Helsingin luonnonsuojeluyhdistyksen jäsenlehti 2012 Heidi Hautala: Helsinki ei saa rehevöityä! s. 4 Helsyn retket s. 6 Helsinki on merikaupunki s. 7 Helsy vierailee: Eat & Joy maatilatori s. 10
2 Helsingin luonnonsuojeluyhdistyksen jäsenlehti 2012 Takiainen on Helsingin luonnonsuojeluyhdistys ry:n (Helsy) jäsenlehti. Helsy on Suomen luonnonsuojeluliiton ja Natur och Miljön paikallisyhdistys Helsingissä. Helsyyn voi liittyä jäseneksi jommankumman kattojärjestön kautta. Osoitteenmuutokset osoitetaan siihen kattojärjestöön, johon jäsen kuuluu. Pääkirjoitus Takiaisena kiinni luonnon helmassa Suomen luonnonsuojeluliiton perusjäsenmaksu vuonna 2012 on 32 euroa. Detta är Helsingfors naturskyddsförening rf:s (Helsy) medlemstidning. Helsy är Natur och Miljös samt Suomen luonnonsuojeluliittos lokalförening i Helsingfors. Man kan bli medlem i Helsy genom att ansluta sig till endera av dessa. Addressändringar via den huvudorganisation man är ansluten sig. Medlemsavgiften i Natur och Miljö är 32 euro för år 2012. Julkaisija: Helsingin luonnonsuojeluyhdistys ry. Päätoimittaja: Paula Bagge Toimittajat:, Taitto: Risto Aalto, www.swelling.fi Etukannen kuva: Paino: Pirkanmaan Lehtipaino HELSYN HALLITUS 2012 PUHEENJOHTAJA Sirkku Manninen sirkku.manninen@helsinki.fi VARSINAISET JÄSENET Varapuheenjohtaja Kati Vierikko kati.vierikko@helsinki.fi Christina Lindén ch.linden@kolumbus.fi Tiina Raivikko tiina.raivikko@fmi.fi Antti Halkka antti.halkka@helsinki.fi markus.seppala@helsinki.fi kaisa.hauru@helsinki.fi Kädessäsi on viimeinen Takiainen uudistuneena tabloidlehtenä. Nyt kysytte, miksi uudistimme Takiaisen viimeisen numeron. Kaikelle löytyy syynsä, niin tällekin. Ensi syksynä nimittäin ilmestyy niin ikään tabloidkokoinen pääkaupunkiseudun yhteinen jäsenlehti, jossa Helsyn lisäksi ovat mukana Espoon ja Vantaan paikallisyhdistykset. Lehden nimeä ei vielä ole lyöty lukkoon, mutta varmasti nimi tulee viittaamaan luontoon, se on selvä. Viimeisen pääkirjoituksen tekemiseen otin vauhtia kotikaupunkini Helsingin rannoilta. Pitkä sauvakävelylenkkini kiemurteli niin Katajanokalla, Kaivopuistossa, Töölössä kuin Meilahdessakin. Vaikka autotiet kulkivat aivan kävelyteiden vieressä, koin kulkevani luonnossa, näinhän toisella puolellani vain meren, josta puhalsivat raikkaat tuulet. Helsingissä on vielä luontoa, rakentamattomia rantoja, ulkoilureittejä, puistoja ja metsiköitä, joissa voimme virkistäytyä tai rauhoittua. Puheenjohtajamme Sirkku Manninen pohtii kirjoituksessaan (s.3) luonnon- ja ympäristönsuojelun eroja. Hän sanoo, että kasvien ja ekosysteemien suojelun avulla saamme suojeltua myös ihmisten terveyttä. Voisimmekin hyvin alkaa puhua myös ihmisten ja kaupunkilaisten suojelusta, kun puolustamme oman elinalueemme, kaupungin luontoa ja ympäristöä. Östersundomin kaavatilanteeseen sen enemmän puuttumatta voisin kuitenkin kysyä, onko Östersundom meille arvokkaampi rakennettuna kuin rakentamattomana? Miten pitkälle meidän on tulevaisuudessa lähdettävä saavuttaaksemme riittävän luonnonrauhan, kuullaksemme lintujen laulun ja purojen solinan? (Lue Vesa Yli-Pelkosen purojuttu s. 8) Kaupunkisuunnittelussa pitäisi entistä voimakkaammin ottaa huomioon luonnon vaikutus ihmisen hyvinvoinnille. Mitä lähempänä luonto meitä on, sitä enemmän kertynee säästöä niin matka- kuin terveyskuluissammekin. Tähdätään siihen, ettei helsinkiläisen tarvitse omistaa autoa. Lähdetään retkille (s.6) ja otetaan kehitysyhteistyöministeri Heidi Hautalasta esimerkkiä: hän kävelee ja pyöräilee sujuvasti autojen, ratikkakiskojen ja mukulakivien viidakossa. Luontoon hän tuntee astuvansa heti kotioveltaan (s.5). Paula Bagge Painettu väh. 50 % kierrätyspaperille. VARAJÄSENET Painos: 4800 ISSN 0358-1896 HELSYN TOIMISTO Helsyn luonnonsuojeluyhdistys ry Kotkankatu 9, 00510 Helsinki Järjestösihteeri gsm. 050 3011 633 email. helsy@sll.fi www.sll.fi/helsy Paula Bagge paula.bagge@luukku.com Toni Amnell toni.amnell@luo.to Anneli Mikkonen annelimaria.mikkonen@luukku.com Mirja Reijonen mirja.reijonen@kolumbus.fi Mats Ittonen mats.ittonen@helsinki.fi Krista Raveala krista.raveala@helsinki.fi MUUT TOIMIHENKILÖT Taloudenhoitaja Lisbeth Taunula lisbeth.taunula@kolumbus.fi Haluatko saada sähköpostiisi säännöllisesti listauksen Helsingin ja pääkaupunkiseudun luontoretkistä ja -tapahtumista, luonnonsuojelu-uutisista ja kaikesta luonnonystävää kiinnostavasta? Liity Helsyn kiitoksia keränneelle sähköpostilistalle! Lähetä sähköpostia osoitteeseen helsy@sll.fi, ja kerro viestissä minkä osoitteen haluat liittää postituslistalle. Sisällys: s. 2 Pääkirjoitus s. 3 Puheenjohtajalta: Luonnon- vai ympäristönsuojelua s. 4 Heidi Hautala: Oikeasti vihreä Jäälyhdyt muistuttivat maapallon vesiongelmista s. 5 Fiskars korostaa kestävää muotoilua s. 6 Helsyn retket 2012 s. 7 Helsinki meren äärellä s. 8 Purot muuttuvat kaupungistumisen myötä Taimen saapui Helsinkiin Vuoden laji 2012: Taimen s. 9 Vartiosaari ja kaavoitushankkeet Kivinokan alueen kaavoitus s. 10 Helsy vierailee: Eat & Joy maatilatori s. 11 Ett år i Helsingfors natur Kirveet kuntoon Torpalla Luontoristikko
Helsingin luonnonsuojeluyhdistyksen jäsenlehti 2012 3 Puheenjohtajalta Luonnon- vai ympäristönsuojelua? Biologian sanakirjan (Tirri ym. 1993) mukaan Luonnonsuojelu tarkoittaa luonnon, luonnonvarojen ja elinympäristön suojelua ja hoitoa. Luonnonsuojelu on käsitteenä suppea-alaisempi kuin ympäristönsuojelu, koska se ei ole yhtä ihmiskeskeinen, mutta toisaalta se ei ole yhtä tarkoin rajattua kuin klassinen luonnonsuojelu. Klassinen luonnonsuojelu on puolestaan Ympäristönsuojelun vanhin ja perinteisin osa-alue, joka keskittyy alkuperäisen luonnon suojeluun. Sen keskeisiä menetelmiä on lajien ja luonnonmaisemien suojelu rauhoitustoimenpiteillä. Olen itse ollut aktiivisesti mukana Helsyn toiminnassa kolme vuotta. Tänä aikana Helsyn hallituksessa on käyty keskustelua toiminnan kohteista ja tavoista. Osa hallituksen jäsenistä on kaivannut toimintaan lisää ympäristönsuojelua nimen vaihtamista Helsingin ympäristöyhdistykseksikin on ehdotettu. Nuoremmat hallitusaktiivit toivovat sosiaalisen median kautta tapahtuvan vaikuttamisen ottamista mukaan yhdeksi toimintamuodoksi. Jotta saisimme hallitusta laajemman näkemyksen siitä, miten ja minkä puolesta Helsyn pitäisi toimia, järjestimme suppean jäsenkyselyn loppuvuodesta 2011. Kysely toimitettiin sähköpostitse reilulle 200 aktiiville, joiden sähköpostiosoitteet olivat yhdistyksen tiedossa. Lisäksi kysely oli avoinna nettisivuillamme, josta löytyvät kyselyn yksityiskohtaiset tulokset (http://www.sll.fi/uusimaa/helsy/ helsy-jasenkyselyn-tuloksetsyksy%202011). Vastausten perusteella jäsenemme pitivät erityisen tärkeänä luonnonsuojelun, niin perinteisen kuin kaupunkiluonnon suojelun, merkitystä yhdistyksen toiminnassa. Kysymyksen Valitse kolme tärkeintä toiminnan osa-aluetta, joihin Helsyn tulisi mielestäsi keskittyä, ja laita ne tärkeysjärjestykseen kohdalla suurimmat pistemäärät annetuista vaihtoehdoiksi saivat luontoharrastus ja luonnon arvostus yleensä, kaupunkimetsien suojelu sekä alkuperäisen luonnon ja uhanalaisten lajien suojelu. Omaan lähiympäristöön vaikuttaminen koettiin seuraavaksi tärkeimmäksi. Toisen kysymyksen Valitse viisi tärkeintä toimintamuotoa, joihin Helsyn tulisi mielestäsi keskittyä, ja laita ne tärkeysjärjestykseen kohdalla selväksi kolmen kärjeksi nousivat toimiminen paikallisena luonnon- ja ympäristönsuojelun yleisjärjestönä, lausuntojen antaminen kaavoitusasioista ja luonnonhoitosuunnitelmista ja muu poliittiseen päätöksentekoon vaikuttaminen sekä retket ja muu luontoharrastuksen edistäminen. Luonnonsuojelua ympäristönsuojelun avulla Olen koulutukseltani kasviekologi, jonka erikoisalaa ovat ilman epäpuhtauksien (rikkidioksidi, typpiyhdisteet, otsoni) vaikutukset metsä-, niitty- ja suoekosysteemeissä. Tutkimuksieni tarkoituksena on aina ollut tuottaa tietoa, jota voidaan käyttää hyväksi ilmanlaatuun liittyvän lainsäädännön päivittämisessä niin sanottujen kriittisten tasojen osalta. Kriittiset tasot ovat raja-arvoja kaasumaisille ilman epäpuhtauksille. Niiden avulla pyritään suojelemaan kasveja ja sitä kautta ekosysteemejä sekä niiden toimintaa ilman epäpuhtauksien merkittäviltä haitallisilta vaikutuksilta. Raja-arvot määritellään ilmanlaatuasetuksessamme ja ne ovat peräisin YK:n Euroopan talouskomission määräyksistä. Raja-arvoja päivitetään sitä mukaa, kun uutta tutkimustietoa ilmestyy. Raja-arvot ovat kasvien ja ekosysteemien osalta alhaisempia kuin ihmisen terveysvaikutusten mukaan asetetut raja-arvot. Kasvien ja ekosysteemien suojelun kautta pystymme kenties vaikuttamaan myös ihmisten terveyteen tehokkaammin, kuin pelkkien ihmisten terveysvaikutuksiin liittyvien, Maailman terveysjärjestön (WHO) tutkimusten perusteella olisi mahdollista. Moni luokittelee tutkimukseni ympäristönsuojelun piiriin kuuluviksi, koska ne liittyvät ilman epäpuhtauksiin. Itse pidän niitä luonnonsuojeluna, joka suojelee samalla ihmistä. Helsingissä ihmisen terveydelle haitallisia ovat etenkin liikenteen typen oksidipäästöt ja pienhiukkaset. Typpipäästöt vaikuttavat haitallisesti myös kaupunkimetsiin, niittyihin ja ketoihin. Merialueemme kärsii sekä maalta tulevasta typpi- ja fosforikuormituksesta että ilman kautta tulevasta rikki- ja typpilaskeumasta. Suomen luonnonsuojeluliitto onkin tukenut rikkidirektiivin toimeenpanoa, sillä laivaliikenteen päästöjä rajoittamalla parannetaan myös ilmanlaatudirektiivin ja vesipuitedirektiivin tavoitteiden saavuttamista. Tulevia toimia Syksyllä 2012 pidetään taas kunnallisvaalit. Ne tulevat näkymään Helsyn toiminnassa ainakin kaavoitus-, liikenne- ja energia-asioiden painottumisena vesiluontoteeman ohella. Vaikka pääkaupunkiseudun kuntien yhdistyminen on vielä auki, alkaa Helsinki laatia uutta yleiskaavaa. Siihen vaikuttaminen alusta lähtien, muun muassa keväällä järjestettävään yleiskaava-aiheiseen seminaariin osallistumalla, on yksi keino suojella monipuolista kaupunkiluontoamme metsineen, rantoineen, kallioineen ja rakennettuine viheralueineen. Kaavoituksen kuten muunkin toiminnan tavoitteiden osalta lähtökohtamme on mikä on ekologisesti eli luonnolle hyväksi, on hyväksi myös ihmiselle. Helsy pyrkii tehostamaan luonnonsuojelutoimintaansa muun muassa tekemällä entistä tiiviimpää yhteistyötä kaupunginosa- ja asukasyhdistysten kanssa. Tähän liittyen lähestyimme alkusyksystä 2011 muutamia yhdistyksiä, joiden alueella Helsyllä on ollut esimerkiksi retkitoimintaa. Nettisivujamme uudistetaan SLL:n nettisivu-uudistuksen pohjalta, jotta ne palvelisivat entistä paremmin jäseniämme, jotka haluavat vaikuttaa sitä kautta. Oma jäsenlehtemme Takiainen sai verrattaen vähän pisteitä jäsenkyselyssämme ja osittain siitäkin syystä luettavananne