LIITTEET: LUKUNÄYTTEET

LIITTEET: LUKUNÄYTTEET 1 Romaanikirjallisuus Pienessä huvilassa näytti kaikki olevan aivan sekaisin, kun kuultavaislaiset työntyivät sinne lyhtyineen etsimään leposijaa ja aterioimispaikkaa. Lattioilla oli vaikea harppoa, sillä niillä rojotti nukkuvia miehiä pitkin ja poikin eväskontteineen, myttyineen ja matkalaukkuineen. (--) Samassa astui ulko-ovesta saapuneen isännän vierelle hänen jälestään tullut huurteinen naisihminen, joka alkoi melkein kirkua: - Herranen aika, millaista siivoa pidetään minun kodissani Mitä ryövärijoukkoa te oikein olette? Talon isäntä ehti vastata tavallaan lepäilijöitten puolesta, sillä nähdessään istumaan kohoavat totiset hahmot hän kivahti vaimolleen: - Ole ihmisiksi Isäntäväelle tehtiin miten kuten tilaa ja koko yö kuulosti menevän piloille, sillä talon rouva - siksi hän kutsui itseään - oli äärimmilleen hermostunut eikä voinut olla esitelmöimättä, nuhtelematta, moittimatta virkavaltaa, voivottelematta, loukkaamatta kutsumattomia vieraitaan, huutamatta, eikä hän liioin pysynyt paikoillaan, vaan tarkasteli sähkölamppunsa valossa huvilaan jääneen omaisuutensa koskemattomuutta huudahtaen aina välillä: - Ei, ei sitä nyt vaan silmäni ota Mihin olette työnnelleet tavaroitani? (--) Kuultavaislaisten lopetettua eväspurunsa Aato puheli vakavana: - Millaistahan on muualla, kun omassa Karjalassakin on tällainen onnettomien tienkulkijain vastaanotto. Lähde: Seppänen Unto 1954: Evakko Muita evakkoudesta kirjoittaneita kirjailijoita, mm.: Iiris Kähäri Eeva Kilpi Anu Kaipainen Laila Hirvisaari (ent. Hietamies) Muistelmakirjallisuus Meiät sullottii 30 astee pakkases Annala hevoste vetämii kuormii. Miul ol ommii kenkii pääl papan huopatossut. Niis ol yks reikä ja silt kohtaa miult paleltu varvas. Kirkas kuu valas tietä ku myö muute

