YHTEENVETO LAUSUNNOISTA

9 1(23) 30.7.2013 MMM016:00/2013 Luonnos hallituksen esitykseksi laiksi metsänhoitoyhdistyksistä annetun lain muuttamisesta YHTEENVETO LAUSUNNOISTA 1. Tausta Maa- ja metsätalousministeriössä on valmisteltu työryhmäehdotuksen ja siitä sidosryhmäkuulemisessa esitettyjen kannanottojen pohjalta virkatyönä luonnos hallituksen esitykseksi laiksi metsänhoitoyhdistyksistä annetun lain muuttamisesta. Esityksen tarkoituksena on edistää metsätalouselinkeinon kilpailukykyä ja kannattavuutta sekä lisätä metsänomistajien valinnanvapautta yhdistystoiminnassa ja edunvalvonnassa. Tarkoituksena on myös luoda tasapuoliset kilpailuedellytykset eri toimijoille metsäpalvelujen tarjonnassa. Metsänhoitoyhdistyksille suoritettavasta lakisääteisestä metsänhoitomaksusta luovuttaisiin, samoin viranomaisen vahvistamista yhdistysten toimialueista. Yhdistykset rahoittaisivat toimintansa jäsenmaksuilla sekä liiketoimintansa tuotoilla. Metsänhoitomaksusta luopumisen myötä metsänhoitoyhdistysten liiketoimintaa koskevat rajoitukset poistettaisiin. Ehdotetut muutokset tulisivat voimaan pääosin 1.1.2015. Metsänhoitoyhdistysten oikeus metsänhoitomaksuihin poistettaisiin kuitenkin jo 1.1.2014 alkaen. Maa- ja metsätalousministeriö pyysi 7.5.2013 alla mainittuja viranomaisia ja yhteisöjä antamaan ehdotuksesta lausuntonsa 18.6.2013 mennessä (x = ei lausuntoa): Oikeusministeriö Valtiovarainministeriö Työ- ja elinkeinoministeriö Verohallinto Kilpailu- ja kuluttajavirasto Maaseutuvirasto Metsähallitus Suomen metsäkeskus Metsäntutkimuslaitos Energiateollisuus ry Eteläisen Suomen yhteismetsät ry (x) Etämetsänomistajien Liitto ry Koneyrittäjien liitto ry Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK ry METO Metsäalan Asiantuntijat ry Metsänhoitajaliitto ry Metsänomistajien liitot Etelä-Suomen metsänomistajaliitto Järvi-Suomen metsänomistajaliitto Länsi-Suomen metsänomistajaliitto Pohjois-Karjalan metsänomistajaliitto (x) Pohjois-Suomen metsänomistajaliitto Rannikon metsänomistajaliitto (x) Åboland (x) Metsäteollisuus ry Suomen Sahat ry Svenska lantbruksproducenternas centralförbund SLC rf Lausunnon antoivat lisäksi Bioenergia ry, Eläkekassa Verso, Metsäalan kuljetusyrittäjät ry, Metsänhoitoyhdistykset Etelä-Pohjanmaa, Ilmajoki, Kihniö-Parkano, Metsäpohjanmaa ja Sodankylä sekä Puu- ja erityisalojen liitto. 2. Yleiset kannanotot ehdotukseen Oikeusministeriö Yhdistysmuoto soveltuu huonosti sellaisen vähäistä suuremman liiketoiminnan harjoittamiseen, johon liittyy taloudellista riskinottoa ja joka edellyttää yhdistyksen ja sen jäsenten intressien yhteensovittamista. Jos metsänhoitoyhdistys voisi nykyistä olennaisesti laajemmin harjoittaa puukaupallista toimintaa omaan lukuunsa, jatkovalmistelussa tulisi huolehtia siitä, että erilaiset intressiristiriitatilanteet ja metsänhoitoyhdistyksen liiketoimintaan liittyvä riski eivät muodostu suo-

2(23) raan metsänhoitoyhdistyslain perusteella merkittävämmäksi kuin muussa yhteisömuodossa harjoitetussa puukaupallisessa palvelu- ja hankintatoiminnassa. Tähän asti metsänomistajat ovat voineet olettaa, että metsänhoitoyhdistys toimii vain heidän intressissään ja rajoitetulla riskillä. Vastaavasti metsänhoitoyhdistysten sopimuskumppanit kuten metsurit ja metsäkoneurakoitsijat ovat olettaneet, että metsänhoitoyhdistysten riskinottoa on rajattu ja että metsänhoitoyhdistykseen ei liity erityistä luottotappioriskiä. Metsänhoitoyhdistyslaista ehdotetaan poistettavaksi säännöksiä, joiden perusteella metsänhoitoyhdistystä on voitu pitää julkisoikeudellisena yhdistyksenä (metsänhoitomaksun, automaattisen jäsenyyden, puukaupallisen toiminnan rajoitusten ja vahvistettujen toimialueiden poistaminen). Maa- ja metsätalousministeriön arvioitavaksi viime kädessä kuuluu, jääkö metsänhoitoyhdistyksille sellaisia julkisia tehtäviä, joiden hoitamista varten on ylipäänsä tarpeen, että laissa säädetään erikseen kyseisistä yhdistyksistä. Valtiovarainministeriö Metsänhoitoyhdistysten toiminnan perusteet ja itse toiminta muuttuisivat ja eri metsänhoitoyhdistysten toiminta erilaistuisi esityksen myötä. Yhdistyksille mahdollistettaisiin myös puukaupallinen markkinatoimijan rooli. Kuitenkin maa- ja metsätalousministeriö on lähtenyt siitä, että metsänhoitoyhdistyksistä säädettäisiin edelleen omalla erillisellä lailla. Esitys ei sisällä riittäviä perusteluja sille, miksi nykyinen laki nimeltäänkin samana tai ylipäätään oma lakitasoinen säädös ko. yhdistyksistä on tarpeen säilyttää siirtymävaiheen jälkeen. Esityksellä on taloudellisia vaikutuksia, mutta niitä ei ole kaikilta osin selvitetty eikä selostettu keskitetysti esityksen vaikutusarviossa. Riittävää ei ole, että vaikutuksia selostetaan vain esimerkiksi voimaantulosäännöksen perusteluissa. Esitysluonnoksessa todetaan, että viranomaisten tulisi opastaa siirtymävaiheessa yhdistyksiä ja metsänomistajia. Epäselväksi jää, mistä viranomaisista on kyse ja miten opastus rahoitetaan. Ilmeisesti ainakin metsäkeskuslakia pitäisi muuttaa samanaikaisesti metsäkeskuksen tehtävien osalta. Taloudelliset vaikutukset tulee selostaa esityksessä ja tarvittaessa huomioida valtion talousarviossa. Vaikuttaa siltä, että kyseessä on niin sanottu budjettilakiesitys, joka tule käsitellä valtioneuvoston raha-asiainvaliokunnassa ennen sen antamista eduskunnalle. Työ- ja elinkeinoministeriö Uudistustyön tavoitteena pitäisi olla uusien palveluyritysten synnyttäminen, metsäpalvelumarkkinoiden monipuolistaminen sekä kilpailun lisääminen, ei nykyisten yhdistysten aseman varmistaminen. Uudistus voi johtaa siihen, että yhdistykset jakavat asiakkaansa ja sopivat toimialueista. Valmistelussa on päädytty siihen, että yksityisoikeudellisten metsänhoitoyhdistysten toiminnasta olisi tarpeellista edelleen säätää yleisen yhdistyslain lisäksi myös erityislailla. Yhdistysten toiminnan ylläpitämistä pidetään tärkeänä hyvän metsänhoidon, häiriöttömän puukaupan ja puun tarjonnan jatkuvuuden turvaamiseksi. Yhdistykset tarjoaisivat jatkossa metsätalouden harjoittamisessa tarvittavia palveluja ja ammattiapua markkinaperusteisesti ja toimisivat siten tasapuolisessa kilpailuasemassa muiden vastaavia palveluja tarjoavien toimijoiden kanssa. Esitetyt muutokset turvaisivat perustelujen mukaan nykyisten metsänhoitoyhdistysten muodostaman verkoston säilymisen ja siten metsänhoitoyhdistysten keskeisen roolin puukaupan toteutumisessa. Muutosehdotusta on siten perusteltu vain hyvin yleisesti tarpeella hallittuun siirtymiseen. Metsänhoitoyhdistysten toimintaan liittyvät kilpailuneutraliteettikysymykset ovat kuitenkin olleet jo pitkään yhdistysten tiedossa, ja ne ovat pystyneet varautumaan toimintakentässä tapahtuviin muutoksiin. Pitkä siirtymäaika takaa jo sinänsä hallitun ja ennakoitavissa olevan siirtymisen. Ehdotuksessa ei sen sijaan ole esitetty yksityiskohtaisia perusteita pysyvälle metsänhoitoyhdistyksiä koskevalle erityislaille, ei myöskään yksilöityjä perusteita ehdotetulle siirtymäajan sääntelylle.

3(23) Verohallinto Verohallinnolla ei ole huomauttamista hallituksen esitysluonnokseen sinänsä. Luonnosteltu lakimuutos vähentäisi Verohallinnon työtä metsänhoitomaksun kannon ja tilittämisen lakattua. Lakimuutos tarkoittaisi kuitenkin metsänhoitoyhdistysten aseman mahdollista muutosta sekä tulo- että arvonlisäverotuksessa. Lisäksi lakiin kaavailtu siirtymäsäännös metsänhoitomaksun kantamisessa ja tilittämisessä vaikeuttaisi nykymuodossaan Verohallinnon tulevien järjestelmämuutosten toteuttamista. Kilpailu- ja kuluttajavirasto Luonnoksessa esitetty uudistus on lähtökohdiltaan ja perusteiltaan selvästi kannatettava erityisesti metsäpalveluiden markkinoiden toimivuuden ja kilpailuneutraliteetin edistämisen näkökulmasta. Luonnokseen sisältyy kuitenkin useita yksityiskohtaisempaa arviointia edellyttäviä seikkoja. Näitä ovat muun muassa uusien metsänhoitoyhdistysten perustamisen kynnys, markkinoiden todennäköisen keskittymisen ja mahdollisten uusien yhteistyöjärjestelyjen puukaupalliset vaikutukset, puukaupallisen toiminnan tarkoituksenmukainen ja kilpailun kannalta neutraali organisaatiomuoto sekä metsänhoitoyhdistyslain, yhdistyslain ja taloudellisen toiminnan suhteen selventäminen. Ilman näiden näkökohtien huolellista arviointia ja huomioon ottamista jatkovalmistelussa esityksen sinänsä myönteiset tavoitteet voivat myöhemmin kääntyä jopa kielteisiksi käytännön vaikutuksiksi. Erityistä huomiota tulee kiinnittää mahdollisuuteen perustaa kokonaan uusia metsänhoitoyhdistyksiä. Ehdotettu metsänhoitoyhdistyksen perustamisen kynnys on kilpailun edistämisen näkökulmasta tarpeettoman korkea, erityisesti pintaalavaatimuksen osalta. Kielteiset vaikutukset ovat mahdollisia metsäpalveluiden markkinoilla, mutta erityisen todennäköisiä ne ovat puukaupallisessa toiminnassa, jossa taloudelliset intressit ovat suuret ja ostajapuoli on keskittynyttä. Maaseutuvirasto (Mavi) Lakimuutos on perusteltu, koska toteutuessaan se vähentää sääntelyä, lisää metsänomistajien valinnanvapautta yhdistystoiminnassa ja luo tasapuoliset kilpailuedellytykset eri toimijoille metsäpalvelujen tarjonnassa. Kuten luonnoksen perusteluissa todetaan, toiminnan pitkäaikaisen sääntelyn jälkeen ja metsätalouden toimintojen muutosten hallitsemiseksi on kuitenkin tarpeen, että metsänhoitoyhdistysten toiminnan joistakin yksityiskohdista säädetään edelleen erityislaissa. Metsähallitus Esityksen tavoitteet ovat kannatettavia. Tasapuolisten kilpailuedellytysten luominen eri toimijoille metsäpalvelujen tarjonnassa on tärkeää. Merkillepantavaa on, että ehdotetut lainsäädäntömuutokset todennäköisesti edistäisivät metsänhoitoyhdistysten fuusioita. Puukaupan toimivuus on turvattava myös pidemmällä aikavälillä. Uudistetun metsänhoitoyhdistyksiä koskevan lainsäädännön todelliset kilpailu- ja markkinavaikutukset selvinnevät muutaman vuoden kuluessa. Näitä vaikutuksia on jatkossa hyvä seurata. Suomen metsäkeskus Metsänhoitoyhdistyslain muutos tulee toteuttaa esitetyssä aikataulussa. Lakiesitysluonnoksessa toteutuvat uudistuksen keskeiset lähtökohdat ja tavoitteet eli tasapuolisen kilpailuasetelman turvaaminen metsäpalvelumarkkinoilla ja metsänomistajan valinnanvapaus. Metsänhoitoyhdistystoimintaa tulee ehdotuksen mukaisesti ohjata yleisen yhdistyslainsäädännön lisäksi erityislainsäädännöllä. Metsänhoitoyhdistykset ovat vahva toimija metsänomistajien neuvonnassa, yksityismetsien metsänhoitotöiden toteutuksessa ja puumarkkinoiden toimivuudessa. Metsänhoitoyhdistyslain kumoaminen ja metsänhoitoyhdistysten toimiminen pelkästään yhdistyslain pohjalta saattaisivat aiheuttaa ennalta arvaamattomia vaikutuksia niin metsänhoitotöiden toteutukseen ja puumarkkinoihinkin erityisesti, kun samanaikaisesti ollaan toteuttamassa metsälakiuudistusta, joka tuo mukanaan paljon uusia toimintamalleja metsien hoitoon. Erityislainsäädännön tarvetta tulee jatkossa arvioida suhteessa metsänhoitoyhdistystoiminnan kehittymiseen.