on nyt ainakin näillä näkymin sen viimeinen numero. Takiaisen painattaminen ja postitus ovat muodostaneet vuosibudjetissamme ison kuluerän. Takiaisen sijasta käytämme jatkossa rahaa Espoon, Helsingin ja Vantaan yhdistysten yhteisen lehden tekemiseen sekä muihin, paremmin jäsenistömme toiveita palveleviin tarkoituksiin. Kaiken kaikkiaan vastuumme sen valvomisesta, että eri tahot ja toimijat noudattavat ympäristön- ja luonnonsuojeluun liittyvää lainsäädäntöä tuntuu kasvavan koko ajan. Siksi tarvitsemme kaikkien nykyisten ja mahdollisimman monen uuden jäsenen tukea jäsenmaksujen sekä muun tuen ja avun muodossa. Sirkku Manninen OLETKO KIINNOSTUNUT HELSINGIN ENERGIARATKAISUISTA? Helsyyn on perusteilla erilaisia energiantuotantoratkaisuja käsittelevä toimintaryhmä. Helsingin energian tuotantorakenne ja polttoainesisältö on muuttumassa. Valinnoilla linjataan energiantuotannon rakenne ja päästöt pitkäksi aikaa. Teknologiavaihtoehtoihin liittyy esimerkiksi seuraavat: biopolttoaineet ja biokaasu, merituulivoima, CO 2 -talteenotto, aurinkoenergia ja kolmoistuotanto. Suomen suurimman kaukolämpöverkon polttoainesisällöllä on myös valtakunnallista merkitystä sekä päästöjen mukaan että suunnannäyttäjänä. Täytyy muistaa, että Suomessa on jo täysin uusiutuvilla polttoaineilla toimivia aluelämpöverkkoja. Mahdollinen Vuosaaren uusi voimalaitos sisältää myös luonnonsuojeluun liittyviä kysymyksiä. Työryhmä kokoontuu muutaman kerran vuodessa ja energiantuotantoa sekä energiatehokkuutta pohditaan myös laajemmin eri teknologioiden kautta. Ensimmäinen kokoontuminen Luonnonsuojeluliiton keskustoimistolla (Kotkankatu 9) 2.4.2012 klo 17.30. Tilaisuudessa Helsingin Energian (HelEn) ympäristöjohtaja Martti Hyvönen alustaa Helsingin suunnitteilla olevista energiaratkaisuista. Paikalla HelEnistä myös Minna Näsman. Ilmoittaudu osoitteeseen helsy@sll.fi
4 Helsingin luonnonsuojeluyhdistyksen jäsenlehti 2012 Oikeasti vihreä Kehitysministeri Heidi Hautala elää niin kuin kehittää. Ministeri Heidi Hautala ottaa Takiaisen väen vastaan ministeriön virkahuoneessa Katajanokalla. Virkahuoneen ikkunoista avautuvat maisemat Katajanokanlaiturille ja Eteläsatamaan. Hautala kertoo, että Takiainen kannetaan hänenkin postilaatikkoonsa, onhan hän ollut Helsyn jäsen pitkään. Haastatteluun varattu puolituntinen kuluu Hautalan seurassa nopeasti. Virallisuuden hän heittää nurkkaan ja juttelee oman kotikaupunkinsa asioista hyvin avoimesti, hauskasti ja läpinäkyvästi. Hän ottaa rohkeasti kantaa niin koirien jätösten aiheuttamaan kaupungin rehevöitymiseen kuin pyöräilijöiden, jalankulkijoiden ja autoilijoiden keskinäiseen valtataisteluun. - Helsinki on karu merenrantakaupunki ja sellaisena haluaisin sen myös säilyvän. Hänen erityisrakkautensa ovat meri ja rannat, mutta pitää hän metsistäkin. Tosin hän näkee niiden viimeaikaisen muutoksen heikentäneen metsäluonnon tilaa. - Helsingin metsät rehevöityvät. Sen huomaa esimerkiksi siitä, että nokkosta ja pihlajaa alkaa olla metsissä liikaa. Itse hän on innokas haittakasvien kitkijä. Hautalan saattaa tavata noukkimasta rikkaruohoja jopa katukivetysten välistä. Hautala haluaisi pitää Vartiosaaren ja Kivinokan kaltaiset alueet suojeltuina virkistysalueina. Asuntorakentamiseen soveltuvina kohteina ne eivät hänen mielestään ole samalla viivalla kuin esimerkiksi Jätkäsaari. Säästämisen pitää olla refleksi Heidi Hautala on luonteeltaan säästäväinen. Hän on julistautunut jopa pienuudenhulluksi. Milloin on sopivaa vääntää vesihana kiinni tai milloin sammuttaa liiat valot, eivät askarruta häntä. Asiat, joita normikansalainen joutuu opettelemaan, sujuvat Hautalalta itsestään, refleksinomaisesti. - Vietän ministerinäkin melko normaalia säästäväistä elämää, vaikka en läheskään kaikkia matkoja enää ehdikään kulkea kävellen ja pyöräillen. Punavuoressa sijaitsevaan kotiinsa Hautala kuitenkin kipittää talviaikaan jalkaisin, kevään koittaessa pyöräillen. - Töihin pyöräily sujuu alas lasketellessa, mutta kotiin meno onkin jo haastavampaa, kun pitää nousta ylämäkeen, eivätkä Helsingin mukulakivikadut ja ratikkakiskot tee asiaa ainakaan helpommaksi, Hautala huokaa. Pyöräilijänä hän tietää Helsingin ongelman. - Pyörät ja jalankulkijat vain eivät sovi samaan tilaan. Kaupunkielämä olisi tietenkin paljon mukavampaa ilman liikoja autoja. Suomessa ei kuitenkaan olla valmiita puuttumaan ihmisten vapauteen. Jonkin verran hän tuntee omantunnon pistoksia omistamistaan paikoista. Hautalalla on sekä kesämaja Lauttasaaressa että talo maalla. - Lauttasaaren kesämaja ei kuluta mitään, sillä sinne ei tule vettä sisään eikä sähköä, mutta maaseudulla olevan taloni energiankulutus pitäisi saada hallintaan maa- ja aurinkolämmöllä. Oulussa syntynyt Hautala ei ollut nuorena poliittinen. Häntä kiinnosti kasvisruoka, jooga ja itämaiset filosofiat. Opiskellessaan maa- ja metsätaloustieteiden maisteriksi hän oli mukana perustamassa Suomen ensimmäistä kasvisravintolaa nimeltään Kasvis. Vihreä aate vei häntä erilaisiin tehtäviin, mm. vaihtoehtoisten kulttuurilehtien toimittajaksi, Helsingin kaupunginhallitukseen, Vihreän Liiton puheenjohtajaksi ja vihdoin eduskuntaan vuonna 1991. Euroopan parlamentin jäseneksi hänet valittiin 1995 ja presidenttiehdokkaana hän oli sekä vuonna 2000 että 2006. Kataisen hallituksen ministerinä Heidi Hautala korostaa haluaan toimia ihmisoikeuksien, avoimuuden, globaalin oikeudenmukaisuuden ja tasa-arvon edistäjänä. Kehitysministerinä hän kuuluttaa globaalin yhteisen vastuun ja yhteisen edun merkitystä. Suomen kehityspoliittiseen toimenpideohjelmaankin kirjatun globaalin ruokaturvan saavuttamisen hän näkee kansainvälisen kehityspolitiikan suurimpina haasteina. - Kehityspuolella pyrimme kestävyyteen sekä ilmasto- että ympäristöasioissa. Tavoitteenamme on, että kehitysyhteistyö olisi täysin hiilineutraalia niin pian kuin mahdollista. Hautala korostaa, että toimenpiteiden kirjaaminen ja toteutus eivät pelkästään riitä. - Toteutus ja toimenpiteiden seuranta ovat avainasemassa. Luonnonvarojen kestävä hallinta on kehityspolitiikan tavoitteissa korkealla. Etenkin kalakantojen ehtyminen ja globaali ryöstökalastus huolestuttavat. Euroopan unionissa Hautala taisteli kalakantojen pelastamisesta niin Itämerellä kuin Tenojoellakin. Lohen ylikalastuksesta Hautala teki komissioon kirjallisen kysymyksen jo vuonna 1999. - Luonnon lohikantoja pitäisi Itämeren alueella suojella ja Pohjolan virkistyskalastusta vuorostaan suosia. Hallituksen ministerivaliokunnan viime syksyinen päätös vastustaa EU:n komission ehdottamia kalastuskiintiöitä kuitenkin hämmästyttää Hautalaa. Ministerin mielestä Suomi ei saa kaataa Itämeren ekologiaa puolustavaa politiikkaa. " Suomen lohipolitiikkaa linjataan nyt vain 160 ammattikalastajan lyhytaikaista, välitöntä etua ajatellen - unohtaen sen, miten käy muiden elinkeinojen saati ammattikalastuksen tulevaisuuden. Halvalla myydään pohjoisessa jo välillä virkistyneen kalastusmatkailun näkymät", Hautala kirjoittaa blogissaan. Itämeren luonnonvarainen lohi ei ole viime vuosina noussut odotetusti Perämeren jokiin. Hautala kertoo olevansa innokas kokkaaja. Hän pitää erityisesti suomalaisista juureksista ja tattarista. Liharuoasta - varsinkaan lampaasta - hän ei kieltäydy, jos joku sitä tarjoaa, mutta itse hän ei usein osta lihaa. Hän on mielissään siitä, että Suomeen on tullut puhtaan ja terveellisen luomuruoan puolesta puhujia ja tuottajia. Puhdasta, eettisesti tuotettua täysruokaa tarjoavia maatilatoreja hän pitää hienona ilmiönä. - Oma pieni lähikauppani Kaartin kotikauppa tyydyttää kuitenkin lähes kaikki tarpeeni. Kotona hän valmistaa usein herkkuruokaansa punajuuripaistosta, jonka ohjeen hän sanelee lopuksi: - Punajuuret keitetään kuorineen lähes kypsiksi. Sen jälkeen kuoret luiskautetaan pois ja punajuuret raastetaan hanskat kädessä. Sekaan lisätään sipulia ja valkosipulia. Ainekset paistetaan rypsiöljyssä ja maustetaan timjamilla. Paula Bagge Jäälyhdyt muistuttivat maapallon vesiongelmista Hyinen helmikuun lauantai Senaatintorilla. Joukko suomalaisia muotoilijoita ja yritysväkeä touhuaa jääkimpaleiden parissa. Iltapäivään mennessä torille on muodostunut toinen toistaan mielikuvituksellisempia jäälyhtyjä. On WC-istuinta ja suden päätä, vesipisaraa ja juomapulloa. Illan pimetessä lyhdyt syttyvät muistuttaakseen ihmisiä maapallon vesivarojen rajallisuudesta. Helsingin designpääkaupunkiviikonlopun huipentuma oli Wonderwater Frozen Lights -tapahtuma Senaatintorilla. Tapahtumassa joukko tunnettuja muotoilijoita ja yhteisöjä loi vesivarojen kulumista symboloivat jäälyhtynsä. Tapahtuman ideana oli herättää ajatuksia päivittäisestä vedenkäytöstä ja vesijalanjäljestä. Vesijalanjälki on työkalu, jolla pyritään mittaamaan ihmisten päivittäistä vedenkäyttöä sekä tavaroiden ja ruuan tuottamiseen kulunutta vettä koko tuotteen elinkaaren aikana. - Keskivertosuomalaisen päivittäinen vesijalanjälki on hieman alle 4000 litraa, sanoo Ekologinen jalanjälki - ohjelman päällikkö Jussi Nikula WWF Suomesta. - Vesijalanjäljestä vain noin150 litraa on peräisin päivittäisestä talousveden kulutuksesta, Nikula jatkaa. - Loput tulee kulutustavaroista ja ruuasta. Nikulan arvion mukaan jopa 47 % vesijalanjäljestä on sitoutunut ulkomailla tuotettuihin hyödykkeisiin. Nämä tuotteet ovat usein peräisin maista, joissa on Suomea niukemmat vesivarat. Vesirikkaassa Suomessa kulutamme siis muun maailman vesivaroja merkittävässä määrin. Tärkeintä ei ole vesijalanjäljen suuruus vaan se, missä ja miten tuote on valmistettu. - Huomio tulisi kiinnittää etenkin tuotannon alkuvaiheen vedenkäyttöön ja alueen vesivarojen riittävyyteen, Nikula huomauttaa. - Kuluttajan kannattaa kysyä kauppiaalta, mistä tuote on kotoisin ja mitä menetelmiä tuotannossa on käytetty. Erityisen tärkeää on selvittää, onko tuotantoalueen vedenkäyttö tasapainossa paikallisten ihmisten vedenkäytön ja vesiluonnon tarpeiden kannalta. Vesijalanjäljen tutkiminen on monimutkainen prosessi, eikä kaikkia siihen vaikuttavia tekijöitä pystytä nykymenetelmillä mittaamaan. - Ruoantuotannon ilmastovaikutukset ovat karkealla tasolla melko hyvin tiedossa, mutta vaikutuksia luonnon monimuotoisuuteen ja vesivaroihin on erittäin vaikea arvioda, Nikula sanoo. - Esimerkiksi kotimaisen possun syömästä rehusta merkittävä osa on ulkomailla tuotettua soijaa, jonka viljely on voinut tuhota sademetsiä Etelä-Amerikassa ja kuluttaa runsaasti paikallisia vesivaroja. Frozen Lights -tapahtuma oli osa kansainvälistä Wonderwater-hanketta, jossa WWF Suomi on tiiviisti mukana. Vesijalanjäljen arvioimisen menetelmiä tutkitaan parhaillaan. WWF Suomen vesijalanjälkiraportti ilmestyy myöhemmin keväällä. Lisätietoa: www.wonderwater.fi www.wwf.fi/ Makian pönttö symboloi vesivessan ongelmia.
