VALMISTEYHTEENVETO. Angina pectoris 7,5-15 mg, joskus 20 mg vuorokaudessa, yleensä jaettuna kahteen tai kolmeen osa-annokseen.

Transkriptio

1 1. LÄÄKEVALMISTEEN NIMI Visken 5 mg tabletti Visken 10 mg tabletti Visken 15 mg tabletti VALMISTEYHTEENVETO 2. VAIKUTTAVAT AINEET JA NIIDEN MÄÄRÄT Pindololi 5 mg, 10 mg tai 15 mg. Täydellinen apuaineluettelo, ks. kohta LÄÄKEMUOTO Tabletti. Valmisteen kuvaus Visken 5 mg tabl: Valkoinen tabletti, läpimitta 7 mm, jakouurre, tunnus "LB/SANDOZ", paino 110 mg. Visken 10 mg tabl: Valkoinen tabletti, läpimitta 8 mm, jakouurre, tunnus "OE/SANDOZ", paino 150 mg. Visken 15 mg tabl: Valkoinen tabletti, läpimitta 9 mm, jakouurre, tunnus "JU", paino 200 mg. 4. KLIINISET TIEDOT 4.1 Käyttöaiheet - Hypertensio - Angina pectoris (kohtausten ehkäiseminen). - Sydämen rytmihäiriöt (sinustakykardia, paroksysmaalinen takykardia, supraventrikulaariset ja ventrikulaariset ekstrasystoliat, lääkkeiden, esim. digitaliksen, aiheuttamat ekstrasystoliat, kammiofrekvenssin hidastaminen, etenkin eteisvärinässä ja -lepatuksessa). - Toiminnalliset hyperadrenergiset sydämen häiriöt (hyperkineettinen sydänsyndrooma, neurosirkulatorinen astenia). 4.2 Annostus ja antotapa Annostus Vuorokausiannos on sovitettava yksilöllisesti. Hypertensio Useimmat potilaat reagoivat 5-15 mg:n vuorokausiannokseen, joka voidaan antaa kerta-annoksena aamulla. Joskus annostarve voi nousta 20 mg:aan, joka tulisi jakaa kahteen osa-annokseen vuorokaudessa. Lievässä ja keskivaikeassa hypertoniassa Visken yksinään on usein riittävä. Vaikeammissa tai resistenteissä tapauksissa Visken-valmisteen yhdistäminen muihin verenpainelääkkeisiin saattaa olla tarpeellista. Angina pectoris 7,5-15 mg, joskus 20 mg vuorokaudessa, yleensä jaettuna kahteen tai kolmeen osa-annokseen. Sydämen rytmihäiriöt mg, joskus jopa 30 mg vuorokaudessa, yleensä jaettuna kahteen tai kolmeen osa-annokseen.

2 Toiminnalliset hyperadrenergiset sydämen häiriöt mg vuorokaudessa. Erityispotilasryhmät Munuaisten tai maksan vajaatoiminta Potilaat, joiden munuaisten tai maksan toiminta on heikentynyt, voidaan yleensä hoitaa normaaliannoksilla. Vain vaikeissa tapauksissa vuorokausiannoksen pienentäminen saattaa olla tarpeellinen (ks. kohta 5.2). Pediatriset potilaat Koska Visken-valmisteen turvallisuutta ja tehoa lasten hoidossa ei ole varmistettu, lääkettä ei ole tarkoitettu lasten hoitoon. Geriatriset potilaat Ei ole osoitusta siitä, että annosta pitäisi muuttaa potilaiden iän perusteella, mutta varovaisuutta on kuitenkin noudatettava hoidettaessa iäkkäitä potilaita (ks. kohdat 4.4 ja 5.2). 4.3 Vasta-aiheet - Yliherkkyys vaikuttavalle aineelle tai kohdassa 6.1 mainituille apuaineille tai ristiyliherkkyys muiden beetasalpaajien kanssa. - Asthma bronchiale, aiemmin koetut bronkospasmit sekä krooninen obstruktiivinen keuhkosairaus. - Oirehtiva sydämen vajaatoiminta. - Cor pulmonale. - Kardiogeeninen sokki. - Merkittävä bradykardia (< lyöntiä/min). - Merkittävä hypotensio (systolinen RR alle 100 mmhg). - Sairas sinus-oireyhtymä 2. tai 3. asteen AV-katkos, ellei potilaalla ole sydämen tahdistinta. - Prinzmetalin angina (varianttiangina). - Vakavat perifeeriset valtimoverenkiertohäiriöt, kuten katkokävely tai Raynaud n oireyhtymä. - Hoitamaton feokromosytooma. - Samanaikainen käyttö sultopridin tai floktafeniinin kanssa (ks. kohta 4.5). 