Oulun KaerM-kokeet 6.-7.11.2010 Edellisen vuoden kokeet olivat ensimmäiset minun järjestämät ja niistä saatu kokemus ja rohkaiseva palaute saivat minut vakuutettua, että Oulun seudulla on kysyntää metsäkokeille. Ajankohtana marraskuu on metsäkokeiden järjestämiseksi vähintäänkin haastava, koska kelit saattavat olla todella vaikeat eikä lintujen käsiteltävyyskään ole alkusyksyn tasolla. Elokuun riistanlaskentapäivältä ja jahtikaudelta saadut kokemukset vahvistivat edelleen sitä käsitystä, että Somerovaaran alueella on lintuja hyvin, paikoitellen jopa runsaasti. Poikueet olivat selvinneet hyvin kesän koettelemuksista ja myös riekkojen poikueet olivat suuria ja niitä oli ilmestynyt myös uusille alueille. Näistä lähtökohdista odotukset olivat korkealla ja ilmassa väreili toivoa useiden koirakoiden palkitsemiseksi. Kokeessa kuitenkin ilmeni jälleen, että linnuilla on siivet ja niinpä tiedossa olleet takuuvarmat lintupaikat osoittautuivat valitettavasti lähes tyhjiksi. Metsot ja koppelot loistivat poissaolollaan kokeessa kuljettujen reittien varrelta eikä teeristä saatu kuin etäisiä kuulohavaintoja lähtevistä linnuista. Lauantaina lämpötila oli muutaman asteen pakkasella ja sammalikko oli jäätynyt kovaksi korpuksi, joka ei kuitenkaan kantanut koiraa. Karvaisten ystäviemme tassut olivat koetuksella ja valitettavasti usealla koiralla menohalut hiipuivat jo alkuvaiheessa juuri silloin kun olisimme kaivanneet iloisesti hakevia linnunlöytäjiä. Lauantai oli myös täysin tyyni, joten ilmavirtauksetkaan eivät auttaneet koiria hajuvanoja kuljettaen ja näin riistaintoa ruokkien ja kulkuhaluja lisäten. Jäätynyt sammalikko sai aikaan melkoisesti ääntä kuljettaessa ja niinpä ennestään arat linnut herkistyivät äärimmilleen. Lauantain ryhmä Mustonen kuuntelemassa tuomarin (toinen vasemmalta) alkupuhuttelua ennen maastoon jalkautumista. Tässä vaiheessa toiveet olivat vielä korkealla.
Sunnuntaina olimme yön aikana saaneet pari senttiä lunta maahan pehmentämään kulkua ja myös tuulenhenki oli ilmestynyt hajuja levittämään. Olosuhteiden vaihtuminen hieman helpompiin ei valitettavasti tuonut palkittuja koiria, koska kolmesta koirasta vain yksi haki iloisesti. Tämän hyvän hakijan kohtaaminen yksinäisen riekon kanssa ei kuitenkaan päättynyt onnellisesti vaikka seisonta oli kiinteä ja kestävä ja linnun nosto iloinen. Koira seisoi suon toisella laidalla metsän puolella ja ohjaaja, tuomari ja minä ampujana saimme rauhallisesti ylittää suota ja lähestyä koiraa, joka pysyi kiinteästi paikoillaan. Jättäydyin hieman taka-alalle etten ainakaan karkottaisi lintua ja annoin ohjaajan ja tuomarin lähestyä viimeiset metrit tilanteeseen. Ohjaaja antoi nostokäskyn ja koira ampaisi sähäkästi eteenpäin ja yksinäinen valkea riekko nousi koiran edestä lentoon. Ohjaaja käski koiraa paikoilleen ja näytti jo siltä, että vauhti siihen hiipuu ja laukaisin hauliparven ilmaan. Koiruus kuitenkin päätti kiihdyttää vauhtinsa uudelleen eikä ohjaajan painokkaat komennot menoa hillinneet vaan saattelusta tuli todella pitkä. Koira palasi lopulta isännän luokse nolona tietäen, että kaikki ei mennyt niin kuin kotona oli sovittu. Nuoren koiran, eikä aina vanhankaan, aivoituksista voi kukaan ottaa selvää. Siinä vaiheessa kun koiralle annetaan komento lähteä hakuun ei viisainkaan koiramies tai nainen voi mennä takuuseen mitä tulee tapahtumaan. Tämähän on juuri harrastuksemme suola. Koirathan ovat mestareita lukemaan ihmistä eli kokeissa kun ohjaaja jännittää niin koirankin käytös muuttuu normaalista ja näitä yllättäviä käänteitä tapahtuu. Isännän kanssa kahdestaan jahtitilanteessa tämäkin tilanne olisi saattanut hyvinkin mennä oikein mallikkaasti. Tämä olisi ollut oikea paraatitilanne puoliavoimessa maastossa, josta olisi saanut kuviakin oikein kunnolla. Tietenkin kamera oli jo tässä vaiheessa autossa. Seisontanäyte ennen avanssia.
