VALMISTEYHTEENVETO 1. LÄÄKEVALMISTEEN NIMI Atenolol Sandoz 50 mg tabletit 2. VAIKUTTAVAT AINEET JA NIIDEN MÄÄRÄT 1 tabletti sisältää 50 mg atenololia. Apuaineet, ks. Kohta 6.1. 3. LÄÄKEMUOTO (Jakourallinen) tabletti. Valkoinen, pyöreä, kaksoiskupera tabletti, jonka toisella puolella on merkintä 50 ja toisella puolella jakouurre. Halkaisija on 8 mm. 4. KLIINISET TIEDOT 4.1 Käyttöaiheet Verenpainetauti. Krooninen stabiili angina pectoris. Sydäninfarktin jälkeinen sekundääripreventio. Supraventrikulaariset rytmihäiriöt: -paroksysmaalisen supraventrikulaarisen takykardian hoito ja estohoito -eteisvärinän ja eteislepatuksen hoito, jos hoito sydänglykosideilla niiden maksimiannoksilla ei tuota toivottua tulosta, jos sydänglykosidien käyttö on vasta-aiheista tai niiden aiheuttama haitta on suurempi kuin hyöty. Kammioperäiset rytmihäiriöt:-kammioperäisten lisälyöntien hoito ja estohoito, jos lisälyönnit johtuvat lisääntyneestä sympaattisesta aktivaatiosta -kammiotakykardian ja kammiovärinän estohoito, varsinkin joa kammion toimintahäiriö johtuu lisääntyneestä sympaattisesta aktivaatiosta. 4.2 Annostus ja antotapa Annos määritellään yksilöllisesti. On suositettavaa aloittaa pienimmällä mahdollisella annoksella, niin että sydäninfarkti, bradykardia ja keuhko-oireet havaitaan välittömästi. Tämä on erityisen tärkeää, kun hoidetaan iäkkäita potilaita. Annosmuutokset tehdään vähitellen (esim. kerran viikossa) valvotuissa olosuhteissa tai kliinisen vasteen perusteella. Verenpainetauti: Aloitusannokseksi suositellaan 25 mg:aa. Tavallinen ylläpitoannos on 50-100 mg vuorokaudessa. Maksimivaikutus saavutetaan 1-2 viikon kuluttua. Jos verenpainetta halutaan laskea edelleen, atenololihoitoon voidaan liittää jokin muu verenpainetta alentava lääke, kuten diureetti. Angina pectoris: 50-100 mg vuorokaudessa kliinisen vasteen mukaan. Tavoitteena on, että sydämen syke olisi levossa 55-60/min. Annoksen nostamisella yli 100 mg:n ei yleensä saavuteta parempaa tehoa. 100 mg vuorokausiannos voidaan jakaa haluttaessa kahteen osaan. 1
Arytmiat: Sen jälkeen kun rytmihäiriöt on saatu hallintaan laskimoon annettavalla atenololilla, ylläpitoannos on 50-100 mg atenololia vuorokaudessa. Sydäninfarktin jälkeinensekundääripreventio: 10 minuutin kuluttua atenololin i.v. -annon lopettamisesta annetaan 50 mg, ja sen jälkeen toinen 50 mg annos 12 tunnin kuluttua. Ylläpitoannos on 100 mg vuorokaudessa 1-2 annoksena 6 päivän ajan tai sairaalasta kotiuttamiseen asti. Lapset: Atenololin käytöstä lapsia hoidettaessa ei ole kokemuksia. Siksi atenololin käyttöä ei suositella lapsille. Iäkkäät potilaat: Iäkkäille potilaille hoito tulisi aloittaa alhaisella annoksella ja titrata annos vasteen mukaan. Munuaisten vajaatoiminta: Munuaiskerästen suodatusnopeus (ml/min/1,73 Suositeltu atenololiannos (mg/vrk) m 2 ) >35 ei vaadi annoksen muuttamista 15-35 25-50 mg (tai 50-100 mg joka toinen päivä) <15 25-50 mg joka toinen päivä Dialyysihoidossa oleville potilaille 50 mg atenololia jokaisen dialyysin jälkeen. Annostelun tulisi tapahtua sairaalassa, koska äkillistä verenpaineen laskua voi ilmetä tässä yhteydessä. Maksan vajaatoiminta: ei vaadi annoksen muuttamista. 