Kivisydän vai elävä sydän? Bastian ja Hanna Fähnrich Saarna Pelastusarmeijassa, 14.10.2012
Tervetulosanat: Eliel ja Ana Vargas Laulut: Alkurukous: Bastian Herra, Taivaallinen Isä. Puhu meille tänään Jeesuksen Kristuksen nimessä ja Pyhän Hengen kautta. Kosketa sydämiämme sinun Sanallasi, sinun totuudellasi. Jumalamme, anna meille korvat kuulla ääntäsi. Anna meidän kuulla ääntäsi syvällä sisimmässämme. Amen. Arvoisat kuulijat! Bastian: Tämän päivän saarna pohjautuu kertomukseen, keksimäämme tarinaan. Saarnan aihe on Hannalle ja minulle sydämen asia. Toivomme, että siitä tulisi teillekin sydämen asia. Hanna: Kerromme eräästä miehestä, jonka avioliitto meni juuri nurin. Tämä mies kävelee yksin ja onnettomasti pitkin katuja. Miehellä on ystäviä, mutta hän ei ole ehtinyt kertoa asiasta vielä kenellekään. Kerromme myös toisesta ihmisestä, naisesta, joka kohtaa tämän miehen kadulla. Nainen on miehen ja tämän vaimon ystävä. Nainen pysähtyy ja kysyy mieheltä kuulumisia. Mies vastaa hänelle hiljalleen, ja nainen kuuntelee miehen sydänsuruja. Bastian: Esitämme tarinan vuoropuheluna, ja tulkitsemme sen sitten, toivoen onnellista loppua tarinalle. Minä esitän miestä. Hanna esittää naista. Annoimme heille nimetkin, jotta tarinasta tulee elävämpi, todellisempi. Miehen nimi on Matti,
ja naisen nimi on Saana. Matin vaimon nimi on Riina. Tarina on siis keksitty, mutta se voisi olla tottakin, ainakin osittain. Ja vaikka tarina ei olisikaan totta, niin keksityssä tarinassakin kuuluu totuus. Olette ehkä myös kuulleet vastaavia tarinoita, eli kertomamme tarina voisi tapahtua myös todellisessa elämässä. Saana: Hei, terve Matti. Mitä kuuluu? Matti: Saana. No, älä kysy. En oikein tiedä. Mulle ei kyllä kuulu hyvää. Riina lähti juuri pois luotani, jätti mut. Sattuu kovasti. Saana: Missä sattuu? Matti: No, sydämessä kai, syvällä sisimmässäni. On jotenkin tyhjä olo. En jaksa edes puhua koko asiasta. Saana: Puhu vaan. Miten siinä niin kävi? Viimeksi kun tapasimme, teille kuului vielä hyvää. Olitte kuin yksi sydän ja yksi sielu! (Ein Herz und eine Seele). Matti: En tiedä. Mä tein vain hyvää hänelle, niin kuin tiedät hyvinkin. (Ajatuspaussi). Tosin joskus asia ei ollut ehkä ihan niin, ja sain vain pahaa aikaiseksi. Vaikka tarkoitin kyllä hyvää. Ja näin kävi ehkä myös toisin päin. Saana: Ah. Ei kuulosta hyvältä. (Myötätunnolla). Matti: No, totta tosiaan, se on paha juttu. Koetimme kyllä olla ihmisiksi, korjata asiaa, siis sitä mitä meni pieleen. Mikään ei vain auttanut. Homma meni pieleen. Uudestaan ja uudestaan. Se oli sellainen paha kierre. Josta oli vain yksi ulospääsy: Täyttä vauhtia pakoon!