4(23) Metsäntutkimuslaitos (Metla) Lakiluonnosta tarkasteltaessa herää kysymys, onko tarpeen säätää erillistä lakia metsänhoitoyhdistyksistä vai riittäisikö yhdistyslaki metsänhoitoyhdistyksiä koskevaksi sääntelyksi. Esityksessä todetaan, että metsänhoitoyhdistyksiä koskevan asetuksen säännöksistä valtaosa kumottaisiin tarpeettomina. Kumottavat säännökset koskisivat muun muassa tietojen toimittamista Suomen metsäkeskukselle. Esityksellä on suoria vaikutuksia Metlan tekemään viralliseen metsätilastointiin. Asetuksen nojalla metsänhoitoyhdistykset ovat toimittaneet myös Metlalle tietoja tekemistään ja metsänomistajien tekemistä metsänhoito- ja metsänparannustöistä sekä näiden töiden laskutetuista kustannuksista. Metsänhoitoyhdistysten toimittamat tiedot ovat keskeisessä osassa Metlan virallisessa metsänhoito- ja metsänparannustöiden tilastossa ja siten myös keskeisessä osassa muun muassa Kansallisen metsäohjelman ja alueellisten metsäohjelmien seurannassa. On oletettavaa, että suurin osa metsänhoitoyhdistyksistä ei katso tulevaisuudessa hyötyvänsä näiden tietojen toimittamisesta, joten niiden saaminen ilman velvoitetta ei ole mahdollista. Tiedonantovelvollisuus voitaisiin mahdollisesti järjestää valmisteilla olevan Luonnonvarakeskuksen tilastoviranomaisaseman kautta. Esityksessä tulisi ottaa kantaa siihen, milloin metsänhoitoyhdistysten velvollisuus antaa tietoja päättyy. Muutettu laki tulisi voimaan 1.1.2015, jolloin yhdistyksillä ei olisi enää tiedonantovelvollisuutta. Vuonna 2015 toimittaisiin siis uuden lain puitteissa, mutta kyseisenä vuonna annettavat tiedot koskisivat vuotta 2014. Todennäköisesti vuoden 2013 tiedot vielä saadaan vuonna 2014 ja metsänhoito- ja metsänparannustöiden virallinen tilasto tältä osin pystytään tuottamaan. Vuonna 2015 tilanne on paljon epävarmempi. Bioenergia ry Lakimuutos on kannatettava, vaikka siitä seuraa erilaisia epävarmuuksia ja se merkitsee metsänhoitoyhdistyksille suurta murrosta taloudellisestikin. Ehdotus antaa mahdollisuuksia metsänhoitoyhdistyksille toimia energiapuukaupassa entistä vapaammin, jos ne näin itsenäisesti päättävät. Uusi laki mahdollistaa myös entistä helpommin uusia yhteistyömuotoja yhdessä muiden yhdistysten ja eri yhtiöiden kanssa markkinoitaessa tai myytäessä puuta suurille käyttäjille. Entistä suuremmat vastuut suurille käyttäjille ovat mahdollisia. Puun ostaminen, metsäkoneiden käyttöaste ja metsätyön laatu saattavat lakimuutosten myötä parantua ja puutavaran vaihdot saattavat vilkastua. Suurempi riippuvuus puukaupan rahavirroista antaa myös lisämotiiveja tuoda puuta markkinoille. Eläkekassa Verso Lähes kaikki metsänhoitoyhdistykset kuuluvat Eläke-Tapio-nimiseen lisäeläkejärjestelyyn. Työnantajat ovat velvollisia ja sidottuja järjestelyn säännöissä kuvatun lisäeläketurvan kustantamiseen. Oikeusasteet ovat vahvistaneet Eläke-Tapion sellaiseksi työnantajia velvoittavaksi työsuhteen osaksi, josta työnantaja ei voi yksipuolisesti irtautua. Pieni osa yhdistyksistä on hoitanut vastaavan eläkelupauksen muulla tavalla. Kaikissa aikaisemmissa yksityistämisissä valtio on vastannut julkisen toiminnan aikana syntyneistä lisäeläkekuluista. Olisi perusteltua noudattaa samaa periaatetta myös nyt käynnissä olevassa lakihankkeessa. Tämä olisi myös paras periaate muissa käynnissä olevissa metsäsektorin organisaatioiden yksityistämishankkeissa. Varat vanhoihin eläkevastuisiin tulisi osoittaa valtiolta. Varat voitaisiin luovuttaa vähitellen vuosittain sitä mukaa, kun eläkkeitä maksetaan. Yhteisöjen toimintaedellytyksiä kehitettäessä lainsäädännöllisin keinoin lainsäätäjä viime kädessä kantaa vastuun siitä, että vanhojen lisäeläkevastuiden rahoitus turvataan. Kaikkien metsänhoitoyhdistysten tai muiden yksityistettävien organisaatioiden olemassaolo ei ole varmaa tulevaisuudessa, eivätkä ne voi varmuudella taata eläkkeiden maksua. Eläke- Tapion eläke on monille saajilleen pääasiallinen toimeentulon lähde, eikä sitä voi jättää Suomen kaltaisessa hyvinvointivaltiossa maksamatta. Näiden eläkkeiden turvaava rahoitus on rat-

5(23) kaistava nyt. Lakimuutoksen myötä metsänhoitoyhdistys voisi siirtää pääosan toiminnastaan uuteen perustettavaan yhdistykseen tai palveluyritykseen ja jättää vanhan metsänhoitoyhdistyksen hallinnointi-, paperi- tai muuksi vastaavaksi yhteisöksi, jolle jäisi juridinen vastuu lisäeläkevastuista. Koska tällaisen yhdistyksen palkkasumma putoaisi hyvin pieneksi, sen vuotuinen maksu Eläke-Tapiolle jäisi myös hyvin pieneksi, ja vastuu eläkkeistä siirtyisi käytännössä muille työnantajille. Tämän ilmiön yleistyminen saattaisi kiihdyttää järjestelystä irtautumisia, jolloin Eläke-Tapion tulevien eläkkeiden rahoituspohja heikkenisi edelleen. Energiateollisuus ry Energiateollisuus tukee lakimuutokselle asetettuja tavoitteita. Suomi on sitoutunut lisäämään uusiutuvien energialähteiden määrää 38 prosenttiin. Lisäyksestä valtaosa on metsähaketta, jota syntyy puunkorjuun ja metsänhoidollisten toimien yhteydessä. Metsähakkeen käytön lisääminen vaaditusti edellyttää metsäpalvelumarkkinoiden ja energiapuutavaralajin kehittämistä. Puunhankinnassa toimivien yritysten rooli on energiapuun saannin kannalta tärkeä. Muutoksen yhteydessä on erityisen tärkeä turvata häiriötön puukauppa ja puun tarjonnan jatkuvuus. Etämetsänomistajien Liitto ry Esitetty lakimuutos tarkoittaa metsänhoitoyhdistyksille niiden historian suurinta toiminnallista muutosta. Ei ole itsestään selvää, että yhdistysten osaaminen ja tärkeä merkitys säilyy, kun lakisääteinen metsänhoitoyhdistysjärjestelmä muutetaan markkinaehtoiseksi. Siksi maa- ja metsätalousministeriön tulisi osoittaa metsänhoitoyhdistyksille muutoksen yhteydessä starttirahaa tai starttiprojektia, jolla metsänhoitoyhdistyksien ja Metsänhoitoyhdistysten Palvelu MHYP Oy:n muodostamaa kokonaisuutta ja sen valtakunnallista yhtenäistä markkinointia kehitettäisiin. Koneyrittäjien liitto ry Metsänhoitoyhdistysten tulee keskittyä alkuperäiseen tarkoitukseensa eli metsien hoitoon ja metsänomistajien tarvitsemien palvelujen ja ammattiavun järjestämiseen. Tarkoituksensa toteuttamiseksi metsänhoitoyhdistyksillä ei ole jatkossakaan tarvetta tehdä puukauppaa omaan lukuunsa. Metsänhoitoyhdistyksistä itsestään ei tule lainsäädännöllisin toimin kehittää puukaupallista markkinatoimijaa. Yhdistysmuotoista toimintaa ei ole tarkoitettu liiketoiminnan harjoittamiseen. Puukaupallisia organisaatioita ei tule muodostaa lainsäädännöllä vaan asianomaisten elinkeinonharjoittajien kuten metsänomistajienkin omasta toimesta ja metsänhoitoyhdistystoiminnasta irrallisina. Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK ry (MTK) Epävarmaa on, pystytäänkö lakiehdotuksella säilyttämään esityksen perusteluissa todetut metsänhoitoyhdistysten vahvuudet ja millä tavalla ehdotuksella pystytään vahvistamaan yhdistysten menestyksen jatkuminen siten, että yhdistysten kansantaloudellinen merkitys sekä merkitys metsänomistajien etujen ajajana säilyy vahvana. Lakiesitys mahdollistaa uusien metsänhoitoyhdistysten perustamisen liian helposti, jolloin uudet yhdistykset voivat saada ilman kustannuksia metsänhoitoyhdistyksissä tähän saakka tehdyn brändityön edut ja voivat välttää nykyisille metsänhoitoyhdistyksille kuuluvia vastuita ja velvoitteita. Metsänhoitoyhdistysten eriarvoisuutta osoittaa myös se, että lakiesityksen mukaan uusia metsänhoitoyhdistyksiä voisi perustaa ilman, että ne sitoutuisivat vanhan lain voimassaolon aikana syntyneiden lisäeläkevastuiden rahoitukseen. Valtio on ottanut vastatakseen kaikissa aikaisemmissa valtion organisaatioiden yksityistämisissä julkisen toiminnan aikana syntyneistä lisäeläkekuluista. Metsänhoitoyhdistyslain muutos on verrattavissa valtionlaitosten yksityistämisiin ottaen huomioon, että valtiovarainministeriö ja valtiosääntöoppineet ovat katsoneet metsänhoitomaksun veronluonteiseksi maksuksi sekä valtiontueksi. Olisi perusteltua, että tässäkin muutoksessa valtiovalta kantaisi vastuunsa veronluonteisella maksulla, ts. valtiontuella hoidetun lisäeläkejärjestelmän lisäeläkekulujen rahoituksesta. Vaihtoehtoisesti tulee säätää uusi metsänhoitoyhdistyslaki koskemaan vain nykyisen lain aikana perustettuja metsänhoitoyhdistyksiä ja niiden johdannaisia.

6(23) METO Metsäalan Asiantuntijat ry (METO) Jos metsänhoitoyhdistyslaki on jatkossakin erityislaki, se turvaa osaltaan toiminnan jatkuvuuden ja edesauttaa tuottamaan palveluja metsänomistajille. Erityislain siirtymäsäädökset eivät kuitenkaan saa rajoittaa metsänhoitoyhdistyksen varojen kuten metsänhoitomaksujen ja vararahaston käyttöä kohtuuttomasti. Jos rajoitteet rapauttavat metsänhoitoyhdistyksen palvelu- ja kilpailukyvyn, erityislaki metsänhoitoyhdistyksistä tulisi kumota. Tämän jälkeen toimittaisiin yhdistyslain mukaan. Yksityismetsätalouden eläkejärjestelmään kuuluu Eläke-Tapio, jonka vastuita katetaan palkkasummasta perittävällä maksulla. Eläkkeiden ylläpitoon kuluu tällä hetkellä noin 5 prosenttia metsänhoitoyhdistysten palkkasummasta. Eläke-Tapion vastuu on tiedostettava kaikissa metsänhoitoyhdistyslain muutostilanteissa. Lakimuutoksen mahdollisesti aiheuttama henkilöstön vähentäminen lisäisi lisäeläkemaksun osuutta metsänhoitoyhdistysten maksamasta palkkasummasta niin merkittävästi, että on perusteltua edellyttää lain laatijan eli valtion ottavan vastatakseen eläkevastuista. Metsäalan kuljetusyrittäjät ry Metsäalan kuljetusyrittäjät ry yhtyy Koneyrittäjien liitto ry:n lausuntoon. Metsänhoitajaliitto ry Lakimuutos antaa mahdollisuuden markkinaehtoisen toiminnan merkittävään kasvuun metsäalalla sekä metsäpalvelujen kehittämiseen. Muutos saattaa edistää myös metsäpoliittisten tavoitteiden toteutumista, jos se johtaa metsäpalvelujen tarjonnan kehittymiseen vastaamaan paremmin metsänomistajien markkinalähtöisiin tarpeisiin ja aktivoimaan heitä metsiensä hoidossa ja käytössä. Samalla muutos asettaa metsäpalvelutoimijat aiempaa tasa-arvoisempaan asemaan markkinoilla ja lisää kilpailumahdollisuuksia metsäpalveluissa. Lakimuutoksen vaikutuksia metsäpalvelumarkkinoiden kehittymiseen tulee seurata. Samalla on huolehdittava metsäpoliittisten tavoitteiden saavuttamisen edellytyksistä turvaten myös Suomen metsäkeskuksen julkisen palvelun yksikön resurssit. Metsänhoitoyhdistysten toiminnan uudelleen organisoinnissa tulee huolehtia nykyisten metsänhoitoyhdistysten eläkevastuiden asianmukaisesta käsittelystä etuuden saajien asema turvaten. Niin yhdistysten kuin muiden alan toimijoiden kannalta uudistusten sisällön on oltava riittävän ajoissa tiedossa, jotta niillä on mahdollisuus 2015 alkuun ulottuvan siirtymäajan kuluessa valmistautua uuden kilpailutilanteen vaatimuksiin. Metsänhoitoyhdistys Etelä-Pohjanmaa (MHY Etelä-Pohjanmaa) Lakiluonnoksen valmistelussa ovat olleet edustettuina monet eri tahot. Varsinkin metsäteollisuudella on ollut merkittävä rooli luonnoksen laatimisessa. Metsänomistajien vaikutusmahdollisuudet ovat sen sijaan jääneet sangen vähäisiksi. Ehdotus vaikuttaa merkittävästi metsänhoitoyhdistysten sekä varsinkin perhemetsätalouden harjoittajien toimintamahdollisuuksiin. Eri puolilla maata käytännön olosuhteet kuten puuston kasvu, metsätilojen keskikoko ja puunjalostuslaitosten määrä vaihtelevat paljon. Metsänomistajat maan eri osissa ovat hyvin eriarvoisessa asemassa. Voimassa olevassa laissa nämä seikat on otettu huomioon. Lakiluonnoksen valmistelussa on usein viitattu kilpailutekijöihin. Muilla kilpailevilla toimijoilla ei kuitenkaan ole mitään toimintaa määritteleviä tekijöitä kuten tarkoitus ja tehtävät, vaan ne voivat toimia puhtaasti liiketaloudellisten periaatteiden mukaisesti. Luonnoksen perusteluissa on käsitelty taustatietoja poikkeuksellisella tavalla. Metsänhoitoyhdistykset toki rahoittavat lakisääteiset tehtävänsä metsänhoitomaksuvaroilla. Mittavasta liikevaihdosta huolimatta toiminnan kate on pieni. Näiden tekijöiden vuoksi yhdistyksien varallisuus on varsin vähäistä, etupäässä toimisto-osakkeita tai kiinteistöjä. Metsänhoitomaksuvaroilla tehdään huomattava määrä neuvonta- ja edistämistehtäviä. Maksut eivät ole tuottaneet välitöntä tuloa, vaan tulokset näkyvät