Helsingin luonnonsuojeluyhdistyksen jäsenlehti 2012 5 Paula Bagge Arabian mukin nimi on Kotikaupunki. Fiskarsin viestintäpäällikkö Anu Ilvonen kertoo, että keitto- ja paistoastioiden kierrätys on lisääntynyt paljon. Fiskars korostaa kestävää muotoilua Vuonna 1649 perustettu Fiskars on Suomen vanhin yritys, joka valmistaa kuluttajatuotteita kotiin, puutarhaan ja ulkoiluun. - Olemme sitoutuneet kestävään muotoiluun. Tuotekehityksessä tavoitteemme on huomioida ympäristönäkökohdat tuotteen koko elinkaaren ajalta, sanoo Fiskarsin viestintäpäällikkö Anu Ilvonen. Vuoden 2012 maailman designpääkaupungin tittelin saanut Helsinki on täynnä erilaisia tapahtumia ja näyttelyitä, joissa design esittäytyy monimuotoisesti. Designvuoden varjoon saattavat helposti jäädä ihmisten jokapäiväisessä arjessa käyttämät käyttöesineet. Arabian, Fiskarsin, Iittalan ja Hackmanin brändit pitävät omalta osaltaan huolen siitä, etteivät ainakaan astiat, kattilat, paistinpannut, lasit, aterimet, keittiösakset tai puutarhassa tarvittavat työkalut jää vaille huomiota. Niistä nimittäin monet edustavat näyttävästi suomalaista designia, innovaatiota ja toiminnallisuutta huolimatta siitä, onko Helsingissä meneillään designvuosi tai ei. Fiskars-konsernin kuuluu tunnettuja tavaramerkkejä. Yritys valmistaa kulutustuotteita, joille taataan pitkä ikä ja ajattomuus. - Se tarkoitta myös sitä, että tuotteiden pitää olla valmistettu hyvistä materiaaleista, ja muotoilun on tuotettava iloa sukupolvesta toiselle, Anu Ilvonen sanoo. Viime vuonna Fiskars laati kestävän kehityksen strategian, joka kattaa kaikki yrityksen toiminnot eri puolella maailmaa. Tänä vuonna yritys laatii kullekin painopisteelle tavoitteet, joiden toteutumista seurataan säännöllisesti. Materiaalien käytöstä, jätteistä, kasvihuonepäästöistä ja muista ympäristöön liittyvistä seikoista yhtiö on koonnut tietoa kahden vuoden ajan. Kestävä kehitys Fiskarsilla tarkoittaa kestävän muotoilun lisäksi vastuullista valmistusta, huolenpitoa ihmisistä ja yhteisöistä sekä pitkän aikavälin kannattavuutta. Fiskarsin kasvihuonepäästöistä lähes 90 prosenttia muodostuu valmistukseen liittyvistä toiminnoista, kuten energiankulutuksesta, sähkönkulutuksesta sekä raaka-aineiden käytöstä. Tuotannossa olevat mahdollisesti haitalliset aineet ja kemikaalit Fiskars pyrkii korvaamaan muilla. Seuraavan viiden vuoden aikana Fiskarsilla on tavoitteena edelleen vähentää hiilidioksidipäästöjään kaikissa parissakymmenessä tuotantolaitoksessaan ympäri maailmaa. Esimerkkinä haitallisten aineiden korvaamisesta ympäristöystävällisemmillä aineilla on Fiskarsin kirves. "Uuden sukupolven" kirveessä maalattu kahva on korvattu ruiskuvaletulla muovikahvalla. Tämä vähensi haihtuvien orgaanisten eli VOCyhdisteiden päästöjä Billnäsin tehtaalla 20 prosenttia. Anu Ilvonen luettelee Fiskarsin muita tulevaisuuden hankkeita. - Haluamme kehittää Fiskarsin Ruukkia kestävästi. Fiskarsin omistamat metsät on PEFC-sertifioitu, ja olemme vuokranneet Ruukin peltoja luomuviljelijöille. Olemme mukana myös Suomen Kulttuurirahaston K-3-hankkeessa, jossa kaavoitettiin tontteja kestävään rakentamiseen Billnäsissä. Kierrätys tuottaa tulosta Anu Ilvonen sanoo, että yritys pyrkii älykkään tuotekehityksen ja kestävän muotoilun avulla lisäämään kierrätysmateriaalien käyttöä. Esimerkiksi Hackmanin kattilankierrätyskampanjat, joista ensimmäinen järjestettiin jo kymmenen vuotta sitten, ovat tuottaneet hyvää tulosta. Materiaalia on kerätty talteen suuria määriä ja se on mennyt hyötykäyttöön. Pannuja ja aterimia palautettiin edellisen kampanjan aikana 32 000 kiloa. - Iittalalla oli viime syksynä kierrätyskampanja posliiniastioille, jossa syyskuun ajan Iittalan omiin myymälöihin sai palauttaa käytöstä poistuneita keramiikkaesineitä ja astioita merkistä riippumatta. Kierrätykseen tuodut astiat toimitettiin myymälöistä Arabian tehtaalle Helsinkiin, josta ne kiersivät tehtaan muun kierrätysposliinin ohella tiiliteollisuuden käyttöön. Hackmanin vanhoja keitto- ja paistoastioita voi viedä jatkuvastikin Iittalan myymälään Arabian tehtaalle. Sieltä ne päätyvät murskaamon kautta materiaalierittelyyn ja lopulta raakaainevalmistajille. Kierrätysmetallia uusissa keitto- ja paistoastioissa voi olla 70 prosenttia. Buster-veneiden taannoisen kierrätyskampanjan avulla Fiskars keräsi 9500 kiloa alumiinia. - Siitä pystyttiin ottamaan hyötykäyttöön 95 prosenttia. Yhdisteltävyys helpottaa ja piristää arkea Ilvonen esittelee Fiskarsiin kuuluvan, 1881 perustetun Iittalan, ajattomia klassikoita vuosikymmenten takaa: Iittalan Aino Aalto - ja Alvar Aalto - kokoelmien lasituotteet vuosilta 1932 ja 1936, Teema-astiat vuodelta 1952 ja Kartio-lasit vuodelta 1958. Nostalgia myy. Vanhoja klassikoita saa myös päivitettynä. Kuluttajalla on mahdollisuus ostaa mieleisensä värinen tai kokoinen tuote. Kuluttajan ei tarvitse hankkia lainkaan esimerkiksi uutta astiasarjaa, koska rikkonaisten astioiden tilalle on mahdollisuus löytää uusi tuote uustuotannosta. - Iittalan tärkeä lähtökohta tuotteita tehtäessä on myös se, että tuotteet ovat yhdisteltävissä, Ilvonen huomauttaa. Iittala rohkaisee kuluttajia yhdistelemään eri tuotesarjoja. Trendikkäässä pöydässä voi olla uutta ja vanhaa Nuutajärveä, Iittalaa ja Arabiaa sulassa värien ja tyylien sovussa. Yrityksen on kehiteltävä kokonaan uusiakin tuotteita vanhojen klassikkotuotteiden lisäksi. Miten paljon esimerkiksi Arabialla ja Iittalalla tehdään uusia tuotteita vuosittain, on Ilvosen mukaan liikesalaisuus. - On hyvä, että uudet tekijät ja muotoilijat pääsevät näyttämään kykynsä. Vain näin saamme uusia klassikkoja. Paula Bagge Eri astiasarjoja voi yhdistellä. Paistinpannukin on kierrätyskamaa. Fiskars-konsernin liikevaihto oli 743 miljoonaa vuonna 2011 ja henkilöstömäärä on noin 3400. Vuonna 1649 perustettu Fiskars juhli 2009 360-vuotista historiaansa Suomen vanhimpana yrityksenä. Kortteli Flooranaukio, jota myös Arabianrannan Gaudiksi kutsutaan, valittiin vuoden 2011 betonirakenteeksi. Siinä käytettiin osana Arabian kierrätysposliinia. Vuonna 2010 Fiskarsin kasvihuonekaasupäästöt olivat 104 000 hiilidioksidiekvivalenttia. "Muotoilun tulisi aina soveltua tarkoitukseensa sekä täydentää elämäämme, oli kyseessä kuinka minimaalinen tai funktionaalinen toteutus tahansa." Alvar Aalto
6 Helsingin luonnonsuojeluyhdistyksen jäsenlehti 2012 Helsyn retket, kurssit ja muut yleisötapahtumat vuonna 2012 24.3. la, klo 10-15. (VA) Vaellus Keskuspuistossa kevään merkkejä tarkkaillen. Retken kohteena keskuspuiston keskiosa. Lähtöpaikka: Hämeenlinnanväylän ja Metsäläntien risteys sillan itäpäässä. 31.3. la, klo 8 11. (LI) Linturetki Viikkiin, Herttoniemen puolelle. (Fastholma ja Saunalahti). Lähtöpaikka: K-Supermarket Hertan puoleinen Herttoniemen metroaseman sisäänkäynti. 7.4. la, klo 10-16. (MU) Pääsiäisretki yhdistyksen kesäpaikkaan Talosaaren Torpalle, Östersundomiin. Omat eväät mukaan. Mahdollisuus lämmittää eväitä ja keitämme kahvit yhdessä. Hyvät mahdollisuudet ulkoiluun ja luonnon tarkkailuun. Torppa on aivan Torpvikenin rannalla. Lähtöpaikka: Itäväylän ja Talosaarentien risteys. Bussi 93. 11.4. ke, klo 18-21. (MA) Kevätseurantaa koskenrannalla ja rinnelehdossa. Pitkäkosken lehto. Lähtöpaikka: Perhekunnantien pohjoispää, Hakuninmaa, bussi 43 pysäkki. 18.4. ke, klo 17. (JI) Helsyn jäsenilta Kotkankadun toimistolla, tule mukaan jutustelemaan rennosti ja hyvässä seurassa luontoon liittyvistä asioista, tai ihan vain lukemaan uusimmat aikakauslehdet. 21.4. la, klo 8-11. (LI) Linturetki Kallahdenniemelle Vuosaareen. Lähtöpaikka: Kallahden urheilukenttä, Kallahdenraitti 3, bussi 98 A pysäkki 28.4. la, klo 9-23. (VA) Vesivuoden kunniaksi vaellus Herttoniemestä Keravan rautatieasemalle Vantaanjoen ja Keravanjoen rantoja pitkin. Huom! Useita lähtöpaikkoja: klo 9.00: Herttoniemen metroasema, K-Supermarket Hertan puoleinen sisäänkäynti klo 10:00: Tekniikan museo, Viikintie 1, Vanhakaupunki klo 12:00: Malmin uimaranta - Uimarannantien ja Jokitien kulma. klo 15-16: Ensimmäinen virallinen lopetuspaikka on Tikkurila, jossa halukkaat pääsevät opastetusti Tikkurilan rautatieasemalle/heurekaan. klo 20-23: Retki päättyy Keravan rautatieasemalle, josta on junayhteys Helsinkiin. Jokainen osallistuja vastaa itse omista eväistään, jaksamisestaan ja turvallisuudestaan. Retki vaatii vähintään kohtalaista peruskuntoa. Retken voi toki aloittaa tai lopettaa haluamassaan vaiheessa. 6.5. su, klo 10-16 (TA) Torpan talkoot, vain Helsyn jäsenille. Talkooväelle tarjolla purtavaa, ilmoittaudu etukäteen mukaan Anneli Mikkoselle (050-599 2408) 5.5. mennessä. 14.5. ma, klo 18-21. (MA) Kevätseurantaa Arabianrannassa ja hiukan taidettakin. Lähtöpaikka: Arabian kauppakeskuksen piha, Hämeentie 111. 