Maaliskuu 2015 Porras portaalta i mustakkua: minä olen ainos teijänke, muailman loppuh suate. Arvoisa Karjalan ystävä! Matteuksen mukaan nämä olivat Jeesuksen viimeiset sanat. Niillä on siksi erityinen painoarvo. Jeesus sanoi nämä sanat silloisille oppilailleen. Samassa yhteydessä Hän antoi oppilailleen tehtävän: muistakin ihmisistä piti tehdä Jeesuksen oppilaita. Menetelmänä oli kastaa ja opettaa. Opetuslapsia olemme mekin Onko meidät kastettu? On. Olemmeko saaneet opetusta? Olemme. Olemme jopa olleet konfirmaatiossa: silloin olemme julkisesti tunnustautuneet Jeesuksen seuraajiksi. Samanlainen tunnustusteko on jokainen osallistumisemme ehtoolliseen. Tunnustaudumme siis Jeesuksen oppilaiksi. Herramme on aina kanssamme lupauksensa mukaisesti. Asia on yksinkertainen. Asia on totta. Kuitenkin unohdan asian tuon tuostakin. Unohtelu vähän nolottaa välillä. Sattumaa vai johdatusta Jumala loi maailman. Voisiko tiedossamme olla jotain, mitä Jumala ei luonut? Arvelen, että Jumala ei luonut sattumaa. Kun jotain näyttää tapahtuvan sattumalta, unohdan helposti, että Herramme onkin tainnut johdattaa asiat näin. Hän on kanssamme. Siihen voi luottaa. Se on kivaa. Johdatuksen portaita Sodderissa Sodderin seurakunnan neuvosto perustettiin 20 vuotta sitten. Kokous pidettiin Iivan ja Anni Tirkkosen kotona Ylä-Legassa eli Jovenkylässä eli Jovella tammikuussa 1995. Siitä lähtien on noustu monta porrasta kohti itsenäistä seurakuntaa. Seurakunta on rekisteröitykin useita kertoja, koska Venäjän valtion lakeja on tahallaan muutettu ahkerasti tai toisin sanoen: lait ovat uudistuneet tuon tuostakin. Puutteellisen kielitaitoni takia ehdimme välillä rekisteröityä jo omaksi kirkkokunnaksemmekin. Maassa oli siis Venäjän Ortodoksinen kirkko, Inkerin Luterilainen kirkko ja Sodderin Evankelisluterilainen kirkko. Joku sanoi, että kun kerran Venäjän valtion leimat ja värikkäät sinetit olivat papereissa, niin olin hölmö, kun en oikopäätä kipittänyt kirkkotarvikekauppaan ostamaan pitkää, kullanväristä käyräpäistä keppiä käteeni ja pannumyssyä muistuttavaa hattua päähäni. Vastasin: Joo joo, mutta rahankäyttömme pitää olla vastuullista: köyhiä saa auttaa, evankeliumia saa viedä muihinkin kyliin, kirkkoa saa kunnostaa, opiskelijoita saa tukea, pyhäkoululaisia saa ilahduttaa, mutta turhuutta pitää välttää. Tärkeitä portaita Sodderin seurakunnan itsenäistymisessä ovat olleet virallisen rekisteröitymisen ja oman hallinnon lisäksi omat rakennukset. Sodderin kylässä jumalanpalvelukset pidettiin useita vuosia Sodderin klubilla. Tilat annettiin käyttöömme ilmaiseksi. Sitten klubi paloi. Hankimme kylän keskustasta vanhan kaupan. Vuokrasimme sen maan tavan mukaan 49 vuodeksi. Vuokra perittiin etukäteen. Se oli kahdeksan markkaa kuukaudessa. Sodderin seurakuntatalossa on jumalanpalvelus sunnuntaisin kello 11, ru-
kouspiiri kolme kertaa viikossa, raamattupiiri torstaisin iltapäivällä, käsityöpiiri ja pyhäkoulu lauantaisin. Veskelyksen pyhäkoulu kokoontui opettajan kotiin. Opettaja oli 100 % invalidi Tatjana Berentsova. Lapset tykkäsivät hänestä. Lapsia oli kirjoilla 63. Se on paljon. Pyhäkoulu piti jakaa kolmeen ryhmään. Kaksi ryhmää oli lauantaina ja kolmas sunnuntaina. Ihmettelen usein, kuinka kaksikymmentä lasta mahtui pieneen yksiöön niin, että järjestys säilyi, lapsilla oli kivaa ja he tulivat joka kerran mukaan. Sitten Tatjana kuoli. Sukulaiset möivät asunnon seurakunnalle. Tatjanan yksiö on edelleen Sodderin seurakunnan Veskelyksen kylän toimipiste. Jumalanpalvelus sunnuntaina klo 16, raamattupiiri tiistaina klo 12, pyhäkoulu lauantaina klo 13. Novie Peskissä seurakunnan pääkirkko on kunnostettu talkoilla vanhasta klubirakennuksesta. Suuri puutalo oli Novie Peskin kylässä jäänyt tyhjilleen. Vanha kommunisti, kyläneuvoston toimeenpanevan osaston eläkkeelle siirtyvä päällikkö Vladimir, lahjoitti talon seurakunnalle. ( Vladimir kastettiin muutamaa vuotta myöhemmin.) Mehiläistarhaaja Esko Vähätalo vuokrasi Tohmajärveltä pienviljelystilan. Siitä tuli Peskin kirkon rakennustyön Suomen puoleinen tukikohta. Eskon pihapiiriin koottiin rakennustarvikkeita. Eskon kotona yövyttiin lukemattomia kertoja suurinkin porukoin. Melkein tulee helluntain epistola mieleen, kun ruvetaan muistelemaan, mistä kaikkialta väkeä oli: Pohjois-Karjalasta oli edustajia Tohmajärveltä, Kiteeltä, Kontiolahdelta ja Joensuusta. Savosta oli rakentajia Savonlinnasta, Anttolasta, Otavasta, Kangasniemeltä, Juvalta ja Mikkelistä. Hämeen miehiä olivat nastolalaiset, riihimäkiset, Hausjärven porukka ja Ryttylän väki. Edustettuna olivat myös Toijala-Kylmäkoski-Akaan suunta ja Valkeakoski. Uudeltamaalta olivat sipoolaiset, leppävaaralaiset, tuusulalaiset, muut espoolaiset, Kauniaisten ihmiset ja ne, jotka asuivat Kirkkonummella sekä Helsingissä. Sitten vielä Turunmaa ja Satakunta: Pori, Eura, Ulvila, Noormarkku, Pomarkku, Kullaa ja Kankaanpää. Pohjalaasia