7(23) vasta ajan mittaan. Lakimuutoksen perusteluissa on käytetty syytökseksi viittaavaa ilmaisua, että metsänhoitomaksuvaroilla saatetaan subventoida myös yhdistysten asiakasrahoitteisen toiminnan kustannuksia. Väite ei pidä paikkaansa, ja se on syytä poistaa perusteluista. Perustelujen mukaan metsänhoitomaksusta on vapautettu noin 6 700 metsänomistajaa, joiden omistuksessa on yhteensä noin 36 prosenttia metsänhoitomaksun piiriin kuuluvista metsähehtaareista. Tosiasiassa valtaosan näistä metsähehtaareista omistavat valtio, isot metsäteollisuusyhtiöt ja niiden kiinteistöyhtiöt, jotka eivät ole koskaan olleet metsänhoitoyhdistyksien jäseniä eivätkä ole maksaneet metsänhoitomaksua. Metsänhoitoyhdistysten toimihenkilöiden määrä tulee mahdollisen lakiuudistuksen myötä vähenemään vähintään kolmanneksella eli noin 350 henkilöllä. Esitetyt toimenpiteet tulisivat näennäisen lisääntyneen kilpailun kustannuksella alentamaan metsänhoitotöiden laatua, lisäämään alan työttömyyttä ja kasvattamaan harmaan talouden osuutta yhteiskunnassa. Kilpailua metsäpalveluiden alalla on jo tällä hetkellä, joten mitään positiivista vaikutusta lakiluonnoksen mukaisilla toimenpiteillä ei tulisi olemaan. Jos siirtymäsäännöksiä ei muuteta kohtuullisiksi, nykyinen erityislaki metsähoitoyhdistyksistä tulee kumota ja säätää vararahastovarojen siirtämisestä tarvittaessa yhdistyksen toimintaan. Taseiden säilyminen sekä metsänomistajien jäsenyyksien jatkuminen yhdistyksissä antavat metsänhoitoyhdistyksille hyvän pohjan edistää maamme metsien käyttöä tulevaisuudessa. Metsänhoitoyhdistys Ilmajoki (MHY Ilmajoki) Metsänhoitoyhdistyskenttää on lähdetty uudistamaan, mutta itse metsänomistajat on kokonaan unohdettu. Metsänomistajat ovat hajanainen joukko, ja he ovat oppineet käyttämään metsänhoitoyhdistyksiä etujärjestönään. Jäsenistö on pääasiassa yksityisiä perhemetsätalouden harjoittajia. Metsänhoitomaksuvaroilla on vuosittain tehty mittava määrä neuvontaa ja edistämistehtäviä, jotka eivät ole tuottaneet välitöntä tuloa vaan joiden tulokset ovat näkyneet,tai näkyvät vasta aikojen kuluessa. Tulokset tästä ovat olleet niin metsänomistajien kuin eri metsäpalvelutarjoajien hyödynnettävissä. Metsänhoitomaksulla ei ole tuotettu metsänhoitoyhdistyksille kiellettyä kilpailuetua muihin metsäpalvelumarkkinoilla toimiviin verrattuna. Metsänhoitoyhdistysten toiminta on sääntöjen mukaisesti ollut voittoa tavoittelematonta. Kasvavasta liikevaihdosta huolimatta toiminnan kate on ollut pieni. Tästä johtuen yhdistyksien varallisuus on vähäistä, lähinnä toimistokiinteistöjä. Yksi tärkeä metsänhoitomaksuilla katettu osa-alue on metsätalouden varhaiskasvatus, jota on tehty vuosikymmeniä esikoulu- ja ala-asteikäisten tasolta aikuisiin ammattiopiskelijoihin. Metsänhoitoyhdistysten palveluksessa on nykyisin noin 900 toimihenkilöä ja noin 1140 metsuria erikestoisissa työsuhteissa. Kaavaillun lakiuudistuksen myötä työpaikoista katoaisi vähintään kolmannes. Näillä tekijöillä on iso merkitys tulevaisuuden eläkemaksuihin. Metsänhoitoyhdistys Kihniö-Parkano (MHY Kihniö-Parkano) Lakiesitys on heikosti valmisteltu ja perustuu pitkälti ristiriitaisiin olettamuksiin ja väittämiin. Ehdotuksesta näkyy selvästi, että sen kohteena olevista metsänhoitoyhdistyksistä ei ole ollut edustusta. Lain valmistelua tulee jatkaa laajapohjaisemmalla työryhmällä, jossa on edustettuina edustavampi joukko metsänhoitoyhdistysten nimeämiä edustajia. Nyt kaikilla muilla toimijoilla on ollut mahdollisuus vaikuttaa lakiesityksen sisältöön. Esityksessä on vahva usko kilpailun lisääntymiseen, työllisyyden parantumiseen ja laadukkaan metsänhoidon ja metsienkäsittelyn säilymiseen, mikä ei tule toteutumaan. Palveluiden tarjonta pienenee, esitys johtaa 300 metsätoimihenkilön työpaikan katoamiseen ja lisäksi useiden satojen metsätyöntekijöiden työpaikan katoamiseen. Lisäksi metsänhoidon taso kärsii, kustannukset kasvavat ja esimerkiksi Suomen metsäkeskukselta vaaditaan lisäresursseja. Lain perusteluissa ei mainita, millä tavalla metsänhoitomaksuilla nykyisin rahoitettavat tehtävät jatkossa hoidetaan ja kuka ne jatkossa rahoittaa. Ehdotuksen perusteluissa on myös rinnastettu metsänhoitomaksukertymä 27 miljoonaa euroa ja metsänhoitoyhdistysten liiketoiminnan tuo-

8(23) tot 210 miljoonaa euroa. Metsänhoitomaksukertymä on nettotuottoa, kun taas liiketoiminnan tuotoista pitää vähentää siihen kohdistuvat kulut. Metsänhoitoyhdistysten liiketoiminnan voitto on viime vuosina ollut pieni. Keskimäärin metsänhoitomaksusta kertyy 1/3 yhdistysten tuotoista ja 2/3 liiketoiminnan tuotoista, mutta monilla yhdistyksillä metsänhoitomaksu muodostaa yli puolet nettotuloista. Yleisperusteluissa viitataan myös metsänhoitomaksusta vapautettuihin noin 6 700 metsänomistajaan. Nämä vastaavat noin 2 prosenttia kaikista 330 000 metsänomistajasta, ja heille kuuluu noin 36 prosenttia metsänhoitomaksun piiriin kuuluvista metsähehtaareista. 98 prosenttia yksityismetsänomistajista on kuitenkin edelleen metsänhoitoyhdistyksen jäseniä ja heidän pinta-alastaan yli 95 prosenttia yhdistyksen jäsenyyden piirissä. Ehdotuksen perusteluissa mainitaan, että metsänhoitomaksuvaroilla saatetaan subventoida yhdistysten asiakasrahoitteisen toiminnan kustannuksia. Käsitys on virheellinen, koska useina vuosina liiketoiminnan tuotoilla on rahoitettu metsänhoitomaksullista toimintaa. Viittausta voidaan tulkita myös niin, että metsänhoitoyhdistykset olisivat toimineet lain vastaisesti, ja se tulee poistaa lain perusteluista. Lakiesityksessä kaavailtu hallittu siirtyminen uuteen aikaan ja ennakoitavuus eivät tule toteutumaan. Esityksen vaikutus on aivan päinvastainen. Taloudellinen toiminta yksityismetsissä romahtaa ja valtion verotulot supistuvat. Valtion menot kasvavat esim. lisääntyvänä metsäalan työttömyytenä metsätoimihenkilöiden, metsätyöntekijöiden ja yrittäjien keskuudessa. Lakiesityksessä viitataan myös kilpailun lisääntymiseen ja siitä johtuvaan toiminnan tehostumiseen sekä hintatason alentumiseen. Kustannustason lasku on epärealistista, koska liiketoiminnan merkittävä kasvattaminen ei ole mahdollista. Puunkäytön lisääminen seuraavina vuosina ei ole realistista, koska metsäteollisuus paremminkin vähentää kotimaisen puun käyttöä. Metsänhoitotöiden volyymien kasvattaminen ei ole mahdollista, koska metsänhoitotöitä tehdään tälläkin hetkellä määrä, johon työvoima ja metsänomistajien taloudelliset resurssit antavat mahdollisuuden. Lisääntyvä tuottovaatimus tulee nostamaan varsinkin pienten metsätilojen (alle 20 hehtaaria) kustannuksia merkittävästi, koska niillä ei ole mahdollisuutta saavuttaa volyymietuja puukaupassa ja metsänhoitotöissä. Vaikutukset metsänomistajiin ovat merkittäviä. Pohjois- ja Itä-Suomen alueilla ja muilla harvaan asutuilla alueilla sekä pienillä metsätiloilla metsäpalvelut vähenevät merkittävästi ja kustannukset kohoavat. Palveluiden tarjonta ja kustannusten nykytaso säilyvät vain eteläisessä Suomessa ja isoilla metsätiloilla. Jos ehdotusta ei korjata esitetyllä tavalla, on parempi kumota laki metsänhoitoyhdistyksistä kokonaan ja jatkaa toimintaa yhdistyslain mukaisesti. Metsänhoitoyhdistys Metsäpohjanmaa (MHY Metsäpohjanmaa) Ehdotuksen perustelujen mukaan veroluonteisen metsänhoitomaksun on katsottu antavan metsänhoitoyhdistyksille kiellettyä kilpailuetua muihin metsäpalvelumarkkinoilla toimiviin verrattuna. Metsänhoitomaksuvaroilla on tehty vuosittain valvotusti mittava määrä neuvontaa ja edistämistehtäviä, jotka eivät ole tuottaneet välitöntä tuloa vaan joiden tulokset ovat näkyneet, tai näkyvät vasta aikojen kuluessa. Lain mukaan metsänhoitomaksuvaroja saa käyttää vain metsänomistajien metsätalouden kannalta tärkeiden toimenpiteiden edistämiseen. Lakimuutoksen perusteluksi ei voida käyttää syytökseksi tulkittavaa väitettä, että varoilla saatetaan subventoida myös yhdistysten asiakasrahoitteisen toiminnan kustannuksia. Lain mukaan metsänhoitomaksuvarojen käyttö on yhdistysten kirjanpidossa eriytettävä elinkeinotoiminnasta, mutta tätä ei ole perusteluissa pidetty riittävänä keinona varmistaa varojen oikea käyttö. Epäluottamuslause kohdistuu siten myös yhdistyksiä valvovan metsäkeskuksen viranomaistoimintaan. Ehdotuksen perusteluissa on harhaanjohtava maininta, että 36 prosenttia metsänhoitomaksun piiriin kuuluvista metsähehtaareista olisi jo vapautettu maksusta. Ehdotuksessa on syytä tuoda esiin, että valtaosan tästä pinta-alasta omistaa valtio ja isot metsäteollisuusyhtiöt, jotka eivät ole omien tavoitteidensa mukaisesti koskaan olleet metsänhoitoyhdistyksien jäseniä tai maksaneet metsänhoitomaksua. Metsänhoitoyhdistysten toimihenkilöiden määrä, toimistohenkilöstö mukaan lukien, tulee lakiuudistuksen myötä vähenemään vähintään kolmanneksella eli noin 300-400 hengellä. Met-

