Astu jo erämaasta Luvattuun maahan!

Pirjo Valtanen 8.3.2012 Astu jo erämaasta Luvattuun maahan! Muutos Tässä on rukoiltu jo ja pyydetty että Pyhä Henki Jeesuksen Henki, saisi olla täällä. Jotenkin minulle tuli voimakkaasti, kun istuin tuossa penkissä, mieleen tällainen asia, että kaikki vallankumoukset ovat alkaneet aina maan alla ja pienestä mitä maailmassa on ollut. Eli miten minä näen tämän, että Jumala on tekemässä ikään kuin osittain vielä näkymättömissä jotakin sellaista jota Hän ei voi esille ennen kuin se on valmis täysin. Tämä on Jumalan läsnäolon läpimurtautuminen niissä uskovissa, jotka haluaa astua oikeasti Jumalan Hengen alueelle lopunaikoina. Jotka haluaa astua sille alueelle jossa loppuu tavanomainen kristillisyys. Joka tarkoittaa sitä, että on olemassa kaksi elämää: Toinen on kirkossa ja toinen on kirkon ulkopuolella. Ja mitä tapahtuu seurakunnassa niin se on yleensä erilaista ja se mikä tapahtuu kotona, se on erilaista. Me kaikki tiedetään tämä kontrasti luonnollisen elämän ja Jumalan Valtakunnan välillä. Tämän taistelun kanssa joutuvat kaikki menemään ja pääsemään siinä lävitse ja voittajina, koska Jeesus joutui ihmisenä kulkemaan saman tien mitä mekin kuljetaan täällä. Jeesus, vaikka Hän oli Jumalan Poika, Hänet pantiin tällaiseen savimajaan, ajatelkaa. Hänet pistettiin sisälle savimajaan, jotta Hän tietäisi ihan tarkkaan ja joutuisi kulkemaan saman tien minkä mekin. Ja mikä oli Jeesuksen voiman salaisuus? Ja se on sama meilläkin, mikä oli Hänen voimansa salaisuus? Se, että Hän tunsi Isän! Se että Hän tunsi Isän ja Jeesus halusi kulkea Isän tien. Ja tässä on se Jumalan läsnäolon yksinkertainen portti ja se tie, joka me joudutaan kulkemaan lopunaikana. Me joudutaan kohtaamaan omassa itsessämme ne asiat jotka Herra haluaa poistaa. Tämähän on äärettömän epämiellyttävä sanoma yleensä tavallisissa kirkoissa, että puhutaan oikeasti sellaisista asioista että meissä olisi jotain muutettavaa. Koska normaalisti puhutaan mieluummin sitä, että miten paljon hyvää ja kaunista Jeesus antaa. Tule Jeesuksen luo, niin Hän antaa sinulle rukousvastauksia, ihmeitä ja merkkejä ja kaikkea. Tule Jeesuksen luokse! Hyvin vähän puhutaan siitä, että tule Jeesuksen luo ja anna sinä itse ensin kaikkesi, sitten voit alkaa odottamaan että jotakin sieltä voi alkaa tulla. Tämä on käännetty ihmisen mielen mukaiseksi, ja näin on tapahtunut aina. Ja tässä tämä vallankumousjuttu tapahtuu meidän sydämissä, tämä vallankumous menee tässä meidän asioissa. Koska Jumalan Hengen alueelle, Kirkkauden Henki on Jumalan Hengen alue, sinne ei päästetä ihmisiä jotka eivät ole astuneet ulos siitä omastansa ja astuneet Jumalan alueelle. Jumalan Sana sanoo, sitä siteerataan aika paljon kokouksissa, sanotaan näin: Meidät on asetettu taivaallisiin Kristuksessa. Ja sitten sanotaan: Meillä on kaikki, ja kaikki uskollisesti toistaa tätä jaetta: Meidät on asetettu ja meillä on kaikki, ja kuitenkin sitten heidän mielessään pyörii ettei minulla ainakaan ole kaikkea. Kuinka monta rehellistä ihmistä täällä on tänään? Kuinka monella on kaikki? Kuinka moni voi sanoa, että minulla on kaikki!

Minä en ainakaan voi sanoa että minulla on kaikki vielä, mutta minä haluan kaiken sen mitä Jumalalla on minua varten. Myöskin, ei ainoastaan että minä haluan, monet haluavat Jumalan koko voiman, mutta he eivät halua kulkea sitä tietä jonka Jumala haluaa heidän kulkevan. Tästä on kiinni miksi Jumalan läpimurtoja täytyy rukoilla. Ei siksi että Jumala vihdoin ja viimein väsyy kuuntelemaan meidän rukouksia: Puuh, noh! Tulkoon sitten niitten päälle koko juttu, kun ne vaan mankuvat. Siirrytään seuraavaan asiaan. Vaan sillä rukouksella on kaksi tarkoitusta: Tehdä meissä jotakin. Valmistaa se niin että me olemme varmasti turvallisesti Jumalan puolella, että emme ole toinen jalka siellä vihollisen puolella ja toinen jalka Jumalan puolella niin kuin yleensä keikutaan. Minä kutsun tätä kiikkulautauskovaiseksi. Meillä kaikilla on tämä taistelu, eikä kukaan voi sanoa etteikö koskaan kiikkuisi. Minäkin olen kiikkunut joskus, että vielä olen ihmisen kirjoissa etten ole vielä ihan siirtynyt siihen taivaalliseen olotilaan. Yksi tärkeimpiä edellytyksiä Jumalan voiman vastaanottamisessa on se, että me alamme puhua asioista ihan oikein miten ne ovat. Me emme ala kaunistella asioita ja sanoa, että meillä on jotakin mitä meillä ei ole. Tai että me olemme pyhiä ja kuitenkin näemme sen että emme ole. Me olemme taivaallisissa, se Jumalan suunnitelma sapluuna on siellä. Se tarkoittaa että ottakaa se vastaan, antakaa Herran tuoda se teille. Tuoda se ilmi teissä, alkakaa syödä sitä mitä taivaallisissa on hankittu jo. Alkakaa tulla lähelle Jeesusta, alkakaa tulla Hänen tiellensä ja Hänen suunnitelmaansa. Tässä on se mitä Jumalan on tekemässä. Ja tässä tulee kriisejä. Tulkoon sanottua, että tässä tulee kriisejä. Vähän laajemmankin yleisön on hyvä tietää, että jos haluaa eteenpäin Jumalassa, niin tulee kriisejä. Ei se ole vaan yhtä ylistyskokousta tai ihmeellistä tunnekokemusta, vaan siinä tulee sisäisiä kriisejä. Minkä takia? Ei Jumalalla ole kriisiä, Hän ei ole ollenkaan kriisissä. Mutta me joudumme kriisiin sen takia, kun me huomaamme että meissä täytyy tapahtua asioita. Ja se on hyvä asia. Monesti uskovat pelästyvät aivan hirveästi, kun he näkevät miten Jumalan valo alkaa loistaa ja sitten he alkavat nähdä mitä heissä on. Silloin he yleensä menevät jonnekin sielunhoitoon ja pyytävät että rukoile minun puolestani, että minulta menisi tämä olo pois. Jumala taivaassa ajattelee: Voi hyvänen aika, kun minä just pääsin alkuun tuon kanssa ja nyt hän haluaa rukoilla pois sen koko jutun! Ei auta muu kuin jatkaa vaan. Joillakin sitten vähän aikaa menee ja sitten uudestaan taas sama juttu. Jumala järjestää tilanteen jossa tule näkyviin mitä sinussa täytyy tapahtua, että Jumalan kirkkaus voi tulla sinun elämääsi. Ja taas: Ei, väärää saarnaa, tai jotain muuta vastaavaa. Ja tämän takia se Jumalan työ hidastuu. Minä olen nähnyt, että monet varmaan kyllästyy lopulta ja päätyy siiten, että kyllä kannattaa mennä koko se tie, kannattaa mennä se tie minkä Jumala näyttää. Meidän pitää todella haluta herätystä Meidän maalla ei ole varaa antaa sen viipyä. Meidän maalla ei ole varaa antaa sen viipyä! Jos kristityt ovat rehellisiä jos uskovat ovat rehellisiä, niin me nähdään että ihmisiä kiinnostaa kaikki muu paitsi usko! Ja sen takia, että ihmisiä kiinnostaa kaikki muu. Tämä maa vilisee noitia tänä päivänä, Pääsiäisenä esimerkiksi, ynnä muuta ja ynnä muuta. Sen sijaan että Jumalan kirkkaus ja läsnäolo olisi meillä ja me näkisimme sen valtavan Jumalan Hengen tulvan.

