Kaukolan pohjavesialueen suojelusuunnitelma

EHDOTUS Salon kaupunki 721/11.00.00.01/2015 Kaukolan pohjavesialueen suojelusuunnitelma Pia Lindholm 28.8.2015 Salon kaupunki

1 Kaukolan pohjavesialueelle laaditun suojelusuunnitelman sisältö Sisällys 1 Johdanto... 3 2 Suojelusuunnitelman tavoitteet... 5 2.1 Suojelusuunnitelmiin liittyvä lainsäädäntö... 5 3 Yleistä pohjavesimuodostumista ja pohjavedestä... 7 4 Suojelusuunnitelma-alue... 9 4.1 Geologia ja hydrogeologia... 9 4.2 Vedenottamot ja vedenlaatu... 9 4.3 Vedenottoalueet ja ohjeelliset suojavyöhykkeet... 11 5 Suunnitelma-alueella olevat riskitekijät, niiden sijainti ja toimenpidesuositukset... 13 5.1 Asutus... 13 5.1.1 Jätevesi, putkistot ja viemäröinti... 14 5.1.2 Öljysäiliöt... 21 5.1.3 Maalämpöjärjestelmät... 24 5.2 Maa-ainesten otto... 27 5.2.1 Kotitarveottaminen... 27 5.2.2 SOKKA-hanke... 28 5.3 Muuntajat... 32 5.4 Maatalous... 36 5.4.1 Peltoviljely... 37 5.4.2 Karjatalous... 37 5.5 Metsätalous... 38 5.6 Liikenne ja tienpito... 41 5.6.1 Kuljetukset sekä käyttötiheydet ja -määrät... 43 5.7 Teollisuus ja yritystoiminta... 44 5.8 Pilaantuneet maa-alueet... 45 5.9 Roskaantuminen ja vanhat kaatopaikat... 47 6 Pohjaveden laadun valvonta ja seuranta... 49 6.1 Raakaveden laadun tarkkailu... 49 7 Pohjavesimuodostumista suoraan riippuvaisten pintavesi- ja maaekosysteemien selvitykset... 51

2 8 Varautuminen kriisitilanteisiin ja toimenpiteet vahinkotapauksissa... 52 8.1. Vesihuoltolaitoksen valmiussuunnitelma... 52 8.2. Kemikaalionnettomuudet... 52 9 Pohjavesialueiden ja suojelutoimenpiteiden huomioiminen kaavoituksessa... 53 10 Yhteenveto suojelusuunnitelman toimenpidesuosituksista Kaukolan pohjavesialueella... 56 11 Suunnitelman ylläpito ja toteuttaminen... 58 Lähteet... 59 Liitteet... 61 Liite 1. Pohjaveden suojelun kannalta keskeistä lainsäädäntöä Liite 2. Salon kaupungin ohjeita pohjavesialueita koskien Liite 3. Muurlan Isonummen ja Kaukolan pohjavesikortti

3 1 Johdanto Pohjaveden suojelusuunnitelma on ohjeellinen työkalu pohjavesivarojen suojelun ja pohjavesialueiden maankäytön yhteensovittamisessa. Suunnitelmaa tehtäessä kartoitetaan suunnitelma-alueen pohjavettä mahdollisesti vaarantavat toiminnot ja esitetään tarvittavat toimenpidesuositukset pohjaveden suojelemiseksi ja sen hyvän tilan turvaamiseksi myös jatkossa. Suomessa luonnontilainen pohjavesi on pääsääntöisesti hyvänlaatuista, mutta pohjavesimuodostumat ovat herkkiä pilaantumiselle. Salon kaupungin alueella sijaitsee yhteensä 78 pohjavesialuetta, jotka on luokiteltu vedenhankintaa varten tärkeiksi tai veden hankintaan soveltuviksi pohjavesialueiksi. Salon pohjavesialueilla on noin 70 vedenottamoa. Salon vedenhankinta perustuu alueen pohjavesien käyttöön. Salossa on käytössä kolmisenkymmentä pohjavedenottamoa, joista vesi pumpataan kulutukseen. Talousveden laatu täyttää Euroopan Unionin direktiiviin perustuvan sosiaali- ja terveysministeriön asetuksen (Nro 461/ 2000) määräykset. Vuoden 2015 hankkeessa laadittiin suojelusuunnitelma viidelle pohjavesialueelle, jotka olivat Isonummi (Muurla), Kaukola (Muurla), Kirkonkylä (Kisko), Mustamäki (Halikko) ja Ylhäinen-Kärkkä (Salo). Kaikki nämä alueet on luokiteltu I-luokan pohjavesialueiksi. Salon alueen kallioperä koostuu pääosin graniittisista ja suprakrustisista, voimakkaasti metamorfoituneista kivilajeista. Salon alueen maaperä koostuu luoteessa Kuusjoen, Perttelin ja Halikon alueella pääosin hienoainespitoisista pelloista ja kumpuilevista kallio- ja moreenimäistä. Alueella on pieniä katkonaisia harjujaksoja. Salon alueen lounaisosaa hallitsee lounais-koillissuunnassa kulkeva III Salpausselän reunamuodostuma. Salon kaupungin alueella suurimmat uhat pohjavedelle aiheutuvat öljysäiliöistä, viemäröintiin kuulumattomista jätevesistä, pilaantuneista maista sekä (vanhoista) maaainesten ottamisalueista. Muita alueen pohjavettä uhkaavia tekijöitä ovat muun muassa teollisuus, hautausmaat, maatalous ja tieliikenne. Vuoden 2015 pohjavesien suojelusuunnitelmahankkeessa laadittiin suojelusuunnitelma viidelle pohjavesialueelle, jotka olivat Kirkonkylä (Kisko), Mustamäki (Halikko), Isonummi (Muurla), Kaukola (Muurla) ja Ylhäinen-Kärkkä (Salo). Kaikki nämä alueet on luokiteltu I luokan pohjavesialueiksi. Hankkeen aikana tehtiin maastokartoituksia kaikilla alueilla sekä vesinäytteenotto Kiskon Kirkonkylän pohjavesialueelta. Maastokäynneillä kartoitettiin pohjavedelle riskiä aiheuttavia tekijöitä ja toimintoja. Vesinäytteenoton tarkoitus Kirkonkylän pohjavesialueella oli päivittää tietoja pohjaveden laadusta ja samalla tarkistaa pohjaveden soveltuvuutta talousvedeksi. Maastokäynnit tehtiin 10.6. (Kisko), 23.6. (Isonummi, Kaukola, Mustamäki) ja 24.6. (Ylhäinen-Kärkkä). Vesinäytteet otettiin 16.6.2015. Hankkeen alkamisesta tiedotettiin Salon kaupungin kotisivuilla. Tiedote oli nähtävillä 24.4. 30.6.2015 Salon kaupungin ilmoitustaululla ja sähköisellä ilmoitustaululla. Lisäksi

4 tiedote suojelusuunnitelmahankkeesta julkaistiin 24.4.2015 Salon Seudun Sanomissa. Suojelusuunnitelmaehdotukset olivat nähtävillä 31.8. 30.9.2015. Lausunnot pyydettiin Etelä-Suomen aluehallintovirastolta ja Varsinais-Suomen ELY-keskukselta. Pohjaveden suojelusuunnitelman laatimiseen tarvittavien taustatietojen kerääminen aloitettiin kartoittamalla pohjavesialueilla sijaitsevien asuin- ja yrityskiinteistöjen lämmitysjärjestelmät sekä erityisesti käytössä olevat ja käytöstä poistetut öljysäiliöt. Kaukolan pohjavesialueelle lähetettiin postitse kyselyitä 51 kpl toukokuun 2015 alussa. Kysely lähettiin alueella sijaitseville asuin- ja yrityskäytössä oleville kiinteistöille. Vastauksia saatiin 39 kpl. Kaikille pohjavesialueille vuoden 2015 hankkeessa lähetetyt kyselyt vastausmäärineen on esitettynä taulukossa 1. Taulukko 1. Riskikartoituskyselyt pohjavesialueittain. Pohjavesialue Lähetetyt kyselyt (kpl) Saadut (kpl) vastaukset Vastausprosentti Isonummi 9 6 67 % Kaukola 51 39 76 % Kirkonkylä (Kisko) 36 23 64 % Mustamäki 94 62 66 % Ylhäinen-Kärkkä 195 111 57 % Yhteensä 385 241 63 % Suojelusuunnitelman on laatinut Pia Lindholm Turun yliopiston maantieteen ja geologian laitokselta ja se on toteutettu yhteistyössä Salon kaupungin ja Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen kanssa. Suunnitelmaa ohjanneen työryhmän kokoonpano on esitetty alla. Ossi Hussi, Varsinais-Suomen pelastuslaitos, Salon yksikkö Markus Kukkonen, Salon kaupunki, kaupunkisuunnittelu Hillevi Lehto, Salon kaupunki, ympäristönsuojelu Kirsti Lepistö, Salon kaupunki, maaseutupalvelut Erika Liesegang, Varsinais-Suomen ELY-keskus Sami Saari, Salon kaupunki, ympäristöterveydenhuolto Sanna-Liisa Suojasto, Varsinais-Suomen ELY-keskus Eila Varjo, Turun yliopisto, maantieteen ja geologian laitos Kalle Virtanen, Salon kaupunki, Liikelaitos Salon Vesi

5 2 Suojelusuunnitelman tavoitteet Pohjavesiä suojellaan, koska halutaan säilyttää luonnontilaiset pohjavedet entisellään ja estää ihmistoimintaa heikentämästä pohjavesien laatua. Pohjaveden suojelusuunnitelmien tarkoituksena ovat pohjavesialueiden suojelun tehostaminen kuvaamalla mm. riskitekijät ja toimenpide-ehdotukset riskien poistamiseksi sekä vedenottamoiden suoja-alueiden rajausten tarkistus tai rajausten laatiminen, jos suoja-aluerajauksia ei ennestään ole. Lisäksi tavoitteena on toimintaohjeiden laatiminen vahinko- ja vaaratilanteiden varalta sekä pohjavesialueelta olemassa olevien tietojen päivittäminen ja puuttuvien tietojen koonti yhteen. Pohjavesialueiden suojelusuunnitelmahankkeen tavoitteena olikin koota pohjavesialueen tiedot yhteen suojelusuunnitelma-asiakirjaan, jolloin suojelusuunnitelmien käytettävyys ja hyöty esimerkiksi maankäytön suunnittelussa ja kaavoituksessa helpottuu. Pohjavesien suojelun tavoitteena on myös kaikkien uusien riskien välttäminen ja olemassa olevien riskien minimointi, rajoittamatta kuitenkaan tarpeettomasti muuta maankäyttöä. Suojelusuunnitelman tarkoitus on toimia ohjeena esimerkiksi viranomaisvalvonnassa, maankäytön suunnittelussa sekä lupahakemusten käsittelyssä. Pohjavesitietoja hyödyntävät muun muassa ympäristönsuojelu-, rakennus-, kaavoitus-, maa-aineslupa- ja terveydensuojeluviranomaiset ja vesihuoltolaitokset mutta myös pohjavesialueiden asukkaat ja toiminnanharjoittajat. Suojelusuunnitelmassa on havainnollistavia karttoja riskitoimintojen laadusta ja sijainneista. 2.1 Suojelusuunnitelmiin liittyvä lainsäädäntö Pohjavesien suojelua kansallisesti ohjaavat pääasiassa ympäristönsuojelulaki (527/2014) sekä vesilaki (587/2011). Merkittävimmät osat suojelun kannalta ovat pohjavesien pilaamiskielto sekä ympäristönsuojelulain ja vesilain mukainen lupajärjestelmä. Valtioneuvoston asetus ympäristönsuojelusta (713/2014) määrää tarvittavista/selvitettävistä tiedoista vedenhankintaan soveltuvalle pohjavesialueelle sijoittuvan toiminnan lupahakemuksessa. Pohjaveden pilaamiskielto: ympäristönsuojelulain 2 luvun 17 :ssä määrätään, että ainetta, energiaa tai pieneliöitä ei saa panna, päästää tai johtaa sellaiseen paikkaan tai käsitellä siten, että tärkeillä tai muilla vedenhankintakäyttöön soveltuvilla pohjavesialueilla pohjavesi kävisi terveydelle vaaralliseksi tai sen laatu muutoin olennaisesti huonontuisi. Myöskään toisen kiinteistöllä olevaa pohjavettä ei saa tehdä terveydelle vaaralliseksi tai kelpaamattomaksi tarkoitukseen, johon sitä voitaisiin käyttää, eikä tehtävä toimenpide saa vaikuttaa pohjaveden laatuun muutoin loukaten yleistä tai toisen yksityistä etua.