17.5. to, klo 13-17. (VA) Metsää, suota ja merenrantaa toukokuussa. Helatorstain viettoa Uutelassa. Lähtöpaikka: Sumukujan kanavanpuoleinen pää, bussi 90 K pysäkki. 19.5. la, klo 7-10:30. (LI) Linturetki Ruutinkoskelle, Haltialaan. Todella monipuolinen ympäristö, jossa on hyvin rikas lintulajisto. Lähtöpaikka: Haltialan tila, Laamannintie 17, lähin bussi 67 21.5. ma, 18-21. (MA) Kävelyretki keväisen Haaganpuron maisemissa. Lähtöpaikka: Maunulan Uurnalehdon pääportti, Pirkkolantie 22. Paikalle pääset busseilla 51, 52, 62, 63 ja 550. 25.5. pe, klo 21-24. (LI ja LE) Yölaulaja- ja lepakkoretki Viikkiin, Pornaistenniemelle. Lähtöpaikka: Matinsillan itäinen pää, (Vanhankaupunginkosken vieressä, Jokisuuntien länsipää). 27.5. su, klo 13-17. (VA ja KA) Vaellus Mustavuoren luolilta Vuosaaren huipulle. Matkalla on erilaisia lehtoja. Lähtöpaikka: Itäväylän parkkipaikka Mustavuoren kupeessa, bussi 93, 78. 28.5. ma, klo 18-21. (MA) Kävelyretki Mätäjoen yläosan maisemissa: suo, kaivokset ja Vaskivuoren jylhä luonto. Lähtöpaikka Kaivokselan ostoskeskuksen parkkipaikka Kaivosvoudintie 1 a, Vantaa. Bussilla 542 pääset paikalle. 5.6. ti (MU) Kävelyretki Pihlajamäessä yhteistyössä asukkaiden kanssa. Tarkemmat tiedot myöhemmin, muista seurata Helsyn retkisivuja. 9.6. la, klo 10-14. (LI ja KA) Lintuja kasviretki Vuosaaren sataman melumuurille. Leppoisaa retkeilyä lintujen pesintää tarkkaillen ja merellisestä tunnelmasta nauttien. Lähtöpaikka: Vuosaaren sataman ABC liikennemyymälä, Rahtarinkatu 2, bussit: 90 BK, 562 ja 519A. 10.6. su, klo 10-16 (TA) Torpan talkoot, vain Helsyn jäsenille. Talkooväelle tarjolla purtavaa, ilmoittaudu etukäteen mukaan Anneli Mikkoselle (050-599 2408) 9.6. mennessä. 11.6. ma, klo 18-21. (MA) Kävelyretki Mätäjoen maisemissa: rehevää pajukkoa, kartanon pihapiiri ja avointa niittyä. Lähtöpaikka: Malminkartanon asema, M-juna ja bussit 45, 39A. 17.6. su, klo 13-15. (KA) Luonnonkukkien päivä, yhteispohjoismainen tapahtuma, kohteena Lehtisaari. Lähtöpaikka: Lehtisaaren ostoskeskus, Lehtisaarentie 1, bussit 506, 194 ja 195. 18.6. ma, klo 18-21. (MA) Tutustumisretki Kivikon metsien hautoihin ja linnoitusten luoliin juhannusta odotellessa. Lähtöpaikka: Kivikonkaaren ja Kurkimäentien risteys, bussit 78, 94A ja 94B. 21.6. to, klo 18-21. (KA) Kasviretki Mustikkamaalle. Kallioketoja, niittyjä ja metsäistä ympäristöä keskustan lähellä. Lähtöpaikka: Mustikkamaalla sinne Kulosaaresta johtavan sillan päässä, bussi 11. 24.6. su, klo 14-19. (MU) Jussinpäivän retki Talosaareen Torpalle, Helsyn kurssikeskus Torpvikenin rannalla. Omat eväät mukaan, keittomahdollisuus. Mahdollisuus yöpyä Torpalla halutessaan. Lähtöpaikka: Itäväylän ja Talosaarentien risteys, bussi 93,K, 830 870 7.7. la, klo 22:30-24:30. (LE) Lepakkoretki Kivinokkaan. Lähtöpaikka: Kulosaaren kartanon piha, Kipparlahden silmukka 5 (22.30 24.30). Bussi 16. 19.7. to, klo 18-21. (KA) Suomenlinnan kasveja Länsi-Musta - saarella. Mielenkiintoisia saaren historiaan liittyviä kasvilajeja ja viehättävä kesäinen merellinen tunnelma. Lähtöpaikka: Lauttaranta Suomenlinnan puolella. 2.8. to, klo 18-21. (KA) Merenrantakasveja loppukesällä Lauttasaaressa. Lähtöpaikka: Itälahdenkadun ja Melkonkujan risteys, bussit 65A ja 66A. 7.8. ti, klo 18-21. (MU) Kävelyretki Kivinokan luontoa ja ympäristötaidetta ihailemassa. Lähtöpaikka: Kivinokan kesämaja-alueen portilla, bussi 16 (Kipparlahden silmukka). 13.8. ma, klo 18-21. (MA) Kävelyretki Mätäjoen luontoa tarkkaillen, eteläosassa. Koskipuisto, Talin kartano ja Mätäjoen suistoalue. Lähtöpaikka: Pitäjämäentien bussipysäkki Talin siirtolapuutarhan kohdalla, bussit 14, 39, 39A, 54 ja 550. 18.8. la, klo 10-14. (VA) Kävelyretki Vartiokylän lahtipolun itäisessä osassa: Puotilan kartanomiljöö, Vartiokylänlahden tervalepikko, Broändan purolaakso ja Mustavuoren reunama. Lähtöpaikka: Puotilan kartanon parkkipaikka, Puotilantie 7. Bussi 97V. 20.8. ma, klo 18-21. (MA) Myllypuron bunkkereihin ja täyttömäkeen sekä metsään tutustuminen. Lähtöpaikka: Myllypuron metroasema. 29.8. ke, klo 19-21:30. (MU ja LE) Kuutamoretki Harakan saarelle elokuun pimenevässä illassa. Lähtöpaikka: Ullanlinnan laituri kahvila Ursulan vieressä, Iso Puistotien eteläpäässä. 8.9. la, klo 10-14. (VA) Kävelyretki Vartiokylän lahtipolun läntisellä osuudella: Meri-Rastilan metsä,meri- Rastilan ranta, pieni neva, Ramsinniemen lehtoalue ja merenranta. Lähtöpaikka: Rastilan metroaseman bussilaituri 10.9. ma, 18-21. (MA) Kääpäretki Vantaanjoen rantametsään Veräjämäen ja Koskelan alueella. Lähtöpaikka: Oulunkylän asema, bussin 550 pysäkki, Maaherrantie 15.9. la, klo 10-14. (MU) Syysretki monimuotoista luontoa ihaillen Mustavuoreen ja Kantarnäsiin. Lähtö Mustavuorelta ja paluu Östersundomista Itäväylän varrelta. Lähtöpaikka: Bussin 96 päätepysäkki, Porslahdentien pohjoispää. 17.9. ma, 18-21. (MA) Puron rantaa syksyisissä tunnelmissa. Malmin Longinoja. Lähtöpaikka: Tullivuorentien ja Tuulitien risteys, bussi 74, 77A, 577 29.9. la, 10-14. (VA) Vaellus Uutelan ja Särkkäniemen merenrantaluonnossa. Syksyiset rantakalliot ja metsät ovat upea ympäristö nauttia mukavasta seurasta ja luonnon rauhasta. Lähtöpaikka: Vuosaaren kanavansuu, Uutelantien silti. Bussi 90 K. 13.10. la, klo 10-17. (VA) Vaellus syksyisessä Keskuspuistossa Meilahti Pirkkolan urheilupuisto. Etsitään niitä vähemmän kuljettuja polkuja. Lähtöpaikka: Lääkärinkadun ja Urheilukadun risteys. BUSSIRETKET: klo 9:00 17:00 Lähtöpaikka: Rautatientorin laita, Mikonkadun tilausbussien pysäkki 16.6. la. (BU)Retki Liesjärven kansallispuistoon. Ilmoittaudu ja suorita retkimaksu viimeistään 8.6. 25.8. la. (BU) Retki Tytyrin kaivosmuseoon ja Siuntion soille. Ilmoittaudu ja suorita retkimaksu viimeistään 17.8. 27.10. la. (BU) Linturetki Porkkalanniemen suuntaan. Ilmoittaudu ja suorita retkimaksu viimeistään 19.10 Haitallisen vieraslajin jättipalsamin kitkentätalkoot Kaikki talkoot alkavat aina klo 17.30! Lauttasaari Keskiviikko 13.6. Keskiviikko 8.8. Keskiviikko 5.9. Tapaamispaikka: Merikylpylän puiston kahvilan edessä (Särkiniementiellä) Lisätietoa Christina Lindéniltä, p. 09-676 565 Herttoniemen Saunalahti Tiistai 3.7. Perjantai 3.8. Maanantai 3.9. Tapaamispaikka: Herttoniemen metroasema, K-market Hertan puoleinen sisäänkäynti. Uutela Maanantai 2.7. Maanantai 23.7. Maanantai 30.7. Maanantai 27.8. Tapaamispaikka: Kahvila Kampelan edessä (Uutelantie 1), Aurinkolahden kanavan kohdalla. Retkien ja tapahtumien lyhenteiden selitykset (LI) Linturetket Linturetkillä kuljetaan rauhallista tahtia ja maasto ei ole kovin vaativaa. Muista pukeutua sään mukaan. Pakkaa mukaan myös omat eväät ja mahdollisesti lintukirja ja kiikarit. Välineet eivät ole välttämättömiä. (KA) Kasviretket Retket sopivat aloittelijoille, mutta kasviharrastajatkin ovat tervetulleita. Ota mukaan omat eväät ja mahdollisesti kasvikirja, jos sinulla on. Kasveja katsellaan myös muilla retkillä. (MA) Maanantairetket (voivat olla keskiviikkonakin) Maanantai-iltaisin retkeilemme lähiluonnossa katsellen niin lintuja, kasveja kuin muitakin luontokohteita. Retket kohdistuvat eri puolille Helsinkiä ja osa tehdään yhdessä asukasyhdistysten kanssa. Näillä retkillä on mukana vetäjän lisäksi usein erikseen luonto-opas. (KU) Kurssit Helsyn kursseilla opetellaan tutustumaan luontoon uudella tavalla tai opitaan mielenkiintoista tietoa jostain lajiryhmästä ja sen ekologiasta. Kaikki kurssit maksavat 10 euroa ja vaativat sitovan etukäteisilmoittautumisen. Kurssit järjestetään yhteistyössä OK-opintokeskuksen kanssa. Kutsu: (VA) Vaellukset Kevään ja kesän aikana tehdään useampi minivaellus aivan kaupunkialueella. Vaelluksilla nautimme lähiluonnosta yhdessä samanhenkisten ihmisten seurassa tutustuen samalla Helsingin metsätai purokohteisiin. Luonnon keskellä ei uskoisi olevansa niin lähellä kaupungin katuja ja liikennettä. (LE) Lepakkoretket Lepakkoretket ovat pääasiassa yöretkiä, koska lepakot liikkuvat vain auringon laskun ja nousun välillä. Retkillä on mukana detektorit, joiden avulla lepakoiden äänet muutetaan ihmiskorvalla kuultavaksi. Näille retkille voi hyvin ottaa myös lapset mukaan, jos he jaksavat valvoa. Lisää lepakkoretkiä sovitaan myöhemmin, ja tiedot löytyvät alla mainituista lähteistä. (TA) Vieraslaji- ja muut talkoot Talkoisiin säänmukaiset vaatteet päälle ja työhanskat mukaan. Jättipalsamin kitkennässä kannattaa harkita myös pitkiä housuja ja kumisaappaita. (BU) Bussiretket Bussiretkien osallistumismaksu on lapsilta 10 ja aikuisilta 20 euroa. Maksut mieluiten etukäteen Helsyn tilille: SAMPO FI9580001171007207. Kaikkien bussiretkien lähtö- ja paluupaikka