Ja minä puhun tätä kaikille. Puhun itselleni ja puhun kaikille niille, jotka todella haluavat Jumalaa tähän maahan, meidän täytyy todella haluta Jumalaa. Ja siinä tulee kriisi. Ja tämä kriisi on hyvä asia. Mihin se kriisi iskee? Se iskee ennen kaikkea meissä olevana tekopyhyyteen! Siihen kaikkeen sellaiseen ulkonaiseen millä me haluaan ikään kuin korvata Jumala. Ja Hänet voidaan korvata jopa karismaattisilla kokouksilla. Jumala voidaan korvata monella asialla, voidaan saada sama fiilis kuin mitä ajatellaan, että se on Jumalan läsnäolo. Mutta Jumalan läsnäolo on kirkkauden läsnäoloa. Se on sitä läsnäoloa jossa Hän itse tulee ja Hän saa tehdä ne tekonsa. Ja jos me halutaan, että Herra tulee meidän keskelle viimeisinä päivinä väkevämmin kuin koskaan ennen, niin meidän on purettava tämä lause jota paljon puhutaan: Tulee niin vaikeita päiviä lopunaikoina, että lopulta kaikki menee aivan surkeaksi, ja Jeesus pelastaa surkean seurakunnan. Tällaista minä olen kuullut aika kauan, että Jeesus lopulta pelastaa voimattoman ja surkean seurakunnan. Ja tämä ei ole minun mielestäni Jumalan Sanassa oleva totuus. Minä ymmärrän näin, että Jeesuksen tahto on pelastaa kirkastettu seurakunta, se seurakunta joka viimeiseksi on oleva samassa voimassa kuin mitä se oli alussa. Tämä on se Jeesuksen tahto ja Hänen suunnitelmansa, ja tähän tarvitaan tätä vallankumousta, jotta me pääsemme ottamaan vastaan tämän, koska suurin este on meidän päämme. Meidän ajattelutapamme täytyy muuttua. Päätä ei valitettavasti voi poistaa, mutta sen voi muuttaa! Päästä lähtee kaikki: sieltä lähtee hyvä ja päästä lähtee paha. Pään kautta tullaan uskoon. Se valinta joka tapahtuu uskoon tulossa, tapahtuu meidän ajattelumaailmassamme. Me valitsemme ymmärrämme, että Jeesus on ainoa pelastaja. Ja me otamme muutkin asiat pään kautta vastaan. Ja minä olen nähnyt sen, että jos tunteiden kautta vain otetaan vastaan, se ei kestä. Sen on oltava tahdon valinta kautta linjan. Pelastus on tahdon valinta, eteenpäin meneminen on tahdon valinta, kaikki on tahdon valintaa mitä tapahtuu. Ja sitten siinä välillä voi olla näitä Jumalan virtoja vaikka kuinka paljon, mutta tahdon valintaa ei koskaan poisteta. Esimerkiksi jos herätystä halutaan, niin herätystä täytyy todella tahtoa, sen edestä täytyy maksaa jotakin. Sillä on hintansa, vaikka saarnataan erittäin voimakkaasti että kaikki on ilmaista sen jälkeen kun Jeesus tuli. Pelastus hankittiin ristillä Jeesus maksoi hinnan, mutta me joudumme kirkkaudesta ja voitelusta, niistä me joudumme Jumalan edessä näyttämään, että me todella haluamme sitä. Se annetaan vain niille, jotka todella haluavat sitä. Ja sen takia esimerkiksi herätys ei ole Suomeen tullut, kun ei ole tarpeeksi ihmisiä jotka todella haluavat herätystä. Mitä tarkoittaa että todella haluta sitä? Sinä asetat asioita tärkeysjärjestykseen esimerkiksi, ja sinä lähdet kulkemaan sitä tietä. Kun Israelin kansa oli erämaassa, tämä on sellainen klassinen esimerkki, koska se erämaa oli monta tuhatta vuotta sitten, ja ihmisten mielissä tulee tällainen lukko: Se on vanha juttu, se on vanha juttu. Kuivuutta ei voi peitellä Mutta totisesti se erämaa on olemassa tänä päivänä. Se on olemassa ei-uskovien kohdalla ja se on olemassa uskovien kohdalla. On olemassa todellisuusolotila joka on erämaata, jossa ei ole Jumalan todellisuutta, jossa ei ole Jumalan läsnäoloa eikä Jumalan tekoja. Minä näen laajasti Suomessa tällaista.

Kaikkien Raamattukoulujen, kurssien, koulutusten, kokousten, työmuotojen ja kaikkien lävitse minä näen, että täällä on kuitenkin erämaa tässä maassa, jossa Jumalan läsnäolo ei virtaa sillä tavalla kuin sen täytyisi virrata. Niin että yliluonnolliset asiat pääsevät vapautumaan ja kirkkauden Henki pääsee vapautumaan ja Jumala saa tehdä omat tekonsa. Jumalahan on tehnyt kaikkea mahdollista mihin Hän vaan on päässyt läpi ja tekemään jotakin. Mitä Hän on voinut tehdä, niin Jumala on tehnyt, minä uskon näin. Jumala on armossaan tehnyt hyvin paljon asioita siitä huolimatta. Mutta se mitä minä uskon että on tulossa, minä olen vakuuttunut siitä ja se on se syy minkä takia me ollaan esimerkiksi televisiossa. Minkä takia me ollaan seurakunta joka haluaa Jumalan läsnäoloa, koska me uskotaan tähän asiaan, että viimeisinä päivinä täytyy olla enemmän kuin mitä tähän asti niille, jotka haluavat sitä. Se on armosta, se ei ole ansioista mutta sitä ei anneta, että niin kuin heitetään tuosta vaan. Sellaiset vuodatukset ovat lyhytaikaisia, ne kestävät hetken aikaa. Mutta minä uskon että Herra haluaa vuodattaa sellaisen vuodatuksen tämän maan ylle, joka tulee kestämään ylösottoon asti, se tulee kestämään siihen asti. Seurakunta tulee tekemään sen tehtävän voitelun alla eikä tällä tavalla miten me nyt olemme eri paikoissa, että uskovat tekevät kaikenlaista: Työtä ja työtä ja työtä, mutta hedelmä on kuitenkin pieni. Hedelmä on pieni! Meidän täytyy olla rehellisiä myöskin sen suhteen että onko hedelmää vai eikö ole hedelmää, ja sitten vielä: Mikä on hedelmää? Esimerkiksi ei ole hedelmää se jos on kansaa koolla. Se ei ole hedelmää se on vain tiedottamista, mainostamista. Kansaa tulee kokoon jalkapallo-otteluihinkin, kansaa tulee kokoon monenlaisesta syystä. Aina jos kansaa on jossakin, niin sinne alkaa valua lisää kansaa mukaan sehän on laki, mutta se ei ole vielä Jumalan ilmestymistä. Vaan Jumalan ilmestyminen on se ja tämä on aika radikaalia, koska perinteisesti ajatellaan näin, että Jumalan ilmestyminen on että suuri määrä ihmisiä tulee uskoon. On totta, että tämä on Jumalan ilmestymistä jos suuri määrä ihmisiä tulee todella uskoon, parannuksen tekoon ja tulee todella uskoon. Mutta se että suuri määrä ihmisiä kirjoittaa joihinkin lappuihin nimensä ja sen jälkeen niitä ei näy missään, niin se ei minusta ole sitä mitä minä ymmärrän alkuseurakunnan ja herätysten aikojen uskoontuloiksi. Onneksi siellä kyllä tulee joitakin uskoon toisten avustuksella tai Jumalan armosta, mutta se ei vielä ole sitä hedelmää jota Jumala haluaa. Vaan se hedelmä jonka Jumala antaa ensimmäiseksi viimeisinä päivinä, on oleva Jumalan seurakunnassa. Se on oleva meissä jotka olemme valinneet Jeesuksen ja tänä päivänä olemme vielä tiellä, että olemme uskossa. Se on meissä se suurin hedelmä. Me olemme se Jumalan joukko jota Hän haluaa käyttää muuttamaan maailman. Nyt sinun pitäisi sanoa: Minä olen se jota Jumala haluaa käyttää muuttamaan maailman! Eikö siinä muuten ole tarkoitusta tarpeeksi. Tällainen voima pitää sinut tiellä, kun sinä tiedät että sinut on kutsuttu muuttamaan maailma yksi ihminen kerrallaan. Jos et voi laumoja muuttaa, anna Herran läsnäolon sinun kauttasi tulla niihin jotka ottaa vastaan. Niihin jotka eivät sylje pois sitä mitä sinä sanot, jotka ottaa vastaan sen mitä sinä sanot. Niille jotka ymmärtää sen, että tämä muutos meissä on kaikkein tärkein asia. Ja tässä tulee se kriisi valitettavasti, koska monet kääntyy tässä vaiheessa pois. Niin kuin Israelin kansakin tuli Luvatun maan rajalle, rajalle asti kaksi vuotta. Sitten ne menivät katsomaan Luvatun maan hedelmiä, niin kuin monet nyt katsovat kuinka ulkomailla Jumala käyttää joitakin ihmisiä. Monet katsoo kuinka ulkomailla tapahtuu asioita, missä lie ulkomailla, mutta jossain muualla