4.4 Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet Kardiovaskulaarijärjestelmä Vaikka pindololin hidastava vaikutus sydänlihaksen toimintaan levossa on pienempi kuin beetasalpaajilla, joilla ei ole sympatomimeettistä ominaisvaikutusta (ISA-vaikutusta), potilailta, joilla on alkava tai ilmeinen sydäninsuffisienssi, on sydämen vajaatoiminta kompensoitava ennen pindololihoitoa. Jos pindololia käytetään tuoreessa sydäninfarktissa, kardiovaskulaaristen parametrien tarkka valvonta on välttämätöntä. I asteen AV-katkos voi pahentua pindololin vaikutuksesta. Perifeerinen verisuonisairaus Beetasalpaajahoitoon liittyy usein ennestään olemassa olevan perifeerisen verisuonisairauden oireiden paheneminen. Kuitenkin verisuonien beeta 2 -reseptoreihin kohdistuvasta sympatomimeettisesta vaikutuksesta (vasodilataatiosta) johtuen pindololihoidon aikana esiintyy vain harvoin perifeerisiä vaskulaarisia sivuvaikutuksia (raajojen kylmääminen). Lievemmät ääreisverekierto-oireet, kuten katkokävely tai Raynaud n oireyhtymän oireet voivat pahentua etenkin hoidon alussa verenpaineen laskusta johtuen. Diabetes Diabeetikkoja, ja etenkin insuliinihoidosta riippuvaista diabetesta sairastavia potilaita, on varoitettava siitä, että beetasalpaajat saattavat peittää tiettyjä hypoglykemian oireita ja merkkejä (kuten

3 sydämentykytystä, takykardiaa ja vapinaa). Hypoglykemiaan liittyvää hikoilua ne eivät kuitenkaan estä. Beetasalpaajien ja diabeteslääkityksen samanaikainen käyttö vaatii aina erityisen huolellisen seurannan asianmukaisen sokeritasapainon säilymisen varmistamiseksi. Munuaisten toiminta Vaikeassa munuaisten vajaatoiminnassa on vain harvoin raportoitu munuaistoiminnan edelleen huonontuneen Visken-hoidon aikana. Feokromosytooma Feokromosytoomassa beetasalpaajaa on aina annettava yhdessä alfasalpaajan kanssa (ks. kohta 4.3). Anestesia Jos potilas menee yleisanestesiassa tai sentraalisessa puudutuksessa tehtävään toimenpiteeseen, nukutuslääkäriä on informoitava beetasalpaajan käytöstä, ks. myös 4.5. Jos pindololihoito on lopetettava ennen leikkausta, olisi se tehtävä vähintään 24 tuntia ennen leikkausta lukuun ottamatta poikkeustapauksia, kuten tyreotoksikoosi tai feokromosytooma. Jos beetasalpaajahoitoa saavalle potilaalle on annettava yleisanestesia, on välttämätöntä tarkkailla kardiovaskulaarisia toimintoja erittäin huolellisesti. Hoidon lopettaminen Pindololihoito on lopetettava vähitellen, ainakin n vuorokauden kuluessa etenkin angina pectoris - ja rytmihäiriöpotilailta, jotta vältettäisiin rebound-oireet. Anafylaktiset reaktiot Muiden aineiden aiheuttamat anafylaktiset reaktiot saattavat muodostua erityisen vakaviksi potilailla, jotka käyttävät beetasalpaajia (koskee erityisesti epäselektiivisiä beetasalpaajia). Lisäksi anafylaktiset reaktiot saattavat näissä tapauksissa olla resistenttejä tavanomaisille adrenaliiniannoksille. Beetasalpaajien käyttöä on mahdollisuuksien mukaan vältettävä potilailla, joilla on tavallista suurempi anafylaktisten reaktioiden riski. Geriatriset potilaat Iäkkäiden potilaiden hoidossa on noudatettava varovaisuutta, sillä liiallinen verenpaineen tai sykkeen lasku saattaa vähentää elintärkeiden elinten verensaantia riittämättömälle tasolle. Suositellaan pieniä aloitusannoksia ja huolellista seurantaa annosten suurentamisen jälkeen. Hypertyreoosi Beetasalpaajat saattavat peittää tiettyjä kilpirauhasen liikatoiminnan aiheuttamia kliinisiä merkkejä (esim. takykardiaa), joten hypertyreoottisten potilaiden kilpirauhastoimintaa on seurattava huolellisesti. Kalsiuminestäjien samanaikainen käyttö Sydämenpysähdysriskin vuoksi laskimonsisäisesti annosteltavia verapamiilin