oli ainakin Kaskisista. Nyt en muista, oliko ketään Hangosta tai Petsamosta. Juhlavaa oli Eskon pihalla aamuhämärissä, lumisen maiseman keskellä, paljain päin veisata aamuvirsi ennen autojen käynnistämistä. Sitten noustiin raskaasti lastattuun Saabiin, Transitiin, Opeliin, Ladaan, Toyotaan, Mersuunkin. Painava teliperävaunu kallisteli ja keikkui nöyrästi Toyotan perässä. Hiljaisesti rukoiltiin apua tullauksen onnistumiseen. Usein onnisti, aina ei - mutta kirkko valmistui. Järkevää säästäväisyyttä Kirkkoon käytettiin paljon edullista kierrätystavaraa. Tämä oli sitä vastuullista rahankäyttöä. Joensuulaiset hankkivat vanhan työmaaparakin ja purkivat siitä käyttökelpoista materiaalia: ikkunoita, ovia, sähkölaitteita. Upouuttakin toimitettiin perille kekseliäästi: Mikkelin miehet rakensivat lahjahirsistä uljaita kehikkoja Lähemäen seurakuntatalon pihalle. Kehikot myytiin. Rahat vietiin Sodderin kirkon rakennustyömaalle. Kirkon penkit ovat Savitaipaleen siunauskappelista, risti Karakappelista, urut Olarin Niittykummun kappelista, lastenhuoneen kattovalot Kauniaisten kirkon kellarin katosta. Savupiippujen uudenveroiset tiilet ostettiin lopetetun paikallisen vankilan purkutyömaalta käytettyinä edullisesti. Hengellinen työ keskiössä Muurauslaastin kuivuttua tuli saatiin ensimmäiseksi keittiön hellaan. Pyhäkoulu aloitettiin tässä kirkon ensimmäisessä lämpimässä tilassa saman tien. Rakennusmiehiä rohkaisi keittiöstä kuuluva lasten laulu: kirkkoa ei rakenneta turhaan. Rippikoululeirit, lastenleirit, eläkeläisten leirit ja nuorten toiminta siirrettiin maksullisista leirikeskuksista omalle kirkolle hyvin pian. Rahaa säästyi. Sanan kylvö tehostui: ihmisten on entistä helpompaa tulla mukaan ei tarvitse matkustaa kauas, kun kirkko on keskellä kylää.
Koulutus Tärkeitä portaita ovat olleet seurakunnan työntekijäin koulutustilaisuudet. Kirkkoherramme Fjodor Sidorenko suoritti Inkerin kirkon Kelton koulutuskeskuksessa pappistutkinnon venäjän kielellä. Koulutuskeskuksen kursseja ovat käyneet myös diakoniatyöntekijämme, kanttorimme, kirjanpitäjämme ja pyhäkoulunopettajamme. Suomesta olemme myös saaneet koulutusapua nuorisotyöhön, pyhäkoulunopettajillemme ja rippikoulun isosille. Arviointia Olen huojentunut ja kiitollisella mielellä - vähän niin kuin vanha Simeon. Näen, että Sodderin seurakunta toimii. Tavoitteet ovat oikeansuuntaisia ja kristillisiä. Rahankäyttö on kohtuullista ehkä liiankin varovaista diakoniatyössä. Työntekijät ovat taitavia ja sitoutuneita kristillisiin päämääriin. Hallinnon rakenteet ovat terveet ja Inkerin kirkon ohjeiden mukaiset. Tarvitaanko enää minua? Pyrin yhä olemaan Sodderissa, Peskissä Metshälässä ja Veskelyksessä kahtena peräkkäisenä sunnuntaina joka kuu. Näin voin hoitaa jumalanpalvelukset, paikallisen hengellisen työn ja vapauttaa nuoren kirkkoherraamme Fedjan aikaa hallintoon ja vapaapäiviin. Hauska esimerkki paikallisten kyvystä hoitaa asiat: nyt helmikuussa seurakuntaneuvoston kokous pidettiin kirkkosalissa. Minäpä olinkin lastenhuoneessa. Leikin seurakuntaneuvoston jäsenten lasten kanssa. Näin nuoret isät ja äidit saivat neuvotella tärkeistä asioista rauhassa. Kyllä minuakin siis tarvittiin. Kokous oli sekä minusta että ymmärtääkseni myös jäsenistä ja lapsista kiva. Nuorisotyö on vahvaa. Seurakunnan nuorten toiminnassa on jo alkamassa toinen sukupolvi: entisten nuorten omien lasten kristillinen kasvatus. Tämä antaa tulevaisuuden toivoa. Joitakuita huolenaiheita toki on. Seurakunta ei ole taloudellisesti itsenäinen. Venäjän maassa ei ole mahdollisuutta kirkollisveroon. Jumalanpalvelusten kolehdit, paikalliset kymmenykset, muut lahjoitukset ja jäsenmaksut eivät riitä kuluihin. Toiminta on kristillistä, monipuolista, runsasta ja eettisesti korkeatasoista, mutta kuihtuu, jos varoja ei saada ulkopuolelta. Apumme on tärkeää: rahaa tarvitaan. Esko Vepsälle olen kiitollinen, että hän on Suomessa rohkeasti pitänyt myös testamenttiasiaa esillä. Pekka Palosaari Sodderin srk:n vanhempi pappi. Suomen osoite: Maruntie 37 B, 03430 JOKIKUNTA, p. 09-54 15 610 Vaateasiat: kesällä tullaan tarvitsemaan sekä aikuisten että lasten lenkkareita. Lisäksi tarvitaan koko ajan lankoja. On miellyttävää toimittaa perille PUHTAITA ja EHJIÄ tamineita. Karjala-illat keväällä:yleensä kuukauden 1. maanantaina kello 18 Suomen Raamattuopistolla Kauniaisissa, os. Helsingintie 10. Maaliskuussa 2.3. Itä-Karjalan Abuniekkain vuosikokous, huhtikuun kokous pääsiäisen takia jo maaliskuun puolella 30.3. siis hiljaisen viikon maanantaina, toukokuussa 4.5. ja kesäkuussa1.6. SÄHKÖPOSTI: Kirjeemme ilmestyy neljä kertaa vuodessa. Jos tahdot näitä kirjeitä sähköpostina, ilmoittaudu: Olli.Palosaari@dnainternet.net Matkasuunnitelma keväälle 2015 Maaliskuussa 6.3. 17.3. Huhtikuussa 31.3. 7.4. pääsiäinen Toukokuussa 9.5. 15.5. IDÄNTYÖN PÄIVÄT RYTTYLÄN KANSANLÄHETYSOPISTOSSA 13.3. -15.3.