tapahtuu asioita. Kun se on turvallisen kaukana, niin sitten on oikein hyvä katsoa mitä muualla tapahtuu, ja olla hirveän onnellinen ja iloinen siitä mitä muualla tapahtuu. Monet menevät tässä katsomaan Luvatun maan hedelmiä. Olemme kuulleet luvatun maan hedelmästä Minä uskon että Jumalan Henki on voimakkaasti vaikuttanut viime vuosina Suomessa monet tietää, että he ovat nähneet että on olemassa hedelmiä. Niitä on tuotu niiden silmien eteen, niille on tarjottu kirkkauden Henkeäkin ja sen ilmestymistä, mutta ne eivät ole oikein ymmärtäneet mistä siinä on kysymys. Ja vielä enemmän nimittäin, kun sinä haluat, sinä ymmärrät! Se on merkillinen salaisuus. Kun sinä tarpeeksi paljon haluat jotain, niin kyllähän aivot kirkastuu. Se on ihmeellinen juttu, että mitä ihmettä siellä lähtee liikkeelle. Jos minulta puuttuu kotona kahvia, niin tapahtuu sellainen reaktio minun päässäni että minun täytyy löytää se kahvi. Minä käännän vaikka koko ylös, että minä löydän se mitä minä haluan silloin kuin haluan kahvia! Esimerkkinä vaan. Sinulla se voi olla jätski tai joku muu vastaava. Joka tapauksessa: Sen mitä sinä haluat, sen sinä myös ymmärrät! Mutta sen mitä sinä pidät halpana, sitä sinä et halua. Koska siinä se kriisi tulee, sinä ajattelet että toi on tarkoitettu sellaisille ihmisille, jotka ovat jotenkin erikoisesti ne ovat varmasti kutsuttuja tuohon juttuun, ja se ovat varmaan sellaisia erikoisia ihmisiä. Minä tiedän tasan tarkkaan tämän seurakunnan jäsenistä, että me ollaan hyvin tavallisia ihmisiä. Vai koetko sinä jotenkin olevasi erikoinen? Sellainen että sinulla on ihmeellistä supervoimaa jostakin tehdä ratkaisuja ja supervoimaa olla yläpuolella kaikkien asioiden, kun vaikeuksia tapahtuu. Me ollaan ihan tavallisia ihmisiä, mutta meillä on yksi asia tullut selväksi, että me emme selviä ilman Jeesuksen voimaa! Eikö näin ole? Me emme selviä, me emme tule selviämään. Vaikka minun pitäisi seistä kadunkulmassa loppuikäni ja sanoa: Suomen kansa! Sinä et tule selviämään ilman Jeesuksen todellista voimaa, niin minä kyllä teen sen jos Herra käskee. Minä sanon sen nyt: Suomen kansa, sinä et tule selviämään ilman todellista Jumalan voimaa! Jos sinä jotain todella haluat, niin silloin sinä kaivat sen vaikka kiven alta, ja sinä teet vaikka mitä, että sinä saisit sen. Tässä se salaisuus on. Ensimmäinen kriisin paikka on tulla siihen paikkaan jota kymmenen vakooja ei tehnyt, mutta kaksi teki. Tämä oli se ratkaisu. Joosua ja Kaaleb tekivät oikean valinnan ne selvisivät, ja kymmenen muuta joutuivat painumaan erämaahan takaisin, vaatimattomasti neljäksikymmeneksi vuodeksi! Tämä on malliksi meille ettei kannata. Mutta Joosua ja Kaaleb tajusivat sen mitä meidänkin tulee tajuta. He tajusivat sen, että jos Jumala haluaa meidän menevän tuonne, että sen seurauksena on voitto eikä meidän tarvitse palata sinne tylsään erämaahan enää, eikä koko aika kokea häpeää siitä että aina joku narisee ja Jumalan kansa aina sotii keskenään. Aina on joku kapinajoukko jossakin ja aina jotain ihmeellistä tapahtuu just kun Jumala on tekemässä jotakin, niin eikös joku kehitä jonkun hässäkän siellä. Jonkin opillisen teologian, niin ettei tämä ole Jumalasta tai jotain muuta vastaavaa. Tai jos Jumala pääsee läpi jossakin, niin eikö joku keksi sieltä, että kaukaa jostakin mielestänsä vääntämällä jonkun Raamatun kohdan, jonka hän keksii että tässä on väärä henki. Ei ihme että herätys ei ole tullut, koska se edellyttää nälkäistä sydäntä ja avointa sydäntä, joka haluaa Jeesusta ja

Hänen Henkeään. Jos me haluamme Jeesuksen ja Hänen Henkensä, niin me saamme Jeesuksen ja Hänen Henkensä emmekä mitään muuta henkeä. Sillä ei ole mitään tekemistä tyylin kanssa jos sielu vähän heiluu siinä mukana. Kyllä apostolienkin sielu heilui, kun Pyhä Henki tuli Helluntaina niin nehän olivat ihan sekaisin siellä, sanottiin että ne ovat humalassa. Koettakaa kuvitella mielessänne minkälaisia ne olivat, arvokkaat miehet siellä. Mutta eivät he hakeneet sitä, vaan se oli Hengen ilmestyminen heidän ylleen jolloin Kirkkauden Henki otti kontrollin heistä, valtasi heidät eikä vaan silitellyt heitä päähän. Ei Pyhä Henki tule vaan silittämään meitä päähän, vaan Pyhä Henki haluaa vallata meidät! Vallata meidät niin, että me astumme kriisistä ulos niin kuin Joosua ja Kaaleb, koska he olivat aikaisemminkin tehneet valintoja, kun siellä leirissä tuli kapinoita ja tappeluita, niin he eivät menneet mukaan niihin. Eivät he menneet väärään, eivät ne menneet pahan puhumiseen, eivät he menneet Mooseksen herjaamiseen. He eivät menneet siihen mukaan, siinä oli jo valintoja. Ja kun he tulivat Luvatun maan rajalle ja tuli sen ylittämisen aika, niin he tiesivät että tämä on meidän ainoa mahdollisuus. Tämä on meidän ainoa mahdollisuus! Jos me palataan siihen uskonnollisuuteen, se erämaa aika on nimittäin samaa kuin uskonnollisuus. Miten kamalia ne jättiläiset ovat, yleensä sen näkee naaman ilmeestäkin milloin ne näkee niitä jättiläisiä. Jättiläisissä on sellainen ominaisuus tiedättekö, koska niiden voima on pelottelussa, ja sielunvihollisen voima on pelottelussa. Se pelottelee: Sinä et jaksa, sinä et pysty, sinä et voi, sinä et kykene. Sinä et ole tarpeeksi sitä, sinä et ole tarpeeksi tätä. Sielunvihollinen on pelottelija enemmän kuin että hänellä olisi voimaa tehdä uskovien kohdalla mitään, mutta hän pelottelee. Ja tämän pelon voittajiksi Joosua ja Kaaleb tulivat, ja tämä on mahdollista myöskin meille. Monesti ajatusmaailmassa saattaa heti tulla: En minä ole mikään Joosua tai Kaaleb, minä olen pieni minä. No siinä se heti tuli se ensimmäinen este ja kriisi. Kuka sinulle on sanonut että sinä olet pieni sinä? Ei ainakaan Jumala! Jumala ei sano sinulle, että sinä olet pieni sinä. Hän sanoo: Sinut on asetettu taivaallisiin, puettu valkeisiin vaatteisiin. Se on sinun todellinen identiteettisi, ja kun sinä alat ottaa siitä kiinni, niin se identiteetti alkaa tulla unelmasta todellisuudeksi. Eikä se ole sana, vaan se alkaa tulla todellisuudeksi, että sinä astut siihen identiteettiisi, sinä astut siihen Jumalan voimaan että sinun ei tarvitse omassa voimassasi tehdä mitään. Luvattua maata kohti kuljetaan Esimerkiksi Jumalan Sanan saarnaaminen omassa voimassa on mahdotonta. Se on mahdotonta, ja sen takia uskovien tulee pukeutua tähän voimaan. Ja tämä on se Joosuan ja Kaalebin valinta: Okei, valittavana on seuraavat neljäkymmentä vuotta jättiläisten seurassa erämaassa, tai sitten että Jumala antaa meille voiton noista jättiläisistä ja me saamme Luvatun maan! Se oli yliluonnollinen asia, mutta yliluonnollisia asioita tapahtuu niille, jotka alkavat valmistautua ja erottautua luonnollisesta ajattelusta, siitä pienuusajattelusta mikä on luonnollisen ajattelun voima. Se on koko aika: Sinä olet pieni, sinä olet tavallinen, sinä olet heikko, sinä olet sairas. Sinä olet sitä, sinä olet tätä. Ihmiset, jotka ovat olleet ulkonaisesti mahdottomissa tilanteissa kautta kirkon historian alusta lähtien, ovat tehneet suuria asioita Jumalalle. Tästä pienuusajattelusta Jumala on meitä vapauttamassa askel kerrallaan. Ja Joosua ja Kaaleb näkivät sen ja he kerta kaikkiaan tympääntyivät siihen erämaahan.