kaltaisia kalsiuminestäjiä ei saa antaa beetasalpaajahoitoa saaville potilaille (ks. kohta 4.5). Psoriaasi Beetasalpaajat saattavat pahentaa psoriaasia, joten jos potilaan anamneesissa on psoriaasi, on pindololia määrättävä vasta huolellisen hoidosta saatavissa olevien hyötyjen ja siitä mahdollisesti aiheutuvien haittojen arvioinnin jälkeen. Silmiin, limakalvoihin ja ihoon liittyvä oireyhtymä (oculomucocutaneous syndrome) Praktololin käytön yhteydessä kuvatun, silmiin, ihoon ja limakalvoihin liittyvän oireyhtymän täysmittaista kehittymistä ei ole raportoitu pindololilla. Joitakin tämän oireyhtymän oireista on kuitenkin havaittu, kuten kuivasilmäisyyttä ja ihottumaa. Useimmissa tapauksissa nämä oireet ovat kuitenkin hävinneet hoidon lopettamisen myötä. Jos oireita ilmenee, on pindololihoidon keskeyttämistä harkittava, ja vaihto toiseen lääkkeeseen saattaa olla suositeltavaa. Beetasalpaajat vähentävät kyynelnesteen eritystä, mikä piilolinssien käyttäjien on huomioitava.

4 4.5 Yhteisvaikutukset muiden lääkevalmisteiden kanssa sekä muut yhteisvaikutukset Lääkkeet, joiden kanssa interaktioita on odotettavissa, ja joiden kanssa yhteiskäyttö ei ole suositeltavaa: MAO:n estäjät Samanaikaista käyttöä beetasalpaajien kanssa ei suositeta. Mahdollisesti merkitsevä hypertonia saattaa teoriassa esiintyä jopa 14 päivän ajan MAO-estäjähoidon lopettamisen jälkeen. Diltiatseemi ja verapamiili Verapamiilia ei saa antaa laskimoon pindololia käyttäville potilaille. Muutenkin yhteiskäytössä pindololin kanssa on huomattava riski bradykardiaan, AV-johtumisen häiriöille ja hypotensiolle. Floktafeniini Beetasalpaajat saattavat estää floktafeniinin mahdollisesti indusoiman hypotension tai sokin kompensatorisia kardiovaskulaarisia reaktioita. Sultopridi Beetasalpaajia ei pidä antaa samanaikaisesti sultopridin kanssa, koska ventrikulaaristen rytmihäiriöiden riski lisääntyy huomattavasti. Lääkkeet, joiden kanssa hoidossa huomioitavia interaktioita on odotettavissa Diabeteslääkkeet Beetasalpaajat saattavat estää hypoglykemian normaalisti aiheuttamaa hemodynaamista vastetta, mikä voi johtaa verenpaineen nousuun yhdessä vakava-asteisen bradykardian kanssa. Vaikka näiden vaikutusten kliininen merkitys pindololihoidon yhteydessä todennäköisesti useimmilla diabeetikoilla jääkin pieneksi, on beetasalpaajan käyttöä vältettävä huonossa hoitotasapainossa olevaa diabetesta sairastavilla potilailla, joilla on taipumusta hypoglykemiaan (ks. lisäksi kohta 4.4). Dihydropyridiinityyppisetkalsiuminestäjät Kokemus on osoittanut, että peroraalisten beetasalpaajien ja dihydropyridiinijohdosten samanaikainen käyttö voi olla hyödyllistä hypertoniassa tai angina pectoriksessa. Kuitenkin laskimonsisäistä antotapaa on vältettävä niiden sydämen johtumissysteemiin ja supistuvuuteen kohdistuvien mahdollisten vaikutuksien vuoksi. Mahdollista riskiä vakavalle verenpaineen laskulle samanaikaisen dihydropyridiinijohdannaisten (kuten nifedipiinin) käytön yhteydessä ei voida pois sulkea sellaisten potilaiden osalta, joilla on oireeton sydämen vajaatoiminta. Antiadrenergiset aineet Beetasalpaajien käyttö saattaa tehostaa alfa-adrenergisten salpaajien, kuten guanetidiinin, betanidiinin, reserpiinin, alfametyylidopan tai klonidiinin verenpainetta alentavaa vaikutusta. Pratsosiinin kanssa käytettynä beetasalpaajat voivat pahentaa ortostaattista hypotensiota. Klonidiinin tai fenyylipropanoliamiinin käyttöön beetasalpaajien kanssa on liittynyt paradoksaalisia hypertensiivisiä