9(23) sänhoitotöiden hintatason oletetaan alenevan työnjohto- ja valvontatehtäviä vähentämällä, ja siirtämällä työvaltaisten tehtävien työntekijöiden työsuojelu-, palkka- ja sosiaalikulut ulkomaisen yrityksen vastuulle. Yksi merkittävä vastuu metsänhoitoyhdistyksille on Eläke-Tapion lisäeläkejärjestelmä. Vastuu eläkejärjestelmästä säilyy vielä ehkä kaksi-kolmekymmentä vuotta. Näin mittavan lakiuudistuksen yhteydessä on esitettävä, että valtio ottaa vastatakseen kyseiset eläkevastuut, koska jo lakia valmisteltaessa tiedetään sen vaikutukset henkilöstön määrään ja palkkasumman kehitykseen. Jos palkkasumma lakimuutoksen seurauksena alenee esimerkiksi arvioidun kolmanneksen, eläkemaksua joudutaan korottamaan nykyisestä noin 5 prosentista lähes 8 prosenttiin palkkasummasta, jotta eläkevastuu saadaan katettua. Ehdotus mahdollistaa vapautumisen näistä vastuista perustamalla uusi yhdistys nykyisten yhdistyksien jäsenistöstä. Samoin mahdollistuu vastuista vapautuminen yhdistyksen liiketoimintaa yhtiöittämällä. Vastuut siirtyvät näissä tapauksissa järjestelmässä jäljellä oleville. Toiminnan sopeuttamiselle ei lakiesityksessä anneta siirtymäaikaa, toisin kuin esimerkiksi lähes täysin valtion budjettivaroin toimineiden metsäkeskusten lakiuudistuksen yhteydessä tapahtui. Lakiesityksen mukaan lakisääteinen rahoitus suljetaan takautuvasti, mutta yhdistyksiä velvoitetaan jatkamaan nykyistä lakisääteistä toimintaa vielä vuoden 2016 loppuun. Onnistuneen sopeutuksen edellytys olisi todellinen siirtymäkausi. Siirtymäkaudelle ei liene edellytyksiä, koska kaikki asiaan liittyvä tiedotus on korostanut, että metsänhoitomaksu on jo päätetty lopettaa vuoteen 2013. Koska todellista siirtymäkautta ei eri intressiryhmien vaatimuksesta voida saada, on siirtymäsäännösten 1.1.2015 jälkeisistä rajoituksista ja velvoitteista luovuttava. Kun nykyisestä erillislaista muutosesityksen mukaisesti poistetaan kaikki vanhan lain sisältämät oikeudet ja velvoitteet, on tarpeen miettiä, onko syytä säätää erityislakia vai ainoastaan laki metsänhoitoyhdistyslain kumoamisesta. Metsänhoitoyhdistys Sodankylä (MHY Sodankylä) Lausuntopyyntöä ei ole jakelulistan mukaan lähetetty lain kohteena oleville organisaatioille. Metsänhoitoyhdistyksen ylin päättävä elin on metsänhoitoyhdistyksen vaaleilla valittu valtuusto, eivät metsänomistajien liitot. Metsänhoitoyhdistykset ovat lakisääteisiä organisaatioita, jotka ovat vapaaehtoisesti jäseninä metsänomistajaliitoissa. Kaikki metsänhoitoyhdistykset eivät myöskään välttämättä kuulu liittoihin. Tulisi selvittää, onko lausuntopyynnön lähettämisessä toimittu viranomaisia koskevan hallintolain mukaisesti. Etelä-Suomen metsänomistajaliitto (MoL Etelä-Suomi) Lausunnolla oleva laki metsänhoitoyhdistyksistä on tarpeellinen erityislaki. Ehdotuksen perusteluissa ei ole tehty arviota metsänhoitoyhdistystoiminnan muutosten mahdollisista kielteisistä vaikutuksista metsänomistajille ja metsätaloudelle. Nykyään metsänhoitomaksulla tapahtuva neuvonta vähenee selvästi, ja toiminta painottuu metsänhoitoyhdistyksen talouden näkökulmasta järkeviin työmuotoihin. Jatkossa palvellaan jäseniä ja tehdään niitä töitä, jotka ovat metsänhoitoyhdistykselle kannattavia. Osa metsänomistajista putoaa kokonaan pois nykyisen neuvonnan piiristä ja osa metsänhoitoyhdistyksille kannattamattomista palveluista loppuu. Aikaa yleiselle metsätalouden edunvalvonnalle ei ole, koska siitä on vaikea laskuttaa. Ruotsin ja Norjan perhemetsänomistajista vain noin puolet on metsänhoitoyhdistyksiä vastaavien järjestöjen jäseniä, ja Suomessa tulos saattaa olla siirtymäajan jälkeen samanlainen. Järvi-Suomen metsänomistajaliitto (MoL Järvi-Suomi) Metsänhoitoyhdistystoiminta on perustut erillislakiin 60 vuoden ajan, ja toiminnasta on muodostunut keskeinen osa suomalaista metsäklusteria. Metsänhoitoyhdistystoiminta ansaitsee yhteiskunnallisen merkittävyytensä vuoksi myös muuttuvassa tilanteessa oman erityislakinsa. Metsänhoitoyhdistyslain muutokset vaikuttavat merkittävästi yksityismetsätalouden toimintaympäristöön. Uudistukseen liittyy riskejä, jotka voivat huonoimmassa vaihtoehdossa heikentää Suomen yksityismetsien metsänhoitoa, puun tarjontaa sekä puumarkkinoiden toimivuutta. Kun toimintamallia muutetaan nopeasti liiketalouden suuntaan, on vaarana, että keskikokoa pienempien metsätilojen neuvonta ja palvelutarjonta heikkenee. Valtakunnallisesti katsottuna riskinä on myös palvelutarjonnan alueellisen kattavuuden heikkeneminen.

10(23) Länsi-Suomen metsänomistajaliitto (MoL Länsi-Suomi) Lakimuutoksen vaikutus metsäsektoriin ja koko yhteiskuntaan on kokonaisuutena todella suuri. Varomattomasti toteutettuna lakiuudistus heikentää metsäsektorin kilpailukykyä, metsänomistajien palvelua sekä puumarkkinoiden toimivuutta. Lakiluonnos on tuomassa metsänomistajille lisää valinnanvapautta ja kannustaa metsänhoitoyhdistyksiä edelleen toiminnan kehittämiseen. Myönteisistä vaikutuksista huolimatta lakiesitys sisältää huomattavasti ristiriitaisuuksia ja metsänomistajien ja metsäsektorin toimintaedellytyksiä heikentäviä esityksiä. Tästä syystä lakia ei tule säätää esitetyssä muodossa. Lain säätämisen reunaehtoina voidaan pitää sitä, vapautetaanko metsänhoitoyhdistysten perustaminen, lisätäänkö siirtymäaikaa ja varmistetaanko ketjumallin mukainen toiminta. Lisäksi laissa on syytä korostaa, että metsänomistajien edunvalvonta tarvitsee tuekseen vahvan liiketoiminnan metsänhoitoyhdistyksissä. On myös syytä pohtia, mitä lisäarvoa erityislaki tuo verrattuna toimintaan pelkästään yhdistyslain pohjalta. Ehdotuksen perusteluissa muutoksen suuruutta vähätellään. Ehdotuksessa vaikutukset metsänhoitoyhdistysten toimintaan arvioidaan pieniksi, vaikka kyseessä on yksi metsäsektorin suurimmista lakiuudistuksista vuosikymmeniin. Ehdotuksen perusteluissa metsänhoitomaksutulojen vertaaminen liiketoiminnan kokonaistuottoihin on huono, koska liiketoiminnan tuotot vaativat huomattavasti enemmän kuluja. Perusteluissa todetaan, että 36 prosenttia metsänhoitomaksun piiriin kuuluvista hehtaareista olisi vapautettu maksusta. Tekstissä on syytä selventää, millaiset metsänomistajaryhmät ovat vapautettuja, koska lähes kaikki yksityismetsänomistajat maksavat metsänhoitomaksua. Ehdotuksen perusteluista tulee poistaa maininta, jonka mukaan metsänhoitomaksuilla saatetaan subventoida myös yhdistysten asiakasrahoitteisen toiminnan kustannuksia. Väite väheksyy metsänhoitoyhdistysten panostuksia yleiseen metsätalouden edistämiseen. Metsänhoitoyhdistykset käyttävät varsinaiseen toimintaansa vuosittain enemmän varoja kuin metsänhoitomaksukertymä on. Käytännössä liiketoiminnan sekä muilla tuotoilla subventoidaan metsänhoitomaksullista toimintaa. Pohjois-Suomen metsänomistajaliitto (MoL Pohjois-Suomi) Lausunnot on pyydetty suurelta joukolta metsänhoitoyhdistysten liiketoiminnan kanssa kilpailevia tahoja, joiden intressissä ei ole metsänhoitoyhdistystoiminnan jatkuvuus, mutta metsänhoitoyhdistyksiltä itseltään ei ole pyydetty lausuntoa. Pohjois-Suomen erityspiirteenä on metsätalouden oleellisesti muuta Suomea heikompi kannattavuus ja toisaalta Kemera-varojen suuri merkitys metsänhoitotöiden rahoituksessa. Metsänhoitoyhdistystoiminnalla on voitu turvata kattava metsien hyödyntäminen, neuvonta ja metsäpalvelut koko alueen metsänomistajille sekä hyvä metsänhoidon taso myös metsätalouden kannattavuuden äärialueilla. Pohjois-Suomen metsänhoitoyhdistykset ovat ottaneet tavoitteekseen kasvattaa liiketoimintaa niin, että kasvulla ja katteella voitaisiin ylläpitää riittävä palvelutaso pakollisen metsänhoitomaksun poistuessa ja korvautuessa vapaaehtoiseen jäsenyyteen perustuvalla jäsenmaksulla ja laajenevan liiketoiminnan tuotoilla. Tavoitteen saavuttamista vaikeuttaa lyhyeksi jäävä siirtymäaika ja liiketoiminnan kannalta tärkeiden Kemera-varojen mahdollinen väheneminen sekä yksityismetsien puun käytön vähenemisestä johtuvat kaventuneet liiketoimintamahdollisuudet. Metsäteollisuus ry Esitys muodostaa toimivan kokonaisuuden ja uudistaa merkittävällä tavalla metsänhoitoyhdistysten toimintamallia ja roolia tulevaisuudessa. Olennaisin muutos on, että lakiuudistuksella luodaan kaikille toimijoille tasapuolisen kilpailun edellytykset metsäpalvelumarkkinoilla. Muutoksella vauhditetaan metsäpalvelumarkkinoiden kasvua ja palveluiden monipuolistumista. Metsänomistajalla on jatkossa valinnanvapaus ostaa palvelut sieltä, missä palvelujen laatu ja hinta vastaavat parhaiten hänen omia tarpeitaan. Muutos aktivoi palvelujen kehittämiseen ja kustannustehokkaaseen toimintaan. Lakiuudistus edesauttaa osaltaan metsänomistuksen ke-

11(23) hittämistä ammattimaisempaan suuntaan tulevaisuudessa. Lain siirtymävaiheessa ja sen soveltamisessa siirtymävaiheen jälkeen on tärkeää varmistaa tasapuolinen kilpailuasema eri toimijoiden kesken kaikessa toiminnassa. Esimerkiksi metsävaratietojen tai metsänomistajaa koskevien tietojen saatavuuteen ei tule luoda metsänhoitoyhdistyksille erilaisia käytäntöjä verrattuna muihin toimijoihin. Ehdotus on kannatettava edellyttäen, että se säilytetään luonnoksen mukaisena kokonaisuutena eikä siihen tehdä esitystä heikentäviä muutoksia. On tärkeää, että lain valmistelu etenee ripeästi ja että laki saadaan valmiiksi mahdollisimman nopeasti. Metsänhoitoyhdistyksille muutos on suuri, ja ne tarvitsevat riittävästi aikaa valmistautua ja järjestää toimintansa uuden lain vaatimalla tavalla vuoden 2015 alusta lähtien. Myös muut alan toimijat tarvitsevat ajoissa varmuuden tulevan lainsäädännön sisällöstä sekä aikaa valmistautua uuteen kilpailutilanteeseen ja kehittää palvelujaan. Svenska lantbruksproducenternas centralförbund SLC rf (SLC) Lakiehdotus vastaa yhteiskunnan yleisiä muutoksia ja metsänomistajien muuttuneita tavoitteita. Muutoksilla on kuitenkin suuri vaikutus metsänhoitoyhdistysten toimintaan ja talouteen. Jotta hyvin toimivaa valtakunnallista järjestelmää ei tuhottaisi, valmistelussa on varauduttava muun muassa ehdotettua pidempään siirtymäaikaan. Vastuu Eläke-Tapion lisäeläkejärjestelmästä tulee ottaa muutoksessa erityisesti huomioon. Olisi kohtuullista, että valtio ottaisi kantaakseen muutoksesta aiheutuvat lisäkustannukset, kun eläkemaksujen perusteena olevat yhdistysten maksamat palkkasummat pienenevät. Suomen Sahat ry Metsänhoitoyhdistyksistä annettua lakia on perusteltua muuttaa hallituksen esitysluonnoksen mukaisesti. Uudistus lisää metsänomistajien ja teollisuuden valinnanvapautta ja luo edellytykset teollisuuden ja yhdistysten yhteistyön kehittämiselle. Ehdotuksen perustelujen mukaan suurten metsänhoitoyhdistysten etuina puukaupallisessa toiminnassa pienempiin verrattaessa on puunhankinnan toimitusvarmuus ja neuvotteluvoima. Metsänhoitoyhdistyksillä on kuitenkin jo nykyisin alueellisesti puukaupassa määräävä markkina-asema. Huolta herättääkin se, että puun tarjonta keskittyy ja tarjoajan neuvotteluvoima kasvaa metsänhoitoyhdistysten koon kasvaessa ja niiden keskittyessä entistä enemmän omaan lukuun tehtävään puukauppaan. Puu- ja erityisalojen liitto Lakimuutoksella ei saa vaarantaa metsureitten työllisyyttä vaan mieluummin toiminnan tehostamisella ja uudelleenorganisoinnilla parantaa metsiemme hoidon ja käytön tasoa ja parantaa puun markkinoille tuloa. Lakimuutoksen on myös edistettävä teollisuuden puuhuollon parantumista ja raaka-aineen saantia kilpailukykyiseen hintaan. Tällä on ratkaiseva merkitys metsäteollisuuden toiminnan ja työllistämismahdollisuuksien kannalta. Metsänhoitoyhdistysten tehtävänä tulee olla yhdistysten jäsenten metsien hoito ja neuvonta, mutta ei puukaupallinen toiminta. Puukauppa on erotettava elinkeinonharjoittajien tai metsänomistajien itsenäiseen toimintaan. Sitä ei saisi sisällyttää lainsäädäntöön perustuvana metsänhoitoyhdistyksille, koska yhdistys ei itse voi harjoittaa sellaista liiketoimintaa tai muuta taloudellista toimintaa, jonka edunvalvontaa varten se on perustettu. Ehdotuksessa esitetyt kriteerit uusien metsänhoitoyhdistysten perustamisesta voidaan kyseenalaistaa yhdistymisvapauden näkökulmasta. Olisi myös syytä vakavasti harkita, tarvitaanko erillistä lakia lainkaan vai tulisiko yhdistysten metsänhoitoyhdistysten toimia pelkästään yhdistyslain puitteissa kuten muutkin yhdistykset.