Tuomariksi kokeisiin saimme Hannu Mustosen Rovaniemeltä, jonka ryhmässä allekirjoittanut toimi oppaana ja ampujana molempina päivinä. Olosuhteiden vaativuudesta ja lintujen puutteesta huolimatta kennelhenki pysyi hyvänä koko päivän ja välillä etujoukkoon kantautui iloisten naisten keskustelua, joten ilmeisesti myös jälkijoukossa on tunnelma ollut kohdillaan. Lauantaina kokeissa oli myös toinen ryhmä, jossa tuomarina toimi Raimo Polvi. Marko Paukkeri toimi aspiranttina tässä ryhmässä. Vasemmalta lähtien tuomarit Hannu Mustonen ja Raimo Polvi sekä tulevaisuuden tuomioiden jakaja aspirantti Marko Paukkeri paperitöissä kämpällä lauantai-iltana. Päätöstä tulevaisuuden mahdollisista kokeista ei ole vielä tehty, koska näissä kokeissa on sulattelemista vielä joksikin aikaa. Tulostaso jäi kokeissa vaatimattomaksi ja osasyy on kokeiden myöhäinen ajankohta. Viime vuonna haittana oli hangen leikkaava pinta ja tänä vuonna petollinen sammalikko, joka sai koirilta menohalut vähenemään. Vaikka metsästyskoiran tulee toimia haastavissakin olosuhteissa, lienee syytä pohtia kokeiden aikaistamista, jotta helpommat olosuhteet edesauttaisivat koiria näyttämään parasta osaamistaan. Metsäkokeiden yksi epävarmuustekijä on luonnollisesti aina riistan määrä, mutta ajankohdaltaan aikaisemmissa kokeissa niin määrä ja kuin myös käsiteltävyys ovat tunnetusti paremmalla tasolla. Yksi merkittävä seikka myöhäissyksyn kokeissa on myös koko ajan lyhenevä valoisa aika. Lauantaina toisessa ryhmässä oli viisi koiraa ja valoisaa aikaa olisi tarvittu lisää, koska kaikki koirat eivät riistakosketusta ehtineet päivän aikana saada. Ainakin todennäköisyys linnun löytymiseen olisi kasvanut jos aikaa olisi ollut tunti taikka kaksi enemmän.
Kokeisiin osallistui yhteensä 12 koiraa, joista 9 lauantaina ja 3 sunnuntaina. Rotukirjo oli mukavan laaja, sillä kokeissa näimme kaikkiaan seitsemän eri rotuista koiraa työskentelemässä. Koetoimitsijana nämä kokeet olivat kiitolliset järjestää, koska koepaikan peruutuksia ei tullut ennen kokeita yhtään. Kokeita kohtasi ainoa takaisku lauantaina klo 21.45 kun eräs ohjaaja joutui perumaan osallistumisensa sunnuntaille akuutin sairastumisen vuoksi. Sunnuntain kokeessa starttasi vain kolme koiraa, koska varakoiraa en niin lyhyellä varoitusajalla onnistunut saamaan. Lauantaina illan kritiikissä oli ilahduttava määrä väkeä paikalla, mutta sunnuntain kritiikin saimme pitää ilman ohjaajien läsnäoloa. Osansa tässä osallistujakadossa oli koirien tulostasossa ja toisaalta kotimatkalle on mukava päästä ajoissa kun palkitsemisestakaan ei ole vaaraa. Koekeskuksena toimi jälleen UMY Ry:n maja Kuusamontien eteläpuolelle, suurkiitos Patsaalan kämpän saamisesta kokeidemme käyttöön! Tulosyhteenveto tuomarin kertomuksen kera: Lauantai 6.11.2010 Ryhmä Mustonen: Kkuv Quodiani s Pandur, Hanna Savolainen, Mänttä, AVO 0 Suppeaa hakua. Tukeutuu ohjaajaan, hakutekniikka puutteellinen. Haku loppuu toisessa erässä kokonaan. Karkea keli vaikuttaa. Ohjaaja luopuu. Es Pelurin Hippu, Sirpa Moilanen, Oulu, NUO 0 Erittäin hyvää, sopivan laajaa. Tuulenkäyttö hyvää. Koira jaksaa karkeasta kelistä huolimatta koko päivän. Ei riistakosketusta. Spi Menodora Tesoro, Outi Kokko, Tupos, AVO 0 Koira esittää pikkunäppärää hakua. Haku saisi olla laajempaa ja paremmin maaston peittävää. Kolmannessa erässä haku hyytyy lähes kokonaan, osasyynä karkea keli. Kkss Kurunokan Caesar, Konsta Immonen, Oulu, VOI 0 Haku hyvää, riittävän laajaa voittajaluokan hakua. 