Itä-Karjalan Abuniekat ry Hallitus TOIMINTAKERTOMUS vuodelta 2014 Vuosi jatkui perinteiseen tapaan. Suurimmat huolenaiheet kohdistuivat talouteen. Espoon Seurakuntayhtymän hallinnon tekemän päätöksen mukaan, katkesi rahan kulku Kansanlähetyksen kautta. Leppävaaran seurakunnan Sodderiin aikaisemmin tätä tietä osoittamalle 10 000 euron tuelle ei onnistuttu löytämään vaihtoehtoista tilitysreittiä ja niin jäi SODDERIN seurakunnalta tämä tuki saamatta. Tämä kuormitti vastaavasti Itä-Karjalan Abuniekat ry:n taloutta, joka siis paikkasi syntyneen aukon, ettei seurakuntamme Karjalassa joutunut suomalaisen kirkollishallinnon ja oppikiistojen takia kärsimään. HALLITUS: Puheenjohtajan jatkoi Olli Alaranta ja varapuheenjohtajana Jukka Kivimäki. Sihteerinä toimi edelleen Esko Vepsä ja rahastonhoitajana hallituksen uusi jäsen Seija Konttinen. Muut jäsenet olivat Eija Seuna, Esko Vähätalo ja Ilkka Heinonen. Kirjanpitäjänä toimi Esko Vepsä. Hallitus kokoontui kaikkiaan 6 kertaa. Toiminnantarkastajaksi valittiin Marja-Kaarina Söderqvist ja varalle Jyrki Halonen TOIMINTA: Yhdistyksen varsinainen toiminta toteutuu kunkin kuukauden ensimmäisenä maanantaina Kauniaisissa Suomen Raamattuopistolla pidettävässä kuukausikokouksessa. Kuukausikokouksen ohjelma koostuu hartaudesta, pastori Pekka Palosaaren tuomista terveisistä Karjalasta, Karjalasta tulleiden vieraiden tuomisista, kuvaesityksistä Sodderin seurakunnasta sekä yhteisestä seurustelun sakramentin nauttimisesta runsaan tee- ja kahvipöydän tarjontaa nauttien. Vapaaehtoisille leipojille esitämme kiitokset. Jäsenkuntaa on käynyt myös Karjalassa. Hallituksen jäsenet, lähinnä puheenjohtaja, varapuheenjohtaja, rahastonhoitaja ja sihteeri, ovat vierailleet Karjalassa ja osallistuneet avustustavaroiden toimittamiseen saattojoukkoina. Karjalassa on toteutettu seurakunnan kiinteistöissä joitain pienehköjä korjauksia, kuten ovien lukkojen uusinta, rikkinäisten ikkunoiden lasien vaihtamista, maalauskunnostusta yms. Myös joidenkin vanhusten kodeissa on toteutettu pienehköjä kunnostustöitä. Itä-Karjalan Abuniekat ry on tukenut pastori Pekka Palosaaren ja muiden Karjalassa suorittamaa lähetystyötä ja diakonisen avun toimintaa. ERITYISPROJEKTIT: Vuoden ajalle sattui kaksi erityisprojektia, joiden varat kerättiin muun talouden ulkopuolelta erilliskeräyksenä. Seurakunta sopi paikallisen yrittäjän kanssa erityisesti leirien muonituksen varmistamiseksi siipikarjan kasvatuksesta ja tätä varten kerättiin 1000 euron erillisavustus, jolla toiminnan vaatimia tiloja ja rakenteita saatiin rakennettua. Seurakunnan toiminnassa tiiviisti mukana olevan perheen karjaa kuoli kesäkuussa äkillisesti ilmeisen myrkytyksen seurauksena. Abuniekat avusti erilliskeräyksen turvin kootulla 2000 euron summalla perhettä, joka pystyi näillä varoilla hankkimaan hyvän lypsävän lehmän ja lammaskatraan kuolleiden eläinten tilalle. Kummankin projektin varat kirjattiin Abuniekkain kirjanpitoon ja varat toimitettiin kyseisille henkilöille Karjalaan. TALOUS: Tilikauden talous jäin alijäämäiseksi johtuen pääosin jo edellä mainitusta tarpeesta korvata puuttuvat varat seurakunnan toiminnalle. Kiitos ahkerien, säännöllisten lahjoittajien määrä oli noin sata henkilöä, joista useimmat olivat antaneet maksumääräyksen pankkiinsa ja näin tukisumma tuli tilille kunkin kuuden tiettynä päivänä. Tämä joukko on se talouden selkäranka, jonka varassa yhdistyksen avustustoiminta seisoo.
