Syyskuinen retki Suomalainen kansallispuku näyttelyyn Suomen käsityön museo, Kauppakatu 25, 40100 Jyväskylä. Keskiviikkona 13.9. oli aamulla lämmintä ja kuivaa, kun pieni joukko yhdistyksemme jäseniä; Riitta, Arja, Kaisu, Sinikka ja Maritta, nousi Hämeenlinnan asemalta aamujunaan määränpäänä Jyväskylä. Anna-Maija, Marittan ystävä, liittyi seuraamme Tampereelta. Viestittelimme kahvilatapaamisesta ravintolavaunussa - oli aamupäivän kahvin aika. Mahduimme kaikki kuusi saman pöydän ääreen. Matka eteni vauhdikkaasti kahvikupposen ääressä rupatellessa. Saavuimme Jyväskylään puoli yhdentoista jälkeen. Ilma oli edelleen lämmin eikä satanut. Käsityön museo sijaitsee kävelykaduksi muutetulla Kauppakadulla. Miehensä kyydissä saapunut Anja odotteli meitä Käsityön museon oven edessä. Taito Shop myymälä oli jo auki, joten menimme tutkimaan myytäviä tuotteita ja odottelemaan opastamme. Arja löysi liikkeestä monia kiinnostavia tuotteita, esimerkiksi turkoosinvärisen villakankaisen viitan, joka sopi hänelle erinomaisesti. Meidän Taina oppaamme tutustutti meitä Suomalainen kansallispuku - näyttelyyn. Istuimme kesäteatterin istuinpaikkoihin Suomi-pojan viereen ja silmäilimme ilmoitustaulua. Punaisella maitolaiturilla maitotonkat odottivat hakijaa. Maitolaiturilla voivat vierailijat ottaa itsestään ja ystävästään kansallispukuisen tytön kanssa selfiekuvia. Oli helppo virittäytyä tunnelmaan. Taina kertoi, että Suomalainen kansallispuku -näyttely kutoo värikästä tarinaa suomalaisesta kansallispuvusta, sen historiasta ja nykypäivästä. Museon kerroksissa keskitytään eri teemoihin kansallispukujen maailmassa. 1
Suomalainen kansallispuku -näyttelyn rakentamisprosessi kesti kaksi vuotta. Jo yksistään noin 60 kansallispuvun noutaminen varastosta, pukuosien kokoaminen, huoltaminen, silittäminen, mallinukkien pukeminen kansallispukuun sekä tykkipitsien pesu ja tärkkääminen sekä hiusten kampaaminen ja tykkimyssyjen, taunujen ja huntujen päähän pukeminen vaatii aikaa, huolellisuutta ja taitavia käsiä. Kansallispuvut ovat parhaimmillaan taitoteoksia, juhlapukuja, jotka on valmistettu rakkaudella aikaa ja rahaa säästämättä. Niihin on sijoitettu vuosisataisten taitojen ja tietojen kirjo kankaina, kaavoituksina, koristeluina ja ompeleina. Kansallispukukokonaisuus on erilaisten puvunosien yhdistelmä, johon tarvitaan eri käsityöalojen osaamista ja runsaasti harjaantumista. Kutojat, neulojat, ompelijat, hatuntekijät, jalkineiden valmistajat, nahan muokkaajat, pitsin nyplääjät, kultasepät, kankaanpainajat, nauhanpunojat, kirjojat ja myssymaakarit saavat näyttää puvun teossa taitonsa. Leena Holst, Kansallispuku (2011). 2
Näyttelyn kokoamisessa on ollut mukana suuri joukko ihmisiä. Sisällön suunnittelusta vastaavat Leena Holst, Marja Liisa Väisänen ja Taina Kangas. Näyttelyrakenteet suunnitteli Jyväskylän kaupunginteatterin lavastaja Karmo Mende. Näyttelyesineiden huoltamisessa ja näyttelyn pystytyksessä on ollut mukana koko museon henkilökunta. Taina kertoi meille kansallispukujen historiasta, jossa tärkeällä sijalla on keisari Aleksanteri III vierailu Lappeenrannassa. Suomalaisen kansallispuvun ensiesiintymisenä pidetään Venäjän keisariparin vierailua Suomeen 5.8.1885. Keisariparia oli vastassa kansanpukujen kopioihin pukeutuneita naisia ja keisarinnalle lahjoitettiin soutuvene, jossa oli suomalaista käsityötä. Veneen soutivat paikalle yhdeksän nuorta neitosta, jotka olivat pukeutuneet kansallispukuihin. Tänä päivänä Suomessa on nelisensataa erilaista kansallispukumallia, joista Suomen ruotsinkieliseltä alueelta noin puolet. Muita kansallispukuhistoriaan