Ja minä rukoilen ja uskon että niitten luku jotka tympääntyvät erämaahan, ne tympääntyy yksinkertaisesti siihen erämaahan. He sanovat: Minä olen tarpeeksi kauan kiertänyt tätä rinkiä. Minä olen tarpeeksi kauan elänyt menneisyyteni vankina Egyptin vankina. Minä olen tarpeeksi kauan elänyt sen vankina mitä minulle sanottiin silloin ja tällöin ja tuolloin. Meille sanotaan paljon asioita elämämme aikana. Minullekin on sanottu vaikka mitä ennen tätä tehtävää ja tämän tehtävän aikana, vaikka mitä. Jos minä olisin jäänyt kiinni niihin sanoihin mitä minun ylleni tänäkin päivänä puhutaan, niin minä en olisi julistamassa yhtään missään mitään, mutta Jumalan voima nostaa sinut sen yläpuolelle. Hän antaa sinulle rohkeuden, että sinulla on rohkeus julistaa Jumalan kirkkauden ja Jumalan läsnäolon alla. Sinä voit puhua missä vaan ja kenelle vaan sen mitä Jumala käskee julistaa, että tämä on se tie jota minä olen kulkenut, minä tiedän että tämä on totta. Joosua ja Kaaleb näkivät että siellä on Jumalan ilmestyminen ja muille ajatelkaa, niille jotka palasivat erämaahan, toivon että yksikään ei tämän puheen jälkeen palaa sinne erämaahan. Se on minun tavoitteeni yksi tavoite tänä päivänä, että sinä et ikinä palaa sinne erämaahan, että se alkaa yököttää sinua. Elämä ilman Herran läsnäoloa alkaa yököttää sinua, niin kuin se alkoi minuakin. Ja minä ajattelin ensiksi, kun se erämaa alkoi oksettaa ja minä kysyin: Jumala, missä on Sinun läsnäolosi? Ja minua alkoi yököttää se, kun minä en nähnyt sitä Jumalan läsnäoloa. Se on monesti sillain että sinä et edes tiedä missä se on, mutta jos sinulla alkaa katse suuntautua siihen, niin Hän johdattaa sinua Hän johdattaa sinua. Ensin kriisin lävitse, voi olla toinenkin kriisi ja voi olla vielä kolmaskin kriisi, koska aina kun me mennään eteenpäin, niin Jumala tulee ja alkaa muuttaa meitä vielä enemmän. Me voitamme! Joosua ja Kaaleb olivat ainoat, jotka sanoivat: Me voitamme! Tämä on se spiriitti eli Henki jonka Herra haluaa antaa lopunajan uskoville. Ei niin, että maailma on niin paha paikka eikä Jumala voi tehdä paljon mitään kun täällä on pimeys saanut niin suuren vallan. Me joudumme julistamaan, että kaikkein suurimmat teot tässä maassa on vielä varattuna taivaallisissa! Ne teot, jotka näyttävät, että Suomi ei ole poikkeus Jumalan kirkkaustekojen kohdalla eikä mikään kaupunki jossa julistetaan sen mahdollisuutta, vaikka se ottaakin aika, se on ottanut aikaa. Mutta minä uskon, me ollaan paljon lähempänä kuin mitä me ollaan oltu kymmenen vuotta sitten. Paljon, paljon, paljon, paljon, paljon lähempänä! Ja Jumala vie meitä eteenpäin irti ihmismielipiteistä ja tekopyhyydestä, jotka meissä kaikissa on. Jos joku sanoo että minä en ole tekopyhä, niin se on ensimmäinen tekopyhä lause mikä sinulta tulee! Luonnollisessa tilassa me ollaan kaikki hyvin taipuvaisia tekopyhyyteen ja sen takia se on paras myöntää ja irtaantua siitä ja antaa Jumalan vapauttaa meitä, koska fariseukset aikanaan eivät olleet kovin kiinnostava joukko. Minä en ainakaan kauhean mielelläni olisi halunnut liittyä niiden joukkoon. Minä olisin kokenut että niillä on aina toorakirja kainalossa ja ne vahtii jokaista sanaa minkä minä sanon väärin. Ja tiedättekö, niitä kulkee tässäkin maassa ympäriinsä vielä. Koska kuitenkin Jumalan Henki on se joka avaa Sanan. Ja vain Hengen kautta me voimme ymmärtää mitä Herra on tekemässä kussakin ajassa. Ja koska Herra on lopunaikana viimeisinä päivinä, tekemässä asioita jotka ovat merkittäviä minä uskon myöskin erittäin voimallisia, niin silloin niitä ei voida lakikirjaimen kautta avata eikä ymmärtää. Ne on avattava suhteen kautta

Jeesukseen ja avautumalla: Jumala, me ei rajoiteta Sinua. Me ymmärretään, että me olemme rajoitettu Sinua. Me olemme kaikki rajoittaneet Herraa varmaan omassa elämässämme, ja seurakunnissa rajoitetaan Herraa. Ei niin että me olisimme päättäneet että minä menen kirkkoon ja seurakuntaan nyt ja minä rajoitan siellä Herraa. Tämä ei ole se päätös joka meillä on, vaan se on meidän luonnollisesta ajattelusta tuleva pelko, epäily ja epäusko. Pelko, epäily ja epäusko, jotka tulevat jos me huuhaillaan jossakin, että Jeesusta ei ole mailla eikä halmeilla ja muita juttuja huuhaillaan pitkät ajat, niin siinä tapahtuu, silloin tulee pelko, epäily ja epäusko. Se on näin. Seuratkaa minua, älkää itseänne Sen takia Jeesus käski: Seuratkaa minua! Jeesus ei käskenyt: Tulkaa kerran puolessa vuodessa seurakuntaan näyttämään naamanne! Vaan Jeesus käsi, seuratkaa minua. Mitä se seuraaminen tarkoittaa? Siellä missä Jeesus on ja sinä menet koko aika perässä, seuratkaa minua. Jos joku sanoo minulle, että seuraa minua niin minä menen hänen perässään koko ajan. Tällainen oppikunta on paljolti syntynyt, joka sanoo: Juu, minä seuraan siellä kotona Herraa. Minä seuraan siellä kodissani Herraa. Minulla on sellainen oma tie, jonka Herra on minulle näyttänyt. Joo. Ja tämä oma tie on hyvin suosittu, ja se on erittäin OMA kyllä, koska Herra käski Sanassaan meitä olemaan uskovien yhteydessä. Muuten, tiedättekö minkä takia Jeesus käski meitä olemaan uskovien yhteydessä. Tämä tulee monen, monen, monen vuoden jälkeen seurakuntatyössä miten minä aloin ymmärtää tätä minkä takia tarvitaan uskovien yhteyttä. Se ei ole piinapenkki jossa uskovat pakotetaan tulemaan kerran viikossa tai kahdesti viikossa seurakuntaan, jotta ne jotenkin osoittaisivat olevansa jäsen: Kyllä minä olen täällä. Minä olen täällä, mutta jossain muualla päässänsä. Minä en todellakaan tarkoita meidän seurakuntaa, minä tiedän että enemmistö meidän seurakunnan jäsenistä ovat erittäin osallistuvia ja mukana, mutta meillä on ollut monenlaista. Minä tiedän että se osallistuvaksi tuleminen ottaa tien ja valinnan myöskin. Herra käski meitä olemaan uskovien yhteydessä, mutta ei lainomaisen muotomenon takia, vaan sen takia jotta me välttyisimme kuunnelkaa tarkkaan, välttyisimme omilta harhoiltamme. Koska minä olen huomannut että omia harjoja alkaa syntyä siellä missä joku ei ole ollenkaan uskovien yhteydessä. Ei se ole sellainen, että pastorit kuristaa ihmisiä uskovien yhteyteen suurin piirtein: Rahat tai henki! Ne haluaa vaan mun rahat. Vaan uskovien yhteys on suojaksi ja pelastukseksi, että me ei aleta luulla kummallisia asioita itsestämme ja toisista. Sen takia Herra käski meitä tulemaan Hengen läsnäolossa uskovien yhteyteen. Jopa sellaisia päivinä esimerkiksi, jolloin minä olen sanotaan, ärsyyntynyt johonkin seurakuntalaiseen, toiseen uskovaan tai minä en tykkää jostain toisesta uskovasta. Uskovatkin voivat joskus sanoa, että he eivät tykkää kaikista, silloin kun ollaan luonnollisessa tilassa. Ainoastaan Jumalan rakkaus on se, joka auttaa uskovia rakastamaan toisiaan, eikä niin että me laulamme: Rakastakaamme toisiamme... Otetaanpa uusiksi: Rakastakaamme toisiamme... Otetaanpa vielä vähän paremmin: RAKASTAMAAMME TOISIAMME... No niin, sitten kaikki

