käsi- ja taideteolisuusoppilaitos Työssäoppimisjakso, Suhl 4.4. 31.5.2012 Treppen Zimmermann Gbr Näkymä Suhlin keskustaan Ottilienkappelilta katsottuna.
Elämää Suhlissa Suhl on pieni, noin 40 000 asukkaan kaupunki keskellä Thüringenin osavaltiota. Suhl sijaitsee Thüringeninmetsässä (Thüringer Wald), joka tarjoaa hienot puitteet esimerkiksi vaeltamiseen ja ulkoiluun. Myös Suhlin kaupunginmetsä (Suhler Stadtwald) tarjoaa varmasti monelle riittävät ulkoiluja vaellusmaastot. Muita vierailun arvoisia kohteita ovat mm. asemuseo (Waffenmuseum Suhl), ajoneuvomuseo (Fahrzeugmuseum Suhl), sekä Suhlin keskustan vieressä kohoava vuori, Domberg (675 m), ja sen rinteellä sijaitseva Ottilienkappel, josta avautuu hieno näkymä Suhlin keskustan ylle. Suhlin pääkirkko Sankt Marien Suhlin keskustassa. Herrenteich Suhlin keskustassa.
Kuvia perinteiseltä Himmelfahrt vaellukselta. Himmelfahrt on paikallinen helatorstai ja miestenpäivä (Männertag).
Asuminen ja liikkuminen Asuin erään koulukaverini kanssa Suhlissa Heinrichsin kaupunginosassa. Asuimme erään perheen talossa, jonka ylimääräisiä huoneita vuokrataan vierailijoille. Huone maksaa normaalisti 15 18 euroa yöltä, mutta me maksoimme vain vähän reilut 10 euroa yöltä, koska asuimme heidän luonaan kaksi kuukautta. Vuokrasta täytyi kyllä neuvotella erikseen. Vuokraan kuului erillinen makuuhuone ja keittiö/olohuone, lämmitys, sähkö ja vesi. Ainoastaan pyykinpesusta joutui maksamaan erikseen pienen summan. Meidän ei myöskään tarvinnut siivota huonettamme, vaan se siivottiin tarpeen mukaan sillä välin, kun olimme töissä. Vähintään aamupala-astiat tiskattiin puolestamme, vuoteet pedattiin ja roskat vietiin päivittäin. Vuodevaatteet myös vaihdettiin noin viikon välein. Voisi siis sanoa, että asuimme lähestulkoon kuin hotellissa! Tosin halvemmalla. Ainoa miinuspuoli oli, että Suhlin keskustaan oli noin 3 kilometrin matka. Lähin bussipysäkki sijaitsi Heinrichsin keskustassa noin 8 minuutin kävelymatkan päässä asunnoltamme. Busseja kulki vähintään tunnin välein noin kello 23:een asti. Arkisin työaikoina bussit kulkivat noin 20 minuutin välein. Aikuisen kertalippu maksoi 1,70 euroa ja normaalihintainen kuukausilippu 32 euroa. Me saimme kuitenkin koululaisten kuukausilipun (Monatskarte Schüler) 24 euron hintaan. Sitä varten tarvittiin kuitenkin yksi valokuva sekä leimat työssäoppimispaikalta ja Eurobürolta. Huomion arvoinen asia oli, että kuukausiliput olivat voimassa vain siinä kuussa, jossa lippu oli ostettu, eli kuukauden ensimmäisestä päivästä kuukauden viimeiseen päivään ei siis kuukautta ostopäivästä, kuten Suomessa! Samoin viikkoliput olivat voimassa maanantaista sunnuntaihin. Edullisimmat kalustetut asunnot löytyvät hakusanoilla Gästezimmer tai Ferienwohnung. Suhlin vuokrattavana olevat lomaasunnot on listattu esimerkiksi alla olevassa osoitteessa: http://www.thueringen.info/fileadmin/suche_ext/ergebniss_uebernachten.php?ort=suhl&kat=ferienwohnung Jos ei halua etsiä asuntoa itse tai jos se on kielen takia haastavaa tai mahdotonta, niin kannattaa ottaa yhteyttä Suhlin