6 Vesilain tavoitteena on edistää, järjestää ja sovittaa yhteen vesivarojen ja vesiympäristön käyttöä niin, että se on yhteiskunnallisesti, taloudellisesti ja ekologisesti kestävää; ehkäistä ja vähentää vedestä ja vesiympäristön käytöstä aiheutuvia haittoja; ja parantaa vesivarojen ja vesiympäristön tilaa. Vesilain luvuissa 3 ja 4 säädetään luvanvaraisista vesitaloushankkeista, pohjaveden ottamisesta ja vedenottamoiden suoja-alueista. Lain mukaan ilman aluehallintoviraston lupaa ei saa käyttää pohjavettä tai ryhtyä pohjaveden ottamista tarkoittavaan toimeen siten, että siitä pohjaveden laadun tai määrän muuttumisen vuoksi voi aiheutua jonkin pohjavettä ottavan laitoksen vedensaannin vaikeutuminen; tärkeän tai muun vedenhankintakäyttöön soveltuvan pohjavesiesiintymän antoisuuden olennainen vähentyminen tai sen hyväksikäyttämismahdollisuuden muu huonontuminen taikka toisen kiinteistöllä talousveden saannin vaikeutuminen. Suoja-alue voidaan määrätä, jos alueen käyttöä on tarpeen rajoittaa veden laadun tai pohjavesiesiintymän antoisuuden turvaamiseksi, mutta suoja-aluetta ei kuitenkaan saa määrätä laajemmaksi kuin on välttämätöntä. Maa-aineslain (555/1981) tavoitteena on maa-ainesten otto ympäristön kestävää kehitystä tukevalla tavalla. Lain 3 :n mukaan maa-ainesten ottamisesta ei saa aiheutua esimerkiksi tärkeän tai muun vedenhankintakäyttöön soveltuvan pohjavesialueen veden laadun tai antoisuuden vaarantumista, jollei siihen ole satu vesilain mukaista lupaa. Euroopan unionin tasolla vesiensuojelua ohjataan vesipolitiikan puitedirektiivin (2000/60/EY) avulla. Suomessa direktiivi on toimeenpantu lailla vesienhoidon järjestämisestä (1299/2004). Yleisenä tavoitteena oli pohjavesien osalta pohjavesien hyvän tilan saavuttaminen vuoteen 2015 mennessä. Vesienhoitolain tavoitteiden saavuttamiseksi tarvittavat uusimmat toimenpiteet on koottu vesienhoitosuunnitelmaehdotuksiksi vuosille 2016 2021. Lounais-Suomi kuuluu Kokemäenjoen Saaristomeren Selkämeren vesienhoitoalueeseen. Lounais-Suomen pohjavesiensuojelun ongelmista sekä niiden ratkaisukeinoista on esitetty yhteinen näkemys ehdotuksessa Lounais-Suomen pohjavesien toimenpideohjelmaksi vuosille 2016 2021. Toimenpiteet eivät ole vesienhoitolain nojalla suoraan julkishallintoa tai yksittäisiä toiminnanharjoittajia velvoittavia, mutta lupamenettelyissä tulee huomioida, mitä vesienhoitosuunnitelmassa on esitetty toiminnan vaikutusalueen vesien tilaan ja käyttöön liittyvistä seikoista. Lakia vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä päivitettiin 2014 lisäämällä lakiin uusi luku, 2 a (1263/2014), jossa muutettiin muun muassa pohjavesialueiden luokittelua ja ohjeistettiin suojelusuunnitelmien sisältöä. Valtioneuvoston asetus talousjätevesien käsittelystä vesihuoltolaitosten viemäriverkostojen ulkopuolisilla alueilla (209/2011, ns. hajajätevesiasetus) astui voimaan 15.3.2011. Asetus edellytti jätevesien käsittelyn tehostamista alun perin 15.3.2016 mennessä, mutta valtioneuvosto pidensi 26.3.2015 siirtymämääräaikaa kahdella vuodella 15.3.2018 asti. Asetuksen tavoitteena on vähentää haja-asutuksen jätevesien haitallisia vaikutuksia vesistöihin ja pohjaveteen. Asetuksen velvoitteet koskevat pääsääntöisesti kaikkia viemäröintiin liittämättömiä kiinteistöjä. Jätevesien käsittelystä ja

7 johtamisesta pohjavesialueilla on annettu tarkempia määräyksiä Salon kaupungin ympäristönsuojelumääräyksissä. Pohjaveden suojeluun liittyviä säännöksiä sisältyy lisäksi maankäyttö- ja rakennuslakiin, terveydensuojelulakiin, jätelakiin ja kemikaalilakiin sekä öljyvahinkojen torjuntalainsäädäntöön. Näiden ohella pohjaveden suojelua käsitellään myös valtioneuvoston asettamissa valtakunnallisissa alueidenkäyttötavoitteissa sekä lainsäädäntöä täydentävissä valtioneuvoston periaatepäätöksissä. Pohjaveden suojelun kannalta keskeiset säädökset on lueteltu liitteessä 1. 3 Yleistä pohjavesimuodostumista ja pohjavedestä Pohjavesialueiden rajaus perustuu maaperän- ja kallioperän hydrogeologisiin piirteisiin. Aluetta rajatessa otetaan huomioon pohjavesiesiintymäalueen maalajikoostumus, maalajin vedenläpäisevyys sekä alueen yhtenäinen hydraulinen laajuus. Pohjavesialueen raja osoittaa aluetta, joka vaikuttaa pohjaveden muodostumiseen ja laatuun. Lisäksi pohjavesialueen sisälle rajataan muodostumisalue eli hyvin vettä läpäisevän alueen raja. Muodostumisalueen maaperän vedenläpäisevyys vastaa vähintään hienohiekan vedenläpäisevyyttä. Pohjavesiä muodostuu eniten mannerjäätikön sulamisvaiheessa syntyneissä jäätikköjokimuodostumissa, kuten harjuissa, deltoissa sekä reuna- ja saumamuodostumissa. Salon alueella yksi tärkeimmistä vedenhankinta-alueista on III Salpausselän reunamuodostuma, jolla sijaitsee useita pohjavesialueita. Vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annettuun lakiin (1299/2004) lisättiin uusi luku 2 a (1263/2014), jonka mukaan aiemman kolmen pohjavesiluokan sijaan edellytetään pohjavesialueet nykyisin luokiteltavan kahteen luokkaan sen mukaan, miten ne soveltuvat vedenhankintaan ja millainen suojelutarve niillä on. Uusi luokittelu (taulukko 2) korvaa aiemmat I, II ja III luokat, joihin kuuluvia alueita tarkastellaan uudelleen niiden sijoittamiseksi uusiin luokkiin. Edelleen käytössä oleva luokka III, eli muut pohjavesialueet, poistetaan kokonaan ja siihen kuuluneet alueet luokitellaan 1- tai 2-luokkaan riippuen siitä, miten alue soveltuu vedenhankintaan. Laissa säädetään myös pohjavesialueista, joista pintavesi- tai maaekosysteemit ovat suoraan riippuvaisia. Näitä pohjavesialueita koskien otetaan käyttöön uusi E-luokka. Pohjavedestä riippuvaisia ekosysteemejä ovat esimerkiksi lähteet, lähdepurot ja -lammet. Lisäksi laissa on säännökset pohjavesialueen suojelusuunnitelman sisällöstä ja valmistelusta.

8 Tässä työssä olevista pohjavesialueista kerrotaan vielä vanhan luokituksen mukaisesti I luokan pohjavesialueina. ELY-keskukset tarkistavat pohjavesialueiden luokituksen uuden luokituksen mukaiseksi, mutta pohjavesiluokkien muutosaikataulua ei ole määrätty laissa. Taulukko 2. Uuden pohjavesiluokittelun määritelmät. Pohjavesialueiden uusi luokittelu: 1-luokka vedenhankinnan kannalta tärkeät pohjavesialueet; vettä käytetään tai on tarkoitus käyttää yhdyskunnan vedenhankintaan taikka talousvetenä enemmän kuin keskimäärin 10 kuutiometriä vuorokaudessa tai yli viidenkymmenen ihmisen tarpeisiin 2-luokka muut vedenhankintaan soveltuvat pohjavesialueet; pohjaveden antoisuuden ja muiden ominaisuuksiensa perusteella soveltuu 1 kohdassa tarkoitettuun käyttöön E-luokka Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen luokittelemat pohjavesialueet, joiden pohjavedestä pintavesi- tai maaekosysteemi on suoraan riippuvainen (esimerkiksi lähde, lähdepuro tai lähdelampi); kuuluvat myös joko luokkaan 1 tai 2

9 4 Suojelusuunnitelma-alue Kaukolan pohjavesialue (0250108) on luokiteltu I luokan pohjavesialueeksi. Pohjavesialuetta ei ole määritelty riskialueeksi tai selvityskohteeksi. Pohjavesialue on esitetty kartassa 1. Pohjaveden määrällinen tila on hyvä silloin, kun keskimääräinen vuotuinen vedenotto pohjavesimuodostumasta ei ylitä muodostuvan uuden pohjaveden määrää ja lisäksi pohjaveden pinnan korkeus ei ihmistoiminnan seurauksena pysyvästi laske. Kaukolan pohjavesialueen määrällinen tila on luokiteltu hyväksi. Pohjaveden kemiallinen tila on luokiteltu hyväksi, kun pohjavedessä havaitut keskimääräiset pitoisuudet eivät ole ylittäneet yhdessäkään seurantapaikassa pohjaveden laadulle asetettuja ympäristölaatunormeja. Kaukolan pohjavesialueen kemiallinen tila on luokiteltu hyväksi. 4.1 Geologia ja hydrogeologia Kaukolan pohjavesialue on III Salpausselkävyöhykkeeseen liittyvä, koillinenlounassuuntainen reunamuodostuma, joka rajoittuu kaakkoisreunalla kallioiseen mäkialueeseen. Aines on pääasiassa keskikarkeaa hiekkaa, mutta myös savea, karkeaa hietaa ja hiekkamoreenia löytyy paikoin. Alueen kallioperä on porfyyristä graniittia. Alueen kokonaispinta-ala on 2,74 km 2 ja pohjaveden muodostumisalueen pinta-ala on 1,39 km 2. Muodostuman pinnassa on rantavoimien synnyttämiä rantavalleja. Kallionpinnan korkeustasovaihteluiden takia maakerrosten paksuus vaihtelee huomattavasti alueen eri osissa. Paksuimmat maakerrokset sijaitsevat pohjavesiesiintymän luoteis- ja pohjoisreunalla, missä vettäjohtavien hiekkavaltaisten maakerrosten paksuudeksi on todettu suurimmillaan noin 15 metriä. Luoteisreunalla sekä alueen pohjoisosassa vettäjohtavia hiekkakerroksia peittää pääosin tiivis savesta-siltistä koostuva pintakerros. Pohjavesi virtaa kallion viettosuuntaa noudattaen länsi-luoteeseen kohti Muurlanjokilaaksoa. Lounaisimmassa osassa pohjaveden päävirtaussuunta on koillisesta lounaaseen. Vedenhankinnan kannalta alue on merkittävä, mutta alueella muodostuvaa pohjavettä ei saada vedenhankintaan yhdestä pisteestä. 4.2 Vedenottamot ja vedenlaatu Kaukolassa sijaitsee Kukinnummen vedenottamo (kuva 1). Vedenottamon kaivotyyppi on putkikaivo (1 kpl). Pumpattu pohjavesi käsitellään lipeällä (alkaloidaan). Vedenottamo on otettu käyttöön vuonna 1993, ja sillä on Länsi-Suomen vesioikeuden myöntämä

10 vedenottolupa vuodelta 1991. Luvassa keskimääräiseksi vedenottomääräksi on arvioitu noin 600 m 3 /d kuukausikeskiarvona, mutta todellinen käyttömäärä on ollut 317 m 3 /d vuonna 2013. Pohjavettä on arvioitu muodostuvan 700 m 3 /d. Alueen imeytymiskerroin on 0,3. Pohjavesikortissa vuodelta 1999 Kukinnummen vedenottamon läheisyydessä pohjaveden luonnollinen korkeus on +27,10 m ja ottamolla pohjaveden luonnolliseksi korkeudeksi on ilmoitettu +28,00 m (N60 korkeusjärjestelmässä eli N2000 järjestelmässä n. +27,30 m ja n. +28,20 m ). Pohjavesialueella on vedenottamon lisäksi kolme havaintoputkea, joista voidaan mitata pohjaveden korkeutta. Ensimmäisen kerran mittauksia on tehty vuonna 2002 2003 ja viimeksi vuonna 2011. Vedenkorkeus on pysynyt melko tasaisena kaikissa putkissa noin +27 m (N2000) tasolla. Kuva 1. Kukinnummen vedenottamo. Pia Lindholm Vedenottolupaan liittyy velvoitetarkkailu, ja viimeisin tarkkailuohjelma on vuodelta 2002. Tarkkailuohjelmaan sisältyy myös vedenlaadun tarkkailu, joka perustuu Sosiaali- ja terveysministeriön talousvesiasetukseen (461/2000). Vesihuoltoverkostoihin pumpatun veden laatu on täyttänyt asetetut laatuvaatimukset ja laatusuositukset. Vuosina 2013 2014 Kukinnummen pohjavesialueen raakavesi on ollut lievästi hapanta ph:n ollessa keskimäärin 6,8. Vesi on ollut pehmeää kokonaiskovuuden (Ca+Mg) ollessa keskimäärin 0,50 mmol/l. Liukoisen hapen pitoisuus on ollut keskimäärin 4,5 mg/l ja hiilidioksidipitoisuus on ollut keskimäärin 30 mg/l. Vedessä rauta- ja mangaanipitoisuudet ovat olleet matalat, raudan ollessa keskimäärin n. 25 µg/l ja mangaanin alle 10 µg/l. Veden sähkönjohtavuus on ollut keskimäärin 15,25 ms/m. Veden alkaliniteetti on ollut keskimäärin 0,73 mmol/l. Vedestä ei havaittu yhtään koliformisia bakteereja eikä E. coleja. (OIVA Ympäristö- ja paikkatietopalvelu, tiedot poimittu 30.6.2015).

