Il/1» 1927 Vuoden 1918 kapinasta tuoalttuj en armahtaminen Kun täällä on tehty ehdotus käsiteltävänä olevan lakiehdotuksen hylkäämisestä, lienee paikallaan koettaa vielä vaikuttaa lopulliseen päätökseen. Siinä mielessä rohkenen lyhyellä puheenvuorolla vielä vaivata eduskuntaa tässä kolmannessa käsittelyssä. Hallituksen eduskunnalle antama esitys on saanut vastaansa arvostelua sekä vasemmalta että oikealta. Vasemiston taholla väitetään, että nykyinen sosialidemokraattinen hallitus olisi luopunut sosialidemokraattisen puolueen aikaisemmin esittämästä ohjelmasta. Tähän väitteeseen on lähetekeskustelussa tavallaan yhtynyt oikeistosta ainakin ed. Ingman, huomauttaen, että sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä aikaisemmin aina on vaatinut "lopullista ja täydellistä vuoden 1918 miesten armahtamista", mutta että sen sijaan nyt vain vaatimattomasti tehdään ehdotuksia ehdonalaisuuden poistamisesta ja kansalaisluottamuksen palauttamisesta." Tähän arvosteluun én erittäin helppo vastata. Hallituksen esitys eroaa sosialidemokraattisen eduskuntaryhmän aikaisemmasta kannasta tosin lukumäärältään monessa kohdassa, nimittäin kokonaisessa kolmessa kysymyksessä. Hyt esitetyn lisäksi on nimittäin aikaisemmin yleensä ehdotettu, että kaikki valtiolliset vangit on päihitettävä vapaiksi; ulkomailla, siis rajan takana, pakoileville henkilöille olisi turvattava vapaus palata maahan, ilman httä heitä vuoden 1918 tapahtumista enää syytetään; ja kolmanneksi on aikaisemin esitetty vaatimus, että vireillä olevat syytteet olisi saatettava naukeamaan, eikä uusia syytteitä enää olisi nostettava. Käyttää siis ensi katsannolla siltä, kuin olisi olemassa suuri eroavaisuus aikaisemin esitettyjen vaatimusten ja nyt annetun hallituksen esityksen viilillä. Hiin ei todellisuudessa kuitenkaan ole laita. Sosialidemokraattinen ryhmä, samoinkuin nykyinen hallituskin, ovat asiallisesti edelleen
- 2 - samalla *»mn»tln kuin aikaisemminkin, mitta tämä samalla kannalla oleminen el nykyhetkellä enää vaadi samanlaisten esitysten tuonista eduskuntaan kuin aikaisemin. On nimittäin huomattava, että silloin kun täällä puhutaan sosialidemokraattisen eduskuntaryhmän aikaisemmista vaatimuksista, pulultaan lähinnä niistä vaatimuksista jotka eduskunnalle on esitetty 3 å k vuotta takaperin. Hiistä ajoista lähtien on kuitenkin näissä oloissa.tapahtunut suuria muutoksia. Silloin kun täälläe eduskunnassa esim. v. 1923 oli laaja välikysymys- keskustelu arsahdusasian johdosta, Jolloin vasemmiston taholta vaadittiin r kaikkien vankiloissa olevien vapauttamista, oli tämä kysymys vielä erittäin aktuelli. Silloin istui vankiloissa vielä noin tuhatkunta henkilöä. Hiiden vapauttamiseksi oli välttämättä saatava aikaan laki, Jos vapauttamisesta mieli yleensä jotain tulla. Nykyjään ei vankiloissa ole enempää Imin noin ko henkilöä. Tämä on niin pieni määrä, että se et enää vaadi eduskunnan hyväksymää lakia, vaan jos näiden joukossa on armahdettavia, niinkuin tietenkin on, voidaan nämä harvat tapaukset hoitaa yksityisaraahduksen kautta. Ne vielä istuvista henkilöistä, jotka siis voidaan vapauttaa, voidaan yksltyisarmahduksen avulla lä- himpäin kuukausien aikana päästää vapauteen. Niihin vuoden 1918 henkilöihin nähden, Jotka jo ovat saaneet tuomionsa, on