Europa- Service-Büroon, josta autetaan asunnon etsinnässä. Yhteystiedot saa omalta kv-koordinaattorilta. Heiltä voi myös kysyä muita vaihtoehtoja asumiseen. Kuljimme myös paljon junalla matkustaessamme lähikaupunkeihin, kuten Erfurtiin ja Weimariin. Junaliput kannattaa ostaa ajoissa, sillä junalippujen hinnat nousevat sitä mukaa kuin matkustuspäivä lähenee. Saksassa on myös mahdollista ostaa lippu, joka on voimassa yhden päivän jossain osavaltiossa (esim. Thüringenissä). Lippu maksaa 21 euroa ja 3 euroa jokaiselta kanssamatkustajalta viiteen matkustajaan asti. Parhaimmillaan siis viisi henkilöä voi matkustaa junalla yhden päivän ajan ympäri osavaltiota yhteishintaan 33 euroa! Junat ovat myös todella hyvin aikataulussa, joten lyhyilläkin vaihtoajoilla kerkesimme aina seuraavaan jatkoyhteyteen.
Asuntomme Heinrichsissä. Keskustan bussipysäkit sekä Suhlin keskustan kaksi isoa kauppakeskusta Lautenbogen center ja Am Steinweg.
Ruoka ja juoma Saksassa ruoka ja juoma ovat yleisesti ottaen melko lailla halvempia kuin Suomessa. Ainoastaan liha, kahvi ja makaroni ovat samaa hintaluokkaa kuin Suomessa. Muut tuotteet ovat kaupoissa lähes puolet halvempia kuin Suomessa. Ravintoloissa ruokaannokset maksavat likimain 10 euroa. Kaikki juomat ovat myös poikkeuksetta halvempia kuin Suomessa, myös ravintoloissa. Ravintoloissa jätetään yleensä tippiä; noin 5 10 % on sopiva määrä. Kuitenkaan opiskelijoiden tai nuorten henkilöiden ei välttämättä oleteta jättävän tippiä. Kaupat ovat pääosin avoinna maanantaista lauantaihin kello 7 20 (jotkin ruokakaupat ovat avoinna klo 22:een asti). Keskustan kaksi kauppakeskusta sulkevat ovensa arkisin kello 19 ja lauantaisin kello 18. Sunnuntaisin kaupat ovat kiinni. Sunnuntaisin ja pyhäpäivisin lähes kaikki keskustan liikkeet ovat kiinni muutamaa ravintolaa ja pikaruokapaikka lukuun ottamatta. Perinteinen Saksalainen ravintolaruoka-annos. Schnitzel (Wieninleike), parsaa, perunoita ja olutta.
Kulttuuri ja käyttäytyminen Saksan ja Suomen kulttuurit ovat hyvin samankaltaisia, mutta pieniä eroja toki on. Suomessa busseissa käytetään sirulla varustettua bussikorttia, joka syötetään koneeseen. Saksassa käytetään leimalla ja asiakaskortilla varustettua pientä paperilappua joka näytetään bussikuskille. Suomessa elokuvat ovat tekstitettyjä, Saksassa dubattuja. Saksassa kihlasormusta pidetään vasemman käden nimettömässä ja vihkisormusta oikean käden nimettömässä. Suomessa kumpaakin sormusta pidetään vasemman käden nimettömässä. Nämä ovat esimerkkejä pienistä eroista, jotka huomaa vasta Saksassa ollessa. Pääosin ihmiset ovat Saksassa huomattavan paljon kohteliaampia kuin Suomessa. Pieniä kohteliaisuusfraaseja käytetään paljon. Kaupoissa toivotetaan aina hyvää viikonloppua tai hyvää vapaailtaa (=Feierabend). Vaikkei saksaa muuten osaisikaan, on syytä opetella vähintään nämä pienet kohteliaat toivotukset: Guten Morgen = hyvää huomenta (puhekielessä usein vain Morgen = huomenta) Guten Tag = hyvää päivää Guten Abend = hyvää iltaa Hallo = hei Auf Wiedersehen = näkemiin Tschüss = moikka Danke = kiitos Danke schön, vielen Dank = paljon kiitoksia Bitte, Bitte schön = ole hyvä Danke, gleichfalls = kiitos, samoin Ihnen auch = kuin myös teille Entschuldigung = anteeksi Es tut mir Leid = olen pahoillani Gesundheit! = terveydeksi! Schönes Wochenende = hyvää viikonloppua (puhekieltä) Schönen Feierabend = hyvää vapaailtaa (puhekieltä)