11 4.3 Vedenottoalueet ja ohjeelliset suojavyöhykkeet Jotta pohjaveden suojelua voidaan tehostaa ja pohjavesialueen toimintoja ohjata paremmin, pohjavesialue voidaan jakaa vedenottamoalueeseen sekä lähi- ja kaukosuojavyöhykkeisiin. Vedenottamon suoja-alue voidaan perustaa vesilain (VL 4:11, 4:12, 4:13 ) mukaisesti joko vedenottoluvan myöntämisen yhteydessä tai erillisellä hakemuksella aluehallintovirastolle, jolloin suoja-alueille asetetaan oikeudellisesti sitovia määräyksiä. Toisaalta vedenottamoiden yhteyteen voidaan perustaa suojelusuunnitelmien yhteydessä vapaaehtoisuuteen perustuvia suojavyöhykkeitä. Vedenottamoalueet Vedenottamoalueeksi luetaan vedenottoon ja sen käsittelyyn liittyvät laitteet, rakennukset ja niiden välitön ympäristö. Alueiden ainoa käyttötarkoitus on vedenhankinta. Kyseinen alue on hyvä aidata ja rakennukset lukita. Kaukolan pohjavesialueella sijaitsevan Kukinnummen vedenottamon alue on aidattu ja lukittu. Ohjeelliset lähi- ja kaukosuojavyöhykkeet Vedenottamon suoja-alue on vedenottamon ympärille rajattu vyöhykkeellinen alue, jonka tarkoituksena on suojella pohjavettä. Vedenottamon suoja-alue käsittää yleensä vedenottamoalueen sekä lähi- ja kaukosuojavyöhykkeen. Vedenottamoiden lähisuojavyöhykkeet on määritetty pohjavesialueen rajat, pohjavedenottamoiden vaikutusalue sekä maa- ja kallioperän ominaisuudet huomioon ottaen. Vyöhykerajausta suunniteltaessa on huomioitu myös pohjaveden virtaussuunnat, pohjaveden korkeus ja vedenoton suuruus ottamoilta. Lähisuojavyöhykkeiden määrittelyperusteena on muun maankäytön, esimerkiksi rakentamisen ja soranoton haittavaikutusten estäminen. Lähisuojavyöhyke on vedenottamoa tai tulevaa vedenottopaikkaa ympäröivä vyöhyke, jonka ulkorajalta pohjaveden virtaus vedenottamolle tai vedenottopaikalle kestää noin 50 60 vuorokautta. Lähisuojavyöhykkeen leveys pohjaveden päävirtaussuunnasta vedenottamolle tai tutkitulle vedenottopaikalle on keskimäärin arvioituna 300 500 metriä (joskus jopa yli kilometri) ja 200 300 metriä virtaussuunnan alapuolelle. Kaukosuojavyöhyke käsittää koko päävirtausalueen, jolta pohjavesi virtaa vedenottamolle tai tulevalle vedenottopaikalle. Useissa tapauksissa kaukosuojavyöhyke käsittää koko pohjavesialueen. Lähisuojavyöhyke suunnitelma-alueella Suojavyöhyke esitetään rajattavaksi Kukinnummen vedenottamolle, koska alueelta voidaan ottaa vettä talouskäyttöön. Lähisuojavyöhyke on pyritty määrittämään alueiden hydrogeologiset olosuhteet ja pohjavettä vaarantavat tekijät huomioiden. Suojavyöhykeehdotus on esitetty pohjavesialuekartassa aluekuvausten yhteydessä kartassa 1.

12 Kartta 1. Kaukolan pohjavesialue.

13 5 Suunnitelma-alueella olevat riskitekijät, niiden sijainti ja toimenpidesuositukset Suojelusuunnitelmassa on kartoitettu pohjavesialueilla sijaitsevat riskikohteet. Riskikohteet voivat muuttua ajan myötä, joten suojelusuunnitelmaa on hyvä päivittää esim. 5-10 vuoden välein riippuen esimerkiksi siitä, onko alueelle ollut voimakasta tulomuuttoa tai onko alueelle myönnetty uusia ympäristö- tai maa-aineslupia. Pohjavesialueilla voi olla myös pilaantuneita tai pilaantuneeksi epäiltyjä maa-alueita. Näiden pilaavat aineet voivat päätyä hitaasti pohjaveteen, jossa niitä voi esiintyä myös päästölähteen poistuttua. Yleisiä riskitekijöitä pohjavesialueilla ovat mm. asutus (viemärit, öljy- ja polttoainesäiliöt), liikenne, tienpito, maantiekuljetukset, teollisuus ja muu yritystoiminta, hautausmaat, pilaantuneet maa-alueet, maa-ainesten ottaminen, murskaus- ja asfalttiasemat, maa- ja metsätalous, ilman epäpuhtaudet, rakentaminen sekä pohjaveden liiallinen otto. Riskin suuruutta määriteltäessä on otettava huomioon riskikohteessa olevan maaperän laatu, pohjaveden virtaussuunnat sekä riskikohteen etäisyys vedenottamosta. Haittaaineiden kulkeutumiseen maaperässä vaikuttavat mm. haitta-aineen kemialliset ominaisuudet ja maaperän vedenjohtavuus ja kerrosrakenteet. Nopeinta kulkeutuminen on hyvin vettä läpäisevässä ja johtavassa sora- ja hiekkamaassa. Savikot voivat kokonaan estää haitta-aineiden pääsyn syvemmälle maaperään ja pohjaveteen. Pohjavesimuodostuman koolla on myös vaikutusta haitta-aineiden leviämiseen pohjavedessä. Kaukolan pohjavesialueelle suurimmat riskit aiheutuvat haja-asutuksesta (jätevedet ja öljysäiliöt) sekä maa- ja metsätaloudesta. Liitteessä 2 on Salon kaupungin ohjeita pohjavesialueille. 5.1 Asutus Asutuksen pohjavesiriskit johtuvat pääasiassa toimimattomista kiinteistökohtaisista jätevesijärjestelmistä haja-asutusalueilla, huonokuntoisista viemäriverkostoista, putkivaurioista ja putkien liitosvioista sekä maanalaisten lämmitysöljysäiliöiden vuodoista ja ylitäytöistä. Jätevesien pääsy pohjaveteen ilmenee usein kohonneina nitraatin, kloridin ja fosfaatin pitoisuuksina, kuten myös veden hygieenisen laadun heikentymisenä (Nummelin 2014). Huonokuntoisista öljysäiliöistä tai säiliöiden ylitäytöstä maaperään ja pohjaveteen päässyt öljy vaikuttaa pohjaveden laatuun jo pieninä pitoisuuksina. Öljy-yhdisteet voivat säilyä muuttumattomina pohjavedessä jopa vuosikymmeniä. Viime vuosina suosiotaan talojen

14 lämmitysmuotona on kasvattanut maalämmön hyödyntäminen (Juvonen ja Lapinlampi 2013). Maalämpöä pidetään yleisesti ekologisena lämmitysmuotona, mutta joissain tapauksissa se saattaa muodostaa riskin pohjavedelle. Pohjavesialueiden pilaantumisriskin vuoksi Salon kaupungin ympäristönsuojelumääräyksissä (tulivat voimaan 1.1.2013), rakennusjärjestyksessä (tullut voimaan 1.6.2010) ja jätehuoltomääräyksissä (tulivat voimaan1.1.2015) on annettu erityisiä määräyksiä muun muassa jätevesien käsittelystä pohjavesialueilla. Määräysten mukaan viemäriverkostojen ulkopuolisilla alueilla jätevesien puhdistus- ja käsittelylaitteistojen rakentamisessa, sijoittamisessa, käytössä ja kunnossapidossa on noudatettava näitä määräyksiä sen lisäksi, mitä ympäristönsuojelulain 27 c :ssä ja sen nojalla annetussa valtioneuvoston asetuksessa (209/2011) ns. hajajätevesiasetus sekä muualla säädetään. Jätevesijärjestelmiä, öljysäiliöitä ja maalämpöjärjestelmiä kartoitettiin keväällä 2015 lähettämällä pohjavesialueen asukkaille kysely aiheesta. Jätevesijärjestelmien sijainnit on esitetty kartassa 2 ja Kaukolassa oleva kunnallinen vesijohto- ja viemäriverkosto on esitetty kartassa 3. Öljysäiliöiden ja maalämpöjärjestelmien sijainnit on esitetty kartassa 4. 5.1.1 Jätevesi, putkistot ja viemäröinti Vesihuoltolaitoksen toiminta-alueella olevan kiinteistön on liityttävä vesihuoltolaitoksen vesi- ja viemäriverkkoon (Vesihuoltolaki, 10 681/2014). Valtioneuvoston antama asetus talousjätevesien käsittelystä vesihuoltolaitosten viemäriverkostojen ulkopuolisilla alueilla tuli voimaan 1.1.2004. Asetuksella säädettiin vähimmäisvaatimukset kiinteistökohtaisten talousjätevesien käsittelylle niin, ettei jätevesistä koidu ympäristölle vaaraa. Vaatimukset koskivat kaikkia sellaisia kiinteistöjä (asuinrakennuksia, loma-asuntoja, karjatiloja, maitohuoneita ja kodin yhteydessä olevaa elinkeinotoimintaa), joita ei ollut liitetty vesihuoltolaitoksen viemäröintijärjestelmään. Uusien ja saneerattavien kiinteistöjen jätevesijärjestelmien on täytettävä asetuksen vaatimukset heti ja vanhojen kiinteistöjen jätevesijärjestelmien tulee täyttää lainsäädännön vaatimukset 15.3.2018 mennessä. Kaukolan pohjavesialueella olevat kiinteistöt eivät suurimmaksi osaksi kuulu vesihuoltolaitoksen viemäröintiin. Kaukolan eteläosaan ollaan rakentamassa Kaukolan- Tuohitun-Ylikulman jätevesiosuuskunnan viemäröintiä, johon Kaukolan alueen kiinteistöjä on liittymässä aikavälillä 2015 2018. Pohjavesialueen kiinteistöjen (mustat) jätevedet käsitellään kiinteistökohtaisesti. Kiinteistöt, joilla syntyy vain harmaita jätevesiä, eivät kyselyn mukaan yleensä käsittele jätevesiään mitenkään. Taulukossa 3 on esitetty kyselyn ja kunnan tietokannan perusteella kootut tiedot vesihuoltolaitoksen jätevesiverkostoon kuulumattomista kiinteistöistä. Taulukossa 4 on esitetty jätevesiä koskevat toimenpidesuositukset.

15 Pohjavesialueen kiinteistöt hankkivat talousvetensä joko vesihuoltolaitoksen vesijohtoverkosta (enemmistö) tai omasta vedenottokaivosta. Kyselyn perusteella omia talousvesikaivoja pohjavesialueella on yhdeksän. Osa kiinteistöistä (viisi vastanneista) on myös liittynyt vesihuoltolaitoksen vesijohtoon, mutta ottavat osan vedestä silti vielä omasta kaivosta. Muutamien kiinteistöjen vedenhankinnasta ei ollut saatavilla tarkempia tietoja. Taulukko 3. Pohjavesialueella olevat muut kuin kunnalliseen viemäriverkostoon kuuluvat jätevesijärjestelmät. Vihreällä korostetut ovat liittymässä Kaukola-Tuohittu-Ylikulman jätevesiosuuskuntaan. Kiinteistötunnus 734- Käsiteltävät vedet Järjestelmä 661-1-16 mustia 3 kpl betonisia saostuskaivoja 661-2-20 ei tietoja ei tietoja Puhdistetut vedet johdetaan Järjestelmän ikä Saostuskaivojen lietteen tyhjennys avo-ojaan n. 32 vuotta 1 krt/vuosi jätevedenpuhdistamolle 661-2-37 harmaita, komposti/ kuivakäymälä (sisä-wc ollut poissa käytöstä vuosien ajan) 2 kpl betonisia saostuskaivoja maahanimeyttämöön 1 krt/vuosi jätevedenpuhdistamolle 661-2-38 harmaita, kuivakäymälä saunavedet imeytetään maahan 661-3-15 mustia 2 kpl betonisia saostuskaivoja 661-4-20 mustia 3 kpl betonisia saostuskaivoja maahanimeyttämöön n. 40 vuotta 1 krt/vuosi jätevedenpuhdistamolle avo-ojaan 28 vuotta 2 krt/vuosi jätevedenpuhdistamolle 661-5-30 mustia 3 kpl muovisia saostuskaivoja, joista edelleen pienpuhdistamoon pumppu-kaivo, josta pumpataan puhdas jätevesi pois pv-alueelta vedenjakajan toisella puolella olevaan imeytyskenttään n. 13 vuotta 1 krt/vuosi jätevedenpuhdistamolle