vaikuttaneita henkilöitä ovat Theodor Schvindt, U.T.Sirelius, Tyyni Vahter, Toini-Inkeri Kaukonen, yrityksistä Helmi Vuorelma Oy nykyisin Suomen Perinnetekstiilit Oy, Wetterhoff Oy vuoteen 2004 asti sekä Suomen kansallispukuneuvosto vuoteen 2010 asti sekä Suomen kansallispukukeskus, joka vuodesta 2010 lähtien on kansallispukukonsultin toimen myötä jatkanut Kansallispukuneuvoston työtä. Näyttelyn pääosassa ovat kansallispukuun puetut nuket, joita voi tarkastella myös ylhäältä, on mahdollista tutkia pukuja lähempää, miten naisten hiukset on kammattu ja miten päähineet on asetettu päähän. Näyttelyn kartat ja aikajana helpottivat näyttelyssä olevien yli 50 puvun, eri pukualueiden ja niiden ominaispiirteiden ymmärtämistä. 3
Tainan esitys kiinnosti, keskustelimme vilkkaasti eri alueiden puvuista, pukujen yksityiskohdista, Pohjois-Karjalan alueen tarkistamattomista puvuista sekä yleensä pukutarkistusten merkityksestä ja toteutuksesta. Itselläni on tarkistamaton Kymenlaakson kansallispuku, jonka puuvillaisessa esiliinassa on valkoisella palttinapohjalla sini-punainen raidoitus. Tarkistettuun Kymenlaakson kansallispukuun on pukututkimuksen tuloksena liitetty musta silkkinen esiliina. Toisessa kerroksessa pääsimme tutustumaan kansallispukujen valmistustekniikoihin videoiden, tekstien, työpiirustusten ja valmiiden puvun osien avulla. Web-maailmassa jaettuja ajatuksiani Suomen käsityön museon ja Suomen kansallispukukeskuksen Suomalainen kansallispuku - näyttely (20.5. 3.12.2017) on huikean hieno. Jokaisen, suomalaisuutta arvostan, olisi hyvä käydä tutustumassa näyttelyn tarjontaan; esillä on yli 50 kansallispukua, rekon kirjotaa, nypläystä, ronkkauskirjontaa, taskunkokan valmistamista ym. käsityötekniikoita esitteleviä havaintovitriinejä ja historiaa.. Kaikki huikean kauniisti esillä. On hyvä edes joskus nähdä, miltä näyttää hyvin silitetty kansallispuku kantajansa yllä, ja miten eri vaatekappaleet on puettu päälle, esimerkiksi kuinka tykkimyssy asetetaan päähän/hiuksille niin, että se muodostaa ikään kuin kruunun kantajalleen. Miten paljon meillä onkaan kauniita kansallispukuja, joita on tutkittu ja tarkistettu vanhojen kansanpukujen mukaisiksi. Kansallispukukonsultti Taina Kangas on mahtava tieto- ja taitopankki. Jo hänen selostusta kuunnellessa voi huokaista; Upeaa - suomalaiset kansallispuvut! ja ihmetellä millainen taito ja värisilmä esiäideillämme on ollut ja millaisia hienoja vaatekappaleita, joista on rakennettu upeita pukukokonaisuuksia he ovat jättäneet jälkipolville. 4
Nyt esillä olevaan oin 60 kansallispukuun on saatavilla materiaalit, kaavat ja valmistusohjeet sekä opastusta. Joskin ihan kaikille puvuille ei valitettavasti ole juuri tällä hetkellä tuotantopaikkaa olemassa. Olkaamme ylpeitä, että voimme edelleen pukeutua taidokkaasti valmistettuun kansallispukuun. Suosittelen näyttelyä kaikille, se on tutustumisen ja retkien arvoinen. Luulen, että vastaavanlaista laajaa näyttelyä ei voida koota ja rakentaa kovin usein. Tämän näyttelyn valmisteluun meni aikaa yli kaksi vuotta. Museoalue on kolmessa kerroksessa. Kellariosassa on Käsityön museon ja Kansallispukukeskuksen perusnäyttelyt. Nähtävää on monessa huoneessa. Vitriinikokonaisuudet on rakennettu erittäin kiinnostavasti. (Emme ehtineet perehtyä tähän osaan. Aikaa ja olisi pitänyt olla paljon enemmän. Toisaalta Suomalainen kansallispuku - näyttely vaati oman veronsa.) Toivolan Vanhalle Pihalle Kansallispukunäyttelystä kävelimme Toivolan Vanhan Pihan museoalueella ja nautimme lounaan Kahvila Muistossa. Istuimme ja juttelimme Kavila Muiston lounaspöydän ääressä. Oli kiireetöntä. Ympäristö loi kotoisan ja tyylikkään olotilan. Ruoka oli maukasta. Melko väsyneinä siirryimme lounaan jälkeen tutkimaan, mitä muuta Toivolan Vanhalla Pihalla oli nähtävää. Putiikeissa oli tarjolla eri käsityöläisten monipuolisesti ja laadukkaasti 5