on Mikonkadun tilausbussipysäkki Hgin rautatientorin laidalla. Retkille tulee ilmoittautua sitovasti hyvissä ajoin etukäteen, ilmoittautumiset Helsyn toimistoon. (MU) Muut retket Sellaiset retket, jotka eivät luontevasti sijoitu mihinkään edelliseen luokkaan. (JI) Jäsenillat Jäsenillat ovat Kotkankadun toimistolla järjestettäviä rentoja ja epämuodollisia tilaisuuksia, joihin Helsy kutsuu vierailijan pitämään lyhyen esityksen jostain ajankohtaisesta luonto- tai ympäristöaiheesta. Samalla voit lukea SLL:n kattavasta lehtihyllystä uusimmat uutiset tai surffata netissä 2. kerroksen vierailijakoneella. Päivitetyimmän tiedon Helsyn retkistä, vieraslajitalkoista, jäsenilloista ja luonnonharrastuskursseista löydät aina yhdistyksemme verkkosivuilta ja uusimmasta Luonnonsuojelija lehdestä. Muista tarkkailla myös Helsyn Facebooksivuja! http://www.sll.fi/uusimaa/helsy Lisätietoja: Tiina Raivikko, retkivastaava p. 050 5458 777 tiina.raivikko@fmi.fi Helsingin luonnonsuojeluyhdistyksen sääntömääräinen kevätkokous ke 11.4. klo 18, Tieteiden talo, sali 404. Kokouksessa käsitellään mm. yhdistyksen tilinpäätös ja toimintakertomus vuodelta 2011. Sääntömääräisten asioiden lisäksi kuullaan tutkimusprofessori Markku Viitasalon (Merikeskus/Suomen ympäristökeskus) esitelmä "Vedenalaisen monimuotoisuuden kartoitus ja sen hyödyt Helsingin merialuesuunnittelulle". Kahvitarjoilu. Kokous on avoin kaikille. Lämpimästi tervetuloa! Helsingin uuden yleiskaavan laadinta käynnistyy! Keväällä 2012 järjestettävässä seminaarissa virkamiehet ja yhteistyötahot keskustelevat yleiskaavan lähtökohdista. Seuraavat seminaarikerrat ovat 23.4., 23.5. ja 13.6. kaupunkisuunnitteluviraston auditoriossa. Helsy tiedottaa yleiskaavan etenemisestä omien tiedotuskanavien kautta!
Helsingin luonnonsuojeluyhdistyksen jäsenlehti 2012 7 Helsinki meren äärellä Risto Aalto Talvella Helsinki on lumikinoksia, taloja, autoja ja ihmisten puhetta. Kevät herättää huomaamaan, että Helsinki on merikaupunki. Tunnenkin erityistä iloa ja ylpeyttä kaupungistani, kun näen keväällä Kaivopuistossa ensimmäiset haahkat. Kevättä Seurasaaren sillalla. Saaristolinnut pesivät Helsingissä hyvin lähellä ihmisiä, kuten Särkällä ja Harakalla Kaivopuiston edustalla. Saan kunnostaa pientä puuvenettäni haahkojen, kalalokkien ja valkoposkihanhien naapurina. Viereinen luontokeskussaari Harakka on peräti Suomenlahden isoin kalalokkien ja valkoposkihanhien kolonia. Siellä voi keväällä kulkea merkittyä reittiä aivan pesivien lintujen ohi. Odotan malttamattomana haahkan ohella etenkin meriharakkaa. Meriharakan tulo on kaikkialla missä se asustaa iso asia; Färsaarilla linnun kunniaksi vietetään liputuspäivää. Lokkilinnutkin tekevät eloa kaupunkiin. Pitkin rantoja, jopa Töölönlahdella Helsingin sydämessä voi kesän korvilla nähdä tiirojen keveää lentoa. Jo paljon sitä ennen harmaalokit palaavat kivikaupungin kattojen ylle. Niiden kaklatus kantaa kaupunkikoteihin niin kuin tervapääskyjen riemukas kirkuna paria kuukautta myöhemmin. Mainioita merilinnuston rantoja on Helsingin niemen ohella vaikkapa Lauttasaaressa, Uutelassa ja Santahaminassa. Suomenlinnan lauttamatkalla ohitetaan monta lokeille ja valkoposkihanhille hyvin tärkeää saarta. Linnut kertovat meren tilasta Hyvällä onnella Helsingin rannoilta voi nähdä myös harmaahylkeitä. Ne kalastavat jopa sisälahdilla avovesiaikaan ja poikivat maaliskuun alussa ajojäälautoille, joita itätuuli toisinaan kuljettaa Helsingin ja Tallinnan väliselle linjalle. Siellä kuutit näkevät kaksi Itämeren pääkaupungin siluettia. Jos jäät sulavat aikaisin kuten 2009, hallien kuutteja etsiytyy rannoille, mistä ne usein päätyvät hoitoon Korkeasaareen. Helsingin edustalla on kesälläkin muutama harmaahylkeiden lepäilykivi, eivätkä Porvoon ja Porkkalan edustan satapäiset harmaahyljelaumat ole kaukana. Jos kaupunki kelpaa hylkeille ja haahkalle, sen sijainti on passeli, eikä vedenlaatukaan voi olla aivan rappiolla: aikuisille haahkoille on simpukoita ja poikasille pieniä äyriäisiä. Haahka on ehdoton merilintu, samoin riskilä, joita voi nähdä esimerkiksi Harmajan majakan ympärillä. Haahkan ja riskilän tavoin rohkaiseva merkki meren tilasta on, että kuluneena syksynä ja talvena Helsingin edustalla lepäili valtavia alliparvia. Lintujen täytyi löytää syödäkseen äyriäisiä, simpukoita tai kaloja. Näitä kaikkia syö alli, jolle Itämeri on koko pienentyvän maailmankannan tärkein talvehtimisalue. Esimerkiksi itämerensimpukkaa ja amerikanmonisukasmatoa on seurantojen mukaan Helsingin edustan pehmeillä pohjilla paljon, ja kovilta pohjilta löytyy sinisimpukkaa. Pohjaeläinten määrä ja allit kertovat hyvästä happitilanteesta, mutta Suomenlahdella on paljon myös hapettomia pohjia. Happea on edelleen vain paikoin hyvin myös Suomenlahden syvillä pohjilla. Helsinki on suoraan Itämeren syvienkin pohjien äärellä, sillä Itämeren pääaltaan syvänne jatkuu Suomenlahdelle ilman kynnystä, jollaiset eristävät Pohjanlahden omaan rauhaansa. Samasta syystä avoimen Suomenlahden pohja on hapeton silloin, kun se saa pääaltaalta ravinteikasta ja suolaista vettä. Tällainen vesi jää eristyksiin pohjalle, jossa happi kuluu loppuun. Ongelmana Vantaanjoki, Loviisa ja Pietari Miten pitäisimme Helsingin edustan jatkossa hylkeille, haahkoille ja alleille sopivana? Se on koko Suomenlahden kokoinen kysymys, sillä rehevöittäviä ravinteita tulee Helsingin edustalle lahden itäosista asti. Siellä on toki Pietari ja äsken paljastunut Laukaanjoen fosforitehtaan päästölähde. Katse kannattaa Suomenlahdella kääntää myös lähemmäksi, sillä esimerkiksi Loviisan kaupungin jätevesien typestä suurin osa pääsee yhä puhdistamosta läpi (sama tilanne on Hangossa). Helsinki ja pääkaupunkiseutu ovat saaneet paikallista saastutustaan jonkinlaiseen kuntoon. Viikinmäen puhdistamon fosforisaastutus on nykyisin silti joitain kymmeniä tonneja vuodessa, ja typpeä puretaan mereen Katajaluodon purkukohdalla satoja tonneja vuodessa. Vantaanjoki voi sateisina vuosina äityä puhdistamojen purkuputkia paljon isommaksi ravinteiden tuojaksi. Se kuljetti vuoden 2011 aikana Suomenlahteen 80 tonnia fosforia ja 1800 tonnia typpeä. Määrät ovat Vantaanjoen ja Helsingin vesiensuojeluyhdistyksen mukaan 2000- luvun suurimpia. Maatalous on Vantaan pahin ravinnesaastuttaja. Helsingin edusta siis hyötyisi, jos maatalouden päästöjä Vantaalla saataisiin nykyistä selvästi pienemmiksi. Talvisten vesisateiden lisääntyminen voi tulevaisuudessa muutoin lisätä päästöjä entisestään. Muistuttavatko loppuvuodet entistä useammin vuotta 2011, jonka joulukuussa Suomenlahti sai Vantaanjoen kuljettamana erityisen paljon fosforia? Ilmastonmuutos on tulevaisuudessa myös pienentämässä Itämeren jääpeitettä niin paljon, että harmaahylkeen ja varsinkin norpan lisääntyminen vaarantuu. Ilmastomallien mukaan myös meren suolapitoisuus voi laskea pahimmillaan paljonkin. Sekin voisi ajaa rakkaan haahkani Helsingin rannoilta, sillä sinisimpukka ei viihdy suolattomassa vedessä. Ilmastomuutoksen torjuminen onkin työtä myös Itämeren hyväksi. Antti Halkka Jokamiehen vesiensuojelun nyrkkisäännöt kotona ja mökillä Pese vain täysiä pesu- ja tiskikoneellisia ja käytä ainoastaan ympäristömerkittyjä pesuaineita. Älä hävitä ongelmajätteitä (kemikaalit, maalit, lääkkeet yms) viemärin tai sekajäteastian kautta, ne päätyvät ennen pitkää vesistöihin. Korjauta ja pesetä autosi tai moottoripyöräsi vain sellaisessa paikassa, missä syntyvät jätevedet käsitellään asianmukaisesti. Vältä käyttämästä keinolannoitteita kasvimaalla tai puutarhassa, puutarha saa tarvitsemansa kasvuvoiman kompostista ja tekemästäsi hoitotyöstä. Luonnonkasvit eivät tarvitse lainkaan lannoitusta. Suosi mökkivesistössä liikkuessasi soutuvenettä moottoriveneen sijaan. Talvella vältä moottorikelkkailua vesistöjen päällä. Pese mattosi vain sellaisilla mattolaitureilla, joiden vedet johdetaan viemäriverkoston kautta puhdistettavaksi. Kompostikäymälä mökillä on hyvä tapa suojella paikallista vesistöä, ja nykyään sellaisen voi asentaa myös sisätiloihin ilman hajuhaittoja. Tiesitkö, että... Helsyn jäsenlehti on ilmestynyt Takiaisen nimellä vuodesta 1985. Julkaisua kutsuttiin nimellä Uusio- Takiainen, koska lehti oli painettu uusiopaperille mutta myös siksi, että Takiainen otettiin nimenä uudelleen käyttöön pitkän tauon jälkeen. Vuoden 1984 julkaisu kulki vielä nimellä Helsingin luonnonsuojeluyhdistyksen tiedote. Julkaisu oli 8-sivuinen. Onko sinulla tietoa, minä vuosina Helsyn jäsenlehti tai tiedote ilmestyi Takiaisena ennen vuotta 1985? Löytyykö vanhoja lehtiä vielä arkistoistasi? Ota yhteyttä Helsyn toimistoon ja kerro meille oikea vastaus! Edellisen luontoristikon ratkaisu.