4.3 Vasta-aiheet - kardiogeeninen sokki - kompensoimaton sydämen vajaatoiminta - sick sinus -syndrooma (myös sinoatriaalikatkos) - II tai III asteen eteiskammiokatkos - hoitamaton feokromosytooma - metabolinen asidoosi - bradykardia ( sydämen syke < 45-50/min ) - hypotensio - yliherkkyys atenololille tai jollekin valmisteen apuaineelle - vaikea perifeerinen verenkiertohäiriö - floktafeniini - vaikea astma tai vaikea krooninen ahtauttava keuhkosairaus 4.4 Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet Iskeeminen sydänsairaus: Hoitoa ei saa lopettaa äkillisesti, varsinkaan jos potilaalla on iskeeminen sydänsairaus. Annosta olisi pienennettävä vähitellen 1-2 viikon aikana. Jos välttämätöntä, on samalla aloitettava korvaava hoito, jotta angina pectoriksen oireet eivät pahenisi. Verenpaineen nousu ja arytmiat ovat myös mahdollisia. Lisäksi on olemassa sydäninfarktin ja äkkikuoleman riski. Atenololia ei tule käyttää potilaille, joilla on hoitamaton kongestiivinen sydämen vajaatoiminta, vaan tämä tila tulee ensin hoitaa tasapainoon. Kirurgiset toimenpiteet: Jos beetasalpaajahoito keskeytetään ennen leikkausta, lääkehoito pitäisi lopettaa vähintään vuorokauden ajaksi. Beetasalpaajahoidon jatkaminen vähentää arytmioiden esiintymistä induktion ja intuboinnin aikana, joskin verenpaine voi nousta. Jos hoitoa jatketaan, on oltava varovainen käytettäessä eräitä anestesia-aineita. Potilas voidaan suojata vagaalisilta reaktioilta suonensisäisesti atropiinia. 2
Perifeeriset verenkiertohäiriöt: Jos potilaalla on perifeerisen verenkierron häiriöitä (Raynaud n oireyhtymä tai ajoittaista katkokävelyä), atenololia on käytettävä varoen, jotta oireet eivät pahenisi. Vaikeat perifeeriset verenkiertohäiriöt ovat atenololin käytön vasta-aiheita (ks. 4.3 Vasta-aiheet). Sydämen syke: Atenololi voi aiheuttaa bradykardiaa. Jos sydämen syke laskee alle 50-55/min levossa, ja potilaalla on bradykardian oireita, atenololiannosta on pienennettävä. Hengitystiet: Kroonisen obstruktiivisen keuhkosairauden yhteydessä hengitysteiden ahtautuminen voi pahentua. Atenololin käytössä on oltava näiden potilaiden kanssa hyvin varovainen. Eteis-kammiokatkos: Atenololi vaikuttaa hidastavasti johtumisaikoihin. Siksi atenololia on käytettävä varoen, jos potilaalla on I asteen eteiskammiokatkos. Munuaisten vajaatoiminta: Munuaisten vajaatoiminnan yhteydessä annosta tulee säätää alentuneen munuaiskerästen suodatusnopeuden perustella (ks. 4.2. Annostus ja antotapa). Iäkkäät: Iäkkäiden potilaiden hoidossa tulee noudattaa varovaisuutta (ks. 4.2 Annostus ja antotapa). Prinzmetalin angina: Atenololi voi lisätä angina pectoris -kohtausten määrää ja kestoa niillä potilailla, joilla on Prinzmetalin angina, joka johtuu