pimmees koko yö matkattii. Evakkorekkiin ja lehmiin jono ol yhtämittane. Lehmii pit koko aja paimentaa ku ne pyrkiit takasi kottii. Mie sain kuitenkii istuu rees ku miul ol laps sylis. Jatkuvast tul vastaa rekkii, mitkä ol täyn sotilait Jonkin ajan kuluttua pääsimme siirtymään ensin erään poliisin taloon, joka puhui meistä syöttiläinä ja tarjosi maksusta saunaa. Sitten sain vuokrattua pienen mökin. Eräänä yönä oveen koputettiin ja mieheni ilmestyi lomalle, minkä hän oli saanut palkkioksi johtamansa kaukopartioporukan kunnostautumisesta. Maaliskuun 13. päivänä kuulimme sitten nuo kovat rauhanehdot. Uusi isku tuli tiedosta, että mieheni oli 11.3. tehtävää suorittaessaan kadonnut, ei tarkempia tietoja. Käkisalmen ja Hiitolan välillä matalassa männikössä ajaessamme olivat koneet taas äkkiä päällämme. Lotat hyppäsivät alas, ottivat itkevät lapset vastaan ja kaikki me kopissa olleita myöten painuimme metsään. Koneet lensivät kuitenkin tällä kertaa yli vahinkoa aiheuttamatta. Tulimme Parikkalaan. Lotat olivat jääneet jo pois yrittäen johonkin Lahden suuntaan menevään junaan. Leimautin litterani ja junan joskus tultua nousimme Savoon päin menevään junaan. Vaunu oli I luokan vaunu. Muissa vaunuissa roikkui portaillakin ihmisiä. Matkakumppanini jäivät pois, mutta vaunuun tuli siviilimies vaimonsa ja kahden lapsensa kanssa. Omat lapseni olivat nukahtaneet, nyyhkyttivät vain välillä unissaan. Pekalla oli tiukasti kädessään pieni kuminen Mikki-hiiri, jonka sisareni oli kotipihaltamme löytänyt. Kun annoin junailijalle litterani, hän miltei karjaisi: Tämä ei kelpaa. Teillä ei ole mitään oikeutta olla tässä luokassa. Heti pois Lapset heräsivät ja alkoivat parkua, minäkin purskahdin itkuun. Herra toisesta päästä vaunua tuli hätään ja sanoi ankarasti: Jättäkää tämä rouva rauhaan. littera = puolustusvoimien kuponki, jolla saa ilmaisen matkan varuskuntaan tai sieltä pois Kun me aivan murtuneina teimme lähtöä, he tulivat hyvästelemään. Eipä tainnut yksikään silmä olla kuivana, kun Heikki pihallamme lauloi: On laakson liepehellä mun kotin rauhaisa, siel armas käyskennellä on lehdoissa. Terve tuhansin, seutu kallehin, kun erkanemme täältä mun leikkipaikaltain, tuntuu synkeältä mun rinnassain. Luonto oli kauneimmillaan, kaikki kukat kukkivat. Taitoin sireenipensaistamme paljon oksia ja peitin niillä koko evakkokuormamme Siitä alkoi pikkulottien seikkailu, mikä muutamassa päivässä kypsytti meidät aikuisiksi. Olimme tyhjentäneet talon. Monet miehet kyselivät ruokaa. Sitä ei ollut, mutta oli heitteille jääneitä vauhkoontuneita lehmiä. Me pyydystimme niistä kymmenkunta, panimme ne navettaan kytkeeseen, syötimme ja lypsimme ne. Maitoa tuli ämpärikaupalla ja se kelpasi hyvin nälkäisille sotilaille. Nelipyöräiset vankkurimme pakattiin niin täyteen kuin hevonen suinkin jaksoi vetää. Sillä oli vain kuukauden ikäinen varsa, mikä kiinnitettiin hevosen vierelle. Jonkin matkan jälkeen varsan jalka jäi pyörän alle ja sen kavio irtosi. Se nostettiin lisäksi kuorman päälle. Kun se oli levoton, se kasteli pissallaan tavaroita. Hevonen puolestaan pälyili, missä varsansa on. Meitä oli silloin mummo, isä, äiti ja neljä lasta, joista nuorin vain 3 kk. Itse ajoin polkupyörällä kunnes se hävisi. Taistelujen tähden Viipuri piti kiertää ja kulkea huonoja sivuteitä, joita lisäksi jatkuva sade koko ajan pehmitti. Välillä vankkurit upposivat pyöriä myöten. Hevonenkin oli joskus 2

