VALMISTEYHTEENVETO. Rytmihäiriöt ja hyperkineettinen verenkierto: 2,5-10 mg 2-3 kertaa vuorokaudessa.

Transkriptio

1 VALMISTEYHTEENVETO 1. LÄÄKEVALMISTEEN NIMI Pinloc 5 mg tabletti Pinloc 10 mg tabletti 2. VAIKUTTAVAT AINEET JA NIIDEN MÄÄRÄT Yksi tabletti sisältää pindololia 5 mg tai 10 mg. Apuaineet: Laktoosimonohydraatti. Täydellinen apuaineluettelo, ks. kohta LÄÄKEMUOTO Tabletti. 5 mg tabletti: Valkoinen tai melkein valkoinen, tasainen, viistoreunainen, jakouurteellinen tabletti, Ø noin 7 mm, koodi ORN mg tabletti: Valkoinen tai melkein valkoinen, tasainen, viistoreunainen, jakouurteellinen tabletti, Ø noin 9 mm. 4. KLIINISET TIEDOT 4.1 Käyttöaiheet Essentiaalinen hypertensio, angina pectoris, rytmihäiriöt (sinustakykardia ja muut supraventrikulaariset takykardiat, supraventrikulaarinen ja ventrikulaarinen ekstrasystolia, kammiovasteen harventaminen eteisvärinässä), hyperkineettinen verenkierto esim. tyreotoksikoosin yhteydessä. 4.2 Annostus ja antotapa Annostelu on yksilöllinen. Essentiaalinen hypertensio: 5-30 mg vuorokaudessa kerta-annoksena tai jaettuna 2 antokertaan. Hypertension jatkohoidossa mg vuorokausiannos voidaan antaa yhdellä kertaa. Angina pectoris: 2,5-5 mg 2-3 kertaa vuorokaudessa. Annos voidaan tarvittaessa nostaa 30 mg vuorokaudessa jaettuna 2-3 antokertaan. Rytmihäiriöt ja hyperkineettinen verenkierto: 2,5-10 mg 2-3 kertaa vuorokaudessa. Käyttö lapsilla: Kokemukset pindololin käytöstä lapsilla ovat toistaiseksi vähäisiä. Maksan tai munuaisten vajaatoiminta: Vaikeaa munuaisten tai maksan vajaatoimintaa sairastavilla potilailla pindololia tulee käyttää varoen ja kerta-annoksen pienentämistä ja/tai annosteluvälin pidentämistä tulee harkita. Iäkkäät: Iäkkäillä potilailla pindololin eliminaatio voi hidastua, joten kerta-annoksen pienentämistä ja/tai annosteluvälin pidentämistä tulee harkita.

2 Lääkityksen keskeyttäminen Kun pitkäaikainen Pinloc-hoito äkillisesti keskeytetään, rebound -yliherkkyys beetareseptoristimulaatiolle on vähemmän todennäköinen kuin käytettäessä beetasalpaajia, joilla ei ole ISAvaikutusta. Jos kuitenkin hoidon keskeyttäminen on välttämätöntä, Pinloc-annoksen asteittainen pienentäminen on suositeltavaa (esim. 1 2 viikon aikana). 4.3 Vasta-aiheet Yliherkkyys pindololille tai tablettien apuaineille Prinzmetalin angina hoitamaton tai oirehtiva (kompensoimaton) sydämen vajaatoiminta, cor pulmonale, astma ja krooninen obstruktiivinen keuhkosairaus, merkittävä bradykardia (syke alle lyöntiä minuutissa), merkittävä hypotensio (systolinen RR alle 100 mmhg) labiili insuliinihoitoa vaativa diabetes, metabolinen asidoosi, sick sinus -syndrooma sekä II tai III asteen eteiskammiokatkos potilailla, joilla ei ole toimivaa sydämentahdistinta, kardiogeeninen shokki, hoitamaton feokromosytooma, metabolinen asidoosi, Vaikea ääreisverenkiertosairaus, kuten katkokävely tai Raynaud n oireyhtymä, samanaikainen käyttö sultopridin tai flokatafeniinin kanssa, ks Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet Latentti sydäninsuffisienssi voi manifestoitua beetasalpaajahoidon aikana. On huolehdittava että potilaalla on riittävä muu lääkitys sydämen vajaatoiminnan hoitoon. Diabeetikoiden verensokeritasapainoa on seurattava (tai mieluummin valittava kardioselektiivinen beetasalpaaja näille potilaille). Hypoglykemian oireet, etenkin takykardia, voivat peittyä beetasalpaajia käyttäviltä potilailta. Ks. myös 4.5. Beetasalpaajat voivat peittää myös hypertyreoosin/tyreotoksikoosin oireita. Hoidettaessa feokromosytoomaa beetasalpaajalla, potilaalla tulee olla myös alfasalpaaja käytössä. Koska