alkavat olemaan oikein sen näköisiä, että he rakastavat toisiansa. Ja kaikkien mielessä käy vähän sellainen: No, joo. Ei kyllä ihan toimi tää laulattaminen. Jeesus haluaa ihan oikeaa yhteyttä ja sen takia me tarvitaan sitä, että totuuden valo saa paljastaa meissä, meille itsellemme pastoreille myös. Totuuden valo on aika tarkka pastoreiden kohdalla esimerkiksi, ja puhujien kohdalla. Jos te luulette että pastorit pääsee pienelle, niin se on harha. Totuuden valo on kaksi kertaa niin kirkas kuin jonkun toisen päällä, koska se vastuu on suurempi mitä toisille puhutaan. Sen takia totuuden valo voi sanoa, että meillä on jatkuva hehkulamppu kotona. Ja se on hyvä asia, koska kaikkein pahinta on joutua harhautetuksi, itsensä pettämäksi. Niin kuin israelilaiset huiputtivat itseänsä sen kun kerkesivät. Pettivät itseänsä ja vihollinen nauroi takana: Huhhuu, sainpas voiton niistä. Ja nämä kaksi olivat ne, jotka eivät antaneet pettää itseänsä. He olivat nimittäin olleet hyvässä seurassa nämä kaverit Joosua ja Kaaleb, ne olivat olleet Mooseksen seurassa. Mooses ei huijannut ketään, hän oli jatkuvasti yhteydessä siihen valoon, eli Jumalaan. Jos Moosekselle tuli harhoja itsestään, niin Jumala kopautti sitä päähän, siellä Ilmestysmajassa Hän kopautti Moosesta päähän ja sanoi: Älä luule itsestäsi liikoja. Niin kuin Mooses joskus luuli itsestään, että hän on kaikkivoipa kaikkien keskellä. Jumala kopautti häntä päähän ja lähetti Jetron Mooseksen luokse sanomaan, että on täällä muitakin jotka rakastavat Herraa, muitakin jotka haluavat tehdä jotakin ja muitakin jotka haluavat palvella. Ja sitten Mooses pelasti henkensä sillä teolla että hän ei tappanut itseänsä ylityöllä. Näin on. Mutta Jumala puhuu kaikille meille eri tasolla, mutta valo on kaikille. Jeesus sanoi: Minä olen maailman valkeus. Ei Jeesus tarkoittanut että Hän on kynttilä tai lamppu tai joku tällainen, vaan että Hän on se valo joka loistaa ja näyttää, niin jos tänne suuntaan tulette niin ette harhaudu. Joosua ja Kaaleb menivät sitten sinne Luvattuun maahan ja toisille kävi vähän huonommin. Joka tapauksessa Jeesuksen sana mitä Hän sanoi Matteuksen evankeliumissa, Jeesus sanoi muuten fariseuksillekin aika suoria sanoja. Ja silloin kun alkaa tulla suoria sanoja Jumalalta, niin se tarkoittaa sitä, että Jumala on nyt tosissaan sinun kanssa. Joskus on aika muuttua Esimerkiksi jo profetaalisen voitelun alla joskus kokouksissa on helppo mennä siihen, että sinä lupaat kaunista ja hyvää kaikille, koska Jumala on rakastava Jumala ja on olemassa lohdutuksen voitelu. Se on eräs voitelun laji lohdutuksen voitelu. Mutta sitten kun Jumala haluaa tehdä jotakin, niin se voitelu loppuu eräässä mielessä, se alkaa muuttua, minä olen huomannut tämän. Ja profetaalisten ihmisten tulisi Suomessa edetä myöskin tässä, ja kaikkien meidän tässä seurakunnassa. Kun se voitelun aika loppuu jolloin Jumala haluaa tehdä uutta, haluaa tehdä vahvempaa, jolloin aletaan mennä jo Luvatun maan alueelle, jossa enää ei silitetä meitä päähän. Tiedätkö, silloin me ollaan Luvatun maan alueella tiedätkö, kun Jumala ei silitä sua enää päähän, vaan Hän antaa sinun kärvistellä ja mennä läpi sen taistelun ja joskus on niin, että ikään kuin Jumala ei vastaisikaan eikä olisikaan siellä. Se on merkkiä siitä että Herra katsoo: Okei, nyt sinä alat jo menemään siihen, että sinä valtaat sitä aluetta eikä sinun tarvitse enää hakea kioskista sitä jätskiä lohdutukseksi jatkuvasti, vaan sinä

valtaat sitä uutta aluetta. Jumala ei halua tosiaan että on ensiksi sana ja sitten tikkunekku, ettei Jumalakaan halua sillä tavalla loputtomiin uskovaisten kanssa tehdä. Se ei tarkoita että tämä lohdutuksen voitelu loppuisi kun mennään Luvattuun maahan. Mutta se tarkoittaa, että siihen tulee rinnalle, ja saattaa joskus jopa ylittää, tämä valo ja totuuden voitelu, joka sanoo suoraan asioita ihmisille. Jolloin he pääsevät todella eteenpäin, jos he eivät tee niin kuin ne kymmenen muuta vakoojaa, jotka katsoivat, että erämaa on oikeastaan aika mukava paikka, olihan siellä sentään jotakin! On paras ettei ota sitä mentaliteettia, koska se jokin joka erämaasta löytyy tiedättekö, sieltä löytyy asioita näennäisiä asioita, mutta niissä ei ole ravintoa, niissä ei ole sitä ruokaa. Ne on ikään kuin karkkia joka ei tee mitään hyvää, se mikä on erämaassa. Jumala vie ulos tästä erämaasta, Hän vie meidät siihen ettei mikään voi tukahduttaa meidän uskoa. Vielä minä uskon että meillä on tällainen erikoinen taistelu menossa siinä, että me joudutaan tämä vallankumous minkä Jeesus tekee. Se ei ole mikään tällainen uusi oppisuunta, vaan se on puhtaasti se että Jeesus haluaa tulla kaikkien oppisuuntien lävitse näkyviin nyt, ja sanoa mikä on Raamatun tie, mikä on Jeesuksen tie, mikä on Hänen seuraamisensa tie lopunaikana. Ja sitä ei kuulla muuta kuin Hänen edessään, sitä ei kuulla missään muualla. Sinä kuulet sen vain, kun sinä tulet ja annat elämäsi Jeesukselle, sanot: Sinä olet Jeesus Herra, silloin alkaa tulla sanoja Jumalalta, kun sinä sanot: Jeesus, Sinä olet todella Herra! Ja sen valinnan Joosua ja Kaaleb tekivät ja sen takia he saivat myöskin ohjeet miten he etenevät siellä Luvatussa maassa. Nimittäin siellähän alkoi sitten myöskin sota. Tämä ajattelu on meissä kaikissa mukavuuden haluisissa ihmisissä, meidän luonnollisella puolella, että kun minä oikein nyt taistelen ja rukoilen sitten Jumala tulee läpi ja antaa minulle kaiken. Sitten minun ei enää koskaan tarvitse mitään taisteluja käydä. Raamattu ei sano tällaista, meillä on loppuun asti uskovilla, jotka haluavat pitää uskon eivätkä halua tulla uskonnollisiksi. Siinä ei ole mitään taistelua jos haluaa tulla uskonnolliseksi. Se on hyvin nopea tie. Se voi melkein yhdessä yössä tapahtua, tulla Jumalaa etsivästä elävästä uskovasta uskonnolliseksi, se on nopea tie. Se on oikein nopea tie, se voi olla kuin takin kääntö, sinä vain vaihdat takkia. Mutta todella eteneminen se edellyttää Herran läsnäoloa, ja se edellyttää ettei meillä ole muita sellaisia absoluuttisia henkilöitä joita me seuraamme kuin Jeesus Kristus. Me joudutaan Suomessa laittamaan Lutheriakin pikkaisen syrjään, anteeksi vaan. Jeesuksen Kristuksen täytyy olla, Hänen Sanansa koko Raamattu ja koko Sana, Hänen täytyy olla lopunajan seurakunnan ainoa auktoriteetti ja ainoa ohje. Ei kukaan, ei myöskään muiden herätysliikkeiden aloittajien, esi-isien, oppi-isien joita ehkä palvotaan maassa, kun he ovat olleet herätysten käytössä. Eivät ketkään ne ole mitään sellaisia joita me seuraamme, vaan Jeesus on Hän jota me seuraamme, Hän on ainoa jota me seuraamme. Mikä on sitten ihmisten rooli tässä, mikä on esimerkiksi johtajien rooli? Johtajien rooli toimii niin kauan kun he seuraavat Jeesusta, niin kauan kun he seuraavat Jeesusta! Niin kauan kun johtajat menevät Jumalan Hengen johdossa, niin kauan kun he menevät omassa pyhityksessään eteenpäin, niin kauan kun he menevät omassa parannuksenteossaan eteenpäin. Niin kauan kun me menevät