Alla olevasta talousarvion toteutuman seurannasta näkyy, että yksityisiltä tukijoilta saatu tulo ylitti reilulla 10% arvioidun, mikä antaa lujaa luottamusta myös tulevaan. Ajatellessamme aikaa vuosia eteenpäin, voimme olla kiitollisia niille tukijoillemme, jotka ovat muistaneet Sodderin seurakunnan työtä myös viimeisessä tahdossaan. Testamenttilahjoitus on sijoitus aikaan, jolloin emme enää ole itse omaisuuttamme hallinnoimassa. Ilmaisemalla tahtomme, voimme vaikuttaa keräämämme omaisuuden käyttöön myös oman elämän jälkeen. Tuloslaskelmat sekä talousarvioehdotus kaudelle 2014 Tulot Ehdotus Toteutuma Budjetin Yksityisiltä lahjoittajilta 2014 31.12.2014 Balanssi 4130 Seurakunnan avustamiseen 12 500,00 11989,85-510,15 3231 Kummitoimintaan 1 200,00 1480,00 280,00 4132 Koulutukseen 1 000,00 1442,35 442,35 4133 Diakoniaan 2 000,00 1815,00-185,00 4134 Toimitilojen kuluihin 1 500,00 1172,60-327,40 4135 Muualla Karjalassa 500,00 675,35 175,35 4136 Merkkipäivät 0,00 880,00 880,00 4138 Pyhäkoulutyölle 500,00 985,00 485,00 4139 Lapsi- ja nuorisotyö 2 500,00 2629,00 129,00 3241 Seurakunnan projektit 0,00 3315,00 3315,00 Seurakunnilta ja yhteisöiltä 23 714,00 26 384,15 2670,15 4151 Noormarkku & Pomarkku 1 500,00 221,55-1278,45 4152 Vuosaari 200,00 0,00-200,00 4153 Muut seurakunnat 1 400,00 774,30-625,70 4154 USA:n Suomi-Konferenssi 0,00 0,00 0,00 4156 Mikkeli 1 500,00 1420,09-79,91 4157 Leppävaara 200,00 536,83 336,83 4155 Muut yhteisöt 100,00 150,00 50,00 Oma varainhankinta 4 900,00 3 102,77-1797,23 4140 Jäsenmaksut 600,00 523,00-77,00 4121 Karjala-illat 2 200,00 2153,65-46,35 4110 Tapahtumat 100,00 70,00-30,00 2 900,00 2 746,65-153,35 TULOT YHTEENSÄ 31 514,00 32 233,57 719,57 3122 Seurakuntatoiminta -1 000,00-784,67 215,33 3123 Lapsi- ja nuorisotyö -700,00-595,93 104,07 3124 Pyhäkoulutyö -640,00-286,12 353,88 3125 Autojen kulut -2 500,00 0,00 2500,00 3126 Leiritoiminta -2 000,00-1141,80 858,20 3127 Toimitilat -1 500,00-1614,15-114,15 3128 Veskelys-projekti -200,00-405,10-205,10 3210 Diakoniatyö -1 500,00-3014,91-1514,91 3221 Koulutustuki -1 000,00-1209,93-209,93 3232 Kummitoiminta -1 200,00-1581,69-381,69 3240 Seurakunnan projektit 0,00-3000,00-3000,00 Yhteiskunnallinen toim. 3250 /lapset -74,00-139,95-65,95 3310 Matkakorvaukset Karjalassa -170,00-64,00 106,00 3320 Viranomaiskulut -300,00-705,97-405,97 4135 Muun Karjalan työ (Ruskeala) -500,00 0,00 500,00 4210 Yhdistyksen kulut (jäs.kirj.ym) -750,00-1841,95-1091,95 4221 Muut kulut Karjalassa -120,00 0,00 120,00 5000 Hallinnon kulut -500,00-373,25 126,75 0,00 KULUT YHTEENSÄ -31 654,00-36 086,98-4432,98 43 Sijoitustoiminta 0,00 4310 Tulot 200,00 1448,16 1248,16 4320 Kulut -60,00 0,00 60,00 140,00 1448,16 1308,16 Tilikauden tulos 0,00-2 405,25-2405,25 Seurakunnilta ja muilta yhteisöiltä saatu tulo pieneni jo viidentenä vuonna peräkkäin ja näyttääkin siltä, että yhä suuremmassa määrin Itä-Karjalan Abuniekkojen on tukeuduttava rakastavien sydänten voimaan, joiden kautta taloutemme on turvassa. Merkittävimmäksi seurakunnaksi, joka tuki työtämme nousi jo kolmannen kerran Mikkelin Tuomiokirkkoseurakunta, jonka lähetystorin ja kahvilan tuotosta saamme osan. Kulut 3121 Seurakunnan suora tuki -17 000,00-19327,56-2327,56
Yhdistyksen talous on hyvällä tolalla, sillä menneiden vuosien kertymät on sijoitettu Osuuspankin rahastoihin paremmalle korolle, mutta kuitenkin matalan riskin rahastoihin, mikä tuotti kaudella 2014 parantuneen yleistalouden ansiosta 1436,86 euron tuotamme on reilu Tase Vastaavaa 1900 Kassa 1 547,46 1910 OP tili 24531 457,26 1920 OP tili 215104 4 233,58 1777 Ennakot 2 133,51 1930 OP Rahastot 21 436,86 Vastaavaa 29 808,67 Vastattavaa 2251 Oma Pääoma 17 213,92 2310 Koulutusrahasto 5 000,00 2320 Rakennusrahasto 10 000,00 Tilikauden tulos -2 405,25 Vastattavaa 29 808,67 20 000 euroa näissä rahastoissa. 