Saarenmaan matka 4 10.7.2013 To 4.7 Saarenmaan matkalle lähtevä porukka alkoi kerääntyä tuomiokirkolle jo hyvissä ajoin ennen sovittua aikaa klo 7 ja ehtihän Tommikin paikalle parikymmentä minuuttia myöhässä. Pyörien pakkaamisen aloittamisessa oli ongelmia ennen kuin allekirjoittanut huomasi katsoa nostimen opastaulusta oikeat napit. Pakettiauto tuli varsin täyteen pyöriä, jotka Erkki T huolellisesti pakkasi ja kuljetti, kiitos siitä. Pyöräilijöillä oli kuljetusvälineenä mukava Jarelin turistibussi. Matka Helsinkiin sujui jouheasti ja Katajanokalla olimme jo ennen Viking XPRS laivan saapumista. Kahvit terminaalissa piristivät
kummasti. Kahden ja puolen tunnin merimatka sujui joutuisasti myyntipisteen jonossa, myös jäätelöä haluavat jonottivat samassa grillituotteita ja ryyppyä haluavien kanssa. Pyörät jouduttiin laivalla pakkaamaan hyvin ahtaaseen loukkoon, mutta ilman isompia vaurioita kulkuvälineemme selvisivät, allekirjoittaneella tuli pyörän runkoon pienehkö maalivaurio. Tallinnaan saavuttiin kello 14, matkan järjestäjä Rene ja oppaamme Kalle Hallik olivat vastassa. Pyörien kuljetukseen oli vuokrattu aivan liian pieni pakettiauto, osasta pyöriä jouduttiin irrottamaan etukiekot ja kaikki laukut täytyi irrottaa. Matkasuunnitelma oli ensimmäisen päivän osalta täysin muuttunut, koko ensimmäinen päivä mentiin bussikyydillä. Tallinnasta lähdettyä ensimmäinen pysähdyspaikka oli iso Maksimarket, josta täydennettiin varastoja. Yksi matkalainen myöhästyi vartin sovitusta aikataulusta jonka seurauksena myöhästyimme viisi minuuttia varatulta Muhulta Saarenmaalle kuljettavalta lauttalta.. Onneksi seuraavalle puolen tunnin kuluttua lähtevälle laivalle päästiin ilman varausta ja pääsimme bussilla päivän loppuetapin Lilbiin Suure Tölly lomakeskukseen, jossa suurin osa porukkaa majoittuu alkeellisiin pikkumökkeihin.
Saniteettitilat olivat hyvät ja niitä oli riittävästi. Hyvän ruokailun jälkeen iltaa istuskeltiin nauttien Saku Tume olutta ja tutustumalla matkaseuralaisiin. Ensimmäinen yö saatiin nukkua lähes rauhassa. Huonosti puhdistettu uima allas muodostui Matin pyöräretkelle kohtalokkaaksi, liukastuminen ja polven ristisiteiden viottuminen pakottivat hänet automatkaajaksi loppumatkan ajaksi. 5.7 pe
Runsaan aamiaisen jälkeen päästiinkin jo pyöräilyn makuun. Porukka jaettiin kahteen ryhmään, Ensimmäistä ryhmää veti Rainer ja toista allekirjoittanut. Ykkösryhmään menivät pyöräilijät, jotka epäilivät kestävyyttään ja kakkosryhmään loput 12. Lilbistä ajelimme Kaaliin, jossa tutustuimme meteorin tekemään kraatteriin ja opastuskeskukseen.
Kalle oli hyvin suosittua juttuseuraa, hänen kertomuksensa saaren ja koko maan vaiheista elävöittivät suuresti matkaa. Kraatterilta matka jatkui saaren suurimpaan kaupunkiin Kuressaareen, jossa ruokailtiin Veskin Trahterissa, ihan hyvää ruokaa, kaikkea muuta kuin kevytlounas. Osa porukasta tutustui myös paikalliseen sahtiin, joka ei ollut aivan mietoa.
Ruokailun jälkeen tutustuttiin vanhaan piispanlinnaan, jossa oli lukuisia näyttelyitä Eestin vaiheista, myös laaja miehityksen ajasta kertova osasto. Meille oli hankittu paikallinen opas kertomaan linnan historiasta ja siellä olevista esineistä.