niin väsynyt, ettei edes leipää huolinut. Lukemattomien kulkijoiden eläimet olivat kalunneet tien vierustat jo ihan paljaiksi. Kun isäni eräästäkin talosta kysyi, saisivatko kolme lehmäämme edes vähän aikaa syödä heidän nurmeaan, isäntä ajoi kirveellä pois. Matkalla oli monenlaista kulkijaa. Eräillä vankkureilla matkasi pelkästään sairas isoisä. Eräällä miehellä taas oli kahdet kaksipyöräiset rattaat. Hän vei aina ensimmäisen kuorman jonkin matkaa ja juoksi sitten hakemaan toista. Toisella taas oli yhdet kaksipyöräiset vankkurit. Eräässä jyrkässä mäessä hän pani kapulan hidastamaan rattaita, mutta kapula katkesi ja kuorma liukui hevosen päälle. Se jouduttiin tietysti lopettamaan. Ainoa lohdullinen seikka oli se, etteivät viholliskoneet pommittaneet tätä karavaania, missä meidänkin kanssamme marssi lähes koko kylämme väki. Lähde: Etelä-Karjalan museo 1994 (toim. Sirkka Laakso): Elämää edestakaisin. Karjalaisten evakkotaival 1939-1944. Muita karjalaisia muistelmateoksia, mm.: TERIJOKI - PARATIISI MEREN RANNALLA 1982: Terijoki - paratiisi meren rannalla. TERIJOKI - UNELMA ENNEN MYRSKYÄ 1984: Terijoki - unelma ennen myrskyä. Kotiseutumuistoja II. HEIKKILÄ, RITVA ET. AL. (TOIM.) 1987: Terijoki - lumottu ranta. Kuvauksia Kannakselta ja Terijoelta. TERIJOKI-SEURA (TOIM.) 1989: Terijoki - helmi heleän lahden. Kotiseutumuistoja III. Karjalan kieli Muamo minul kerdoi külmükuun huondeksel 1939 konzu taivahan randu kui tules oli ambumizen bauhuu, räjähtüstü segasorduo Salmin miehet da Varbasellän brihat hüö enzimäzinnü vastas enzimäzinnü omua verdü valattamas iččie uhruamas Viesti tuli, čuassu aigua Änäjoven sildu räjähütetäh Marraskuinen aamu vuonna 1939, äiti kertoi kuinka taivaanranta oli tulessa oli tulituksen pauhetta, rätinää, sekasortoa Salmin miehet ja Varpaselän pojat ensimmäisinä vastassa ensimmäisinä verensä vuodattamassa uhrinsa antamassa Tuli viesti, tunti aikaa Änäjoen silta räjäytetään lähimmät kaatuivat siellä toiset evakkotiellä 3 lähimbäzet tapettih sie Maxim Tusa vanhuksena

toizet kuoltih evakkodorogal Maxim Tusa, vahnu starikku voinnuh ei kestiä matkan vaivoi on Suarijärven kalmoimuas Kulgiettih, tuldih da mendih da järilleh kodi löüttih Iivananpäivän iel 1944 tostu kerdua lähtiettih Eihäi meile püzüviä linnua ole tuliedu müö ečimmö Lähde: Arkkipiispa Leo 2014: Mustelmat. matkarasituksiin Saarijärvellä Kuljettiin, tultiin, mentiin ja jälleen palattiin Juhannuksen alla 1944 lähdettiin toisen kerran Sillä ei meillä ole pysyväistä kaupunkia tulevaista me etsimme 4 Kaakkoismurteet Ni sitte tuota sattu sellane, jotta tultii sanomaa, jotta nyt tuota pitäs panna kamppeet läjjää ja lähtii Karjalaa. Ja sitte, myö ku mäntii sinne, käskettii ensittäin nii valokuvvaa, ja sitte annettii ne lähtöpassit sieltä, ja valokuvattii ja sitte myö oltii valmiit lähtemää - paljoha niitä nyt kamppeita olkaa mitä nyt pakata. Ja myö vuotettii viikkaus- -sotalla ['viikkokausia'] jotta tuota, millo sitä tulloo se lähtö. Ja sit loppujen lopuks tul se lähtö ja, sit myö läksimmä, ja sitte tultii, mikä se olkaan Nivalaan, ei kun nii kuitennii, ja siellä ajettii pois autosta ja, sit sanottii jotta nyt, olokee tiällä yötä. Myö oltii siellä yötä, ja sitte sanottii, jotta nyt männää Juakkimmaan, jotta nyt pittää joutuu junnaa ja siit autolla vietii sinne junalle, ja sitte käytii junnaan ja sitte ajettii Sortavalan kaupuntii, keskelle kaupuntii. Siell ol sitte majotettuna ketä vietii ni ne vietii kaik kaupuntii. Ja sieltä sitte ruvettii jakamaa sitte pois ken mihikii män, ken men sitte ommii kotiloihin mutta, monellakkaa ei ollu kottii ennee, ne ol palaneet ja ne ol purettu ja, ja ne ol, mitä missäe paikat. Ja sitte myö ruvettii tuota, lähtemää ja myö lähettii sitte yhtee entisee vanhaan nuapurii, yläkertaan mäntii sitte, ja sit siinä elettii kaks, vähillee kaks vuotta ja, sitte muutettii toisee paikkaa, ku siihe tul sitte ne omistajat, tiältä evakkomatkalta. Litteroinut: Liisa Hämäläinen, RIISA Suomen ortodoksinen kirkkomuseo Päivi Markkolan litteroinnin pohjalta Lähde: Kotimaisten kielten tutkimuslaitos, kuuntele ja katsele -verkkojulkaisusarja, Suomen murrealueet -näytteitä, kaakkoismurteet, Sortavala, linkki tarkastettu 15.12.2014 http://www.kotus.fi/julkaisut/ kuuntele_ja_katsele/suomen_murrealueet_naytteita/kaakkoismurteet/sortavala Murresanoja akkiloija alituisee auttaa, pitää huolta, varjella, huolehtia; toimia jatkuvasti, yhtenää