12(23) 3. Pykälä- ja aihekohtaiset kannanotot 1 Metsänhoitoyhdistyksen tarkoitus ja tehtävät Esityksessä tulee olla tieto siitä, millä perusteilla metsäkeskus luovuttaa tietoja metsänhoitoyhdistyksille. Tietoluovutusten tulee olla maksullisia, jos tietoja voidaan ylipäätään luovuttaa. (Valtiovarainministeriö) Metsänhoitoyhdistyksille ei saa jäädä mahdollisuutta hyödyntää sellaisia julkisia tietovarantoja, joihin metsänhoitoyhdistyksillä olisi yksinoikeus. Metsänhoitoyhdistykset eivät myöskään saisi palveluita markkinoidessaan korostaa metsänhoitoyhdistysten lakisääteistä asemaa ja näin saada kilpailuetua markkinoilla. Hallituksen esityksen perusteluissa ei ole juurikaan käsitelty muutosehdotuksen yhteyttä EU:n valtiontukisääntelyyn. Komissiossa on tällä hetkellä vireillä metsänhoitoyhdistyksen asemaa ja rahoitusta koskeva valtiontukikantelu. Maa- ja metsätalousministeriön ja komission aikaisemmin käymän kirjeenvaihdon perusteella kantelun käsittelyn etenemisen kannalta olisi hyödyllistä informoida komissiota muutosehdotuksen kansallisesta etenemisestä sekä tarvittaessa toimittaa komissiolle myös ehdotusluonnos. (Työ- ja elinkeinoministeriö) Metsänhoitoyhdistyksiä on tähän saakka pidetty verotusta toimitettaessa tuloverolain 22 :ssä tarkoitettuina yleishyödyllisinä yhteisöinä, koska ne ovat harjoittaneet lain nojalla metsänhoitomaksuin rahoitettua toimintaa. Yleishyödyllinen yhteisö on tuloverovelvollinen ainoastaan saamastaan elinkeinotoiminnan tulosta sekä tietyiltä osin kiinteistöjensä tuottamasta tulosta tuloverolain 23 :ssä säädetysti. Metsänhoitoyhdistysten veronalaisena toimintana ei ole pidetty metsänhoitomaksun perusteella harjoitettua palveluntarjontaa toiminnan lakisääteisyydestä ja rahoituksen perusteista johtuen. Markkinaperusteisesti kilpailuasetelmassa tapahtuvaa palvelutuotantoa on verotuskäytännössä vakiintuneesti pidetty yleishyödyllisen yhteisön veronalaisena elinkeinotoimintana. Hallituksen esitysluonnoksen perusteella ei pystytä kaikilta osin arvioimaan sitä, millä tavoin ehdotukset vaikuttaisivat metsänhoitoyhdistysten verotukselliseen asemaan. Joka tapauksessa uusimuotoisten metsänhoitoyhdistysten keräämiä jäsenmaksuja ei voida sellaisenaan rinnastaa nykymuotoisten metsänhoitoyhdistysten saamiin metsänhoitomaksuihin. Metsänhoitoyhdistysten markkinaperusteisten palveluiden tuottaminen kilpailutilanteessa on metsänhoitoyhdistysten veronalaista elinkeinotoimintaa, toteutettiin palveluiden tuottaminen millä tavoin ja mille ostajakunnalle tahansa. Tämä on lähtökohtainen edellytys, jotta ehdotetun lakimuutoksen taustalla oleva kilpailuneutraliteettivaatimus toteutuisi. Vaikka metsänhoitoyhdistys olisikin yleishyödyllinen yhteisö, on sen elinkeinotoimintana pidettävä toiminta tuloverotuksessa veronalaista. Verotuksen näkökulmasta olisi selkeintä, jos yhdistykset toteuttaisivat palvelutuotannon sekä jäsenille että ulkopuolisille aina erillisiä palvelumaksuja vastaan ja jäsenmaksulla katettaisiin ainoastaan yhdistysten mahdollisesti harjoittamasta aatteellisesta toiminnasta, kuten edunvalvonnasta koituvat kustannukset. Tämä tukisi myös lakiesityksen tavoitteita avoimesta ja kilpailullisesti neutraalista metsätalouteen liittyvästä palveluiden tuotannosta. Tällöin olisi selkeää, että markkinaehtoisesti jäsenille ja muille myytävät palvelut olisivat yhdistysten elinkeinotoimintaa, mutta yhdistyksiä voitaisiin mahdollisesti pitää yleishyödyllisinä yhteisöinä harjoitetun aatteellisen toiminnan johdosta. Verohallinto pitää hyvänä, että esityksessä on todettu, että metsänhoitoyhdistykset voisivat ja niiden olisi tarkoituksenmukaista järjestää liiketoimintansa yhtiömuodossa. Verotuksen näkökulmasta on useimmiten selkeintä, että yhdistykset harjoittavat itse aatteellista toimintaa kuten edunvalvontaa, ja kaupallista toimintaa kuten palveluiden myyntiä harjoitetaan ainoastaan välillisesti yhdistyksen omistaman osakeyhtiön kautta. (Verohallinto) Laissa säädettävien tehtävien rajaaminen vain metsänhoitoyhdistyksen jäseniin on perusteltua paitsi metsänhoitoyhdistyksen muuttuvan aseman myös metsätiedon käsittelyn näkökulmasta. Metsänhoitoyhdistykselle voitaisiin luovuttaa metsätietoa Suomen metsäkeskuksen metsätietojärjestelmästä metsänhoitoyhdistyksen lakisääteisten tehtävien hoitamiseksi, mutta tietojen luovuttaminen voisi koskea vain yhdistyksen jäseniä, joihin metsänhoitoyhdistyksen lakisääteiset tehtävät kohdistuisivat. Metsäalan muut palveluntarjoajat, joilla ei ole vastaavia laissa säädettyjä tai sen nojalla määrättyjä tehtäviä, eivät olisi metsätiedon saatavuuden suhteen täysin tasavertaisessa asemassa metsänhoitoyhdistysten kanssa. Tasavertaista kilpailuasetelmaa voisi siirtymävaiheessa haitata myös se, että olemassa olevien metsänhoitoyhdistysten jäsenet säilyisivät uuden lain voimaan tullessa yhdistysten jäseninä, elleivät he ilmoittaisi eroavansa jäsenyydestä. Ehdotukseen

13(23) tulisi lisätä säännös siitä, että metsänhoitoyhdistysten lakisääteisten tehtävien perusteella yhdistykselle ei voitaisi luovuttaa metsätietoa Metsäkeskuksen metsävaratietojärjestelmästä. (Suomen metsäkeskus) Tarjotessaan palveluita jäsenmetsänomistajille sekä niille metsänomistajille, jotka eivät ole jäseniä, metsänhoitoyhdistyksillä tulee olla mahdollisuus hinnoitella palvelunsa eri perustein jäsenten ja eijäsenten kesken riippumatta metsänhoitoyhdistyksen markkinaosuudesta. Tällä ehkäistään metsänomistajien vapaamatkustaminen siten, että metsänomistajia edellytettäisiin laskutettavan palveluista samaa hinnoittelua käyttäen riippumatta siitä, onko metsänomistaja metsänhoitoyhdistyksen jäsen. Tämän periaatteen tulee näkyä laista tai sen esitöistä. Metsänhoitoyhdistysten tulee voida harjoittaa laajamittaistakin liiketoimintaa, joka on linjassa 1 :ssä mainittujen metsänhoitoyhdistyksen tehtävien ja tavoitteiden kanssa. Yhdistysten liiketoiminnan tulee voida olla myös senkaltaista toimintaa, joka on rinnastettavissa yhdistyksen suorittamaan edunvalvonta- tai edistämistehtäviin, esimerkiksi puukauppaa. Liiketoiminnan laajuutta ei tule rajoittaa yhdistyslain tai sen tarkoituksen mukaiseen liiketoimintaan. Metsänomistajien tasapuolisuuden sekä toiminnan laadun varmistamiseksi metsänhoitoyhdistyksen muodostavat kiinteän ketjun, jolla on käytössään yhteiset tasalaatuisen palvelut. Metsänhoitoyhdistysten toiminnan jatkuvuuden turvaamiseksi ja lain tarkoituksen toteuttamiseksi laista ja sen perusteluista tulisi näkyä ketjutoiminnan jatkumisen mahdollistaminen. (MTK) Metsien käytön edistämiseksi sekä metsänhoitoyhdistysten toiminnan jatkuvuuden turvaamiseksi lain 1 :ssä tulee säätää, että metsänhoitoyhdistykset muodostavat metsänomistajien sekä metsäsektorin tasapuolisuuden varmistamiseksi kiinteän ketjun, jolla on käytössään yhteiset ja kustannuksiltaan tasalaatuisen palvelut. Lisäksi lain perusteluteksteihin on syytä lisätä, että metsänhoitoyhdistysten tasalaatuiset palvelut, yhteiset puutoimitukset sekä vahva ketjuohjaus edistävät metsänomistajien menestystä. Jos lain seurauksena metsänhoitoyhdistysketjun yhtenäisyys heikkenee ja yhdistysten keskinäinen kilpailu lisääntyy, on kärsijänä koko yhteiskunta. Lain perusteluteksteihin on myös syytä lisätä, että metsänhoitoyhdistykset voivat harjoittaa laajaa liiketoimintaa tukemaan tehtäviensä toteuttamista. Liiketoiminta voi olla vahvasti kytkeytynyttä niihin asioihin, joissa metsänhoitoyhdistys toimii metsänomistajien edunvalvojana. Metsänhoitoyhdistykset muodostavat jo nykyisin muille aloille kaavaillun tuottajatoimialaorganisaation, joka parantaa heikomman osapuolen markkina-asemaa. Jos metsänhoitoyhdistysketjua heikennetään avaamalla yhdistysten perustaminen, menetetään jo aiemmin syntyneen organisaation avulla saavutetut hyödyt. (MoL Länsi-Suomi) Metsänhoitoyhdistysten toimintaa ei tule laissa rajoittaa. Pykälän 2 momentista tulisi siksi poistaa maininta "siten, kuin yhdistyslaissa (503/1989) säädetään". (SLC) 2 Määritelmiä Lain 2 :n metsänomistajaa koskeva määritelmä jäisi voimaan nykyisessä muodossaan. Jakamaton kuolinpesä ei ole ehdotetun 2 :n mukainen tuloverolaissa tarkoitettu yhtymä, yhteisö eikä yhteisetuus, joten kuolinpesä ei olisi metsänomistaja eikä se siis voisi olla metsänhoitoyhdistyksen jäsen. Metsänhoitoyhdistyksen jäseniä olisivat ilmeisesti kuolinpesän osakkaina olevat luonnolliset henkilöt, yhteisöt ym. Kuolinpesän osakkaat olisivat jäsenyyden suhteen eri asemassa kuin verotusyhtymän osakkaat. Kun yhtymässä metsähoitoyhdistyksen jäsenenä voisivat ehdotetun lain 6 :n perusteella olla joko yhtymä tai kaikki yhtymän osakkaat, jakamattomassa kuolinpesässä jäseniä voisivat olla vain kuolinpesän osakkaat. Jakamattomiin kuolinpesiin ei ilmeisesti myöskään sovellettaisi lain 15 :n 1 momentin säännöstä metsänomistajien yhdestä yhteisestä äänestä valtuutettujen vaalissa. (Suomen metsäkeskus) 3 Metsänhoitoyhdistyksen perustaminen ja rekisteröinti Ehdotuksesta ei käy ilmi, mihin ehdotetut metsänhoitoyhdistyksen perustamisen rajoitukset (300 metsänomistajaa, 10 000 hehtaaria) perustuvat ottaen huomioon, että ehdotuksen mukaan kaikki vanhat metsänhoitoyhdistykset eivät mahdollisesti täyttäisi uusille yhdistyksille kaavailtuja edelly-