alfareseptorivälitteisestä sepelvaltimoiden supistumisesta. Näissä tapauksissa on käytettävä varoen atenololia. Psoriasis: Jos potilaalla tiedetään olevan psoriasis, atenololia on käytettävä varoen. Allergeenit: Atenololi voi lisätä herkkyyttä allergeeneille ja anafylaktisten reaktioiden oireita. Atenololi voi vähentää adrenaliinin tehoa. Hypoglykemia: Beetasalpaajat voivat peittää hypoglykemian oireita, varsinkin takykardiaa. Atenololi ei potensoi insuliinin aiheuttamaa hypoglykemiaa eikä vaikuta veren normaalin glukoosipitoisuuden palautumiseen. Diabetes-potilaat: Hoidon alussa veren glukoosipitoisuutta seurattava. Tyreotoksikoosi: Beetasalpaajat voivat peittää tyreotoksikoosin kardiovaskulaarisia oireita. Hoidettu feokromosytooma: Käytettäessä atenololia feokromosytoomapotilaille tulee potilaiden verenpainetta seurata. 4.5 Yhteisvaikutukset muiden lääkevalmisteiden kanssa sekä muut yhteisvaikutukset Vasta-aiheset yhdistelmät: Floktafeniini: beetasalpaajat voivat estää kompensatorisia kardiovaskulaarisia reaktioita floktafeniinin aiheuttaman hypotension tai sokin yhteydessä. 3
Seuraavia yhdistelmiä ei suositella: Kalsiuminestäjät: verapamiili ja jossain määrin diltiatseemi: negatiivinen vaikutus supistuvuuteen ja AV-johtumiseen. Digitalisglykosidit: samanaikainen käyttö atenololin kanssa voi pidentää AV-johtumisaikaa. Monoamiinioksidaasiestäjät (paitsi MAO-B-estäjät) Klonidiini: mahdollinen reaktiivinen verenpaineen nousu. Sultopridi: atenololia ei tule käyttää samanaikaisesti sultopridin kanssa lisääntyneen kammioarytmioiden, kuten kääntyvien kärkien takykardian riskin takia. Käytettävä varoen: Ryhmän I rytmihäiriölääkkeet (kuten disopyramidi, kinidiini) ja amiodaroni: voivat pidentää eteisjohtumisaikaa ja aiheuttaa negatiivista inotrooppista vaikutusta. Insuliini ja oraaliset diabeteslääkkeet: voivat lisätä veren sokeria alentavaa vaikutusta (varsinkin eiselektiiviset beetasalpaajat). Beetasalpaus voi estää hypoglykemiaoireiden (takykardia) ilmaantumista. Anestesia-aineet: vähentävät reflektorista takykardiaa ja lisäävät verenpainetta alentavaa vaikutusta. Beetasalpaajahoito vähentää rytmihäiriöriskiä anestesian induktion ja intuboinnin aikana. Anestesialääkärille on kerrottava beetasalpaajien käytöstä. Anestesia-aineita, jotka lamaavat sydänlihasta, kuten syklopropaani ja trikloorietyleeni, on vältettävä. Baklofeeni: lisää verenpainetta alentavaa vaikutusta Jodatut varjoaineet: atenololi voi estää kompensatorisia kardiovaskulaarisia reaktioita jodia sisältävien varjoaineiden aiheuttaman hypotension ja shokin yhteydessä. Amiodaroni: yhteiskäyttö atenololin kanssa voi johtaa additiiviseen johtumista heikentävään vaikutukseen ja negatiiviseen inotrooppiseen vaikutukseen, varsinkin potilailla, joilla on häiriöitä sinusolmukkeen tai AV-solmukkeen toiminnassa. Käytettävä harkiten: Kalsiuminestäjät: dihydropyridiinijohdannaiset kuten nifedipiini: verenpaineen lasku voi tehostua. Jos