8 Helsingin luonnonsuojeluyhdistyksen jäsenlehti 2012 Purot muuttuvat kaupungistumisen myötä Vesa Yli-Pelkonen Vesa Yli-Pelkonen Rekolanojan purokäytävää Vantaalla. Vantaan Kylmäoja virtaa monin paikoin asutuksen keskellä. Purot ovat kaupungin piristys. Esteettisten elämysten lisäksi ne pitävät yllä monimuotoista luontoa. Kaupunkialueilla voi maantieteellisestä sijainnista riippuen olla monenlaisia vesistöjä: järviä, lampia, jokia, puroja ja merta. Kaupunkien pienvedet, joiksi katsotaan yleensä purot ja lammet, ovat varsin moninaisia ympäristöjä. Niiden fysikaaliset, kemialliset ja biologiset piirteet ovat vahvasti kytköksissä ympäröivän valumaalueen ominaisuuksiin, maankäyttöön ja muuhun ihmistoimintaan. Kaupunkien ja taajamien valumaalueiden pinta-alasta suurempi osuus on pinnoitettua ja vettä läpäisemätöntä maata (esimerkiksi tiet, rakennukset, parkkipaikat) kuin maaseutumaisten valuma-alueiden. Tämä on merkittävää kaupunkipurojen ekologian kannalta. Kaupungistuminen muuttaa valumaalueiden hydrologiaa lisäten veden pintavalunnan nopeutta ja vähentäen veden suotautumista. Tästä johtuen tulvahuiput voimistuvat ja toisaalta sateettomina aikoina vettä saattaa virrata purouomissa varsin vähän. Valuma-alueen hydrologia siis äärevöityy. Kaupunkipurojen veden lämpötila on keskimäärin korkeampi kuin luonnontilaisissa puroissa ja vedessä on runsaasti kiintoainesta, ravinteita, metalleja ja muita kemiallisia yhdisteitä. Kaupunkipurojen muutokset ilmenevät levien lisääntymisenä, kalojen ja selkärangattomien yksilömäärien vähentymisenä ja eliöyhteisöjen muuttumisena yksipuolisemmiksi. Kaupunkipuroja on aiempina vuosikymmeninä pidetty lähinnä veden valumaväylinä. Puroja on oiottu, putkitettu, kanavoitu ja levennetty valuman säätelemiseksi ja mukauttamiseksi infrastruktuuriin. Edellä mainitut tekijät yhdessä ovat heikentäneet purojen ekologista tilaa ja myös mainetta. Purojen rannat ovat kuitenkin olleet haastavaa rakennusmaata, mikä on yksi syy purokäytävien säilymiseen. Viime vuosina purojen ja purokäytävien arvostus osana kaupunkien ekologista verkostoa on kasvanut. Kaupunkien pienvesiä on viimeisen kymmenen vuoden aikana alettu tutkia enemmän ja esimerkiksi pääkaupunkiseudun kunnat ovat kartoittaneet pienvesiänsä ja niiden tilaa. Purojen varsilla on usein varsin luonnonmukaista kasvillisuutta, mikä on tärkeää monimuotoisen eläinlajiston kannalta. Kaupunkien pienvedet ja purokäytävät tarjoavat elinympäristöjä monenlaisille kasveille ja eläimille kuten kaloille, matelijoille ja sammakkoeläimille, nisäkkäille, linnuille, hyönteisille ja pohjaeläimille. Purokäytävillä on usein merkittävä rooli ekologisina käytävinä osana kaupunkien viher-sinirakennetta ja samalla ne toimivat virkistysreitteinä. Kaupunkien purokäytävät ovat kuitenkin usein rikkonaisia, mikä johtuu muun muassa purojen putkitetuista osuuksista, liikenneväylistä ja asuin- ja teollisen toiminnan alueista. Kaupunkipurojen eri osuudet saattavatkin olla melko saarekemaisia ympäristöjä. Kaupunkien pienvedet ja purokäytävät voivat tarjota asukkaille mahdollisuuksia liikkumiseen purovarsien reittejä pitkin ja siten virkistykseen muun muassa esteettisten ja äänimaisemallisten elämysten kautta. Samalla purot saattavat tuottaa positiivisia terveysvaikutuksia sekä tilaisuuksia luonnon tarkkailuun ja oppimiseen. Pienvedet ja purokäytävät voivat mieluisina ympäristöinä edistää asukkaiden juurtumista omaan asuinalueeseensa sekä paikallisen identiteetin syntymistä ja säilymistä. Toisaalta purokäytävien roskaiset ja esimerkiksi veden laadultaan huonokuntoiset osuudet voivat tuottaa epämiellyttäviä kokemuksia. Talkootoiminnan ja viranomaisten yhteistyönä on viime vuosina onnistuttu parantamaan purojen tilaa ja niiden luonnonmukaisuutta. Hyvä esimerkki tästä on juuri päättynyt hanke Valuma-aluelähtöinen purojen tilan parantaminen (Puro II) www.ymparisto.fi/syke/puro2. Samalla on kiinnitetty yhä enemmän huomiota muun muassa kaupunkipurojen kalastollisiin arvoihin, valumaalueiden hulevesiin liittyviin ongelmiin ja purojen rooliin taajamien tulvasuojelussa. Puroasioiden esiin nostamisen myötä kaupunkien pienvesien huomioiminen myös kaupunkisuunnittelussa on tulossa yhä tärkeämmäksi. FT Vesa Yli-Pelkonen Taimen saapui Helsinkiin Aki Janatuinen Taimen istuu myös Helsingin puroihin. Istuttaminen ja purojen kunnostaminen ovat tuottaneet positiivisia yllätyksiä. Pilkkukyljen elinvoimaisuuden kanssa saa kuitenkin vielä kamppailla. Helsinkiläispurot olivat olleet vähintään vuosikymmeniä autioina ennen 1990-luvulla alkaneita kokeellisia taimenen istutuskokeiluja. Ensimmäiseksi kotiutusistutuksia tehtiin Vantaanjokeen laskevaan Longinojaan vuonna 1998. Istutuksista ei laadittu juuri minkäänlaisia odotuksia. Siihen nähden lopputulos on yllättänyt istuttajatkin. Aiemmin Mätäpurona tunnettu Haaganpuro ja sen sivupuro Maunulanpuro saivat ensimmäiset taimenensa vuonna 2000. Luonnonvaraista lisääntymistä havaittiin ensimmäisen kerran vuonna 2005, joskin kutevia taimenia oli nähty jo vuonna 2003. Sittemmin Suomen urbaaneimman taimenpuron asukkailla on ollut myös ongelmia. Taimen kutee edelleen vesistössä, mutta lisääntyminen on takkuillut. Mellunkylänpuroon istutettiin taimenia samaan aikaan Haaganpuron kanssa. Lajin lisääntyminen varmistui lopulta vuonna 2007. Kesäkuussa 2009 sattunut päästö kuitenkin teki melko selvää puron kalastosta. Taimenkanta pyritään saamaan uudelleen jaloilleen aloittamalla mätiistutukset tänä keväänä. Kahdessa muussa itähelsinkiläisessä purossa, Viikinojassa ja Mustapurossa on havaittu kutua jo muutamana syksynä, mutta puroja ei ole vielä ehditty koekalastaa tulosten varmistamiseksi. Viime vuosien istutusten tuloksena myös Mätäjoessa voi jo tulevana syksynä päästä bongaamaan ensimmäisiä kutevia taimenia. Harmillisesti Talin golfkentän pato kuitenkin on vielä toistaiseksi merestä palaavien yksilöiden esteenä. Nykyisin taimenettomista puroista Säynäslahdenpuro on nykyisellään lähinnä pelto- ja tienvarsioja, johon purkautuu lähteitä. Varsinaiseksi lisääntymisalueeksi purosta ei oikein ole. Näsinojaan aikoinaan tehdyt istutukset eivät ole tuottaneet tulosta luultavasti siitä syystä, että purosta on uupunut lisääntymiseen sopivia kutupaikkoja. Puroon on kuitenkin suunnitteilla kaupungin ja viranomaisten kunnostuksia, joissa tämäkin asia on huomioitu. Alueliitoksen myötä valtaosin Vantaan puolella sijaitseva Krapuojan vesistö on helsinkiläistynyt. Käytännössä ilman seurantaa ollut puro omaa potentiaalia iloiseen yllätykseen, koska myös Krapuojaan on istutettu taimenia ensi kerran jo 1990-luvun puolella. Pala palalta kuntoon Longinojan kunnostaminen on ollut sattumastakin kiinni. Ensimmäiset kunnostustalkoot vuonna 2001 polkaistiin pikavauhtia kasaan, kun purossa oli sattumalta havaittu ensimmäinen siihen nousemassa ollut kirkas meritaimen. Luonnonpoikasia saatiin kuitenkin odotella useampi vuosi. Haaganpurolla kunnostuksiin innoitti edellisenä vuonna varmistunut tieto siitä, että taimenet olivat lisääntyneet luontaisesti purossa. Ensimmäisten kunnostustalkoiden vuoro oli vuonna 2006. Sittemmin uusia purovesistöjä on tullut mukaan Virtavesien hoitoyhdistyksen talkootoiminnan piiriin istutusten vanavedessä. Mellunkylänpurolla aloitettiin vuonna 2007, Mätäjoella 2009 ja Viikinojalla 2010. Talkoolaisten ohella puroja ovat viime vuosina kunnostaneet myös kaupunki ja viranomaiset. Keskenkasvuisena saaliiksi Paitsi suojeltava laji, on taimen myös marjan ja sienien kaltainen luonnon hyödyke, jolle kalastajat osaavat antaa arvoa. Mereen vaeltanut pilkkukylki lienee Helsingin edustan antoisien kalavesien tavoitelluin saalis. Tämä on myös lajin säilymisen akilleen kantapää. Turhan moni taimen jää merialueella saaliiksi liian nuorena. Nuori taimen jää usein sivusaaliiksi etenkin kuhan ja siian verkkokalastuksessa. Merkittävin syy kalan liian nuorena nostamiselle lienee silti se, että meritaimenen nykyinen alamitta, 50 cm, on taannoisesta nostosta huolimatta vieläkin liian alhainen. Alamitan tulisi olla 65 cm, jotta voitaisiin taata edes todennäköisesti yksi kutukerta. Esimerkiksi keskimääräinen Vantaanjokeen nouseva taimen on viime vuosina ollut pituudeltaan noin 60 65 cm ja painoltaan 3 4 kg. Vain reilu 11 % näistä vuosina 2007 2010 tutkituista yksilöistä on ehtinyt kutea jo aiemmin. Valitettavan harva selviää Vantaanjokeen tai kaupungin puroihin kutemaan edes tuota ensimmäistä kertaa. Aki Janatuinen Virtavesien hoitoyhdistys www.virtavesi.com Talkoolaisia Mätäjoella. Vuoden laji 2012 Taimen polskii puhtaissa vesissä Uhanalainen taimen (Salmon trutta) on Suomen luonnonsuojeluliiton vuoden laji. Taimen sopii vesiensuojelun teemavuoteen kuin nakutettu. Se on erinomainen jokien ja purojen kunnon indikaattori ja sen elinvoima riippuu puhtaista virtavesistä. Taimen on vaelluskala, joten myös jokien rakentaminen, padot ja muut vaellusesteet vaikuttavat sen elinvoimaisuuteen. Taimen jaetaan yleensä kolmeen ryhmään: meritaimeniin, järvitaimeniin ja purotaimeniin. Meritaimen luokitellaan Suomessa äärimmäisen uhanalaiseksi, sisävesikannat ovat Napapiirin eteläpuolella erittäin uhanalaisia ja pohjoispuolella silmälläpidettäviä. Tunnistatko taimenen? Taimen kuuluu lohikaloihin ja se muistuttaa paljon lohta. Taimenen erottaa lohesta kenties parhaiten pilkullisuus, joka ulottuu koko kalan pituuteen. Lohi on useimmiten pilkullinen vain ruumiin etuosasta. Taimenen pyrstön pää on yleensä suora, kun lohella pyrstöevässä on lovi. Tunnistaminen ei kuitenkaan ole näin yksinkertaista. Taimenen ulkomuoto nimittäin vaihtelee sen elinympäristön mukaan. Joskus vasta suomunäyte tuo varmuuden siitä, kumpi laji on kyseessä.
