1 / 6 25.9.2009 13:32 Los DEMENTITOS mopedistin matkakertomus Virosta Pappamopolla Viron rannikolla Kuvia ja tarinaa Viron moporeissulta 6. 8.5 2004 Reissu onnistui upeesti ja papitsu vm-62 kesti koko 250 kilometriä kunniakkaasti. Arin IC sekä Jannen CB Honda kesti myös hyvin Viron tiet sekä poikien maltti papitsun määrätessä tahdin. Saavuimme torstai-iltana noin klo 19.30 Tallinnaan, josta ajettiin pieneen Kaberneemen kylään Itämerenrannalla. Siellä olimme yötä Arskan ystävän Januksen kesämökillä. Perjantaiaamuna poikettiin Kaberneemen Neuvostoajan tukikohdassa, joka kylläkin oli tietysti hajotettu, mutta kyllä neuvostoajan tylynkylmät betonirakennelmat sai ajatteluttaan, että varmaan on ollut hiippalakeilla vilu kovien syysmyrskyjen aikaan. Kalustonkuljetus Sea Catissa. Huom. Mopojen tila autoihin nähden on mukavan väljä Moottoristikaveri Januksen mökillä Viron Kaberneemessä
2 / 6 25.9.2009 13:32 Kaberneeme-Kiiu-Kuusalu-Tammistu-Varesneeme Kaberneemesta jatkettiin matkaa kapeata asfaltti tietä Kiiuun, jossa tankkasin papitsuun ilmeisesti liian rasvasta bensaa, koska se rupesi tosissaan pistään hanttiin etenemistä, mutta onneksi Arin IC ei ollut niin ronkeli siitä bensasta ja bensan vaihdolla selvittiin siitä hässäkästä. Kiiussa käytiin Viron pienimmässä linnoituksessa kahvilla joka oli pienestä koostaan (halkaisija n. 10 m ja korkeus n. 15 m) huolimatta mukava nähtävyys. Kiiusta jatkettiin matkaa Kuusalun kautta Leesin kylään eli Itämerenrantaan takaisin, josta Tammistuun missä oli komeat hiekkarannat odotteli meikäläisiä ja sinnehän mentiin ajeleen rantaviivaa pitkin, kun oli kovin hiljaista siihen aikaan vuodesta. Tammistusta alkoi kuulalaakeritaival Varesneemen neuvostoajan ohjustukikohtaan, jossa oli ollut neljä ohjuspatteria. Ohjuspatterikartta oli esillä ja piikkilankaesteet purkkihälyttimineen olivat paikallaan kuin suoraan toisesta maailmansodasta, vaikka ikää moisilla virityksillä oli n. 10 vuotta. Ja sitte taas mentiin! kohti Jumindaa. Tauolla Kiiun linnoituksella Tammistun hiekkaranta Virossa
3 / 6 25.9.2009 13:32 Juminda-Hara -Loksa Jumindassa on toisen maailmansodan muistomerkki. Upotettujen laivojen määrä oli uskomaton mitä Neuvostojoukot upottivat toisen maailmansodan aikaan Juminda Ninan merialueelle, eli kyllä hiippalakeilla tarkkuuttakin löytyi tarvittaessa vai oliko ilmassa sevverran rankasti pommia ja meri täynnä miinaa, että pakostikin osumaprosentti oli hyvä, tiedä hänestä. Jumindasta jatkoimme matkaa kohti Loksaa. Kuulalaakeritie päättyi Haran kylään, n. 20km tuli ajettua ihme kyllä pystyssä pysyen! Loksassa kävimme kaupassa hakemassa hiukan itsellemme kurkunkostuketta ja hiukopalaa. Jatkoimme matkaa kohti Itäpyörätapahtumaa Vihasoohon. Haran kylän sillalla Virossa ITÄPYÖRÄRALLI Viron Vihasoossa Vihasoossa oli huumorimielessä toteutettu neuvostohenkinen tapahtuma Itäpyöräralli, tunnelma oli totaalisen rento. Paikalla oli jos jonkinmoista itäpyörää IC:stä Mochbaan ja venäläinen linja-auto vm.-86, kuten kuvasta näkyy uusinta tekniikkaa, löytyi jo noinkin iäkkäästa linjurista, heh.
4 / 6 25.9.2009 13:32 Toki paikalla oli myös muita kuin itäpyörälaisiä ja papitsumies. Kohtasimme myös miliisin, joka suoritti Arskalle viisumitarkastuksen, Jannella (kuvassa oikealla) ja minulla (papitsun päällä) oli viisumit kunnossa Ikävä kyllä jouduimme lähtemään jo lauantai-aamupäivällä kohti Tallinnaa, koska halusimme saapua kotiin Äitienpäiväksi. Tallinnaan ajoimme suorinta tietä eli Tallinna-Narva moottoritietä, koska Viron laki ei kiellä mopolla ajamisesta moottoritiellä. Pääsin ottamaan minäkin papitsusta kaikki tehot irti KYLLÄ MOPOLLA PÄÄSEE!! Miliisipidätys ItäpyörärallissaVihasoossa Neuvostolinjuri vm.-86 Virolaisten ystävällisyys pappa-mopoilijaa kohtaan yllätti Viron kansalaiset olivat todella mukavaa ja ystävällistä kansaa ja pikkukylät olivat tosi tunnelmallisia. Liikenteessä ei myöskään ollut moitteen sijaa aina, kun nosti rukkasen pystyyn ja osoitti kääntyvänsä johonkin päin niin merkkiäni kunnioitettiin ja sai rauhallisesti
5 / 6 25.9.2009 13:32 kääntyä näyttämäänsä suuntaan. Kunpa voisin samaa sanoa myös samaa Suomestakin. Olen kuullut ja lukenut kaikenmoisia kirjoituksia Virosta ja ikävä kyllä suurin osa on negatiivista. Omasta puolestani voin sanoa, että Viro on hieno maa ja luulenpa, että suuri osa vaikeuksiin joutuneista saa katsoa vikaa peilistä. Tähän loppuun haluan kertoa, että meikäläisen Viron reissu oli mahtava kokemus ja sinne mieli halajaa uudestaan. Viron rannikko on niin kuin maatuska - tulee niemennokka jonka jälkeen uusi niemennokka ja taas niemennokka jne. Seuraavalla Viron matkalla olisi mukavaa, että mukaan lähtisi 4-5 huumorilla ja ennakkoluulottomalla asenteella sekä teltalla varustettua mopoilijaa, joiden kanssa olisi hienoa tehdä 4-6 päivän reissu ehkäpä vielä tänä kesänä esim. Tallinnasta Paldiskin kautta Haapsaluun josta Pärnuun ja sieltä legendaariselle Kihnun saarelle, ja aikatauluun sopivaa reittiä takaisin. Harri Stoneman Mäkinen
6 / 6 25.9.2009 13:32