potilaalla on piilevä sydämen vajaatoiminta, atenololihoito voi aiheuttaa sydäninfarktin. Prostaglandiinisynteesin estäjät: (kuten tulehduskipulääkkeet eli NSAIDit) atenololin verenpainetta laskeva vaikutus voi heiketä. Sympatomimeetit:(esim. adrenaliini) voivat estää atenololin vaikutusta. Samanaikainen trisyklisten antidepressanttien, barbituraattien, fentiatsiinien ja muiden verenpainelääkkeiden käyttö: verenpainetta laskeva vaikutus voi voimistua. Ampisilliini: voi vähentää atenololin hyötyosuutta. Käytettäessä suuria annoksia ampisilliinia samanaikaisesti atenololin kanssa, tulisi lääkärin seurata muuttuuko vaste atenololihoitoon. 4.6 Raskaus ja imetys Raskaus Beetasalpaajat heikentävät istukan verenkiertoa, mikä voi aiheuttaa sikiön kuoleman tai ennenaikaisen synnytyksen. Lisäksi voi aiheutua haitallisia vaikutuksia kuten hypoglykemiaa ja bradykardiaa sikiölle ja vastasyntyneelle. Vastasyntyneellä on tavallista suurempi riski sydän- ja keuhkokomplikaatioille. 4
Siksi vastasyntynyttä tulee tarkkailla huolella. Atenololi läpäisee istukan. Atenololin säännöllisestä käytöstä raskauden aikana on neuvoteltava lääkärin kanssa. Atenololia on, potilaiden tilaa huolellisesti seuraten, käytetty raskaudenaikaisen hypertension hoitoon hyvin tuloksin. Viitteitä sikiöepämuodostumista ei tällöin havaittu. On kuitenkin huomioitava, että atenololia tässä yhteydessä käytettiin ainoastaan 20. raskausviikon jälkeen. Mitään viitteitä haitallisista vaikutuksista synnytyksen tai imetyksen aikana ei myöskään havaittu. Haitallisten vaikutusten riskiä sikiölle ei kuitenkaan täysin voida sulkea pois. Imetys Atenololin pitoisuus äidinmaidossa on kolme kertaa suurempi kuin sen pitoisuus veressä. Imetyksen aikana on havaittu väin vähäisiä atenololipitoisuuksia lapsessa. Pitkässlä käytössä beetasalpausvaikutusta lapsessa ei kuitenkaan täysin voida pois sulkea. On suositettavaa pitää kuuden tunnin väli atenololin nauttimisen ja imettämisen välillä. Tänä aikana lasta voidaan syöttää pullomaidolla. Jos atenololia käytetään raskauden tai imetyksen aikana, on tarkoin arvioitava käytön hyödyt ja haitat. 4.7 Vaikutus ajokykyyn ja koneiden käyttökykyyn Atenololin vaikutuksia ajokykyyn ei ole tutkittu. Satunnaiset haittavaikutukset, kuten huimaus ja väsymys, on kuitenkin otettava huomioon ennen ajamista ja koneiden käyttöä. 4.8 Haittavaikutukset Hyvin yleiset: >1/10 Yleiset: >1/100, <1/10 Melko harvinaiset: >1/100, <1/100 Harvinaiset: >1/10 000, <1/1000 Hyvin harvinaiset: <1/10 000 ja yksittäiset tapaukset Veri ja imukudos: Harvinaiset: Trombosytopenia, leukopenia Umpieritys: Beetasalpaajat saattavat peittää tyreotoksikoosin tai hypoglykemian oireita. Psyykkiset haitat: Melko harvinaiset: Unihäiriöt Harvinaiset: Hallusinaatiot, psykoosit, sekavuus, masennus, painajaisunet, ahdistuneisuus, impotenssi Hermoso: Harvinaiset: Päänsärky, huimaus, raajojen parestesiat Silmät: Harvinaiset: Näön heikkeneminen, näköhäiriöt, silmien kuivuus Sydän: Yleiset: Bradykardia Harvinaiset: Hidas AV-johtuminen tai olemassa olevan eteiskammiokatkoksen paheneminen, hypotensio (johon voi joskus liittyä pyörtymistä), sydämen vajaatoiminnan paheneminen Verisuonisto: 5