Kokemukseni Saksasta En ollut aluksi varma, haluanko lähteä työssäoppimisjaksolle ulkomaille, mutta opettajani sai kuitenkin ylipuhuttua minut lähettämään hakemuksen Da Vinci -ohjelmaan, josta minulle myönnettiin apuraha. Päätin lähteä kahdeksaksi viikoksi Saksaan, koska mielestäni neljä viikkoa olisi ollut aivan liian lyhyt aika oppia tuntemaan paikallisia tapoja, työkavereita ja kieltä. Kaksitoista viikkoa tuntui mielestäni sen sijaan liian pitkältä ajalta, vaikkakin näin jälkikäteen ajateltuna olisi pidempikin aika mennyt varmasti kuin siivillä! Saksaan halusin lähteä sen takia, että olin opiskellut saksaa pitkään koulussa, mutten ollut käyttänyt sitä juuri ollenkaan, ja kielitaito oli pahasti ruosteessa. Ja mikä voisi olla parempi paikka oppia saksan kieltä kuin Saksa! Minulla oli jo vaihtoon lähtiessä sellainen käsitys, etteivät saksalaiset osaa välttämättä kaikkialla puhua englantia lainkaan, tai he osaavat sitä vain hyvin vähän. Käsitykseni osui oikeaan ainakin Suhlin osalta. Tosin yritin aina pärjätä pelkästään saksan kielellä, jotta oppisin sitä paremmin. Joskus asioidessani ei sitten tullutkaan kaikkia sanoja mieleen saksaksi, jolloin saatoin kysyä, puhuuko vastapuoli englantia. Kaikilla kerroilla sain vastaukseksi, että valitettavasti en puhu tai hyvin vähän. Tällöin oli pakko selviytyä saksan kielellä. Tämä oli minulle itse asiassa todella hyvä asia, sillä kielitaitoni kehittyi kahdeksan viikon aikana valtavasti! Vaihtoon valmistautuessa piti kirjoittaa erilaisia esseitä ja lukea niihin liittyviä artikkeleita. Niistä sai sellaisen käsityksen, että Saksassa täytyy aina teititellä kaikkia. Saman käsityksen sain aikanaan koulun saksan kielen tunneilla. Kun sitten saavuin Saksaan, aloin tietysti teititellä ja herroitella tapaamiani ihmisiä. Se aiheutti heissä lähinnä huvittuneisuutta. Myöhemmin kysyttyäni asiasta minulle kerrottiin, että Saksassa teititellään vain tuntemattomia ihmisiä, kuten kaupan myyjiä tai satunnaisia ihmisiä, joiden kanssa päätyy keskustelemaan. Työpaikallani ei myöskään teititelty ketään, ei edes pomoja. Suomalaisena minulle oli aluksi hieman hankalaa käyttää kaikkia kohteliaisuusfraaseja, jotka ovat saksassa kaikille päivänselviä asioita. En myöskään reagoinut vastapuolen puheeseen riittävästi, mikä aiheutti usein kysymyksen ymmärrätkö?. Vaihdon loppupuolella onnistuin kuitenkin sisäistämään kohteliaisuusfraasit ja riittävän reagoinnin osaksi normaalia keskustelukulttuuria. Minun oli helppo tutustua uusiin ihmisiin, koska puhuin saksan kieltä. Usein tapaamani ihmiset innostuivat, kun kuulivat minun olevan suomalainen. Tutustuinkin useisiin saksalaisiin, eikä nyt pitäisi olla vaikeuksia löytää yöpymispaikkoja Thüringenin seudulta, mikäli tulen siellä vielä uudestaan käymään!