16 661-7-0 mustia 3 kpl betonisia saostuskaivoja 662-3-25 ei tietoja ei tietoja 662-3-104 ei tietoja ei tietoja 662-3-90 ei tietoja ei tietoja 662-7-0 harmaita, kuivakäymälä 663-1-4 harmaita, kuivakäymälä keittiö- ja pesuvedet johdetaan maahanimeyttämöön keittiö- ja pesuvedet johdetaan maahanimeyttämöön 663-2-3 mustia 3 kpl betonisia saostuskaivoja 663-2-4 mustia 3 kpl betonisia saostuskaivoja 663-2-16 ei tietoja ei tietoja 663-5-6 mustia 2 kpl betonisia saostuskaivoja 663-2-32 ei tietoja ei tietoja 663-2-37 ei tietoja ei tietoja 663-2-38 mustia 3 kpl betonisia saostuskaivoja 663-3-43 mustia 3 kpl betonisia 663-3-9 harmaita, kuivakäymälä saostuskaivoja pesuvedet johdetaan maahanimeyttämöön maahanimeyttämöön 30 vuotta 1 krt/vuosi jätevedenpuhdistamolle avo-ojaan n. 10 vuotta 1 krt/vuosi jätevedenpuhdistamolle salaojaan 1 krt/vuosi jätevedenpuhdistamolle maahanimeyttämöön avo-ojaan n. 35 vuotta 1 krt/vuosi 663-3-17 mustia wc/pesuvedet saostuskaivoihin (2-3 kpl, betoni), josta edelleen keräilykaivoon 663-3-36 mustia 2 kpl betonisia saostuskaivoja muut jätevedet johdetaan erikseen maasuodattamo on salaojaan 1 krt/vuosi jätevedenpuhdistamolle 4 krt/vuosi

17 663-4-4 mustia +harmaita wc-jätevedet johdetaan jäteveden umpisäiliöön 663-4-6 mustia 4 kpl betonisia saostuskaivoja 663-4-16 ei tietoja ei tietoja 663-4-24 mustia 3 kpl betonisia saostuskaivoja 663-4-33 ei tietoja ei tietoja 663-5-13 ei tietoja 3 kpl saostuskaivoja 663-5-15 ei tietoja ei tietoja 663-7-1 ei tietoja ei tietoja muut jv:t johdetaan erikseen pienpuhdistamo on edelleen tontin 663-5-12 avoojaan 1 krt/vuosi jätevedenpuhdistamolle maahanimeyttämöön avo-ojaan 12 vuotta 663-7-8 mustia 2 kpl betonisia saostuskaivoja 663-7-10 mustia 3 kpl betonisia saostuskaivoja 663-7-13 mustia 3 m 3 muovisia saostuskaivoja joista edelleen pienpuhdistamoon 663-7-24 ei tietoja ei tietoja 663-7-33 ei tietoja ei tietoja 663-9-3 ei tietoja ei tietoja 663-10-0 mustia 3 kpl betonisia saostuskaivoja 667-3-7 mustia 3 kpl betonisia saostuskaivoja 667-3-56 mustia 3 kpl betonisia saostuskaivoja 667-3-137 mustia 3 kpl betonisia saostuskaivoja 35 vuotta 2 krt/vuosi jätevedenpuhdistamolle maahanimeyttämöön avo-ojaan 39 vuotta 2 krt/vuosi jätevedenpuhdistamolle 1-2 krt/vuosi jätevedenpuhdistamolle avo-ojaan n. 14 vuotta 1-2 krt/vuosi jätevedenpuhdistamolle pellolle 2 krt/vuosi jätevedenpuhdistamolle 35 vuotta 1 krt/vuosi jätevedenpuhdistamolle maahanimeyttämöön avo-ojaan 45 vuotta 1 krt/vuosi jätevedenpuhdistamolle avo-ojaan 1 krt/vuosi jätevedenpuhdistamolle

18 Taulukko 4. Jätevesiä koskevat toimenpidesuositukset. Toimenpiteet jätevedet Viemäröidyllä alueella viemäriin liittymättömät kiinteistöt on liitettävä viemäriverkostoon rakennusjärjestyksen mukaisesti. Puhdistamattomien jätevesien imeyttäminen maaperään on pohjavesialueilla kielletty. WC-jätevedet saa puhdistaa kiinteistöllä yhdessä muiden jätevesien kanssa hajaasutuksen jätevesiasetuksen mukaisesti. Jos WC-jätevesiä ei käsitellä kiinteistöllä, ne on johdettava umpikaivoon ja muut jätevedet on käsiteltävä haja-asutuksen jätevesiasetuksen mukaisesti. Kiinteistökohtaiset jätevesijärjestelmät ja niiden kunto on selvitettävä. Tarvittaessa asukkaita ohjataan päivittämään järjestelmät vastaamaan valtioneuvoston asetusta (VnA209/2011) ja rakennusjärjestyksen määräyksiä. Jätevedenkäsittelystä ja sen järjestämisestä ns. hajajätevesiasetuksen (209/2011) mukaisesti laadittu opas tulisi jakaa kaikille pohjavesialueella sijaitseville kiinteistöille. Jätevedenpumppaamoiden ylivuotovesien pääsy pohjaveden muodostumisalueelle suositellaan estämään rakentamalla säiliö ylivuotovesille tai johtamalla ylivuotovedet pohjavesialueen ulkopuolelle. Uudet jätevedenpumppaamot on rakennettava pohjavesialueiden ulkopuolelle.

19 Kartta 2. Kaukolan pohjavesialueen jätevesijärjestelmät.

20 Kartta 3. Kaukolan pohjavesialueella oleva kunnallinen vesijohto- ja viemäriverkosto. Vesijohdot ovat merkitty sinisellä viivalla ja viemäriverkostot pinkillä viivalla.

21 5.1.2 Öljysäiliöt Öljypäästö öljysäiliöstä on tavallisimpia riskejä pohjaveden laadulle. Öljyvuoto on mahdollinen mm. säiliötä täytettäessä tai säiliön tai putkiston vuotaessa. Pohjavesialueilla etenkin vanhat maanalaiset säiliöt ovat riskitekijä, koska niiden suojauksista ja kunnosta ei yleensä ole tarkkaa tietoa. Maahan asennettujen säiliöiden ikääntyminen ja huollon laiminlyönti voi aiheuttaa pienen jatkuvan päästön, jota on vaikea havaita mutta joka muodostaa pohjavedenpilaantumisriskin. Pohjavesialueilla sijaitsevista öljysäiliöistä kerättiin tietoa kunnan rakennusvalvonnalta, palo- ja pelastusviranomaisilta sekä alueen asukkailta. Kaukolan pohjavesialueella sijaitsee viranomaisten tiedon ja kyselyn mukaan 18 lämmitysöljysäiliötä, joista käytöstä poistettuja on kolme. Öljysäiliöiden kunto- ja tarkastustiedoissa on puutteita. Tarkemmat tiedot säiliöistä on esitetty taulukossa 5 ja säiliöiden sijainnit on esitetty kartassa 4. Toimenpidesuositukset öljysäiliöille on esitetty taulukossa 6. Öljysäiliöistä aiheutuvaa riskiä voidaan pitää suunnitelma-alueella kohtalaisena johtuen säiliöiden suuresta määrästä. Suurin osa säiliöistä on maanpäällisiä ja niillä on joitain suojarakenteita. Kiinteistö -tunnus 734- Taulukko 5. Öljysäiliötiedot pohjavesialueilla. Sijainti: maan alla/päällä; ulkona/sisällä Tilavuus Materiaali Asennettu Viimeisin tarkistus Suojarakenteet 661-1-16 maanpäällinen teräs 80-luvulla 4/2003 lukko sisällä 661-3-15 pois käytöstä tyhjennetty ja puhdistettu 661-4-63 maanpäällinen muovinen (lip 1974 suoja-allas sisällä lap) 661-4-65 ei tietoja 663-5-6 pois käytöstä teräs tyhjennetty maanalainen 663-2-32 ei tietoja 663-2-38 maanpäällinen sisätilassa teräs 1980 tarkastetaan 3 krt/vuosi hälytysjärjestelmä 663-3-17 maanpäällinen sisätilassa metalli 1982 suoja-allas, hälytys- 663-3-36 maanpäällinen sisätilassa säiliö hitsattu jossa muuraus ympärillä 90-luvulla kerran kuntotarkast ettu järjestelmä hälytysjärjestelmä

22 663-4-4 maanpäällinen sisätilassa 663-4-6 maanpäällinen sisätilassa 663-4-16 ei tietoja 663-6-0 maanpäällinen sisätilassa 663-7-1 ei tietoja 663-7-8 vanha maanalainen pois käytöstä 663-7-8 maanpäällinen sisätilassa 663-7-24 ei tietoja 667-3-5 maanpäällinen ulkona 2000 l metalli ehkä 1986 ylitäytönestin teräs 1978 4/2014 suoja-allas, hälytysjärjest elmä tyhjennetty 3 m 3 teräs 1976 pinnoitettu sisältä 2500 l lukko

23 Taulukko 6. Öljysäiliöitä koskevat toimenpidesuositukset. Toimenpiteet öljysäiliöt Uusia maanalaisia säiliöitä ei tule sijoittaa pohjavesialueille. Uudet öljysäiliöt on sijoitettava maan päälle asianmukaisin suojarakentein varustettuna. Uuden säiliön hankinnasta on ilmoitettava palo- ja ympäristöviranomaisille. Alueen paloviranomaisilla olisi hyvä olla ajantasainen rekisteri pohjavesialueilla sijaitsevista öljysäiliöistä ja niiden tiedoista sekä öljyvahinkojen torjuntasuunnitelma. Pelastusviranomaisen tulee 33 ja 34 :ssä tarkoitettuja vähäisen tai tilapäisen toiminnan ilmoituksia käsitellessään toimia riittävässä yhteistyössä kyseessä olevan kunnan asianomaisten viranomaisten kanssa (685/2015 35 ) Toiminnanharjoittajan on ilmoitettava pelastusviranomaiselle myös sellaisen sumutuspolttimella varustetun öljylämmityslaitteiston käyttöönotosta, joka ei ole edellyttänyt 33 :n mukaista ilmoitusta. Pelastusviranomaisen on tarkastettava öljylämmityslaitteisto kolmen kuukauden kuluessa käyttöönotosta (685/2015 39 ) Omistajan tai haltijan on huolehdittava, että tärkeällä tai muulla vedenhankintaan soveltuvalla pohjavesialueella olevat maanalaiset öljysäiliöt tarkastetaan määräajoin (390/2005 54 ) Salon kaupungin ympäristönsuojelumääräysten mukaan pohjavesialueilla sijaitsevat maanalaiset öljysäiliöt on tarkastutettava siten kuin ao. kauppa- ja teollisuusministeriön päätöksessä (344/1983) on määrätty. Maanalaisen säiliön ensimmäinen tarkastus tulee tehdä 10 vuoden kuluessa käyttöönotosta. Säiliön tarkistuskertojen väliin vaikuttavat mm. säiliön tyyppi ja säiliöluokka (eli säiliön kunto). Niille säiliöiden omistajille, jotka ovat laiminlyöneet säiliön tarkastusvelvoitteen, on paloviranomaisen lähetettävä tarvittaessa huomautuskirjelmä. Mikäli tilanne ei korjaudu, on säiliön omistajille vielä lähetettävä kirjallinen määräys, jonka mukaan säiliöt on tarkastettava määräajassa. Jollei määräystä noudateta, voi paloviranomainen määrätä asetettavaksi säiliöiden omistajille uhkasakon. Maanpäällisten suojaamattomien säiliöiden turvallisuutta on parannettava puuttuvilta osilta. Maanpäälliset säiliöt tai suoja-altaat tulee kattaa siten, että esim. sadevesi ei pääse täyttämään allasta. Öljysäiliöiden kunnosta vastaa omistaja. Kiinteistönomistajia on valistettava heidän velvollisuuksistaan ja vastuistaan koskien öljysäiliöitä. Esimerkiksi vakuutus ei välttämättä korvaa aiheutunutta ympäristövahinkoa, mikäli säiliötä ei ole tarkastettu tai säiliön suojarakenteet eivät ole asianmukaisia.