eteenpäin vaikka he olisivat kuinka heikkoja, niin kauan he voivat olla johtajuuden voitelun alla, mutta Jeesus on aina heidän yläpuolellaan. Jeesus on kuitenkin aina Hän jota me seuraamme. Ja sen takia koska on olemassa myöskin tällainen ajattelu, että minä seuraan vain Jeesusta Jeesusta ja Pyhää Henkeä. Se kuulostaa ihan oikealta, mutta kuitenkin Herra on asettanut tähän eteenpäin menemiseen selkeät Raamatun ohjeet ja antanut selkeästi, ettei se ole niin kuin pyörivä joukko joka pyörii ympäri, vaan kun Jerikoa vallattiin, niin siinä piti jopa olla hiljaa. Ja se on merkki siitä että jossain vaiheessa täytyy olla jopa hiljaa. Hiljaa omista mielipiteistään ja ajatuksistaan jotta Jumalan ääni saa kuulua. Tämä on hirveän tärkeää. Poista viihde-evankeliumi Ja minä uskon että Jumalan kirkkauden Henki haluaa tulla sellaiseen paikkaan missä on tehty tila, jossa esimerkiksi viihde-evankeliumi on poistettu. Koska viihteeseen, joka on viihdytysmielessä tarkoitettu ei tietoisesti tarkoitettu, mutta kuitenkin sillä tasolla jossa sen päämäärä ei ole vetää ihmisiä Jumalan kirkkauden läsnäoloon ja vapautumaan taakoistaan ja erämaasta siihen uuteen Luvattuun maahan. Silloin se sanoma ei ole kirkas ja se menee viihteen puolelle. Hengellinen viihde on ihan mukavaa, mutta se ei vie eteenpäin. Mutta Herra haluaa viedä meidät siihen elämän alle Hänen elämänsä alle, ja siinä on se taistelu. Koska kun minä menen Jeesuksen elämän alle ja Hänen kirkkautensa Hengen alle, niin silloin eräs henkilö alkaa voida pahoin. Kuka se henkilö on? Se henkilö on sinun vanha ihmisesi, se alkaa voida pahoin, koska se ei voi tulla mukaan siihen. Sen täytyy mennä ristille, sen täytyy kuolla. Se ei voi tulla siihen kirkkauden Hengen alueeseen, ja tämän takia se alkaa voida pahoin. Monet uskovat voivat pahoin koska heidän vanha ihmisensä voi pahoin. Jos heitä kehotetaan tekemään jotakin etsimään Herraa, niin hän alkaa voida pahoin, heidän vanha ihmisensä, se luonnollinen ihminen. Ja kuitenkin kun me synnymme uudesti ylhäältä Jumalan lapsiksi, niin meissä tapahtuu radikaali asia: Jumalan Pojan Henki tulee meihin. Jumalan Pojan Henki tulee meihin! Ja nyt on tehtävä valinta, haluatko sinä että Jumalan Pojan Henki minussa ja sinussa on lasipullossa siellä sisällä, lasipullossa sinun sisälläsi ja minun sisälläni? Vai haluatko sinä, että tämä Jumalan Pojan Henki vapautuu ja haluanko minä että Jumalan Pojan Henki vapautuu minussa tekemään mitä ikinä Hän tahtoo. Silloin se mitä sinä luonnollisessa ihmisessä olet, niin se joutuu astumaan syrjään, joutuu sanomaan: Minä valitsen ja menen ristille. Ja sehän ei ole siis vaan yhden ainoan kerran, vaan Jeesus sanoi: Joka päivä ottakaa ristinne! Tämähän ei ole mikään evankelioimiskokousten suosikkiteema: Tule ristille! Naulitse itsesi ristille! Kovin pieni määrä ihmisiä tulee jos sanotaan: Tule naulitsemaan itsesi ristille! Mutta sitten tulee kovasti paljon: Anna Jeesuksen pelastaa sinut, antaa sinulle ilo ja rauha ja onni. Molemmat ovat totta. Jeesus antaa ilon, rauhan ja onnen, mutta miksi se ilo, onni ja rauha eivät pysy? Miksi ne eivät pysy, miksi ne aina vilahtelevat pois? Sen takia koska se vanha ihminen täytyy viedä ristille. Se on hengellinen ilo ja rauha ja onni ensisijaisesti, jonka seurauksena sitten ihmissuhteet alkavat toimia. Nimenomaan että ihmisen ei muistele kärsimäänsä pahaa, rakkaus ei

muista kärsimäänsä pahaa. Rakkaus ei kadehdi, se ei ajattele pahaa toisista koko aika: Mitähän nekin luulee olevansa? Mitähän nekin ajattelee itsestään? Minulla on joskus ollut sellainen tunne, että Suomen yllä on suuri puhekupla jossa lukee: Mitähän ne minusta ajattelee??? Ja meidän täytyy murtaa uskovina tämä puhekupla, koska tärkeintä on mitä Herra meistä ajattelee, mitä Jeesus meistä ajattelee. Minä ainakin olen kiinnostunut eniten siitä mitä Jeesus minusta ajattelee, niin että minä olen varmasti aina lähempänä ja lähempänä ja syvemmin ja syvemmin Hänen kirkkauden Hengessään, koska silloin alkaa Pyhän Hengen alue toimia. Ei vain katsella todistuksia, vaan ollaan todistuksia Se ei enää ole vain pelkää profetoimista, se ei ole enää pelkkää tällaista näkyjen näkemistä, vaan se on Pyhän Hengen alue, jolloin me voimme nähdä asioita, jotka ovat täysin yliluonnollisia. Eikä niin että meidän täytyy katsoa aina televisiosta yliluonnollisia asioita, vaan me voimme nähdä niitä myöskin itse. On suuri vaara että monelle riittää se että ne katsovat televisiosta yliluonnollisia asioita, mutta se ei riitä. Ei Herra sanonut: Viimeisinä päivinä minä annan ihmisten katsella televisiosta yliluonnollisia asioita. Se olisi surkeaa. Jeesus ei halunnut tätä, se ei ole Jumalan tahto. Mutta joskus on hyvä tietysti tulla nälkäiseksi, mutta jos se nälkä ei vie mihinkään, niin sitten tulee krooninen nälkä ja sinä ikään kuin tarvitset aina yliluonnollisen ruiskeen. Minun pitää saa mun yliluonnollinen ruiske, ja sitten sinä menet vähän matkaa eteenpäin ja ei kun taas: Yliluonnollinen ruiske! Tämä ei kohdistu mihinkään ihmiseen, ei mihinkään asiaan, ei mihinkään muuhun, vaan tämä on yleisesti totta uskovien keskellä, meidän keskellä. Minäkin olen ollut joskus sellaisessa tilassa, että minä tarvitsen jonkun ruiskeen jostakin. Luonnollisessa tilassa ihminen voi kokea tällä tavalla. Mutta se mitä Herra haluaa tehdä on, että sinä et saa vaan ruiskeita. Tiedättekö ketkä saavat ruiskeita? Sairaat! Herra haluaa tehdä meidät terveiksi hengellisesti terveiksi, viedä meidät terveyden alueelle. Tämä on se ruisketila, (Pirjo astui askeleen taaksepäin) tässä on ruisketila se on vielä erämaaaluetta, sinä ikään kuin katsot kaukaisuudesta sitä. Mutta sitten kun sinä Jumalan armon avulla, ja Hän auttaa sinua näkemään sen, että ei minua ole tarkoitettu olemaan vaan ruiskeiden varassa. Sitä täytyy oikein suuttua siihen ja ne jotka suuttuu, niin ne muuttuu, se on vanha sanonta. Ne jotka sanovat: Hyvä, hyvä, ei ole varmaa muuttuvatko ne. Mutta ne jotka suuttuu, niin yleensä ne joko suuttuu tai muuttuu. Ja että sinä suutut siihen omaan tilaasi ja näet, että minä haluan muutosta. Sitten sinä sanot: Jeesus, minä haluan muutosta ja minä astun tähän. Minä astun tälle tielle jossa on mahdollista, että sinä siirrät minut siihen kirkkauden alueelle. Silloin alkaa tulla kirkkauden aluetta sinun elämääsi. Ja useimmat ihmiset, minä olen nimittäin havainnoija tässä maassa, useammat ihmiset tekevät näin: Joo, minä haluan Jumalaa. Minä haluan Jumalan kirkkautta, minä haluan Jumalan voimaa. Minä haluan Jumalan... Ja oikeasti mitä hän ajattelee: Jumala, älä vaan koske minuun. Älä vaan koske minuun! Kuule, anna ne ihmeet sieltä, että mä saan kokea olevani hyväksytty että mä olen hyvä. Mutta älä vaan kuule oikeesti koske niihin alueisiin jotka Sinä haluat itsellesi. Puhunko minä totta? Se on alitajunnallinen kielto.