Treppen Zimmermannin puuverstas Friedbergin kaupunginosassa, Suhlissa.
Työpaikalla Toni Laurila 26.5.2012Ikaalisten Onnekseni sain todella hyvän työssäoppimispaikan Treppen Zimmermannilta. Verstaan omistavat veljekset Olaf ja Tristan Zimmermann. Olaf on rakennusinsinööri ja tekee kaikki piirustukset kolmiulotteisesti käsin piirtäen. Tristan on puuseppämestari, joka on nykyään niin sanotusti toimistotöissä. Treppen Zimmermannin puuverstaalla tehdään nimensä veroisesti pääasiassa sisäportaita (=Treppen), mutta myös kaikkia muita puusepäntöitä, kuten ovia ja huonekaluja. Minulle annettiin koko ajan hyvin monipuolisia työtehtäviä, niin verstaalla kuin työmaillakin. Opinkin paljon uusia asioita, kuten minulle uusien koneiden ja materiaalien käyttöä, sekä todella paljon ammattisanastoa. Tietysti opin myös, miten portaita tehdään, vaikken varsinaisesti kokonaisia portaita tehnytkään. Sain kuitenkin tehdä lähes kaikkia yksittäisiä portaiden tekemiseen liittyviä työvaiheita. Osa asioista tehtiin Treppen Zimmermannin verstaalla hieman erilailla, kuin meillä Suomessa. Vaikka tiedän, ettei puusepäntöitä voi välttämättä tehdä Suomessa samalla tavalla kuin Saksassa, esimerkiksi puun käyttäytymiseen vaikuttavan erilaisen ilmaston takia oli kuitenkin mieltä avartavaa oppia myös muita tapoja tehdä eri tuotteita. Työturvallisuus ei poikennut Suomen työturvallisuusohjeista, vaikka välillä vanhat puusepät eivät näyttäneet hirveästi välittävänkään työturvallisuusohjeista. Muutamalla heistä kyllä puuttuikin pala sormesta. Itse pystyin silti pitämään omasta työturvallisuudestani huolta. Kaikkiin koneisiin löytyi tarvittavat suojat, ja niitä kehotettiin myös käyttämään. Minulle myös neuvottiin koneiden käyttöä, jos en tuntenut niistä jotain. Loppusanat Koin kulttuurishokin sen kaikissa mahdollisissa muodoissaan tullessani Saksaan. En ymmärtänyt kenenkään puhetta, tv:ssä puhuttiin vain saksaa, en tuntenut ihmisiä, työpaikka oli uusi, vesi maistui pahalta ja ruokakaupastakaan ei meinannut löytyä mitään minun makuuni. Tätä kesti noin kaksi viikkoa. Tiedostin kyllä kärsiväni kulttuurishokista, mutta eipä tietokaan siitä sitä poistanut. Elämä vain normalisoitui jonkin ajan kuluttua ja arki alkoi tosin hieman erilainen arki kuin Suomessa, mutta arki kuitenkin. Aluksi epäröin vaihtoon lähtöä, ja vaihdon alkaessa ehkä hieman kaduttikin, että lähdin. Kaikki meni kuitenkin paremmin kuin hyvin ja vaihdosta muodostui minulle yksi elämäni hienoimmista kokemuksista. Pääsin tutustumaan uusiin ihmisiin ja uuteen kulttuuriin. Uskon myös, että vaihdosta on minulle hyötyä myös tulevaisuudessa. Suosittelen vaihtoa lämpimästi kaikille, jotka haluavat uusia kokemuksia ja uudenlaista sisältöä elämään!
Heinrichs illalla. Vasemmalla korkea talo on Heinrichsin 350 vuotta vanha raatihuone