24 5.1.3 Maalämpöjärjestelmät Salon kaupungin rakennusjärjestyksessä ei mainita maalämpöjärjestelmien rakentamisesta erikseen, vaan maalämpöjärjestelmien rakentamisessa on noudatettava maankäyttö- ja rakennuslain mukaista toimenpide- tai rakennuslupamenettelyä. Kaupungin ympäristönsuojelumääräysten 13 :ssä todetaan, että sijoitettaessa maalämpöjärjestelmiä pohjavesialueelle tai vesistöön niissä voidaan käyttää vain sellaisia rakenteita ja lämmönsiirtoaineita, joista ei aiheudu pohjaveden tai vesistön pilaantumisen vaaraa. Rakennus- ja ympäristölautakunnan pöytäkirjassa 12.2.2014 23 todetaan, että energiakaivoja ja lämmönkeruuputkistoja sijoitettaessa pohjavesialueille tarvitaan 1.5.2011 alkaen toimenpidelupa. Vuoden 2015 kyselyn mukaan Kaukolan pohjavesialueella on kaksi maalämpöjärjestelmää, jotka ovat kuvattu taulukossa 7 ja esitetty kartassa 4. Maalämpöjärjestelmiin liittyvät toimenpidesuositukset on kuvattu taulukossa 8. Taulukko 7. Maalämpöjärjestelmät. Kiinteistötunnus Maapiiri/ lämpökaivo Maa/kallio Syvyys Lämmönsiirtoneste Suojaukset 734-663-7-8 lämpökaivo kalliolämpö 12 pystykaivoa, syvyydet 160 m 734-667-3-176 lämpökaivo kalliolämpö 1 pystykaivo, syvyys 220 m maalämpöneste, jossa 60 % etanolia vuodonilmaisujärjestelmänä säiliö

25 Taulukko 8. Maalämpöä koskevat toimenpidesuositukset Toimenpiteet maalämpöjärjestelmät Maalämpökaivoja tai maalämpölaitteiston putkistoja (maapiiri) ei saa rakentaa pohjavesialueille tai mihinkään muuallekaan ilman maankäyttö- ja rakennuslain mukaista toimenpide- tai rakennuslupaa, joita myöntävät ja valvovat kunnat. Maalämpölaitteiston rakentaminen pohjavesialueelle edellyttää lisäksi vesilain mukaista lupaa. Sitä haetaan aluehallintovirastolta. Vesilain mukaisen luvan tarve arvioidaan tapauskohtaisesti. Maapiiriä ei tule rakentaa harjujen ydinalueille (pohjavesialueen muodostumisalueelle). Yksittäinen maapiiri voidaan tapauskohtaisesti sijoittaa harjun reuna-alueille. Tällöin rakentamispaikasta on selvitettävä maaperätiedot etukäteen. Vedenottamoiden lähisuojavyöhykkeille ei saa rakentaa maalämpöjärjestelmiä. Lämpöpumput on varustettava vuodonilmaisujärjestelmällä, joka hälyttää mahdollisista vuodoista lämmönkeruupiirissä. Vuodoista on ilmoitettava ympäristönsuojeluviranomaisille. Maalämpöratkaisuissa ei sallita etyleeniglykolin, metanolin tai muiden terveydelle vaarallisiksi luokiteltujen aineiden käyttöä pohjavesialueilla. Pohjavesialueella lämmönkeruunesteinä on käytettävä ihmisille ja ympäristölle haitattomia aineita. Tällä hetkellä käytössä olevista lämmönkeruunesteistä vähiten haittaa aiheuttavia aineita ovat etanoliliuos ja kaliumformiaattiliuos. Kunnan ympäristönsuojelumääräyksiin ja rakennusjärjestykseen tulisi niitä uudistettaessa lisätä maalämpöjärjestelmiä koskevia määräyksiä sekä rajoituksia.

26 Kartta 4. Kaukolan pohjavesialueella olevat öljysäiliöt ja maalämpöjärjestelmät.

27 5.2 Maa-ainesten otto Laaja-alainen maa-ainesten ottaminen voi heikentää pohjaveden laatua, koska maaperää ja pohjavettä suojaava maannoskerros poistetaan ottoalueelta. Erityisen haitallista tämä on otettaessa maa-aineksia läheltä pohjavedenpintaa tai sen alapuolelta. Myös polttoaineiden käsittely, koneiden öljyvuodot ja pölynsidontasuolaus aiheuttavat uhkaa pohjavedelle. Maa-ainesten oton on havaittu kohottavan pohjaveden sähkönjohtokykyä sekä nitraatti-, sulfaatti- ja kloridipitoisuuksia. Maa-ainesten otto vaikuttaa myös pohjaveden määrään, sillä ottoalueilla luonnontilaisia alueita suurempi osa sadannasta suotautuu maaperään (Gustafsson ym. 2006). Maa-ainesten ottoa ohjaa maa-aineslaki (555/1981). Maa-aineslaki on tullut voimaan 1982 ja sitä ennen maa-aineksien ottaminen ei ole ollut luvanvaraista. Kaukolan pohjavesialueella ei ole tällä hetkellä maa-aineslupaa edellyttävää toimintaa. 5.2.1 Kotitarveottaminen Maa-aineslupa ei ole tarpeen, jos aineksia otetaan omaa tavanomaista kotitarvekäyttöä varten. Kuitenkin myös kotitarveottamisessa sovelletaan maa-aineslain määräyksiä mm. ottamispaikan sijoittamisessa ja jälkihoidossa. Kotitarveotto tarkoittaa maa-ainesten tavanomaista ottamista omalta maalta omaan käyttöön, joka liittyy rakentamiseen tai kulkuyhteyksien kunnossapitoon. Maa-ainesten myynti esimerkiksi naapurille tai tiekunnalle ei ole mahdollista ilman maa-aineslain mukaista maa-aineslupaa. Myöskään sopimukseen tai rasitteeseen perustuva ottaminen toisen maalta ei ole kotitarveottamista. Omalta maalta ottamiseen voidaan rinnastaa ainesten ottaminen yhteisalueelta. (Alapassi ym. 2009, MAL 23a ja 4 2 mom). Pohjavesialueilla on huomioitava, että kotitarveottaminen ei aiheuta pohjaveden pilaantumisriskiä tai muita seurauksia. Kotitarveottoon ei tarvita maa-aineslupaa, mutta kotitarveottajan on tehtävä valvontaviranomaiselle ilmoitus ottamispaikan sijainnista sekä arvio ottamisen laajuudesta silloin, kun ottamisalueesta on otettu tai on tarkoitus ottaa enemmän kuin 500 kiintokuutiometriä maa-aineksia. Ilmoitus tehdään uudestaan, kun edellisen ilmoituksen määrä ylittyy 500 kiintokuutiometrillä. Järjestäytyneen osakaskunnan hoitokunnan tai toimitsijan on tehtävä ilmoitus, kun kyseessä on yhteisalueelta tapahtuva kotitarveottaminen. Järjestäytymättömän osakaskunnan osalta ottajan tulisi tehdä vastaava ilmoitus. (Alapassi ym. 2009)

28 5.2.2 SOKKA-hanke Valtakunnallisesti toteutetussa SOKKA-hankkeessa kartoitettiin kaikki pohjavesialueilla sijaitsevat maa-aineksenottopaikat (kotitarveottopaikat) ja muodostettiin kokonaiskuva maa-ainesten otosta ja sen laajuudesta. Kartoitus, ottopaikkojen nykytilan selvitys ja alueiden laajuus sekä kunnostus- ja jälkihoidon tarpeen arviointi tehtiin maastokäyntien ja karttatulkintojen avulla. Varsinais-Suomen, Rauman seudun ja Pohjois-Satakunnan Maaainesten oton nykytila ja kunnostustarve pohjavesialueilla raportti valmistui 2010. (Klap 2010) SOKKA-hankkeen (2010) mukaan Salon alueella eniten maa-ainesten ottopaikkoja pohjavesialueilla on niin määrällisesti kuin pinta-alallisesti Kiikalan alueella (148 hehtaaria). Muurlan, Halikon ja Salon alueella jokaisessa maa-ainesten ottamisalueita on hieman yli 60 hehtaaria. Soranottoalueiden keskimääräinen pinta-ala on vanhan Salon alueella noin 1,5 hehtaaria. Sorakuopat, joiden keskimääräinen pinta-ala on alle hehtaarin, koostuvat usein monista pienistä ottoalueista ja nämä alueet voidaan siksi useasti määritellä kotitarveottoalueiksi. Soranottoalueet on luokiteltu kunnostustarpeen mukaan kunnostustarveluokkaan 0 (erittäin suuri), 1 (suuri/kiireellinen), 2 (kohtalainen/suositeltava), 3 (vähäinen/ei kunnostustarvetta) tai 4 (luvan mukaan). Yleistäen kunnostustarpeella arvioidaan alueen uhkaa pohjavedelle. Jälkihoidon tilan mukaan luokittelussa on käytetty arvoja 1 (jälkihoidettu), 2 (osin jälkihoidettu), 3 (muotoiltu), 4 (jälkihoitamaton) tai 5 (otto käynnissä) (kuva 2 otettu SOKKA-kohteista). Yleistäen jälkihoidon tarpeella on arvioitu maisemaa. Maa-aineskuopille on hyvä suorittaa kunnostustoimenpiteitä tai alueille tulisi ainakin laatia kunnostussuunnitelma, jota noudatetaan ja jonka toteutumista seurataan. Näillä alueilla kunnostustarpeet ovat usein pistemäisiä haittoja, jotka kuitenkin aiheuttavat suuren uhan pohjavedelle. Näistä yleisimpiä ovat huolimattomasti varastoidut ja käytetyt öljytuotteet, alueille jätetyt tai tuodut romut ja roskat, vanhat huonokuntoiset työkoneet sekä alueille tuodut huonolaatuiset maa-ainekset. Usein näillä alueilla alustavana kunnostustoimenpiteenä riittää se, että edellä mainitut pistemäiset uhat kuoppien alueelta poistetaan tai ainesten haitallisuus, varsinkin tuotujen maa-ainesten osalta, selvitetään. Kaukolan pohjavesialueelta on SOKKA-hankkeessa kartoitettu seitsemän maa-ainesten ottamispaikkaa. Salon kaupungin ympäristöviranomaisen tulisi käydä kohteet läpi ja antaa esimerkiksi kehotus kohteen jälkihoitoon. SOKKA-kohteet on kuvattu taulukossa 9 ja esitetty kartassa 5. Maa-ainesten ottoon liittyvät toimenpidesuositukset on esitetty taulukossa 10.

29 Taulukko 9. SOKKA hankkeessa kartoitetut sorakuopat. SOKKA - tunnus 734-2014- 91507 Sijainti Kunnostustarve Jälkihoidon tila Huomiot 734-662-3-96 Kunnostustarve Jälkihoitamaton Roskaantunut; vähäinen/ei puutarhajätettä, kunnostustarvetta klinkkereitä, muoviputkia ym. 734-2014- 91506 734-2014- 91505 734-2014- 91504 734-2014- 91503 734-2014- 91502 734-2014- 91501 734-662-3-90 Kunnostustarve vähäinen/ei kunnostustarvetta 734-662-6-0 Kunnostustarve vähäinen/ei kunnostustarvetta 734-661-1-16 Kunnostustarve vähäinen/ei kunnostustarvetta 734-661-1-16 Kunnostustarve vähäinen/ei kunnostustarvetta 734-663-7-34 Kunnostustarve vähäinen/ei kunnostustarvetta 734-663-2-1 Kunnostustarve vähäinen/ei kunnostustarvetta Jälkihoitamaton Ei huomioita Jälkihoitamaton Alkanut metsittyä Jälkihoitamaton Ei havaintoja Jälkihoitamaton Ei havaintoja Jälkihoidettu Ei havaintoja Jälkihoitamaton Alkanut metsittyä Kuva 2. SOKKA-kohde 2014-91506. Pia Lindholm

30 Taulukko 10. Maa-ainestenottoa koskevat toimenpidesuositukset. Toimenpiteet maa-ainesten otto Uusien maa-ainesten ottolupien myöntämistä kaikille pohjavesialueille tulisi välttää. Jos I ja II luokan pohjavesialueille myönnetään uusia maa-ainesten ottolupia, tulee niiden lupaehtojen olla riittävät pohjaveden suojaamiseksi ja asetettavat vakuudet riittävän suuret, jotta niillä pystytään suorittamaan tarvittavat jälkihoitotoimenpiteet. Vedenottamoiden lähisuojavyöhykkeillä ei pääsääntöisesti tule ottaa maa-aineksia. Ottoalueilla tulee olla säännöllinen pohjaveden korkeustason seuranta (vähintään 4 kertaa vuodessa). Alimman sallitun ottotason määräämisessä tulee ottaa huomioon pohjaveden ylin pinnankorkeus (ml. orsivesi). Alueiden jälkihoidosta tulee huolehtia Maanomistajan tulee estää tarpeeton kulku vanhoille ottamisalueille esimerkiksi lohkarein tai puomein. Luvatonta toimintaa, esimerkiksi ampumista ja motocrossajelua voidaan hillitä kulkuestein, kieltokyltein tai riistakameroiden avulla. Myös pohjavesialuekylttejä tulee lisätä suunnitelma-alueen pohjavesialueille. Vanhoilla ottamisalueilla tulisi kiinnittää huomiota myös kasvillisuuden vieraslajien torjuntaan, kuten lupiineihin. Lupiinit valtaavat helposti alueen tukahduttaen normaalin harjukasvillisuuden palautumisen. Kotitarveotosta tulee tehdä ilmoitus kunnan ympäristövalvontaan aina, kun suunnitellaan ottoa pohjavesialueilla. Maa-aineslain mukaisen valvontaviranomaisen tulee ohjeistaa kotitarveottajia maaainesten ottamisesta pohjavesialueella ja kertoa velvoitteesta kunnostaa alue ottamisen päätyttyä. Vaikka kotitarveottolupaa ei tarvita, otto ei saa maa-aineslain mukaan uhata alueen pohjavettä. Ohjeissa tulee korostaa sitä, että ottoa ei tule lainkaan aloittaa, jos pohjaveden pinta on 5 metriä lähempänä maan pintaa