Helsingin luonnonsuojeluyhdistyksen jäsenlehti 2012 9 Useassa kaupungin edustan saaressa luontoarvot ovat saaneet kehittyä rauhassa. Vartiosaari ja kaavoitushankkeet himmeneekö vihreä helmi Helsingin edustalla? Helsingin edustan neljänneksi suurin saari, Vartiosaari, on luonto- ja maisema-arvoiltaan todellinen helmi ja suurharvinaisuus sijaitakseen niin lähellä pääkaupunkimme ydinkeskustaa. Ainoastaan veneellä saavutettavissa oleva Vartiosaari on tähän mennessä säästynyt rakentamiselta ja maaston kulumiselta, mutta tilanne voi muuttua uuden yleiskaavoituksen takia. Toni Amnell Muistan vielä hyvin ensimmäisen vierailuni Vartiosaarelle. Se oli kuuman aurinkoinen päivä toukokuussa 2009. Olimme juuri soutaneet kirkkoveneellä saaren rantaan Helsyn retkiseurueen kanssa Vartiokylänlahden venesatamasta. Minulla oli kunnia toimia retken oppaana, vaikka asiantuntemukseni olikin rajoittunut edellisenä päivänä tulostetun luontopolkuesitteen lyhyisiin kohdetietoihin. Yhtä kaikki, päätimme retkeläisten kanssa lähteä talsimaan polkua ja tutustumaan alueeseen. Polku johdatti meitä kuivien mäntykankaiden ja hienojen rehevien lehtoalueiden läpi, kunnes erään laakson pohjalla meitä odotti minuun suuren vaikutuksen tehnyt tervaleppien ravitsema kotkansiipilehto. Paikassa oli jotain taianomaista tunnelmaa ja olisi sopinut mielestäni minkä tahansa satukirjan kannen kuvitukseksi. Laajasalon ja Tammisalon kainalossa sijaitseva Vartiosaari on monelle helsinkiläiselle tuttu kesänvietto- ja retkeilypaikka. Saaren uskotaan saaneen nimensä viikinkien aikaisista vartiotulista, joilla varoitettiin mantereen asukkaita mereltä tulevista vihollisista. Hyvien merinäköalapaikkojen vuoksi Vartiosaari on merkittävä myös maisemallisena kohteena. Saaren keskiosan niittyalueet muistuttavat meitä vielä 1970- luvulla harjoitetusta pienimuotoisesta maanviljelystä. Helsingin kaupungin lähes kokonaan omistaman saaren rantaviiva on täynnään vanhaa huvilakulttuuria, ja kuuluu valtakunnallisesti merkittäviin rakennettuihin kulttuuriympäristöihin. Kaupunki on vuokrannut huviloita ja torppia yhdistysten ja yhteisöjen käyttöön jo pitkään, ja löytyypä saaresta myös muutamia ympärivuotisia asukkaita. Luonnoltaan ja kasvillisuudeltaan Vartiosaari tarjoaa hyvin laajan kirjon biotooppeja, kaikkea karuista silokivikallioista reheviin lehtoihin. Vanhat puutarhakasvit täydentävät lajikirjoa. Metsäalueet ovat yhtenäisiä, puusto paikoittain hyvinkin ikääntynyttä, lahopuuta ja kääpiä on runsaasti alle 10 km päässä ydinkeskustasta! Joukossa on myös luontoarvoiltaan erityisen arvokkaita kohteita, erityisesti saaren eteläosan Suomen ainoan rantaruttojuuren esiintymän luonnonsuojelualue. Lepakkoalueena Vartiosaari on Helsingin parhaimmistoa (arvoluokan 1 kohde), mikä selittyy saaren rauhallisuudella ja vanhojen rakennusten määrällä. Ainutlaatuisen saaren tulevaisuus ei kuitenkaan ole turvattu, sillä voimassa olevassa yleiskaavassa se on merkitty selvitysalueeksi. Kaupunki selvittää paraikaa tulisiko saarta kehittää tulevaisuudessa virkistys- vai asuinalueena. Kummassakin vaihtoehdossa on todennäköisesti mukana siltayhteys Laajasalosta Vartiosaareen, mahdollisesti jopa Ramsinniemeen saakka. Kaavoittajat tulevat aikanaan esittelemään useita kehittämisvaihtoehtoja; yhden virkistysalueena kehittämiselle ja kolme asuntorakentamiselle. Kevyimmillään saarta kehitettäisiin virkistysalueena, mikä voisi merkitä esimerkiksi yleisölle varattuja uimapaikkoja ja parempia puitteita veneliikenteelle. Alueen luonnolle ja kulttuurimiljöölle selkeästi huonoin, ja toisaalta kaupungille kallein, vaihtoehto olisi raskas asuinrakentaminen ja siltayhteyden rakentaminen henkilöautoliikenteelle. Asuinrakentaminenhan vaatii myös tarvittavan infrastruktuurin, kuten katujen, viemäröinnin sekä sähkölinjojen rakentamista. Minkälaista rakentamista saareen sitten tulisi? Haluaisiko kaupunki kilpailla Espoon Suvisaariston kanssa varakkaammista veronmaksajista kaavoittamalla ällistyttävän hienoja huvilatontteja, vai käytettäisiinkö pinta-ala mahdollisimman tehokkaasti rakentamalla korkeita kerrostaloja? Tulisiko uusia asukkaita 800 vai 8000? Itse kannatan suunnitteluvaihtoehtona sellaista, missä Vartiosaarta kehitettäisiin virkistysalueena, mutta ilman siltayhteyksiä. Laajasalon ja Vartiosaaren väliä kulkisi Santahaminan tapaan pieni henkilölautta, mikä tekisi Vartiosaarielämyksestä moniulotteisemman. Jokin vähällä käytöllä oleva kaupungin huvila voitaisiin kunnostaa kahvilaksi ja infopisteeksi. Lisääntyvän virkistyskäytön aiheuttamaa kulumista minimoitaisiin kehittämällä edelleen jo olemassa olevia hyviä luontopolkuja. Juuri saaren koskemattomuus ja rauhallisuus on tehnyt siitä nykypäivänä erittäin harvinaisen vihreän keitaan. Hankala saavutettavuus on suojellut Vartiosaarta ihmiseltä ihmistä varten. Jos sallitte, väittäisin Vartiosaaren kulttuurihistoriallisten arvojen olevan lähes lännempänä sijaitsevan Seurasaaren veroisia. Luontoarvoiltaan Seurasaari jää kuitenkin kauas Vartiosaaren taakse. Siksi kysynkin, kannattaisitko sinä asuntorakentamista ja autoliikennettä Seurasaareen? Niinpä, en minäkään. Vartiosaaren rantaruttojuurikasvusto (Petasiters spurius) on lajin ainoa esiintymä Suomessa. Kivinokan alueen tulevaisuus hahmottuu vuoden 2012 loppuun mennessä Kivinokka on kulttuurihistoriallisilta ja luontoarvoiltaan arvokas virkistysja lomanviettoalue Herttoniemessä. Alueella sijaitsee Kulosaaren kartano ja Herttoniemen siirtolapuutarha mukaan luettuna yli 600 rakennusta. Koillisosassa sijaitseva vanha kallioinen metsäalue kuuluu Etelä-Helsingin lajistollisesti arvokkaimpiin vanhoihin kuusivaltaisiin metsiin, varsinkin kääpälajiston osuus on merkittävä. Kivinokka rajoittuu myös osin Vanhankaupunginlahden Naturaalueeseen ja IBA-lintujensuojelualueeseen. Kaupunkisuunnitteluvirasto on aloittanut Kivinokan alueen osayleiskaavan suunnittelun. Kaupunkisuunnittelulautakunta tulee valitsemaan vuoden 2012 lopussa, tullaanko Kivinokkaa suunnittelemaan virkistys- vai asuinalueena. Kivinokka-projektisivujen kautta kaikilla on mahdollisuus ottaa suunnitteluun kantaa vaikka kertomalla mielipiteensä kumpaan suuntaan aluetta tulisi kehittää. Suurin osa sivuille jätetyistä mielipiteistä puolustaa Kivinokan säilyttämistä tai vähäistä kehittämistä virkistysalueena. Kaupunki on toisaalta myöntänyt alueen mökkiläisten vuokrasopimuksille jatkoa ainakin vuoden 2021 alkuun saakka, mikä tulee joka tapauksessa siirtämään mahdollisen asuinrakentamisen käynnistymistä pitkälle tulevaisuuteen. Kivinokka-projektisivujen osoite: http://ksv.hel.fi/projektisivu/kivinokka/kivinokka
10 Helsingin luonnonsuojeluyhdistyksen jäsenlehti 2012 Helsy vierailee: Eat & Joy Maatilatori, Kluuvin kauppahalli Takiaisen toimitus vieraili Kluuvin nykyaikaisessa kauppahallissa. Eat & Joy yllätti positiivisesti. Makuelämysten lisäksi muutkin aistit saivat kyytiä. myös hävikki on tavallista suurempaa. Eat & Joyssä tätä heikkoutta kompensoidaan käyttämällä torin tuoretuotteita paikan kahvilassa, Maitobaari Muuuussa. Seuraavaksi pääsimme tutustumaan torin lihatiskiin, jossa Håkan esitteli muiden muassa kyyttölehmää, ahvenanmaalaista karitsaa, Herefordrodun pihvilihaa ja Benjamin-lihatilan vapaasti liikkumaan pääsevää possua. Kyyttölehmän lihan tapaista et todennäköisesti ole ennen maistanut. Vapaasti metsässä liikkuvan lehmän lihassa saattaa maistaa jopa lehmien metsästä löytämän ravinnon menun. Kalatiskin Katerina maistatti meillä paikan päällä leppäuunissa savustettua nieriää sekä siikaa, vieläpä tyrni- ja mustaherukkagraavattuna. Emme voineet muuta kuin laittaa silmät kiinni ja nauttia hitaasti täydellisestä mausta. Kalatiskin tuotteiden tuoreudesta ja ekologisuudesta voi varmistua heti, sillä kalastuspäivät ja - paikat löytyvät selkeästi taululta. Leipäpiste toimiikin kuulemma välillä kohtauspaikkana, kun asiakkaat vapautuvat kertomaan lapsuutensa leipomuksiin liittyviä tarinoita. Leipien vahva ja täyteläinen maku poikkeaa täysin teolliseen hiivaan leivotuista tuotteista. Kahvila tekee torin raaka-aineista herkkuja Saamamme maku- ja tietämyspyörityksen jälkeen istuimme uupuneina alas Maitobaari Muuuun tuvanpöytiin ja saimme vielä maistaa savikulhoissa tarjoiltavaa kaalikeittoa, luomusmetanan kera tietysti. Kauniisti pyytämällä saimme kaalikeiton reseptin jaettavaksi myös Takiaisen lukijoille, olkaa hyvät! Jälkiruoaksi meille maistatettiin käsintehtyjä mansikka- ja vadelmasorbetteja sekä luomuvuohenmaitovaniljaa. Jäätelöistä jokainen oli erinomaista, mutta suosikit jakautuivat tasaisesti toimitustiimin jäsenten kesken. Vihanneskellarin kaikki tuotteet ovat luomua. Juureen leivotusta luomuruislimpusta tarjottiin maistiaisia. Takiaisen toimitustiimi, Paula Bagge, ja, päätti tutustua tarkemmin torin tiloihin ja tarjontaan sekä vastata puolestanne seuraaviin kysymyksiin: Lunastaako Eat & Joy väitteensä ympäristöystävällisistä ja eettisesti kestävistä tuotteistaan? Onko paikassa mukava ja kotoisa tehdä ostoksia? Onko tuotteiden hinta-laatusuhde kohdallaan ja onko siellä ylipäänsä varaa asioida? Eat & Joy toivottaa tervetulleeksi jo rullaportaissa, jossa asiakasta tervehtii kaikkialla liikkeessä soiva suomalainen sotienaikainen iskelmämusiikki. Seuraavaksi huomaa, että musiikki ja sisustus on suunniteltu toimimaan yhdessä; kaikessa toistuvat vaaleat sävyt ja materiaaleina vallitsevat puu ja kaakeli. Maalaistunnelmaa luovat myös sinne tänne sijoitetut puiset kiulut ja tynnyrit sekä punotut korit. Tuoksutkin muistuttavat enemmän maatalon keittiötä kuin perusmarkettia. Kenties suunnittelussa on