Voi vielä sanoa näin, että Jumala muuta minua, tee sitä ja tee tätä ja näin, mutta se on alitajunnallinen kielto. Koska se joka haluaa todella muutosta, hän lähtee raivaamaan itse, hän lähtee kulkemaan sitä muutosta kohden. Minä olisin itse pystyyn kuollut vanha uskova jos minä en olisi lähtenyt Jumalan armosta kulkemaan tätä muutosta kohti. Ja täällä on joitain muitakin jotka ovat kokeneet tämän saman. Kaikki kunnia kaikille muille, mutta minä ainakin olisin ollut pystyyn kuollut vanha uskova, ja minä olisin aina arvioinut penkissä näin: Onkohan tuo nyt, mikähän henki tuossa vaikuttaa. Onkohan tuo nyt ihan sellaista korrektia ja onkohan tuo nyt Jumalan Hengen vaikutusta. Onkohan nuo lihallisia ilman muutahan ne ovat lihallisia, kun minä itse olen niin ei-lihallinen! Ja näin. Siitä tulee niin happamaksi kuin voi olla hapanleipä ja Jumala haluaa murtaa tämän happamuuden. Niin kuin Hän juutalaiselle kansalle sanoi Pääsiäisenä, että nyt hankkiutukaa eroon happamista asioista. Ja ne naisparat joutuvat jynssäämään profetaalisesti joka vuosi koko huushollinsa, pienintä laatikon kulmaa myöten siellä käydään. Ei mitään likaa, pölyä eikä mitään saa jäädä minnekään, astioitakin pestään alvariinsa. Ihan mahdoton jynssäys on niillä naisparoilla, kun ne joutuvat huusholliansa pitämään vapaana happamesta, joka tarkoittaa sitä happamuutta joka on meidän sisällä oleva juttu. Jumala halusi oikein muistutukseksi juutalaisille, että muistakaakin: Tämä on se asia josta minä haluan päästä eroon. Päätä jo mitä haluat Kuitenkaan se ei mene astioita pesemällä, eikä se mene jynssäämällä, vaan se menee sillä tavalla, että meille tulee se raja jolloin me sanotaan: Minä en ainakaan jää sinne erämaahan! Minä siirryn siihen Luvattuun maahan ja minä uskon ja luotan siihen, että vaikka olisin mitenkä pieni tappi, niin Jumala on voimallinen käyttämään minua yhtenä muuttajana maan päällä ennen Jeesuksen toista tulemista. Ja näkemään myöskin sen mitä Suomelle on tarkoitettu, mitä meille on tarkoitettu, tälle seurakunnalle, tälle kaupungille, mitä meille on tarkoitettu näkemään sen. Yksi ihminen voi paljon jos hän astuu siihen paikkaan missä hän on Jumalan paikassa, jossa hän on Jumalan voitelun alla. Hänen ei tarvitse olla täydellinen. Monet ajattelee: No niin. Minun pitää olla täydellinen, että minä voin astua siihen paikkaan. Herra on erikoistunut tekemään epätäydellisistä täydellisiä Pojassaan Jeesuksessa, ja vähän muute niissä itsessäänkin. Ettei vaan tarvitse aina pukeutua ikään kuin että tarvitsee käydä hakemassa Jeesuksen pyhyys, kun ei mitään muutosta tapahdu itsessä. Muutos on tarkoitettu tulemaan osaksi meitä niin, että se alkaa vaikuttaa meissä vähitellen. Ja mitä enemmän sinä etenet tällä tiellä sitä nopeammin sinä näet milloin sinä olet ne vanhat rääsyt päällesi pannut, milloin sinulla on se hapan vaate päälläsi, ja sinä kärsit siitä itse kaikkein eniten. Ja sen takia se vie sinua pois siitä, sillä mistä sinä kärsit itsessäsi, siitä sinä lähdet pois. Ei niin että sinä lähdet joka seurakunnasta pois koska sinussa on hapanta. Vaan Herra haluaa tuoda tämän todellisen elämän meille, antaa kirkkauden Henkensä. Jeesus meni ulkopuolelle leirin silloin kun Hän kuoli ristillä. Heprealaiskirje sanoo että Hän meni ulkopuolelle leirin, ja siihen meidätkin on kutsuttu. Tämä on erittäin hyvä sana. Tämä kuuluu nimenomaan minun mielestäni lopunaikoihin. Heprealaiskirje 13:12-14 Sen tähden myös Jeesus, pyhittääkseen omalla verellänsä kansan, kärsi portin ulkopuolella kuunnelkaa tarkasti. Niin menkäämme siis Hänen tykönsä ulkopuolelle

leirin Hänen pilkkaansa kantaen; sillä ei meillä ole täällä pysyväistä kaupunkia, vaan tulevaista me etsimme. Ja se tarkoittaa sitä, uhri temppelissä Jerusalemissa juutalaisuuden aikaan, että ne eläimet tapettiin aina kaupungin ulkopuolella. Siitä tulee tämä miksi sanottiin, että Jeesus meni kaupungin ulkopuolelle, koska Hän oli Jumalan Uhrikaritsa. Hänen piti toteuttaa se mitä oli profetoitu siellä temppelissä satoja vuosia, profetoitu että eläin piti tappaa ulkopuolella, ja sen jälkeen sen veri vasta oli synnin sovitus. Jeesus toteutti sen koska Hän oli Jumalan Karitsa. Hän kantoi pilkan Ja me eletään nyt juuri tässä Pääsiäisen tilanteessa jossa me kohdataan taas tämä, että todella Hän Jumalan Karitsa, meni ulkopuolelle. Hän kantoi pilkan, häpeän ja vuodatti verensä jotta meillä olisi elämä, kaikilla jotka ikinä tahtovat missä ikinä kansassa, mistä ikinä taustasta, niin heillä olisi elämä. Heillä olisi uusi mahdollisuus ja puhdistus veren kautta synneistä, saastasta ja menneisyyden kahleista, demonisista kahleista myöskin, mielen alueen kahleista, muistojen kahleista kaikista näistä heillä olisi vapaus. Ei ainoastaan fyysisesti vaan henkisesti ja hengellisesti, kaikilla näillä alueilla. Ja tätä omaisuutta ei ole vielä täysin otettu tässä maassa omistettu, vaikka uskovia on paljon. Tätä omaisuutta ja perintöosaa ei ole vielä omistettu, vaan uskovat ikään kuin katselevat sitä kaukaa. Ja me joudumme myös kantamaan tätä pilkkaa ja häpeää. Se joka ei mene ulkopuolelle leirin ikään kuin henkisesti ja hengellisesti, joka ei astu siihen että hän todella sitoutuu Jeesuksen seuraamiseen, niin hän ei yleensä joudu kauhan paljon pilkatuksi. Silloin ihmiset taputtavat ja hyväksyvät sen että me kuljemme kaikissa pyhissä saatoissa juhlapäivinä ja olemme suurissa juhlissa mukana. Hyväksymme Jeesuksen olemassa olon ja sen että Hän on Pelastajakin, mutta kuitenkin me tiedetään ettei Hän ainakaan minua ole pelastanut minun elämästäni, että minulla on edelleen samat ongelmat mitä minulla on ollutkin. Jeesus ei halunnut tällaista, vaan Hän halusi meidän menevän ulkopuolelle leirin. Ja se maksaa jotakin mennä ulkopuolelle leirin. Sen maksaa sitä että me joudumme ikään kuin ajattelemaan koko elämäämme: Minä haluan jättää tämän mikä minun takanani on, minä haluan jättää sen, sanoutua siitä irti, puhdistautua siitä. Mennä sinne leirin ulkopuolelle ja puhdistautua samalla tavalla kuin Jeesus teki. Ja minä haluan sanoutua täysin Jeesuksen seuraajaksi viimeisinä aikoina, ja minä en halua sitä epäuskon saarnaa puhua, että me joudumme tyytymään esimerkiksi tässä maassa siihen, että täällä ei tapahdu suuria Jumalan ihmeitä, herätyksen virrat eivät aukene. Koska me ollaan suomalaisia niin meille on varattu sellainen tietty herätys vaan, joka on mieluummin tällainen hiljainen ja sellainen että kaikki tykkää meistä. Ei Jumala ole varannut koskaan herätyksiä joista kaikki tykkää. Kaikki herätykset mitkä minä olen nähnyt ja hengenvuodatukset, ne ovat olleet sellaisia että on ollut melko paljon niitä jotka eivät ole tykänneet niistä. Ja ne jotka eivät ole tykänneet ovat tukahduttaneet tämän maan yltä sen herätyksenhengen, koska ne ovat olleet koetukseksi annettuja Jumalan aaltoja näkemään kuka haluaa todella Herraa ja kuka ei halua Herraa. Kuka haluaa enemmän sitä, että maine säilyy, kuka haluaa sen että näyttää hyvältä ja arvokkaalta, hienostuneelta ja näin ja näin. Se ei tarkoita että meidän pitää seistä päällämme jotta me olisimme hengellisiä tai tehdä jotain ihmeellisiä asioita. Se ei ole Jumalan kirkkauden Henkeä, mutta kun Jumala ilmestyy kuvioon, niin

