KORKEIN OIKEUS 15.5.2014 Oikeusministeriö Jakelu Viite Oikeusministeriön kirje 28.2.2014 (OM 7/41/2013), jossa korkeimmalta oikeudelta pyydetään lausuntoa oikeusministeriön muistiosta tuomioiden suullisten perustelujen käyttöön ottamisesta yleisissä tuomioistuimissa. Korkein oikeus lähettää ohessa KKO:n työryhmän muistion. on valmisteltu työryhmässä, johon on kuulunut oikeusneuvos Huovila. Asiasta on keskusteltu korkeimman oikeuden täysistunnossa 15.5.2014. Kansliapäällikkö Sinikka Tuomi Pohjoisesplanadi 3 PL 301 00171 Helsinki Puhelin 010 3640000 Telefax 010 3640013 Sähköposti korkein.oikeus@oikeusji
Viite: oikeusministeriön lausuntopyyntö 27.2.2014, OM7/41/2013 Lausuntopyyntö oikeusministeriön muistiosta tuomioiden suullisten perustelujen käyttöönottamisesta yleisissä tuomioistuimissa (14.2.2014) Tausta Oikeusministeriö on varannut Korkeimmalle oikeudelle tilaisuuden antaa lausunto otsikossa mainitusta muistiosta. ssa ehdotetaan rikostuomioiden suullisen perustelemisen käyttöönottamista käräjäoikeuksissa rajoitetusti siten, ettei julistamisen jälkeen laadittavaan kirjalliseen tuomioon tarvitsisi ottaa lainkaan tuomion perusteluja, selostusta asianosaisten vaatimuksista ja vastauksista perusteineen eikä todisteluetteloa, ellei tuomioon ilmoiteta tyytymättömyyttä tai kirjallista tuomiota pyydetä täydellisenä. Ehdotus perustuu oikeudenhoidon uudistamisohjelman lyhyen aikavälin tavoitteeseen. Uudistamisohjelmassa katsottiin, että "näytön ja oikeuskysymyksen kannalta selvän asian käsittelyn päätteeksi käräjäoikeuden tulee voida julistaa tuomion perustelut ja lopputulos suullisesti. Julistaminen nauhoitetaan ja tallenne säilytetään oikeusturvan kannalta riittävän pitkään. Jos ratkaisuun ilmoitetaan tyytymättömyyttä tai jos asianosaiset sitä erikseen pyytävät, asiassa laaditaan kirjalliset perustelut." Ohjelmassa arvioitiin, että tämä uudistus Sivu1/7
toisi vähäisiä säästöjä (säästövaikutus alle 400000 euroa) ja lisäksi kannustaisi tuomion julistamiseen kansliatuomion antamisen asemesta ja edistäisi oikeusturvaa nopeuttamalla käsittelyä. Korkein oikeus on sanotusta uudistamisohjelmasta antamassaan lausunnossa (OH 2013/82) todennut tuomioistuimen ratkaisujen perustelujen turvaavan keskeisesti niiden oikeellisuutta ja ratkaisujen asianmukaisen perustelemisen vähentävän muutoksenhakualttiutta. Lausunnon mukaan kysymys suullisesta perustelusta on periaatteellisesti merkittävä ja vaatii joka tapauksessa perusteellista selvittämistä. Ehdotus tiivistetysti ssa esitetään seuraavansisältöisen rikosasioissa annetun lain 11 lukuun sen 15 :ksi: lainkohdan lisäämistä oikeudenkäynnistä "Sen estämättä, mitä edellä tässä luvussa säädetään, käräjäoikeus voi pääkäsittelyn päätyttyä julistaa tuomion suullisesti, jos asian selvitettyyn tilaan nähden asianosaisen oikeusturva ei edellytä kirjallisten perustelujen antamista. Tällöin tuomioon on otettava kirjallisina 6 :n 1 momentin 1-2 ja 6-8 kohdassa tarkoitetut tiedot. Mainitun momentin 3-5 kohdassa tarkoitetut tiedot on annettava kirjallisena, jos käräjäoikeuden ratkaisuun ilmoitetaan tyytymättömyyttä taikka jos asianosainen tai muu henkilö sitä pyytää. Tuomion julistaminen on