Virallinen ohjelma päättyi siihen, tämän jälkeen osa porukasta lähti 5 kilometrin matkalle suoraan majapaikkaa kohti ja allekirjoittaneen vetämä porukka suoritti 12 kilometrin lisälenkin maaseutuun tutustuen. Yöpymispaikkana oli sama Suure Tölly lomakeskus kuin edellisenä yönäkin. Tällä kertaa rauhasta ei voinut puhuakaan, paikalla melskasi iso juhlaseurue pitkälle yli puolen yön ja kun seurueemme oli nukahtanut piti juhlaseurue vielä yöllisen ilotulituksen paukkupommeineen. 6.7 la Huonosti nukutun yön ja hyvän aamiaisen jälkeen lähdimme ajelemaan kohti saaren eteläisintä kärkeä ja Sörven majakkaa. Pian Kuresaaren kaupungin jälkeen alkoi neljän kilometrin mittainen tietyöosuus, jonka kasteltu karkeasorainen pinta koetteli kapeilla kovilla renkailla ajavia pyöräilijöitä. Kurjan tieosuuden jälkeen olikin vilvoittavien vetten vuoro, Kalle opasti meidät läheiselle meren rannassa sijaitsevalle uintipaikalle. Osa porukasta uskaltautui veteenkin, suurin osa nautiskeli rannan rauhasta. Pian uimapaikan jälkeen saavuimmekin Tehumardin lomakeskukseen, jossa nautimme maittavan keittolounaan jälkiruokineen. Lounaspaikkana oli viihtyisän leirintäalueen ja lomakeskuksen päärakennus.
Ruokailun jälkeen matka jatkui seuraavalle levähdyspaikalle, Ansekülan majakalle.
Majakka ei nähtävyytenä ollut erikoinen, mutta lisäväriä antoi Kallen kertoma paikalla oleviin Kirkonraunioihin liittyvä tarina. Saaren eteläkärjessä sijaitseva Sörven majakka oli huomattavasti komeampi nähtävyys, sen ympärille oli muotoutumassa turistikeskus, jonka kuppilan palveluita porukkamme käytti hyväkseen. Saaren eteläkärjen jälkeen matkantekoa alkoi haitata voimakas vastatuuli, joka toi lisärasitusta etenkin vetäjille. Matkalla Kalle opasti meidät vielä katsomaan rannalle pinottuja toivomuskiviröykkiöitä, joita oli todella paljon. Kasat kasvoivat tälläkin kertaa. Käännyttyämme kohti pohjoissuuntaa alkoi seuraavat pari päivää kiusannut kova vastatuuli, joka koetteli erityisesti keulassa ajavia.
Torgun jälkeen käännyimme kahden kilometrien soratiepätkän päässä olevalle Sörven matkailumaatilalle. Siellä leppoisa isäntä ohjasi ensin pyörien katettuun säilytykseen ja sitten matkalaiset majoitukseen. Päivän matka oli niin rasittava, ettei kenellekään tullut mieleen esittää ylimääräistä iltalenkkiä, ainoa päivä kun sellaista ei ajettu. Ruokailun jälkeen tunnelma alkoi kohota, ensin toisen huoneen porukka alkoi lauleskella ja lopulta ilta päättyi piirileikkiin. Majapaikka oli hyvin rauhallinen, joten väsynyt porukka sai kaipaamansa hyvän yöunen.
7.7 su Päivän etappi oli hankala, sillä Kaunispeen jälkeen suunniteltu reitti vei karkeapintaiselle ja kiviselle soratielle, jota kapearenkaisilla pyörillä oli mahdoton ajaa varsinkin kun sillä oli mittaa 10 km. Marja Liisa, Tuula, Rainer ja Kauko joutuivat palaamaan takaisin asfalttitielle ja muu porukka jatkoi soratietä. Matkan pituus oli sama kumpaakin reittiä. Tapaamispaikaksi sovittiin lounaspaikkana taas toiminut Tehumardin lomakeskus, soratieryhmä kävi matkalla uimassa, asfalttitieryhmä katsomassa venäläisten sotilaiden muistomerkkiä.