siis tärkein kysymys nyt enää, vapaudessa olevien henkilöiden ehdonalaisuuden lopettaminen ja kansalaisluottamuksen heille palauttaminen, Jota nyt käsiteltävänä oleva lakiehdotus tietää. Ainoaksi eroksi hallituksen nykyisen esityksen Ja aikaisemin esitettyjen ohjelmavaatlmusten välillä jää siis lopulta se, että nyt el puhuta» J a n takana olevista henkilöistä eikä myöskään siltä, että uusia syytteitä ei enää olisi nostettava. Molemmat ohjelman kohdat ovat kuitenkin suuressa määrin menettäneet merkitystään. Hajan el
ole vallan aortta semmoista henkilöä, Joiden syyksi Jäisi ainoastaan?. 1913 altaina sattuneita rikoksia. Uusia syytteitä ei enää myöskään ole pitkään aikaan nostettu, m i s t ä kahdesta kysymyksestä ei senvuoksi enää kannata paljon puhua. Mitta Jos äärisssälsellä vasemmistolla on halun yrittää ajaa näitäkin kahta ohjelmakohtaa eduskunnassa, alla arvattavasti sen ilon Jokainen heille suo. Minä vaan pielestäni e alien, että eduskunnan enenslstö el ole taipuvainen tämän tapaiselle vaatimukselle korvaansa kali is tanaan. Hallitus puolestaan olisi tyytyväinen, Jos sen esittämä ohjeina «uitaisiin tällä kertaa tulokseen. Jos hallituksen esitys saavuttaa eduskunnan hyväksymisen, olisivat vuoden 1918 tapahtumat tosiasiallisesti likvidoidut. Minä siis pyytäisiä torjua äärimmäisen vaseamlston yhdessä herra Ingas, n in Isassa esittämän väitteen, että sosialidemokraattisen ryhmän Ja hallituksen taholla \ olisi luovuttu aikaisemmasta ohjelmasta. Muuttuneet olot ovat tehneet tarpeettomaksi aikaisemman laajemman ohjeisän ajamisen. Baljon vakavampi huomio on minun mielestäni kiinnitettävä niihin eduskunnassa annettuihin lausuntoihin. Joissa pyritään väittämään, että armahdus ei nykyjään enää ele mahdollinen Ja että sen kautta horjutettaisiin yhteiskuntajärjestystä. Kun näin tahdotaan välttää, silloin sisällytetään kysymykseen itse M i a s s a enemmän kuin mistä siinä on todellisuudessa kysymys. On nimittäin koko ajan muistettava, että nämä noin 1 200 henkilöä, Joiden M i o i s t a on puhetta, ovat Jo vapaudessa Ja että suurin osa heistä on ollut Jo vuosikausia vankilaa muurien ulkopuolella. Byt on enää kysymys vain lisärangaistuksen poistamisesta, mikä todellisuudessa on verraten vähäinen kysymys. Jos henkilöt olisivat yhteiskunnallisesti vaarallisia, olisi heidät tietysti ollut pidettävä kiinni eikä päästettävä heitä vapauteen. Jos t u s on katsottu teitä voitavaa päästää vapauteen, niin on yhteiskunnan velvollisuus myöskin nataa heille sana tilaisuus, kuin auillekia kansalaisille, kunnollisesti elää
Ja kunnollisesti hankkia Itselleen elatuks Periaatteellisesti on kysymys armahdusten laajentamisesta itse asiassa ratkaistu Ja silloin kun en simainen araahdus annettiin. Silloin on valtiomahti Jo hylännyt sen kannan, että yhteiskunnan etu vaatii pitämään kiinni täysistä tuomituista rangaistuksista. San Jälkeen en oikeiston Ja vasemmiston mielipiteissä olemassa oikeastaan vain aste-eroavaisuutta, mutta el mnrtää mitään periaatteellista eroavaisuutta. Soiset ovat halunneet Jakaa armahdusta vähitellen, tipolttaln. Me täällä vasemmalla olemme halunneet saada kysymyksen kerta kaikkiaan pois. He, Jotka yhä edelleen vastustavat tämän loppulikvidoimisen aikaansaantia, haluavat Joko tietoisesti tai tiedottomasti