äänitettävä. Tallenne on säilytettävä vuosi asian ratkaisemisesta." Tarkoituksena on, että käräjäoikeus heti pääkäsittelyn päätyttyä julistaisi tuomion lopputuloksen ja perustelut nykyistä ROL11:7:n soveltamiskäytäntöä vastaavalla tavalla vapaamuotoisesti. Kirjallinen tuomio voitaisiin laatia emotavalla suppeasti, ellei tyytymättömyyttä ilmoiteta tai täydellistä tuomiota pyydetä. Pyynnön voisi esittää muukin taho kuin asianosainen, eikä sen esittämiselle säädettäisi määräaikaa. Ehdotettua menettelyä voitaisiin soveltaa myös julistettaessa päätös (ROL11 luku 13 3 momentti). Asianosaisen oikeusturvan edellyttäessä käräjäoikeuden tulisi aina laatia tuomion perustelut kirjallisesti tyytymättömyyden ilmoituksesta tai pyynnöstä riippumatta. Oikeusturvaa arvioitaessa huomioon otettaisiin asian laatu ja laajuus, vaatimukset ja niiden hyväksymisen tai hylkäämisen merkitys asianosaisille sekä asianosaisen henkilökohtaiset olosuhteet ja ominai- Sivu 2 / 7
suu det. Suppean kirjallisen tuomion laatiminen tulisi muistion mukaan kysymykseen lähinnä yksinkertaisissa rikosasioissa yleensä yhden tuomarin käsittelyissä. Vastaajan jäätyä pois pääkäsittelystä niin sanotussa poissaolokäsittelyssä (ROL8:11-12) menettelyä ei voitaisi soveltaa, koska lähtökohtana on oikeus saada perustelut joko suullisesti tai kirjallisesti. Käräjäoikeus voisi muutoinkin aina antaa kirjallisen tuomion täydessä laajuudessa. ssa on arvioitu ehdotettua säännöstä Euroopan ihmisoikeussopimuksen ja ihmisoikeustuomioistuimen käytännön perusteella ja todettu, ettei ihmisoikeustuomioistuin ole nimenomaisesti edellyttänyt kirjallisia perusteluita. Olennaista ihmisoikeustuomioistuimen käytännön perusteella on, että asianosainen ymmärtää ratkaisun perusteet. Vuoden 2002 uudistus Tässä yhteydessä on syytä kiinnittää huomiota tuomioiden julistamista koskeviin säännöksiin vuonna 2002 tehtyyn muutokseen (768/2002 ja 769/2002). Oikeudenkäymiskaaren 24 luvun 8 :n 1 momentin ja oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 11 luvun 7 :n 1 momentin mukaan tuomiota julistettaessa on ilmoitettava perustelut ja tuorniolauselma, jollei tuomion julistaminen kokonaisuudessaan ole tarpeen. Mainittuihin lainkohtiin vuonna 2002 tehdyn lisäyksen mukaan asianosaisten siihen suostuessa perustelut voidaan ilmoittaa ainoastaan pääpiirteittäin. Uudistuksella pyrittiin edesauttamaan sitä, että tuomiot julistettaisiin heti pääkäsittelyn jälkeen. Kuten mainitun lainmuutoksen esitöissä (HE 32/2001 vp s. 12 ja 73-74) todettiin, osa tuomareista oli jo vanhan lain aikaan (eli suullis-pöytäkirjallisessa menettelyssä) julistanut tuomion vapaamuotoisesti selostaen omin sanoin tuomion perusteet ja "niiden ajatukset". Kansliatuomion antamisen mahdollisuudesta oli kuitenkin seurannut, että vähänkin aikaa vievissä ja monitahoisimmissa jutuissa tuomioistuimet herkästi siirsivät tuomion antamisen kansliaan. Vaikka kyseessä olisi yksinkertainen asia, julistivat tuomioistuimet harvoin tuomion heti käsittelyn päätyttyä pidetyn päätösneuvottelun jälkeen. Tuomion julistamisen lisäämisen tarpeellisuutta perusteltiin uudistuksen esitöissä sillä, että kansliatuomioiden antamiskäytäntö saattoi olla asianosaisten kannalta piinallista odotusajasta johtuen. Tuomion vaikutus ja siihen liittyvä uskottavuuden ja luottamuksen tunne saattoi- Sivu 3/7