14(23) tyksiä. Perustuslakivaliokunnan mukaan lailla järjestettyjen yhdistysten autonomiaa ei ole asiallista rajoittaa enempää kuin on niiden lakisääteisten tehtävien kannalta välttämätöntä (PeVL 52/2006 vp, 39/2004 vp.). Ehdotettu rajoitus voisi käytännössä muodostaa alalle pääsyn esteen markkinoilla, joilla metsänhoitoyhdistykset ovat voimassa olevan lain aikana vakiinnuttaneet asemansa. Lain jatkovalmistelun yhteydessä tulisi siten arvioida, edellyttääkö tasapuolisen kilpailuasetelman turvaaminen ja metsänhoitoyhdistysten tarkoituksen ja tehtävien toteuttaminen metsänhoitoyhdistyksen perustamisen rajoittamista ehdotetulla tavalla. Toisaalta ei ole estettä perustaa muuta kuin metsänhoitoyhdistys -nimistä yhdistystä (metsäyhdistys, metsänomistajien yhdistys jne.) taikka yritystä tarjoamaan metsänomistajille samoja palveluita kuin metsänhoitoyhdistykset tarjoavat. (Oikeusministeriö) Esitettyjä varsin korkeita kynnysarvoja voidaan pitää kyseenalaisina yhdistymisvapauden periaatteen näkökulmasta. Myös sanan metsänhoitoyhdistys käytön rajoittaminen erityislainsäädännössä suojaa käytännössä nykyisten metsänhoitoyhdistysten asemaa kuten korkeat kynnysarvotkin. Varsin korkean perustamiskynnyksen, todennäköisen markkinoiden keskittymisen sekä uudenlaisten yhteistyömuotojen kehittymisen yhteisvaikutuksena voi syntyä sellaisia kielteisiä kilpailuvaikutuksia, joita tulisi arvioida esitettyä täsmällisemmin. Ilman riittävän alalle pääsyn varmistamista kielteisiä vaikutuksia voi aiheutua sekä metsäpalveluiden markkinoilla että erityisen todennäköisesti puukaupallisessa toiminnassa, jossa taloudelliset intressit ovat suuret ja ostajapuoli on keskittynyttä. Esitys käytännössä vapauttaa metsänhoitoyhdistykset kaikista toiminnallista rajoitteista myös puukaupan osalta, mutta ei sen sijaan sisällä mitään mekanismia, jonka kautta metsänhoitoyhdistysten toimintaan voitaisiin puuttua. Erityislainsäädännön rooli metsänhoidon ja puukaupan jatkuvuuden, laadukkuuden ja häiriöttömyyden turvaamisessa jää epäselväksi. Myöskään kilpailuoikeuden keinoin ei välttämättä voida puuttua kaikkiin mahdollisesti esille tuleviin ongelmiin. (Kilpailu- ja kuluttajavirasto) Ehdotettu sanamuoto antaa yhdistykselle mahdollisuuden ilmoittaa rekisteröitymisen yhteydessä metsänomistajajäsenen hallinnassa olevan metsämaan koko pinta-alan, vaikka metsänomistaja liittyisi osalla pinta-alaansa johonkin toiseen yhdistykseen. Tällöin sama pinta-ala olisi mukana useassa rekisteröitymisessä. Säännös voitaisiin muotoilla niin, että metsänomistajan liittyessä jäseneksi kahteen tai useampaan eri puolilla maata olevaan metsänhoitoyhdistykseen pinta-ala otetaan huomioon jaettuna ao. yhdistyksille sen mukaan, minkä yhdistyksen vaikutusalueelle hänen metsäalansa järkevän toiminnan kannalta sijoittuu ja jakaantuu. (Mavi) Rekisteröidyn metsänhoitoyhdistyksen nimessä tulee lakiehdotuksen mukaan olla sana metsänhoitoyhdistys tai skogsvårdsförening. Nykyisissä metsänhoitoyhdistyksissä käytetään myös sanaa metsäreviiri ja skogsrevir, jotka tulisi lisätä säännökseen. (Suomen metsäkeskus) Esitetty minimiraja metsänhoitoyhdistyksen jäsenmäärälle ei ole välttämätön, tai minimiraja voisi olla ehdotettua alempi. (Etämetsänomistajien Liitto) Kriteerit uusien metsänhoitoyhdistysten perustamiseksi poikkeavat yhdistyslaista siinä määrin, että rajoitteita voidaan pitää ongelmallisina metsänomistajien perusoikeuksien toteutumisen ja yhdistymisvapauden kannalta. Metsänhoitoyhdistyksen tavoitteena on järjestää palveluita, ei tuottaa niitä, mikä sekään ei puolla perustamisrajoitteita. Säännös on tarpeeton, ja joka tapauksessa riittäväksi määräksi on katsottava vähintään kolme metsänomistajaa. Perustamiseen liittyvä Suomen metsäkeskuksen rooli on toisarvoisen byrokratian lisäämistä ja tosiasiallisesti vain suojaa perusteettomasti nykyisten yhdistysten asemaa ja liiketoimintaa. Metsänomistajilla on edelleen täysi vapaus perustaa puukaupallisia yrityksiä, mutta asiaa ei tule ratkaista metsänhoitoyhdistyslaissa sitä uudistettaessa, vaan toiminta tulee järjestää markkinaehtoisesti sitä haluavien toimesta. (Koneyrittäjien liitto) Lakiesitys mahdollistaa uusien metsänhoitoyhdistysten perustamisen liian helposti, jolloin uudet yhdistykset voivat saada metsänhoitoyhdistyksissä tähän saakka tehdyn brändityön edut ilman kustannuksia ja välttää nykyisille yhdistyksille kuuluvia vastuita. Minimivaatimuksena uusien metsänhoitoyhdistysten perustamiselle tulee olla myös se, että niillä on riittävät taloudelliset resurssit laissa mainitun toiminnan harjoittamiseen. (MTK)

15(23) Laissa tulisi säätää, että vanhan lain aikana rekisteröidyt metsänhoitoyhdistykset säilyisivät edelleen metsänhoitoyhdistyksinä, samoin niiden metsänomistajajäsenyydet siirryttäessä uuden lain mukaisiin yhdistyksiin. Uusia yhdistyksiä metsänhoitoyhdistys-nimellä ei tulisi voida perustaa. (ME- TO) Laissa tulee säätää, että nykyisen lain aikana rekisteröidyt metsänhoitoyhdistykset säilyvät edelleen metsänhoitoyhdistyksinä. Uusia metsänhoitoyhdistyksiä ei enää saisi perustaa metsänhoitoyhdistys nimikkeellä, koska ne saisivat ansiotonta arvonnousua ja hyötyisivät kymmenien vuosien työstä tekemättä itse vastaavaa kehitystyötä. (MHY Etelä-Pohjanmaa) Laissa tulee säätää, että metsänhoitoyhdistys-nimellä voisivat toimia vain ne metsänhoitoyhdistykset, jotka ovat toimineet tai rekisteröityneet nykyisen lain aikana. (MHY Metsäpohjanmaa) Uusille perustettaville yhdistyksille muodostuisi kohtuuttomasti etua siitä, että ne pääsevät suoraan hyötymään metsänhoitoyhdistys -brändistä. Toinen merkittävä seikka on nykyisen metsänhoitoyhdistyskentän kannettavana olevat Eläke-Tapion lisäeläkevastuut. Eläke-Tapion lisäeläkejärjestelmä merkitsee nykyisille metsänhoitoyhdistyksille 5 prosenttia korkeampia henkilöstön sivukuluja. Uudistuvan metsänhoitoyhdistyslain tulee koskea vain niitä yhdistyksiä, jotka on perustettu nyt voimassa oleva metsänhoitoyhdistyslain mukaisesti. Jos tämä ei ole mahdollista, valtion tulee tasavertaisen kilpailuasetelman luomiseksi ottaa kantaakseen Eläke-Tapion lisäeläkejärjestelmästä tuleva ylimääräinen kustannusrasite. Jos uusien metsänhoitoyhdistysten rekisteröinti kuitenkin sallitaan, laissa tulee edellyttää, että jäsenten metsät sijaitsevat maantieteellisesti siten, että palvelujen järjestäminen on käytännössä mahdollista ja uskottavaa. Lisäksi metsänhoitoyhdistyksiltä tulee edellyttää vakinaisen henkilöstön palkkaamista ja velvoitetta osallistua metsänhoitoyhdistysten lisäeläkejärjestelmän rahoitukseen, jos eläkekysymystä ei ole muuten ratkaistu. (MoL Järvi-Suomi) Lakiluonnoksessa ollaan tekemässä koko alan kannalta suuri virhe, kun metsänhoitoyhdistysten perustaminen vapautetaan. Vapauttamista perustellaan esimerkiksi kilpailun parantamisella. Tosiasiassa metsänhoitoyhdistysten perustamisen vapauttaminen saattaa heikentää markkinoiden kilpailullisuutta. Uusien metsänhoitoyhdistysten palveluun ei välttämättä kuuluisi esimerkiksi puukauppojen kilpailuttaminen. Ketjuun kuulumaton metsänhoitoyhdistys saattaisi tehdä puukauppasopimuksen esimerkiksi vain yhden puunostajan kanssa. Tällöin kilpailullisuus väistämättä heikkenisi. Lisäksi metsänomistajat eivät enää voisi yhdistää sanaa metsänhoitoyhdistys ketjussa toimivaan yhdistykseen. Markkinoiden kilpailullisuutta sen sijaan edistää se, että alalle tulee uusia toimijoita. Nämä voivat toimia yritys- tai yhdistyspohjalta. Jos Suomeen syntyy uusia metsäpalveluyhdistyksiä, se lisää kilpailua. Jos näille uusille yhdistyksille annetaan metsänhoitoyhdistysstatus, kilpailullisuus ei parane. On lisäksi syytä muistaa, että nykyisiä metsänhoitoyhdistyksiä sitovat esimerkiksi Eläke-Tapion velvoitteet, joita uusilla metsänhoitoyhdistyksillä ei olisi. Tästä syystä ne saisivat epäreilun kilpailuaseman. Laissa tulisi määritellä metsänhoitoyhdistyksiksi ne metsänhoitoyhdistykset tai niiden yhteenliittymät, jotka ovat toimineet metsänhoitoyhdistyksinä nykyisen lain aikana. Uusilla, perustettavilla yhdistyksillä ei tule olla oikeutta käyttää nimessään sanaa metsänhoitoyhdistys, vaan ne toimisivat yhdistyslain pohjalta. Myös Eläke-Tapion tuomat lisärasitteet olisivat kilpailulainsäädännön näkökulmasta perusteltavissa, jos metsänhoitoyhdistysten perustamista ei vapauteta. Säädettäessä metsänhoitoyhdistyksen rekisteröimisvaatimuksiksi 300 metsänomistajaa ja 10 000 hehtaaria, yhdistys on mahdollista muodostaa hajallaan olevista metsäomistajista ja metsätiloista. Näille ei voida järjestää tarvittavaa ammattiapua yhdistyksen kautta. (MoL Länsi-Suomi) Mahdollisuus uusien metsänhoitoyhdistysten perustamiseen tulisi säilyttää vain nykyisillä metsänhoitoyhdistyksillä. Metsänhoitoyhdistys-nimen käytön vapauttaminen ei ole tarpeen myöskään kilpailullisesta näkökulmasta, koska uusia kilpailevia yrityksiä ja yhdistyksiä voidaan perustaa vapaasti. Jos uusien metsänhoitoyhdistysten perustaminen kuitenkin sallitaan, vaaditun metsäpintaalan tulisi sijaita Metsäkeskuksen yhden alueyksikön alueella. (MoL Pohjois-Suomi) Metsänhoitoyhdistyksen rekisteröimiskriteereihin tulee lisätä, että vaaditun 10 000 hehtaarin alueen on oltava yhtenäinen. Pykälän 3 momenttiin tulee lisätä rekisteröintinimiksi myös metsäreviiri