beetasalpaus estää elimistön omien katekoliamiinien aiheuttamaa keuhkoputkien laajenemista, tulee pindololia käyttää varoen potilailla, joilla on keuhkoputkien ahtautumistaipumusta (esim. krooninen bronkiitti tai emfyseema). Lievemmät ääreisverenkierto-oireet voivat pahentua etenkin hoidon alussa verenpaineen laskusta johtuen. (Näiden haittavaikutusten mahdollisuus on kuitenkin pienempi kuin monilla muilla beetasalpaajilla pindololin ISA-vaikutuksesta johtuen.) Beetasalpaajat voivat pahentaa psoriaasia tai aiheuttaa sen puhkeamisen. Beetasalpaajat saattavat pahentaa reaktioita erilaisille allergeeneille ja heikentää adrenaliinin tehoa allergisten reaktioiden hoidossa. Ks. myös 4.5. Jos potilas menee yleisanestesiassa tehtävään toimenpiteeseen, nukutuslääkäriä on informoitava beetasalpaajan käytöstä, ks. 4.5.

3 Beetasalpaajat vähentävät kyynelnesteen eritystä, mikä piilolinssien käyttäjien tulee huomioida. Kokemukset pindololin käytöstä lapsilla ovat toistaiseksi vähäisiä. Valmiste sisältää laktoosia (5 mg tabletit: 53 mg/tabl. ja 10 mg tabletit: 103 mg/tabl.). Potilaiden, joilla on harvinainen perinnöllinen galaktoosi-intoleranssi, saamelaisilla esiintyvä laktaasinpuutos tai glukoosi-galaktoosi imeytymishäiriö, ei tule käyttää tätä lääkettä. 4.5 Yhteisvaikutukset muiden lääkevalmisteiden kanssa sekä muut yhteisvaikutukset Farmakodynaamiset yhteisvaikutukset Rytmihäiriölääkkeet (Ryhmä I). Ryhmän I rytmihäiriölääkkeillä ja beetasalpaajilla on additiivisia negatiivisia inotrooppisia vaikutuksia, mikä voi johtaa vakaviin hemodynaamisiin haittavaikutuksiin potilailla, joilla on vasemman kammion vajaatoimintaa. Em. lääkeryhmien kombinointia tulee välttää myös sick sinus -syndroomassa sekä eteiskammiokatkoksessa. Floktafeniini: beetasalpaajat saattavat estää floktafeniinin mahdollisesti indusoiman hypotension tai sokin kompensatorisia kardiovaskulaarisia reaktioita. Sultopridi: beetasalpaajia ei pidä antaa samanaikaisesti sultopridin kanssa, koska ventrikulaaristen rytmihäiriöiden riski lisääntyy huomattavasti. Muut verenpainetta alentavat lääkkeet, kuten muut verenpainelääkkeet, sepelvaltimotaudin hoidossa käytettävät nitraatit, trisykliset antidepressantit, fentiatsiinit sekä epilepsian hoidossa käytettävät barbituraatit voivat tehostaa pindololin verenpainetta alentavaa vaikutusta. Timololisilmätipat voivat potensoida pindololin vaikutuksia. Diltiatseemi ja verapamiili - i.v. verapamiilia ei saa antaa pindololia käyttäville potilaille, muutenkin yhteiskäytössä huomattava riski bradykardiaan, AV-johtumisen häiriöille ja hypotensiolle. Nifedipiini ja muut dihydropyridiinityyppiset kalsiumestäjät voivat laskea yhteiskäytössä verenpainetta arvaamattomasti potilailta joilla on sydämen vajaatoiminta. Pratsosiinin kanssa käytettynä beetasalpaajat voi pahentaa ortostaattista hypotensiota. Klonidiinin tai fenyylipropanoliamiinin käyttöön beetasalpaajien kanssa on liittynyt paradoksaalisia hypertensiivisiä reaktioita. Reserpiini potensoi beetasalpaajien vaikutusta voimakkaasti. MAO-estäjien (paitsi selektiivisten MAOB-estäjien) kanssa yhteiskäytössä voi ilmetä hypertensiivisiä reaktioita. Adrenaliinin teho allergisten reaktoiden hoidossa voi heiketä beetasalpaajia käyttävissä potilaissa ja yhteiskäytössä adrenaliinin kansa (myös paikallispuudutuksen yhteydessä vahingossa verisuoneen päässeen adrenaliinin aiheuttamana) voi lisäksi esiintyä paradoksaalisia hypertensiivisiä reaktioita sekä reflektorista bradykardiaa. Beetasalpaajat voivat vahvistaa insuliinin ja oraalisten diabeteslääkkeiden hypoglykeemistä vaikutusta.