vat toteutua paremmin julistettaessa tuomio heti. Lisäksi todettiin, että tuomion julistaminen oli katsottu välttämättömäksi oikeudenkäynnin välittömyyden ja suullisuuden toteutumiseksi. Vuoden 2002 uudistuksella ei muutettu (kirjallisen) tuomion sisältöä koskevia säännöksiä eikä tarkoituksena ollut, että tuomion laatimis- tai perusteluvelvollisuuksista tingittäisiin. Nyt ehdotetun muutoksen toteutuessa tuomion pääpiirteittäisen julistamisen jälkeen perusteluja ei kirjoitettaisi lainkaan ehdotuksessa todettujen edellytysten täyttyessä. Ruotsalainen esikuva Ruotsissa kolmen suurimman käräjäoikeuden laamannit esittivät Ruotsin oikeusministeriölle vuonna 1979 toimittamassaan kirjoituksessa harkittavaksi pitkälti vastaavanlaisen järjestelmän käyttöönottoa kuin Suomessa nyt ehdotetaan. Laamannien kirjoituksen mukaan rikostuomio kirjoitettaisiin täydellisenä vain, jos asianosainen viikon kuluessa tuomion julistamisesta sitä pyytäisi. Määräaikaa ei pitänyt säätää pidemmäksi, koska tuomion perusteluja oli vaikea kirjoittaa, jos aikaa pääkäsittelystä kuluisi tätä enemmän. Järjestelmää ei sovellettaisi törkeimpiin rikosasioihin. Jos rangaistuksen pituus olisi esimerkiksi vuosi vankeutta tai enemmän, täydellinen tuomio tulisi aina kirjoittaa. Laamannien ehdotuksen taustalla olivat käräjäoikeuksien vaikea työtilanne, niukkenevat resurssit sekä useiden tuomareiden tapa kirjoittaa jokseenkin täydellisesti asianosaisten ja todistajien kertomukset perusteluihin. Laamannien kirjoituksessa arvioitiin, että pelkästään rikosasioita käsittelevän käräjätuomarin työajasta meni noin puolet tuomioiden kirjoittamiseen, minkä lisäksi tuomaria avustavan henkilökunnan työajasta kului noin kolmasosa perustelujen kirjoittamiseen liittyviin tehtäviin. Oikeusministeriön laamannien esityksen johdosta laatimassa muistiossa Förenklad domskrivning (Ds [u 1980:6) viitattiin ensinnäkin esityksen johdosta käytyyn vilkkaaseen julkiseen keskusteluun, jossa oli esitetty periaatteellisia vastaväitteitä esitystä kohtaan ja epäilty sen toteutuessaan johtavan myös oikeusturvan heikentymiseen, koska kirjallisten perustelujen avulla myös tuomari asianosaisten ohella saattoi kontrolloida ratkaisun oikeellisuutta. Mietinnössä viitattiin myös siihen, että esitys toteutuessaan vaikeuttaisi yleisön ja toimittajien tiedonsaantia tuomioistuinten toiminnasta. ssa keskityttiin Sivu 4 / 7
kuitenkin erityisesti arvioimaan ehdotuksen työnsäästöinä saatavia vaikutuksia, jotka arvioitiin vähäisemmiksi kuin laamannien kirjoituksessa oli oletettu. 1 sta annetussa lausuntopalautteessa toistettiin julkisessa keskustelussa esitettyjä periaatteellisia epäilyjä esitystä kohtaan. Useat tuomioistuimet eivät sitä vastoin nähneet esityksessä huomautettavaa, joskin myös kriittisiä kannanottoja esitettiin joidenkin tuomioistuinten taholta. Laamannien esitys ei tältä osin johtanut lainsäädäntömuutoksiin. Arviot ehdotuksesta Oikeusministeriön muistiossa ehdotettu uudistus on mielestäni käräjäoikeustuomareiden käytännön työn näkökulmasta