Nautittuamme hyvän keittolounaan olimmekin valmiina lähtöön puskemaan vastatuuleen. Majapaikkanamme toimi tällä kertaa Kipi Koovin lomakeskus, joka herätti ristiriitaisia tunteita. Oikeata huonejakoa ei tahtonut löytyä, kuivia pyyhkeitä ei ollut, 15 hengen käytössä oli vain yksi wc Ruokaakin tuli pöytään hieman katkonaisesti eikä se ollut aiempien paikkojen veroista. Tuli kieltämättä mieleen paikan alkuperäinen käyttötarkoitus. Hieman oli hoitamattoman näköistä. Positiivisia kuvia herätti puolestaan aitauksessa käyskentelevä eläimistö; 2 aasia, laama, vuohia, kukko, kanoja, hanhia ja poni.
Tommi hankkimassa aamiaistarvikkeita. Paikan tasosta kertoi sekin, että penkki sortui istujien alta. Paikka oli ollut vasta lyhyen aikaa nykyisillä omistajilla, joten siitä voi tulla hyväkin kohde, jos rahat riittävät uudistuksiin. 8.7 ma
Heikohkon aamiaisen jälkeen matka jatkui kohti seuraavaa lounaspaikkaa, Pidulan Forellia, joka on vanha neuvostovallan aikainen kalankasvatuslaitos. Siellä viimeistään opimme sen, että ensimmäisinä keittoa ottamaan päässeet veivät sattumat ja loput saavat pelkkää lientä. Tietysti jokainen ajaa omaa etuaan. Taukopaikkana Pidula oli tosi viihtyisä, siellä olisi voinut viettää vaikka koko päivän. Oli hauska seurata lohenkalastajien yrityksiä, varsin usein liian hätäisiltä pääsi saalis karkuun. Lounastauon jälkeen jatkui matka kohti pohjoista, Mustjalan kylässä porukka jakautui taas kahtia, sunnilleen puolet porukasta lähti ajamaan 20 kilometrin lisälenkkiä Tagarannan kautta katsomaan Estonian muistomerkkiä meren rannassa. Vaikka tapauksesta on jo kohta 19 vuotta herätti se vieläkin ajatuksia sattuman oikuista.
Paluumatkalla näimme yhden saaren kolmesta merkittävimmäksi mainitusta nähtävyydestä, Piretin Ja Töllin, kansallispukuihin puetut tuulimyllyt. Sitten matka jatkuikin Mustjalan kirkolle, joka oli lukittu, mutta sisäkuvan sai oviristikoiden välistä. Kalle kertoi aiemmin, että suurin osa eestiläisistä ei kuulu mihinkään uskontokuntaan, vaan ovat ns. ateisteja.
Öljysoratieosuuden jälkeen päädyimme seuraavaan majapaikkaamme Pangan lomakeskukseen. Majoitus oli osin hotellin päärakennuksessa ihan mukavissa omalla suihkulla ja vessalla varustetuissa huoneissa, osin tuulisesta säästä johtuen hieman viileissä lomamökeissä. Ruokailu oli kuorma autoilijaporukan vuoksi myöhässä, mutta ihan tasokas. Paikan suosion turistikohteena takaa Panga Pank, 28 m korkea suora mereen laskeva jyrkänne.
Aurigonlasku jyrkänteen päältä katsottuna houkutteli meidänkin porukkaamme kovasta tuulesta huolimatta, puu toimii tuulimittarina. Osa porukasta siirtyi tämän jälkeen nukkumaan, osa jäi istumaan iltaa. Nukkumisesta ei tosin tullut mitään, sillä porukan innostuttua tanssimaan isäntä lisäsi volyymin maksimiin ja soitti mm. Saarenmaan valssin lukuisia kertoja. Kun oman porukan tanssi intoilijat väsyivät juhlimiseen
jatkoivat kuorma autoilijat meteliä pitkälle yli keskiyön ja lähtivät seuraavana aamuna pienessä sievässä ajamaan. 9.7 la Lauantaina olikin sitten edessä koko matkan pisin ajo osuus, 79.3 km Sivumyötäisen tuulen avittamana jatkoimme kohti Leisiä. Siellä osa porukasta jäi odottamaan lounasta, me loput lähdimme katsomaan Anglan tuulimyllyjä, jotka olivatkin hieno nähtävyys. Itse tuulimyllyt koneistoineen olivat hieno nähtävyys, lisäksi paikalle oli koottu laaja kotiseutumuseoesineistö. Isä Aurinkoista ei tietenkään sopinut unohtaa. Palailimme muun porukan luokse lounaspaikkaamme Sassimajaan.