se lauma Jumalan omista, jotka tulevat ymmärtämään mistä on kysymys lopunaikana tässäkin maassa, niin ne tulevat menemään siihen mukaan. Ne tulevat ymmärtämään sen, että nyt ei ole aika jäädä mielipiteistä kiinni, vaan nyt on astuttava tähän Jumalan virtaan minkä Herra aukaisee. Nyt ei ole tapeltava sieluista, nyt ei ole tapeltava oppikysymyksistä, sillä Jumalan virta kohdistuu uudistamiseen, elvytykseen, eläväksi tekemiseen, pelastamiseen eikä luomaan teologista kokoelmaa, kaikkia mahdollisia. Sinne ei voi tulla muistikirja kädessä koko aika herätyksen Hengen alle: Mikähän tässä ei ollut ihan Raamatun mukaista? Marssin tahti ei ollut ihan just näin. Älä tukahduta Jumalan henkeä Herätyksessä tapahtuu kaikenlaista, Jumalan Hengen vuodatuksen alla tapahtuu kaikenlaista, koska ihmiset reagoivat siitä tilanteesta mistä he tulevat. Heillä on kipuja, heillä on kahleita, se tulee esille siinä ja Jumala haluaa vapauttaa. On erittäin tärkeätä, että ymmärtää tämän minkälainen ymmärrys täytyy olla, ettei ole heti toorarulla kainalossa. Ne jotka tulevat toorarulla kainalossa Jumalan Hengen alle, eivät saa mitään. Mutta jotka tulevat avoimella sydämellä, sanovat: Minä haluan tulla tämän Hengen alle. Minä haluan saada Jumalan Hengen, minä haluan muuttua, minä haluan saada kirkkauden Hengen, niin he tulevat myöskin saamaan sitä. He tulevat ymmärtämään että Jumala on paneva teologiat paikalleen jokaisessa herätyksessä aikanaan, yleensä sitten kun herätys alkaa jo hiipua. Mutta jos teologioita aletaan panemaan silloin kun herätys purkautuu, niin silloin se loppuu alkuunsa, se loppuu alkuunsa. Tämä olkoon varoituksen sana. Koska niille jotka Jumalaa etsivät tässä maassa ettei tapahtuisi näin. Jumala haluaa viedä meidät todelliseen herätykseen Ja se henki vielä lopuksi sanon tämän, minkä Herra haluaa meille tässä viimeisinä päivinä antaa, minä rukoilen ja uskon että se tulee jokaisen täällä olevan uskovan ylle, jokaisen ylle joka kuulee tämän sanan. Alkuseurakunnassa oli yksi sana jota ei enää sanota, se sana ei ole muodissa. Ja on surullista jos joku sana, mikä on Raamatussa, ei enää ole muodissa. Silloin on tullut kuolema pataan. Jos joku sana joka on Raamatussa, ei miellytä meitä enää, silloin me ollaan jo astuttu ulos siitä elävästä Hengestä. Ja se sana on tämä. Alkuseurakunnan yksi käytetyimpiä sanoja oli, he sanoivat: Maran ata Herramme tulee! He sanoivat toisilleen: Herramme tulee! Jos seurakunta sanoo joka kokoontumisessa sisäisesti ja käytöksellään: Meidän Herramme tulee, silloin muuttuu kaikki käytös. Elämä alkaa virrata, synti alkaa jäädä, erimielisyydet alkaa jäädä. Väärät tulkinnat, kipeydet alkavat jäädä, koska sinä alat tajuta, että meidän Herramme tulee! Ja Hän on asettava kaikki kohdalleen ja minun tehtäväni on valmistautua ja olla valmis sinä päivänä kun Herra tulee, vaikka siihen menisi kymmenen vuotta. Mutta alkuseurakunta eli sen hengen alla, ja se henki piti heidät hengissä. Ja sitten kun se henki loppui niin ongelmat alkoivat. Ja tämän me olemme nähneet myöskin. Sen takia tämä että tämä henki, että me elämme että Jeesus tulisi vaikka huomenna. Ja vaikka Hän ei tulisikaan huomenna, mutta me elämme niin kuin Jeesus tulisi huomenna. Tämä on se henki jonka Jumala haluaa antaa. Silloin siinä hengessä alkaa tapahtua myöskin asioita, koska Jumalan Henki ei voi toimia sellaisessa hengessä jossa sinä ikään kuin ajattelet ettei sillä niin väliä, että Jeesus tulee sitten joskus ja minä kerkeän saamaan asiat kuntoon. Silloin sinä alat mennä

kuolemaan jo täällä maassa ja sinä vahingoitat itseäsi. Herra haluaa tämän hengen antaa meille, tämän kirkkauden Jumalan Hengen. Ettei se sana jonka Hän on Sanassaan Raamatussa sanonut, Hän on asettanut meidät taivaallisiin Kristuksessa Jeesuksessa. Ettei se jäisi vain hurskaaksi lauseeksi uskovien ylle, vaan se tulisi todeksi meidän elämässämme. Tämä on se mitä me halutaan, eikö niin? Halutaan että tämä sana toteutuu meidän elämässä: Sinut ja minut on nostettu taivaallisiin ylös tämän elämän vaikeuden ja hankaluuden keskeltä, hengellisesti olemaan Jumalassa ja näkemään asioita Jumalan kannalta, tekemään Jumalan tekoja vaikka mitä olisi. Vaikka olisi mikä tilanne, tekemään parannusta, muuttumaan, viemään sanomaa eteenpäin. Ja suurin sato on vielä kerättävissä tässä maassa. Suurin sato on vielä kerättävissä! Se tulee ensiksi uskovista, se tulee ensiksi seurakunnista ja sen jälkeen se tulee maailmasta. Sillä Herra haluaa antaa uskoville seurakunnat jotka ovat tulessa ja palavia. Jotka ovat kirkkaasti Jeesuksen seuraajia, jotka ovat valinneet että me seuraamme Jeesusta ja jotka tuovat ristin sanomaa ja Hengen sanomaa, ja voitelua ja kirkkauden läsnäoloa koko arsenaali mitä Jumalalla on. He tuovat sitä mitä Hän haluaa antaa. Jumala ei pue meitä kerjäläisten vaatteisiin kaikkein vaikeimpina vuosina mitä on tulossa hengellisesti vaikeimpina vuosina, nimenomaan maallistumisen ja tämän maallisen hengen kautta, joka tulee valtaamaan enemmän ja enemmän alaa. Sen takia kristittyjen tulee loistaa kirkkaina valoina Herran kirkkauden alla, ja minä haluan olla yksi niistä. Haluatko sinä olla yksi niistä? Aamen! Kiitos Jeesus!