ymmärrettävä ja soveltuu hyvin niihin tilanteisiin, joissa asianosaiset ovat käsittelyn päätteeksi kuulleet tuomion perustelut suullisesti ja niiden perusteella hyväksyneet käräjäoikeuden ratkaisun lopputuloksen. Kokemukseni mukaan asianosaiset eivät näissä tilanteissa juurikaan tilaa kirjallisia tuomioita muutoin kuin täytäntöönpanoa varten. Suuren työpanoksen käyttäminen perustelujen kirjoittamiseen arkistoa varten ei ole resurssien tarkoituksenmukaisen kohdentamisen kannalta järkevää. Toisaalta ehdotusta vastaan voidaan esittää useita perusteita myös yleisellä tasolla. Sen toteuttamisesta saatavat työnsäästöt todennäköisesti jäisivät suhteellisen vähäisiksi verrattuna 10-15 vuoden takaiseen tilanteeseen. Tämä johtuu poissaolokäsittelyjen ja kirjallisen menettelyn käyttöönottamisen ja lisääntymisen lisäksi työtapojen muutoksesta käräjäoikeuksissa. Kuten vuoden 2002 uudistuksen esitöistä ilmenee, käytännössä tuomiot annetaan kansliassa hyvin usein sellaisissakin tapauksissa, joissa ne aikaisemmin olisi julistettu heti käsittelyn päätyttyä. Niissä tapauksissa, joissa tuomiot julistetaan ja niihin ei ilmoiteta tyytymättömyyttä, perustelut kirjoitettaneen useimmiten jo nykyään suppeasti laissa säädetyt minivaatimukset täyttävällä tavalla. Vaikka ehdotettu lainmuutos toteutuessaan voisi kannustaa tuomioiden julistamiseen nykyistä useammin, tuomioiden peruste- 1 Lisäksi muistiossa tuotiin esille niitä vaikeuksia, joita muutoksenhakumenettelyssä aiheutuisi siitä, ettei täydellistä kirjallista tuomiota kirjoitettaisi aina silloinkaan, kun tuomioon haetaan muutosta. Tältä osin nyt harkittavana oleva ehdotus poikkeaa esikuvastaan. Ks. laamannien ehdotuksesta, oikeusministeriön muistiosta annetuista lausunnoista ja esityksen tiimoilta käydystä julkisesta keskustelusta Ruotsissa Gunnar Bergholtz, Ratio & Auctoritas, 1987, s. 113 ss. Sivu 5 / 7
lujen ymmärrettävä ja riittävä suullinen selostaminen esimerkiksi ristiriitaiseen näyttöön perustuvassa harkintatilanteessa vaatisi opettelua ja kokemusta. Lisäksi ehdotus toteutuessaan lisäisi nykyäänkin laajaa käytäntöjen kirjoa käräjäoikeuksissa joidenkin tuomareiden ottaessa uuden menettelyn täysimääräisesti käyttöönsä useiden taas jatkaessa kansliatuomioiden antamista. Ehdotuksessa on lisäksi useita ongelmallisia yksityiskohtia, joita käsittelen seuraavassa. Aluksi kohdassa 1 arvioin ehdotusta sen toteuttamisesta Korkeimman oikeuden työhön aiheutuvien vaikutusten kannalta. 1. Kirjallisten perustelujen laatimatta jättäminen voisi vaikuttaa Korkeimman oikeuden työhön lähinnä käräjäoikeuden lainvoimaiseksi jäävien tuomioiden purkuhakemusten ja mahdollisesti tuomiovirhekantelun johdosta annettuihin hovioikeuksien ratkaisuihin kohdistuvien muutoksenhakemusten käsittelyssä. Tuomion perusteluilla voisi olla merkitystä erityisesti silloin, kun käräjäoikeuden lainvoimaisen tuomion purkamista haetaan vetoamalla näytön harkintaan vaikuttavaan uuteen seikkaan tai todisteeseen. Käsitykseni mukaan tällaiset käräjäoikeuden näyttöratkaisun varaan jääneisiin tuomioihin kohdistuvat purkuhakemukset ovat kuitenkin melko harvinaisia, koska on luonnollista, että näyttöratkaisua virheellisenä