Yleiset: Kylmät ja sinertävät raajat Harvinaiset: Raynaud n oireyhtymä, katkokävelyn paheneminen Hengityselimet, rintakehä ja välikarsina: Harvinaiset: Bronkospasmit keuhkoastmapotilailla tai potilailla, joiden anamneesissa on astmaattisia oireita Ruoansulatuselimistö: Yleiset: Ruoansulatuskanavaoireet, pahoinvointi, oksentelu, ripuli, suun kuivuminen ja ummetus Iho ja ihonalainen kudos: Harvinaiset: Ihottuma, alopesia, psoriaasin kaltaiset ihoreaktiot, psoriaasin paheneminen, purppura Yleisoireet ja antopaikassa todettavat haitat: Yleiset: Väsymys, hikoilu Tutkimukset: Hyvin harvinaiset: Tumavasta-ainetason nousua on nähty, mutta ilmiön kliininen merkitys on kuitenkin epäselvä 4.9 Yliannostus Yliannostuksen oireita ovat: Bradykardia, verenpaineen lasku, bronkospasmit, ja akuutti sydämen vajaatoiminta. Yliannostuksen jälkeen ja yliherkkyystapauksissa potilaan tilaa on seurattava tarkasti ja tehohoidosta on huolehdittava. Maha-suolikanavassa olevan atenololin imeytyminen voidaan estää mahahuuhtelulla, lääkehiilellä ja laksatiivilla. Hengityskoneen käyttö voi olla tarpeen. Bradykardiaa ja liiallisia vagusvaikutuksia voidaan hoitaa atropiinilla tai metyyliatropiinilla. Verenpaineen laskua ja sokkia voidaan hoitaa antamalla plasmaa tai plasmankorvikkeita ja tarvittaessa katekoliamiineja. Beetasalpausvaikutusta voidaan estää hitaalla isoprenaliinihydrokloridin i.v. -infuusiolla. Hoito aloitetaan antamalla 5 mikrog/min isoprenaliinihydrokloridia tai 2,5 mikrog/min dobutamiinia, kunnes saadaan haluttu vaikutus. Refraktaaritapauksissa isoprenaliini voidaan yhdistää dopamiiniin. Jos tämäkään ei tuota toivottua tulosta, voidaan harkita 8-10 mg:n i.v.-annosta glukagonia. Jos tarpeen, annos voidaan uusia tunnin kuluttua, ja jos edelleen on tarpeen, glukagonin i.v.-infuusiota voidaan jatkaa infusointinopeudella 1-3 mg/h. Kalsiumin antoa tai sydämentahdistajan käyttöä voidaan harkita. Atenololi on luonteeltaan hydrofiilinen, sen jakaantumistilavuus on pieni ja sitoutuminen plasman proteiineihin vähäistä. Hemodialyysia tai hemoperfuusiota voidaan myös käyttää yliannostuksen hoidossa. 5. FARMAKOLOGISET OMINAISUUDET 5.1 Farmakodynamiikka Farmakoterapeuttinen ryhmä, ATC-koodi: C07AB03 Atenololi on selektiivinen beeta-1-adrenerginen salpaaja, jolla ei ole sympatomimeettistä ominaisvaikutusta tai membraaneja stabiloivaa vaikutusta. Kliininen vaikutus ilmaantuu nopeasti ja kestää vähintään vuorokauden atenololiannoksen jälkeen. Atenolol Sandoz 50 mg:n tai 100 mg:n tabletit voidaan ottaa yksi kerran vuorokaudessa, mikä yksinkertaistaa hoitoa. Atenololi on hyvin hydrofiilinen aine, ja se läpäisee veri-aivoesteen heikosti. Keskushermostolliset sivuvaikutukset ovat siten vähäiset. Atenololi vaikuttaa pääasiassa sydämen beetareseptoreihin, ja sitä voidaan antaa, toisin kuin epäselektiivisiä beetasalpaajia, myös potilaille, joilla on krooninen obstruktiivinen keuhkosairaus. Lääkkeen käyttöä tällaisissa tapauksissa on seurattava huolellisesti ja potilaiden keuhkojen toimintaa 6