Lounaan jälkeen matka jatkui Kuresaareen, mutta matkalla kakkosryhmä tutustui reitillä olleeseen kotimuseoon, jonka mielenkiintoisin kohde oli erikoinen puucee. Suomenkielen taitoinen isäntä kertoi paikan historiasta.
Myös vuosimallin 1949 piikkinokka Mosse kiinnosti etenkin miehiä. Orissaaren kaupungissa pidettiin kahvitauko.
Naapuritalo oli varsin komean näköinen. Matka jatkui matkan viimeiseen yöpymispaikkaan Koguvaan ja siellä Vanatoan lomakeskukseen. Liivan tuulimyllyn luona tauolla kaksi porukasta alkoi kärsiä heikottavasta olosta ja jäivät autokyytiläisiksi Matin lisäksi. Kalle joutui ajelemaan edestakaisin. Koguvan koko kylä on historiallinen nähtävyys, harvinaista oli se, että talot olivat asuttuja. Koko saaren erikoisuus oli lähes joka talon pihassa oleva kiviaita, myös näissä vanhoissa taloissa.
Rainer majapaikan pihalla tyytyväisenä, kun matka lähestyy loppuaan vaikka porukka vähän hidas olikin, luulivat olevansa lomalla. Sakkolenkeillä piiskattiin sitten vähän lisää vauhtia. Viimeinen ehtoollinen. On täysi mysteeri miksi puolet porukasta on seuraavana päivänä oksennus ja ripulitaudissa. Kaikki söivät samaa ja joivat samaa. Joko veden tai ruoan osan on täytynyt olla pilaantunutta, koska kaikki söivät samaa. 10.6 la
Aamupalan jälkeen ajelimme Kuivastoon, josta jatkoimme laivalla mantereelle. Kuivastossa pakattiin pyörät kuormuriin ja matkustajat bussiin ja ajoimme Tallinnan lähelle Kallen ja Reneen lapsuuden asuinseudulle Nummin kaupunginosaan. Ruokailu oli yli 100 vuotiaassa vanhassa pubissa. Ennen laivaan siirtymistä purettiin tavarat autoista ja hyvästeltiin loistava oppaamme Kalle. Naiset jonottivat päästäkseen halaamaan Kallea, joka suoritti huoltoa viime hetkiin saakka. Kalle sai muistolahjaksi 2 Sofi Oksasen kirjaa ja kuoren, jossa oli käteistä rahaa. Vetäjät Rainer ja Kauko saivat hienot käsinkudotut paksut villasukat, nyt saavat pakkaset tulla.
Paluumatkalla 4 hengen hyttimme oli sairashuone, jossa 5 pahimmin sairasta nukkui sängyissä ja yksi vaan muuten väsynyt lattialla. Tai ei nukkumisesta tullut mitään, kun lattialla makaava kuorsasi varsin äänekkäästi. Lyhyenä yhteenvetona ajetusta päiväosuuksista matkat ja ajonaikaiset keskinopeudet 5.7 45.5 + 12.6 maaseutukierros 18.5 km/t 6.7 73.1 17.2 km/t 7.7 48.3 + 27.6 Kihelkonnan lisälenkki 17.7 km/t, lisä 20.4 km/t 8.7 52.4 + 20.0 Estonian muistomerkki 18.2 km/t 9.7 79.5 + 10.0 Anglan tuulimyllyt 19.8 km/t 10.7 19.9 18.2 km/t Kokonaisuutena matkasta jäi positiivinen kuva hyvän oippaan ja mukavan matkaseuran ansiosta. Kauko Seppälä 045 1144547 kauko.seppala@gmail.com