16(23) ja skogsrevir. Skogsrevir on etelärannikolla luonut itselleen runsaan 80 vuoden aikana nimeä luotettavana toimijana, ja nimi tulee tämän vuoksi suojata. (SLC) 6 Jäsenyys metsänhoitoyhdistyksessä Esityksen mukaan metsänomistajia olisivat kalenterivuoden alussa metsää omistavat, kuten voimassa olevassa laissa. Kalenterivuoden alkuun sidottu aikarajoite tulisi poistaa metsänomistajan määrittelystä, koska yhdistyksen jäsenkelpoisuuden rajoittaminen ensimmäisenä omistusvuonna hankaloittaa tarpeettomasti jäsenhankintaa ja jäsenpalveluiden toteutusta. Jos valtuustovaalien toteuttaminen vaatii mainittua aikarajausta, tulee asian vaatima täsmennys tehdä vaalijärjestykseen. (MoL Järvi-Suomi) 15 Päätöksenteko metsänhoitoyhdistyksessä Ehdotuksen mukaan metsänhoitoyhdistyslain 4 :n erityissäännös jäsenten tasapuolisesta kohtelusta ehdotetaan kumottavaksi sen vuoksi, että metsänhoitomaksusta luopumisen jälkeen riittävää on soveltaa yhdistyslain yleisiä säännöksiä. Yhdistyslaissa ei säädetä jäsenten tasapuolisesta tai yhdenvertaisesta kohtelusta. (Oikeusministeriö) Lainkohdan yksityiskohtaisten perustelujen mukaan tarkoitus olisi antaa säännöksiä yhdistyksen päätöksentekojärjestyksestä yleisesti. Esitysluonnoksen perustelujen mukaan säännökset metsänhoitoyhdistyksen päätöksentekojärjestyksestä annettaisiin edelleen asetuksella. Ehdotettu lakiteksti ja sen yksityiskohtaiset perustelut eivät ole yhdenmukaiset. Perustelujen mukaan metsänhoitoyhdistysten tulisi saada valtuustovaalien järjestämiseksi tarvitsemansa tiedot metsänomistajista Suomen metsäkeskuksen ylläpitämästä rekisteristä. Koska esitysluonnoksessa ei ole tietojen luovuttamisesta kyseisiin tarkoituksiin erityissäännöstä, luovuttaminen perustuisi henkilötietolain, metsätietolain ja julkisuuslain säännöksiin. Ehdotettu menettelytapa on sinänsä mahdollinen. Tällä hetkellä Metsäkeskuksen uuden metsätietojärjestelmän asiakastieto-osaan (Ahjo) ei kuitenkaan ole mahdollista tallettaa tietoa siitä, mihin metsänhoitoyhdistykseen metsänomistaja kuuluu. Tietojen luovuttaminen esitysluonnoksen esittämällä tavalla vaatisi Metsäkeskuksen metsätietojärjestelmän kehittämistä. (Suomen metsäkeskus) Uusien yhdistysten osalta vaatimus hallinnon järjestämisestä yksinomaan valtuustomallin mukaiseksi ei liene tarpeen. (Koneyrittäjien liitto) Metsänhoitoyhdistyksen tulee voida valita yhdistyslakia noudattamalla tarkoituksenmukaisemmaksi katsomansa vaalimenettely, jolla metsänhoitoyhdistyksen valtuustoon valitaan valtuutetut. Tämän vuoksi pykälän 1 momentista tulee poistaa kohdat, jotka koskevat valtuutettujen valitsemista postivaaleilla. (MTK) Metsänhoitoyhdistysten tulisi voida vapaasti päättää omasta hallintomallistaan yhdistyslain puitteissa. Esityksessä mainittu valtuustomalli postiäänestyksineen on raskas eikä ota huomioon yhdistyksen kokoa, rakennetta ja omia erityispiirteitä. Se myös rajoittaa esimerkiksi sähköisten järjestelmien käyttöä ja kehittämistä hallinnon järjestämisessä. (MHY Kihniö-Parkano) Metsänhoitoyhdistyksen tulee voida valita hallintoelimensä yhdistyslakia noudattamalla ja tarkoituksenmukaisemmaksi katsomallaan vaalimenettelyllä. (MoL Etelä-Suomi) Laissa ei ole syytä ottaa kantaa tapaan, jolla metsänhoitoyhdistyksen vaalit tai hallinto järjestetään, vaan asia on syytä jättää yhdistyksen harkittavaksi. (MoL Länsi-Suomi) Luonnoksen perusteluissa korostetaan metsänomistajien päätösvallan lisäämistä. Esityksessä metsänhoitoyhdistyksille ei kuitenkaan anneta mahdollisuutta valita hallintomuotoaan. Metsänhoitoyhdistyksellä tulisi olla mahdollisuus myös jäsenkokouksiin perustuvaan hallintoon. Metsänhoitoyhdistyksellä tulisi olla mahdollisuus itse päättää säännöissään siitä, millä tavoin se järjestää hallintonsa. (MoL Pohjois-Suomi)

17(23) Metsänhoitomaksusta ja metsänhoitoyhdistysten toimialueista luopuminen Metsänhoitomaksun poistamista ei voida korvata sellaisilla uusilla rakenteilla, jotka vaarantavat tasapuolisten kilpailuedellytysten toteutumista. Nykyistä vähennysoikeutta ei voida siirtää jäsenmaksuun, koska se asettaa eri toimijat perusteetta erilaiseen asemaan. Vähennysoikeuden siirtäminen jäsenmaksuun ohjaisi metsänomistajia edelleen yhdistyksen jäseniksi. (Työ- ja elinkeinoministeriö) Metsänhoitoyhdistysten toimintarajoitteet puukaupassa poistuisivat samalla, kun metsänhoitoyhdistysten toimialuerajoitteet poistettaisiin. Koska metsänhoitoyhdistykset eivät ole voittoa tavoittelevia yhteisöjä, niiden puukaupassa saama lisäarvo voidaan siirtää metsänhoitoyhdistysten jäsenille joko kantohinnoissa tai alentamalla jäsenille tarjottavien palvelujen hintaa. (Metsähallitus) Sääntelyn purkaminen parantaa metsänomistajan palvelua useammalla eri tavalla. Pakollisen metsänhoitomaksun poistuminen lisää vaihtoehtoja ja kilpailua metsäpalvelumarkkinoilla, mikä parantaa myös metsänhoitoyhdistysten herkkyyttä reagoida metsänomistajarakenteen muuttumiseen ja palvelujen muuttuvaan kysyntään. Metsänhoitoyhdistysten tiukan aluerajauksen poistaminen on tärkeää, koska metsänomistajan tulisi saada palvelua joustavasti myös asuinpaikkakunnallaan. Aluerajojen poisto antaa myös mahdollisuuden valtakunnalliseen metsänhoitoyhdistykseen ja valtakunnallisen metsänhoitoyhdistyksen jäsenyyteen. Metsänhoitoyhdistyksen vahvempi valtakunnallisuus selventäisi ja parantaisi palvelua erityisesti sille alati kasvavalle metsänomistajajoukolle, joka ei asu lähellä metsätilaansa. Valtakunnallisuudesta ei kuitenkaan ole syytä säätää lailla, vaan tulee luottaa siihen, että yhdistykset markkinavoimien ja asiakaskuntiensa ohjaamina saavat valtakunnalliset palvelunsa kuntoon. On myös tärkeää, etteivät kilpailulait tule asettamaan merkittäviä rajoitteita metsänhoitoyhdistysten valtakunnalliselle yhteistyölle tai valtakunnallisen metsänhoitoyhdistyksen muodostamiselle. (Etämetsänomistajien Liitto) Metsänhoitomaksuoikeus on ollut keskeinen peruste metsänhoitoyhdistysten toimintaa sääntelevälle erityislaille ja velvoittanut metsänhoitoyhdistyksiä edistämään toiminnassaan metsäpoliittisten tavoitteiden toteutumista. Näköpiirissä ei ole sitä korvaavaa panostusta metsäpolitiikan toteuttajien resursseihin. (Metsänhoitajaliitto) Ehdotuksen perusteluissa mainitaan verkostomainen toiminta, mutta ehdotuksessa ei oteta kantaa yhteistoiminnan toivottavuuteen jatkossa. Koska metsänhoitoyhdistysten toimialueita ei erikseen määrätä, saattaa myöhemmässä kilpailulain tulkinnassa tulla tulokseksi, että yhteistoimintaa ja esimerkiksi yhteistä yhtiötä ei hyväksytä. Perusteluissa tulisi todeta, että yhteistoimintaa kaikissa muodoissa pidetään jatkossakin toivottavana ja kehitystä eteenpäin vievänä. (MoL Etelä-Suomi) Metsänhoitomaksun muuttuminen jäsenmaksuksi on kaikkein merkittävin muutos lakiesityksessä. Lakiluonnos esittää erittäin nopeaa siirtymistä metsänhoitomaksusta jäsenmaksuun, vaikka perusteluiden mukaan on varmistettava, että siirtyminen uuteen järjestelmään tapahtuu hallitusti ja että sen vaikutukset ovat ennakoitavissa. Lain perusteluosassa on myös tältä osin ristiriita. Yleisperusteluissa julkistalouden vaikutuksia arvioitaessa on todettu, että jäsenmaksujen taso alenee. Samassa yhteydessä on viitattu myös tutkimustuloksiin, joiden mukaan metsänhoitoyhdistysten jäseninä jatkaisi 2/3 metsänomistajista, ja todettu jäsenmaksujen määrän alenevan. Myöhemmin lain yksityiskohtaisissa perusteluissa siirtymäkautta koskien todetaan kuitenkin virheellisesti, että metsänhoitomaksun poistamisella etukäteen ei olisi yhdistyksille taloudellista merkitystä, koska yhdistys voisi aloittaa jäsenmaksujen keräämisen. Metsänhoitoyhdistysten metsäpoliittinen vaikuttavuus viime vuosikymmeninä on syntynyt erityisesti toiminnan kehittämisen ja metsänhoitoyhdistysten tiiviin yhteistyön kautta. Koko maan kattavan metsäsertifioinnin toteuttaminen metsänhoitoyhdistysten yhteisenä ratkaisuna on erinomainen esimerkki siitä, että metsänhoitoyhdistyksillä tulee olla mahdollisuus myös jatkossa harjoittaa tavanomaista syvempää yhteistyötä. Tämä on välttämätöntä Suomen metsätalouden kilpailukyvyn turvaamiseksi. Metsänhoitoyhdistysten yhteistyön merkitystä ei ole havaittu lain perusteluissa, a sitä koskevat esitykset puuttuvat lakiesityksestä. Laissa tulisi varmistaa metsänhoitoyhdistysten mahdollisuudet tehdä tiivistä toiminnallista yhteistyötä myös uudistuvan lain aikana. (MoL Järvi-Suomi)

18(23) Liiketoiminnan tuottojen ja metsänhoitomaksun vertaaminen on lain perusteluissa harhaanjohtavaa. Mahdollisuudet metsänhoitoyhdistyksen tehtävien hoitamiseen syntyvät liiketoiminnan katteesta, eivät liikevaihdosta. 20 prosentin katteella 210 miljoonan euron tuotto on 41 miljoonaa euroa verrattuna 27 miljoonan euron metsänhoitomaksutuloihin. Metsänhoitomaksun tuotto on näin ollen vähintään 40 prosenttia metsänhoitoyhdistysten yleiskuluista. Ehdotuksen perusteluissa on virhearvio kustannustason laskusta. Todellisuudessa tilanne voi olla päinvastainen, ja palvelujen hintoja joudutaan nostamaan. Kilpailu metsänhoitopalveluissa ei myöskään ole avointa. Kun ostajat kytkevät metsänhoitopalvelut puukauppaan, metsänhoitoyhdistys tai muut palvelujen tarjoajat eivät pääse tarjoamaan kilpailevia palvelujaan. (MoL Pohjois-Suomi) Metsänhoitoyhdistysten liiketoiminta Osakeyhtiöstä ja osuuskunnasta poiketen yhdistyslaissa ei ole varauduttu yhdistyksen liiketoiminnan harjoittamiseen kuuluvan taloudellisen riskin ottoon ja hallinnon järjestämiseen, yhdistyksen liiketoimintaan liittyvien jäsenten intressien yhteensovittamiseen, liiketoimintaan liittyvien yhdistyksen jäsenten ja sivullisten perusteltujen odotusten suojaamiseksi tarvittaviin oikeussuojakeinoihin eikä taloudellisesta toiminnasta raportoimiseen. Yhdistyslaissa ei säädetä yhdistyksen velvollisuudesta laatia toimintakertomus. Metsänhoitoyhdistyksen taloudellista raportointia koskeva sääntely olisi siten toimintakertomuksen osalta mahdollisesti rajatumpaa kuin puukaupallista toimintaa harjoittavassa osakeyhtiössä ja osuuskunnassa. Jatkovalmistelussa tulisi harkita avoimuuden lisäämistä intressiristiriitojen vaikutusten rajoittamiseksi esimerkiksi yhdistyksen toimintakertomusta koskevilla erityissäännöksillä. Jos metsänhoitoyhdistys voisi nykyistä olennaisesti laajemmin harjoittaa puukaupallista toimintaa omaan lukuunsa, jatkovalmistelussa tulisi huolehtia siitä, että edellä mainitut intressiristiriitatilanteet ja metsänhoitoyhdistyksen liiketoimintaan liittyvä riski eivät muodostu suoraan metsänhoitoyhdistyslain perusteella merkittävämmiksi kuin muussa yhteisömuodossa harjoitetussa puukaupallisessa palvelu- ja hankintatoiminnassa. (Oikeusministeriö) Puukaupallisen markkinatoimijan organisaatiomuodoksi ei kovin hyvin sovi yhdistys, varsinkaan lailla säädetty yhdistys. Maa- ja metsätalousministeriö voisi vielä harkita, millä tavoitteilla ja keinoilla metsänhoitoyhdistysten roolia kehitetään jatkossa. Yhdistysmuodossa ei ole otettu huomioon niitä säännöksiä, joita liiketoimintamuodossa toimivalla organisaatiolla tulisi olla (velkojan suoja, toimiva johto, intressiristiriidat jne.). Yhdistyksen tarkoituksen ja toiminnan muutos voivat johtaa yhdistyksen yleishyödyllisyyden uudelleenarviointiin. Mikäli yhdistystä ei pidettäisi jatkossa yleishyödyllisenä yhteisönä, se olisi verovelvollinen kaikesta saamastaan tulostaan yhteisöverokannan mukaan. Esitysluonnoksen sivulla 7 oleva lause jäsenmaksun vähennyskelpoisuudesta tuloverotuksessa tulisi poistaa, sillä jäsenmaksun vähennyskelpoisuus tuloverotuksessa riippuu viime kädessä siitä, voidaanko sen katsoa liittyvän jäsenen tulonhankkimistoimintaan. (Valtiovarainministeriö) Metsänhoitoyhdistykset eivät ehdotusluonnoksen mukaan olisi voittoa tavoittelevia yhteisöjä. Unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan kilpailuoikeudelliseen yrityksen käsitteeseen kuuluvat kaikki taloudellista toimintaa harjoittavat yksiköt riippumatta niiden oikeudellisesta muodosta tai rahoitustavasta. Taloudellista toimintaa on kaikki toiminta, jossa tavaroita ja palveluja tarjotaan tietyillä markkinoilla. Myös voittoa tavoittelemattomat yksiköt voivat harjoittaa taloudellista toimintaa. Yrityksen ja taloudellisen toiminnan käsitteen tulkinta on EU-oikeudessa laaja. Yksikön luokittelu yritykseksi liittyy aina tiettyyn toimintaan; yksikkö, joka harjoittaa sekä taloudellista että eitaloudellista toimintaa, katsotaan yritykseksi ainoastaan taloudellisen toimintansa osalta. Läpinäkyvyyden turvaamiseksi ja ristiinsubvention ehkäisemiseksi taloudellinen ja ei-taloudellinen toiminta olisi eroteltava toisistaan myös kirjanpidollisesti. Ratkaisevaa on siis aina toiminnan luonteen arviointi, joka on tehtävä tapauskohtaisesti. Rajanvetotilanteissa painoarvoa on annettu sille, harjoitetaanko vastaavaa toimintaa markkinoilla yksityisten toimesta. Edellä mainitulla on merkitystä, jos metsänhoitoyhdistysten taloudellista toimintaa tuetaan jatkossa julkisista varoista tai niiden toiminta tulisi muuten arvioitavaksi kilpailulainsäädännön perusteella. (Työ- ja elinkeinoministeriö) Ongelmallisena voidaan pitää erityisesti sitä, että metsänhoitoyhdistykset voisivat harjoittaa puukauppaa omaan lukuunsa yhdistysmuodossa. Yhdistyslakia koskevan hallituksen esityksen