10 000 tästä varallisuudesta on varattu rakennusrahastoon, jolla korjaamme ja rakennamme tarpeen mukaan Karjalassa seurakunnan toimintatiloja. Sauna ja majoitusta Vuoden 2014 aikana heräsi ajatus pystyttää Nowie Peskin kirkon kupeelle rakennus, johon saisimme saunan, kokoontumishuoneen ja mahdollisesti majoitustiloja vieraiden ja leirien käyttöön. Seurakunnan diakonia tarvitsee vanhenevan väestön huoltoon myös kunnon tilat. Sauna mahdollistaa mummojen ja pappojen saunottamisen kerran kaksi kuukaudessa, kun monilla ei nykyään ole lainkaan peseytymismahdollisuutta tai mahdollisuutta käydä muualla pesulla. Kun saunaan liitetään puhtaat vaatteet ja ihon hoitaminen sekä muunkin kunnon tarkastaminen, saamme kerralla nostettua vanhusten elämisen tasoa merkittävästi. Hygienian parantuessa vähenevät myös taudit ja syöpäläiset. Saunaa varten käynnistetään aikanaan erillinen keräyksensä. ILOINEN UUTINEN LEPPÄVAARASTA!! Espoon seurakuntayhtymän päättäjät ovat pyörtämässä aiempaa päätöstä rahan kulkemisesta Sodderiin. Koska astuu voimaan?? Toimintasuunnitelma vuodelle 2015 Pääasiallisesti toiminta jatkuu ennallaan. Sodderissa ollaan vaikuttamassa seurakunnan päättäjiin niin, että saataisiin kiinteistöt rekisteröityä seurakunnan nimiin ja käynnistettyä saunarakennuksen suunnittelu ja lupien hankinta. Pappilan kunnostus toteutetaan paikallisin voimin, samoin Veskelyksen toimitilojen kunnostuksen saattaminen loppuun. Kotimaan toiminta perustuu edelleen Karjala-iltoihin. Omaa varainhankintaa tehostetaan ja tarvittaessa käynnistetään erilliskeräyksiä kulloinkin määriteltyihin kohteisiin. Talousarvio Yksityisiltä tukijoilta erikseen osoitetuille momenteille 22 800,00 Seurakunnilta ja yhteisöiltä kerätään varoja 3 050,00 Yhdistyksen oma varainhankinta 2 800,00 Sijoitustoiminnan tuotto 1 000,00 Tuotot yhteensä 29 650,00 Seurakunnan tukemiseen eri momenteilta 26 500,00 Muut kulut Karjalassa 2 350,00 Yhdistyksen kulut Suomessa 2 400,00 Kulut yhteensä 31 250,00 Tilikauden alijäämä -1 600,00 Talousarvioon sisältyy normaalien varain keräämiseen liittyvien epävarmuustekijöiden lisäksi merkittävä epävarmuus, joka tulee ruplan kurssista ja Venäjän talouden kehittymisestä. Jos ruplan kurssi säilyy nykyisellä 1 = 75 ruplaa tasollaan, on seurakunnan tarvitsema tuki euroissa noin 20 000,00, jolloin budjettimme on noin 5000 euroa ylijäämäinen. Jos ruplan kurssi asettuu tasolle 65, on tulos noin 3000 ylijäämäinen. Talousarviota täytyy näin ollen lukea hyvin tarkkaan vain arviona, jonka toteutumista ei voi ennakoida. Saunaprojekti tulee tämän arvion ulkopuolelta!
RUKOUSVASTAUS Perävaunun kuomua on vaikea saada kiinni. Milloin törröttävät sukset, milloin sauvat. Pahvilaatikot pullistelevat kyljistä. Vararengas ei asetu kunnolla. Pulkat eivät tahdo mahtua. Monot ja vauvan ammeet liukuvat vinoon. Tavaraa on liikaa. Autoonkaan ei perävaunun kuormaa voisi siirtää yhtään. Kuuden matkustajan omat varusteet täyttävät pienen bussimme tilat kokonaan. Viimeisen matkustajan mukana tulee vielä oikein paljon tavaraa. Autosta täytyy jättää pois lastenistuin, pilkkijakkara ja koulun tilaamat monot muuten emme itse sovi joukkoon. Venäjän tulli on suopealla tuulella. Leimat lyödään papereihimme vain hyvin pienen mutinan jälkeen. Matka edistyy hyvin. Enää ei tarvitse edes ostaa erillistä, kallista Venäjän autovakuutusta. Uusi vuosi, uusi laki: suomalaisen vakuutuksen vihreä kortti riittää. Ruplan kurssi on hyvä. Polttoaineen hinta on laskenut. Punainen Volkswagen-bussimme kiitää perävaunuineen kohti Pietaria. Kuiva lumi pöllyää pakkastuulessa. Puhkun hyvää mieltä. Tätä matkaa on valmisteltu pari viikkoa. Sodderin seurakunnan lapsille ja nuorille on Raitin Pysäkin talkoissa koottu satoja lahjapussukoita. Leipojat ovat paistaneet joulujuhliin kakut, pikkuleivät ja muut herkut. Samat naiset laativat tänäkin vuonna koulun jokaiselle oppilaalle joululahjan. Entä kukapa on hankkinut, koonnut, keräillyt ja käärinyt yli sadalle ihmiselle henkilökohtaisen lahjapaketin? Kukapas muu kuin Nainen. ( viite: Aatamin toteamus 1. Moos. 3:12: Nainen, jonka minulle annoit ) Suomen Idäntyö UP ry. lahjoitti kroonikkovaippoja suuren määrän. Tätä lahjaa osaavat Sodderin invalidit arvostaa: koska kellään ei ole vesijohtoa, on pyykinpesu vaikeaa. Kummeilta tuli joululahjoja mukaamme. Yhden kilon enimmäispaino muistettiin tänä vuonna melko