on tarkkailtava. Annosta nostettaessa beeta-1-selektiivisyys vähenee. Beetasalpaajilla on negatiivinen inotrooppinen ja kronotrooppinen vaikutus. Ne estävät katekoliamiinien vaikutuksia, jonka seurauksen sydämen syke alenee ja verenpaine laskee. 5.2 Farmakokinetiikka Suun kautta nautitun lääkkeen hyötyosuus on 50-60 %. Hyötyosuus laskee 20 %:lla, jos lääke otetaan ruoan yhteydessä. Toistuvassa, suun kautta tapahtuvan annostelun yhteydessä huippupitoisuus plasmassa saavutetaan 2-4 tuntia lääkkeen otosta. Käytetyn annoksen koon ja plasmassa mitatun pitoisuuden välinen suhde on lineaarinen. Yksilöiden välinen vaihtelu AUC:n ja C max :in suhteen on noin 30-40 %. Jakaantumistilavuus on 50-75 l. Proteiineihin sitoutuminen on alle 5 %. Atenololin metaboloituminen on vähäistä. Suurin osa imeytyneestä annoksesta (85-100 %) erittyy muuttumattomana virtsaan. Kokonaispuhdistuma on noin 6 l tunnissa ja puoliintumisaika noin 6-9 tuntia. Iäkkäissä potilaissa kokonaispuhdistuma laskee ja eliminaation puoliintumisaika pitenee. Puhdistuman määrä on suhteessa munuaisten toimintaan ja eliminaatio pitenee munuaisten vajaatoimintapotilaissa. Heikentynyt maksan toiminta ei vaikuta atenololin farmakokinetiikkaan. 5.3 Prekliiniset tiedot turvallisuudesta Prekliinisissä turvallisuustutkimuksissa, jotka perustuvat tavanomaisiin turvallisuustutkimuksiin, farmakologisiin tutkimuksiin, toistetulla annoksella tehtäviin toksisuustutkimuksiin, genotoksisuus- ja karsinogeenisuustutkimuksiin, ei ole havaittu erityisiä riskejä ihmisille. Lisääntymistoksisuustutkimukset osoittavat, että atenololi ei ole teratogeenista. Kuitenkin yhdessä rottakokeessa havaittiin, että kun emoille annettiin 200 mg/kg/vrk atenololia 6.-15. raskauspäivinä, sikiöiden määrä emoa kohti väheni, ja alkioiden resorptiot lisääntyivät. 6. FARMASEUTTISET TIEDOT 6.1 Apuaineet Povidoni K 25 maissitärkkelys mikrokiteinen selluloosa natriumtärkkelysglykolaatti magnesiumstearaatti vedetön kolloidinen piidioksidi. 6.2 Yhteensopimattomuudet Ei oleellinen. 6.3 Kestoaika 4 vuotta. 6.4 Säilytys Säilytä alle 25 o C. Säilytä alkuperäispakkauksessa. 6.5 Pakkaustyyppi(-tyypit) ja pakkauskoko(-koot) 14, 20, 28, 30, 50, 56, 60, 98, 100, 100x1, 300 ja 500 tablettia. Tabletit on pakattu läpipainopakkauksiin (PVC/alumiini) ja pahvikoteloon. 7
Kaikkia pakkauskokoja ei välttämättä ole myynnissä. 6.6 Käyttö- ja käsittely- (sekä hävittämis)ohjeet Ei erityisohjeita. 7. MYYNTILUVAN HALTIJA Sandoz GmbH Biochemiestrasse 10 A-6250 Kundl Itävalta 8. MYYNTILUVAN NUMERO 14029 9. MYYNTILUVAN MYÖNTÄMISPÄIVÄMÄÄRÄ/UUDISTAMISPÄIVÄMÄÄRÄ 26.7.1999 10. TEKSTIN MUUTTAMISPÄIVÄMÄÄRÄ 03.12.2004 8