pitävä asianosainen hakee käräjäoikeuden tuomioon muutosta. Käräjäoikeuksien tuomioihin kohdistuvat purut nähdäkseni koskevatkin yleensä selviä virheitä, joiden oikaiseminen on mahdollista tuomiolauselman ja asiakirjojen perusteella (esim. virheellinen yhdyskuntapalvelun muuntaminen takaisin vankeudeksi, vapaudenmenetysajan virheellinen vähentäminen, lain vastainen oheisrangaistus). Joka tapauksessa äänitallenteiden säilyttämistä koskevaa vuoden määräaikaa on mielestäni pidettävä liian lyhyenä tuomion purkuhakemuksia silmällä pitäen. Kun kirjallisia tuomion perusteluja ei laadita, todistelutarkoituksessa kuulujen henkilöiden kertomuksia ja tuomion julistamista koskevat äänitallenteet tulisi säilyttää ainakin 3-5 vuotta asian ratkaisemisesta. 2. Koska ROL11 luvun 4 :n 1 momentin mukaan perusteluihin kuuluvat myös "seikat, joihin ratkaisu perustuu", ehdotuksen mukaan kirjallisesta tuomiosta ei tarvitsisi ilmetä sitäkään, miltä osin syytekohta on katsottu näytetyksi tai jääneen näyttämättä. Vaikuttaa siltä, ettei muistiota laadittaessa ole huomattu syytekohdan voivan tulla hylätyksi vain osittain. Sivu6/7
Rikostuomiosta tulisi aina ilmetä, mikä menettely on luettu rangaistukseen tuomitun syyksi. 3. Ehdotuksen mukaan täydellinen tuomio olisi mahdollista saada määräajasta riippumatta asianosaisen tai muunkin henkilön sitä pyytäessä. Mielestäni on tarpeellista, että ehdotuksen toteutuessa pyynnön tekemiselle säädettäisiin melko lyhyt määräaika. Jos määräaikaa ei säädetä, äänitteet on saatettu tuhota tai asian ratkaissut tuomari on saattanut siirtyä virasta ennen pyynnön esittämistä. Selvää on myös, ettei perustelujen kirjoittaminen pitkän ajan kuluttua pääkäsittelystä sovellu hyvin yhteen välittömässä oikeudenkäyntimenettelyssä sovellettavien periaatteiden kanssa. Ruotsissa laamannien vastaavassa ehdotuksessa vain viikon pituista määräaikaa pidettiin mahdollisena. 4. Uudistuksessa on todettu, että menettelyä sovellettaisiin silloin, kun vastaaja on ollut paikalla ja kuullut suullisesti julistetun tuomion. ssa ei ole kiinnitetty huomiota siihen, että asianomistajan kirjallisesti käräjäoikeudelle toimittama yksityisoikeudellinen vaatimus voidaan käsitellä ja ratkaista asianomistajan ollessa poissa (ROL 3 luku 10 ). Asianomistajan oikeusturva ja yhdenvertaisuus vastaajaan kanssa edellyttävät täydellisen tuomion kirjoittamista myös tällaisessa tilanteessa, kun asianomistajan vaatimus hylätään kokonaan tai osaksi. 5. Lausuntopyynnön kohteena oleva viiden sivun pituinen muistio on suhteellisen yleisluontoinen eikä siinä ole yksityiskohtaisesti käsitelty ja arvioitu eri tilanteita ja ongelmia, joita ehdotus toteutuessaan aiheuttaisi. Esimerkkinä niistä voi mainita tilanteen, jossa useita syytekohtia käsittävässä asiassa vain yksi asianosainen tai osa asianosaisista vaatii täydellistä kirjallista tuomiota. Onko tuomio laadittava täydellisenä kaikilta osiltaan vai vain sitä pyytänyttä asianosaista koskevilta osilta? 6. Ehdotetun säännöksen muotoilu ei ole onnistunut. On selvää, että tuomioistuin voi aina julistaa tuomion pääkäsittelyn päätyttyä. Tämä on myös pääsääntö lain mukaan (ROL 11 luku 7 ). Mika Huovila Sivu 7/7