hyvin. Lisäksi sukset, luistimet, pulkat - sekä matot, vauvan ammeet ja sänky koko arvokas kuorma saatiin tullista läpi, slava Bogu, Herralle kiitos. Yö on tullut. Pietarin jälkeen pidämme taukoa huoltoasemalla Murmanskin valtatien varrella. Tauon jälkeen auto ei käynnistykään. Vanhan auton omistajat tietävät, mitä tarkoittaa toteamus: Bendiks ei mene päälle. Kiinnitän hinausköyden. Naisväki houkuttelee venäläisen kuormaautoilijan auttamaan. Kuski sanoo jotain. Naiset huutavat minulle: Kakkosvaihde! Vastaan: Ei kakkonen, vaan nelonen. Naiskuoro kiljuu kirkkain äänin: Kakkonen, kakkonen! Näytän sormilla ikkunan läpi, että voin suostua kolmoseen. Venäläisen kuormaautokuskin sana on naisille laki. Öisen huoltoaseman pihan yli kiirii kolmen sopraanon ja kahden alton kvintetti: Kakkonen, kakkonen, kakkonen! Alistun. Kuorma-auto lähtee liikkeelle. Uusi hinausköyteni kiristyy. Oma yhdistelmämme nytkähtää. Köysi katkeaa. Moottorimme on kuitenkin ehtinyt pyörähtää sen verran, että jää käyntiin. Lohduttaudun: ylimääräinen solmu hinausköydessä on oikeastaan aika pientä. Joillekuille on naisten kanssa tullut suuriakin mittatappioita. On jo aamuyö mutta Nainen jaksaa ajaa. Matkustajien puheensorina on lakannut. Autossa on lämmin. Kuulen unen läpi Naisen karun toteamuksen: Peekkaa! Herää! Auto on rikki. Moottori sammuu. Polttoaine ei näin pian voi olla lopussa. Siltä se kuitenkin tuntuu. Olemme Laatokan tuntumassa jossain Pietarin pohjoispuolella. Kello näyttää aamuneljää. Tuulee. On pakkassää. Hinausköyden katkeaminen ei harmita enää. Tämä on jo kokonaan toisen luokan ongelma. Pyydän matkustajia pukeutumaan lämpimästi. Vetäisen keltaisen huomioliivin ylleni. Pimeässä, taskulampun valossa vien varoituskolmion kauas perävaunun taakse. Pyydän Naista painamaan hätävilkut päälle. Tähän aikaan yöstä ei tunnu olevan muuta liikennettä. Tie on suora. Muistan, että nämä seudut ovat puuttomia lakeuksia. Kaukana takanamme, ehkä kilometrin päässä, on valoja. Onkohan siellä huoltoasema? Voisiko siellä lämmitellä? En ole aikaisemmin vaihtanut tähän autoon polttoaineen suodatinta itse. Toimenpide kannattaisi harjoitella kesällä, valoisassa, kuivassa ja lämpimässä hallissa - sellaisessa, jossa kaikki tarvittavat työkalut ovat käden ulottuvilla. Selviän työstä tunnissa. Polttoainetta tulee. Moottori ei silti lähde käyntiin. Kello on jo kuusi aamulla. Sanna soittaa isälleen Koljalle Jessoilaan: Tule hinaamaan. Varusta kaksi autoa. Toinen saa hinata meidät, toinen perävaunun. Meillä on kylmä. Isä on valmis lähtemään vaikka heti, mutta toisen auton löytämiseen kuluu aikaa. Lopulta selviää. Ystävä Dima on yövuorossa. Hän pääsee töistä aamukahdeksalta. Silloin Dima ja isä-kolja voivat lähteä apuun. Toisaalta olen kiitollinen, toisaalta kauhistelen matkaa: Jessoilasta on tänne ainakin 350 kilometriä. Se on paljon jo yhteenkin suuntaan. Montakohan solmua hinausköyteen vielä tulee? Lähden ulos kävelemään. Menen katsomaan, ovatko kaukana näkyvät valot huoltoaseman lamppuja. Ovat ja eivät. Huoltoasema se kyllä on, mutta vasta rakenteilla. Valot palavat rakennustelineillä. Kyltit kertovat, että asema on auki 24 tuntia. Ovet ovat silti lukossa.
Missään ei näy ihmistä. Kylmä tuuli vain pöllyttää pakkaslunta pimeässä yössä. Mieleen nousee kutkuttava muisto muutaman viikon takaa. Olin mukana Leppävaaran seurakunnan neuvostossa päättämässä seuraavan vuoden kolehdeista. Päätimme, että Leppävaaran seurakunnassa kerätään heti vuoden alussa kolehti Suomen Merimieskirkon kautta ulkomailla vaikeuksiin joutuneiden suomalaisten auttamiseksi. Kuinkahan noihin varoihin nyt voisi päästä käsiksi? Astelen takaisinpäin kohti autoa. Olen neuvoton, alistunut. Iskee regressio: jotenkin taannun, palaan lapsuuteen. Huomaan ajattelevani lapsuuteni kielellä, sillä kielellä, jota lapsena Töölön mukulakivikaduilla ja suljetuilla kivisillä takapihoilla olin tottunut kavereiden kanssa bamlaa. Olen avuton. Muistan, että Töölön kirkon pyhäkoulussa opetettiin rukoilemaan. Puhuttiin varmaan sovituksestakin. En ymmärtänyt lunastusta, tätä Raamatun tärkeintä asiaa vielä silloin, enkä kyllä ihan pian myöhemminkään. Kävelen. Muistelen. Olen voimaton. Että sitä ihminen voikin olla yksin, yksin keskellä pimeää ja kylmää maailmaa: Ja lisäks mun vastuulla on perävaunun kuorma ja itse perävaunu, auton lasti sekä auto. Ja kaiken kukkuraks vielä auto täynnä jääkylmiä naisia viisi kappaletta niitäkin. En nyt kylmässä yössä pane käsiä ristiin, mutta sanon Meidän Herrallemme muuten nöyrästi: Nyt kyllä vois hei oikeestaa olla nouroplem, jos Sä tahtosit tavallaa viittii niinku pikkusen koittaa yrittää pystyy kykenee jeesaa tai noin. Kato mun omat kikat rupee jo olee jotakuta niinku tyystin finito. Ei muuten ristin ryövärilläkään ollut enää yhtään omaa keinoa jäljellä. Itätuuli pyörittelee lumiharsoja mustalla, jäisellä asvaltilla. Kaukana edessä auton keltaiset hätävilkut sykkivät tasaiseen tahtiin. Astelen eteenpäin. Varoituskolmio erottuu juuri ja juuri pimeydestä. Mieleen nousee