reaktioita. Kun hoito lopetetaan potilailta, jotka saavat beetasalpaajaa ja klonidiinia samanaikaisesti, beetasalpaajan antaminen lopetetaan asteittain useita päiviä ennen klonidiinihoidon lopettamista, jotta voitaisiin vähentää klonidiinihoidon lopettamisesta johtuvan hypertensiivisen kriisin mahdollista riskiä. Tulehduskipulääkkeet (NSAID-lääkkeet) Samanaikainen tulehduskipulääkkeiden (COX-2-salpaajat mukaan lukien) pitkäkestoinen tai säännöllinen käyttö saattaa vähentää beetasalpaajien verenpainetta alentavaa vaikutusta. Tämä saattaa johtua tulehduskipulääkkeiden aiheuttamasta renaalisen prostaglandiinisynteesin estosta sekä natriumin ja nesteen retentiosta.

5 Muut verenpainetta alentavat lääkkeet Muut verenpainelääkkeet, sepelvaltimotaudin hoidossa käytettävät nitraatit, trisykliset antidepressantit, fentiatsiinit sekä epilepsian hoidossa käytettävät barbituraatit voimistavat pindololin antihypertensiivistä vaikutusta. Pindololin ja fentiatsiinien yhteiskäytössä lääkeainepitoisuudet voivat pyrkiä kohoamaan Sympatomimeetit Sympatomimeettisten aineiden (kuten adrenaliinin, noradrenaliinin, isoprenaliinin, efedriinin, fenylefriinin, fenyylipropanolamiinin) sekä ksantiinijohdannaisten samanaikainen käyttö epäselektiivisten beetasalpaajien kanssa voi antagonististen vaikutusten vuoksi lisätä verenpainevastetta ja johtaa hypertensioon. Adrenaliinin teho allergisten reaktioiden hoidossa voi heiketä beetasalpaajia käyttävissä potilaissa ja yhteiskäytössä adrenaliinin kansa (myös paikallispuudutuksen yhteydessä vahingossa verisuoneen päässeen adrenaliinin aiheuttamana) voi lisäksi esiintyä paradoksaalisia hypertensiivisiä reaktioita sekä reflektorista bradykardiaa. Silmätipoissa olevat beetasalpaajat: Timololi-, betaoksoli-, karteololi- ja muut beetasalpaajasilmätipat voivat potensoida pindololin vaikutuksia. Anesteetit Tiettyjen anestesia-aineiden ja beetasalpaajien samanaikainen käyttö voi johtaa molempien aineiden additiiviseen, sydämen toimintaa hillitsevien vaikutusten tehostumiseen. Beetasalpaajien käytön jatkaminen anestesian ajan (mikä voi olla välttämätöntä esim. hoidettaesa angina pectoris -potilaita) kuitenkin vähentää rytmihäiriöiden ja hypertonian riskiä (ks. kohta 4.4). Sydämen toimintaa selkeästi lamaavien anestesia-aineiden, kuten syklopropaanin ja trikloorietyleenin, käyttöä olisi kuitenkin mieluiten vältettävä. Rytmihäiriölääkkeet Beetasalpaajien ja luokan I rytmihäiriölääkkeiden (kuten disopyramidin, tokainidin, flekainidin tai amiodaronin) samanaikainen käyttö saattaa tehostaa eteisten johtumisaikaa pidentävää vaikutusta ja aikaansaada negatiivisen inotrooppisen vaikutuksen. Pindololin käytön yhteydessä tämä tehostava vaikutus on heikko, mutta yhteisvaikutusriskiä rytmihäiriölääkkeiden kanssa ei siitä huolimatta voida pois sulkea. Digitalisglykosidit Beetasalpaajilla ja digitalisglykosideilla voi olla additiiviset sydämen johtumista heikentävät vaikutukset (etenkin eteis-kammiosolmukkeessa), mikä saattaa johtaa bradykardiaan tai sydämen johtumiskatkokseen. Ergotalkaloidit Beetasalpaajien samanaikainen käyttö saattaa tehostaa ergotalkaloidien verisuonia supistavaa vaikutusta. Simetidiin tai fluoksetiinii Simetidiinin tai fluoksetiinin samanaikainen käyttö saattaa estää pindololin maksametaboliaa, ja voi siten johtaa pindololin plasmapitoisuuden nousuun. Teofylliini Pindololi saattaa hidastaa teofylliinin eliminaatiota. 4.6 Hedelmällisyys, raskaus ja imetys Hedelmällisessä iässä olevat naiset Ei erityisohjeita.