atavoija ativoija enskotella etekehate, etekehtasest hetas holotna hotu hupa hänksättää ilma aikojaa jamakkapiirakka kahvel kalenat kammitsa kapusta kaurakiissel kettu kihut läkättää mantsikkamöllö marhata myötämöisii pitska potslojo rotinat suitsait tirripaisti toeperrää turata kysellä, udella; arvella, epäillä olla vieraisilla kangerrella, hangoitella haluttomasti aulis, ystävällinen, nöyrä kylmä tila; tie, ura, polku huonokuntoinen, vähäinen, heiveröinen sekaantua joka asiaan, hosua, sotkea muuten vain piimäpiirakka, rahkapiirakka haarukka nurkkatanssit; juhlat kaksi toisiinsa liitettyä vastaa puukauha hapan karjalainen kiisseli (maidon t. vellin pinnalla) kuori, ketto kirkon suojeluspyhimyksen juhla (auringosta) paistaa kovasti survotuista mansikoista ja leipäpalasista tehty ruoka kulkea edestakaisin, käydä useasti lopullisesti, kokonaan tulitikku pitkällään oleminen; ruokalepo tuliaiset vastasyntyneen lapsen perheelle aikailematta, nopeasti pannulla paistettu sianliha toden totta, todellakin tehdä huolimattomasti 5

tytinä uhvatta umpsukkelis vaseti, vasite äkkinäine Lähde: Lahikainen, Kaisu 2004: Silviisii aladobi, lihahyytelö patahanko sukelluksissa veden alla varta vasten, erityisesti taitamaton, kokematon, tottumaton, outo 6 Sananlaskuja Aigu tavaran kaupittšoo Salmi Etehpäin on elävän mieli. Vuokkiniemi Ei haukku hoavoa loaji. Rukajärvi Toisella hautoa kaivat, ka itše hautah lankiet. Vuokkiniemi Mitä isot iellä, šitä pennut peräššä. Vuokkiniemi Kyzyi ei dorogal yöksy. Salmi Lähde: Virtaranta, Pertti 1976: Karjalaisia sananlaskuja ja arvoituksia Loitsuperinne Tämän Jiesuksen kesänä Moarijan sulana muana, tämän lehen lekkujes, tämän heinän heilujes, anna rauha roavahill, sondareisille sovinto Metsän ykki, metsän äkki, mezikämmen kännervöne,

kuin kuulet karjankellon, 7 helkkämäs hevosten parven, luote moate mättähäl, kytke kynnet karvohes, hambahat igenihes, pane sammal korvan peäle Kuin tulloo ruuvan tarvis, murra muurehii kivijä, vedele vesihagoja. Lähde: Räty-Hämäläinen, Aino 2002: Raja-Karjalan kunnailta Runolauluperinne Ajo kaksi karjalaista ja pari parikkalaista veti soaanilla sannoi, puhehii vet puurie ell. Käi soani salvamee, reki vieruu virahti, soaani koaatu kallalleen, putosiit puolet virret. Ne on varmat Väintkän lapset, soaanilla = reellä puurieél= puureellä varmat = kiltit kalju = kiljui tupina = nuija he oot varmat vahtimaa, pois hyö poimiit puolet virret, sysäsiit syven vetäjän, kanavaa karjalaisen, pitkätukan turvalleen; siel kalju karjalainen, pitkä tukka turvallaan:

ku ois tuoja tupinan, 8 asun antaja kätteen, pään halki hakkajaisin Lähde: (toim.mirja Kemppinen) 2002: Pilvivene. Larin Parasken runoja lapsille. Itkuvirsiperinne Lyyli Arhipovin Itku evakkotiestä -evakkoitkun (cd Äänellä itketty itkuvirsiä tämän päivän Suomesta löytyy evakkolaukusta) sanat vapaasti suomennettuna: Oli kaunis alkukesän päivä, kun tuli viesti kylästä kylään, talosta taloon. Nyt teidän täytyy lähteä sota lähenee. Ihmiset rupesivat kiireellä keräämään mukaan otettavia tavaroita, itkun ja valituksen kanssa, mitä ottaa mitä jättää, kun kaikki ei mahdu mukaan. Kuka pakkasi autokyytiin, kuka hevoskyytiin ja joku käsikärriin, sekä reppuihin ja kasseihin kun ei ollut muuta. Meidänkin Isä pakkasi hevosen kärriin jyväsäkkejä hän sanoi meille, tulee ensimmäiseksi nälkä, pitää voida leipää leipoa. Lisäksi samovaarin, vaatearkun ja ompelukoneen, sekä muuta pienempää mitä mahtui. Meidät pienimmät asetteli kuorman päälle, vanhemmat kävelemään lehmien kanssa. Sitten lähdimme kulkemaan kerääntymispaikkaan päin vielä katsoivat taakse, sinne koti jäi, mitä meillä edessä, Jumala meitä auttakoon.

Paljon oli ihmisiä, tiet täynnä, itkun kanssa kulkivat. 9 Vielä oli eläimet: lehmät, lampaat, siat, kanat, koirat sekä kissat. Kaikki yhdessä kulkivat, matkanteko oli hidasta, kaikenlaisia kulkuneuvoja, eläimiä ja ihmisiä samalla tiellä. Kerääntymispaikka oli kuin suuri kusiaispesä, niin paljon oli ihmisiä. Heitä ruvettiin lastaamaan härkävaunuihin äidinkin meidän pienempien kanssa, mutta isä lähti ajamaan hevosella. Ihmiset kyselivät: minne meidät viedään, vastattiin: määränpää on Alapitkä. Sitten lähdettiin matkaan vaikeroiden, itkien ja rukoillen: Jumala auta meitä, emme tiedä mitä on edessä. En tiedä kuinka kauan matka kesti, vihdoin tulimme Alapitkälle. Siellä opastivat koululle, jossa oli ruokaa ja yöpyminen. Ihmiset keskustelivat, tämä matka meni näin, mitä on edessä, Jumala vain tietää. Lähde: RIISA Suomen ortodoksinen kirkkomuseo Karjalan kunnailla Jo Karjalan kunnailla lehtii puu, Jo Karjalan koivikot tuuhettuu, Käki kukkuu siellä ja kevät on Vie sinne mun kaiho ponneton. Ma tunnen vaaras ja vuoristovyös Ja kaskies sauhut ja uinuvat yös Ja synkkäin metsies aarniopuut, Ja siintävät salmes ja vuonojes suut.