Saana: Pakoon... Matti: Niin. Pakoon. Aivan varmasti. (Ajatuspaussi). Hän ei varmaan jaksanut enää. En minäkään enää jaksanut. En jaksa nytkään. Jotain on kuollut sisimmässäni. (Ajatuspaussi). Anteeksi vaan, että kuormitan sua tällä (tarinalla). Saana: Ei sinun tarvitse pyytää anteeksi minulta. Et kuormita minua. Olen kuullut vastaavaa muiltakin ihmisiltä. Ja olen naimisissa itsekin. Tiedän, että avioliitossa ei aina mene hyvin - että joskus menee huonosti. Matti: (Ärsyyntyneenä) No, hyvä ihminen. J o s k u s! Kun menee huonosti aina silloin tällöin, ja sitten aina vain huonommin, niin sunkin neuvot ovat jossain vaiheessa vähissä. Ei kuin ulos tällaisesta suhteesta. Saana: (Ajatuspaussi) Puhut siis yhdestä ainoasta ulospääsystä. Minä uskon toiseen. Matti: Hm, uskot, sen kun uskot. Ah, usko. Älä vaan aloita taas uskostasi. Olisi pitänyt arvata, että tuot tämän uskon esille. Uskonnollistat kaiken. Emme me tarvitse Jumalaa. Täytyy vaan keksiä konsti korjata asia. Kyllä me ihmiset pystymme siihen kohtapuolin. Saana: Etkö äsken sanonut, että ette voineet korjata suhdettanne? Ette pystyneet siihen omin voimin. Matti: Niin. Myönnetään se. Rehellisyyden nimissä. Saana: Tahdotko kuulla mitä ajattelen? Aivan rehellisesti? Matti: Jep. (Ajatuspaussi). Sano vaan. (Väsyneenä). Ei kai siitä haittaa ole.
Saana: Niin, minäkin uskon, ettei siitä haittaa ole. Kuule, Matti, tapasin äsken myös Riinan. Hän kävi tuossa kulman takana kaupassa, jossa minä satuin myöskin käymään asioilla. Matti: Ai hän kävi? Mitä ihmettä hän siellä teki? (Ajatuspaussi). No, yksi ja hailee. Jatka vaan, jatka. Saana: Pysäytin hänet ja kysyin kuulumisia. Riina ei pystynyt paljon puhumaan. Näytti siltä, että hän oli itkenyt. Sanoi, että hänen sydämensä olisi täysin murtunut. Ettei jaksanut enää sinun kovasydämisyyttäsi. Matti: Kovasydämisyyttäni. (Katkerasti) No - olipa se hyvin sanottu. Juuri oikea henkilö puhuu siitä. Tutkisi omaa sydäntänsä. Siinäs näet. Pahan kierre jatkuu ja jatkuu! Saana: Kuuntele nyt. (Pontevasti). Matti: Joo. (Myöntävästi, mutta edelleen haluttomasti). Hanna: Hyvät kuulijat! Haluamme päättää tarinamme tähän. Mutta ihan oikeasti tahdomme, että se ei vielä päättyisi, vaan jatkuisi ja päättyisi onnellisesti Matin ja Riinan osalta. Tai ainakin tahdomme, että Matti kuuntelisi Saanaa. Mitä Matin olisi hyvä kuulla? Mitä Saanalla voisi olla sanottavana? Miten tarina voisi jatkua? Bastian: Voisi ajatella, että Saana uskonsa kautta tietää ja kertoo siitä myöskin Matille, että emme pysty omin voimin hyviin tekoihin. Emme pysty edes korjaamaan pahasti pieleen menneitä asioitamme. Raamattu sanoo, että ainoastaan Jumala on hyvä, ei kukaan muu (Luukas 18:19). Luemme Raamatussa jopa, että ihmisen