4 Tulehduskipulääkkeet voivat pitkäkestoisessa ja säännöllisessä käytössä heikentää beetasalpaajien vaikutusta. Beetasalpaajat voivat pahentaa inhalaatioanesteettien aiheuttamaa sydänlamaa - beetasalpaajahoitoa ei kuitenkaan yleensä ole syytä keskeyttää ennen yleisanestesiaa (hoidon keskeyttämiseen liityvistä riskeistä johtuen: rytmihäiriöt, angina pectoris) vaan hyvä seuranta riittää. Ergotalkaloidien kanssa yhteiskäytössä perifeeriset verenkiertohäiriöt voivat pahentua. Farmakokineettiset yhteisvaikutukset Simetidiini ja fluoksetiini voivat hidastaa merkittävästi pindololin metaboliaa ja voimistaa yhteiskäytössä pindololin vaikutusta. Barbituraatit kuten pentobarbitaali puolestaan voivat kiihdyttää pindololin metaboliaa ja heikentää sen vaikutusta yhteiskäytössä. Pindololi saattaa hidastaa teofylliinin eliminaatiota. 4.6 Raskaus ja imetys Raskauden aikainen beetasalpaajahoito voi aiheuttaa sikiössä bradykardiaa. Vaikka pindololia onkin raportoitu käytetyn turvallisesti raskauden aikaisen hypertonian hoidossa, on lääkeaineen raskaudenaikaiseen käyttöön syytä suhtautua pidättyväisesti ja arvioida lääkityksestä koituvaa hyötyä suhteessa sikiölle mahdollisesti aiheutuviin haittoihin. Pindololi erittyy äidinmaitoon, mutta terapeuttisilla annoksilla maidon pindololipitoisuuksien aiheuttamat mahdolliset vaikutukset imeväisissä ovat hyvin epätodennäköisiä. 4.7 Vaikutus ajokykyyn ja koneiden käyttökykyyn Etenkin hoidon alkuvaiheessa voi pindololi aiheuttaa haittavaikutuksena väsymystä ja huimausta. Tämä tulee ottaa huomioon myös arvioitaessa ajokykyä ja koneiden käyttökykyä. Yllämainitut haittavaikutukset ovat yleensä kuitenkin ohimeneviä ja lieviä. Hyvän hoitotasapainon vallitessa ei pindololin tiedetä heikentävän suorituskykyä liikenteessä tai työssä. 4.8 Haittavaikutukset Pindololin aiheuttamat vakavat haittavaikutukset ovat harvinaisia. Pindololin oman sympatomimeettisen vaikutuksen takia sydämen hidaslyöntisyyttä esiintyy harvoin. Yleisimpiä pindololin haittavaikutuksia ovat olleet väsymys, unihäiriöt ja huimaus (alle 10 % potilaista). Pindololihoidon aikana voivat seerumin ASAT- ja ALAT -tasot nousta ilman todellista maksavauriota. Haittavaikutusten yleisyysluokat on määritelty seuraavasti: Yleiset (>1/100), melko harvinaiset (>1/1000 ja <1/100), harvinaiset (<1/1000 mukaan lukien yksittäiset raportit). Veri ja imukudos Psyykkiset haitat Hermosto Silmät Yleiset Melko harvinaiset Harvinaiset Seerumin ASAT- ja ALAT-tasojen kohoaminen Unihäiriöt Masennus, Hallusinaatiot hermostuneisuus Huimaus, päänsärky, Parestesiat vapina Näköhäiriöt