yhä edelleen ylläpitää vuonna 1918 syntynyttä rajaa valkoisen Ja punaisen välillä. Hallitus puolestaan cm ainakin tältä osalta halunnut luoda umpeen vuoden 1918 muistot. Tämä umpeenlucminen, kuilun täyttäminen on välttämätöntä, ellei vielä vuosi, kausia haluta elää näiden muistojen häiritsevän vaikutuksen alaisina. Meidän on lopulta päästävä siihen, ettei näihin muistoihin enää tarvitse kajota Ja ettei toivottavasti koko vuotta 1918 eduskunnassa enää tarvita edes mainita. Tämän eduskunnan kunnia-asia on saattaa loppuun tämä kysymys Ja tarjota siten uudelle eduskunnalle tilaisuus luoda katseensa eteenpäin suuriin yhteiskunnallisiin reformeihin, niin ettei sen tarvitse enää vanhojen asiain käsittelyllä aitoansa kuluttaa. Tämän asian käsittelyn varrella on eräiden eduskunnan Jäsenten taholta tehty välitys ehdotus, Joka keskustan tavallisen reseptin mukaan kulki kekkllinjaa ehdottaen puolet vapautettavaksi Ja puolet edelleen kärsimään rangaistusta. Tätä ehdotusta perusteltiin sillä, että kansalaisluottamuksen palauttaminen Ja ehdonalaisuuden lopettaminen olisi oikeutettua niille, Jotka ovat tehneet puhtaasti valtiollisia rikoksia, ne taas, Jotka sen ohella ovat tehneet
Itsensä syypäiksi yksityisluontoisiin rikoksiin, olisivat ehdotuksen sukaan edelleen Jäävät rangaistusta kärsimään. Sanassa hengenvedossa, kun tänä ehdotus tehtiin Ja täten perusteltiin, nalnlttlin ehdotuksen tekijän taholta kuitenkin, että myöskin nämä viimemainitut voidaan yksityistietä armahtaa. Hiin pian kuin tämmöinen ilmoitus annetaan, kaatuu sillä myöskin koko se rakennelma Jolle tuo välltysehdotus perustuu. Jos kerran Joku ryhmä rikollisia voidaan yksityistietä armahtaa, voi se myöskin eduskuntat let ä tämän edun itselleen saada. Tällöin tietenkin Jäisi pieni lajittelu suorittamatta. Mutta se on asiaa tässä vaiheessa nyttejmnin enää tarpeeton Ja sen poisjäämisestä ei tule olemaan kenelläkään vahinkoa. He edustajat, Jotka ovat tätä v tilitys ehdot u s ta ajaneet, ovat sen kaaduttua näyttäneet olevan loukkaantuneita Ja uhkaavat äänestää asiaa vastaan nyt, kun kysymys on lopullisesti ratkaistavana. Samalla ovat he ilmoittaneet, että asia on Joutunut nykyiseen valheeseen ainoastaan sen kautta, että Joku osa edustajista olisi täällä vastoin vakaumuskaan, siis epärehellisesti, äänestänyt hallituksen ehdotuksen puolesta saadakseen tuon välitys ehdotuksen kaatumaan, kosi» se näytti heistä vaarallisemmalta. f On vaikeata uskoa, että eduskunnassa olisi tämmöistä epärehellistä äänestysmenettelyä harjoitettu. Jos niin olisi tapahtunut, olisi se tuomittavaa. Tämmöistä epärehellisyyttä ei eduskunnassa odottaisi nisään kysymyksessä, saati sitten suurissa periaatteellisissa kysymyksissä. Jos tämmöinen tapa pääsee valtaan, on se omiaan rappeuttamaan parlamenttarismin Ja kostaa Itsensä varmasti tulevaisuudessa. Eduskunnan kunnian vuoksi olisi nyt pidettävä huoli siitä, että toisessa lukemisessa hyväksytty tainta saatetaan lopullisesti voittoon. Hekin, Jotka tähän saakka ovat ajaneet välitysehdotusta, voinevat toivottavasti pysyä edelleen samalla periaatteellisella linjalla Ja sen kautta pitää huolta parlamenttaarisen
6 kunnian säilyttämisestä. Tätä vaatii lisäksi useasti puheena ollut eheyttäalnen ja vanhojen arpien uapeen saattaminen.