6 Raskaus Pindololia on käytettävä raskausaikana vain painavin perustein, vaikka sillä ei olekaan todettu teratogeenisiä vaikutuksia eläinkokeissa. Beetasalpaajat saattavat aiheuttaa bradykardiaa sikiölle ja vastasyntyneelle. Raskauden loppuvaiheessa ja synnytyksen yhteydessä beetasalpaajaa tulisi antaa vain, jos hoidosta saatava hyöty arvioidaan siitä aiheutuvaa riskiä suuremmaksi. Imetys Visken kulkeutuu pieninä määrinä äidinmaitoon, mutta terapeuttisia annoksia käytettäessä tällä on tuskin vaikutusta lapseen (ks. kohta 5.2). Hedelmällisyys Katso kohta Vaikutus ajokykyyn ja koneiden käyttökykyyn Koska beetasalpaajahoidon alussa saattaa esiintyä huimausta ja väsymystä, potilaiden olisi noudatettava varovaisuutta liikenteessä ja koneiden parissa työskenneltäessä, kunnes he ovat varmistuneet henkilökohtaisesta reaktiostaan hoitoon. 4.8 Haittavaikutukset Taulukossa esitetyt haittavaikutustiedot perustuvat Visken-valmisteen markkinoille tulon jälkeen kertyneeseen kokemukseen. Haittavaikutukset on luokiteltu yleisyyden mukaan aloittaen yleisimmistä seuraavasti: Hyvin yleinen ( 1/10), yleinen ( 1/100, < 1/10), melko harvinainen ( 1/1 000, < 1/100), harvinainen ( 1/10 000, < 1/1 000), hyvin harvinainen (< 1/10 000), tuntematon (koska saatavissa oleva tieto ei riitä arviointiin). Jokaisessa luokassa haittatapahtumat on järjestetty vakavuuden mukaan, vakavin ensimmäisenä. Taulukko 1: Haittavaikutukset Psyykkiset häiriöt Yleinen: väsymys, unihäiriöt, painajaisunet Melko harvinainen: masennus Harvinainen: hallusinaatiot Hermosto Yleinen: päänsärky Melko harvinainen: vapina Tuntematon: heitehuimaus Sydän Melko harvinainen: ortostaattinen hypotensio, bradykardia Harvinainen: sydämen vajaatoiminta, AV-katkos Tuntematon hypotensio Verisuonisto Melko harvinainen: raajojen kylmääminen (perifeerisiin verenkiertohäiriöihin viittaava oire) Tuntematon Raynaud n oireyhtymän kaltaiset oireet Ruuansulatuskanava Yleinen: pahoinvointi, oksentelu, ripuli Hengityselimet, rintakehä ja välikarsina Melko harvinainen: hengenahdistus Harvinainen: bronkospasmit Luusto, lihakset ja sidekudos Melko harvinainen: lihaskrampit Iho ja ihonalainen kudos Melko harvinainen: yliherkkyysreaktiot kuten ihon punoitus, ihottumat Harvinainen: hikoilun lisääntyminen, psoriaasin puhkeaminen/paheneminen