sydän on pahuutta täynnä (Saarnaja 9:3), ja että ihmissydän on paha vailla vertaa (Jeremia 17:9). Jumalan Sana toteaa, että juuri sydämestähän lähtevät pahat ajatukset ja teot (Matteus 15:19, ks. myös 1. Mooseksen kirja 8:21, Psalmi 140:2). Hanna: Matti pitää itseään pohjimmiltaan hyvänä ihmisenä. Matti kyllä tunnistaa osittain pahuutensa ja syntisyytensä, mutta ainoastaan Jumalaa tuntee ihmisen läpikotaisin, syvissä sielun sopukoissakin: Herra ei katso kuten ihminen. Ihminen katsoo ulkokuorta, mutta Herra näkee sydämeen (1. Samuelin kirja 16:7). Hän näkee, että ihmisten pahuus ja heidän ajatuksensa ja pyrkimyksensä ovat kauttaaltaan pahat (1. Mooseksen kirja 6:5, ks. myös 1. Aikakirja 28:9 ja 1. Tessalonikalaiskirje 2:4). Bastian: Tämä kuulostaa kovalta totuudelta. Mutta niin se on. Matin sydän on kovettunut, tai paatunut syntien likaisuudesta. Hänellä on ikään kuin kivisydän, joka on täynnä likaa ja syntiä. Matti toteaa itse Saanan kanssa puhuessaan, että hänen elämänsä Riinan kanssa oli mennyt pieleen. Matti kertoo jopa, että hänen sisimmässään tuntuu kuolleelta. Matti ehkä ajattelee, että pystyy puhdistamaan itse lian, eli synnit, pois sydämestään. Mutta ei hän siihen itse pysty. Hanna: Niin. Sananlaskuissa 20:9 kysytäänkin osuvasti: Kuka voi sanoa: Olen puhdistanut sydämeni, olen puhdas synnistäni? Vastaus on, ettei ihminen pysty siihen omin voimin. Vaikka ihminen tarkoittaa hyvää, hän saa aikaan pahaa (Kirje Roomalaisille 7:18-19). On vain yksi ainoa ulospääsy pahan kierteestä: Ihmisen täytyy nöyrtyä ja kääntyä Jumalan puoleen, kuten esimerkiksi Daavid synnintunnustuksessaan Psalmissa 51:10: Jumala, luo minuun puhdas sydän (ks. myös Apostolien teot 15:9). Bastian: Arvoisat kuulijat! Onko mielestänne kertomassamme tarinassa vielä toivoa? Voisimmeko ajatella, että Matti nöyrtyisi ja myöntäisi oman
riittämättömyytensä ja pienuutensa? Onko mahdollista, että Riinakin tekisi samoin? Onko heidän tapauksessaan vielä tilaa toivolle? Olisiko mahdollista, että Matti tutkisi itseäänsä ja näkisi kovasydämisyytensä? Uskon että Matin sydän häntä jostain pahasta ja synnistä syyttää (1. Johanneksen kirje 3:20). Mikäli näin todella on, hänen tulisi ainoastaan nöyrtyä Jumalan edestä, tulla niin avuttomaksi ja pieneksi kuin hän todellisuudessa on. Näin hän voisi jopa nähdä, että Jumala on meidän sydäntämme suurempi (ibid.). Hanna: Totisesti, Jumala on suurempi kuin sydämemme. Hän ei hylkää meitä, vaan tulee lähelle Jeesuksessa Kristuksessa, kolkuttaa aivan sydämemme ovella (Ilmestyskirja 3:20, Johanneksen kirje 14:23, ks. myös 5. Mooseksen kirja 4:29). Jumala tahtoo auttaa Mattia ja meitä kaikkia Jeesuksen Kristuksen tuomalla anteeksiantamuksella ja Pyhän Henkensä voimalla. Muistakaamme, että Jeesuksessa Kristuksessa tuli täyteen se, mitä profeetta Hesekiel oli puhunut ihmisille jo kauan sitten: Minä [Jumala] annan teille uuden sydämen ja teidän sisimpäänne uuden hengen, minä otan teidän rinnasta kivisydämen pois ja annan tilalle elävän sydämen (Hesekiel 11:19 ja 36:26). Bastian: Niin. Saamme puhdistaa ja tyhjentää sydämemme kaikista synneistämme; saamme ottaa rintaamme uuden sydämen ja uuden Hengen Jeesuksen avulla (Hesekiel 18:31). Saamme täyttyä Pyhästä Hengestä, jonka Jeesus Kristus on rakkaudessaan meille ihmisille antanut (Galatalaiskirje 4:6, 2. Korinttolaiskirje 1:21-22, Roomalaiskirje 5:5). Hanna: Jeesus Kristus voi siis auttaa, totisesti. Hän antaa elevän sydämen kivisydämen sijasta. Hän lahjoittaa uskon ja täyttää sydämemme rakkaudella, ilolla ja rauhalla (Efesolaiskirje 3:17, Roomlaiskirje 5:5, Apostolien teot 14:17, Kolossalaiskirje 3:15). Saana kohtaa Matin juuri tässä hengessä. Hän puhuu Matille Jeesuksen sydämellisellä rakkaudella, ilolla ja rauhalla. Saana todistaa Matille, mistä