31 Kartta 5. Kaukolan pohjavesialueen SOKKA-kohteet ja roskaantuneet alueet.

32 5.3 Muuntajat Pohjavesialueilla sijaitsevat muuntajat aiheuttavat pilaantumisriskin pohjavedelle niiden sisältämän muuntajaöljyn takia. Muuntajien sisältämä öljymäärä vaihtelee tehosta riippuen alle sadasta yli 20 000 kg:aan. Muuntajissa oleva öljynkierto on suljettu, eikä öljyä vaihdeta. Muuntajista saattaa tulla äkillisiä öljyvuotoja, kun sen sisäinen eristys pettää esimerkiksi salamaniskun aiheuttaman ylijännitteen takia tai ilkivallan, ulkoisen valokaaren tai metsästysaseen varomattoman käytön seurauksena. Äkillisten vikojen seurauksena muuntaja voi vaurioitua niin pahasti, että suurin osa tai kaikki sen sisältämästä öljystä vuotaa maaperään. Tämä on muuntajien todellinen ympäristöriski. Pitkäaikaiset vuodot johtuvat usein muuntajan osien vanhenemisesta tai rakenneviasta. Yleensä tällaisissa tapauksissa muuntajasta pääsee ympäristöön vain pieni osa muuntajan kokonaisöljymäärästä, ja koska muuntaja vioittuu eristeöljyn vanhetessa/vuotaessa, vika havaitaan yleensä nopeasti. (Liimatainen 2002) Salon alueella sähkönjakelua hoitaa Caruna Oy. Caruna Oy:llä on suunnitelmissa korvata kaikki pylväsmuuntajat puistomuuntajiksi etenkin pohjavesialueilla vuosien 2015 2018 aikana. Tämä toimitusvarmuusinvestointi takaa asiakkaille häiriintymättömämpää ja luotettavampaa sähkönjakelua sekä pienentää muuntajista aiheutuvia ympäristöriskejä. Caruna Oy:llä on listaus kaikista pohjavesialueilla sijaitsevista muuntamoista sekä mm. niiden kunnosta, suojarakenteista ja mahdollisen korjaustarpeen kiireellisyydestä. Kaukolan pohjavesialueella sijaitsee yhteensä neljä 1- tai 2-pylväsmuuntamoa (kuva 3). Pylväsmuuntamoissa ei ole suojarakenteita. Pohjavesialueen muuntamot ovat melko pieniä, sillä niiden öljymäärät vaihtelevat välillä 0-125 kg. Muuntamoista yksi sijaitsee pohjaveden varsinaisella muodostumisalueella ja muut sijaitsevat pohjavesialueen reuna-alueilla. Vedenottamon läheisyydessä on yksi muuntamo. Kaukolan muuntajien tiedot ja huomiot on esitetty taulukossa 11 ja muuntajia koskevat toimenpiteet taulukossa 12. Muuntajien sijainnit on esitetty kartassa 6. Kuva 3. Muuntaja Kaukolan pohjavesialueella. Pia Lindholm

33 Taulukko 11. Pohjavesialueella sijaitsevat muuntajat. Muuntaja (tunnus) Malli Sijainti (koordinaatit ETRS-TM35FIN) Öljypaino (kg) Suojaus Havainnot 3728619 1-pylväsmuuntamo N 6694257,758 E 295223,125 3728644 1-pylväsmuuntamo N 6692626,543 E 294655,7539 3728596 1-pylväsmuuntamo N 6695197,527 E 295699,0664 3735657 2-pylväsmuuntamo N 6693454,004 E 294576,918 84 ei suojausta 67 ei suojausta 125 ei suojausta 0 ei suojausta * Muuntaja vioittunut (kunnossa) * Ylijännitesuoja (kunnossa) * Varoitusnauhat (kunnossa) * Maadoitusliitokset (kunnossa) * Maadoitusten yhdistys (kunnossa) * Rakenne / Rakennus (viallinen) * Mekaaninen toiminta (kunnossa) * Muuntamon eläinsuojaus (kunnossa) * Merkinnät (kunnossa) * Varoitusnauhat (kunnossa) * Merkinnät (kunnossa) * Ulkoinen tunnuskilpi / merkintä (kunnossa) * Muuntamon siisteys (kunnossa) * Ylijännitesuoja (kunnossa) * Rakenne / Rakennus (viallinen)

34 Taulukko 12. Muuntajia koskevat toimenpidesuositukset. Toimenpiteet muuntajat Pohjavesialueilla olevien pylväsmuuntamoiden ja muiden suojarakenteettomien muuntajien paikan maaperä on selvitettävä ja samalla arvioida muuntajien pohjavedelle aiheuttama riski. Huomiota on kiinnitettävä erityisesti vedenottamoiden läheisyydessä sijaitseviin muuntajiin. Muuntajien alla oleva maa-alue on tiivistettävä siten, ettei mahdollisessa vuototapauksessa öljy pääse valumaan pylväiden tyvien kivitäyttöön tai imeytymään maaperään. Puistomuuntajien alle on rakennettava riittävä suoja-allas mahdollisia öljyvuotoja varten. Mikäli olemassa olevat suoja-altaat ovat liian pieniä, suositellaan altaasta rakennettavan ylivuotoputki maanalaiseen umpisäiliöön. Muuntajista ei saa päästä onnettomuustilanteissa kaapeliputkia pitkin valumaan öljyä maaperään. Muuntajat on merkittävä kilvellä, josta käy selville tapa, jolla muuntajaa ympäröivä maaperä on suojattu. Sähköverkkosuunnittelussa on huomioitava pohjavesialueet ja vedenottamot siten, että muuntajat sijoitetaan mahdollisuuksien mukaan hienorakenteiselle maaperälle ja pohjavesialueiden tai ainakin vedenottamoiden lähialueiden ulkopuolelle. Sähköyhtiöiden olisi hyvä vaihtaa pohjavesialueilla sijaitsevat pylväsmuuntajat puistomuuntajiksi verkostoinvestointien yhteydessä. Sähköyhtiöillä on oltava pohjavesialueella sijaitsevista muuntajista ajantasaiset tiedot, joista olisi hyödyllistä koota yhtenäinen, pelastuslaitokselle toimitettava tietokanta kaikista kunnan (pohjavesialueilla sijaitsevista) muuntajista. Mahdolliset vahingot on aina ilmoitettava ympäristöviranomaisille.

35 EHDOTUS Kartta 6. Kaukolan pohjavesialueen muuntajat, TSRR-tiet ja Maaperän tilan tietojärjestelmän kohteet.

36 5.4 Maatalous Peltoviljelyn pohjavesivaikutukset riippuvat alueen maaperä- ja pohjavesiolosuhteista. Suurimman riskin pohjavedelle aiheuttavat lannoitteiden ja torjunta-aineiden käyttö. Peltolannoituksen vaikutukset ilmenevät pohjavedessä yleisimmin nitraattipitoisuuden kohoamisena. Pohjaveden laatuun voivat vaikuttaa myös peltoalueiden ojitukset, mikäli niiden kautta pintavesiä pääsee imeytymään pohjavesimuodostumaan. Pohjavesialueilla harjoitettava kotieläintalous on niin ikään riski pohjaveden laadulle. Esimerkiksi karjanlannan mikrobit ja virukset voivat kulkeutua pohjaveteen huonokuntoisten lantajärjestelmien kautta sekä runsaiden sateiden aikaan ja sulamisvesien mukana. (Antikainen ym. 2009) Maataloudessa on otettava huomioon myös uusi nitraattiasetus eli valtioneuvoston asetus eräiden maa- ja puutarhataloudesta peräisin olevien päästöjen rajoittamisesta (1250/2014). Kyseisellä asetuksella pannaan täytäntöön Euroopan yhteisöjen neuvoston direktiivi (91/676/ ETY). Tavoitteena on ehkäistä ja vähentää lannan sekä muiden lannoitteiden käytöstä, varastoinnista ja käsittelystä sekä eläintuotannosta aiheutuvia päästöjä pintavesiin, pohjavesiin, maaperään ja ilmaan. Esimerkiksi asetuksen 4 :ssä säädetään, että lannan ja pakkaamattomien orgaanisten lannoitevalmisteiden varastointitilaa, tuotantoeläinten jaloittelualueita ja ulkotarhojen ruokinta- ja juottopaikkoja ei saa sijoittaa pohjavesialueelle. Näitä toimintoja ei myöskään saa sijoittaa alle 50 metrin etäisyydelle vesistöstä, talousvesikäytössä olevasta kaivosta tai lähteestä. Kyseisten toimintojen sijoittaminen pohjavesialueelle voi kuitenkin olla mahdollista, jos maaperäselvitysten perusteella voidaan osoittaa, että toiminnot eivät aiheuta pohjavesien pilaantumista tai pilaantumisen vaaraa. Salon kaupungin ympäristönsuojelumääräysten (2012) mukaan pohjavesialueella sijaitsevilla pelloilla lannan, virtsan, puhdistamolietteen ja puristenesteen levitys on kielletty. Pohjavesialueella kuivalantaa voi kaupungin ympäristönsuojeluviranomaisen suostumuksella levittää edellyttäen, ettei levittämisestä aiheudu pohjaveden pilaantumisen vaaraa. Humuspitoisen kierrätysravinteen levitys pohjavesialueella on kielletty, jos eivät maaperäolosuhteet tai kierrätysravinteen koostumus sitä mahdollista. Näillä toimenpiteellä turvataan erityisesti pohjaveden hygieenisen laadun säilyminen hyvänä. Maan kalkitseminen vähentää lannoituksen tarvetta, koska kalkitussa maassa kasvit saavat useimmat ravinteet helpommin käyttöönsä kuin happamassa. Näin vähennetään myös ravinteiden huuhtoutumisriskiä. Ravinteiden huuhtoutumisen kannalta pohjavesialueilla olisi luovuttava mahdollisuuksien mukaan syysmuokkauksesta ja siirtää muokkaus kevääseen. (Maa- ja Metsätalousministeriö 2007) Pohjavesialueiden käytön rajoitukset koskevat kaikkia viljelijöitä, joilla on maatalousmaata I ja II luokan pohjavesialueella. Jos jokin lohko on pohjavesialueella vain osittain, on

37 lohkon pohjavesialueella olevalla osalla noudatettava pohjavesialuetta koskevia rajoituksia. Tästä alueesta voi tehdä oman kasvulohkonsa. (Maaseutuvirasto 2010). Maatalouden uusi tukikausi alkoi 2015 ja uudet tarkistetut määräykset ja sitoumukset (mm. täydentävät ehdot) koskevat kaikkia viljelijöitä. Maataloutta yleisesti ja peltoviljelyä koskevat toimenpidesuositukset on esitetty taulukoissa 13 ja 14. 5.4.1 Peltoviljely Vuoden 2000 maankäyttötietojen mukaan Kaukolan pohjavesialueella oli sen 274 ha kokonaispinta-alasta 69,6 ha peltoa tai viljelyalaa, mikä kattaa koko alueesta noin neljäsosan. Pohjaveden muodostumisalueella peltojen osuus oli 5 ha. (OIVA Ympäristöja paikkatietopalvelu, tiedot poimittu 30.6.2015). Salon kaupungin maaseutupalvelut ei pidä kirjaa pelloilla viljeltävistä kasveista eikä siitä, paljonko ja mitä/millaisia lannoitteita käytetään. 5.4.2 Karjatalous Varsinaisella pohjaveden muodostumisalueella laidunnusta olisi kaikissa tapauksissa vältettävä. Pohjavesialueen muissa osissa olevilla peltoaloilla tapahtuvasta laiduntamisesta on päätettävä pohjavesialuekohtaisesti. Suunnitelma-alueella ei sijaitse yhtään eläintilaa. Taulukko 13. Maataloutta koskevat toimenpidesuositukset. Toimenpiteet Maatalous yleisesti Öljyt, kemikaalit ym. on säilytettävä tiiviissä suoja-altaissa (min. tilavuus 100 % suurimman säilytysastian tilavuudesta) sisätiloissa tai katetussa tilassa. Öljysäiliöillä on oltava tiivis, säiliön tilavuutta vastaava suoja-allas. Mikäli öljysäiliöt ovat 2-vaippaisia, suoja-allasta ei tarvita. Säiliöt on varustettava järjestelmällä ylitäytön estämiseksi ja lapon estimellä. Konekaluston tankkauspisteisiin ja polttoaineiden täyttöalueisiin on tehtävä katos ja tiivis alusta. Vaihtoehtoisesti säilytystilat ja tankkauspiste voidaan siirtää pohjavesialueen ulkopuolelle. Piha-alueet, joissa on varastointia, kuljetuskaluston tai koneiden säilytystä tai liikennettä, on päällystettävä tai korjattava tiiviiksi. Tiiviillä päällyksellä voidaan tarkoittaa esimerkiksi muovimattoa pohjalla joka päällä on tiivis sorakerros. Riskikohteissa rakenteiden on aina oltava tiiviitä. Maa- ja metsätalousministeriö on antamassa ohjeistusta tähän asiaan vuoden 2015 loppupuolella. Toiminnanharjoittajia voidaan ohjeistaa rajoituksista ja määräyksistä, kun toiminta sijoittuu pohjavesialueelle esimerkiksi laatimalla aiheesta opas. Karjasuojien kuivalanta-, virtsa- ja lietelantavarastoissa on oltava varastotilaa vähintään 12 kuukaudeksi.