7 Epäillyistä haittavaikutuksista ilmoittaminen On tärkeää ilmoittaa myyntiluvan myöntämisen jälkeisistä lääkevalmisteen epäillyistä haittavaikutuksista. Se mahdollistaa lääkevalmisteen hyöty-haitta-tasapainon jatkuvan arvioinnin. Terveydenhuollon ammattilaisia pyydetään ilmoittamaan kaikista epäillyistä haittavaikutuksista seuraavalle taholle: www sivusto: Lääkealan turvallisuus ja kehittämiskeskus Fimea Lääkkeiden haittavaikutusrekisteri PL FIMEA 4.9 Yliannostus Oireet Beetasalpaajayliannostus saattaa johtaa merkittävään bradykardiaan, hypotensioon, sydämen vajaatoimintaan, sydänperäiseen sokkiin, johtumishäiriöihin, sydämenpysähdykseen, hengenahdistukseen, bronkospasmeihin, oksenteluun, hypoglykemiaan, tajunnan tason laskuun, yleistyneisiin kouristuskohtauksiin, koomaan ja kuolemaan. Harvoissa tapauksissa sympatomimeettisen ominaisvaikutuksen (ISA-vaikutuksen) omaavien beetasalpaajien (esim. Visken) yliannostuksen yhteydessä voi ilmetä takykardiaa ja hypertoniaa. Alkoholin, muiden verenpainetta alentavien lääkkeiden, masennuslääkkeiden ja rytmihäiriölääkkeiden samanaikainen käyttö saattaa pahentaa yliannoksen aiheuttamia oireita ja merkkejä. Hoito Visken-valmisteen yliannostus ei yleensä vaadi erityistä hoitoa. Jos vaikeissa tapauksissa hoitoa tarvitaan, annetaan atropiinisulfaattia iv 0,5-1,0 mg (tai enemmän) tai sydämen tahdistusta. Beetareseptorien stimuloimiseksi voidaan tarvittaessa antaa isoprenaliinihydrokloridia hitaana ivinfuusiona aluksi 5 mikrog/min, kunnes toivottu vaikutus on saavutettu. Hoitoresistenteissä tapauksissa glukagonihydrokloridin (4-10 mg) iv-antaminen saattaa olla tehokasta. Injektio voidaan toistaa, minkä jälkeen glukagonihydrokloridia voidaan tarvittaessa antaa iv-infuusiona 3-5 mg/tunti. Potilasta on jatkuvasti tarkkailtava näiden toimenpiteiden aikana. 5. FARMAKOLOGISET OMINAISUUDET 5.1 Farmakodynamiikka Farmakoterapeuttinen ryhmä: Epäselektiiviset beetasalpaajat, ATC-koodi C07AA03 Vaikutusmekanismi/Farmakodynaamiset vaikutukset Pindololi on beetareseptoreita salpaava aine (beetasalpaaja). Se vaikuttaa sekä beeta 1 - että beeta 2 - reseptoreihin yli 24 tunnin ajan antamisen jälkeen. Sillä on vain merkityksetön membraaneja stabiloiva vaikutus. Pindololi suojaa sydäntä beetareseptorien stimulaatiolta fyysisen ja psyykkisen rasituksen aikana ja myös vähentää sydämen sympaattista stimulaatiota levossa. Sen sympatomimeettinen ominaisvaikutus (ISA) antaa kuitenkin sydämelle perusstimulaation, joka on samankaltainen kuin normaalin sympaattisen aktiivisuuden aiheuttama stimulaatio levossa. Syke ja supistuvuus levossa sekä sydämensisäinen johtuminen eivät näin ollen heikkene voimakkaasti. Tästä syystä bradykardian vaara on pieni, eikä normaali sydämen minuuttitilavuus pienene. Pindololi on beetasalpaaja, jolla on kliinisesti merkittävä verisuonia laajentava aktiivisuus. Tämä johtuu verisuonien beeta 2 -reseptoreihin kohdistuvasta osittaisesta agonismista. Pindololi vähentää pitkäkestoisen hypertension lisäämää verisuonivastusta, eikä kudos- ja elinperfuusio näin ollen huonone, vaan voi jopa kohentua.