Siell' usein matkani määrätöin Läpi metsäin kulki ja jylhäkköin, Ja vuorilla seisoin paljain päin, Mist' uljaan Karjalan eessäni näin. Tai läksin kyliin urhojen luo, Miss' ylhillä vaaroilla asui nuo; Näin miehet kunnon ja hilpeän työn Ja näin, miss' sykkii Karjalan syän. Jo Karjalan kunnailla lehtii puu, Jo Karjalan koivikot tuuhettuu, Käki kukkuu siellä ja kevät on Vie sinne mun kaiho ponneton 10 Lähde: Juva, Valter 1902: Runoja: uusi sarja. Kirjavinkkejä Karjalainen muistitieto ja kulttuuriperintö (tieto- ja tutkimuskirjallisuus) FINGERROOS, OUTI 2004: HIRN, SVEN 1964: HOLLMÉN, ROOPE 2009 : Haudatut muistot. Rituaalisen kuoleman merkitykset Kannaksen muistitiedossa. Rajatapauksia. Vanhan Viipurin ja Karjalan kulttuurimuistoja. Juuret Karjalassa KARJALA-TEOSSARJA 1981-1983 KARJALAN MONET KASVOT 2000 KILPELÄINEN, HANNU, PELVAS SAIJA 2006: KOUKKARI, LENI (TOIM.) 2009: LAPPALAINEN, PEKKA 1979: MARTIKAINEN, UNTO 2006: NEVALAINEN, PEKKA, SIHVO HANNES 1998: RANINEN-SIISKONEN, TARJA 1999: Muistojen Karjala Kaksi kotia monta tarinaa. Karjalaiset Sisä- Savossa. Karjalan maa. Karjalan kujasilla. Laulumaiden kansaa ja kohtaloita. Karjala Vieraana omalla maalla. Tutkimus karjalaisen siirtoväen muistelukerronnasta.

SALLINEN-GIMPL, PIRKKO 2013: SALLINEN-GIMPL, PIRKKO 2009 : SIHVO, HANNES 2004: (Huom Katso myös muut Sihvon kirjat) VIROLAINEN, JOHANNES 1989: Muista myös kylä- ja pitäjäkirjat Karjalankielisiä julkaisuja AHO, JUHANI AHO, JUHANI HAANPÄÄ, PENTTI (KÄÄNT. PAAVO HARAKKA) JANSSON, TOVE JANSSON, TOVE JANSSON, TOVE JANSSON, TOVE PENTTONEN, MARTTI Kansanperinnettä ja satuja KAUKONEN, VÄINÖ 1990: Karjalainen nainen Karjalainen keittokirja Rajaton, ajaton Karjala. Siirtokarjalaiset 1941-1944. Kotiinpaluu, jälleenrakennus, uusi lähtö. Raudutie Lastuloi Jätkä da jätkän taivas Muumipeigoi da händytiähti Muumitatan mustelmat Varattavu Iivananpäivy Tiedoiniekan hattu Karjal-Suomi-Karjal Sanakniigu Niit ennen isoni lauloi, siirtokarjalaisten vanhat kertomarunot. 11 LAHIKAINEN, ULLA (TOIM.) 1983: NIEMINEN, MARKKU 2004: PUTKINEN, SEPPO 1985: VIRTARANTA, PERTTI 1971: Maaemon aarre, vienankarjalaisia kansansatuja. Vienan satuja. Karjalaisia kertomuksia -sarja. Kultarengas korvaan. Vienalaisia satuja ja legendoja. Kuvakirjoja, joita voi käyttää muistelutyössä

PAAVOLAINEN, OLAVI (TOIM.) 1940: POUTVAARA, MATTI 1961: Musiikkivinkkejä HANNIKAINEN, P.J. JUVA, VALTER SAN. SÄV. TRAD SIBELIUS, JEAN VÄRTTINÄ Linkkivinkkejä EVAKKOLAPSET RY JUMINKEKO KARJALAN KIELEN SEURA RY KARJALAN KARTAT KARJALAN LIITTO KARJALAN SIVISTYSSEURA Karjala. Muistojen maa. Karjalan liiton muistojulkaisu. Etelä-Karjala (huom. nykyistä Etelä-Karjalaa) Karjalaisten laulu Karjalan kunnailla Karelia-sarja Koko tuotanto www.evakkolapset.fi www.juminkeko.fi/index.asp www.karjal.fi www.karjalankartat.fi www.karjalanliitto.fi www.karjalansivistysseura.fi 12