuksen, lisätiedon tai tiedon toiminnan jatkuvuuteen liittyvistä seikoista. (Horsmanheimo & Steiner 2017, 373.) Tilintarkastuskertomukseen sisältyvä huomautus koskee yleensä yhteisön vastuuvelvollisen laiminlyöntiä, josta saattaa seurata vahingonkorvausvelvollisuus tai vastuuvelvollisen laki- tai yhtiöjärjestysrikkomusta. Lisätiedolla tarkoitetaan tiettyä seikkaa painottavaa lisätietoa, jolloin kysymyksessä oleva seikka on esitetty asianmukaisesti tilinpäätöksessä, mutta se on niin tärkeä, että se on perustavanlaatuinen käyttäjien tilinpäätöksestä muodostaman käsityksen kannalta. Lisätiedolla voidaan myös tarkoittaa muuta seikkaa koskevaa lisätietoa, jolloin puolestaan halutaan kiinnittää huomiota mihin tahansa muuhun seikkaan, joka on relevantti käyttäjien tilintarkastuksesta, tilintarkastajan velvollisuuksista tai tilintarkastuskertomuksesta muodostaman käsityksen kannalta. (Suomen Tilintarkastajat ry 2016, 87.)