8 Toisin kuin muiden beetasalpaajien käytön yhteydessä (jolloin HDL/LDL-suhde saattaa pienentyä) HDL:n ja LDL:n suhde ei muutu pitkäaikaisen Visken-hoidon aikana pindololin ISA-vaikutuksen takia, mutta triglyseridiarvot ovat joskus nousseet. Tarvittavat pienet hoitoannokset heijastavat pindololin tehoa ja suurta biologista hyötyosuutta. Lähes täydellisestä imeytymisestä ja vähäisestä maksan ensikierron metaboliasta johtuva suuri biologinen hyötyosuus vähentää yksilöllisiä plasman lääkeainepitoisuuden vaihteluja ja johtaa täten tasaiseen terapeuttiseen vaikutukseen. 5.2 Farmakokinetiikka Imeytyminen Suun kautta otettavien tavallisten tablettien sisältämä pindololi imeytyy nopeasti ja lähes täydellisesti ( 95 %) ruoansulatuskanavasta. Suun kautta otetun pindololin keskimääräinen absoluuttinen biologinen hyötyosuus on noin %. Terapeuttiset vaikutukset saavutetaan noin nanogramman/ml pitoisuuksilla plasmassa. 5 mg:n pindololikerta-annoksen jälkeen keskimääräinen huippupitoisuus plasmassa (C max ) on 33,1 ± 5,2 nanog/ml (T max : 1-2 tuntia). Lääkealtistuksen on todettu suurenevan suorassa suhteessa lääkeannokseen annosvälillä 5-20 mg. Sillä, otetaanko lääke tyhjään mahaan vai ruokailun yhteydessä, ei ole todettu olevan olennaista merkitystä pindololin imeytymiselle. Ruokailu näyttäisi nopeuttavan pindololin imeytymistä siten, että huippupitoisuus plasmassa (C max ) hieman suurenee ja aika huippupitoisuuden saavuttamiseen (T max ) lyhenee, mutta tällä vaikutuksella ei ilmeisesti ole mitään kliinistä merkitystä. Jakautuminen Pindololi jakaantuu laajalti ja nopeasti elimistön eri kudoksiin, ja keskimääräinen jakaantumistilavuus on 2-3 l/kg. Lääkeaineen proteiineihin sitoutumisen aste on noin 40 %. Lääkkeen eliminaatiokinetiikkaa on yleensä kuvattu monoeksponentiaalisena, yksitilamallin farmakokinetiikkana. Pindololi läpäisee istukan sekä kulkeutuu pieninä määrinä äidinmaitoon (ks. kohta 4.6). Istukan läpäisevyys ei ole lääkeaineen stereokemiallisesta muodosta riippuvainen. Raskaus saattaa muuttaa pindololin farmakokineettistä jakaantumista elimistössä, jonka seurauksena jakaantumistilavuus ja kokonaispuhdistuma saattavat suurentua. Biotransformaatio Noin % pindololiannoksesta metaboloituu maksassa inaktiivisiksi metaboliiteiksi (hydroksylaateiksi). Nämä metaboliitit erittyvät sitten munuaisten kautta glukuronidi- tai sulfaattikonjugaatteina. Eliminaatio Pindololin eliminaation puoliintumisaika on 3-4 tuntia, ja lääkkeen systeeminen puhdistuma on ml/min. Suun kautta otetusta annoksesta % erittyy muuttumattomana virtsaan. Inaktiivisten polaaristen metaboliittien eliminaation puoliintumisaika on noin 8 tuntia. Sappeen erittyvä osuus on noin 6-8 %. Erityispotilasryhmien farmakokinetiikka Geriatriset potilaat: Iäkkäillä potilailla pindololipitoisuudet plasmassa saattavat nousta tavallista korkeammiksi johtuen iän tuomasta metabolian hidastumisesta, maksaverenkierron heikkenemisestä ja munuaispuhdistuman vähenemisestä. Raskaana olevat naiset: Pindololin eliminaation puoliintumisajassa ei ole merkittävää eroa raskaana olevien ja ei-raskaana olevien potilaiden välillä (ks. kohta 4.6). Potilaat, joiden maksan tai munuaisten toiminta on heikentynyt: Munuaisten tai maksan vajaatoiminnan yhteydessä voidaan yleensä käyttää normaaleja hoitoannoksia.