19(23) (195/1989) mukaan yhdistys ei yleisesti ottaen saa harjoittaa sitä elinkeinotoimintaa tai muuta taloudellista toimintaa, jonka edunvalvontaa varten se on perustettu. Metsänhoitoyhdistysten kohdalla intressiristiriitojen muodostumisen riski on ilmeinen, jos yhdistykset sekä ostaisivat että myisivät puuta omaan lukuunsa. Metsänhoitoyhdistysten osallistumista puukaupalliseen toimintaan ei kuitenkaan ole tarpeen kokonaan estää. Kilpailuneutraliteetin näkökulmasta selkeintä olisi, jos puukaupallista toimintaa harjoitettaisiin aina eriytetysti yhtiömuodossa, kuten julkisessa elinkeinotoiminnassa on pidetty tarkoituksenmukaisena. Jos metsänhoitoyhdistys ostaa ja myy puuta omaan lukuunsa, tämä aiheuttaa vähintään epäilyksiä toiminnan tasapuolisuudesta, mikä taas jo sinänsä voi nostaa alalle tulon kynnystä. Yhdistyslaista kuten myös esitetystä metsänhoitoyhdistyslaista puuttuvat monet sellaiset säännökset muun muassa intressiristiriitojen ratkaisemisesta, velkojainsuojasta sekä toimivan johdon roolista, joita yritystoiminnassa on pidetty tarpeellisina liiketoiminnan läpinäkyvyyden ja muiden osapuolten aseman turvaamiseksi. Luonnoksessa lähdetään siitä, että metsänhoitoyhdistykset eivät ole voittoa tavoittelevia yhteisöjä ja että puukaupassa mahdollisesti saavutettava lisäarvo voitaisiin siirtää jäsenille joko puun kantohinnassa tai alentamalla jäsenille tarjottavien palveluiden hintaa. Suuret ja puukaupassa aktiiviset metsänhoitoyhdistykset toimivat kuitenkin käytännössä jo nykyisin paljolti samoin periaattein kuin liikeyritykset. Lainsäädännöllä ei tule mahdollistaa tai jopa vahvistaa läpinäkyvyydeltään puutteellisia järjestelyjä, jotka helposti lisäävät epäluottamusta ja heikentävät kilpailuneutraliteettia markkinoilla. Lisäksi esitetyn ristiinsubventoinnin salliminen voi jopa sulkea markkinat riippumattomilta metsäpalveluiden tarjoajilta. (Kilpailu- ja kuluttajavirasto) Metsänhoitoyhdistyksillä on ollut merkittävä rooli uusien puunkäyttäjien polttoaineen hankinnassa ja puun markkinoille saattamisessa. Tässä toimintaympäristössä on erityisen tärkeää, että markkinoille voi tulla vapaasti ilman erityisiä rajoitteita. Osallistuminen puukauppaan merkitsee metsänhoitoyhdistyksille myös entistä suurempia vastuita sekä toimihenkilöille että yhdistysten hallituksille. Siirtyminen edunvalvonnasta suoraan toimijaksi on monessa yhdistyksessä kuitenkin jo tapahtunut. Puukauppaan liittyvän liiketoiminnan harjoittaminen yhdistysmuodossa ei ole suotavaa, minkä takia liiketoiminta tulee pääasiallisesti siirtää siihen tarkoitukseen perustettuun yritykseen. (Bioenergia ry) Yhdistyslainsäädännöstä ja siten myös lausunnolla olevasta lakiluonnoksesta puuttuvat liiketaloudellisia intressiristiriitoja koskevat säännökset. Muut alan toimijat eivät olisi tasapuolisessa kilpailuasemassa suhteessa metsänhoitoyhdistyksenä toimivaan tahoon, minkä pitäisi olla ohjaavana periaatteena lakia uudistettaessa. Yhdistysoikeudessa on katsottu, ettei yhdistys saa itse harjoittaa sitä elinkeinotoimintaa tai muuta taloudellista toimintaa, jonka edunvalvontaa varten se on perustettu. Yhdistyksille ei ole syytä luoda kaksoisroolia sekä puun myyjinä että puun ostajina. Yhdistysten puunosto omaan lukuunsa johtaisi sellaiseen taloudellisen riskinottoon, johon yhdistystoimintaa ei ole tarkoitettu ja johon yhdistyksillä ei ole tosiasiallista riskinkantokykyä. Metsänhoitoyhdistysten toimintaa puukaupassa ja puunkorjuussa koskevan 7 :n kumoamiseksi ei siten ole asiallisia eikä juridisia perusteita. Pykälän säilyttäminen ei estäisi metsänhoitoyhdistystä olemasta osakkaana tai jäsenenä yhteisössä, joka harjoittaa puukauppaa, jos sen voidaan katsoa palvelevan yhdistyksen tarkoitusta. Ehtona tällaiselle puukaupalliseen toimintaan osallistumiselle olisi siten aina sen harjoittaminen liiketoimintaan tarkoitetussa yhtiömuodossa ja yleisten yhdistysoikeudellisten periaatteiden toteutuminen. Tämä toisi toimintaan läpinäkyvyyttä, ja oikeudellinen viitekehikko olisi sivullisten ja heidän oikeuksiensa kannalta kattavasti säännelty. Metsänhoitoyhdistys-nimeen liitetään vahva assosiaatio siitä, että se pyrkii valvomaan metsänomistajan etua puukaupassa. Tämänkään takia yhdistysten puukaupallisia oikeuksia ei tule laajentaa, koska näin vahva assosiaatio toimisi puunmyyjää harhauttavasti yhdistyksen ostaessa puuta omaan lukuunsa. Puun ostossa ja myynnissä yhdistykselle syntyisi metsänomistajan edun valvonnan rinnalla tarve suojata omat puukaupalliset intressinsä. (Koneyrittäjien liitto) Metsänhoitoyhdistyksistä itsestään ei tule lainsäädännöllisin toimin kehittää puukaupallista markkinatoimijaa. Yhdistysmuotoista toimintaa ei ole tarkoitettu liiketoiminnan harjoittamiseen. Yhdistysoikeudessa on katsottu, ettei yhdistys saa itse harjoittaa sitä elinkeinotoimintaa tai muuta taloudellista toimintaa, jonka edunvalvontaa varten se on perustettu. Mainitun säännöksen estämättä metsänhoitoyhdistys saisi olla jatkossa osakkaana tai jäsenenä yhteisössä, joka harjoittaa puukauppaa, jos sen voidaan katsoa palvelevan yhdistyksen tarkoitusta. (Metsäalan kuljetusyrittäjät ry)

20(23) Ehdotuksen mukaan yhdistykset voisivat ja niiden olisi tarkoituksenmukaista järjestää liiketoimintansa yhtiömuodossa. Tulkinta ei saa johtaa myöhemmässä vaiheessa siihen, että liiketoiminta on välttämättä eriytettävä yhtiömuotoiseksi. Liiketoimintaa on jatkossakin voitava harjoittaa metsänhoitoyhdistyksenä, mikäli metsänhoitoyhdistys katsoo sen tarkoituksenmukaiseksi. (MoL Etelä-Suomi) Metsänhoitoyhdistys tulee olemaan sekä tarjousten pyytäjä (metsänomistajan puolesta) että tarjousten tekijä (puun ostaja) silloin, kun se ostaa pystykaupalla puuta omaan lukuunsa sopimiaan toimituskauppoja varten. Metsänhoitoyhdistyksiltä tulee edellyttää sellaista toimintatapaa, jolla varmistetaan kilpailuneutraliteetti ja ostajien tasapuolinen kohtelu. Lakia uudistettaessa tulee varmistaa, että yhdistys ei puunostotarjouksen tekijänä ole tietoinen muiden toimijoiden tarjouksista. Yhdistyksen kaksoisrooli myyjän edustajana ja ostajana tulee selkiyttää eriyttämällä toiminnot täydellisesti toisistaan. Tarjouskilpailu on tehtävä tehtyjen tarjousten perusteella yhdellä kierroksella. Tehtyjen tarjousten korjailu ei saa olla mahdollista. Puun tasaista markkinoille tuloa on edistettävä tuomalla valtakirjaleimikot spekuloimatta välittömästi myyntiin ja odottamatta tilannetta, jossa ostajan on pakko ostaa puuta. Pienten ja hoitamattomien metsälöiden omistajien neuvonta tulee varmistaa puun tarjonnan nostamiseksi lähemmäs kestävää hakkuumahdollisuutta. Uusi laki ei tällaista velvoitetta yhdistyksille enää asettaisi. (Suomen Sahat) Siirtymäsäännökset Voimassa olevan lain perusteella kerättyjen metsänhoitomaksujen käyttöön ja käytön valvontaan sovellettaisiin ehdotuksen mukaan 31.12.2016 asti eräitä vanhan lain säännöksiä. Säännöksiä sovellettaisiin myös voimassa olevan lain 14 :n mukaisten vararahastojen varojen käyttöön. Ehdotuksen mukaan kaksi vuotta olisi riittävä aika sen varmistamiseksi, ettei metsänhoitomaksuvaroja ohjautuisi kilpailua vääristävällä tavalla yhdistysten liiketoimintaan ja vastaavasti kolme vuotta riittävä aika vararahastojen purkamiseksi. Ehdotuksesta ei käy ilmi, ovatko metsänhoitoyhdistykset velvollisia käyttämään metsänhoitomaksuista kertyneet varat ja voimassa olevan lain 14 :n mukaisten vararahastojen varat siirtymäajan loppuun mennessä. Jos varoja ei ole tarkoitus käyttää loppuun, on selvitettävä, arvioiko metsänhoitomaksua valvova metsäkeskus itsenäisesti, millä jäljelle jäävällä määrällä olisi kilpailua vääristävä vaikutus. Voimassa olevan lain 18 :ssä säädetään metsänhoitoyhdistyslakia tai sen nojalla annettuja säännöksiä tai määräyksiä rikkomalla aiheutetun vahingon korvaamisesta. Tällaisen vahingon korvaamiseen sovelletaan lisäksi yhdistyslain säännöksiä. Yhdistyslain mukainen vahingonkorvaussaatava vanhenee kolmen vuoden kuluessa vahingon syntymisestä. Tämä asettaa takarajan kannevaatimuksen esittämiselle. Siirtymäsäännöksissä on otettava huomioon, että voimassa olevaan lakiin perustuvan mahdollisen vahingonkorvausvastuun olemassaolon ajan myös voimassa olevan lain vahingonkorvaussäännöksen tulisi olla voimassa. (Oikeusministeriö) Verohallinto on vastaanottanut vuonna 2013 vielä vuoden 2006 metsänhoitomaksuja. Siirtymäsäännös tarkoittaisi sitä, että metsänhoitomaksuja varten olisi muodostettava tilitystoiminto Verohallinnon lähivuosina käyttöönottamaan valmisohjelmistoon tai käsiteltävä maksut manuaalisesti. Kumpikin vaihtoehto aiheuttaisi metsänhoitomaksujen kertymään nähden suurehkoja kustannuksia. Metsänhoitomaksujen kertymä vuodelta 2013 ja sitä aikaisemmilta vuosilta olisi vuoden 2015 jälkeen historiatietoihin perustuen suuruusluokaltaan 150 000 euroa, josta Verohallinnon kantopalkkio on 3 000 euroa. Tarkoituksenmukaisempaa on, että Verohallinto tilittäisi metsänhoitomaksuja metsänhoitoyhdistyksille viimeisen kerran joulukuussa 2015. Tämän jälkeen Verohallinnolle kertyneet maksut tilitettäisiin valtiolle. Menetetyt maksut korvattaisiin yhdistyksille alentamalla kantopalkkio joulukuusta 2014 alkaen nykyisestä kahdesta prosentista 1,4 prosenttiin. Vuoden 2013 metsänhoitomaksujen eräpäivä on joulukuussa 2014, jolloin myös suurin osa vuoden maksuista tilitetään. Vuosittain metsänhoitomaksuja tilitetään metsänhoitoyhdistyksille noin 27-29 miljoonaa euroa, joten kantopalkkion alentaminen kompensoisi yhdistysten menettämät maksut täysimääräisesti. Kompensaation määrä olisi 160-170 000 euroa, ja yhdistykset saisivat sen käyttöönsä suurimmaksi osaksi jo joulukuussa 2014 sen sijaan, että Verohallinnon tilittäminä maksut kertyisivät yhdistyksille vähitellen vasta vuoden 2015 jälkeen. (Verohallinto)