magneettiventtiili. Jos ei ole sähköä, magneettiventtiili pysyy kiinni. Moottori ei saa polttoainetta. Senhän nyt tietää jokainen. Asvaltti rahisee askelten alla. Muistelen, kuinka vanha Audini pysähtyi kerran Peskissä kirkon viereiseen rautatien tasoristeykseen. Kiskot hyppäyttivät autoa sen verran, että magneettiventtiilin plussajohto osui diesel-moottorin runkoon. Moottori pysähtyi. Auto oli täynnä sairaita, vanhuksia ja invalideja. Olimme matkalla Jessoilan sairaalaan. Kohteliaasti neuvoin matkustajat ulos autosta. Ilmoitin selkeästi: Nyt baabushkat ja dieduskat! Koitetaa hei kimpassa skuffaa tätä mashinaa vähä pakkii. On vähän niinku tilanne päällä. Kainalosauvat ja kävelykepit pantiin takapenkille syrjään. Huivi sitaistiin tiukemmin leuan alta solmuun. Ras, dvaa, trii! Yhdessä ponnistaen ryhdyimme työntämään autoa takaisinpäin, pois kiskoilta. Juuri kun olimme saaneet sitä auton mitan verran taaksepäin, rautatien liikennemerkin hälytyskello pärähti soimaan. Punaiset valot alkoivat vilkkua. Automme oli selvästi jo niin kaukana, että juna mahtuisi ihan hyvin ohi ainakin metri oli tilaa. Silti heti porhaltaessaan mutkasta esiin veturi alkoi päästellä melkoisia vihellyksiä ja kamoittavia, matalia törähdyksiä ihan turhaan meidän mielestämme. Emmehän enää olleet kiskoilla oikeastaan ollenkaan. Myöhemmin hinasimme Audin Jessoilaan. Pikkuserkkuni Kolja korjasi auton. Hän pani eristysnauhaa magneettiventtiilin sähköjohdon ympärille. Magneettiventtiili Kuinkas juuri nyt tulee mieleen magneettiventtiili? Keltaiset vilkut välkkyvät yössä. Yhä astelen kohti. Konepelti törröttää pystyssä. Avaan etuoven. Nousen kuljettajan penkille. Pimeässä kaivan hansikaslokerosta Volkswagenin Omistajan oppaan. Alkulehdellä onnitellaan omistajaa kehittyneintä nykytekniikkaa edustavan, uudenaikaisen ja luotettavan auton ostamisesta. Selailen kirjaa.
Löydän sulaketaulukon. Numero 15 : Moottorin elektroniikka. 15 amp. sininen. Vääntäydyn ratin alle kytkinpolkimen ääreen. Taskulamppu hampaissa onnistun molemmin käsin ropeltamaan sulaketaulusta tuon pienen, sinisen muovineliön irti. Katson sitä taskulampun valoa vasten. Sulake on palanut. Panen sen tilalle ehjän. Kytken virran. Sulake rapsahtaa heti - ihan kipinäkin välähtää pimeydessä. Viluiset, väsyneet matkustajat mumisevat ja hieman vääntyilevät peitoissaan, kohentavat asentoaatn: Löytyikö vika? En vastaa. Menen ulos. On pimeä. Tuulee. Konepelti sojottaa kohti taivasta. Valaisen moottoria taskulampulla. Jostain moottorin uumenista, etäältä oikealta, ikään kuin vaivihkaa, huomaamatta, vilahtaa silmäkulmaan jotain, jotain outoa: mitäs tuolta syvältä oikein pilkistää, rispaantunutta johtoako vai mitäs siinä oikein onkaan? Kopeloin johtoa. Rispaantunut se on ja mustan öljyn tahrima, mutta ei varmasti mikään magneettiventtiilin johto. Tämä menee pakosarjaan. Jokin lämpötilan tunnistin varmaankin, tai ehkä huohotinputken lämmitin - tuskin kovin tarpeellinen loppujen lopuksi. Irrotan johdon. En rupea kytkemään johtoa kunnolla takaisin. Katkaisen vain rispaantuneet kohdat pois. Panen uuden sinisen sulakkeen paikalleen. Kytken virran - sulake pysyy ehjänä! Käynnistän. Harvoin saa ihmiskorva kuulla niin kaunista ääntä kuin jo jäähtymään päässeen, viisisylinterisen, 2,4-litraisen, ahtamattoman dieselin tasaisenharva, karhea raksutus öisessä pakkasessa Laatokan tuonpuoleisilla tasangoilla. Taustamusiikkina kylmä itätuuli vinkuen tuivertaa tienvarren pajukoissa. Kipitän hakemaan varoituskolmion pois. Ykkönen sisään ja varovasti liikkeelle. Kuuluu Naisen huudahdus: Hei! Moottori käy! Me liikumme! Ajovalot valaisevat aution, kylmän ja mustan asvalttitien lumipyörteitä. Korkea perävaunu seuraa uskollisesti, huojuen ja keikkuen. Lämmityslaitteen suuttimista alkaa tulla haaleanlämmintä ilmaa. Huuruiset ikkunat kirkastuvat hiljalleen. Maisema on edelleen täysin pimeä, öinen. Kello alkaa lähestyä puolta kahdeksaa. Sanna soittaa Jessoilaan isälleen: Älä lähdekään matkaan. Ei tarvitse tulla. Pekka Taas Nainen asettuu rattiin. Hän kysyy kohteliaasti: Kuinka ihmeessä osasit korjata vian tässä pimeydessä, pakkasessa, ilman asiantuntijan neuvoja, ilman ohjekirjaa? Noo, mitäs nyt tuosta eihän vika loppujen lopuksi ollut suuren suuri. Vaikka ehkä siinä nyt tarvittiin hieman taitoa ja kokemusta. Tietämyksestäkin on usein hyötyä näissä asioissa. Pienen työkaluvalikoiman tunnollinen autoilija tietysti pitää aina matkassa. Taskulamppu ja varapatteritkin kannattaa pitää autossa. Niitä voi joskus tarvita. Pari hassua varaosaakin on luonnollisesti viisasta pyrkiä kuljettamaan mukana esimerkiksi sinisiä sulakkeitakin mieluummin kaksi kuin vain yksi. Sorminäppäryys on onneksi ominaisuus, joka seuraa ihmistä kaikkialle. Eihän tuo nyt tuonvertainen työrupeama oikeastaan vaadi kuin