9 Annosten pienentämiseen voi olla tarvetta ainoastaan vakavissa vajaatoimintatapauksissa. Munuaisten vajaatoiminnan yhteydessä pindololin puoliintumisaika plasmassa pitenee jopa 11,5 tuntiin saakka (vajaatoiminnan vaikeusasteesta riippuen) ja maksakirroosin yhteydessä jopa 30 tuntiin (kirroosin vaikeusasteesta riippuen). 5.3 Prekliiniset tiedot turvallisuudesta Toistuvan altistuksen aiheuttama toksisuus Suun kautta otetun pindololin ei todettu olevan merkittävästi toksinen pitkäaikaista toksisuutta (1-2 vuotta) hiirissä, rotissa ja koirissa selvittäneissä tutkimuksissa. Mutageenisuus ja karsinogeenisuus Visken-valmisteella (pindololilla) ei ole todettu minkäänlaisia geenitoksisia vaikutuksia. Kaksi vuotta kestäneissä, rotilla ja hiirillä suoritetuissa karsinogeenisuustutkimuksissa, joissa eläimille annettiin pindololia suun kautta aina 98 mg/kg/vrk ja 124 mg/kg/vrk annoksiin saakka (mikä on 163 tai 207 kertaa ihmisille suositeltua enimmäisvuorokausiannosta suuremmat annokset), Visken-valmisteen ei todettu aiheuttavan neoplastisia, preneoplastisia eikä non-neoplastisia patologisia muutoksia. Lisääntymistoksisuus Visken-valmisteella (pindololilla) ei todettu teratogeenisia vaikutuksia hiirillä, rotilla eikä kaneilla sellaisissa tutkimuksissa, joissa lääkettä annettiin kertaisin annoksin ihmisille tarkoitettuun enimmäisannokseen verrattuna (ks. kohta 4.6). Rotilla suoritetuissa, hedelmällisyyttä ja yleistä lisääntymiskykyä selvittäneissä tutkimuksissa pindololilla ei havaittu haittavaikutuksia annostasolla 10 mg/kg. Urosrottien hedelmällisyyttä ja yleistä lisääntymiskykyä selvittäneissä kokeissa absoluuttista toksisuutta kuvaavia tapahtumia, kuten kuolleisuutta ja hidastunutta painon nousua, havaittiin ryhmässä, jolle annettiin 100 mg pindololia/kg/vrk. Urosrotilla 100 mg/kg annokset näyttivät johtavan prenataalisiin kuolemantapauksiin, mutta jälkikasvun kehittymiseen lääke ei sen sijaan vaikuttanut. Kun naarasrotille aloitettiin pindololin anto ennen pariutumishetkeä ja jatkettiin lääkkeen antoa aina imetysvaiheen päivään 21 saakka, rottanaaraiden pariutumiskäyttäytyminen heikkeni annostasoilla 100 mg/kg ja 30 mg/kg. Näillä annostasoilla todettiin myös jälkeläisten kuolleisuuden lisääntyvän. Prenataalinen kuolleisuus lisääntyi annostasolla 10 mg/kg, mutta selkeää annoksen ja vasteen välistä suhdetta ei tässä tutkimuksessa todettu. Prenataalisen eloonjäämisen todettiin heikentyneen annostasolla 100 mg/kg (ks. kohta 4.6). 6. FARMASEUTTISET TIEDOT 6.1 Apuaineet Vedetön kolloidinen piidioksidi, magnesiumstearaatti, esigelatinoitu maissitärkkelys, mikrokiteinen selluloosa. 6.2 Yhteensopimattomuudet Ei oleellinen. 6.3 Kestoaika 5 vuotta. 6.4 Säilytys Tämä lääkevalmiste ei vaadi erityisiä säilytysolosuhteita 6.5 Pakkaustyyppi ja pakkauskoko

10 Pakkaukset ovat PVC/PVDC/alumiini-läpipainopakkauksia. Visken 5 mg tablettien pakkauskoko on 100 tablettia ja Visken 10 mg sekä 15 mg tablettien pakkauskoko on 98 tablettia. 6.6 Erityiset varotoimet hävittämiselle Ei erityisvaatimuksia. 7. MYYNTILUVAN HALTIJA Novartis Finland Oy, Metsänneidonkuja 10, Espoo 8. MYYNTILUVAN NUMEROT Visken 5 mg tabl: 6248 Visken 10 mg tabl: 7781 Visken 15 mg tabl: MYYNTILUVAN MYÖNTÄMISPÄIVÄMÄÄRÄ/UUDISTAMISPÄIVÄMÄÄRÄ Visken 5 mg tabl: / / / / Visken 10 mg tabl: / / / / Visken 15 mg tabl: / / / / TEKSTIN MUUTTAMISPÄIVÄMÄÄRÄ