15 min hukassa, kutsutaan pillillä, tyhjä tiedotus. Rasitteena toinen tyhjä tiedotus. Riistatyö yksinäiselle riekolle, nosto voisi olla räväkämpi, ammuttaessa rauhallinen. Spi Fragola Onyx, Kerttu Ylilauri, Lumijoki, AVO 3 Ensimmäisessä erässä haku liian laajaa. Pillisulkeisten jälkeen haku paranee huomattavasti. Riistatyö riekolle, koira ei etene. Riekko karkaa, ammuttaessa koira rauhallinen. Kylmän linnun noudossa värkkää vähän ennen kuin ottaa suuhun, luovutus moitteeton. Lauantai 6.11.2010 Ryhmä Polvi: Kkss Sawhill s Amin, Juha Norrgård, Laihia, VOI 0 Haku koko päivän itsenäistä, määrätietoista luokkaan sopivaa hakua. Päivää rasittaa kaksi tuloksetonta tiedotusta ja seisontaa sekä törmäys yksinäiseen riekkoon.
Lkss Iloks in Opri, Jari Alajuuma, Kiiminki, VOI 0 Haku itsenäistä ja laajaa, jossa tuuli ja maastonpeittävyys on hyvin huomioitu. Tiedotus: Irtoaa muutaman pillityksen jälkeen noin 100 metristä näköetäisyydeltä. Vienti hyvä, jonka päätteeksi saa kiinteän seisonnan. Vaiheittainen pitkä eteneminen ja lintu karkoittuu kaukaa. Tilanteessa ei ammuta. Pkss Taikasuon Ödessa, Jarkko Puusaari, Oulu, AVO 0 Haku kolmessa ensimmäisessä erässä iloista, maastonpeittävää hakua, jossa maaston ja tuulenkäyttö hyvä. Neljännessä erässä haku hiipuu. Rasitteina väliinjättö ja tulokseton seisonta. Riistatyön puuttuessa palkinnotta. Lkws Söderwadet s Troy, Kalle Karhu, Tyrnävä AVO 3 Ensimmäisissä erissä haun syvyys hyvä, mutta sivusuunnassa jää hakemattomia alueita. Myöhemmissä erissä menee ajoittain ravilla sekä kaipaa kannustusta. Neljännessä erässä seisonta, joka alussa on epävarma, mutta kiinteytyy varmaksi. Eteneminen hyvä ja vapautunut, joka kohdistuu suoraan riekkoihin. Ammuttaessa ryntää perään, mutta pysähtyy käskystä. Kylmän linnun nouto muuten hyvä, mutta tarttuminen epävarma ja vaatii useita käskyjä. Luovutus erinomainen. Sunnuntai 7.11.2010 Ryhmä Mustonen: Lkss Pictan Cooper, Tapio Koivisto, Oulu, AVO 0 Cooper hakee hyvää, riittävän laajaa ja maastonpeittävää hakua. Tuulenkäyttö hyvä. Seisonta yksinäiselle riekolle, hyvä nosto, pitkä peräänmeno. Suljetaan. Pkss Taikasuon Ödessa, Jarkko Puusaari, Oulu, AVO 0 Ödessa hakee aamulla riittävän laajaa ja maastonpeittävää hakua. Toisessa erässä haku heikkenee ja ohjaaja luopuu. Kkss Teerentuvan Severi, Terhi Forss, Keuruu, AVO 0 Haku riittävän laajaa avoimen luokan hakua. Ajoittain laajenee liikaa. Kolmannessa erässä koiran hakuhalut loppuu ja ohjaaja luopuu. Suurenmoiset kiitokset kokeeseen osallistujille koirakoille, tuomareille ja erityiskiitos Evalle kaikesta avusta! Koetoimitsija Konsta Immonen