vähän viitseliäisyyttä ehkä myös hieman kylmänsietoa ja tarkkaa näköä. No, hoksaavaisuus ja oivalluskyky ovat tietysti hyödyksi monissakin elämän ongelmissa. Rauhallisuus ja kärsivällinen luonne auttavat ajattelemaan kirkkaasti ei tule hätiköidyksi turhaan. Suomen Idäntyö UP r.y.:n toiminnanjohtaja Upe Poutiainen ja minä olemme hengenheimolaisia: olemme havainneet, että meillä kummallakin on nuoruudesta asti ollut parhaimpina hyveinämme sekä nöyryys että vaatimattomuus. Automme kiitää pakkasyössä Murmanskin tietä kohti pohjoista. Kevyen lumen pyörteet tanssivat mustalla asvaltilla. Perävaunu seuraa keinahdellen, ryskähdellen ja nitisten, mutta uskollisesti. Alkaa tulla aavistus siitä, että varmaankin pian pitäisi itäisen taivaanrannan alkaa punertua ja auringon ruveta nousemaan. Samassa kuuluu Naisen parkaisu: Peekkaa! Nyt loppuu sähkö! Valot ovat jo aivan himmeät. Vilkkukaan ei enää toimi, eikä tyytti. Hönkäsen heti vastauksen: Älä vaan käännä virta-avainta! Moottori pysyy käynnissä niin kauan kuin magneettiventtiili vain vähänkin saa virtaa. Kuinkas tästä eteenpäin? Se onkin jo toinen juttu. Mutta sen verran sanon jo tässä, että Meidän Herramme lupaus lähetystyöntekijöilleen Matteuksen evankeliumin viimeisessä jakeessa osoittautui todeksi, jälleen kerran: i mustakkua: minä olen ainos teijänke, muailman loppuh suate. Pekka Palosaari Hyvät Ystävät Rakkaat Abuniekut Olemme saaneet paljon aikaan. Jumalan Siunaus on ollut kanssamme. Monet meistä ovat antaneet aikaansa ja osaamistansa. Satakunta meistä antaa kuukausittain tukilahjansa Sodderin Seurakunnan työlle, Olemme saaneet varoja myös tulevaisuuden varalle, jonkun verran. Se riittää hetkeksi, seurakunnan pitäisi kuitenkin jaksaa jatkaa meidän jälkeemme. Keski-ikämme on varsin korkea. Sodderissa on paljon lapsia ja nuoria. Voimme olla tukemassa Sodderin seurakuntaa, Karjalan lapsia ja nuoria, Jumalan Sanan viemistä myös pitkään oman aikamme jälkeen. Voimme antaa lahjan, kun emme itse enää varallisuuttamme tarvitse. Minä keskustelin aikuisten lasteni kanssa omaisuudestani. He totesivat kumpikin, että olen sen itse hankkinut, joten olen täysin vapaa päättämään siitä itse. Lakiosuus turvaa rintaperillisten aseman, osasta voin päättää vapaasti. Käytä Sinäkin, Ystäväni, vapauttasi. Anna lahja Sodderin seurakunnalle Itä-Karjalan Abuniekat ry:n kautta. Tahdon ilmaiseminen on helppoa. Ota yhteyttä, niin kerron, kuinka voit sen tehdä. Määräsumma, yksilöity osuus tai nimetyt kohteet; kaiken voit itse määrätä. Jos mieli muuttuu, kaiken voi toki myös perua tai muuttaa. Testamentilla hallitset omaisuuttasi vielä senkin jälkeen, kun et sitä enää tarvitse. Tee päätös ja tule turvaamaan Abuniekkain työ Karjalassa myös tulevaisuudessa. Esko Vepsä
2 Itä-Karjalan Abuniekat ry Itä-Karjalan Abuniekat toimi pitkään 1990-luvulla vapaamuotoisena Karjalassa tehtävää evankelioimistyötä tukevana ystäväjoukkona. Toiminnan laajetessa ja vakiintuessa tuli välttämättömäksi saada varojen kokoamiselle ja hallinnalle sekä saada haetuksi valtakunnallinen keräyslupa. Tämän takia yhdistys tuli rekisteröidä. Yhdistys rekisteröitiin 11.10.2000 Hallitus: Puheenjohtaja Olli Alaranta Varapuheenjohtaja Jukka Kivimäki Rahastonhoitaja Seija Konttinen Sihteeri ja kirjanpitäjä Esko Vepsä Jäsenet Eija Seuna, Esko Vähätalo ja Ilkka Heinonen Jäsenet: Itä-Karjalan Abuniekoilla on kahdenlaisia jäseniä: Kannattajajäseniä ovat kaikki noin 600 henkilöä, jotka ovat yhdistyksen kiertokirjeen postituslistalla ja tukevat Karjalassa tehtävää työtä se kautta. Varsinaisia jäseniä ovat jäsenmaksun maksaneet henkilöjäsenet. Varsinaisilla jäsenillä on yhdistyksen varsinaisissa kokouksissa äänioikeus. Kaikilla jäsenillä on puheoikeus. Varsinaisia jäseniä oli vuonna 2014 yhteensä 59. Pankkiyhteys Riihimäen Seudun Osuuspankki, FI70 5305 0020 0151 04 Keräyslupa: 2020/2013/4277 / Poliisihallinto on voimassa koko maassa paitsi Ahvenanmaalla 7.4.2016 saakka Abuniekku Kertomus vuodelta 2014 Kiertokirje Maaliskuu 2015 Vuosikertomus 2014 Rukousvastaus