todellinen apu löytyy Psalmin 40:10 mukaisesti: Minä en peitä Jumalan vanhurskautta omaan sydämeeni, vaan puhun hänen uskollisuudestaan ja avustaan; minä en salaa hänen armoansa ja totuuttaansa keneltäkään. Kun Jeesus Kristus asuu uskon kautta sydämissämme (Efesolaiskirje 3:17), ja kun oma sydämemme on siis täynnä elävän Jumalan hyvyyttä ja laupeutta, emme voi muuta kuin jakaa siitä runsain mitoin eteenpäin tarvitseville. Bastian: Miten tarinamme siis nyt päättyy? Tulevatko Matti ja Riina synnintuntoon ja uskaltavatko he pyytää apua ainoalta mahdolliselta Auttajalta? He voivat nähdäksemme valita tarinan jatkon tai lopun itse. Tahtoisimme tietenkin, että heidän kertomuksensa päättyisi onnellisesti heille. Mekin voimme valita omassa elämässämme miten elämme, miten tarinamme etenee, jatkuu ja loppuu päivittäin. Tänäänkin. Olemme omassa elämäntarinassamme kuten Matti tai Riina. Jokaisessa meissä on syntiä, joka painaa ja kovettaa sydäntämme. Pyydämme nyt jokaista tutkimaan omaa sydäntään. Ja ne jotka tahtovat, voivat lausua sitten yhteen ääneen seuraavan rukouksen: Loppurukous (Psalmi 86 ja 51 pohjalta, kaikki) Herra, kuule minun ääneni, kuule rukoukseni, vastaa minulle, minä olen avuton. Varjele minua, minä turvaan sinuun. Sinä olet minun Jumalani. Herra, armahda minua! Huudan sinua avukseni. Minä ylennän sydämeni sinun puoleesi. Minä tiedän pahat tekoni, minun syntini painavat sydäntäni, sydämeni on raskas ja kuollut kuin kivi. Sinua, sinua vastaan olen rikkonut, olen tehnyt vastoin sinun tahtoasi. Mutta sinä tahdot sisimpääni totuuden! Näet sisimpääni, sydämeeni. Näen totuuden itsekin, paatuneen sydämeni ja syntieni taakan. Herra, käännä katseesi pois synneistäni ja pyyhi minusta kaikki pahuuteni.
Jumala, luo minuun puhdas, elävä sydän ja uudista minut, anna vahva henki., kuule minun rukoukseni, Herra, ota vastaan avunpyyntöni. Sinua minä hädässäni huudan, ja sinä vastaat minulle. Sinä, Herra, olet hyvä, sinä annat anteeksi, sinä jaat armoasi kaikille, jotka sinua avuksi huutavat. Ei ole vertaistasi jumalien joukossa, ei ole vertaa sinun teoillesi, Herra. Sinä olet suuri ja teet ihmetekoja, sinä yksin olet Jumala. Herra, sinä olet laupias Jumala ja annat anteeksi, sinä olet hyvä ja uskollinen. Auta minuakin antamaan anteeksi, niin kuin Jeesus Kristus osasi antaa anteeksi. Herra, minun Jumalani, sinua minä kiitän koko sydämestäni, iäti minä kunnioitan ja ylistän nimeäsi. Amen. Laulu: Kuule minin ääneni 1. Syvyydestä minä huudan sinua, Herra Syvyydestä minä huudan sinua, Herra 3. Erämaassa minä etsin elävää vettä Erämaassa minä etsin elävää vettä 2. Pimeydessä minä kaipaan valoa, Herra Pimeydessä minä kaipaan valoa, Herra 4. Anna minun sydämeeni uusi laulu Anna minun sydämeeni uusi laulu Päätössanat: Eliel ja Ana Vargas