38 Taulukko 14. Peltoviljelyä koskevat toimenpidesuositukset Toimenpiteet Peltoviljely Peltojen pinta- ja kuivatusvesiä ei saa johtaa pohjavesialueelle. Peltojen lannoitus on tehtävä nitraattiasetuksen (ja mahdollisen ympäristöluvan) mukaisesti. Lannoitteiden varastoinnista, käsittelystä ja levityksestä on kerrottu ympäristöluvassa. Pohjavesialueilla ei saa käyttää lietelantaa, virtsaa ja puristenestettä, pesuvesiä, jätevesilietettä tai muutakaan nestemäistä orgaanista lannoitetta peltoviljelyssä. Pelto on muokattava kuivalannan levityksen jälkeen vuorokauden sisällä levityksestä. Jos levitetään lietelantaa pellolle alle 100 metrin etäisyydellä asutuksesta, on pelto muokattava 4 tunnin sisällä levityksestä. Lannoitus on paras tehdä keväällä sulamiskauden päätyttyä eikä syys-talvikaudella, sillä merkittävä osa erityisesti syksyllä levitetystä typestä huuhtoutuu syyssateiden ja kevätsulamisen aikana ja imeytyy pohjaveteen. Pohjavesialueella saa käyttää vain sinne soveltuvia kasvinsuojeluaineita. Myös peltoja pohjavesialueilta vuokranneiden viljelijöiden on saatava tietoa pohjavesialueille soveltuvista viljely- ja toimintatavoista. 5.5 Metsätalous Pohjavesialueilla pyritään nykyään välttämään ojituksia, kunnostusojituksia ja lannoituksia, mutta metsätalouden toimenpiteistä hakkuut ja maanmuokkaus lisäävät valumavesien määrää ja pohjaveden pinnankorkeuden vaihteluita sekä mahdollisesti myös ravinteiden ja metallien huuhtoutumista pohjaveteen etenkin alueilla, joilla pohjavedenpinta on lähellä maanpintaa. Pohjavesialueilla, joilla pohjaveden pinta on lähellä maanpintaa, ojitukset voivat vaarantaa pohjaveden laatua. Ojitukset voivat myös haitallisesti vaikuttaa pohjavesien määrään, jos ojituksia tehdään pohjavesialueiden reunavyöhykkeillä. Ojan kaivaminen voi myös aiheuttaa pohjaveden purkautumista, vaikka oja ei ulottuisikaan kivennäismaahan asti. Paineellinen vesi voi nimittäin löytää tien eristävän maakerroksen läpi kaivettuun ojaan, jolloin ojan kuivattava vaikutus kohdistuukin pohjavesimuodostumaan. Metsäkoneet tiivistävät maaperää, mikä vaikuttaa veden imeytymiseen pohjavedeksi. Metsähakkuut saattavat myös aiheuttaa esimerkiksi pohjaveden nitraattipitoisuuden lievää kohoamista, jos nitraatti huuhtoutuu maaperässä alaspäin. Nitraattipitoisuuden kasvu ei yleensä vaikuta veden käyttämiseen talousvetenä. Avohakkuut aiheuttavat enemmän nitraatin huuhtoutumista pohjaveteen kuin metsän luontainen uudistaminen. Kivennäismaiden typpilannoitus on myös riski nitraatin

39 huuhtoutumiselle pohjavesiin. Metsätöissä käytettävien metsäkoneiden mineraaliöljyt vaarantavat maahan päästessään maaperän ja pohjavesien puhtauden. Siksi öljyvahinkojen ympäristöhaittoja pyritään pienentämään käyttämällä mineraaliöljyn sijaan biohajoavia öljyjä. Ensimmäisen (I) ja toisen (II) luokan pohjavesialueilta ei suositella kantojen nostoa. (Joensuu ym. 2012) Salon Metsänhoitoyhdistyksen, MHY Salometsän, mukaan yhdistyksen jäsenet noudattavat metsätalouden harjoittamisessa Suomen PECF-standardia Ryhmäsertifioinnin kriteerit metsäkeskuksen tai metsänhoitoyhdistyksen toimialueen tasolla (PEFC FI 1002:2009), joka on osa suomalaisen PEFC-metsäsertifioinnin seitsemän standardin sarjaa. Kriteerien mukaan metsätaloudessa on noudatettava voimassa olevaa metsä-, ympäristö- ja työlainsäädäntöä sekä niihin liittyviä Suomen ratifioimia kansainvälisiä sopimuksia. Vuoden 2000 maankäyttötietojen mukaan Kaukolan pohjavesialueen 274 ha:n kokonaispinta-alasta metsätaloutta on 182,6 ha, joka on 66,6 % alueen pinta-alasta (OIVA Ympäristö- ja paikkatietopalvelu, tiedot poimittu 30.6.2015). Taulukossa 15 on esitetty metsätaloutta koskevat toimenpidesuositukset.

40 Taulukko 15. Metsätaloutta koskevat toimenpidesuositukset. Toimenpiteet Metsätalous Metsätalouden osalta suositellaan metsäsertifikaateissa esitettyjen toimenpiteiden noudattamista pohjaveden suojelemiseksi. Metsätalouden toimenpiteet eivät saa aiheuttaa pohjaveden haitallista purkautumista, likaantumista tai humuspitoisten pintavesien imeytymistä maaperään. Kulotusta, mekaanisia muokkausmenetelmiä on vältettävä pohjavesialueilla, mutta luonnonhoidollinen kulotus voi poikkeuksellisesti tulla kyseeseen, jos vaikutuksia voidaan tarkkailla. Asiasta kannattaa olla yhteydessä ELY-keskuksen asiantuntijaan. I ja II luokan pohjavesialueille suositellaan vain kevennyttyä maanmuokkausta, kuten kivennäismaan pintaa paljastavaa kevyttä laikutusta tai äestystä. Uusien metsäteiden rakentamista pohjavesialueille ei suositella. Pääsääntöisesti pohjavesialueilla sijaitsevia metsiä ei lannoiteta eikä niissä käytetä torjunta-aineita. Lannoitteiden ja kasvinsuojeluaineiden käytöstä ei saa aiheutua pohjaveden pilaantumisriskiä. Kunnostusojitusta ei suositella I ja II luokan pohjavesialueilla, mikäli ojat jouduttaisiin kaivamaan turvekerroksen alla olevaan kivennäismaakerrokseen alkuperäistä ojasyvyyttä syvemmäksi. Öljyvahinkojen välttämiseksi on huolehdittava koneiden, laitteiden ja niissä olevien letkujen kunnosta sekä suojata öljyastiat kuljetuksen ajaksi ja viedä jäteöljyt ja tyhjät öljykannut pois metsästä asianmukaisesti hävitettäväksi. Metsäkoneita ei saa huoltaa pohjavesialueilla. Kaikilla työkohteilla työskentelevissä koneissa on oltava öljyvahinkojen ensitorjuntavälineistö. Jos öljyvahinko kuitenkin tapahtuu, siitä on ilmoitettava hätäkeskukseen (Öljyvahinkojen torjuntalaki (1673/2009) 5 luku 17 ). Hakkuiden jälkeen aukioilta on kerättävä kaikki sinne kertyneet roskat ja romut. Tiedotetaan metsänhoitotoimenpiteistä aiheutuvista riskeistä toiminnan harjoittajia.

41 5.6 Liikenne ja tienpito Päätiestön liukkaudentorjuntaan käytetään suolaa, pääasiassa natrium- ja kalsiumkloridia. Suolan käyttö teiden talvikunnossapidossa pohjavesialueilla on merkittävä riski, joka saattaa johtaa haitallisen korkeisiin kloridipitoisuuksiin pohjavedessä. Nykytekniikalla suolan käyttöä ei voida juurikaan tehostaa liikenneturvallisuutta vaarantamatta, mutta vaihtoehtoisia liukkaudentorjunta-aineita kehitetään, kuten kaliumformiaatti. Vaihtoehtoisten aineiden käyttöä rajoittaa niiden maantiesuolaa kalliimpi hinta sekä mahdollisesti heikompi liukkaudentorjuntatulos. Pohjaveden pilaantumisriskiä voivat aiheuttaa myös pohjavesialueiden kautta tapahtuvat vaarallisten aineiden kuljetukset sekä onnettomuustapaukset. Yleisimpiä kuljetettavia aineita ovat polttonesteet ja kemikaalit. Mahdollisia riskejä ovat myös maanteiden varsien ja rata-alueiden rikkakasvien- ja vesakontorjuntaan käytettävät torjunta-aineet. Tienpidon ja liikenteen lisäksi lentokentät, ratapihat ja erilaiset varikot ovat riski pohjaveden puhtaudelle. (Antikainen ym. 2009) Salon kaupungin tienpidosta osissa Salon alueen teistä huolehtivalla kunnallistekniikalla ei ole erityistä ohjeistusta pohjavesialueella toimimiseen. Teiden liukkaudentorjuntaan käytetään natriumkloridia (NaCl) niillä osuuksilla, joita ylipäätään suolataan. Suolausta käytetään eniten Salon keskusta-alueella ja etenkin mäissä, jotta etenkin julkinen liikenne pystyy kulkemaan vaikeuksitta. Myös vaarallisten aineiden kuljetusväyliä suolataan onnettomuusriskin pienentämiseksi. Taajama-alueilla käytetään yleensä hiekoitusta tai soraa liukkaudentorjunnassa. Kaukolan pohjavesialueella on kaksi tieosuutta, jotka on määritelty tieriskirekisteriin liukkaudentorjunnan pohjavesivaikutuksien arviointia varten yksilöitäessä alueita, joilla tiesuolauksen pohjavesiriskin vähentämiseksi tarvitaan kiireellisimmin toimenpiteitä. Taulukossa 16 on esitetty tieriskirekisterin tiedot kyseisiltä tieosuuksilta, taulukossa 17 kyseisten teiden liikennemäärät ja taulukossa 18 liikennettä ja tienpitoa koskevat toimenpidesuositukset. Tiet on esitetty kartassa 6. Seututie 186 on tiesuojaukseton, Ib-tienhoitoluokkaan kuuluva, kova asfalttibetoninen tie, jonka pituus Kaukolan pohjavesialueella on 1,0 km, josta 0,6 km on pohjaveden varsinaisella muodostumisalueella. Tie kuuluu suolausalue A:han, ja sillä on alueen vuoksi suolankäyttörajoitus. Yhdystie 1863 on tiesuojaukseton, II-tienhoitoluokkaan kuuluva, pehmeä asfalttibetoninen tie, jonka pituus pohjavesialueella on 3,4 km, josta 2,0 km on pohjaveden varsinaisella muodostumisalueella. Tie kuuluu suolausalue A:han, eikä sillä ole erityistä suolausrajoitusta.

42 Muut tiet pohjavesialueella ovat lähinnä luokittelemattomia metsäteitä. Taulukko 16. Pohjavesialueille riskiä aiheuttavat tieosuudet (OIVA Ympäristö- ja paikkatietopalvelu, tiedot poimittu 30.6.2015). Tie nro ja tieluokka 186 seututie 1863 yhdystie Tienhoitoluokka Suolaus alue 1,0 km Ib-luokka - osan talvea lumipintaisena 3,4 km II-luokka, päällystetty - pääosin lumipintainen A A Tiesuojaus Tiepäällyste Suolaus rajoite ei suojausta ei suojausta kova asfalttibetoni pehmeä asfalttibetoni Alueen vuoksi on suolankäyttörajoitus ei erityisrajoitusta Tien tsrrpituus pvalueella Suojaustaso ei tietoa ei tietoa. Taulukko 17. Liikennemäärät (OIVA Ympäristö- ja paikkatietopalvelu, tiedot poimittu 30.6.2015). Tie nro ja tieluokka 186 seututie 186 seututie 1863 yhdystie 1863 yhdystie Tie osa nro Tienhoitoluokka Kvl (ajoneuvoja/vrk) Kvl raskas liikenne (ajoneuvoja/vrk) Raskaan liikenteen osuus (%) 2 Ib 1902 143 7,5 % 3 Ib 1931 157 > 8 % 2 II 682 51 7,5 % 3 II 848 66 < 8 %

43 Taulukko 18. Tienpidon ja liikenteen toimenpidesuositukset. Toimenpidesuositukset Tienpito ja liikenne Tiestön kunnon ylläpidolla, valaistuksella ja näkyvyyden parantamisella edistetään paitsi liikenneturvallisuutta, myös pohjaveden suojelua. Onnettomuusvaaran vuoksi pohjavesialueet olisi selkeästi merkittävä maastoon. Vedenottamoiden suojaamiseksi on aluepelastuslaitoksen ja kunnan varauduttava pohjavesialueilla nopeaan vaarallisten aineiden päästöjen torjuntaan, pohjaveden puhdistustarpeen selvittämiseen ja tarvittaessa puhdistuksen aloittamiseen. Mahdollisesta onnettomuudesta on tiedotettava välittömästi myös vedenottajaa ja tarpeen vaatiessa varautua vedenoton keskeyttämiseen. Pelastuslaitoksella on oltava tieto niistä tieosuuksista, joissa on pohjavesisuojaukset. Näin tiedetään, miten on toimittava onnettomuustilanteissa, eikä vahingossa rikota pohjavesisuojauksia. Pohjaveden kloridipitoisuutta on suotavaa tarkkailla (tiesuolauksen vaikutus). Tiesuolan käyttöä tulisi vähentää kuitenkaan vaarantamatta tieturvallisuutta, ja korvaavien liukkaudentorjunta-aineiden käyttöä edistää. Pohjavesialueilla sijaitsevien hiekkateiden kevätkunnostuksessa käytettävän suolauksen ohjeistaminen. 5.6.1 Kuljetukset sekä käyttötiheydet ja -määrät Suomessa Vuonna 2012 suurin osa vaarallisten aineiden kuljetuksista oli kuljetusluokkaan 3 kuuluvia palavia nesteitä. Seuraavaksi eniten kuljetettiin syövyttäviä aineita (luokka 8), joihin lukeutuvat mm. erilaiset hapot. Muita paljon kuljetettuja vaarallisia aineita olivat mm. kaasut (luokka 2) ja sytyttävästi vaikuttavat aineet (luokka 5.1). Varsinais-Suomessa säilytetään ja alueen läpi kuljetetaan vuosittain suuria määriä öljytuotteita niin merellä kuin maanteillä ja rautateillä. (Kumpulainen ym. 2013). Valta-, kanta- ja seututeiden keskimääräinen raskaiden ajoneuvojen määrä reitillä Salo- Mustio vaihteli välillä 300 500 ajoneuvoa vuorokaudessa. Vuonna 2012 vaarallisia aineita (kaikkia paitsi palavia nesteitä) kuljetettiin seututietä 186 pitkin välillä Salo-Mustio <500 tonnia viikossa. Palavia nesteitä taas kuljetettiin vuonna 2012 samoalla tieosuudella <500 tonnia viikossa. (Kumpulainen ym. 2013).