valmistettuja tuotteita. Lankaputiikki Titityy on käsityöläisen taivas. Värit houkuttelevat ostamaan mielikuvassa näkyvään neuleeseen langat. Koskahan neule valmistuu? Manalanpajassa (Sepän pajassa) taottiin tuotteita asiakaslähtöisesti kuumataonnan menetelmin. Manalanpajassa oli mukavan tumma ja tuoksuinen tunnelma. Jäsentemme mielipiteitä Suomalainen kansallispuku -retkestä Kansallispukunäyttely oli aivan upea. Mallinukkien päällä oli 60 pukua ja juuri onnistuneesti aseteltuina niin, että jokainen puku näkyi hyvin. Lisäksi niitä pääsi katsomaan parvelta yläviistosta. Vaikuttava kokonaisuus suomalaista osaamista ja tekstiiliperinnettä! Voi vain kuvitella, mikä työmäärä on tuon kokonaisuuden takana sekä alkujaan että nyt näyttelyn avoimena olemisessa ja sitten joulukuussa purettaessa. Päivä oli hyvin onnistunut ja antoisa. Tainan opastus oli huolella suunniteltu ja napakka ja mielenkiintoinen. Ensikertalaiselle oli paljon uusia asioita, joiden sulatteluun menee aikaa. Tunnelma oli leppoisa, aika kului huomaamatta joten museon pysyvässä näyttelyssä jäi (ainakin minulta) paljon näkemättä. Lounas-paikka oli onnistunut valinta sekä pikku putiikit. Tykästyin kovasti Jyväskylään. Koin että sillä on hyvin suomalainen syke (mietin vielä mielessäni mitä tuo tarkoittaa). Sen "sielu" on erilainen kuin Tampereella, Turussa tai Lahdessa joissa olen viime aikoina ahkerasti käynyt. Oli todella ilo saada viettää päivä yhdistyksen naisten seurassa. Vähän haikeita ajatuksia herätti se, kuinka vähän huomioidaan suomalaisen naisen korkeatasoista käsityötaitoa. Tällaisia taidonnäytteitä pitäisi saada esille suuremmalle yleisölle. Mistä moinen oikein kiikastaa vai onko syynä tämä meidän suomalaisten vaatimattomuus tuoda esille kykyjämme ja aikaansaannoksiamme. Tätä jään pohtimaan. Siellä museossahan oli tutustumassa nuoria aiheeseen. Toivottavasti tällaiset retket tuottavat tulosta tällä rintamalla. Retkestämme Kansallispukunäyttelyyn ja Käsityön museoon jäi elämyksellinen tunne. Ihailuni on suuri käsityön taitajien suunnattomasta intohimosta ja kärsivällisyydestä upeiden pukujen valmistajina. Puvut oli nähtävä "livenä", jotta tajusi niiden todellisen kauneuden. Mahtavaa, että taito kulkee eteenpäin, joskin pienenevässä taitajien ryhmässä. Olen jo esitellyt muutamalle tuttavalle ottamiani kuvia kansallispuvuista. 6
Käsityön ihmemaassa eli Jyväskylän Käsityön museossa saimme ihailla ja ihmetellä käden taitoja. Esillä oli Suomi 100 -merkeissä juhlanäyttelyn 60 kansallispukua, uudistettuja ja vanhoja. Maakunnat esittäytyivät puvuilla. Mikä perinne meillä on, mikä taidollinen omaisuus ja mikä taiteellinen silmä! Museon pysyvissä näyttelyssä esitellään käsityötapoja ja -perinteitä. Harjaantumattoman silmiin karjalaisen kansallispuvun rekko onkin taidonnäyte, kuten myös tykkimyssyn ihme pitseineen. Että ruispuuroa ja sanomalehteä Syvä muistijälki kunnioittaa suomalaisen naisen taitoa luoda langasta vaatteita ja tekstiilejä, jotka ovat kauniita ja kaunistavat kantajaansa. Aika monella on isoäidin tai äidin valmistama kansallispuku. Kuitenkin kansallispukua käytetään aivan liian harvoin. On siis tarvetta tuulettamiseen. Upea Suomi 100 -näyttely, suomalaisen naisen arvoinen! 16.9.2017 Katinalassa Maritta Päivinen, Taina Kangas sekä näyttelyyn tutustuneet jäsenet 7