5 Sydän Bradykardia Verisuonisto Hengityselimet, rintakehä ja välikarsina Ruuansulatuselimistö Iho ja ihonalainen kudos Luusto, lihakset ja sidekudos Munuaiset ja virtsatiet Sukupuolielimet ja rinnat Yleisoireet ja antopaikassa todettavat haitat Pahoinvointi, oksentelu Nivel- ja lihassäryt, lihaskrampit Ääreisosien kylmyys Hengenahdistus Lihasheikkous Ihottuma Tihentynyt virtsaamisen tarve Impotenssi Väsymys Turvotus Liikahikoilu 4.9 Yliannostus Pindololiyliannostuksesta on olemassa vain vähän julkaistua tietoa. 480 mg pindololia suun kautta otettuna ei eräässä raportoidussa yksittäistapauksessa aiheuttanut toksisia oireita. Toisessa kuvatussa tapauksessa 500 mg pindololia aiheutti verenpainepotilaalla verenpaineen nousua sekä takykardiaa. Potilas toipui ongelmitta. Hoito Myrkytystapauksessa voidaan antaa lääkehiiltä. Hemodynamiikkaa, sydämen rytmiä, hengitystä, happo-emästasapainoa, verensokeria, elektrolyyttejä ja diureesia on lisäksi seurattava. Jos potilaalle kehittyy voimakas bradykardia tai AV-katkos, annetaan aluksi 0,5 1,0 mg atropiinia laskimoon. Mikäli sydämen supistumistaajuus ei lisäänny riittävästi aloitetaan dopamiini- tai isoprenaliiniinfuusio, ja harkitaan tahdistimen asennusta. Vakavan hypotension hoitoon voidaan käyttää noradrenaliinia, dopamiinia tai dobutamiinia. Sydämen vajaatoiminnan hoitoon on inotrooppien lisäksi käytetty diureettia. Myös glukagonia voidaan kokeilla sydänlihaslaman ja hypotension hoidossa. Bronkospasmia voidaan hoitaa beeta 2 -sympatomimeeteilla tai teofylliinillä sekä kouristuksia diatsepaamilla. 5. FARMAKOLOGISET OMINAISUUDET 5.1 Farmakodynamiikka Farmakoterapeuttinen ryhmä: Epäselektiiviset beetasalpaajat, ATC-koodi: C07AA03. Pindololi on ns. epäselektiivinen beetasalpaaja eli lääkeaine salpaa kompetitiivisesti sekä beeta 1 - että beeta 2 -reseptoreita. Antagonistivaikutuksen lisäksi pindololilla on myös beeta 1 - reseptoreita stimuloivaa vaikutusta (ns.osittainen agonistinen vaikutus, ISA). Pindololilla on kliinisessä käytössä olevista beetasalpaajista voimakkain ISA-vaikutus. Pindololilla on myös lievä kinidiinin kaltainen membraaneja stabiloiva vaikutus terapeuttisia tasoja korkeammilla plasmapitoisuuksilla. Tutkimukset ovat osoittaneet pindololilla olevan myös 5-HT1A-reseptoriin kohdistuvia antagonistisia vaikutuksia. Nykytiedon valossa tällä ominaisuudella saattaa voivan olevan

6 käyttöä psykiatriassa mm. hoitoresistentin depression hoidossa. Sympatomimeettisen vaikutuksensa takia pindololi ei alenna sydämen supistusvoimaa ja syketaajuutta samassa määrin kuin lääkeaineen beetasalpaus edellyttäisi. Lepopulssin lasku on yleensä enimmillään vain n. 4 8 lyöntiä minuutissa. Pindololi lisää koronaaritautipotilailla rasituksensietokykyä vähentämällä sydämen hapenkulutusta. Pindololi laskee verenpainetta sekä pysty- että makuuasennossa. Lääkeaineen verenpainetta laskevan vaikutuksen mekanismi ei ole vielä tarkoin selvillä. Beetasalpaajien on yleensä katsottu laskevan verenpainetta vähentämällä sydämen iskutilavuutta, laskemalla keskus-hermoston sympaattista aktiviteettia ja estämällä reniinin