44 5.7 Teollisuus ja yritystoiminta Teollisuuden ja yritystoiminnan pohjavesiriskit johtuvat yleisimmin pohjavedelle haitallisten aineiden kuljetuksesta, varastoinnista ja käytöstä. Pohjaveden pilaantumistapaukset johtuvat tavallisesti säiliöiden ja viemäreiden vuodoista, kemikaalien käsittelyalueiden puutteellisesta suojauksesta ja jätevesien väärästä käsittelytavasta. Haitallisia aineita voi päästä pohjaveteen myös tulipalojen seurauksena. Pohjavettä pilaavista aineista yleisiä ovat bensiinin lisäaineet, liuottimet, puutavaran käsittelyaineet, polttoöljy sekä torjuntaaineet. Varsinaisesta yritystoiminnasta aiheutuvat pohjavesiriskit alueella liittyvät lähinnä polttonesteiden ja kemikaalien käsittelyyn ja säilytykseen. Piha-alueella tapahtuva autojen pesu sekä huoltotyöt ja pintavesien imeytyminen pohjavesialueelle lisäävät pohjavesiriskiä, kuten myös harmaiden vesien maahan imeyttäminen pohjaveden muodostumisalueella. Pohjavesialueille ei saa sijoittaa uutta yritystoimintaa, josta voi aiheutua pohjaveden pilaantumisen vaaraa. (Antikainen ym. 2009, Gustafsson ym. 2006) Kaukolan pohjavesialueella ei ole teollisuutta eikä yritystoimintaa. Yleisesti ottaen pohjavesialueella ei käsitellä suuria määriä kemikaaleja tai öljyjä. Eniten parannettavaa on öljytuotteiden säilytys- ja käsittelytiloissa sekä ulkona sijaitsevien ns. farmisäiliöiden allastamisessa ja kattamisessa. Mahdollista uutta yritystoimintaa koskevat toimenpidesuositukset on esitetty taulukossa 19. Taulukko 19. Yritystoimintaa koskevat toimenpidesuositukset Toimenpiteet yritystoiminta Pohjavesialueille sijoittuneen yritystoiminnan on kaikissa toimissaan huomioitava pohjaveden pilaantumisvaara. Öljyt, kemikaalit ym. on säilytettävä tiiviissä suoja-altaissa (min. tilavuus 100 % suurimman säilytysastian tilavuudesta) sisätiloissa tai katetussa tilassa. Öljysäiliöihin on asennettava ylitäytön- ja laponestot ja säiliöt on säilytettävä sisätiloissa tai muussa katetussa tilassa. Piha-alueet, joissa on varastointia, kuljetuskaluston tai koneiden säilytystä tai liikennettä, on päällystettävä tai korjattava tiiviiksi. Mahdolliset tankkauspaikat ja polttoaineiden täyttöalueet on rakennettava tiiviiksi. Vahinko- ja onnettomuustilanteiden varalle on oltava riittävä määrä alkutorjuntakalustoa, kuten imeytysmateriaalia (esim. turve) saatavilla. Yritystoiminnan päätyttyä kiinteistöllä olevat käyttämättömät rakenteet sekä öljysäiliöt on poistettava. Tiiviille alustoille kertyvät vedet on kerättävä hallitusti ja johdettava hiekan- ja öljynerotuskaivon kautta tiiviisti (esim. putkella) pohjavesialueen ulkopuolelle siten, etteivät vedet pääse imeytymään takaisin pohjavesialueelle.

45 5.8 Pilaantuneet maa-alueet Valtion ympäristöhallinnon ylläpitämään maaperän tilan tietojärjestelmään (MATTI) on koottu tietoja maa-alueista, joilla toiminta saattaa aiheuttaa riskiä maaperän ja pohjaveden laadulle. Näillä alueilla maaperän tiedetään olevan pilaantunut, sen epäillään olevan pilaantunut tai se on kunnostettu. Tietojärjestelmässä kohteet luokitellaan toimenpidetarpeen mukaan toimiviin, selvitystä tarvitseviin ja arvioitaviin tai puhdistettaviin alueisiin sekä alueisiin, joilla ei ole puhdistustarvetta. Alueilla, joilla on käynnissä olevaa toimintaa tai joissa käsitellään tai varastoidaan ympäristölle haitallisia aineita, maaperän tila on selvitettävä, kun toiminta loppuu tai muuttuu. Pilaantunut maa-alue (PIMA) on alue, jossa haitallisen aineen tai tekijän pitoisuus ylittää huomattavan paljon kyseessä olevan alueen luontaisen pitoisuuden. Aineen kokonaismäärä maaperässä on myös merkittävää tai pilaantuminen voi aiheuttaa alueen maankäytöstä ja ympäristöolosuhteista johtuen merkittävää välitöntä tai välillistä vaaraa luonnolle, ympäristölle tai terveydelle. Mahdollisesti pilaantuneita maa-alueita ovat mm. vanhat kaatopaikat, jätevedenpuhdistamot, kyllästämöt, polttonesteen jakeluasemat, sahat ja muut alueet, joilla on käsitelty ympäristölle vaarallisia kemikaaleja ilman asianmukaista maaperän suojausta tai joilla on säilytetty autonromuja, koneita, tynnyreitä jne. Haitallisia aineita on saattanut joutua maaperään ja pohjaveteen erilaisten vahinkojen, onnettomuuksien, pitkäaikaisen vähittäisen päästön seurauksena tai jätteitä on voitu aikaisemmin haudata maahan. Ympäristönsuojelulain mukaan selvitysvastuu kuuluu pilaantumisen aiheuttajalle tai joissain tapauksissa alueen haltijalle, jos esimerkiksi pilaajaa ei saada selville tai tavoiteta. Siltä osin kuin pilaantuneen alueen haltijaa ei voida velvoittaa puhdistamaan pilaantunutta maaperää, on kunnan selvitettävä maaperän puhdistamistarve ja puhdistettava maaperä. Jos maaperä tai pohjavesi on ilmeisesti pilaantunut, elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus voi määrätä puhdistamisesta vastuussa olevan selvittämään pilaantuneen alueen laajuuden ja puhdistamistarpeen. Pilaantuneen maa-alueen aiheuttamat haitat voidaan poistaa puhdistamalla pilaantunut alue tai estämällä haitallisten aineiden leviäminen ympäristöön tai rajoittamalla haitallisille aineille altistumista esim. maankäytön suunnittelulla. Kaukolan pohjavesialueella on yksi Maaperän tilan tietojärjestelmässä oleva kohde. Kohteen tiedot on esitetty taulukossa 20 ja sen sijainti kartassa 6. Pilaantuneita maaalueita koskevat toimenpidesuositukset on esitetty taulukossa 21. Kohde on entinen Muurlan yhdyskuntakaatopaikka sorakuopassa, jossa on ollut yhdyskunta- ja teollisuusjätteen läjitystä sekä ongelmajätteiden varastointia. Vanhaan sorakuoppaan tuotuun jätteeseen lukeutui mm. betonia, romua, autokorjaamojätettä,

46 akkuja ja autonosia. Kohde ei ole ollut "virallinen" kaatopaikka. Kaatopaikka oli toiminnassa vuosina 1960 1970. Kohteella tehtiin ensimmäisen kerran tutkimuksia vuonna 2001, jolloin sille todettiin kunnostustarve. Vuoden 2002 tutkimuksissa todettiin SAMASE-raja-arvon ylittävä kobolttipitoisuus sekä ohjearvot ylittäviä pitoisuuksia sinkkiä, nikkeliä ja kromia. Kohde kunnostettiin osittain vuonna 2002 suorittamalla siellä massanvaihto. Viimeiset tutkimukset tehtiin kesäkuussa 2002, eikä kohteella todettu enää puhdistustarvetta. Sen sijaan paikalle asetettiin maankäyttörajoite. Nykyään kohde on metsittynyt. Pohjavettä pilaavat vaikutukset näkyisivät todennäköisesti läheisen Kukinnummen pohjavedenottamon vesinäytteissä. Taulukko 20. MATTI-kohde pohjavesialueella. Kohde Toimiala Pinta-ala Olotila 734-4335 Vanha epävirallinen yhdyskuntakaatopaikka 2968,73 m 2 Voimassa; vaikka alueella on suoritettu massanvaihto, on sillä silti asetettu maankäytöllisiä rajoituksia Taulukko 21. Mahdollisesti pilaantuneiden maa-alueiden toimenpidesuositukset. Toimenpiteet Mahdollisesti pilaantuneet maa-alueet Toimintansa jo lopettaneiden ja tulevaisuudessa lopettavien yritysten sekä maaperän tilan tietojärjestelmän rekisterissä olevien kohteiden maaperän ja pohjaveden pilaantuneisuus on tarpeen vaatiessa selvitettävä. Viranomaisvalvonnan avulla on huolehdittava siitä, että alueella ei sallita pohjaveden pilaantumisriskiä aiheuttavaa toimintaa. Maaperän tilan tietojärjestelmän rekisteriä on päivitettävä tasaisin väliajoin

47 5.9 Roskaantuminen ja vanhat kaatopaikat Vanhoille yhdyskuntien kaatopaikoille on sijoitettu kotitalouksien kiinteän jätteen lisäksi lietteitä, teollisuuden kiinteitä jätteitä sekä jätemaita, joista osa voidaan luokitella ongelmajätteeksi. Kaatopaikkajätteissä voi usein olla monia eri haitta-aineita, kuten PAHja PCB-yhdisteitä, lyijyä, sinkkiä, elohopeaa, kuparia ja öljy-yhdisteitä. Kaatopaikkojen suotovesien aiheuttamaa pohjaveden yleistä likaantumista voivat ilmentää myös muutokset veden mikrobiologisessa laadussa. (Westberg ym. 2014) Soranotto- ja harjualueita saatetaan käyttää ajoittain paikkoina, joihin voidaan siivota ylimääräiset roskat, kuten risut ja kannot. Jos sorakuopissa on pohjavesilampia, pääsevät haitta-aineet sitä kautta nopeasti pohjaveteen. Esimerkiksi kuoppiin pinotut maatuvat puutarhajätteet saattavat pilata pohjavettä tai mahdolliset öljyvuodot metsäkoneista ja hylätyistä romuautoista päästä suoraan kosketuksiin pohjaveden kanssa. Kaukolan pohjavesialueella kartoitettiin yksi roskaantunut kohde. Kohde oli vanha maaainestenottokuoppa, johon oli viety mm. puutarhajätteitä, klinkkereitä, muoviputkia yms. (kuvat 4 ja 5). Sade- ja sulamisvesien mukana jätteistä voi liueta pohjaveteen erilaisia haitta-aineita ja esim. veden nitraattipitoisuus voi kasvaa. Ko. kohteesta on annettava maanomistajalle siistimiskehotus. Kohde on esitetty kartassa 5. Roskaamista voidaan pyrkiä estämään muun muassa pohjavesialueille asennetuin kieltokyltein. Taulukossa 22 on esitetty kaatopaikkoja ja roskaantuneita alueita koskevia toimenpide-suosituksia. Taulukko 22. Kaatopaikkoja ja roskaantuneita alueita koskevat toimenpidesuositukset Toimenpiteet Kaatopaikat ja roskaantuminen Maa-ainestenottokuoppia ei saa käyttää kaatopaikkoina edes risuille tai maaaineksille. Maanomistajat on velvoitettava siirtämään olemassa olevat jätteet pois pohjavesialueelta ja toimittamaan ne asianmukaisesti jatkokäsittelyyn. Maanomistajia pitää informoida pohjavesialueiden sijainnista sekä heidän vastuistaan, mikäli roskaantumisesta seuraa pohjaveden pilaantumista.

48 Kuvat 4 ja 5. Roskaantunut alue Kaukolan pohjavesialueella. Alue on merkitty karttaan 5. Pia Lindholm