haettu mielikuvia vanhasta, paremmasta ajasta. Silloin leipä vielä maistui leivältä koska se leivottiin käsin tuvassa eikä teollisesti tehtaassa. Eat & Joyn perustajat Aki Arjola, Jari Etelälahti ja Eeropekka Rislakki haluavat kyseenalaistaa käsityksen suomalaisesta ruoasta, jota olemme tottuneet kantamaan hypermarketeista kotiin. Heidän mielestään ostamme sitä liikaa ja liian usein huonolaatuisena. Sisäänkäynnin kohdalla Eat & Joy kiteyttää vierailijalle toimintafilosofiansa suurin sinisin neonkirjaimin: Oikeus puhtaaseen ruokaan. Maatilatorin tuotteiden esillepano säästää ympäristöä Olimme ilmoittaneet tulostamme etukäteen, joten saimme perinpohjaisen opastuksen kaikkiin torin osastoihin. Vihannesosasto oli suunniteltu muistuttamaan vanhanaikaista perunakellaria. Kellarin viileydessä maltoimme rauhassa tutkia perunoita, kasviksia ja juureksia, jotka olivat kaikki luomu- tai biodynaamisesti tuotettuja ja kurkkuja lukuun ottamatta vailla muovikääreitä. Härkäpavutkin sai poimia suoraan säkistä, jolloin niitä saattoi ostaa juuri niin paljon kuin mieli. Kun miettii, kuinka paljon pakkausmateriaaleja heitetään päivittäin sekajätteeseen ja kuinka paljon energiaa ja luonnonvaroja niiden valmistamiseen kuluu, alkaa luonnonystävä arvostaa mahdollisuutta ostaa päivittäiset elintarvikkeensa ilman käärettä tai ennalta päätettyä pakkauskokoa. Sama säästäväisyyden ajatus toistui myös jyväjauhomossa. Täällä saattoi halutessaan jauhattaa jauhot vaikkapa emmervehnästä, ja karkeudenkin sai päättää itse. Luonnonmukaisesti tuotettujen ja ilman suojakaasupakkausta myytävät tuotteet pilaantuvat helpommin, joten Marjagraavatut siiat näyttävät ja maistuvat herkullisilta. Juustotiskin antimia meille tarjoili Katja. Pienjuustoloiden tuotteet saivat makuhermomme ylikierroksille ja kehtauskynnyksemme rajoilla pyysimme lisää: Saisiko vielä tuosta pienen maistiaisen? Ja tuosta? Ehkä pieni siivu tuostakin? Leipomopuolen ylpeys, koivuhaloilla lämpiävä valtava kiviarinaleivinuuni, on nähtävyys itsessään, mutta tuotteillaan se vasta lunastaakin paikkansa. Tuula johdatti meidät juureen leivottujen patonkien, luomutäysvilja- ja ruisleipien, lapinrieskojen ja pullien maailmaan. Leivät ovat kertoman mukaan saaneet vanhempaa ja nuorempaakin polvea edustavat asiakkaat muistojensa valtaan. Helsy suosittelee? Lopuksi kokosimme yhteen ajatuksemme torista ja sen tuotteista: perunakellarissa oli aidon kellarin tuntua, luomu- ja lähiruokatietoutta on saatavilla joka puolella liikettä kysymättäkin, kaikki vaikuttaa loppuun asti mietityltä ja erittäin laadukkaalta. Toimitustiimi jäi kuitenkin miettimään, onko tori liian kallis tavallisen kuluttajan kukkarolle? Minkälaiselle kuluttajalle liike on oikeastaan suunniteltu? Halpa ostospaikka Eat & Joy ei ole eikä välttämättä sovi kaupaksi, josta viisihenkinen perhe ostaa viikon ruoat. Toisaalta pitää muistaa, että kaikkien liikkeen tuotteiden takaa löytyy sama filosofia: parasta laatua, suoraan pientiloilta ja pientilallisia tukien. Torilta saa ehdottoman ympäristöystävällisesti ja eettisesti, eli kestävän kehityksen mukaan tuotettua luomu- ja lähiruokaa, ilman kompromisseja. Lähituotettua trendikkäämpää ilmiötä on keväällä 2012 vaikea löytää. Näistä syistä toimitustiimi näyttää peukkua Eat & Joyn tuotteille. Tori toimii etenkin hemmottelutarkoituksessa tuomaan luksusta tavalliseen arkiruokaan. Nähtäväksi jää, pysyvätkö Eat&Joyn edustamat arvot varakkaiden kaupunkilaisten harrastuksena, vai onnistuuko Kluuvin kauppahalli pientilallisten uutena tulemisena? http://www.eatandjoy.fi Kluuvin kasviskaalikeitto 4:lle 1 luomusipuli 2 luomuvalkosipulin kynttä 1 pieni luomukaali (n. 500 g) maun mukaan Kairoon Herkkuhapankaalia 1-2 luomuporkkanaa 1-2 luomuperunaa pari luomumaa-artisokkaa luomuvoita vettä 400 g luomutomaattimurskaa pari oksaa tuoretta timjamia muutama kokonainen maustepippuri ja laakerinlehti 2 rkl Sysmän luomukasvisliemijauhetta mustapippuria myllystä merisuolaa hunajaa valkoviinietikkaa tarjoiluun: Armas smetanaa Esikäsittele vihannekset: Kuori ja pilko sipuli, valkosipuli, kaali, porkkana ja maa-artisokat suun mukaisiksi paloiksi. Freesaa sipuleita voissa kattilassa muutama minuutti, lisää muut kasvikset ja jatka vielä freesaamista. Lisää sekaan tomaattimurska ja vettä, jotta kasvikset peittyvät. Riivi sekaan timjamin lehtiä ja mausta maustepippureilla, laakerinlehdillä ja kasvisliemijauheella. Anna kiehua hiljalleen, mitä pidempään, sen parempi. Hio lopuksi maut kohdilleen mustapippurilla, suolalla, hunajalla ja etikalla. Tarjoile smetanan kera.
Helsingin luonnonsuojeluyhdistyksen jäsenlehti 2012 11 Mats Ittonen Ett år i Helsingfors natur Jag älskar Helsingfors. Stadens fyra årstider visar sig lika mångsidiga som de gör i öde natur, om inte även mångsidigare. I staden följs årstidernas rytm inte bara av träden och fåglarna, utan också av människosamhället som en del av stadsnaturen. Då jag skriver detta är det februari, 4 C och rikligt med snö på marken. Bara gator syns endast fläckvis, förutom vid den uppvärmda (vilken idioti!) Alexandersgatan. Vinterlandskapet är vackert, speciellt då man går lite utanför stadscentrum och ut i stadsnaturen. Snödrivorna är överallt och skidspåren korsar kaninspåren. Till vinterns landskap hör de många julljusen, som piggar upp en del människor i mörkret, men som av andra kan ses som störande ljusförorening. Typiskt för vintern är det stora behovet av energi för uppvärmning. Luftkvaliteten försämras lätt i och med inversionsfenomenet. Trots det varma decembervädret har vi igen fått en snöig vinter. En av de bästa sidorna med snötäcket är att det effektivt dämpar biltrafikens buller, som vid slutet av hösten blivit nästan outhärdligt i och med bilarnas dubbdäck. Så småningom kommer våren blomstrande och Helsys utfärdsprogram med t.ex. fågel- och växtutfärder kommer igång. För en stadsbo för våren med sig blandade känslor. Den härliga vintern är över, vi får slaskväder och framför allt en hel del damm som följd av hela vinterns sandande av vägar. Men visst är det otroligt skönt att för första gången på våren cykla eller löpa utan jacka, mössa och handskar! Efter valborg kommer igen den eviga diskussionen om nedskräpande av staden upp. Sommaren ändrar stadsnaturen i hög grad. En hel del turister ersätter alla de trötta stadsbor som åkt ut till landet. Stugboendet är ett intressant fenomen, då dess miljöpåverkan känns väldigt tabubelagt. De flesta torde förstå hur fullständigt ohållbart det är att folk har flera hem, mellan vilka det pendlas med personbil. Stugboendet är ändå en så viktig del av vår kultur att det sällan ifrågasätts. Någon orsak finns det säkert till att så många vill åka ut till stugan. En av dem är säkert att vår stad inte är perfekt. Kanske fler skulle trivas här hela året om vi hade mer stadsnatur. Även detta år arbetar Helsy för att göra vår hemstad allt trivsammare. På sommaren är fågelflytten över och många blommor har blommat slut, men ändå tycks naturen vara som bäst. Simstränderna och parkerna blomstrar av glada sommarmänniskor. Men även i Helsingfors hotas simstränderna av blågröna alger och vattenkvaliteten vid stadens simstränder är bland de nyheter som intresserar stadsbor mest. Dessa ämnen är i speciellt fokus detta år i och med naturskyddsförbundets temaår för vattenskydd. Redan i juli börjar reklamerna inför skolstarten komma fram. Människor börjar förbereda sig för den mörka hösten. Långa höstkvällar är bland de mest stämningsfulla tidpunkterna att uppleva naturen, vilket man kan göra bl.a. på Helsys fladdermusutflykter. På hösten börjar den samhälleliga diskussionen allt mer präglas av kommunalvalet i oktober. I oktober kommer också, absurdt nog, julljusen och reklamerna igen. Snart anländer vintern, och igen kan folk börja undra om det blir en vit jul eller inte. Och hela året har klimatdiskussionen hoppat åt olika håll enligt den aktuella väderleken. Men kanske vi i Helsy ändå vid slutet av året har åstadkommit en liten förbättring av miljömedvetenheten i Helsingfors. Jag väntar med spänning på kommunalvalet! Mats Ittonen Kirveet kuntoon Torpalla Talosaaren Torpalle saatiin syksyllä 2011 lahjoituksena oikea vanhan ajan tahko. Se on ainoa oikea väline pahasti tylsyneiden, ja varsinkin koloutuneiden kirveiden teroittamiseen. Liippakivi on siihen työhön tehoton, ja smirgeli pilaa kirveen terän. Toki tahkolla saa kuntoon myös puukot, viikatteet ja muut sileät teräaseet. Tahko kuului ennen, ja kuuluu paljolti vieläkin jokaisen maatalon perustyökaluihin, mutta kaupunkilaisen ulottuvilta ne ovat kadonneet. Siksi tahkon saamista Torpalle, ja sitä myöten kaikkien jäsenten käyttöön pidettiin tärkeänä. Tahko sijoitettiin Torpan takapihalle, puuliiterin eteen, jossa se on kesäkaudella kaikkien vapaasti käytettävissä. Hiomisessa tarvittavaa vettä yleensä riittää Torpan nurkilla seisovissa sinisissä sadevesitynnyreissä. Jos ne ovat tyhjentyneet, vettä saa kaivosta. Östersundomin Talosaaren ulkoilualueella olevalle Torpan pääsee ulkoilureittejä pitkin, kävelemällä tai pyörällä sekä Mellunmäen, että Vuosaaren suunnasta. Linja-autolla pääsee kahden kilometrin päähän Torpasta. Bussi 93 tuo Porvoontietä Talosaaren tiehaaraan, ja arkisin bussi 91K kulkee siitä eteenpäin, Ribbingön tiehaaraan. Mikko Niskasaari Mikko Niskasaari Tahkoa koekäytettiin lokakuussa 2011, kun se oli nostettu paikalleen. Teroitusvuorossa Lauri Lounasheimo, vettä kaataa Olli Ikonen, kahvan varressa Tapio Sinisalmi. Nyt tahkoamista helpottaa alapuolella oleva vesikouru. Kaksi henkilöä työhön kuitenkin tarvitaan.