eritystä munuaisista. Tulokset pindololin vaikutuksista sydämen iskutilavuuteen ja munuaisten reniinieritykseen ovat olleet jossakin määrin ristiriitaisia. Sen sijaan pindololi on eräissä tutkimuksissa laskenut perifeeristä verisuonivastusta, millä sinänsä on myös verenpainetta laskeva vaikutus. Pindololilla ei olebeetasalpauksesta johtuvia epäedullisia metabolisia ja endokrinologisia vaikutuksia (esim. glukoosi- ja lipidiaineenvaihduntaan). Tämä liittyy nimenomaan ISA-vaikutukseen. 5.2 Farmakokinetiikka Suun kautta otettu pindololi imeytyy hyvin ja nopeasti hyötyosuuden ollessa n %. Lääkeaineella ei näin ole merkittävää ensikierron metaboliaa. Samanaikainen ruoan nauttiminen ei vähennä hyötyosuutta, mutta saattaa nopeuttaa imeytymista. Ureemisilla potilailla voi hyötyosuus vähentyä huomattavasti, mutta toisaalta puhdistuma vähenee ja eliminaation puoliintumisaika pitenee. Maksimaalinen plasmapitoisuus (C max ) saavutetaan noin 2 tuntia lääkkeenotosta. Lääkeaineen vaikutukset sydämen syketaajuuteen ilmenevät yleensä 3 tunnin sisällä lääkkeenotosta ja vaikutus kestää 24 tuntia. Pindololin plasmapitoisuudet korreloivat verraten hyvin lääkeaineen beetasalpausvaikutuksen voimakkuuteen sekä jossakin määrin myös verenpainetta laskevaan vaikutukseen. Lääkeaineen suuren terapeuttisen indeksin takia pitoisuusmääritykset eivät kuitenkaan rutiinisti ole tarpeellisia. Pindololin lipidiliukoisuus on noin puolet propranololin vastaavasta. N % pindololista on sitoutuneena plasman proteiineihin, osa tästä alfa 1 -happameen glykoproteiiniin. Lääkeaineen jakaantumistilavuus (V d ) on 1,2-2 l/kg. Likvorin pindololipitoisuudet ovat lähes samaa luokkaa kuin vapaan lääkeaineen pitoisuudet plasmassa. Suun kautta otetusta pindolista erittyy muuttumattomana virtsaan n. 40 %, loput lääkeaineesta eritetään virtsaan inaktiivisina metaboliitteina. Tärkeimmät metaboliatiet ovat konjugoituminen sekä hapettuminen. Pindololin eliminaation puoliintumisaika on keskimäärin n. 3,6 tuntia ja kokonaispuhdistuma n. 500 ml/min. 5.3 Prekliiniset tiedot turvallisuudesta Pitkäaikaisissa eläinkokeissa pindololilla ei ole esiintynyt karsinogeenisia, embryotoksisia tai teratogeenisia ominaisuuksia. 6. FARMASEUTTISET TIEDOT 6.1 Apuaineet Laktoosimonohydraatti Maissitärkkelys Liivate Talkki Magnesiumstearaatti.

7 6.2 Yhteensopimattomuudet Ei oleellinen. 6.3 Kestoaika 5 vuotta. 6.4 Säilytys Säilytä huoneenlämmössä (15-25 C), alkuperäispakkauksessa, koska valmiste on herkkä valolle. 6.5 Pakkaustyyppi ja pakkauskoko HDPE-muovitölkki ja korkki. 100 tablettia. 6.6 Erityiset varotoimet hävittämiselle Ei erityisvaatimuksia. 7. MYYNTILUVAN HALTIJA Orion Oyj Orionintie Espoo 8. MYYNTILUVAN NUMERO(T) 5 mg tabletti: mg tabletti: MYYNTILUVAN MYÖNTÄMISPÄIVÄMÄÄRÄ/UUDISTAMISPÄIVÄMÄÄRÄ 5 mg tabletti: / mg tabletti: / TEKSTIN MUUTTAMISPÄIVÄMÄÄRÄ